YMPÄRISTÖVASTUULLISUUS RUOKAKETJUSSA (ENREFOOD) -hanke

YMPÄRISTÖVASTUULLISUUS RUOKAKETJUSSA (ENREFOOD) -hanke Hankkeen hallinnollinen loppuraportti 19.5.2014 Dnro 1709/325/2012, projektikoodi 5764 Vastuullinen johtaja Juha-Matti Katajajuuri, projektikoordinaattori Inkeri Riipi, MTT BEL Kestävä biotalous tiimi Sisältö 1 Hankkeen tavoitteet... 2 2 Hankeosapuolet ja yhteistyö... 3 3 Hankkeen vaiheet lyhyesti... 4 4 Tulokset ja niiden arviointi... 5 5 Jatkotoimet... 7 6 Loppuraportin tiivistelmä... 7

1 Hankkeen tavoitteet Hankkeen tavoitteena on ollut luoda ympäristövastuu käsitteelle kokonaisvaltainen ja perusteltu sisällön määritys ruokaketjussa. Yrityslähtöisen ja sidosryhmänäkökulman lisäksi on perehdytty myös oikeudelliseen näkökulmaan ympäristövastuu käsitteen avaamiseksi laajasti. Päämääränä on, että tämä johtaisi kehitystä aidosti pienempien ekologisten vaikutusten suuntaan. Hankkeen tuotoksia voivat hyödyntää ruokaketjun yritykset toimintansa ympäristöasioiden kehittämisessä. Hanke jakautui kolmeen iteratiiviseen työpakettiin (näistä tarkemmin tietoa kohdassa 3): 1) Kirjallisuuskatsaus ruokaketjun ympäristövastuun sisällöstä sekä ruokaketjun ympäristöongelmista ja vaikutuksista ja niiden vähentämismahdollisuuksista: Katsauksessa tuotiin esiin, miten ympäristövastuu määritellään kirjallisuudessa ja eri tieteenaloilla, miten eri ympäristöongelmia on painotettu suhteessa toisiinsa sekä mitä ympäristövastuu tarkoittaa käytännössä ruokaketjun ja sen eri osien osalta. Ympäristövaikutusten osalta tarkasteltiin, millaisia ympäristövaikutuksia kirjallisuuden mukaan ruokaketjun eri vaiheista syntyy, ja mistä osa-alueista mitattavaa tietoa on jo olemassa ja mistä ei. Lisäksi saatiin alustava kuva ympäristövaikutusten pienentämiseksi tarvittavista toimenpiteistä. 2) Analyysi ympäristölainsäädännöstä ja politiikkatoimenpiteistä ruokasektorilla: Toisessa vaiheessa keskityttiin ympäristövastuun oikeudelliseen ja yhteiskunnalliseen osa-alueeseen eli arvioitiin millaisin lainsäädännöllisin ja poliittisin keinoin tällä hetkellä pyritään vähentämään ruokaketjun ympäristökuormituksia. Lisäksi tehtiin analyysi siitä, mitä ympäristövastuun osa-alueita oikeudelliset ja yhteiskunnalliset osa-alueet kattavat hyvin, mitä huonoimmin ja mitä osa-alueita eivät ehkä ollenkaan, eli tuotetaan täydentävä näkemys siitä, mitä ruokaketjun ympäristövastuun osa-alueiksi tulisi liittää. 3) Työpajatyöskentelyn kautta tuotettu alustava näkemys ympäristövastuun sisällöstä, kokonaisuudesta ja sen eri osa-alueista: Kolmannessa vaiheessa arvioitiin ympäristövastuun sisältöä yhdessä ruokaketjun eri toimijoiden ja sidosryhmien kanssa (mm. elintarviketeollisuus, kauppa, tuottajat, MTK, NGOt, ympäristöasiantuntijat, kuluttajat, hallinto jne.). Päämääränä oli hahmottaa, millaisista osa-alueista ympäristövastuu koostuu. Ensimmäisen ja toisen vaiheen tuotoksia hyödynnettiin pohjatietona tässä osuudessa. Kesän ja syksyn 2013 aikana järjestettiin kaksi työpajaa, joissa lähestyttiin ympäristövastuun kokonaisuuden sisältöä ja sen eri osa-alueita sekä mahdollisuuksien mukaan niiden alustavaa painottamista. Näiden lisäksi hankkeessa päätettiin toteuttaa internet-pohjainen kysely ruokaketjun eri toimijoille, jotta kirjallisuuskatsauksen ja työpajatyöskentelyn kautta tuotetuille näkemyksille saataisiin laajempi hyväksyntä sekä toisaalta toimijat voisivat painottaa, mitkä toimenpiteet näkevät tärkeimpinä. Kyselylle saatiin ohjausryhmän hyväksyntä, samoin kuin anomus hankkeen pidentämiseksi huhtikuun loppuun. Hyväksynnät mainittu ohjausryhmän pöytäkirjoissa nro 3 ja 4. Hankkeen keskeinen päätuotos on raportti tuotoksista MTT:n julkaisusarjassa.

2 Hankeosapuolet ja yhteistyö Tutkimus toteutettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) ja Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ja maataloustieteiden laitoksen yhteistyönä. Tutkimuksen koordinoinnista vastasi MTT. MTT:n tutkijat vastasivat koordinoinnin lisäksi työpaketti numero ykkösen kirjallisuuskatsauksesta koskien ympäristövastuuta ja sen sisältöä ruokaketjussa, kolmannessa työpaketissa olevien työpajojen järjestämisestä ja tulosten analysoinnista sekä hankkeessa olevien kyselyjen laadinnasta ja toteuttamisesta. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkijat vastasivat työpaketti numero kakkosen toteutuksesta. Lisäksi he olivat mukana työpajoissa sekä kyselyjen laatimisessa ja analysoinnissa. Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitos vastasi kirjallisuuskatsauksen tekemisestä koskien ruokaketjun ympäristöongelmia ja vaikutuksia. Aiheesta tehtiin myös opinnäytetyö. Tutkimusorganisaatioon kuuluivat seuraavat tahot ja henkilöt: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Tutkimuspäällikkö, vanhempi tutkija, Juha-Matti Katajajuuri, MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus Tutkija, MMM Inkeri Riipi, MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus Tutkija, DI Taija Sinkko, MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus Professori Sirpa Kurppa, MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus HY Oikeustieteellinen tiedekunta Professori Ari Ekroos, Aalto-ylipisto, 1.12 alkaen Tohtorikoulutettava, OTM Inga-Liisa Paavola, HY oikeustieteellinen tiedekunta Harjoittelija, Vesa Leskinen Harjoittelija, Matias Forss HY Maataloustieteiden laitos Professori Juha Helenius, HY Maataloustieteiden laitos Opiskelija, graduntekijä Henri Nikkonen, HY Maataloustieteiden laitos Hankkeen rahoittivat Maa- ja metsätalousministeriön laatuketju, MTT sekä pienellä panoksella myös HK Ruokatalo. Hankkeen ohjausryhmä on koostunut seuraavista henkilöistä: Elina Nikkola, MMM, ohjausryhmän puheenjohtaja Seija Ahonen-Siivola, MMM Heljä Aalto, HK Ruokatalo Anna Vainikainen, ETL Ilkka Nieminen, PTY Minna Ojanperä, MTK Juha Helenius, HY Maataloustieteiden laitos

Hankkeen ohjausryhmä on kokoontunut hankkeen tiimoilta yhteensä neljä kertaa, kolme kertaa vuoden 2013 aikana ja yhden kerran vuoden 2014 aikana. Hankkeen viimeinen kokous järjestetään sähköpostikokouksena toukokuussa 2014. 3 Hankkeen vaiheet lyhyesti Hanke on koostunut kolmesta iteratiivisesta työpaketista: 1) Ympäristövastuun sisältöä ja ympäristöongelmia ja vaikutuksia sekä vähentämismahdollisuuksia koskevasta kirjallisuuskatsauksesta, 2) ympäristölainsäädäntöä ja politiikkatoimenpiteitä koskevasta katsauksesta sekä 3) kahdesta työpajasta. Lisäksi alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen hankkeessa toteutettiin vielä laaja kysely ruokaketjun toimijoille katsauksien ja työpajoista saatujen tuotosten pohjalta, jossa vastaajia pyydettiin arvioimaan ja arvottamaan saatuja tuotoksia. Hankkeessa hyödynnettiin menetelminä kirjallisuusanalyysiä ja vuorovaikutteista työpajatyöskentelyä. Työ eteni hyvin eri tutkimusosapuolten kanssa ja suunnitellun aikataulun mukaisesti. Ensimmäiseen, alkutuotannon asiantuntijoille järjestettyyn työpajaan saatiin suhteellisen hyvin osallistujia paikalle, 10 henkeä, kun kutsuja lähetettiin 22:lle asiantuntijalle. Sen sijaan joulukuussa järjestettyyn laajaan sidosryhmätyöpajaan osallistuja ei saatu paikalle lainkaan toivottua määrää, huolimatta siitä, että kutsu lähetettiin yli 2 kk ennen työpajaa ja myös uusintakutsuin. Kutsu lähetettiin 134:lle ruokaketjun toimijalle (alkutuotanto, elintarviketeollisuus, kauppa, etu- ja kansalaisjärjestöt, tutkijat, viranomaistahot), joista 18 ilmoittautui seminaarin. Heistä kuitenkin 8 perui lopulta osallistumisensa, joten paikalle saapui ainoastaan 10 henkilöä. Sidosryhmäkutsun yhteydessä lähetettiin kysely, jossa tiedusteltiin siihen asti saatujen tuotosten pohjalta ympäristövaikutuksista ja keinoista ympäristövaikutusten vähentämiseksi sekä keskeisistä lainsäädännöllisistä ja hallinnollisista keinoista ruokaketjun eri vaiheissa: alkutuotannossa, elintarviketeollisuudessa ja kaupassa. Kyselyyn vastasi kuitenkin ainoastaan 15 henkilöä. Työpajan vähäisen osallistujamäärän ja kyselyn vastaajamäärän pohjalta tutkimusryhmä päätti toteuttaa vielä uuden kyselyn, jossa päätettiin keskittyä ainoastaan ympäristövastuullisiin keinoihin tekijöihin, jotka asiantuntijat ja ketjun edustajat ja muut sidosryhmät olivat nostaneet keskeisiksi ympäristövastuullisuutta tarkasteltaessa. Kyselyn kautta haluttiin myös laajempi hyväksyntä kirjallisuuskatsauksen ja työpajojen pohjalta saatuihin tuotoksiin. Kyselyn lähetettiin hieman yli 2100:lle ruokaketjun toimijalle. Kysely tavoitti hieman vajaa 2000 toimijaa, joista kyselyyn vastasi 340 henkilöä. Vastausprosentti oli kaiken kaikkiaan 17 %. Suurin osa kyselystä lähetettiin alkutuotannon edustajille, 2000:sta henkilöstä 1940:lle tuottajalle. Heistä 310 vastasi kyselyyn. Loput, 340 vastaajista oli kaupan, teollisuuden ja eri sidosryhmien edustajia. Kysely jaoteltiin niin, että alkutuottajat vastasivat vain alkutuotantoa koskeviin kysymyksiin, elintarviketeollisuuden edustajat teollisuutta koskeviin kysymyksiin ja kaupan edustajat kauppaa koskeviin kysymyksiin. Muut vastasivat kaikkia osioita koskeviin kysymyksiin.

Ensimmäisen kyselyn pohjalta ymmärrettiin, että jatkossa kyselyjen tulee olla lyhyitä ja selkokielisiä, jos vastauksia halutaan saada kunnolla. Ensimmäinen kysely koettiin raskaaksi ja vaikeaselkoiseksi. Varsinkin alkutuottajien kohdalla on kyselyn pituudella paljon merkitystä. Ensimmäinen kysely lähetettiin ajoissa ja siitä lähetettiin vielä muistutus, joten aikataulullisesti sen täyttäminen ei ollut ongelma. Haasteeksi koettiin nimenomaan sen sisältö. Vaikka toisen työpajan osallistujamäärä oli alhainen, kokivat osallistujat kuitenkin työpajan antoisaksi. Keskustelu oli vilkasta ja työpaja eteni suunnitellusti. Toisin sanoen, tuloksia saatiin toivotusti. Tärkeää oli hakea tuotoksille laajempi hyväksyntä. Tutkimusryhmän työskentely oli tiivistä ja yhteistyö eri tutkimuslaitosten kanssa koettiin onnistuneeksi. 4 Tulokset ja niiden arviointi Tutkimushanke on avannut ympäristövastuun sisältöä ruokaketjussa sekä käsitteellisesti että konkreettisesti. Hankkeen tuotoksena (kirjallisuusanalyysin, kahden työpajan, nettikyselyn sekä tutkimusryhmän oman työskentelyn kautta) on syntynyt lista ympäristövastuullisista toimenpiteistä alkutuotannossa, elintarviketeollisuudessa ja kaupassa. Koska vastuullisuudella ymmärretään lainsäädännön ylittävä toiminta, on hankkeessa selvitetty keskeinen ruokaketjun ympäristöasioita koskeva lainsäädäntö. Tutkimuksen tärkeimmät johtopäätökset ovat: Vastuullisuus liittyy vahvasti tekijän toimintaan. Tärkeää ympäristövastuullisuuden edistämisessä onkin kiinnittää huomiota kestävyyttä edistäviin keinoihin. - Alkutuotannon osalta syntyi 17 kohdan lista erilaisista keinoista. Kolmeksi tärkeimmäksi keinoksi alkutuottajat nimesivät webropol-kyselyssä lannoitusmäärän mitoittamisen tavoitellut satotason ja maaperän ja kasvukunnon mukaan, maan kasvukunnosta huolehtimisen sekä viljelykelpoisista olosuhteista huolehtimisen kuivatuksen avulla. - Elintarviketeollisuudessa tärkeimpiä ympäristövastuullisia toimenpiteitä tutkimuksen mukaan on sivuvirtojen hyödyntäminen, jätteen synnyn ehkäisy ja kierrätys, tehokkaat ja tarkoituksenmukaiset pakkaukset sekä energiatehokkuuden edistäminen - Päivittäistavarakaupoissa tärkeimmät ympäristövastuulliset toimenpiteet liittyvät energiatehokkuuden edistämiseen, hävikin vähentämiseen ja hyötykäyttöön sekä jätteen synnyn ehkäisemiseen ja kierrätykseen Lainsäädännössä tietyt sääntelyn alat, kuten ympäristönsuojelu- ja jätesääntely vaikuttavat tuotantoketjun kaikissa vaiheissa eli ne ovat ns. tuotantoketjun läpäiseviä sääntelyjä. Jotkut taas vaikuttavat vain tietyssä tuotantoprosessin vaiheessa, kuten torjunta-aine tai maataloustukisääntely. Keskeisiä ruokaketjua koskevia lakeja ovat esimerkiksi nitraattiasetus, jätelaki, energiatehokkuusdirektiivi sekä ympäristönsuojelulaki- ja asetus.

- Tarkasteltaessa esille nostettuja ympäristövastuullisia keinoja ja niitä velvoittavaa lainsäädäntöä maataloustuotannossa lannan levitykseen ja kasvinsuojeluun liittyvät asiat sisältyvät lainsäädäntöön, mutta osaan toimenpiteitä eri liity mitään lainsäädännöllisiä velvoitteita tai muita edistämiskeinoja. Näitä ovat esimerkiksi maan kasvukunnosta huolehtiminen pitämällä maan ph optimaalisella tasolla, ravinteiden kierrätys, hävikin vähentäminen, täsmäviljely ja turvemaita ei raivata pelloksi. Osaan keinoista liittyy taloudellisia ohjauskeinoja, jotka kannustavat tekemään ympäristövastuullisia toimenpiteitä. Näitä ovat mm. viljelykelpoisista olosuhteista huolehtiminen kuivatuksen avulla (avustus tai laina ojitukseen), laskeutusaltaiden hyödyntäminen (tuki perustamiselle ja hoidolle) ja uusiutuvan energian käyttö (investointituki). Elintarviketeollisuudessa ja kaupan alalla kaikkein keskeisimpiä ja kriittisimpiä ympäristövastuullisia toimenpiteitä eivät koske lainsäädännöstä johtuvat suorat taikka ennakko- tai jälkivalvontaan perustuvat velvoitteet, ja näin ollen ruokaketjun ympäristövaikutusten hallinta ja vähentäminen sekä ympäristövastuullisuuden edistäminen elintarviketeollisuudessa ja kaupassa on yritysten toiminnan vapaaehtoisuuden varassa. Hankkeen tuotokset ovat konkreettisia toimenpide-ehdotuksia alkutuotannolle, elintarviketeollisuudelle ja kaupalle toiminnan ympäristövastuullisuuden kehittämiseen. Näin ollen tuotokset ovat suoraan hyödynnettävissä ruokaketjun tarjontaketjulle. Jatkon osalta tarvitaan vielä tutkimuksen kytkemistä paremmin kysyntäpuoleen ja kuluttajiin. Myös tarkempi kriteerien mittarointi on tarpeen. Hankkeen päätuotoksena on syntynyt raportti `Ympäristövastuullisuus ruokaketjussa` (Riipi ym. 2014), joka julkaistaan www-julkaisuna toukokuun loppuun mennessä MTT:n raporttisarjassa. Tutkimusryhmä on kirjoittanut hankkeesta myös kaksi lehtiartikkelia, toinen Kehittyvä Elintarvike lehteen huhtikuussa 2014 ja toinen tullaan julkaisemaan Maaseudun tiede lehdessä kesäkuun alussa (alla tarkemmat tiedot). Riipi, I., Sinkko, T., Paavola, I-L., Ekroos, A., Leskinen, V., Forss, M., Nikkonen, H., Kurppa, S., Katajajuuri, J-M. 2014. Ympäristövastuullisuus ruokaketjussa. MTT Raportti xxx. X s. Julkaistaan toukokuun lopussa. Riipi, I. 2014. Tehokas resurssien käyttö kohentaa ruokaketjun ympäristövastuuta. Kehittyvä elintarvike 2/2014: 28. Riipi, I., Sinkko, T., Katajajuuri, J-M., Kurppa, S., Paavola, I-L. ja Ekroos, A. 2014. Oikea lannoitusmäärä avain alkutuotannon ympäristövastuullisuuteen. Maaseudun tiede x/2014. Julkaistaan 4.6.2014. Hankkeesta on viestitty myös Laatuketjun ja MTT:n nettisivuilla: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/hankkeet/enrefood http://www.laatuketju.fi/laatuketju/www/fi/hankkeet/2013/mtt_enrefood.php

http://www.laatuketju.fi/laatunen/uutiskirje/laatuset/2014/1/mtt_enrefood.php 5 Jatkotoimet Hankkeessa on syntynyt lista ympäristövastuullisista toimenpiteistä ruokaketjun eri osissa sekä lista hallinnollis-oikeudellisista vaatimuksista. Tuotokset ovat konkreettisia toimenpide-ehdotuksia toiminnan kehittämiseen ja näin ollen eri ruokaketjun toimijoiden hyödynnettävissä. Jatkossa tarvitaan tutkimusta siitä, missä määrin nyt jo hahmotettuja ympäristövastuullisuuden toimia harjoitetaan ruokaketjussa. Lisäksi ruokaketjun toimijoiden benchmarkkaus olisi tarpeen, jotta ymmärrettäisiin ja voitaisiin määritellä ympäristövastuullisten ja muiden toimijoiden välistä eroa ja asettaa tarkempia raja-arvoja vastuullisuuden arvioimiseksi. Ennen kuin ruokaketjun ympäristövastuullisuuden oikeudellisten raamien osalta pystytään kehittämään sääntelyä, tulisi olla määriteltynä sääntelylliset tavoitteet: halutaanko panostaa lainsäädännön rajat ylittäviin ympäristövastuullisuutta edistäviin vapaaehtoisjärjestelmiin vai tiukentaa kaikkia ketjun puitteissa toimivia sitovaa sääntelyä. Lisäksi tutkimuksen näkökulmista puuttuu toimenpiteet, jotka sitoisivat tarjontaketjun ruoan kysyntäketjun tavoitteisiin. Siksi määritettyjen ympäristövastuullisten toimenpiteiden kuluttajaviestinnän kommunikoinnin kehittäminen on tarpeen. 6 Loppuraportin tiivistelmä Hankkeessa on kuvattu ruokaketjun ympäristövastuullisuus käsitteen sisältöä, joka on tuotettu Ympäristövastuullisuus ruokaketjussa (ENREFOOD) hankkeessa kirjallisuusanalyysin, kahden työpajan ja nettikyselyn tuloksena. Keskeisenä osana on myös oikeudellis-hallinnollisten ympäristövaatimusten kartoittaminen ruokaketjussa, sillä tässä vastuullisella toiminnalla ymmärretään lainsäädännön ylittävä toiminta. Hankkeen tuotoksena on syntynyt lista keskeisistä ympäristövastuullisista toimenpiteistä alkutuotannossa, elintarviketeollisuudessa ja kaupassa. Alkutuotannossa kolmeksi tärkeimmäksi toimenpiteeksi tuottajat arvottivat lannoitusmäärän mitoittamisen tavoitellun satotason ja maaperän kasvukunnon mukaan, maan kasvukunnosta huolehtimisen pitämällä ph optimaalisella tasolla ja viljelykelpoisista olosuhteista huolehtimisen kuivatuksen avulla. Elintarviketeollisuuden edustajat nostivat tärkeimmiksi toimenpiteiksi sivuvirtojen hyödyntämisen, jätteen synnyn ehkäisemisen ja kierrätyksen, tehokkaat ja tarkoituksenmukaiset pakkaukset sekä energiatehokkuuden ja sen edistämisen. Kaupan sektorin edustajat arvottivat puolestaan kolmeksi tärkeimmäksi toimenpiteeksi energiatehokkuuden, hävikin vähentämisen ja hyötykäytön sekä jätteen synnyn ehkäisemisen ja kierrätyksen. Tarkasteltaessa esille nostettuja ympäristövastuullisia keinoja ja niitä velvoittavaa lainsäädäntöä maataloustuotannossa lannan levitykseen ja kasvinsuojeluun liittyvät asiat sisältyvät lainsäädäntöön, mutta osaan toimenpiteitä eri liity mitään lainsäädännöllisiä velvoitteita tai muita edistämiskeinoja. Näitä ovat esimerkiksi maan kasvukunnosta huolehtiminen pitämällä maan ph optimaalisella tasolla, ravinteiden kierrätys, hävikin vähentäminen, täsmäviljely ja turvemaita ei raivata pelloksi. Osaan keinoista liittyy

taloudellisia ohjauskeinoja, jotka kannustavat tekemään ympäristövastuullisia toimenpiteitä. Näitä ovat mm. viljelykelpoisista olosuhteista huolehtiminen kuivatuksen avulla (avustus tai laina ojitukseen), laskeutusaltaiden hyödyntäminen (tuki perustamiselle ja hoidolle) ja uusiutuvan energian käyttö (investointituki). Elintarviketeollisuudessa ja kaupan alalla kaikkein keskeisimpiä ja kriittisimpiä ympäristövastuullisia toimenpiteitä eivät koske lainsäädännöstä johtuvat suorat taikka ennakko- tai jälkivalvontaan perustuvat velvoitteet, ja näin ollen ruokaketjun ympäristövaikutusten hallinta ja vähentäminen sekä ympäristövastuullisuuden edistäminen elintarviketeollisuudessa ja kaupassa on yritysten toiminnan vapaaehtoisuuden varassa. Jatkossa tarvitaan tutkimusta siitä, missä määrin nyt jo hahmotettuja ympäristövastuullisuuden toimia harjoitetaan ruokaketjussa. Myös tarkempien raja-arvojen määrittäminen vastuullisuuden arvioimiseksi on tarpeen. Ennen kuin ruokaketjun ympäristövastuullisuuden oikeudellisten raamien osalta pystytään kehittämään sääntelyä, tulisi olla määriteltynä sääntelylliset tavoitteet: halutaanko panostaa lainsäädännön rajat ylittäviin ympäristövastuullisuutta edistäviin vapaaehtoisjärjestelmiin vai tiukentaa kaikkia ketjun puitteissa toimivia sitovaa sääntelyä. Tutkimuksen tuloksia analysoitaessa myös havaittiin, että näkökulmista puuttui toimenpiteet, jotka sitoisivat tarjontaketjun ruoan kysyntäketjun tavoitteisiin. Siksi määritettyjen ympäristövastuullisten toimenpiteiden kuluttajaviestinnän kommunikoinnin kehittäminen on tarpeen. Hanke toteutettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) ja Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ja maataloustieteiden laitoksen yhteistyönä. Tutkimuksen koordinoinnista vastasi MTT ja vastuullisena johtajana toimi tutkimuspäällikkö Juha-Matti Katajajuuri ja koordinoinnista vastasi tutkija Inkeri Riipi. Hankkeen kokonaisbudjetti oli noin 139 600, josta MTT:n osuus oli noin 60 000. Hankkeen tuotoksena syntyi raportti MTT:n julkaisusarjassa (http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti140.pdf) sekä kaksi lehtiartikkelia ammattilehdissä (Maaseudun Tiede ja Kehittyvä elintarvike).