Juupajoen kunnan talouden tilan arviointia 2014 Pentti Meklin Kuru 2014 13.3.2014
1. TAVOITE JA TOTEUTTAMISTAPA 2 2. MENNYT KEHITYS TALOUDEN TASAPAINO SEKÄ TULOT JA MENOT 4 2.1. Kirjanpidollinen tasapaino 4 2.2. Rahoituksellinen tasapaino 5 2.3. Tulojen rakenne ja kehitys v. 2001-2012 8 2.3.1. Verotulot 8 2.3.2. Valtionosuudet 11 2.3.3. Tiivistettyjä havaintoja Juupajoen tulotaloudesta 13 2.4. Menojen rakenne ja kehitys v. 2001-2012 14 2.4.1. Nettokustannusten kehitys 14 2.4.2. Soten nettokustannukset 16 2.4.3. Opetuksen ja kulttuurin nettokustannukset 17 2.4.4. Investointimenot 19 2.4.5. Tiivistettyjä havaintoja Juupajoen menotaloudesta 21 2.5. Rahoitusasema 21 2.6. Vuoden 2009 laaditun SWOT:n toteutuminen 23 3. JUUPAJOEN TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT 25 3.1. Mistä tilanteesta Juupajoki katsoo tulevaisuuteen? 26 3.2. Ennakoitavissa oleva talouskehitys ja julkisen talouden näkymät 26 3.3. Väestön rakenne ja kehitys 27 3.4. Tulojen kehitys 28 3.5. Menojen kehitys 31 1
1. TAVOITE JA TOTEUTTAMISTAPA Vuonna 2009 Pentti Meklin teki Juupajoen kunnan talouden tilasta arvion, jossa todettiin mm., että kunnan talous oli kirjanpidollisesti juuri ja juuri tasapainossa ja että talouden myönteiselle kehitykselle on paitsi mahdollisuuksia, mutta myös uhkia, jotka realisoituessaan heikentävät merkittävästi Juupajoen kunnan toimintaedellytyksiä. Raportissa esitettiin SWOT-analyysi, jossa nimettiin Juupajoen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Analyysin tulokset tiivistettiin taulukkoon 1. Vuoden 2009 jälkeen kuntakentässä ja julkisessa taloudessa on tapahtunut paljon. Tässä raportissa päivitetään edellisen raportin tilannetta ja täydennetään sitä uusilla tiedoilla. Kun monet menneisyyttä koskevat tilastoaineistot on kätevästi saatavissa vuodesta 2001 alkaen, on tässä raportissa tarkasteltu mennyttä kehitystä tuosta vuodesta alkaen, mutta kuitenkin painottaen vuoden 2009 jälkeistä kehitystä. Talouden tilan ja kehityksen arvioinnille on pohjaa haettu myös vertaamalla kehitystä muiden kuntien ja koko kuntakentän tilanteeseen. Tässä vertailukohteiksi on valittu Orivesi, Mänttä-Vilppula ja kaikki kunnat yhteensä. Raportissa 1. tarkastellaan Juupajoen kunnan talouden nykytilaa ja siihen johtanutta kehitystä - vuodesta 2001 vuoteen 2012 (2013) ja - verrataan Oriveden, Mänttä-Vilppulan ja koko maan kuntien kehitykseen 2. Arvioidaan Juupajoen kunnan talouden kehitysnäkymiä tulevina vuosina vuoden 2014 tilanteessa. 2
Taulukko 1. SWOT-analyysi Juupajoen kunnan talouden tilasta ja tulevaisuuden näkymistä vuonna 2009 3
2. MENNYT KEHITYS TALOUDEN TASAPAINO SEKÄ TULOT JA MENOT Itsenäisen kunnan edellytys on kunnan talouden tasapaino. Talouden tasapainon tarkastelussa on erotettava kirjanpidollinen tasapaino ja rahoituksellinen tasapaino. Kirjanpidollista tasapainoa kuvaa kunnan tilinpäätöksen tuloslaskelman yli- /alijäämä. Vuosien kuluessa kertyneet yli-/alijäämät kootaan taseen omaan pääomaan. Rahoituksellisessa tasapainossa on kysymys siitä, miten kunnan tulorahoitus (säännömukaiset tulot) riittää kattamaan sekä käyttötalous- että investointimenot. Pitkällä aikavälillä kunnan on kyettävä maksamaan tulorahoituksellaan kaikki menot tai muuten kunta velkaantuu. Lainan ottaminen sinänsä ei ole negatiivinen asia, vaan oleellista on lainojen määrä suhteutettuna kunnan kykyyn hoitaa lainojaan. Eroja kirjanpidollisen ja rahoituksellisen talouden tasapainon välillä aiheuttavat erityisesti käyttöomaisuuden poistojen ja kunnan investointien käsittely. Kirjanpidolliseen tasapainoon vaikuttaa tehtyjen investointien poistot, ja esimerkiksi poistoaikojen lyhentäminen tai pidentäminen vaikuttaa kirjanpidolliseen tasapainoon, mutta sillä ei ole vaikutusta rahoitukselliseen tasapainoon. Poistojen asemesta kunnalle oleellisempia ovat nykyiset ja tulevat investoinnit, joita erityisesti saattaa aiheuttaa väestön muutos. Kunnat tarvitsevat rahaa investointeihin, ei poistoihin. 2.1. Kirjanpidollinen tasapaino Juupajoen talous on 2000-luvun alkuvuosina ollut kirjanpidollisesti alijäämäistä. Alijäämät ovat poistuneet vuosikymmenen puolessa välissä ja vuosina 2009-2011 kunnalle on kertynyt kirjanpidollista ylijäämää. Tilanne on kuitenkin heikentynyt monien muiden kuntien tavoin voimakkaasti vuonna 2012, joka oli useissa kunnissa alijäämäinen vuosi. 4
Kuvion laatimisen jälkeen luonnosteltu Juupajoen vuoden 2013 tilinpäätös on myös alijäämäinen, mikä pienentää vielä kertynyttä ylijäämää. Juupajoen kertynyt ylijäämä on vuoden 2013 lopussa noin 160 /asukas. Vertailukohteista Orivesi on ollut koko vuosituhannen ylijäämäinen, mutta Mänttä-Vilppula alijäämäinen. Merkillepantavaa on se, että kirjanpidollisen tasapainon kehitys on ollut samanlainen Orivedellä ja Mänttä-Vilppulassa. Huomattava on myös se, että kaikissa tarkasteltavissa kunnissa vuosi 2012 oli alijäämäinen. Kuvio 1. Kirjanpidollisen tasapainon kehitys v. 2001-2012. 2.2. Rahoituksellinen talouden tasapaino Rahoituksellisessa talouden tasapainossa on kyse siitä, miten kunnan säännönmukainen tulorahoitus riittää kattamaan sekä käyttötalous- että investointimenot. Erityisesti kasvava kunta voi olla kirjanpidollisesti tasapainossa vuosikausia, mutta kunta velkaantuu, koska tulorahoitus ei riitä investointien rahoittamiseen. Väestöl- 5
tään vähenevä kunta voi taas pärjätä niukalla ylijäämällä tai jopa alijäämäisellä tuloksella, jos sillä ei ole suuria investontitarpeita eikä merkittävästi velkaa. Keskeinen rahoituksellisen talouden tasapainon mittari on vuosikatteen riittävyys (netto)investointien rahoittamiseen. Vuosikate on suurin piirtein se rahasumma, joka on käyttötalousmenojen jälkeen käytettävissä investointeihin tai aikaisemmin otettujen lainojen lyhentämiseen. Kunnan investointien rahoittamiseksi kunta voi saada lisäksi rahoitusta valtiolta. Investointien rahoittamiseksi kunta voi myös myydä käyttöomaisuuttaan tai käyttää mahdollisia aikaisemmin säästyneitä rahavaroja. Investointien tason ja rahoitustarpeen näkökulmasta on erotettava seuraavat investointikokonaisuudet: a. (Brutto)investointi = koko investointimeno b. Omahankintameno = edellisestä vähennettynä valtion rahoitusosuus c. Nettoinvestointi = edellisestä vähennettynä käyttöomaisuuden myynti Kuvio 2 osoittaa vuotuisen rahoituksen riittävyyden investointien omahankintamenojen maksamiseen. Kuvio 2. Tulorahoituksen riittäminen vuosittain investointien omahankintamenojen maksamiseen. 6
Kuvion mukaan investointien omahankintamenot ovat ylittäneet vuonna 2007 ja erityisesti 2012 reilusti vuosikatteen. Samoin vuonna 2013 investointien omahankintamenot olivat noin 601 /asukas, kun vuosikate oli vain 163 /asukas. Vuosien kuluessa vuosikatteen ja investointien omahankintamenojen erotus näkyy tulorahoitusjäämän kasvuna, mitä esittää kuvio 3. Kuvio 3. Kumulatiivinen tulorahoitusjäämä Kuvio osoittaa, että tulorahoitusjäämä on kasvanut erityisesti v. 2007 ja 2012, jolloin se on hieman yli 2000 euroa. Vuoden 2013 aikana tulorahoitusjäämä kasvoi vielä on yli 400 /asukas. Tulorahoitusjäämänsä kunta voi kattaa käyttämällä likvidejä varojaan, myymällä käyttöomaisuutta tai ottamalla lisää lainaa. Vuonna 2013 kasvanutta tulorahoitusjäämää Juupajoki on kattanut luopumalla kiinteästä omaisuudesta 94 /asukas ja ottamalla lisää velkaa 297 /asukas. Huolestuttavan tasapainokehityksen taustalla ovat kunnan tulojen ja menojen kehitys. 7
2.3. Tulojen rakenne ja kehitys 2001-2012(2013) Pääosan menojen maksamisesta kunnat rahoittavat verotuloilla ja valtionosuuksilla. Yhdessä verotuloista ja valtionosuuksista käytetään nimitystä verorahoitus. Verotulojen ja valtionosuuksien summa kertoo, paljonko vastikkeetonta rahaa on käytettävissä palvelujen järjestämiseen. 2.3.1. Verotulot Kuvio 4. Verotulojen kehitys verolajeittain 2001-2012, /asukas. Kuvion keskeinen viesti on se, että verotulojen määrän kasvu on lähes pysähtynyt 2008 jälkeen. Kunnallisverojen määrä, /asukas, oli v. 2012 vuoden 2008 tasolla. Yhteisöverotulojen suunta on laskeva koko kuluneen vuosituhannen. Kasvua on viime vuosina ollut kiinteistöverotuloissa. Vuonna 2013 verotuotot kirjanpidon mukaan kasvoivat. Kunnallisvero oli 2685 /asukas (kasvua edellisestä vuodesta 15 %). Kunnallisverokertymän kasvua selittää suurelta osin veroprosentin korottaminen. Yhden kunnallisveroprosentin korottaminen tuottaa Juupajoen kunnan laskelmien mukaan noin 250 000 eli noin 120 /asukas. 8
Yhteisöverojen tuotto oli 198 /asukas (kasvua 44 %) ja kiinteistövero 228 /asukas (laskua 1,4 %). Kaikkien verotulojen kasvua selittää lisäksi verojen tilitysrytmin muutos. Verotettavien tulojen kasvu Kunnallisverojen kasvuun vaikuttaa verotettavien tulojen kasvu, joka on ollut pientä vuodesta 2008 lähtien, mutta kasvanut hyvin 2012 aikana. Tilanne on samanlainen myös Orivedellä. Kuvio 5. Maksuunpantua kunnallisveroa vastaavat verotettavat tulot, /asukas 9
Veroprosenttien kehitys Verotulojen kertymässä oleellista on luonnollisesti se, millaisilla kunnallis- ja kiinteistöveroprosenteilla verotulo kertyy. Taulukko 2 esittää kuntien kunnallisveroprosenttien korotusta 2001-2013. Taulukko 2. Kunnallisveroprosenttien korotukset 2001-2013. Juupajoen kunnallisveroprosentti on ollut v. 2001-2013 keskimäärin 1,04 % alhaisempi kuin Orivedellä ja 1,63 % alhaisempi kuin Mänttä-Vilppulassa. Vertailukuntien veroprosentteja käyttäen Juupajoelle olisi kertynyt vuoden 2012 lopussa ylijäämää useita satoja euroja/asukas. Käytetyillä veroprosenteilla raha on jäänyt juupajokelaisten veronmaksajien omaan käyttöön. Taulukko 3. Juupajoen kiinteistöveroprosenttienmuutos 2002-2013 10
Juupajoen kiinteistöverotulojen kasvu 2010 selittyy huomattavalta osalta kiinteistöveroprosenttien korottamiseen. Korkein yleinen kiinteistöveroprosentti voi lain mukaan olla 1,35 %, ja vakituisten asuinrakennusten 0,75. Muiden asuinrakennusten veroprosentti voidaan määrätä enintään 0,60 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentti. Juupajoen kiinteistöveroprosentit ovat valtakunnallista keskitasoa tai hieman korkeammat. Vuonna 2013 kuntien kiinteistöveroprosenttien keskiarvot olivat: yleinen kiinteistöveroprosentti 0,92 %, vakinainen asunto 0,41 % ja muut 1,03. 2.3.2. Valtionosuudet Valtionosuusjärjestelmä on parhaillaan uudistuksen alaisena. Juupajoen valtionosuudet ovat kasvaneet voimakkaasti vuodesta 2008 lähtien. Vuodesta 2008 vuoteen 2012 valtionosuudet ovat kasvaneet 667 /asukas eli kasvu on ollut noin 41 %! Kasvuvauhti on ollut samanlaista vertailuryhmien kanssa, mutta selvästi nopeampaa kuin maassa keskimäärin. Valtion leikkauspäätöksistä huolimatta kuntien valtionosuudet vuonna 2013 kasvoivat edelleen. Juupajoen valtionosuudet kasvoivat vuonna 2013 noin 160 /asukas, mikä vastaa yli yhtä kunnallisveroprosentin tuottoa. Kuntakohtaisesti tärkeä on valtionosuusrahoituksen rakenne. Valtionosuus koostuu verotulon tasauksesta, yleisestä valtionosuudesta, tehtäväkohtaisista valtionosuuksista sekä harkinnanvaraisesta valtionosuuden korotuksesta. Kunnan kannalta oleellista on se, onko kunta verotulontasausrajan ylä- vai alapuolella. Tasausraja on nykyisellään 91,86 prosenttia maan keskimääräisistä asukaskohtaisista verotuloista (keskimääräisellä veroprosenteilla laskettuna, vuoden 2013 laskennassa 19,17) laskettuna. Vuonna 2013 tasausraja 3073,91 /as. Juupajoki on tasausrajan alapuolella ja sai verotulon tasausta 535 /asukas. Tehtäväkohtaisien valtionosuuksien määrä riippuu laskennallisesta palvelutarpeesta ja palvelujen kustannuksista. Kun tasaus lasketaan pääsääntöisesti asukasperusteisesti, asukasluvun aleneminen pienentää kunnan saamaa summaa. Samoin tehtäväkohtaiset valtionosuudet pie- 11
nenevät, kun kunnan ikäryhmittäminen asukasluku ja asiakasluku (esim. perusopetus) pienenee. Kuvio 6. Valtionosuudet 2001-2012 Käytettävissä oleva verorahoitus (verotulot ja valtionosuudet yhteensä), /asukas on Juupajoella valtakunnallista keskitasoa ja samaa tasoa kuin Orivedellä. On syytä alleviivata, että Juupajoen verorahoituksen kasvu on vuoteen 2012 saakka tullut lähes yksinomaan valtionosuuksien kautta, mutta viime vuosina päätetyt valtionosuuksien leikkaukset alkavat rajoittaa kuntien valtionosuuksien määrän kasvua. 12
Kuvio 7. Verorahoitus yhteensä 2001-2012 Juupajoki saa verorahoitusta yhteensä suurin piirtein kuntien keskimääräisen tason mukaan. Huomattavaa on kuitenkin, että vuonna 2012 Juupajoen verorahoitus pieneni edellisestä vuodesta. Tilinpäätöksen mukaan Juupajoen vuoden 2013 verorahoitus kasvoi varsin voimakkaasti, yhteensä yli 11 % edellisestä vuodesta! Tästä huolimatta kunnan kirjanpidollinen tilinpäätös oli alijäämäinen. Vuosi 2013 oli verojen kertymisen näkökulmasta poikkeuksellinen. Verontilityslaki uudistettiin vuoden 2013 aikana mm. siten, että vuoden lopussa tuli yksi verotulojen oikaisuerä, joka aikaisemmin tilitettiin seuraavan vuoden puolella. 2.3.3. Tiivistettyjä havaintoja Juupajoen tulotaloudesta a) Juupajoen koko verorahoitus on kasvanut vuodesta 2008 vuoteen 2012 vain noin 15 %, mutta vuonna 2013 verorahoitus kasvoi kirjanpidon mukaan voi- 13
makkaasti, noin 11 % edellisestä vuodesta. Tätä selittää kunnallisveroprosentin korotus ja verotulojen tilitysten ajoituksen muutos. b) Juupajoen verorahoituksen kasvu vuosina 2008-2012 perustuu täysin valtionosuuksien kasvuun. Valtionosuudet ovat kasvaneet 41 %. c) Verorahoituksesta noin 46 % tulee valtionosuuksista, mikä merkitsee sitä, että Juupajoki on hyvin riippuvainen valtionosuusjärjestelmässä tehtävistä ratkaisuista. Tässä suhteessa kunnan mahdollisuudet lisätulojen kartuttamiseen ovat pienet. d) Juupajoki saa osana valtionosuutta verotulojen tasausta. Vuonna 2013 tasaus oli 535 /asukas. Tasaus tarkoittaa sitä, että Juupajoen verotulojen pienentyessä tasaus kasvaa. Tasaus on kompensoinut hyvin kunnallis- ja yhteisöverotulojen huonoa kehitystä. e) Juupajoen verotulojen painopiste on muuttunut viime vuosikymmenen aikana. Pääpaino on viime vuosina kunnallisverotulossa ja kiinteistöveroissa. Yhteisöveron osuuden suunta on ollut vähenevä. f) Juupajoen kunnallisveroprosentti on viime vuosina ollut keskimääräistä alhaisempi, mutta noussut vuonna 2013 hieman yli valtakunnallisen tason. g) Kiinteistöveron tuotto on kasvanut vuodesta 2009 lähtien, mikä selittyy kiinteistöveroprosenttien korotuksella ja verotusarvojen tarkistuksesta. h) Yhteisöveron keskimääräinen tuotto on pysynyt vuoden 2009 jälkeen samantasoisena, kunnes supistui v. 2012. Vuoden 2013 tuotto taas kasvoi paljon. 2.4. Menojen rakenne ja kehitys 2001-2012 2.4.1. Nettokustannuksien kehitys Tilastoinnissa lasketaan toimialojen ja palvelujen netto(käyttö)kustannuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että bruttokustannuksista on vähennetty ao. toiminnan tuotot eli lähinnä asiakkaiden suorittamat maksut, jolloin jäljelle jäävät nettokustannukset. Nettokustannukset ovat suurin piirtein se osa, joka rahoitetaan pääasiassa verorahoituksella. Tilastoissa nettokustannukset suhteutetaan vertailuissa jakamalla ao. toiminnan kustannukset asukasluvulla. Nettokustannukset asukasta kohti osoitta- 14
vat sen, minkä verran palvelujen järjestämisessä käytetään verorahoitusta asukasta kohti. Lukujen tulkinnassa on myös huomattava, että kuntien välillä saattaa olla merkittäviä eroja laskenta- ja tilastokäytännöissä. Kuvio 8. Nettokäyttökustannukset, /asukas 2001-2012 Juupajoen nettokäyttökustannukset, /asukas ovat kasvaneet vuoden 2009 jälkeen hieman kuntien keskimääräisiä kustannuksia nopeammin. Kasvu on ollut erityisen suurta vuoden 2012 aikana. Vuoden 2013 nettokäyttökustannuksia ei ole vielä saatavissa, mutta tietoa on toimintamenoista, jotka kasvoivat 5,7 %. Vertailukohteiden nettokäyttökustannukset ovat myös kasvaneet. Erityisen nopeata kasvu on ollut Orivedellä. Nettokustannukset toimialoittain Seuraavat taulukot kertovat päätoimialojen nettokustannuksista. 15
Kuvio 9. Nettokustannukset tehtävittäin, /asukas Nettokustannusten kasvu on aivan viime vuosina rahamääräisesti ollut voimakkainta sosiaali- ja terveyspalveluissa, kuten kunnissa yleensä. 2.4.2 Soten nettokustannukset Sote-puolen kustannusten kasvua on tapahtunut erityisesti vuosien 2011-2012 aikana. Kasvu on kuitenkin ollut merkittävästi vähäisempää kuin Orivedellä. Kuvio 10. Sosiaali- ja terveystoimen nettokäyttökustannukset, /asukas. 16
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) laskee terveys- ja vanhuspalveluista ns. tarvevakioitua menoa, joka ottaa huomioon näiden palvelujen tarpeen suhteessa toteutuneisiin menoihin. Uusimmat tarvevakioidut tiedot ovat vuodelta 2011. Niiden mukaan Juupajoen tarvevakioitu meno on 103 eli Juupajoen terveys- ja vanhuspalvelujen menot ovat noin 3 % korkeammat tarpeeseen nähden. Oriveden luku on 89 eli Orivesi järjestää palvelut noin 11 % tarpeeseen nähden alhaisemmilla kustannuksilla. Mänttä- Vilppulan luku on 106. 2.5.3. Opetuksen ja kulttuurin nettokustannukset Myös opetus- ja kulttuuritoimen nettokustannukset, /asukas, ovat kasvaneet vuodesta 2009 jälkeen yleistä kehitystä nopeammin. Kuvio 11. Opetus- ja kulttuuritoimen nettokustannukset, /asukas. 17
Opetuksen ja kulttuurin toimialalla huomio kiinnittyy peruskoulun kustannusten kasvuun sekä mitattuna, /asukas että /oppilas. Molemmat tunnusluvut ovat merkittävästi kuntien keskitason yläpuolella ja kustannukset kasvavat samaa tahtia kuin yleensä kunnissa. Oriveden kustannukset ovat olleet alhaisemmat, mutta ovat kasvaneet nopeasti. Kuvio 12. Peruskoulun nettokustannukset, /asukas. 18
Kuvio 13. Peruskoulun nettokustannukset, /oppilas. 2.4.4. Investointimenot Taulukko 4. esittää Juupajoen ja vertailukohteiden investointien omahankintamenoja ja taulukko 5. vuotuisten investointien omarahoituksen ja poistojen määrää. Juupajoen (emokunta) investointien omahankintamenon vuotuinen keskiarvo on ollut varsin alhainen verrattuna Oriveden lukuun ja maan keskiarvoon, mutta samalla tasolla Mänttä-Vilppulan kanssa. Juupajoen investoinneissa on ollut pari suurempaa piikkiä vuosina 2007 ja vuona 2011-2012. Myös vuoden 2013 investointien omahankintamenot olivat melko korkeat, yli 600 /asukas. Taulukko 4. Investointien omahankintamenot, /as 2001-2012 Investointien omahankintamenot, /as. 2001 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 Juupajoki 235 272 361 233 173 187 492 200 137 213 394 668 Orivesi 376 373 256 461 631 471 270 188 405 527 578 605 Mänttä-Vilppula 227 120 255 321 227 313 267 615 301 317 256 339 Koko maa 483 472 490 505 481 526 568 627 580 648 622 660 19
Taulukko 5. Investointien omahankintameno ja poistot /as. 2001-2012 yhteensä ja keskimäärin vuodessa Investointien omahankintamenot, /as. 2001-2012 /asukas vuodessa, keskimäärin v. 2001-2012 Poistot /asukas v. 2001-2012 Poistot /asukas vuodessa, keskimäärin v. 2001-2012 Juupajoki 3564,38 297,03 1669,28 139,11 Orivesi 5141,26 428,44 2546,85 212,39 Mänttä-Vilppula 3558,18 296,51 2221,40 185,18 Koko maa 6663,04 555,25 Alhaiselta näyttävään investointien omahankintamenon tasoon saattavat vaikuttaa useat syyt. Vuonna 2009 laadittu raportti osoitti, että Juupajoen investointeja varten on saatu valtion rahoitusosuuksia mm. vesihuoltoinvestointeihin ja vanhainkodin peruskorjaukseen vuonna 2003. Tämä on pienentänyt Juupajoen investointien omahankintamenoa ja sen seurauksena myös poistopohjaa. Kunnanvirasto, terveyskeskus ja päiväkeskus ovat lisäksi kiinteistöyhtiössä, joiden kirjanpitoon näiden tilojen poistot kirjataan. Kunnalla on vain vähäinen määrä vuokra-asuntoja omassa kirjanpidossa. Alhaiselle investointien omahankintamenolle ja sen kautta poistoille on siis perusteluja. Mutta tärkeä kysymys tulevaisuutta varten on, millainen on Juupajoen investointien tarve tulevaisuudessa. Paljonko on tarvetta korvaus- ja uusinvestointeihin? 20
2.4.5. Tiivistettyjä havaintoja Juupajoen menotaloudesta a) Juupajoen nettokäyttökustannukset, /asukas, ovat vuodesta 2009 kasvaneet suurin piirtein samassa tahdissa muiden vertailuryhmien kanssa, mutta kasvu on nopeutunut vuonna 2012. b) sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset, /asukas yhteensä ovat vertailukohteita korkeammat, mutta opetus- ja kulttuuritoimen menot yhteensä vertailukohteita alhaisemmat. c) Opetustoimessa keskeisen peruskoulun oppilaskohtaiset kustannukset ovat olleet vuonna 2008 merkittävästi vertailukohteita korkeammat. Vuodesta 2011 menot ja kustannukset ovat alkaneet kohota jyrkästi. d) Investointien omahankintamenot ovat Juupajoella alhaiset vertailukohteisiin nähden. Tämä näkyy pieninä poistoina ja parantaa kirjanpidollista tasapainoa. Investointien määrä on noussut vuosina 2012-2013. 2.5. Rahoitusasema Edellä kuvio 3 osoitti, että Juupajoelle on kertynyt kumulatiivista tulorahoitusjäämää noin 2000 /asukas eli vuotuiset tulot eivät ole riittäneet investointien tekemiseen. Sen osan menoista, mihin tulot eivät riitä, kunta joutuu kattamaan ottamalla lainaa tai myymään käyttöomaisuuttaan. Kuvio 14. osoittaa, että Juupajoki kattanut tulorahoitusjäämän pääosin ottamalla lisää lainaa, jonka määrä v. 2012 lopussa oli 1819 /asukas, mutta vuonna 2013 tilinpäätöksessä emokunnan lainamäärä on jo 2115 /asukas. Konsernin lainakanta oli 2012 tilinpäätöksessä 3238 /asukas, mikä on kuntien keskiarvon alapuolella. Emokunnan asukaskohtainen lainamäärä on hieman kuntien keskiarvon alapuolella, mutta huomio kiinnittyy siihen, että viime vuosina Juupajoen emokunnan lainakanta on kasvanut melko nopeasti. Kuvio myös osoittaa, että kehitys vertailukunnissa on ollut hyvin samansuuntainen. 21
Kuvio 14. Lainakannan kehitys v. 2001-2012 Kuvio 15. Konsernilainakannan kehitys v. 2001-2012 22
Velkojen vastapainona on omaisuutta. Oleellista omaisuudessa on, tuottaako se tuloja. Juupajoen kunnalla on maa- ja metsätiloja 384 ha, josta metsämaata 332 ha (hinta-arvio on noin 1,4 milj. euroa) ja ranta-alueita (hinta-arvion 0,5 milj. euroa). Puita ja metsiä on myyty ja niistä on saatu tuloja. Esim. vuodelle 2014 metsänmyyntituloja on noin 100 000 euroa eli noin 0,4 kunnallisveroprosentin verran. Arvopapereista tai annetuista lainoista kunnalla ei ole mainittavia tuloja. 2.6. Vuoden 2009 laaditun SWOT:n toteutuminen Taulukko 5. esittää, miten vuonna 2009 tehdyn SWOT-analyysin arviot ovat toteutuneet. Taulukkoon on punaisella lisätty arvio kehityksestä vuoden 2009 jälkeen. - Melkein kaikki uhkat ovat realisoituneet ja samat uhkat ovat tulevaisuuden kehitykselle - Ennakoidut heikkoudet ovat myös pysyneet heikkouksina. Verotulojen kasvu on ollut heikkoa ja heikkoutena pidetty sote-ratkaisu ei myöskään ole osoittanut toimivuuttaan. Tulevaisuudessa samat heikkoudet jatkuvat. - Osa vahvuuksista on muuttumassa heikkouksiksi. Kohtuullisen alhaiset veroprosentit ovat kohonneet, samoin lainamäärä. Nämä keskeiset vahvuustekijät ovat poistumassa. - Muutama vuosi sitten olleet mahdollisuudet ovat supistuneet. Kaiken kaikkiaan Juupajoen edellytykset määrällisesti ja laadullisesti riittävien palvelujen järjestämiseen ovat heikentyneet vuoden 2009 jälkeen. 23
Taulukko 6. Havaintoja vuoden 2009 SWOT:n toteutumisesta 24
3. JUUPAJOEN TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT 3.1. Mistä tilanteesta Juupajoki lähtee tulevaisuuteen? Kohti tulevaisuutta Juupajoki lähtee heikkenevästä taloustilanteesta. - kirjanpidollisesti kunnalla on hieman kertynyttä ylijäämää, mutta parin viime vuosien kehitys on kääntynyt alijäämäiseksi veroprosenttien korottamisesta huolimatta (kirjanpidollinen tasapaino) - tulorahoitusjäämä on kasvanut aivan viime vuosina kun tulorahoitus ei ole riittänyt nettoinvestointeihin (rahoituksellinen tasapaino) - tämä näkyy lainakannan nopeana kasvuna viime vuosina. Vuoden 2013 lopussa lainakanta on vielä kohtuullinen, mutta huolestuttavaa on nousu. Hitaasti kasvavien tulojen taustalla on - verotulojen kasvu on viime vuosina lähes pysähtynyt. Vuoden 2013 verotulot kasvoivat veroprosentin korottamisen ja tilitysjärjestelmän muutoksen seurauksena. - kunta on kerännyt menneinä vuosina kunnallisverotulonsa vertailukohteisiin nähden hieman alhaisemmalla veroprosentilla, mutta vuoden 2013 veroprosentti ylitti hieman kuntien keskiarvon. - verorahoituksen kasvu on perustunut valtionosuuksien kasvamiseen - tulojen kasvattamismahdollisuudet perustuvat lähinnä veroprosenttien korotukseen. Menopuolella taustalla on - asukaskohtaiset nettokustannukset ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina, erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa - peruskoulun oppilaskohtaiset nettokustannukset ovat korkeat ja kasvusuunnassa - kunnan investointitaso on ollut melko alhainen, mutta ilmeisesti tarpeisiin suhteutettuna riittävä 25
Kunnan tulevan talouden kehityksen taustalla ovat monet tekijät, mm. yleinen taloudellinen kehitys, valtion kuntiin kohdistamat toimenpiteet sekä kunnan väestön ja elinkeinoelämän kehitys. Tulevaisuus on monilta osin epävarma, mutta on joitakin tekijöitä, joista voidaan saada pohjaa tulevan kehityksen ennakoimiseen. Nämä tekijät liittyvät erityisesti väestöön ja valtion toimenpiteisiin. Kunta voi vaikuttaa vain osaan kunnan tulojen ja menojen kehitykseen. 3.2. Ennakoitavissa oleva talouskehitys ja julkisen talouden tulevaisuuden näkymät Viime vuosina talouskasvu on ollut pientä koko maailman taloudessa ja useat euromaat ovat ajautuneet vakavaan kriisiin. Valtiot ovat velkaantuneet ja budjetit ovat alijäämäisiä. Suomen julkisen talouden kehitys on ollut samansuuntainen kuin monissa muissa maissa, vaikkakin nykyinen tila useisiin muihin maihin verrattuna on tyydyttävä. Hallitus on ryhtynyt kuromaan umpeen syntyvää kestävyysvajetta erilaisten rakenteellisten uudistusten avulla. Vaikka kuntien kirjanpidon tilinpäätökset osoittavat ylijäämää, ovat kunnat rahoituksellisesti alijäämäisiä. Rakenneuudistusten keskeisenä kohteena ovat kuntien järjestämisvastuulla olevat palvelut, niiden karsiminen ja tuottavuuden parantaminen. Tämä tarkoittaa kuntien kannalta valtionosuusrahoituksen kasvun hidastumista, pysähtymistä, jopa supistamista. Vaikka talouskasvusta näyttääkin olevan orastavia merkkejä, ilmeisesti talouskasvu jatkuu vielä pitkään hitaana. Tämä tarkoittaa sitä, että talouskasvun tuoma verotulojen automaattinen kasvu on myös hidasta. 3.3. Väestön rakenne ja kehitys Väestön kehityksessä oleellista on väestön määrän muutos ja väestön rakenteen muutos. Juupajoen väestön määrä on pienentynyt v. 2001-2012 yli yhden prosentin vuosivauhtia. Lisäksi väestön määrän sisällä on tapahtunut selvä muutos. Lasten 0-6- vuotiaiden määrä on supistunut 10,9 %:lla ja yli 64-vuotiaiden määrä on kasvanut 14,2 %:lla. Näillä molemmilla on vaikutusta sekä kunnan kokonaistulojen kehitykseen että kokonaismenoihin. Juupajoen väestökehityksessä positiivisen signaalin 26
antoi kuitenkin vuoden 2013 lopun tilanne. Ennusteen vastaisesti väestön määrä on kasvanut hieman edellisestä vuodesta ja on tilaston mukaan 2040. Taulukko 7. Väestön määrän kehitys 2001-2012 Tilastokeskuksen vuonna 2013 julkaistun väestöennusteen mukaan Juupajoen väestö supistuu edelleen ja vuonna 2040 se on yli kolme sataa nykyistä pienempi. Omavaraisennuste kertoo syntyvyyden ja kuolleisuuden vaikutuksen väestön määrän kehitykseen. Väestöennusteen ja omavaraisennusteen erotus taas kertoo muuttoliikkeen osuudesta väestön muutoksessa. Väestöennusteet ovat laskennallisia ennusteita ja vuosittainen toteuma voi todellisuudessa poiketa ennusteesta. (vrt. esim. vuosien 2012 ja 2013 toteutuneet ja ennusteluvut) Taulukko 8. Juupajoen väestön määräennuste vuoteen 2040 2012 2013 2014 2015 2020 2025 2030 2040 Väestöennuste 2 007 1 974 1 944 1 919 1 823 1 762 1 721 1 661 Omavaraisennuste 2037 2029 2018 2009 1966 1934 1917 1858 Väestön ikärakenteessa ennustetaan edelleen tapahtuvan muutosta, jota havainnollistaa kuvio 15. Ikääntyneiden osuus supistuvassa väestössä kasvaa ennusteiden mukaan voimakkaasti: Kun Juupajoen väestöllinen huoltosuhde on 2010 ollut noin 75, ennustetaan sen olevan vuonna 2030 jo reilusti yli 100. 27
Kuvio 16. Väestöllinen huoltosuhde v. 2010 ja 2030 Pirkanmaan kunnissa 3.4. Tulojen kehitys Verot. Ennusteiden toteutuessa väestön määrän supistuminen ja eläkkeellä olevan väestön suhteellisen osuuden kasvu jarruttavat Juupajoen kunnallisverotulojen kasvua. Ensiksikin eläkkeet ovat merkittävästi palkkatuloja pienemmät ja toiseksi kunnallisverosta tehtävät vähennykset pienentävät pienempituloisten kuntalaisten verotettavia tuloja suurempituloisia enemmän. Tämä alentaa efektiivistä tuloveroprosenttia, joka vuonna 2013 Juupajoella oli 13,51 %, kun nimellinen tuloveroprosentti oli 20,00 %. Juupajoen tuloveroprosentti ylittää jo hieman valtakunnan keskiarvon. Korkeimman veroprosentin kuntiin eroa on vuonna 2014 yli kaksi prosenttiyksikköä. Kiinteistöveroihin ei väestökehityksellä tai elinkeinoelämän kehityksellä ole suurta merkitystä, joten kiinteistöveron määrän voi olettaa jatkuvan entisellään. Kunta voi saada lisätuloja korottamalla kiinteistöveroprosenttejaan lain sallimaan ylärajaan saakka. Osuus yhteisöverojen tuotosta on epävarma tulolähde ja sen määrän kehityksen ennustaminen on hankalaa. Juupajoen kannalta viime vuosien aikana tapahtuneen yhteisövero-osuuden supistuminen (vuonna 2013 osuus taas kasvoi) pienentää ve- 28
rotulojen vaihtelua. Verotulotasaus ilmeisesti tulevaisuudessakin eliminoi yhteisöveron tuoton vaihtelut. Vuonna 2013 uudistettiin verojen tilitysjärjestelmä. Tässä yhteydessä vuodelle 2013 tuli kertaluonteisia verotilityksiä, jotka kohottivat vuoden 2013 verokertymää. Kertaluonteisten tilitysten määrää ei ole käytettävissä, mutta se merkinnee Juupajoella alle yhden veroprosentin verotuloja. Vuoden 2013 veroperusteilla vuoden 2014 verokertymä on siis pienempi. Valtionosuusjärjestelmä. Valtionosuusjärjestelmää uudistetaan parhaillaan. Uudistuksen tavoitteena on parantaa järjestelmän kannustavuutta ja vähentää valtionosuuden perusteena olevia kriteereitä. Verotulotasauksen vaikutus. Nykyisin valtionosuusjärjestelmään sisältyvällä verotulojen tasausjärjestelmällä varmistetaan se, että kunta saa 91,86 % keskimääräisistä kuntien asukaskohtaisesta ansio- ja yhteisöverotulosta. Viime vuosina Juupajoen verotulot ovat olleet tuon rajan alapuolella. Uudistuksessa tasausta muutetaan siten, että verotulojen lisäys ei vähennä samalla summalla tasausta ja tuo kannustavan elementin tasaukseen. Tehtäväkohtaisia valtionosuuksia on maksettu noin 50 kriteerin mukaan. Uudistuksessa kriteereitä tullee olemaan noin kymmenen. Niin ikään laskennallisten kustannusten laskentaperusteita tarkistetaan. Keskeinen muutos on se, että valtionosuuden perusteissa siirretään painopistettä ikäperusteisuudesta sairastavuuteen. Kunnat, jonka väestö on iäkästä, mutta suhteellisen tervettä, menettävät valtionosuutta. Myös tasausjärjestelmää uudistetaan. Ehdotuksen mukaan verotuloja tasataan 100 %:iin saakka, mutta tasauslisä on 80 85 % kunnan laskennallisen verotulon ja tasausrajan erotuksesta (ei 100 %:a kuten nykyisin). Tämä muutos lisää tasausjärjestelmän kannustavuutta, koska kunnan veropohjan kasvu ei merkitse enää tasauksen täysimääräistä pienenemistä tasausrajan alapuolella olevissa kunnissa. Vastaavasti tasauksen piiriin luettavien verotulojen pienenemistä ei tasaus kompensoi kokonaisuudessaan. Toisaalta tasausrajan yläpuolella tasausvähennysprosentti esitetään jatkossa liukuvaksi siten, että korkeamman tulotason kunnissa vähennysprosentti olisi korkeampi kuin esimerkiksi tasausrajan lähellä olevissa kunnissa. 29
Uuden järjestelmän ennakkolaskelmien mukaan Juupajoen valtionosuudet supistuisivat siirtymäkauden jälkeen 259 /asukas eli valtionosuudet supistuisivat noin 10 % nykyisestä tasosta. Jos tämä katetaan kunnallisveroprosentin korotuksella, merkitsee se noin kahden prosentin korotusta kunnallisveroon. Vertailukunnista uudistuksen ennakkolaskelmien mukaan Orivesi menettäisi 344 /asukas ja Mänttä-Vilppula 131 /asukas. Valtionosuusrahoituksessa on vielä kiinnitettävä huomiota muutamiin seikkoihin: Ensiksikin valtionosuudet ovat nykyisin laskennallisia. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntien mahdollisuudet valtionosuuksien määrään vaikuttamiselle ovat vähäiset ainakin lyhyellä aikavälillä. Toiseksi valtionosuudet ovat tiukassa kytkennässä asukasmäärään ja rakenteeseen. Kun väestön määrä laskee, pienenevät kunnan saamat valtionosuudet, vaikka asukasta kohti valtionosuus säilyykin samana. Vähenevän väestön ikääntyminen saattaa kyllä kasvattaa kunnan valtionosuuden määrää, mutta samalla myös menoja. Kolmanneksi valtionosuusrahoituksen kehitystä arvioitaessa on syytä vielä korostaa valtionosuuksien ja kunnan menokehityksen yhteyttä: tehtäväkohtainen valtionosuusjärjestelmä toimii muutostilanteilla yksikkökustannusperiaatteella, kun taas kunnan menoista suuri osa muutostilanteessa on kiinteitä ja menot muuttuvat rajakustannusperiaatteella. Esimerkiksi kun oppilasmäärä laskee, niin valtionosuus vähenee, mutta kunnan todelliset kustannukset vähenevät vain rajakustannusten verran. Kouluissa ruokailu- ja oppimateriaalikustannukset poistuvat, mutta koulun ylläpitokustannukset jäävät edelleen kunnalle. Rajakustannusperiaate toimii myös toisinpäin. Jos kouluun tulee lisää oppilaita, kunta saa yksikköhinnan verran rahaa, mutta sen kustannukset kohoavat vain rajakustannusten verran. Samoin jos kunnalla on käyttämätöntä palvelukapasiteettia esim. vanhustenhoidossa, kunnalle ei tule lisääntyvistä vanhuksista merkittäviä lisäkustannuksia, mutta kunta saa kuitenkin normaalin valtionosuuden. Väestöään menettävälle kunnalle tämä on tärkeä asia. Maksut. Maksujen tason korottamisella voi kunta saada vain rajallisesti lisätuloja. Korotuksia rajoittaa käytännön realiteettien lisäksi lainsäädännössä vahvistetut maksukatot. Palvelujen määrän lisäys tuo lisätuloja, mutta samalla se tuo myös li- 30
säkustannuksia, joten määrän lisäyksen kautta ei juuri ole mahdollista saada helpotusta kunnan talouden tasapaino-ongelmaan. Päätelmä. Tulojen kehityksen näkökulmasta Juupajoen tilanne vaikuttaa huolestuttavalta. Tekijät, joihin kunta ei juuri voi vaikuttaa, vähintään hidastavat tai jopa pysäyttävät tulojen kasvun. Kunnan väline tulojen lisäämiseen ovat veroprosenttien korottaminen. - Valtionosuusjärjestelmää uudistetaan parhaillaan. Jos valtionosuusuudistus toteutuu suunnitellulla tavalla, supistaisi uudistus Juupajoen valtionosuuksia parin tuloveroprosentin verran siirtymäkauden jälkeen. - Veroprosentteihin tuo myös painetta jo nykyinen tilanne. Vuoden 2013 verotilityksiin sisältyi pari kertaluonteista verotulojen tilitystä (Juupajoen tarkka osuus ei nyt ole tiedossa, mutta se lienee alle yhden veroprosentin suuruinen). Näistä kertaluonteisesta eristä huolimatta kunnan tilinpäätös oli hieman alijäämäinen. - tulevaisuutta silmällä pitäen on myös huomattava, että vuoden 2013 hyvä verokertymä pienentää verotulontasausta vuonna 2015, jos silloin on voimassa nykyisen kaltainen tasausjärjestelmä. - Näiden järjestelmämuutoksista johtuvien veroprosenttien korotuspaineiden lisäksi tulevat luonnollisesti myös menojenkasvusta aiheutuvat korotuspaineet 3.5. Menojen kehitys Mikäli yhteiskunnallinen muutos jatkuu entiseen malliin, tulevaisuudessa kuntien menojen kasvupaineet vain lisääntyvät erityisesti väestön ikärakenteen muuttumisen johdosta. Toinen menopaineita lisäävä syy on palvelutasovaatimusten kasvu. Vaikka maaseudulla asuvien ihmisten palveluodotukset eivät useinkaan ole korkeat, aiheuttavat yleiset kehityssuunnat sen, että palveluja järjestäviltä yksiköiltä edellytetään koko ajan korkeampaa palvelutasoa, vaikka samanaikaisesti olisikin pyrkimystä lieventää mm. henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia. Päätelmä. Juupajoen asukaskohtaiset nettokäyttömenot ovat viime vuosina kasvaneet ja ylittävät nyt maan kuntien keskiarvon. Palvelutarpeiden kasvu jatkuu vä- 31
estön ikärakenteen muutoksen seurauksena. Samanaikaisesti palvelutasovaatimukset kasvavat. - Tulevaisuudessa menojen hallinnan kannalta keskeinen on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Niiden osuus kunnan nettokäyttökustannuksista on lähes 70 % ja niihin kohdistuu runsaasti kasvupaineita. Vuoden 2011 tietojen mukaan Juupajoen terveys- ja vanhuspalvelujen tarvevakioidut menot ovat hieman kuntien keskitasoa korkeammat. - Opetuksen ja kulttuurin nettokäyttökustannukset ovat noin 23 %, josta peruskoulun osuus suurin. Kunnan nettokäyttökustannuksista peruskoulujen osuus on noin 18 %. Peruskoulujen oppilaskohtaiset nettokäyttökustannukset ovat korkeat. Menojen kasvun hallinnan kannalta edessä on rakenteellisten päätöksien tekeminen, kun ennusteiden mukaan lapsien ja nuorien ikäluokat pienenevät. - Tehtäväkohtaiset valtionosuudet kattavat nykyisellään iän ja sairastavuuden tuottamista menoista laskennallisesti noin kolmanneksen ja kunnan on maksettava kaksi kolmasosaa. Tämä osuuden kunta maksaa verotuloistaan ja verotuloksen tasauksesta saamillaan tuloilla. Kun valtionosuudet ovat sidottu pääosin asukaslukuun, väestön määrän aleneminen vähentää kunnan saamaa valtionosuutta kokonaisuudessaan. Kustannukset eivät suoraan vähene väestön määrän mukaan. Kiinteät kustannukset, esimerkiksi koulun kustannukset, pysyvät pitkään lähes muuttumattomina vaikka oppilasmäärä laskee. Kun talouskasvu ilmeisesti tulevaisuudessa on hidasta ja veroprosenttien jatkuva korottaminen ei ole mahdollista, selviytyminen edellyttää palvelutuotannossa perusteellisia rakenteellisia uudistuksia, joilla määrältään ja laadultaan riittävät palvelut voidaan turvata. Kunnan on parannettava tuottavuutta hillitäkseen menojen kasvua tai supistaakseen menoja. Juupajoen tilanne on samantapainen monissa väestöään menettävissä Suomen pienissä kunnissa. Ratkaisuvaihtoehdot ovat myös samantapaiset. On myös syytä korostaa, että pelkästään kuntaliitokset itsessään eivät yleensä tuo ratkaisuja, vaan samalla on tehtävä toimenpiteitä menojen kasvun hillitsemiseksi ja sopeuttamiseksi tulojen asettamiin raameihin. 32