POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN

Tiivistelmä Kuntien ja seutukuntien kadunpidon nykytilaa sekä tulevaisuuden suunnitelmia selvitettiin kunnille ja seutukunnille suunnatulla internetkyselyllä. Kaikki seitsemän seutukuntaa vastasivat kyselyyn. Pohjois-Pohjanmaan 40 kunnasta kyselyyn vastasi 34 (85,0 %). Kunnossapidettäviä väyliä Pohjois-Pohjanmaan kunnilla on arviolta yhteensä noin 7 900 kilometriä, josta katuja on noin 2 000 kilometriä, kevyen liikenteen väyliä noin 900 kilometriä ja kuntien kunnossapitämiä tai kunnossapitoa avustettavia yksityisteitä noin 5 000 kilometriä. Lisäksi kunnilla on kunnossapidettäviä tori-, pysäköinti- ja muita alueita yhteensä reilut 50 hehtaaria. Vuonna 2004 käytettiin rahaa Pohjois- Pohjanmaan kunnissa katujen, kevyen liikenteen väylien, yksityisteiden ja muiden alueiden tienpitoon arviolta yhteensä runsaat 53 milj. euroa. Investointeihin käytettiin arviolta noin 32 milj. euroa, josta Oulun kaupungin osuus oli noin 56 %. Investoinneista ostopalveluina ulkoa hankittiin noin 62 %. Kunnossapitoon ja hoitoon käytettiin arviolta noin 18 milj. euroa, josta Oulun kaupungin osuus oli noin 42 %. Kunnossapidosta ja hoidosta ostopalveluina ulkoa hankittiin noin 70 %. Suunnitteluun käytettiin arviolta noin 3,3 milj. euroa, josta Oulun kaupungin osuus oli noin 60 %. Suunnittelusta ostopalveluina ulkoa hankittiin noin 55 %. Investointeihin varattu rahamäärä tulee lähivuosina hieman kasvamaan vuodesta 2004. Kunnossapitoon ja hoitoon käytettävä raha tulee lähivuosina pysymään vuoden 2004 kustannusten tasolla, mutta suunnitteluun käytettävä rahamäärä tulee hieman vähenemään lähivuosina. Kuntien oman henkilöstön määrä on jo nykyisellään varsin vähäinen. Suurimmassa osassa kunnista henkilöstön määrä tulee pysymään ennallaan, muutamissa kunnissa määrä vähenee hieman. Myös kuntien omistaman kadunpitokaluston määrä on jo nykyisellään vähäinen. Vanhe- nevan kaluston tilalle ei hankita uutta ja konetyö hankitaan jatkossa ostopalveluna ulkoa. Kuntien toiminnan tehostaminen ja keskittyminen entistä tiiviimmin ydintehtäviin tarkoittaa kuntien tilaaja- ja tuottajaorganisaatioiden eriyttämistä eli siirtymistä ns. tilaaja-tuottaja- toimintamalliin. Tilaaja-tuottaja -toimintatapa selkiyttää kunnan palveluiden järjestämistä ja lisää kustannustietoutta. Tilaajaorganisaatio hankkii tarvittavat palvelut niiden tuottamiseen erikoistuneilta yksiköiltä, joita voivat olla kuntien omat tuotanto-organisaatiot, yksittäisen kunnan liikelaitos tai useamman kunnan yhteinen palveluita tuottava yksikkö ja kuntayhtymät. Lisäksi palveluita voi hankkia ostopalveluina yksityisiltä yrityksiltä. Palveluiden tuottamisen kannalta riittävän suurten palvelukokonaisuuksien muodostamiseksi kuntien tulee lisätä yhteistyötä riippumatta siitä, tuotetaanko palvelut itse yhteisellä kuntaorganisaatiolla tai hankitaanko ne ulkoa ostopalveluina kilpailuttamalla. Yhtenä mahdollisuutena riittävän suurien hankintakokonaisuuksien muodostamisessa liikenneväylien hoidossa ja kunnossapidossa on hankintayhteistyö Tiehallinnon kanssa. Uudet kadunpidon palveluiden hankintamenetelmät edellyttävät myös uusien teknologioiden kuten sähköisen katurekisterin ja sähköisen kaupankäynnin käyttöönottoa. Lisäksi hankinta ja siihen liittyvä kilpailuttaminen edellyttävät kuntien hankintaorganisaatioilta alan osaamisen lisäämistä. Kehittämistyön tuloksena esitetään kadunpidon uusien hankintakäytäntöjen kokeilua käytännössä. Pilottikokeiluja esitetään toteutettavaksi mm. yhteisalueuran muodostamisessa Tiehallinnon kanssa, palveluiden tuottamista ja hankintaa kuntayhteistyönä sekä katurekisterin luomista ja ylläpitoa seutukuntakohtaisena. Seuraava vaihe on pilottiprojektien suunnittelu ja aikatauluttaminen sekä tarvittavan rahoituksen hankkiminen.

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 4

Esipuhe Pohjois-Pohjanmaan kuntien kadunpidon kehittämistyön tavoitteena on selvittää, miten kuntien kadunpitoa ja myös kuntien alueella olevien yksityisten teiden tienpitoa tulisi kehittää ja toteuttaa, jotta nämä palvelut tuotettaisiin mahdollisimman taloudellisesti ja tehokkaasti ja että palvelujen laatutaso olisi riittävän hyvä. Kehittämistyö jakaantuu kolmeen vaiheeseen, jotka ovat seuraavat: Vaihe 1: Kunta- ja seutukuntakysely Pohjois-Pohjanmaan jokaiseen kuntaan ja seutukuntaan Vaihe 2: 3-4 pilottikuntaryhmän valinta ja kuntaryhmien kadunpitomallin suunnittelu Vaihe 3: Kadunpitokokeilu Tämä suunnitteluvaihe koskee vaihetta 1 eli kunta- ja seutukuntakyselyjä. Tässä suunnitteluvaiheessa tavoitteena on ollut selvittää Pohjois-Pohjanmaan kuntien kadunpidon nykyistä hankintatapaa, suunnitelmia kehittää kadunpidon hankintamenettelyitä sekä halukkuutta osallistua myöhemmin käynnistettäviin kadunpidon hankintakokeiluihin Työtä ohjasi ohjausryhmä: Tuomo Palokangas, Pohjois-Pohjanmaan liitto Heimo Karihtala, Raahen kaupunki/ Raahen seutukunta Juhani Määttä, Kuusamon kaupunki/ Koillismaan seutukunta Heikki Salonsaari, Haapajärven kaupunki/ Nivala Haapajärven seutukunta Markku Ketonen, Oulaisten kaupunki/ Ylivieskan seutukunta Ollipekka Huotari, Oulun kaupunki/ Oulun seutukunta Ritva Kinnula, Pudasjärven kaupunki/ Oulunkaaren seutukunta Jorma Kukonlehto, Haapaveden kaupunki/ Siikalatvan seutukunta Timo Aho, Pohjois-Suomen rakennusklusteri Markku Tervo, Tiehallinto, Oulun tiepiiri Hannu Kulju, Tieliikelaitos Keijo Pulkkinen, Tiehallinto, Oulun tiepiiri Reino Pulli, SML Kunta- ja seutukuntakysely on tehty Pohjois- Pohjanmaan liiton toimeksiannosta. Työn rahoitukseen ovat osallistuneet Pohjois-Pohjanmaan liiton lisäksi Tiehallinnon Oulun tiepiiri, Tieliikelaitos, Suomen Maarakentajien Keskusliitto ry:n Oulun ja Keski-Pohjanmaan piiriyhdistykset sekä Pohjois-Suomen rakennusklusteri ry. Konsulttina työssä toimi Plaana Oy, josta työhön osallistuivat Martti Perälä, Keijo Körkkö, Sini Tainio ja Päivi Annamaa. Pohjois-Pohjanmaan liitto kiittää rahoittajia, kuntia ja seutukuntia, ohjausryhmän jäseniä ja konsultin edustajia työhön osallistumisesta. Toukokuussa 2006 POHJOIS-POHJANMAAN LIITTO Maakuntajohtaja Pentti Lampinen Suunnittelujohtaja Tuomo Palokangas

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 6 Sisältö TIIVISTELMÄ 3 ESIPUHE 5 SISÄLTÖ 6 TERMIT JA MÄÄRITELMÄT 8 1. JOHDANTO 9 2. TYÖN TAVOITTEET JA VAIHEISTUS 11 3. SUUNNITTELUPROSESSIN KUVAUS 13 4. TOIMINTAYMPÄRISTÖN KUVAUS 14 4.1. Väestö 15 4.2. Kuntatalous 16 4.3. Kunta- ja palvelurakenteet 18 4.4. Elinkeinoelämä 18 4.5. Kehitysnäkymät 19 5. KUNTIEN KADUNPIDON NYKYTILANNE SEUTUKUNNISSA 20 5.1. Kadunpidon määrät ja resurssit 20 5.1.1. Väylien ja alueiden määrä 20 5.1.2. Henkilöstön määrä ja kehityssuunta 21 5.1.3. Kaluston määrä ja kehityssuunta 22 5.1.4. Katu- ja yksityistierekisteri 22 5.1.5. Sähköinen kaupankäynti 23 5.2. Kadunpidon toteutustavat ja kustannukset 24 5.2.1. Investoinnit 24 5.2.2. Kunnossapito ja hoito 25 5.2.3. Suunnittelu 26 5.3. Palveluntuottajat 26 6. KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN SEUTUKUNNISSA 27 6.1. Kadunpidon rahoitus vuosina 2006-2008 27 6.1.1. Investoinnit 28 6.1.2. Kunnossapito ja hoito 29 6.1.3. Suunnittelu 30 6.2. Kadunpidon hankintamenettelyt 31 6.2.1. Investoinnit 31 6.2.2. Kunnossapito ja hoito 32 6.2.3. Suunnittelu 32 6.3. Tien- ja kadunpitoon liittyvien palveluiden kehittäminen (tienkäyttäjäpalvelut, ICT:n hyödyntäminen) 33 6.4. Katu- ja yksityistierekisterin kehittäminen 34 6.5. Koulutustarpeet 34 6.6. Yhteenveto kuntien kadunpidosta Pohjois-Pohjanmaalla 35

6.7. kadunpidon hankintamenetelmät 36 6.7.1. Nykytila 36 6.7.2. Palveluiden tuottaminen kunnan omilla resursseilla 37 6.7.3. Kuntien omistama seudullinen palveluita tuottava yksikkö 38 6.7.4. Hankinta kokonaispalveluna ulkopuoliselta palveluntuottajalta 38 6.7.5. Hankinta kokonaispalveluna yhteistyössä Tiehallinnon kanssa 38 6.7.6 Kumppanuusmalli 39 6.7.7. Katu- ja yksityistierekisteri 39 7. UUSIEN HANKINTAKÄYTÖNTÖJEN KOKEILUT 41 7.1. Kokeiluhalukkuus 41 7.1.1. Investoinnit 41 7.1.2. Kunnossapito ja hoito 42 7.2. Ehdotus pilottikohteista 43 7.2.1.Yhteisalueurakka Tiehallinnon Oulun tiepiirin kanssa 44 7.2.2. Palveluiden hankinta/tuottaminen kuntien yhteisellä organisaatiolla 43 7.2.3. Kuntarajat ylittävä yhteistyö palveluiden hankinnoissa 43 7.2.4. Katurekisteri ja sähköinen hankinta 43 7.3. Ylläpidon osaamisklusteri 44 7.3.1. Yleistä klusterista 44 7.3.2. Osaamisklusterin sisältö 44 7.3.3. Osaamisklusterin askellukset 47 8. JATKOTOIMENPITEET 46

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 8 TERMIT JA MÄÄRITELMÄT Kadunpito Investoinnit Hoito Investoinnit, kunnossapito ja hoito sekä suunnittelu Rakentaminen ja parantaminen Tiestön hoidolla varmistetaan sen päivittäinen liikennöitävyys kaikkina vuorokauden aikoina Kunnossapito (kuntasektori) Kunnossapitotoimenpiteillä säilytetään tien käyttökelpoisuus ja rakenteellinen kunto Ylläpito (kuntasektori) Ylläpito (Tiehallinto) Kunnossapito (Tiehallinto) Palveluntuottaja Yhteisalueurakka Tilaaja-tuottajamalli Ostopalvelut Kunnallinen liikelaitos Valtion liikelaitos Kuntayhtymä Yhdyskuntapalvelut Nettokustannukset Hoito ja kunnossapito yhdessä Yllätoimenpiteillä säilytetään tien käyttökelpoisuus ja rakenteellinen kunto Hoito ja ylläpito yhdessä Tilaajalle palveluita tuottava julkisen sektorin toimintayksikkö tai yksityisen sektorin yritys Tiehallinnon ja kunnan yhteisesti kilpailuttama hoidon alueurakka, jossa valitaan yhteinen palveluntuottaja. Urakan aikana voi olla myös tilaajayhteistyötä Mallissa palvelujen järjestelmävastuu ja palvelujen tuottaminen on eriytetty toisistaan Ulkopuolisilta palveluntuottajalta hankitut palvelut Toimintayksikkö, joka kuuluu kunnan tai kuntayhtymän organisaatioon, Kunnalliset ja kuntayhtymien liikelaitokset ovat julkisyhteisöjä. Ne eivät ole erillisiä oikeushenkilöitä eivätkä itsenäisesti kirjanpitovelvollisia Liikelaitosten toiminnasta ja tehtävistä säädetään laitoskohtaisissa laieissa. Valtion liikelaitokset määritellään yrityksiksi Kuntayhtymä perustetaan kuntien välisellä valtuustojen hyväksymällä sopimuksella (kuntalaki) Yhdyskuntasuunnittelu, rakennusvalvonta, ympäristöhuolto, puistot ja yleiset alueet, palo- ja pelastustoimi sekä muu toiminta Käyttökustannukset käyttötuotot

Johdanto Valtioneuvoston eduskunnalle 7.4.2005 antamassa keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivuutta ja kehittämistarpeita kuvaavassa selonteossa todetaan, että kuntasektorin toiminnan tehostumisen muutosvauhti ei ole ollut riittävä. Tulevaisuuden haasteista selviäminen edellyttää selonteon mukaan sekä kuntien yhdistymis- että yhteistyöhankkeiden vauhdittumista sekä tätä kautta toimintarakenteiden tehostamista. Kuntien palvelujen tuottamista tulee selonteon mukaan kehittää mm. seuraavin toimenpitein: On keskityttävä ydintehtäviin. On selvitettävä, millä hallinnon tasolla (paikallistaso, seututaso, maakunta tai sitä laajempi taso) palvelut on tarkoituksenmukaisinta tuottaa. Organisaatioita ja toimintoja on järjestettävä uudelleen, jotta tehokkaan toiminnan esteenä olevat toimialue-, organisaatio- ja sektorirajat voidaan poistaa. Tilaaja - tuottajamallia, kumppanuutta tai ulkoistamista on käytettävä silloin, kun se on kustannustehokkain tapa palvelujen tuottamiseen. Liikelaitostamista ja yhtiöittämistä on jatkettava. Sähköistä asiointia sekä tietojärjestelmien ja tietosisältöjen yhteensopivuutta ja integrointia on lisättävä. Monet edellä esitetyistä kuntien palvelujen tuottamista koskevista toimenpiteistä soveltuvat myös kuntien kadunpitopalvelujen tuottamiseen. Yleisintä kuntien välinen yhteistyö on tähän asti ollut elinkeinopolitiikan alueella sekä erilaisten aluepoliittisten ohjelmien ja projektien toteuttamisessa. Kadunpitopalvelujen tuottamisessa kuntien välinen yhteistyö on ollut melko vähäistä. Sisäasiainministeriö asetti 11.5.2005 kunta- ja palvelurakenneuudistus -hankkeen selvittämään kuntien vastuulla olevien palvelujen tuottamista ja tekemään ehdotukset niiden järjestämisestä tulevaisuudessa. Työn tulee olla valmis 31.5.2006 mennessä. Kuntien kadunpidon hankintamenettelyt Pohjois-Pohjanmaalla vaihtelevat. Oulun kaupunki on ottanut kadunpidossa käyttöön tilaaja - tuottaja mallin ja kilpailuttaa osan kunnossapidosta alueurakoina. Oulunsalon kunta on ulkoistanut kadunpidon lähes kokonaisuudessaan. Suurin osa kunnista tuottaa kuitenkin kadunpitopalvelut kuntakohtaisesti yleensä omajohtoisena työnä käyttäen sekä rakentamisessa että kunnossapi-

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 10 dossa oman organisaation lisäksi yksityisiä urakoitsijoita. Myös yksityisten teiden tienpidon toteutus vaihtelee suuresti. Pohjois-Pohjanmaalla monet kunnat ovat ottaneet kunnan avustusta saavien yksityisten teiden talvikunnossapidon hoitaakseen. Osa kunnista avustaa vain rahallisesti yksityisten teiden tienpitoa. Yksityisten teiden kesäkunnossapito ja peruskorjaus ovat yleensä kokonaisuudessaan tiekuntien vastuulla.

Työn tavoitteet ja vaiheistus Pohjois-Pohjanmaan kuntien kadunpidon kehittämistyön tavoitteena on selvittää, miten kuntien kadunpitoa ja myös kuntien alueella olevien yksityisten teiden tienpitoa tulisi kehittää ja toteuttaa, jotta nämä palvelut tuotettaisiin mahdollisimman taloudellisesti ja tehokkaasti ja että palvelujen laatutaso olisi riittävän hyvä. Kehittämistyö jakaantuu kolmeen vaiheeseen, jotka ovat seuraavat: Vaihe 1: Kunta- ja seutukuntakysely Pohjois-Pohjanmaan jokaiseen kuntaan ja seutukuntaan Vaihe 2: 3-4 pilottikuntaryhmän valinta ja kuntaryhmien kadunpitomallin suunnittelu Vaihe 3: Kadunpitokokeilu Tämä suunnitteluvaihe koskee vaihetta 1 eli kunta- ja seutukuntakyselyjä. Vaiheen 1 tavoitteena on selvittää Pohjois-Pohjanmaan kuntien kadunpidon nykyiset hankintatavat sekä investointien että kunnossapidon osalta sekä selvittää niiden kustannukset oman toteutuksen ja urakoinnin osalta selvittää kuntien halukkuus kehittää kadunpidon ja yksityisten teiden tienpidon hankintamenettelyitä eri tavoilla - oman kunnan toimesta yksinään omalla organisaatiolla tai hankintapalveluna ulkoa - kuntaryhmittäin kuntien yhteisellä organisaatiolla tai yhteistyönä hankintapalveluna ulkoa - yhteistyössä Tiehallinnon Oulun tiepiirin kanssa yhteisurakoina (kadut, yksityiset tiet ja yleiset tiet) selvittää ja luoda edellytyksiä paikallisten kilpailukykyisten ja nykyaikaisten palveluntuottajien (urakoitsijoiden) syntymiselle ja kehittymiselle, jotka synnyttäisivät myös pysyviä työpaikkoja alueelle selvittää kuntien halukkuutta ja valmiuksia kehittää tien- ja kadunpitoon liittyviä palveluja yhteistoiminnassa Tiehallinnon kanssa - tienkäyttäjäpalvelujen tuottamisessa - ICT:n hyödyntämisessä - koulutus- ja kehittämistoiminnassa tehdä ehdotukset kuntien kadunpidon ja yksityisten teiden tienpidon kehittämistoimenpiteistä. Ehdotukset voivat koskea - yhteistoiminta-alueiden muodostamista muiden kuntien kanssa - yhteisurakointia Tiehallinnon kanssa (kadut, yksityiset tiet ja yleiset tiet) - kadunpitopalvelujen hankintatapaa

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 12 - paikallisten palvelutuottajien toimintamahdollisuuksien selvittämistä ja toimintaedellytysten luomista tehdä ehdotukset muista kehittämistoimenpiteistä (esimerkiksi koulutus, tienkäyttäjäpalvelujen tuottaminen, katu- ja yksityistierekisterin ylläpito ja Tiehallinnon ylläpidon osaamisklusterin hyödyntäminen) tehdä ehdotukset käynnistettävistä pilottikokeilusta ja niiden alustavasta sisällöstä.

Suunnitteluprosessin kuvaus Kuntien ja seutukuntien kadunpidon nykytilaa ja tulevaisuuden suunnitelmia selvitettiin kunnille ja seutukunnille suunnatuilla internet-kyselyillä. Kaikki seutukunnat vastasivat kyselyyn. Kunnista 34 (85,0 %) vastasi kyselyyn. Koillismaan ja Nivala-Haapajärven kunnista vain harva vastasi kyselyyn, joten näiden seutukuntien osalta kuntakyselyn pohjalta kootut vastaukset ovat likimääräisempiä kuin muiden. Linkit internet-kyselyyn lähetettiin kuntien teknisille johtajille tai vastaaville sekä seutukuntien edustajille 11.11.2005. Aikaa kyselyihin vastaamiseen annettiin neljä viikkoa. Kyselyitä karhuttiin useaan otteeseen ensin sähköpostitse ja lopuksi puhelimitse. Viimeiset aineiston käsittelyyn mukaan otetut vastaukset saatiin 11.1.2006. Kyselyitä karhuttaessa useat kunnat toivat esiin aika- ja resurssipulan, joka vaikeutti kyselyihin vastaamista. Kunnilla oli myös kokemuksia, että vastaavanlaiset kyselyt eivät juurikaan edesauta heidän toimintaansa, vaan kehitteillä olevat asiat jäävät kaukaisiksi. Tiehallinnon osallistuminen kyselyn toteuttamiseen aiheutti osassa kuntia jonkin verran epäilyksiä. Tiehallinto joko rinnastettiin Tieliikelaitokseen tai Tiehallinnon ja Tieliikelaitoksen uskottiin olevan läheisessä kytköksessä toisiinsa. Taulukko 1. Kyselyyn vastanneet Pohjois-Pohjanmaalla kunnat seutukunnittain. Seutukunta Vastanneita Kuntia yhteensä Vastaus-% kuntia Koillismaa 1 2 50,0 Nivala-Haapajärvi 3 5 60,0 Oulu 8 10 80,0 Oulunkaari 6 6 100,0 Raahe 5 5 100,0 Siikalatva 5 6 83,3 Ylivieska 6 6 100,0 Yhteensä 34 40 85,0

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 14 Toimintaympäristön kuvaus Pohjois-Pohjanmaan maakunta koostuu neljästäkymmenestä kunnasta, jotka jakautuvat seitsemään seutukuntaan (taulukko 2, kuva 1). Taulukko 2. Pohjois-Pohjanmaan seutukunnat ja kunnat. Seutukunta Koillismaa Nivala-Haapajärvi Oulu Oulunkaari Raahe Siikalatva Ylivieska Kunnat Kuusamo, Taivalkoski Haapajärvi,Kärsämäki, Nivala, Pyhäjärvi, Reisjärvi Hailuoto, Haukipudas, Kempele, Kiiminki, Liminka, Lumijoki, Muhos, Oulu, Oulunsalo, Tyrnävä Ii, Kuivaniemi, Pudasjärvi, Utajärvi, Yli-Ii, Ylikiiminki, Pyhäjoki, Raahe, Ruukki, Siikajoki, Vihanti Haapavesi, Kestilä, Piippola, Pulkkila, Pyhäntä, Rantsila Alavieska, Kalajoki, Merijärvi, Oulainen, Sievi, Ylivieska

Kuva 1. Pohjois-Pohjanmaan seutukunnat ja kunnat. 4.1. Väestö Vuoden 2004 lopulla maakunnassa on lähes 375 000 asukasta, joista puolet asuu Oulun seutukunnassa (kuva 1). Vuosien 1980 ja 2004 välillä maakunnan väkiluku on lisääntynyt 18 %, yhteensä 57 000 hengellä. Seutukunnittain tarkasteltuna tämä väestönlisäys on ohjautunut lähes yksinomaan Oulun seutukuntaan, jossa kasvua on ollut 44 %. Ylivieskan seutukunnan väestö on samana aikana lisääntynyt 8 %, kun taas muiden seutukuntien väestö on vähentynyt 4-7 %. Monissa seutukunnissa väestön määrä on lisääntynyt vielä 1990-luvun alussa ja kääntynyt sitten tasaiseen laskuun. (Tilastokeskus)

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 16 Kuva 2. Väestökehitys Pohjois-Pohjanmaalla 1980 2004 ja ennuste vuodelle 2010 (Tilastokeskus). Yksittäisten kuntien väestönkehitys poikkeaa seutukuntien väestönkehityksestä jonkin verran. Nivalan, Ylikiimingin, Siikajoen, Haapaveden ja Pyhännän väestömäärä on kuluneiden 24 vuoden aikana lisääntynyt, vaikka niiden seutukuntien väestö kokonaisuudessaan on vähentynyt. Sen sijaan Merijärven kunta on jäänyt osattomaksi Ylivieskan seutukunnan väestönkasvusta. Maakunnan väestönkasvu selittyy sekä luonnollisella väestönlisäyksellä että muuttovoitolla. Vuoden 2004 aikana Pohjois-Pohjanmaan luonnollinen väestönkasvu oli 2 400 henkeä ja muuttovoitto 570 henkeä. Luonnollinen väestönkasvu on ollut positiivista kaikissa muissa seutukunnissa paitsi Koillismaalla. Sen sijaan muuttovoittoa on vuonna 2004 saatu vain Oulun seutukunnassa. Useissa seutukunnissa väestömäärä oli vuoden 2004 aikana vähentynyt lähtömuuton takia. Prosentuaalisesti väestönmuutokset ovat olleet suurimmillaan Oulunsalon, Kiimingin, Kempeleen ja Limingan kunnissa, joissa kussakin väestö on vuosien 1980 ja 2004 välillä lisääntynyt yli 70 %:lla. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Pohjois- Pohjanmaan väestön lisääntyy vuodesta 2004 vuoteen 2010 mennessä yhteensä 10 200 henkilöllä eli vajaalla kolmella prosentilla. Väestönkasvun ennakoidaan kasautuvan Oulun seudulle, jossa väestö kasvaa yhteensä 16 500 henkilöllä eli kahdeksalla prosentilla. Puolet tästä väestönkasvusta suuntautuu Oulun kaupunkiin, mutta prosentuaalisesti eniten väestö lisääntyy Kempeleessä, Kiimingissä, Oulunsalossa ja Limingassa. Muissa seutukunnissa väestön vähenemä on 2-5 %. Oulun seutukunnan lisäksi väestöään lisää vain Iin kunta, muiden kuntien väestötappioiden vaihdellessa 0 ja 11 % välillä. 4.2. Kuntatalous Pohjois-Pohjanmaan kuntien vuosikatteen kehitys on negatiivinen. Kun vuonna 2002 vuosikate oli 457 euroa/asukas, oli se vuonna 2004 enää 183 euroa/asukas. Huonoimmalta tilanne näyttää Raahen, Nivala-Haapajärven ja Oulunkaaren seutukuntien kunnissa, joissa keskimäärin vuoden 2004 vuosikate oli negatiivinen. Negatiivinen vuosikate ko. kunnissa tarkoittaa sitä, että investointeja ja/tai käyttötaloutta on rahoitettu velanotolla. Tilikauden tulos on vuonna 2004 Oulun seutukuntaa lukuun ottamatta tappiollinen kaikissa Pohjois-Pohjanmaan seutukunnissa. Keskimäärin tappiota on kertynyt 66 euroa/asukas. (Tilastokeskus) Myös seutukuntien lainakanta on lisääntynyt tasaisesti vuosina 2002-2004. Keskimäärin vuonna 2004 maakunnan kunnissa on lainakan-

taa 1 464 euroa/asukas, joka on noin 460 euroa enemmän kuin vuonna 2002. Suhteellisesti lainakanta/asukas on lisääntynyt eniten Oulun ja Nivala-Haapajärven seutukuntien kunnissa, yli 60 %:lla vuoteen 2002 verrattuna. Rahamääräisesti lisäys on suurin Nivala-Haapajärven seutukunnassa, yli 800 euroa/asukas. Kuntien yhdyskuntapalvelujen 1 ja liikenneväylien yhteenlasketut nettokustannukset 2 olivat vuonna 2004 Manner-Suomessa keskimäärin 200 euroa/asukas. Pohjois-Pohjanmaan kustannukset ovat samaa luokkaa. Yhdyskuntapalvelujen kustannukset ovat Oulun seutukunnan kunnissa keskimäärin huomattavasti muuta maata matalammat ja muissa seutukunnissa muuta maata korkeammat (kuva 2). Liikenneväylien nettokustannukset ovat keskimääräistä matalammat Nivala-Haapajärven, Siikalatvan, Oulunkaaren ja Ylivieskan seutukunnissa. Yhdyskuntapalvelujen* ja liikenneväylien nettokustannukset 2004 Yhdyskuntapalvelut Liikenneväylät 350 300 250 /asukas 200 150 100 50 0 Koillismaa Nivala- Haapajärvi Oulun sk Oulunkaari Raahen sk Siikalatva Ylivieskan sk Alue Pohjois- Pohjanmaa Manner- Suomi Kuva 3. Yhdyskuntapalvelujen ja liikenneväylien nettokustannukset Pohjois- Pohjanmaan seutukunnissa vuonna 2004. (Lähde: Kuntaliitto, Tilastokeskus) (*Yhdyskuntapalveluihin on sisällytetty yhdyskuntasuunnittelu, rakennusvalvonta, ympäristönhuolto, puistot ja yleiset alueet, paloja pelastustoimi sekä muu toiminta.) 1 Yhdyskuntapalveluihin on sisällytetty yhdyskuntasuunnittelu, rakennusvalvonta, ympäristönhuolto, puistot ja yleiset alueet, palo- ja pelastustoimi sekä muu toiminta. 2 Nettokustannukset = käyttökustannukset käyttötuotot

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 18 4.3. Kunta- ja palvelurakenteet Ylikunnallinen palvelurakenne Pohjois- Pohjanmaalla on keskittynyt luontaisesti Ouluun. Muissa maakunnan alueellisissa keskuksissa toimivat yksiköt luovat alueellaan uusia rakenteellisia järjestelymahdollisuuksia ja tukevat alueiden tasapainoista kehittymistä. Pitkät etäisyydet kuntakeskusten välillä ja haja-asutuksen suhteellisen suuri osuus maakunnan itä- ja pohjoisosissa tuovat omat hankaluutensa kuntapalveluiden yhteensovittamiselle. Tulevaisuudessa nykyisten kaltaisten kuntapalveluiden tuottaminen ilman valtion lisärahoitusta tuottaa useissa Pohjois-Pohjanmaan seutukunnissa vaikeuksia. Valtio pyrkii osaltaan edistämään kunta- ja palvelurakenteen uudistamista. Toukokuussa 2005 käynnistettiin kunta- ja palvelurakenteen uudis- tamista selvittävä Paras -hanke. Hankkeen tavoitteena on aikaansaada kuntien vastuulla oleville palveluiden järjestämiselle riittävän vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta myös tulevaisuudessa. Lisäksi kuntajakolakia muutettiin vuonna 2005 siten, että se ohjaa kuntia parantamaan kuntajaon muutoksen yhteydessä myös palvelujen tuotantorakenteita. Kuntia yhdistymistä tuetaan erilaisilla avustuksilla. Kunnilla on ollut mahdollisuus hakea ja saada esiselvitysavustusta kuntaliitosten selvittämiseen. Mikäli kunnat selvitysvaiheen jälkeen päättävät yhdistyä, on uudella, yhdistetyllä kunnalla mahdollisuus saada avustuksina laskennallista yhdistymisavustusta, valtionosuuksien vähenemisen korvaamista sekä investointi- ja kehittämishankkeiden tukea. Pohjois-Pohjanmaalla on viime aikoina ollut vireillä mm. seuraavia kuntaliitosselvityksiä: Selvityksessä mukana olleet kunnat Ii, Yli-Ii ja Kuivaniemi Ruukki ja Siikajoki Ylikiiminki ja Oulu Kuusamo, Taivalkoski, Posio ja Salla Nivala ja Kärsämäki, (Karsikkaan kylä, Haapavesi) Selvityksen lopputulos Ii ja Kuivaniemi jatkavat hanketta Kunnat lakkautetaan ja perustetaan uusi Siikajoen kunta Kuntaliitos toteutuu Hanke kariutui Taivalkosken ja Sallan vetäytymiseen Valtuustot päättivät 27.4.2006 kuntaliitosselvityksen käynnistämisestä Oulun seudulla on myös herätelty ajatusta Suur- Oulusta, mutta Oulun lähikunnat Ylikiiminkiä lukuun ottamatta eivät ole lämmenneet asialle. 4.4. Elinkeinoelämä Pohjois-Pohjanmaalla alkutuotannolla on keskeisempi osuus kuin koko maassa keskimäärin. Vahva asema on etenkin eteläisten jokilaaksojen maidontuotannolla ja rannikon perunavyöhykkeellä. Sen sijaan yksityisiä palvelualoja ja yrityksiä maakunnassa on vähemmän kuin muualla. Ajatuksena onkin luoda vahva yrittäjyysmaakunta. Maakunnassa on vahvaa paperi-, metsäja metalliteollisuutta ja matkailu on tärkeä osa koko maakunnan elinkeinorakennetta. (Pohjois- Pohjanmaan liitto, 2003) Vuonna 2000 Pohjois-Pohjanmaalla on 147 000 työpaikkaa. Tavoitteena on, että vuonna 2012 maakunnassa on 168 300 työpaikkaa. Elinkeinoaloista pyritään kasvattamaan varsinkin tietoteollisuusklusterin, yhteiskunnallisten palvelujen sekä bio-, lääketiede-, ympäristö- ja energiaklusterin työpaikkamääriä. Elintarvikeklusterin työpaikkojen ennustetaan vähenevän jonkin verran, rakennus- ja kiinteistöklusterin työpaikkojen pysyessä ennallaan. Kasvu keskittyy pitkälti Oulun seudulle (Oulun ja Oulunkaaren seutukunnat). (Pohjois-Pohjanmaan liitto, 2003)

4.5. Kehitysnäkymät Maakunnan vahvuuksina nähdään mm. sen ihmiset ja sosiaalinen pääoma, yhteistyö ja verkostoituminen sekä huippuosaamiseen panostaminen. Kansainvälistyminen ja yhteistoiminta eri toimijoiden välillä ovat Pohjois-Pohjanmaalla hyvässä vauhdissa. Pohjois-Pohjanmaa nähdään sekä sosiaaliselta, kulttuuri-, että luonnonympäristöltään hyvänä asuinpaikkana. Haasteena on aluerakenteen kahtiajakautuneisuus sekä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen niin tiiviisti kuin harvaan asutuilla alueillakin. Etäisyys Etelä-Suomesta ja pitkät välimatkat ovat ongelmia, joiden voittamiseen teknologia tuo uusia mahdollisuuksia. (Pohjois-Pohjanmaan liitto, 2003)

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 20 Kuntien kadunpidon nykytilanne seutukunnissa 5.1. Kadunpidon määrät ja resurssit 5.1.1. Väylien ja alueiden määrä Katuja on pituuden suhteen eniten Pohjois- Pohjanmaalla Oulun seutukunnassa, 855 kilometriä, eli noin puolet kaikkien vastanneiden kuntien katupituudesta (taulukko 3). Oulun seutukunnasta kuntakyselyyn vastanneissa kunnissa on myös valtaosa kaikkien vastanneiden kuntien kevyen liikenteen väylistä, 581 km. Kunnossapidettyjä yksityisteitä on maankunnan seutukunnissa runsaasti, esimerkiksi Oulunkaaren seutukunnassa 1 040 km, kun katuja seutukunnassa on tästä pituudesta noin kymmenesosa. Koillismaan seutukunnan vastauksien suhteen on huo- mioitava, että ne koskevat ainoastaan yhtä kuntaa. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet kunnat ilmoittivat väylien määrät. Pysäköinti-, tori- ja muita julkisia alueita oli vastanneissa kunnissa yhteensä runsaat 40 hehtaaria. Oulun seutukunnassa on kuntien ilmoittamien tietojen mukaan eniten pysäköintialueita, noin kolmannes koko maakunnasta ilmoitetuista pysäköintialueista. Torialueiden pinta-alamäärien vaihtelu ei ollut kovinkaan suurta eri seutukunnissa. Alueita koskevaan kysymykseen ei saatu yhtä paljon vastauksia kuin väyliä koskevaan kysymykseen.

Taulukko 3. Väylien määrät Pohjois-Pohjanmaan kunnissa seutukunnittain. Seutukunta Katuja yhteensä [km] Kevyen liikenteen väyliä yhteensä [km] Kunnossapidettyjä yksityisteitä (kunnat järjestävät tai avustavat) talvi-kp yhteensä [km] kesä-kp yhteensä [km] Koillismaa 111 34 575 575 Ei vastausta Taivalkoski Taivalkoski Taivalkoski Taivalkoski Nivala- 92 37 672 136 Haapajärvi Ei vastausta Kärsämäki, Pyhäjärvi Kärsämäki, Pyhäjärvi Kärsämäki, Pyhäjärvi Kärsämäki, Pyhäjärvi Oulu 855 581 829 363 Ei vastausta Haukipudas, Muhos Hailuoto, Haukipudas, Muhos Haukipudas, Muhos Hailuoto, Haukipudas, Muhos, Oulunsalo Oulunkaari 125 17 1 040 976 Ei vastausta Kuivaniemi Raahe 239 74 546 229 Ei vastausta Pyhäjoki Pyhäjoki Pyhäjoki Pyhäjoki, Ruukki Siikalatva 69 11 372 99 Ei vastausta Kestilä Kestilä, Piippola Kestilä Haapavesi, Kestilä, Piippola Ylivieska 273 69 863 758 Ei vastausta Alavieska Merijärvi Yhteensä 1 764 823 4 897 3 136 5.1.2. Henkilöstön määrä ja kehityssuunta Kuntakyselyn mukaan investoinneissa ja kunnossapidossa työskentelee henkilöstöä keskimäärin hyvin vähän. Näiden toimintojen hallinnossa ja yksikön johdossa suoritettiin kummassakin keskimäärin 0,4 0,5 henkilötyövuotta kuntaa kohden vuonna 2005. Suorittavassa työssä keskimääräinen henkilötyövuosien määrä jää alle 0,2. Suunnittelutehtävissä henkilöstöä on jonkin verran enemmän. Suunnittelun hallinnossa ja yksikön johdossa suoritettiin keskimäärin 3,4 henkilötyövuotta/kunta vuonna 2005. Työnjohdossa vastaava luku on 2,1 henkilötyövuotta/kunta ja suorittavassa työssä 0,8 henkilötyövuotta/kunta. Henkilöstön määrä tullee pysymään kunnissa melko ennallaan vuoteen 2010 saakka. Vain muutamassa kunnassa arvioidaan kadunpidon henkilötyövuosia tehtävän vuonna 2010 enemmän kuin vuonna 2005. Henkilötyövuosien lisääntymistä hallinnossa ja työnjohdossa odotetaan joissakin Oulun, Oulunkaaren ja Ylivieskan seutukuntien kunnissa. Lähes joka neljäs vastannut kunta arvioi, että investoinneissa työnjohdon henkilötyövuosien lisääntyy. Henkilötyövuosien vähenemää ennakoi vain muutama kunta (Oulun, Oulunkaaren, Raahen ja Ylivieskan seutukunnissa). Vähennykset koskevat kadunpidon suunnittelua sekä kunnossapidon ja hoidon työnjohtoa.

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 22 180,0 160,0 Suorittava Työnjohto Hallinto 140,0 120,0 henkilötyövuosia 100,0 80,0 60,0 40,0 20,0 0,0 Koillismaa Nivala- Haapajärvi Oulun kaupunki Oulu muut Oulunkaari Raahe Siikalatva Ylivieska Kuva 4. Kadunpidossa työskentelevän henkilöstön henkilötyövuodet Pohjois-Pohjanmaan kunnissa seutukunnittain vuonna 2005. 5.1.3. Kaluston määrä ja kehityssuunta Kadunpidon omaa kalustoa kunnilla on hyvin vähän, esimerkiksi tiehöyliä on vastausten mukaan vain viidellä kunnalla. Eniten kunnilla on aurauskalustoa, jota vastausten perusteella on yhdeksällä kunnalla yhteensä 28 kpl. Yleisimmän vastausvaihtoehdon mukaan kaluston määrä pysyy ennallaan ja muutamien vastausten mukaan se vähenee. Lisääntyvän kaluston määrän ei nähty juuri lainkaan. Myös vastaajien kommenttien mukaan kuntien linja tuntuu olevan se, että omaa kalustoa ei hankita, vaan urakoitsijat hoitavat työt omalla kalustollaan tai sitten kunta vuokraa kaluston. 5.1.4 Katu- ja yksityistierekisteri Vajaa puolet kyselyyn vastanneista kunnista ilmoittaa, että heillä on jonkinlainen katurekisteri (4). Viidellä kunnalla rekisteri on atkpohjainen ja yhdeksällä kunnalla paperilla. Yksityistierekistereitä on hieman useammalla, kolmella kunnalla yksityistierekisteri on atkpohjainen ja neljällätoista kunnalla paperilla. Vain joka neljännen pohjoispohjalaisen kunnan (9 kpl) katurekisteri on vastausten perusteella ajan tasalla ja suurin osa rekistereistä on tehty itse. Vain kaksi katurekisteriä on tehty ulkoa ostetulle ohjelmalle, suurin osa kunnista ilmoitti

kunnan tehneen ohjelman itse. Joka kolmas kyselyyn vastanneista kunnista ilmoittaa pitävänsä katurekisteriä yllä omana työnä ja yhtä suuressa osassa kuntia rekisteriä ei ylläpidetä säännöllisesti. Lähes jokaiseen katurekisteriin on kerätty tietoa katujen ja kevyen liikenteen väylien sijainnista ja pituuksista. Sen sijaan kadulla sijaitsevia laitteita sekä väylän kuntoa, päällystettä tai muuta katuja koskevaa tietoa on kerätty vain muutamaan rekisteriin. Taulukko 4. Katurekisteritilanne Pohjois-Pohjanmaan kunnissa seutukunnittain. Katurekisteri Rekisteri Ohjelma Seutukunta atkpohjainen paperilla ajantasainen ostettu ulkoa Ei katurekisteriä Koillismaa 1 1 Nivala- 1 2 3 Haapajärvi Oulu 3 2 2 5 Oulunkaari 2 1 3 Raahe 2 1 3 Siikalatva 1 1 4 Ylivieska 2 4 Yhteensä 5 9 9 2 19 Kuntien yksityistierekisterit ovat hieman katurekistereitä paremmin ajan tasalla (12 vastausta) ja ne ovat kaikki itse kunnissa rakennettuja (taulukko 5). Joka kolmannessa kyselyyn vas- tanneessa kunnassa yksityistierekisteriä pidetään yllä omana työnä ja lähes yhtä monessa rekisteriä ei ylläpidetä säännöllisesti. Taulukko 5. Yksityistierekisteritilanne Pohjois-Pohjanmaan kunnissa seutukunnittain. Yksityistierekisteri atkpohjainen Rekisteri ajan- Ohjelma ostettu Ei yksityistie- Seutukunta paperilla tasainen ulkoa rekisteriä Koillismaa 1 1 Nivala- 1 1 2 1 Haapajärvi Oulu 1 3 2 4 Oulunkaari 3 2 2 Raahe 2 3 Siikalatva 3 4 2 Ylivieska 3 1 2 Yhteensä 3 15 12 0 14 Kaikkiin yksityistierekistereihin on kerätty tietoa teiden sijainnista ja pituuksista ja joihinkin myös tiellä sijaitsevista varusteista ja laitteista sekä väylän kunnosta, päällysteestä tai muusta vastaavasta. 5.1.5. Sähköinen kaupankäynti puolet vastanneista kunnista ilmoittaa, ettei sähköistä kaupankäyntiä ole käytetty lainkaan. Joka kymmenennessä kunnassa sähköistä kaupankäyntiä on kokeiltu ja joka kolmannessa kunnassa sähköistä kaupankäyntiä on hyödynnetty joissakin hankinnoissa. Sähköistä kaupankäyntiä on kyselyyn vastanneissa kunnissa käytetty melko vähän. Lähes

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 24 5.2. Kadunpidon toteutustavat ja kustannukset Pohjois-Pohjanmaan kuntien kadunpidon kustannuksista valtaosan vuonna 2004 veivät kunnossapito ja hoito sekä investoinnit (kuva 5). Suunnittelun osuus kustannuksista oli vähäinen. Kuvassa 4 Oulun kaupunki on otettu erilleen Oulun seutukunnasta, koska sen kustannukset ovat omaa suuruusluokkaansa muihin Pohjois- Pohjanmaan kuntiin verrattuna. 30,00 Suunnittelu Kunnossapito 25,00 Investoinnit 20,00 Kustannukset [milj.euroa] 15,00 10,00 5,00 0,00 Koillismaa Nivala- Haapajärvi Oulun kaupunki Oulu muut Oulunkaari Raahe Siikalatva Ylivieska Seutukunnat Kuva 5. Pohjois-Pohjanmaan kuntien kadunpidon kustannukset seutukunnittain vuonna 2004. 5.2.1. Investoinnit Kadunpidon investointeihin oli kunnissa käytetty rahaa vuonna 2004 vaihtelevia summia (taulukko 6). Katujen ja kevyen liikenteen väylien investointeihin käytettiin selvästi eniten rahaa Oulun seutukunnassa, 23 miljoonaa euroa ja vähiten Siikalatvan (0,23 miljoonaa euroa) ja Oulunkaaren (0,48 miljoonaa euroa) seutukunnissa. Yksityisteiden investointeihin käytettiin eniten rahaa Oulun seutukunnassa, 287 000 euroa ja vähiten Raahen seutukunnassa, 9 000 euroa. Noin puolet kyselyyn vastanneista kunnista ilmoitti tehneensä yksityisteihin investointeja vuonna 2004. Muiden alueiden ilmoitetut investointisummat vaihtelivat Oulun seutukunnan 725 000 eurosta Nivala-Haapajärven seutukunnan 20 000 euroon. Kunnat ilmoittivat investoineensa muihin alueisiin vuonna 2004 yhteensä 935 000 euroa. Muihin alueisiin oli investoinut noin joka neljäs vastannut kunta.

Taulukko 6. Pohjois-Pohjanmaan kuntien väyläinvestoinnit seutukunnittain vuonna 2004. Seutukunta Kadut ja kevyen liikenteen väylät [ ] Yksityistiet [ ] Koillismaa 484 000 80 000 Ei vastausta Taivalkoski Taivalkoski Nivala-Haapajärvi 946 000 18 000 Ei vastausta Kärsämäki, Pyhäjärvi Oulu 23 003 000 287 000 Ei vastausta Hailuoto, Haukipudas, Muhos Haapajärvi, Kärsämäki, Pyhäjärvi Haukipudas, Kempele, Liminka, Muhos, Oulu, Oulunsalo Oulunkaari 475 000 161 000 Ei vastausta Yli-Ii Kuivaniemi, Utajärvi Raahe 1 012 000 9 000 Ei vastausta Pyhäjoki, Ruukki Pyhäjoki, Raahe, Ruukki Siikalatva 230 000 20 000 Ei vastausta Kestilä, Pulkkila, Pyhäntä Kestilä, Piippola, Pulkkila, Pyhäntä, Rantsila Ylivieska 1 320 000 190 000 Ei vastausta Merijärvi Merijärvi Yhteensä 27 469 000 764 000 Katujen ja yksityisteiden investoinneista noin 61 % oli hankittu ulkopuolisilta urakoitsijoilta. Kuntien vastauksissa oli suuria seutukunnittaisia eroja, mikä saattaa johtua osittain siitä, että kaikissa kunnissa ei yksityisten teiden tai muiden alueiden investointeja ole toteutettu lainkaan vuonna 2004. 5.2.2. Kunnossapito ja hoito Katujen ja kevyen liikenteen väylien kunnossapidon ja hoidon seutukunnittaiset kustannukset vuonna 2004 vaihtelivat Oulun seutukunnan 7,3 miljoonasta eurosta Siikalatvan 0,3 miljoonaan euroon (taulukko 7). Kuntien ilmoittamien tietojen mukaan vuonna 2004 käytettiin yhteensä 923 800 euroa muiden alueiden kunnossapitoon ja hoitoon. Eniten muiden alueiden kunnossapito ja hoito oli aiheuttanut kustannuksia Ylivieskan seutukunnassa, 398 000 euroa ja vähiten Koillismaalla, 20 000 euroa. Valaistukseen energiakuluineen on vuonna 2004 ilmoitettu kuluneen rahaa yhteensä 2,24 miljoonaa euroa. Eniten siihen oli kulunut rahaa Oulun seutukunnassa (1,41 miljoonaa euroa) ja vähiten Nivala-Haapajärven seutukunnassa (5 000 euroa). Katujen ja kevyen liikenteen väylien, yksityisteiden, muiden alueiden sekä valaistuksen energiakustannuksineen kunnossapidosta ja hoidosta oli hankittu ulkopuoliselta urakoitsijalta noin 72 %.

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 26 Taulukko 7. Pohjois-Pohjanmaan kuntien väylien kunnossapidon ja hoidon kustannukset seutukunnittain vuonna 2004. Seutukunta Kadut ja kevyen liikenteen väylät [ ] Yksityistiet [ ] Koillismaa 452 000 524 000 Ei vastausta Taivalkoski Taivalkoski Nivala-Haapajärvi 197 000 249 000 Ei vastausta Kärsämäki, Pyhäjärvi Oulu 7 310 000 582 000 Ei vastausta Hailuoto, Haukipudas, Muhos Kärsämäki, Pyhäjärvi Haukipudas, Muhos Oulunkaari 479 000 535 000 Ei vastausta Raahe 1 048 000 203 000 Ei vastausta Pyhäjoki Pyhäjoki Siikalatva 267 000 172 000 Ei vastausta Kestilä Kestilä Ylivieska 582 000 292 000 Ei vastausta Alavieska, Merijärvi Yhteensä 10 335 000 2 556 000 Alavieska, Sievi 5.2.3. Suunnittelu Väylien ja alueiden suunnitteluun käytettiin Pohjois-Pohjanmaalla vuonna 2004 yhteensä 2,80 miljoonaa euroa, josta lähes 90 % meni katujen ja kevyen liikenteen väylien suunnitteluun. Katujen ja kevyen liikenteen väylien suunnitteluun vuonna 2004 oli käytetty eniten rahaa Oulun seutukunnassa, 2,26 miljoonaa euroa ja vähiten Siikalatvan seutukunnassa, 8 000 euroa. Muiden alueiden suunnitteluun oli käytetty rahaa erityisesti Siikalatvan seutukunnassa, 0,25 miljoonaa euroa. Huomattavan monessa seutukunnassa ei yksityisten teiden tai muiden alueiden suunnitteluun ollut mennyt rahaa lainkaan. Katujen ja kevyen liikenteen väylien suunnittelusta oli hankittu ulkopuolisilta 55 %. 5.3. Palveluntuottajat Kuntien edustajia pyydettiin nimeämään kyselyssä palveluntuottajat, mikäli palvelu oli hankittu ulkoa. Selvästi eniten nimettiin palveluntuottajia katuihin ja kevyen liikenteen väyliin liittyen. Läheskään kaikki vastaajat eivät nimenneet palveluntuottajia, vaan käytettiin yleisnimityksiä kuten urakoitsijat tai suunnittelukonsultit. Kuntien edustajat nimesivät urakoitsijoista kolme valtakunnallista yritystä tai liikelaitosta, muut nimeltä mainitut edustavat paikallisia pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Suunnittelussa valtakunnallisesti toimivia yrityksiä tai liikelaitoksia nimettiin useampia, yhteensä seitsemän. Paikallisesti toimivia konsulttitoimistoja mainittiin viisi, joista suurin osa oli Pohjois-Pohjanmaalta.

Kuntien kadunpidon kehittäminen seutukunnissa 6.1. Kadunpidon rahoitus vuosina 2006-2008 Kuntakyselyn mukaan kuntien taloussuunnitelmissa oli varattu rahoitusta investointeihin vuodelle 2006 yhteensä 34,69 miljoonaa euroa ja vuosille 2007-2008 yhteensä 65,86 miljoonaa euroa. Kunnossapitoon ja hoitoon oli varattu rahoitusta 16,47 miljoonaa euroa vuodelle 2006 ja vuosille 2007-2008 yhteensä 32,60 miljoonaa euroa. Suunnitteluun oli talousarvioissa varattu selvästi vähemmän rahaa, yhteensä 1,71 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja vuosille 2007-2008 yhteensä 3,48 miljoonaa euroa. Kuvassa 6 vuosille 2006 2008 budjetoituja kustannuksia on verrattu vuoden 2004 toteutuneisiin kustannuksiin. Investointeihin varattu rahoitus vuodelle 2006 on lähes 20 % suurempi kuin vuoden 2004 toteuma. Kunnossapitoon ja hoitoon budjetoitu rahoitus on vuodelle 2006 noin 3 % suurempi kuin vuoden 2004 toteuma. Suunnitteluun varattu rahoitus sitä vastoin vähenee huomattavasti vuonna 2006, siihen on varattu rahoitusta noin 40 % vähemmän kuin vuoden 2004 toteuma oli. Vuosille 2007 2008 budjetoitu rahoitus on yhtenevä vuoden 2006 budjetoidun rahoituksen kanssa.

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 28 Investoinnit Kunnossapito ja hoito Suunnittelu [M ] 40 35 30 25 20 15 10 5 0 29,17 34,69 16,05 16,47 2,80 Vuosi 2004 kustannukset 1,71 Vuosi 2006 budjetoidut kustannukset 32,93 16,30 1,74 Vuosi 2007* budjetoidut kustannukset 32,93 16,30 1,74 Vuosi 2008* budjetoidut kustannukset Kuva 6. Vuoden 2004 kustannukset ja vuosien 2006-2008 budjetoidut kustannukset Pohjois- Pohjanmaan kunnissa (*Vuosien 2007-2008 budjetoidut kustannukset jaettu kahdelle vuodelle). 6.1.1. Investoinnit Katujen ja kevyen liikenteen väylien investointeihin aiottiin käyttää vuonna 2006 rahaa eniten Oulun seutukunnan kunnissa lähes 26 miljoonaa euroa ja vähimmillään Siikalatvan ja Nivala- Haapajärven seutukuntien kunnissa, joissa investoinnit jäivät huomattavasti alle miljoonan euron (taulukko 8). Vuosien 2007-2008 aikana tilanne on samanlainen, Nivala-Haapajärven seutukunnan kunnat kuitenkin tekevät suhteessa enemmän investointeja katuihin ja kevyen liikenteen väyliin kuin vuonna 2006. Vajaa puolet kyselyyn vastanneista kunnista aikoo investoida yksityisteihin vuonna 2006 ja joka neljäs kunta vuosina 2007 2008. Yksityisten teiden investointeihin aiotaan käyttää rahaa 20 000 eurosta (Raahen seutukunta) 190 000 euroon (Oulun seutukunta) vuonna 2006. Vuosina 2007 2008 investoinnit yhteensä seutukunnittain ovat alhaisemmat kuin vuonna 2006. Muiden alueiden investointeihin varattiin taloussuunnitelmissa vuodelle 2006 rahaa 1,20 miljoonaa euroa. Eniten rahaa oli varattu vuodelle 2006 Oulun (792 000 euroa) lisäksi Siikalatvan (150 000 euroa) ja Oulunkaaren (110 000 euroa) seutukunnissa. Vuosille 2007-2008 varattiin vain hieman enemmän rahaa muiden alueiden investointeihin kuin vuodelle 2006, yhteensä 1,29 miljoonaa euroa. Nivala-Haapajärven seutukunnassa ei rahoitusta muiden alueiden investointeihin varattu ollenkaan vuosille 2006-2008. Valaistuksen investointeihin vuodelle 2006 varattiin Pohjois-Pohjanmaan kunnissa 0,90 miljoonaa euroa ja vuosille 2007 2008 yhteensä 1,60 miljoonaa euroa. Siikalatvan seutukunnassa ei varattu rahoitusta valaistuksen investointeihin lainkaan vuodelle 2006, vuosille 2007-2008 seutukunnassa varattiin yhteensä 16 000 euroa. Selvästi eniten rahoitusta valaistuksen investointeihin varattiin Oulun seutukunnassa.

Taulukko 8. Pohjois-Pohjanmaan kuntien väyläinvestointien rahoitus seutukunnittain vuosina 2006 2008. Kadut ja kevyen liikenteen väylät [ ] Yksityistiet [ ] Seutukunta 2007-2008 2007-2008 2006 yhteensä 2006 yhteensä Koillismaa 400 000 800 000 70 000 140 000 Ei vastausta Taivalkoski Taivalkoski Taivalkoski Taivalkoski Nivala- Haapajärvi 680 000 2 000 000 28 000 20 000 Ei vastausta Kärsämäki, Pyhäjärvi, Reisjärvi Kärsämäki, Pyhäjärvi, Reisjärvi Kärsämäki, Pyhäjärvi, Reisjärvi Haapajärvi, Kärsämäki, Pyhäjärvi, Reisjärvi Oulu 25 846 000 52 760 000 190 000 120 000 Ei vastausta Hailuoto, Haukipudas Muhos Hailuoto, Haukipudas, Muhos Haukipudas Kempele, Liminka, Muhos, Oulu, Oulunsalo Hailuoto, Haukipudas Kempele, Kiiminki, Liminka, Muhos, Oulu, Oulunsalo Oulunkaari 1 720 000 3 020 000 115 000 170 000 Ei vastausta Kuivaniemi, Kuivaniemi, Yli-Ii Yli-Ii Kuivaniemi, Utajärvi, Yli-Ii Raahe 1 095 000 2 135 000 20 000 Ei vastausta Pyhäjoki, Vihanti Pyhäjoki, Vihanti Pyhäjoki, Raahe, Ruukki, Vihanti Ii, Kuivaniemi, Utajärvi, Yli-Ii Siikalatva 530 000 493 000 136 000 30 000 Ei vastausta Kestilä Piippola, Pulkkila Kestilä Pulkkila, Pyhäntä Kestilä Pulkkila, Pyhäntä, Rantsila Kestilä Piippola, Pulkkila, Pyhäntä, Rantsila Ylivieska 1 600 000 1 804 000 156 000 202 000 Ei vastausta Kalajoki Alavieska, Merijärvi, Sievi Alavieska, Kalajoki, Merijärvi, Sievi Yhteensä 31 871 000 63 012 000 715 000 682 000 6.1.2. Kunnossapito ja hoito Katujen ja kevyen liikenteen väylien kunnossapitoon ja hoitoon on kuntien taloussuunnitelmissa varattu rahoitusta Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa vuosille 2006-2008 yhteensä 32,0 miljoonaa euroa (taulukko 9). Koillismaan, Oulun ja Raahen seutukunnissa rahaa oli varattu selvästi enemmän kuin muissa seutukunnissa. Koillismaan seutukunnassa yksityisteiden kunnossapitoon ja hoitoon on varattu rahaa huomattavasti enemmän kuin muissa seutukunnissa. Erityisen vähän rahoitusta yksityisteiden kun-

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 30 nossapitoon ja hoitoon on varattu Raahen, Siikalatvan ja Nivala-Haapajärven seutukunnissa. Muiden alueiden kunnossapitoon ja hoitoon ei ole varattu Pohjois-Pohjanmaan seutukunnissa rahaa kovinkaan paljoa vuosille 2006 2008, yhteensä 2,21 miljoonaa euroa. Eniten rahaa on varattu rahaa Ylivieskan seutukunnassa, 915 000 euroa. 2006 2008 yhteensä 7,56 miljoonaa euroa. Tästä summasta 65 % oli budjetoitu Oulun seutukunnassa. Vähiten valaistukseen energiakustannuksineen on kunnossapidon ja hoidon rahoituksessa varattu Nivala-Haapajärven seutukunnassa, 50 000 euroa vuodelle 2006. Siellä kuitenkin samat kunnat ovat varanneet 2,7 - kertaisesti rahoitusta vuosille 2007 2008. Valaistuksen hoitoon ja kunnossapitoon energiakustannuksineen oli varattu rahaa vuosina Taulukko 9. Pohjois-Pohjanmaan kuntien väylien kunnossapidon ja hoidon rahoitus seutukunnittain vuosina 2006 2008. Kadut ja kevyen liikenteen väylät [ ] Yksityistiet [ ] Seutukunta 2007-2008 yhteensä 2007-2008 2006 2006 yhteensä Koillismaa 452 000 904 000 524 000 1 048 000 Ei vastausta Taivalkoski Taivalkoski Taivalkoski Taivalkoski Nivala- Haapajärvi 218 000 150 000 245 000 230 000 Ei vastausta Kärsämäki, Pyhäjärvi Haapajärvi, Kärsämäki, Pyhäjärvi Kärsämäki, Pyhäjärvi Haapajärvi, Kärsämäki, Pyhäjärvi Oulu 7 687 000 15 834 000 578 000 1 199 000 Ei vastausta Hailuoto, Haukipudas, Muhos Hailuoto, Haukipudas, Muhos Hailuoto, Haukipudas Muhos Hailuoto, Haukipudas, Muhos Oulunkaari 441 000 882 000 559 000 1 118 000 Ei vastausta Kuivaniemi Kuivaniemi Kuivaniemi Kuivaniemi Raahe 1 065 000 2 160 000 128 000 292 000 Ei vastausta Pyhäjoki, Vihanti Pyhäjoki, Vihanti Pyhäjoki, Vihanti Pyhäjoki, Vihanti Siikalatva 277 000 479 000 158 000 320 000 Ei vastausta Kestilä Kestilä, Pyhäntä Kestilä, Pyhäntä Kestilä, Pyhäntä Ylivieska 474 000 1 023 000 308 000 503 000 Ei vastausta Merijärvi Kalajoki, Merijärvi Alavieska, Merijärvi Alavieska, Kalajoki, Merijärvi Yhteensä 10 613 000 21 432 000 2 500 000 4 710 000 6.1.3. Suunnittelu Kuntien taloussuunnitelmissa oli katujen ja kevyen liikenteen väylien suunnitteluun varattu rahoitusta vuodelle 2006 noin 1,63 miljoonaa euroa ja vuosille 2007 2008 noin 1,65 miljoonaa euroa / vuosi. Eniten suunnitteluun oli varattu rahaa Oulun seutukunnan lisäksi Ylivieskan ja Koillismaan seutukunnissa. Varatut rahoitusosuudet olivat huomattavasti muita seutukuntia pienemmät Nivala-Haapajärven ja Siikalatvan seutukunnissa.

Yksityisten teiden suunnitteluun Pohjois- Pohjanmaan maakunnassa on vuodelle 2006 taloussuunnitelmissa varattu rahaa 40 000 euroa ja vuosille 2007-2008 yhteensä 79 000 euroa. Nivala-Haapajärven, Oulun ja Siikalatvan seutukuntien kunnissa ei yksityisten teiden suunnitteluun oltu varattu rahaa lainkaan. Muiden alueiden suunnitteluun on varattu rahaa yhtä paljon kuin yksityisteiden suunnitteluun, yhteensä 125 000 euroa kolmelle vuodelle. Ainoastaan Nivala- Haapajärven seutukunnassa rahoitusta ei ollut varattu lainkaan, seutukunnittain rahoitusta on varattu vain joitakin tuhansia euroja Oulun ja Ylivieskan seutukuntia lukuun ottamatta. 6.2. Kadunpidon hankintamenettelyt Näkemyksiä tulevaisuuden hankintamenettelyistä kysyttiin vain seutukunnilta. 6.2.1. Investoinnit Seutukuntakyselyn perusteella kunnat aikovat tulevaisuudessa hoitaa kadunpidon investoinnit pääasiassa tuottamalla palvelut yksinään kokonaan tai osittain omalla organisaatiolla (taulukko 10). Peräti neljä seutukuntaa seitsemästä näkee tämän vaihtoehdon todennäköiseksi. Kannatusta saavat kuitenkin kaikki muutkin neljä vaihtoehtoa: hankkiminen yksin hankintapalveluna ulkoa, tuottaminen kuntaryhmänä kuntien yhteisellä organisaatiolla, hankkiminen kuntaryhmänä hankintapalveluna ulkoa ja hankkiminen kuntaryhmänä yhteistyönä Oulun tiepiirin kanssa. Muita kuin suosituinta vaihtoehtoa on pidetty todennäköisenä vain Nivala-Haapajärven, Oulunkaaren ja Oulun seutukunnissa, joista kolmessa viimeisessä ei omalla organisaatiolla tuottaminen saanut kannatusta. Taulukko 10. Kadunpidon investointien hankintakäytännöt tulevaisuudessa Pohjois-Pohjanmaalla seutukuntien vastausten mukaan. Seutukunta Kunnat tuottavat yksinään kokonaan tai osittain omalla organisaatiolla Kunnat hankkivat yksinään hankintapalveluna ulkoa Tuotetaan kuntaryhmänä kuntien yhteisellä organisaatiolla Hankitaan kuntaryhmänä yhteistyössä ryhmän muiden kuntien kanssa hankintapalveluna ulkoa Koillismaa x Nivala- Haapajärvi x Oulu x x Oulunkaari x Raahe x Siikalatva x x Ylivieska x Yhteensä 4 1 1 2 1 Hankitaan kuntaryhmänä yhteistyössä Tiehallinnon Oulun tiepiirin kanssa yhteisurakoina Kaikki seutukunnat, joissa oli uskottu kuntien ehdottomasti toimivan yksinään joko tuottajana tai tilaajana olivat harkinneet yhteistyötä myös muiden kuntien tai Tiehallinnon kanssa. Yksin toimimiseen oli päädytty kustannussyistä tai siksi, että tarvittavia urakoitsijoita löytyy omalta alueelta. Koillismaalla yhteistyömuotoja selvitellään parhaillaan menossa olevan kuntaliitosselvityksen puitteissa. Kuntien ja Tiehallinnon yhteistyön suurimmiksi esteiksi investoinneissa nimettiin seutukunnissa kuntien etäisyys ja pienten kuntien pienet hankkeet, joissa iso organisaatio paisuttaa kustannuksia. Investointien hankintakäytäntöjä pyritään seutukunnissa kehittämään mm. yhtenäistämällä hankintamenetelmät ja -asiakirjat sekä selvittämällä keskitetyn ja yhteishankinnan kokonaistaloudellisuutta.

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 32 6.2.2. Kunnossapito ja hoito Seutukuntavastausten perusteella kunnossapidon ja hoidon hankintakäytännöissä pidetään todennäköisimpänä palvelun hankkimista kuntaryhmänä yhteistyössä Oulun tiepiirin kanssa (3 vastausta), tuottamista kuntaryhmänä tai hankkimista kuntaryhmänä hankintapalveluna ulkoa (2 vastausta kummassakin) (taulukko 11). Mahdolliseksi nähdään myös se, että kunnat tuottavat tai hankkivat palvelut yksinään (1 vastaus kummassakin). Yhteistyötä kuntien ja Tiehallinnon välillä pidetään todennäköisenä Raahen, Koillismaan ja Oulunkaaren seutukunnissa. Siikalatvan seutukunta uskoo kuntien tuottavan palvelut omalla organisaatiolla ja Ylivieskan, Oulun ja Nivala-Haapajärven seutukunnat uskovat kuntien yhteistoimintaan. Siikalatvan seutukunnassa yhteistyötä muiden kuntien tai Tiehallinnon kanssa ei kunnossapidon ja hoidon suhteen ollut edes harkittu toisin kuin Ylivieskan seutukunnassa. Ylivieskan seutukunnassa ongelmina pidettiin sitä, että kilpailutettaessa suuria urakoita kunnossapitokustannukset nousevat ja että tarjouksia voivat antaa vain suuret urakoitsijat. Sama asia nousi esiin joissakin puhelinkeskusteluissa kuntakyselyitä karhuttaessa. Kunnissa koetaan myös vastuuta paikallisten pienurakoitsijoiden työllistämisestä. Kunnossapidon ja hoidon hankintakäytäntöjä pyritään seutukunnissa kehittämään mm. alueurakointijärjestelmän käyttöönotolla, sekä kunnan ja yksityisten urakoitsijoiden yhteistyöllä. Taulukko 11. Väylien ja alueiden kunnossapidon ja hoidon hankintakäytännöt tulevaisuudessa Pohjois- Pohjanmaalla seutukuntien vastausten mukaan. Seutukunta Kunnat tuottavat yksinään kokonaan tai osittain omalla organisaatiolla Kunnat hankkivat yksinään hankintapalveluna ulkoa Tuotetaan kuntaryhmänä kuntien yhteisellä organisaatiolla Hankitaan kuntaryhmänä yhteistyössä ryhmän muiden kuntien kanssa hankintapalveluna ulkoa Hankitaan kuntaryhmänä yhteistyönä Tiehallinnon Oulun tiepiirin kanssa yhteisurakoina x Koillismaa Nivala- Haapajärvi x Oulu x x Oulunkaari x Raahe x Siikalatva x Ylivieska x x Yhteensä 1 1 2 2 3 6.2.3. Suunnittelu Seutukuntien näkemyksen mukaan kadunpidon suunnittelun ulkoistaminen tulee lisääntymään kunnissa (taulukko 12). Tätä mieltä on neljä seutukuntaa. Lisäksi Nivala-Haapajärven seutukunnassa arvioidaan, että tulevaisuudessa suunnittelu tullaan hankkimaan kokonaan ulkoa. Kuntakyselyn mukaan näkemykset ovat kunnissa hyvin samantapaisia. 18 kunnan mukaan ulkoistamisen määrä suunnittelussa tulee pysymään samana ja 11 kunnan mukaan ulkoistaminen tulee lisääntymään. Viiden kunnan kadunpidon suunnittelu tultaneen ulkoistamaan kokonaan.

Taulukko 12. Väylien ja alueiden suunnittelun ulkoistaminen tulevaisuudessa Pohjois-Pohjanmaalla seutukuntien vastausten mukaan. Seutukunta Ulkoistaminen tulee lisääntymään Ulkoistaminen tulee vähentymään Ulkoistamisen määrä tulee pysymään samana x Koillismaa Nivala- Haapajärvi x Oulu x Oulunkaari x Raahe x Siikalatva x Ylivieska x Yhteensä 4 2 1 Suunnittelu hankitaan kokonaan ulkoa 6.3. Tien- ja kadunpitoon liittyvien palveluiden kehittäminen (tienkäyttäjäpalvelut, ICT:n hyödyntäminen) Seutukuntien edustajat suhtautuvat sangen myönteisesti tien- ja kadunpitoon liittyvien palvelujen kehittämiseen yhteistoiminnassa Tiehallinnon kanssa (taulukko 13). Viisi seitsemästä seutukunnasta pitää kunkin esitetyn palvelun kehittämistä vähintäänkin mahdollisena ja valmiutta palvelujen kehittämiseenkin löytyy yleensä ainakin yhdestä seutukunnasta. Positiivisimmin palvelujen kehittämiseen suhtautuvat Oulun ja Nivala-Haapajärven seutukunnat. Koillismaan ja Siikalatvan seutukunnat eivät ole ottaneet asiaan kantaa. Noin joka viides vastannut kunta oli kuitenkin sitä mieltä, ettei palvelujen kehittäminen kiinnosta. Taulukko 13. Tien- ja kadunpitoon liittyvien palvelujen kehittämishalukkuus ja -valmius yhteistoiminnassa Tiehallinnon kanssa mahdollisissa yhteisurakoissa Pohjois-Pohjanmaalla seutukuntien ja kuntien vastausten mukaan. Seutukunnat Kunnat Kyllä Mahdollisesti Ei kiinnosta Kyllä Mahdollisesti Ei kiinnosta Tienkäyttäjäpalvelujen tuottaminen (tiedottaminen ja viestintä) 1 4 8 14 5 Informaatio- ja viestintäteknologian hyödyntäminen urakoiden seurannassa ja tiedonkeruussa (nettikäyttöliittymä, puhelinteknologia) 1 4 6 15 6 Koulutus- ja kehittämis-toiminta 2 3 10 16 3 Hankintoihin liittyvä sähköinen kaupankäynti 2 3 7 14 5 Alueellisten palveluntuottajien ja markkinoiden muodostuminen 1 4 12 10 4 Tienkäyttäjäpalautteen kerääminen ja hyödyntäminen 5 11 14 3

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 34 6.4. Katu- ja yksityistierekisterin kehittäminen Kuntien vastaajat näkevät ensisijaiseksi katurekisterin luomisen ja ylläpidon muodoksi kunnallisen rekisterin (18 vastausta), mutta myös seutukunnallinen katurekisteri saa kannatusta (7 vastausta) lähes joka seutukunnasta (taulukko 14). Seutukuntien vastaukset poikkeavat tässä siinä, että puolet seutukuntien edustajista näkee katurekisterin parhaaksi toteuttamismuodoksi seutukunnallisen rekisterin, joskin kaikki muutkin vaihtoehdot saavat kannatusta. Taulukko 14. Katurekisterin luominen ja ylläpito Pohjois-Pohjanmaalla seutukuntien ja kuntien vastausten mukaan. Seutukunnat Kunnat Kunnallisena rekisterinä 1 18 Seutukunnallisena rekisterinä 4 7 Maakunnallisena rekisterinä 1 1 Katurekisteri ei ole meille tarpeen 1 Yksityistierekisterin osalta kuntien vastaukset noudattelevat samaa linjaa kuin katurekisterinkin osalta; toimivimpana vaihtoehtona nähdään kunnittaiset yksityistierekisterit, mutta myös seutukunnallinen ja maakunnallinen rekisteri saavat kannatusta (8 ja 3 vastausta) (taulukko 15). Seutukuntien edustajat puolestaan ovat lähes yksimielisiä siitä, että jokaisella seutukunnalla tulisi olla oma yksityistierekisteri. Taulukko 15. Yksityistierekisterin luominen ja ylläpito Pohjois-Pohjanmaalla seutukuntien ja kuntien vastausten mukaan. Seutukunnat Kunnat Kunnallisena rekisterinä 14 Seutukunnallisena rekisterinä 5 8 Maakunnallisena rekisterinä 1 3 Yksityistierekisteri ei ole meille tarpeen 6.5. Koulutustarpeet Seutukuntakyselyn perusteella suurimmassa osassa seutukuntia on tarvetta kadunpitoon liittyvälle lisäkoulutukselle (taulukko 16). Toista mieltä ollaan vain Oulun ja Siikalatvan seutukunnissa. Eniten lisäkoulutusta kaivataan kadunpidon kilpailuttamisessa ja katurekisteriin liittyvissä kysymyksissä (5 vastausta kummassakin) sekä sähköisessä kaupankäynnissä (4 vastausta). Seutukunnista Raahen, Ylivieskan, Nivala-Haapajärven ja Oulunkaaren seutukunta kaipaavat lisäkoulutusta viiden eri asiakokonaisuuden suhteen, kun Koillismaan seutukunta tyytyisi lisäopastukseen kolmessa asiakokonaisuudessa. Kuntakyselyn vastausten perusteella tarvetta kadunpidon lisäkoulutukselle on 75 %:ssa vastanneista kunnista. Koulutusta kaivataan etenkin kadunpidon kilpailuttamisessa, katurekisteriin liittyvissä asioissa sekä katujen kunnossapidon teknisissä kysymyksissä (20, 19 ja 18 vastausta). Koulutustarpeet olivat jakautuneet melko tasaisesti, sillä lähes jokaisessa seutukunnassa kaikkea ehdotettua lisäkoulutusta katsoi tarvitsevansa ainakin yksi kunta.

Taulukko 16. Kadunpitoon liittyvän lisäkoulutuksen tarve Pohjois-Pohjanmaalla seutukuntien ja kuntien vastausten mukaan. Seutukunnat Kunnat Seutukunnassa/kunnassa on tarvetta ko. lisäkoulutukselle 5 26 Seutukunnassa/kunnassa ei ole tarvetta ko. lisäkoulutukselle 2 5 Kadunpidon kilpailuttaminen 5 20 Sähköinen kaupankäynti 4 12 Katujen rakentamiseen ja korjaamiseen liittyvät tekniset kysymykset 2 15 Katujen kunnossapitoon liittyvät tekniset kysymykset 2 18 Katurekisteriin liittyvät kysymykset 5 19 Laadun hallinta 2 13 Valvonnan toteuttaminen 3 10 6.6. Yhteenveto kuntien kadunpidosta Pohjois-Pohjanmaaalla Tässä yhteenveto -luvussa tarkastellaan maakunnan kadunpidon kokonaistilannetta. Kokonaistilanne on arvioitu huomioimalla vastausten lisäksi vastaamatta jättäneet kunnat. Näiden kuntien vastausarvoiksi on määrä- ja kustannusarvioissa merkitty vastanneiden kuntien keskimääräinen vastausarvo eli keskiarvo. Keskiarvoja laskettaessa ei ole otettu huomioon Oulun kaupungin vastauksia. Kokonaistilanteen määräja kustannusarvioita on käytetty myös tiivistelmässä. Yhteenvetona Pohjois-Pohjanmaan kuntien kadunpidon osalta voidaan todeta seuraavaa: Väylät ja alueet Pohjois-Pohjanmaan kunnilla on kunnossapidettäviä väyliä yhteensä noin 7 900 km, jotka jakautuvat väylätyypeittäin seuraavasti: o katuja noin 2 000 km, joista Oulun kaupungissa noin 27 % o kevyen liikenteen väyliä noin 900 km, joista Oulun kaupungissa noin 52 % o kuntien kunnossapitämiä tai kunnossapitoa avustettavia yksityisteitä noin 5000 km, joista Oulun kaupungissa noin 2 % Lisäksi kunnilla on kunnossapidettäviä tori-, pysäköinti- ja muita alueita reilut 50 ha. Omat resurssit Kuntien oman teknisen henkilöstön määrä on jo nykyisin vähäinen. Määrä tulee pysymään ennallaan tai vähenemään hieman. Muutamassa kunnassa arvellaan henkilöstön määrän kasvavan lähinnä hallinnossa ja työnjohdossa. Henkilöstön kokonaismäärä tulee kuitenkin pysymään nykyisellään, sillä samanaikaisesti lisäysten kanssa suorittavan henkilöstön määrät tulevat jonkin verran vähenemään. Kuntien oman kadunpitokaluston määrä on vähäinen jo nykyisellään ja pitkällä tähtäimellä oman kaluston määrä tulee vähenemään, koska vanhenevan kaluston tilalle ei hankita uutta vaan ko. konetyö ostetaan ulkoa. Osa investoineista, kunnossapidosta ja suunnittelusta tullaan toteutumaan omalla organisaatiolla jossain määrin myös tulevaisuudessa Investointien hankinta Katujen, kevyen liikenteen väylien, yksityisteiden ja muiden alueiden investointeihin käytettiin vuonna 2004 rahaa arviolta

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 36 runsaat 32 milj. euroa, josta ulkopuolisilta palveluntuottajilta hankittiin noin 62 %. Oulun kaupungin osuus investoinneista oli noin 56 %. Osuuksissa oli kuitenkin suuria kuntakohtaisia eroja. Ulkopuolisilta palveluntuottajilta hankittaessa käytetään jonkin verran omaa henkilöstöä työnjohdossa (työnjohto ja työntekijät). Tulevaisuudessa ulkopuolisten palveluntuottajien osuus tulee kasvamaan nykyisestään. Investointien tuottaminen myös kunnan omalla organisaatiolla tulee säilyttämään asemansa useissa kunnissa. Investointeihin varattu rahamäärä tulee lähivuosina hieman kasvamaan. Kunnossapidon ja hoidon hankinta Katujen, kevyen liikenteen väylien, yksityisteiden ja muiden alueiden kunnossapitoon ja hoitoon käytettiin vuonna 2004 arviolta noin 18 milj. euroa, josta ulkopuolisilta palveluntuottajilta hankittiin noin 70 % Oulun kaupungin osuus kunnossapidosta ja hoidosta oli noin 42 %. Hoidon ja kunnossapidon työt toteutetaan kuitenkin suurimmassa osassa kunnista omajohtoisena työnä, jolloin ainoastaan konetyö hankitaan ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Kunnossapidon hankintaa kokonaispalveluna ulkopuoliselta palveluntuottajalta on kokeiltu muutamissa kunnissa. Kokemukset ovat olleet sekä hyviä että huonoja. Suunnannäyttäjänä ulkoistamisessa on toiminut Oulunsalon kunta, joka on ulkoistanut katujen, yksityisteiden ja alueiden kunnossapidon ja hoidon. Myös yhteistyötä Tiehallinnon kanssa on kokeiltu Kuusamon kaupungin taholta. Kokemukset ovat olleet pääosin hyviä. Kunnossapidon hankinta ulkopuolisilta palveluntuottajilta tulee selvästi lisääntymään tulevaisuudessa yhtä seutukuntaa lukuun ottamatta. Kunnossapitoon ja hoitoon varattu rahamäärä tulee lähivuosina pysymään suurin piirtein vuoden 2004 tasolla. Suunnittelun hankinta Katujen, kevyen liikenteen väylien, yksityisteiden ja muiden alueiden suunnittelun käytettiin vuonna 2004 rahaa arviolta noin 3,3 milj. euroa, josta ulkopuolisilta palveluntuottajilta hankittiin noin 55 %. Oulun kaupungin osuus investoinneista oli noin 60 %. Suunnittelun osuus investoinneista oli vuonna 2004 noin 10 %. Tulevaisuudessa suunnittelun ulkoistaminen tulee lisääntymään lähes kaikissa seutukunnissa. Lähivuosina suunnitteluun varattu rahamäärä tulee jonkin verran vähenemään. Teknologian hyödyntäminen ja tien- ja kadunpidon osaamisen kehittäminen Kunnissa on halukkuutta sekä uuden teknologian että osaamisen kehittämiseen. 6.7. Kadunpidon hankintamenetelmät 6.7.1. Nykytila Lähes kaikissa Pohjois-Pohjanmaan kunnissa kadunpito toteutetaan joko kokonaan tai osittain kunnan omana työnä. Ulkoa hankitaan lähinnä koneresursseja. Jonkin verran on kokeiltu palveluiden hankintaa myös ulkopuolisilta palveluntuottajilta. Kokemuksia on lähinnä investointien ja suunnittelun hankinnan osalta. Molempien osalta hankinta on koskenut lähinnä yksittäisiä urakoita ja suunnittelutoimeksiantoja. Osa kunnista hankkii kaikki suunnittelupalvelut ulkoa jo nykyisin. Molempien osalta kokemukset ovat olleet pääosin hyviä. Urakat ja toimeksiannot ovat sisältäneet pääosin ainoastaan yhden kunnan töitä. Oulun seudun kuntia lukuun ottamatta kokemukset kunnossapidon ja hoidon hankinnasta kokonaisuutena ulkopuoliselta palveluntuottajalta ovat vähäisiä. Oulun seudulla saadut kokemukset ovat pääosin hyviä. Muualla Pohjois- Pohjanmaan kunnissa saadut kokemukset kadunpidon hankinnoista (esim. kunnan katujen talvihoito) kokonaispalveluna ulkopuoliselta palveluntuottajalta ovat pääosin olleet huonoja. Yleensä hintojen on todettu nousseen huomatta-

vasti. Tämä lienee johtunut markkinoiden kehittymättömyydestä. Yhteistyötä Tiehallinnon Oulun tiepiirin kanssa tiestön talvihoidon osalta on kokeillut Kuusamon kaupunki yhteisalueurakassa vuodesta 2004 lähtien pääosin positiivisin kokemuksin. Kokemusten perusteella yhteisalueurakkaa voidaan pitää varsin onnistuneena hankintamuotona. Kuusamon kaupunki on yhteistyön myötä saavuttanut hoitokustannuksissa kustannussäästöjä aikaisempiin vuosiin verrattuna. Lisäksi laatutaso kuntien eri alueiden tiestöllä on tasoittunut. Oulun seudun kunnat ovat teknisellä sektorilla tehneet yhteistyötä myös tarvikehankinnoissa. Jatkossa kunnat joutuvat miettimään entistä tarkemmin, miten ne pystyvät tuottamaan tarvitsemansa palvelut mahdollisimman laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Tämä edellyttää toiminnan tehostamista ja keskittymistä päätehtäviin. Jotta tähän päästäisiin, on todennäköistä, että kunnat luopuvat omista toteutusorganisaatioistaan lähes kokonaisuudessaan ja keskittyvät ainoastaan palveluiden tilaamiseen niitä tarjoavilta organisaatioilta. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että kadunpidon hankinta on edullisempaa suurina kuin pieninä kokonaisuuksina. Pienissä kunnissa kadunpidon investoinnit sekä kunnan väylien hoito ja kunnossapito ovat määriltään niin pieniä, että ne yksistään eivät ole riittävän houkuttelevia urakoita. Suurempien urakkakokonaisuuksien muodostamiseksi tulisikin kuntien kadunpidon hankinnoissa aina selvittää mahdollisuudet kunta-, kuntaryhmä- tai seutukuntayhteistyöhön. Toinen mahdollisuus päästä suurempiin hankintakokonaisuuksiin katujen ja yksityisteiden kunnossapidossa on muodostaa yhteisalueurakka Tiehallinnon kanssa. Ennen hankintapäätösten ja sovellettavan hankintamenetelmän käyttöä tulee selvittää alan markkinoiden tilanne (urakoitsijatarjonnan riittävyys) alueella. Markkinoiden kehittymiseen vaikuttavat olennaisesti myös seutukunnassa tarjolla olevien urakoiden määrä sekä urakoiden kierto (eli urakoiden pituudet). Tarjottavien urakoiden vähyys ja niiden pienuus ovat merkittävä ongelma markkinoiden kehittymiselle. Tämä voi tulla esille lähinnä pienten kuntien ja seutukuntien urakoiden osalta. Myös kestoltaan urakoiden tulee olla riittävän pitkiä, jotta se mahdollistaisi palvelun tuottajalle taloudellisesti järkevien kalustoinvestointien ja henkilöstörekrytointien tekemisen. Ongelmina hankinnassa tulevat olemaan erityisesti investointien osalta pienet ja äkilliset välitöntä toimintaa edellyttävät kohteet, joiden hinnat voivat ulkopuoliselta palveluntuottajalta hankittaessa nousta huomatavan korkeiksi verrattuna nykyisiin kustannuksiin. Seuraavassa on käyty läpi eri kadunpidon hankintamenetelmiä ja niiden soveltuvuutta kadunpidon eri osa-alueille. Esityksessä on vaihtoehtoisia hankintamenetelmiä, koska ei voida yksiselitteisesti sanoa, että juuri joku tietty hankintamenetelmä sopii kaikille kunnille tiettyyn tarkoitukseen. 6.7.2. Palveluiden tuottaminen kunnan omilla resursseilla Nykyisin vielä monissa kunnissa kadunpitoa toteutetaan joko kokonaan tai osittain omilla resursseilla. Omien resurssien käyttö on kuitenkin vähenemässä. Kunnat ovat jo vähitellen luopuneet omasta konekalustosta ja koneresurssit hankitaankin pääsääntöisesti jo ulkoa. Sen sijaan omia henkilötyöresursseja käytetään kuitenkin vielä yleisesti lähinnä työnjohdossa ja toteutuksessa. Omien resurssien käyttö tulee todennäköisesti jatkumaan vielä jossakin mittakaavassa lähitulevaisuudessa ainakin työnjohdon osalta omajohtoisen urakoinnin muodossa sekä kuntatekniikan investoinneissa että katujen hoidossa ja kunnossapidossa. Isommissa kunnissa tullaan tekemään myös suunnittelua omana työnä jossakin määrin. Omana työnä palveluita toteutettaessa on tilanne ongelmallinen myös laadun varmistuksen suhteen, kun toteuttava organisaatio myös valvoo palveluiden laadun toteutumisen. Palveluiden tuottaminen kunnan omalla organisaatiolla on järkevää kun resurssit ovat tehokkaassa käytössä ja kun alueella on puutetta osaavista palvelun tuottajista tai niitä on liian vähän aidon kilpailun aikaansaamiseksi. Tulevaisuudessa kuntien tehostaessa toimintojaan keskittymällä pelkästään ydintehtäviin ja markkinoiden kehittyessä, hankkivat kunnat palvelut sieltä, mistä riittävän laadukkaana saadaan kustannustehokkaimmin.

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 38 6.7.3. Kuntien omistama seudullinen palveluita tuottava yksikkö Seutukunnan kunnat voivat muodostaa teknisiä palveluita tuottavan yhteisen yksikön, joka voi olla osakeyhtiön, liikelaitoksen tai kuntayhtymän. Liikelaitos muodostetaan kuntien omista pienistä organisaatioista ja se tuottaa vuosittain kuntien kanssa kiinteästi sovittavat palvelut. Toistaiseksi kuntalaki ei kuitenkaan mahdollista kuntien yhteisesti omistamaa liikelaitosta, vaan liikelaitoksen tulee aina kuulua johonkin kuntaorganisaatioon tai kuntayhtymään. Kuntien yhteisellä organisaatiolla varmistetaan alueella riittävän korkeatasoisen osaamisen omaavan ja kehittyvän palveluita tuottavan organisaation olemassaolo. Tässä hankintamallissa toiminta tapahtuu ns. tilaaja-tuottaja toimintamallin mukaisesti. Kunnat määrittävät hankittavien palveluiden laatutason ja järjestävät hankinnan rahoituksen. Liikelaitos puolestaan hoitaa laatutason mukaisten palveluiden tuottamisen, joko omana työnä ja/tai mahdollisesti myös alihankintana. Alihankinnat taas työllistävät alueen pienempiä yksityisiä urakoitsijoita. Hankintamalli soveltuu kaikkien kadunpidon palveluiden hankintaan, mutta kokeiluissa suunnittelutoiminnot on yleensä jätetty tilaajaorganisaatiolle. Yhteisen palveluita tuottavan yksikön perustamisella tavoitellaan yleensä kustannussäästöjä, mutta vähintään yhtä tärkeänä tavoitteena on myös varmistaa riittävän korkeatasoisen alan osaamisen säilyminen alueella. Isompi organisaatio on myös työtekijöiden kannalta houkuttelevampi, koska se mahdollistaa toimenkuvien muutokset ja uralla etenemisen. Hankintamallin ongelma on mahdollinen palveluiden kustannusten nousu todellisen kilpailutilanteen puuttuessa. Hankintamallin voidaan kuitenkin katsoa olevan vain välivaihe siirryttäessä omasta organisaatiosta yksityiseksi yritykseksi. 6.7.4. Hankinta kokonaispalveluna ulkopuoliselta palveluntuottajalta Kuntien siirtyessä yhä laajemmin tilaaja-tuottaja muotoisen toimintamallin käyttöön on myös palveluiden hankkiminen laajempina kokonaisuuksina lisääntynyt. Myös näiden kokonaispalvelusopimusten kesto on pidentynyt perinteisiin urakka-aikoihin verrattuna. Näiden kokonaispalvelusopimusten käyttöönoton alkuvaiheissa tilaajien tärkeimpiä tehtäviä ovat toimivien markkinoiden luominen ja niiden ylläpito. Tämä taas tapahtuu tarjoamalla riittävästi sopivan kokoisia urakoita niin, että ne kiinnostavat myös keskisuuria palvelun tuottajia riittävän kilpailun aikaansaamiseksi. Kadunpidon hankkiminen kokonaispalveluna on ongelma erityisesti pienille kunnille, joiden tarvitsemien palveluiden määrät ovat pieniä. Tämän johdosta tulisikin selvittää, miten hankittavista palvelukokonaisuuksista saataisiin riittävän isoja, jotta ne herättäisivät urakoitsijoissa kiinnostusta. Tässä vaiheessa tarvitaankin hankinnoissa kuntien yhteistyötä. Kokonaispalvelun hankinta voi tapahtua joko yhden kunnan toimesta tai useamman kunnan yhteistyönä tai mahdollisesti jopa seudullisena yhteistyönä. Seudullisessa yhteistyössä toteutettavassa hankinnassa voidaan hyödyntää yhteistä hankintaorganisaatiota (hankintarengas), joka vastaa kaikkien seutukunnan kuntien teknisen sektorin hankintojen valmistelusta, kilpailuttamisesta ja toteutuksen valvonnasta. Tällöin osaaminen voidaan keskittää yhteen paikkaan ja siitä saadaan maksimaalinen hyöty. Nykyisen hankintalain hallinta vaatii osaamista ja jatkuvaa koulutusta. Tämä taas hoituu ko. hankintatoimintaan erikoistuneessa organisaatiossa. Hankintamalli mahdollistaa myös useamman kunnan palveluiden tarkoituksenmukaisen niputtamisen samaan urakkaan, mikä taas kasvattaa urakan kokoa ja on näin selvästi kiinnostavampi. Hankintamenetelmä soveltuu hyvin sekä investointien että hoidon ja kunnossapidon hankintaan. Suunnittelu kannattaa jättää eri palvelusopimuksen piiriin, koska suunnittelu sisältää yleensä myös strategisia päätöksiä. Suunnitteluvaiheessa määritetään mm. kunkin palvelun lopputuote- ja laatuvaatimukset, mikä on taas tilaajan keskeisin tehtävä palveluiden hankinnassa. 6.7.5. Hankinta kokonaispalveluna yhteistyössä Tiehallinnon kanssa Yhteisalueurakka toteutettuna yhteistyössä Tiehallinnon kanssa on käyttökelpoinen hankintamenetelmä lähinnä katujen, kevyen liikenteen

väylien ja yksityisteiden kunnossapidon ja hoidon hankinnassa. Yhteisalueurakka Tiehallinnon kanssa on varsin käyttökelpoinen sellaisille kunnille, joilla on useita keskustaajamia (kaavaalueita) ja paljon kunnan hoitovastuulla olevia yksityisteitä hajallaan kunnan alueella. Kunnossapidon yhteisalueurakoista muodostuu yleensä kooltaan riittävän isoja (tiepituus 1000 1500 km) urakoita niin, että niistä syntyy todellinen kilpailu. Riittävä iso urakkakoko ja pitkä urakka-aika (5-7 vuotta) mahdollistavat urakoitsijalle taloudellisesti järkevät kalustoinvestoinnit ja kannustaa tienpidon menetelmien kehittämiseen ja tehostamiseen. Tämä näkyy yleensä myös alempina urakkahintoina. Tiehallinnon kunnossapitourakoiden ympärille ovat syntyneet jo toimivat markkinat. Kunnossapidon yhteisalueurakkaa on kokeiltu käytännössä kahdessa pilottiurakassa (Rovaniemi ja Kuusamo). Urakasta on piloteissa tehty kaksi erillistä sopimusta molempien tilaajien kanssa. Myös maksuliikenne toimii erikseen molempien tilaajien kanssa. Pilottiurakoista saatujen kokemusten perusteella yhteisalueurakkaa voidaan pitää varsin onnistuneena hankintamuotona. Sekä Rovaniemen että Kuusamon urakoissa on kunta saavuttanut hoitokustannuksissa kustannussäästöjä aikaisempiin vuosiin verrattuna. Lisäksi laatutaso kuntien eri alueiden tiestöllä on tasoittunut. Investointien osalta yhteistyötä on tehty lähinnä taajamissa, joissa yleisen tien rakentamisurakassa on useasti mukana myös kiinteästi hankkeeseen liittyviä kuntien katuja. Urakoissa tilaajana on yleensä ainoastaan Tiehallinto, joka on sitten laskuttanut kuntaa sovitun kustannusosuuden mukaisesti. Nämä ns. yhteisurakat ovat olleet kuitenkin aina tapauskohtaisia. Hankintamenetelmässä voidaan saada kustannussäästöjä myös urakan seurannassa ja valvonnassa tilaajien keskinäisellä yhteistyöllä. Tiehallinto on kehittänyt ylläpidon palvelusopimuksia mm. päällysteisiin, siltoihin ja valaistukseen liittyen. Palvelusopimuksista pilottina on meneillään valaistuksen palvelusopimus. Päällysteiden ja siltojen ylläpitoon liittyviä palvelusopimuksia Tiehallinnossa on tavoitteena pilotoida lähiaikoina. 6.7.6. Kumppanuusmalli Viime aikoina yhdeksi vaihtoehtoiseksi palveluiden hankintamalliksi on noussut yksityisen ja julkisen toimijan välinen kumppanuus. Kumppanuusmallilla uskotaan päästävän palveluiden laadukkaampaan ja tehokkaampaan tuottamiseen. Kumppanuusmallissa tilaaja ja palvelun tuottaja tekevät yhteistyötä palveluiden tuottamisessa ja kehittämisessä niin, että se palvelee molempien tahojen intressejä. Kumppanuus on ajan kuluessa syntyvä luottamukseen ja avoimuuteen perustuva toimintatapa. Kumppanuusmallilla saavutettavat hyödyt perustuvat toteuttamisketjussa syntyviin synergiaetuihin, osaamisen laajenemiseen ja hallittuun riskien jakoon. Tähän asti kumppanuusmallia on Suomessa käytetty julkisella sektorilla lähinnä toimitilojen hankinnassa ja ylläpidossa. Valtakunnassa on kuitenkin meneillään useita selvityksiä kumppanuusmallin soveltamisesta erilaisten julkisten palveluiden tuottamisessa. Eräänlaisina kumppanuussopimuksina voidaan kuntasektorilla pitää viime aikoina kuntatekniikan suunnittelutoimeksiannoissa käyttöönotettuja puitesopimuksia. Puitesopimuksissa on sovittu useammaksi vuodeksi suunnittelutoimeksiantojen raamit, jonka pohjalta yksittäisestä suunnittelutyöstä sovitaan. Näin jokaista toimeksiantoa ei tarvitse kilpailuttaa erikseen, mikä taas helpottaa hankintaprosessia ja nopeuttaa varsinaisen työn aloittamista. 6.7.7. Katu- ja yksityistierekisteri Kunnan omaisuuden hallinnan ja ylläpidon kannalta keskeisintä on ajantasainen tieto pääomasta. Kestävän ja taloudellisesti järkevän väyläomaisuuden hallinta edellyttää kunnalta toimivaa ja ajantasaista katu- ja yksityistierekisteriä. Rekisterin tulee sisältää tiedot kunnan väylien sijainnin lisäksi tiedot niiden rakenteista sekä varusteista ja laitteista. Rekisteriä tulee ylläpitää jatkuvat kirjaamalla sinne tehdyt investoinnit ja peruskorjaukset. Ajan tasalla oleva katurekisteri antaa hyvän pohjan kestävälle ja pitkäjänteiselle kapunpidon suunnittelulle ja toteutukselle.

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 40 Toimivan katu- ja yksityistierekisterin muodostaminen sekä ylläpito on yksittäiselle kunnalle tehtynä kallis investointi. Järkevin rekisterin toteutus ja toimintamalli ainakin pienten ja keskisuurien kuntien osalta on seutukuntakohtainen yhteisrekisteri. Tässä toimintamallissa ulkopuolinen palveluntuottaja muodosta kaikkia seutukunnan kuntia koskevan yhteisen katu- ja yksityistierekisterin sekä ylläpitää myös sitä. Tällöin rekisterin hallinnan ja ylläpidon vaatimaa osaaminen voidaan keskittää yhteen organisaatioon, jolloin se on mahdollisimman tehokasta ja myös kustannuksiltaan edullisinta. kaan ovat infra-alan hankintamenetelmien ja muiden toimintatapojen uudistaminen sekä alan tuottavuuden lisääminen uuden teknologian nykyistä tehokkaammalla käyttöönottamisella. Ohjelman tavoitteisiin kuuluvat myös infra-alan tutkimus- ja kehitystyön mahdollisten katvealueiden peittäminen sekä elinkaaritiedon nykyistä tehokkaampi käyttö. Lisäksi halutaan tiivistää alan eri toimijoiden keskinäistä yhteydenpitoa ja synnyttää uusia yhteistyötapoja. Katu- ja yksityisrekisterin kehittäminen seutukunnittaisella tasolla soveltuu erinomaisesti Infra 2010 - ohjelman hankkeeksi. Parhaillaan on käynnissä Infra 2010 -ohjelma, jossa tavoitteina ohjelman internet -sivujen mu

Uusien hankintakäytäntöjen kokeilut 7.1 Kokeiluhalukkuus Seutukunta- ja kuntavastausten perusteella viisi seutukuntaa ja 16 kuntaa on kiinnostuneita osallistumaan investointien sekä kunnossapidon ja hoidon hankintakäytäntöjen pilottikokeiluihin. 16 kunnasta 6 ilmoitti olevansa kiinnostunut useammasta eri pilottikokeilusta niin investointien kuin kunnossapidon ja hoidon hankintakäytäntöihin liittyen. Kyselyn perusteella pilottikokeiluihin olivat halukkaita mm. seuraavasti: Raahen ja Ylivieskan seutukunnat ovat kiinnostuneita tuottamaan palveluja kuntaryhmänä. Nivala-Haapajärven ja Oulun seutukunnat haluavat hankkia palveluja kuntaryhmänä hankintapalveluna. Osa Oulunkaaren seutukunnan kunnista on kiinnostunut kuntien ja Tiehallinnon yhteistoiminnasta. Siikalatvan seutukunnassa pilottihankkeista kieltäydytään kilpailusäännösten takia. Kunnossapidon ja hoidon osalta Oulun seutukunnassa on jo kokeiltu uusia hankintakäytäntöjä. 7.1 1. Investoinnit Kuntakyselyn vastausten perusteella kunnilla on halukkuutta osallistua kadunpidon investointien uusien hankintamenettelyjen pilottikokeiluihin (taulukko 17). Vastaukset jakautuvat melko tasaisesti eri vaihtoehtojen välille, vaikkakin vastaajilla oli mahdollisuus valita useampi kuin yksi vastaus. Vain Raahen seutukunnan kunnissa halukkuus kokeiluihin osallistumiseen on lähes olematonta, vaikka seutukuntana oltiin kiinnostuneita tuottamaan palveluita kuntaryhmänä. Samoin Oulunkaaren seutukunta oli kiinnostunut hankkimaan investointeja kuntaryhmänä yhteistyössä Tiehallinnon kanssa, mutta yksikään seutukunnan kunnista ei ollut kiinnostunut ko. kokeilusta. Siikalatvan seutukunnassa useampi kunta oli kiinnostunut kokeilusta, muissa seutukunnissa pääsääntöisesti vain yksi kunta. Kaikkiaan kahdeksan kuntaa ilmoittaa, ettei heillä ole halukkuutta osallistua investointien hankintakäytäntöjen pilottikokeiluihin. Syiksi ilmoitetaan yleisimmin resurssi- ja henkilöstöpula tai se, että investointien tarve on vähäinen. Kaikkiaan yhdeksässä kunnassa on jo kokeiltu kadunpidon investointien uusia hankintakäytäntöjä.

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 42 Taulukko 17. Halukkuus kokeilla uusia investointien hankintakäytäntöjä. Seutukunnat Kunnat Kyllä, kunta hankkii yksinään hankintapalveluna ulkoa 7 Kyllä, tuotetaan kuntaryhmänä kuntien yhteisellä organisaatiolla 2 7 Kyllä, hankitaan kuntaryhmänä yhteistyössä ryhmän muiden kuntien kanssa hankintapalveluna ulkoa 2 8 Kyllä, kunta hankkii yhteistyössä Oulun tiepiirin kanssa yhteisurakoina 5 Kyllä, hankitaan (kuntaryhmänä) yhteistyössä Oulun tiepiirin kanssa yhteisurakoina 1 5 Emme ole kiinnostuneita ko. kokeiluista 1 8 7.1.2. Kunnossapito ja hoito Kuntakyselyn perusteella myös kiinnostus osallistua kunnossapidon ja hoidon hankintakäytäntöjen pilottikokeiluihin on suurta (taulukko 18). Eri vaihtoehdot saavat jälleen kannatusta melko tasaisesti eri seutukuntien kunnista. Raahen seutukunnan kunnissa halukkuus osallistua kokeiluihin on jälleen alhaisin, vaikka seutukuntana oltiin kiinnostuneita kokeilusta. Siikalatva seutukuntana ei ollut kiinnostunut kokeilusta, mutta seutukunnasta kolme kuntaa oli kiinnostunut useammasta uudesta hankintakäytännöstä. Seitsemän kuntaa ilmoittaa, etteivät he ole kiinnostuneita kokeiluista. Syyksi ilmoitetaan jälleen resurssi- ja työvoimapula sekä se, että oma nykyinen käytäntö on toimiva. Kymmenessä kunnassa on jo kokeiltu kunnossapidon ja hoidon uusia hankintakäytäntöjä. Taulukko18. Halukkuus kokeilla uusia kunnossapidon hankintakäytäntöjä. Seutukunnat Kunnat Kyllä, kunta hankkii yksinään hankintapalveluna ulkoa 7 Kyllä, tuotetaan kuntaryhmänä kuntien yhteisellä organisaatiolla 2 6 Kyllä, hankitaan kuntaryhmänä yhteistyössä ryhmän muiden kuntien kanssa hankintapalveluna ulkoa 2 7 Kyllä, kunta hankkii yhteistyössä Oulun tiepiirin kanssa yhteisurakoina 5 Kyllä, hankitaan kuntaryhmänä yhteistyössä Oulun tiepiirin kanssa yhteisurakoina 1 5 Emme ole kiinnostuneita ko. kokeiluista 1 7

7.2. Ehdotus pilottikohteista Seuraavissa kappaleissa on esitetty ehdotuksia Pohjois-Pohjanmaan kuntien kadun- ja yksityistienpidon kehittämisen pilottikohteista. 7.2.1 Yhteisalueurakka Tiehallinnon Oulun tiepiirin kanssa Yhteisalueurakoiden suunnittelussa tulee huomioida voimassaolevat sopimukset. Tiehallinnon alueurakat ovat kestoltaan nykyisin 5- tai 7- vuotisia. Oulun tiepiiri tulee tulevaisuudessa neuvottelemaan ennen alueurakan valmistelua alueen kuntien kanssa yhteistyöstä. Kokeilu 1: Oulunkaaren seutukunnan kuntien yhteisalueurakka Oulun tiepiirin kanssa - Kokeilualue: Oulunkaaren seutukunnan kuntia - Kokeilun sisältö: Hoito- ja kunnossapito - Perustelut: Halukkuus kokeiluun, laaja kunta ja laaja yksityistietieverkko. Kokeilu 2: Kuusamon yhteisalueurakan jatkokehittäminen - Kokeilualue: Kuusamon kaupunki - Kokeilun sisältö: Yhteisvalvonnan, asiakaspalautteen ja raportoinnin kehittäminen - Perustelut: Halukkuus kokeiluun, selkeä tarve jatkokehittämiselle, tuloksia voidaan hyödyntää muissa tulevissa yhteisalueurakoissa. Kokeilu 3: Päällysteiden ylläpidon palvelusopimus - Kokeilualue: Sovitaan myöhemmin - Kokeilun sisältö: Päällystettyjen teiden ylläpito Perustelut: Tiehallinnossa on käynnistymässä pilotti, johon voitaisiin kytkeä mukaan myös alueen kuntien tieverkkoa. 7.2.2. Palveluiden hankinta/tuottaminen kuntien yhteisellä organisaatiolla Kokeilu 4: - Kokeilualue: Raahen, Ylivieskan ja/tai Nivala-Haapajärven seutukunnan kuntia - Kokeilun sisältö: Hoito ja kunnossapito sekä investoinnit - Perustelut: Halukkuus kokeiluun, seutukunnat alueellisesti sopivan kokoisia, edellytyksiä uusien yrittäjien kehittymiselle. 7.2.3. Kuntarajat ylittävä yhteistyö palveluiden hankinnoissa Kokeilu 5: - Kokeilualue: Oulun seudun kunnat - Kokeilun sisältö: Hoidon ja kunnossapidon alueurakoinnin laajentaminen, yhteisten investointipakettien kilpailutus Perustelut: Halukkuus kokeiluun, yhteistyöllä perinteitä, erilaisia organisaatiomalleja on jo alustavasti mietitty. 7.2.4. Katurekisteri ja sähköinen hankinta Katurekisterin ja sähköisen hankinnan pilotit ovat tyypiltään sellaisia, että ne pilotoidaan yhdessä muun pilotin kanssa. Ajantasainen, sähköinen katurekisteri tulee olla valmiina ennen hoidon ja kunnossapidon kokeilun aloittamista. Sähköistä hankintaa pilotoidaan esimerkiksi investointien hankinnan yhteydessä. Kokeilu 6: Seutukuntakohtaisen katu- ja yksityistierekisterin muodostaminen ja ylläpito - Kokeilualue: Raahen ja/tai Ylivieskan seutukunnan kunnat - Kokeilun sisältö: Seutukuntakohtaisen katurekisterin muodostaminen ja ylläpito - Perustelut: Luo pohjan yhteiselle tuotanto-/hankintaorganisaation toiminnalle. Sovel tuu hyvin Infra2010 ohjelmaan, pyritään saamaan mukaan sinne.

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 44 Kokeilu 7: Sähköisen hankinta - Kokeilualue: Oulunkaaren seutukunnan kuntia - Kokeilun sisältö: Sähköisen hankinnan pilotointi - Perustelut: Tiehallinto kilpailuttaa alueurakat sähköisesti, kehitetään myös kunnille soveltuvaa sähköistä hankintatapaa. 7.3. Ylläpidon osaamisklusteri 7.3.1. Yleistä klusterista Tiehallinto on pari vuotta valmistellut infraalalle ylläpidon osaamisklusteria. Sen tavoitteina on koota infran ylläpidossa toimivia tahoja yhteen ja luoda uutta osaamista sekä tarjota alusta uusien teknologioiden tutkimukselle ja käyttöönotolle. Tavoitteena on myös mahdollistaa suomalaisille yrityksille edellytyksiä kansainvälisiä markkinoita ajatellen. Ylläpidon osaamis- klusterin kehittämisvastuu on tällä hetkellä Oulun seudulla. Tiehallinnossa on tehty päätös myös hoidon osaamisklusterin kehittämisvastuusta, joka on määrätty Kuopioon. Hoidon ja ylläpidon osaamisklusterien kehittämistä tehdään kuitenkin yhdessä ja kootusti kunnossapidon näkökulmasta. Klusterien mahdollisuuksia voidaan hyödyntää riippumatta siitä missä kehittämisvastuu Tiehallinnossa on. 7.3.2. Osaamisklusterin sisältö Tieverkon ylläpitoon kuuluvat teiden päällysteet ja rakenteet, tiemerkinnät, sillat ja teiden varsien alueet. Tiehallinnolla ei ole omaa tuotantoa, vaan kaikki työt kilpailutetaan ja hankitaan ulkopuolisilta toimijoilta. Tämän toimintamallin haasteina on löytää osaava tilaajan rooli ja vastuun kantaminen alan kehittämisestä. Tiehallinnon tavoitteena on myös toimia tiennäyttäjänä julkisella sektorilla. Nämä haasteet ohjaavat voimakkaasti ylläpidon osaamisklusterin kehittämistä.???? Kunnat, kaupungit Teknologioiden kehittäjät???? Tiehallinto VTT Hankinta- ja tietopalvelujen tuottajat Ylläpidon osaamisklusteri???? Maakunnalliset liitot ICT-foorumit ja toimijat Konsultit Yliopistot, oppilaitokset Urakoitsijat???? Uutta osaamista ja liiketoimintaa Kuva 7. Ylläpidon osaamisklusterin rakenne.

Klusterimaisesta toiminnasta ovat hyviä esimerkkejä mm. metsäklusteri, kiinteistö- ja rakennusklusteri sekä matkailuklusterit. Klusterin toiminnan ydinajatuksena on, että sen tehokkuus on enemmän kuin osiensa summa. Tehokkuutta toimintaan saadaan, kun etsitään sellainen yhteistyöverkosto, jossa kaikki mukana olevat tahot tukevat jollakin tavalla toistensa toimintaa. Mukana olevat saattavat olla eri aloilta, sijaita toisaalla, mutta siitä huolimatta löydetään yhteinen tapa hyötyä yhteistyöstä ja saavuttaa synergiaa. Klusterimaista toimintamallia laajennetaan Tiehallinnossa mahdollisesti myös investointeihin ja teiden hoitoon. Tiehallinnolle palveluita ja tuotteita toimittavat urakoitsijat, konsultit, erilaisten teknologioiden tuottajat ja tietojen toimittajat. Juuri nämä toimijat tulevat hyötymään osaamisklusterin tuomasta lisäarvosta. Tavoitteena on, että toimijat pystyvät parantamaan omaa toimintaansa, liiketoimintaansa ja mahdollisesti myös kannattavuuttaan. Osaamisklusterin toiminta kytkeytyy operatiiviseen toimintaan Tiehallinnon sisäisissä verkostoissa, jotka jalkauttavat kehittämisen tuloksia koko maahan ja muodostavat siten klusterin resurssin. Ylläpidon osaamisklusteri tarjoaa paikan seurata tiedotusta ajankohtaisesta ylläpidon tutkimuksesta, hankkeista, tapahtumista ja hankkeiden rahoitusmahdollisuuksista. Samalla saa ja voi jakaa uusia ideoita ylläpidon kehittämisestä sekä osallistua klusterin järjestämiin tapaamisiin. Tapaamisissa tutustuu muihin ylläpidon asiantuntijoihin, tutkijoihin ja suunnittelijoihin, joista on mahdollisuus löytää tutkimus- tai yrityskumppaneita hankkeille. Klusterin toiminnanohjauksen työkaluna toimii kehitteillä oleva "klus- teri-portaali", joka osaltaan tarjoaa kanavan tutustua klusterin toimintaan ja mahdollisuuksiin. Kyselyn mukaan kunnat tarvitsevat koulutusta esimerkiksi kilpailuttamiseen liittyen. Osaamisklusteri voisi mahdollisesti toimia koulutustilaisuuksien järjestäjänä. Koulutukseen voisivat osallistua kaikki siitä kiinnostuneet toimijat. 7.3.3. Osaamisklusterin askellukset Ensimmäinen askel ylläpidon osaamisklusterin kehittämisessä oli perusedellytysten luominen klusterin kehittämisen käynnistämiselle avaintoimijoiden kanssa. Avaintoimijoihin kuuluu julkishallintoa, tutkimuslaitoksia sekä yritysmaailmaa ja heidän ympärilleen on nyt rakentumassa laajempi toimijoiden osaamisverkko. Osaamisklusteriin ovat tervetulleita kaikki, joilla on tuoda infraan sopivaa osaamista ja tietotaitoa sekä halu tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Ensimmäinen askel ajoittui vuosille 2004-2005. Kehittämisen toisen askeleen tärkeimpänä tavoitteena on paikan ja roolin lunastaminen. Se tapahtuu vain näyttöjen ja tulosten kautta. Meneillään on jo kehittämishankkeita tiemerkintöjen, päällystysteknologioiden ja siltojen ylläpitoon. Kiivaan kehittämisen kohteena ovat myös tiedonhallinnan mobiilisuus ja paikkatiedonhallinta. Toinen askel ajoittuu vuosille 2006-2007. Kun paikka on kansallisesti lunastettu, kolmas askel on kansainvälistyminen. Tiehallinto ei itse ole lähdössä kansainvälisille markkinoille, mutta se tarjoaa klusterin osallistujille omat viranomaistason kontaktinsa. Kolmas askel ajoittuu vuosille 2007/2008 ->.

POHJOIS-POHJANMAAN KUNTIEN KADUNPIDON KEHITTÄMINEN 46 Jatkotoimenpiteet Pohjois-Pohjanmaan kuntien kadunpidon kehittämistyö jakaantuu kolmeen vaiheeseen, joista tämä työ sisälsi ensimmäisen vaiheen eli kuntaja seutukuntakyselyn tekemisen Pohjois- Pohjanmaan jokaiseen kuntaan ja seutukuntaan. Seuraavaksi tuli käynnistää kehittämistyön toinen vaihe eli 3-4 pilottikuntaryhmän valinta ja pilottikokeilujen suunnittelu. Pilottikokeilujen suunnitteluun kuuluu myös pilottikokeilujen rahoituksen selvittäminen. Kehittämistyön toinen vaihe tulisi käynnistää syksyn 2006 aikana.

Pohjois-Pohjanmaan liitto Council of Oulu Region Kauppurienkatu 8 A 90100 OULU, Finland Puh./tel. +358 (0) 8 3214 000 Telefax +358 (0) 8 3214 013 info@pohjois-pohjanmaa.fi www.pohjois-pohjanmaa.fi B:38 ISBN 952-9860-79-X ISSN 1236-8393