Kuntasuunnittelulautakunta 2 31.01.2017 Lausunto Helsingin hallinto-oikeudelle koskien suunnittelutarveratkaisua ja poikkeamispäätöstä tilalle 543-406-4-118 593/10.03.00.02/2016 KUNLA 2 Helsingin hallinto-oikeus pyytää kuntaa antamaan lausuntonsa 10.02.2017 mennessä Minna ja Jouni Keräsen sekä Sari Isoniemen va li tuk ses ta koskien kuntasuunnittelulautakunnan kielteistä suun nitte lu tar ve rat kai sua ja poikkeamispäätöstä 15.11.2016 138. Lupaa haet tiin yksiasuntoisen 281 k-m²:n suuruisen omakotitalon muut ta misek si kaksiasuntoiseksi asuinrakennukseksi siten, että toinen asunnois ta olisi ns. sivuasunto. Kun ta suun nit te lu lau ta kun ta totesi pää tökses sään, ettei valittajien hank keel le ol lut maankäyttö- ja ra ken nuslain 137 1 momentin tarkoittamia edel ly tyk siä. Kun ta suun nit te lu lauta kun ta totesi edelleen, ettei poikkeamiselle Lepsämän oi keus vai kuttei sen osayleiskaavan sivuasunnon enimmäiskerrosalaa kos ke vas ta mää räyk ses tä ollut maankäyttö- ja rakennuslain 171 mu kai sia edel ly tyk siä. Valittajat vaativat: 1. Helsingin hallinto-oikeutta kumoamaan kun ta suun nit te lu lau takun nan päätöksen perusteettomana ja myöntämään hakijoille hei dän hakeman luvan taikka toissijaisesti; palauttamaan lupa-asian Nur mi jär ven kuntasuunnittelulautakunnan uudelleen kä si tel tä väk si. 2. Nurmijärven kunta tulee velvoittaa kor vaa maan valittajien tähän as ti set oikeudenkäyntikulut lisättynä laillisella vii väs tys korol la siitä ajankohdasta lukien, kun kuukausi on kulunut hal linto-oi keu den päätöksen antamisesta. Perusteluinaan valittajat esittävät kohtaan 1 seuraavaa: Kuntasuunnittelulautakunta on ylittänyt harkintavaltansa ja sen päätös on lainvastainen. Ha ke muk sen hyväksymiselle on valittajien mieles tä erityisiä syitä. Va lit ta jat katsovat, että heille oli myönnetty jo aikai sem min rakennuslupa ha ke muk sen kohteena olleelle ja ha kemuk sen mukaiselle to teu tuk sel le. Kyseinen rakennuslupa on va lit tajan mukaan lupa 2010-172 (pää tös päi vä mää rä 29.4.2010), jolla haet tiin muutosta vuonna 1999 myön net tyyn yksiasuntoisen oma koti ta lon rakennuslupaan (99-194). Va lit ta jat katsovat, että ra ken nus lupa vi ran omais ten toimesta ra ken nus lu paan 2010-172 on piirretty kahden asunnon välille ovi, jota ei ol lut rakennuslupahakemuksessa. Valit ta jia ei myöskään kuultu ra ken nus lu pa vi ran omai sen tekemästä muu tok ses ta. Täten valittajat kat so vat, että oven tekeminen ei voinut
ol la luvan saamisen edel ly tys eikä ovea ollut edellytetty tehtäväksi lop pu tar kas tuk ses sa. Valittajat katsovat saaneensa rakennusluvan kaksiasuntoiselle omako ti ta lol le, jolloin rakennus- ja huoneistorekisteriin olisi tullut tehdä kor jaus yksiasuntoisen asuinrakennuksen muuttamiseksi kak siasuntoi sek si. Valittajat ovat myyneet kyseisen rakennuksen kaksiasuntoisena asuin ra ken nuk se na. Valittajat toteavat, että rakennus- ja huo neis tore kis te rin perusteella Hyvinkään käräjäoikeus ja myöhemmin Hel singin hovioikeus tuomitsivat kaupat purkautumaan, koska kummallekin os ta jal le oli myyty "omat asunnot", vaikka rakennuksessa oli ra kennus- ja huoneistorekisterin perusteella vain yksi asunto. Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa. Valittajien korvausvastuun kattamiseksi valituksen kohteena olevalla lu val la on tarkoitus laillistaa vallitseva ti lan ne, jolloin kiinteistön rea lisoi mi nen ei olisi niin hankalaa. Valittajat toteavat, että haettuun lupaan suostuminen ei vaikeuta kaavan toteutumista, ei aiheuta maise mal li sia muutoksia, ei muuta käyttötarkoitusta. Kukaan naa pu rikiin teis tön omistajista ei ole vastustanut nyt haettua lupaa. Valittajat toteavat, että rakennuslupa on edunsuova päätös, eikä sitä voi purkaa, jos päätöksestä on kulunut 5 vuotta tai enemmän (hal linto la ki 52 ). Valittaja katsoo, että kuntasuunnittelulautakunnan päätös kumoaa rakennuslupaviranomaisen vuonna 2010 antaman raken nus lu pa pää tök sen, jonka perusteella kiinteistöllä on tehty muutok sia siten, että siinä on kaksi asuntoa. Perusteluinaan kohtaan 2 valittajat esittävät seuraavaa: Valittajat katsovat, että hallintolainkäyttölain 74 :n perusteella asianosai nen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oi keu denkäyn ti ku lut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu rat kaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeu den käyn ti ku lun sa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä 75 :ssä sää de tään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehnee seen hallintoviranomaiseen. Valittaja vaatii, että valituksen menestyessä vastapuoli velvoitetaan kor vaa maan valittajan tähänastiset oikeudenkäyntikulut. Perusteluna va lit ta ja katsoo, että kunnan viranomainen ei ole muuttanut yl lä pi tämän sä rakennus- ja huoneistorekisterin tietoja vastaamaan va lit ta jil le 2010 myönnettyä rakennuslupaa ja sen mukaista toteutusta. Va lit tajat kertovat hakeneensa lupaa virheen korjaamiseksi. Kun ta suun nitte lu lau ta kun ta on kuitenkin hylännyt kyseisen hakemuksen. Va lit ta jat katsovat, että tällä päätöksellä kuntasuunnittelulautakunta on asial li-
ses ti kumonnut aikaisemmin myönnetyn luvan ja toteutuksen, vaik ka edunsuovan päätöksen kumoaminen yli viiden vuoden jäl keen ei ole lain mukaan mahdollista. Valituksen johdosta voidaan todeta seuraavaa: Kuntasuunnittelulautakunta ei ole ylittänyt harkintavaltaansa päättäes sään suunnittelutarveratkaisusta/poikkeamispäätöksestä. Lu pahar kin nas sa on otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslaki, osayleis kaa va sekä maanomistajien tasapuolinen kohtelu. Väestörekisterikeskus ylläpitää rakennus- ja huoneistorekisteriä. Raken nus lu pa vi ran omai nen muuttaa myönnettyjen lupien perusteella pe rus tie dot ja muutokset rakennus- ja huoneistorekisteriin. Valituksen kohteena olevalla rakennuspaikalla sijaitsee rakennus- ja huo neis to re kis te rin mukaan yksiasuntoinen, 281 k-m²:n suuruinen oma ko ti ta lo ja 53 k-m²:n suuruinen talousrakennus, jotka on ra kennet tu vuonna 1999 myönnettyyn suoraan ra ken nus lu paan pe rustuen. Rakennuslupaan on myönnetty muutos 29.4.2010 121 (lupa 2010-172) rakennusten kokonaisalan muuttamiseksi. Ha ke mus asiakir jois sa ei ollut esitetty kahta huoneistoa, joiden välillä olisi ää neneris tä vyyt tä ja palo-osastointia esittävät merkinnät. Muutoslupa myön net tiin edelleen omakotitalolle. Omakotitalo on aina yk siasuntoi nen. Rakennuslupahakemusta ei tarvitse hyväksyä sellaisenaan. Luvan hy väk sy mi sen edellytyksenä on ollut se, että asuinrakennus on yksiasun toi nen. Oven lisäämisellä asuntojen väliin on mahdollistettu myön tei nen rakennuslupapäätös omakotitalolle. Lupahakemuksessa ei edes haettu asuntojen lukumäärän muuttamista verrattuna vuon na 1999 myönnettyyn lupaan, jossa oli yksi asunto Alue oli/on maankäyttö- ja rakennuslain 16 :n tarkoittamaa suun nitte lu tar ve aluet ta. Rakennusluvan myöntäminen kaksiasuntoiselle asuin ra ken nuk sel le olisi edellyttänyt myönteistä suun nit te lu tar ve ratkai sua ja poikkeamista rakennusjärjestyksen asuntojen lukumäärää kos ke vas ta määräyksestä Suunnittelutarveratkaisussa on ollut kysymys siitä, saako ko. ra kennus pai kal le sijoittaa kaksiasuntoisen asuinrakennuksen. Suun nit te lutar ve rat kai sul la ei ratkaista muutoksia rakennus- ja huo neis to re kis teriin, vaan ne ilmoitetaan myönnetyn rakennusluvan mukaisesti. Alueella ei 29.4.2010 ollut voimassa oikeusvaikutteista osa yleis kaavaa. Voimassa olleen rakennusjärjestyksen mukaan ase ma kaa-
va-alu een ulkopuolella sijaitsevalle rakennuspaikalle sai rakentaa enin tään yhden yksiasuntoisen asuinrakennuksen eli omakotitalon. Enin tään 80 k-m²:n suuruisen sivuasunnon rakentaminen oli tietyin edel ly tyk sin sal lit tu vähintään 5000 m²:n suuruiselle ra ken nus pai kalle. Täten ra ken nus lu van (muutosluvan) myöntäminen kak siasun toisel le asuin ra ken nuk sel le olisi edellyttänyt myös poik kea mis ta ra kennus jär jes tyk sen määräyksestä. Rakennuslupaa kak siasun toi sel le asuin ra ken nuk sel le ei näin ollen ole eikä ole voitu myöntää ilman em. lupia. Näin ollen, koska rakennuslupa/rakennusluvan muutos on tehty yksiasun toi sel le asuinrakennukselle (omakotitalolle), ei rakennus- ja huo neis to re kis te riin ole voi tu tehdä muutosmerkintää kak siasun toises ta asuin ra ken nuk ses ta. Valittajat ovat myyneet omistamansa asuinrakennuksen kak siasuntoi se na asuinrakennuksena ja täten joutuneet korvausvastuuseen os ta jil le. Tästä aiheutuneet taloudelliset menetykset eivät ole maankäyt tö- ja rakennuslain mukaisia erityisiä syitä poikkeamiselle. Valtuuston 23.6.2010 hyväksymässä Lepsämän oi keus vai kut tei sessa osayleiskaavassa määrätään, että rakennuspaikalle saa sijoittaa yh den yksiasuntoisen asuinrakennuksen. Rakennuspaikalle saa raken taa si vu asun non, jos rakennuspaikan koko on vähintään 5 000 m² (0,5 ha) ja sillä on ennestään vain yksi asunto. Sivuasunnon ko ko saa ol la enintään 80 k-m², eikä sivuasunnossa saa olla kellaria. Maan omis ta jien tasapuolisen kohtelun periaatteen noudattaminen lu pa kä sit te lys sä aiheuttaisi lupiin suostumisen myös muille vas taavan ko koi sil le tiloille kellarillisille ja huomattavasti osayleiskaavan mää räys tä suuremmille si vu asun noil le. Täten lupiin suostuminen vaikeut taa kaavan to teut ta mis ta. Suunnittelutarveratkaisulla/poikkeamispäätöksellä ei voida kumota ai em min tehtyjä rakennuslupapäätöksiä, mutta suun nit te lu tar ve ratkai su/poik keamis pää tös voi olla ja on kyseessä olevassa hank keessa edel ly tyk se nä rakennusluvan myöntämiselle. Esitys: Kuntasuunnittelulautakunta toistaa valituksenalaisessa päätöksessä esit tä män sä seikat ja päättää antaa lausuntonaan Helsingin hal linto-oi keu del le johdantotekstin mukaisen lausunnon. Kun ta suun nit te lulau ta kun ta katsoo, ettei valituksessa ole esitetty mitään sellaisia seik ko ja, jotka antaisivat aihetta muuttaa kun ta suun nit te lu lau ta kunnan päätöstä. Valitus tulee näin ollen hylätä. Lisätietoja: yleiskaavainsinööri Arja Junttila, puh. 040 317 2530 Päätös: Esitys hyväksyttiin. Viljakainen saapui tämän pykälän käsittelyn alussa klo 19.15.