Laajeneva maailmankaikkeus

Samankaltaiset tiedostot
Pimeän energian metsästys satelliittihavainnoin

Tähtitieteessä SI-yksiköissä ilmaistut luvut ovat usein hyvin isoja ja epähavainnollisia. Esimerkiksi

Aine ja maailmankaikkeus. Kari Enqvist Helsingin yliopisto ja Fysiikan tutkimuslaitos

Friedmannin yhtälöt. Einsteinin yhtälöt isotrooppisessa, homogeenisessa FRW-universumissa 8 G 3. yleisin mahdollinen metriikka. Friedmannin yhtälö

Linnunradan rakenne 53925, 5 op, syksy 2016 D116 Physicum

PIMEÄ ENERGIA mysteeri vai kangastus? Kari Enqvist Helsingin yliopisto ja Fysiikan tutkimuslaitos

Maailmankaikkeuden kriittinen tiheys

Suhteellisuusteorian perusteet, harjoitus 6

Kosmologia: Miten maailmankaikkeudesta tuli tällainen? Tapio Hansson

11. Astrometria, ultravioletti, lähiinfrapuna

Kosmologia ja alkuaineiden synty. Tapio Hansson

16. Tähtijoukot Tähtiassosiaatiot. Avoimet tähtijoukot tähteä esim Seulaset, Hyadit, Praesape (M44-kuva)

Sisällysluettelo. Alkusanat 11. A lbert E insteinin kirjoituksia

MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 11: Taso- ja tilavuusintegraalien sovellutuksia

Crafoord palkinto nopeus-etäisyys etäisyys

Kosmologian yleiskatsaus. Syksy Räsänen Helsingin yliopisto, fysiikan laitos ja Fysiikan tutkimuslaitos

Supernova. Joona ja Camilla

Kosmos = maailmankaikkeus

Kokeellisen tiedonhankinnan menetelmät

PARADIGMOJEN VERTAILUPERUSTEET. Avril Styrman Luonnonfilosofian seura

Kosmologia. Kosmologia on yleisen suhteellisuusteorian sovellus suurimpaan mahdolliseen systeemiin: tutkitaan koko avaruuden aikakehitystä.

Mustien aukkojen astrofysiikka

Kosmologia on yleisen suhteellisuusteorian sovellus suurimpaan mahdolliseen systeemiin: tutkitaan koko avaruuden aikakehitystä.

CERN-matka

MS-A0202 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 10: Moninkertaisten integraalien sovelluksia

MATP153 Approbatur 1B Harjoitus 3, ratkaisut Maanantai

Pimeä energia ja supernovahavainnot

MS-A0202 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 10: Moninkertaisten integraalien sovelluksia

LIITE 1 VIRHEEN ARVIOINNISTA

YLEINEN SUHTEELLISUUSTEORIA

Tähtien rakenne ja kehitys

Valtteri Lindholm (Helsingin Yliopisto) Horisonttiongelma / 9

KOSMOLOGISIA HAVAINTOJA

ELEKTRONISET JÄRJESTELMÄT, LABORAATIO 1: Oskilloskoopin käyttö vaihtojännitteiden mittaamisessa ja Theveninin lähteen määritys yleismittarilla

YLEINEN SUHTEELLISUUSTEORIA

Euclid. Hannu Kurki- Suonio Kosmologian kesäkoulu 2015 Solvalla

Pimeä energia. Hannu Kurki- Suonio Kosmologian kesäkoulu 2015 Solvalla

Vuorovaikutuksien mittamallit

Monikartiohajotin. Mitat

13. Taylorin polynomi; funktioiden approksimoinnista. Muodosta viidennen asteen Taylorin polynomi kehityskeskuksena origo funktiolle

1.4. VIRIAALITEOREEMA

KVANTTIKOSMOLOGIAA VIRKAANASTUJAISESITELMÄ, PROFESSORI KIMMO KAINULAINEN. Arvoisa Dekaani, hyvä yleisö,

Galaksit ja kosmologia 53926, 5 op, syksy 2015 D114 Physicum

Tähtitaivaan alkeet Juha Ojanperä Harjavalta

VIII LISÄTIETOA 8.1. HAVAINTOVIRHEISTÄ

1. Kuinka paljon Maan kiertoaika Auringon ympäri muuttuu vuodessa, jos massa kasvaa meteoroidien vaikutuksesta 10 5 kg vuorokaudessa.

L a = L l. rv a = Rv l v l = r R v a = v a 1, 5

r > y x z x = z y + y x z y + y x = r y x + y x = r

Kysymykset ovat sanallisia ja kuvallisia. Joukossa on myös kompia, pysy tarkkana!

HÄRKÄMÄEN HAVAINTOKATSAUS

Salausmenetelmät. Veikko Keränen, Jouko Teeriaho (RAMK, 2006)

Linnunradan rakenne 53925, 5 op, syksy 2016 D116 Physicum

Koska ovat negatiiviset. Keskihajontoja ei pystytä laskemaan mutta pätee ¾.

58131 Tietorakenteet ja algoritmit (syksy 2015)

Moderni fysiikka kevät 2011

Laskun vaiheet ja matemaattiset mallit

Wien R-J /home/heikki/cele2008_2010/musta_kappale_approksimaatio Wed Mar 13 15:33:

Mikrotila Makrotila Statistinen paino Ω(n) 3 Ω(3) = 4 2 Ω(2) = 6 4 Ω(4) = 1

Suhteellisuusteorian perusteet 2017

KERTAUS KERTAUSTEHTÄVIÄ K1. P( 1) = 3 ( 1) + 2 ( 1) ( 1) 3 = = 4

Copyright 2008 Pearson Education, Inc., publishing as Pearson Addison-Wesley.

KJR-C1001 Statiikka ja dynamiikka. Luento Susanna Hurme

Galaksit ja kosmologia FYS2052, 5 op, syksy 2017 B119 Exactum


AMMATTIKORKEAKOULUJEN LUONNONVARA- JA YMPÄRISTÖALAN VALINTAKOE

Mustan kappaleen säteily

Tarinaa tähtitieteen tiimoilta FYSIIKAN JA KEMIAN PERUSTEET JA PEDAGOGIIKKA 2014 KARI SORMUNEN

Mitat. Tilauskoodi. Materiaalit ja pintakäsittely. lindab kattolaittet. RS15 liitäntälaatikolla H. RS15 yläosalla V

Fysiikkaa runoilijoille Osa 6: kosmologia

AMMATTIKORKEAKOULUJEN TEKNIIKAN JA LIIKENTEEN VALINTAKOE ÄLÄ KÄÄNNÄ SIVUA ENNEN KUIN VALVOJA ANTAA LUVAN!

S U H T E E L L I S U U S T E O R I AN P Ä Ä P I I R T E I T Ä

Mittaustulosten tilastollinen käsittely

MS-A0107 Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 (CHEM)

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 3: Vektorikentät

Maailmankaikkeuden syntynäkemys (nykykäsitys 2016)

Havaitsevan tähtitieteen pk1 luento 7, Astrometria, ultravioletti ja lähi-infrapuna. Kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik & Veli-Matti Pelkonen

infoa Viikon aiheet Potenssisarja a n = c n (x x 0 ) n < 1

Planck ja kosminen mikroaaltotausta

LIITE 1 VIRHEEN ARVIOINNISTA

Luento 7: Lokaalit valaistusmallit

PHYS-C0220 TERMODYNAMIIKKA JA STATISTINEN FYSIIKKA

Antti Rasila. Kevät Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto. Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0204 Kevät / 16

TKK, TTY, LTY, OY, ÅA, TY ja VY insinööriosastojen valintakuulustelujen fysiikan koe , malliratkaisut ja arvostelu.

Mitat. Tuotekoodi. Materiaalit ja pintakäsittely. lindab versio. RS15 yläosalla V. RS15 liitäntälaatikolla H

Teoreettinen hiukkasfysiikka ja kosmologia Oulun yliopistossa. Kari Rummukainen

33 SOLENOIDIN JA TOROIDIN MAGNEETTIKENTTÄ

Derivoimalla kerran saadaan nopeus ja toisen kerran saadaan kiihtyvyys Ña r

13.3 Supernovat. Maailmankaikkeuden suurienergisimpiä ilmiöitä: L max 10 9 L. Raskaiden alkuaineiden synteesi (useimmat > Fe )

Kompleksiluvut Kompleksitaso

YHDEN RAON DIFFRAKTIO. Laskuharjoitustehtävä harjoituksessa 11.

Tuloilmasuutin. Mitat

LIITE 1 VIRHEEN ARVIOINNISTA

Pyörrehajotin. Mitat. Tuotekuvaus. Moottorityyppi

Mitat. Tuotekoodi. Materiaalit ja pintakäsittely. lindab kattolaittet. NS19 liitäntälaatikolla H. NS19 yläosalla V

Linnunradan rakenne 53925, 5 op, syksy 2016 D116 Physicum

Mitat. TuotekoodiTilauskoodi

Mekaniikan jatkokurssi Fys102

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 5. viikolle /

Suutinhajotin. Mitat. Tuotekoodi. Materiaali ja pintakäsittely. lindab integra. * ØU = Asennusaukko. Ød 315, Ei asennusreikiä MBB:lle!

PERUSLASKUJA. Kirjoita muuten sama, mutta ota välilyönti 4:n jälkeen 3/4 +5^2

Transkriptio:

Laajeneva maailmankaikkeus

Clear@coord, metric, inversemetric, affine, Riemann, Ricci, Rscalar, Einstein, Tmatter, Tmattermix, DcovTmatter, r, q, f, t, B, AD n = 4; coord = 8t, r, q, f<; H* -------------- Metriikka -------------------------- *L i 1 0 0 0 y 0 -a@td^2 ê H1 - K r^2l 0 0 metric = 0 0 -a@td ^2 r 2 ; 0 j k 0 0 0 -a@td ^2 r 2 Sin@qD 2 z { inversemetric = Inverse@metricD êê FullSimplify; inversemetric êê MatrixForm; mixmetric = metric * inversemetric êê FullSimplify; H* ------------- Energia-impulssitensori ------------- *L u = H 1 0 0 0 L; H* Nelinopeus *L Tmatter = Hr@rD + P@rDL Transpose@uD.u - P@rD metric; H* Tmatter jossa toinen indeksi on nostettu ylös *L MixTmatter = inversemetric * Tmatter êê FullSimplify i rhrl 0 0 0 0 -PHrL 0 0 y 0 j 0 -PHrL 0 z k 0 0 0 -PHrL {

2 FRW.nb affine := affine = Simplify@ Table@ H1 ê 2L * Sum@Hinversemetric@@i, sddl * H D@metric@@s, jdd, coord@@kdd D + D@metric@@s, kdd, coord@@jdd D - D@metric@@j, kdd, coord@@sdd D L, 8s, 1, n<d, 8i, 1, n<, 8j, 1, n<, 8k, 1, n<d D affine; listaffine := Table@ If@UnsameQ@affine@@i, j, kdd, 0D, 8ToString@G@i, j, kdd, affine@@i, j, kdd<d, 8i, 1, n<, 8j, 1, n<, 8k, 1, j<d TableForm@Partition@DeleteCases@Flatten@listaffineD, NullD, 2D, TableSpacing Ø 82, 2<D G@1, 2, 2D G@1, 3, 3D G@1, 4, 4D G@2, 2, 1D G@2, 2, 2D G@2, 3, 3D G@2, 4, 4D G@3, 3, 1D G@3, 3, 2D G@3, 4, 4D G@4, 4, 1D G@4, 4, 2D G@4, 4, 3D ahtl a HtL ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ 1-K r 2 r 2 ahtl a HtL r 2 ahtl sin 2 HqL a HtL a HtL ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ ahtl K r ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ 1-K r 2 r HK r 2-1L r HK r 2-1L sin 2 HqL a HtL ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ ahtl 1 ÅÅÅÅ r -coshql sinhql a HtL ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ ahtl 1 ÅÅÅÅ r cothql

FRW.nb 3 Riemann := Riemann = Simplify@Table@ D@affine@@i, j, ldd, coord@@kdd D - D@affine@@i, j, kdd, coord@@ldd D + Sum@ affine@@s, j, ldd affine@@i, s, kdd - affine@@s, j, kdd affine@@i, s, ldd, 8s, 1, n<d, 8i, 1, n<, 8j, 1, n<, 8k, 1, n<, 8l, 1, n<d D listriemann := Table@If@UnsameQ@Riemann@@i, j, k, ldd, 0D, 8ToString@R@i, j, k, ldd, Riemann@@i, j, k, ldd<d, 8i, 1, n<, 8j, 1, n<, 8k, 1, n<, 8l, 1, k - 1<D TableForm@Partition@DeleteCases@Flatten@listriemannD, NullD, 2D, TableSpacing Ø 82, 2<D R@1, 2, 2, 1D R@1, 3, 3, 1D R@1, 4, 4, 1D R@2, 1, 2, 1D R@2, 3, 3, 2D R@2, 4, 4, 2D R@3, 1, 3, 1D R@3, 2, 3, 2D R@3, 4, 4, 3D R@4, 1, 4, 1D R@4, 2, 4, 2D R@4, 3, 4, 3D ahtl a HtL ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ K r 2-1 -r 2 ahtl a HtL -r 2 ahtl sin 2 HqL a HtL - a HtL ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ ahtl -r 2 Ha HtL 2 + KL -r 2 sin 2 HqL Ha HtL 2 + KL - a HtL ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ ahtl a HtL 2 +K ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ 1-K r 2 -r 2 sin 2 HqL Ha HtL 2 + KL - a HtL ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ ahtl a HtL 2 +K ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ 1-K r 2 r 2 Ha HtL 2 + KL

4 FRW.nb Ricci := Ricci = Simplify@Table@Sum@Riemann@@i, j, i, ldd, 8i, 1, n<d, 8j, 1, n<, 8l, 1, n<d D Ricci êê MatrixForm êê FullSimplify; listricci := Table@If@UnsameQ@Ricci@@j, ldd, 0D, 8ToString@R@j, ldd, Ricci@@j, ldd<d, 8j, 1, n<, 8l, 1, j<d TableForm@Partition@DeleteCases@Flatten@listricciD, NullD, 2D, TableSpacing Ø 82, 2<D; Rscalar = Simplify@Sum@inversemetric@@i, jdd Ricci@@i, jdd, 8i, 1, n<, 8j, 1, n<d D - 6 Ha HtL 2 + K + ahtl a HtLL ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ ahtl 2 Einstein := Einstein = Simplify@Ricci - H1 ê 2L Rscalar * metricd listeinstein := Table@If@UnsameQ@Einstein@@j, ldd, 0D, 8ToString@G@j, ldd, Einstein@@j, ldd<d, 8j, 1, n<, 8l, 1, j<d TableForm@Partition@DeleteCases@Flatten@listeinsteinD, NullD, 2D, TableSpacing Ø 82, 2<D; H* Einsteinin tensori jossa toinen komponentti on nostettu ylös *L Einstein2 := inversemetric * Einstein; listeinstein2 := Table@If@UnsameQ@Einstein2@@j, ldd, 0D, 8ToString@Gm@j, ldd, Einstein2@@j, ldd<d, 8j, 1, n<, 8l, 1, j<d TableForm@Partition@DeleteCases@Flatten@listeinstein2D, NullD, 2D, TableSpacing Ø 82, 2<D Gm@1, 1D Gm@2, 2D Gm@3, 3D Gm@4, 4D 3 Ia HtL 2 +KM ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ ahtl 2 a HtL 2 +K+2 ahtl a HtL ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ ahtl 2 a HtL 2 +K+2 ahtl a HtL ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ ahtl 2 a HtL 2 +K+2 ahtl a HtL ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ ahtl 2

Pallomaisten tähtijoukkojen ikä yhdessä HST-key tuloksen kanssa kosmologiselle vakiolle asettaa vahvan rajoituksen materia-dominoidun maailmankaikkeuden energiatiheydelle. Alla on plotattu kaavan (2.66) määräämä ikä Ω-materian funktiona kolmella eri Hubblen vakon arvoolla (HST-key 1-sigma rajat). Kuvan mukaan täytyisi avoimen materia-dominoidun maailmankaikkeuden tiheyden olla enintään 30 prosenttia kriittisestä tiheydestä. Tämä on jo jonkinlainen ongelma, kun dynaamiset massan määritysmenetelmätkin antavat tiheydelle noin 30-40 prosenttia kriittisestä. Ongelma oli muutama vuosi erityisen kriitinen, kun vanhimpien avointen tähtijoukkojen iäksi arvioitiin jopa 15Gyr ja samalla Hubblen vakiolle saatiian arvoksi noin h=0.8. Selvästikin näillä arvoilla materiadominoitu maailmankaikkeus ei olisi mahdollinen millään Ω:n arvolla! Tilanne korjaantui ylläolevan kuvan mukaiseksi kun huomattiin yhtäältä, että tähtimallit olivat yliarvioineet tähtien ikää noin 10 prosentilla, mutta ennenkaikkea että kaikki kosmiset etäisyyskaalat oli arvioitu noin 10 prosenttia liian pieniksi. Virhe huomattiin kun Hipparcos satelliitti teki ennennäkemättömän tarkkoja parallaksimittauksia. Tämän seurauksena joukot olivatkin kauempana, kirkkaampia ja siksi nuorempia kuin oli luultu (ks sivu 73). Sen lisäksi etäisyysskaalan kasvu merkitsi Hubblen vakion pienenemistä noin kymmenellä prosentilla. Yhtä kaikki, tänä päivänä tiedämme että Ω=1, joten pelkkää materiaa sisältävä maailmankaikkeus on täysin poissuljettu mahdollisuus.

Pallomaisten tähtijoukkojen (globular clusters) iät, perustuvat tähtimalleista laskettuihin tähtien evoluutiokäyriin nk väri-magnitudi (VM) tasossa. Tähdet viettävät suurimman osan elämästään pääsarjassa (main sequence MS). Vedyn loppuessa tähden keskelle alkaa kertyä helium ydin ja tähti siirtyy pois pääsarjasta punaisten jättiläisten haaralle (RGB). Tämän seurauksena VM-diagrammassa näkyy selvä polvi pääsarjasta kääntymisen (main sequence turn off (MSTO) kohdalla. Pallomaisen joukon M15 väri-magnitudi diagramma. Kirkkaat tähdet ovat ylhäällä ja viileät oikealla. Pääsarjan tähdistä merkitty vain 10 %. Tähden ikä kääntymispisteen kohdalla voidaan laskea 5% tarkkuudella jos sen massa tunnetaan. Massa taas saadaan helposti luminositeetista joten tehtäväksi jää luminositeettiakselin kalibronti, mikä edellyttää etäisyyden luotettavaa mittausta. Tämä voidaan tehdä käyttäen esim. RR-Lyrae tähtien (horisontaali haarassa olevia, heliumia polttavia sykkiviä tähtiä) tunnettua P(L)-relaatiota käyttäen, mutta voidaan myös tehdä kattava statistinen sovittaminen käyttäen tiettyjen pääsarjan tähtien tunnettuja spektraalisia ominaisuuksia (main sequence fitting). Tämä onnistuu koska GC:t eivät ole liian kaukana (tavalliset tähdet eivät ole liian himmeitä).

Sama kuin edellä sivulla 72. Nyt avoimen maailmankaikkeuden tulokseen on lisätty laakean Ω = 1 mallin ennustama ikä. Edelleen olen käyttänyt WMAPin tuloksia h: lle, eli rajat ovat h = 0.71 + 0.04-0.03. WMAPin vahvistama kosminen standardimalli kattaa tasosta pienen harmaalla ellipsillä (summittaisesti) merkityn alueen. Maailmankaikkeuden ikä ei enää selvästikään ole minkäänlainen ongelma avointen tähtijoukkojen kannalta.

Magnitudi-punasiirtymä relaatio Supernova-Cosmology Projectin havaitsemille tyypin Ia supernoville. Diagramma on Hubblen diagramman yleistys suurille z:n arvoille. Sama kuin yllä, mutta nyt magnitudit on normitettua laakeaan standardimalliin. Siniset pisteet ovat SCP:n tuloksia ja punaiset pisteet edustavat SNAP-satelliitin mittausten ennustettua tarkkuutta.

Tyypin 1a supernovat ovat standardikynttilöitä, koska niiden valokäyrän maksimin luminositeetti saadaan määritettyä hyvin tarkasti. Itseasiassa valokäyrien maksimit eivät sellaisenaan ole kovin hyvin kalibroituja, kuten näkyy allaolevan kuvan ylemmästä paneelista. Huomataan kuitenkin että erittäin konsistentisti: pidempi valokäyrä == suurempi luminositeetti. Kun valokäyrän muoto korjataan (empiirisellä) venytyskorjauksella (yksiparametrinen universaali funktio, jonka alkuperää ei tosin tunneta teoreettisesti) saadaan erittäin tarkka luminositeetin mittaus.