MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS Tiedote 14/91 ERJA HUUSELA-VEISTOLA ja OIVA NIEMELÄINEN Kasvintuotannon tutkimuslaitos HARRI HUHTA Karjalan tutkimusasema Siemenmäärä nurmikon perustamisessa JOKIOINEN 1991 ISSN 0359-7652

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 14/1991 ERJA HUUSELA VEISTOLA ja OIVA NIEMELÄINEN Kasvintuotannon tutkimuslaitos HARRI HUHTA Karjalan tutkimusasema Siemenmäärä nurmikon perustamisessa Maatalouden tutkimuskeskus Kasvintuotannon tutkimuslaitos Kasvinviljelyn tutkimusala 31600 Jokioinen (916) 1881 Maatalouden tutkimuskeskus Karjalan tutkimusasema 82600 Tohmajärvi (973) 621001 ISSN 0359-7652

SISÄLLYSLUETTELO Sivu Tiivistelmä 3 Johdanto 4 Materiaali ja menetelmät 5 Kokeiden perustaminen ja hoito 5 Mitatut ominaisuudet Tulokset 8 Taimettuminen, vihreäpeittävyys 'a yleisarvosana 8 Kasvu 14 Versotiheys 15 Nurmikon koostumus kokeen päättyessä 16 Tulosten tarkastelu 20 Kirjallisuus 24 Liitteet 26

TIIVISTELMÄ 3 Maatalouden tutkimuskeskuksen Kasvintuotannon tutkimuslai toksella Jokioisissa ja Karjalan tutkimusasemalla Tohmajär vellä tutkittiin siemenmäärän vaikutusta nurmikon kehitty miseen eri lajikkeilla ja seoksilla perustetuissa nurmi koissa. Käytetyt siemenmäärät olivat suositellun siemenmää rän lisäksi puolet siitä ja puolitoistakertainen suositel tuun siemenmäärään nähden. Koejäseninä olivat Koket puis tonata, Echo punanata, Golf niittynurmikka, Anna Dasas niittynurmikka ja näiden seokset sekä Rasti ja Highland Bent nurmiröllit. Nurmikot kylvettiin käsin. Nurmikoita hoidettiin pihanurmikko olosuhteiden mukaisesti. Kokeiden kesto oli perustamisvuoden jälkeen kolme havaintovuotta. Nurmikon alkukehitys (vihreäpeittävyyden nousu) kylvövuonna oli nopeinta suurilla siemenmäärillä. Myöhemmmin erot tasoittuivat ja lopulta hävisivät. Kolmen vuoden ikäisessä nurmikossa eri siemenmäärillä perustetut nurmikot eivät eronneet yleisarvosanaltaan. Viimeisenä eli kolmantena koevuonna tutkittiin tarkemmin nurmikoiden koostumusta ja havaittiin, etteivät käytetyt siemenmäärät vaikuttaneet kylvetyn seoksen peittävyyteen. Rikkakasvien määrässäkään ei havaittu eroja eri siemenmäärillä. Reheväkasyuiset lajikkeet (Echö, Anna Dasas) muodostivat hieman nopeammin vihreän kasvuston ja ölivat alussa nurmik kotyypin lajikkeita (Koket, Golf) peittävämpiä, mutta myöhemmin tilanne oli päinvastainen. Nurmikon lopulliseen laatuun vaikuttivat enemmän kasvilajit ja lajikkeet kuin käytetty siemenmäärä. Yleissääntönä voidaan sanoa, että kohtuullisella määrällä hyvää lajiketta päästään paljon parempaan lopputulokseen kuin suurella määrällä heikkoa lajiketta siemenkustannusten ollessa suunnilleen yhtä Suuret

4 JOHDANTO Nurmikoiden perustamiseen annetut siemenmääräsuositukset ovat huomattavasti suuremmat kuin rehunurmien perustamisen kylvömääräsuositukset. Rehunurmen perustamisessa siemenmääräsuositus on 0,2-0,3 kg/a, mutta nurmikoilla usein kymmenkertainen eli 2-3 kg/a. Nurmikkoa perustettaessa kylvettävän siemenen määrään vaikuttavat käytetty kasvilaji ja siemenerän itävyys ja puhtaus sekä nurmikon käyttötarkoitus. Kuhunkin käyttötarkoitukseen tulisi löytää sopiva siemenmääräsuositus, joka varmistaisi toivotun kasvuston perustumisen ilman tarpeettoman suuria kustannuksia. Suuri siemenmäärä varsinkin laajoilla alueilla nostaa nurmikon perustamiskustannuksia. Jos siemeniä käytetään liian vähän, kasvusto voi jäädä harvaksi ja rikkakasvit pystyvät levittäytymään siihen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli verrata kolmen eri kylvömäärän (suositus, puolet suosituksesta ja puolitoistakertainen määrä) vaikutusta eri kasvilajeilla ja lajikkeilla perustettujen nurmikoiden menestymiseen pihanurmikko-olosuhteissa. Lisäksi tutkittiin kalkituksen vaikutusta nurmikon perustamisessa,

MATERIAALI. JA MENETELMÄT 5 Kokeiden perustaminen ja hoito Kokeet perustettiin Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvin tuotannon tutkimuslaitokselle Jokioisiin (KVO) ja Karjalan tutkimusasemalla Tohmajärvelle (KAR). Koe kylvettiin Jokioisissa 5.-7.8.1986 ja Tohmajärvellä 24.7.1987. Koejärjestely oli II asteen osaruutumallin mukainen: Pääruutuna oli kalkitus: Al Kalkitsematon A2 Kalkittu 1 asteen osaruutuna oli kasvilaji/seos: Bl punanata Echo B2 puistonata Koket 33 niittynurmikka Golf B4 niittynurmikka Anna Dasas B5 nurmirölli Rasti 36 nurmirölli Highland Bent B7 70 % Koket + 30 % Golf B8 70 % Echo + 30 % Anna Dasas B9 60 % Golf + 40 % Koket B10 60 % Anna Dasas + 40 % Echo II asteen osaruutuna oli siemenmäärä: Cl Pieni Bl, B2 ja B7 B10 1,0 kg/a B3,B4 0,7 kg/a B5,B6 0,4 kg/a C2 Keskimääräinen B1,B2 ja B7 B10 2,0 kg/a B3,B4 1,3 kg/a B5,B6 0,6 kg/a C3 Suuri B1,B2 ja B B10 3,0 kg/a 33,B4 2,0 kg/a B5,B6 0,8 kg/a

6 Kerranteita oli 4. Nurmikkoruutuja oli kummallakin koepai kalla 240 kappaletta. Ruutukoko oli 1 m x 1,5 m. Siementen itävyydet ja 1000 siemenen painot olivat: 1000 siemenen paino (g) itävyys % Echo 1,23 98 Koket 0,95 90 Golf 0,34 84 Anna Dasas 0,28 83 Rasti 0,10 87 Nurmirölli Highland Bentin tiedot eivät ole käytettävissä. Kylvömäärä esitettynä siemeniä neliösenttimetriä kohti oli: Kylvömäärä: pieni keskim. suuri siemeniä kpl / cm2 Echö 0,8 1,6 2,4 Koket, 1,1 2,1 3,2 Golf 2,1 3,8 5,9 Anna Dasas 2,5 4,6 7,1 Rasti 4,0 6,0. 8,0 Kylvömäärä oli sama itävyydestä riippumatta. Ruudut kylvet tiin käsin. Puisto ja punanadan siemenet harattiin kevyes ti noin 0,5-1 cm syvyyteen. Niittynurmikan ja nurmiröllin siemenet kylvettiin haratun ja tasatun kasvualustan pin taan. Kylvön jälkeen ruudut jyrättiin. Rikkakasvitorjuntaa ei käytetty. Kasvualusta oli molemmilla koepaikoilla pel toa. Kasvualustan viljavuusanalyysitulokset kokeen alkaessa olivat seuraavat: Maalaji ph Ca K P Mg mg/1 maata Jokioinen hietasavi 6,5 2800 720 29,0 720 Tohmajärvi hienohieta 5,7 1120 196 17,6 88 Perustamisen yhteydessä Al ruudut jätettiin kalkitsematta. A2 ruuduille käytettiin kalkkia 100 kg aarille. Lannoitus oli koko kokeessa samanlainen. Peruslannoituksena ennen

kokeiden kylvöä oli 15 kg Hiven PK/a (2-8-15 NPK) ja 2 kg Nos/a (27,5 % N). Myöhemmin nurmikko lannoitettiin kolme kertaa kasvukaudessa: keväällä, kesäkuun lopussa ja elokuun alussa. Lannoitteena käytettiin keväällä ja keskikesällä typpirikasta Y-lannosta (20-4-8 NPK) 1,5 kg/a ja syyskesällä kalirikasta Y-lannosta (12-8-16 NPK) 2 kg/a. Typpilannoituksen kokonaismäärä kasvukauden aikana oli 84 kg/ha. 7 Nurmikko niitettiin noin 3 cm:n korkeuteen, kun nopeimmin kasvaneet lajit olivat saavuttaneet 10 cm:n korkeuden. Leikkuujäte kerättiin pois. Kokeiden kesto oli perustamisvuosi ja kolme havaintovuotta. Mitatut ominaisuudet Perustamisvuonna kasvustosta havainnoitiin taimettuminen ja peittävyys. Ensimmäisenä varsinaisena koevuonna havainnoitiin nurmikoiden vihreäpeittävyys (%) eli kylvetyn kasvilajin/seoksen muodostaman vihreän kasvuston osuus koko ruudusta. Kolmantena koevuonna havainnoitiin nurmikoiden yleisarvosana (0-10), johon vaikuttivat peittävyys, rikkakasvipitoisuus, yhtenäisyys, tiheys ja väri. Kasvuvoimakkuus mitattiin Tohmajärven kokeesta vuonna 1990. Nurmikon koostumus tutkittiin tarkemmin viimeisenä (kolmantena) koevuonna. Tällöin Jokioisten kokeesta määritettiin rikkakåsvipitoisuus kaikista koeruuduista ja versotihey8 kalkituista koeruuduista. VersotiheySnäytteet otettiin kaåvustosta halkaisijaltaan 5,5 cm:n suuruisella kairalla ja näytteistä laskettiin versojen määrä: Tohmajärven kokeesta määritettiin 17.-18.7.1990 nurmikoiden kasvilajikoostumus siten, että 0,25 neliömetrin ristikkokehikolla (ristikot 10 cm:n välein) määritettiin kasvilaji ristikon 25 pisteen kohdalta kahdesta kohtaa koeruutua.

8 Analyysissä tutkitun ruudun ala jaettiin seuraaviin luok kiin: a) kylvetyn kasvilajin peittävyys, b) kylänurmikan, c) muiden heinämäisten rikkakasvien, d) apilan, e) le veälehtisten rikkakasvien, f) sammalen ja g) aukon osuus. Tulosten tilastollinen käsittely on tehty varianssianalyy sillä 2. asteen osaruutumallin mukaisesti (COCHRAN ja COX 1966). TULOKSET Taimettuminen, vihreäpeittävyys ja yleisarvosana Ensimmäisen kasvukauden aikana nurmikon laatua mitattiin vihreäpeittävyydellä. Suurimman siemenmäärän nurmikot olivat selvästi parhaita vihreäpeittävyydeltään kylvön jälkeisenä havaintovuonna, mutta myöhemmin erot tasoittui vat (Kuvat 1 4). Rehevämmän kasvutavan omaavat lajikkeet olivat parempia kehityksen alkuvaiheessa, mutta jäivät myöhemmin heikommiksi kuin varsinaiset nurmikkolajikkeet. Jokioisissa nurmiröllit taimettuivat kesällä 1986, mutta tuhoutuivat kylvövuoden jälkeisenä talvena 1986/87 ja ne perustettiin uudelleen kesällä 1987. Röllien tuloksia Jokioisista vuosilta 1986 ja 1987 ei ole sisällytetty tuloksiin.

100-80 -....... 60. siemenm. 40. 1<oket1kg Koket 2 kg 20. Koket 3 kg Echo 1 kg Echo 2 kg 8 1.0 5 6 7 8 Echo 3 kg HAVAINTOKERRAT Kuva 1. Vihreäpeittävyyden kehitys Koket puistonadalla ja Echo punanadalla eri siemenmäärillä Jokioisissa 1986-1987. (havaintopäivämäärät: 8= 25.8.86, 9= 8.9.86, 10= 29.9.86, 2= 22.5.87, 3= 8.6.87, 4= 25.6.87, 5= 9.7.87, 6= 27.7.87, 7= 11.8.87, 8= 24.8.87) joo 80.... 60. VIHRE ÄPEITTÄVYYS 40 20-0.. /..." / 8 10 4 5 siemenm. Golf 0.7 kg Golf 13 kg Golf 2 kg Nina Dasas 0.7 kg Nina Dasas 1.3 kg Nina Dasas 2 kg 8 HAVAINTOKERRAT Kuva 2. Vihreäpeittävyyden kehitys Golf ja Anna Dasas niittynurmikalla eri siemenmäärillä Jokioisissa 1986-1987. (havaintopäivämäärät: 8= 25.8.86, 9= 8.9.86, 10= 29.9.86, 2= 22.5.87, 3= 8.6.87, 4= 25.6.87, 5= 9.7.87, 6= 27.7.87, 7= 11.8.87, 8= 24.8.87)

10 VIHREÄPEITTÄVYYS X siernenm. Koket+Goif 1 kg Koket+Golf-2 kg Koket+GoIf kg. Echo+Arina D.1 kg Echo+Arina 0.2 kg Echo+Arina D. 3 kg 10 2 3 4 5 6 7 8 HAVAINTOKERRAT Kulia 3. Vihreäpeittävyyden kehitys punanatavaltaisilla seoksilla eri siemenmäärillä Jokioisissa 1986-1987. (havaintopäivämäärät: 8= 25.8.86, 9= 8.9.86, 10= 29.9.86, 2= 22.5.87, 3= 8.6.87, 4=25.6.87, 5= 9.7.87, 6= 27.7.87, 7= 11.8.87, 8 24.8.87) 100 BO- ---- ------.---'" ------,..--,-;./-- _...... 7" "p......5,,:.:,;.7.:....-..:::a...,... :.:"..,.."' 60- r cc > 40 20. 8 1.0 5 5 eiemenm. Golf+Koket 1 kg Golf+Koket-2 kg Golf+Koket 3 kg Nina D.+Echo 1 kg Nina D.+Echo 2 kg Nina D.+Echo 3 kg 8 HAVAINTOKERRAT Kuva 4. Vihreäpeittävyyden kehitys niittynurmikkava1taisil la seoksilla eri siemenmäärillä Jokioisissa 1986-1987. (havaintopäivämäärät: 8= 25.8.86, 9= 8.9.86, 10= 29.9.86, 2=22.5.87, 3= 8.6.87, 4= 25.6.87, 5= 9.7.87, 6= 27.7.87, 7= 11.8.87, 8= 24.8.87)

11 Kummallakin koepaikalla sekä kylvetty seos että käytetty siemenmäärä vaikuttivat merkitsevästi nurmikon vihreäpeittävyyteen perustamisvuoden jälkeisenä ensimmäisenä nurmikkovuonna (Taulukko 1, Kuvat 5-6). Sen sijaan kolmannen vuoden nurmikoissa siemenmäärä ei merkitsevästi vaikuttanut yleisarvosanaan (Kuva 7, Liite 1). Taulukko 1. Analyysitulokset. Tilastollisesti merkitsevät erot on vahvennettu ja alleviivattu. Vihreäpeittävyys 1. vuosi KAR KVO *) Yleisarvosana 3. vuosi Kalkitus 0.1134 0.0082 0.9242 Seos 0.0001 0.0001 0.0000 Kalkitus x Seos 0.0003 0.9024 0.6463 Siemenmäärä 0.0105 0.0001 0.0998 Kalkitus x Siemenmäärä 0.4873 0.0004 0.0848 Seos x Siemenmäärä 0.0435 0.0027 0.0056 Kalk. x Seos x Siemenm. 0.0993 0.8811 0.8340 Rikka- Kasvu Peittävyys pitoisuus (botaaninen KVO-89 KAR-90 analyysi KAR) Kalkitus Seos Kalkitus x Seos Siemenmäärä Kalkitus x Siemenmäärä Seos x Siemenmäärä Kalk. x Seos x Siemenm. 0.0901 0.0001 0.3874 0.7660 0.7766 0.7401 0.9792 0.4104 0.0001 0.1654 0.7128 0.5502 0.0063 0.9736 0.9847 0.0001 0.0489 0.6611 0.5181 0.4671 0.3712 *) nurmiröllit eivät mukana

12 100 90 80 70 60 vihreäpeittävyys (0-100 ) 50 40 30 20 10 0 siemenm. 2 3 (P. 4,d(3 SE0Sda a bbseca b Kuva 5. Vuoden ikäisen nurmikon keskimääräinen vihreäpeit tävyys eri siemenmäärillä Tohmajärvellä (1988). Eri kirjaimilla merkittyjen lajikkeiden/seosten keskiarvot eroavat merkitsevästi toisistaan. (Tukeyn testi, P<0,05). 100 90 vihreäpeittävyys (0-100 ) 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1 1I 11 >411,11 5.' II M1111,11111 g,1111 m 1111 =ll M1111 11 1 ;1 11 1111 _ lllil Di q11 '1111 411 u' "1111 ;IIII -= 1111 1111 ii ii liiil miiiii === u %.,1111 M"1111.11111 M' liii 11111 M,H M.< <In 11 -M :1111 ;III 11 11 '1111 -"1,:1 I M,,1111 #ii II M"1111 M.1111 IIII M"M M1111 M>IM E,19 M--.11111 M\ All ffi.:m M 11111 M"1111 1 m\,1111.11111 II II -II -M- 1111 siemenm. 1 2 3 SEOS c a d a b c b Kuva 6. Vuoden ikäisen nurmikon keskimääräinen vihreäpeit tävyys eri siemenmäärillä Jokioisissa (1987). Eri kirjaimilla merkittyjen lajikkeiden/seosten keskiarvot eroavat merkitsevästi toisistaan. (Tukeyn testi, P<0,05).

13 10 9 8 yleisarvosana keskim. (0-10 ) 7 6 5 4 3 2 1 0 E-,11 m- III ffim1111 ffl,m 5M T 5. \10 =.01 =NIIII 5m all Ms 41 5.,-1 5.111 M"fl 5,:I 5111fl 5,11 5I M 5-, ', 1 1 E".: L2-.,1 II -.:±.. - -1:' III :_ --;,,....,,iiiii.". H i... --, i Ii -- m Aiiii -5- ---- -:- ' b --2.1ii I --.-_- 1 II g> ': II _.-. I ' -_-' -., I I i,--.- = 1 i -=-, I I i 13111 ''' -'.5.H 'ffl Al -A,4 E'l 5 s Ill 5.411 E"IIII m 4 n M 11I '111. bm,n I I liiii --'1 11 H : 1 1 1 1 1-3...m siemenm. 1 2 3 SE0Scd b a de b e b c ab c Kuva 7. Kolmen vuoden ikäisen nurmikon keskimääräinen yleisarvosana eri siemenmäärillä (Jokioisten ja Tohmajärven aineistot yhdistetty). Eri kirjaimilla merkittyjen lajikkeiden/seosten keskiarvot eroavat merkitsevästi toisistaan. (Tukeyn testi, P<0,05).

14 Kasvu Nurmikon kasvuvoimakkuutta mitattiin Tohmajärvellä vuonna 1990. Seos vaikutti erittäin merkitsevästi kasvunopeuteen. Echo-punanadan ja Anna Dasas -niittynurmikan ja näiden lajikkeiden muodostamien seosten kasvunopeus oli suurin (Kuva 8). 80 70 60 50 40 30 20 10 siemenm. 1 ; 2 3 <<,j) (P'.0-45 <, 3.5 SEOS a cd e bc e cd de eb de Kuva 8. Nurmikon kasvuvoimakkuus eri siemenmäärillä Tohmajärvellä 1990. Eri kirjaimilla merkittyjen lajikkeiden/seosten keskiarvot eroavat merkitsevästi toisistaan. (Tukeyn testi, P<0,05).

Versotiheys 15 Viimeisenä koevuonna otettiin Jokioisten kokeen kalkituilta ruuduilta näytteet, joista laskettiin versojen lukumäärä. Käytetty siemenseos vaikutti versotiheyteen merkitsevästi, mutta siemenmäärällä ei ollut merkitsevää vaikutusta (Kuva 9). Suurimmat versotiheydet olivat Koket puistonadalla ja Rasti nurmiröllillä, ja pienimmät Anna Dasas niittynurmi kalla. Neliömetriä kohti lasketut versotiheydet vaihtelivat Koketin suurimmillaan noin 38 000:sta Anna Dasaksen noin 17 000 versoon. 200-180 160 140 120 100-80. so- SIEMENM. ffl2 3 SEOS Kuva 9. Versojen lukumäärä näytettä kohti (47,2 cm2) eri siemenmäärillä perustetuissa nurmikoissa Jokioisissa 1989.

Nurmikon koostumus kokeen päättyessä 16 Jokioissa havainnoitiin nurmikkoruutujen rikkapitoisuus kolmantena koevuonna 1989. Eri siemenmäärien välillä ei ollut eroja rikkakasvien määrässä. Eniten rikkakasveja oli Highland bent nurmiröllillä sekä reheväkasvuisilla punanata ja niittynurmikkalajikkeilla (kuva 10). Tohmajärvellä määritettiin nurmikoiden koostumus kolmantena koevuonna heinäkuussa 1990 (Kuvat 11 15). Siemenmäärällä ei ollut vaikutusta peittävyyteen (Taulukko 1). Sen sijaan lajin/seoksen vaikutus ja seoksen ja kalkituksen yhteis vaikutus peittävyyteen oli merkitsevä (Taulukko 1, kuva 16). Seosnurmikoissa niittynurmikan peittävyys oli suhtees sa suurempi pienillä siemenmäärillä kuin suurilla siemen määrillä kylvetyissä ruuduissa (Kuvat 14 ja 15) r ik ka pitoisuus (0-10) ss år ' ~ :. Mb = Mä, ' -~" :. ra, ~, s --- --- --- -., 1=1, kalkitus 1 2 SEOS b d cp<'' /, Q,0', #0$,,,,, / 4 4,,, f d bc cd a d cd d cd Kuva 10. Rikkapitoisuus kalkituissa ja kalkitsemattomissa nurmikoissa kolmantena koevuonna Jokioisissa. (0= ei lainkaan rikkakasveja, 10= ruutu on täysin rikkakas vien valtaama).

17 100 _ 90 _ 80 _ 70 _ 60 _ 50 _ 40 _ 30 _ 20 _ 10 0 E1 E2 E3 K1 K2 K3 LAJIKE & SIEMENM. punanata P. annua heinäm.rikkak. apila ffi leveäl.rikkal. E aukko Kuva 11. Puna ja puistonatanurmikoiden koostumus eri siemenmäärillä kolmantena nurmikkovuonna Tohmajärvellä. (Lajike: E=Echo, K=Koket, siemenmäärä: 1= 1 kg/aari, 2= 2 kg/aari, 3= 3 kg/aari) 100 _ 90 _ 80 _ 70 _ 60 _ 50 _ 40 _ 30 _ 20 _ 10_ 0 G1 G2 G3 AD1 AD2 AD3 LAJIKE & SIEMENM. 11 niittyn. n P. annua heinäm.rikkak. apila ffi leveäl.rikkak. aukko Kuva 12. Niittynurmikkanurmikoiden koostumus eri siemenmää rillä kolmantena nurmikkovuonna Tohmajärvellä. (lajike: G= Golf, AD= Anna Dasas, siemenmäärä: 1= 0.7 kg/aari, 2= 1.3 kg/aari, 3= 2 kg/aari)

18 100 _ 90 _ 80 _ 70 _ 60 _ 50 _ 40 _ 30 _ 20 _ 10_ 0 R1 R2 R3 HB1 HB2 HB3 LAJIKE & SIEMENM. nurmirölli P. annua ffi heinäm. rikkak. apila E leveäl. rikkak. ei aukko Kuva 13. Nurmiröllinurmikoiden koostumus eri siemenmäärillä kolmantena nurmikkovuonna Tohmajärvellä. (lajike: R= Rasti, HB= Highland Bent, siemenmäärä: 1= 0.4 kg/aari, 2= 0.6 kg/aari, 3= 0.8 kg/aa ri) 100 _ 90 _ E 80-1 70_ 60_ Å 50_ V 40_ Y 30_ 20_ % 10_ 0 K/G1 K/G2 K/G3 E/AD1 E/AD2 E/AD3 SEOS & SIEMENM. niittyn. I punan. LJ P. annua ffi heinäm. rikkak. apila o leveät. rikkak. ei aukko Kuva 14. Punanatavaltaisilla seoksilla perustettujen nurmikoiden koostumus eri siemenmäärillä kolmantena nurmikkovuonna Tohmajärvellä. (seos: K/G= 70 % Koket + 30 % Golf, E/AD= 70 % Echo + 30 % Anna Dasas, siemenmäärä: 1= 1 kg/aari, 2= 2 kg/aari, 3= 3 kg/aari)

19 100 _ 90 _ 80 _ 'MW 1.«11 111 niittyn. 70 _ 60 _ punan. L j P. annua 50 _ heinäm. rikkak. 40 _ apila 30 _ leveäl. rikkak. 20 _ aukko 10_ 0 G/K1 G/K2 G/K3 AD/E1 AD/E2 AD/E3 SEOS & SIEMENM. Kuva 15. Niittynurmikkavaltaisilla seoksilla perustettujen nurmikoiden koostumus eri siemenmäärillä kolmantena nurmik kovuonna Tohmajärvellä. (seos: G/K= 60 % Golf + 40 % Koket, AD/E= 60 % Anna Dasas + 40 % Echo siemenmäärä: 1= 1 kg/aari, 2= 2 kg/aari, 3= 3 kg/aari) 90«80. < 600 50«40. 100-70- 30-20«10- o- 010 es,,` 4 Mr. 04.5 IP«1...1.0111. to.c.m111. OPAS kaktus ffå 2. SEOS b Kuva 16. Kylvetyn siemenseoksen peittävyys kalkituissa ja kalkitsemattomissa nurmikoissa kolmantena koevuonna Tohma järvellä.

20 TULOSTEN TARKASTELU Tarkasteltaessa nurmikon kylvömääräsuosituksia siementen lukumääränä pinta alayksikköä kohti pitäisi kylvömäärän VENGRISin ja TORELLOn (1982) mukaan vastata röllillä 3-5 siementä/cm2 ja muilla nurmikkokasveilla 1,5-3 siementä/cm2. Saksassa yleinen lukumääräsuositus on 3-5 siementä/cm2 (MOLZAHN 1983). Koska eri lajien siementen painot ovat hyvin erilaiset myös kiloina esitetyt kylvömäärät vaihtele vat suuresti (ks. liitteet 2 ja 3). Jos tavoitellaan sie menten lukumääräksi 3 kpl/cm2 olisi röllin kylvömäärä noin 0,2 kg/a, niittynurmikan 0,6-1,6 kg/a ja natojen 2-4 kg/a tuhannen siemenen painosta riippuen (ks. Liitteet 2 ja 3). Useimpien suomalaisten nurmikkosiemenseosten kylvömääräsuo situkset ovat 2 3 kiloa ja eräiden 3 4 kiloa aarille. Tässä tutkimuksessa muodostui puistonadasta ja niittynurmi kasta sekä puhtaina kasvustoina että seoksina hyvä kasvusto jo siemenmäärällä 1 kg/aari. Siemenmäärän lisääminen no peutti hieman nurmikon peittävyyden kehitystä, mutta ei parantanut vanhemman nurmikon laatua. Vaikka tulosaineisto on hyvin pieni laajempien johtopäätösten tekoon, viittaavat tulokset siihen, että nurmikon perustaminen onnistuu suo tuisissa oloissa siemenmääräsuosituksia huomattavasti pienemmillä kylvömäärillä. Mahdollisuutta pienentää siemenmääräsuositusta puoltavat myös eräät ulkomaiset siemenmääräsuositukset. DAHLSSONin (1987) mukaan 1 1,5 kg punanataa ja niittynurmikkaa aarille olisi sopiva määrä. PARR (1982) esittää, että niittynurmikalla jo alle kilon kylvömäärä aarille olisi riittävä määrä monissa tapauksissa. Suomessa virallisissa lajikekokeissa käytetään niittynurmikan kylvömääränä 1 kg/a ja puisto ja punanadan kylvömääränä 2 kg/a. Kokemusten mukaan kylvömäärät ovat olleet riittävät.

21 Liian pieni siemenmäärä perustamisessa lisää riskiä siihen, että kasvusto jää harvaksi ja rikkakasvit pystyvät levit täytymään siihen. Tässä tutkimuksessa rikkakasvien tunkeu tuminen kasvustoon tapahtui pienimmilläkin kylvömäärillä vasta nurmikon vanhetessa talvituhojen aiheuttamien aukko jen tai lajin harvan kasvutavan antaessa tilaa rikkakas veille. Taimettumisvaiheessa rikkakasvien kasvu oli vähäis tä. Kokeet kylvettiin syyskesällä, mikä on rikkakasvien esiintymisen kannalta selvästi suotuisampi ajankohta kuin kevät. Kevätkylvössä kevätitoisten rikkakasvien taimettumi nen voi olla runsasta. Syyskesällä on nurmikkokasvien taimettumiselle riittävän kosteustilanteen ylläpitäminen myös helpompaa kuin alkukesällä. Kun kylvetään hyvin pieniä siemenmääriä ongelmaksi tulee se, että tasaisen kylvön aikaansaaminen on vaikeaa. Esimer kiksi kylvettäessä rölliä 0,2 kg aarille tasaisen kylvön toteuttaminen käsinkylvönä on hyvin vaikeaa. Kylvöä voidaan helpottaa sekoittamalla siemen tasaisesti sahanpurun tai kuivan hiekan tai muun "täyteaineen" sekaan. Tätä siemenen ja täyteaineen seosta voidaan kylvää reilummin. Alueen kylväminen kahteen kertaan vähentää täysin kylvämättömien alueiden esiintymistä. Konekylvössä hyvinkin pienillä sie menmäärillä päästään tasaiseen kylvöön. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä, että kylvömää rällä voidaan säädellä nurmikon tiheyttä ja peittävyyttä lähinnä perustamisvuonna ja ensimmäisen nurmikkovuonna, sillä ennen pitkää nurmikko asettuu kasvutiheyteensä sie menmäärästä riipumatta (MADISON 1966). Pienillä siemen määrillä kasvusto versoo runsaasti ja suurilla siemenmää rillä kasvusto harventuu niin, että eri kylvötiheyksien välillä ei vanhassa nurmikossa havaita eroja. Tämä nk. self thinning ilmiö, jonka mukaan suurilla siemenmäärillä saavutetaan sama satotaso kuin käytettäessä vähemmän sie mentä, on havaittu monilla viljelykasveilla. Tällöin suuri kylvötiheys aiheuttaa tarpeettomia siemenkustannuksia.

Nurmikoissa kasvuston harveneminen ei ole yhtä voimakasta kuin rehunurmissa. Syynä tähän on luultavasti se, että nurmikko olosuhteissa pienetkin kasvit saavat riittävästi valoa (PARR 1982). Tämä näkyy mm. siten, että matalaan leikatussa nurmikossa versotiheys on suurempi kuin korkeak si leikatussa nurmikossa (KOSKELA ym. julkaisematon tutk.). Ilmeisesti golfviheriöillä päästään tiheään ja tasaiseeen kasvustoon suuren kylvömäärän ja matalan leikkuun yhteis vaikutuksesta, joka mahdollistaa yksilö ja versomäärän pysymisen korkeana. Suuri yksilötiheys nurmikossa lisää yksilöiden välistä kilpailua. Tämän seurauksena yksittäiset kasvit ovat pieniä, mutta huolella hoidetussa viheriössä pienetkin yksilöt menestyvät. 22 Suurin osa piha ja puistonurmikoista perustetaan lajien seoksilla. Siemenseoksissa ilmoitetaan lajien ja lajikkei den paino osuudet. Vaikka painoprosentin mukaan seoksessa olisi kahta lajia saman verran, niin pienisiemenistä lajia on kappalemäärien perusteella enemmän. Esimerkiksi samassa kilomäärässä on niittynurmikan siemeniä noin 6 kertaa ja nurmiröllin siemeniä noin 35 kertaa niin monta kuin englan ninraiheinän siemeniä (ks. Liite 2). Vaikka siemenseoksessa olisi kahta lajia yhtä paljon joko painomäärän tai siementen lukumäärän perusteella laskettu na, ei pidä olettaa, että nurmikossa suhde tulisi olemaan sama. Lajien väliset erot itämisnopeudessa ja versomisvoi makkuudessa ovat suuret. Puisto ja punanata itävät ja taimettuvat selvästi nopeammin kuin niittynurmikka (BO 1989). Englanninraiheinä on nurmikkosiemenseoksissa käytet tävistä lajeista nopeimmin taimettuva. Nopeasti kehittyvien lajien käytössä on riski, että hitaasti kehittyvät lajit eivät pääse kunnollisesti perustumaan. HÄRKÖSEN (1989) tutkimuksessa voimakkaasti versova englanninraiheinä oli niittynurmikkaan ja punanataan nähden ylivoimainen kilpai lija, joka valtasi kasvuston, vaikka sen kylvömäärä oli vain 5-20 prosenttia koko seoksen kylvömäärästä. Hitaasti taimettuvien lajien taimettumista voidaan edesauttaa pie nentämällä siemenmäärää, sillä DAHLSSONin (1987) mukaan

pieni kylvömäärä antaa hitaasti kehittyville lajeille seoskasvustossa enemmän mahdollisuuksia kehittyä. Tulokset nurmikon koostumuksesta Tohmajärven kokeessa tukevat em. väitettä. 23 Nurmikon vihertymistä voidaan nopeuttaa käyttämällä joko nopeammin kehittyviä lajeja ja/tai suurta siemenmäärää. Niittynurmikan kohdalla puistonadan lisääminen seokseen varmentaa nurmikon perustumista, vaikka tavoitteena olisi kin puhdas niittynurmikkanurmikko. Sen sijaan perustamisen nopeuttaminen englanninraiheinää käyttämällä ei ole suosi teltavaa, koska raiheinä voi vallata koko nurmikon ja aiheuttaa heikosti talvehtivana täydellisen tuhon. Nurmikon perustajan on oltava kärsivällinen, sillä hyvälaatuisen nurmikon perustuminen vaatii kylvövuoden lisäksi usein vielä toisen kasvukauden ennenkuin nurmikko on tiheä ja peittävä. Kohteissa, joissa tarvitaan sekä nopeasti peittä vä että useita vuosia kestävä nurmikko on hyvälaatuisista lajikkeista tuotetun siirtonurmikon käyttö paikallaan. Yhtä yleissääntöä sopivasta siemenmäärästä ei voida antaa (MOLZAHN 1983). Kasvuston taimettumiseen ja peittävyyden kehittymiseen vaikuttavat monet tekijät. Siemenmäärän lisäksi vaikuttavat mm. siemenseoksen puhtaus ja itämisky ky, kylvön onnistuminen oikeaan syvyyteen, sääolosuhteet (kosteus ja lämpötila), ravinteet, taudit (taimipolte), rikkakasvit ja tuholaiset. Sopiva siemenmäärä riippuu käytettävän siemenen laadusta, taimettumisolosuhteista sekä nurmikon käyttötarkoituksesta. Tässä tutkimuksessa jo pienimmillä kokeilluilla siemenmäärillä eli niittynurmikal la 0,7 kg/a ja 1,0 kg/a puistonadalla ja niittynurmikka puistonata seoksilla muodostui hyvä nurmikko. Hyvissä taimettumisolosuhteissa kyseiset siemenmäärät riittävät, mutta jos maaperä tai sääolot ovat huonot on syytä käyttää suurempaa siemenmäärää. Suuren siemenmäärän käyttö on suositeltavaa myös silloin, kun tarvitaan nopea vihertymi nen.

Kilomääräisten suositusten rinnalla ohjeena voisi käyttää kylvötiheystavoitetta. Tämän tutkimuksen perusteella sie menmäärä 3 kpl/cm2 vaikuttaa natojen ja niittynurmikan kohdalla tarpeettoman suurelta. Niittynurmikan ja puis tonadan kylvötiheysohjeena voinee käyttää noin kahta sie mentä neliösenttimetriä kohti. Siementen ripottelu neliösenttimetrin ruudutuksella varustetulle paperille antaa nopeasti ohjeellisen kuvan siitä miltä eri siementi heyksillä kylvetty kylvös näyttää (ks. Liitteet 4 ja 5). 24 Yleisperiaatteena voidaan sanoa, että kohtuullisella mää rällä hyvää lajiketta päästään paljon parempaan lopputu lokseen kuin suurella määrällä heikkolaatuista lajiketta siemenkustannuksen ollessa suunnilleen yhtä suuri. Nurmikot ovat pitkäikäisiä ja siemenkustannuksen osuus on pieni nurmikon muihin perustamiskustannuksiin ja hoitokuluihin verrattuna. Kalleinta on perustaa heikkolaatuisella lajik keella, josta ei saada kestävää ja hyvälaatuista nurmikkoa vaikka perustaminen onnistuisi hyvin (HUUSELA VEISTOLA ym. 1991). KIRJALLISUUS BO, S. 1989. Utviklinga hos plengras i såingsåret. Norsk landbruksforsking 3: 39-48. COCHRAN, W.G. & COX, G.M. 1966. Experimental designs. 2nd Ed. p. 304-305. DAHLSSON, S.-0. 1987. Klippta gräsytor. I Dahlsson, S.- 0.,Hammer, M. & Tuvesson, M.: Kunskaper om gräss. Stad & Land 61. 165 p. FELFOLDI, E. 1980. Seed counts (number of seeds per unit weight). Government of Victoria. Dept. of. Agric. Techn. Rep. Ser. 32. 85 p. HUUSELA VEISTOLA, E., NIEMELÄINEN, 0. & HUHTA, H. 1991. Lajikkeen, lannoituksen ja leikkuun vaikutus niittynurmikka natanurmikon menestymiseen. MTTK Tiedote 13/91. 33 p.

HÄRKÖNEN, E. 1989. Englanninraiheinä suojakasvina nurmikon perustamisessa. Pro gradu työ. Puutarhatieteen laitos. Helsingin yliopisto. 71 p. MADISON, J.H. 1966. Optimum rates of seeding turt grasses. Agron. J. 58: 441-443 MOLZAHN, G. 1983. Zur saatmenge von Rasenmischungen. Zeitschr. Vegetationstechnik 6: 27-32. PARR, T.W. 1982. Towards optimum seed rates for sports turf. The effect of plant mortality in turfs of ryegrass (Lolium perenne L.S.23) and timothy (Phleum pratense L.S.48). J. Sports Turf Res. Inst. 58: 64-72. VENGRIS, J. & TORELLO, W.A. 1982. Lawns. Basic factors construction and maintenance of fine turf areas. 195 p. 3 rd ed. Fresno. 25

26 Liite 1 10 YLEISARVOSANA1 (0-10) " o - S1EMENM. 1 2 3 SEOS 10 ANA KESKIM. (0-10) YLEISARVOS = - _.` 11111 IIII 111 m,jui m\mi ms qll E2:M111 1 1 I I 'ffi"i 1 ms.h SIEMENM. 1.Z 2 3 JP. SEOS Kuva 17. Lajikkeiden/seosten yleisarvosanat (0-10) eri kylvömäärillä kolmantena nurmikkovuonna a) Jokioisissa v. 1989, ja b) Tohmajärvellä v. 1990.

27 Liite 2 Taulukko 2. Eräiden lajien siementen lukumäärä* grammassa FELFOLDin (1980) tietojen mukaan, sekä ao. tietojen perusteella lasketut 1000 siemenen painot. Laji Siementen lukumäärä grammassa 1000 siemenen paino (g) Agrostis capillaris Nurmirölli 12100-23300 0,08-0,04 Agrostis stolonifera Rönsyrölli 13700-15100 0,07 Festuca arundinacea Ruokonata 350-660 2,86-1,52 Festuca nigrescens Puistonata 730-1070 1,37-0,93 Festuca ovina Lampaannata 1450 0,69 Festuca rubra Punanata 780-1050 1,28-0,95 Festuca trachyphylla Jäykkänata 1070-1290 0,93-0,78 Poa annua Kylänurmikka 2640 0,38 Poa compressa Litteänurmikka 5050 0,20 Poa pratensis Niittynurmikka 1920-5370 0,52-0,19 Poa trivialis Karheanurmikka 4820 0,21 Lolium multiflorum Italianraiheinä 200-710 5,00-1,41 Lolium perenne Englanninraiheinä 300-750 3,33-1,37 Phleum pratense Timotei 2600-3730 0,38-0,27 Trifolium repens Valkoapila 1460-1750 0,69-0,57 * Laskettu siementarkastuksessa määritettyjen lajikkeiden eri siemenerien 1000 siemenen painon perusteella.

28 Liite 3 Taulukko 3. FELFOLDin (1980) tietojen perusteella laskettu kylvömäärä aarille, kun tavoitellaan siementen lukumäärää 3 kpl/cm2; (itävyys ja puhtausprosentti on 100). Laji Kylvömäärä kg/aari Agrostis capillaris Nurmirölli 0,13 0,25 Agrostis stolonifera Rönsyrölli 0,20 0,22 Festuca Festuca Festuca Festuca Festuca Poa annua Poa compressa Poa pratensis Poa trivialis arundinacea nigrescens ovina rubra trachyphylla Ruokonata Puistonata Lampaannata Punanata Jäykkänata Kylänurmikka Litteänurmikka Niittynurmikka Karheanurmikka 4,55 8,57 2,80 4,11 2,07 2,86 3,85 2,33 2,80 1,14 0,59 0,56 1,56 0,62 Lolium multiflorum Italianraiheinä 4,23 15,00 Lolium perenne Englanninraiheinä 14,00 10,00 Phleum pratense Timotei 0,80 1,15 Trifolium repens Valkoapila 1,71 2,05

29 Liite 4 Kuva 18. Puistonadan kylvömäärät a) 1, b) 2 ja c) 3 siemen tä/cm2. Siemenerän 1000 siemenen paino oli 0,95 g joten kylvömäärä kiloina olisi 0,95 kg/a, 1,9 kg/a ja 2,85 kg/a. Kylvömäärä: 1 siemen/cm2 4409 Kylvömäärä: 2 siementä/cm2 Kylvömäärä: 3 siementä/cm2

30 Liite 5 Kuva 19. Niittynurmikan kylvömäärät a) 1, b) 2 ja c) 3 siementä/cm2. Siemenerän 1000 siemenen paino oli 0,35 g joten kylvömäärä kiloina olisi 0,35 kg/a, 0,7 kg/a ja 1,05 kg/a. Kylvömäärä: 1 siemen/cm2 Kylvömäärä: 2 siementä/cm2 INs OF. 1 dr 14. 4 1, I. 4 #. % 1 % aa 4 1 c) Kylvömäärä: 3 siementä/cm2 J 1, t 7 4 ' I

"r"...!."` 't; `, ". -,, ' ;. ";, 1.,W 0.;.. 'T4