Itämeren ekosysteemipalveluiden merkitys tarkastelussa virkistyskäyttö,

Itämeren ekosysteemipalveluiden merkitys tarkastelussa virkistyskäyttö, näkemykset ja arvot Heini Ahtiainen Janne Artell

Itämeren ekosysteemipalveluiden merkitys tarkastelussa virkistyskäyttö, näkemykset ja arvot Heini Ahtiainen, MTT Taloustutkimus Janne Artell, MTT Taloustutkimus ISSN 2341-9415

Tiivistelmä Itämeren ekosysteemi tuottaa monia palveluita, jotka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Näiden niin kutsuttujen ekosysteemipalveluiden taloudellisen arvon selvittäminen on tärkeää, jotta ekosysteemien ja luonnon monimuotoisuuden arvo voidaan ottaa täysimääräisesti huomioon ja sitä voidaan verrata muuhun taloudelliseen toimintaan. Itämeren ekosysteemin tarjoamien palveluiden arvoa on kuitenkin tähän mennessä tutkittu melko vähän. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Itämeren ekosysteemipalvelujen tuottamia hyötyjä keskittyen virkistyskäyttöön ja olemassaolohyötyihin. Aineistona on kaksi laajaa kyselytutkimusta, joissa selvitettiin Itämeren virkistyskäyttöä, ihmisten näkemyksiä meren suojelusta ja hyötyjä rehevöitymisen vähentämisestä kaikissa Itämeren rannikkovaltioissa. Tutkimukset osoittavat, että Itämeren merkitys sekä virkistyskohteena että terveen meriekosysteemin tarjoajana on suuri. Suurin osa vastaajista viettää vapaa-aikaa Itämerellä. Vapaa-ajanviettotapojen perusteella voidaan tunnistaa viisi kävijäryhmää, joista suurin koostuu rannalla aikaa viettävistä uimareista. Itämeren alueen asukkaat pitävät roskaantumista, kasveille ja eläimille aiheutuvia vahinkoja, raskasmetalleja ja muita vaarallisia aineita sekä öljypäästöjä ympäristöongelmista merkittävimpinä. Myös rehevöitymisen vaikutuksia pidetään yleisesti ongelmallisina. Huoli kohdistuu kaikkiin rehevöitymisen seurauksiin, kuten helposti havaittavissa oleviin sinileväkukintoihin ja veden kirkkauteen ja vaikeammin havaittavissa olevaan vedenalaisen luonnon hyvinvointiin. Arvottamiskyselyn tulosten perusteella rannikkovaltioiden asukkaat ovat valmiita maksamaan rehevöitymisen vähentämisestä Itämerellä. Maksuhalukkaiden osuus ja keskimääräinen maksuhalukkuus henkilöä kohden vuodessa vaihtelevat sekä maiden välillä että kävijäryhmittäin. Itämerta monipuolisesti ja usein käyttävät vastaajat ovat halukkaampia osallistumaan Itämeren suojeluun. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää merienhoidon suunnittelussa, Euroopan Unionin meristrategiadirektiivin vaatimusten täyttämisessä ja Itämerta koskevassa päätöksenteossa.

Johdanto Itämeren ekosysteemi tarjoaa monia hyödykkeitä ja palveluita, jotka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Näitä ovat esimerkiksi kalakannat, lajien monimuotoisuus, vedenlaatu ja raaka-aineet, jotka puolestaan tuottavat ihmisille hyötyjä esimerkiksi ravinnon ja virkistyksen muodossa. Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan ihmisten hyvinvointiin suoraan tai epäsuorasti vaikuttavia ekologisia prosesseja ja toimintoja (Fisher ym. 2009). Käsitteen avulla voidaan jäsentää ihmisen ja luonnon välisiä vuorovaikutuksia ja arvioida ekosysteemien ja monimuotoisuuden taloudellista merkitystä ihmisille (MA 2005, TEEB 2008). 4 Ekosysteemipalveluiden taloudellisen arvon selvittäminen konkretisoi ekosysteemien ja monimuotoisuuden merkitystä ja auttaa vertaamaan ekosysteemien tarjoamia hyödykkeitä ja palveluita muiden hyödykkeiden ja taloudellisten toimien kanssa. Itämeren ekosysteemipalveluiden merkitystä ja taloudellista arvoa on tutkittu tähän mennessä melko vähän, eikä vertailukelpoista tietoa ole ollut saatavilla Itämeren tasolla (Söderqvist & Hasselström 2008). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Itämeren ekosysteemipalvelujen tarjoamia hyötyjä keskittyen virkistyskäyttöön ja olemassaolohyötyihin. Aineistona hyödynnetään kahta noin 10000 havaintoa sisältävää kyselytutkimusta, joissa selvitettiin Itämeren virkistyskäyttöä, ihmisten näkemyksiä meren suojelusta ja hyötyjä rehevöitymisen vähentämisestä. Kyselytutkimukset toteutettiin samanlaisina kaikissa Itämeren maissa vuosina 2010-2011, mikä mahdollistaa maiden välisen vertailun. Tavoitteena on Itämeren virkistyskäytön tarkastelun lisäksi tunnistaa aineistosta ryhmiä, jotka eroavat toisistaan virkistyskäyttötapojen suhteen. Näiden ryhmien osalta analysoidaan tarkemmin halukkuutta osallistua meren suojeluun, ja selvitetään Itämeren ekosysteemipalvelujen arvon jakautumista ryhmien kesken. Lisäksi tutkitaan ihmisten suhtautumista Itämeren ympäristöongelmiin. Seuraavaksi käydään läpi käytetyt tutkimusmenetelmät ja tutkimuksen toteutus. Sen jälkeen esitellään tutkimuksen tulokset ja niiden perusteella tehdyt johtopäätökset. 2 Tutkimuksen tausta, aineisto ja menetelmät Tässä tutkimuksessa keskityttiin Itämeren virkistyskäytön ja terveen meriekosysteemin olemassaolosta saataviin hyötyihin kahden laajan kyselytutkimusaineiston perusteella. Virkistäytyminen on yksi näkyvimpiä Itämeren käyttötapoja ja yksi meren ekosysteemipalvelujen tarjoamista hyödyistä. Olemassaolohyödyt puolestaan tarkoittavat ihmisten arvostavan terveen meriekosysteemin olemassaoloa, vaikka he eivät itse kävisikään Itämerellä tai käyttäisi suoraan muita meren tarjoamia ekosysteemipalveluja. Seuraavaksi esitellään ekosysteemipalveluiden käsite arvottamisen näkökulmasta, jonka jälkeen kerrotaan lyhyesti tutkimuksessa käytetyistä aineistoista ja menetelmistä.

2.1 Ekosysteemipalvelujen käsite Ekosysteemipalveluita voidaan määritellä ja luokitella eri tavoin (esim. Daily 1997, Costanza ym. 1997, MA 2005, Fisher ym. 2009). Yksi laajimmin käytetyistä luokitteluista on jaottelu tuotanto-, ylläpito-, sääntely- ja kulttuuripalveluihin (MA 2005). Ylläpitopalveluja ovat esimerkiksi ravinnekierto ja perustuotanto; sääntelypalveluja ilmaston ja eroosion sääntely; tuotantopalveluja ruoka ja energia; ja kulttuuripalveluja vesien virkistyskäyttö ja maisema. 5 Taloudellista arvottamista varten ekosysteemipalvelut jaetaan usein välipalveluihin (intermediate services) ja loppupalveluihin (final services). Lisäksi ekosysteemipalvelut erotetaan niiden tuottamista hyödykkeistä ja näiden hyödykkeiden arvosta (Fisher ym. 2009, Turner ym. 2010, UK NEA 2011). Välipalvelut tukevat nimensä mukaisesti loppupalveluja ilman suoraa yhteyttä ihmisten hyvinvointiin. Loppupalvelut puolestaan vaikuttavat suoraan ihmisten hyvinvointiin tuottamalla hyödykkeitä, joille voidaan vuorostaan määrittää taloudellinen arvo. Kuvassa 1 on esitetty ekosysteemipalveluiden luokittelu ja esimerkkejä palveluista Itämerellä. Tässä tutkimuksessa keskitytään Itämeren virkistyskäyttöön ja olemassaolohyötyihin, joihin vaikuttavat esimerkiksi veden laatu, meriekosysteemin tila ja monimuotoisuus. Kuva 1. Ekosysteemipalveluiden luokittelu 2.2 Aineisto Itämeren ekosysteemipalveluiden merkityksen tarkastelussa hyödynnettiin kahta kyselyaineistoa. Kyselytutkimukset toteutettiin samanlaisina kaikissa Itämeren rannikkovaltioissa, mikä mahdollistaa maiden välisen vertailun. Kyselyt suunniteltiin kansainvälisenä yhteistyönä, ja ennen varsinaista toteuttamista niiden sisältö ja toteutustapa testattiin haastatteluilla, ryhmäkeskusteluilla ja pienillä testikyselyillä. Taulukossa 1 on esitetty tietoja kyselyjen toteutuksesta eri maissa. Ensimmäisen kyselytutkimuksen (BalticSurvey) tarkoituksena oli selvittää Itämeren virkistyskäytön muotoja ja laajuutta ja ihmisten näkemyksiä meren suojelusta. Kysely toteutettiin henkilökohtaisina haastatteluina Virossa, Latviassa ja Liettuassa ja puhelinhaastatteluina lopuissa kuudessa maassa (Puola, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Venäjä) huhti-kesäkuussa 2010. Kaikissa maissa paitsi Venäjällä otos valittiin

satunnaisesti maan aikuisväestöstä. Venäjällä otanta tehtiin erikseen rannikkoalueelle (Pietarin ja Kaliningradin alueet) ja muulle maalle johtuen maan koosta. Tässä artikkelissa tarkastellaan ainoastaan Venäjän rannikkoväestöä. Haastatteluita tehtiin noin 1000 jokaisessa maassa, jolloin lopullisessa aineistossa on yhteensä noin 9000 havaintoa. Tutkimuksen toteutus on raportoitu tarkemmin julkaisussa Söderqvist ym. (2010). Syksyllä 2011 tehdyn toisen kyselytutkimuksen (BalticSUN) päätavoitteena oli selvittää hyötyjä Itämeren rehevöitymisen vähentämisestä. Samalla kerättiin tietoa vastaajien virkistyskäytöstä ja näkemyksistä rehevöitymisestä Itämerellä. Tutkimus toteutettiin internetkyselynä Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Tanskassa ja Virossa ja henkilökohtaisina haastatteluina Latviassa, Liettuassa ja Venäjällä. Puolassa käytettiin sekä internetkyselyä että henkilökohtaisia haastatteluita. Otokset kerättiin kussakin maassa aikuisväestöstä koko maan alueelta, otoskoon vaihdellessa 500 ja 2000 välillä maasta riippuen. Kaiken kaikkiaan vastaajia oli noin 10500. Tarkempaa tietoa tutkimuksen toteutuksesta löytyy julkaisusta Ahtiainen ym. (2012). 6 Taulukko 1. Kyselytutkimusten toteutus 2.3 Ehdollisen arvottamisen menetelmä Hyötyjä Itämeren rehevöitymisen vähentämisestä selvitettiin ehdollisen arvottamisen menetelmällä (Carson ja Hanemann 2005, Mitchell ja Carson 1989). Ehdollisen arvottamisen menetelmä on yksi taloustieteen arvottamismenetelmistä, joilla voidaan selvittää

markkinattoman hyödykkeen arvo. Menetelmä perustuu huolellisesti laadittuihin kyselyihin, joissa kysytään ihmisten maksuhalukkuutta tarkkaan määritellystä muutoksesta ympäristön tilassa. Maksuhalukkuus kuvaa kansalaisten kokemia hyötyjä muutoksesta. Maksuhalukkuuden ja vastaajien taustatietojen (esim. ikä, asuinpaikka, tulot) lisäksi kyselyissä kerätään tietoa muun muassa arvotettavan hyödykkeen käytöstä ja siihen liittyvistä näkemyksistä. Ehdollinen arvottaminen on vakiintunut menetelmä ympäristöhyödykkeiden arvottamisessa. Sitä on sovellettu 1960-luvulta lähtien, ja nykyisin tutkimuksia on tehty jo tuhansia (Carson ja Hanemann 2005). Ehdollisen arvottamisen etuna on se, että menetelmää voidaan käyttää joustavasti hyödykkeen määrän tai laadun muutosten arvottamiseen. Lisäksi sillä saadaan selville myös niitä hyötyjä, jotka eivät liity ympäristöhyödykkeiden käyttöön eli olemassaoloarvoja. 7 3 Tulokset Seuraavissa kappaleissa käsitellään kyselyiden tuloksia Itämeren virkistyskäytöstä, rantavaltioiden asukkaiden suhtautumisesta Itämeren ympäristöongelmiin ja halukkuudesta osallistua meren suojeluun. Rehevöitymisen vähentämisen hyötyjä käsitellään omana osionaan. Aineisto mahdollistaa myös erilaisten virkistyskäyttäjäryhmien tunnistamisen. Tunnistettujen ryhmien osalta tarkastellaan Itämeren taloudellisen arvon jakautumista. 3.1 Itämeren virkistyskäyttö Virkistyskäyttöön ja näkemyksiin keskittyneen BalticSurvey-kyselyn perusteella yli 80 % vastaajista oli joskus käynyt Itämerellä. Heistä hieman yli puolet oli käynyt Itämerellä viimeisen vuoden aikana. Lisäksi selvitettiin tarkemmin vastaajien viimeisintä virkistyskäyntikertaa niiden osalta, jotka olivat käyneet Itämerellä viimeisen vuoden aikana. Taulukossa 2 on esitetty vastaajien osuudet eri vapaa-ajanviettotavoille. Vastaajat saattoivat ilmoittaa osallistuneensa moneen eri virkistyskäyttömuotoon saman käynnin aikana, joten osuudet summautuvat yli sataan prosenttiin. Selvästi yleisin virkistysmuoto oli rannalla olo esimerkiksi kävelyn, auringonoton ja retkeilyn muodossa. Suosittua oli myös uiminen, johon oli osallistunut lähes puolet vastaajista. Maakohtainen tarkastelu paljasti, että viimeisimmässä virkistyskäyttökerrassa on eroja maiden välillä. Saksassa, Liettuassa ja Latviassa yli puolet vastaajista oli käynyt uimassa viimeisimmällä virkistyskäynnillään, kun taas muissa maissa osuus vaihteli 18 % ja 49 % välillä. Erot näkyivät myös risteilyjen osalta, sillä niiden osuus oli erityisen suuri Saksassa, Puolassa ja Suomessa. Esimerkiksi rannalla olijoiden osuudessa ei ollut juurikaan eroja maiden välillä.

Taulukko 2. Viimeisin virkistyskäynti Itämerellä: virkistyskäyttömuodot (n=3350) 8 Toisessa tutkimuksessa eli BalticSUN-kyselyssä puolestaan selvitettiin mihin virkistyskäyttömuotoihin vastaajat yleensä osallistuvat viettäessään vapaa-aikaa Itämerellä. Tätä tietoa hyödynnettiin etsittäessä erilaisia kävijätyyppejä. Kävijätyyppien luokittelu tehtiin tilastollisella klusterointimenetelmällä, jolla aineisto ryhmitellään samankaltaisuuden perusteella (Aldrich ym. 2007). Klusteroinnissa aineistosta etsitään toisiaan lähellä olevia havaintoja määritettyjen ominaisuuksien perusteella ja erotellaan ne omiksi ryhmikseen 1. Klusteroinnilla selvitettiin, minkä tyyppisiä kävijäryhmiä aineistoista löytyy koko Itämeren tasolla ja toisaalta yksittäisten maiden tasolla. Mukana olivat ne vastaajat, jotka ilmoittivat käyneensä Itämerellä viimeisen 12 kuukauden aikana. Klusterointi perustui kahteen kysymykseen: 1) vastaajan Itämerelle tai sen rannalle tekemien käyntien määrä viimeisen vuoden aikana ja 2) vapaa-ajanviettotavat, joihin vastaaja yleensä osallistuu Itämerellä käydessään. Kyselyssä oli vapaa-ajanviettotavoista listattu valmiiksi uiminen, kalastus, veneily, rannalla oleilu (sisältäen kävelyn, retkeilyn ja auringonottamisen), vesiurheilu (sisältäen sukeltamisen, surffaamisen ja vesihiihdon) ja risteileminen. Lisäksi vastaaja saattoi itse täsmentää muun virkistäytymismuodon. Kyselyyn vastanneista noin puolet ilmoitti käyneensä Itämerellä viimeisen vuoden aikana, mikä vastaa aiemmassa BalticSurvey-tutkimuksessa saatuja tuloksia. Itämeren tasoa tarkasteltaessa löytyi viisi yleistä kävijäryhmää. Suurin ryhmä, noin 28 % vastaajista, koostui rannalla aikaa viettävistä ja uimareista (Rantauimarit). Tällaisten virkistyskäyttäjien osuus oli suurin Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Suomessa ja Ruotsissa tähän ryhmään kuului vähemmän ihmisiä kuin muissa maissa. Suuria ryhmiä olivat myös Yleiskäyttäjät eli veneilyä, kalastusta, uintia ja vesiurheilua harrastavien ryhmä (19 %) ja merta lähellä asuvien ryhmä Lähiasukkaat (noin 20 %). Risteilevien keskuudessa voitiin erottaa toisistaan ryhmä, jossa ihmiset käyvät Itämerellä pelkästään risteilyjä varten (Risteilevät) ja ryhmä, johon kuuluvat harrastavat muutakin (Risteilevät yleiskäyttäjät). Molempien osuus vaihteli suuresti maiden välillä. Risteilyllä käyviä ja muitakin vapaa-ajankäyntejä tekevien osuus oli merkittävä Puolassa, 1 Tässä tutkimuksessa klusterointi tehtiin SPSS-ohjelman two-step clustering -algoritmilla. Klusterien määrä jätettiin algoritmin valittavaksi. Kaikkia havaintoja ei pakotettu klustereihin, vaan ohjelmalle annettiin mahdollisuus jättää osa havainnoista ns. sekalaisiksi havainnoiksi joilla ei ole matemaattisesti systemaattista yhteyttä keskenään.

Ruotsissa, Virossa, Suomessa ja Saksassa, kun taas muissa maissa se oli vain muutama prosenttiyksikön luokkaa. Pelkästään risteilyille osallistuvien osuus oli selvästi suurin Suomessa, jossa lähes kolmasosa vastaajista kuului tähän ryhmään. Muissa maissa pelkästään risteilevien ryhmään kuului alle 10 % vastaajista. Viiden ryhmän lisäksi osa vastaajista jäi ryhmittelyn ulkopuolelle (Sekalaiset). Tässä varsin hajanaisessa ryhmässä oli Itämerellä hyvin usein käyviä vastaajia, jotka käyttivät Itämerta monin eri tavoin. Tulosten tarkastelussa on huomioitava, että havaintomäärä sekä virkistäytymiseen osallistujien osuus poikkeavat maittain. Klusterointi koko Itämeren tasolla tuottaa siis vain yleiskuvan tavallisista Itämeren kävijöistä, jossa enemmän painoa saavat maat, joista oli suuri otos ja suuri osuus Itämerellä kävijöitä. 9 Taulukko 3. Kävijäryhmät prosentteina (%) ja ryhmien keskimääräinen käyntitiheys Itämerellä (n = 5277) 3.2 Näkemykset Itämeren ongelmista Kansalaisten näkemyksiä Itämeren suojelusta voitiin tarkastella kummankin aineiston pohjalta. Ensimmäisen kyselyn perusteella tutkittiin kansalaisten suhtautumista Itämeren eri ympäristöongelmiin, ja toisen kyselyn perusteella saatiin tarkempaa tietoa näkemyksistä rehevöitymiseen ja sen vaikutuksiin liittyen. Itämeren eri ympäristöongelmiin suhtauduttiin eri tavoin. Merien roskaantumista, kasveille ja eläimille aiheutuvia vahinkoja, raskasmetalleja ja muita vaarallisia aineita ja öljypäästöjä pidettiin ongelmallisina vähintään kahdeksassa maassa. Sen sijaan esimerkiksi kaasuputket, avomeren veden laatu ja merellä sijaitsevat tuulivoimalat huolestuttivat vain muutamassa maassa. Suurimmat erot maiden välillä koskivat juuri tuulivoimaloita, joita pidettiin ongelmallisina ainoastaan Puolassa. Rehevöitymiseen liittyviä ympäristön tilan kuvaajia, kuten veden laatua, veden sameutta, leväkukintoja ja merenpohjan happikatoa pidettiin yleisesti ottaen melko suurena ongelmana, eikä maiden välillä ollut kovinkaan suurta vaihtelua. Sama tulos tuli esille

myös toisessa kyselyssä, jossa keskityttiin tarkemmin rehevöitymisen eri vaikutuksiin eli veden sameuteen, sinileväkukintoihin, vedenalaisten niittyjen katoamiseen, kalakantojen muutokseen ja merenpohjien happivajeeseen. Kaikkia rehevöitymisen vaikutuksia pidettiin ongelmina, eikä eri tekijöiden suhteen ollut juurikaan eroa. Rehevöitymisen vaikutusten ongelmallisuuden lisäksi vastaajilta kysyttiin aiempia tietoja ja kokemuksia rehevöitymisestä. Suurin osa vastaajista oli kuullut aiemmin ainakin jostain rehevöitymisen vaikutuksesta. Vastaajille tutuimpia olivat sinileväkukinnat ja veden sameus. Maiden välillä oli myös jonkin verran eroja Suomessa ja Ruotsissa valtaosa vastaajista oli kuullut kaikista rehevöitymisen seurauksista, kun taas Saksassa, Puolassa ja Venäjällä suurin osa vaikutuksista oli enemmistölle vieraita. Omia kokemuksia rehevöitymisestä oli noin puolella vastaajista paitsi Tanskassa ja Saksassa, joissa ainoastaan noin 20 % oli itse kokenut rehevöitymisen vaikutuksia. 10 3.3 Halukkuus osallistua Itämeren suojeluun Kyselyissä selvitettiin myös vastaajien halukkuutta osallistua Itämeren suojeluun. Ensimmäisessä kyselyssä asiaa kysyttiin yleisemmällä tasolla halukkuutta osallistua Itämeren suojeluun tähtäävien toimien rahoittamiseen. Yleisesti ottaen halukkuus oli melko vähäistä, erityisesti Latviassa, Liettuassa ja Venäjällä. Myönteisimmin suhtauduttiin Suomessa, Saksassa, Puolassa ja Ruotsissa. Kysymys esitettiin kuitenkin yleisellä tasolla, eikä toimia tai niiden vaikutuksia esitelty kyselyssä tarkemmin. Rehevöitymistä käsittelevässä kyselyssä keskityttiin hyötyihin rehevöitymisen vähentämisestä, joita selvitettiin ehdollisen arvottamisen menetelmällä. Vastaajilta kysyttiin heidän maksuhalukkuuttaan ohjelmalle, joka vähentäisi Itämeren rehevöitymistä vuoteen 2050 mennessä Itämeren suojelukomission HELCOMin toimenpideohjelman (Baltic Sea Action Plan) mukaisesti siten, että lähes kaikissa altaissa saavutettaisiin hyvä meren tila (HELCOM 2007). Muutos Itämeren tilassa esitettiin vastaajille sekä sanallisesti että kartoilla. Rehevöityminen kuvattiin tekijöiden kautta, jotka vaikuttavat Itämeren virkistyskäyttöön ja ekosysteemin tilaan. Näin maksuhalukkuus kuvaa sekä Itämeren tilan parantamisesta koituvia virkistyskäyttöhyötyjä että olemassaolohyötyjä. Tulosten perusteella rannikkovaltioiden kansalaiset olivat valmiita maksamaan Itämeren suojelusta. Maksuhalukkaiden osuus vaihteli Venäjän noin 30 % ja Ruotsin noin 70 % välillä. Halukkuutta osallistua Itämeren suojeluun tarkasteltiin myös kävijäryhmittäin. Ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin maksuhalukkaiden osuutta. Taulukon 4 perusteella voi havaita, että maksuhalukkaiden osuus vaihtelee sekä maittain että kävijäryhmittäin. Maksuhalukkaiden osuus oli suurempi erityisesti risteilevien yleiskäyttäjien ja yleiskäyttäjien ryhmissä, ja pienempi lähialueen asukkaiden ryhmässä. Harvoin käyvien ryhmässä ovat mukana ne, jotka olivat käyneet Itämerellä yli vuosi sitten tai eivät olleet käyneet siellä koskaan. Tässä ryhmässä maksuhalukkaiden osuus oli Itämerellä usein käyviä pienempi. Myös maksuhalukkuuden suuruutta henkilöä kohden tarkasteltiin käyntitiheyden mukaan (Taulukko 5). Mukana olivat sekä maksuhalukkaat että maksu-

haluttomat vastaajat. Yleisesti ottaen maksuhalukkuus oli suurempi ryhmässä, joka oli käynyt Itämerellä vuoden sisällä. Vastaajat, jotka eivät olleet koskaan käyneet itämerellä olivat valmiita maksamaan vähiten. Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä huomioida, että tässä ei ole otettu huomioon muita maksuhalukkuuteen todennäköisesti vaikuttavia muuttujia, kuten tuloja, asuinpaikkaa ja näkemyksiä. Taulukossa 6 on esitetty keskimääräiset vuotuiset maksuhalukkuudet henkilöä kohden maittain ja kävijäryhmittäin. Maksuhalukkuus oli suurin ryhmässä sekalaiset, jotka olivat käyntimäärien perusteella aktiivisia Itämeren käyttäjiä. Myös Risteilevät yleiskäyttäjät, Yleiskäyttäjät ja Risteilevät olivat keskimäärin valmiita maksamaan enemmän. Maksuhalukkuus oli selvästi suurin Ruotsissa ja pienin Latviassa, Liettuassa ja Venäjällä. 11 Taulukko 4. Maksuhalukkaiden osuus kävijäryhmittäin prosentteina (%) (n = 5277) Taulukko 5. Vuotuisen maksuhalukkuuden keskiarvo (mediaani) euroissa käyntien mukaan

Taulukko 6. Vuotuisen maksuhalukkuuden keskiarvo (mediaani) euroissa kävijäryhmittäin 12 4 Johtopäätökset Kyselytutkimukset osoittavat, että Itämeren merkitys sekä virkistyskohteena että terveen meriekosysteemin tarjoajana on suuri. Suurin osa vastaajista on viettänyt vapaa-aikaa Itämerellä, ja yleisimpiä vapaa-ajanviettotapoja ovat rannalla oleilu ja uiminen. Vapaa-ajan viettotavoissa on varsin suuria eroja maiden välillä niiden vastaajien välillä, jotka ovat käyneet Itämerellä viimeisen vuoden aikana. Kävijäryhmistä suurin koostuu rannalla aikaa viettävistä uimareista, joita on lähes kolmasosa vastaajista. Tähän ryhmään kuuluvien osuus on erityisen suuri Liettuassa, Latviassa, Puolassa, Virossa ja Saksassa. Suomessa eniten vastaajia kuuluu ryhmään, joka käy risteilyillä Itämerellä. Tanskassa ja Venäjällä suurin ryhmä ovat lähiasukkaat eli Itämeren lähellä asuvat vastaajat. Ruotsissa puolestaan on eniten yleiskäyttäjiä, jotka viettävät aikaa merellä monipuolisesti uiden, veneillen, kalastaen ja vesiurheillen. Käyntikertoja useimmissa ryhmissä on keskimäärin noin 20 vuodessa, paitsi risteilevillä, joilla kertoja on noin 10. Itämeren ongelmista esille nousevat kyselyiden perusteella roskaantuminen, kasveille ja eläimille aiheutuvat vahingot, raskasmetallit ja muut vaaralliset aineet ja öljypäästöt. Rehevöitymisen vaikutuksista ongelmallisina pidetään sekä Itämeren virkistyskäyttöön kohdistuvia vaikutuksia eli sinileväkukintoja, veden sameutta ja kalakantojen muutoksia että meriekosysteemin hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia eli vedenalaisten niittyjen katoamista ja happivajetta meren syvillä alueilla. Tämän perusteella kaikkien rehevöitymisen vaikutusten vähentäminen on kansalaisille tärkeää, eivätkä tulokset tue keskittymistä ainoastaan tiettyihin rehevöitymisen seurauksiin, kuten sinileväkukintoihin. Arvottamiskyselyn tulosten perusteella rannikkovaltioiden asukkaat ovat valmiita maksamaan meren tilan parantamisesta Itämeren toimintaohjelman tavoitteiden mukaisesti ja sitä kautta virkistysmahdollisuuksien parantumisesta ja luonnon

olemassaoloarvojen suojelusta. Maksuhalukkaiden osuus ja keskimääräinen maksuhalukkuus henkilöä kohden vuodessa vaihtelee sekä maiden välillä että kävijäryhmittäin. Itämerta monipuolisesti käyttävät vastaajat ovat halukkaampia osallistumaan Itämeren suojeluun omalla panostuksella. Tietoja ekosysteemipalveluiden merkityksestä ja arvosta kansalaisille voidaan käyttää merienhoidon suunnittelussa, Euroopan Unionin meristrategiadirektiivin vaatimusten täyttämisessä ja Itämerta koskevassa päätöksenteossa. Tutkimustulosten perusteella sekä Itämeren virkistyskäyttömahdollisuuksien että terveen meriluonnon ja niihin vaikuttavien ekosysteemipalveluiden turvaaminen on hyvin tärkeää ja tuottaa myös taloudellisia hyötyjä. 13

Lähteet Ahtiainen, H., Hasselström, L., Artell, J., Angeli, D., Czajkowski, M. et al. 2012. Benefits of meeting nutrient reduction targets for the Baltic Sea Combining ecological modeling and contingent valuation in the nine littoral states. MTT Discussion Papers 1/2012. Saatavilla: http://www.mtt.fi/dp/dp2012_1.pdf Aldrich, G. A., Grimsrud, K. M., Thacher, J. A., Kotchen, M. J. 2007. Relating environmental attitudes and contingent values: how robust are methods for identifying preference heterogeneity? Environmental and Resource Economics 37: 757-775. 14 Carson, R. T. and Hanemann, W. M. 2005. Contingent valuation. In Mäler, K-G. and Vincent, J. R. 2005. Handbook of Environmental Economics, vol. 2. Elsevier B.V. pp. 821-936. Costanza, R. ym. 1997. The value of the world s ecosystem services and natural capital. Nature 387: 253 260. Daily, G.C. 1997. Nature s Services: Societal Dependence on Natural Ecosystems. Island Press. Washington, DC, USA Fisher, B., Turner, R. K. and Morling, P. 2009. Defining and classifying ecosystem services for decision making. Ecological Economics 643-653. HELCOM 2007. Baltic Sea Action Plan. HELCOM Ministerial Meeting, Krakow, Poland, 15 November 2007. Saatavilla: http://www.helcom.fi/stc/files/bsap/bsap_final.pdf Millennium Ecosystem Assessment (MA) 2005. Ecosystems and Human Well-Being: Synthesis. Island Press, Washington, DC. Mitchell, R. C. ja Carson, R. T. 1989. Using surveys to value public goods. The contingent valuation method. Resources for the Future, Washington D. C. Söderqvist, T. and Hasselström, L. 2008. The economic value of ecosystem services provided by the Baltic Sea and Skagerrak. Report 5874, The Swedish Environmental Protection Agency. Söderqvist T., Ahtiainen H., Artell J., Czajkowski M., Hasler B., Hasselström L. ym. 2010. BalticSurvey-a survey study in the Baltic Sea countries on people s attitudes and use of the sea Report on basic findings. Swedish Environmental Protection Agency 2010. Report 6348. Saatavilla: http://www.stockholmresilience.org/download/18.5004bd9712b572e3de6800014154/balticsurvey_bakgrundsrapport_webb.pdfs.

TEEB 2008. The economics of ecosystems and biodiversity: An interim report. European Commission 2008. Saatavilla: http://ec.europa.eu/environment/nature/biodiversity/ economics/pdf/teeb_report.pdf Turner, R. K., Morse-Jones, S. and Fisher, B. 2010. Ecosystem valuation A sequential decision support system and quality assessment issue. Annals of the New York Academy of Sciences. Issue: Ecological Economics Reviews. 1185:79-101. 15 UK National Economic Assessment (UK NEA) 2011. The UK National Ecosystem Assessment. Technical Report. UNEP-WCMC, Cambridge.

16 www.centrumbalticum.org