Infrarakentamisen ja -palveluiden kehitysnäkymät

Infrarakentamisen ja -palveluiden kehitysnäkymät INFRA-teknologiaohjelman tarveselvitys Laura Apilo Teknologiakatsaus 101/2000

Infrarakentamisen ja -palveluiden kehitysnäkymät INFRA-teknologiaohjelman tarveselvitys Laura Apilo Teknologiakatsaus 101/2000 Helsinki 2000

Kilpailukykyä teknologiasta Tekes tarjoaa rahoitusta ja asiantuntijapalveluja kansainvälisesti kilpailukykyisten tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämiseen. Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina runsaat kaksi miljardia markkaa teknologian kehityshankkeisiin. Teknologiaohjelmien avulla maahamme luodaan uutta teknologiaosaamista yritysten, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen yhteistyönä. Ohjelmien tavoitteena on nostaa teknologista kilpailukykyämme tulevaisuuden keskeisillä teollisuuden toimialoilla. Tällä hetkellä Tekesillä on käynnissä noin 60 teknologiaohjelmaa. ISSN 1239-758X ISBN 952-457-015-7 Kannen kuva: Tuusulantien ja Kehä I:n liittymä. Kuvaaja: Antonin Halas, Studio Halas Oy Kansi: Oddball Graphics Oy Sisäsivut: DTPage Oy Paino: Paino-Center Oy, 2001

Esipuhe Tekesin Energia-, ympäristö- ja rakennusteknologian yksikkö noudattaa klusteristrategiaa kiinteistö- ja rakennusalan kehittämisessä. Kiinteistö- ja rakennusklusteri muodostuu osaklustereista, jotka tekevät omat kehitysstrategiansa. Teknologiaohjelmia perustetaan näiden strategioiden pohjalta. Infraklusteri on osaklusteri, joka vastaa verkostojen rakentamisesta ja niihin liittyvien palvelujen tuottamisesta sekä verkostojen käytöstä ja ylläpidosta. Klusterin ytimenä on maa- ja vesirakennusala, ja sen suurena potentiaalina on muiden toimialojen osaamisen käyttöönotto infrarakentamisessa. Useat toimijat, erityisesti maa- ja vesirakennusala, ovat olleet aloitteellisia ja ehdottaneet jo 1990-luvun lopulla alan yhteisen teknologiaohjelman käynnistämistä. Ohjelman suunnitteluvaiheessa ilmestyivät muun muassa teknologiakatsaukset Infraklusterin esiselvitys - Tutkimuksen tulokset väylien rakentajien ja ylläpitäjien toimintojen kehittämiseksi (72/99) sekä Vesihuolto 2000-luvulla Infraklusterin esiselvitys vesihuollon kehittämiseksi (80/99). Julkisen sektorin avautuminen rakentamisen ja ylläpidon kilpailuttamiselle tuki myös käsitystä kansainvälisesti kilpailukykyisen ja vientikykyisen teollisuudenalan syntymisestä infrasektorille. Vuoden 2000 alussa käynnistettiin tämä tarveselvitysprojekti ja tehtävänä oli analysoida koko sektori sekä fokusoida sisältö teknologiaohjelmaksi. Lähestymistapa meni osittain aiemmin tehtyjen selvitysten päälle, mutta lopputuloksen kannalta saatiin näin vahva sitoutuminen. Tarveselvitystyöhön pyrittiin ottamaan mukaan koko klusteri joko johtoryhmään tai perustettuihin neljään työryhmään tai haastateltavien joukkoon. Tarveselvitystyön tulokset on esitetty tässä teknologiakatsauksessa. Luvussa 9 on projektin käsitys tulevan teknologiaohjelman tavoitteista. Käsityksemme on, että hyvin suuri osa mukana olleista on innostuksella johtopäätösten takana. Kiitos tästä kuuluu johtoryhmälle ja sen puheenjohtajalle Matti Mantereelle ja pääsihteerille Laura Apilolle. Erityisellä kiitoksella on mainittava myös työ, jota työryhmäpuheenjohtajat Jaakko Heikkilä, Timo Nurminen, Markku Ukkola ja Heikki Jämsä ovat tehneet. Teknologiakatsauksen on kirjoittanut ja koonnut projektityöskentelyn perusteella projektin pääsihteeri, TkT Laura Apilo. Tom Warras Tekes

Alkusanat Kesällä 1998 käynnistettiin Tekesin sekä Maarakennusalan ja Päällystealan neuvottelukuntien toimesta Infraklusterin esiselvitys. Työn tavoitteina oli selvittää infrapalveluita tuottavan toimialan nykypäivän markkina- ja teknologiatilannetta ja sen muutostarpeita sekä hahmottaa alan visiota vuodelle 2020. Tässä vuoden 2000 alussa käynnistyneessä tarveselvityksessä jatkettiin ja laajennettiin esiselvityksessä tarpeelliseksi havaittua tarkastelua. Tarveselvityksen tärkeinä tehtävinä on ollut tunnistaa sellaiset kehitystoiminnan painopisteet, joihin alan yritykset sitoutuvat ja jotka tukevat yritysten liiketoimintastrategioita sekä kartoittaa mahdollista teknologiaohjelmaa. Myös alan kehittämisen kotimaisista ja kansainvälisistä kytkennöistä on huolehdittu. Tähän raporttiin on koottu yhteenveto INFRA-teknologiaohjelman tarveselvityksen tuloksista. Tarveselvityksessä tuotetun tiedon perusteella Tekesillä on valmiudet päättää INFRA-teknologiaohjelman käynnistämisestä. Tarveselvityksen tuloksena on kuvattu Infra-alan toimintaympäristö tulevaisuudessa INFRA-teknologiohjelman tavoitteet INFRA-teknologiaohjelman strategiset painopisteet Ohjelman hyödyt ja vaikuttavuus Teknologiaohjelman laajuus ja jakautuminen strategisten painopisteiden kesken. Tarveselvitysvaiheen työtä ohjasivat johtoryhmä ja neljä työryhmää, joista jokaiseen kuului puheenjohtaja ja sihteeri sekä asiantuntijajäseniä: 1. Teknologia ja tuotteet pj. Jaakko Heikkilä, siht. Harri Mäkelä, Laura Apilo 2. Tilaajatoiminnot pj. Timo Nurminen, siht. Markku Teppo 3. Vienti ja kansainvälistyminen pj. Markku Ukkola, siht. Matti Ojala 4. Osaaminen ja imago pj. Heikki Jämsä, siht. Tero Wallin Kaikki työryhmät: prosessiohjaus Harto Räty Sihteerit ovat vastanneet haastatteluin kootun tiedon keruusta ja jalostuksesta. Jäsenet ovat toimineet asiantuntijoina tunnustellen tarveselvitystyön edetessä myös oman alansa teknologiatarpeita. Tarveselvityksen johtoryhmän jäseninä toimivat Matti Mantere, puheenjohtaja Rakennus Oy Lemminkäinen Jaakko Heikkilä Viatek Oy / SKOL Heikki Jämsä Asfalttiliitto ry Eero Karjaluoto Tielaitos, tuotanto Teuvo Kolunen VR Rata Oy Martti Kärkkäinen Lohja Rudus Oy Ab / RTT Ilkka Laine RTK Hannu Leinonen Sonera Oyj Osmo Mettänen SML Timo Nurminen CM-Urakointi Oy Veikko Raiskila Helsingin kaupunki / Rakli Markku Ukkola YIT-Rakennus Oy Tom Warras Tekes Raportissa esitetyt tulokset perustuvat alan toimijoiden avainhenkilöiden haastatteluihin ja työryhmätyöskentelyn tuloksiin, joita on työstetty johtoryhmän ja sihteeristön toimesta. Tarveselvitysraportin on koonnut VTT Yhdyskuntatekniikassa Laura Apilo yhteistyössä työryhmien sihteerien kanssa.

Sisällysluettelo Esipuhe Alkusanat 1 Infrastruktuuri suomalaisessa yhteiskunnassa 1 2 Tarveselvitys INFRA-teknologiaohjelman tarpeen ja sisällön tunnistamiseksi 3 2.1 Tarveselvityksen tehtävä ja toteutus 3 2.2 Muut infra-alan teknologiaohjelmat 4 2.3 Infrarakentamisen t&k-toiminnan laajuus 5 3 Infraklusterin rajaus teknologiaohjelmassa 7 3.1 Rakenteet ja toimijat 7 3.2 Toiminnot 8 4 Infra-alan liiketoiminnan ja osaamisen tulevaisuus 9 4.1 Infraklusterin tulevaisuudenkuva 9 4.2 Infraklusterin liiketoimintavisio 2020 9 5 Infrateknologian kehittäminen 11 5.1 Teknologiaohjelman esiselvityksen tulokset 11 5.2 Tarveselvityksessä esiin tulleita asioita 11 5.3 Kehittämisehdotuksia 12 6 Tilaajatoimintojen kehittäminen 15 6.1 Teknologiaohjelman esiselvityksen tulokset 15 6.2 Tarveselvityksessä esiin tulleita asioita 15 6.3 Kehittämisehdotuksia 15 7 Viennin ja kansainvälistymisen edistäminen 17 7.1 Teknologiaohjelman esiselvityksen tulokset 17 7.2 Infrarakentaminen Yhdysvalloissa 18 7.3 Suoritetun kyselyn tulokset 18 7.4 Kehittämisehdotuksia 19 8 Osaaminen ja imago 21 8.1 Yleistä 21 8.2 Koulutus 21 8.3 Imago 22 8.4 Tutkimus ja tuotekehitys 22 8.5 Kehittämisehdotuksia 22 9 Ehdotus INFRA-teknologiaohjelmaksi 25 9.1 INFRA-teknologiaohjelman tasot 25 9.2 INFRA-teknologiaohjelman tavoitteet 25 9.3 INFRA-teknologiaohjelman strategiset painopisteet 26 9.4 INFRA-teknologiaohjelman strategisille painopisteille suunnattuja teemoja 27 9.5 Ohjelman hyödyt ja vaikuttavuus 28 9.6 Teknologiaohjelman laajuus ja jakautuminen strategisten painopisteiden kesken 29 Yhteenveto 31 Liite 1 33 Liite 2 35 Tekesin teknologiakatsauksia 39

1 Infrastruktuuri suomalaisessa yhteiskunnassa Infraklusterilla ymmärretään tässä tarveselvityksessä kulkuyhteyksien ja yhteiskunnan muiden fyysisten verkostojen suunnittelusta, rakentamisesta, materiaalituotannosta, kunnossapidosta ja käytön toimivuudesta huolehtivaa elinkeinosektoria (osaamiskeskittymää). Infran verkostoja ja rakenteita rakennetaan ja ylläpidetään vuosittain noin 20 miljardilla markalla Suomessa. Infrapalvelut muodostavat noin viidenneksen rakentamisen kokonaistuotannosta. Viennin osuus suomalaisesta alan yritystoiminnan volyymistä on noin 12 %. Yhteiskunta käyttää verkostoja ja rakenteita tavaroiden ja henkilöiden kuljetukseen, tietoliikenteeseen, energian-, veden-, kaasun- ja öljyn siirtoon, varastointiin ja muihin palveluihin noin 100 miljardin markan arvosta vuosittain. Infrastruktuurin verkot ovat suurelta osin yhteiskunnan omistamia, tai ne on sijoitettu julkisiin rakenteisiin, kuten esimerkiksi energia- ja vesihuoltoverkko katurakenteeseen. Toimintaraamit liikenneinfrastruktuurin kehittämiselle ja ylläpidolle on luotu poliittisin kannanotoin. Liikenne- ja viestintäministeriön liikennejärjestelmälle asettamien yleistavoitteiden mukaisesti liikenneinfralla pyritään tukemaan yhteiskuntataloudellista tehokkuutta ja yritystalouden kilpailukykyä ja logistiikkaa liikkumisen alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon toteutumista ihmisiin ja luontoon kohdistuvien haittojen minimointia liikennejärjestelmän sopeutumista rakennettuun ympäristöön ja luonnonvarojen säästämistä. Pitkät etäisyydet ja vaativat sääolot ovat Suomelle ominaisia, mikä vaikuttaa myös infrastruktuurin verkostostojen laajuuteen ja niiltä vaadittaviin ominaisuuksiin. Verkostojen rakennus- ja ylläpitokustannukset ovat meillä suuremmat kuin useimmissa muissa länsimaissa. Bruttokansantuotteesta suunnataan Suomessa vain 0,8 % liikenneväyliin, kun vastaava luku Euroopassa on yleensä 1,0 1,2 %. Koko maa- ja vesirakentamisen osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 1996 1,8 %, kun se vuonna 1975 oli 2,7 %. Infrarakenteisiin kuuluvat kaikki yhdyskunnan tarvitsemat fyysiset verkostot (kuva 1). Infrastruktuurin verkostot voidaan jakaa kolmeen luokkaan omistajuuden perusteella esim. seuraavan jaottelun mukaisesti: julkiset ja avoimet esim. tiet, rautatiet maksuperusteiset esim. vesihuoltoverkko yksityiset ja kilpaillut esim. sähkö- ja energiaverkot Infrapalvelut ovat ehtona koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Monien niin elinkeinoelämän kuin yksityisten henkilöidenkin tarvitsemien peruspalveluiden tuottamisesta ja Vesiväylät Lentokentät Tieverkosto Yksityistiet metsäautotiet Katuverkosto Energiahuoltoverkosto Raideliikenneverkosto Tietoliikenneverkosto Vesihuoltoverkosto Ympäristörakenteet Maanalaiset rakenteet Vapaa-ajan rakenteet Talojen perustukset Talojen piharakenteet Kuva 1. Infran rakenteet. 1

Hyvinvointi Metsä Energia Elintarvike Infraklusteri Kiinteistö- ja rakennusklusteri 1 2 Tietoliikenne Kuljetus Metalli ja kaivos 1 2 Tilaaja ja tuottaja infraklusterin sisällä esim. Ratahallintokeskus ja VR Rata Oy Tilaajan ja tuottajan ydinbusiness toisessa klusterissa, mutta osa busineksesta myös infraklusterissa, esim. Sonera Kuva 2. Infraklusterin liityntäpinnat muuhun elinkeinoelämään / VTT Rakennustekniikka. ylläpidosta huolehtii infrasektori. Tällaisia yksityisen kansalaisen tarvitsemia palveluja ovat mm. sähkö, vesihuolto, kaukolämpö ja teiden sekä katujen hoito. Infrapalveluiden tuottamisessa on tärkeänä seikkana otettava huomioon erilaisten käyttäjien palvelutaso-odotukset ja verkostojen käytön kustannukset. Infrarakentamisen toimiala on keskeisessä asemassa suhteessa muuhun elinkeinotoimintaan (kuva 2). Infran verkostojen toimivuus on erittäin tärkeää monille elinkeinosektoreille, jotka tarvitsevat liiketoiminnassaan kuljetus- ja tiedonsiirtoyhteyksien verkostoja ja peruspalveluja. Kuljetukset ovat tärkeitä monille klustereille, ja valittava kuljetusmuoto vaihtelee tuotteen mukaan. Maatiekuljetukset ovat keskeinen tuotannontekijä mm. metsäteollisuudessa, kun taas metalli- ja kaivosteollisuuden raskaat kuljetukset suosivat raideliikennettä. Elintarviketeollisuudessa kuljetusten merkitys on lisääntynyt tuotannon keskittämisen ja varastojen pienentämisen seurauksena. Taajamissa tyypillistä on verkostojen yhteiskäyttö sijoittamalla maanalaiset tietoliikenne-, energia- ja vesihuoltoverkostot liikenneväylien yhteyteen. Maarakennus tarjoaa mahdollisuuksia myös voimakkaasti kasvavalle ympäristöklusterille uusien materiaali-, rakenneratkaisu- ja työtekniikkavaihtoehtojen muodossa. Liikenneyhteyksien toimivuus on yritysten logistiikkakustannusten minimoimiseksi erittäin tärkeää, jotta pitkä etäisyys Suomesta eurooppalaisille markkinoille ei heikentäisi kohtuuttomasti yritysten kilpailukykyä. Vain noin 5 % kokonaiskustannuksista aiheutuu verkkojen rakentamisesta ja ylläpidosta ja noin 95 % on liikenteen kustannuksia. Väylien kunnolla on siten optimitila, jossa verkkoa käyttävän liikenteen ja väylänpitäjän yhteenlasketut kustannukset ovat minimissään. 2

2 Tarveselvitys INFRA-teknologiaohjelman tarpeen ja sisällön tunnistamiseksi 2.1 Tarveselvityksen tehtävä ja toteutus MVR-alan elinkeinoelämän ja julkisen sektorin menettelytapojen ja osaamisen kehitystarpeita kartoitettiin keväällä 1999 valmistuneessa Infraklusterin esiselvityksessä. Esiselvityksen tulosten valossa teknologiaohjelmalle on kiistaton tarve. Esiselvityksen perusteella tunnistettiin lukuisia kehitystarpeita mm. alan elinkeinoelämän kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi, tilaaja-tuottaja-prosessien ja urakkamuotojen kehittämiseksi sekä verkottumisen edistämiseksi. Lisäksi tarvitaan toimenpiteitä innovaatioiden löytämiseksi, hyödyntämiseksi sekä tuotteistamiseksi sekä alan imagon nostamiseksi ja koulutuksen kehittämiseksi. Vuoden 2000 alusta käynnistyneen tarvekartoitusvaiheen tehtävänä on ollut laajentaa ja syventää esiselvityksen näkökulmaa. Nyt toteutetussa tarveselvityksessä on tarkasteltu kaikkien fyysisen infrastruktuurin verkostojen kehitystarpeita ottaen huomioon myös muut klusterit, joissa kehitettyä osaamista voidaan mahdollisesti hyödyntää infrarakentamisessa. Tarveselvityksessä kiinnitettiinkin erityistä huomiota MVR-alan ja muiden toimialojen rajapintoihin ja niiltä mahdollisesti löydettävissä oleviin reunainnovaatioihin. Tarveselvityksessä on priorisoitu esiselvityksessä esiin nousseita osa-alueita ja tunnistettu ne aihealueet, joihin kohdistuvalla kehitystyöllä on mahdollista saavuttaa suurimmat hyödyt. Tarveselvitysvaiheessa organisaatio muodostui johtoryhmästä, visiotyöryhmästä ja pääteemojen ympärille kootuista työryhmistä (kuva 3). Esiselvityksen tuloksen perusteella hanke jakautui neljään pääteemaan, joita työstettiin neljän työryhmän tukemana. Työryhminä olivat 1. Teknologia ja tuotteet 2. Tilaajatoiminnot 3. Vienti ja kansainvälistyminen 4. Osaaminen ja imago 1. TYÖRYHMÄ-TYÖSKENTELYN TULOKSET Työryhmät: InfraTEK, InfraTIL, InfraKV ja InfraKOU 2. ALAN TOIMIJOIDEN NÄKEMYS Haastattelujen pohjalta Työryhmät: InfraTEK, InfraTIL ja InfraKV 3. JOHTORYHMÄN JA VISIOTYÖRYHMÄN POHDINNAT 4. SIDOSRYHMIEN PALAUTE INFRA-ALAN VISIO TARVESELVITYS Toimialan liiketoimintavisio ja tavoitteet Teknologiaohjelman tavoitteet Strategiset painopisteet Lopputulos raporttina 11/2000 INFRA TEKNOLOGIA- OHJELMA 2001 2005 01/2000 10/2000 01/2001 Kuva 3. Tiedon hankinta ja jalostus teknologiaohjelman sisällön määrittelemiseksi. 3

Työryhmien sihteerien tehtävänä on ollut sidosryhmähaastattelujen avulla täydentää ja syventää tietoa toimialan teknologiatarpeista. Tietoa on kerätty haastatteluin, ja se on jalostettu hankkeen edellyttämään muotoon yhdessä työryhmien kanssa. Tiedot on esitelty ja käsitelty tarvittaessa esimerkiksi toimialoittain, jolloin yksittäisen yrityksen tai organisaation esille ottamat asiat eivät kohdistu asianomaiseen tahoon. Tämän raportin luvuissa 5 8 on esitetty työryhmien toiminnan tulokset. Tarveselvityksessä on tunnistettu ne osa-alueet, joille suunnatulla t&k-toiminnalla parhaiten edistetään tuottavuuden ja laadun sekä elinkeinoelämän toimintaedellytysten ja kilpailukyvyn parantamista. Alalla toimijoita haastattelemalla on selvitetty mm. seuraavia kysymyksiä: Mitä tarvitaan, jotta ohjelman tuloksena syntyy uusia vientikelpoisia tuote- ja toimituskokonaisuuksia ja liiketoimintaa? Miltä alueilta puuttuu osaamista, mitkä ovat keskeiset tutkimustarpeet ja niiden kytkeytyminen liiketoimintaan? Mitkä toimialat ja yritykset olisivat ohjelman keskeisiä osallistuja- ja hyödyntäjätahoja? Millaisia kotimaisia toimintamekanismeja tarvitaan yritystoiminnan ja viennin kehittymistä tukemaan? Mitkä olisivat tulevan teknologiaohjelman osa-alueet ja niiden keskinäinen laajuus? Tarveselvityksen tuloksena on saatu Ehdotus teknologiaohjelmaksi Tekesin hallitukselle Teknologiaohjelman tavoitteet, jotka palvelevat alan yritysten strategioita Teknologiaohjelman painopisteet, ja teemat niiden alustavaksi sisällöksi Kuvaus teknologiaohjelmalla saavutettavista hyödyistä Avainyritysten sitoutuminen ohjelmaan ja sen tavoitteisiin Alan elinkeinoelämä, julkinen sektori ja julkiset rahoitustahot ovat ohjelman valmistelussa voineet vaikuttaa ratkaisevasti sen painopisteisiin. Toteutuessaan ohjelma tarjoaa yrityksille mahdollisuuden kehittää toimintaansa ja osaamistaan omien tarpeittensa mukaisesti. Teknologiaohjelman projektit voidaan toteuttaa joko useiden tahojen yhteishankkeena, missä on mukana monipuolisesti alan eri toimijoita tai yksittäisen yrityksen t&k-hankkeena. Ohjelman osissa otetaan siten huomioon yhdessä ja erikseen alan pk-sektorin ja suuryritysten tarpeet sekä julkisen sektorin tuotannon toimijoiden ja tilaajien tarpeet. 2.2 Muut infra-alan teknologiaohjelmat Suomessa on lukuisia infrarakentamista koskevia käynnissä tai valmisteilla olevia teknologiahankkeita. INFRA-ohjelman tarveselvitysvaiheessa selvitettiin tällaisten hankkeiden sisältö pääpiirteittäin tietoaukkojen tunnistamiseksi ja muissa yhteyksissä tuotetun tiedon hyödyntämiseksi. Seuraavassa on esitetty lyhyesti infrarakentamisen kannalta keskeisimmät kokonaisuudet: a) Selvitykset tulevaisuuden ohjelmien suuntaamiseksi 1. Vesihuolto 2000-luvulla. Esiselvitys vesihuollon kehittämiseksi. Vesihuollolla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia toimenpiteitä raakavedenhankinnasta, veden käsittelystä ja jakelusta viemäröintiin, jäteveden käsittelyyn ja käsitellyn jäteveden johtamiseen vesistöön. Vesi- ja viemärilaitokset ylläpitävät vesihuollon infrastruktuuria. Esiselvityksen päämääränä on vesihuollon tutkimustarpeiden kartoitus, priorisointi ja tarvittavien tutkimusresurssien arviointi. Päämäärää on lähestytty tarkastelemalla yhteiskunnan ja yhdyskuntien eli vesihuollon toimintaympäristön kehitysnäkymiä 2010-luvulle, analysoimalla vesihuollon haasteita, ongelmia ja kehittämistarpeita sekä arvioimalla tarvittavia toimenpiteitä, niiden joukossa tutkimustarpeita. 2. Suomen vesihuollon vientitoiminnan kehittäminen (VEVI) Vesihuolto 2001 -teknologiaohjelman hanke (TTKK/VYT). Viennistä valtaosa on laite- ja materiaalivientiä, mutta siihen sisältyy myös urakointia ja suunnitteluvientiä. Kohdealueista tärkein on lähialueet (Suomen ja kv. rahoittajien tuki). Potentiaalisia vientimarkinoita ovat Keski- ja Itä- Euroopan maat ISPA-ohjelman kautta. 3. Kaapelit ja informaatioteknologia maarakennusnäkökulmasta Katurakenteet ja -päällysteet -hankkeessa on tehty Kaapelit katurakenteessa -esiselvitys vuonna 1998. Raportissa on nimetty jatkoselvitystarpeita, jotka on ryhmitelty seitsemän otsikon alle. Työtä on ohjannut alan teollisuuden ja Suomen Kuntaliiton edustajien työryhmä. Esiselvityksen perusteella tunnistettuja puutteita on jatkossa tarkoitus korjata erillisin hankkein. 4

4. Pohjarakentamisen ja maamekaniikan teknologiaohjelman valmistelu (PRIMA 2003) Prima 2003 on pohjarakentamisen ja maamekaniikan ohjelma, jonka tavoitteena on toimialakohtaisesti kehittää vientikilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita. Pääpainona kehitystyössä ovat rakennus- ja asennusmenetelmien kokonaispaketit, jotka tukeutuvat vahvaan kansalliseen osaamiseen sekä mitoitusohjeistukseen. Tavoitteena edelleen on luoda otolliset olot huipputuotteiden kehittämiselle myös tulevaisuudessa. Pohjarakentamisen tuotteiden ja järjestelmien kehittämisen lisäksi tutkimusohjelmassa panostetaan pohjarakenteiden pitkäaikaiskestävyyden ja elinkaarikustannusten hallitsemiseen liittyvän osaamisen ja järjestelmien kehittämiseen sekä luodaan pohjarakenteiden mitoitusmenetelmiä ja mitoituksen ohjelmistoja. Hankeen kestoksi on suunniteltu viisi vuotta ja laajuudeksi noin 80...160 henkilötyövuotta ja rahassa 50...85 milj. mk. Ohjelman tavoitteena on lisätä toimialan liikevaihtoa noin 500 milj. mk, josta 90 % muodostuisi viennin lisääntymisestä. Tarveselvitys valmistuu vuoden 2000 loppuun mennessä. 5. Stabilointitekniikat Käynnissä on ollut joitakin laajuudeltaan vaihtelevia hankkeita, joita ei ole koordinoitu. Tästä syystä mahdollisia päällekkäisyyksiä ja toisaalta tutkimusaukkoja ei pystytä tunnistamaan. 6. Kalliorakentaminen Tutkimus sisältää esiselvityksen kalliorakentamisen nykytilasta ja kehitysnäkymistä sekä tarvekartoituksen alan tutkimus- ja tuotekehitystarpeista. Tutkimuksen esiselvitysvaiheessa, joka painottui alkuvuodelle 2000, selvitetään kalliorakentamisen tuotantovolyymit ja kilpailukyky sekä visioidaan alan kehitysnäkymiä. Tarvekartoitusvaiheessa selvitetään kalliorakentamisen liiketoiminta-alan tutkimus- ja tuotekehitystarpeet. b) Käynnissä olevat Tekesin teknologiaohjelmat 1. Vesihuolto 2001 -teknologiaohjelma 1997 2001 Suomen vesihuoltosektorin kehittämisohjelman tavoitteena on kehittää teknologiaa, joka turvaa veden kierron: puhdasta vettä vesistöstä vesistöön. Innovatiivisten laite- ja prosessiratkaisujen kehittämisen ja kokeilun avulla alan yritykset parantavat kilpailukykyään, myös viennissä. Samalla helpotetaan uuden teknologian käyttöön ottoa vesi- ja viemärilaitoksissa. Myös haja-asutusalueiden vesihuolto on kehittämisen kohteena. Ohjelman painoalueina ovat talousveden laadun turvaavat prosessit, laitteet ja kemikaalit, verkostojen korjausteknologia, laitosten ja verkostojen ohjausjärjestelmät, jäteveden ja lietteiden käsittely sekä viemäriverkon suurten yksittäiskuormitusten esikäsittelytekniikat. 2. Kehittyvä rakentamisprosessi Pro Build 1997 2001 Ohjelma tähtää sellaisten toimintakulttuurien ja prosessien kehittämiseen rakentamisessa, että ne tukevat uuden teknologian ja osaamisen kehittymistä ja hyödyntämistä markkinoilla. Kehittyneessä rakentamisprosessissa yhdistyvät joustavuus ja teollisen tuotannnon tarjoamat edut. Kehittämisen ansiosta rakentamisen laatu, tuottavuus ja kustannusten hallinta paranevat. Tämä luo rakennusalan yrityksille entistä suotuisammat edellytykset menestyä myös kansainvälisesti. Yhtenä alueena on elinkaariajattelun ja ympäristöä säästävän näkökulman edistäminen sisällyttämällä ne menettelytapoihin. Ohjelman laajuus on 50 Mmk. c) Muut ohjelmat ja hankkeet Tien pohja- ja päällystysrakenteiden tutkimusohjelma TPPT 1994 2001 / Tielaitos Väylät 2030 / LVM Liikenteen telematiikan rakenteiden tutkimus- ja kehittämisohjelma TETRA 1998 2000 / LVM DIGIROAD-hanke / Tielaitos Ympäristöklusterin tutkimusohjelma Osio 2: Kestävän yhdyskunnan infrastruktuuri (EKO-INFRA) / Ympäristöministeriö 2.3 Infrarakentamisen t&k-toiminnan laajuus Infra-alan tutkimus- ja kehitystoiminta on ollut tilaajavetoista. Yritysten oma panos t&k-toimintaan on 1990-luvulla ollut vain 0,3 % liikevaihdosta. Syynä tähän on käytössä ollut hankintamenettely, joka on painottanut ennalta määrätyn tuotteen valintaa pääasiassa hintakriteerillä. Tämän seurauksena alan teollisuus ei ole panostanut tuotekehitykseen ja innovaatioihin riittävässä määrin, vaan tavoitteena on ollut vaaditun tuotteen tuottaminen mahdollisimman edullisesti. Merkittävä osa tuotekehitysvastuusta siirtyy jatkossa tilaajilta tuottajille. Tämä edellyttää yritysten tiedollisten, taidollisten ja taloudellisten valmiuksien parantamista omaehtoiseen tuotekehitykseen. 5

Rakentaminen Infrarakentaminen Talonrakentamisen kanssa yhteistä t&k-toimintaa Suomi Ruotsi 0 1 2 3 4 5 % BKT:sta Kuva 4. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan osuus bruttokansantuotteesta vuonna 1999 / VTT Rakennustekniikka. 6

3 Infraklusterin rajaus teknologiaohjelmassa 3.1 Rakenteet ja toimijat Infrarakenteet voidaan jakaa kahteen tyyppiin: verkostot esim. liikenneväylät, tietoliikenne-, energia- ja vesihuoltoverkot pistemäiset esim. kaatopaikat, urheilukentät, kohteet pihat Infrarakentamisen kokonaisarvo on noin 20 mrd. mk (kuva 5). Alalle on ollut tyypillistä, että yritysten lisäksi kaikkia työvaiheita toteuttaa merkittävässä määrin julkinen sektori. Alan kokonaisvolyymistä yksityisten yritysten toteuttama osuus on 8 10 mrd. mk. Infrapalveluiden tilaajana ja infraverkostojen omistajana ovat Suomessa liikenneverkkojen osalta julkiset organisaatiot. Alalla toimii liikevaihdoltaan sekä henkilö- ja laiteresursseiltaan hyvin erilaisia yrityksiä. Yrityksiä voidaan jaotella mm. seuraavalla tavalla: Suunnittelu- ja konsulttitoimistot, joiden osaaminen liittyy suunnittelun eri vaiheisiin. Nämä yritykset ovat kooltaan vaihtelevia. Insinöörirakentajat, jotka pystyvät toteuttamaan erilaisia toimeksiantoja suunnittelusta hoitoon. Nämä ovat suuria yrityksiä, joilla on resurssit ja kyky kokonaisurakointiin. Maansiirtourakoitsijat, joiden työsuoritukset ovat eriytyneempiä (esim. massansiirto). Nämä ovat usein kooltaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Rakennuttajakonsultit, jotka tilaajien toimeksiannosta kilpailuttavat hankkeiden suunnittelun ja rakentamisen ja huolehtivat valvonnasta. Infrapalvelujen tuotannossa tilaajalla on ollut vahva rooli. Tilaaja on ohjannut markkinoita päättämällä rakennutettavien kohteiden toteutustavoista hyvinkin yksityiskohtaisesti. Alalle ei ole juurikaan muotoutunut monivuotisia alihankinta- ja yhteistyöverkostoja, vaan työsuoritteet ovat olleet usein kertaluontoisia. Urakasta kilpailtaessa ratkaisevana on ollut hinta. Tuottajayrityksien ei ole näin ollen ollut mahdollista parantaa tuottavuuttaan tuoteominaisuuksien tai työprosessien kehittämisen kautta. Kilpailuetua on haettu yksikkökustannusten alentamisen kautta, mikä ei ole tukenut palvelujen laadun kehittymistä. BUSINESS 100 mrd.mk Jätekuljetus Tietoliikenne Tavarankuljetus Henkilökuljetus Energiansiirto Vesi+ jätevesisiirto Kaasu öljysiirto Varastointi Muu palvelu VERKOSTOJEN JA RAKENTEIDEN RAKENTAMINEN 20 mrd.mk TILAAJAT 20 mrd.mk Merenkulku Yksityis- ja metsätiet Tieverkosto Katuverkosto Raideliikenne verkosto Ilmailulaitos Lentokentät Vesiliikenne Tietoliikenneverkosto Energiahuoltoverkosto Vesihuoltoverkosto Ympäristörakenteet Vapaa-ajan rakenteet Muut rakenteet Tiehallinto RHK Muu ja tuki Kunnat Valtio Kunta Yritys/yksityinen TUOTTAJAT / TOIMITTAJAT 20 mrd.mk Yritykset Kunta/valtio Yritykset Valtio Kunta Muu Kuva 5. Volyymien jakautuminen infrarakenteiden ja alan toimijoiden kesken / VTT Rakennustekniikka. 7

3.2 Toiminnot Kaikkiin infraverkostoihin liittyvä toiminta voidaan jakaa kolmeen osaan (kuva 6), joita ovat: 1. Omistajuus 2. Rakentaminen, ylläpito ja hoito 3. Business Infraan sisällytetään kaikkien verkkojen osalta laajasti teknistä rakentamista sekä osia omistaja- ja käyttötoiminnoista. Tarkasteltavaan kokonaisuuteen kuuluu siten verkoston rakentamisen ja siihen liittyvien palvelujen lisäksi myös verkoston ylläpito ja hoito sekä kehittäminen ja rakennuttaminen. YDIN BUSINESS (CORE BUSINESS) BUSINESS (esim. tietoliikenne, sähköntuotanto ja jakelu...) VERKOSTON TOIMINTAKUNNON YLLÄPITO JA HOITO (FACILITY MANAGEMENT) VERKOSTOJEN KEHITTÄMINEN, RAKENNUTTAMINEN (PROPERTY MANAGEMENT) INFRAKLUSTERI Panoksina materiaalit, suunnittelu, tuotantolaitteet, rakennustyö RAKENTAMINEN JA SIIHEN LIITTYVÄT PALVELUT OMAISUUDEN/ SALKUN HALLINTA (ASSET MANAGEMENT) VERKOSTOJEN JA INFRA- RAKENTEIDEN OMISTAJATOIMINNOT Valtio, kunta, Sonera, Fingrid Infra-ohjelman alue Lähde: VTT Rakennustekniikka ja Valtion kiinteistölaitos Kuva 6. Infraklusterin rajaus INFRA-teknologiaohjelmassa / VTT Rakennustekniikka. 8

4 Infra-alan liiketoiminnan ja osaamisen tulevaisuus 4.1 Infraklusterin tulevaisuudenkuva Infrapalvelujen tuottamista ja alan toimintaa ohjaavat: a) toimintaympäristön muutokset b) julkisten päättäjien tavoitteet suomalaiselle infrastruktuurille (esim. LVM) c) käyttäjien eli teollisuuden ja kansalaisten tarpeet (laatu, tehokkuus) d) kansainvälisten markkinoiden pelisäännöt Alan toimintaympäristössä on tapahtumassa merkittäviä muutoksia. Kotimaisen ympäristö- ja infrarakentamisen painopiste siirtyy uudisrakentamisesta ylläpitoon ja perusparannustoimintaan. Markkinat muuttuvat tulevaisuudessa vähitellen eurooppalaisiksi ja lopulta globaaleiksi, joilla erikoisosaaminen ja vienti muodostavat omat liiketoiminta-alueensa. Markkina-alueen kasvaessa myös rakennusmateriaaliteollisuus kansainvälistyy ja kasvaa. Suurempi rakennusvolyymi toteutetaan tehokkuuden kasvaessa samoin resurssein. Markkinoiden avautuminen kilpailulle lisää alan liiketoimintaa. Alan tulevaisuudenkuvan mukaan julkinen sektori tuottaa ja kehittää jatkossa aiempaa vähemmän itse. Alan innovaatioista vastaavat myös palvelujen tuottajat, mikä tehostaa tuotteiden ja palvelujen kehittämistä käyttäjätarpeeseen. Toimiala on sisäistänyt asiakaslähtöisen toimintatavan ja kykenee kustannustehokkaasti tuottamaan asiakassovelluksia. Kilpailu on aitoa ja osin kansainvälistä, jossa rahoituksella on merkittävä osuus. Taloudelliset näkökohdat ohjaavat entistä tiukemmin rakentamista. Lopputuotteen arvossa korkea varustelutaso ja älyn sekä automaation osuus ovat merkittäviä. Toimintaraamit infrastruktuurin kehittämiselle ja ylläpidolle on luotu osin poliittisin kannanotoin. Ministeriöiden kautta ohjataan eduskunnan erityisesti valtion talousarviossa tekemien päätösten toteutumista. Liikenneväylien kehittämisen ja ylläpidon kannalta keskeisiä ovat liikenneja viestintäministeriön asettamien työryhmien selvitykset ja johtopäätökset. Infra-teknologiaohjelmaa suunnattaessa on otettu huomioon LVM:n vuoteen 2020 ulottuvat visiot ja YM:n infrapalveluihin suuntaama kehitystyö. Kotimaassa kilpailukyvyn edellytyksinä ovat tuottavuus ja tehokkuus, joita voidaan pitää myös viennin edellytyksinä. Suomelle ominaista on infrastruktuurin ylläpidon kalleus suurien etäisyyksien vuoksi. Yhteiskunnan näkökulmasta ensisijaisena tavoitteena ja haasteena on tästä syystä luoda kilpailukykyinen infrastruktuuri, jonka ylläpito ei kohtuuttomasti rasita kansantaloutta eikä heikennä vientiyritysten kilpailukykyä tarpeettoman suurilla logistiikkakustannuksilla. Kotimarkkinoille kehitetyillä laadultaan kansainvälistä huippuluokkaa olevilla palveluilla yritykset tavoittelevat aiempaa parempaa kansainvälistä kilpailukykyä ja vientituotteiden roolin merkittävyyden kasvua. 4.2 Infraklusterin liiketoimintavisio 2020 Edellä on esitetty tulevaisuudenkuva ja toimintaympäristön muutokset, joihin toimiala tulevaisuudensuunnitelmissaan varautuu. Teknologiaohjelman hankkeissa kehitetty uusi osaaminen ja tuotteet ovat yhtenä keinona yritysten kilpailukyvyn varmistamisessa uusien haasteiden edessä. Yrityksien kilpailukyvyn kannalta ratkaisevia kysymyksiä ovat: 1. Mitä tuotteita valmistetaan? 2. Kenelle tuotteita valmistetaan? 3. Millä keinoin tuotteita valmistetaan? Taulukossa 1 on esitetty alan yritysten kilpailukykyyn vaikuttavia seikkoja koti- ja vientimarkkinanäkökulmista. Vientimarkkinoiden luonne määräytyy kohdemaan mukaan, ja vientituotteiden on oltava sopusoinnussa ostajamaan kehitystason kanssa. Parhaiten suomalaiset tuotteet soveltuvat maihin, jotka kehitystasoltaan ja olosuhteiltaan vastaavat Suomea. Uusien tuotteiden ja palveluiden testaus on tehtävä kotimaassa, josta syntyy referenssejä vientimarkkinoille. 9

Taulukko 1. Visio infrapalvelujen tuottajien liiketoiminnasta. Vientimarkkinat Kotimarkkinat 1. Mitä tuotteita? projektin hallintaa keihäänkärkiosaamista rahoitusta 2. Keitä ovat asiakkaat? vienti yhteiskunta 3. Millä keinoilla? kotimarkkinoilla hankitulla kilpailukyvyllä lopputuotteen ominaisuuksia kokonaispalveluja toimintatapoja rahoitusta poikkitieteellisesti kansainvälisesti kilpailukykyisesti huippuosaamisen avulla kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti Infra-alan ensisijaisena tehtävänä on tuottaa kansantaloudelle kilpailukykyisiä peruspalveluja. Alan toiminnan tulisi olla kotimaassa niin korkeatasoista, että osaamisemme on haluttua muuallakin. INFRA-teknologiaohjelman visio: Suomalainen infraosaaminen kansainväliselle huipputasolle 10

5 Infrateknologian kehittäminen 5.1 Teknologiaohjelman esiselvityksen tulokset Teknologianäkökulmasta infraklusterin esiselvityksessä käsiteltiin mm. maarakennusalan fyysistä toimintaympäristöä ja sen muutoksia sekä alan elinkeinoympäristöä ja sen kytkentöjä muihin elinkeinoaloihin. Teknologian kehittämistarpeisiin vaikuttavat mm. hankintoja ohjaavat seikat ja kilpailuttaminen avoimilla markkinoilla. Kotimaisen teknologiakehityksen esteinä on nähty alhaisimman hinnan suuri painoarvo hankinnoissa. Vertailut tehdään pääosin investointikustannusten perusteella, koska ei ole mahdollisuuksia tai puuttuu välineet ja menetelmät esimerkiksi elinkaarikustannusten laskemiseen tai arviointiin. Infrarakenteiden ja verkostojen rakenteellisen kunnon ja kestoiän arviointiin ei ole olemassa riittävän hyviä työkaluja. Alan julkisen sektorin tilaajatoiminnot ja toisaalta suunnittelu, maarakennustuoteteollisuus ja urakointi ovat toimineet kukin omalla sektorillaan verrattain itsenäisesti, mikä on osaltaan vaikuttanut kehitystyön suuntautumiseen muualle kuin liiketoiminnan ja vientituotteiden kehittämiseen. EU mahdollistaa kuitenkin suomalaisten yritysten ja toimijoiden paremman osallistumisen erityisesti EU-rahoitteisiin ns. Itämeren alueen vientihankkeisiin, kun vientituotteet ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Esimerkiksi vesihuoltohankkeiden, rataverkon rakentamisen, talvityötekniikoiden ja kovan kallion rakentamisen osaamisella on arvioitu olevan kysyntää itäisillä lähialueilla. Louhinta- ja murskaustöille puolestaan löytyy markkinoita esim. Ruotsista. Vientituotteet ovat käytännössä myös kotimaan markkinoiden tuotteita. 5.2 Tarveselvityksessä esiin tulleita asioita Infra-alan nykytilaa kuvaavana on ollut alan jakautuminen voimakkaasti pieniin paikallisesti toimiviin organisaatioihin ja yrityksiin sekä suuriin tai suurehkoihin kansallisiin ja kansainvälisiin toimijoihin. Infra-alan teknologiat, järjestelmät ja tuotteet ovat kehittyneet Suomessa näiden sekä yksistään kotimarkkinoilla että myös maailmanlaajuisesti toimivien yritysten ja organisaatioiden toimesta. Tyypillisiä yksistään kotimarkkinoilla toimijoita (maakunnallisia) ovat katuja ja kunnallistekniikan johtoverkostoja rakentavat organisaatiot eli kunnat tai kunnalliset yhtiöt ja pienet maarakennusalan yritykset. Valtakunnallisesti energiansiirto- ja televerkkoja ja järjestelmiä toimittavat ja rakentavat yritykset ovat siirtyneet toimimaan globaaleille markkinoille. Monet tietyn tuoteosaamisen (kansainvälisen tason) hallitsevat yritykset toimivat pääosin kotimaassa, mutta myös erityisesti Suomen lähialueen viennissä ja kehitysyhteistyöhankkeissa. Infrarakenteisiin käytettävien rakennustuotteiden kansainvälisistä toimittajista Suomessa on esimerkkejä mm. muoviputkiteollisuudesta ja terästeollisuudesta. Infrarakenteiden materiaalit valmistetaan käytännössä kotimaassa, mutta materiaalien prosessointiin liittyvä osaaminen on Suomessa mm. kalliomateriaalin irrotuksen ja murskauksen osalta huipputasoa. Vastaavia yksittäisiä maailmanlaajuisesti toimivia yrityksiä Suomessa on koneiden ja laitteiden valmistuksen alueella. Suunnittelu- ja konsulttialan yritysten toimintatavat ja teknologiat ovat pääosin kansainvälistä tasoa. Kylmän ilmaston rakentamisen, ylläpidon ja hoidon teknologiat ovat Suomessa sinänsä huipputasoa, mutta edelleen parannuksia kaipaavia alueita. Alan teknologiset puutteet pohjautuvat pitkälti kehitystyön vähäisyydestä, minkä katsotaan johtuvan alalle ominaisista toimintatavoista, hintakilpailusta sekä laadun ja elinkaaritalouden pienestä painoarvosta. Fyysisen infran rakentaminen on pääosin kotimarkkinatoimintaa, joskin mm. EUajan myötä kansainvälisyys on lisääntynyt eri tavoin. Markkonoittemme vuoksi hankekoot ovat kansainvälisesti mitaten pääosin pieniä, mistä syystä kotimarkkinoilla ei ole päästy harjoittelemaan esimerkiksi eurooppatason kokonaistoimituksia. Poikkeuksina edellä mainituista ovat mm. energia- ja tietoliikennealan järjestelmä- ja kokonaistoimitukset. Esiselvityksessä tärkeiki osoittautuneet laatukysymykset ja uuden teknologia hyödyntäminen olivat molemmat tarveselvityksessä korostuneesti esille tuotuja seikkoja. Laadun rooli valintaprosessissa saadaan esille vasta, kun otetaan käyttöön tuotteiden ja rakenteiden elinkaaren tarkastelu. Elinkaarivertailujen mittarien kehitystyö tulee käynnistää koko infra-alan laajuudelta, jotta systematiikka saadaan luotua sellaiseksi, minkä kaikki osapuolet hyväksyvät. 11

Laatuvaatimussystematiikka tulee tarkastella kokonaan uusista elinkaaritalouden lähtökohdista ja alan yhteisenä hankkeena. Informaatioteknologian hyödyntämisessä nähdään valtava potentiaali, joskin infra-alan muutosvauhti ja resurssit ovat vaatimattomat nopean hyödyn tavoittelemiseen. Ala kaipaakin erilaisia esimerkkejä, pilotteja, hyötyjen havainnollistamiseen. Suunnittelualalla tietotekniikan hyödyntämisellä on pitkät perinteet, joskin alan vaikeuksista johtuen viimeisten kymmenen vuoden aikana panostukset ovat olleet pienehköjä. Suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon tiedonhallinnan integrointi on alan toimijoiden näkemyksen mukaan suuri mahdollisuus kaiken tiedon digitalisoituessa eli muuttuessa tietokoneilla käsiteltävään muotoon ja siirrettäväksi paikasta toiseen langattomasti tai lankoja pitkin. Digitaalisuus tulee lisäämään mahdollisuuksia tiedonkeruun nopeaan hyödyntämiseen ja automaation lisäämiseen sekä vuorovaikutteisuuden paranemiseen suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon kesken. Suurena pullonkaulana on edelleen tiedonhallinta- ja siirtoformaattien standardoinnin tai yhteensopivuuden puutteet, mikä vaikeuttaa eri järjestelmillä ja eri aikakausina tehdyn työn hyötykäyttöä. Keskusteluihin osallistuneiden yritysten ja toimijoiden vallitsevana mielipiteenä oli, että uuden teknologian hyödyntämisen ja kehitystyön tulee tapahtua infran toimialan omista lähtökohdista eli tuottamalla lisäarvoa ydinteknologioille informaatio-, automaatio- yms. teknologioilla. Alalle on mahdollista kehittää myös uusia esimerkiksi IT- ja ohjelmistoteknologiaan perustuvia ratkaisuja, joita yritykset ja toimijat voivat ostaa ja ottaa käyttöön. Näiden teknologioiden kehitystyön ei kuitenkaan mielletty kuuluvan tämän ohjelman painopistealueisiin. 5.3 Kehittämisehdotuksia Kehittämisehdotuksia tekivät Teknologia ja tuotteet -työryhmän jäsenet sekä tarveselvitystyön yhteydessä haastatellut alan toimijoiden edustajat. Ehdotuksia tehtiin sekä laajemmiksi kokonaisuuksiksi että yksittäisiksi tutkimusja kehitysprojekteiksi. Ehdotuksia käsiteltiin työryhmän kokouksissa ja seminaarissa. Työryhmän kannanotot ja alan toimijoiden näkemykset vaikuttivat ohjelman rakenteen ja painopistealueiden muotoutumiseen. Kehittämisehdotuksia tehtiin kaikkiin infrarakenteisiin liittyen rakenteiden koko elinkaaren aikaiseen toimintaan suunnittelusta rakentamiseen ja ylläpitoon. Maarakennusinfran reuna-alueiden (muut teollisuusalat) toimintaan tehtiin laajasti ehdotuksia koskien mm. kestävämpien tuotteiden kehittämistä tai laitteiden ja koneiden automaation lisäämistä ja Informaatioteknologian hyödyntämistä. Teknologiaan liittyvillä kehittämisehdotuksilla on luonteenomaista tuotekehitysluonne eli ehdotukset liittyvät yritysten ja toimijoiden oman toiminnan kehittämiseen eikä niitä tai niihin liittyvää ideaa haluttu siksi ehdotusvaiheessa tarkemmin esitellä. Näiden yrityshankkeiden toteutuminen onkin teknologiaohjelmissa yritysten, Tekesin ja mahdollisten muiden rahoittajien välinen asia. Maarakennusinfran yhtenä keskeisenä osaamisalueena on tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa materiaaliasiat. Infrarakenteet tehdään maan tai kallion sisään tai päälle ja rakenteiden tekemisessä käytetään vuosittain esimerkiksi Suomessa kymmeniä miljoonia tonneja maa- ja kiviaineksia sellaisenaan tai yhdessä muiden rakennusaineiden kanssa tai jalostettuna. Materiaaliteknologian kehittämisestä vastaavat käytännössä alan toimijat ja tarve teknologioiden kehittämiseen on voimakasta johtuen haitallisista ympäristövaikutuksista, suuresta kuljetus- ja energiatarpeesta sekä osin alhaisesta jalostusasteesta. Liikenneväylien ja muiden maa- ja vesirakenteiden alhaisen jalostusasteen materiaalien käytössä on merkittävää säästöpotentiaalia samalla rakenteiden käyttöikää lisäten. Tie- ja katupäällysteet ovat tyypillisiä alan toimijoiden valmistamia materiaaleja, joihin kohdistuu ajankohtaisia kehittämistarpeita ja mahdollisuuksia sekä kestoiän lisäämisen että melu- ja muiden ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Teollisuuden sivutuotteiden ja uusiomateriaalien käytön tehostamisessa eri infrarakentamisen alueilla on edelleen myös tutkimusja kehittämistarvetta. Suunnittelu ja rakentaminen tullee integroitumaan edelleen tietotekniikan kehityksen ja käyttöönoton lisääntymisen myötä. Integroinnin mahdollistamia menetelmiä tulee kehittää. Suunnitteluprosessien muutokset edellyttävät nykykäytäntöihin uudenlaisia työkaluja, ohjelmia, asiantuntijajärjestelmiä jne. Suunnittelualan avainkysymyksiä ovat tehokkaat tiedonhallintamenetelmät ja esimerkiksi rakenteiden elinkaarimitoituksen menetelmät rakennesuunnittelusta ekotehokkuuden laskentamenetelmiin. Suunnittelu infrarakenteiden käyttäjille edellyttää asioiden havainnollistamista ja visualisointia sekä käytön mallintamista. Rakennusteknologioiden kehitystarve kohdistuu mm. uusien ympäristöhaittoja vähentävien tuoteratkaisujen ja kustannustehokkaiden tuotteiden valmistukseen. Suunnitteluja rakennusteknologioiden kehitystyössä on tärkeää hyödyntää ja vertailla maailman parhaita teknologioita kehitettäviin asioihin. It-teknologioiden tehokkaalla soveltamisella on mahdollista saavuttaa myös kansainvälistä etumatkaa kapeilla erikoisosaamisen alueilla. Käyttö- ja kunnossapitoteknologioiden merkitys korostuu painopisteen siirtyessä uudisrakentamisesta ylläpitoon. Käytön aikaisten palvelujen kehittämiseen on tarvetta eri- 12

tyisesti kestoikään ja rakenteiden elinkaaren aikaiseen toimivuuteen liittyvissä asioissa. Suomen infrarakenteiden pääoma-arvo on yli 200 miljardia markkaa ja suurin osa siitä on valtion ja kuntien omistuksessa. Pääoman tehokkaan ylläpidon tukena tarvitaan menetelmiä, joilla infraomaisuuden vuosittainen ja tuleva kunnossapito- ja investointitarve on luetettavasti ennustettavissa ja toisaalta varmistetaan rakenteiden kustannustehokas käyttö. Tuote- ja laiteteknologioiden alueella Suomessa on useita globaaleja tuotemerkkejä lähtien maa- ja kalliomateriaalien jalostuksesta ja kovan kallion poraustekniikasta ja irrotuksesta maarakennuskoneisiin. Muoviputkijärjestelmät ja terästuotteet ovat esimerkkejä menestyneistä vientituotteista. Informaatioteknologiaan perustuvat ohjelmistot, laitteet ja tuotteet esimerkiksi liikenneverkkojen käyttäjäpalveluihin tai järjestelmien ja verkkojen hallintaan ovat kasvava sektori ja samalla keskeinen kehitystyön tarvealue. Mobiiliteknologia avaa uusia mahdollisuuksia verkostojen hallinnan tehostamiseen ja uusien tuotteiden käyttöönottoon. Keskustelu- ja haastatteluaineiston kehittämistarpeet ja ehdotukset on koottu ohjelman painopistealueiden alle teemakokonaisuuksiksi, joihin on ehdotettu useita erillisiä projekteja tai teeman alla yhteistyössä toteutettavia osaprojekteja. Ehdotettuja teemoja ei ole priorisoitu eikä niitä ole tarkoitus erikseen julkistaa, vaan niiden hyvyys ja toteutuminen tullaan aikanaan toteamaan ohjelmaan tehtävien projektisuunnitelmien kautta. 13

6 Tilaajatoimintojen kehittäminen 6.1 Teknologiaohjelman esiselvityksen tulokset Infraklusterin teknologiaohjelman esiselvityksessä todettiin Suomen valtion tekemä periaatepäätös tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoituksen nostamisesta vuoteen 1999 mennessä 2,8 % bruttokansantuotteesta. Infrarakentamisessa toteutunutta volyymiä ei ole selvitetty. Maarakennusalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan vetäjinä ovat toimineet julkisen sektorin tilaajaorganisaatiot, sen sijaan yritysten tuotekehitystoiminta on jäänyt vähäiseksi. 1990-luvulla se on ollut vain 0,3 % yritysten liikevaihdosta. Yrityssektorin vähäinen panostus on ollut merkittävä syy siihen, että infra-ala on kehittynyt heikosti verrattuna muihin Suomen teollisuudenaloihin. Vähäiseen tutkimus- ja kehittämispanostukseen suurimpana syynä on ollut se, että käytössä oleva hankintamenettely pelisääntöineen ja siihen perustuvat tuotantoprosessit eivät ole tukeneet rakentamisen teollistamista, elinikäkustannusten huomioonottamista, ympäristövaikutusten huomioonottamista, kustannusten alentamista ja tuottavuuden kehittämistä. Alan tavanomaisissa hankintamenettelyissä kilpailuttaminen ei ole koskenut rakentamisen lopputuotetta. Yleisenä käytäntönä on ollut, että tilaajat ovat teettäneet yksityiskohtaiset hankkeiden toteuttamissuunnitelmat ja urakkakilpailun perusteella on valittu toteuttajaksi se, joka toteuttaa laaditun suunnitelman halvimmalla. Tällainen toimintatapa ei ole johtanut tuotetta koskevan osaamisen kehittymiseen eikä ole mahdollistanut riittävästi yritysten tutkimus- ja tuotekehitystyötä. 6.2 Tarveselvityksessä esiin tulleita asioita Tämän tarveselvityksen yhteydessä tehtiin laaja alan tilaajaja tuotanto-organisaatioiden näkemysten kartoitus hankintamenettelyjen toimivuudesta, ongelmista ja kehittämistarpeista. Selvitystyön alueena oli koko infra-alan toimintaketjut suunnittelu rakentaminen hoito ja ylläpito. Selvityksessä tarkasteltiin kolmen osapuolen tilaajan päätuottajan aliurakoitsijan toimintaa tuotannon prosessiketjussa. Selvityksessä haastateltiin 28 tilaaja- ja tuotanto-organisaation edustajaa, ja haastattelun tuloksia hyödynnettiin teknologiaohjelman osa-alueita ja hanke-ehdotuksia muodostettaessa. Selvityksen mukaan tilaaja-päätuottaja-aliurakoitsija toimintaketjun toimivuudessa nähtiin seuraavia ongelma-alueita: Ala on pirstaloitunut, on muutamia suuria ja paljon pieniä toimijoita. Keskisuuria yrityksiä on kymmenkunta. Yrityskoon rakenteen syynä on julkinen hankintamenettely. Markkinoiden kehittäminen on jäänyt tilaajan tehtäväksi. Markkinat ovat pienet ja kysyntää on liian vähän. Hankinnan toimintatavat eivät kannusta tuottajaorganisaatioita innovatiivisuuteen, panostukset kehittämiseen ovat sen takia heikkoja. Julkinen hankintamenettely on selvä kaikille, mutta se ei tue alan kehittämistä. Hankkeiden pilkkomisen takia isojen kokonaisuuksien toteuttamisesta ei synny kokemusta ja uudet innovaatiot eivät tule esiin. Hinnalla on toimittajan valintamenettelyissä suuri merkitys. Laadun ja ympäristöasioiden arvostus sen sijaan on heikko. Urakoitsijan luotettavuuden/tuottaman laadun varmistaminen etukäteen on vaikeaa. Tilaus- tarjoustoiminnan osaaminen on heikkoa, pelisäännöt puuttuvat. Tilauskäytännöt vaihtelevat suuresti. Yhteiset vakiintuneet sopimus- ja toimintamallit puuttuvat. Hoidon ja ylläpidon sopimusasiakirjat vaativat kehittämistä. 6.3 Kehittämisehdotuksia Haastattelut tuottivat runsaasti kehittämisehdotuksia. Osa ehdotuksista oli laajoja kokonaisuuksia ja osa yksityiskohtaisia parannusehdotuksia. Parantamisehdotusten analysoinnin perusteella tärkeimmät tilaaja-tuottajatoimintojen kehittämisen osa-alueet olivat: Uudistetut hankintamenettelyt Hankittavat palvelut ja tuotteet Toteutusmallit ja urakkamuodot Toimittajien valinta- ja arviointiperusteet Sopimusasiakirjat 15

Osapuolten uudet yhteistyömuodot Tilaaja-tuottaja-alihankkijaverkon prosessit, yhteistoimintamallit prosessiketjussa, tarjoushintaindeksi Uudet teknologiat kehittyneemmän yhteistyön mahdollistajina Asiakasviestintä, asiakasraportointi Alan ja osapuolten yhteistoiminta infra-alan kehittämisessä Infratiedon hallinta Infra-alan digitalisointi (infraverkot, verkkojen hallinta, tuotteiden ja palvelujen tilaaminen, suunnittelu, rakentaminen, ylläpito) Infraportaali ja infratietopankki Alan kustannus- ja hintarekisterit Laatusystematiikka Infra-alan laatuvaatimukset, toiminnalliset ja tekniset laatuvaatimukset, elinkaaritalous Laatuvastuut, laadun tuottokyky Laadun valvonta, raportointi, laatujärjestelmät Näiden neljän tärkeimmän kehittämisen osa-alueiden lisäksi nähtiin tilaaja-tuottajatoimintojen kehittämisessä laajoiksi kehittämisalueiksi myös: 1. Projektituotannon ohjausmenettelyt 2. Infra-alan markkinoiden toimivuus 3. Uudet rahoitusmuodot infra-alan hankkeiden toteuttamisessa Teknologiaohjelman osa-alueita muodostettaessa yhdistettiin uudistetut hankintamenettelyt, uudet yhteistoimintamallit ja laatusystematiikka yhdeksi kokonaisuudeksi hankintamenettelyjen ja yhteistoimintatapojen muutos. Seuraava ryhmä infratiedon hallinta sijoittui teknologiaohjelman osa-alueen IT-teknologioiden soveltaminen alle. Vaikka edellä esitetyt kolme muuta kehittämisen osa-aluetta nähtiin tärkeiksi, ne jäivät kuitenkin pois koko teknologiaohjelman lopullisista, tärkeimmistä kehittämisen osa-alueesta. Infra-alan hankintamenettelyjen, yhteistoimintamallien ja laatusystematiikan kehittäminen nähtiin kiireellisimmäksi infra-teknologiaohjelman kehittämisen osa-alueeksi. Menettelytavat ja yhteistoimintamallit tulee uudistaa ja siirtää käytännön toimintaan sellaisina, että ne tukevat ja palkitsevat yritysten osaamisen kehittämistä ja innovatiivisuutta sekä alan tuotteiden, palvelujen, menetelmien ja laitteiden kehittämistyötä. Tällaiset uudistetut toimintatavat ovat perusedellytyksiä myös alan perusteknologioiden kehittämiselle. Informaatioteknologian mahdollisuudet korostuivat myös tilaaja-tuottajaprosessien kehittämisessä. Informaatioteknologian avulla voidaan tehostaa tilaaja-tuottaja-alihankkija-prosessi-verkon tehokkuutta ja toimivuutta. Informaatioteknologia mahdollistaa prosessiverkossa osapuolten uudet, entistä tehokkaammat yhteistoimintamallit. Toisaalta Informaatioteknologian avulla voidaan nostaa nykyisten infra-alan fyysisten palvelujen jalostusastetta ja vastata entistä paremmin asiakkaiden laajempien tarpeiden tyydyttämiseen. Informaatioteknologian avulla voidaan kehittää alalle myös aivan uusia korkean teknologian ja korkean jalostusasteen palveluja ja yritykset voivat siten laajentaa perinteistä toimialaa. 16

7 Viennin ja kansainvälistymisen edistäminen 7.1 Teknologiaohjelman esiselvityksen tulokset Infra-teknologiaohjelman esiselvityksessä todettiin, että kansainväliset infraurakat ovat usein laajoja, avaimet käteen -periaatteella toteutettavia kokonaisuuksia, joihin suomalaisilla yrityksillä hajautuneen osaamisen vuoksi ei ole ollut mahdollisuuksia osallistua. Esiselvityksessä todettiin lisäksi, että kotimaan markkinoinnin kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet edistävät monilta osin suoraan vientitoimintaa. Näinä toimenpiteinä nähtiin tuotekehitys, kilpailun lisääminen ja eri osaamista yhdistävien yhteistyökuvioiden kehittäminen. Kotimaan markkina- ja toimintamekanismien kehittämisen lisäksi kotimaan markkinat toimivat myös tuotekehityksen sekä tuotanto- ja urakointiprosessien kehittämisen toteutuspaikkoina ja valmennuksena vientiä varten. Kansainvälisen kilpailukyvyn kulmakivinä esiselvityksessä nähtiin: Alan yritysten kyky verkottumalla toteuttaa laajoja kokonaisuuksia Osaamisen ja keihäänkärkituotteiden määrittely ja kehittäminen Kansainvälisen toiminnan edellyttämien rahoitusmekanismien tunteminen ja hallinta. Infrarakentamisen viennin arvo oli vuonna 1999 yhteensä noin 3 Mrd mk jakautuen laitevientiin (28 %) ja rakennusmateriaalivientiin (49 %), suunnitteluun (7 %) sekä urakointiin (16 %). Alan tuonti ja vienti ovat suunnilleen saman suuruisia (kuva 7). Tekesin Vesihuolto 2001 -ohjelman rahoituksella toteutettiin TTKK:ssa vuonna 1999 Suomen vesihuollon vientitoiminnan kehittäminen -hanke. Hankkeen tuloksena on todettu mm. seuraavaa: Vesihuoltoalan vientihankkeet ovat muuttumassa entistä laajemmiksi ja kokonaisvaltaisemmiksi. Toimijoiden yhteistyö tulee entistä tärkeämmäksi. Hankkeiden toteuttajilta edellytetään uusia osaamisalueita, kuten rahoituksen järjestämistä, sopimusasioiden hallintaa, vastaanottajaorganisaatioiden koulutusta ja managementin parantamista, jopa vv-laitosten operatiivisten toimintojen ohjausta. Suomalaisten hanketoteuttajien resurssit eivät riitä: on tarve kehittää uusia vientikonsepteja, joil- * ) Vientiin ja tuontiin on laskettu mukaan urakointi-,suunnittelu-, materiaali-, -tarvike-, kone- ja laitevienti Infra-alan vienti mrd. FIM ( * 3 20 3 Infran rakentaminen ja kunnossapito Suomessa mrd. FIM Infra-alan tuonti Suomeen mrd. FIM ( * 3...5 Suomalaisten yritysten ulkomailla sijaitsevien tytäryritysten infra-alan liikevaihto mrd. FIM (ei sisällä Nokian tietoliikenneverkkotoimituksia) Kuva 7. Infrarakentamisen viennin arvon jakautuminen / VTT Rakennustekniikka. 17

la laajoja hankkeita voidaan onnistuneesti toteuttaa. Nämä uudet konseptit ja toimijoiden laaja yhteistyö ovat merkittäviä myös Suomen oman vesihuoltosektorin kehittämisen kannalta. 7.2 Infrarakentaminen Yhdysvalloissa Tarveselvitykseen kuului erillisselvityksenä toteutettu Yhdysvaltojen infrastruktuurin rakentamisen ja kunnossapidon tilannekatsaus. Heavy Construction in the United States -raportti antaa tiivistetyn yleiskuvan liikenneväylien ja muiden yhteiskuntaa palvelevien verkkojen rakentamisesta, organisaatioista ja lähiajan näkymistä Yhdysvalloissa. Raportti luettelee joitakin merkittävimpiä rakennushankkeita ja luo katsauksen infrarakentamisen tuotekehitykseen ja tutkimukseen. Jatkoselvityksiä ajatellen raporttiin on koottu lukuisa määrä internet-osoitteita aihepiireittäin. Raportti on verkkoversiona osoitteessa www.tekes.fi/julkaisut/. Selvitys osoitti, että infrarakentaminen elää tällä hetkellä Yhdysvalloissa ennätyksellistä kasvukautta. Pitkä kasvu kansantaloudessa on synnyttänyt tarvetta ja taloudellisia edellytyksiä sekä uudis- että korjausrakentamiselle. Valtiontalous on ollut useita vuosia ylijäämäinen, mikä on mahdollistanut suurienkin julkisten investointien käynnistämisen. Eri puolilla maata on rakenteilla teitä, rautateitä, lentokenttiä sekä vesihuolto- ja energiaverkostoja. Yksityistä rakentamista on suhdannesyistä pyritty hillitsemään, mutta julkisten rakennushankkeiden odotetaan jatkuvan laajoina vielä lähivuosina. Infraverkoston kehitystarvetta on aiheuttanut kuljetustarpeen jatkuva kasvu. Samalla kuitenkin ympäristötietoisuus ja tiheästi asutuilla alueilla tilanpuute ovat ohjanneet t&k-toimintaa löytämään uusia ratkaisuja ruuhkien vähentämiseksi ja turvallisuuden parantamiseksi. Uudet ja edelleen kehitystyön kohteena olevat aihealueet liittyvät etenkin informaatioteknologian käyttäjälähtöiseen soveltamiseen ja aiempaa ympäristöystävällisempien ratkaisujen kehittämiseen. 7.3 Suoritetun kyselyn tulokset Osana teknologiaohjelman tarveselvitystä tehtiin laaja alan kansainvälistä toimintaa koskeva kysely. Kyselyn alueina olivat vientimarkkinoiden näkymät, suomalainen vientiosaaminen, teknologiatarpeet, mahdollisen teknologiaohjelman painopisteet sekä kilpailu- ja markkinatilanne. Yritysten edustajilta kysyttiin lisäksi viennin toimintaympäristöön liittyviä asioita sekä kehittämistarpeista. Kyselyyn vastasi 34 henkilöä, kaikki suomalaisia, edustaen viranomaistahoja, kansainvälisiä rahoituslaitoksia, viennin edistämisen organisaatioita sekä alalla toimivia yrityksiä. Yhteenvetona vastauksista voidaan esittää seuraavaa: Tulevaisuuden markkina-alueemme on Suomen lähialueet, muu Venäjä, Kiina, Kaakkois-Aasia sekä Keski- ja Itä-Eurooppa. Jossain määrin myös Pohjoismaat, Keski-Aasia ja Etelä-Amerikka. Toimintaympäristö muuttuu kokonaistoimitusten/palvelujen suuntaan, joissa myös hankkeen rahoitus on kilpailutekijä. Painopisteinä tietotekniikka, liikenne, vesi/jätehuolto sekä käyttö/kunnossapito yleensä. Käytön ja kunnossapidon vientitoiminta on markkinoilta puuttunut ja nimenomaan em. sektoreilta (vesihuolto, lentokentät, raideverkostot, väylät, tiet, kadut, energiahuolto). Viennissä on kunnostauduttu suunnittelun, rakentamisen ja laite/materiaalitoimitusten osalta pääosin samoilla sektoreilla, joilla käytön ja kunnossapidon vienti on puuttunut. Energiahuoltoa, vesihuoltoa, liikenneverkkoja ja ympäristöteknologiaa pidetään perinteisinä infran osa-alueina, joihin kysyntää tulee tulevaisuudessakin kohdistumaan. Uusina tuotteina nähtiin laajojen kokonaisuuksien toteuttaminen ml. rahoitus sekä operaattoritoiminta, tietotekniikalla höystettynä. Mahdollisen teknologiaohjelman painopisteinä ei mainittu niinkään itse teknologian kehittämistä, vaan kehittämistä seuraavilla osa-alueilla: verkottuminen rahoituksen osaaminen/kehittäminen markkinointi uudet toimintatavat koulutus/tunnettuus markkina-alueiden tuntemus uudet korkean teknologian keihäänkärkituotteet tai niiden kylkeen kytkeytyminen. Vientimarkkinoiden kilpailussa pärjätään kunhan osataan rahoituskuviot, saadaan subventiota, liittoudutaan suurten kansainvälisten yritysten kanssa, tuntemalla paikalliset olosuhteet ja toimintatavat sekä erikoistumalla korkeaan teknologiaan, etabloitumalla halvemman kustannustason maihin tai tarjoamalla kokonaistoimituksia/palveluja. Yhteistyökumppaneina suositellaan kohdemaan yrityksiä, suurten kansainvälisten yritysten ohella. Rahoitusosaamisen tai itse rahoituksen kytkeminen mukaan on lisäksi tärkeää. Käsitys lähivuosina näköpiirissä olevista infrahankkeista noudatteli edellä jo mainittua linjaa: tiet, radat, satamat, vesihuolto, energiahuolto, ympäristöteknologia ja tietolii- 18

kenne. Hankkeiden rahallisesta arvosta ei saatu selkeää kuvaa. Yritysten edustajat totesivat, että viennissä vaivaa resurssipula, joka on edelleen pahenemassa. Nykyisiin resursseihin nähden projektit ovat liian suuria ja infrahankkeet lisäksi usein suljettuja ja paikallisia. Rahoituksen liittämistä hankkeisiin pidettiin nytkin tärkeänä. Tukitoimenpiteitä toivottiin ennen kaikkea rahoitusmekanismien tuntemisen/osaamisen osalta sekä suomalaisen julkisen rahoituksen muodossa. Myös verkottumisen, markkinoinnin ja teknologian kehittämiseen toivottiin tukea. Kotimaisen rahoituksen ohella tarvitaan kansainvälisiä rahoituslaitoksia sekä Finpron toimenpiteitä markkinoinnin hyväksi ja Tekesin muun kehittämisen hyväksi. Teknologian kehittämisen painopisteen tulisi olla vallittujen keihäänkärkituotteiden tuotekehityksessä ja tuotteistamisessa, jossa hyödynnetään tietotekniikkaa. Markkinoille mennään verkottumalla. Valtion rahoitusta toivotaan lisää, mutta strategisesti kohdistettuna. Rahoitusmekanismit ja -osaaminen tulisi saada paremmin tunnetuksi ja laajempien henkilöstöryhmien keskuudessa. Samalla vientitakuujärjestelmää tulee kehittää. Uusia asiantuntijoita kaivataan viennin pariin ja heidän kielitaitoaan tulee kohentaa ja kokemuksiaan kartuttaa. Kansainvälistymistä yleensä ja ulkomailla työskentelyn houkuttelevuuden parantamista pidetään tärkeänä. 7.4 Kehittämisehdotuksia Kysely tuotti kehittämisehdotuksia, jotka on tässä ryhmitelty pääotsikoiden alle seuraavasti: 1. Tietoverkottunut infrarakentaminen Tietojärjestelmien lokalisointi Ylläpidon automatisointi Infraportaali, tietokannat, -rekisterit 2. Kansainvälinen kilpailukyky Markkinoinnin tehostaminen Markkina-alueen tuntemuksen parantaminen/ asiakkaiden tarpeiden selvittäminen Hanketiedottamisen tehostaminen Tuotteistaminen Uudet palvelukonseptit; kotimaisten referenssien hankkiminen Kansainvälisten referenssien hankkiminen 3. Perusosaaminen Olemassa olevan infran kunnon ja nykyarvon määritysmenetelmät Projektien management ja riskien hallinta 4. Hankintamenettelyt ja yhteistyöprosessit Kv. rahoituslaitosten toimintatapojen tuntemus Rahoitusmahdollisuuksien tunteminen ja rahoituksen liittäminen mukaan tarjoukseen Suomalaisen julkisen rahoituksen suuntaaminen Vientitakuujärjestelmän kehittäminen Vero/tulli ym. maksujen tuntemus ja hallinta Verkottuminen Uudet toimintatavat; BOT, PPP, operaattoritoiminta, jne. Suomalaisten urakkamuotojen, valintaperusteiden ja asiakirjojen kansainvälistäminen 5. Koulutus ja osaaminen Kv. hankinta-asiakirjojen rakenteen ja sisällön tuntemus Voittoisan tarjouksen laatiminen Kansainvälistymis-/projektipäällikkökoulutus Rahoitusosaamisen lisääminen Visionäkökulma: Vientituotteiksi kehitetään keihäänkärkiosaamista ja kokonaisvaltaisia asiakaslähtöisiä ratkaisuja. Huipputasoinen toiminta kotimaassa mahdollistaa kilpailukykyisyyden myös kansainvälisillä markkinoilla. 19

8 Osaaminen ja imago 8.1 Yleistä Imagon, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisen todettiin liittyvän vahvasti toisiinsa. Ala tarvitsee vahvan imagon kyetäkseen tulevaisuudessa kilpailemaan mm. opiskelijoista. Imago vaikuttaa yhteiskunnan kiinnostukseen investoida alan tutkimustoimintaan ja infrahankkeisiin. Koulutuksen kehittäminen houkuttelevammaksi ja yritysten tarpeita paremmin vastaavaksi lisää alan kiinnostavuutta ja kansainvälistä kilpailukykyä. Yrityselämän, koulutusjärjestelmän ja tutkimustoiminnan keskinäistä vuorovaikutusta ja verkottumista tulee kaikin keinoin edistää. Koko rakennusalan ja infra-alan kehittämisen visiot ja toteutunut kehityssuunta tulee ottaa huomioon koulutuksessa ja tutkimuksessa. Kysymys on vuorovaikutuksesta; koulutuksen ja tutkimuksen tulee pystyä tuottamaan myös alalle uusia toimintamalleja. Keskeisenä pidemmän tähtäimen toimenpiteenä on luoda infran liiketoimintavisiosta alan osaamisstrategia eli selvittää, mitä edellytetään eri koulutuskerroksilta vuonna 2010. Tämän rungon rakentaminen loisi pohjan useille yksittäisille toimenpiteille. Monet työryhmän esitykset ovat vaikutuksiltaan myös välittömiä. Nämä liittyvät mm. koulutuksen verkottumiseen lisäämällä yrityselämän ja koulutusjärjestelmän yhteistyötä kaikilla tasoilla. 8.2 Koulutus Koulutuksen kehittämisen tulee kohdistua kaikille tasoille: korkeakouluihin, ammattikorkeakouluihin ja ammattioppilaitoksiin. Koulutuksen kehittämiseen tulee liittää mukaan jatko-, täydennys- ja pätevöitymiskoulutus. Yhteistä eri koulutustasoille on alan yritysten huoli koulutuksen reagointikyvystä nopeasti kehittyvillä aloilla. Erityisen tärkeää on IT-teknologian mahdollisuuksien tehokas hyödyntäminen suunnittelusta tuotantoon. Työllistymisen ja yritysten tarpeiden seuranta tulee systematisoida. Yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä tulee tiivistää koskien mm. tutkimus- ja kehitystoimintaa. Edelleen tulee jatkokoulutus järjestää eri koulutustasoille: Ammattioppilaitoksissa tulee nyt käyttöön otettavan Maarakennustuotannon näyttötutkinnon lisäksi saada erikoisnäyttötutkintoja eri osaamisaloille. Ammattikorkeakoulun käyneiden osalta tulee selvittää mahdollisuudet jatkaa DI-tutkintoa ja syventää osaamistaan erityisalueilla. DI-tutkinnon jälkeen tapahtuvaa jatkokoulutusta tulee systematisoida ja rakentaa taloudellisia edellytyksiä mm. infra-alan tohtorinkoulutusohjelmalle ulkomailla tapahtuvan jatkokoulutuksen tukemiseksi esim. stipendijärjestelmällä. Pätevöitymiskoulutus on saatu alulle ammattioppilaitostasolla. Myös mahdollisuuksia pätevöitymiskoulutuksen kehittämiseen ylemmilläkin tasoilla tulee harkita. Täydennyskoulutus alalla loppui laman aikana lähes kokonaan eikä vieläkään ole noussut riittävälle tasolle. Täydennyskoulutuksen merkitys on varsin suuri. Uuden teknologian hyödyntämisen tarvitaan osaamista, mitä ei ole aikaisemmin opeteltu. Samoin kansainvälistyminen tuo koulutustarpeita. Ammattioppilaitokset Alemman opetuksen osalta on meneillään kehittämishanke, jossa alan järjestöt yhdessä OPM:n kanssa ovat uudistaneet ammattikoulutason opetusta. Vuonna 1999 on astunut voimaan perustutkinto MVR-alalle. Aikuiskoulutuslaitoksissa ja ammattikouluissa alkaa myös maarakennustuotannon ammattiopetus, jossa tutkinnon voi suorittaa jo ammatissa oleva työntekijä. Tärkeää on jatkossa turvata opetukselliset resurssit ja korostaa näyttötutkinnon tärkeyttä niin yrityksille kuin työntekijöillekin. Ammattikoulutuksen osalta tulee opetuksen sisältö muokata niin, että jo tällä asteella koulutetaan mahdollisimman päteviä moniosaajia alan tehtäviin. Ammattikorkeakoulut Kaikki MVR-alaan liittyvä insinööritasoinen koulutus on siirtynyt ammattikorkeakouluille. Samassa yhteydessä rakennusmestaritutkinto lakkautettiin, ja sen korvaa tuotantopainotteinen insinööritasoinen tutkinto. Ammattikorkeakoulujen osalta MVR-alan koulutustilanne on verrattain sekava. Nykylinjauksen mukaisesti kukin ammattikorkeakoulu on käytännössä tulosvastuullinen ja voi rakentaa hyvinkin itsenäisesti oman koulutusohjelmansa. Tällä hetkellä parissakymmenessä ammattikorkeakoulussa opetetaan eri nimikkeillä infra-alaan liittyviä aineita ilman yhtenäistä opetushallinnollista valtakunnan tason koordinointia. 21

Ammattikorkeakouluopetuksen kehittäminen edellyttää laajoja toimenpiteitä, jotka liittyvät ammattikorkeakoulujen keskinäisen yhteistyön ja koordinoinnin lisäämiseen opetusohjelmien kehittämiseen: sisältöjen vastaavuus, työelämän tarpeet, harjoitustyöt, jatko-opiskelu resurssien lisäämiseen ja tehokkaampaan käyttöön. Tiedekorkeakoulut Alan aloituspaikat ovat tiedekorkeakouluissa supistuneet. Oulusta on loppunut alan koulutus kokonaan, vaikka koulutustarvekartoitukset ovat osoittaneet jo nyt esiintyvän puutetta diplomi-insinööreistä. Korkeakouluopetus tapahtuu kahdessa paikassa, TTKK:ssa TKK:ssa. Tämän vuoden alusta on ollut RIL ry:n toimesta käynnissä hanke, jonka tavoitteena on ollut selvittää tiedekorkeakoulujen kehitystarpeet, resurssitarpeet ja tämän kautta tehdä ehdotuksia kehitystoimenpiteiksi. Selvitys valmistuu tulevan syksyn aikana ja tulee tuottamaan arvokasta informaatiota teknologiaohjelmalle. Akateemisen jatkokoulutuksen tavoitteena on saada alalle lisää tohtoritasoisia osaajia. Tämä edellyttää alalle suunnatun tohtorikoulutusohjelman käynnistämistä esim. Ruotsin mallin mukaisesti. 8.3 Imago Yleisesti ottaen infra-alan käsite on imagollisessa ja viestinnällisessä mielessä varsin ongelmallinen esim. nuorille alasta kerrottaessa ja infra-alan koulutuksen määrittelyssä. Esiselvitysvaiheessa imagon todettiin olevan heikohko ja tarvitsevan toimenpiteitä, joita mahdollisesti käynnistettävä ohjelma kokonaisuudessaan toisi tullessaan. Kuitenkin imagoa voidaan ja sitä tulee myös itsenäisesti kehittää. Tähän tarvitaan lähtökohtaisesti monipuolinen viestintäselvitys, jonka avulla saadaan tietoa eri sidosryhmien näkemyksestä alasta tällä hetkellä. Selvitys luo pohjaa infra-alan sisäisen ja ulkoisen viestintästrategian laatimiseen ja toteuttamiseen ohjelman yhteydessä. Imagomarkkinoinnin kannalta positiivisia alaan liittyviä ominaisuuksia, joita tulee nostaa esiin, ovat mm: uuden teknologian ja erityisesti informaatioteknologian merkityksen korostaminen. alan merkittävän yhteiskunnallisen painoarvon muistaminen. Infra-ala pitää yllä yhteiskunnan kannalta keskeisempiä rakenteita, erilaisia liikenne- ja infraverkkoja. 8.4 Tutkimus ja tuotekehitys Alan t&k-panos (suuruusluokka 100 Mmk) muodostuu pääasiassa tielaitoksen, liikenne- ja viestintäministeriön, Lemminkäisen, VTT:n ja korkeakoulujen budjeteista. Ammattikorkeakoululla tulee olla ensi vuodesta alkaen oma tutkimusbudjetti. Kokonaisuudessaan tutkimukseen käytettävä summa on varsin alhainen. Ongelmallista on myös sen julkispainotteisuus, sillä tutkimus- ja kehitystoiminta ei johda tuotteistukseen ja siten synnytä markkinatuotteita eikä edistä kansainvälistä kilpailukykyä. Nykyinen hankintamenettely ei kannusta eikä tue tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa. Alan tutkimustoiminnan kehittäminen liittyy oleellisesti koko teknologiaohjelman käynnistämiseen. Yksittäisiin hankkeisiin sisältyy myös tutkimustoimintaa, joten sitä ei tarvitse erikseen ohjelmoida. Tutkimukseen kokonaisuudessaan liittyvät ohjelmaehdotukset tähtäävät alan roolin ja statuksen nostamiseen ja sen myötä tutkimuspanostuksen lisäämiseen. Tähän ympäristöön vaikutetaan lähinnä imagon noston kautta. Samoin koulutuksen kehittäminen vaikuttaa niin tutkimustoiminnan laatuun kuin tuotekehityksen kautta kanainvälisen kilpailukyvyn ja imagon paranemiseen. Yritykset tuottavat tietoa ensisijaisesti omaa liiketoimintaansa varten. Tutkimuslaitoksissa tuotettu tieto on teknis-tieteellistä, jonka tuloksia ei välttämättä voi suoraan hyödyntää. Uuden tiedon popularisoinnille on tarvetta, ja tiedon tulisi olla saatavilla silloin, kun sille on tarvetta. Tärkeää on jatkossa panostaa myös erilaisten infra-alaa koskevien kiinteiden ja sähköisten tietovarastojen kehittämiseen. Tutkimustoiminnassa tulee painottaa yritysten oman tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan aktivoimista tutkimustoiminnan fokusoimista kasvaville ja liiketoiminnan kannalta merkittäville alueille ja liittämistä yritysintresseihin perustutkimusta yhteistyötä erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä ohjelmissa (Tekes, EU ja muut kv. tutkimusohjelmat ja hankkeet, Suomen Akatemia). 8.5 Kehittämisehdotuksia Koulutus ja osaaminen Koulutuksen osalta esitetään mm. seuraavia toimenpiteitä: A. Laaja-alainen osaamistarveselvitys Selvityksessä tarkastellaan kaikkia eri koulutustasoja. Nykytilanteen ja alan vision analyysin perusteella luodaan 22

Osaamistarvesuunnitelma 2010. Tiedekorkeakoulujen osalta RIL ry:n toimesta tehdyn laajan selvityksen tulokset hyödynnetään teknologiaohjelmassa. B. Kansainvälinen infra-alan opetuksen selvitys Tavoitteena on löytää eri maista toimivia koulutukseen liittyviä kokonaisuuksia, joita voidaan hyödyntää Suomen infra-alan koulutusjärjestelmän kehittämisessä. Selvityksessä käydään läpi Pohjoismaiden ja 2 3 EU-maan tiede- ja ammattikorkeakoulujen ja muiden oppilaitosten opetukseen liittyviä asioita mm. koulutuksen organisoinnin, sisällön ja rahoituksen osalta. C. Opetuksen kehittäminen Tavoitteena on rakentaa entistä toimivampi yhteistyö yritysten ja oppilaitosten välille. Erityisen tärkeää on opetuksen sisällön kehittäminen vastaamaan yrityselämän ja teknologian haasteita. D. Ammattioppilaitosopetuksen kehittäminen Rakennusalan perustutkinnon sisältö päivitetään kattamaan koko maarakennusalaa. Opintomateriaalia valmistetaan ja järjestetään työssäoppiminen ammattioppilaitosten ja yritysten kanssa. Lisäksi huolehditaan verkottumisesta eri ammattioppilaitosten välillä. Ammattitutkintoja ja niihin liittyviä näyttötutkintoja kehitetään ja organisoidaan yhdessä ammattioppilaitosten ja yritysten kanssa. E. Ammattikorkeakoulujen kehittäminen Kehittämisen pääteemoina ovat verkottumisen ja yhteisten opiskelunimikkeiden käyttöönoton edistäminen sekä oppimateriaalin valmistaminen. F. Jatkokoulutuksen kehittäminen Jatkokoulutusta edistetään kehittämällä stipendijärjestelmä jatko-opiskeluun Suomessa ja ulkomailla. Akateemista jatkokoulutusta tuetaan tohtorintutkinto-ohjelman avulla. G. Pk-yrityssektorin riskienhallintakoulutuksen organisointi ja markkinointi Imago Maarakennusalan julkisuuskuvaa kehitetään seuraavilla toimenpiteillä: A. Infra-alalle laaditaan sisäinen viestintästrategia, johon kuuluu alan sisäisen tiedottamisen systematisointi teknologiaohjelmasta ja sen toimenpiteistä viestittäminen infra-alan portaalin rakentaminen. Tavoitteena on saada alalla toimijat osallistumaan teknologiaohjelmaan. Samalla synnytetään pysyvä järjestelmä, johon keskitetysti virtaa erilaista alaan liittyvää informaatiota ja josta alalla toimijat myös saavat sitä (uudet tutkimukset, tuotekehitykset, markkinoiden kehittyminen, kansainväliset asiat jne.) B. Infra-alalle laaditaan ulkoinen viestintästrategia, johon kuuluu alan ulkoisen tiedottamisen systematisointi imagoselvityksen tekeminen: eri sidosryhmien näkemykset alasta ja sen kehityssuunnasta imagon parantamiseen tähtäävien hankkeiden käynnistäminen. Ulkoisella viestinnällä tarkoitetaan alan ulkopuolelle suuntautuvaa viestintää. Se on vaikuttamista päättäjiin, viranomaisiin, nuorisoon, yleiseen mielipiteeseen ja muihin alan kannalta keskeisiin sidosryhmiin. Lisäksi informoidaan muilla sektoreilla toimivia yrityksiä alan kehityssuunnista. Tutkimus Tutkimustoiminnan kehittämiseksi työryhmä esittää seuraavia toimenpiteitä: Osallistuminen RIL ry:n ja Suomen Akatemian yhteisen Rakentamisen tutkimusohjelman laadintaan painottaen infra-alan kokonaisuuksia. EU-hankkeiden systemaattinen läpikäyminen ja niiden kytkeminen osaksi infra-teknologiaohjelmaa. Tavoitteena on vaikuttaa tutkimusohjelmien ohjelmointiin ja sisältöön, osallistua alan kannalta keskeisiin t&k-hankkeisiin sekä varmistaa uuden tiedon siirto alan käyttöön. Osallistuminen muihin kansainvälisiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin samalla korkeakoulujen, tiedelaitosten ja yritysten yhteistyötä ja koordinaatiota lisäämällä. Viestintästrategiassa esitettyjen internet-sivujen rakentaminen siten, että ne muodostavat portaalin erilaisiin alan tutkimuksen ja koulutuksen tietokantoihin. Menetelmien ja prosessien kehittäminen tutkimustulosten käyttöönoton nopeuttamiseksi. Infra-alan tutkimustoiminnan organisointi Suomessa ja tutkimusorganisaatioiden roolien kehittäminen. Infra-alan kiinteiden ja sähköisten tietovarastojen kartoitus ja kehittäminen osaksi infra-alan portaalia. Selvitetään millaisia kirjastoja sekä kotimaisia ja kansainvälisiä tietokantoja infra-alalla on ja kuinka kirjastojen yhteistyö/verkottuminen toimii. Lisäksi luodaan yhteydet eri tietovarastojen välille portaalin kautta. 23

9 Ehdotus INFRA-teknologiaohjelmaksi 9.1 INFRA-teknologiaohjelman tasot Infra-alan yleisiä tavoitteita on kartoitettu teknologiaohjelman esiselvityksessä (Teknologiakatsaus 72/1999, Tekes). Tämän tarveselvityksen yhteydessä on alan tulevaisuudenkuvan hahmottamisen lisäksi nimetty alan liiketoimintaan liittyviä keskeisiä tavoitteita: Kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen Osaamisen ja koulutuksen korkea taso Yritysten hyvä kannattavuus Alan myönteinen imago. Ehdotettavan INFRA-teknologiaohjelman tehtävänä on tukea infraklusterin menestymistä tulevaisuuden toimintaympäristössä. Teknologiaohjelman sisältö ja tavoitteet voidaan kuvata kuvan 8 mukaan vaiheittain tarkentuvilla tasoilla. INFRA-teknologiaohjelman visiona on kansainvälisesti huipputasoinen suomalainen infrastruktuuri. Ohjelman konkreettiset tavoitteet on johdettu alan yleisemmistä tavoitteista. Ohjelman toteutus, tulokset ja vaikuttavuus nähdään yhtenä keskeisenä välineenä alan liiketoiminnan tavoitteiden saavuttamisessa. Ohjelman strategiset painopisteet eli ohjelman sisältö on määritelty toteuttamaan ohjelman tavoitteita yhdessä alan toimijoiden ja yritysten kanssa. Alin taso eli projektitaso hahmottuu tässä tarveselvityksessä vasta alustavasti eli yritysten taholta kiinnostusta herättäneiden ja ohjelman alussa käynnistettävien tutkimusaiheiden osalta. 9.2 INFRA-teknologiaohjelman tavoitteet Teknologiaohjelmalla tuetaan kehityssuuntia ja liiketoimintoja, joilla infrarakentamisessa nähtävissä oleva ja haluttu muutos toteutuu. Ohjelmalla halutaan uudistaa alan ydinteknologioita ja kehittää niille osaamista, joka parantaa yritysten kilpailuasemaa ja kannattavuutta. Ylivoimainen osaaminen saavutetaan mm. informaatioteknologian ja ympäristöosaamisen (ekotehokkuuden) sekä yritysten toimialan laajentamisen ja verkottumisen avulla. Perustan luo hankintamenettelyjen uudistaminen kotimaassa. Ohjelman tuloksena alalle syntyy uusia myös kansainvälisesti kilpailukykyisiä keihäänkärkituotteita ja -palveluita. Seuraavassa esitetyt ohjelman tavoitteet kuvaavat INFRA-teknologiaohjelmalla tavoiteltavaa lopputulosta eli toimialan toivottua tilaa 5 10 vuoden kuluttua. Tavoitteiden toteutuessa on infrarakentamisen alalla saavutettu haluttu muutos toimintatavoissa ja osaamisessa. VISIO INFRA-teknologiaohjelman tavoitteet Strategiset painopisteet 1 2 3 4 5 Operatiiviset tavoitteet (= projektit) Kuva 8. Teknologiaohjelman tasot vision saavuttamiseksi. 25

1. Osaamista tukevat ja markkinoiden muutosta vastaavat hankintamenettelyt Uudet markkinoiden avautumista ja osaamisen kehittämistä tukevat toimintatavat Lisäarvoa toimintaketjujen optimoinnista Lopputuotteen laatu ja toiminnalliset ominaisuudet valintaa ohjaavina seikkoina 2. Yritysten toimialan laajeneminen, toimijoiden verkottuminen ja uudet tuotteet Pitkälle jalostetut tuotteet ja palvelut loppukäyttäjän tarpeisiin Muiden toimialojen osaamisen hyödyntäminen ja reunainnovaatioiden etsiminen Uudet yhteistyömuodot toimialan sisällä ja yli toimialarajojen Osaamisen kehittäminen koulutuksen kautta Alan imagon parantaminen 3. Informaatioteknologian täysimittainen käyttöönotto Paikkatietoa hyödyntävät ja täydentävät tiedonkeruu-, mittaus- ja suunnittelujärjestelmät koko infrarakentamisen toimintaketjussa GIS-tietojen, tietokantojen ja 3D-mallien integrointi, tehtävän mukaiset käyttöliittymät ja -oikeudet kokonaistietoihin Paikkatietojärjestelmien hyödyntäminen uusissa langattomissa palveluissa, esim. kunnossapito, liikenteen opastus Paikkatietojärjestelmiä hyödyntävät työkoneet ja tuotantomenetelmät, automaattinen as-built tietojen keruu rakennusprosessista 4. Kestävän kehityksen toimintatapojen omaksuminen Ympäristövaikusten arviointi ja todentaminen Uusiokäyttö ja heikkolaatuisten materiaalien käytön edistäminen Elinkaarikustannusten määrittäminen 5. Kansainvälisesti kilpailukykyisen osaamisen ja keihäänkärkituotteiden luominen ydinteknologioiden alueille ohjelman tavoitteiden 1 4 saavuttamiseksi. Kansainvälisesti kilpailukykyisiä avainteknologioita, keihäänkärkituotteita ja huippuosaamista Koulutuksen tason nostaminen Uudet tuotteet ja palvelut Uudet teknologiat Laadun ja kokonaistaloudellisuuden parantaminen Infra-alan tehtävänä on tuottaa kansantaloudelle kilpailukykyisiä peruspalveluja. Alan toiminnan pitää olla kotimaassa niin korkeatasoista, että osaamisemme on haluttua muuallakin. Kehittämistyön lähtökohtana on suomalaisiin olosuhteisiin optimaalisten tuotteiden luominen. Osa tuotteista on kilpailukykyisiä myös vientimarkkinoilla ja seuloutuu kansainvälisiksi keihäänkärjiksi. Alalla on esimerkkejä kansainvälisesti menestyneistä suomalaisista tuotteista, ja ohjelmalla tuetaan vientituotteiden syntymistä jatkossakin. 9.3 INFRA-teknologiaohjelman strategiset painopisteet Teknologiaohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpidekokonaisuudet muodostavat ohjelman strategiset painopisteet. Painopistealueilla toteutettavat projektit ovat keino ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Ohjelman rakenne on esitetty matriisin muodossa. Alan kilpailukyvyn parantamisen kannalta keskeisiksi seikoiksi on noussut neljä kehityskohdetta eli strategista painopistettä (kuva 8): 1. Hankintamenettelyt 2. Verkottunut infrarakentaminen 3. Informaatioteknologian soveltaminen 4. Elinkaarisystematiikka ja ympäristö Ydinteknologioiden ja osaamisen kehittäminen teknologiaohjelman viidennen tavoitteen Kansainvälisesti kilpailukykyisen osaamisen ja keihäänkärkituotteiden luominen ydinteknologioiden alueille saavuttamiseksi tapahtuu yhden tai useamman strategisen painopisteen näkökulmasta. Strategisen painopisteen Hankintamenettelyt projekteissa rakennuttamistapoja kehitetään siten, että kilpailu tuoteominaisuuksilla tulee mahdolliseksi. Uudistettujen hankintaprosessien ja niiden soveltamisen edellyttämän osaamisen on oltava kunnossa, jotta alalle syntyy edellytyksiä tuote-, menetelmä- ja laitekehitystoiminnalle ja jatkuvuutta yrityslähtöiselle innovaatioiden hyödyntämiselle teknologiaohjelman päätyttyäkin. Toimialan kilpailukyvyn ja menestymisen perustana on oman alan substanssin vahva osaaminen. Kehitettävät ydinteknologiat ja osaaminen on tässä esityksessä jäsennetty neljään osaamisalueeseen: a) Materiaaliteknologiat b) Tuotantoteknologiat c) Käyttö- ja kunnossapitoteknologiat d) Laite- ja tuoteteknologiat Teknologiaohjelman projektit voivat keskittyä tukemaan itsenäisesti jonkin uuden osaamisalueen strategisen painopisteen toteutumista. INFRA-teknologiaohjelmassa ydinteknologioita kehitetään strategisten painopisteiden näkökulmista, joten kuvan 9 kaavion matriisissa projekteja käynnistetään vaaka- ja pystypalkkien risteyskohtiin. Ydinteknologioiden kehittämiseksi etsitään siis sellaisia hankkeita, joilla tuetaan yritysten toimialan laajentumista ja verkottu- 26

Kuva 9. INFRA-teknologiaohjelman rakenne. mista, joissa sovelletaan informaatioteknologiaa tai joissa edistetään kestävän kehityksen toimintatapojen omaksumista. Koulutuksen kehittämisestä ja alan imagosta huolehtiminen on tärkeää, jotta alan korkeatasoisen osaamisen riittävyys jatkossa varmistuu. Kaaviokuvan tarkoituksena on toisaalta esittää ne tarveselvityksessä seuloutuneet teknologiat ja osaamiset, jotka on valittu ohjelman tavoitteiden toteutumista tukeviksi strategisiksi painopisteiksi ja toisaalta luoda kriteeristö, joka ohjelmaan hyväksyttävien projektien tulee täyttää. Kaaviota voidaan siten käyttää sekä ohjelman rajauksen hahmottamiseen että projektitasolla, kun arvioidaan hanke-esitysten soveltuvuutta ohjelman tavoitteisiin. 9.4 INFRA-teknologiaohjelman strategisille painopisteille suunnattuja teemoja Tarveselvityksessä on määritelty teknologiaohjelman strategiset tavoitteet ja painopisteet viiden vuoden aikaperspektiivillä. Projekteista, joiden aikajänne on 1 2 vuotta, on tunnistettu vain ensimmäisiä. Strategisten painopisteiden alle on koottu edelleen otsikoita selittäviä teemoja, joihin odotetaan syntyvän ehdotuksia yritys- ja tutkimusprojekteiksi. Käytännössä teemojen toteuttaminen tapahtuu yritys- ja tutkimusprojekteina. Seuraavassa esitetyt teemalistat ovat tarveselvitysvaiheen jälkeen vielä alustavia ja täydentyvät ohjelman ollessa käynnissä. 1. Hankintamenettelyt kokonaisvaltaisen urakoinnin ja toimeksiantojen sopimusmuodot urakkamuodot ja yhteistoimintamenettelyt sopimusasiakirjat valinta- ja arviointiperusteet rahoitusosaaminen vientitakuujärjestelmä lopputuotteen vaatimukset ja mittarit, laatusystematiikka kustannussuunnittelun kehittäminen (kustannus- ja hintarekisterit, tarjoushintaindeksi) alan ja osapuolten yhteistyö infra-alan kehittämisessä 2. Verkottunut infrarakentaminen yhteistyömuodot eri toimialojen toimijoiden kesken infraportaali tietokannat ja rekisterit lopputuotepalvelut ja uudet palvelukonseptit markkinointi tuotteistus ja uudet palvelukonseptit koulutuksen ja elinkeinoelämän verkottuminen 3. Informaatioteknologian soveltaminen digitalisoidut ja automatisoidut hallintaprosessit laiteautomaatio väylätilan hallinta havainnollistaminen infratiedon hallinta prosessina 27

4. Elinkaarisystematiikka ja ympäristö ekologinen kestävyys elinkaarikustannukset sivutuote- ja kierrätys- ja toisarvoisten materiaalien hyötykäyttö ympäristönsuojelun tuotekehitystyö ympäristökuormituksen arviointiperusteet 5. Ydinteknologiat ja osaaminen INFRA-teknologiaohjelman rakenteena on yhteenvedon kuvassa esitetty matriisi. Teknologiaohjelmaan hyväksytään hankkeita, jotka tukevat kehitystä matriisin leikkauspisteissä eli ydinteknologioiden ja muiden strategisten painopisteiden yhtymäkohdissa. Ydinteknologioita ja osaamista kehitetään siis edellä esitettyjen neljän painopisteen näkökulmista. Ohjelmaan hakeutumisen helpottamiseksi ydinteknologiat on jaoteltu neljään aihepiiriin (I-IV), joihin on hahmoteltu teknologialähtöisiä projektiaihioita. I Materiaaliteknologiat heikkolaatuiset maat rakenteissa ja kunnossapidossa materiaalien logistiikka uusiomateriaalien ja sivutuotteiden hyötykäyttö sidotut rakenteet materiaalien säästäjinä (esim. stabiloinnit, päällysteet) materiaalien elinkaaren hallinta II Tuotantoteknologiat tuotantoautomaatio digitalisoitu tuotanto laadunhallinta-, varmennus- ja raportointiautomaatiot tuotantomenetelmien systematisointi, moduulituotanto rakenteiden elinkaarimitoitus ja ohjelmat ympäristövaatimukset täyttävä tuotanto III Käyttö- ja kunnossapitoteknologiat rakenteiden kunnon arviointi kestoikä, mitoitus vähäliikenteisten teiden ja sorateiden kunnossapitoteknologiat sidottujen päällysteiden hoito- ja ylläpitoteknologiat taitorakenteiden kunnossapitoteknologiat kylmän ilmaston ylläpitoteknologiat IV Tuote- ja laiteteknologiat testaus- ja mittaustekniikat laiteautomaatio elinkaaritaloudeltaan paremmat tuotteet lopputuotepalvelut, tuotteistus suojaus- ja turvaratkaisut mittausaineiston käsittely-, tulkinta- ja ohjelmointityö 9.5 Ohjelman hyödyt ja vaikuttavuus Infraklusterin tehtävänä on varmistaa laadukas ja kilpailukykyinen toimintaympäristö yritystoiminnalle, asumiselle ja vapaa-ajalle. Korkeatasoinen fyysinen infrastruktuuri on ehdottomana edellytyksenä elinkeinoelämän toiminnalle ja kilpailukyvylle. Infrapalveluja kehittämällä on mahdollisuus vientitulojen ja työllisyyden selvään kasvattamiseen sekä toimialan sisällä että muita klustereita tukemalla. Toimialan kehittyminen edellyttää, että rakentaminen on jatkossa terve elinkeino, jossa vallitsee avoin kilpailu. Teknologiaohjelma edesauttaa sellaisten toimintaedellytyksien syntymistä, jotka kannustavat teollisuutta ja tuottajia omaan tuotekehitykseen. Kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi tarvitaan vaativat kotimarkkinat, joilla laatu ja tuotteen ominaisuudet ovat keskeisiä menestystekijöitä. Alan t&k-toimenpiteillä on sekä infrarakentamisen toimialan että yhteiskunnan kannalta hyvinvointia edistäviä vaikutuksia: INFRA-teknologiaohjelman kansalliset vaikutukset 1. Suomeen luodaan huipputasoinen infra, joka tarjoaa kansainväliseltä kilpailukyvyltään ylivertaisen verkoston kansalaisille ja yritystoiminnalle 2. Käyttäjien kokema palvelun laatu paranee entisellä kustannustasolla 3. Infrarakentamisen markkinat ovat avoimet ja kilpaillut 4. Infrarakenteita käyttävien elinkeinosektorien kustannukset pienenevät 5. Uusia työpaikkoja syntyy INFRA-teknologiaohjelman vaikutukset infrarakentamisen toimialalle 1. Alalle syntyy uutta muita klustereita hyödyntävää osaamista 2. Laatu ja tuoteominaisuudet ovat ostokriteereitä 3. Yritysten kannattavuus ja kansainvälinen kilpailukyky paranevat 4. Infrarakentamisen imago paranee 5. Alalle on tunnusomaista korkeatasoinen koulutus ja osaaminen Suomalaista kilpailuetua synnytetään vain osaamisen avulla. Teknologiaohjelmalla luodaan edellytykset rakennuttajien ja elinkeinoelämän yhteiselle ponnistukselle korkealaatuisten ja tilaajan ja käyttäjän vaatimukset täyttävien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseksi. 28

9.6 Teknologiaohjelman laajuus ja jakautuminen strategisten painopisteiden kesken Teknologiaohjelma on suunniteltu viisivuotiseksi vuosina 2001 2005 toteutettavaksi hankkeeksi, jonka kokonaisvolyymin suuruusluokka on 100 200 milj. mk. Hankkeen laajuus määräytyy lopullisesti alan toimijoiden aktiivisuuden ja innovatiivisuuden perusteella. Ohjelmaan odotetaan raja-aidat kyseenalaistavia, ennakkoluulottomia ja luovia projektiesityksiä. Taulukossa 2 on esitetty alustavasti kehitysprojektien jakautuminen eri painopistealueiden kesken. Taulukko 2. T&k-volyymin kohdistuminen strategisten painopisteiden välillä. 5. Ydinteknologiat ja osaaminen Painopisteet 1 4 ilman leikkauspistettä ydinteknologioihin Materiaaliteknologiat Tuotantoteknologiat Käyttö- ja kunnossapitoteknologiat Tuote- ja laiteteknologiat Hankintamenettelyt Verkottunut infrarakentaminen Informaatioteknologian soveltaminen Elinkaarisystematiikka ja ympäristö Osuus suuri Osuus kohtalainen Ei merkittävää osuutta 29

Yhteenveto Infraverkostot ovat maamme logistisen järjestelmän ja tiedonsiirron selkäranka ja luovat edellytykset hyvinvoinnille ja kansantalouden kasvulle. Käyttäjille on tärkeää yhdyskuntatekniikan toimivuus sekä sujuva ja turvallinen liikkuminen. Infrapalveluiden tuottajilla on keskeinen yhteiskunnallinen merkitys yhteyksistä huolehtijana. Alan tehtävänä on toisaalta varmistaa korkeatasoinen ja kilpailukykyinen toimintaympäristö asumiselle, yritystoiminnalle ja vapaa-ajalle ja toisaalta toimia osana kansantaloutta vientitulojen tuojana ja työllistäjänä. Vuoden 2001 alussa alkavaksi kaavaillun INFRA-teknologiaohjelmaan kuuluvat vesiväylät, tie- ja katuverkosto, lentokentät, raideverkosto, maanalaiset rakenteet, joitakin vapaa-ajan rakenteita, ympäristörakenteet, vesihuolto- ja energiahuoltoverkosto sekä tietoliikenneverkosto. INFRA-teknologiaohjelman tarveselvityksessä on kartoitettu infrapalveluita tuottavien yritysten liiketoimintavisiota hahmottamalla alan tulevaa toimintaympäristöä. Teknologiaohjelma on yhtenä tukena ja apuvälineenä yrityksille niiden kehittäessä tulevaisuuden kysyntää vastaavia valmiuksia, tuotteita ja palveluita. Teknologiaohjelman sisältö ei ole ohjelmaan osallistuvien yritysten strategioiden summa; painopisteet ovat erikseen valittuja ja poimittuja niin, että ne suuntaavat toimialaa ja tukevat toimialan tavoitteiden toteutumista. Teknologiaohjelman tavoitteena on tukea suomalaisen infraosaamisen nousua kansainväliselle huipputasolle. Tämä parantaisi yritysten kannattavuutta ja kansainvälistä kilpailukykyä sekä alan imagoa. Ohjelmalle on asetettu viisi tavoitetta, joiden toteutuminen on osaamisen ja kilpailukyvyn parantamisen kannalta keskeistä: 1. Osaamista tukevat ja markkinoiden muutosta vastaavat hankintamenettelyt 2. Yritysten toimialan laajeneminen, toimijoiden verkottuminen ja uudet tuotteet 3. Informaatioteknologian täysimittainen käyttöönotto 4. Kestävän kehityksen toimintatapojen omaksuminen 5. Kansainvälisesti kilpailukykyisen osaamisen ja keihäänkärkituotteiden luominen ydinteknologioiden alueille ohjelman tavoitteiden 1 4 saavuttamiseksi. Teknologiaohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpidekokonaisuudet muodostavat ohjelman strategiset painopisteet. Painopistealueilla toteutettavat projektit ovat keino ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Tarveselvityksen perusteella tilaajatoimintoja on kehitettävä siten, että kilpaileminen tuoteominaisuuksilla ja laadulla on mahdollista. Tällä tavalla luodaan tuotekehitykseen kannustava toimintaympäristö, jossa kehitystoiminta on yrityksille kannattavaa ohjelman päätyttyäkin. Strategisena keinona tavoitteisiin pääsemiseksi nähtiin myös perinteisen infra-alan rajapintojen tunnistaminen ja hyödyntäminen etsimällä reunainnovaatioita uusien klusterien alueilta, esim. informaatioteknologiaa hyödyntämällä. Menestymisen perustana on oman alan ydinteknologioiden vahva osaaminen, johon poikkitieteellinen osaamisen lisäys luo mahdollisuuden uusille palveluille. Tällä tavoin voidaan luoda toimintatapoja, jotka mahdollistavat esim. nykyistä parempien palveluiden tarjoamisen tai markkina-alueen laajentamisen. INFRA-teknologiaohjelman käynnistämisestä päättää Tekesin hallitus. Ohjelma on kaavailtu kansalliseksi teknologiaohjelmaksi, johon alan toimijat ovat sitoutuneet laajasti. Infrapalveluiden kehittämistä koskevat hakemukset ohjataan ohjelmaan, jos ne osuvat johonkin strategisten painopistealueiden leikkauskohtaan ja tukevat siten ohjelman tavoitteisiin pääsemistä. Toteutuessaan ohjelma tarjoaa yrityksille mahdollisuuden kehittää toimintaansa ja osaamistaan omien tarpeittensa mukaisesti. 31

Liite 1 Työryhmien kokoonpanot Johtoryhmä Matti Mantere, puheenjohtaja Jaakko Heikkilä Heikki Jämsä Eero Karjaluoto Teuvo Kolunen Martti Kärkkäinen Ilkka Laine Hannu Leinonen Osmo Mettänen Timo Nurminen Veikko Raiskila Markku Ukkola Tom Warras Rakennus Oy Lemminkäinen Viatek Oy / SKOL Asfalttiliitto ry Tielaitos, tuotanto VR Rata Oy Lohja Rudus Oy Ab / RTT RTK Sonera Oyj SML CM-Urakointi Oy Helsingin kaupunki / Rakli YIT-Rakennus Oy Tekes Prosessikoordinaattori, mukana kaikissa työryhmissä Harto Räty Finnmap Partners Oy Työryhmä 1. Teknologia ja tuotteet Jaakko Heikkilä, puheenjohtaja Aarno Ahti Usko Anttikoski Timo Kallio Pauli Kolisoja Kauko Linna Jouko Munukka Erkki Nevala Osmo Torvinen Heikki Kangas Tom Warras Laura Apilo, sihteeri Harri Mäkelä, sihteeri Työryhmä 2. Tilaajatoiminnot Timo Nurminen, puheenjohtaja Ari Ahonen Maija-Liisa Friman Jarmo Hukka Jouko Kankainen Tapani Karonen Juhani Kuusisto Tapani Määttä Juha-Heikki Pasanen Seppo Ronni Kari Ruohonen Matti Räinä Hannu Seva Markku Teppo, sihteeri Viatek Oy Helsingin Satama Helsingin kaupunki / Geotekninen osasto Fortum Engineering Oy TTKK / Geotekniikan laboratorio Lohja Rudus Oy Ab YIT-Rakennus Oy / Insinöörirakentaminen Tielaitos, tuotanto HKR Katuosasto Sonera Oyj Tekes VTT Yhdyskuntatekniikka Innogeo Oy CM-Urakointi Oy Tekes Vattenfall TTKK TKK SML YIT-Rakennus Oy Tielaitos, hallinto Ratahallintokeskus Oy VR-Rata Ab Maa ja Vesi Oy Oulun kaupunki Tekra-Yhtiöt Tielaitos, tuotanto 33

Työryhmä 3. Vienti ja kansainvälistyminen Markku Ukkola, puheenjohtaja YIT-Rakennus Oy Matti Evola Tekes Kimmo Fischer Sito-yhtiöt Risto Kupila Rakennus Oy Lemminkäinen Matti Mannonen Finnroad Oy Teuvo Salminen Jaakko Pöyry Group Oyj Pekka Salo IVO Transmission Engineering Oy Seppo Siljama PCA Corporate Finance Oy Matti Ojala, sihteeri Infratec Oy Työryhmä 4. Osaaminen ja imago Heikki Jämsä, puheenjohtaja Jukka Isotalo Kari Ojala Matti Pursula Reijo Rasmus Juha Söderlund Tero Wallin, sihteeri Asfalttiliitto ry Tielaitos, hallinto Suomen Kuntaliitto TKK / liikennetekniikka Tampereen AKK Tielaitos, hallinto Viisikko Oy 34

Liite 2 Tarveselvityksen aikana haastatellut henkilöt Työryhmä 1. Teknologia ja tuotteet Timo Kohtamäki Matti Mantere Jukka Kleemola Jouko Munukka Tahvo Pekkinen Erkki Peltomäki Martti Kärkkäinen Hanna Järvenpää Lauri Kivekäs Jussi Syrjynen Juha Kainulainen Jouko Lehtonen Jukka Isotalo Erkki Nevala Harry Harjula Markku Nummelin Jussi Kauppi Osmo Torvinen Aarno Ahti Matti Räinä Kari Ruohonen Jaakko Heikkilä Kimmo Fischer Timo Markkanen Pekka Perttula Kaarlo Sell Matti Mannonen Esko Järvenpää Timo Saarenketo Timo Myllys Keijo Haavikko Esa Haapa-Aho Markku Jonninen Timo Kallio Heikki Kangas Seppo Ruotsalainen Riku Vahala Heikki Halttula Kari Kuusipuro Risto Pitkänen Rakennus Oy Lemminkäinen, insinöörirakennusyks. Rakennus Oy Lemminkäinen Terramare Oy YIT-Rakennus Oy E.M. Pekkinen Oy Valtatie Oy Lohja Rudus Oy, Kiviainekset Lohja Rudus Oy, Kiviainekset Lohja Rudus Ympäristöteknologia Oy Polarkudos Oy KWH Pipe Oy Rautaruukki Oyj Tielaitos, hallinto Tielaitos, tuotanto Oy VR-Rata Ab Ratahallintokeskus Suomen kuntaliitto Helsingin kaupunki Helsingin Satama Oulun kaupunki Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi Oy Viatek Oy Suomalainen Insinööritoimisto SITO Oy Suunnittelukeskus Oy Vesihydro Oy Finnmap Infra Oy Finnroad Oy Suunnittelukortes Oy Roadscanners Oy SKOL Niska & Nyyssönen Oy Terrasolid Oy IdeaChip Oy Fortum Engineering Oyj Sonera Oyj Tekla Oy Vesi- ja viemärilaitosyhdistys Viasys Oy Nordkalk Oy TL-Suunnittelu Oy 35

Työryhmä 2. Tilaajatoiminnot Jukka Hirvelä Matti-Pekka Rasilainen Juha Heikki Pasanen Keijo Kostiainen Martti Huomo Antti Huovila Hannu Leinonen Veikko Raiskila Martti Tieaho Juha Koivisto Riitta Kajatkari Matti Tiainen Jarmo Holmström Hannu Kostiainen Pertti Rantanen Pekka Roitto Eero Karjaluoto Seppo Ronni Juhani Kuusisto Hannu Seva Matti Mantere Jukka Kleemola Tahvo Pekkinen Kari Ratinen Vesa Ranta-Pere Timo Markkanen Jussi Kauppi Tielaitos, hallinto Tielaitos, hallinto / Uudenmaan tiepiiri Ratahallintokeskus Merenkulkulaitos Ilmailulaitos Fortum Oyj, Neste Engineering Sonera Oyj Helsingin kaupunki / (Rakli) Espoon kaupunki Nurmijärven kunta Kotkan Satama Oy, Satamanpito Helsingin Energia Espoon Sähkö Vattenfall verkkoliiketoiminta Nokia Real Estate StoraEnso Oyj, teollisuusrakentaminen Tielaitos, tuotanto VR-rata Oy YIT-Rakennus Oy Tekra-Yhtiöt Rakennus Oy Lemminkäinen Terramare Oy Pekkinen E.M. Oy LV Lahti Vesi Oy / (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys) Kemwater Services Suunnittelukeskus Suomen kuntaliitto Työryhmä 3. Vienti ja kansainvälistyminen Rahoittajat Suomi Ulkoasiainministeriö Eero Kontula Ympäristöministeriö Klaus Munsterhjelm Finnfund Kalevi Hiltunen Fide Oy Jyrki Wirtavuori Pohjoismaat NDF (Nordic Development Fund) Venäjä World Bank, Moskova UNDP, Moskova EU/Tacis, Pietari Former SU ECAT, Liettua Leena Saavalainen Olli Lento Jussi Karakoski Matti Salimäki Pekka Pietilä 36

Muut World Bank, Washington World Bank, Washington EBRD, Lontoo Asian Development Bank, Manila IRC, International Water and Sanitation Centre Finpro, Helsinki Finpro, Washigton Vientikeskus, Brasilia Vientikeskus, Latvia/Liettua/Viro Vientikeskus, Thaimaa Vientikeskus, Venäjä/Pietari Antti Talvitie Kari Homanen Ulf Hindström Jyrki Wartiovaara Heikki Wihuri Antti Saarinen Kari Janhunen Taavi Siuko Jorma von Hertzen Jussi-Pekka Aittola Marjatta Punin Yritykset: Skanska East Europe Oy Juha Mattila Rakennus Oy Lemminkäinen Matti Mantere Sonera Oyj Hannu Leinonen Rakennusteollisuuden Keskusliitto RTK Jaakko Kujala Tielaitos, tuotanto Raimo Sallanmaa Haastatellut työryhmän 3 jäsenet: YIT- Rakennus Oy Sito-yhtiöt Rakennus Oy Lemminkäinen Finnroad Oy Jaakko Pöyry Group Oyj IVO Transmission Engineering Oy PCA Corporate Finance Oy PCA Corporate Finance Oy Infratec Oy Markku Ukkola Kimmo Fischer Risto Kupila Pekka Jokela Teuvo Salminen Pekka Salo Seppo Siljama Aatos Hallipelto Matti Ojala Työryhmien toiminnan ulkopuolella kaikkien työryhmien toiminnan tukemiseksi tehdyt haastattelut ja tapaamiset Jarmo Hukka TTKK, Vesi- ja ympäristötekniikka Osmo Seppälä TTKK, Vesi- ja ympäristötekniikka Juhani Reen RAKLI Raimo Seppälä RAKLI Hannu Ruuhijärvi Elisa / HPY Operator Network Service Reijo Ahti Elisa / HPY Operator Network Service Pekka Pakkala Tekes Washington, USA Christian Kurtén Nokia Networks Esko Tähti Suomen Talotekniikan Kehityskeskus Oy TAKE Pertti Lehtonen Digita Oy Infrastruktuuri Pertti Kalervo Digita Oy Infrastruktuuri Jari Kostama Suomen Kaukolämpö ry Matti Nuutila Suomen Kaukolämpö ry. 37

Yrjö Laiho Tapio Annala Markku Peräniitty Reino Lehtonen Jouko Lehtonen Sakari Lotvonen Juha Parantainen Eeva Linkama Reijo Korhonen Tapani Karonen Mauri Heikkonen Risto Kulmala Raine Hautala Tuomo Laine Jarmo Takaloeskola Fortum Power and Heat Oy Teknologia Fortum Power and Heat Oy Teknologia Fortum Power and Heat Oy Teknologia Elisa /HPY Rautaruukki Oy PSV- Maa ja Vesi Oy Liikenneministeriö Tiehallinto Helsingin kaupungin rakennusvirasto Suomen Maarakentajien Keskusliitto ry Ympäristöministeriö VTT Yhdyskuntatekniikka VTT Yhdyskuntatekniikka Finnpro Espoon kaupunki, Tekn.virasto, kunnall.tekn. 38

Tekesin teknologiakatsauksia 101/2000 Infrarakentamisen ja -palveluiden kehitysnäkymät. INFRA-teknologiaohjelman tarveselvitys. 38 s. Laura Apilo 100/2000 Kartoitus pienhiukkastutkimuksesta Suomessa. 43 s. Jorma Jokiniemi, Mikael Ohlström, Markku Kulmala, Kaarle Hämeri 99/2000 Evaluation of the Dutch and Finnish Situation of Energy Recovery from Biomass and Waste. Ronald de Vries, Ronald Meijer, Lassi Hietanen, Elina Lohiniva, Kai Sipilä 98/2000 Kohti yksilöllistä mediamaisemaa. 120 s. Kuluttajatutkimukset-hanke (Kultu) 97/2000 Content Generation in the Wireless Space with a Focus on Southern California. 64 p. Tuomas Pollari, Veikko Valli 96/2000 By-products in Earth Construction - Assessment of Acceptability. 95/2000 Metsäklusterin tulevaisuusskenaariot. 68 s. Tarja Meristö, Jyrki Kettunen, Christine Hagström-Näsi 94/2000 Sähkö- ja elektroniikka-alan palvelujen kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta. 49 s. Krista Laine, Heli Penttinen ja Anna Kotsalo-Mustonen 93/2000 Sivutuotteet maarakenteissa, Käyttökelpoisuuden osoittaminen. 86 s. U-M. Mroueh, M. Wahlström, E. Mäkelä, P. Heikkinen, R. Salminen, M. Juvankoski, M. Tammirinne, J. Kauppila, J. Sorvari 92/2000 By-products and Recycled Materials in Earth Structures Materials and Applications. 96 p. 91/2000 Sivutuotteet ja uusiomateriaalit maarakenteissa Materiaalit ja käyttökohteet. 96 s. 90/2000 Internet muuttaa päivittäistavarakaupan jakelurakenteita. 54 s. Tom Jaakkola, Vesa Kämäräinen 89/2000 Teolliset komponenttiohjelmistot, Kehittämistarpeet ja toimenpide-ehdotukset. 129 s. Eila Niemelä, Seppo Kuikka, Kirsti Vilkuna, Markku Lampola, Jarmo Ahonen, Marko Forssel, Raimo Korhonen, Veikko Seppänen, Olli Ventä 88/2000 Elintarviketeollisuuden tuoteturvallisuus, Hygieniaklinikan loppuraportti. 37 s. Anna-Maija Sjöberg, Johanna Maukonen, Hanna Miettinen, Ari Virtanen 87/2000 Talotekniikan markkinat Saksassa. 46 s. Jaana Moore 86/2000 Suomen vesihuollon vientitoiminnan kehittäminen, Vesihuolto 2000 -teknologiaohjelman selvitys. 71 s. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Vesi- ja ympäristötekniikan laitos 85/2000 Teknologia ja ilmastonmuutos, Lähtökohtia CLIMTECH-teknologiaohjelmalle. 65 s. Ilkka Savolainen, Sami Tuhkanen, Mikael Ohlström, Riitta Pipatti, Kim Pingoud, Allan Johansson 84/2000 Saastuneiden maiden riskinarviointi kansainvälinen tilanne. 48 s. Ulla-Maija Mroueh 83/2000 Teknologian siirto osana pk-yrityksen kansainvälistymistä. 36 s. Reijo Itkonen, Hanna Pohjonen, Harri Puurunen, Mika Tervonen, Pekka Tola, Kirsi Tuominen 82/99 Virtuaaliympäristöt kuvan sisälle vievät tekniikat. 171 s. Ilpo Reitmaa 81/99 Biopharmaceutical Business in California. 23 s. Tanja Rautiainen 80/99 Vesihuolto 2000-luvulla Infraklusterin esiselvitys vesihuollon kehittämiseksi. 33 s. Hannu Vikman 79/99 Ohjeita ja oivalluksia kansainvälistyvälle uusmediayritykselle. 49 s. Marita Rainbird 78/99 Tutkimuksen ja tuotekehityksen verkottumisen strategiat Tutkimus yritysten avainhankkeista. 55 s. Aki Halme, Matti Pulkkinen, Jussi Tiilikka Julkaisujen tilaukset Tekesistä: www.tekes.fi/julkaisut 39