WOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1 : 100 000 GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : 100 000 KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET LEHTI 4243 EXPLANATION TO THE MAPS OF PRE-QUATERNARY ROCKS SHEET 4243 Seppo Lavikainen Oskajarven kartta-alueen kalliopera Summary : Pre-Quaternary rocks of the Oskajarvi map-sheet area GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND ESPOO 1986
SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL_ MAP OF FINLAND I : 100 000 Kallioperakarttojen selitvkset, Lehti 424 Explanation to the maps of Pre-Quaternary rocks 'beet 42-43 Seppo Lavikainen OSKAJARVEN KARTTA-ALUEEN KALLIOPERA Summary : Pre-Quaternary rocks of the Oskajarvi map-sheet area Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland Espoo 1986
Lavikainen, S, 1986 Oskajarven kartta-alueen kalliopera Summary : Pre-Quaternary rocks of the Oskajarvi map-sheet area Suomen geologenen kartta 1 : 100 000 Kalliopera'karttojen selitykset, 4243 Oskaja'rvi 42 pages, 17 figures, 5 tables The area contained in map sheet 4243, Oskajarvi, is situated in an Archaean field The rocks occuring in this area are mostly granitoids The rocks of the Archaean schist and greenstone belts occur as inclusions in the granitoids The area shown in the map is divided into three tectonic units : the gneiss granite province containing the schist and greenstone belts, a younger tonalite province and the group of Svecokarelidic metadiabases penetrating the other tectonic units Chemically, the younger tonalites are analogous to the batholiths met with in island arcs Cutting across the area are transcurrent faults trending in a NW-SE line Dextral displacements took place in these fault zones during the Proterozoic Era The movements of the blocks bounded by these faults created conditions favoring regional hydrothermal metamorphism Key words : areal geology, explanatory text, bedrock, Archean, Proterozoic, Ilomantsi, Oskajarvi, Finland Seppo Lavikainen Geological Survey of Finland, SF-02150 ESPOO, FINLAND
SISALTO - CONTENTS Alkulause 5 Johdanto Kenttatyot Kallioperan yleispiirteet 8 Metadiabaasit 9 Granitoidit 13 Kvartsi- ja granodioriitit 13 Emeliininsyrjan plagioklaasigneissit 13 Ilomantsinjarven granodioriitti 13 Sysmajarven kvartsidioriitti 17 Leukogranodioriitit 17 Liuske- ja vihreakivivyohykkeet 19 Kvartsimaasalpagneissit 19 Kiilleliuskeet ja -gneissit 20 Ultramafiset kivet 20 Amfiboliitit ja vihreakivet 21 Pegmatiitti- ja apliittijuonet seka graniittiutuminen 22 Rakenteet 23 Poimut 23 Deformaatiofaasien erottaminen 24 Eraita rakennetulkintoja 24 Metamorfoosi 26 Kiteytyminen 27 Epidootin esiintyminen 27 Metamorfoosin tekijoista 27 Malmimineralisaatiot ja rakennuskivet (Seppo Roos ja Seppo Lavikainen) 28 Rautamuodostumat 28 Jerusalemin Mo-Cu-mineralisaatio 28 Pb -Zn-mineralisaatiot 28 Rakennuskivet 30 1 461708G
Summary : Pre-Quaternary rocks of the Oskajarvi map-sheet area Geological setting of the area contained in the map M etadiabases Granitoidic rocks Schists and greensto nes Pegmatite, aplites and quartz and epidosite vein rocks Tectonics Metamorphism Taulukot -- Tables Kirjallisuutta - Literature
5 ALKULAUSE Oskajarven kallioperakartta on laadittu Nils Holmgrenin (1969-19,11) ja Jorma Paavolan (1969-1972) kokoamien naytteiden ja havaintojen mukaan Kenttatoissa kaytettiin Maanmittaushallituksen keskeneraista peruskarttaa, mittakaavassa 1 : 10 000 Ahti Simonen ja Kauko Merilainen tarkastivat kartan ja Anni Vuori piirsi sen puhtaaksi Selityksen laatimisessa ovat avustaneet Reino Kesola, Bengt Sjoblom, Markus Torssonen (koonnut kuvat 4, 5, 14-16), Ritva Forsman (piirtanyt kuvat puhtaaksi), Antti Salla ja Ulf Pihlstrom Kristian Lindqvist on tutkinut metadiabaasien malmimineraalit Vaino Hoffren on tehnyt kemialliset analvysit Seppo Roos on Rautaruukki Oy :n malmitutkimuksissa Oskajarven kartta- alueella kokoamansa aineiston perusteella tehnyt pro gradu -tutkielman, iota olen kayttanyt apuna selitysta laatiessani Malmimineraalisaatioista kertova luku on laadittu vhdessa Roosin kanssa Alueen malmimineralisaatioista annettuun kuvaan ovat vaikuttaneet keskustelut Reijo Salmisen ja Aimo Hartikaisen kanssa Ilkka Laitakari tarkasti kasikirjoituksen Christina Andersson ja Helga Leppanen tekivat konekirjoitustyot Edella mainittujen lisaksi haluan osoittaa kiitokseni kaikille, jotka ovat osallistuneet Oskajarven kallioperakartan ja sen selityksen kokoamiseen Espoossa 1985 Seppo Lavikainen
6 A O B 12 1 Kuva 1 Oskajarven kartta-alue A = koostumus nro (mineraalikoostumus 1-40, kemiallinen koostumus 41-43, B = valokuva nro Fig 1 Oskajarvi snap-sheet area A = composition no (mineral composition 1-40, chemical composition 41-43) B = Photo No
7 JOHDANTO Kenttatyot Oskajarven kartta-alueen kenttatyot (kuva 2) aloitettiin elokuun alussa vuonna 1969, kun harjoittelijat N Holmgren ja J Paavola siirtyivat Ilomantsin kartta-alueelta Oskajdrven lehden pohjoisosiin Kesan 1971 kenttatyot poikkesivat osittain totutusta NH-69 JP-69 JP-72 JP-70 N H -71 - / / / Kuva 2 Eri rutkijoiden kartoittamat alueet Oskajarven karttalehdella NH = Nils Holmgren vuosina 1969-71 JP = Jorma Paavola vuosina 1969-72 Viivoitetuilla alueilla N Holmgren, S Lavikainen ja J Paavola kokeilivat kesalla 1971 SGU :n automaattiseen tietojen kasittelyyn kehitrelemaa lomaketta Samalla mitattiin paljastumissa kivilajien magneettista suskeptibiliteettia Fig 2 Areas mapped by different researchers NH = Nils Holmgren in 1969- -71 JP = jorma Paavola in 1969-72 During the field season of 1971 in the areas shown with dashed lines, geological data were collected by N Holmgren, S Lavikainen and J Paavola using the ADP system developed by the Swedish Geological Survey Experiments were also made to measure the magnetic susceptibility of the rocks in outcrops
3433 4411 413 3344 4 22 4324 4342 3343 4323 1 4341 3334 4312 14314 4332 4334 3333 4311 431 4331 t 3244 4222 4224 242 3243 4221 4223 F 433 42 44 3234 42 2 k21 232 4234, A- 3233 4211 4213 4231 3144 142 3143 4121 3134 4123 Kuva 3 Kallioperakartan 4243 Oska)arvt stloittummen Suomen kantakartasrossa Profiililla AA on merkitty karttalehdeita 4214 karttalehdelle 4244 ulottuva linja, jota pirkin kesan 1971 aikana keratttin vertaileva geologmen ameisto Fg 3 illap,heel 4243 Orkayaruz, in the snap-,r eet division of the National Board of Survey Ge lc were collected in profile AA during the lie : of 1971 kaavasta Vuoden 1969 lopussa kirjoittajan seuraavaksi kartoitusalueeksi oli valittu Raakkylan ymparisto -nirivminen Raakkvlaan tapahtui Oskajarven lehden pohjoisosasta Raakkylan Heinoniemeen ulottuvaa profiilia pitkin (kuva 3) Tama vertaileva materiaali kera ttlln kesalla 19-1 1 Kenttatvht Oskajarven kartta-alueella paattyivat heinakuussa 1972 Kallioperan yleispiirteet Oskajarven kartta-alueen lansilaita sijoittuu Ilomantsinjarven granodioriitin ja koillisosa Svsmajarven kvartsidioriitin muodostamien batoltittien alueelle (kuva 4) Niiden valiin jaa jonkin verran metasedimentteja ja -vulkaniitteja sisaltavk vanhempien leukokraattisten tonaliitti-, granodioriitti- ja graniittigneissien muodostama tektoninen vksikk6 Svekokarjalaiset metadiabaasijuonet edustavat kallioperan evoluution mvohempaa vaihetta Kartta-alueella on kaksi merktttavaa topografista lineamenttia Taivallammen (06D) ja Nietalahden (08B) kautta kulkeva harjualue idassa ja Kauniinjarven (03A) pituussuunnan osottiama lineamentti lannessa (kuva 15) Ne ovat proterotsooisella kaudella elaneissa siirrosvyoh_vkkeissa (Kratz 1969), joissa suhteellisen liikkeen suunta on arvioitu oikeakatiseksi
't \ \ \ Hakovaaro ri \ 11 sto0kki 0 0 \ 0 0 0 \ 0 0 V ILON 0 I Kuva + Oskajarven karma-alueen sijoitwminc-n gcolok4ooe>s : t 6950 rajaavar karma-alueen I Arkeeiset kivet/nuorimpir~i II Svekokarjalaista aluctta III Siiii : ten ;, Fig 4 The geological iettang of the 0 TA ; / nv mat- ~i, i- r from the boundareer of the area on th 1 Al -h 1' :rn 1 ar z< ~a by the youngert rrauifu 11 ar,1 Il! METADIABAASI I Piirroksessa (kuva 5) on tunnettujen metadiaba, tsi1 a l ;, r t,u,n11salucct Havaintojen maara on suurempi kartta-alueen lansiltidalla ait)e n k, lllso~assa Esiintymista cl muodostu yhta selvia vyohskkcita k :ar, llvr-ar,is,n karttalchdeii alueella Havukan (03D) kautta kulkevan nictadiahaar ui N :a irit0 scl,nnrnin korostunut tassa kuvassa Metadiabaasi esiintyy useimmiten kapeina, allc iii nr r\lalrtau uatmillaan se on Havukkakallion alueella Ilomantsin kirkunlo- l au t!,t Iella 1 alla on aarimmaisten paljastumien perusteella juonella pituuna knit la leacytta muutama sata metric Juonten liseksi metadiabaast scar : + c,iint' a stokin tai lakkoliitin tapaan Tahan viittaava piirre nakyy Oskalarren l r ; :wtspt crlella Siella on laajalla alueella vain metadiabaasipaljastumia, jotka rtluodustavat kattcaan pyoreahkon kuvion 2 461708G
10 Kuva 5 Metadiabaasien levinneisyys Oskajarven kartta-alueella Loydetyt metadiabaasien paljastumat sijaitsevat viivoitetuilla alueilla Fig S The distribution of metadiabase outcrops in the Oskajgrvi area, The shaded areas show where the outcrops are known to occur 70 85 707/ es f 80 0 51,5 60/ 75 /85 /75 700 7 70 75 70' 170 i 80 \70 x ~ 80 Kuva 6 Oskajarven kartta-alueen metadiabaaseissa havaittu liuskeisuus Fig 6 Schistosity or pinnate cleavage of metadiabases in the Oskaja'rvi area
Kontaktien suunnista on niukasti havaintoja Paljastumilla on tehty likimaaraisia arvioita juonten suunnista Ne ovat sektorissa 270'---360' ja useimmiten valilla 305'-330' Joissakin metadiabaaseissa on apliittijuonia seka pegmatiilti- ja kvartsipahkuja Joensuun tien varressa aivan karttalehden rajalla (03A) metadiabaasi vaihettuu vahittain amfrboliitiksi, joka on liuskeista ja sisaltaa apliittisuonia Oskajarven lounaispuolella on osittain ruhjoutuneessa metadiabaasissa apliittisuonia tektonisoituneen ja ruhjoutumattoman metadiabaasin saumassa Salonvaarassa (05C) on metadiabaasissa pegmatiittista graniittia ja suunnassa 20'/45'W apliittijuoni Metadiabaasit on paljastumilla ryhmitelty luokkiin : hienorakeinen (a), keskirakeinen (b) ja karkeahko (c) Havainnot jakautuvat naihin luokkiin suhteessa a : b : c = 5 : 8 : 1 Metadiabaasin rakenne on massamainen (m), ofiittinen (o) tai liuskeinen (1) Nama havainnot jakautuvat suhteessa rn : o : 1 = 4 : 1 : 2 Metadiabaaseista mitattujen liuskeisuuksien kulut (kuva 6) ovat sektoreissa 280-355 ja 0-75 ja maksimit vkleilla 315-330, 350 --355, 15-20 ja 35-40 Mineraalikoostumus ja tekstuuri on tutkittu naytteissa, jotka on valittu karttalehden luoteisosasta Yksi on Havukan juonesta (taulukko 5, s 40, sarake 43) ja muut Kauniinjarven lounaispuolelta Sarvivalke ja plagioklaasi ovat kaikissa pakmineraaleina Havukan juoni sisaltaa runsaana aksessorina opaakkimineraaleja Kauniinjarven lounaispuolen naytteissa leukokseeni on opaakkien sijalla Kaikissa naytteissa on hiukan kvartsia ja biotiittia Pitkat apatiittikiteet ovat tyypillisia Epidoottia esiintyy paikoitellen ja epidootin aiheuttamat tummat pleokroiset kehkt ovat satvivalkkeessk yleisia Myos osa leukokseenista aiheuttaa pleokroisen kehan Havukan juonessa on hiukan hematiittia Riuttasella (02B) Eimisjarven luoteispuolella metadiabaasi ssa on runsaasti kloriittia Plagioklaasi (o/0,5-2 mm) esiintyy ofiittisesti liistakkeisina kiteina Kauniinjarven lounaispuolella liistakkeisten plagioklaasikiteiden valitiloissa esiintyy hienojakoista felsisten mineraalien muodostamaa mosaiikkia Plagioklaasi on vyohykkeistk ja koostumukseltaan andesiinia Riuttasella se on kokonaan serisiittiytynytta ja saussuriittiutunutta Havukassa plagioklaasin sulkeumina on pienia sarvivalkekiteita Sarvivklke on vierasmuotoisina poikiloblastisina kiteina, joissa on kvartsisulkeu nia Kauniinjarven lounaispuolen metadiabaaseissa sarvivklkkeen raekoko on alie 2 mm Havukassa sarvivalke on karkeahkoa, tutkitussa naytteessa sen maksimikoko ylittaa 4 mm Edella selostetun esiintymistavan liskksi kvartsi muodostaa pienten rakeitten kasaumia Biotiitti ja kloriitti ovat raekooltaan alle 0,1 mm Kloritttt esi ntyy kasaumina seka plagioklaasi- etta sarvivalkevaltaisissa kiven osissa Opaakki (0/0,5-2 mm) muodostaa skelettimkisia, oktaedrin kidernuotoa muistuttavia rakeita sarvivalkekasaumien yhteydessa Sen kanssa on yhteenkasvettuneena leukokseenia Kauniinjkrven lounaispuolella leukokseenin maara ylittaa opaakin mkaran Oksidisen malmimineraalin liskksi magneettikiisu on usein jo silmkmaaraisesti erotettavissa metadiabaaseissa Magneettikiisun ohella saattaa tavata kuparikiisua 1 1
1 2 Kuva Ilrnrniitti_ sel kneelliinin nparoirr kuparikiisurae Fig Ilrnenile and chalcopttitc enveloped by c vellile Havukkakallio, llornantsi, 4243, 03D, x = 6919,25, y = 54, 80 Valok Photo Gy K Lindgvist Havukassa on maantieleikkauksen seinamissa uparthomeen vihertavaksi varjaamia rakopintoja Neljan naytteen malmimineraaliparageneeseja on tutkittu Naytteet on valittu Iuode-kaakko-suuntaisista vyohykkeista Ilomantsin ja Oskajarven karttalehtien alueella Naytteita valittaessa on kaytetty hyvaksi tiheysjakaumaa ja magneettisen suskeptibiliteetin jakaumaa_ Kolme naytteista on tyyppinaytteita tiheydeltaan ja magneettiselta suskeptibiliteetiltaan Yhdella naytteista on poikkeuksellisen korkea suskeptibiliteetin arvo Havukkakallion navtteessa on silmin havaittava heikko kupart kiisup1rote Opaakkien maara on 1-5 tilavuusprosenttia Ilmeniittia on tasty maarasta 70-90 % Ilmeniitti muodostaa skelettimaisia rakenteita sarvivalkkeessa Magneettikiisu on ilmenittin jalkeen runsaimmin edustettuna Se esiintyy itsenaisina rakeina ja ilmeniitin sulkeumina Ilomantsin kirkonkylan alueella ja taalta lounaaseen kuparikiisu on malm1mine raaliparageneesiile typomorfinen Sen esiintymistapa on magneettikiisun kaltainen Havukkakalliossa kuparikiisu, kovelliini ja borniitti ovat paikoin yksinomaisina sulfidimineraaleina Kovelliini muodostaa usein reaktiosauman kuparikiisun ymparille (kuva 7) Rikkikiisua on yhdessa tutkituista naytteista ja yhdessa naytteessa on hematiittia magneettikiisun yhteydessa Poikkeavan korkea magneettinen suskeptibiliteetti lienee selitettavissa submikroskooppisilla magnetiittirakeilla
1 3 GRANITOIDIT Kvartsi- ja granodioriitit Kvartsi- tai granodioriittina kallioperakartalle kuvatut kivet jaetaan Emeliinsyrjan (04) plagioklaasigneisseihin, Horn ants injarven granodioriittiin ja Sysmajarven kvartsidioriittiin Emeliinsyrjan plagioklaasigneissit Kivilajivarein on karttalehden keskustaan erotettu alue, joka kivilajirajalla on jaettu kahteen ala-alueeseen Sisempi naista alueista muodostaa litologisesti selvan kokonaisuuden, jossa kivea luonnehtii biotiittikasaumien maaraima viivaus Tassa kivessa on liuskeisuuden suuntaisina vyohykkeina karkeahkoa, plagioklaasin raekoon suhten epahomogeenista, vaaleaa gneissia ja pienirakeista amfiboliittia Ulompaan renkaaseen jaavat kivet muodostavat epahomogeenisen kokonaisuuden Korkeasyrjassa (05D) pohjoisimmalla paljastumapisteella oleva kivi on raitaista ja vahvasti liuskeista Emeliinsyrjan plagioklaasigneissien paamineraaleina on plagioklaasia (An 5, ;), kvartsia, biotiittia ja epidoottia (taulukko 1, s 36) Apatiittia, zirkonia, titaniittia, opaakkia ja kloriittia on aksessoreina Vaalca kiille (taulukko 1, sarake 1) on muskoviittia, plagioklaasia syrjayttaessaan serisiittia Titaniitti on tavallisesti biotiitin muodostamissa kasaumissa Korkeasyrjassa on titanomagnetiittia Emeliinsyrjan plagioklaasigneisseissa on todettu pyroklastisen sediment in piirteita Niiden perusteella kivet saattaisivat kuulua tuffeja ja lapillituffeja sisaltavaan vulkaaniseen seurueeseen Kartalla alue on kuvattu granitoideina, koska silly on vhtymakohtia kartta-alueen 4244 granitoideihin (Lavikainen 1973) lahinna Kuittilasta Marjovaaraan kulkevassa vyohykkeessa Streckeisenin luokittelussa taulukon 1 n ivtteet ovat tonaliitteja Ilomantsinjarven granodioriitti Karttalehden lansireunan noin kymmenen kilometrin leveydelta tayttava kvartsi- ja granodioriitin varilla merkitty aluc on osa kaaren muotoisaa massiivia (kuva 4) Ilomantsinjarven granodioriitti on heikosti suunnittunutta (kuva 8) Plagioklaasin raekoon vaihtelu pienirakeisesta karkeahkoon antaa kivelle epahomogeenisen massamaisen ulkonion Kalimaasalpaporfyroblasteja sisaltavia muunnoksia on eri puolilla aluetta Raitaisuutta esiintyy Issakassa (03B) kartta-alueen luoteiskulmalla seka Valkeiselan (01B) ja Kalkajarven (O1D) valilla kartta-alueen lounaisosassa Issakan alue kuuluu batoliitin lansireunaa rajoittaviin gneissigraniitteihin Valkeiselaa pidetaan batoliittiin kuuluvana Siella on paikoittain arvioitu kiven vari-indeksin vaihtelevan 10-80 % :iin Aeromagneettisen kartan sama-arvokayrien saannollisen etelapohjoisen kulun perusteella raitaisuus saattaa olla batoliitille ominainen piirre
1 4 Kuva 8 Ilomanrsinj8rven g, nodioriini, jossa rumma biotiirtinen sulkeuma Rahan lapimitta 4 cm Fig 8 llomantst - gr-oocliorite A Mote ' _%i;rn,- the right D,n c of n 2,4 cm Rnhnoki llomanist, 4243, 03D x = 6948,32, y = 546,83 Ilomantsinjarven granodioriit on useimmiten harmaata, mutta punertaviakin muunnoksia on Kauniinjarven etelapuolella punertava vari johtuu kalimaasalvasta kun taas Hurttavaaran (02B) luoteispuolella albiitti on punertavaa Paamineraaleina on kvartsia, plagioklaasia, kalimaasalpka, biotiittia, epidoottia seka Hurttavaaran luoteispuolella lisaksi kloriittia (taulukko 2, s 37) Kahdessa naytteessa on aktinoliittista amfibolia Serisiittia on runsaasti Hurttavaaran luoteispuolella ja Juurikalla (02B) Kloriitria, se_risiittia, apatiittia, titaniittia )a zirkonia on aksessorisina mineraaleina lahes kaikissa naytteissa slink maarin, etta ne tulevat laskuissa nakyviin Opaakkia esiintyy Kauniinjarven alueella, Juurikassa ja Hurttavaaran luoteispuolella titaniitin pseudomorfeina Karbonaattia on todettu Joensuun tien varressa (03A) Kauniinjarven kohdalla Kalkjarven lounaispuolella olevan pikku lammen (O1D) rannalla rapautumispinnan svvat syhpymiskolot osoittanevat granodioriitin paikallista karbonaattipitoisuutta Kauniinjarven lounaispuolella on Paavonvaaran (03A) ymparistossa vahan pyriittia, kuparikiisua ja molybdeenihohdetta Kvartsi esiintyy tyypillisimmillaan raekasaumina, mutta Juurikan alueella se on tasaisesti jakautuneina rakeina Kvartsirakeiden muodostamien kasaumien koko vaihtelee ja muoto on litistvnvt Suhan (03C) ja Haukivaaran (02D) valilla seka Kauniinjarven etelapaassa kasaumien pituus on niin suuri, etta kvartsin voi katsoa kayttaytyneen mobiilisti Kvortsin maksimiraekoko tutkituissa preparaateissa on 0,7-4,5 mm Kvartsikasaumien lapimitta on tavallisesti 2-8 mm Plagioklaasin maksirniraekoko vaihtelee neljasta yli kuuteen millimetriin Useimpien kiteiden lapimitta on 1-4 mm Plagioklaasi on albiittiutunutta ja osin
1 5 hienojakoisen serisiitin samentamaa Taysin tai lakes kokonaan samentunut plagioklaasi rajoittuu Kauniinjarven linjalle ja sen lounaispuolelle Epidoottia on plagioklaasin sulkeumina erityisen runsaasti Kauniinjarven ymparistossa Kalimaasalpa on suurina, 4-8 mm :n mittaisina, kulmikkaina kiteina ja pienina, 0 3-0,5 mm :n mittaisina rakeina Suuret kiteet ovat kaksostuneita Rihmamainen pertiitti on tyypillista varsinkin suuremmille kiteille Kalimaasalpaa vasten olevassa plagioklaasissa on myrmekiittirakenteita Sulkeumina olevissa plagioklaasikiteissa reunaosa on kirkasta ja uudelleenkiteytynytta Biotiitti ja epidootti muodostavat keskenaan pyoreahkoja tai litistyneita kasaumia, jotka ovat lapimitaltaan 2-8 mm Useimmiten molemmat mineraalit ovat hienojakoisia (0 alle 0,3 mm) Suurimmillaan biotiitin raekoko on noin 1 mm Paikoin kasaumat reunustavat nauhamaisesti muita mineraaleja Lisaksi biotiittia on kalimaasalvan ja epidoottia kvartsin sarkymisrakojen taytteena Tekstuurille leimaa-antavia piirteita ovat kvartsin, biotiitin ja epidootin mobiloituminen seka kataklastiset felsisten mineraalien sarkymisraot Streckeisenin luokittelussa (kuva 9) albiitti on laskettu plagioklaasina, jolloin naytteille on saatu taulukossa 2 annetut kivilajinimitykset Kuva 9 Ilomantsinjarven granodioriitin koostumus taulukon 2 naytteiden perusteella Q = kvartsi, P = albiitti ja plagioklaasi, A = kalimaasalpa (Streckeisen et al 1973) Fig 9 The field of the Ilomantsinja'rvi granodiorite after the samples in Table 2 Q = quartz, P = albite and plagioclase, A = potash feldspar (Streckeisen et al 1973)
I(, cn kv trt,dtonuu_ 1 aatan pnuus 12 cm L,-=z v/, o I bag 12 cm Road cart, Loukkava F' E i fl OR, x = h9-r 25, c = 563 9- Kuva 1I, I p -- hr g Il 11 ti 6/ Mil ku stomas taulukon 3 nayrreidcn perusreella Q = kvarrsi, klaa i_ \ - kalimaasalpa (Streckeisen ri al 1973) /r~nlr a/!er ///c sampler in labl Q = quartz R = ilblie and / i i i!!c/d,pai (Slrcckeucn el al 1973)
Sysmajarven kvartsidioriitti Paaosin Ilomantsin karttalehtialueella oleva Sysmajarven massiivi ulottuu Oskajarven karttalehtialueen koillisosaan (09) Karpanjarven (09B), Piistiinnicmen, Pesusvaaran ja Kontiovaaran (09A) rajoittamalla alueella (kuva 4) Sysmajarven kvartsidioriitti (kuva 10) on suunnittunutta, rcuna-alueiltaan voimakkaasti tektonisoitunutta harmaata kivea Punertavia muunnoksia esiintyy paikoin Yleensa punertava vari johtuu albiitista Oinassalmella (09B) tavattua punertavaa muunnosta voi pitaa helsinkiittityyppisena runsas epidoottisena ja -albiittisena kivena Kivi on paikoin raitaista Esimerkiksi maantieleikkauksessa Oinassalmella on sarvivalkegabroraitoja Tummat sulkeumat ovat Sysmajarven kvartsidioriitille tyypillisia Ne ovat tavallisesti pienia, mutta myos joitakin paljastuman poikki ulottuvia, hyvin liuskeisia biotiitin ja amfibolin muodostamia vyohykkeita on havaittu Kuvattavien naytteiden joukossa on myos epatyypillisia Makroskooppisesti ne eroavat tvvpillisesta Sysmajarven kvartsidioriitista puncrtavan varinsa, voimakkaan suunnittumisensa tai suuremman raekokonsa suhteen Sysmajarven kvartsidioriitin paamineraaleina (taulukko 3) on kvartsia, plagioklaasia, bioliittia, -vaalcaa sarvivalketta, epidoottia ja paikoin kalimaasalpaa Plagioklaasi on reliktista oligoklaasia sisaltavak albiittia Punertavissa muunnoksissa Piistinjoella (taulukko 3, s 38, sarake 18) ja Mohkossa (taulukko 3, s 38, sarake 23) on runsaasti serisiittia Aksessoreina on kloriittia, titaniittia, apatiittia, opaakkia, zirkonia ja karbonaattia Plagioklaasin rakenne seka sen ja muiden mineraalien maarien suhde maaraavat kiven tekstuurin Tyypillisissa naytteissa tekstuuri on hypidiornorfinen Hienorakeiset biotiitti ja epidootti ovat kasaumina plagioklaasikiteldcn valitiloissa Muissa naytteissa plagioklaasikiteet ovat muiden mineraalien muodostamassa valunassassa Plagioklaasin puolittain omamuotoisten, usein liistakemaisten kiteiden raekoko vaihtelee : maksimikoko on noin 8 mm, Piistiinjoella jopa 12 mm Runsaasu sarvivalkerta sisaltavissk kvartsidioriiteissa on usein pitkien sarvivalkesalojen ilmentama lineaatio Taulukossa 3 (s 38) olevien mine raal1koostumusten perusteella piirretty kentta on esitetty kuvassa 11 Leukogranodioriitit Sysmajarven ja Ilomantsinjarven massiivien valiin jaa clue, joka on merkitty paaasiassa granodioriitin ja leukogranodioriitin varilla Tama alue on litologisesti ja tektonisesti vanhin yksikko Oskajarven kartta-alueella Sen granitoidien raekoko on pienempi ja vari-indeksi alhaisempi kuin Sysmajarven ja llornantsinjarven kvartsi- ja granodioriittien Usein ne poikkeavat raitaisuudeltaan ja lanailaariselta struktuuliltaan silmiinpistavasti Sysmajarven ja Ilomantsinjarven kvartsi- ja granodioiiiteista (vrt kuvat 8, 10 )a 12) Kivilajien koostumuksen epahomogeenisuutta on kuvattu paallemerkintojen avulla Harventamalla pistemerkkien valia on tuotu esille kivityypit, jotka rakenteeltaan ja koostumukseltaan lahenevat kvartsidioriittia Graniittiutumisen merkkia kayttaen on esitetty kalimaasklvkn lisaantyminen 3 461708G
18 Kuva 12 Raitaista ja laminaatiorakenteista Icukogranodioriitria Mittakaavana olevan laatan pituus on 12 cm Fig 12 Banded and laminated leucogranodiorite Length of bag 12 cm Haapovaara Ilomantsi, 4243, 09A, x = 6940,30, y = 564,38 ff"mmik Kuva 13 Leukogranodioriittialueen kivien koostumus taulukon 4 naytteiden perusteella Q = kvartsi, P = plagioklaasi ja albiitti, A = kalimaasalp8 (Streckeisen et al, 1973) Fig 13 The composition field of the leucogranodiorite area alter sampler of table 4 Q = quartz P = plagioclase and albite, A = potash feldspar (Streckeisen et al 1973)
Alueen raja Sysmajarven massiiviin on jyrkka Petkeljarven kansallispuiston etelapaassa (09A) kalliokaivon porauksesta saadut nayttccr tosin viitraavat siihen, etta Sysmajarven kvartsidioriittia csiintyisi leukogranodioriittialucen itaosissa Alucen lansilaidan raja ei ole jyrkka Taalla esiintyy syvakivimaisten seka pitnirakcisten gneissimaisten kivien vaihtelua, joka nakvv paljastumilla raitaisuutrr a_ Sianvaarassa (06B) kivien koostumuksen ja rakenteen samankaltaisuus Ilomantsinjarven granodioriltin kanssa viittaa mahdollisuuteen kiven vahittaiscsta koost umuksen vaihettumisesta Kuuksenvaarasta (06B) Sianvaaraan tai erillisesta Ilomantsinjarven massiiviin kuuluvasta intruusiosta Mineraalikuvaukseen valitut naytteet on jaettu lansi- ja itaryhman naytteisiin (taulukko 4, s 39) Lansirvhman kivet ovat leukokraattisia, paamiucraaleina plagioklaasi, kvartsi ja mikrokliini Itaryhman naytteissa on plagioklaasin, kvartsin ja biotiitin ohella mikrokliini paamineraalina Hallahuuhansuon (05D) ja Molkalammin (09B) kivissa seka sarvivalke Elkonkankaan (05C) niytteessa Epidootti on runsas typomorfinen aksessori, samoin vaalea kiille lansirvhrnan navtteissa Muut aksessorit ovat titaniitti, apatiitti, kloriitti, opaakki ja zir 1, ) ni Tekstuuriltaan kivet ovat granoblastisia, suunnittuncira ja useirnmiten tasarakeisia Varpaisjarven (02D) ja Leppalamminkankaan (04B) valisella alueella mikrokliini ja kvartsi ovat karkearakeisempia kuin plagioklaasi Plagioklaasin korvautuminen mikrokliinilla seka kvartsin mobiloituminen ja kiteytyminen karkeammaksi ovat syita raekoon eroihin Kartalla kaytetty kivilajinimitys on harhaanjohtava Nimet graniirti-, granodioriittija tonal 1ittigneissi kuvaisivat kivien koostumuksen (kuva 13) ja rakenteen paremmin kuin kartalla kaytetty nimitys Tummien mineraalien maara vortaisiin ilmoittaa maarein leukokraattinen tai mclanokraattinen 1 9 LIUSKE- JA VIHREAKIVIVYOHYKKEET Kvartsimaasalpagneissit Karttalehtialueen keskustassa on katkovrrvaa paallernerkintana kayttaen crotettu kaareva vyohyke, joka yhdistaa Oskajarven koillispuolella ja Sarkivaarasta (05B) Emeliinsyrjaan kulkevan tien etelapuolella olevat plagioklaasigncissit Vyohyke ei todellisuudessa ole nain yhtenainen, vaan koostuu kartalle mcrkityn kaaren suuntaisista plagioklaasigneissien laatoista Oskajarven koillispuolen havaintopisteessa gneissi on raitaista Raitaisuus aiheutuu mafisten ja felsisten mineraalien jakautumisesta Emeliirnsyrjan tier etelapuolella olevien havaintopisteitten harmaista gneisseista eteliisempi on raitainen ja pohjoisempi homogeeninen, vahvasti liuskeinen Oskajarven koillispuolella olevassa havaintopisteessa runsaasti felsisisia mineraaleja sisaltavissa raidoissa paamineraaleina ovat albiitti, kvartsi ja kloriitti Runsaina
2 0 aksessoreina on serisiittia ja biotiittia Muut aksessorit ovat epidootti, apatiitti, titaniitti ja opaakki Emeliinsvrjan tien etelapuolella paamineraaleina ovat albiitti, serisiitti, kvartsi ja biotiitti Epidoottia on useita prosentteja Muut aksessorit ovat apatiitti, kloriitti ja zirkoni Pohjoisosan kvartsimaasalpagneississi felsiset mineraalit ovat kulmikkaina rakeina Plagioklaasi on raekooltaan bimodaalinen Sen karkeammat rakeet (0/2,2-2,8 mm) erottuvat selvasti muiden mineraalien muodostamasta perusmassasta (0 alle 0,9 mm) Kvartsi (0 alle 0,5 mm) esiintyy kahtena generaationa Nuorempi kvartsin generaatioista tayttaa kloriitin (0/0,45 mm) valitiloja ja kloriittisuomut taas maaraavat kvartsin muodon Kloriitti on tasaisesti jakautunut ja sijoittuu felsisten mineraalien saumoihin Emeliinsyrjan lounaispuolella kvartsimaasalpagneissi on tekstuuriltaan granoblastinen, tasarakeinen (0 alle 1,1 mm) ja suunnittunut Sen plagioklaasi sisaltaa runsaasti hienoja muskoviittisuomuja Kauniinjarven lounaispuolella on granodioriitin sulkeumina kvartsimaasalp iliusketta Kivi koostuu kvartsista, albiitista ja osittain kloriittiutuneesta biotiitista Aksessoreina on opaakkimineraaleja ja epidoottia Kiven raekoko on 0,1 mm :n luokkaa Kiilleliuskeet ja -gneissit Kiilleliuskepaljastumia on loydetty niukasti Kivilajirajan piirtamisessa on tukeuduttu karttalehtialueen pohjoisosassa aeromagneettisen kartan antamiin viitteisiin Voimakkaat aeromagneettiset anomaliat ovat varmuudella rautamuodostumien aiheuttamia Ne taas liittyvat melkoisella todennakoisyydella kiilleliuskeisiin Karttalehtialueen etelaosassa, Melaselassa on ryhma kill leliuskepaljastumia, jotka on yhdistetty Veitsisyrjan (05C) kill leliuskehavainnon kanssa Kvartsimaasalpagneissien etelaosan varin valinta kartalla on tulkinnanvarainen Etelaosassa olevissa kivissa on runsaasti kiilletta eivatka ne juuri eroa ulkonaoltaan kiillegneisseista Yhtenaisen kiilleliuskevyohykkeen piirtamiseen Asuntalamminsuolta (04A) Kelorannankankaaseen (06D) karttalehden pohjoisosaan, ei ole tarpeeksi havaintoja Nykyinenkin karttakuva liioittelee kiilleliuskevyohykkeen yhtenaisyytta Kiillegneissijaannoksien merkkia on kaytetty Oskajarven luoteispuolella Merkilla on kuvattu tektonisen breksian perusmassana olevaa liusketta Paavonvaaran etelapuolella kill legneissijaannoksen merkki kuvaa alueen sulkeumissa tavattua kiillepitoisuutta Runsaskiilteisia sulkeumia on lisaksi Eimisjarven (02A) ymparistossa, Riihivaarassa (02C), Sarkivaarassa (05B) ja Veitsisyrjassa (05C) Ultramafiset kivet Ultramafista kivea on merkitty Oskajarven koillispuolelle Lisaksi ultramafista kivea on Kyhonjarven itapuolella, jossa sita on louhittu Myos osa vihreakivijadnnoksiksi merkityista sulkeumista kuuluu tahan ryhmaan
2 1 Kuva 14 Puravaaran vuolukivi ja son gcologincn sijainti A Vcsasalon (1954) mukaan I Vuolukivi 2 Kloriitii-sarvivalkeliuskc 3 Amfiboliitti 4 Kiillc-~vri 5 Graniiui 6 Paljastuma Fig 14 ` - l-, tone of Puravaara and 11r geological tettit,, a,'"a Veiaralo (1954) 1 Soa/alone, 2 (h/or,', '-,rnh/i'nd( icbut 3 Amphibolite 4 Mi i band 5 Granite 6 Outcrop Puravaara Ilomantsi, 1243, 01 C, x = 6923,4 548 10 Oskajarven koillispuolisessa havaintopisteessa ultramafinen kivi koostuu kloriitista, opaakista, karbonaatista ja serpentiinista Kloriitin raekoko vaihtelee hyvin hienojakoisesta serpentiinipitoisesta massasta karkeampisuomuisen kloriitin muodostamiin muutaman millimetrin mittaisiin kasaumiin Karbonaatti on kloriittikivessa pienina silmakkeina Kauniinjarven lound~ispuolella kloriittiliuskeet esiintyvat kapeina kerroksina amfiboliiteissa seka sulkeumina Ilomantsinjarven granodioriitissa Siella on kloriitin ohella paikoin aktinoliittia, antofylliittia ja kummingtoniittia, joskus myos talkkia Aksessoreina on titaniittia, karbonaattia ja opaakkeja Rantavaarassa (03A, x = 6942,64 ; y = 542,34) on emaksisessa vulkaniitissa klinopyrokseenista koostuvaa kivea, jossa on runsas magneettikiisupirote Puravaaran vuolukivi (kuva 14) koostuu talkista, kloriitista, opaakista ja karbonaatista Oskajarven alueen ultramafisten kivien kemialliset koostumukset on esitetty taulukossa 5, s 40 Amfiboliitit ja vihreakivet Amfiboliitteina ja vihreakivina kartoitetut kivet esiintyvat sulkeumina, yksittaisina paljastumina tai paljastumaryhmina granitoideissa Alueilla, joissa niiden ymparisto on ollut huonosti paljastuneena, kuten Patrikassa ja Paasivaarassa, niiden osuus karttakuvassa on tullut korostetusti es1in Haapojarvella (05D) taas, jossa kontaktisuhteet tunnetaan, on kivien suhteellinen osuus todenmukaisimmin esitetty
2 2 Amfibolit ja epidootri oval paamineraaleina Felsisia mineraaleja on verraten niukasti Aksessorisina mineraaleina on titaniittia, opaakkimineraaleja, vaaleaa kiilletta ja paikoin mikrokliinia Paekooltaan rvhman kivet ovat hienorakeisia (0 alle 0,3 mm) Paikoin hienorakeisessa perusmassassa on karkeampia (0/0,3-1 mm) mineraalirakeita tai mineraalikasaumia Karkeammat rakcet ja kasaumar koostuvat amfiboleista )a/tat epidootista Raitaisuus aiheutuu seka vaalean ja tumman sarvivalkkeen muodostamien raitojen vuorottelusta etta mafisten ja felsisten mineraalien paljoussuhteiden vaihtelusta Kartta-alueen luotersosan vihreakivijaannoksien amfiboliitit koostuvat sarvivalkkeesta, plagioklaasista ja epidootista Ranravaarassa (03A, x = 6942,66 ; y = 542,32) on amfiboliitin mafisina rnineraaleina sarvivalketta ja klinopyrokseenia Biotiittia, kvartsia ja kloriittia esiintyv paikoitellen Tavallisimmat aksessorit ovat opaakit, titaniitti ja apatiitti Plagioklaasi on koostumukseltaan oligoklaasia tai andesiinia Sarvivalke on todennakoisesti klinopvrokseenin muutturn istulos Jerusalemin lounaispuolella on uraliittiporfvriittia (Roos I H1 : kuva 2) Sita esiintyy myos Ilomantsinjarven pohjoispuolella (4244) kulkevassa vihreakivivvossa PEGMATIII`TI- JA APLIITTIJUONET SEKA GRANIITTIUTUMINEN Pegmatiittisen ja apliittisen grantitin segregaatiot ja juonet ovat granitoideille tvvpillisia Graniittijuonien paksuus vaihtelee muutamasta senttimetrista muutamaan metriin I eveita juonia on Emeliinsvrjassa (05C), Pukravaarassa (05B) ja Sotkasenvaarassa (09C) Ilomantsinjarven granodioriitti vaihettuu paikoin karkeahkoiksi graniittisiksi muunnoksiksi -lallai sina graniittiutumisen alueina on kartalla korostettu Eimisjarven etelaosan ja Pajujoen (OlD) valid seka Pirttijarven ja Polvijoen (02B) pohjoisosia Vi rpajarven (02D) ja Kalkiijarven (O1D) valilla on graniittiutumisen merkkia kaytetty kuvaamaan kiven kalimaasalvan runsautta ymparistoonsa verrattuna Sotkasenvaarassa pegmatiittinen graniitti paikoin breksioi Sysmajarven kvartsidioriittia Graniittijuonten karkensaste saattaa vaihdella pegmatiittisen karkeasta pienirakeiseen Juonissa on todetru vvlhvkkeisvytta Meskenvaaran (06B) etelapuolella pegmattiittigraniitti rajoittuu sivukiveensa runsaskvartsisella vyohykkeella Paikoin juonten rakenne on kataklastinen Muun muassa Kurkelan (03B) etelapuolella on ruhjeliuskeisia pegmatiitteja Maasalpa ja kvartsi oval paamineraaleina Sysmajarven ja Ilomantsinjarven massiivien graniittijuonista otetuissa navtteissa Biotutti on niissa runsain aksessorinen mineraali Oinassalmella (09B) on kapeassa juonessa turmaliinia Maasalpa on useimmiten punertavaa, harvemmin valkoisenharmaata Leukogranodioriittialueella mineraalikoostumus on vaihteleva Tavallisimpia ovat edella kuvatun kaltaiset punertavat leukokraattiset apliitti- ja pegmatiittigraniitit Niiden Iisaksi on Kamppakankaan ja Emeliinsyrjan valisella alueella tavattu runsasmuskoviittisia pegmatiitteja Kellanharmaa maasalpa, muskoviitti ja kvartsi ovat
muskoviittipegmatiittien paamineraaleina Kamppakankaan pegmatiitti sisaltaa runsaasti ruskehtavaa ''savukvartsia'' Aksessorisina mineraaleina on turmaliinia ja magneettikiisua Emeliinsyrjassa muskoviitti muodostaa paikoin paksuja suomukasoja Elkonkankaan kaakkoispuolella on pegmatiittisen karkcaa, valkoisenharmaata maasalvan ja biotiitin muodostamaa kivea Tuohivaarassa on ruhjoutunutta karkeaa harmaata graniittia Kvartsia esiintyy juonina ja segregaatioina koko alucella Runsaimmin sita on Kelorannankankaalta (06D) Asuntalamminsuolle (04) kulkevassa vyohvkkeessa Varsinkin liuskeissa ja vulkaniiteissa kvartsijuonet, -luirot ja -tapir ovat silmiinpistava komponentti Naissa kivissa liuskeisuuden ja raitaisuuden jyrkkaakselinen laahuspoimutus kontrolloi kvartsijuonten suuntaa Runsaasti kvartsijuonia on myos Rentutvaaran (03D) ja Haukivaaran (02D) valisella alueella Metadiabaasin ruhjeisiin kontaktivyohykkeisiin liittyy usein kvartsijuonia Immosenvaaran (03A) ja Tuohivaaran (06) alueella on juonikvartsia myloniittiutuneissa granitoideissa Pegmatiittisissa graniiteissa on puhtaita kvartsierkaumia Immosenvaarassa ja Kuikkavaarassa (03A) on leveita epidoottikvartsijuonia, joissa kivi on hieno- ja tasarakeista ja kvartsiittimaista Epidootin maara vaihtelee Kuikkavaarassa epidoottia on enemman kuin kvartsia ja tama nakyy kiven vihertavana varina Titaniitti on kummassakin kivessa runsaana aksessorina Vaaleaa amfibolia on Immosenvaaran juonessa ja biotiittia seka kloriittia Kuikkavaaran juonessa Muut aksessorit ovat maasalpa, apatiitti ja zirkoni 2 3 RAKENTEET Poimut Poimuhavainnot on tehty raitaisuuden, liuskeisuuden, kvartsisuonten ja -luirojen seka pegmatiittisten graniitijuonten poimuista Raitaisuus ja liuskeisuus ovat varsinkin leukogranodioriittialueen liuskeissa samansuuntaisia ja useissa paikoissa poimuttuneita Pienoispoimut ovat tavallisesti epasymmetrisia Z-poimuista on tehty havaintoja tektonisten liikuntojen suunnan maarittamiseksi Naiden poimujen akselitaso noudattaa likimain raitaisuuden kulkua ja akselikaateet ovat jyrkankaltevia tai lahes pystyja Issakassa ja Paavonvaaran alueella on amplitudiltaan matalia ja aallonpituudeltaan lyhyita avoimia poimuja, joiden akselitaso on lahes pysty (M-poimut) Karttaan Paavonvaaran alueella (x = 6940,75, y = 541,85) merkitty poimuakseli osoittaa paikkaa, johon on konstruoitu liuskeisuuden ja raitaisuuden kaateen avulla pienikulmaisen, lahes isoklinaalisen makaavan poimun leikkaus Havaituista eri-ikaisista poimufaaseista on tehty seuraavia paatelmia Sulkeumissa tavatut pienoispoimut ovat relikteja vanhoista poimufaaseista Se merkitsee, etta Issakan alueen pienoispoimuttuneet vihreakivisulkeumat edustavat alueen vanhimpia deformaatiofaaseja Makaavat poimut saattavat edustaa samaa poimutusvaihetta
2 4 Paavonvaaran alueen avoimet pienoispoimut kuuluvat nuorempaan deformaatiofaasiin Ne voidaan ilmeisesti rinnastaa poimutukseen, iota edustavat avoimet poimut Kauramaessa Kiihtelysvaaran kalllope rakartan alueella (Nykanen 1971) ja Syvayksella Ilomantsin kallioperakartan (Lavikainen 1973) alueella Alueellisesti yleisimpia poimuja ovat z-poimut, iotka edustavat nuorimpla poimutusfaaseja Mineraalien la minetaalikasaumien seka kvartsitappien pituussuunta on useimmiten verrattain pysty Niiden kiteytyminen tassa suunnassa Renee tapahtunut pystyn laahauspoimutuksen aikana Deformaatiofaasien erottaminen Intensiteetiltaan erilaiset ruhjeet kuuluvat alueen nuorimpaan deformaatiovaiheeseen Ne ovat kehittyneet kivien rakoilusuuntia pitkin Topografiaa, vesistokuvaa ja metadiabaasien liuskei suutta on kaytetty apuna etsittaessa ruhjeisuuden aiheuttajaa Topografian ja vesistokuvan avulla on haettu alueen huomattavimmat lineamentit Ne on siirretty metadiabaasien liuskeisuuskartalle Min saatuun kuvaan on piirretty ruhjeliuskeisuudett alueellinen kulku (kuva 15) Ruhjeisuuden suunnasta Kauniinjarven lineamenttiin nahden luetaan kentassa vallinnut jannitys Pitaen luode-kaakkosuuntaisia lineamentteja transcurrent-siirroksina maaritellaan alueen nuorin deformaatiofaasi seuraavasti : alueen nuorinta deformaatiofaasia edustavat ruhjeet ja raot, jotka ovat aiheutuneet luode-kaakko-suuntaisissa transcurrent-siirroksissa tapahtuneesta oikeakatisesta siirtymisesta Pysty tai jyrkankalteva viivaus, joka nakyy mineraalien suuntautumisena ja z-poimuina, edustaa vanhempaa deformaatiokautta Se liittynee synnyltaan Ilomantsinjarven granodioriitin ja Sysmajarven kvartsidioriitin kehittymisen kauteen Tama deformaatiofaasi maaritellaan seuraavasti : pystyn viivauksen aiheuttanut deformaatio edustaa alueen selvinta deformaatiovaihetta, jonka aikana nuorimmat syvakivimassiivit lienevat kiteytyneet ja asettuneet paikoilleen Paavonvaaran alueelle konstruoidun makaavan isokliinisen poimun katsotaan edustavan alueen vanhinta deformaatiovaihetta Tama faasi maaritellaan seuraavasti : loiva-akseliset makaavat poimut edustavat alueen vanhinta deformaatiovaihetta, josta jaantena ovat :n 5'--10' suunnassa kulkevat liuskevyohykkeet Eraita rakennetulkintoja Mitoiltaan vaihtelevat ympyranmuotolset rakenteet ovat Laatokan seudulla tyypillisia Ne nakyvit geofysikaalisilla, topografisilla ja vanhoilla kivilajikartoilla seka ilmakuvissa Oskajarven karttalehtialueella Sysmajarven massiiviin kuuluva osa on ilmeisesti sektori eroosioleikkaukseltaan ympyran muotoisesta batoliitista Ilomantsinjarven granodioriirtiin kuuluva alue on osa batoliitista, joka alhaisen suskeptibiliteettinsa takia nakyy Pohjois-Karjalan aeromagneettisilla kartoilla kaarevana minimina Mitoiltaan pienempia vmpyranmuotoisia tai kaarimaisia piirteita voidaan Oskajarven
2 5 70 II S Kuva 15 Oskajarven kartta-alueen metadiabaasien rektoniikka ja sen suhde Kauniinjarven ja Umpijarven linjan muodostamaan lineamenttin Ruhjcliuskcisuuden alueellinen kulku metadiabaaseissa on esitetty kaarimaisina viivoina Naiden suunnasra Kauniinjarvi-Umpijarvi lineamenttiin on paatelravissa mahdollisen oikeakatisen liikkeen suunra (nuolet) lineamentin suhteen Fig 15 Pinnate cleavage in metadiabase dykes of the Oksajirvi area The possible dextral displacement in the Kauniinflrvi-Umpijarvi lineament a shown by arrows I Kauniinjdrvi-Umpijarvi lineament II Taivallampi---Nietaselkd lineament karttalehtialueen topografian, liuskeisuuden tai kivilajien esiintymisen perusteella osoittaa Kauniinjarven lounaispuolella, Kyhonjarven itapuolella, Nehvossa ja Emeliinsyrjassa Ympyrarakenteiden olemassaolo on tuotu esille karttamerkkien sallimissa rajoissa Min saaduissa kuvioissa Emeliinsyrjan ja Nehvon alueilla on esitetty kartan tekijan nakemys kahden erilaisen kappaleen eroosioleikkauksista Piirrettaessa karttakuvaa on vaihtoehtoisena mallina ollut kuvassa 16 esitetty kaavio Karttakuvassa esitettyyn valintaan on paadytty seuraavin perustein Emeliinsyrjan kivi poikkeaa asultaan jyrkasti ymparistostaan Se on rajattavissa suppealle, korkokuvassa koholle jaavalle alueelle Sita kontrolloi biotiittiaggregaattien muodostama viivaus Asultaan vastaavanlaisia kivia on pohjoisempana Ilomantsin kartta-alueella Kuittilasta Marjovaaraan kulkevassa vyohykkeessa ja Ilajalla Siella niihin liittyy konglomeraatteja, joita luonnehtii biotiitin voimakas viivaus Konglomeraattien kehittymiselle on eraissa yhteyksissa (Lavikainen 1977) esitetty tektonista mallia Tama on ollut virikkeena
2 6 Fig 16 Emeliinsyrjan ja Elkonkankaan alueen rakennetulkintaa Kaarimaisilla viivoilla on esitetty leukogranodioriittialueen poimuinterferenssia 1 Emeliinsyrjan plagiklaasigneissit 2 Tonaliitti- ja leukotonaliirtigneissia Fig 16 Tectonics of the Oskajarvi area Fold interference pattern in the Flkonkangas area 1 Plagioclase gneiss 2 Tonalite and leucotonalite gneiss rakennettaessa nykyista karttakuvaa, jossa Emeliinsyrjan biotiittiplagioklaasigneiss on ajateltu ellipsoidin muotoisen kappaleen leikkauksena Nehvon, Elkonkankaan ja Viiksinselan kautta pistejonoilla erotetulla renkaan muotoisella alueella kartan tekija kuvaa leukogranodioriitissa nakyvaa poimuinterferenssikuviota (kuva 16) METAMORFOOSI Kartta-alue on jaettu kolmeen tektoniseen yksikkoon, joiden rajat kaartuvat kaakosta koilliseen (kuva 4) Naista yksikoista Ilomantsinjarven ja Sysmajarven batoliitit ovat komagmaattisia kivia Niiden valiin jaava alue koostuu vanhemmista granitoideista ja naiden sulkeumista Luoteesta kaakkoon kulkevat murros- ja siirrosvyohykkeet leikkaavat rakenteellisia yksikoita (kuva 4) Seuraavassa esitetaan 1) vanhempien granitoidien ja 2) nuorempien granitoiden mineraalikoostumukset : 1 Oligoklaasi (tai albiitti) + kvartsi + epidootti + biotiitti f muskoviitti t kloriitti f sarvivalke + titaniitti
2 7 2 Albiitti tai oligoklaasi + kvartsi + epidootti + kloriitti ± biotiitti t sarvivalke ± muskoviitti f mikrokliini + titaniitti Kiteytyminen Molemmissa ryhmissa nakyy hydrotermisen, retrogressiivisen metamorfoosin seka kalimetasomatoosin vaikutus Toisaalla plagioklaasi on muuttunut albiitiksi ja epidootiksi, toisaalla serisiitiksi tai mikrokliiniksi Sarvivalke on muuttunut aktinoliittiseksi sarvivalkkeeksi, kloriitiksi ja epidootiksi seka biotiitti kloriitiksi Usein kivessa nakyvat molemmat epidootin generaatiot, toinen pienina, kidemuotoisina sulkeumina plagioklaasissa, toinen karkeampina rakeina biotiitin kasaumissa Talloin viimeksi mainittu liittynee geneesiltaan kalimetasomatoosiin, jossa mafisista mineraaleista kiteytyy biotiittia ja epidoottia : Epidootin esiintyminen Granitoideissa tavataan epidootin tayttami i rakoja seka epidootin ja kvartsin muodostamia, 5-30 cm leveita, teravasti sivukiveen rajoittuvia juonia Kauniinjarven lounaispuolella esiintyy ultramafisten sulkeumien ja Ilomantsinjarven granodioriitin kontaktissa epidootista ja malmimineraaleista koostuvia reaktiosaumoja Kun otetaan huomioon graniittiutumisen yhteydessa kuvatut epidoottipitoiset kvartsijuonet, saadaan epidootin esiintymistavalle ryhmittely plagioklaasin kiteytyminen epidootiksi ja albiitiksi - mafisten mineraalien kiteytyminen epidootiksi, biotiitiksi ja klo itiksi - syvakivien sulkeumien epidoottihunnut epidosiittijuonet - epidoottitaytteiset raot Metamorfoosin tekijoista Metamorfoosia on saadellyt kallioperassa vallinnut suunnattu paine, joka on synnyttanyt mm luode-kaakko-suuntaisten lineamenttien rajaamat lohkot (kuva 4) Jannityskentan purkautuminen (kuva 15) mineraalien sarkymisena ja rakoiluna lohkoissa on avannut valjan intergranulaarifilmin liuosfaasille, joka puolestaan on aiheuttanut voimakkaan hydrotermisen muuttumisen koko kentassa Naiden lohkoliikuntojen jatkuminen proterotsooisella ajalla nakyy metadiabaasien liuskettumisena Ilomantsinjarven granodioriitin biotiitin ika Rb-Sr-menetelmalla on 1 750 Ma (Kouvo ja Tilton 1966) Se on samaa suuruusluokkaa kuin biotiitin K-Ar-iat svekokarjalaisella alueella (Korsman et al 1984) ja osoittaa todennakoisesti samanaikaista tektonista kehitysvaihetta svekokarelidien kanssa
2 8 MALMIMINERALISAATIOITA JA RAKENNUSKIVIA (Seppo Roos la Seppo Lavikainen) Rautamuodostumat Kauniinjarven lounaispuolella ja Jerusalemissa on amfiboliittisiin kiviin Iiittyvia, mitoiltaan pienia sulfidivaltaisia rautamuodostumia Samoin Kuikkalammen itapuolella on kolme pienta rautamuodostumalinssia, jotka mahdollisesti ovat osia isommasta hajonneesta rautamuodostumasta Tata paatelmaa tukee osaltaan Kauniinjarven lounaispuolelle sijoittuva breksiapaljastuma, jossa breksiamurskaleina esiintyy kookkaitakin padasiassa granaatin muodostamia murskaleita seka pienehkoja kompakteja magnetiittikappaleita Satunnaisesti pieniin rautamuodostumajaanteisiin on todettu liittyvan sulfideja, mm sinkkivdlketta (Roos 1981) Jerusalemin Mo-Cu-mineralisaatio Kauniinjarvi Paavonvaara - Kuokanlampi-alueella on Ilomantsinjarven batoliittiin todettu liittyvan pienia hajanaisesti esiintyvia molvbdeenihohdemineralisaatioita (ks myos Peuraniemi 1982 ja Roos 1981) Molybdeenihohde esiintyy pienina suomuina tai heikkona pirotteena runsaasti kvartsia ja kalimaasalpaa sisaltavissa granitoideissa tai kvartsijuonissa Molybdeenihohteen lisaksi kivessa on usein hento kuparikiisu- ja/tai rikkikiisupirote Runsaimmin molybdeenihohdetta on tavattu Paavonvaaran - Paavonlammen alueella (Roos 1981) Granitoidissa esiintyessaan sen raekoko on keskimdarin 0,3 mm :n luokkaa Paavonvaarassa molybdeenihohde on helpoimmin nahtavissa kvartsijuonissa, jotka se runsaimmillaan varjaa sinertdviksi Kvartsijuonissa molybdeenihohde esiintyy pirotteena tai juonen suuntaisina raitoina Runsasmolybdeenisille kiville ominaista on keltaisen molybdeeniokran saostuminen kallion pintaan tai/ja joihinkin rakopintoihin Molybdeenihohteen lisaksi alueella esiintyy seka kupari- ettd rikkikiisua, joskaan sulfidien maardt kivessa eivat ole korkeita Kuparikiisua on paitsi pirotteena myos pienina lohkorakojen mukaisesti suuntautuneina rakeina molybdeenihohteessa Viimeksimainittua ilmiotd ovat kuvanneet Kulonpalo ja Marmo (1955) Langelmaen Vinkidlta Muita sulfideja, mm borniittia, on tavattu mineralisoituneista osista pienia maarid, mutta malmimineraalienkin joukossa nditd esiintyy vain aksessorisesti Mineralisoituneessa granitoidissa on todettu kvartsiutumista, seristittiytymista, paikoin melko runsasta epidootin esiintymista seka plagioklaasin metasomaattista korvautumista kalimaasalvdlld (Roos 1981) Pb-Zn-mineralisaatiot Amfiboliittisiin liuskejaanteisiin liittyy paikoitellen pienia Pb-Zn-mineralisaatioita (Peuraniemi 1981 : kuva 2) Sinkkivalkkeen ja lyijyhohteen ohella niissd on pyriittia ja kuparikiisua Jerusalemin koillispuolella (kuva 17) on Nuorajarven Viitarannassa
2 9 Kuva 17 Geokemialliscssa ja kallioperakartoituksessa todettuja kuparin, molybdeenin lyijyn, sinkin ja kullan mineral isaatioita Kartta-alueilla 4243 Oskajarvi ja 4244 Ilomantsi Jatkuva viiva osoittaa llomantsinjarven granodioriitin kontaktia ja karkoviiva batoliitin todennakoisen jatkeen eroosiotason alapuolella Nuolet osoittavat uurteista mitatun mannerjaan kulkusuunnan Fig 17 Locations of Cu-, AM- Pb- Zn- and Au-mineralizations discovered in geochemical and geological mapping On the map areas 4243 Oskajdrvi and 4244 Ilomantsi, and glacier flow directions (arrows) The extended line shows the contact of the Ilomantsinjarvi granodiorite, and the fracture line shows the probable direction of the batholith under the erosion level (4244) Pb-Zn-mineralisaatio kloriittiserisiittiliuskeessa Taman mineralisaation lyijyhohteen radiometrinen malli-ika on noin 2300 Ma (Vaasjoki 1981) Klortittiliuskeissa, mm Immolanvaaran etelapdassa, on piroteraitoina kuparikiisun ja pyriitin ohella sinkkivalketta ja satunnaisia lyijyhohderakeita Sinkkivalketta seka lyijyhohdetta esiintyy kuparikiisun ja magneettikiisun ohella edellamainitulla rautamuodostumien breksiapaljastumalla murskaleita reunustavassa runsasepidoottisessa karsimaisessa hunnussa (Roos 1981) Joillekin pienille kloriittiliuskelinsseille on ominaista myos polymaisen magnetiittipirotteen esiintyminen Kiillegneissimaisille liuskejaanteille tyypillisia ovat rautakiisut Metadiabaasien malmimineraaleja on kuvattu edella (kuva 7) Geokemiallisessa kartoituksessa kuparimineraaleja sisaltdvia metadiabaaseja ymparoivissa granodioriiteissa on todettu kiisuuntumista (Lestinen 1981)
3 0 Rakennuskivet Kyhonjarven (O1C) itapuolella on karttaan merkitty louhos Sielta on joskus louhittu vuolukivea (kuva 14) yksityisiin talouksiin, mutta nykyaan silly ei ole enaa kayttoa Mutta Ilomantsinjarven harmaalla granodioriitilla saattaisi massamaisen rakenteensa vuoksi olla kayttoa rakennuskivena Jyrkkien ja korkeiden kallioseinamien runsauden vuoksi se olisi helposti louhittavissa Metadiabaasit muodostavat toisen potentiaalisen rakennuskiven Sijaintinsa ja kokonsa puolesta edullisin lienee Havukan musta gabromainen juoni