Infrarakentamisen ja -palveluiden kehitysnäkymät

Infrarakentamisen ja -palveluiden kehitysnäkymät INFRA-teknologiaohjelman tarveselvitys Laura Apilo Teknologiakatsaus 101/2000

Infrarakentamisen ja -palveluiden kehitysnäkymät INFRA-teknologiaohjelman tarveselvitys Laura Apilo Teknologiakatsaus 101/2000 Helsinki 2000

Kilpailukykyä teknologiasta Tekes tarjoaa rahoitusta ja asiantuntijapalveluja kansainvälisesti kilpailukykyisten tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämiseen. Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina runsaat kaksi miljardia markkaa teknologian kehityshankkeisiin. Teknologiaohjelmien avulla maahamme luodaan uutta teknologiaosaamista yritysten, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen yhteistyönä. Ohjelmien tavoitteena on nostaa teknologista kilpailukykyämme tulevaisuuden keskeisillä teollisuuden toimialoilla. Tällä hetkellä Tekesillä on käynnissä noin 60 teknologiaohjelmaa. ISSN 1239-758X ISBN 952-457-015-7 Kannen kuva: Tuusulantien ja Kehä I:n liittymä. Kuvaaja: Antonin Halas, Studio Halas Oy Kansi: Oddball Graphics Oy Sisäsivut: DTPage Oy Paino: Paino-Center Oy, 2001

Esipuhe Tekesin Energia-, ympäristö- ja rakennusteknologian yksikkö noudattaa klusteristrategiaa kiinteistö- ja rakennusalan kehittämisessä. Kiinteistö- ja rakennusklusteri muodostuu osaklustereista, jotka tekevät omat kehitysstrategiansa. Teknologiaohjelmia perustetaan näiden strategioiden pohjalta. Infraklusteri on osaklusteri, joka vastaa verkostojen rakentamisesta ja niihin liittyvien palvelujen tuottamisesta sekä verkostojen käytöstä ja ylläpidosta. Klusterin ytimenä on maa- ja vesirakennusala, ja sen suurena potentiaalina on muiden toimialojen osaamisen käyttöönotto infrarakentamisessa. Useat toimijat, erityisesti maa- ja vesirakennusala, ovat olleet aloitteellisia ja ehdottaneet jo 1990-luvun lopulla alan yhteisen teknologiaohjelman käynnistämistä. Ohjelman suunnitteluvaiheessa ilmestyivät muun muassa teknologiakatsaukset Infraklusterin esiselvitys - Tutkimuksen tulokset väylien rakentajien ja ylläpitäjien toimintojen kehittämiseksi (72/99) sekä Vesihuolto 2000-luvulla Infraklusterin esiselvitys vesihuollon kehittämiseksi (80/99). Julkisen sektorin avautuminen rakentamisen ja ylläpidon kilpailuttamiselle tuki myös käsitystä kansainvälisesti kilpailukykyisen ja vientikykyisen teollisuudenalan syntymisestä infrasektorille. Vuoden 2000 alussa käynnistettiin tämä tarveselvitysprojekti ja tehtävänä oli analysoida koko sektori sekä fokusoida sisältö teknologiaohjelmaksi. Lähestymistapa meni osittain aiemmin tehtyjen selvitysten päälle, mutta lopputuloksen kannalta saatiin näin vahva sitoutuminen. Tarveselvitystyöhön pyrittiin ottamaan mukaan koko klusteri joko johtoryhmään tai perustettuihin neljään työryhmään tai haastateltavien joukkoon. Tarveselvitystyön tulokset on esitetty tässä teknologiakatsauksessa. Luvussa 9 on projektin käsitys tulevan teknologiaohjelman tavoitteista. Käsityksemme on, että hyvin suuri osa mukana olleista on innostuksella johtopäätösten takana. Kiitos tästä kuuluu johtoryhmälle ja sen puheenjohtajalle Matti Mantereelle ja pääsihteerille Laura Apilolle. Erityisellä kiitoksella on mainittava myös työ, jota työryhmäpuheenjohtajat Jaakko Heikkilä, Timo Nurminen, Markku Ukkola ja Heikki Jämsä ovat tehneet. Teknologiakatsauksen on kirjoittanut ja koonnut projektityöskentelyn perusteella projektin pääsihteeri, TkT Laura Apilo. Tom Warras Tekes

Alkusanat Kesällä 1998 käynnistettiin Tekesin sekä Maarakennusalan ja Päällystealan neuvottelukuntien toimesta Infraklusterin esiselvitys. Työn tavoitteina oli selvittää infrapalveluita tuottavan toimialan nykypäivän markkina- ja teknologiatilannetta ja sen muutostarpeita sekä hahmottaa alan visiota vuodelle 2020. Tässä vuoden 2000 alussa käynnistyneessä tarveselvityksessä jatkettiin ja laajennettiin esiselvityksessä tarpeelliseksi havaittua tarkastelua. Tarveselvityksen tärkeinä tehtävinä on ollut tunnistaa sellaiset kehitystoiminnan painopisteet, joihin alan yritykset sitoutuvat ja jotka tukevat yritysten liiketoimintastrategioita sekä kartoittaa mahdollista teknologiaohjelmaa. Myös alan kehittämisen kotimaisista ja kansainvälisistä kytkennöistä on huolehdittu. Tähän raporttiin on koottu yhteenveto INFRA-teknologiaohjelman tarveselvityksen tuloksista. Tarveselvityksessä tuotetun tiedon perusteella Tekesillä on valmiudet päättää INFRA-teknologiaohjelman käynnistämisestä. Tarveselvityksen tuloksena on kuvattu Infra-alan toimintaympäristö tulevaisuudessa INFRA-teknologiohjelman tavoitteet INFRA-teknologiaohjelman strategiset painopisteet Ohjelman hyödyt ja vaikuttavuus Teknologiaohjelman laajuus ja jakautuminen strategisten painopisteiden kesken. Tarveselvitysvaiheen työtä ohjasivat johtoryhmä ja neljä työryhmää, joista jokaiseen kuului puheenjohtaja ja sihteeri sekä asiantuntijajäseniä: 1. Teknologia ja tuotteet pj. Jaakko Heikkilä, siht. Harri Mäkelä, Laura Apilo 2. Tilaajatoiminnot pj. Timo Nurminen, siht. Markku Teppo 3. Vienti ja kansainvälistyminen pj. Markku Ukkola, siht. Matti Ojala 4. Osaaminen ja imago pj. Heikki Jämsä, siht. Tero Wallin Kaikki työryhmät: prosessiohjaus Harto Räty Sihteerit ovat vastanneet haastatteluin kootun tiedon keruusta ja jalostuksesta. Jäsenet ovat toimineet asiantuntijoina tunnustellen tarveselvitystyön edetessä myös oman alansa teknologiatarpeita. Tarveselvityksen johtoryhmän jäseninä toimivat Matti Mantere, puheenjohtaja Rakennus Oy Lemminkäinen Jaakko Heikkilä Viatek Oy / SKOL Heikki Jämsä Asfalttiliitto ry Eero Karjaluoto Tielaitos, tuotanto Teuvo Kolunen VR Rata Oy Martti Kärkkäinen Lohja Rudus Oy Ab / RTT Ilkka Laine RTK Hannu Leinonen Sonera Oyj Osmo Mettänen SML Timo Nurminen CM-Urakointi Oy Veikko Raiskila Helsingin kaupunki / Rakli Markku Ukkola YIT-Rakennus Oy Tom Warras Tekes Raportissa esitetyt tulokset perustuvat alan toimijoiden avainhenkilöiden haastatteluihin ja työryhmätyöskentelyn tuloksiin, joita on työstetty johtoryhmän ja sihteeristön toimesta. Tarveselvitysraportin on koonnut VTT Yhdyskuntatekniikassa Laura Apilo yhteistyössä työryhmien sihteerien kanssa.

Sisällysluettelo Esipuhe Alkusanat 1 Infrastruktuuri suomalaisessa yhteiskunnassa 1 2 Tarveselvitys INFRA-teknologiaohjelman tarpeen ja sisällön tunnistamiseksi 3 2.1 Tarveselvityksen tehtävä ja toteutus 3 2.2 Muut infra-alan teknologiaohjelmat 4 2.3 Infrarakentamisen t&k-toiminnan laajuus 5 3 Infraklusterin rajaus teknologiaohjelmassa 7 3.1 Rakenteet ja toimijat 7 3.2 Toiminnot 8 4 Infra-alan liiketoiminnan ja osaamisen tulevaisuus 9 4.1 Infraklusterin tulevaisuudenkuva 9 4.2 Infraklusterin liiketoimintavisio 2020 9 5 Infrateknologian kehittäminen 11 5.1 Teknologiaohjelman esiselvityksen tulokset 11 5.2 Tarveselvityksessä esiin tulleita asioita 11 5.3 Kehittämisehdotuksia 12 6 Tilaajatoimintojen kehittäminen 15 6.1 Teknologiaohjelman esiselvityksen tulokset 15 6.2 Tarveselvityksessä esiin tulleita asioita 15 6.3 Kehittämisehdotuksia 15 7 Viennin ja kansainvälistymisen edistäminen 17 7.1 Teknologiaohjelman esiselvityksen tulokset 17 7.2 Infrarakentaminen Yhdysvalloissa 18 7.3 Suoritetun kyselyn tulokset 18 7.4 Kehittämisehdotuksia 19 8 Osaaminen ja imago 21 8.1 Yleistä 21 8.2 Koulutus 21 8.3 Imago 22 8.4 Tutkimus ja tuotekehitys 22 8.5 Kehittämisehdotuksia 22 9 Ehdotus INFRA-teknologiaohjelmaksi 25 9.1 INFRA-teknologiaohjelman tasot 25 9.2 INFRA-teknologiaohjelman tavoitteet 25 9.3 INFRA-teknologiaohjelman strategiset painopisteet 26 9.4 INFRA-teknologiaohjelman strategisille painopisteille suunnattuja teemoja 27 9.5 Ohjelman hyödyt ja vaikuttavuus 28 9.6 Teknologiaohjelman laajuus ja jakautuminen strategisten painopisteiden kesken 29 Yhteenveto 31 Liite 1 33 Liite 2 35 Tekesin teknologiakatsauksia 39

1 Infrastruktuuri suomalaisessa yhteiskunnassa Infraklusterilla ymmärretään tässä tarveselvityksessä kulkuyhteyksien ja yhteiskunnan muiden fyysisten verkostojen suunnittelusta, rakentamisesta, materiaalituotannosta, kunnossapidosta ja käytön toimivuudesta huolehtivaa elinkeinosektoria (osaamiskeskittymää). Infran verkostoja ja rakenteita rakennetaan ja ylläpidetään vuosittain noin 20 miljardilla markalla Suomessa. Infrapalvelut muodostavat noin viidenneksen rakentamisen kokonaistuotannosta. Viennin osuus suomalaisesta alan yritystoiminnan volyymistä on noin 12 %. Yhteiskunta käyttää verkostoja ja rakenteita tavaroiden ja henkilöiden kuljetukseen, tietoliikenteeseen, energian-, veden-, kaasun- ja öljyn siirtoon, varastointiin ja muihin palveluihin noin 100 miljardin markan arvosta vuosittain. Infrastruktuurin verkot ovat suurelta osin yhteiskunnan omistamia, tai ne on sijoitettu julkisiin rakenteisiin, kuten esimerkiksi energia- ja vesihuoltoverkko katurakenteeseen. Toimintaraamit liikenneinfrastruktuurin kehittämiselle ja ylläpidolle on luotu poliittisin kannanotoin. Liikenne- ja viestintäministeriön liikennejärjestelmälle asettamien yleistavoitteiden mukaisesti liikenneinfralla pyritään tukemaan yhteiskuntataloudellista tehokkuutta ja yritystalouden kilpailukykyä ja logistiikkaa liikkumisen alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon toteutumista ihmisiin ja luontoon kohdistuvien haittojen minimointia liikennejärjestelmän sopeutumista rakennettuun ympäristöön ja luonnonvarojen säästämistä. Pitkät etäisyydet ja vaativat sääolot ovat Suomelle ominaisia, mikä vaikuttaa myös infrastruktuurin verkostostojen laajuuteen ja niiltä vaadittaviin ominaisuuksiin. Verkostojen rakennus- ja ylläpitokustannukset ovat meillä suuremmat kuin useimmissa muissa länsimaissa. Bruttokansantuotteesta suunnataan Suomessa vain 0,8 % liikenneväyliin, kun vastaava luku Euroopassa on yleensä 1,0 1,2 %. Koko maa- ja vesirakentamisen osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 1996 1,8 %, kun se vuonna 1975 oli 2,7 %. Infrarakenteisiin kuuluvat kaikki yhdyskunnan tarvitsemat fyysiset verkostot (kuva 1). Infrastruktuurin verkostot voidaan jakaa kolmeen luokkaan omistajuuden perusteella esim. seuraavan jaottelun mukaisesti: julkiset ja avoimet esim. tiet, rautatiet maksuperusteiset esim. vesihuoltoverkko yksityiset ja kilpaillut esim. sähkö- ja energiaverkot Infrapalvelut ovat ehtona koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Monien niin elinkeinoelämän kuin yksityisten henkilöidenkin tarvitsemien peruspalveluiden tuottamisesta ja Vesiväylät Lentokentät Tieverkosto Yksityistiet metsäautotiet Katuverkosto Energiahuoltoverkosto Raideliikenneverkosto Tietoliikenneverkosto Vesihuoltoverkosto Ympäristörakenteet Maanalaiset rakenteet Vapaa-ajan rakenteet Talojen perustukset Talojen piharakenteet Kuva 1. Infran rakenteet. 1

Hyvinvointi Metsä Energia Elintarvike Infraklusteri Kiinteistö- ja rakennusklusteri 1 2 Tietoliikenne Kuljetus Metalli ja kaivos 1 2 Tilaaja ja tuottaja infraklusterin sisällä esim. Ratahallintokeskus ja VR Rata Oy Tilaajan ja tuottajan ydinbusiness toisessa klusterissa, mutta osa busineksesta myös infraklusterissa, esim. Sonera Kuva 2. Infraklusterin liityntäpinnat muuhun elinkeinoelämään / VTT Rakennustekniikka. ylläpidosta huolehtii infrasektori. Tällaisia yksityisen kansalaisen tarvitsemia palveluja ovat mm. sähkö, vesihuolto, kaukolämpö ja teiden sekä katujen hoito. Infrapalveluiden tuottamisessa on tärkeänä seikkana otettava huomioon erilaisten käyttäjien palvelutaso-odotukset ja verkostojen käytön kustannukset. Infrarakentamisen toimiala on keskeisessä asemassa suhteessa muuhun elinkeinotoimintaan (kuva 2). Infran verkostojen toimivuus on erittäin tärkeää monille elinkeinosektoreille, jotka tarvitsevat liiketoiminnassaan kuljetus- ja tiedonsiirtoyhteyksien verkostoja ja peruspalveluja. Kuljetukset ovat tärkeitä monille klustereille, ja valittava kuljetusmuoto vaihtelee tuotteen mukaan. Maatiekuljetukset ovat keskeinen tuotannontekijä mm. metsäteollisuudessa, kun taas metalli- ja kaivosteollisuuden raskaat kuljetukset suosivat raideliikennettä. Elintarviketeollisuudessa kuljetusten merkitys on lisääntynyt tuotannon keskittämisen ja varastojen pienentämisen seurauksena. Taajamissa tyypillistä on verkostojen yhteiskäyttö sijoittamalla maanalaiset tietoliikenne-, energia- ja vesihuoltoverkostot liikenneväylien yhteyteen. Maarakennus tarjoaa mahdollisuuksia myös voimakkaasti kasvavalle ympäristöklusterille uusien materiaali-, rakenneratkaisu- ja työtekniikkavaihtoehtojen muodossa. Liikenneyhteyksien toimivuus on yritysten logistiikkakustannusten minimoimiseksi erittäin tärkeää, jotta pitkä etäisyys Suomesta eurooppalaisille markkinoille ei heikentäisi kohtuuttomasti yritysten kilpailukykyä. Vain noin 5 % kokonaiskustannuksista aiheutuu verkkojen rakentamisesta ja ylläpidosta ja noin 95 % on liikenteen kustannuksia. Väylien kunnolla on siten optimitila, jossa verkkoa käyttävän liikenteen ja väylänpitäjän yhteenlasketut kustannukset ovat minimissään. 2

2 Tarveselvitys INFRA-teknologiaohjelman tarpeen ja sisällön tunnistamiseksi 2.1 Tarveselvityksen tehtävä ja toteutus MVR-alan elinkeinoelämän ja julkisen sektorin menettelytapojen ja osaamisen kehitystarpeita kartoitettiin keväällä 1999 valmistuneessa Infraklusterin esiselvityksessä. Esiselvityksen tulosten valossa teknologiaohjelmalle on kiistaton tarve. Esiselvityksen perusteella tunnistettiin lukuisia kehitystarpeita mm. alan elinkeinoelämän kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi, tilaaja-tuottaja-prosessien ja urakkamuotojen kehittämiseksi sekä verkottumisen edistämiseksi. Lisäksi tarvitaan toimenpiteitä innovaatioiden löytämiseksi, hyödyntämiseksi sekä tuotteistamiseksi sekä alan imagon nostamiseksi ja koulutuksen kehittämiseksi. Vuoden 2000 alusta käynnistyneen tarvekartoitusvaiheen tehtävänä on ollut laajentaa ja syventää esiselvityksen näkökulmaa. Nyt toteutetussa tarveselvityksessä on tarkasteltu kaikkien fyysisen infrastruktuurin verkostojen kehitystarpeita ottaen huomioon myös muut klusterit, joissa kehitettyä osaamista voidaan mahdollisesti hyödyntää infrarakentamisessa. Tarveselvityksessä kiinnitettiinkin erityistä huomiota MVR-alan ja muiden toimialojen rajapintoihin ja niiltä mahdollisesti löydettävissä oleviin reunainnovaatioihin. Tarveselvityksessä on priorisoitu esiselvityksessä esiin nousseita osa-alueita ja tunnistettu ne aihealueet, joihin kohdistuvalla kehitystyöllä on mahdollista saavuttaa suurimmat hyödyt. Tarveselvitysvaiheessa organisaatio muodostui johtoryhmästä, visiotyöryhmästä ja pääteemojen ympärille kootuista työryhmistä (kuva 3). Esiselvityksen tuloksen perusteella hanke jakautui neljään pääteemaan, joita työstettiin neljän työryhmän tukemana. Työryhminä olivat 1. Teknologia ja tuotteet 2. Tilaajatoiminnot 3. Vienti ja kansainvälistyminen 4. Osaaminen ja imago 1. TYÖRYHMÄ-TYÖSKENTELYN TULOKSET Työryhmät: InfraTEK, InfraTIL, InfraKV ja InfraKOU 2. ALAN TOIMIJOIDEN NÄKEMYS Haastattelujen pohjalta Työryhmät: InfraTEK, InfraTIL ja InfraKV 3. JOHTORYHMÄN JA VISIOTYÖRYHMÄN POHDINNAT 4. SIDOSRYHMIEN PALAUTE INFRA-ALAN VISIO TARVESELVITYS Toimialan liiketoimintavisio ja tavoitteet Teknologiaohjelman tavoitteet Strategiset painopisteet Lopputulos raporttina 11/2000 INFRA TEKNOLOGIA- OHJELMA 2001 2005 01/2000 10/2000 01/2001 Kuva 3. Tiedon hankinta ja jalostus teknologiaohjelman sisällön määrittelemiseksi. 3

Työryhmien sihteerien tehtävänä on ollut sidosryhmähaastattelujen avulla täydentää ja syventää tietoa toimialan teknologiatarpeista. Tietoa on kerätty haastatteluin, ja se on jalostettu hankkeen edellyttämään muotoon yhdessä työryhmien kanssa. Tiedot on esitelty ja käsitelty tarvittaessa esimerkiksi toimialoittain, jolloin yksittäisen yrityksen tai organisaation esille ottamat asiat eivät kohdistu asianomaiseen tahoon. Tämän raportin luvuissa 5 8 on esitetty työryhmien toiminnan tulokset. Tarveselvityksessä on tunnistettu ne osa-alueet, joille suunnatulla t&k-toiminnalla parhaiten edistetään tuottavuuden ja laadun sekä elinkeinoelämän toimintaedellytysten ja kilpailukyvyn parantamista. Alalla toimijoita haastattelemalla on selvitetty mm. seuraavia kysymyksiä: Mitä tarvitaan, jotta ohjelman tuloksena syntyy uusia vientikelpoisia tuote- ja toimituskokonaisuuksia ja liiketoimintaa? Miltä alueilta puuttuu osaamista, mitkä ovat keskeiset tutkimustarpeet ja niiden kytkeytyminen liiketoimintaan? Mitkä toimialat ja yritykset olisivat ohjelman keskeisiä osallistuja- ja hyödyntäjätahoja? Millaisia kotimaisia toimintamekanismeja tarvitaan yritystoiminnan ja viennin kehittymistä tukemaan? Mitkä olisivat tulevan teknologiaohjelman osa-alueet ja niiden keskinäinen laajuus? Tarveselvityksen tuloksena on saatu Ehdotus teknologiaohjelmaksi Tekesin hallitukselle Teknologiaohjelman tavoitteet, jotka palvelevat alan yritysten strategioita Teknologiaohjelman painopisteet, ja teemat niiden alustavaksi sisällöksi Kuvaus teknologiaohjelmalla saavutettavista hyödyistä Avainyritysten sitoutuminen ohjelmaan ja sen tavoitteisiin Alan elinkeinoelämä, julkinen sektori ja julkiset rahoitustahot ovat ohjelman valmistelussa voineet vaikuttaa ratkaisevasti sen painopisteisiin. Toteutuessaan ohjelma tarjoaa yrityksille mahdollisuuden kehittää toimintaansa ja osaamistaan omien tarpeittensa mukaisesti. Teknologiaohjelman projektit voidaan toteuttaa joko useiden tahojen yhteishankkeena, missä on mukana monipuolisesti alan eri toimijoita tai yksittäisen yrityksen t&k-hankkeena. Ohjelman osissa otetaan siten huomioon yhdessä ja erikseen alan pk-sektorin ja suuryritysten tarpeet sekä julkisen sektorin tuotannon toimijoiden ja tilaajien tarpeet. 2.2 Muut infra-alan teknologiaohjelmat Suomessa on lukuisia infrarakentamista koskevia käynnissä tai valmisteilla olevia teknologiahankkeita. INFRA-ohjelman tarveselvitysvaiheessa selvitettiin tällaisten hankkeiden sisältö pääpiirteittäin tietoaukkojen tunnistamiseksi ja muissa yhteyksissä tuotetun tiedon hyödyntämiseksi. Seuraavassa on esitetty lyhyesti infrarakentamisen kannalta keskeisimmät kokonaisuudet: a) Selvitykset tulevaisuuden ohjelmien suuntaamiseksi 1. Vesihuolto 2000-luvulla. Esiselvitys vesihuollon kehittämiseksi. Vesihuollolla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia toimenpiteitä raakavedenhankinnasta, veden käsittelystä ja jakelusta viemäröintiin, jäteveden käsittelyyn ja käsitellyn jäteveden johtamiseen vesistöön. Vesi- ja viemärilaitokset ylläpitävät vesihuollon infrastruktuuria. Esiselvityksen päämääränä on vesihuollon tutkimustarpeiden kartoitus, priorisointi ja tarvittavien tutkimusresurssien arviointi. Päämäärää on lähestytty tarkastelemalla yhteiskunnan ja yhdyskuntien eli vesihuollon toimintaympäristön kehitysnäkymiä 2010-luvulle, analysoimalla vesihuollon haasteita, ongelmia ja kehittämistarpeita sekä arvioimalla tarvittavia toimenpiteitä, niiden joukossa tutkimustarpeita. 2. Suomen vesihuollon vientitoiminnan kehittäminen (VEVI) Vesihuolto 2001 -teknologiaohjelman hanke (TTKK/VYT). Viennistä valtaosa on laite- ja materiaalivientiä, mutta siihen sisältyy myös urakointia ja suunnitteluvientiä. Kohdealueista tärkein on lähialueet (Suomen ja kv. rahoittajien tuki). Potentiaalisia vientimarkinoita ovat Keski- ja Itä- Euroopan maat ISPA-ohjelman kautta. 3. Kaapelit ja informaatioteknologia maarakennusnäkökulmasta Katurakenteet ja -päällysteet -hankkeessa on tehty Kaapelit katurakenteessa -esiselvitys vuonna 1998. Raportissa on nimetty jatkoselvitystarpeita, jotka on ryhmitelty seitsemän otsikon alle. Työtä on ohjannut alan teollisuuden ja Suomen Kuntaliiton edustajien työryhmä. Esiselvityksen perusteella tunnistettuja puutteita on jatkossa tarkoitus korjata erillisin hankkein. 4

4. Pohjarakentamisen ja maamekaniikan teknologiaohjelman valmistelu (PRIMA 2003) Prima 2003 on pohjarakentamisen ja maamekaniikan ohjelma, jonka tavoitteena on toimialakohtaisesti kehittää vientikilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita. Pääpainona kehitystyössä ovat rakennus- ja asennusmenetelmien kokonaispaketit, jotka tukeutuvat vahvaan kansalliseen osaamiseen sekä mitoitusohjeistukseen. Tavoitteena edelleen on luoda otolliset olot huipputuotteiden kehittämiselle myös tulevaisuudessa. Pohjarakentamisen tuotteiden ja järjestelmien kehittämisen lisäksi tutkimusohjelmassa panostetaan pohjarakenteiden pitkäaikaiskestävyyden ja elinkaarikustannusten hallitsemiseen liittyvän osaamisen ja järjestelmien kehittämiseen sekä luodaan pohjarakenteiden mitoitusmenetelmiä ja mitoituksen ohjelmistoja. Hankeen kestoksi on suunniteltu viisi vuotta ja laajuudeksi noin 80...160 henkilötyövuotta ja rahassa 50...85 milj. mk. Ohjelman tavoitteena on lisätä toimialan liikevaihtoa noin 500 milj. mk, josta 90 % muodostuisi viennin lisääntymisestä. Tarveselvitys valmistuu vuoden 2000 loppuun mennessä. 5. Stabilointitekniikat Käynnissä on ollut joitakin laajuudeltaan vaihtelevia hankkeita, joita ei ole koordinoitu. Tästä syystä mahdollisia päällekkäisyyksiä ja toisaalta tutkimusaukkoja ei pystytä tunnistamaan. 6. Kalliorakentaminen Tutkimus sisältää esiselvityksen kalliorakentamisen nykytilasta ja kehitysnäkymistä sekä tarvekartoituksen alan tutkimus- ja tuotekehitystarpeista. Tutkimuksen esiselvitysvaiheessa, joka painottui alkuvuodelle 2000, selvitetään kalliorakentamisen tuotantovolyymit ja kilpailukyky sekä visioidaan alan kehitysnäkymiä. Tarvekartoitusvaiheessa selvitetään kalliorakentamisen liiketoiminta-alan tutkimus- ja tuotekehitystarpeet. b) Käynnissä olevat Tekesin teknologiaohjelmat 1. Vesihuolto 2001 -teknologiaohjelma 1997 2001 Suomen vesihuoltosektorin kehittämisohjelman tavoitteena on kehittää teknologiaa, joka turvaa veden kierron: puhdasta vettä vesistöstä vesistöön. Innovatiivisten laite- ja prosessiratkaisujen kehittämisen ja kokeilun avulla alan yritykset parantavat kilpailukykyään, myös viennissä. Samalla helpotetaan uuden teknologian käyttöön ottoa vesi- ja viemärilaitoksissa. Myös haja-asutusalueiden vesihuolto on kehittämisen kohteena. Ohjelman painoalueina ovat talousveden laadun turvaavat prosessit, laitteet ja kemikaalit, verkostojen korjausteknologia, laitosten ja verkostojen ohjausjärjestelmät, jäteveden ja lietteiden käsittely sekä viemäriverkon suurten yksittäiskuormitusten esikäsittelytekniikat. 2. Kehittyvä rakentamisprosessi Pro Build 1997 2001 Ohjelma tähtää sellaisten toimintakulttuurien ja prosessien kehittämiseen rakentamisessa, että ne tukevat uuden teknologian ja osaamisen kehittymistä ja hyödyntämistä markkinoilla. Kehittyneessä rakentamisprosessissa yhdistyvät joustavuus ja teollisen tuotannnon tarjoamat edut. Kehittämisen ansiosta rakentamisen laatu, tuottavuus ja kustannusten hallinta paranevat. Tämä luo rakennusalan yrityksille entistä suotuisammat edellytykset menestyä myös kansainvälisesti. Yhtenä alueena on elinkaariajattelun ja ympäristöä säästävän näkökulman edistäminen sisällyttämällä ne menettelytapoihin. Ohjelman laajuus on 50 Mmk. c) Muut ohjelmat ja hankkeet Tien pohja- ja päällystysrakenteiden tutkimusohjelma TPPT 1994 2001 / Tielaitos Väylät 2030 / LVM Liikenteen telematiikan rakenteiden tutkimus- ja kehittämisohjelma TETRA 1998 2000 / LVM DIGIROAD-hanke / Tielaitos Ympäristöklusterin tutkimusohjelma Osio 2: Kestävän yhdyskunnan infrastruktuuri (EKO-INFRA) / Ympäristöministeriö 2.3 Infrarakentamisen t&k-toiminnan laajuus Infra-alan tutkimus- ja kehitystoiminta on ollut tilaajavetoista. Yritysten oma panos t&k-toimintaan on 1990-luvulla ollut vain 0,3 % liikevaihdosta. Syynä tähän on käytössä ollut hankintamenettely, joka on painottanut ennalta määrätyn tuotteen valintaa pääasiassa hintakriteerillä. Tämän seurauksena alan teollisuus ei ole panostanut tuotekehitykseen ja innovaatioihin riittävässä määrin, vaan tavoitteena on ollut vaaditun tuotteen tuottaminen mahdollisimman edullisesti. Merkittävä osa tuotekehitysvastuusta siirtyy jatkossa tilaajilta tuottajille. Tämä edellyttää yritysten tiedollisten, taidollisten ja taloudellisten valmiuksien parantamista omaehtoiseen tuotekehitykseen. 5

Rakentaminen Infrarakentaminen Talonrakentamisen kanssa yhteistä t&k-toimintaa Suomi Ruotsi 0 1 2 3 4 5 % BKT:sta Kuva 4. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan osuus bruttokansantuotteesta vuonna 1999 / VTT Rakennustekniikka. 6

3 Infraklusterin rajaus teknologiaohjelmassa 3.1 Rakenteet ja toimijat Infrarakenteet voidaan jakaa kahteen tyyppiin: verkostot esim. liikenneväylät, tietoliikenne-, energia- ja vesihuoltoverkot pistemäiset esim. kaatopaikat, urheilukentät, kohteet pihat Infrarakentamisen kokonaisarvo on noin 20 mrd. mk (kuva 5). Alalle on ollut tyypillistä, että yritysten lisäksi kaikkia työvaiheita toteuttaa merkittävässä määrin julkinen sektori. Alan kokonaisvolyymistä yksityisten yritysten toteuttama osuus on 8 10 mrd. mk. Infrapalveluiden tilaajana ja infraverkostojen omistajana ovat Suomessa liikenneverkkojen osalta julkiset organisaatiot. Alalla toimii liikevaihdoltaan sekä henkilö- ja laiteresursseiltaan hyvin erilaisia yrityksiä. Yrityksiä voidaan jaotella mm. seuraavalla tavalla: Suunnittelu- ja konsulttitoimistot, joiden osaaminen liittyy suunnittelun eri vaiheisiin. Nämä yritykset ovat kooltaan vaihtelevia. Insinöörirakentajat, jotka pystyvät toteuttamaan erilaisia toimeksiantoja suunnittelusta hoitoon. Nämä ovat suuria yrityksiä, joilla on resurssit ja kyky kokonaisurakointiin. Maansiirtourakoitsijat, joiden työsuoritukset ovat eriytyneempiä (esim. massansiirto). Nämä ovat usein kooltaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Rakennuttajakonsultit, jotka tilaajien toimeksiannosta kilpailuttavat hankkeiden suunnittelun ja rakentamisen ja huolehtivat valvonnasta. Infrapalvelujen tuotannossa tilaajalla on ollut vahva rooli. Tilaaja on ohjannut markkinoita päättämällä rakennutettavien kohteiden toteutustavoista hyvinkin yksityiskohtaisesti. Alalle ei ole juurikaan muotoutunut monivuotisia alihankinta- ja yhteistyöverkostoja, vaan työsuoritteet ovat olleet usein kertaluontoisia. Urakasta kilpailtaessa ratkaisevana on ollut hinta. Tuottajayrityksien ei ole näin ollen ollut mahdollista parantaa tuottavuuttaan tuoteominaisuuksien tai työprosessien kehittämisen kautta. Kilpailuetua on haettu yksikkökustannusten alentamisen kautta, mikä ei ole tukenut palvelujen laadun kehittymistä. BUSINESS 100 mrd.mk Jätekuljetus Tietoliikenne Tavarankuljetus Henkilökuljetus Energiansiirto Vesi+ jätevesisiirto Kaasu öljysiirto Varastointi Muu palvelu VERKOSTOJEN JA RAKENTEIDEN RAKENTAMINEN 20 mrd.mk TILAAJAT 20 mrd.mk Merenkulku Yksityis- ja metsätiet Tieverkosto Katuverkosto Raideliikenne verkosto Ilmailulaitos Lentokentät Vesiliikenne Tietoliikenneverkosto Energiahuoltoverkosto Vesihuoltoverkosto Ympäristörakenteet Vapaa-ajan rakenteet Muut rakenteet Tiehallinto RHK Muu ja tuki Kunnat Valtio Kunta Yritys/yksityinen TUOTTAJAT / TOIMITTAJAT 20 mrd.mk Yritykset Kunta/valtio Yritykset Valtio Kunta Muu Kuva 5. Volyymien jakautuminen infrarakenteiden ja alan toimijoiden kesken / VTT Rakennustekniikka. 7

3.2 Toiminnot Kaikkiin infraverkostoihin liittyvä toiminta voidaan jakaa kolmeen osaan (kuva 6), joita ovat: 1. Omistajuus 2. Rakentaminen, ylläpito ja hoito 3. Business Infraan sisällytetään kaikkien verkkojen osalta laajasti teknistä rakentamista sekä osia omistaja- ja käyttötoiminnoista. Tarkasteltavaan kokonaisuuteen kuuluu siten verkoston rakentamisen ja siihen liittyvien palvelujen lisäksi myös verkoston ylläpito ja hoito sekä kehittäminen ja rakennuttaminen. YDIN BUSINESS (CORE BUSINESS) BUSINESS (esim. tietoliikenne, sähköntuotanto ja jakelu...) VERKOSTON TOIMINTAKUNNON YLLÄPITO JA HOITO (FACILITY MANAGEMENT) VERKOSTOJEN KEHITTÄMINEN, RAKENNUTTAMINEN (PROPERTY MANAGEMENT) INFRAKLUSTERI Panoksina materiaalit, suunnittelu, tuotantolaitteet, rakennustyö RAKENTAMINEN JA SIIHEN LIITTYVÄT PALVELUT OMAISUUDEN/ SALKUN HALLINTA (ASSET MANAGEMENT) VERKOSTOJEN JA INFRA- RAKENTEIDEN OMISTAJATOIMINNOT Valtio, kunta, Sonera, Fingrid Infra-ohjelman alue Lähde: VTT Rakennustekniikka ja Valtion kiinteistölaitos Kuva 6. Infraklusterin rajaus INFRA-teknologiaohjelmassa / VTT Rakennustekniikka. 8

4 Infra-alan liiketoiminnan ja osaamisen tulevaisuus 4.1 Infraklusterin tulevaisuudenkuva Infrapalvelujen tuottamista ja alan toimintaa ohjaavat: a) toimintaympäristön muutokset b) julkisten päättäjien tavoitteet suomalaiselle infrastruktuurille (esim. LVM) c) käyttäjien eli teollisuuden ja kansalaisten tarpeet (laatu, tehokkuus) d) kansainvälisten markkinoiden pelisäännöt Alan toimintaympäristössä on tapahtumassa merkittäviä muutoksia. Kotimaisen ympäristö- ja infrarakentamisen painopiste siirtyy uudisrakentamisesta ylläpitoon ja perusparannustoimintaan. Markkinat muuttuvat tulevaisuudessa vähitellen eurooppalaisiksi ja lopulta globaaleiksi, joilla erikoisosaaminen ja vienti muodostavat omat liiketoiminta-alueensa. Markkina-alueen kasvaessa myös rakennusmateriaaliteollisuus kansainvälistyy ja kasvaa. Suurempi rakennusvolyymi toteutetaan tehokkuuden kasvaessa samoin resurssein. Markkinoiden avautuminen kilpailulle lisää alan liiketoimintaa. Alan tulevaisuudenkuvan mukaan julkinen sektori tuottaa ja kehittää jatkossa aiempaa vähemmän itse. Alan innovaatioista vastaavat myös palvelujen tuottajat, mikä tehostaa tuotteiden ja palvelujen kehittämistä käyttäjätarpeeseen. Toimiala on sisäistänyt asiakaslähtöisen toimintatavan ja kykenee kustannustehokkaasti tuottamaan asiakassovelluksia. Kilpailu on aitoa ja osin kansainvälistä, jossa rahoituksella on merkittävä osuus. Taloudelliset näkökohdat ohjaavat entistä tiukemmin rakentamista. Lopputuotteen arvossa korkea varustelutaso ja älyn sekä automaation osuus ovat merkittäviä. Toimintaraamit infrastruktuurin kehittämiselle ja ylläpidolle on luotu osin poliittisin kannanotoin. Ministeriöiden kautta ohjataan eduskunnan erityisesti valtion talousarviossa tekemien päätösten toteutumista. Liikenneväylien kehittämisen ja ylläpidon kannalta keskeisiä ovat liikenneja viestintäministeriön asettamien työryhmien selvitykset ja johtopäätökset. Infra-teknologiaohjelmaa suunnattaessa on otettu huomioon LVM:n vuoteen 2020 ulottuvat visiot ja YM:n infrapalveluihin suuntaama kehitystyö. Kotimaassa kilpailukyvyn edellytyksinä ovat tuottavuus ja tehokkuus, joita voidaan pitää myös viennin edellytyksinä. Suomelle ominaista on infrastruktuurin ylläpidon kalleus suurien etäisyyksien vuoksi. Yhteiskunnan näkökulmasta ensisijaisena tavoitteena ja haasteena on tästä syystä luoda kilpailukykyinen infrastruktuuri, jonka ylläpito ei kohtuuttomasti rasita kansantaloutta eikä heikennä vientiyritysten kilpailukykyä tarpeettoman suurilla logistiikkakustannuksilla. Kotimarkkinoille kehitetyillä laadultaan kansainvälistä huippuluokkaa olevilla palveluilla yritykset tavoittelevat aiempaa parempaa kansainvälistä kilpailukykyä ja vientituotteiden roolin merkittävyyden kasvua. 4.2 Infraklusterin liiketoimintavisio 2020 Edellä on esitetty tulevaisuudenkuva ja toimintaympäristön muutokset, joihin toimiala tulevaisuudensuunnitelmissaan varautuu. Teknologiaohjelman hankkeissa kehitetty uusi osaaminen ja tuotteet ovat yhtenä keinona yritysten kilpailukyvyn varmistamisessa uusien haasteiden edessä. Yrityksien kilpailukyvyn kannalta ratkaisevia kysymyksiä ovat: 1. Mitä tuotteita valmistetaan? 2. Kenelle tuotteita valmistetaan? 3. Millä keinoin tuotteita valmistetaan? Taulukossa 1 on esitetty alan yritysten kilpailukykyyn vaikuttavia seikkoja koti- ja vientimarkkinanäkökulmista. Vientimarkkinoiden luonne määräytyy kohdemaan mukaan, ja vientituotteiden on oltava sopusoinnussa ostajamaan kehitystason kanssa. Parhaiten suomalaiset tuotteet soveltuvat maihin, jotka kehitystasoltaan ja olosuhteiltaan vastaavat Suomea. Uusien tuotteiden ja palveluiden testaus on tehtävä kotimaassa, josta syntyy referenssejä vientimarkkinoille. 9

Taulukko 1. Visio infrapalvelujen tuottajien liiketoiminnasta. Vientimarkkinat Kotimarkkinat 1. Mitä tuotteita? projektin hallintaa keihäänkärkiosaamista rahoitusta 2. Keitä ovat asiakkaat? vienti yhteiskunta 3. Millä keinoilla? kotimarkkinoilla hankitulla kilpailukyvyllä lopputuotteen ominaisuuksia kokonaispalveluja toimintatapoja rahoitusta poikkitieteellisesti kansainvälisesti kilpailukykyisesti huippuosaamisen avulla kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti Infra-alan ensisijaisena tehtävänä on tuottaa kansantaloudelle kilpailukykyisiä peruspalveluja. Alan toiminnan tulisi olla kotimaassa niin korkeatasoista, että osaamisemme on haluttua muuallakin. INFRA-teknologiaohjelman visio: Suomalainen infraosaaminen kansainväliselle huipputasolle 10

5 Infrateknologian kehittäminen 5.1 Teknologiaohjelman esiselvityksen tulokset Teknologianäkökulmasta infraklusterin esiselvityksessä käsiteltiin mm. maarakennusalan fyysistä toimintaympäristöä ja sen muutoksia sekä alan elinkeinoympäristöä ja sen kytkentöjä muihin elinkeinoaloihin. Teknologian kehittämistarpeisiin vaikuttavat mm. hankintoja ohjaavat seikat ja kilpailuttaminen avoimilla markkinoilla. Kotimaisen teknologiakehityksen esteinä on nähty alhaisimman hinnan suuri painoarvo hankinnoissa. Vertailut tehdään pääosin investointikustannusten perusteella, koska ei ole mahdollisuuksia tai puuttuu välineet ja menetelmät esimerkiksi elinkaarikustannusten laskemiseen tai arviointiin. Infrarakenteiden ja verkostojen rakenteellisen kunnon ja kestoiän arviointiin ei ole olemassa riittävän hyviä työkaluja. Alan julkisen sektorin tilaajatoiminnot ja toisaalta suunnittelu, maarakennustuoteteollisuus ja urakointi ovat toimineet kukin omalla sektorillaan verrattain itsenäisesti, mikä on osaltaan vaikuttanut kehitystyön suuntautumiseen muualle kuin liiketoiminnan ja vientituotteiden kehittämiseen. EU mahdollistaa kuitenkin suomalaisten yritysten ja toimijoiden paremman osallistumisen erityisesti EU-rahoitteisiin ns. Itämeren alueen vientihankkeisiin, kun vientituotteet ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Esimerkiksi vesihuoltohankkeiden, rataverkon rakentamisen, talvityötekniikoiden ja kovan kallion rakentamisen osaamisella on arvioitu olevan kysyntää itäisillä lähialueilla. Louhinta- ja murskaustöille puolestaan löytyy markkinoita esim. Ruotsista. Vientituotteet ovat käytännössä myös kotimaan markkinoiden tuotteita. 5.2 Tarveselvityksessä esiin tulleita asioita Infra-alan nykytilaa kuvaavana on ollut alan jakautuminen voimakkaasti pieniin paikallisesti toimiviin organisaatioihin ja yrityksiin sekä suuriin tai suurehkoihin kansallisiin ja kansainvälisiin toimijoihin. Infra-alan teknologiat, järjestelmät ja tuotteet ovat kehittyneet Suomessa näiden sekä yksistään kotimarkkinoilla että myös maailmanlaajuisesti toimivien yritysten ja organisaatioiden toimesta. Tyypillisiä yksistään kotimarkkinoilla toimijoita (maakunnallisia) ovat katuja ja kunnallistekniikan johtoverkostoja rakentavat organisaatiot eli kunnat tai kunnalliset yhtiöt ja pienet maarakennusalan yritykset. Valtakunnallisesti energiansiirto- ja televerkkoja ja järjestelmiä toimittavat ja rakentavat yritykset ovat siirtyneet toimimaan globaaleille markkinoille. Monet tietyn tuoteosaamisen (kansainvälisen tason) hallitsevat yritykset toimivat pääosin kotimaassa, mutta myös erityisesti Suomen lähialueen viennissä ja kehitysyhteistyöhankkeissa. Infrarakenteisiin käytettävien rakennustuotteiden kansainvälisistä toimittajista Suomessa on esimerkkejä mm. muoviputkiteollisuudesta ja terästeollisuudesta. Infrarakenteiden materiaalit valmistetaan käytännössä kotimaassa, mutta materiaalien prosessointiin liittyvä osaaminen on Suomessa mm. kalliomateriaalin irrotuksen ja murskauksen osalta huipputasoa. Vastaavia yksittäisiä maailmanlaajuisesti toimivia yrityksiä Suomessa on koneiden ja laitteiden valmistuksen alueella. Suunnittelu- ja konsulttialan yritysten toimintatavat ja teknologiat ovat pääosin kansainvälistä tasoa. Kylmän ilmaston rakentamisen, ylläpidon ja hoidon teknologiat ovat Suomessa sinänsä huipputasoa, mutta edelleen parannuksia kaipaavia alueita. Alan teknologiset puutteet pohjautuvat pitkälti kehitystyön vähäisyydestä, minkä katsotaan johtuvan alalle ominaisista toimintatavoista, hintakilpailusta sekä laadun ja elinkaaritalouden pienestä painoarvosta. Fyysisen infran rakentaminen on pääosin kotimarkkinatoimintaa, joskin mm. EUajan myötä kansainvälisyys on lisääntynyt eri tavoin. Markkonoittemme vuoksi hankekoot ovat kansainvälisesti mitaten pääosin pieniä, mistä syystä kotimarkkinoilla ei ole päästy harjoittelemaan esimerkiksi eurooppatason kokonaistoimituksia. Poikkeuksina edellä mainituista ovat mm. energia- ja tietoliikennealan järjestelmä- ja kokonaistoimitukset. Esiselvityksessä tärkeiki osoittautuneet laatukysymykset ja uuden teknologia hyödyntäminen olivat molemmat tarveselvityksessä korostuneesti esille tuotuja seikkoja. Laadun rooli valintaprosessissa saadaan esille vasta, kun otetaan käyttöön tuotteiden ja rakenteiden elinkaaren tarkastelu. Elinkaarivertailujen mittarien kehitystyö tulee käynnistää koko infra-alan laajuudelta, jotta systematiikka saadaan luotua sellaiseksi, minkä kaikki osapuolet hyväksyvät. 11

Laatuvaatimussystematiikka tulee tarkastella kokonaan uusista elinkaaritalouden lähtökohdista ja alan yhteisenä hankkeena. Informaatioteknologian hyödyntämisessä nähdään valtava potentiaali, joskin infra-alan muutosvauhti ja resurssit ovat vaatimattomat nopean hyödyn tavoittelemiseen. Ala kaipaakin erilaisia esimerkkejä, pilotteja, hyötyjen havainnollistamiseen. Suunnittelualalla tietotekniikan hyödyntämisellä on pitkät perinteet, joskin alan vaikeuksista johtuen viimeisten kymmenen vuoden aikana panostukset ovat olleet pienehköjä. Suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon tiedonhallinnan integrointi on alan toimijoiden näkemyksen mukaan suuri mahdollisuus kaiken tiedon digitalisoituessa eli muuttuessa tietokoneilla käsiteltävään muotoon ja siirrettäväksi paikasta toiseen langattomasti tai lankoja pitkin. Digitaalisuus tulee lisäämään mahdollisuuksia tiedonkeruun nopeaan hyödyntämiseen ja automaation lisäämiseen sekä vuorovaikutteisuuden paranemiseen suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon kesken. Suurena pullonkaulana on edelleen tiedonhallinta- ja siirtoformaattien standardoinnin tai yhteensopivuuden puutteet, mikä vaikeuttaa eri järjestelmillä ja eri aikakausina tehdyn työn hyötykäyttöä. Keskusteluihin osallistuneiden yritysten ja toimijoiden vallitsevana mielipiteenä oli, että uuden teknologian hyödyntämisen ja kehitystyön tulee tapahtua infran toimialan omista lähtökohdista eli tuottamalla lisäarvoa ydinteknologioille informaatio-, automaatio- yms. teknologioilla. Alalle on mahdollista kehittää myös uusia esimerkiksi IT- ja ohjelmistoteknologiaan perustuvia ratkaisuja, joita yritykset ja toimijat voivat ostaa ja ottaa käyttöön. Näiden teknologioiden kehitystyön ei kuitenkaan mielletty kuuluvan tämän ohjelman painopistealueisiin. 5.3 Kehittämisehdotuksia Kehittämisehdotuksia tekivät Teknologia ja tuotteet -työryhmän jäsenet sekä tarveselvitystyön yhteydessä haastatellut alan toimijoiden edustajat. Ehdotuksia tehtiin sekä laajemmiksi kokonaisuuksiksi että yksittäisiksi tutkimusja kehitysprojekteiksi. Ehdotuksia käsiteltiin työryhmän kokouksissa ja seminaarissa. Työryhmän kannanotot ja alan toimijoiden näkemykset vaikuttivat ohjelman rakenteen ja painopistealueiden muotoutumiseen. Kehittämisehdotuksia tehtiin kaikkiin infrarakenteisiin liittyen rakenteiden koko elinkaaren aikaiseen toimintaan suunnittelusta rakentamiseen ja ylläpitoon. Maarakennusinfran reuna-alueiden (muut teollisuusalat) toimintaan tehtiin laajasti ehdotuksia koskien mm. kestävämpien tuotteiden kehittämistä tai laitteiden ja koneiden automaation lisäämistä ja Informaatioteknologian hyödyntämistä. Teknologiaan liittyvillä kehittämisehdotuksilla on luonteenomaista tuotekehitysluonne eli ehdotukset liittyvät yritysten ja toimijoiden oman toiminnan kehittämiseen eikä niitä tai niihin liittyvää ideaa haluttu siksi ehdotusvaiheessa tarkemmin esitellä. Näiden yrityshankkeiden toteutuminen onkin teknologiaohjelmissa yritysten, Tekesin ja mahdollisten muiden rahoittajien välinen asia. Maarakennusinfran yhtenä keskeisenä osaamisalueena on tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa materiaaliasiat. Infrarakenteet tehdään maan tai kallion sisään tai päälle ja rakenteiden tekemisessä käytetään vuosittain esimerkiksi Suomessa kymmeniä miljoonia tonneja maa- ja kiviaineksia sellaisenaan tai yhdessä muiden rakennusaineiden kanssa tai jalostettuna. Materiaaliteknologian kehittämisestä vastaavat käytännössä alan toimijat ja tarve teknologioiden kehittämiseen on voimakasta johtuen haitallisista ympäristövaikutuksista, suuresta kuljetus- ja energiatarpeesta sekä osin alhaisesta jalostusasteesta. Liikenneväylien ja muiden maa- ja vesirakenteiden alhaisen jalostusasteen materiaalien käytössä on merkittävää säästöpotentiaalia samalla rakenteiden käyttöikää lisäten. Tie- ja katupäällysteet ovat tyypillisiä alan toimijoiden valmistamia materiaaleja, joihin kohdistuu ajankohtaisia kehittämistarpeita ja mahdollisuuksia sekä kestoiän lisäämisen että melu- ja muiden ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Teollisuuden sivutuotteiden ja uusiomateriaalien käytön tehostamisessa eri infrarakentamisen alueilla on edelleen myös tutkimusja kehittämistarvetta. Suunnittelu ja rakentaminen tullee integroitumaan edelleen tietotekniikan kehityksen ja käyttöönoton lisääntymisen myötä. Integroinnin mahdollistamia menetelmiä tulee kehittää. Suunnitteluprosessien muutokset edellyttävät nykykäytäntöihin uudenlaisia työkaluja, ohjelmia, asiantuntijajärjestelmiä jne. Suunnittelualan avainkysymyksiä ovat tehokkaat tiedonhallintamenetelmät ja esimerkiksi rakenteiden elinkaarimitoituksen menetelmät rakennesuunnittelusta ekotehokkuuden laskentamenetelmiin. Suunnittelu infrarakenteiden käyttäjille edellyttää asioiden havainnollistamista ja visualisointia sekä käytön mallintamista. Rakennusteknologioiden kehitystarve kohdistuu mm. uusien ympäristöhaittoja vähentävien tuoteratkaisujen ja kustannustehokkaiden tuotteiden valmistukseen. Suunnitteluja rakennusteknologioiden kehitystyössä on tärkeää hyödyntää ja vertailla maailman parhaita teknologioita kehitettäviin asioihin. It-teknologioiden tehokkaalla soveltamisella on mahdollista saavuttaa myös kansainvälistä etumatkaa kapeilla erikoisosaamisen alueilla. Käyttö- ja kunnossapitoteknologioiden merkitys korostuu painopisteen siirtyessä uudisrakentamisesta ylläpitoon. Käytön aikaisten palvelujen kehittämiseen on tarvetta eri- 12

tyisesti kestoikään ja rakenteiden elinkaaren aikaiseen toimivuuteen liittyvissä asioissa. Suomen infrarakenteiden pääoma-arvo on yli 200 miljardia markkaa ja suurin osa siitä on valtion ja kuntien omistuksessa. Pääoman tehokkaan ylläpidon tukena tarvitaan menetelmiä, joilla infraomaisuuden vuosittainen ja tuleva kunnossapito- ja investointitarve on luetettavasti ennustettavissa ja toisaalta varmistetaan rakenteiden kustannustehokas käyttö. Tuote- ja laiteteknologioiden alueella Suomessa on useita globaaleja tuotemerkkejä lähtien maa- ja kalliomateriaalien jalostuksesta ja kovan kallion poraustekniikasta ja irrotuksesta maarakennuskoneisiin. Muoviputkijärjestelmät ja terästuotteet ovat esimerkkejä menestyneistä vientituotteista. Informaatioteknologiaan perustuvat ohjelmistot, laitteet ja tuotteet esimerkiksi liikenneverkkojen käyttäjäpalveluihin tai järjestelmien ja verkkojen hallintaan ovat kasvava sektori ja samalla keskeinen kehitystyön tarvealue. Mobiiliteknologia avaa uusia mahdollisuuksia verkostojen hallinnan tehostamiseen ja uusien tuotteiden käyttöönottoon. Keskustelu- ja haastatteluaineiston kehittämistarpeet ja ehdotukset on koottu ohjelman painopistealueiden alle teemakokonaisuuksiksi, joihin on ehdotettu useita erillisiä projekteja tai teeman alla yhteistyössä toteutettavia osaprojekteja. Ehdotettuja teemoja ei ole priorisoitu eikä niitä ole tarkoitus erikseen julkistaa, vaan niiden hyvyys ja toteutuminen tullaan aikanaan toteamaan ohjelmaan tehtävien projektisuunnitelmien kautta. 13

6 Tilaajatoimintojen kehittäminen 6.1 Teknologiaohjelman esiselvityksen tulokset Infraklusterin teknologiaohjelman esiselvityksessä todettiin Suomen valtion tekemä periaatepäätös tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoituksen nostamisesta vuoteen 1999 mennessä 2,8 % bruttokansantuotteesta. Infrarakentamisessa toteutunutta volyymiä ei ole selvitetty. Maarakennusalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan vetäjinä ovat toimineet julkisen sektorin tilaajaorganisaatiot, sen sijaan yritysten tuotekehitystoiminta on jäänyt vähäiseksi. 1990-luvulla se on ollut vain 0,3 % yritysten liikevaihdosta. Yrityssektorin vähäinen panostus on ollut merkittävä syy siihen, että infra-ala on kehittynyt heikosti verrattuna muihin Suomen teollisuudenaloihin. Vähäiseen tutkimus- ja kehittämispanostukseen suurimpana syynä on ollut se, että käytössä oleva hankintamenettely pelisääntöineen ja siihen perustuvat tuotantoprosessit eivät ole tukeneet rakentamisen teollistamista, elinikäkustannusten huomioonottamista, ympäristövaikutusten huomioonottamista, kustannusten alentamista ja tuottavuuden kehittämistä. Alan tavanomaisissa hankintamenettelyissä kilpailuttaminen ei ole koskenut rakentamisen lopputuotetta. Yleisenä käytäntönä on ollut, että tilaajat ovat teettäneet yksityiskohtaiset hankkeiden toteuttamissuunnitelmat ja urakkakilpailun perusteella on valittu toteuttajaksi se, joka toteuttaa laaditun suunnitelman halvimmalla. Tällainen toimintatapa ei ole johtanut tuotetta koskevan osaamisen kehittymiseen eikä ole mahdollistanut riittävästi yritysten tutkimus- ja tuotekehitystyötä. 6.2 Tarveselvityksessä esiin tulleita asioita Tämän tarveselvityksen yhteydessä tehtiin laaja alan tilaajaja tuotanto-organisaatioiden näkemysten kartoitus hankintamenettelyjen toimivuudesta, ongelmista ja kehittämistarpeista. Selvitystyön alueena oli koko infra-alan toimintaketjut suunnittelu rakentaminen hoito ja ylläpito. Selvityksessä tarkasteltiin kolmen osapuolen tilaajan päätuottajan aliurakoitsijan toimintaa tuotannon prosessiketjussa. Selvityksessä haastateltiin 28 tilaaja- ja tuotanto-organisaation edustajaa, ja haastattelun tuloksia hyödynnettiin teknologiaohjelman osa-alueita ja hanke-ehdotuksia muodostettaessa. Selvityksen mukaan tilaaja-päätuottaja-aliurakoitsija toimintaketjun toimivuudessa nähtiin seuraavia ongelma-alueita: Ala on pirstaloitunut, on muutamia suuria ja paljon pieniä toimijoita. Keskisuuria yrityksiä on kymmenkunta. Yrityskoon rakenteen syynä on julkinen hankintamenettely. Markkinoiden kehittäminen on jäänyt tilaajan tehtäväksi. Markkinat ovat pienet ja kysyntää on liian vähän. Hankinnan toimintatavat eivät kannusta tuottajaorganisaatioita innovatiivisuuteen, panostukset kehittämiseen ovat sen takia heikkoja. Julkinen hankintamenettely on selvä kaikille, mutta se ei tue alan kehittämistä. Hankkeiden pilkkomisen takia isojen kokonaisuuksien toteuttamisesta ei synny kokemusta ja uudet innovaatiot eivät tule esiin. Hinnalla on toimittajan valintamenettelyissä suuri merkitys. Laadun ja ympäristöasioiden arvostus sen sijaan on heikko. Urakoitsijan luotettavuuden/tuottaman laadun varmistaminen etukäteen on vaikeaa. Tilaus- tarjoustoiminnan osaaminen on heikkoa, pelisäännöt puuttuvat. Tilauskäytännöt vaihtelevat suuresti. Yhteiset vakiintuneet sopimus- ja toimintamallit puuttuvat. Hoidon ja ylläpidon sopimusasiakirjat vaativat kehittämistä. 6.3 Kehittämisehdotuksia Haastattelut tuottivat runsaasti kehittämisehdotuksia. Osa ehdotuksista oli laajoja kokonaisuuksia ja osa yksityiskohtaisia parannusehdotuksia. Parantamisehdotusten analysoinnin perusteella tärkeimmät tilaaja-tuottajatoimintojen kehittämisen osa-alueet olivat: Uudistetut hankintamenettelyt Hankittavat palvelut ja tuotteet Toteutusmallit ja urakkamuodot Toimittajien valinta- ja arviointiperusteet Sopimusasiakirjat 15

Osapuolten uudet yhteistyömuodot Tilaaja-tuottaja-alihankkijaverkon prosessit, yhteistoimintamallit prosessiketjussa, tarjoushintaindeksi Uudet teknologiat kehittyneemmän yhteistyön mahdollistajina Asiakasviestintä, asiakasraportointi Alan ja osapuolten yhteistoiminta infra-alan kehittämisessä Infratiedon hallinta Infra-alan digitalisointi (infraverkot, verkkojen hallinta, tuotteiden ja palvelujen tilaaminen, suunnittelu, rakentaminen, ylläpito) Infraportaali ja infratietopankki Alan kustannus- ja hintarekisterit Laatusystematiikka Infra-alan laatuvaatimukset, toiminnalliset ja tekniset laatuvaatimukset, elinkaaritalous Laatuvastuut, laadun tuottokyky Laadun valvonta, raportointi, laatujärjestelmät Näiden neljän tärkeimmän kehittämisen osa-alueiden lisäksi nähtiin tilaaja-tuottajatoimintojen kehittämisessä laajoiksi kehittämisalueiksi myös: 1. Projektituotannon ohjausmenettelyt 2. Infra-alan markkinoiden toimivuus 3. Uudet rahoitusmuodot infra-alan hankkeiden toteuttamisessa Teknologiaohjelman osa-alueita muodostettaessa yhdistettiin uudistetut hankintamenettelyt, uudet yhteistoimintamallit ja laatusystematiikka yhdeksi kokonaisuudeksi hankintamenettelyjen ja yhteistoimintatapojen muutos. Seuraava ryhmä infratiedon hallinta sijoittui teknologiaohjelman osa-alueen IT-teknologioiden soveltaminen alle. Vaikka edellä esitetyt kolme muuta kehittämisen osa-aluetta nähtiin tärkeiksi, ne jäivät kuitenkin pois koko teknologiaohjelman lopullisista, tärkeimmistä kehittämisen osa-alueesta. Infra-alan hankintamenettelyjen, yhteistoimintamallien ja laatusystematiikan kehittäminen nähtiin kiireellisimmäksi infra-teknologiaohjelman kehittämisen osa-alueeksi. Menettelytavat ja yhteistoimintamallit tulee uudistaa ja siirtää käytännön toimintaan sellaisina, että ne tukevat ja palkitsevat yritysten osaamisen kehittämistä ja innovatiivisuutta sekä alan tuotteiden, palvelujen, menetelmien ja laitteiden kehittämistyötä. Tällaiset uudistetut toimintatavat ovat perusedellytyksiä myös alan perusteknologioiden kehittämiselle. Informaatioteknologian mahdollisuudet korostuivat myös tilaaja-tuottajaprosessien kehittämisessä. Informaatioteknologian avulla voidaan tehostaa tilaaja-tuottaja-alihankkija-prosessi-verkon tehokkuutta ja toimivuutta. Informaatioteknologia mahdollistaa prosessiverkossa osapuolten uudet, entistä tehokkaammat yhteistoimintamallit. Toisaalta Informaatioteknologian avulla voidaan nostaa nykyisten infra-alan fyysisten palvelujen jalostusastetta ja vastata entistä paremmin asiakkaiden laajempien tarpeiden tyydyttämiseen. Informaatioteknologian avulla voidaan kehittää alalle myös aivan uusia korkean teknologian ja korkean jalostusasteen palveluja ja yritykset voivat siten laajentaa perinteistä toimialaa. 16