ESIOPETUKSEN PERUSTA YHDYSLUOKASSA Taina Peltonen, KT
ESITTELIJÄN TAUSTA: KÄYTÄNTÖ JA TEORIA Työskentely sekä 3-, 2-opettajaisella että n. 350 oppilaan koululla opettajana ja rehtorina, tutkijana sekä koulutoimen hallinnossa yhteensä yli 35 vuotta, nyt sivistysjohtajana kannan ottaminen opetuksen järjestämiseen ja lähikoulujen asemaan käytännön työn ja teoriatiedon kasvun myötä (PKO, HUK, KM, KL, KT) tutkimusalueena olleet erityisesti esiopetus/varhaiskasvatus, perusopetus/pienet koulut / yhdysluokkapedagogiikka asiantuntijana, lausuntojen antajana tutkimuksiin apurahoista, luennoitsijana eri puolella Suomea artikkeleita n. 60 kpl, lausuntoja yli 30 kpl luentoja yli eri puolella Suomea n. 70 kunnassa Ops pertusteiden laadinnassa pienkoulu ja yhdysluokkaopetus ryhmässä OPH:lle Pienkoulu Osaava ohjelman hallinnoija ja vastuuhenkilö Arviointityön asiantuntija OPH:lle
ESIOPPILAAT YHDYSLUOKASSA 6-vuotiaat viihtyvät koulussa Esioppilaan ystävät voivat olla yhtä hyvin esiluokalta, 1. luokalta tai 2. luokalta Kuitenkin ystävyyssuhteet vaihtelevat eikä kaikilla esioppilailla ole vastavuoroisia ystävyyssuhteita Opettajan on siis osattava tiedostaa oppilaan syrjäytyminen ja puututtava siihen heti (Koskenniemi jo 1940-luvulla; 1/6 oppilaista jää syrjässäolijoiksi) Sosiogrammi yhä oivallinen väline opettajille hankkia tietoa lapsen sosiaalisista suhteista Taina Peltonen, KT, 21.i4i.2017 Koulujen sosiaalinen ilmasto ei ole muuttunut Koskenniemen sosiogrammien ajolita 1940-luvulta, vaikka tiedetään, että positiivisuus ja ilo lisäävät oppimista. (Peltonen 1998, lisensiaattityö)
HETEROGEENINEN RYHMÄ LAPSELLE Hyvä lapselle Lapset oppivat paljon toisiltaan Lapsen sosiaalinen status voi muuttua ryhmän muuttuessa (E-2-luokka muuttuu joka vuosi uusien oppilaiden saapuessa ja isoimpien lasten siirtyessä 3. luokalle) Johtaja on useimmiten 2-luokkkalainen, myös esioppilaita voitiin nimetä johtajiksi (Peltonen 2002) Taina Peltonen, KT, 21.4.2017
ESIOPETUS KOULUSSA Esiopetus tuonut paljon leikinomaisuutta ja lapsilähtöisyyttä alkuopetukseen Lapsen eteneminen yksilöllisesti omien edellytystensä mukaisesti on mahdollista Yhteistoiminnallisuus korostuu Opettajia koulutettava keskinäiseen yhteistyöhön ja kohtaamaan 6-vuotiaat ja heidän vanhempansa
OPETUKSEN SISÄLTÖ Aamupäivisin 1-2-luokkalaiset etenevät omien oppikirjojensa mukaan tai teemojen mukaan Esioppilaille omia tehtäviä Taitoaineissa ja juhlien järjestämisessä sama sisältö Esioppilas voi valita tekemistään enemmän Simultaani- ja autonomiselle oppimiselle oiva tilaisuus
Pitkäjänteinen ja kokonaisvaltainen lapsen oppimisvalmiuksien kehittyminen on mahdollista Lasten keskinäisen vuorovaikutuksen mahdollistaminen Vertaisoppiminen ja integroidut sekaryhmät
LAPSEN MIELIPIDETTÄ Ei useinkaan kysytä Uusi ops korostaa tätä Toisaalta kokemuksen ja tiedon perusteella aikuisen pitää ja aikuinen voi antaa virikkeitä uuden oppimiseen, lapsi ei voi päättää, jos ei ole kokeillut tai ei tiedä Tietysti opettajakin kokeilee lasten kanssa ja huomaa, mitkä asiat toimivat mitkä eivät Hyvällä opettajalla on sensitiivinen herkkyys huomata millaista apua lapsi kulloinkin tarvitsee ja miten tämän avun voi parhaiten tarjota. Leikki sisältää kaikki kehitykselliset tendenssit ja on itsessään kehityksen päälähde (kuten Vygostky 1978,101 102).
Leikkiryhmä auttaa lasta saavuttamaan korkeamman yleisyyden tason ja saamaan kyvyn asettaa itsensä ja ainutlaatuisuutensa sivuun. Leikinomaisuutta voidaan rikastuttaa interventiolla, joka perustuu sensoriseen stimulaatioon. (Bagley & Klass 1977, 75, Boyer 1977, 86.) Hedgesin (2000,19) mielestä opettaminen leikin kautta voisi olla uusi iskulause tasapainottamaan sanontaa oppiminen leikin kautta.
POJAT VERSUS TYTÖT JO ESIOPETUSKESSA Esikouluikäisillä on kaksinkertainen stressi vähemmän kehityksellisesti sopivissa luokissa verrattuna enemmän kehityksellisesti sopiviin luokkiin. Varsinkin alhaisemman sosioekonomisen taustan omaavilla lapsilla on merkittävästi enemmän stressiä kuin korkeamman sosioekonomisen taustan omaavilla lapsilla, samoin pojilla on tyttöjä enemmän stressiä hienomotorisissa paperikynä-toiminnoissa ja enemmän ei-sopivia luokkatoimintoja. Siis kehityksellisesti sopimattomat luokat vaikuttavat jo haavoittuviin lapsiin negatiivisella tavalla. (Hart, Burts, Durland, Charlesworth, DeWolf & Fleege 1998, 264.) Act hunger Toiminnalliset menetelmät sopivat kaikille lapsille, jolloin ajattelua voidaan voimakkaan act hungerin vuoksi koskettaa parhaiten ja vahventaa fyysisellä toiminnalla. (Sura1999, 222, 226 227.) Tekemällä oppimisen etu on myös siinä, ettei lasta pakoteta liian aikaiseen abstraktiin asioiden jäsentämiseen, lasta ei ahdisteta (Jantunen, Ylipiha & Hokkanen 1993) Älä purista perhosta liian tiukkaan, sillä menee siivet poikki
IHMISEN, OPETTAJAN MERKITYS Slatonin, Atwoodin, Shaken ja Halesin (1977, 13) mielestä interaktion taika välittävän opettajan ja hänen oppilaidensa välillä on jotain, joka eniten vaikuttaa opetuksen laatuun
MISSÄ MUUALLA VOI NÄHDÄ LAPSEN TOISEN SELKÄREPUSSA KUIN ERI- IKÄISTEN RYHMÄSSÄ? (KUVA ALPPI & MANTILA & SAVOLAINEN (TOIM.2009)
LÄHTEET Peltonen T. (1998) Esioppilaat kyläkoulussa: Oulun yliopisto. Kajaanin opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteen lisensiaatintutkimus. Peltonen T. (2002) Esiopetus omassa kyläkoulussa. Teoksessa Kalaoja E. (toim.) Näkökulmia kyläkouluihin ja niiden kehittämiseen. Oulun yliopiston Kajaanin Opettajankoulutusyksikön julkaisuja. Sarja A: Tutkimuksia 21/2002, 101.115. Peltonen T. (2002). Pienten koulujen esiopetuksen kehittäminen entisajan alakoulusta esikouluun. Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta, Kajaanin opettajankoulutusyksikkö, Oulu 2002, E 60 http://herkules.oulu.fi/isbn9514268962
LÄHTEET Peltonen, T. 2003. Maaseudun pienten koulujen pedagogiikkako vain varjopedagogiikkaa Suomessa? Maaseutututkimuksen ja politiikan aikakauslehdessä Maaseudun uusi aika. Helsingin yliopisto, 19-27. Peltonen, T. 2003. Maaseudulla asuvien lasten esiopetuksen järjestäminen. Teoksessa Puhakka, J. & Selkee, J. (toim.) Hyvän elämän alku kunnallisessa palvelutuotannossa. Suomen Kuntaliitto. Helsinki, Kuntatalon paino, 115-127. Peltonen, T. 2004. En liten skola som inlärningmiljö. Teoksessa Østern, A-L. & Heilä-Ylikallio, R. Språk som kultur brytning i tid och rum. Rapport från Pedagogiska fakulteten vid Åbo Akademi. Nr 11. Vasa, Multiprint, 113-127.
LÄHTEET Alppi, A. & Mantila & Savolainen (toim.) 2009. Ympäristökasvatusta! Lähde mukaan Mahnalan vuoteen kestävää kehitystä edistävää kasvatusta koulun arjessa. Ympäristöministeriö. Hämeenkyrö, Ekiteki. Bagley D & Klass P (1977) Comparison of the Qualition of preschoolers Play in Housekeeping and Thematic Sosiodramatic Play Centers. Journal of Research in Childhood Education 12 (1). Association for Childhood Education International. Boyer WAR (1977) Enchanging Playfulness with Sensorial Stimulation. Association for Childhood Education International. Journal of Research in Childhood Education 12 (1): 78 89. Hart C, Burts D, Durland M, Charlesworth R, DeWolf M & Fleege P (1998) Stress behaviours and Activity Type Participation of Preschoolers in More and Less Developmentally Appropriate Classrooms: SES and Sex Differences. Association for Childhood Education international. Journal of Research in Childhood Education 12 (2): 176 196. Hedges H (2000) Teaching in early childhood: Time to merge constructivist views so learning through play equals teaching through play. Australian Early Childhood Association AECA. Australian Journal of Early Education 25 (4): 16 21 Jantunen T, Ylipiha M & Hokkanen S (1993) Esiopetuksen perusteet. Atena, Jyväskylä.
LÄHTEET Karlberg- Granlund, G. 2009. Att förstå det stora i det lilla. Byskolan som pedagogic, kultur och struktur. Åbo Akademi: Pedagogiska fakulteten. Väitöskirja. https://oa.doria.fi/handle/10024/43691. Slaton DB, Atwood AV, Shake MC & Hales RM (1977) Experienced Teachers` Reactions to Mandated Reform and Nongraded Primary School Programs. Journal of Research in Childhood Education 12 (1). Association for Childhood Education International, p 5 25 Sura S (1999) Toiminnallisuus alkukasvatusikäisen oppimisen edistäjänä. Teoksessa: Laine K &Tähtinen J (toim.) Oppimisen ohjaaminen esi- ja alkuopetuksessa. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta. Julkaisusarja B: 64. Painosalama, Turku, s 219 248. Vygotsky LS (1978) Mind in society: The development of higher psychological processes. Harvard University Press, Cambridge, MA
KIITOS taina.helena.peltonen@gmail.com (taina.peltonen@taidekaupunki.fi) puh 050 516 8854