Ympäristöministeriö MINVA YM2016-00307 EU Mattila Mervi(YM) 21.09.2016 Viite Asia Ylimääräinen ympäristöneuvosto 30.9.2016 Suomea kokouksessa edustaa maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Puheenjohtajamaa Slovakia järjestää ylimääräisen ympäristöneuvoston 30.9. Brysselissä. Kokouksessa on tarkoitus hyväksyä yhteisymmärrys Pariisin ilmastosopimuksen tekemisestä EU:n puolesta. Suomi hyväksyy puheenjohtajan ehdotuksen neuvoston päätökseksi. Suomi pitää tärkeänä, että EU ja sen jäsenvaltiot pyrkivät ratifioimaan Pariisin sopimuksen mahdollisimman nopeasti, mikä edesauttaisi osaltaan Pariisin sopimuksen varhaista voimaantuloa ja toimeenpanoa. Suomi korostaa, että kokonaisarvioinnin perusteella EU:n ja sen jäsenvaltioiden ratifioimis- tai liittymiskirjojen tallettaminen YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle voi tapahtua eriaikaisesti. Lisäksi kokouksessa on tarkoitus hyväksyä neuvoston päätelmät, joista muodostuu EU:n neuvottelumandaatti Marrakechin ilmastokokoukseen. Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen päätelmiksi.
Asialista: 2(14) 1. Neuvoston päätös Pariisin sopimuksen tekemisestä EU:n puolesta s. 3 2. Neuvoston päätelmät EU:n valmistautumisesta Marrakechin ilmastokokoukseen 7.- 18.11.2016 s. 10 (Neuvoston asialistaa ei vielä ole käytettävissä)
Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM2016-00308 3(14) YSO Aho Laura(YM), Honkatukia Outi(YM) 21.09.2016 Asia Ilmastonmuutosta koskeva Pariisin sopimus; päätös Pariisin sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta Kokous Ylimääräinen ympäristöneuvosto 30.09.2016 U/E/UTP-tunnus U 8/2016 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Ylimääräisessä ympäristöneuvostossa 30.9. pyritään saavuttamaan yhteisymmärrys Pariisin sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta. Neuvoston lopullinen päätös Pariisin sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta tehtäisiin tämän jälkeen 7.10. mennessä sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti on antanut hyväksyntänsä. Euroopan parlamentin äänestys Pariisin sopimuksen hyväksymisestä tapahtuisi neuvoston yhteisymmärryksen jälkeen, todennäköisesti 3.-5.10. Suomen kanta Suomi pitää Pariisissa saavutettua maailmanlaajuista ja oikeudellisesti sitovaa ilmastosopimusta erittäin merkittävänä saavutuksena. Sopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan, pyrkiä rajoittamaan lämpötilan nousu 1,5 C:een, vahvistaa sopeutumiskykyä ja ilmastokestävyyttä sekä suunnata rahoitusvirrat kohti vähähiilistä kehitystä. Suomi hyväksyy puheenjohtajan ehdotuksen neuvoston päätökseksi Pariisin sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta ja kannattaa sitä, että neuvoston päätös hyväksytään pikaisesti. Suomi pitää tärkeänä, että EU ja sen jäsenvaltiot pyrkivät ratifioimaan Pariisin sopimuksen mahdollisimman nopeasti, mikä edesauttaisi osaltaan Pariisin sopimuksen varhaista voimaantuloa ja toimeenpanoa. Suomi korostaa, että kokonaisarvioinnin perusteella EU:n ja sen jäsenvaltioiden ratifioimis- tai liittymiskirjojen tallettaminen YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle voi tapahtua eriaikaisesti. Suomi korostaa, että EU:n vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi EU voi tallettaa ratifioimiskirjansa YK:n ilmastosopimussihteeristölle heti, kun neuvosto on lopullisesti hyväksynyt sopimuksen tekemisen Euroopan unionin puolesta, ja odottamatta jäsenvaltioiden (ml. Suomi) kansallisten sitoutumismenettelyiden valmistumista.
4(14) Suomi korostaa eriaikaisten ratifiointien poikkeuksellisuutta suhteessa normaaliin sitoutumismenettelyyn sekasopimusten osalta. Pariisin sopimus on kokonaisuus, jossa yhtäältä kansalliseen toimivaltaan ja toisaalta EU:n toimivaltaan kuuluvien velvoitteiden erottaminen toisistaan olisi käytännössä hyvin vaikeaa. EU ja sen jäsenvaltiot vastaavat yhteisesti ilmastosopimuksen sihteeristölle ilmoittamansa yhteisen kansallisen päästövähennystavoitteen (ns. kansallisesti määritellyn panoksen) saavuttamisesta. EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi jatkossakin pyrittävä sekasopimusten osalta tavanomaisen toimintatavan mukaisesti tallettamaan ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa yhdessä ja koordinoidusti. Nyt esitetyn menettelyn poikkeuksellisuuden vuoksi Suomi tukee puheenjohtajamaan tavoitetta saavuttaa menettelystä ja sen merkityksestä yhteisymmärrys ylimääräisessä ympäristöneuvostossa. Lisäksi on toivottavaa, että selkeyden vuoksi unionin ratifioimiskirjassa todettaisiin minkä osuuden jäsenvaltioiden yhteenlasketun päästöosuudesta se kattaa. Mikäli Pariisin sopimus tulisi voimaan siten, että sen ensimmäinen osapuolikokous järjestettäisiin Marrakechin ilmastokokouksen yhteydessä ja EU olisi sopimuksen osapuoli, on tärkeää, että EU:n kantojen ja kokouksessa tehtävien päätösten valmistelu koordinoidaan huolellisesti EU:n ja sen kaikkien jäsenvaltioiden välillä. Pääasiallinen sisältö Päätösehdotuksessa esitetään, että Pariisin sopimus hyväksytään EU:n puolesta. Päätösehdotuksen mukaan neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan nimeämään henkilö tai henkilöt, joilla on valtuus tallettaa unionin puolesta ratifioimiskirja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan Pariisin sopimuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhdessä toimivaltaa koskevan ilmoituksen kanssa. Luonnos toimivaltaa koskevaksi ilmoitukseksi on päätösesityksen liitteenä. Pariisin sopimus sisältää johdannon ja 29 artiklaa. Sopimuksen tavoite on sen 2 artiklan mukaan vahvistaa maailmanlaajuisia ilmastotoimia muun muassa seuraavasti: - pitämällä maailmanlaajuinen keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkien toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua 1,5 C:een suhteessa esiteolliseen aikaan; - parantamalla kykyä sopeutua ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin ja kykyä joustavasti mukautua muuttuvaan ilmastoon sekä edistämällä kehitystä kohti alhaisia kasvihuonekaasujen päästöjä tavalla, joka ei uhkaa ruokaturvaa; sekä - sovittamalla rahoitusvirrat vähäpäästöiseen kehityskulkuun ja kehitykseen, jossa mukaudutaan joustavasti muuttuvaan ilmastoon. Osana Pariisin sopimuksen neuvotteluita ilmastosopimuksen osapuolet toimittivat ilmastosopimuksen sihteeristölle ns. aiottuja kansallisesti määriteltyjä panoksia (INDC, intended nationally determined contribution), jotka sisältävät ilmoituksen siitä, millaisiin päästövähennyksiin osapuoli on valmis Pariisin sopimuksen puitteissa. EU ja sen jäsenvaltiot toimittivat yhteisen INDC:n YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle 6.3.2015. Päätös EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteisestä INDC:stä saavutettiin Euroopan unionin neuvostossa 6.3.2015 ja se perustuu Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2014 tekemälle päätökselle vähentää kasvihuonekaasupäästöjä EU:n sisäisesti vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. EU:n päästövähennystavoite vuosille
5(14) 2021 2030 pannaan toimeen unionin ilmasto- ja energiapuitteita koskevalla lainsäädännöllä. EU ja sen jäsenvaltiot ovat yhdessä vastuussa kansallisesti määriteltävien panostensa laatimisesta, tiedoksi antamisesta ja ylläpitämisestä Pariisin sopimuksen 4 artiklan 18 kohdan mukaisesti. Ne myös toteuttavat kansalliset ilmastonmuutoksen hillintätoimet saavuttaakseen asettamansa kansallisesti määritellyn panoksen tavoitteet. Pariisin sopimuksen 4 artiklan 16 kohdan mukaan osapuolten tulee ilmoittaa ilmastosopimuksen sihteeristölle yhteistoiminnasta mukaan lukien kullekin osapuolelle osoitettu päästötaso kyseisenä ajankohtana. Kyseiset tiedot tulee toimittaa sihteeristölle samanaikaisesti kansallisen panoksen ilmoittamisen kanssa. Pariisin sopimusta täsmentävän osapuolikokouspäätöksen (1/CP.21) mukaan osapuolen tulee ilmoittaa ensimmäinen kansallisesti määritelty panoksensa (NDC, nationally determined contribution) ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen yhteydessä. Mikäli osapuoli on ilmoittanut aiotun kansallisesti määritellyn panoksen eikä se toimita kansallisesti määriteltyä panosta ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen yhteydessä, pidetään osapuolen aiemmin ilmoittamaa aiottua kansallisesti määriteltyä panosta osapuolen ensimmäisenä kansallisesti määriteltynä panoksena. Niiden osapuolten, ml. EU ja sen jäsenvaltiot, joiden aiottu kansallisesti määritelty panos ulottuu vuoteen 2030 asti, tulee ilmoittaa tai päivittää panoksensa vuoteen 2020 mennessä. Uusi kansallisesti määritelty panos tulee antaa joka viides vuosi tämän jälkeen. Koska osapuolten välistä yhteistoimintaa koskeva ilmoitus tulee toimittaa ilmastosopimuksen sihteeristölle yhdessä kansallisen panoksen ilmoittamisen kanssa ja koska edellä kuvatulla tavalla osapuoli voi ilmoittaa kansallisen panoksensa vuoteen 2020 mennessä, EU:n sisäisessä valmistelussa on katsottu, että ilmoitus kullekin osapuolelle osoitetusta päästötasosta (taakanjaosta) voidaan toimittaa sihteeristölle vuoteen 2020 mennessä toimitettavan kansallisesti määriteltyä panosta koskevan ilmoituksen kanssa. Tämä edellyttää, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteistä aiottua kansallista panosta ei päivitetä ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjojen tallettamisen yhteydessä. Koska samanaikaisesti yhteistoimintaa koskevan ilmoituksen kanssa ilmastosopimuksen sihteeristölle tulee ilmoittaa myös jäsenvaltiokohtaiset päästötasot, on ilmoitus mahdollista antaa vasta sen jälkeen, kun ilmasto- ja energiapuitteiden osana annetusta ehdotuksesta asetukseksi jäsenvaltioiden väliseksi taakanjaoksi päästökauppasektoriin kuulumattomien toimialojen osalta (ns. taakanjakoasetus) vuosille 2021 2030 on sovittu. EU ja sen jäsenvaltiot ovat Pariisin sopimukseen sitoutumisen ja sopimuksen kansainvälisen voimaantulon jälkeen velvollisia toteuttamaan yhdessä asettamansa päästövähennystavoitteen mukaiset toimet. EU:n vähintään 40 prosentin päästövähennystavoite koskee 1.1.2021 31.12.2030 välistä aikaa. EU:n sisäisessä valmistelussa on katsottu, että EU ja sen jäsenvaltiot voivat sitoutua Pariisin sopimukseen jo ennen kuin EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteisen päästövähennystavoitteen täytäntöönpanevasta EU-lainsäädännöstä on sovittu edellyttäen, että EU:n neuvoston ja jäsenvaltioiden näkemyksen mukaan Pariisin sopimuksesta seuraavat velvoitteet voidaan täyttää vuoteen 2021 mennessä. Toisin sanoen, päästövähennystavoitetta toimeenpanevan lainsäädännön tulee siihen mennessä olla kokonaisuudessaan valmis. Lisäksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteistoimintaa koskeva ilmoitus, ml. jäsenvaltiokohtaiset päästötasot, tulee voida antaa ilmastosopimuksen sihteeristölle vuoteen 2020 mennessä.
6(14) Päätösehdotuksessa todetaan, että mahdollisesta yhteistoiminnasta Norjan ja Islannin kanssa sekä yhteistoimintaa koskevista ehdoista säädetään myöhemmin annettavassa lainsäädännössä. Päätösehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on pyrittävä toteuttamaan tarvittavat toimet ratifioimiskirjojen tallettamiseksi samanaikaisesti unionin kanssa tai niin pian kuin mahdollista tämän jälkeen. Jäsenvaltioiden on lisäksi ilmoitettava komissiolle päätöksistään ratifioida sopimus tai, olosuhteidensa mukaisesti, todennäköinen päivämäärä, jona vaaditut menettelyt saadaan päätökseen. EU:n sisäisessä valmistelussa on katsottu, että vaikka sekasopimusten osalta EU:n ja jäsenvaltioiden tulisi yleensä tallettaa ratifioimis- ja hyväksymiskirjansa yhtä aikaa niin poikkeuksellisissa tapauksissa ml. Pariisin sopimuksen osalta asiakirjat on mahdollista tallettaa myös eriaikaisesti. Tämä edellyttää tilanteen kokonaisarviointia, kaikkien EU:n jäsenvaltioiden sitoutumista sopimuksen ratifioimiseen niin pian kuin mahdollista sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteistyötä. Ehdotuksen liitteenä on EU:n ja sen jäsenvaltioiden välinen Pariisin sopimuksen 20 artiklan 3 kohdan mukainen toimivaltajulistus eli ilmoitus Euroopan unionin toimivallan laajuudesta sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Ilmoituksessa todetaan, että EU:lla on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 191 artiklan ja 192 artiklan 1 kohdan mukaan toimivalta tehdä kansainvälisiä sopimuksia ja panna täytäntöön niistä johtuvat velvoitteet, kun se pyrkii edistämään kansainvälisellä tasolla sellaisia toimenpiteitä, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin, ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjumiseen. Tämän lisäksi ilmoituksessa todetaan, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden 6.3.2015 ilmoittama aiottu kansallisesti määritelty panos täytetään unionin ja sen jäsenvaltioiden toimilla kunkin oman toimivallan rajoissa. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Päätösehdotuksessa oikeusperustamääräyksenä on SEUT 192 artiklan 1 kohta (ympäristö) sekä SEUT 218 artiklan 6 kohta (kansainväliset sopimukset). SEUT 218 artiklan 6 kohdassa määrätään erityisesti, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksen perusteella päätöksen sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta. Neuvosto tekee päätöksen Pariisin sopimuksen tekemisestä EU:n puolesta määräenemmistöllä saatuaan Euroopan parlamentin hyväksynnän. EU:n sisäisessä valmistelussa on katsottu, että Pariisin sopimuksen osalta voitaisiin hyväksyä EU:n ja jäsenvaltioiden eriaikaiset ratifioinnit, jos jäsenvaltiot tekisivät tästä kokonaisarvioinnin perusteella yksimielisen päätöksen. Käsittely Euroopan parlamentissa Euroopan parlamentti hyväksyy ehdotuksen SEUT 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti, todennäköisesti 3.-5.10.2016. Kansallinen valmistelu
Ilmastoneuvotteluryhmän (YM, UM, TEM, VM, MMM, LVM, VNEUS) kirjallinen menettely 20. 21.9.2016 EU (23) ympäristöjaosto (suppea kokoonpano, kirjallinen menettely) 20. 21.9.2016 EU-ministerivaliokunta 23.9.2016 (30.9. ympäristöneuvoston asiat) 7(14) Eduskuntakäsittely Pariisin sopimusta koskien eduskunnalle annettiin U-kirjelmä (U 8/2016 vp) 3.3.2016, U- jatkokirjelmä (UJ 4/2016 vp) 15.3.2016 sekä U-jatkokirjelmä (UJ 22/2016) 9.9.2016. Suuri valiokunta 23.9. (30.9. ympäristöneuvoston asiat) Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Pariisin sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n mukaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Tällaisia määräyksiä ovat esimerkiksi Ahvenanmaan itsehallintolain 18 :n 10 kohdassa tarkoitetut ympäristönsuojelua koskevat määräykset. Maakunnan hallitusta on tiedotettu sopimuksen valmistelusta. Taloudelliset vaikutukset Pariisin sopimuksella suoraan ei ole välittömiä taloudellisia vaikutuksia, vaan sen taloudelliset vaikutukset syntyvät pitkällä aikavälillä ja pääosin EU:n ilmastopolitiikan seurauksena. Ne liittyvät päästöjen vähentämiseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja ilmastorahoitukseen eli köyhempien maiden ilmastotoimien tukemiseen. Laajempi globaali osallistuminen ilmastotoimiin tasoittaa kansainvälistä kilpailuasetelmaa ilmastopolitiikasta aiheutuvien kustannusten osalta. Sopimuksen toimeenpanon myötä pitkällä aikavälillä myös ilmastonmuutoksen vaikutukset ja siitä seuraavat taloudelliset kustannukset pienenevät. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen alentaa myös terveydelle haitallisia päästöjä. EU-komission vaikutusarvion mukaan haitallisten päästöjen vähenemiseen liittyvät terveyshyödyt voivat olla taloudellisesti merkittäviä. Hyödyn määrä riippuu mm. tavoitteiden tasosta ja se jakaantuu epätasaisesti alueellisesti. Pariisin sopimus ei velvoita osapuolia tiettyihin numeerisiin päästövähennystavoitteisiin, vaan osapuolet sitoutuvat sopimuksessa valmistelemaan, ylläpitämään ja päivittämään omia kansallisia päästövähennystavoitteitaan. Ensimmäinen päivitetty tavoite tulee ilmoittaa YK:n ilmastosopimussihteeristölle vuoteen 2020 mennessä. EU päättää oman päästövähennystavoitteensa toimeenpanosta normaalissa päätöksentekoprosessissa Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2014 päättämien EU:n 2030 ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden pohjalta. Arviot taloudellisista vaikutuksista Suomelle tehdään osana EU:n päästövähennystavoitteiden mukaisten toimenpiteiden ja kansallisesti valittavien toimien yhteydessä, ja eduskuntaa informoidaan niistä myöhemmin.
Ympäristövaikutukset 8(14) Pariisin sopimus velvoittaa teollisuusmaita jatkamaan kehitysmaiden ilmastotoimien tukemista ja antamaan siitä tietoja. Itse sopimuksessa ei kuitenkaan sanota mitään ilmastorahoituksen tasosta. Pariisin sopimusta täydentävän osapuolikokouksen päätöksen (1/CP.21) mukaan teollisuusmaiden yhteinen USD 100 miljardin vuosittainen mobilisointitavoite ulotetaan vuoteen 2025, mihin mennessä sovitaan suuremmasta ilmastorahoitustavoitteesta. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC Intergovernmental Panel on Climate Change) arvioiden mukaan on varsin ilmeistä, että ilmaston lämpiäminen 1900-luvun puolivälin jälkeen johtuu pääosin ihmiskunnan tuottamista päästöistä. Mikäli tähän mennessä annetut aiotut kansalliset panokset toteutetaan täysimääräisesti, on vaikutus päästöihin ja ilmaston lämpenemiseen merkittävä. Arvioiden mukaan tähän mennessä annetuilla kansallisilla panoksilla päästään n. 2,7 3 asteen tasolle, mikä on merkittävä parannus entiseen n. 3,5 4 asteen kehityspolkuun. Alustavat lupaukset eivät kuitenkaan vielä riitä, jotta globaalien päästöjen kehitys saataisiin enintään kahden asteen lämpenemisen mahdollistavalle polulle. IPCC:n arvioiden mukaan sopimus, jossa sovitaan kasvihuonekaasupäästöjen merkittävästä vähentämisestä myös pitkällä aikavälillä, hyödyttää vältettyinä ilmastonmuutoksen vaikutuksina. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisellä voidaan yleensä pienentää myös muiden haitallisten päästöjen, kuten happamoittavien päästöjen vaikutuksia. IPCC:n sekä muiden instituutioiden (IEA, Maailmanpankki) viimeaikaiset havainnot vahvistavat käsitystä ilmastonmuutoksen (hallitsemattoman etenemisen) tuhoisista seuraamuksista. Ilmastonmuutos on kiistämätöntä ja on hyvin todennäköistä, että havaittu keskilämpötilan nousu vuodesta 1950 lähtien johtuu pääosin ihmisen toiminnasta. Jos ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa ei toteuteta tarpeellisia jatkotoimenpiteitä, on erittäin todennäköistä, että lämpeneminen jatkuu ja tällä on tuhoisat vaikutukset. IPCC:n viidennen arviointiraportin mukaan maapallon keskilämpötila ilman lisätoimia on vuosina 2081 2100 2,6-4,8 astetta korkeampi kuin 1986 2005, mikä nostaa merien pintaa 0,45 metristä 0,82 metriin vuosien 2081 2100 aikana suhteessa vuosiin 1986 2005. IPCC:n arvioiden mukaan hillintätoimien viivyttäminen nykyhetkestä vuoteen 2030 vaikeuttaa oleellisesti siirtymistä alhaisiin pitkän aikavälin päästötasoihin ja kaventaa sellaisten vaihtoehtojen määrää, joilla lämpötilan muutos voidaan pitää alle kahdessa asteessa esiteolliseen aikaan nähden. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Sopimus hyväksyttiin YK:n ilmastosopimuksen 21. osapuolikokouksessa Pariisissa 12.12.2015 ja se on avoinna allekirjoituksille 22.4.2016 21.4.2017. Pariisin sopimuksen on allekirjoittanut 20.9.2016 mennessä 180 ilmastopuitesopimuksen osapuolta, ml. EU ja kaikki sen jäsenvaltiot. Allekirjoittamisen jälkeen osapuolten tulee
9(14) sitoutua Pariisin sopimukseen omien kansallisten menettelyiden mukaisesti joko ratifioimalla, hyväksymällä tai liittymällä. Pariisin sopimuksen 20 artiklan mukaan lopullinen sitoutuminen tapahtuu allekirjoituksen jälkeen ratifioimalla tai hyväksymällä sopimus. Pariisin sopimus on sekasopimus, joka sisältää sekä unionin että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä, minkä vuoksi sekä EU:n että sen jäsenvaltioiden on sitouduttava sopimukseen. Suomen kansallista sitoutumista koskeva valmistelutyö on käynnissä. Ympäristöministeriö on 15.7.2016 asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella ehdotus hallituksen esitykseksi ilmastonmuutosta koskevaan Pariisin sopimukseen sitoutumiseksi Suomen puolesta. Eduskunnan tulee hyväksyä sopimus siltä osin kuin sopimus kuuluu Suomen kansalliseen toimivaltaan. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle Marokon Marrakechissa 7.-18.11. pidettävään ilmastokokoukseen mennessä. Sopimus tulee voimaan, kun sen on vahvistanut vähintään 55 osapuolta, joiden osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on vähintään 55 prosenttia. 21.9.2016 mennessä sopimukseen on sitoutunut 29 osapuolta, jotka edustavat noin 40 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä. Pariisin sopimuksen voimaantulon ja ensimmäisen osapuolikokouksen ajankohta sekä osapuolikokouksessa tehtävät päätökset riippuvat tulevien viikkojen poliittisista tapahtumista. Mikäli EU:n ratifiointi tuo voimaantulokynnyksen määrittelyyn kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlaskun päästöosuuden (12,08 %) on todennäköistä, että sopimus voisi tulla voimaan EU:n sitoutumisen myötä. Vain Pariisin sopimukseen sitoutuneet osapuolet voivat osallistua päätöksentekoon sen osapuolikokouksessa. Asiakirjat Lopullista neuvostoasiakirjaa ei vielä ole käytettävissä. 12329/16 12329/16 COR 1 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Laura Aho, ympäristöministeriö, 0295 250 362, Laura.Aho@ym.fi Outi Honkatukia, ympäristöministeriö, 0295 250 272, Outi.Honkatukia@ym.fi Jenna Oja, ympäristöministeriö, 0295 250 106, Jenna.Oja@ym.fi EUTORI-tunnus EU/2016/0702 Liitteet Viite
Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM2016-00303 YSO Honkatukia Outi(YM) 21.09.2016 10(14) Asia EU:n valmistautuminen Marrakechin ilmastokokoukseen 7.-18.11.2016; neuvoston päätelmät Kokous Ylimääräinen ympäristöneuvosto 30.09.2016 U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Joulukuussa 2015 sovittiin Pariisin ilmastosopimuksesta, jonka toimeenpano etenee Marrakechin ilmastokokouksessa 7.-18.11.2016. Ylimääräisessä ympäristöneuvostossa on tarkoitus hyväksyä neuvoston päätelmät, joista muodostuu EU:n neuvottelumandaatti Marrakechiin. Ilmastorahoitukseen liittyvissä kysymyksissä EU:n neuvottelumandaatista linjataan lokakuun Ecofin-neuvostossa. Ympäristötyöryhmä käsittelee päätelmiä vielä 22.9. kokouksessaan ja Coreper 28.9. Puheenjohtajan ehdotus neuvoston päätelmiksi on Suomen hyväksyttävissä. Suomi pitää Pariisin ilmastosopimusta erittäin merkittävänä saavutuksena ja kannattaa sopimuksen nopeaa ratifiointia ja voimaantuloa. Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää maailmanlaajuisia toimia. Suomi kannattaa Pariisin sopimuksen mukaisen vähähiilistrategian laatimista EU:lle vuoteen 2050. Pariisin sopimuksen toimeenpanossa Suomi korostaa läpinäkyvyyden merkitystä; yhteisen läpinäkyvyyskehikon kehittämisessä tulee edetä Marrakechissa. Lisäksi on tärkeää, että Pariisin sopimukseen liittyvät tilannekatsaukset/väliarvioinnit (global stocktake process) suunnitellaan siten, että ne palvelevat päästövähennystavoitteiden kiristämistä ja sopimuksen muita tavoitteita. Pääasiallinen sisältö Päätelmissä toivotetaan tervetulleeksi Pariisin ilmastokokouksen historiallinen ja kunnianhimoinen lopputulos. Pariisin sopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan, pyrkiä rajoittamaan lämpötilan nousu 1,5 C:een, vahvistaa sopeutumiskykyä ja ilmastokestävyyttä sekä suunnata rahoitusvirrat kohti vähähiilistä kehitystä. EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet kaikkien Pariisissa sovittujen elementtien toimeenpanoon.
11(14) Päätelmissä todettaneen ajantasainen tilanne Pariisin sopimuksen ratifiointien ja voimaantulon osalta. Päätelmissä vahvistetaan EU:n ilmastotoimien etenevän suunnitellusti, todetaan EU:n päästötason olevan nyt 2020-tavoitteen alittavalla polulla, palautetaan mieliin 2014 Eurooppa-neuvostossa sovittu EU2030-kehikko ja toivotetaan tervetulleeksi komission uusien ehdotusten antaminen heinäkuussa 2016. Kaikkia osapuolia kehotetaan toteuttamaan ilmastotoimia. Päätelmissä painotetaan pitkän aikavälin vähähiilistrategioiden merkitystä hahmoteltaessa polkuja päästöjen ja nielujen tasapainottamiseen vuosisadan jälkipuolella. Päätelmissä toivotetaan tervetulleiksi komission aloite tuottaa tietoa Pariisin sopimuksen mukaisen 2050 vähähiilistrategian tueksi sekä IPCC:n päätös laatia erityisraportti 1,5 C:n tavoitteesta. Päästövähennystavoitteiden kiristämiseen tähtäävän ambitiomekanismin ja Pariisin sopimuksen alaisen läpinäkyvyyskehikon merkitys korostuvat, koska maiden ilmoittamat päästövähennystavoitteet eivät ole maailmanlaajuisen pitkän aikavälin tavoitteen kannalta riittäviä. Päätelmissä kehotetaan osapuolia suunnittelemaan tilannekatsaukset/väliarvioinnit (global stocktake process) siten, että ne palvelevat päästövähennystavoitteiden kiristämistä ja muita asetettuja tavoitteita. EU aikoo olla aktiivinen tätä tukevassa facilitative dialogue prosessissa vuonna 2018. EU tukee Marokon puheenjohtajuutta ja korostaa Marrakechin osapuolikokouksesta tulevan kokous, jossa painottuu Pariisin työohjelmien toimeenpano. Vahinkoja ja menetyksiä koskevan Varsovan kansainvälisen mekanismin arviointi tulee saattaa loppuun ja kehitysmaiden toimintavalmiuksien kohentamiseen keskittyvän Pariisin komitean toiminta aloittaa. Päätelmissä kiinnitetään huomiota osapuolten ilmastotoimien läpinäkyvyyden lisääntymiseen, odotetaan mielenkiinnolla monenkeskisiä läpinäkyvyyteen liittyviä tapahtumia Marrakechissa ja korostetaan niiden merkitystä Pariisin sopimuksen läpinäkyvyyskehikon kehittämiselle. Päätelmissä painotetaan, että osapuolten tulee lisätä ilmastotoimia jo ennen vuotta 2020 ja toivotetaan tervetulleiksi joukko aloitteita (African Renewable Energy Initiative, Global Covenant of Mayors for Climate and Energy, Mission Innovation, Climate and Clean Air Coalition, the Climate Risk Insurance Initiative). Päätelmistä korostetaan korkeantason tapahtumien merkitystä. Päätelmissä huomioidaan ajankohtaiset tapahtumat muissa kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin liittyvissä prosesseissa (Montrealin pöytäkirja, ICAO ja IMO). EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Neuvoston päätelmät hyväksytään yksimielisesti. Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu - Ilmastoneuvotteluryhmä (YM, UM, TEM, VM, MMM, LVM, VNEUS) kirjallinen menettely 20. 21.9.2016
Eduskuntakäsittely 12(14) EU (23) ympäristöjaosto (virkamieskokoonpanon kirjallinen menettely) 20.-21.9.2016 EU-ministerivaliokunta 23.9.2016 (30.9. ympäristöneuvoston asiat) Suuri valiokunta 23.9.2016 (30.9. ympäristöneuvoston asiat) Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset - Pariisin sopimuksella suoraan ei ole välittömiä taloudellisia vaikutuksia, vaan sen taloudelliset vaikutukset syntyvät pitkällä aikavälillä ja pääosin EU:n ilmastopolitiikan seurauksena. Ne liittyvät päästöjen vähentämiseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja ilmastorahoitukseen eli köyhempien maiden ilmastotoimien tukemiseen. Laajempi globaali osallistuminen ilmastotoimiin tasoittaa kansainvälistä kilpailuasetelmaa ilmastopolitiikasta aiheutuvien kustannusten osalta. Sopimuksen toimeenpanon myötä pitkällä aikavälillä myös ilmastonmuutoksen vaikutukset ja siitä seuraavat taloudelliset kustannukset pienenevät. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen alentaa myös terveydelle haitallisia päästöjä. EU:n komission vaikutusarvion mukaan haitallisten päästöjen vähenemiseen liittyvät terveyshyödyt voivat olla taloudellisesti merkittäviä. Hyödyn määrä riippuu mm. tavoitteiden tasosta ja se jakaantuu epätasaisesti alueellisesti. Pariisin sopimus ei velvoita osapuolia tiettyihin numeerisiin päästövähennystavoitteisiin, vaan osapuolet sitoutuvat sopimuksessa valmistelemaan, ylläpitämään ja päivittämään omia kansallisia päästövähennystavoitteitaan. Ensimmäinen päivitetty tavoite tulee ilmoittaa YK:n ilmastosopimussihteeristölle vuoteen 2020 mennessä. EU päättää oman päästövähennystavoitteensa toimeenpanosta normaalissa päätöksentekoprosessissa Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2014 päättämien EU:n 2030 ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden pohjalta. Arviot taloudellisista vaikutuksista Suomelle tehdään osana EU:n päästövähennystavoitteiden mukaisten toimenpiteiden ja kansallisesti valittavien toimien yhteydessä, ja eduskuntaa informoidaan niistä myöhemmin. Pariisin sopimus velvoittaa teollisuusmaita jatkamaan kehitysmaiden ilmastotoimien tukemista ja antamaan siitä tietoja. Itse sopimuksessa ei kuitenkaan sanota mitään ilmastorahoituksen tasosta. Pariisin sopimusta täydentävän osapuolikokouksen päätöksen (1/CP.21) mukaan teollisuusmaiden yhteinen USD 100 miljardin vuosittainen mobilisointitavoite ulotetaan vuoteen 2025, mihin mennessä sovitaan suuremmasta ilmastorahoitustavoitteesta. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat - Lopullista neuvostoasiakirjaa ei vielä ole käytettävissä.
11708/2/16 REV2 13(14) Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot EUTORI-tunnus Ympäristöneuvos Outi Honkatukia, ympäristöministeriö, 0295 250 272, Outi.Honkatukia@ym.fi Liitteet Viite
14(14) LIITTEET Asiasanat EU-ministerivaliokunta Hoitaa Tiedoksi ALR, EUE, LVM, MMM, OKM, OM, PLM, SM, STM, TEM, TPK, TULLI, UM, VM, VNK, VTV, YM