3/2000 Syyskuu 2000 Valtion työmarkkinalaitos. Valtiotyönantaja



Samankaltaiset tiedostot
Talous ja oikeus. - Talouden murros - Hallinnon murros - Virkamiehen murros Martti Hetemäki

VALTIOVARAINMINISTERIÖ talouden ja hyvinvoinnin vakaan perustan rakentaja

YRITTÄJÄ HYVÄ TYÖNANTAJA

Hyvän mielen viikko voi hyvin työssä Päivi Maisonlahti, Lahden kaupunki, työhyvinvointipäällikkö

Suomalaisten näkemyksistä Suomen valtionhallinnon virkamiesetiikan ja - moraalin tilasta

Savonlinnan kaupunki 2013

Uusi Seelanti.

Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Paasitorni, Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeri

Kohti Suomi strategiaa. Pääjohtaja, OTT/Tuomas Pöysti

Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään

Tampereen kaupungin eettiset toimintaperiaatteet. Tampereen kaupunki

Yhteistoimintalainsäädännön uudistaminen

3. Arvot luovat perustan

Verkkoaivoriihi: Mihin Suomessa tulisi keskittyä työurien pidentämiseksi?

Tampereen kaupungin eettiset toimintaperiaatteet. Kaupunginvaltuuston perehdyttämiskoulutus Niina Pietikäinen henkilöstöjohtaja

Valtion. ylimmän johdon valintaperusteet

HENKILÖSTÖ Hyvinvointi Tavoitteena hyvä työkyky ja toimivat työyhteisöt. Palkitseminen Tavoitteena kannustavuus ja oikeudenmukaisuus

Kysymykset ja vastausvaihtoehdot

Tehyn. avain- sanat. päättäjille

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos

TOIMINTASUUNNITELMA 2015

KUNNISSA PLUSSAA TYÖOLOSUHTEET JA TYÖPAIKKOJEN PYSYVYYS, MIINUSTA HENKILÖSTÖN VAIKUTUS - JA ETENEMISMAHDOLLISUUDET, TYÖN TUOTTAVUUS JA TEHOKKUUS

Rakennusteollisuuden työturvallisuuskannanotto. RATUKE-seminaari , Kansallismuseo Tarmo Pipatti

Mitä kuuluu. politiikan journalismille?

Miten ratkaistaan eettisiä ristiriitoja sosiaali- ja terveydenhuollon arjessa?

NUORET OSAAJAT TYÖELÄMÄSSÄ 2017

Muutos on mahdollisuus: kokemuksia muutosten johtamisesta

EK-elinkeinopäivä Jyväskylässä

Kestävän kilpailupolitiikan elementit

JOUSTAVUUS JA LUOTTAMUS -MITTAUS

Avoin hallinto Open Government Partnership. Suomen toimintaohjelman valmistelu

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

Sote-liikelaitoksen visio ja arvot

Konttorirotasta oman työn tuunaajaksi

Työmarkkinoilla on tilaa kaikille!

MPS Executive Search Johtajuustutkimus. Marraskuu 2010

1(5) Muutosturvatyöryhmän väliraportti

TYÖYHTEISÖN TASA-ARVO

Työmarkkinoiden kehityskuvia

Eurooppalainen yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen laatukehys

TULOKSELLISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVA SUOSITUS

Missä Suomi on nyt? Tarvitaan tulevaisuudenuskoa vahvistava käänne!

SAK:N NÄKEMYKSET HYVÄSTÄ TYÖSTÄ JA UUSI HYVÄN TYÖN MITTARI

Henkilöstökysely

Suhtautuminen työssä jaksamiseen ja palkansaajajärjestöjen toimintaan eläkeasioissa

Suomen työelämän kehittäminen Miten voidaan hyödyntää liikunnan mahdollisuuksia?

Konttorirotasta oman työn tuunaajaksi

VILJELYSUUNNITELMA 2025 VALTION TYÖNANTAJAPOLITIIKAN LINJAUKSET

Maahanmuuttajat ja esimiestyö hyvässä työyhteisössä. Riitta Wärn asiantuntija Elinkeinoelämän keskusliitto EK

Näin me työskentelemme ja palvelemme asiakkaita / A

Esimiehen opas kehityskeskusteluihin. Irma Meretniemi

Työnantajien suhtautuminen alle 30- ja yli 50-vuotiaisiin Toukokuu 2018

Talouspolitiikka ja tilastot

JOB SHOPPING. Toisen lähestymiskulman työelämään siirtymiselle tarjoaa job shopping käsite. Töiden shoppailu on teoria työmarkkinoilla liikkumisesta.

Mustasaaren kunnan henkilöstöstrategia

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys

Sote Integraatio ja yhteistyö hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi ryhmä II

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia

Tehtävä, visio, arvot ja strategiset tavoitteet

Takaisin tulevaisuuteen katse tulevaan

Henkilöstösuunnittelu: mitä, miksi, miten

Ammattiin opiskelevat määrätietoisia tekijöitä

Tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta valtionhallintoon. Tieto talouden ja innovaatioiden moottorina valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuori

EUROOPAN PARLAMENTTI

Erityisasiantuntija Panu Artemjeff Oikeusministeriö. Yhdenvertaisuus ja osallisuus perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta tarkasteltuna

Henkinen työsuojelu hyvinvointia rakennetaan yhdessä

Julkisen hallinnon ICT-toiminto Aleksi Kopponen

Tehyn 5 sanaa Miten Tehy vaikuttaa jäsenten parhaaksi? Terveysalan verkosto Kirsi Sillanpää Johtaja, TtM, MBA, esh

Asumiseen perustuva sosiaaliturva kansainvälisissä tilanteissa

Pk-yritys - Hyvä työnantaja 2014 Työolobarometri

Kemiönsaaren henkilöstöstrategia. Hyväksytty valtuustossa xx.xx.xxxx

RANUAN KUNNAN HENKILÖSTÖN Työhyvinvointikyselyn tulokset

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset

Osaamistarpeiden muutos koulutuksen haasteena Kommentti työn, tuottavuuden ja kilpailukyvyn näkökulmasta

Uusi työ on täällä. Tulevaisuuden tekijät uusi työelämä. Kirsi Piha

TARKISTUKSET FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI. Euroopan parlamentti Lausuntoluonnos Daniel Dalton (PE602.

Jyväskylä sopimuksen avainkohdat - Henkilöstötoimikunta Pertti Malkki Henkilöstöjohtaja

LAPSET MUKANA SOS- LAPSIKYLÄN SIJAISHUOLTOA KEHITTÄMÄSSÄ. Sari Carlsson Yhteiskehittämispäivä Turku

Yritykset & ihmisoikeudet Työministeri Lauri Ihalainen

Kun työpaikalla kiusataan ja vainotaan

KOHTI KAIKENIKÄISTEN EUROOPPALAISTA

Eurooppa strategia. Merja Niemi Alueiden kehittämisen ja rakennerahastotehtävien tulosalue

Monimuotoiset työyhteisöt yrityksen kilpailukykytekijänä te ta Järvenpää

Eettistä tietopolitiikka tekoälyn aikakaudella. Syksy 2018

Piilotettu osaaminen. tunnistammeko kansainväliset osaajat

Johtajien urakehityksen tukeminen TASURI-hankkeessa

Suhdannetilanne ja talouden rakenneongelmat - millaista talouspolitiikkaa tarvitaan? Mika Kuismanen, Ph.D. Pääekonomisti Suomen Yrittäjät

SOTE-LAINSÄÄDÄNTÖ JA JOHTAMINEN. Professori Teemu Malmi

Työnhakijoiden arvostukset ja ratkaiseeko kulttuuri työnhaussa. Ammattilaisten työnhakututkimus JUHA VAARA & NIILO MÄKELÄ MPS ENTERPRISES 30.1.

RÄÄTÄLÖITY ILMAPIIRIMITTARI

Valtion henkilöstö ja tulevaisuus. Hallintopolitiikan alivaltiosihteeri Päivi Nerg Valtio Expo

Sosiaalisen median käyttö autokaupassa. Autoalan Keskusliitto ry 3/2012 Yhdessä Aalto Yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu opiskelijatiimi

Suomen työelämästä Euroopan paras. Suomi ja työtulevaisuus II Margita Klemetti Hankejohtaja Työ- ja elinkeinoministeriö

Sote-uudistus ja perusoikeudet

Henkilöstön asema muutostilanteessa. Info- ja keskustelutilaisuus

Perusoikeudet toteutuvat jokseenkin riittävästi

PUOLET SUOMALAISISTA KANNATTAA PERUSTUSLAKITUOMIOISTUIMEN PERUSTAMISTA PERUSTUSLAKIVALIOKUNTAANKIN OLLAAN TYYTYVÄISIÄ

HE 49/2017 vp. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä lokakuuta 2017.

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana

Transkriptio:

3/2000 Syyskuu 2000 Valtion työmarkkinalaitos Valtiotyönantaja

3/2000 JULKAISIJA Valtion työmarkkinalaitos VALTIOTYÖNANTAJA Syyskuu 2000 SISÄLLYS: Valtion työnantajapolitiikka haasteiden edessä 3 Mistä uudet virkamiehet ja motivaatio? 4 Miten säilytämme korkeatasoisen virkamiesetiikan? 7 Etiikkaseminaari antoi ajatuksia 9 Ansaitseeko suomalainen virkamies kansalaisten luottamuksen 10 Julkisen sektorin liikelaitostamisen ja yksityistämisen vaikutukset Suomessa 13 Talousarvioesityksen 2001 henkilöstöasiat 16 Työryhmiä 18 Uutisia 18 Julkaisuja 19 Ohjeet ja suositukset 19 TOIMITUS VM, viestintä Leena-Maija Jyllikoski puh. (09) 160 3099 Taitto Anitta Aalto puh. (09) 160 3133 Postiosoite: PL 28 00023 VALTIONEUVOSTO Käyntiosoite: Snellmaninkatu 1 A Telekopio: (09) 160 4755 OSOITTEENMUUTOKSET Alprint Kajaani Viestitie 2 87700 Kajaani Telefax: (08) 616 6315 Ulkoasu Vuokko Saarikko ISSN 1457-3016 2

Valtion työnantajapolitiikka haasteiden edessä Valtion työnantajapolitiikka on tienhaarassa. Tilanteen haastavuus johtuu paradoksaalisesti tämän hetkisistä hyvistä talousnäkymistä, jotka lisäävät hyvien osaajien ja suorittajien kysyntää yksityisille työmarkkinoille. Toinen keskeinen haaste on, että valtion henkilöstö vaihtuu suuremmalla vauhdilla kuin koskaan seuraavien 10 15 vuoden aikana. Samalla koko maan työvoiman tarjonta tulee ikärakenteen vuoksi pienemmäksi kuin eläkkeelle siirtyminen. Yleisesti ottaen osaavan työvoiman saatavuus valtiolle on vielä nyt hyvä, mutta tehtäväkohtaisia ongelmia on. Valtion työmarkkinalaitos järjesti näistä lähtökohdista 6.9.2000 Valtiotyönantaja-päivän virastojen ja ministeriöiden johdolle. Valtiotyönantajapäivä on tarkoitus järjestää tästä eteenpäin vuosittain. Siitä muodostetaan näkyvä tilaisuus, jossa on mahdollisuus keskustella ylimmän virkamiesjohdon tasolla valtion työnantajapolitiikasta ja työnantajakilpailukyvyn parantamisesta. Valtion työnantajapäivän annista kerrotaan erikseen tarkemmin tässä lehdessä. Valtion työmarkkinalaitos sai päivästä lisää aineksia vireillä olevaan valtion henkilöstöstrategian uudistamiseen. Tällä kesällä 2000 käynnistetyllä valmistelulla laaditaan myös vuoden 2001 toimintaohjelma valtion keskustason työnantaja- ja henkilöstöpolitiikalle. Valmistelussa kuullaan laajasti virastoja ja ratkaisut perustetaan esille tulleille tarpeille valtion konsernitason toimiksi. Meidän kannaltammehan olennainen kysymys on, miten valtion keskustasolta voidaan parhaiten tukea virastoissa ja muissa valtion organisaatioissa tapahtuvaa työnantajatoimintaa. Valmistelutyössä kuullaan myös valtion pääsopijajärjestöjä ja toivomme lopputuloksen aikanaan saavan myös heidän tukensa. Tässä lehdessä on myös kirjoitus valtiovarainministeriön johtamasta etiikkatyöstä ja samaan teemaan liittyen kansliapäällikkö Kirsti Rissasen kirjoitus virkamiesten luottamuksesta kansalaisten keskuudessa. Valtion tehtävien pohjautuminen yleiseen etuun ja tärkeisiin arvoihin on yksi valtion vahvuus kilpailtaessa työvoimasta. Toiminnan korkeasta eettisestä tasosta on pidettävä jatkuvasti huolta. Teuvo Metsäpelto Valtion työmarkkinajohtaja 3

Mistä uudet virkamiehet ja motivaatio? Leena-Maija Jyllikoski Valtion työnantajapolitiikan yksi kiistaton haaste on valtion henkilöstön ikärakenteesta johtuva vaihtuvuus 10-15 vuoden aikana. Jo vuoteen 2010 mennessä yksi työpaikka kahdesta tulee uudelleen täytettäväksi, jos poistumatahti on sama kuin tähän asti ja työvoiman tarve pysyy samana. Tässä tilanteessa jokaisen viraston ja laitoksen erikseen ja valtion kokonaisuudessaan on mietittävä keinot turvata osaavan työvoiman saanti. Vaikka työvoiman kysynnän määrään vaikuttavat myös suhdannevaihtelut, valtion on syytä varautua kiristyvään kilpailuun osaajista, sanoi valtion työmarkkinajohtaja Teuvo Metsäpelto Valtion työmarkkinalaitoksen työnantajaseminaarissa Säätytalossa 6.9.2000. Satakunta valtion virastojen ja laitosten päällikköä kuunteli alustuksia ja pohti, millaisin edellytyksin valtio menestyy työvoimakilpailussa. Poliittisen päättäjän näkökulmaa valaisi ministeri Suvi-Anne Siimes. Hän uskoo, että ilman motivaatiota valtiolle ei töihin tulla, sillä valtio tuskin on palkkajohtaja tulevaisuudessakaan. Siimes kehottikin ottamaan vakavasti nuorten mietteet julkishallinnosta työnantajana. Hän myös muistutti, että poliittisilla päätöksillä voidaan joko edistää tai pilata nuorten kiinnostusta hakeutua valtiolle. Hänen mukaansa poliitikot eivät juurikaan ole käsitelleet rekrytointia, mutta nyt siihen on tilaisuus, kun keskushallinnon uudistamishankkeessa on mukana valtiotyönantajan kilpailukyky. TYÖNSISÄLTÖ JA URASUUNNITTELU AVAINASEMASSA Ministeri Siimes korosti työnsisällön ja urasuunnittelun merkitystä. Vaikutusvaltaa omaan työhön pitäisi olla myös ns. suoritusportaassa, samoin mahdollisuus työkiertoon. Nämä asiat ovat virastojen itsensä päätettävissä. Jos työnsisällöt ovat kunnossa, jää enemmän aikaa myös hoitaa palkka-asiaa, ministeri sanoi. MISSÄ VALTIO PIILEKSII? Helsingin yliopiston rekrytointipalvelu on järjestänyt jo useita vuosia tilaisuuksia, joissa yritykset ovat kertoneet itsestään työnantajina. - Näissä tilaisuuksissa ei ole ollut yhtään julkisten palvelujen edustajaa kertomassa, millaista työ on julkisella sektorilla, ihmetteli Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittinen sihteeri Ida Mielityinen, joka yhdessä liiton hallituksen jäsenen Vertti Kiukkaan kanssa toi terveisiä potentiaalisilta työnhakijoilta. Nuoret korostivatkin työnsisältöjen merkitystä ja sen tuomista julki nuorten työnhakijoiden keskuudessa. - Emme ole arvovapaita tyhjiöitä, vaan teemme arvovalintoja vertailemalla omia kokemuksiamme ja tietojamme, Mielityinen muistutti. Kiukas puolestaan sanoi mielikuvien olevan tärkeitä, vaikka ei olisi omia kokemuksiakaan. Haastateltuaan nuoria, jotka ovat työskennelleet valtiolla Kiukas sai mm. seuraavia vastauksia: julkishallinnon organisaatiot ovat jäykkiä ja jähmeitä; esimiehen sana on laki; alemmat virkamiehet keskittyvät vain heille määrättyyn tehtävään; monet sisäiset työryhmät miehitetään henkilöillä, jotka vähiten vastustavat, esim. palkkausuudistustyöryhmä ei kiinnostanut ketään; virkavapaudet ovat ok!, mutta niistä johtuva ketjutus ei; poliittiset virkanimitykset ovat este etenemiselle; viipaloidut tehtävät eivät kiinnosta; yrityksillä on parempia juhlia; palkka on liian pieni, jotta vapaa-aikana voisi toteuttaa itseään. Mutta kyllä valtio myös houkuttelee: valtiolla on mahdollisuus kansainvälisiin tehtäviin; saa laajempia näkemyksiä ja vaihtelevia tehtäviä, kun valtio toimii kaikilla elämän alueilla; ei liian pitkiä työaikoja, mikä on hyvä asia nuorelle perheelle. - Jos saa viran, se yleensä säilyy. Se voi myös laiskistaa, eikä se silloin ole työnantajan etu, Kiukas pohdiskeli ja vaati lisää tehokkuutta ja kehotti ottamaan mallia yksityiseltä puolelta esimerkiksi palkkausuudistuksessa, jossa hän piti pisteytystä ja henkilökohtaisia palkanlisiä hyvänä. Toisaalta nuoret myös muistuttivat ikä- 4

diskriminaatiosta. Heidän mielestään vanhoja ja nuoria ei saa asettaa vastakkain. Asetelma ei ole hyvä myöskään nuorten näkökulmasta. USKALLUSTA JA KULTTUURIMUUTOSTA TARVITAAN Mielityinen, joka on työskennellyt myös valtion palveluksessa, peräsi parempaa perehdyttämistä ja esimiesten kiinnostusta. - Minulta esimerkiksi ei kukaan päällikkö kysynyt, miten työni etenee. Toisaalta se on vapautta, mutta toisaalta siinä varmasti hukattiin resursseja ja energiaa, kun ei ohjausta juurikaan ollut. Mielityinen ei myöskään pitänyt siitä spekulaatiosta, mitä käytiin vapaiden työpaikkojen täyttämisen yhteydessä; etukäteen tiedettiin kenellä on mahdollisuuksia. Hänestä ikävää olivat myös pahat puheet ja epäkunnioitus vanhempia työntekijöitä kohtaan. - Yksilösuoritusnäkökulmaa voidaan toteuttaa ilman, että siihen menee penniäkään rahaa, kun muistetaan kiitokset ja huomioiminen. Rahan puute ei yksin selitä, sillä paljon voidaan tehdä myös muuttamalla kulttuuria. Tarvitaan vain uskallusta. Olen varma, että peli ei vielä ole menetetty, Mielityinen kuitenkin lohdutti. - Valtiolla on etulyöntiasema. Valtiolla on tarjottavana vaikutusmahdollisuuksia, mielenkiintoisia ja haastavia töitä virka-ajan puitteissa, Kiukas lopetti nuorten vuoropuhelun. ASIAKASLÄHTÖISYYTTÄ PALVELUUN Toimitusjohtaja Timo Parmasuo Teräsjousi Oy:stä toi viestin yritysmaailmasta, lähinnä PKT-yrittäjän näkökulmasta. Hän toivoi viranomaisilta asiakaslähtöisempää toimintatapaa kansalaisten ja yritysten palvelijana. Yrityksen näkökulmasta asiakaslähtöisyys merkitsisi nopeaa päätöksentekoa, vähäistä byrokratiaa, oikeudenmukaista kohtelua, ymmärrettävää lakitekstiä ja opastavaa toimintaa. Parmasuo korosti, että jos tehtävät ja tavoitteet ovat selviä, onnistuvat työntekijät ja asiakas on tyytyväinen. Tämä taas luo motivaatiota uudelle työnteolle. Hän kiinnitti huomiota myös opettajan työn arvostukseen ja opetushallinnon haasteeseen niin valtionhallinnossa kuin yrityksissäkin tarvittavan uuden työvoiman kouluttajana. Parmasuo muistutti myös, että ikääntyvästä työvoimasta on huolehdittava ja heitäkin on koulutettava koko ajan, sillä osaaminen ja motivaatio kulkevat rinnakkain. UUPUNUT TYÖSTÄ JA SAIRASTUNUT RINTAMALLA Professori Juha Siltala esitti mietteitä julkisen sektorin ongelmista ja ruoti tulosvastuun vaikutusta motivaatioon. - Alkujaan tulosvastuun idea oli hyvä, kun ajateltiin, että organisaatiot voivat olla itseohjautuvia ja meillä on yrittäjän vapaus tarvitsematta lähteä pois julkiselta sektorilta. Mutta mikä meni pieleen, kun homma alkoi muistuttaa Stalinin ajan 5-vuotissuunnitelmia, Siltala kysyi. Hänen mielestään otettiin liian paljon ja suoraan mallia yrityssektorilta, jota sitäkin on arvosteltu tilastomafiasta. Julkisen sektorin tuottavuutta on hankala mitata. Laatua on vaikeampi mitata kuin tuotteiden määriä. Turha paperitehtailu ja hallinnointi ym. näennäistoiminta on lisääntynyt. Myös ristiriita suoritusportaan ja johdon välillä on nähtävissä, kun johto on liittoutunut markkinavoimien kanssa. Hän muistutti myös, että monilta on mennyt toivo, kun luvattiin, että laman jälkeen palataan normaaliin työskentelyyn, mutta sitä ei olekaan tapahtunut. - Kun oman työtahdin ja työmäärän hallinta puuttuu, se johtaa arvottomuuden reaktioon, silloin tulee väsymys ja masennus ja alkaa fyysinen sairaalakierre. Uupunut työstä ja sairastunut rintamalla -käsitettä arvostetaan, Siltala kärjisti. TÖISSÄ PITÄÄ OLLA HAUSKAA Lääkkeeksi Siltala ehdotti, että perustetaan sellainen kehittämishake, ettei kehitetä mitään, jolloin työntekijät voivat keskittyä sisällölliseen työhönsä ja kehittää sitä. Rekrytointiongelmana hän taas piti sitä, että tutkimusten mukaan alle 35-vuotiaiden mielestä töissä on oltava hauskaa ja siellä on saatava toteuttaa itseään. Nuoret myös vaativat oman aikansa hallintaa ja ovat valmiita tinkimään rahasta, jos voivat toteuttaa itseään. Epäitsekkyys ja itsekkyys kulkevat nykyään yhdessä paketissa; enää ei riitä kutsumustyö ja leivän varmuus, Siltala sanoi. PITÄISI USKALTAA OLLA VALTIO Työterveyslaitoksen pääjohtaja Jorma Rantanen selvitti johtamisen ja työilmapiirin vaikutuksia työmotivaation. Hän korosti Suomen julkisen sektorin erinomaisuutta ja tehokkuutta kansainvälisesti vertaillen, mutta hän muistutti myös, että ilman laadullista muutosta valtio voi epäonnistua rekrytointikilpailussa. Hän vastasi Siltalan arvosteluun, ettei kaikkia positiivisia seikkoja, jotka liittyvät tulosjohtamiseen ole vielä otettu käyttöön. Rantanen vaatikin, että palkitsevat asiat on otettava oikeasti mukaan tulosohjaukseen. - Ihmisen psyyke on rakennettu niin, että hän vastaa positiivisiin asioihin positiivisesti ja negatiivisiin negatiivisesti, hän sanoi. Rantasen mielestä valtion roolia on analysoitava. On selvitettävä vastuut ja toimintaedellytykset. Häntä häiritsee, että ajattelemme valtiosta samoin kuin bisnesyrityksestä. - Meillä on itseluottamuksen puute, me emme uskalla olla valtio. Meidän ei pitäisi verrata julkista sektoria vääriin kohtiin. Vaikka jäykkyyttä arvostellaankin, pysyvyydelläkin on oma arvonsa, hän painotti. Työyhteisöjä on tutkittu paljon niin yksityisellä kuin julkisellakin 5

sektorilla ja organisaatioita on myös verrattu kansainvälisesti. Valtiolla työilmapiiri ei ole sen huonompi kuin muillakaan sektoreilla. Rantasen mielestä kannattaisikin ensin katsoa, missä ollaan hyviä ja jatkaa siltä osin vanhalla mallilla. SOSIAALINEN PÄÄOMA KÄYTTÖÖN Rantanen kertoi myös, että organisaatiouudistukset epäonnistuvat paljon useammin kuin yleisesti uskotaan. Yhtenä syynä tähän hän pitää sitä, etteivät yhteisöt vielä riittävästi ota huomioon sosiaalisen pääoman merkitystä. - Ihmispääoman merkitys taloudellisen ja fysikaalisen pääoman rinnalla on jo alettu ymmärtää, mutta sosiaalisen pääoman merkitystä ei vielä ole ymmärretty. Mutta näyttää siltä, että muut pääomat tulevat paremmin käyttöön, jos myös sosiaalinen pääoma otetaan huomioon, Rantanen sanoi. Sosiaalinen pääoma koostuu ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, aktiivisesta verkostoihin osallistumisesta, vastavuoroisuudesta, keskinäisestä luottamuksesta ja avoimuudesta, sosiaalisten normien noudattamisesta, yhteisöllisyydestä ja aloitteellisuudesta. Mitä se sitten tarkoittaa työpaikalla? Työpaikan sosiaalinen pääoma muodostuu mm. hyvästä toiminta-ajatuksesta, johtamisesta, jossa tavoitteenasettelu ja toiminnan suunnittelu tapahtuu suunnitellusti ja hallitusti, toimivista neuvottelusuhteista ja osallistumisjärjestelmistä. Hyvässä työpaikassa myös henkilöstöä koulutetaan ja kehitetään ja henkinen ilmapiiri on salliva sekä uusia ideoita ja aloitteita arvostava. Lisäksi siellä tuetaan ja autetaan toisia. Hyvä organisaatio toteuttaa missiotaan, saavuttaa tavoitteensa, menestyy ja kehittyy. Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale toi terveisiä viraston näkökulmasta korostaen, että tarvitaan uudenlaista dialogia työntekijöiden ja johdon välillä, sillä yt-menettely on hänen mukaansa tullut tiensä päähän. Taipalekin piti osaamispääomaa ja sosiaalista pääomaa valtiolle elintärkeinä. Osaaminen ja ymmärrys ovat valtion kilpailuetu, jossa olemme toivottavasti menossa jatkuvasti korkeammalle, hän sanoi. VALTIOTYÖNANTAJA ENSIMMÄISTÄ KERTAA MUKANA REKRY-MESSUILLA Valtion työmarkkinalaitos osallistuu REKRY 2000 tapahtumaan 16.- 17.10.2000 Helsingin Kaapelitehtaalla. Valtiotyönantaja on mukana ensimmäistä kertaa. Messuille osallistuminen on yksi niistä toimenpiteistä, joilla VTML haluaa edistää nuorten rekrytointia valtionhallintoon. Pyrkimyksenä on antaa eri kohderyhmille asiallinen ja ajantasainen kuva valtionhallinnon tarjoamista työskentelymahdollisuuksista. Tehtävien edellyttämän osaamispääoman varmistaminen ja menestyminen kilpailussa nuoresta ammattitaitoisesta työvoimasta on valtionhallinnon keskeinen menestystekijä tulevaisuudessa. Nuorten osaajien rekrytointiin panostaminen onkin tärkeä osa valtionhallinnon pitkän aikavälin henkilöstöstrategiaa. Rekry-messut on valtakunnallinen rekrytointitapahtuma, johon odotetaan noin 10 000 kävijää. Kävijöistä runsas kolmannes on korkeakoulututkinnon suorittaneita ja noin kolmannes opiskelijoita. Valtion työmarkkinalaitoksella ja Suomen Kuntaliitolla on vierekkäiset osastot ja niiden suunnittelussa tehdään yhteistyötä. VTML:n messuosaston toteuttaa Viestintätoimisto AC-tiedotus Oy. Messuja ja muutakin tiedotustoimintaa varten laaditaan esite, jossa kerrotaan valtiosta työnantajana. Messuosaston esittelijät tulevat eri virastoista ja laitoksista. Valtiosihteeri Raimo Sailas tarkasteli väestön ikääntymistä, työvoimakysymyksiä ja kovenevaa kansainvälistä verokilpailua rekrytoinnin kannalta. Hän muistutti, että ikääntyminen on huomattavasti nopeampaa Suomessa kuin muissa Euroopan unionin maissa. Työikäisen väestön määrä supistuu myös siksi, että Suomessa tullaan myöhään työelämään ja lähdetään varhain pois. Myös vuotuinen työaikamme on lyhyimmästä päästä maailmassa. Miten tässä tilanteessa pidetään yllä hyvinvointivaltiota? Ongelma ei Sailaksen mukaan ratkea pelkästään rahalla. Kansalaisten työpanos on saatava paremmin käyttöön, esimerkiksi koulutusaikoja lyhentämällä ja vähentämällä halua lähteä varhaiseläkkeelle, hän sanoi. VALTIOTYÖNANTAJA LISÄÄ NÄKYVYYTTÄÄN Valtion työmarkkinajohtaja Teuvo Metsäpelto kertoi, että työmarkkinalaitos on jo aloittanut valtion tunnetuksi tekemisen työmarkkinoilla. Valtion työmarkkinalaitos osallistuu lokakuussa valtakunnallisille rekrytointimessuille ja harkitsee myös jatkossa osallistumistaan vastaaviin nuorille suunnattuihin rekrytointitapahtumiin. Nuorten rekrytoitumista pyritään edistämään myös virastojen ja laitosten kanssa yhteistyössä muun muassa tiivistämällä yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Tarkoitus on parantaa opettajien ja oppilaanohjaajien hallinnon tuntemusta, tuottaa oppimateriaalia, antaa opinnäytetyöaiheita ja tarjota tuntiopettajia oppilaitoksiin. Myös työhallinnon kanssa tiivistetään yhteistyötä avoimista työpaikoista tiedottamisessa ja informaatiomateriaalin toimittamisessa. Ohjelmaan kuuluu myös kesätyö- ja harjoittelupaikkojen järjestäminen sekä harjoittelijoiden huolellinen perehdyttäminen ja työhön opastus. Tarkoitus on myös järjestää trainee - tai young professionals -valmennusohjelmia hallinnossa. 6

Valtion työmarkkinalaitos aikoo myös panostaa aktiiviseen tiedotustoimintaan ja lisätä yhteistyötä julkisen sanan kanssa oikean ja ajantasaisen kuvan luomiseksi virastoista ja niissä tehtävästä työstä. Parhaillaan on tekeillä valtion henkilöstöpolitiikkabarometri, josta saadaan tietoa henkilöstötoimen tilasta ja näkymistä. Henkilöstöpolitiikkabarometri tehdään jatkossa säännöllisesti. Valtion työmarkkinalaitos valmistelee parhaillaan myös valtion henkilöstöstrategiaa. Päivän puheenjohtajana toiminut alivaltiosihteeri Juhani Turunen lopetti antoisan päivän lupaamalla, että vastaavanlaisia tilaisuuksia kannattaa järjestää säännöllisesti. - Tämä päivä antaa uskoa, että peli ei ole menetetty. Työn mielekkyys ja sen sisältöjen kehittäminen ovat todellisia kilpailukeinoja valtiolla. Meidän tulee kuitenkin parantaa kykyämme viestittää niin nuorille kuin muillekin, että valtio on hyvä työnantaja, joka kannustaa aloitteellisuuteen. Miten säilytämme korkeatasoisen virkamiesetiikan? Kirsi Äijälä Miten kansalaisten luottamus valtionhallinnon ja virkamiesten toimintaan voidaan säilyttää samalla kun toiminnalle ja virkamiesten käyttäytymiselle asetetut tehokkuus- ja laatuvaatimukset täytetään. Tähän kysymykseen etsittiin vastausta valtiovarainministeriön henkilöstöosaston asettamassa työryhmässä, jonka muistio Virkamiesetiikka Selvitys virkamiesetiikan perustasta, nykytilasta ja kehittämisalueista julkistettiin kesäkuussa. Muistiossa kartoitetaan keinoja korkeatasoisen virkamiesetiikan ylläpitämiseen ja edistämiseen. Raporttiin on koottu virkamiesetiikan kannalta keskeinen normiperusta. Valtiovarainministeriön virkamiesetiikkatyö liittyy OECD:n julkisen hallinnon komitean PU- MAn etiikkatyöhön, johon ministeriön henkilöstöosasto osallistuu. Etiikkatyöryhmän raportin yhtenä lähtökohtana oli OECD:n vuonna 1998 julkaisema 12-kohtainen suositus eettisistä periaatteista hallinnossa. Periaatteet ovat eräänlaisia työkaluja jäsenmaiden käyttöön. Niiden pitäisi auttaa eettisen johtamisen sisällyttämisessä julkishallintoon yleensä. Suosituksen mukaan virkamiesten on tunnettava perusperiaatteet ja normit, joita heidän odotetaan työssään noudattavan. Myös hyväksyttävän toiminnan rajat olisi oltava selvillä. Tämä taas edellyttää riittävää tiedottamista, koulutusta ja eettistä ohjausta. JOHTAJIEN ESIMERKKI NOUSI ETUSIJALLE Etiikkatyöryhmä kysyi keväällä 1999 virastojen johdolta ja henkilöstöltä, millä keinoilla virkamiesetiikan tasoa voitaisiin jatkossa ylläpitää ja parantaa. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 650 henkilöä. Kaikkein vaikuttavimpana keinona pidettiin johtajien esimerkkiä. Seuraavaksi tärkeimpinä pidettiin arvojen esille tuomista ja arvokeskustelua. Kuten OECD:nkin suosituksessa, tiedottamista, koulutusta sekä eettisiä ohjeita pidettiin myös tärkeinä. Lainsäädännöllä vaikuttamista pidettiin hieman edellä mainittuja vähäisempänä. Johtamisen kehittäminen on henkilöstöpolitiikan alueella tärkeä painopistealue. Kyselyvastaukset antavat tukea tälle työlle. Myös OECD:n suosituksessa korostetaan, että esimiesten tulee toimia normien mukaisesti ja edistää niiden noudattamista. Työympäristöllä, jossa normien noudattamiseen rohkaistaan tarjoamalla eettisen toiminnan kannustimia, on suora yhteys julkishallinnon arvojen ja eettisten normien soveltamiseen päivittäisessä työssä. Kannustimia ovat mm. hyvät työolosuhteet ja tehokas tulosarviointi. Julkishallinnon työolojen ja henkilöstöpolitiikan tulisi myös edistää eettisten normien noudattamista. Välineitä ovat mm. etenemismahdollisuudet, henkilökohtainen kehitys, oikeudenmukainen palkkaus ja henkilöstöpolitiikka, joilla voidaan luoda eettiseen toimintaan ohjaava ilmapii- 7

ri. Ansioituneisuuden palkitseminen ja johdonmukaisuus palkkauksessa ja urakehityksessä ovat perusperiaatteita, jotka ovat omiaan edistämään rehellisyyttä. YKSITYISKOHTAISESTA SÄÄNTELYSTÄ ARVOILLA OHJAAMISEEN Lainsäädäntö on välttämätön ja keskeinen virkamiesetiikan perusta. Esimerkiksi valtion virkamieslain säännökset viranomaisen ja virkamiehen velvollisuuksista toimivat samalla myös eettisinä ohjeina siitä, millainen toiminta on hyvää ja tavoiteltavaa. Tärkeydestään huolimatta lainsäädäntö ei kuitenkaan yksinään riitä turvaamaan virkamiesetiikan korkeaa tasoa muuttuvassa valtionhallinnossa. Säännökset ovat väljiä ja jättävät tilaa tulkinnalle, johon vaikuttaa myös yhteiskunnan kehitys ja arvomaailma. Yleisenä suuntauksena kansainvälisessä tarkastelussa on siirtyminen yksityiskohtaisesta sääntelystä arvojen ohjaamaan toimintatapaan. Virkamiesetiikan perustan luovia, valtionhallinnon yhteisiä arvoja ovat riippumattomuus, puolueettomuus, objektiivisuus, julkinen luotettavuus, avoimuus, palveluperiaate ja vastuullisuus. Suurin osa virastoista on myös määritellyt omat arvonsa. Arvokeskustelu on lähtökohtana jatkuvalle kehittämistyölle, johon kuuluu arvojen sisällyttäminen todelliseksi osaksi viraston käytännön toimintaa ja henkilöstöpolitiikkaa. Valtion henkilöstöstrategiassa vuodelta 1995 on mainittu arvot ja etiikka sekä johtajilta edellytettävät eettiset vaatimukset. Strategisia linjauksia on tarkennettu valtioneuvoston vuonna 1998 tekemässä periaatepäätöksessä Laadukkaat palvelut, hyvä hallinto ja vastuullinen kansalaisyhteiskunta. Myös siinä korostetaan tavoitetta korkeatasoisen virkamiesetiikan ylläpitämiseen. Jatkossakin korkeatasoisen etiikan vaatimusten tulisi näkyä selvästi valtion henkilöstöstrategiassa, jota parhaillaan ollaan tarkentamassa. Virastojen omat toiminta- ja henkilöstöstrategiat sisältävät arvot ja eettisen näkökulman yhä useammin. ARVOJEN SISÄISTÄMINEN VAATII PEREHDYTTÄMISTÄ Toiminnan arvojen tiedostaminen ja sisäistäminen on jokaisen virkamiehen haaste, johon vastaaminen edellyttää ennen kaikkea sen tiedostamista, että jokapäiväinen työ sisältää myös eettisten valintojen tekemistä. On esimerkiksi tiedostettava, mitä arvojen mukainen toiminta käytännössä tarkoittaa ja millaiset tilanteet erityisesti vaativat eettisten kysymysten arviointia. Toisaalta kaikilla virkamiehillä on oikeus tietää, mitä heiltä työssä edellytetään ja myös, mitä seuraamuksia vääränlaisesta toiminnasta on. Johtamisessa ja henkilöstöpolitiikassa voidaan käyttää myös positiivisia keinoja, jotka kannustavat eettisesti korkeatasoiseen toimintaan. Kaikkien tiedossa olevat menettelytavat ovat tärkeitä. Jos toiminnan perusarvot toteutuvat myös käytännön toiminnassa, luottamus säilyy. Eettisesti herkkien alueiden tiedostaminen ja omaan käyttäytymiseen liittyvien eettisten kysymysten pohtiminen vaatii usein harjaantumista. Uusien tulokkaiden perehdyttäminen virkamiesasemaan ja sen vaatimuksiin on jo otettu erityiseksi koulutusohjelmaksi. Lisäksi uudenlaisilla koulutusmenetelmillä olisi työryhmän mielestä mahdollista kehittää virkamiehiä kiinnittämään huomiota tältä kannalta keskeisiin kysymyksiin. Etiikan ja moraalin kysymysten tulisi kuulua johtamis- ja muuhun henkilöstökoulutukseen. ARVIOINTI JA SEURANTA TÄRKEÄTÄ Työryhmän ehdotusten mukaan virkamiesetiikan perustan luovia yleisiä arvoja tulisi seurata osana valtion työnantaja- ja henkilöstöpolitiikan arviointia. Tämän työn avuksi valtiovarainministeriö valmistelee julkaisun, johon kootaan virkamiesetiikan perustan luovat arvot ja virkamiehen asemaa koskevat normit. Julkaisussa on tarkoitus myös selostaa, mitä nämä käytännössä tarkoittavat. Virkamiesetiikan sisällyttämistapoja johtamis- ja muuhun henkilöstökoulutukseen tulisi myös selvittää. Työryhmä ehdottaa asetettavaksi pilottiprojektin, jossa muutaman viraston kanssa haetaan keinoja arvojen sisäistämiseksi ja saamiseksi näkyväksi osaksi toimintaa. Kansainvälinen yhteistyö jatkuu ja etiikkakysymyksiä pidetään myös esillä valtiovarainministeriön ja henkilöstöjärjestöjen kesken. Lainsäädännön työryhmä katsoi yleisesti ottaen kattavaksi ja riittäväksi lukuun ottamatta kysymystä virkamiesten siirtymisestä pois valtionhallinnosta ja siihen liittyviä rajoitustarpeita. Työryhmä piti tarpeellisena, että valtiovarainministeriö valmistelee kysymystä virkamiesten siirtymiseen liittyvistä rajoituksista. Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita 8/2000. Virkamiesetiikka-selvitys virkamiesetiikan perusteista, nykytilasta ja kehittämisalueista. Muistio löytyy ministeriön Internet-sivulta osoitteesta: http://www.vn.fi/vm/julkaisut/tyoryhmamuistiot/tyoryhma2000.html Muistio on käännetty myös ruotsiksi ja englanniksi. Puhelintiedustelut (09) 160 4966. 8

Etiikkaseminaari antoi ajatuksia Leena-Maija Jyllikoski Valtion työmarkkinalaitos järjesti 12.6.2000 valtion virkamiesjohdolle seminaarin virkamiehen eettisestä vastuusta. Heti aluksi emeritusarkkipiispa John Vikström johdatti kuulijat perimmäisten arvojen äärelle. Hänen esitelmänsä perustui oikean ja väärän tien valitsemiseen ja niin kuin arvata saattaa, se oikea ei ole oikotie. Vikström myös korosti, että yksityisen ja julkisen sektorin organisaatio- ja johtamiskulttuurit ovat viime vuosina lähentyneet selvästi toisiaan. Valtiollakin on siirrytty tulosjohtamiseen. Molemmilla sektoreilla myös arvojohtaminen on noussut esiin. Eettinen tulosvastuu on Vikströmin mielestä esimerkiksi sitä, että kunnioitetaan kasvun ja uusiutumisen lakeja, jolloin otetaan huomioon niin ekologinen kuin sosiaalinenkin ympäristö. Hän muistutti myös, että ihminen on suurin voimavara, eikä sitä saa ryöstöviljellä, muuten ovat seurauksena uupuminen ja ammattisairaudet. Eli ei ole yhdentekevää, miten ja mihin hintaan tulosta tehdään. Arvojohtamiseen kuuluu myös henkisten voimavarojen vapauttaminen, joka Vikströmin mielestä on lisättävä johtamisen määritelmään. Tällöin kyse on myös työntekijän omien tarpeiden huomioon ottamisesta. Hänen on saatava olla aloitteellinen ja inhimillinen. Kuitenkin koko ajan täytyy olla mielessä työyhteisön visio ja toimintaperiaatteet, jotka henkilöstön on voitava hyväksyä. Työyhteisön kulttuuri voi olla kritisoiva, mutta samalla sen olisi oltava kannustava ja kiittävä. Henkilöstön oppimis- ja kehittymiskyky on myös parhaimmillaan silloin kun vapaus ja järjestys on oikeassa suhteessa, emeritusarkkipiispa muistutti samalla kun korosti luottamuksen merkitystä. VIRKAMIES ON PALVELIJA Valta, jota käytät ei ole sinun, vaan se on annettu sinulle. Virka ei ole sinun, vaan se on yhteiseksi hyväksi sinulle annettu -motolla Vikström kuvasi virkamiehen roolia yhteiskunnassa. Hän myös palautti meidät maan pinnalle muistuttaen, että ministeri-sanakin tulee latinasta ja suomeksi se on palvelija. Herra tai rouva palvelija sisältää syvän ja vapauttavan totuuden, hän sanoi. SUN KANSSAS KATSON MAAILMAA JA SAMAA UNTA NÄÄN Näihin Juice Leskisen laulun sanoihin kiteytti puolestaan VTT Maija-Riitta Ollila sanomansa ihmisten arvoista ja todellisuuskäsityksistä. Hänen mukaansa ihmisillä on ns. ikuisuusarvoja, mutta myös lyhyemmän tähtäimen arvoja, jotka syntyvät kunkin oman todellisuuskäsityksen mukaan. Ihmisillä on erilaisia todellisuuskäsityksiä ja itse ojentaudumme, eli määrittelemme arvot sen käsityksen mukaan, mikä meillä itsellämme on. Valitsemme arvomaailmamme perusteella ulkomaailmasta asiat, joista olemme kiinnostuneet. Ihminen toimii todellisuuskäsityksensä pohjalta, mutta arvot voivat myös muuttaa toimintaa, koska todellisuus on liikkuva kohde, Ollila kuvasi rakentamaansa hyvän elämän pyörää. Mutta jos todellisuuskäsityksemme erkanee liian kauaksi todellisuudesta, törmäämme ennen pitkää todellisuuteen kaikkine käsityksinemme päivinemme, hän muistutti. Voidaanko puhuakaan kaikkia virkamiehiä koskevista yhteisistä moraalisista tehtävistä tai yhteisestä etiikasta tässä valitsemisen kulttuurissa, jossa kansalainenkin on kuluttaja. Pitäisikö virkamiehen ollakin valmentaja, joka auttaa kansalaista valinnoissa, Ollila mm. kysyi. ETIIKKA JA ARVOT KUNNIASSA VALTIOLLA Oikeusministeriön kansliapäällikkö Kirsti Rissasen mukaan luottamus ja moraali ovat saman asian eri puolia ja riippuu virkamiehen ammattitaidosta ja moraalista, ansaitseeko hän kansalaisten luottamuksen. Ihmisten on voitava luottaa perusoikeuksiinsa ja oikeusturvallisuuden pitäisi olla takuu, johon tarvitsee vedota vain harvoin. Keskusrikospoliisin koulutuspäällikkö Tarmo Välitalo muistutti, että arvokeskustelussa ja virkamiehille asetettavissa vaatimuksissakin on muistettava kohtuus. On osattava ottaa huomioon ihmisen mitta-asteikko. - Onneksi valtiolla ei ole samanlaista identiteettiongelmaa kuin esimerkiksi olympialiikkeessä. Virkamiehet tietävät tehtävänsä sekä niihin kohdistuvat odotukset ja vaatimukset. Julkisuusperiaatteen mukainen, läpinäkyvä toiminta puolestaan pitää yllä kansalaisten luottamusta. Meillä on korkea eettinen taso ja mielekkäät työtehtävät. Se on vahvuutemme myös kilpailussa uudesta työvoimasta, seminaarin puheenjohtajana toiminut Teuvo Metsäpelto lopetti virikkeellisen ja hyvän iltapäivän. 9

VIERAANA Kirsti Rissanen Ansaitseeko suomalainen virkamies kansalaisten luottamuksen Kansalaisilla on perustuslaillinen oikeus vaatia, että virkamiehet ovat heidän luottamuksensa arvoisia. Virkamies on julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa asiakkainaan yhtä aikaa ihmiset, yritykset ja yhteiskunta. Hänen tulee noudattaa hyvän hallinnon ja hallinnon lainalaisuuden periaatetta sekä suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti, viivytyksettä ja puolueettomasti. Laillisuusvalvonta ja oikeussuoja purevat parhaiten menettelyvirheisiin. Entä mistä muusta luottamuksessa on kyse? Tunnetussa kirjassaan 60-luvun sosiaalipolitiikka Pekka Kuusi katsoi, että valtio on omiaan huolehtimaan kansalaisen parhaasta. Olivathan ihmiset valloittaneet yleisen äänioikeuden myötä valtiovallan itselleen. Alamaisesta oli tullut kansalainen ja valtiosta hyvä. Sitten kehittyi hyvinvointiyhteiskunta. 1980-luvulla alkoivat perusoikeudet saada meillä Suomessakin yksilön oikeuksien luonnetta kansainvälisten ihmisoikeuksien tapaan. Muutos tapahtui aluksi oikeuskäytännössä ja vahvistettiin perustuslain tasolla vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa. Samalla perusoikeuksien toteutuminen säädettiin julkisen vallan vastuuksi. Se on siis hallinnon ja virkamieskunnan arvopäämäärä. Tämän vuoden maaliskuussa voimaan tulleen Suomen perustuslain mukaan valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden sekä yksilön vapauden ja oikeudet ja edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Kansalaisilla on siis oikeus odottaa, että julkinen valta huolehtii aktiivisin toimenpitein esimerkiksi peruspalveluista ja ihmisten turvallisuudesta sekä yhteiskunnan kulttuurisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edellytyksistä. On myös tärkeää huomata, että perusoikeudet ovat subjektiivisia, ne kuuluvat jokaiselle. Se, että esimerkiksi hallinto toimii keskimäärin hyvin, ei riitä. Sitä paitsi jokainen laiminlyönti nakertaa luottamusta enemmän kuin kymmenkertainen määrä huolellisesti hoidettuja asioita. OIKEUDENMUKAISUUS SOSIAALINEN JA POLIITTINEN KYSYMYS Yhteiskunnan oikeudenmukaisuus ei ole oikeudellinen kysymys, vaan ennen muuta sosiaalinen ja poliittinen. Lait ovat vain keinoja toteuttaa sitä, mikä on yhdessä arvioitu oikeudenmukaiseksi. Tästä näkökulmasta julkinen valta ei täytä velvollisuuttaan kansalaisia kohtaan, elleivät maan hallituksen ja kuntien päätöksentekijät tunne maassa asuvien ihmisten elinolosuhteita ja sitä, kuinka hallinto suoriutuu tehtävistään. Jotta poliittisilla päättäjillä olisi tämä tieto, tulee hallinnon kyetä tuottamaan se. Onhan muutostarpeiden esiintuominen ja poliittisten päätösten valmistelu myös virkamiesten asia. Käsittääkseni tämä vaatii vielä paljon johtamisen kehittämistä, suuremman arvon antamista kokemustiedolle ja monia uudistuksia hallinnon järjestelmiin. Myös kansalaisten käyttäytyminen on muuttunut ja auktoriteettiusko rapautunut. Enää ei postineidille niiata eikä kirjuria lähestytä hattu kourassa. Ihmisten koulutustaso on parantunut ja sen myötä kriittisyys lisääntynyt. Kuluttajaneuvonta on opettanut meitä vaatimaan oikeuksiamme ja valitsemaan huolella ne yritykset, joilta ostamme palveluja. Viranomaisten toiminta ei kui- 10

tenkaan ole markkinaehtoista eikä kansalaisella tavallisesti muuta, parempaa luukkua, jossa saisi toimitettua asiansa joustavammin. Kaikille tarkoitetut palvelut ovat standardisoituja. Kansalainen toimittaa juuri sen selvityksen, jota häneltä vaaditaan ja maksaa säädetyn maksun. Suoritusten ehdoista ei neuvotella. Kansalainen on riippuvainen viranomaisesta. Hän saa hallinnolta päätöksen sitten, kun virkamiehellä on aikaa tutustua hänen asiaansa ja käsitellä se. Joskus se voi kestää kohtuuttoman kauan. Byrokratian hitauteen ei laillisuusvalvonta juurikaan tehoa. Surukseni jopa muutama tuomari on viime vuosina saanut varoituksen juttujen kohtuuttomasta viipymisestä. Virkamies ei puolestaan ole riippuvainen kansalaisesta. Kansa ei voi vaihtaa hallintoa tai virkamiehiä. Hallinnon kehittäminen on valtioneuvoston asia. Virkavallan, byrokratian helmasyntinä pidetään tehottomuutta, muodollisuutta, kankeutta, keskinäistä kissanhännänvetoa ja ylimielisyyttä tai ainakin piittaamattomuutta kansalaisten tarpeista. Kansalaisille välttämättömien palvelujen kuten veden, sähkön, liikenteen ja telekommunikaation tuottamista ja jakelua sekä verkkojen ylläpitoa on markkinaehtoistettu eli liikelaitostettu ja myös yksityistetty osin juuri siksi, että näiden alojen avaamisen kilpailulle on odotettu tuovan palveluhenkisyyttä ja kustannussäästöjä. Niitä on myös saatu, kun toimintaa on tehostettu ja väkeä vähennetty. Edelleen tapahtuvaan rakennemuutokseen on monia syitä, esimerkiksi näkemys valtion roolista, mutta osaltaan se kertoo myös siitä, että hallinnon tehokkuuteen ei ole luotettu. Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 1992 julkaisemassa tutkimuksessa 77 prosenttia väestöstä arveli, että kunnat selviäisivät puolella silloisesta henkilöstömäärästään, jos kuntien virastoissa ja laitoksissa työskenneltäisiin tehokkaasti ilman turhaa byrokratiaa. KÄSI SYDÄMELLE VIRKAKUNTA! Yhtenä tavoitteena on ollut kansalaisten valinnanvapauden lisääminen. Kilpailutilanteessa toimiva yritys joutuu väistämättä tuottamaan niitä palveluja, joilla on kysyntää. Muuten sillä ei ole elämisen edellytyksiä. Käsi sydämelle virkakunta! Onko hallinto todella tehotonta ja johtuuko se siitä, että virkamiehillä ei ole omakohtaista intressiä huolehtia asiakkaiden tyytyväisyydestä ja toiminnan tuloksellisuudesta? Hallinnon lainalaisuuden vaatimus ja se, että ei voida tinkiä hallinnon velvoitteista, edellyttää virkamiehiltä entistä strategisempaa otetta. Hallinnon perustehtäviinhän kuuluu huolehtia yleisestä edusta ja kansalaisten oikeuksista, tuottaa oikeusvarmuutta ja toimia luotettavasti. Kun muutokset on usein toteutettava lainsäädännöllä ja se vaatii huolellista valmistelua, on hallinnon kyettävä entistä paremmin tulkitsemaan yhteiskunnan kehityksen oireita ja tunnistamaan sen suuntia sekä ymmärtämään kansalaisten tarpeiden muutoksia. Niihin on varauduttava ajoissa ja huolehdittava asioista. Jälkijunassa tuleva hallinto ei kykene toimimaan kansalaisten parhaaksi, torjumaan yhteiskunnallisia epäkohtia tai jännitteiden kasvua. Ne taas ovat omiaan horjuttamaan uskoa yhteiskunnan perusinstituutioihin. Valtioneuvostossa on vireillä laaja keskushallinnon uudistamishanke, jota on arvioinut kolme kansainvälistä asiantuntijaa. Raportissaan he korostivat ennustettavuuden menettäneen yleisesti ottaen merkitystään. Näin ollen keskushallinnon kapasiteetti ja joustavuus on tulevaisuudessa tärkeä kansallisen kilpailukyvyn menestystekijä. Haasteiksi he mainitsivat muun muassa visionäärisyyden, hallinnon tehostamisen, kansainvälistymisen, luottamuksen kasvattamisen ja hallintoa koskevan legitimaation vahvistamisen sekä joustavuuden ja muutoksen hallinnan. Asiantuntijaryhmä alleviivasi sitä, että kansalaisilta saatu luottamus on hallinnon peruskysymys. Toisaalta henkilöstön kokema luottamus luo julkisen sektorin organisaatioiden menestyksen perustan. Keskushallinnon suorituskykyyn liittyvistä tekijöistä henkilöstön luottamus todettiinkin raportissa yhdeksi keskeisimmistä. Käsitellessään suosituksia keväällä iltakoulussaan hallitus päätti muun muassa, että ministeriöiden henkilöstön ja kansalaisten ministeriöihin kohdistama luottamus arvioidaan vuoden 2001 kesäkuun loppuun mennessä. YHDENVERTAISUUTTA EPÄILLÄÄN Oikeusministeriö on vastikään selvittänyt kansalaisten luottamusta tuomioistuimiin kahdessa laajassa haastattelututkimuksessa. Ensimmäisen teki Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ja toisen Turun yliopisto. Niiden mukaan kansalaiset epäilevät luottamuksen kannalta keskeisen yhdenvertaisen kohtelun toteutumista. OPTULAn tutkimuksessa 47 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, ettei yhdenvertaisuus toteudu lainkaan tai toteutuu huonosti. Turun tutkimuksessa esitettiin asenneväite: kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet saada näkemyksensä esiin oikeudenkäynnissä. Eri mieltä oli noin 50 prosenttia vastaajista ja samaa mieltä noin 38 prosenttia vastaajista. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että suuri osa tasapuolisuutta epäilleistä katsoi syyn olevan sekä tuomareissa että lainsäädännössä. Yhteiskunnalliset olosuhteet vaikuttavatkin aina ihmisten mahdollisuuksiin. Kuulun niihin, jotka uskovat, että kansainvälistyminen haastaa juuri yhteiskuntien eheyden. Ihmiset ehkä vaistoavat eriarvoistumisen. VAIN PUOLET LUOTTAA VIRKAMIEHIIN Suomen Gallup on säännöllisin väliajoin selvittänyt yhteiskun- 11

Luottamus eri instituutioihin vuosina 1981-1998. Taulukossa niiden osuus (%), jotka luottavat melko tai hyvin paljon (muut vaihtoehdot ei kovin paljon, ei ollenkaan, ei osaa sanoa). 1981 1986 1988 (1990)* 1993 1996 OPTL 1998 Poliisi 86 89 78 (77) 82 84 92 Puolustusvoimat 69 76 70 (58) 65 80 88 Kirkko 54 52 50 (32) 38 55 68 Oikeuslaitos 80 82 68 (65) 62 66 66 Yrityselämä 41 45 61 (37) 34 48 - Ay-liike 58 54 45 (29) 36 49 - Valtion virkamieskunta 54 54 - (33) 20 35 49 Eduskunta 68 68 48 (35) 20 32 44 Lähteet: World Values Surveys 1981-1996; Suomen Gallup Oy 1981-1996; Nurmela et al. 1997; Wiberg 1996. * Vuonna 1990 aineiston keruutapa ja otoskoko poikkesi muista Suomen Gallupin tutkimuksista. nan instituutioiden luottamuskuvaa osana kansainvälistä World Values kartoitusta. OPTULAn tutkimuksessa vastaajilta kysyttiin samaan tapaan: Kuinka paljon luotatte eri instituutioihin? Valtion virkamiehiin luotti hyvin paljon tai melko paljon noin 49 prosenttia vastaajista, kun taas 45,5 prosenttia ei luottanut kovinkaan paljon tai ollenkaan. OPTULAn tutkimusraporttiin sisältyy myös oheinen luottamuksen kehittymistä kuvaava taulukko. Sen mukaan epäluottamus virkamieskuntaan on kasvanut selvästi 1990-luvun alkuvuosina. Ilmiötä on luonnehdittu taloudellisesta lamasta johtuneeksi voimakkaaksi luottamuspulaksi, joka ei vielä vuoteen 1996 mennessä ollut hellittänyt. Tuskin voidaankaan kiistää yhteiskunnan taloudellisen tilanteen merkitystä instituutioita kohtaan tunnetulle luottamukselle. Usein kuulee esitettävän väitteen, että virkamiehet ajattelevat tosiasiassa enemmän omaa etuaan kuin yhteistä hyvää ja että heidän ihanteenaan olisi muuttumattomuus ns. byrokratian mukavuuspiirin säilyttäminen. Esimerkkinä käytetään julkisen sektorin työntekijöiden kielteistä suhtautumista palvelujen yksityistämiseen. Vastustamisen perusteluiksi löydetään oma intressi, sinänsä ymmärrettävä ja myös käytännössä oikeaksi osoittautunut pelko virkamiesten irtisanomisista. Kaikki muistamme väitteen siitä, että EU:n hallinnon tuiki tarpeelliseksi todettu uudistaminen kilpistyy kerta toisensa jälkeen EU-byrokraattien vastustukseen ja vahvaan asemaan. Omaan etuun pohjautuvat puheenvuorot ovat yleensä myös varsin yksimielisiä. Kirjoittaja on oikeusministeriön kansliapäällikkö. 12

Julkinen sektori hoikistuu Pentti Tuominen Julkisen sektorin liikelaitostamisen ja yksityistämisen vaikutukset Suomessa Julkisella sektorilla työskenteli vuonna 1998 noin 100 000 henkilöä vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. Julkisen sektorin laajan määritelmän mukaan julkisen sektorin osuus kaikista työllistetyistä oli 37,4 prosenttia vuonna 1989 ja 35,9 prosenttia vuonna 1998. Näiden lukujen valossa voidaankin sanoa, että julkisen sektorin osuus ja sen suhteellinen merkitys kansantaloudessa on alkanut pienentyä. Suhteellinen hoikistuminen jatkuu vuosina 1999-2000, koska talous kehittyy suotuisasti ja lisää yksityisen sektorin työllisten määrää. Merkittävin kehityskulkuun vaikuttanut tekijä on ollut julkisen sektorin, erityisesti valtiosektorin liikelaitostaminen ja yksityistäminen vuosina 1989-1998. Kokonaan tai enemmistöltään julkisessa omistuksessa olevissa liikelaitoksissa ja yhtiöissä työskenteli vuonna 1998 noin 7 prosenttia kaikista työllisistä Suomessa. Luvut löytyvät Suomen kansallisesta selvityksestä julkisten liikelaitosten ja yhtiöiden kehityksestä vuosina 1996-1999. Selvitys tehdään kolmen vuoden väliajoin julkisten liikelaitosten ja organisaatioiden työnantajien EU-tason edunvalvontajärjestön CEEP:n (European Centre of Enterprises with Public Participation and of Enterprises of General Economic Interest) tilastokomitealle, joka kokoaa niistä EU-tason julkaisun ja erilaisia yhteenvetoraportteja. Valtiovarainministeriö on kuullut selvityksen valmistelun aikana Liikenne- ja erityistyönantajat ry:tä, Suomen kuntaliittoa, kauppa- ja teollisuusministeriön omistajapolitiikan yksikköä ja Tilastokeskusta. Selvityksen tilastotiedot on koottu Tilastokeskuksen yritysrekisteristä sekä liikelaitosten ja yhtiöiden tilinpäätöstiedoista. Kansallisen selvityksen tarkoituksena on antaa kuva julkisten liikelaitosten ja yhtiöiden tilasta ja merkityksestä kansantaloudessa sekä kertoa kaikki keskeiset muutokset, joita tarkasteluajanjaksolla on tapahtunut tällä sektorilla ao. jäsenmaassa. Raportit sisältävät kuvaukset liikelaitosten ja yhtiöiden toimintaympäristön muutoksista sekä lainsäädännöllisistä ja muista muutoksista, joilla on vaikutettu julkisen sääntelyn piirissä olevien liikelaitosten ja yhtiöiden toimintaan ja mm. kilpailutilanteen muutoksiin. Raportteihin sisältyvät myös julkisen liikelaitos- ja yritystoiminnan yksityistämisprosessin kuvaukset, jos sellaisia on tapahtunut jäsenmaissa. Kansallisiin raportteihin sisältyvät myös yhteneväisin määritelmin ja luokituksin laaditut tilastotaulukot, jotka kertovat, mikä merkitys kussakin EU-jäsenmaassa julkisen sektorin liikelaitoksilla ja yhtiöillä on koko markkinataloudessa. Tilastotarkastelu koskee julkisten liikelaitosten ja yhtiöiden työvoimaa, liikevaihto- ja investointitietoja sekä niiden osuuksia koko markkinatalouden piirissä olevista yrityksistä ilman ns. alkutuotantoa (maa-, metsä ja kalatalous). Selvityksen piiriin eivät siten lähtökohtaisesti kuulu valtion tai kuntien budjettitalouksien piirissä olevat virastot ja laitokset ja niiden toiminta. Kansallisten raporttien tilastointivuosi on 1998, mikäli kansallisen tilastotuotannon aikataulu sen sallii. Suomen julkisten liikelaitosten ja yhtiöiden henkilöstö-, liikevaihto- ja investointitiedot ja niiden osuudet markkinatalouden piirissä olevista yrityksistä vuosina 1997-1998 ilmenevät seuraavalla sivulla olevasta taulukosta. 13

SUOMESSA MERKITTÄVIÄ MUUTOKSIA Vuodelta 1994 tehdyn edellisen selvityksen mukaan julkisen sektorin kokonaan tai enemmistönä omistamien liikelaitosten tai yhtiöiden palkansaajien osuus koko markkinatalouden piirissä olevista palkansaajista oli 14,7 prosenttia, joten neljässä vuodessa julkisen liiketoiminnan osuus on pienentynyt 3,8 prosenttiyksikköä. Liikevaihtotiedoissa muutos on ollut samansuuntainen. Kaikkiaan muutokset Suomessa ovat olleet varsin merkittäviä. Toisaalta edellinen CEEP:n yhteenvetotilasto osoittaa, että Suomessa julkisten liikelaitosten ja yhtiöiden osuus markkinatalouden piirissä olevista yrityksistä oli vuosina 1994-1995 kaikkein korkein EUjäsenmaista. Suomessa vuosi 1994 oli kuitenkin varsin poikkeuksellinen, elimme taloudellisen laman syvimpiä hetkiä. Suomen tapauksessa julkisen sektorin liikelaitos- ja yksityistämisprosessin kokonaismuutoksesta ei ole mahdollista saada täydellistä kuvaa tarkastelemalla vain julkisia liikelaitoksia ja yhtiöitä ja niissä tapahtuneita muutoksia. Siten Suomen raporttiin liitettiin koko julkisen sektorin henkilömuutoksiin perustuvat aikasarjatarkastelut 1989-1998, jolloin tarkasteluun otettiin mukaan valtion ja kuntien budjettitalouksien henkilöstömuutokset vastaavana aikana. Suomessa valtionyhtiöiden yksityistäminen käynnistyi 1980- luvun jälkipuoliskolla, kun valtio myi omistuksensa kahdessa yhtiössään yksityiselle sektorille. Vuosina 1988-1989 Harri Holkerin hallitus käynnisti systemaattisen valtionyhtiöiden omistuspohjan laajentamiseen tähtäävän toiminnan. Yksityisen rahoituksen osuutta valtionyhtiöissä lisättiin ja kolmelle valtionyhtiölle tuli mahdollisuus listautua Helsingin pörssiin. Suomessa on vuosien 1989-1998 aikana perustettu kaikkiaan 14 uusimuotoista valtion liikelaitosta. Samassa ajanjaksossa, lähinnä näistä liikelaitoksista, on syntynyt 17 uutta valtion omistamaa yhtiötä ja yli 30 valtion organisaatiota on joko yhdistetty tai lakkautettu. Vuosina 1991-1995 valtio myi koko omistuksensa neljässä yhtiössä. Esimerkiksi vuosina 1993-1997 valtionyhtiöt ovat hankkineet uutta riskipääomaa markkinoilta yhteensä 1,3 mrd. euroa ja osakkeiden myyntituloina on saatu yhteensä 3,2 mrd. euroa. Koko sodanjälkeisen ajan julkisen sektorin merkitys Suomen kansantaloudessa kasvoi tasaisesti ns. hyvinvointiyhteiskunnan kehittymisen tahdissa aina 1980- luvun lopulle asti. 1990-luvun alussa kansantalouden lama ja samaan aikaan tapahtunut yritystoiminnan kansainvälistymisprosessi, globalisaatio, muuttivat kuitenkin tilanteen. Aluksi talouden lama aiheutti sen, että huolimatta varsin mittavista 1990-luvun alkuvuosiin osuneista liikelaitostamisja yhtiöittämistoimenpiteistä julkisen sektorin osuus kansantaloudessa kasvoi ollen suurimmillaan vuonna 1994, jolloin yli 40 prosenttia kaikista maan työllisistä palkansaajista sai toimeentulonsa julkiselta sektorilta. Tässä tarkastelussa julkisella sektorilla ymmärretään kaikkia niitä virastoja, liikelaitoksia tai yhtiöitä, jotka ovat joko kokonaan tai enemmistöltään julkisessa omistuksessa. Vuosien 1995-1999 taloudellisen nousukauden, koko 1990- luvun harjoitetun tiukan julkisen talouden finanssi- ja talouspolitiikan sekä toteutettujen liikelaitostamis- ja yksityistämistoimenpiteiden seurauksena julkisen sektorin suhteellinen merkitys Suomen kansantaloudessa alkoi vuoden 1994 jälkeen kuitenkin laskea. Ns. laajan julkisen sektorin määritelmän mukaan 35,9 prosenttia työllisistä palkansaajista työskenteli julkisella sektorilla vuonna 1998. MITÄ KUULUU JULKISEEN SEKTORIIN? Julkinen sektori voidaan määritellä hyvin monella tavalla. Perinteisen, ns. suppean määritelmän mukaan julkiseen sektoriin tulisi laskea Suomessa valtion ja kuntien budjettitalouksien piirissä olevat henkilöt ja toiminta. Toisinaan julkiseen sektoriin lasketaan mukaan vielä ns. hallinnolliset liikelaitokset ja erilaiset sosiaalivakuutusrahastot, kuten Suomessa Kansaneläkelaitos. Eräissä kansainvälisissä selvityksissä ja mm. kansantalouden tilinpidon (SNA) laskelmissa julkiseen sektoriin luetaan kaikki ne julkiset virastot, laitokset ja yhtiöt, joista julkinen sektori omistaa puolet tai enemmän. Tätä julkisen sektorin määritelmää voidaan kutsua ns. laajaksi määritelmäksi (ks. taulukko 14

alla). Toisinaan julkiseen sektoriin luetaan vielä myös ne yhtiöt, joissa valtio tai kunta on merkittävä vähemmistöosakas tai ne laitokset, joiden toiminnan rahoituksesta julkinen sektori vastaa joko kokonaan tai merkittävästi (ns. laajin mahdollinen määritelmä), vaikka ne toimisivat yksityisellä sektorilla. CEEP:n tilastoraportissa tarkastelukulma oli ns. julkisen sektorin liiketoiminta. Kuten edellä olevasta taulukosta ilmenee, vuonna 1998 julkisen liiketoiminnan piirissä oli laajimmin tarkasteltuna vajaat 180 000 henkilöä Suomessa (8,0 % työllisistä). Valtion budjettitalouden piirissä työskentelee noin 125 000 henkilöä eli noin 5,6 prosenttia työllisestä työvoimasta. Valtaosa (noin 77 %) julkisen sektorin henkilöstöstä muodostuu tällä hetkellä julkisella palvelusektorilla (koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut) ja julkisen liiketoiminnan piirissä työskentelevistä. 15

Tuomo Vainio Talousarvioesityksen 2001 henkilöstöasiat YLEISTÄ Talousarvioesitys pohjautuu suotuisiin talouden näkymiin vuodelle 2001. Talouskasvun arvioidaan jatkuvan edelleen ripeänä ja tasapainoisena. Työllisyysasteen arvioidaan nousevan lähes prosenttiyksiköllä kuluvan vuoden tasosta. Työllisyyden koheneminen parantaa edelleen julkisen talouden rahoitusmahdollisuuksia sekä lyhyen että pitkän aikavälin näkökulmasta. Merkittävin kotimainen riskitekijä, joka voi muuttaa talouskehitystä ennustetusta, liittyy työmarkkinoiden kapeikkoihin ja niiden aiheuttamiin palkkapaineisiin. Talousarvioesityksen pohjana on 16.3.2000 tehty määrärahakehyspäätös. Siitä eduskunnalle antamansa tiedonannon mukaisesti hallitus esittää valtiontalouden pitämistä rahoitusylijäämäisenä turvatakseen edellytyksiä talouden kasvun jatkumiselle, liikkumatilan luomiseksi tuleville varainhoitovuosille ja vähentääkseen 1990- luvulla kasvanutta valtion velkaa. Talousarvioesitys jatkaa siis hallitusohjelmassa määriteltyä tiukan finanssipolitiikan linjaa, joka on perusteltua sekä suhdannekehityksen näkökulmasta että kansantalouden ja julkisen talouden pidemmän aikavälin haasteisiin varautumisen kannalta. Talousarvioesityksen finanssipolitiikka on mitoitettu siten, että valtion rahoitusylijäämän voidaan arvioida nousevan 1½ prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon. Julkisen talouden ylijäämä nousee kuluvana vuonna noin 4½ prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon ja pysyy ensi vuonna suunnilleen kuluvan vuoden tasolla. Hallinnonaloille ja valtionvelan korkomenoihin esitettävien määrärahojen kokonaismäärä nousee 196,6 mrd. markkaan, minkä arvioidaan ylittävän vuoden 1999 varsinaisen talousarvion lähes miljardilla markalla. Talousarvioesitys ylittää maaliskuussa päätetyn määrärahakehyksen 2,8 mrd. markalla. Kehysylitys johtuu mm. hintakehityksen takia arvioitua suuremmista indeksitarkistuksista sekä työnantajien kansaneläkevakuutusmaksun ja eläkeläisten ylimääräisen sairausvakuutusmaksun alentamisesta, joista aiheutuvan tulojen menetyksen valtio korvaa Kansaneläkelaitokselle. Talousarvioesityksen määrärahoja kasvattavat mm. esiopetusuudistuksen täysimääräinen voimaantulo elokuun 2001 alusta, täyden kansaneläkkeen tasokorotuksen aikaistaminen vuoden 2001 kesäkuun alkuun, hammashuollon laajentaminen, aktiivisen sosiaalipolitiikan kehittämisohjelma sekä ns. tulevaisuuspaketin kohteet, lähinnä korkeakouluissa sekä tutkimus- ja kehittämishankkeissa. TOIMINTAMÄÄRÄRAHAT JA HENKILÖSTÖMÄÄRÄT Kehyspäätöksen 16.3.2000 mukaan määrärahakehykset oli laadittu vuoden 2001 hinta- ja kustannustasossa. Kehyksissä ei vakiintuneen tavan mukaisesti ollut ennakoitu valtion henkilöstön tulevien vuosien palkkausten tarkistuksia. Kehyspäätöksen laskennallisena pohjana ovat olleet valtion palkkojen osalta vuoden 2000 talousarvion mukaiset luvut. Ministeriöiden esitykset ylittävät kehysluvut. Tähän vaikutti osaltaan valtion vuoden 2000 virka- ja työehtosopimusratkaisun vaikutus. Kaikki ministeriöt esittivät vuoden 2001 talousarvioesitykseen lisäyksenä valtion vuoden 2000 sopimusratkaisun kustannusvaikutusta. Talousarvioesitykseen sisältyy tähän tarkoitukseen noin 460 miljoonaa markkaa. Henkilötyövuosimäärän arvioidaan vähenevän vuonna 2001 noin 3 600:lla. Valtion budjettitalouden henkilöstömäärä vähenee, kun Tielaitos jakaantuu Tiehallinnoksi ja Tieliikelaitokseksi. Toimintamäärärahojen kokonaismäärän kehitys 1996-2001 vuosi 1996 1997 1998 1999 2000 2001 mrd. mk 30,8 30,7 30,8 32,6 33,3 35,0 16

Toisaalta henkilöstömäärä kasvaa yliopistojen tutkimustehtävissä ja kriminaalipoliittisten tehtävien siirtyessä valtiolle sekä muutoinkin lisääntyneiden tehtävien vuoksi eri hallinnonaloilla. Valtiotyönantajan palkkakilpailukykyä pyritään parantamaan eräillä erityistoimenpiteillä. Valtion virka- ja työehtosopimuksen allekirjoittamispöytäkirjan mukaan valtion palkkaseurantaselvityksen eli ns. VALPAS-selvityksen linjauksia toteutetaan työnantajapäätöksillä ja sopimusosapuolet pyrkivät tulevassa sopimustoiminnassaan toteuttamaan niitä. Talousarvioesityksessä näitä toimenpiteitä varten on toimintamenomäärärahoja lisätty yhteensä 274 milj. markalla. Palkkausjärjestelmien uudistamisesta tähän mennessä tehdyt virka- ja työehtosopimukset kattavat vuoden 2001 alussa 18 virastoa ja 9 700 henkilöä. Uudistetun palkkausjärjestelmän piirissä on siten runsas 8 prosenttia valtion henkilöstöstä. Tarkoitus on, että uudet järjestelmät kattavat valtion koko henkilöstön vuoden 2002 kuluessa. HENKILÖSTÖASIOIDEN TULOSTAVOITTEET JA PAINOPISTEALUEET VUODELLE 2001 Talousarvioesityksen yleisperustelujen mukaan valtion työnantaja- ja henkilöstöpolitiikan kehittämistä jatketaan valtioneuvoston vuonna 1998 tekemän hallintopolitiikan kehittämislinjoja koskevan periaatepäätöksen mukaisesti. Erityisesti kiinnitetään huomiota nuorten kiinnostuksen lisäämiseen valtionhallintoon työnantajana. Jatketaan ja tehostetaan toimenpiteitä johtamisen ja henkilöstön osaamisen ja työssä jaksamisen parantamiseksi sekä virkamiesetiikan edelleen kehittämiseksi. Valtion työnantaja- ja henkilöstöpolitiikan tulostavoitteet ja toiminnan painopistealueet sisältyvät valtiovarainministeriön pääluokan ja ministeriön luvun perusteluihin. Pääluokan perustelujen mukaan tuloksellista julkista hallintoa edistetään muun muassa seuraavasti. Valtion keskushallinnon kehittämistä ja uudistusten toimeenpanoa jatketaan hallituksen iltakoulussa 24.5.2000 tehdyn kannanoton pohjalta. Julkisten palvelujen kilpailukykyä sekä virastojen ja laitosten palvelukykyä parannetaan laajentamalla laadun ja tulosten arviointivälineiden käyttöä hallinnossa. Valtiotyönantajan kilpailukyvyn parantaminen on keskeinen valtion henkilöstöpolitiikan painopiste. Valtion palkkaseurantaselvitykseen eli Valpas-selvitykseen perustuvat toimenpiteet toteutetaan erikseen sovittavien suuntaviivojen ja aikataulujen mukaisesti. Palkkausjärjestelmien uudistamisessa on tavoitteena, että uudet järjestelmät kattavat valtion koko henkilöstön vuoden 2002 kuluessa. Valtion henkilöstön mitoittaminen uudistetaan siten, että uudistusta voidaan soveltaa vuoden 2002 kehysja talousarviovalmisteluissa. Ministeriön luvun perustelujen mukaan julkisen toiminnan kilpailu- ja palvelukyvyn osalta on tavoitteena valtion keskushallinnon uudistamistoimenpiteiden toteuttaminen. Tavoitteena on myös vahvistaa valtiotyönantajan kilpailukykyä huomioimalla valtion työnantaja-aseman erityispiirteet. Henkilöstön osaamisen kehittämiseksi ja työssä jaksamisen parantamiseksi jatketaan ja kehitetään toimenpiteitä. Tavoitteena on henkilöstötilinpäätösten laajaalainen käyttöönotto. 17

TYÖRYHMIÄ JATKOA HENKILÖSTÖVOIMAVAROJEN MITOITTAMISELLE Valtiovarainministeriö on asettanut työryhmän selvittämään valtion henkilöstön voimavarojen mitoittamista. Vuonna 1999 tehdyssä esiselvityksessä (VM 28/99) selvitettiin henkilöstövoimavarojen oikeasuhtaista mitoitusta suhteessa viraston tehtäviin. Uuden työryhmän tehtävänä on tehdä ehdotukset henkilöstövoimavarojen oikeasuhtaista mitoittamista koskevan tietopohjan kehittämiseksi sekä oikeasuhtaisen mitoittamisen periaatteen sisällyttämiseksi osaksi valtion keskeisiä suunnittelu-, päätöksenteko- ja ohjausprosesseja. Tavoitteena on, että ehdotusten soveltaminen voidaan aloittaa erikseen valittavien pilottivirastojen osalta kehysja talousarvioprosesseissa viimeistään vuoden 2003 talousarvioprosessista alkaen. Työryhmän puheenjohtaja on valtion työmarkkinajohtaja Teuvo Metsäpelto. Työryhmän jäsenet ovat hallitusneuvokset Tuomo Vainio ja Tuija Wilska, budjettineuvos Vesa Jatkola, neuvottelevat virkamiehet Veli-Matti Lehtonen ja Anja Simola sekä ylitarkastaja Ari Holopainen valtiovarainministeriöstä, hallintojohtaja Auni-Marja Vilavaara valtioneuvoston kansliasta, hallintojohtaja Jurkka Linna sisäasiainministeriöstä, hallitusneuvos Markku Kuusela oikeusministeriöstä, hallitusneuvos Kauko Nuutinmäki puolustusministeriöstä, ylitarkastaja Salla Rinne opetusministeriöstä ja apulaisosastopäällikkö Marja Heikkinen liikenneja viestintäministeriöstä. UUTISIA Valtioneuvosto antoi 25.5.2000 asetuksen (472/2000) valtion virkamiesten sairaanhoidosta annetun asetuksen kumoamisesta. Asetus tuli voimaan 1.7.2000. Valtiovarainministeriön kirje 12.6.2000 (HO 11/ 2000) valtion palveluksessa olevien maksuton sairaanhoito ja muu terveydenhuolto sisältää muun muassa sairaanhoitoa koskevat määräykset ja muuta terveydenhuoltoa koskevat ohjeet. Kirje on voimassa 1.7.2000 lukien toistaiseksi. Hallitus antoi 16.6.2000 esityksen (HE /2000 vp) laiksi valtion eläkerahastosta annetun lain 2 ja 4 pykälän muuttamisesta. Esityksen mukaan valtion eläkerahaston toiminnasta aiheutuvat kulut maksetaan rahaston varoista. Esitykseen sisältyy myös eräitä teknisiä muutoksia. Se on tarkoitettu tulemaan voimaan heti kun se on hyväksytty ja vahvistettu. Valtioneuvosto antoi 21.6.2000 asetuksen nimikirja-asetuksen muuttamisesta. Asetukseen on tehty tarkistuksia, jotka johtuvat joko nimikirjalain tai muun lainsäädännön muutoksista. Tällaisia ovat 2 pykälän koulutustietoja koskevat tiedot ja 6 pykälässä olevat viittaukset viranomaisten toiminnan julkisuuslakiin. Nimikirjaasetuksen 2 pykälän 6 kohtaa on lisätty nimikirjaan talletettavana tietona naisten vapaaehtoinen asepalvelus. Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta annetun lain mukainen rinnastamispäätös merkitään nimikirjaan. Asetus tuli voimaan 1.8.2000. Hallitus antoi 25.8.2000 esityksen (HE /2000 vp) laeiksi Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta annetun lain sekä ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta virkakelpoisuudesta annetun lain 2 pykälän muuttamisesta. Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta annetun lain eräät säännökset, jotka koskeva kelpoisuutta virkaan tai tehtävään, muuttuvat. Säännös, jonka mukaan mainitun lain nojalla ei voi saada kelpoisuutta virkaan tai tehtävään, jos siihen voidaan nimittää tai valita vain Suomen kansalainen, kumotaan. Lisäksi laissa täsmennetään perusteita, joiden nojalla tutkintotodistuksen tai sitä vastaavan asiakirjan tuottama kelpoisuus määrätään. Arkkitehdin kelpoisuus voidaan saavuttaa yhteisön tunnustamissäännösten nojalla ilman opetusministeriön päätöstä. MUUTOKSIA VIRKAMIESLAUTAKUNNASSA Valtiovarainministeriö on määrännyt hallitusneuvos Veikko Liuksian virkamieslautakunnan jäseneksi eläkkeelle jääneen Marja Paavilaisen tilalle. Liuksian varajäseninä toimivat OTK Tarja Hyvönen ja VT Pasi Lankinen. Lautakunnan toimikausi päättyy 30.11.2000. 18

JULKAISUJA Tietoja henkilöstövoimavarojen hallinnan ja henkilöstötilinpäätöksen tueksi vuosilta 1995-1999. Valtion budjettitalouden henkilöstö. Valtion työmarkkinalaitoksen julkaisuja 4/2000. ISBN 951-804-142-3. Julkaisua myy Edita, puh. (09) 566 0266, telefax (09) 566 0380 ja Edita-kirjakaupat Helsingissä Annankatu 44, puh. (09) 566 0566 ja Eteläesplanadi 4, puh. (09) 662 801. Virkamies ja vieraat kielet. Virkamiesten kielikoulutuksen arviointihankkeen loppuraportti. Jyväskylän yliopisto, Soveltavan kielentutkimuksen keskus. ISBN 951-39-0742-2. Julkaisua myy Soveltavan kielentutkimuksen keskus, PL 35, 40351 Jyväskylä, http://www.solki.jyu.fi, e-mail: toimisto@kkkk.jyu.fi OHJEET JA SUOSITUKSET Edellisen numeron jälkeen on julkaistu seuraavat valtiovarainministeriön henkilöstöosaston/valtion työmarkkinalaitoksen ohjeet ja suositukset. Tiedustelut puh. (09) 160 4974. Nämä ja aiemmin julkaistut ohjekirjeet löytyvät VM:n Internet-sivulta: http://www.vn.fi/ vm/tyonantajana/helmi/sisl.htm 12.6.2000, 11/2000 Valtion palveluksessa olevien maksuton sairaanhoito ja muu terveydenhuolto 28.8.2000, VM 6/39/2000 Nuoria valtionhallintoon 19

OSOITTEENMUUTOKSET Alprint OSOITTEENMUUTOKSET Kajaani Kainuun Sanomain Kirjapaino Viestitie 2 Viestitie 2 87700 Kajaani Telefax: 87700 Kajaani (08) 616 6315 Telefax: (08) 616 6315