Alkuperäistutkimus Heikki Lamminen, Virpi Semberg, Keijo Ruohonen ja Risto Roine Selvitimme kyselyn avulla 40:n Suomessa vuonna 1996 käynnissä olleen telelääketieteellisen hankkeen tilan kolme vuotta myöhemmin. Hankkeista 25 oli edelleen käynnissä, ja niiden keskimääräinen kesto oli tutkimuksen aikaan 4,2 vuotta. Potilaita hankkeissa oli hoidettu keskimäärin 370 eli 88 potilasta vuodessa. Toimintaprosesseihin telelääketieteen menetelmät olivat vaikuttaneet vain kolmasosassa hankkeista. Hankkeiden kustannusvaikuttavuutta eivät vastaajat useimmissa tapauksissa pystyneet arvioimaan. Edelleen käynnissä olevien hankkeiden suuri määrä ja suhteellisen pitkä kesto viittaavat siihen, että uudet menetelmät oli koettu ainakin jossain määrin hyödyllisiksi. Toisaalta eri hankkeissa hoidettujen potilaiden melko pieni määrä viittaa siihen, että telelääketiede on vielä varsin kaukana jokapäiväisestä potilaiden hoidosta. Vaikutukset toimintaprosesseihin ja kustannusten säästöön ovat olleet vaatimattomia. Telelääketieteessä pyritään informaatiotekniikkaa hyödyntäen parantamaan terveydenhoidon saatavuutta ja laatua sekä toisaalta tehostamaan olemassa olevien resurssien käyttöä. Radiologia on kulkenut telelääketieteen kehityksen eturintamassa, ja tämäkin kartoitus vahvistaa asian. Sairaaloiden sisäisiä arkistointiratkaisuja ei tässä yhteydessä ole luokiteltu varsinaisiksi telelääketieteen sovelluksiksi. Telelääketieteen tuomat mahdollisuudet on huomattu Suomessakin, ja kaupalliset paineet uusien sovellusten käyttöönottoon ovat suuret. Uusista, teoriassa sinänsä mielenkiintoisista terveydenhuollon järjestämistavoista tarvitaan kuitenkin tutkimukseen perustuvaa näyttöä ennen niiden laajaa soveltamista kautta koko maan. Vanhatkin palvelutavat toimivat yleensä suhteellisen hyvin, ja usein niitä voidaan vielä kehittää ja parantaa. Ennen kalliita investointeja on siis varmistuttava siitä, että uusi teknologia todella johtaa parempaan lopputulokseen kuin olemassa oleva järjestelmä. Ihannetapauksessa tulisi investointipäätösten tukena olla vankka tieto telelääketieteen sovelluksen teknisistä, kliinisistä, taloudellisista, eettisistä, lainopillisista ja palvelujärjestelmään kohdistuvista vaikutuksista. Hyvää arviointitietoa on kuitenkin tarjolla varsin vähän, ja telelääketieteen tuottama hyöty on osoitettu suhteellisen luotettavasti vain radiologisten kuvien siirrossa, sydämen kaikukuvien siirrossa, telepsykiatriassa ja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisessä sähköisessä lähetekäytännössä (Wootton 1996, 1997a, b, Allen 1998, Taylor 1998, Ohinmaa ym. 1999). Kunnollisen tutkimustiedon puuttuessa päätöksiä tehtäessä joudutaan turvautumaan myös kokemusperäiseen tietoon, mutta sitäkin on kerätty systemaattisesti varsin vähän. Niinikään tiedot telelääketieteen pitkäaikaisista vaikutuksista ja seurauksista puuttuvat lähes täysin. FinOHTA teki marraskuun 1995 ja tammikuun 1996 välisenä aikana kartoituksen, jonka tavoitteena oli kartoittaa kaikki Suomessa tuolloin käynnissä olleet telelääketieteelliset hankkeet. Selvitys toteutettiin kaikkiin sairaanhoitopiireihin kohdistettuna puhelinhaastatteluna, jota täydennettiin yksityissektorille suunnatulla 1044 Duodecim 2001;117:1044 8 H. Lamminen ym.
kyselyllä. Kaikkiaan telelääketieteeseen liittyviä hankkeita oli tuolloin käynnissä 40:ssä terveydenhuollon yksikössä (Kvist 1996). Suurin osa oli aloitettu vuonna 1995, mutta operatiivinen toiminta oli useimmiten alkamassa vasta vuonna 1996. Telelääketiede on yhdistetty pitkälti radiologiaan, mutta sovelluksia oli käynnissä myös muilla erikoisaloilla. Kootaksemme näitä hankkeita koskevaa kokemusperäistä tietoa ja saadaksemme käsityksen telelääketieteen sovellusten pitkäaikaisvaikutuksista päätimme v. 1999 selvittää kolme vuotta aikaisemmin kartoitettujen telelääketieteellisten hankkeiden tilan ja samalla tiedustella, minkälaisia vaikutuksia hankkeissa toimivat itse arvioivat telelääketieteen käyttöönotolla olleen ja minkälaisia hyötyjä he arvioivat uuden teknologian tuottaneen. Seurantakysely Selvitys toteutettiin postikyselynä. Toukokuussa 1999 lähetettiin kyselylomake kaikkien aikaisemmassa selvityksessä löydettyjen telelääketieteellisten hankkeiden vastuuhenkilöille. Niille, jotka eivät vastanneet ensimmäiseen kyselyyn, tehtiin uusintakysely heinäkuussa 1999. Vastaus saatiin 36 hankkeesta (90 %). Näistä kuusi oli perusterveydenhuollon ja 18 erikoissairaanhoidon hankkeita ja seitsemän oli luokiteltavissa molempiin. Loput viisi liittyivät yksityissektorin erikoissairaanhoitoon. Eniten hankkeita oli radiologian alalla (16). Loput liittyivät neurokirurgiaan (5), patologiaan (3), kirurgiaan (2), ihotauteihin (2) sekä anestesiologiaan, psykiatriaan ja yleislääketieteeseen (kultakin alalta yksi sovellus). Viittä hanketta ei voitu selkeästi luokitella yhteen erikoisalaan kuuluvaksi. Suurin osa (61 %) hankkeista liittyi erilaisten kuvien siirtoon. Muita yleisiä sovelluksia olivat konsultaatiot, tiedon välitys ja koulutus. Yhdessä hankkeessa telelääketiedettä sovellettiin akuuttilääketieteeseen ja yhdessä potilaiden monitorointiin. Rahoituksesta vastasi lähes kahdessa kolmasosassa hankkeista sovellusta käyttävä organisaatio itse. Ulkopuolista rahoitusta oli saatu tai käytetty varsin vähän. Pääosin hankkeet olivat käynnistyneet potilaiden hoidosta ja lääketieteellisestä tarpeesta johtuvien syiden perusteella; taloudelliset seikat Ei ole muuta tapaa tehdä kyseistä asiaa Kustannusten kuriin saattamiseksi Ulkopuolisen rahoituksen vuoksi Tarjotun tekniikan vuoksi Hoidon saatavuuden parantamiseksi Potilastietojen saatavuuden parantamiseksi Täydennyskoulutuksen vuoksi Hoidon jatkumisen turvaamiseksi Tutkimuksen vuoksi Parantaaksemme tai lisätäksemme syrjäseutujen palveluja Diagnostisen tason parantamiseksi Palvelun laadun parantamiseksi Hoidon nopeuttamiseksi 0 2 4 6 8 10 12 14 16 Vastauksia Erittäin hyvin Hyvin Kohtalaisesti Huonosti Hyvin huonosti En osaa sanoa Kuva 1. Arvioita siitä, mitkä eri syyt olivat aikanaan vaikuttaneet telelääketiedehankkeeseen (vastauksien yhteismäärä kunkin syyn kohdalla) ja miten siinä onnistuttiin (vastauksien jakaumat värikoodein). 1045
eivät olleet vaikuttaneet merkittävästi hankkeiden käynnistämiseen (kuva 1). Hoidon nopeuttaminen oli tärkein hankkeen aloittamisen syy 15 tapauksessa ja laadun parantaminen 14:ssä. Sovellusten onnistumista on avioitu tarkemmin kuvassa 2. Ensimmäisessä kartoituksessa löydetyistä 40 hankkeesta oli kyselyn aikana edelleen käynnissä 25 (69 %) hanketta. Taulukossa 1 on esitetty niiden kesto ja niissä hoidettujen potilaiden määrät. Vastaajien arvioiden mukaan hankkeista vain 12 (33 %) oli vaikuttanut organisaation toimintaprosesseihin. Säästöjä oli vastaajien mukaan syntynyt neljässä hankkeessa, kolmesta oli syntynyt ylimääräisiä kuluja ja neljä oli kustannusvaikutuksiltaan neutraaleja. Suurimmassa osassa hankkeista (25/36) vastaajat eivät pystyneet arvioimaan tai eivät halunneet arvioida niiden taloudellista vaikutusta. Suurimmat vaikeudet liittyivät vastaajien mukaan taloudellisiin ja organisatorisiin seikkoihin (kuva 3). Lääketieteellisten tai potilaista johtuvien seikkojen ei Potilaiden arvio sovelluksesta Sovelluksen tekninen toimivuus, luotettavuus Sovelluksen vaikuttavuus Oma yleisarvioni sovelluksesta Sovelluksen hyödynnettävyys Sovelluksen tuottama diagnostinen hyöty Sovelluksen käytettävyys 0 5 10 15 20 25 30 35 Vaikutuksia Erittäin hyvä Hyvä Kohtalainen Huono Erittäin huono En osaa sanoa Kuva 2. Arvio sovelluksen onnistumisesta. Potilaat eivät luota sovellukseemme Huono diagnostinen taso Sovellus ei palvele käytännön tarpeita Hyväksyttyjen menetelmästandardien puute Riittämätön tieto kustannushyötyvaikutuksista Laitteiden tai järjestelmien ylläpitokustannukset Laitteiden tai järjestelmien yhteensopimattomuus Laitteiden tai järjestelmien hankintahinta 0 5 10 15 20 25 30 Vastauksia Erittäin suuri este Kohtalaisen suuri este Kohtalainen este Vähäinen este Ei lainkaan este En osaa sanoa Kuva 3. Arvio telelääketieteellisten hankkeiden pahimmista esteistä. 1046 H. Lamminen ym.
katsottu estävän telelääketieteen etenemistä. Tietoturvaratkaisujen teknisessä toteutuksessa on vielä huomattavasti parannettavaa (taulukko 2). Pohdinta Vuoden 1996 kartoituksessa löydetyistä telelääketieteellisistä hankkeista oli kolme vuotta myöhemmin vielä käynnissä kaksi kolmasosaa. Tämän perusteella voidaan arvella, että ne ovat pääosin onnistuneet vähintään kohtalaisen hyvin. Tämän puolesta puhuu myös se, että vastaajat itse kokivat hankkeiden onnistuneen suurelta osin hyvin tai erittäin hyvin. Toisaalta hankkeiden puitteissa hoidettujen potilaiden määrät ovat olleet keskimäärin varsin pienet, mikä saattaa viitata siihen, että telelääketieteen käyttöönotto ei ole kokonaan pystynyt korvaamaan vanhoja toimintamalleja. Jos käytössä joudutaan pitämään kahta rinnakkaista toimintajärjestelmää, se aiheuttaa tietysti ylimääräisiä kustannuksia. Tätä heijastanee se, että selviä kustannussäästöjä, joihin telelääketieteen puolestapuhujat usein vetoavat, oli saavutettu uuden teknologian avulla vain ani harvassa tapauksessa. Tekninen kehitys on ennalta arvaamatonta. Vuonna 1996 ei tämän selvityksen mukaan ollut vielä käytössä yhtään sähköpostiin perustuvaa viestintäsovellusta. Nykyään»store-and-forward»-sähköpostisovellukset ovat monessa organisaatiossa suuren mielenkiinnon kohteena. Telelääketieteen käyttöönotto oli kyselymme tulosten perusteella muuttanut toimintaprosesseja vain kolmasosassa tapauksista. Toimintatapojen perusteellista uudelleenarviointia pidetään aikaisempien kokemusten perusteella usein telelääketieteen menestyksellisen käyttöönoton edellytyksenä. Tuloksemme viittaavat siihen, että sovelluksia ei kaikkialla ole otettu käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla. Tulevaisuuden hankkeissa tähän olisikin syytä kiinnittää huomiota. Toimintaprosessien muutoksen tulisi olla se lähtökohta, jota uusi tekniikka valjastetaan palvelemaan. Tulisi toimia päinvastoin kuin nyt kun ensin hankitaan uusia laitteita ja vasta sitten mietitään, mihin ja miten niitä käytetään. Joidenkin arvostelijoiden mukaan telelääketieteellisiä hankkeita on käynnistetty pääosin Taulukko 1. Telelääketieteellisten hankkeiden kesto ja hoidetut potilaat. Keskiarvo Vaihteluväli Ei vastattu Keskeytyneiden hank- 2 v 6 kk 9 kk 4 v 1 hanke keiden kesto Hoidettujen potilaiden 122 10 250 4 hanketta määrä keskeytyneissä hankkeissa Käynnissä olevien 4 v 2 kk 3,5 10 v 1 hanke hankkeiden kesto Hoidettujen potilaiden 370 7 1 500 7 hanketta määrä käynnissä olevissa hankkeissa Taulukko 2. Suomessa vuosina 1996 99 käytössä olleiden telelääketieteellisten sovellusten teknisiä ominaisuuksia. Hankkeita Laitetekniikka Kuvansiirto 27 Videoneuvottelu 7 Muu, mikä 5 Sähköposti 0 Tietoliikenneyhteys ISDN 17 ATM 4 Jokin muu 13 Tietoturvaratkaisut Ei erityisratkaisuja 23 Kryptaaminen 2 Muu 8 sen takia, että niihin on saatu ulkopuolista rahoitusta mm. teleoperaattoreilta. Tätä eivät selvityksemme tulokset kuitenkaan tue: valtaosassa tapauksista hanke on vastaajien mukaan rahoitettu organisaation omin varoin. Ehkä osittain tähän liittyen vastaajat pitivät hankinta- ja ylläpitokustannuksia suurimpana esteenä telelääketieteen arkipäiväistymiselle. Telelääketieteellisten hankkeiden todellisia vaikutuksia ei ole mahdollista arvioida kyselytutkimuksen avulla. Sen takia ja myös aineiston pienuuden vuoksi tuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavina. Varmojen päätelmien tekemiseksi tarvitaan hyvin suunniteltuja arviointitutkimuksia, joiden tulisi aina olla osa uusien telelääketieteellisten sovellusten käyttöönottoa. 1047
Kirjallisuutta Allen A. A review of cost effectiveness research. Telemed Today 1998;6: 10 2,14 5. Kvist M. Telelääketiedesovellukset Suomessa 1996. FinOHTAn raportti 1, Helsinki, 1996. Ohinmaa A, Hailey D, Roine R. The assessment of telemedicine. General principles and a systematic review. INAHTA project on telemedicine, FinOHTA/AHFMR August 1999. Taylor P. A survey of research in telemedicine. 2: Telemedicine services. Telemed Telecare 1998;4:63 71. Wootton R. Telemedicine: a cautious welcome. BMJ 1996;313:1375 7. Wootton R. Telemedicine: the current state of the art. Minim Invasive Ther Allied Technol 1997(a);5/6:393 403. Wootton R. Telepsychiatry at forty: What have we learned? Harv Rev Psychiatry 1997(b);5:7 17. HEIKKI LAMMINEN, LL, DI heikki.lamminen@uta.fi TAYS PL 2000, 33101 Tampere VIRPI SEMBERG, kehittämispäällikkö virpi.semberg@stakes.fi RISTO ROINE, dosentti, ylilääkäri risto.roine@stakes.fi Stakes/FinOHTA PL 220, 00531 Helsinki KEIJO RUOHONEN, profesori ruohonen@cc.tut.fi Tampereen teknillinen korkeakoulu, matematiikan laitos PL 692, 33101 Tampere 1048