LIITE Kuusamon kaupunki Oivanginjärvi Jokoslahden ranta-asemakaavan laajennusalueen luontoselvitys KIMMOKAAVA EKOTONI KY
1. TAUSTA Jokoslahden ranta-asemakaavan muutoksen ohella, kaava-aluetta laajennettiin VT 5:n pohjoispuolelle Monnonjoen länsipuolelle, jonne oli vuosina 2010-2012 suunniteltu ja rakennettu laaja kosteikkoalue maatalouden aiheuttaman Oivanginjärven ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Kaava laajeni myös valtatien eteläpuolella. Oivangin vesiensuojelukosteikko suunniteltiin ja rakennettiin siten, että veden virtausreitti palautettiin alkumatkaltaan samankaltaiseksi kuin se oli ennen 1950-luvulla tapahtuneita vesirakennustoimenpiteitä. Vesi virtaa Nissinvaaran - Kokkosuon alueelta valtatien 5 alitse, jonka jälkeen virtaus jatkuu Nälkämölammen pohjoispuolelle kaivettua ojaa pitkin kosteikkoon. Kosteikosta vesi virtaa Monnonjokeen, joka laskee Rytilammen kautta Oivanginjärveen (Tyni 2013). Oivangin vesiensuojelukosteikko kuuluu Vienan Kemin vesistöalueella sijaitsevan Oivanginjärven lähialueeseen. Koko valuma-alueen pinta-ala on 138,4 neliökilometriä ja järvisyys 8,7 prosenttia. Oivanginjärven valuma-alueen pinta-ala on 26,6 neliökilometriä. Suunnitelman mukaan rehevöityneeseen Nälkämölampeen ei johdeta vettä muulloin kuin ylivirtaamatilanteessa. Valtatien 5 alituksen alapuolelle Nälkämölampeen laskevaan ojaan rakennettiin ylivirtauskynnys, jotta ylivirtaamatilanteessa vesi pääsisi virtaamaan kynnyksen yli Nälkämölampeen. Näin kosteikkoon ei pääse liian suuria vesi-määriä kerralla ja sen toimivuus tulvatilanteessa varmistuu. (Tyni 2013). Oivangin vesiensuojelukosteikon pinta-ala on noin 14 hehtaaria. Sen valuma-alue on yhteensä 380 hehtaaria, jonka alemmalta 180 hehtaarin osalta kaikki vedet laskevat kosteikkoon. Yläpuoliselta 200 hehtaarin alueelta keskiylivirtaaman ylittävä vesimäärä voidaan johtaa ojaa pitkin Nälkämölampeen. Tynin (2013) mukaan Oivangin kosteikko on saatujen tulosten mukaan onnistunut valumavesien käsittelyssä hyvin. Kosteikon rakentamisella on myös parannettu luonnon monimuotoisuutta. Alueen maisema-arvo on parantunut ja vesilinnut sekä kahlaajat ovat löytäneet alueelle. Lähde: Tyni, Henri (2013). Oivangin vesiensuojelukosteikon rakentamisen hiljaisen tiedon kokoaminen. Julkaisematon opinnäytetyö. Oulun ammattikorkeakoulu, rakennustekniikka, 60 s. Valokuvat 2 ja 3: Pekka Rasimus, muut valokuvat Jari Hietaranta 2. LUONTOSELVITYS 2.1 Geologia ja morfologia Kosteikko on rakennettu topografian alempiin osiin, jolloin eloperäiset ainekset ovat jääneet altaiden ja kosteikkojen alle. Nykyisillä ranta-alueilla elopäisiä aineksia esiintyy vain Monnonjoen varrella, erityisesti joen länsipuolella, pienen lammen kaakkois- ja itäreunalla. Tulvaniityillä on myös eloperäistä ainesta. Kosteikkoa ympäröivät alueet ovat selvästi kuivaa glasifluviaalista ainesta ja voimakkaasti suuntautuneet lähes itä länsisuuntaisesti. Kosteikon pohjoispuolista selännettä voitaneen jo kutsua flutingiksi. Selvä itä-länsi suuntautuminen näkyy Nälkämönharjussa ja siitä länteen olevalla, kosteikon eteläpuolella sijaitsevalla harjanteella (ks kuva 1 alla). Monnonjokea on pidettävä melko edustavana jokidynamiikan kohteena. Joessa on runsaasti meanderilenkkejä ja syntymässä olevia juoluoita.
Kuva 1. Kosteikon eteläpuolista loivasti kumpuilevaa kuivaa mäntykangasta. Relatiiviset korkeuserot ovat kosteikon reuna-alueilla verraten vähäiset; suurimmillaan korkeuserot ovat noin 15 m kosteikon pohjoispuolen flutingin alueella. Korkeuserojen puolesta aluetta voidaan luonnehtia loivaksi mäkimaaksi. Monnonjoen ympäristössä ja kosteikon itäpäässä korkeuserot jäävät tätäkin alhaisemmiksi. 2.2. Vesistöt ja vesialueet Oivangin kosteikko kokonaisuutena koostuu useista osista ja rakenteista. Niihin kuuluvat laskeutusaltaat, kosteikkoalueet sekä valtatien 5 varteen rakennettu ylivirtaamakynnys. Myös huoltotiet voidaan ajatella kuuluvan kosteikon rakenteisiin. Kosteikkoalueilla on sekä syvempiä altaita että matalaa aluetta. Niillä sijaitsee 5-tien ylivirtaamakynnyksen lisäksi kolme patoa, joista kaksi on hapetuspatoja ja yksi perinteinen kivetty pohjapato. Kosteikko on rakennettu patoamalla ja kaivamalla siten, että sillä sijaitsee matalien alueiden lisäksi yhteensä kuusi syvempää allasta. Kosteikkoja on yhteensä neljä kappaletta (ks kuvat 2 ja 3 alla) Kosteikkokokonaisuuden yläpuolelle on kaivettu kaksi laskeutusallasta. Ensimmäinen on noin 80 metriä pitkä ja veden pinnan tasalta mitattuna noin viisi metriä leveä valtaojan levennys, jonka tarkoitus on vähentää vedessä olevaa kiintoainesta. Levennyksen syvyys on noin 1,5 metriä. Ensimmäisen altaan jälkeen tulee noin 50 metriä pitkä matalampi valtaojan osuus. Tämän jälkeen veden virtaussuunnassa sijaitsee kolmion muotoinen tilavuudeltaan noin 1500 kuutiometrin kokoinen laskeutusallas, johon kertyneen ravinnepitoisen kiinto-aineksen voi poistaa ja kierrättää maanviljelyskäyttöä varten. (Tyni 2013). Lähde: Tyni, Henri (2013). Oivangin vesiensuojelukosteikon rakentamisen hiljaisen tiedon kokoaminen. Julkaisematon opinnäytetyö. Oulun ammattikorkeakoulu, rakennustekniikka, 60 s.
Kuva 2. Näkymä kosteikolle (Kuva Rasimus 2012). Kuva 3. Kuva kosteikon länsiosasta itään (Kuva Rasimus 2012). Kosteikon vaikutuspiirissä on pieni, lähes pyöreä lampi. Monnonjoki sijaitsee suunnittelualueen länsipäässä ja kosteikon vedet johdetaan sitä pitkin Rytilampeen ja edelleen Oivanginjärveen. Monnonjokea on pidettävä kohtuullisen luonnontilaisena pienenä jokena. Se meanderoi luonnontilaisesti ja sen reunoilla kasvillisuus poikkeaa merkittävästi ympäröivästä kasvillisuudesta (ks kuva 4 alla)..
Kuva 4. Monnonjoki. Jokea on pidettävä melko luonnontilaisena. Sitä reunustaa koivu-luhtareunus. 2.3 Kasvillisuus Kosteikon ranta-alueet ovat sen pohjois- että eteläpuolella harvahkoa mäntyvaltaista kuivaa kangasta. Mänty muodostaa lähes yksinomaan puukerroksen. Lehtipuita tai maapuita tai pystykeloja ei esiinny lainkaan. Puusto on tasaikäistä talousmetsää; paikoin on toteutettu pienialaisia hakkuita. Monnonjoen reunat ovat koivu-pajuluhtaa, joka sitten etäämpänä muuttuu mäntyrämeeksi (ks kuva 4 yllä). Kuva 5. Kosteikon reuna-alueet ovat soistuvia. Ylempänä metsäkasvillisuus on kuivaa tai kuivahkoa mäntykangasta. Kasvillisuutta kosteikon tuntumasta Vaccinum myrtillus, mustikka 2-3 Vaccinum uligosum, juolukka 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-3 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 2
Carex canescens, harmaasara 1 Carex vesicaria, luhtasara 2 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Deschampsia flexuosa,metsälauha 1 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Agrostis capillaris, nurmirölli Cornus suecica, ruohokanukka 1 Erophorum vaginatum, tupasvilla 1 Rubus chamaemorus, lakka 2 Betula, nana, vaivaiskoivu 2 Calamagrostis canescens, hietakastikka 2 Calamagrostis stricta, luhtakastikka 1 Pteridium aquilinum, sananjalka 1 Selänteiden alaosissa on kasvillisuus jo hieman monimuotoisempaa kuin selänteiden yläosissa. Alaosat käsittävät suo- ja kangasmetsän lajistoa sekaisin (ks kuva yllä ja lajistokuvaus). Kuva 6. Yleiskuva kosteikkoalueelle. Etualalla syntyvää luhtaa, taustalla syvemmäksi kaivettua avoveden aluetta. Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-3 Vaccinum myrtillus, mustikka 2-3 Empetrum nigrum, variksenmarja 2-3 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Calluna vulgaris, kanerva, 2-3 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Ledum palustre, suopursu 1 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1-2 Poa pratensis, niittynurmikka 1-2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2
Kuva 7. Pieni pyöreämuotoinen lampi kosteikkoalueen itäosassa. Kosteikko kuvasta vasennalle ja taustalla (lammen toisella puolella) kosteikkoa ja vanhaa laidunnittyä. Etualalla kuivaa mäntykangasta. Perustetun kosteikon eteläpuoliset harjumaiset alueet etelään aina maantielle asti ovat kuivahkoa, mäntyvaltaista kangasta. Mänty on pääpuulaji. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Monnonjoen länsipuoliset alueet ovat mäntyrämettä. Nälkämöahon eteläpuolella on laaja mäntyvaltainen räme, joka ulottuu myös Nälkämölammen etelä- ja lounaispuolella. Kun siirrytään maantien eteläpuolelle Palokankaan alueelle, se on lähes kokonaisuudessaan kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta. Kenttäkerroksen valtalajit ovat variksenmarja, puolukka ja mustikka. Aivan suunnittelualueen reunalla on lievästi kosteampaa mäntykangasta, 3. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Alueella ei ole perustettuja suojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai alueellisissa luontoinventoinneissa mainittuja alueita. Niitä ei ole myöskään sen välittömässä läheisyydessä. 4. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei ole LSL tarkoittamia elinympäristöjä.
Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Syntymässä olevista tulvaniityistä voinee kehittyä tulevaisuudessa luhtamaisia alueita. Monnonjoki (nro 1) lienee huomionarvoinen jokiympäristö meanderilenkkeineen ja koivupajuluhtineen Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueelta ei löydetty edellä mainittuja luontotyyppejä Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Uhanalaiset kasvillisuustyyppit Raunion et.all (2008) mukaan Alueelta ei löydetty uhanalaisuusarvioinnissa (Raunio ja muut 2008) mainittuja luontotyyppejä. 5. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään myös huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella sekä luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V mahdollisen esiintymiseen alueella Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (LSL 49 ) Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet
NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Kosteikolta ei löydetty inventointiajankohtana vesilinnustoa, mutta kuten Tyni (2013) toteaa, kosteikko on jo monipuolistanut alueen vesilinnustoa. On mahdollista, että inventointiajankohta, kesäkuun loppu, oli hieman liian myöhäinen. 6. SUOSITUKSET Luontoselvityksen perusteella on annettu joitain suosituksia alueella havaituista kohteista. Kohde Maankäyttösuositus 1. Monnonjoki luonnontilainen puro tai pieni joki. ML-kohde, erottuu muusta metsäympäristöstä runsaan lehtipuuston ansiosta. MY +luo Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja, jotka edellyttäisivät varsinaisen luonnonsuojelualueen perustamista. Pääosa suunnittelualueen kuivasta maasta voidaan luonnehtia kasvillisuudeltaan ja luonnonympäristöltään tavanomaiseksi kuivahkoksi kankaaksi. Ihmistoiminnan vaikutus ilmenee kaava-alueella lähes kauttaaltaan paitsi puuston hakkuina, niin laajan kosteikon rakenteissa; alueella on mm useita patoja ja muutenkin keinotekoista ja rakennettua ympäristöä. Suunnittelualueiden luokittelussa on käytetty jakoa viiteen luokkaan luontoarvojen perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puuston ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa ja näiden yhteisvaikutusta. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä /merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen-seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) Tässä vaiheessa vain Monnonjoki ansaitsee arvoluokituksen 2, mutta jatkossa tulee harkittavaksi kosteikon luhtaisten reuna-alueiden sisältyminen myös em. luokkaan. Muilta osin suunnittelualue sisältyy arvoluokkaan 1; tavanomainen luonnonympäristö). Myöskään pysyviä maisema- tai luontovaurioalueita ei esiinny. 7. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Jokoslahden laajennusalueen rantojen metsäkasvillisuus on verraten tavanomaista ihmistoiminnan muovaamaa kuivahkoa kangasmetsää ja rakentaminen näille selänteille on mahdollista. Sauvossa, 16. heinäkuuta 2013, tarkistettu 7.marraskuuta 2013 Jari Hietaranta Ekotoni Ky Vitikkalantie 4, 21570 SAUVO jari.hietaranta@pp.inet.fi 0400 479 740