Teksti: MARKETTA KYTTÄ, MAIJA JOKELA, JUKKA HIRVONEN Suomalaisilla lapsilla paljon itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia 4 Liikunta & tiede 50 4 / 2013
Alakouluikäiset suomalaislapset kulkevat itsenäisesti kouluun ja liikkuvat arjessaan omin voimin yhä vähemmän, niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Erityisesti koulumatkojen kulkeminen, isojen teiden ylittäminen sekä bussilla kulkeminen ilman aikuisia ovat vähentyneet merkittävästi. Kun lapsille sallitun itsenäisen liikkumisen laajuutta verrataan kansainvälisesti, on Suomi kuitenkin edelleen selvä ykkönen. Lasten liikkumisvapaus, itsenäisyys ja elinympäristön koettu turvallisuus Suomessa ovat kansainvälisesti katsoen varsin erityinen ilmiö. Viimeisimmässä Liikenneviraston Henkilöliikennetutkimuksessa todetaan, että pyöräily ja kävely ovat vähentyneet kaikissa ikä ryhmissä, mutta eniten mopoikäisillä ja hieman tätä nuoremmilla. Yhä useammassa taloudessa on kaksi autoa ja erityisesti lapsiperheet erottuvat ahkerina henkilöautoilijoina. (Henkilöliikennetutkimus 2010 2011.) 30 44-vuotiaiden ikäryhmässä pikkulasten ja koululaisten vanhempien ikäryhmässä kyydityksiin käytetty vapaa-aika onkin yli kaksinkertainen mihinkään muuhun ikäryhmään verrattuna. Henkilöautolla kuljettujen matkojen osuus kouluikäisten matkojen kokonaismäärästä onkasvanut jatkuvasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.(henkilöliikennetutkimus 2004 2005.) Lasten itsenäisen liikkumisen rajoitukset eivät voi olla vaikuttamatta lasten arkiliikkumisen määrään ja sitä kautta lasten hyvinvointiin ja terveyteen. Nykyisten suositusten mukaan jokaisen 7 18-vuotiaan tulisi saada monipuolista liikuntaa 1 2 tuntia päivässä. Vaikka lasten urheiluseura-aktiivisuus on viime vuosina lisääntynyt, ohjatulla muutaman kerran viikossa tapahtuvalla harjoittelulla on vaikea korvata vähentyvää arkiliikkumista. Ehkä eniten huomiota saaneet terveysvaikutukset liittyvät lasten ylipainoon ja liikalihavuuteen. Suomessa on arvioitu 12 18-vuotiaiden nuorten ylipainoisuuden lisääntyneen vuodesta 1977 vuoteen 2003 lähes kolminkertaiseksi. Ylipainoisuuteen liittyy myös monia muita terveysongelmia kuten IItyypin diabeteksen yleistyminen. Kuva: VASTAVALO/MARGARETHA LINDHOLM Liikunta & tiede 50 4 / 2013 5
Lasten riittämättömään arkiliikkumiseen liittyvät hyvinvointi- ja terveysvaikutukset ovat kuitenkin tätä moniulotteisempia. Ne liittyvät lapsen fyysiseen ja motoriseen sekä kognitiiviseen, emotionaaliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, samoin kuin yhteiskunnalliseen tasa-arvoisuuteen. Liikkumisrajoitusten sosiaaliset vaikutukset liittyvät vaikeuksiin luoda kontakteja ikätovereihin tai laajemmin sosiaalisen ja persoonallisuuden kehityksen ongelmiin. Liikkumisvapauksien puute häiritsee myös lapsen omaehtoisen ympäristösuhteen kehitystä ja voi vaikeuttaa ympäristötietoisuuden muodostumista. Aiemmassa tutkimuksessamme löysimme yhteyden myös lasten liikkumisvapauksien ja ympäristöpelkojen välillä. Suomessa on pidetty itsestään selvänä esimerkiksi sitä, että lähes kaikki alakouluikäiset lapset kulkevat itsenäisesti koulumatkoja. Vasta viime vuosina on havahduttu ymmärtämään, että lasten liikkumisvapaus, itsenäisyys ja elinympäristön koettu turvallisuus Suomessa ovat kansainvälisesti katsoen varsin erityinen ilmiö. Lasten liikkumisvapauksien suojelemisen sijaan on merkkejä siitä, että liikkumista päinvastoin on haluttu kaventaa, koska sitä on pidetty merkkinä vanhempien huolenpidon puutteesta ja esimerkiksi kuljettelua harrastuksiin on mielletty hyvään vanhemmuuteen kuuluvana. Yleensä lasten liikkumisrajoituksia perustellaan lisääntyneellä ja vaarallisella liikenteellä.vaikka tilastotiedot eivät länsimaissa tuekaan ajatusta ympäristön muuttumisesta entistä vaarallisemmaksi, vaan onnettomuus- ja rikostilastot kertovat päinvastaisesta kehityksestä, vanhemmat hyvin monissa maissa pitävät sosiaalisia vaaroja pääsyynä lasten liikkumisen rajoittamiseen. Yleisesti ottaen Pohjoismaissa liikkumisen vapaudet ovat melko suuret verrattuna esimerkiksi Italiaan ja Britanniaan. Trendi kuitenkin näyttää olevan sekä Pohjoismaissa että muualla, että liikkumisvapaudet kaventuvat jatkuvasti eikä tämä koske ainoastaan nuorimpia lapsia vaan myös varhaisnuoria ja nuoria. Nykylapset saavat liikkua itsenäisesti aiempaa vähemmän Lasten itsenäistä ja aktiivista liikkumista tutkittiin 7 15 -vuotiaille ja heidän vanhemmilleen tehdyllä kyselyllä, joka oli suomenkielinen versio kansainvälisessä vertailututkimuksessa käytetystä kyselystä. Tässä artikkelissa raportoimme tuloksia kahdella tasolla. Ensimmäisessä osassa käsittelemme tuloksia, joissa verrataan vuonna 2011 kerättyä aineistoa vuosina 1993 94 kerättyyn aineistoon. Tässä vertailussa mukana ovat vain 8 10-vuotiaat lapset, koska aikaisempana ajankohtana tietoa oli vain näiltä ikäryhmiltä. Aineistoa on kolmelta paikkakunnalta, Helsingistä (Töölö), Kiteeltä ja Kauhajoelta. Tässä tutkimuksen osassa mukana oli yhteensä 324 lasta ja 274 vanhempaa. Heistä 182 lasta ja 132 vanhempaa osallistui tutkimukseen 1990-luvulla ja 142 lasta ja saman verran vanhempia 2010-luvulla. Jälkimmäisessä osassa vertaamme Suomen tuloksia kansainvälisen vertailututkimuksen tuloksiin jossa oli mukana yli 11 000 lasta ja heidän huoltajaansa kuudestatoista maasta. Tässä vertailussa oli laajempi ikähaarukka. Lapset olivat sekä ala- että yläasteikäisiä eli maasta riippuen yleensä 7 15 -vuotiaita. Suomesta oli mukana kolmen aiemmin mainitun paikkakunnan lisäksi Hämeenlinna ja Kirkkonummi. Suomesta tutkimukseen osallistui kaikkiaan 802 lasta, joista 631 oli alakoulu ja 171 yläkouluikäisiä. Eri maissa käytetyt kysymyslomakkeet ovat lähes identtiset. Verrattuna 1990-luvun kyselyyn, vuoden 2011 kyselyyn tehtiin kuitenkin uuden tutkimustiedon valossa joitain muutoksia. Kyselyt suunnitteli molempina ajanjaksoina lontoolainen Policy Studies Institute ja tutkimusryhmämme hoiti suomenkielisen kääntämisen. Lasten liikkumisvapauksia on tutkittu liikkumislisenssien eli -lupien määrällä. Tutkimuksessa kysyttiin sekä lapsilta että vanhemmilta mitä lapset saavat tehdä yksin, esimerkiksi matkustaa bussilla, pyöräillä isolla teillä, ylittää teitä tai olla ulkona pimeän aikaan. Lupa tehdä jokin asia yksin tarkoittaa yhtä liikkumislisenssiä. Sekä vanhempien että lasten vastauksien mukaan liikkumislisenssit ovat merkittävästi vähentyneet 1990-luvulta (kuvio 1). Lupa itsenäiseen liikkumiseen on siis vähentynyt. Erityisesti koulumatkojen kulkeminen, isojen teiden ylittäminen sekä bussilla kulkeminen ilman aikuisia ovat vähentyneet merkittävästi. Vertailimme 1990-luvun ja 2000-luvun aineistoista myös lisenssien summia eli kuinka monta liikkumislisenssiä lapsella on keskimäärin. Myös tämän laskentatavan mukaan uudessa aineistossa lapsilla oli keskimäärin vähemmän lisenssejä kuin vanhassa. Suurin muutos on tapahtunut Kauhajoella, jossa lisenssien keskimäärä on pudonnut hieman yli kolmesta kahteen. Lapset taittavat koulumatkansa aktiivisesti yhä harvemmin Kysyimme millä lapsi kulkee kyseisenä päivänä koulumatkansa. Vastausvaihtoehdoista kävely ja pyöräily on luokiteltu aktiiviseksi koulumatkaksi erotuksena henkilöautolla ja bussilla kuljetusta koulumatkasta. Kysyimme myös kulkeeko lapsi koulumatkansa yksin, kaveri(e)nsa vai vanhemman kanssa. Jaottelimme nämä itsenäisiin (yksin tai kaverin kanssa) ja vanhemman kanssa tehtyihin koulumatkoihin. Lisäk si lasten vanhemmalta kysyttiin, millä hän kulki kouluun ollessaan lapsensa ikäinen. Kaikilla paikkakunnilla aktiivisten koulumatkojen osuus on selvästi vähentynyt (kuvio 2), mutta etenkin pienemmillä paikkakunnilla. Erot paikkakuntien nykyisessä tilanteessa ovat huomattavat: Helsingissä edelleen 69 prosenttia kulkee matkat aktiivisesti kun Kauhajoella määrä on 38 prosenttia. Kitee jää tähän väliin 54 prosentilla. Myös itsenäisten koulumatkojen osuus oli huomattavasti vähentynyt kaikilla paikkakunnilla. Helsingissä oli vähiten itsenäisesti kouluun kulkevia lapsia, mutta erot paikkakuntien välillä eivät olleet kovin dramaattisia. Helsingissä aktiivisen ja itsenäisen liikkumisen 6 Liikunta & tiede 50 4 / 2013
0 %2 0 %4 0 %6 0 %8 0 %1 00 % Lapsen vastaus: On kulkenut/saa kulkea bussilla yksin Saa pyöräillä isoilla teillä 33 43 49 58 74 71 90 90 Vanhemman vastaus: Saa kulkea koulusta yksin Saa kulkea bussilla yksin Saa mennä pimeällä yksin ulos 42 57 57 60 78 76 99 92 1990 -luku 2011 KUVIO 1. Liikkumislisenssit 1990-luvun aineistossa ja vuoden 2011 aineistossa (8 9-vuotiaat). Vastaukset perustuvat yhteensä 324 lapsen (1990-luvulla 182 ja 2010-luvulla 142 lasta) ja 274 vanhemman vastauksiin (1990-luvulla 132 ja 2010-luvulla 142 vanhempaa). 0 %2 0 %4 0 %6 0 %8 0 % 100 % Kävellen tai pyörällä tulleiden osuus Kaikki 55 88 Helsinki-Töölö 69 81 Kitee 54 95 Kauhajoki 38 90 Yksin tai kavereiden kanssa tulleiden osuus Kaikki 72 93 Helsinki-Töölö 65 91 Kitee 75 93 Kauhajoki 78 95 90-luku v 2011 KUVIO 2. Aktiivisten ja itsenäisten koulumatkojen osuus 1990-luvun ja vuoden 2011 aineistoissa. Vastaajia oli yhteensä 324, joista 182 1990-luvulla ja 142 2010-luvulla. Liikunta & tiede 50 4 / 2013 7
vähentymistä selittää pääasiassa autoilun lisääntyminen, Kauhajoella ja Kiteellä koulukuljetuksen yleistyminen (kuvio 3.). Vuonna 2011 vajaa kolmannes Kiteellä ja puolet Kauhajoella vastanneista lapsista tuli koulukuljetuksella kouluun kun 1990-luvulla vastanneista ei yksikään. Vanhemman auton kyydissä kulkeminen on lisääntynyt jonkin verran kaikilla paikkakunnilla, mutta sen osuus ei ole edelleenkään kovin huomattava. Trendi lihasvoimaisen liikkumisen vähenemisestä ja motorisoidun kulkuneuvon käytön lisääntymisestä näkyy jo 1960-luvulta asti. Koska käytössämme ei ole ollut vastaavia kyselyjä aiemmilta vuosikymmeniltä, asiaa on voitu tutkia kysymällä lasten vanhemmilta millä he kulkivat kouluun ollessaan lapsensa ikäisiä. 1990-luvulla kyselyyn vastanneista vanhemmista, eli noin 1960-luvulla lapsuutensa eläneistä, yhdeksänkymmentä prosenttia käveli tai pyöräili kouluun ollessaan oman lapsensa ikäinen. Vuonna 2011 vastanneista, eli 1970-luvulla lapsuutensa eläneistä, näin oli tehnyt kymmenen prosenttiyksikköä vähemmän. Liikenne, mutta myös arjen kiire syinä hakea lapsi koulusta Vanhemmalta kysyttiin mikä tai mitkä ovat olleet tärkeimmät syyt lasten hakemiseen koulusta. Tällä tarkoitettiin henkilöauton lisäksi kävellen tai pyörällä tehtyjä matkoja. 1990-luvun ja 2000-luvun kyselyt poikkesivat hieman toisistaan. Vanhassa kyselyssä listassa oli viisi valmiiksi annettua vastausvaihtoehtoa, joista valittiin vain yksi. Uuteen kyselyyn lisättiin kolme muuta vastausvaihtoehtoa ja niistä sai valita kolme. Muutos kyselyn vastausvaihtoehdoissa osoittautui merkittäväksi. Vertailun vaikeuden vuoksi kuviossa 4 on esitetty vain uusimman kyselyn vastaukset. Vanhemmalta kysyttiin myös kuinka huolestunut hän on siitä mahdollisuudesta, että oma lapsi joutuisi liikenneonnettomuuteen ylittäessään tietä. Liikenteen vaarallisuus koetaan edelleen tärkeimmäksi syyksi lasten itsenäisen liikkumisen rajoittamiseen, mutta huomattavasti vähäisemmässä määrin kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Arjen järjestämiseen liittyvät asiat, kuten mahdollisuus viettää aikaa lapsen kanssa ja muiden asioiden hoitaminen samalla nousivat hyvin merkittäviksi syiksi kuljettaa lasta koulumatkoilla. Näitä ei huomattu 1990-luvulla kysyä. Huomio liikenteen pelon vähenemisestä saa, ainakin Helsingin osalta, vahvistusta kyselyn vastauksista, joiden mukaan liikenteestä huolestuneiden helsinkiläisten vanhempien osuus oli vähentynyt 72 prosentista 45 prosenttiin. Kiteen kohdalla muutos oli samansuuntainen mutta ei yhtä suuri. Helsingin kaupungin tilastojen mukaan lasten liikenneturvallisuus onkin parantunut 1990-luvun lopulta lähtien (Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto 2004). Kansainvälisestä näkökulmasta mielenkiintoista on niin sanotun stranger dangerin poissaolo-kyselyn tuloksissa. Vuonna 2011 edelleen alle kymmenen prosenttia vanhemmista koki muista aikuisista johtuvan pelon syyksi rajoittaa lasten liikkumista. 1990-luvulla vastausmäärä oli lähes olematon (3 %). Pohjoismaissa koettu pelokkuus onkin tutkimusten mukaan pienempi ongelma kuin muualla Euroopassa.Esimerkiksi Etelä-Euroopassa, USA:ssa ja KUVIO 3. Miten tulit kouluun tänään? Vastaukset 1990-luvulla ja 2011. Vastaajia oli yhteensä 324, joista 182 1990-luvulla ja 142 2010-luvulla. 8 Liikunta & tiede 50 4 / 2013
Australiassa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että vieraan ihmisen pelko on yksi suurimmista syistä rajoittaa lasten liikkumista. Koulumatka koetaan nyt liian pitkäksi aiempaa useammin. Vastausten määrä vaihtoehdossa Koulu on liian kaukana on kasvanut parissakymmenessä vuodessa viidestä prosentista hieman yli kahteenkymmeneen prosenttiin. Muutoksen taustalla lienee sekä yhdyskuntarakenteen muutos ja pienten koulujen lakkautukset että kokemuksellinen ero: etäisyys, jonka koetaan soveltuvan lapsille käveltäväksi tai pyöräiltäväksi, on lyhentynyt. Lisäksi erityiskoulujen ja -luokkien suosio saattaa osaltaan pidentää lasten koulumatkoja. Lapset eivät välttämättä käy lähimmässä koulussaan jos kauempana sijaitsevan koulun opetustarjonta koetaan houkuttelevammaksi. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisilla lapsilla on eniten liikkumisvapauksia Kansainvälisessä kyselyssä (Bicket 2013) tiedusteltiin kuuden liikkumislisenssin yleisyyttä. Lisensseinä olivat lupa kulkea yksin koulumatkat tai kävelymatkan päässä sijaitseviin paikkoihin, ylittää pääteitä tai pyöräillä niillä yksin, mennä yksin ulos pimeällä ja kulkea paikallisbusseilla yksin. Suomi on ykkösenä kaikissa kuudessa lisenssissä (kuvio 5). Kärkipäästä erottuvat lisäksi muut Pohjoismaat sekä Saksa ja Japani. Näistä maista lapsilla on vähiten itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia Sri Lankassa, Etelä-Afrikassa ja Italiassa. Suomi erottuu liikkumislisenssien määrällä selvästi jopa muista Pohjoismaista. Erot Suomen, Ruotsin ja Norjan vastauksissa ovat yllättävän suuret esimerkiksi kysyttäessä saako lapsi mennä yksin ulos pimeällä. Suomessa 74 prosenttia lapsista saa mennä yksin ulos pimeällä kun Ruotsissa vastaava osuus on 57 ja Norjassa 50 prosenttia. Ero ei selity siis leveysasteilla ja valon määrällä eikä vuodenajan vaihtelulla, sillä kysely on tehty kaikissa maissa samaan aikaan vuodesta. Kyselyssä on huomioitu myös erilaiset paikkakunnat ja niiden urbaanisuusasteet, joten sekään ei selitä eroavaisuuksia Pohjoismaiden välillä. Suomi kunnostautuu paremmilla liikkumisvapauksilla myös lähes kaikissa muissakin liikkumislisensseissä poikkeuksena ainoastaan koulumatkat. Selitystä tähän yleisempään tasoeroonliikkumisvapauksissa voi etsiä laajemmin yhteiskunnallisista eroista, kuten esimerkiksi molempien vanhempien kokopäivätyöstä, mikä on saattanut johtaa suomalaislasten muita pohjoismaalaisia lapsia suurempiin liikkumisvapauksiin. Tämän taustamuuttujan vaikutusta tutkitaan jatkossa kun kansainvälisen vertailuaineiston tuloksia analysoidaan tarkemmin. Lähes kaikissa maissa (lukuun ottamatta Sri Lankaa, Israelia ja Etelä-Afrikkaa) lasten liikkumisvapaudet lisääntyvät selvästi siirryttäessä ala-asteelta yläasteelle. Pohjoismaissa yläasteikäisillä nuorilla on jo huomattavasti enemmän liikkumislisenssejä kuin esimerkiksi eteläeurooppalaisilla tai englantilaisilla ikätovereillaan. Ympäristöllä ja olosuhteilla voi vaikuttaa Kansainvälisestä näkökulmasta suomalaisilla lapsilla on siis huomattavan hyvät mahdollisuudet itsenäiseen liikkumiseen. Vertailu 1990-luvun aineistoon paljastaa kuitenkin tilanteen olevan menossa vähitellen samaan suuntaan kuin muualla maailmassa: lapsilla on vähemmän liikkumisvapauksia ja yhä harvempi tekee koulumatkansa itsenäisesti ja aktiivisesti. Kouluun kulkemisen kohdalla selvä tulos oli, että kävely ja pyöräily ovat vähentyneet. Erityisesti pienillä paikkakunnilla, Kiteellä ja Kauhajoella, muutos aiempaan on huomattava ja huolestuttava. Kauhajoella reilu kolmannes lapsista kulkee koulumatkansa aktiivisesti, kun vastaava määrä Helsingissä on noin seitsemänkymmentä prosenttia. Kiteellä ja KUVIO 4. Mitkä ovat/olivat tärkeimmät syyt lapsen hakemiseen koulusta? Analyysissa mukana ne vanhemmat 2010-luvun kyselyssä, jotka vastasivat tähän kysymykseen (n=108). Liikunta & tiede 50 4 / 2013 9
Suomi erottuu selvästi jopa muista Pohjoismaista. Erot Suomen, Ruotsin ja Norjan vastauksissa ovat yllättävän suuret esimerkiksi kysyttäessä saako lapsi mennä yksin ulos pimeällä. Suomessa 74 prosenttia lapsista saa mennä yksin ulos pimeällä kun Ruotsissa vastaava osuus on 57 ja Norjassa 50 prosenttia. Kuvio 5. Lasten liikkumislisenssit 16 eri maassa. Suomen aineistossa vastaajia 631. Suomen aineistossa vastaajia kaikkiaan 802, joista alakoululaisia 631 ja yläkoululaisia 171 lasta. 10 Liikunta & tiede 50 4 / 2013
Pohjoismaissa liikkumisen vapaudet ovat melko suuret verrattuna esimerkiksi Italiaan ja Britanniaan. Trendi näyttää kuitenkin olevan, että liikkumisvapaudet kaventuvat jatkuvasti. Tämä koskee myös varhaisnuoria ja nuoria. Kauhajoella lasten aktiivista ja itsenäistä koulumatkailua on vähentänyt pääasiassa koulukuljetusten yleistyminen, Helsingissä taas vanhempien autokuljetusten lisääntyminen. Maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla tämä muutos liittynee pienten koulujen lakkauttamiseen ja kouluverkoston harvenemiseen, jolloin koulumatkat pitenevät ja joudutaan siirtymään koulukuljetuksiin. Helsingissä puolestaan saattaa keskimääräisiä koulumatkoja pidentää yleisty nyt ilmiö, että kouluksi valitaan jokin muu kuin lähikoulu. Myös itsenäinen koulumatkailu on vähentynyt, eniten Helsingissä. Muutokset eivät olleet kuitenkaan yhtä dramaattisia kuin aktiivisen liikkumisen osalta, sillä Helsingissäkin edelleen selvästi yli puolet lapsista kulkee itsenäisesti kouluun. Aiemmassa tutkimuksessamme havaitsimme, että myös Helsingin sisällä on eroja lasten aktiivisessa arkiliikkumisessa, riippuen siitä missä päin kaupunkia lapsi asuu. Tiiviillä, kerrostalovaltaisilla keskusta-alueilla aktiivinen liikkuminen oli selvästi vähäisempää kuin pientalovaltaisilla mutta silti rakenteeltaan kaupunkimaisilla laita-alueilla, joissa lähes 90 prosenttia lapsista pyöräili tai käveli kouluun. Autoilua voivat lisätä myös organisoidumpi vapaaajan vietto ja perheiden aikataulujen tiukentuminen sekä kaupungistuvan elämäntavan leviäminen koko maahan. Kaupungistuvalla elämäntavalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että vaikka koti sijaitsisi maaseutumaisella tai haja-asutusalueella, elämäntapa on kaupunkimainen pikemmin kuin maaseutumainen. Elanto saadaan palkkatyöstä, vapaa-aika on varsin organisoituaja kulutuskeskeistä. Tämä näkyi myös tutkimuksessamme. Suurin syy lasten hakemiseen koulusta löytyi, heti liikenteen vaarallisuuden jälkeen, arjen järjestämiseen liittyvistä selityksistä. Samalla kun hakee lapsen koulusta, on mahdollisuus nipistää aikaa lapsen kanssa vietettäväksi ja hoitaa samalla muita asioita. Millä keinoilla voitaisiin kääntää kehityssuunta lasten arkiliikkumista lisäävään suuntaan? Yhdyskuntarakenteen tiiviys, viherympäristön määrä, kevyttä liikennettä suosiva liikenneympäristö sekä lähikoulujen, virkistysalueiden ja monipuolisten palvelujen saavutettavuus kuuluvat tutkitusti lasten liikkumista edistävän yhdyskunnan rakenteellisiin piirteisiin.lisäksi on tunnistettu monia sosiaalisia, kulttuurisia ja kokemuksellisia tekijöitä, jotka liittyvät lasten liikkumisen mahdollisuuksiin erilaisissa yhdyskunnissa. Esimerkiksi runsaan lasten määrän ja asuinalueen yhteisöllisyyden on osoitettu edistävän lasten liikkumista.aiemmassa tutkimuksessamme huomasimme, että yksi keskeinen tekijä lasten liikkumisen lisäämiseksi on kiehtova ja houkutteleva ympäristö. Avainasemassa ovat luonnollisesti myös lasten vanhemmat: he viime kädessä päättävät, millä tavoin lapsi taittaa arjen matkansa. MARKETTA KYTTÄ, FT Erikoistutkija Aalto yliopisto, Maankäyttötieteiden laitos, YTK (Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä) Sähköposti: marketta.kytta@aalto.fi MAIJA JOKELA, VTM Tutkimusapulainen Aalto yliopisto, Maankäyttötieteiden laitos, YTK (Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä) Sähköposti: maija.jokela@figbc.fi JUKKA HIRVONEN, VTM Tutkija Aalto yliopisto, Maankäyttötieteiden laitos, YTK (Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä) Sähköposti: jukka.hirvonen@aalto.fi VIITTEET: Bicket, M. (toim.) 2013. Children s Independent Mobility. 16-Country International Comparison. Policy Studies Institute, London, UK. Julkaisematon käsikirjoitus, huhtikuu 2013. Helsingin kaupungin Kaupunkisuunnitteluvirasto, Liikennesuunnitteluosasto 2004. Lasten liikenneonnettomuudet Helsingissä 1999 2003. Esite. Verkossa: http://www.hel.fi/hel2/ksv/aineistot/liikennesuunnittelu/liikennetutkimus/lasten_onnettomuudet_esite.pdf Helsingin kaupungin Liikennevirasto, Liikennesuunnitteluosasto 2012. Henkilöliikennetutkimus 2010 2011. Helsingin kaupungin Liikennevirasto, Liikennesuunnitteluosasto 2006. Henkilöliikennetutkimus 2004 2005. Kouluun kulkeminen kävellen tai pyöräillen on vähentynyt, erityisesti pienillä paikkakunnilla. Liikunta & tiede 50 4 / 2013 11