Ulkoasiainministeriö MINVA UM2017-00925 POL-30 Lee Stefan(UM) 29.08.2017 Viite Asia Epävirallinen Gymnich-ulkoministerikokous 7.-8.9.2017;Suomen tavoitteet EU:n epävirallinen Gymnich-ulkoasiainministerikokous pidetään Tallinnassa 7.- 8.9.2017. Kokouksessa Suomea edustaa ulkoministeri Timo Soini. Keskusteluaiheina ovat puolustuspaketin toimeenpano, ulkoasiainneuvoston työmenetelmät, Lähi-idän rauhanprosessi, EU:n ihmisoikeuspolitiikka sekä radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisy ja torjuminen. Puolustuspaketin toimeenpano käsitellään ulko- ja puolustusministreiden yhteislounaalla, jossa Suomea edustavat ulkoministeri Timo Soini ja puolustusministeri Jussi Niinistö. Puolustuspaketin toimeenpano Kesäkuun Eurooppa-neuvoston päätökset ovat merkittävä askel YTPP:n ja EU:n puolustusyhteistyön eteenpäin viemisessä. Nyt keskeistä on varmistaa päätösten ripeä toimeenpano. Tavoitteena on pysyvän rakenteellisen yhteistyön käynnistäminen viimeistään vuoden 2018 alussa ja komission esittämän Euroopan puolustusrahaston pikainen toimeenpano. Pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) valmistelussa tulee edetä Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan heinäkuussa tekemien ja Suomen, Alankomaiden, Belgian ja Tshekin tukemien ehdotusten pohjalta. PRY:n alla toteutettavien käytännön hankkeiden valinnassa ja priorisoinnissa tulee hyödyntää EU:n suorituskykyjen kehittämissuunnitelmaa, jossa määritellään EU-tason suorituskykytavoitteet. Suomi pitää tärkeänä, että hankkeiden määrittelyssä huomioidaan sekä EU:ssa yhteisesti tunnistetut suorituskykypuutteet että kansalliset painopisteet. PRY:n puitteissa annettavien sitoumusten toimeenpanon seuranta on tärkeää, jotta säilytetään yhteistyölle asetettu kunnianhimon taso. Seurannassa tulee hyödyntää olemassa olevia instituutioita. Puolustusrahaston ja puolustusteollisen kehittämisohjelman käytännön toimeenpanossa tulee edetä ripeästi. Kehittämisohjelman osalta on tärkeää varmistaa, että myös pienet ja keskisuuret yritykset voivat hyötyä ohjelmasta. Lähi-idän rauhanprosessi EU:lta tarvitaan aktiivisuutta ottaen huomioon alueen keskeinen merkitys sekä EU:n tähänastiset panostukset. EU:n tulee pysyä yhtenäisenä, antaa johdonmukaisesti selkeä viesti yhteisestä linjasta Lähi-idän rauhanprosessin suhteen sekä reagoida kahden valtion ratkaisua uhkaaviin toimiin, kuten siirtokuntarakentaminen, vihapuhe. Kahden valtion ratkaisu on Israelin intressissä ja tämän vuoksi siirtokuntarakentaminen on sen omien
2(21) etujenkin vastaista. EU:n tulee vaikuttaa osapuoliin, jotta ne pidättäytyisivät provokatiivisista toimista ja retoriikasta. Osapuolia tulee kannustaa keskinäisen luottamuksen lisäämiseen, ml. Lähi-idän kvartetin heinäkuun 2016 suositusten toimeenpanoon. Suomi pitää YK:n palestiinalaispakolaisjärjestön UNRWA:n työtä erittäin tärkeänä ja rooliaan vakauttavana. Suomi on sitoutunut UNRWA:n rahoituksen ennakoitavuuden edistämiseen EU:n ihmisoikeuspolitiikka EU:n ihmisoikeuspolitiikan vaikuttavuus rakentuu EU:n yhtenäisyydelle, jota on vaalittava. Yhtenäisyys ihmisoikeusulostuloissa on myös EU:n ulkopoliittisen uskottavuuden peruskysymys. EU:n on pystyttävä vastaamaan sitä koskeviin odotuksiin ihmisoikeuksien puolustamisessa kansainvälisesti. Akuutteihin ihmisoikeusloukkauksiin tulee aina reagoida niin kahdenvälisesti kuin monenkeskisillä foorumeilla (YK, Etyj, Euroopan neuvosto jne). Suomi korostaa pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta myös EU:n sisällä tapahtuvan ihmisoikeuskehityksen osalta. Vakaviin epäkohtiin jäsenmaiden ihmisoikeustilanteessa on voitava puuttua. Radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisy ja torjuminen EU:n tulee osaltaan panostaa nykyistäkin enemmän mm. terrorismin juurisyinä olevien konfliktien ratkaisemiseen ja yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa, erityisesti EU:n naapurustossa. Uskottavan EUjäsenyysperspektiivin säilyttäminen luo tulevaisuudenuskoa ja kannustaa yhteiskunnallisten uudistusten toteuttamiseen. Kumppanimaiden vastuu uudistuksista ja puuttumisesta radikalisoitumisen juurisyihin on kuitenkin keskeistä. EU:n strategisen viestinnän työssä Länsi-Balkanilla tulee kiinnittää huomiota myös radikalisoitumisen syihin ja seurauksiin alueella. EU:n tulisi ulkopolitiikassaan ja työssään radikalisoitumisen ehkäisemiseksi huomioida nykyistä enemmän uskontojen välisen dialogin merkitys ja tukea dialogipyrkimyksiä erityisesti alueilla, joilla sillä on aktiivinen yhteistyörooli. Ulkoasiainneuvoston työmenetelmät On jatkuvasti etsittävä keinoja tehostaa EU:n ulkopoliittista päätöksentekoa ja vahvistaa EU:n yhteistä esiintymistä kansainvälisillä kentillä. Ulkoasiainneuvoston toimintaa on kehitettävä strategisempaan ja päätöksentekokeskeiseen suuntaan. Tämä edellyttää niin korkealta edustajalta ja EU:n ulkosuhdehallinnolta kuin jäsenvaltioilta huolellisia valmisteluja, fokusoituja asialistoja sekä keskittymistä olennaiseen itse kokouksissa. Neuvoston päätelmät ovat selkeä tapa ilmaista UAN:n tulokset ja EU:n keskeiset linjaukset. Suomi tukee ulkosuhteiden korkea edustajaa tehtävässään EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan vetäjänä, yhteensovittajana ja keulakuvana. Neuvoston on annettava korkealle edustajalle sekä selkeitä mandaatteja että riittävää toimintatilaa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
3(21)
Asialista: 4(21) Puolustuspaketin toimeenpano s. 4 Lähi-idän rauhaprosessi s. 7 EU:n ihmisoikeuspolitiikka s. 10 Radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisy ja torjuminen s. 13 Ulkoasiainneuvoston työmenetelmät s. 17
5(21) Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO POL-10 Leena Pylvänäinen 29.8.2017 Asia Puolustuspaketin toimeenpano Kokous/tapaaminen Gymnich 7. 8.9.2017 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Ulko- ja puolustusministerit keskustelevat yhteisellä lounaalla joulukuun Eurooppa-neuvoston ns. puolustuspaketin toimeenpanosta, painopisteinä pysyvä rakenteellinen yhteistyö ja komission esittämä puolustusrahasto. 2. SUOMEN TAVOITE Kesäkuun Eurooppa-neuvoston päätökset ovat merkittävä askel YTPP:n ja EU:n puolustusyhteistyön eteenpäin viemisessä. Nyt keskeistä on varmistaa päätösten ripeä toimeenpano. Tavoitteena on pysyvän rakenteellisen yhteistyön käynnistäminen viimeistään vuoden 2018 alussa ja komission esittämän Euroopan puolustusrahaston pikainen toimeenpano. Pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) valmistelussa tulee edetä Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan heinäkuussa tekemien ja Suomen, Alankomaiden, Belgian ja Tshekin tukemien ehdotusten pohjalta. PRY:n osallistujamailta vaadittavien yhteisten sitoumusten tulee tukea PRY:lle kokonaisuutena asetettuja tavoitteita: edistää EU:n tavoitetason saavuttamista, tukea jäsenmaiden kansallisten suorituskykyjen kehittämistä ja vahvistaa puolustusyhteistyötä. PRY:n alla toteutettavien käytännön hankkeiden valinnassa ja priorisoinnissa tulee hyödyntää EU:n suorituskykyjen kehittämissuunnitelmaa, jossa määritellään EU-tason suorituskykytavoitteet. Suomi pitää tärkeänä, että hankkeiden määrittelyssä huomioidaan sekä EU:ssa yhteisesti tunnistetut suorituskykypuutteet että kansalliset painopisteet. PRY:n puitteissa annettavien sitoumusten toimeenpanon seuranta on tärkeää, jotta säilytetään yhteistyölle asetettu kunnianhimon taso. Seurannassa tulee hyödyntää olemassa olevia instituutioita. Puolustusrahaston ja puolustusteollisen kehittämisohjelman käytännön toimeenpanossa tulee edetä ripeästi. Kehittämisohjelman osalta on tärkeää varmistaa, että myös pienet ja keskisuuret yritykset voivat hyötyä ohjelmasta. Puolustusyhteistyötä koskevien aloitteiden keskinäisiä yhteyksiä tulee edelleen täsmentää. Pysyvän rakenteellisen yhteistyön, syyskaudella
6(21) pilottina käynnistettävän puolustuksen säännöllisen arvioinnin ja puolustusrahaston tulee muodostaa toimiva kokonaisuus, jonka eri osat tukevat toisiaan. 3. NEUVOTTELUTILANNE 4. TAUSTA Eurooppa-neuvosto tarkasteli kesäkuun kokouksessaan edistymistä joulukuun 2016 Eurooppa-neuvoston turvallisuutta ja puolustusta koskevien päätösten toimeenpanossa ja linjasi jatkotyötä erityisesti pysyvän rakenteellisen yhteistyön ja komission esittämän puolustusrahaston osalta. Eurooppa-neuvoston päätelmissä todetaan tarve PRY:n käynnistämiselle ja määritellään valmisteluprosessin eteneminen ja aikataulu. Puolustusrahaston osalta jäsenmaita kehotetaan etenemään ripeästi rahaston toimeenpanossa. Aloitteiden valmistelua on kesäkuun jälkeen jatkettu puolustuspoliittisten päälliköiden kokouksessa Tallinnassa ja erillisissä PRY-työpajoissa. PRY:n osalta jatkotyön pohjana ovat Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan heinäkuussa tekemät ehdotukset, joita Suomi, Alankomaat, Belgia ja Tshekki ovat tukeneet. Ulko- ja puolustusministerien yhteiskäsittelyssä tavoitteena on poliittisen ohjauksen antaminen PRY:n ja puolustusrahaston jatkovalmistelulle. Lisäksi ministereillä on mahdollisuus keskustella toimeenpanon etenemisestä muilla joulukuun Eurooppa-neuvostossa käsitellyillä osa-alueilla (EU:n globaalistrategian toimeenpano, komission puolustusalan toimintasuunnitelma ja EU Nato -yhteistyö). Pysyvä rakenteellinen yhteistyö Kesäkuun Eurooppa-neuvosto totesi tarpeen pysyvän rakenteellisen yhteistyön käynnistämiselle ja asetti aikataulun muodollisen käynnistämispäätöksen valmistelulle. Kunnianhimoisen aikataulun mukaan jäsenmaiden tulee kolmen kuukauden kuluessa Eurooppa-neuvostosta määritellä perussopimusten pohjalta PRY:n mahdolliset täsmentävät osallistumisvaatimukset, osallistujamailta vaadittavat velvoittavat sitoumukset sekä sitoumusten toimeenpanoa koskeva arviointimekanismi ja aikataulu. Kun sitoumuksista ja niiden arvioinnista on sovittu, voivat osallistumisesta kiinnostuneet maat antaa neuvostolle ja korkealle edustajalle perussopimuksen mukaisen ilmoituksen osallistumisesta. Ilmoituksesta käynnistyy kolmen kuukauden määräaika, jonka kuluessa neuvosto tekee määräenemmistöllä päätöksen PRY:n käynnistämisestä. Eurooppaneuvoston asettaman aikataulun mukaisesti neuvoston päätös voitaisiin tehdä loppuvuodesta tai vuoden 2018 alussa. Osallistujamailta vaadittavien sitoumusten osalta neuvoston valmistelutyön pohjana ovat Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan tekemät ehdotukset, joita Suomi, Alankomaat, Belgia ja Tshekki tukivat. Esityksen mukaan sitoumukset koskisivat esim. puolustusmenoja, suorituskykyvaatimusten harmonisointia, strategisia suorituskykyhankkeita sekä osallistumista YTPP-operaatioihin ja EU:n taisteluosastoihin. Sitoumusten seurannassa voisi olemassa olevilla instituutioilla
7(21) kullakin olla roolinsa ja sitoumusten toimeenpano voisi mahdollisesti tapahtua myös vaiheittain. Samanaikaisesti sitoumusten kanssa valmistellaan myös PRY:n alla toimeenpantavia käytännön yhteistyöhankkeita. Jäsenmaat ovat kevään ja kesän aikana esitelleet lukuisia erityyppisiä aloitteita, joista neuvoston tulee valita ne, jotka otetaan mukaan PRY:n käynnistämisvaiheessa. Esillä on ollut ajatus hankkeiden rajaamisesta aluksi muutamaan suureen lippulaivahankkeeseen ja näihin kytkeytyviin pienempiin tukihankkeisiin. Suomessa potentiaalisiksi yhteistyöaloiksi on alustavasti identifioitu mm. satelliittiteknologia, yhteensopivien käyttöjärjestelmien kehittäminen, kyberpuolustus, tilannekuvayhteistyö sekä sotilaalliseen huoltovarmuuteen liittyvät hankkeet. Puolustusrahasto ja puolustusteollinen kehittämisohjelma Osana syksyllä 2016 julkaistun puolustuksen alan toimintasuunnitelman toimeenpanoa komissio antoi kesäkuun alussa tiedonannon Euroopan puolustusrahastosta ja asetusehdotuksen puolustusteollisesta kehittämisohjelmasta (Defence Industrial Development Programme, DIDP). Kesäkuun Eurooppa-neuvosto antoi päätelmissään vahvan tuen puolustusrahastolle ja peräänkuulutti rahaston nopeaa toimeenpanoa, mukaan lukien kehittämisohjelmaa koskevan asetuksen voimaansaattamista. Tiedonannon myötä lanseerattu puolustusrahasto koostuu ns. tutkimus- ja suorituskykyikkunoista. Tutkimusikkunassa on jo käynnissä kolmivuotinen puolustustutkimuksen valmistelutoimi, jonka on määrä johtaa erilliseen puolustustutkimusohjelmaan osana seuraavaa monivuotista rahoituskehystä vuodesta 2021 alkaen. Suorituskykyikkunan tarkoituksena on tukea suorituskykyhankkeiden elinkaaren tutkimusta seuraavaa kehittämisvaihetta, esim. prototyyppien tuottamista. Tähän kehitysvaiheeseen voisivat ehdot täyttäviin monikansallisiin hankkeisiin osallistuvat yritykset saada EU-varoista osarahoitusta. Pääosa hankerahoituksesta tulisi kuitenkin osallistuvilta mailta. Kehittämisohjelma on määrä pilotoida vuosina 2019 2020, varsinainen ohjelma käynnistyisi seuraavalla rahoituskehyskaudella vuodesta 2021 alkaen. Komission suunnitelmissa on 500 miljoonan euron rahoitus kehittämisohjelmalle vuosina 2019 2020. Vuodesta 2021 lähtien varsinainen kehittämisohjelma saisi EU-budjetista noin miljardin euron vuosittaisen rahoituksen. Yhdessä jäsenmaiden kansallisen rahoituksen kanssa komissio toivoo kokonaismäärän nousevan jopa 5 miljardiin euroon vuodessa. Neuvosto valmistelee parhaillaan kantaa komission asetusehdotukseen puheenjohtajamaa Viron johdolla. Kyseessä on ensimmäinen puolustussektorin lainsäädäntöesitys, josta neuvosto päättää määräenemmistöllä. Tavoitteena on neuvoston kannan hyväksyminen kuluvan vuoden loppuun mennessä, jotta pilottiohjelmasta rahoitettavat hankkeet voitaisiin käynnistää heti vuoden 2019 alusta.
8(21) Suorituskykyikkunan alla komissio käsittelee tiedonannossa myös mahdollisuuksia jäsenmaiden yhteishankintojen tukemiseksi. Komission toimivalta hankintojen osalta on rajallinen, mutta tiedonannossa se käy läpi erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisia rahoitusvälineitä yhteishankintojen helpottamiseksi. Kesäkuun Eurooppa-neuvosto kannusti jäsenmaita tarkastelemaan edelleen myös mahdollisuuksia yhteishankintojen tukemiseksi puolustusrahaston puitteissa.
Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 9(21) ALI-10 Mäkinen Marianne 29.08.2017 Asia Lähi-idän rauhanprosessi Kokous/tapaaminen Epävirallinen Gymnich-ulkoministerikokous Tallinnassa 7.-8.9.2017 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET 2. SUOMEN TAVOITE Ministerit keskustelevat Lähi-idän rauhanprosessin ajankohtaisesta tilanteesta ja EU:n toiminnasta. EU:lta tarvitaan aktiivisuutta ottaen huomioon alueen keskeinen merkitys sekä EU:n tähänastiset panostukset. On myönteistä, että KE Mogherini on aktiivisesti pitänyt Lähi-idän rauhanprosessia EU:n asialistalla ja osallistunut vuoropuheluun edellytysten luomiseksi neuvotteluille. EU:n tulee pysyä yhtenäisenä, antaa johdonmukaisesti selkeä viesti yhteisestä linjasta Lähi-idän rauhanprosessin suhteen sekä reagoida kahden valtion ratkaisua uhkaaviin toimiin, kuten siirtokuntarakentaminen, vihapuhe. Kahden valtion ratkaisu on Israelin intressissä ja tämän vuoksi siirtokuntarakentaminen on sen omien etujenkin vastaista. Poliittisen perspektiivin puuttuminen ja osapuolten sisäinen kehitys lisäävät eskalaation ja väkivallan riskiä. EU:n tulee vaikuttaa osapuoliin, jotta ne pidättäytyisivät provokatiivisista toimista ja retoriikasta. Osapuolia tulee kannustaa keskinäisen luottamuksen lisäämiseen, ml. Lähi-idän kvartetin heinäkuun 2016 suositusten toimeenpanoon. Gazan humanitaarinen tilanne on äärimmäisen vaikea. Palestiinalaisia tulee kannustaa kansalliseen sovintoon Gazan humanitaarisen ja poliittisen tilanteen kohentamiseksi. Suomi pitää YK:n palestiinalaispakolaisjärjestön UNRWA:n työtä erittäin tärkeänä ja rooliaan vakauttavana. Suomi on sitoutunut UNRWA:n rahoituksen ennakoitavuuden edistämiseen 3. NEUVOTTELUTILANNE EU:n ulkoasiainneuvosto käsitteli Lähi-idän rauhanprosessia tammimaaliskuun 2017 kokouksissaan antamatta päätelmiä. EU:n sisällä keskustelut ovat olleet vaikeat.
10(21) Maaliskuun ulkoasiainneuvostossa sovitun mukaisesti EU on jatkanut valmisteluja Israelin kanssa järjestettävästä assosiaationeuvostosta. Valmistelut ovat edenneet hitaasti, päivämäärää ei ole sovittu. Gymnich-ulkoministerikokouksessa on tarkoitus reflektoida Lähi-idän rauhanprosessin ajankohtaista tilannetta ja keskustella EU:n toiminnasta. 4. TAUSTA Kansainvälinen yhteisö on odottavalla kannalla Yhdysvaltojen Lähi-idän rauhanprosessia koskevan politiikan edelleen hakiessa muotoaan. Presidentti Trumpin erityisedustaja Jason Greenblatt on jatkanut aktiivisia tunnusteluja konfliktin osapuolten ja arabimaiden suuntaan. EU käy läheistä vuoropuhelua Yhdysvaltojen kanssa ja pyrkii omalla toiminnallaan muun muassa tukemaan alueen vakautta ja lisäämään edellytyksiä neuvotteluille. KE Mogherini ja EU:n Lähi-idän rauhanprosessin erityisedustajan Gentilini ovat lukuisissa tapaamisissaan osapuolten, Yhdysvaltojen ja arabimaiden kanssa vahvistaneet EU:n tuen kahden valtion ratkaisulle ja valmiuden tukea toimia, joilla edistetään osapuolten välisten neuvottelujen aloittamista, poliittisen prosessin uudelleen aktivoimista. EU edistää alueen vakautta myös tukemalla palestiinalaishallinnon valtiorakennusta: EU on suurin rahoittaja. Yhdysvaltojen konkreettisista suunnitelmista on hyvin vähän tietoa: julkisuuteen on todettu, että tavoitteenaan on katsoa rauhanprosessia uudella tavalla, mahdollisesti osana uutta laajempaa alueellista aloitetta, jossa keskeisessä roolissa olisi Israelin ja arabimaiden suhteiden normalisointi. Yhdysvaltojen delegaatio vierailee Lähi-idässä täällä viikolla, mutta yksityiskohtaisemman suunnitelman esittelemistä edes osapuolille pidetään epätodennäköisenä: suunnitelmat lienevät täsmentymättä. Palestiinalaisjohto on viimepäivinä ilmaissut turhautumisensa Yhdysvaltojen pitkittyneisiin ja toistaiseksi tuloksettomiin tunnusteluihin: mukaansa Yhdysvaltojen nykyhallinnolta ei ole saatu selkeää kantaa kahden valtion ratkaisuun tai Israelin siirtokuntarakentamiseen. Mikäli Yhdysvaltojen tunnustelut eivät piakkoin tuota konkretiaa, palestiinalaiset ovat mukaansa valmiita kansainvälisen raiteensa uudelleen käynnistämiseen, vielä tänä vuonna. Yhdysvalloille palestiinalaisjohdon turhautuminen ei ole tullut yllätyksenä ja he ovat jo jonkin aikaa pyrkineet hillitsemään tunnusteluihinsa kohdistuvia odotuksia: kysymykset ovat huomattavan monimutkaisia ja tunnusteluille tarvitaan enemmän aikaa. Yhdysvaltojen myötävaikutuksella on sovittu joistakin taloudellisista luottamusta lisäävistä toimista palestiinalaisten elinolosuhteiden parantamiseksi: toimeenpanoa valmistellaan. Konfliktin osapuolten välillä on suuri luottamuspula, jota Jerusalemin heinäkuun tapahtumat, väkivalta ja levottomuudet entisestään syvensivät. Presidentti Abbas lopetti Israelin ja Palestiinalaishallinnon yhteistyön. Kansainvälinen yhteisö, ml. EU (22.7.) ja Lähi-idän kvartetti (22.7.) tuomitsivat lausunnoissaan väkivallan ja vihapuheen sekä vetosivat jännitteiden lieventämiseksi ja Temppelivuoren status quo'n palauttamiseksi. Lähi-idän kvartetti tapasi lähettilästasolla, ylipäätänsä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. YK:n turvallisuusneuvosto käsitteli Jerusalemin tilannetta istunnoissaan 24. ja 25. heinäkuuta. YK:n Lähi-idän rauhanprosessin
11(21) erityiskoordinaattori Mladenov varoitti Jerusalemin pyhien paikkojen status quo'n ylläpitämistä koskevan kriisin uhkaavan muuttavan Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin uskonnolliseksi. Vaarana on väkivallan kierre, jolla olisi laajempi epävakauttava vaikutus. Heinäkuun tapahtumat eivät olleet yksittäistapauksia eivätkä tapahtuneet erillään alueen ja Jerusalemin poliittisesta todellisuudesta. Tapahtumien on arvioitu herättäneen uudelleen palestiinalaisten poliittisen aktiivisuuden Jerusalemissa. Israelin pääministeri Netanjahun ja Palestiinan presidentti Abbasin molempien sisäpoliittinen liikkumatila on hyvin pientä samoin halukkuutensa neuvottelujen aloittamiseen: tämä näkyy yhä vahvemmin toimissaan ja retoriikassaan. Israel on edelleen edistänyt merkittävästi siirtokuntapolitiikkaansa, myös kiisteltyjä lainsäädäntöhankkeita. Palestiinassa Fatahin ja Hamasin välit ovat kiristyneet presidentti Abbasin kieltäydyttyä maksamasta Gazaan Israelista toimitettavaa sähköä ja leikattua julkisen sektorin palkkoja. YK:n apulaispääsihteeri Jenca totesi 22. elokuuta turvallisuusneuvostolle antamassaan briefissä Gazan jo hyvin vaikean humanitaarisen tilanteen entisestään heikentyneen huhtikuussa kärjistyneen Fatahin ja Hamasin poliittisen kriisin myötä, ja peräänkuulutti palestiinalaisosapuolilta toimia kansallisen sovinnon edistämiseksi. YK:n yleiskokous on neuvotellut päätöslauselmasta, joka koskee YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön UNRWA:n rahoitusta. Päätöslauselman taustana on YK:n yleiskokouksen syksyllä 2016 käynnistämä prosessi, jonka tavoitteena on järjestön rahoituksen saaminen kestävämmälle pohjalle. Päätöslauselmassa esitetään 1) vapaaehtoisrahoituksen lisäämistä ja rahoittajapohjan laajentamista, 2) YK:n ohjelmabudjetin rahoitusosuuden lisäämistä ja 3) kansainvälisten rahoituslaitosten parempaa hyödyntämistä. Suomi on kanssasuosittanut päätöslauselmaa, samoin muut Pohjoismaat ja enemmistö EU-maista. Keskustelut YK:ssa jatkuvat, tavoitteena on viedä päätöslauselma yleiskokoukseen viimeistään 11. syyskuuta. UNRWA tarjoaa peruspalveluja noin viidelle miljoonalle palestiinalaispakolaiselle Länsirannalla, Gazassa, Jordaniassa, Libanonissa ja Syyriassa.
Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 12(21) POL-40 Janina Hasenson 29.8.2017 Asia EU:n ihmisoikeuspolitiikka Kokous/tapaaminen Gymnich 7.-8.9.2017, Tallinna 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET 2. SUOMEN TAVOITE EU:n ihmisoikeuspolitiikka EU:n ihmisoikeuspolitiikan vaikuttavuus rakentuu EU:n yhtenäisyydelle, jota on vaalittava. Yhtenäisyys ihmisoikeusulostuloissa on myös EU:n ulkopoliittisen uskottavuuden peruskysymys. EU:n on pystyttävä vastaamaan sitä koskeviin odotuksiin ihmisoikeuksien puolustamisessa kansainvälisesti. Akuutteihin ihmisoikeusloukkauksiin tulee aina reagoida niin kahdenvälisesti kuin monenkeskisillä foorumeilla (YK, Etyj, Euroopan neuvosto jne). Työkalupakissa tulee olla niin julkisen kuin hiljaisen diplomatia välineitä molempia tarvitaan. Suomi korostaa pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta myös EU:n sisällä tapahtuvan ihmisoikeuskehityksen osalta. Vakaviin epäkohtiin jäsenmaiden ihmisoikeustilanteessa on voitava puuttua. Suomi pitää ensiarvoisen tärkeänä, että EU panostaa jatkossakin naisten ja tyttöjen sekä haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja ryhmien oikeuksien edistämiseen. EU:n aktiivista tukea kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuspuolustajien toiminnalle tulee entisestään vahvistaa tilanteessa, jossa ihmisoikeuksia ajavien kansalaisjärjestöjen toimintavapaus uhkaa kaventua eri puolella maailmaa. 3. NEUVOTTELUTILANNE EU on totuttu näkemään vahvana globaalina ihmisoikeustoimijana, joka YK:n ihmisoikeusfoorumeilla ja muissa yhteyksissä puolustaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta, tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta sekä kansalaisyhteiskunnan asemaa. Nämä perusperiaatteet EU:n toiminnan osalta on kirjattu perustamissopimusten lisäksi lukuisiin poliittisiin linjapapereihin ja päätelmiin. EU on saanut viime aikoina laajalti kritiikkiä siitä, ettei se ole esiintynyt kansainvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla totutun vahvana ihmisoikeuksien
4. TAUSTA 13(21) puolestapuhujana. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeusneuvoston istunnossa kesäkuussa 2017 EU ei pitänyt eri maiden ihmisoikeustilanteita käsittelevää puheenvuoroa ensimmäiseen kertaan yli 10 vuoteen. Julkisuudessakin on tuotu esille se, että syynä oli jäsenmaiden välinen erimielisyys EU:lle strategisesti keskeisten kolmansien maiden käsittelystä ko. puheessa. Suomi ja lukuisat muut samanmieliset jäsenmaat ovat johdonmukaisesti painottaneet, että EU:n uskottavuus ihmisoikeustoimijana on edellytyksenä sen uskottavuudelle kansainvälisenä toimijana ylipäätään. Vakavista ihmisoikeusloukkauksista vaikeneminen vaikuttaa väistämättä heikentävästi EU:n asemaan uskottavana neuvottelukumppanina. Tulevissa YK:n ihmisoikeusneuvoston ja yleiskokouksen istunnoissa onkin keskeistä, että EU pystyy yhtenäisesti lausumaan vakavista ihmisoikeusloukkauksista eri puolella maailmaa. Ihmisoikeuspolitiikka on keskeinen osa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP). EU:n toinen ihmisoikeus- ja demokratiatoimintaohjelma (2015-2019) ohjaa toimintaa ja kattaa suuren määrän teemoja kuolemanrangaistuksen ja kidutuksen vastustamisesta syrjinnän vähentämiseen ja kansalaisyhteiskunnan tilanteen tukemiseen. EU:n toimintaa ihmisoikeusasioissa ohjaavat myös useat ihmisoikeuspoliittiset suuntaviivat sekä neuvoston hyväksymät päätelmät ja muut linjapaperit. EU on perinteisesti ollut aktiivisimpia toimijoita ihmisoikeuskysymyksissä niin kahdenvälisissä suhteissaan kuin monenvälisillä foorumeilla. EU käy ihmisoikeusvuoropuhelua kymmenien maiden kanssa, rahoittaa satoja ihmisoikeuksiin liittyviä hankkeita eri puolilla maailmaa ja nostaa akuutteja tilanteita esille hiljaisen ja julkisen diplomatian keinoin mm. YK:n ihmisoikeusfoorumeilla. Viime vuosien muutokset maailmanpolitiikassa ovat kuitenkin heijastuneet myös EU-maiden toimintaan. Eräät EU-jäsenmaat ovat eri syistä alkaneet vastustaa akuuttien ihmisoikeusloukkausten julkista esille nostamista kansainvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla kuten YK:n ihmisoikeusneuvostossa. Entistä vaikeampaa on ollut löytää yhteisymmärrystä myös mm. sukupuolten tasa-arvoon, lisääntymisterveyteen ja oikeuksiin sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan liittyvissä kysymyksissä. Tämä siitä huolimatta, että em. teemojen osalta on yhteisesti hyväksytty neuvostossa linjauspapereita ja päätelmiä. YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja yleiskokouksen III komiteassa EU on perinteisesti esittänyt useita maakohtaisia ihmisoikeuspäätöslauselmia ja on säännöllisesti käyttänyt eri teemoihin ja maatilanteisiin keskittyviä puheenvuoroja. Kesäkuussa 2017 EU ei kuitenkaan onnistunut löytämään yhteisymmärrystä vakavia ihmisoikeustilanteita käsittelevän yhteispuheenvuoron (nk. maatilannepuheenvuoro) sisällöstä, ja ensimmäistä kertaa yli kymmenen vuoteen EU:n puheenvuoro ihmisoikeusneuvostossa jäi pitämättä. Tämä on herättänyt voimakasta kritiikkiä EU:ta kohtaan erityisesti järjestökentässä ja ihmisoikeuspuolustajissa, jolle EU:n näkyvä julkinen tuki on usein elintärkeää toiminnan jatkumisen kannalta.
14(21) Tilannetta vaikeuttaa eräiden maiden esittämä ja laajalti levittämä narratiivi siitä, että yleismaailmalliset ihmisoikeudet ovat läntisiä tai heidän oman kulttuuriperintönsä vastaisia. Ko. maat ovat myös pyrkineet tuomaan erityisesti YK:n ihmisoikeusfoorumeille aloitteita, joilla pyritään heikentämään ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta ja niiden normatiivista pohjaa. Tilanteeseen tuo entisestään haastetta epävarmuudet liittyen Yhdysvaltojen ihmisoikeuspolitiikkaan uuden hallinnon aikana, minkä osalta mahdollisista painopisteiden muutoksista on toistaiseksi vasta kuultu alustavia näkemyksiä. Suomi ja valtaosa jäsenmaista ovat jatkuvasti tuoneet myös esille yhtenäisen EU:n vahvuutta ja vaikutusvaltaa maailmanpoliittisena toimijana niin ihmisoikeuskuin muissa kysymyksissä. Yksittäisen jäsenmaan mahdollisuudet vaikuttaa kansainväliseen kehitykseen ovat huomattavasti unionia heikommat. Tämä korostuu erityisesti pienten jäsenmaiden kohdalla. Suomi on koko EU-jäsenyytensä ajan korostanut avoimen ja aluerajat ylittävän yhteistyön merkitystä ihmisoikeuksien kehittämistyössä. Keskustelua on yhtä lailla voitava käydä myös Suomen ja muiden jäsenmaiden ihmisoikeustilanteen haasteista.
Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 15(21) OIK-10 Esko Anna 29.8.2017 Asia Radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisy ja torjuminen Kokous/tapaaminen Epävirallinen ulkoasiainneuvosto 7.-8.9.2017 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisystä ja torjumisesta (Preventing and countering radicalisation and violent extremism) EU-ehdokasmaiden kanssa. 2. SUOMEN TAVOITE EU:n tulee osaltaan panostaa nykyistäkin enemmän mm. terrorismin juurisyinä olevien konfliktien ratkaisemiseen ja yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa, erityisesti EU:n naapurustossa. Tämä edellyttää EU:n globaalistrategian konfliktinestopainotuksen siirtämistä käytäntöön resursoinnin muodossa. Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyohjelmia (PVE-ohjelmia) tarvitaan niin EU-maissa kuin ehdokas- ja ensisijaisissa kumppanimaissakin. Ohjelmia toteutettaessa tulee huolehtia EU:n sisäisestä tiedonkulusta ja koordinaatiosta päällekkäisen työn välttämiseksi. Uskottavan EU-jäsenyysperspektiivin säilyttäminen luo tulevaisuudenuskoa ja kannustaa yhteiskunnallisten uudistusten toteuttamiseen. Kumppanimaiden vastuu uudistuksista ja puuttumisesta radikalisoitumisen juurisyihin on kuitenkin keskeistä. Tavoitteellinen strateginen viestintä on tärkeä väline ääriliikkeiden viestinnällisten vaikutuspyrkimysten torjunnassa. EU:n strategisen viestinnän työssä Länsi-Balkanilla tulee kiinnittää huomiota myös radikalisoitumisen syihin ja seurauksiin alueella. Suomi korostaa osana EU:ta johdonmukaisesti ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista kaikessa terrorisminvastaisessa toiminnassa samoin kuin syrjinnän vastaisen työn merkitystä terrorismin ennaltaehkäisyssä. Tämä lähtökohta tulee huomioida asianmukaisesti EU:n ja kumppani- ja ehdokasmaiden välisessä yhteistyössä. EU:n tulisi ulkopolitiikassaan ja työssään radikalisoitumisen ehkäisemiseksi huomioida nykyistä enemmän uskontojen välisen dialogin merkitys ja tukea dialogipyrkimyksiä erityisesti alueilla, joilla sillä on aktiivinen yhteistyörooli.
16(21) 3. NEUVOTTELUTILANNE 4. TAUSTA Viro on ilmoittanut aikovansa kiinnittää puheenjohtajakautensa aikana huomiota terrorismin uhkaan ja väkivaltaiseen ekstremismiin Länsi-Balkanin alueella. Terrorististen toimijoiden arvioidaan hyödyntävän Länsi-Balkanin maita esimerkiksi tukialueena ja vierastaistelijoiden kauttakulkureittinä. Lisäksi alueen maista on lähtenyt satoja vierastaistelijoita Syyriaan ja Irakiin. Länsi-Balkanin maiden heikkojen julkisten instituutioiden, korruptio-ongelmien ja köyhyyden nähdään myös luovan kasvupohjaa väkivaltaiselle radikalisoitumiselle. Terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden uhka on kohonnut maailmanlaajuisesti, niin myös Euroopassa. ISIL:n tai Al-Qaidan ryhmien sotilaallinen lyöminen ei estä väkivaltaisen radikalisaation jatkumista.terrorismin uhka on kohonnut ja monimuotoistunut myös Suomessa: yksittäisten terrorististen väkivallantekojen uhka on noussut, eikä suunnitelmallisten iskujenkaan uhkaa voida enää pitää olemattomana. Suomalaiset voivat joutua kohteiksi myös ulkomailla länsimaiden vastaisissa iskuissa. Väkivaltaisesta toiminnasta ovat yhä useammin vastuussa pienet ryhmät tai yksittäiset toimijat, jotka saavat innoitteensa monenlaisista lähteistä. Erilaisia verkkoviestinnän välineitä käytetään yhä enemmän terroristisiin värväystarkoituksiin ja propagandan levittämiseen. Radikalisoituminen voi olla hyvinkin nopeaa ja, se voi tapahtua lähes yksinomaan verkon väkivaltaisen materiaalin innoittamana. Euroopassa terrorismin uhka voi konkretisoitua sekä verkostoituneiden ryhmien että yksinäisten toimijoiden taholta, joko ISILin johtamina tai ISILin inspiroimina. Viime aikoina Euroopassa toteutetut terroriteot osoittavat myös kohdevalintojen kirjon laajenneen ja iskujen kohdistuvan yhä useammin ns. pehmeisiin eli vähemmän suojattuihin kohteisiin kuten väkijoukkoihin julkisilla paikoilla. Euroopan unionissa on jo vuosien ajan työskennelty erityisesti väkivaltaisen radikalisoitumisen ja värväytymisen estämiseksi ja pyritty kehittämään työkaluja sekä ulkoisten että sisäisten terroriuhkien torjumiseksi. EU ja Länsi-Balkanin maat tekevät yhteistyötä terrorismin torjunnassa. Keskeinen viitekehys on vuoden 2015 lopussa hyväksytty integroiva ja täydentävä lähestymistapa terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden torjuntaan Länsi- Balkanilla. Lähestymistavan toimeenpano on edennyt hyvin ja tuonut alueen toimijoita yhteen. EU ja Turkki pyrkivät tiivistämään vuoropuhelua ja yhteistyötä terrorisminvastaisessa toiminnassa. EU:n mielenkiinnon kohteena ovat etenkin ISIL ja vierastaistelijat. Turkki taas painottaa ennen kaikkea PKK:ta. Yhteistyön haasteena ovatkin osittain toisistaan poikkeavat tavoitteet ja käsitykset siitä, mitä pidetään terrorismina.
17(21) Suomen viranomaisten toiminta perustuu ennalta estävyyteen Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisy vahvistaa demokratiaa ja turvaa ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista Suomella on ollut kansallinen väkivaltaisen ekstremismin ehkäisyn toimintaohjelma vuodesta 2012, ja päivitetty ohjelma julkaistiin huhtikuussa 2016. Ohjelmaa on esitelty muun muassa YK:n turvallisuusneuvoston terrorisminvastaiselle komitealle toukokuussa 2017 sisäministeri Risikon toimesta. Esimerkkejä Suomen toimista väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisystä ovat: - Tuetaan radikalisoituneiden henkilöiden irrottautumista väkivallasta ja väkivaltaisten ryhmien vaikutuksesta (RADINET/exit). - Tuetaan radikalisoituneiden henkilöiden perhettä ja lähipiiriä (Helpline-tukipalvelu) ja yritetään ehkäistä perheen syrjäytymistä ja rajoittaa radikalisoitumisen leviämistä. - Tuetaan järjestöjen tuottamia väkivallan vähentämiseen liittyviä palveluita. - Tehostetaan viharikosten paljastamista ja niiden tutkintaa. - Vahvistetaan lasten ja nuorten kykyä tunnistaa ja suojautua väkivaltaan. yllyttäviltä viesteiltä ja vaikuttamiselta. Myös Suomen kansallisen terrorismintorjunnan strategian (vuosille 2014 2017) painopiste on ennaltaehkäisevässä työssä, jossa tarvitaan laaja-alaisia ja poikkihallinnollisia toimia. Strategian uudistamistyön valmistelu on aloitettu kesällä 2017. Suomessa sisäministeriön asettama työryhmä on keväällä 2017 laatinut ehdotuksen viranomaisten yhteistyön järjestämiseksi toiminnassa taistelualueelta palaajien kanssa. Toimintamallilla on tarkoitus madaltaa väkivallan ja radikalisoitumisen riskiä sekä vähentää taistelualueelta palaaviin henkilöihin liittyvää turvallisuusuhkaa. Toiminta perustuu turvallisuusviranomaisten väliseen yhteistyöhön sekä paikallispoliisin, muiden viranomaisten ja järjestöjen yhteistyöhön. Lähtökohtana on, että jokaiseen palaajaan liittyvä riski arvioidaan yksilökohtaisesti. Ne, joita on syytä epäillä rikoksista, asetetaan syytteeseen. Muihin kohdennetaan muita toimia, kuten terveyspalveluja ja väkivaltaisesta aatemaailmasta irtautumista tukevaa Exit-toimintaa. Lasten kanssa toimimisessa otetaan täysimääräisesti huomioon Lapsen oikeuksien sopimus. Suomella on entistä vahvempi profiili siinä, että uskonnot otetaan lähestymisnäkökulmaksi konfliktin- ja kriisinratkaisussa sekä niiden välitystoimintaan tähtäävässä työssä. Suomi on tähän työhön keskittyvän uskonnollisten ja perinteisten johtajien verkoston perustajajäsen ja suurin tukija. Väkivaltaisen radikalisaation ja ekstremismin torjunta EU:n agendalla EU:lla on vuodesta 2005 ollut asiaan keskittyvä radikalisaation ja rekrytoinnin vastainen strategia, joka pitää sisällään yhteisiä standardeja ja keinoja terroristisen radikalisoitumisen ja terrorismiin rekrytoinnin ennaltaehkäisemiseksi. Strategian pääkohdat ovat:
18(21) - Terrorismiin kannustavien henkilöiden ja verkostojen toiminnan estäminen - Maltillisen valtavirran äänen kuulumisen varmistaminen - Entistä voimakkaampi turvallisuuden, oikeuden ja tasavertaisuuden korostaminen Komission perustama EU:n laajuinen Radicalisation Awareness Network (RAN) kytkee toisiinsa radikalisoitumisen torjunnan parissa työskenteleviä eri alojen ammattilaisia. Verkostoon kuuluu mm. tutkijoita, sosiaalityöntekijöitä, poliiseja, uskonnollisia mielipidevaikuttajia sekä muita radikalisaatiolle alttiiden ryhmien kanssa työskenteleviä. Verkoston puitteissa vaihdetaan kokemuksia ja suunnitelmia terroristisen ajatusmaailman ja siihen rekrytoinnin vastatoimista. EU:n ulkopuolisessa terrorismin vastaisessa työssä väkivaltaisen radikalisaation ja ekstremismin torjunta on saanut jalansijaa. EU kannustaa ja tukee kumppaneitaan niiden omassa terrorismin torjunnassa ottamaan huomioon myös sen juurisyihin vaikuttamisen erityisesti väkivaltaisen radikalisaation ja ekstremismin syntymiseen puuttumalla. EU:lla on velvoitteita käydä vuoropuhelua uskonnollisten johtajien kanssa. Toiminta on komissiovetoista. Vuoropuhelu keskittyy laajaan kirjoon eri politiikkakysymyksiä. Varsinaisissa uskontoon liittyvissä kysymyksissä EU:lla ei ole toimivaltaa. EU:n ulkoasiainhallinto (EUH) on keskittynyt uskontojen ymmärryksen lisäämiseen EU:n sisäisesti osana kokonaisvaltaisempaa ulkopoliittista analyysia. Keskustelu uskonnoista EU:n sisällä on pitkälti painottunut uskonnonvapauskysymyksiin. Tämä on luonnollista huomioiden erityisesti EU:n perustuslaillinen kehikko ja oikeusvaltiojärjestelmän korostaminen. On kuitenkin tärkeää pitää esillä myös laajempialaista lähestymistapaa. Kesäkuussa 2017 hyväksytyissä ulkoasiainneuvoston päätelmissä terrorismin torjunnasta korostetaan EU:n operatiivisten kumppanuuksien vahvistamista Länsi-Balkanin alueen valtioiden kanssa terrorismin sekä väkivaltaisen radikalisaation torjunnassa ja ennalta estämisessä. Tässä keskeisenä instrumenttina toimii Western Balkan Counter Terrorism Initiative WBCTi. Neuvosto painottaa myös yhteisiä ja tehokkaita toimia alueella aseiden salakuljetusta, vierastaistelijoiden liikkumista sekä ääriajattelua vastaan. Väkivaltaan kannustava viestintä ja muu ääriajattelua tukeva materiaali on kasvavassa määrin siirtynyt verkkoon. Neuvoston päätelmissä painotetaan tarvetta tehokkaasti puuttua verkossa tapahtuvaan rekrytointiin ja radikalisointiin. Tietoliikenteen palveluntarjoajia, sosiaalisen median yrityksiä ja muita media-alan toimijoita kannustetaan lisäämään käynnistämiensä vastatoimien laajuutta ja ripeyttä. Strategisen viestinnän välineillä ja toimilla kuten EU:n ulkosuhdehallinnon strategisen viestinnän etelä- ja Länsi-Balkantiimeillä yhteistyöllä ISILin vastaisen koalition strategisen viestinnän toimien kanssa vastataan terroristijärjestöjen levittämään ääriajatteluun ja väkivaltaan kannustavaan viestintään.
Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 19(21) POL-30 Stefan Lee 29.8.2017 Asia Ulkoasiainneuvoston työmenetelmät Kokous/tapaaminen Epävirallinen Gymnich-ulkoministerikokous 7.-8.9.2017 Tallinnassa 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Työmenetelmät ulkoasiainneuvostossa ja EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. 2. SUOMEN TAVOITE EU:n yhtenäisyys on edellytys yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttavuudelle. Keskeistä on jäsenvaltioiden sitoutuminen yhteisiin arvoihin, intresseihin ja tavoitteisiin. On jatkuvasti etsittävä keinoja tehostaa EU:n ulkopoliittista päätöksentekoa ja vahvistaa EU:n yhteistä esiintymistä kansainvälisillä kentillä. Ulkoasiainneuvoston toimintaa on kehitettävä strategisempaan ja päätöksentekokeskeiseen suuntaan. Tämä edellyttää niin korkealta edustajalta ja EU:n ulkosuhdehallinnolta kuin jäsenvaltioilta huolellisia valmisteluja, fokusoituja asialistoja sekä keskittymistä olennaiseen itse kokouksissa. Neuvoston päätelmät ovat selkeä tapa ilmaista UAN:n tulokset ja EU:n keskeiset linjaukset. Suomi tukee ulkosuhteiden korkea edustajaa tehtävässään EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan vetäjänä, yhteensovittajana ja keulakuvana. Neuvoston on annettava korkealle edustajalle sekä selkeitä mandaatteja että riittävää toimintatilaa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. EU:n yhtenäisyyden rakentamisessa korkealla edustaja on keskeisessä roolissa. 3. NEUVOTTELUTILANNE EU:n yhteisen kannan saavuttamisessa on kuluneen vuoden aikana ollut haasteita eräissä EU:n naapurustoon liittyvissä, kansainvälisen politiikan ja ihmisoikeuspolitiikan kysymyksissä. On myös käyty keskustelua siitä, keskitytäänkö kuukausittaisissa ulkoasiainneuvostoissa kaikkein olennaisimpaan ja ovatko neuvoston kokoukset riittävän tuloksellisia. Epävirallisissa työmenetelmäkeskusteluissa on pyritty kehittämään niin periaatteellisia kuin käytännön keinoja tehostaa UAN-kokousten valmisteluja ja tuloksellisuutta ja yleisemminkin EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttavuutta. (Aiheesta on käyty edellisen kerran ministeritason keskustelu joulukuun 2014 ulkoministereiden epävirallisessa kokouksessa).
20(21) Suomi on yhdessä Saksan, Alankomaiden, Tanskan, Espanjan ja Tshekin kanssa toimittanut KE Mogherinille Gymnich-kokouksessa käytävän keskustelun pohjustamiseksi yhteiskirjeen, jossa esitellään joukko ulkoasiainneuvoston toiminnan tehostamiseen tähtääviä konkreettisia kehittämisehdotuksia. Kirjeessä esitetään mm. fokusoituja asialistoja oikea-aikaisten valmistelujen takaamiseksi sekä neuvoston päätelmien nykyistä tehokkaampaa käyttöä selkeiden mandaattien ja sovittujen tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavan toimintatilan antamiseksi korkealle edustajalle. Lisäksi esitetään taakanjakoa KE:n ja jäsemaiden välillä, joka mahdollistaisi alue- ja teemakohtaisen taustatuen tarjoamista KE:lle ja EUH:lle erilaisten YUTP-asiakokonaisuuksien kehittämisessä (esim.sijaisedustamisen muodossa). 4. TAUSTA Lissabonin sopimuksen yksi keskeisimmistä tavoitteista oli EU:n ulkopolitiikan johdonmukaisuuden, vaikuttavuuden ja globaalin painoarvon kasvattaminen. Sama tavoite on vuonna 2016 julkaistulla EU:n globaalistrategialla. Globaalin vaikutusvallan edellytys on, että EU toimii ulkopolitiikassaan yhtenäisesti, ja vahva vaikuttaja lähialueellaan sekä aktiivinen ja uskottava toimija kv. kysymysten ratkaisussa. Avainasia on jäsenvaltioiden sitoutuminen yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Korkea edustaja ja EU:n ulkosuhdehallinto tarvitsevat jäsenvaltioiden tukea. KE Mogherini on halunnut keskustella säännöllisesti ulkoministereiden kanssa UAN-kokousten kehittämisestä. KE johtaa puhetta ulkoministerien lisäksi kehitysja puolustusministerien kokoonpanoissa; eri UAN-formaattien välinen synergia on tärkeää hyödyntää kokonaisvaltaisuuden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi. KE Mogherini on toivonut jäsenvaltioiden jakavan tietoa esim. vierailuistaan kolmansiin maihin, ja kannustanut yhteydenpitoon KE:n ja ministerien kesken myös neuvostojen välillä. KE:n aloitteellisuus ja valmius kuulla jäsenvaltioiden toiveita on tervetullutta. Suomi on johdonmukaisesti painottanut ulkosuhteiden korkean edustajan avainroolia EU:n yhtenäisyyden rakentamisessa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan vetäjänä, yhteensovittajana ja keulakuvana. Suomi on yhdessä samanmielisten jäsenmaiden kanssa painottanut aktiivisen alue- ja teemakohtaisen taustatuen antamista korkealle edustajalle EU:n yhtenäisyyden vahvistamiseksi. Yhtenä ajatuksena jäsenmaiden sitouttamiseksi ja KE:n EU:n sisällä tehtävän jalkatyön mahdollistamiseksi on tuotu esiin mahdollisuus hyödyntää ulkoministereiden matkoja kolmansiin maihin nykyistä paremmin EU:n yhteisten viestien välittämiseen. Taakanjako vapauttaisi KE:n resursseja EU:n yhtenäisyyden rakentamiseen. Tehokas ja yhtenäinen viesti ei ole mahdollista ilman kattavaa valmistelua, jossa Euroopan ulkosuhdehallinnolla (EUH) on keskeinen rooli. EU:lla on käytössään laaja keinovalikoima, jota tulee hyödyntää täysimääräisesti ja toisiaan täydentäen tehokkaan ulkoisen toiminnan saavuttamiseksi. Keskeistä on edelleen parantaa ulkoisten politiikkojen (esim. kauppa-, turvallisuus-, kehitys- ja ihmisoikeuspolitiikat) keskinäistä johdonmukaisuutta. Suomi on korostanut myös
21(21) unionin sisäisten ja ulkoisten politiikkojen yhtymäkohtien entistä parempaa huomioonottamista. Tämä korostuu myös EU:n globaalistrategiassa. Suomi on korostanut UAN-valmistelujen ja UAN-kokousten tuloksellisuuden kehittämisen tärkeyttä. Tätä edesauttavat keskusteluja fokusoivat pohjapaperit ja virkamiestason valmistelevat keskustelut. Vaikka merkittävä osa UAN:n agendasta määräytyy akuuttien kriisien pohjalta, horisontaaliaiheille ja syventäville strategisille keskusteluille tulee olla riittävästi aikaa. Poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa on erityisesti kevätkaudella 2017 käyty ahkerasti keskustelua EU:n yhtenäisyydestä, jonka saavuttaminen on tullut yhä haasteellisemmaksi. Yhtenäisyyden saavuttamatta jääminen on joissakin poliittisesti merkittävissä YUTP-kysymyksissä johtanut tavoitetason selvästi alittavaan lopputulokseen. Aihetta huoleen antaa erityisesti EU:n yhtenäisyyden rakoilu ihmisoikeuskysymyksissä kansainvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla viime aikoina. Yhtenäisyyden saavuttamista ja yhtenäistä esiintymistä ovat hankaloittaneet erityisesti EU:lle strategisesti merkittävien kolmansien maiden ihmisoikeustilanteiden käsittelyt kansainvälisillä foorumeilla. Maatilanteiden lisäksi EU:n keskeisiin temaattisiin ihmisoikeusprioriteetteihin kuuluvat naisten sekä seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat vahvasti jakaneet EU-jäsenmaita vaikeuttaen yhteisesti esiintymistä kansainvälisillä foorumeilla. EU:n ihmisoikeuspolitiikka on keskeinen osa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja siten EU:n toiminta ihmisoikeuksissa heijastuu väistämättä myös muihin YUTP-sektoreihin. Jos uskottavuus kärsii ihmisoikeuksien osalta, vähenee myös EU:n luotettavuus kumppanina muilla alueilla. Yhtenäisyyden ja yhtenäisen esiintymisen eteen on tehtävä nykyistä enemmän ponnisteluja, jotta EU:n vaikuttavuus ja uskottavuus globaalitoimijana säilyisi. LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi ihmisoikeudet, Lähi-idän tilanne, YTPP, YUTP, YUTP kehittäminen, terrorismi UM EUE, LVM, OM, PE, PLM, TEM, TPK, VM, VNK