PUISTO - TOIMINTAMALLI

PUISTO - TOIMINTAMALLI EVÄITÄ TULEVIIN PROJEKTEIHIN Lasten osallisuushankkeita väitöskirjassaan tutkinut Sanna Koskinen hahmottelee Lasten ja nuorten osallisuuden riemu ja raamit -artikkelissaan viisi keskeistä sudenkuoppaa jotka ovat vaikuttavan osallistumisen esteenä: 1. ARVOSTUKSEN JA RESURSSIEN PUUTE 2. SUUNNITTELUN PITKÄ AIKASKAALA 3. SUUNNITTELUN MONIMUTKAISUUS 4. TAVOITTAMISEN VAIKEUS 5. OSALLISUUDEN KATOAMINEN Edellä mainittujen kohtien yhteisvaikutuksena tunne siitä, että omalla toiminnallaan on voinut vaikuttaa, katoaa kaikilta projektin osapuolilta (Koskinen 2009: 35). Oulunsalon Viljapuiston vuorovaikutteisessa suunnitteluprosessissa on nähtävissä kaikkien viiden kohdan piirteitä. Kempeleen Kuunsillan leikkipuiston projekti kuitenkin osoittaa, että kun palaset ovat kohdallaan, voidaan projekti viedä onnistuneesti maaliin. Keskeinen projektin onnistumiseen vaikuttava tekijä on lasten osallisuuden näkeminen arvona kuntatasolla ja sen näkyminen käytännön toiminnassa. Sekä Oulun että Kempeleen kaupunki- ja kuntastrategiassa kuntalaislähtöisyys on nostettu keskeiseksi painopisteeksi. Kuitenkin kuntalaisten aktiivisuuden ja osallisuuden vahvistaminen käytännön toteutuksessa havaittiin PUISTO-projektin kokemusten ja haastatteluiden perusteella olevan Kempeleessä selvästi vahvempi. Puisto-projektin kahden leikkipuiston suunnitteluprosessin kokemuksista käy ilmi, kuinka kuntatason panostus osallisuuden vahvistamiseen näkyy kuntalaisen arjessa ja kannustaa aktiivisena kansalaisena toimimiseen tai vastaavasti päinvastoin. 32

VUOROVAIKUTUKSEEN TARVITAAN LISÄRESURSSEJA Koskinen toteaa lasten ja nuorten osallistamisen olevan huonos integroitunut osaksi koulujen ja suunni eluorganisaa oiden arkea: se ei kuulu normaaliin työnkuvaan eikä siihen vara uun aikaan, vaan osallistaminen koetaan ylimääräisenä työnä muun työn ohella. Koskisen mukaan osallistamisen ylimääräisyyden käsite kertoo asenneilmapiiristä, jossa lasten ja nuorten osallistumisen merkitystä ei ole sisäiste y, eikä siihen arvostusvajeen vuoksi varata rii äväs resursseja. (Koskinen 2009: 30) PUISTO-projek n haasta elujen perusteella sekä ope ajat, rehtori e ä suunni elijat tuntuivat sisäistäneen hyvin lasten osallisuuden merkityksen. Oulunsalon kohteen yhteydessä resurssipulaa aiheu anut arvostusvaje näy äytyi ennemminkin ylemmän tason ongelmana. Oulunsalon keskusleikkipuiston tapauksessa sekä suunni elijat e ä ope ajat toivat esille tarpeen lisäresursseista vuorovaiku eisen suunni eluprojek n yhteydessä. Koulumaailmassa kaiva in laajan osallisuusprojek n yhteydessä mahdollisuutta projek n huolelliseen suunni eluun ja toteutukseen, mikä mahdollistuisi, jos projek in osallistuva ope aja voisi käyttää työaikaansa tarvi aviin palavereihin ja suunni eluun. Tämä edelly äisi sijaisen palkkaamista siksi aikaa. Myös pienemmissä projekteissa lisäresurssit voivat olla tarpeen: Kempeleessä koe in koulunkäynnin ohjaajan mukanaolo hyväksi käytännön avuksi niissä työpajoissa, joissa lapset tarvitsivat paljon henkilökohtaista ohjausta. Suunni elijat kokivat tarvitsevansa lisäresursseja aikaavieviin vuorovaikutuksen järjestelyihin. Tähän ratkaisuna voisi olla vuorovaikutusjärjestelyihin erikoistunut henkilö, joka toimisi väli äjänä eri osapuolten välillä. Esimerkiksi Ouluun ollaan juuri perustamassa vuorovaikutussuunni elijan virkaa, jonka työtehtävät on kohdenne u kaavoituksen tarpeisiin. Ehkäpä vuorovaikutussuunni elijan työnkuva voisi Oulussa laajentua myös viherpuolen laajempien osallisuushankkeiden tueksi. 33

PROJEKTIN KULUN SOVELLUTTAVA LAPSEN AIKAKÄSITYKSEEN Koskinen nostaa esille yleisen asukasosallistumisen ongelman: suunnittelun ja toteutuksen hitauden. Hän painottaa, että varsinkin lasten ja nuorten kohdalla pitkä aikaskaala voi muodostua ongelmaksi: Lapselle vuosikin on pitkä aika ja nuorten elämässä kiinnostuksen kohteet ja kohtaamispaikat saattavat muuttua muutamassa vuodessa paljonkin. Asioiden tulisi edetä sellaisessa aikataulussa, että samat lapset ja nuoret ovat vielä toiminnassa mukana. Koskinen myös toteaa hankkeiden viivästymisen johtuvan yleensä rahasta: Jos ohjelmissa ja budjeteissa ei ole varattu rahaa hankkeille, on niiden toteuttaminen todella hidasta. Koskinen kertoo korvamerkityn nuorisorahan mahdollistaneen viherosastolla nopean toimisen. (Koskinen 2009: 32-33) Koskisen esiin tuoma hitausongelma koettiin myös Oulunsalon keskusleikkipuiston yhteydessä. Vaikka PUISTO-projektin työpajoihin saatiin rahoitusta myös Oulun kaupungilta, ei puiston toteutukseen oltu riittävän sitoutuneita, vaan toteutusaikataulu siirtyi useaan kertaan. Projektin alkaessa lapset olivat 4-luokkalaisia, mutta kun puiston avajaisia lopulta vietetään alkusyksystä 2018, lapset ovat aloittamassa jo 8-luokkaa. Oulunsalossa haastatellut opettajat toivat esille epätietoisuutensa suunnitelmien etenemisestä ja toteutusaikataulusta. Myös lapsilla oli herännyt paljon kysymyksiä. Lasten osallisuuden kokemusten syntymisen kannalta olisi tärkeää päättää projekti suunnitelmaluonnosten esittely- ja kommentointitilaisuudella, kun lapset vielä ovat ala-asteella. Ylä-asteelta lapsia on ehkä vaikea enää saada leikkipuiston avajaisiin. Pahimmassa tapauksessa lapsille jää tunne, ettei heidän osallistumisellaan ollut merkitystä, eikä osallistuminen myöhemminkään kannata. Myös suunnittelijoiden kannalta toteutuksen siirtyminen on harmillista: leikkipuistoa ei kannata suunnitella valmiiksi liian aikaisin, sillä leikkivälinevalmistajien valikoimat muuttuvat tiuhaan, eikä suunniteltuja välineitä ole vuoden tai kahden kuluttua enää saatavilla. Pahimmassa tapauksessa suunnitelmat on tehtävä täysin uudestaan. Sekä opettajat että suunnittelijat korostivat haastatteluissa kaikkien osapuolten sitoutumisen tärkeyttä vuorovaikutteisessa suunnitteluprojektissa. Sekä opettajien että suunnittelijoiden keskuudesta nousi esiin se seikka, että kokemukset vuorovaikutteisista suunnitteluhankkeista, joiden toteutus jää puolitiehen, syövät sekä suunnittelijan että kuntalaisen intoa myöhemmistä hankkeista: Sehän vie mielekkyyden ja myöhemminkin lapselle tulee se mielikuva jostain mihin häntä pyydetään osallistumaan: tää ei mennykkään (niin kuin piti) ja ei siihen kannata (osallistua) ja ei sillä oo mittään vaikutusta mitä mää teen tai sanon. (Opettaja Oulunsalosta) Tavoite varhaisesta osallisuuden kokemuksen syntymisestä kääntyykin itseään vastaan. 34

LAPSILÄHTÖINEN VAIKUTTAMISEN TAPA Koskinen toteaa suunnitelmien ja asiakirjojen abstraktiuden ja monimutkaisuuden olevan osa kaikkea suunnittelua. Hän näkee koulussa tapahtuvan osallistumisen yhteydessä ongelman liittyvän erityisesti opettajien osaamiseen, sillä lasten ei varsinaisia suunnitteluasiakirjoja tarvitsekaan osata tulkita. Koskisen mukaan avainasemassa on kuitenkin virkamies, jonka osaamisalueeseen rajoitteet ja säädökset kuuluvat. Koskinen näkee haasteena sen, että tarjolla olevat vaikuttamisen tavat ovat aikuisille suunniteltuja eivätkä sellaisenaan lapsille sopivia. (Koskinen 2009: 33) PUISTO-projektin toimintamallin kehittämistyössä on pyritty vastaamaan tähän haasteeseen, jonka Koskinenkin tuo esiin. Toimintamalli on lapsille kohdennettu käytännönläheinen osallistumis- ja vaikuttamistyökalu. Keskeinen käytännön oppi PUISTO-projektin työpajoista liittyy juuri monimutkaisuuteen. Kahden arkkitehdin vetämässä projektissa näkyy suunnittelijan tulokulman tuottamat haasteet suhteessa lapsen konkreettiseen maailmaan. Oulunsalossa lapset kokivat ohjeistuksen kestävän usein liian pitkään ja olevan monimutkainen (Makkonen 2016: 47). Joissakin tehtävissä havaittiin, että ajateltu aineiston tuottamistapa oli liian moniulotteinen lasten osaamistasoon nähden. Kempeleessä pidetyt työpajat olivat osin kertaalleen Oulunsalossa testattuja, joten saadut käytännön opit olivat jo käytössä, eikä vastaavia ongelmia ilmennyt. Oulunsalon PUISTO-projektissa mukana olleet opettajat kokivat hyvänä kehityssuuntana sen, että PUISTO-projektin tulosten perusteella kehitetyn toimintamallin päävastuu lapsilähtöisen aineiston tuottamisesta on opettajalla. Oulunsalon Kirkonkylän koulun rehtori painotti opettajan asemaa lasten ajatusten esille tuomisessa: Jos halutaan ihan aidosti kuulla lapsia, on tärkeää, että opettaja on mukana osallistamassa. Vaikka olisi kuinka teräviä lapsia, he eivät kykene tuomaan niitä ajatuksia sillä tavalla esille. Kun siellä on kokenut opettaja, joka haluaa olla lasten kanssa samalla aaltopituudella ajamassa sitä asiaa, ja hän johtaa sitä työtä, saadaan loistavia tuloksia. Suunnittelijalta yhteistyö koulumaailman kanssa vaatii suunnitelmien ja siihen liittyvän käsitteistön yksinkertaistamista esittelytilanteessa. On tärkeää, että suunnitelmat esitellään lapsille ymmärrettävällä tavalla ja lapsi kykenee hahmottamaan niistä oman työnsä jäljen. Esimerkiksi Kempeleessä lapsille esiteltiin kaksi suunnitelmaluonnosta, joita oli havainnollistettu leikkivälineitä esittävin kuvin. Rikasta keskustelua synnyttänyt esittelytilaisuus jäi hyvin positiivisena mieleen sekä suunnittelijalle, opettajalle että PUISTO-projektin ohjaajille. Vaikka päävastuu lapsilähtöisen aineiston tuottamisesta on opettajalla, heistä on kiinnostavaa saada arkeen ihmisiä koulun ulkopuolelta: Siltikin se on kiva, että tähän arkeen tulee muitakin ihmisiä; lapset moneen kertaan kyseli projektissa mukana olleiden ihmisten ammateista ja he saivat kertoa mitä he oikeasti ammatissaan tekevät. 35

TYÖKALUJA TAVOITTAMISEEN JA AIKATAULUJEN YHTEENSOVITTAMISEEN Koskisen väitöskirjaansa varten tekemissä haastatteluissa nousi esiin sekä opettajien että kaupungin virkamiesten keskuudesta toisen osapuolen tavoittamisen vaikeus: Opettajilta puuttuu tietoa siitä, minne ja kehen ottaa yhteyttä. Vastuunjako virastoissa on epäselvää ja sen seurauksena yhteydenpito hankalaa. Myös suunnittelijat kokivat yhteyden saamisen opettajiin haasteelliseksi. Koskinen nostaa tavoittamisen ongelmiin liittyen myös aikataulujen yhteensovittamisen ongelmat, jotka liittyivät hänen haastattelemiensa henkilöiden kohdalla rakennusviraston aluesuunnitelmien etenemisen ja lähikoulujen aikataulujen yhteensovittamiseen. (Koskinen 2009: 34-35) Oulunsalon Kirkonkylän koulusta haastateltujen opettajien näkökulmasta luontevin yhteydenoton suunta on suunnittelijalta kouluun päin: Opettajilla on jo niin paljon kaikkea mihin velvoitetaan osallistumaan, ettei omaan aktiivisuuteen juuri ole mahdollisuutta. Mutta kun idea esitetään ulkopäin, voidaan se helpommin ottaa osaksi lukuvuotta, sitten jätetään osallistumatta johonkin toiseen isoon juttuun. Opettajat esittivät yhteydenpidon mahdollisuutena myös suunnittelijan osallistumista opettajien yhteiseen palaveriin, jolloin tieto tavoittaisi samalla kertaa kaikki projektista kiinnostuneet. Esimerkiksi huhti-toukokuussa olevat seuraavan lukuvuoden suunnittelupäivät ovat hyviä mahdollisuuksia tuoda tietoa koululle. Viimeistään tieto tulevasta projektista tulisi olla koululla elokuussa lukuvuoden käynnistyessä. Vaikka Oulunsalon Kirkonkylän koulun yhteydessä yhteydenpito toimi moitteettomasti, Oulun kaupungilta haastatellut suunnittelijat kokivat koulujen tavoittamisen sähköpostilla rehtoreiden kautta noin yleisesti olevan haastavaa. Ratkaisuksi suunnittelijoille yhteydenpidon ongelmaan opettajat esittivät soittamista: Kannattaisi soittaa ja kertoa mitä on tulossa: oletko kiinnostunut? Ja sitten laittaa perään sähköpostia, jolloin se erottuisi sieltä miljoonan sähköpostin joukosta. Suunnittelijat kaipasivat myös koulujen puolelle aktiivisuutta suunnitteluprosessin käynnistymisessä: Jos vuorovaikutteisia suunnittelukäytänteitä aiotaan lisätä, täytyisi siihen olla valmiutta myös koulun puolelta. Koululla voisi esimerkiksi olla vuorovaikutuksen yhteyshenkilöksi nimetty vastuuopettaja, johon suunnittelija voisi suoraan olla yhteydessä. Opettajien keskuudesta nousi idea vuorovaikutteisen suunnittelun toimintamallin levittämiseksi: mikäli lapsiin kohdennettua vuorovaikutteisen suunnittelun toimintamallia halutaan kunnassa levittää, voidaan järjestää kunnan opettajia ja rehtoreita yhteen kokoava seminaari, jossa toimintamallia esitellään. Samalla voidaan antaa kouluille tietoa erilaisista lasten vaikutusmahdollisuuksia lisäävistä projekteista, joita kunnassa on tarjolla. 36

Tärkeäksi seikaksi aikataulujen yhteensovittamisessa nousi ennakointi. On tärkeää saada tieto suunnitteluprojektista kouluun ajoissa, jotta se voidaan suunnitella osaksi lukuvuoden kiertoa: Mitä paremmin projektit suunnitellaan, sitä paremmin ne vastaavat myös kouluelämän tavoitteita ja sitä paremmin ne pystytään tekemään. Koulun kannalta on tärkeää tietää tulevan lukuvuoden projekteista siinä vaiheessa, kun seuraavan vuoden kalentereita suunnitellaan. Tällöin osataan ajoittaa erilaiset aikaa vievät projektit lukuvuoden kiertoon ja valita kuinka moneen projektiin osallistutaan. Lukuvuoden aloituksen ja lopetuksen sekä joulun ajan opettajat kokivat huonoksi suunnitteluprojektille, sillä niihin liittyy muutenkin paljon tavallisesta poikkeavia järjestelyjä. VUOSIKIERTEET Opettajien ja suunnittelijoiden haastattelujen pohjalta laadittiin vuoden kiertokulkua havainnollistavat kaaviot. Vuosikierteitä tarkastelemalla nähdään, että suunnittelumaailman ja koulumaailman vuoden kierto on sovitettavissa toisiinsa, mutta ennakointiin ja joustavuuteen on varauduttava yhteistyön onnistumiseksi. Vihreäsävyinen diagrammi havainnollistaa opettajan vuoden kiertoa suunnitteluprojektin kannalta: suunnitteluprojekti voi ajoittua kevätlukukaudelle tai syyslukukaudelle (valkoiset tekstit). Tilaajan/suunnittelijan vuoden kierto riippuu paljon kunnan koosta. Pieni vuosikierre kuvaa Kempeleen kunnassa toteutuneen prosessin aikaskaalaa. Suurempi kuvaa Oulussa toteutettavan projektin mahdollista etenemisaika- taulua. SUUNNITELMA VALMIS LUONNOS- SUUNNITTELU LUONNOSTEN ESITTELY, KOMMENTOINTI JA KEHITTÄMIS- EHDOTUKSET KILPAILUTUS JA URAKOITSIJAN VALINTA VÄLINE- JA MATERIAALI- TOIMITUKSET M H H VUOROVAIKUTUS T T K TULEVAN VUODEN SUUNNITTELU- KOHTEET VARMISTUVAT J H M E L S PUISTON RAKENTAMINEN BUDJETIN TYÖSTÖ AVAJAISET LUONNOSTEN ESITTELY, KOMMENTOINTI JA KEHITTÄMIS- EHDOTUKSET SUUNNITELMA VALMIS TYÖPAJOJA TULEVA LUKUVUOSI SUUNNITELLAAN TYÖPAJOJA M H H T T K J H M VALMIS E SUUNNITELMA L S LUKUVUODEN VALMISTELU LUONNOSTEN ESITTELY, KOMMENTOINTI JA KEHITTÄMIS- EHDOTUKSET TYÖPAJOJA TYÖPAJOJA VÄLINE- JA MATERIAALITOIMITUKSET KILPAILUTUS JA URAKOITSIJAN VALINTA VUOROVAIKUTUS YHTEISTYÖSTÄ SOPIMINEN JA AIKATAULUUN SITOUTUMINEN M H H T T K J SUUNNITELMA VALMIS TULEVAN VUODEN SUUNNITTELU- KOHTEET VARMISTUVAT H M E L S LUONNOSSUUNNITTELU BUDJETIN TYÖSTÖ LUONNOSTEN ESITTELY, KOMMENTOINTI JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET Suunnittelijan vuoden kierto. Kempele. AVAJAISET AVAJAISET PUISTON RAKENTAMINEN PUISTON RAKENTAMINEN Opettajan vuoden kierto. Suunnittelijan vuoden kierto. Oulu. 37

TILAAJALLE/SUUNNITTELIJALLE Tilaaja on lasten osallistamisen mahdollistaja. Tilaaja pystyy eniten vaikuttamaan siihen, kuinka laajasti lapset ja heidän ajatuksensa huomioidaan lapsia koskevissa hankkeissa. Tilaaja määrittelee, miten ja missä vaiheessa lapset osallistuvat. Hänen tehtävänsä on myös varmistaa, että vuorovaikutuksen tulokset huomioidaan. Osallistaa kannattaa vain siinä laajuudessa, kuin vuorovaikutuksen tuloksia halutaan ja voidaan hyödyntää. Lapsia kuulemalla voidaan saada tietoa alueen nykytilasta esimerkiksi säilyttämisen arvoisista, vaarallisista tai parantamista vaativista paikoista. Lapset tietävät, mitä he haluavat puistossa tehdä, ja millainen paikka kuhunkin leikkiin tarvitaan. Lapsilla on valtavasti upeita ideoita puiston suunniteluun. Heillä on suosikkileikkivälineitä, ja he osaavat perustella toiveensa. Lasten kuuleminen ja toiveiden huomioiminen lisäävät lasten oman asuinympäristön arvostusta ja käyttöä. Lapsille muodostuu henkilökohtainen side suunniteltavaan alueeseen, mikä sitouttaa lapsia ympäristöönsä. Lapset myös oppivat ymmärtämään, että rakennettuun ympäristöön, kuten leikkikenttään, kohdistuu erilaisia toiveita ja tarpeita, jotka voivat olla keskenään ristiriitaisia: KUN ALOITAT LAPSIA KOSKEVAA HANKETTA, POHDI SEURAAVIA ASIOITA: 1. Mitä tietoa tai ideoita lapsilta halutaan, ja mikä on paras metodi tiedon tai ideoiden keräämiseen? 2. Kuinka laajasti lasten mielipiteet voidaan ottaa huomioon hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa? 3. Voivatko lapset osallistua toteutukseen? Opimme sietämään sitä, ettei oma idea, vaikka se hyvä onkin, miellytä välttämättä valtaväestöä. Leikkikentän rakentaminen ei ole ihan simppeli asia. Leikkikentän rakentaminen ei ole halpaa. 38

Meidän koko luokka on vapaaehtoinen talkoisiin, kun puistoa aletaan tekemään oikeasti. Onko lasten mahdollista antaa osallistua puiston rakentamiseen? Voidaanko puiston osa suunnitella siten, että siinä saa näkyä lasten kädenjälki? Esimerkiksi jättämällä lasten istutettavaksi osa kasveista tai maalattavaksi jokin elementti? Jos puistossa on esimerkiksi kivipolku, voisivatko lapset maalata kivet? MITKÄ OVAT LASTEN OSALLISTAMISEN TAVOITTEET? Lasten mukana olo näkyy lopputuloksessa. Saada lapsilta ideoita ja toiveita puiston kokonaisteemasta ja toiminnoista. Antaa lasten valita puiston leikkivälineitä. Saada lähtötietoja alueesta ja käyttäjien tarpeista. Tiedottaa puiston rakentamisesta. Saada hankkeelle yhteisön hyväksyntä. Vähentää ilkivaltaa. HANKKEEN LAAJUUS JA KÄYTÖSSÄ OLEVAT RESURSSIT Kuinka laajasti hankkeessa halutaan osallistaa? Minkä verran on käytössä aikaa? Kuka on vastuussa osallistamisesta? Kuka hoitaa käytännön työn? MILLAINEN ON HANKKEEN AIKATAULU? Missä vaiheessa kannattaa osallistaa, jotta osallistamisen tulokset vastaavat osallistamisen tavoitteisiin? Toivomme, että puisto valmistuu pian! Kun valmistelet hanketta, osallistamiselle tulee varata aikaa, jotta tulokset voidaan huomioida suunnitelmissa ja toteutuksessa. Muista tilata osallistaminen ja/tai osallistamisen tulosten huomioiminen. Ole yhteydessä alueen lähikouluun hyvissä ajoin. Sopikaa yhteisistä pelisäännöistä ja vastuunjaosta. Kerro opettajalle, mitä tietoa tarvitaan ja miten tämä tieto saadaan. Valmistaudu kohtaamaan lapset ja puhu ymmärrettävää kieltä. Luovuta tarvittava kartta yms. materiaali. Kerro myös rehellisesti ja realistisesti osallistamisen tavoitteista ja vaikuttavuudesta sekä hankkeen aikataulusta. 39

OPETTAJALLE Opettaja on lasten osallistumisen mahdollistaja. Opettaja pystyy parhaiten vaikuttamaan siihen, kuinka paljon aikaa lapsilla on käytettävissä osallistumiseen ja millaisia osallistumistapoja käytetään. Hän valitsee osallistumistavat, jotka vastaavat tilaajan tavoitteisiin ja sopivat luokan taitotasoon ja oppimistavoitteisiin. Opettajan tehtävä on huolehtia, että lasten ideat, ajatukset ja toiveet välittyvät tilaajalle ja suunnittelijalle. Hän toimii avustajana ja tulkkina lasten ja suunnittelijoiden välillä. Opettaja sovittaa osallistumisen muuhun opetukseen. Parhaimmillaan vuorovaikutteinen suunnitteluprojekti voi muodostua laajaksi, koko lukuvuotta johdattelevaksi ja eri oppiaineita yhdistäväksi kokonaisuudeksi, mutta se voi olla myös yhden päivän tiivis työpaja. Lähiympäristön vuorovaikutteinen suunnitteluprojekti tukee ilmiöpohjaista oppimista: Oppimiskokonaisuudet tarjoavat hyvän tilaisuuden koulun ja muun yhteiskunnan väliselle yhteistyölle. Käsiteltävien asioiden paikallisuus, ajankohtaisuus ja yhteiskunnallinen merkittävyys luovat lisämotivaatiota sekä opettajille että oppilaille. (OPS 2014: 32) Lapset oppivat projektin aikana perusteita eri oppiaineista, mutta myös ymmärtämään suunnitteluprosesseja ja kunnioittamaan toisten mielipiteitä. Lähiympäristöön tutustuminen ja siihen vaikuttaminen lisää omien juurien arvostusta ja kotiseuturakkautta. Osallistumalla ympäristön suunnitteluun lapsi voi siis vahvistaa ympäristösuhdettaan ja antaa oman näkemyksensä jonkin ympäristön asiantuntijana. Samalla hän oppii näkemään oman paikkansa yhteiskunnassa ja sitoutuminen ympäristöön estää ulkopuolisuuden tunteen syntymistä. (Makkonen 2016: 20) 40

Projektin aikana opitaan esimerkiksi: Mittakaavaa, kartanlukua, tunnistamaan karttamerkkejä, suunnistamaan. Pienoismallin rakentamista. Yhteistyötaitoja. Sietämään sitä, ettei oma idea, vaikka se hyvä onkin, miellytä välttämättä valtaväestöä. Kuuntelemaan. Vaikeaa oli kuunnelle puhetta kokonainen tunti, ennen kuin päästiin tekemään pienoismallia. Kun aloitat vuorovaikutteista osallistumishanketta, pohdi: Millaista tietoa tai ideoita haluat lasten kanssa välittää alueen suunnittelijalle? Kuinka laajasti luokan on mahdollista osallistua? Halutaanko projekti toteuttaa lukuvuotta ohjaavana koko naisuutena vai irrallisena työpajana? Onko käytössä apukäsiä, vai oletko koulussa yksin vastuussa projektista? Sovi tilaajan ja/tai suunnittelijan kanssa aikataulusta, vastuunjaosta ja pelisäännöistä. Valitse työpajat, jotka tukevat tilaajan tavoitteita ja toiveita sekä luokan oppimistavoitteita. Muokkaa työpajoja tarvittaessa ryhmäsi taitotasolle, käytettävissä olevaan välineistöön ja kulloiseenkin projektiin sopiviksi. Valmistele työpajat huolella. Osallistua kannattaa vain siinä laajuudessa, että osallistumisen tulokset pystytään välittämään riittävän selkeinä ja havainnollisina suunnittelijalle. 41

TIETO TOTEUTUKSEEN TULEVISTA KOHTEISTA KÄYTTÖOHJE YHTEYDENOTTO LÄHIKOULUUN YHTEISTYÖHÖN JA AIKATAULUUN SITOUTUMINEN SITOUTUMINEN Lapsilla on arvokkaita näkemyksiä, ideoita ja ajatuksia koskien omaa lähiympäristöään. He ovat leikkimisen asiantuntijoita: Toivomme, että otatte ideamme huomioon ja koetatte toteuttaa ne sellaisenaan, sillä me lapset tiedämme leikkimisestä enemmän kuin te aikuiset! (Oulunsalo) Lapsilähtöinen ja vuorovaikutteinen suunnittelu vaatii kuitenkin tahtoa ja sitoutumista sekä tilaajalta että opettajalta. On hyvä muistaa, että vuorovaikutteiseen suunnitteluun kannattaa lähteä vain, mikäli on valmis ottamaan oppilaiden ja muiden osallisten mielipiteet ja ideat huomioon myös toteutuksessa. SUUNNITTELIJA PROJEKTIN ESITTELYYN VALMISTAUTUMINEN YHTEISET PELISÄÄNNÖT: SUUNNITTELUPALAVERI PROJEKTIN LAAJUUS JA KÄYTETTÄVÄT TYÖPAJATEHTÄVÄT KOHTAAMISET PROJEKTISTA KERTOMINEN LAPSILLE, SUUNNITTELUALUEEN RAJAUS YM. LUKUVUODEN SUUNITTELU OPETTAJA LASTEN VALMISTELU KOHTAAMISEEN, KESKUSTELEMINEN TYÖPAJA X 42 YHTEISET PELISÄÄNNÖT Vuorovaikutteiseen suunnitteluprosessiin lähdettäessä on tärkeää heti aluksi luoda yhteiset pelisäännöt koulun ja tilaajan/suunnittelijan välille. Sovitaan osallistumisen laajuudesta, vaikuttavuudesta ja aikataulusta. On hyvä tehdä kaikille osapuolille selväksi, että kuka tekee ja mitä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota suunnitteluprosessin ja koulun lukuvuoden kulkuun. Nämä eivät välttämättä kulje samaa tahtia, vaan voi olla, että totuttuja suunnittelu- ja lukuvuosirutiineja joudutaan hieman muokkaamaan. Ennakointi yhteydenotoissa tärkeää, jotta voidaan varautua poikkeaviin järjestelyihin. Ohessa on havainnollistettu lapsilähtöisen suunnittelun etenemisaikataulua esimerkinomaisilla kaavioilla. Viereinen kaavio havainnollistaa projektin kulkua: sitä, missä vaiheessa kukin on aktiivinen, sekä milloin osapuolet kohtaavat. Kaikkien kohtaamisten ei tarvitse olla kasvokkaisia vaan esimerkiksi opettajan ja suunnittelijan välisistä asioista voidaan sopia myös esim. puhelin- tai skypepalaverissa. LUONNOSSUUNNITTELU HAVAINNOLLISEN ESITTELYN VALMISTELU LOPULLISET SUUNNITELMAT, PUISTON TOTEUTUSPROSESSI LAPSET ESITTÄVÄT IDEANSA SUUNNITTELIJALLE ESITTELY- JA KOMMENTOINTI- TILAISUUS AVAJAISET TYÖPAJA Y TYÖPAJA N AVAJAISIIN VALMISTAUTUMINEN

LUONNOS- SUUNNITTELU TYÖPAJOJA TYÖPAJOJA YHTEISET PELISÄÄNNÖT JA AIKATAULUUN SITOUTUMINEN TULEVAN VUODEN SUUNNITELUKOHTEET VARMISTUVAT: KOHTEEN LAAJUUS Diagrammissa on havainnollistettu tilaajan/suunnittelijan sekä opettajan yhteensovitettua vuoden kiertoa. Merkittävin joustotoimenpide liittyy puiston toteutuspäätökseen: seuraavana kesänä rakennettavien kohteiden budjetti varmistuu vasta loppuvuodesta, kun taas tieto kouluun pitäisi saada jo huhti-toukokuussa. Optimaalisimmillaan puiston toteutukseen voitaisiin sitoutua jo keväällä, vaikka tarkempi budjetti varmistuisikin vasta vuoden lopussa. Tieto tulisi ajoissa koululle, jossa osattaisiin varautua aikaavievään projektiin, joka ajoittuisi koulun kevätlukukaudelle. Puisto rakennettaisiin kesällä, ja syksyllä koulun alettua olisi avajaiset. LUONNOSTEN ESITTELY, KOMMENTOINTI A KEHITTÄMIS- EHDOTUKSET SUUNNITELMA VALMIS KILPAILUTUS JA URAKOITSIJAN VALINTA VÄLINE- JA MATERIAALI- TOIMITUKSET TIETO SUUNNITTELU- KOHTEESTA KOULULLE TULEVA LUKUVUOSI SUUNNITELLAAN VUOROVAIKUTTEISEEN HANKKEESEEN SITOUTUMINEN PUISTON RAKENTAMINEN TIETO HANKKEESTA KOULULLE VIIMEISTÄÄN TÄSSÄ VAIHEESSA BUDJETIN TYÖSTÖ: KOHTEEN ESITTÄMINEN TOTEUTUKSEEN LUKUVUODEN VALMISTELU AVAJAISET tilaaja/suunnittelija opettaja molemmat PROJEKTIKOHTAINEN TYÖPAJAKOKONAISUUS Yhteen projektiin ei ole tarkoituksenmukaista valita kaikkia työpajoja, vaan suunnittelija ja opettaja yhdessä päättävät, mitkä tehtävät ovat kulloisenkin projektin kannalta oleelliset. Yksi huolella valmisteltu ja tehty työpaja voi toisinaan olla tarpeeksi suunnittelun kannalta. Usean työpajan kokonaisuus puolestaan antaa oppilaille paremman kuvan suunnitteluprosessin etenemisestä ja monipuolisuudesta. Suunnittelija kertoo, mitä tietoa ja millaisia ideoita hän toivoo ja pystyy hyödyntämään kyseisen projektin suunnittelussa. Tilaaja / suunnittelija myös kertoo, minkä verran hän on valmis olemaan mukana osallistamisprojektissa. Hyvänä minimivaatimuksena voidaan pitää seuraavaa: projektin aloitustilaisuus koululla, tarvittavan kartta yms. materiaalin teko ja luovutus, oppilaiden ideoiden kuuleminen koululla ja luonnosvaihtoehtojen esittely koululla kommentointitilaisuudessa. Opettaja puolestaan valitsee tehtävät, jotka soveltuvat luokan opetuskokonaisuuteen ja joista saadaan tarvittavat tiedot ja ideat. 43

TYÖPAJOJEN SIJOITTUMINEN OSAKSI SUUNNITTELUPROSESSIA PUISTO-projektin aikana kehitettiin kymmenen lasten osallistavaan lähiympäristön suunnitteluun soveltuvaa työpajaa, jotka toimivat yksittäin tai usean pajan kokonaisuutena. Työpajojen tavoitteena oli olla: 1. lapsille innostavia 2. suunnitteluun hyödyllistä tietoa ja ideoita antavia 3. ilmiöpohjaista oppimista tukevia 4. osallistamista ja osallistumista helpottavia. Oheinen kaavio havainnollistaa erilaisten työpajojen sijoittumista suunnitteluprojektiin. Työpajat voidaan luokitella sisältönsä ja suunnitteluun saatavan aineiston perusteella kuuteen erilaiseen vaiheeseen: 1. alustus, 2. analyysi/ ennakkotiedot, 3. teema, 4. ideointi, 5. ideoiden esittely ja 6. arviointi/palaute. 44

TEHTÄVÄKORTTIEN LUKUOHJE Tehtäväkortti KUVA Tehtäväkortteihin on koottu osallistavien pajojen pitämiseen tarvittavaa tietoa ja ohjeita. Pajan nimi ja lyhyt esittelyteksti antavat yleiskuvan pajasta. Kortista voi nopeasti tarkistaa pajan keston, suositellun oppilas-/ohjaajamäärän, suositellun ikäryhmän ja oppiaineet, joiden sisältöjä pajassa käsitellään. Korttiin on koottu pajan keskeiset oppisisällöt sekä pajan avulla saatava aineisto suunnittelun pohjaksi. Tarvittavat materiaalit ja keskeiset ohjaajan etukäteisvalmistelut on lueteltu. Työpajan kulku -kohdasta saa käsityksen pajan kulusta ja ajankäytöstä. Lopuksi on vielä koottu vinkkejä, joiden avulla pajasta saadaan enemmän irti; sitä voidaan muunnella tai pyrkiä välttämään sudenkuoppia. Vaikka tehtävissä on annettu tarkkojakin ohjeita, voi opettaja muokata niitä kulloisellekin oppilasryhmälle ja projektille sopiviksi. Tehtävät on suunniteltu leikkipuiston vuorovaikutteiseen suunnitteluun, mutta niitä voidaan soveltaa myös koulun pihan tai muun lasten lähiympäristön suunnitteluprojektissa. Pajan kuvailu ja lyhyt esittelyteksti. Kesto xx oppituntia Sopivin oppilasmäärä xx luokka / xx opettaja ja/tai ohjaaja Mikä ikäisille? So vin ikäryhmä. Materiaalit Mitä materiaaleja ja välineita tarvitaan? Ohjaajan / opettajan etukäteisvalmistelut Keskeiset opettajan etukäteisvalmistelut Työpajan kulku xx min. Mitä pajassa tehdään? Mitä työvaiheta on? Minkä verran aikaa tarvitaan eri vaiheisiin? Onko paja jaksotettu useaan osaan? Tarkentavaa tietoa xx min. Paja jatkuu Lisää tarkennuksia Oppiaineet Minkä oppiaineiden sisältöjä tehtävissä? Mitä lapset oppivat? Keskeiset oppisisällöt Suunnitteluun saatava aineisto Keskeinen suunnittelua hyödyttävä aineisto Vinkkejä Miten pajasta saadaan enemmän irti? Kuinka sitä voidaan muunnella? Miten vältetään sudenkuoppia? 45

LÄHTEET OPINNÄYTTEET Heikkilä, P. 2009: Arkkitehtuurikasvatuksen nykytila peruskoulussa: kohteena Oulun Lintulammen, Hintan ja Normaalikoulun 1-6 luokat. Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto. Diplomityö. Helevä, R 2001: Yhteistä todellisuutta rakentamassa - yleissivistävän arkkitehtuurikasvatuksen epistemologiset lähtökohdat. Oulun Yliopisto, arkkitehtuurin osasto. Diplomityö. Koskinen, S. 2009: Lasten ja nuorten osallistumisen riemu ja raamit. Yhdyskuntasuunnittelu Vol. 47:2. < http://www.yss.fi/yks2009-2_koskinen.pdf > (27.3.2017) Koskinen, S. 2010: Lapset ja nuoret ympäristökansalaisina. Ympäristökasvatuksen näkökulma osallistumiseen. Julkaisuja / Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisotutkimusseura, 96. Helsinki. Väitöskirja. Makkonen R. 2016: Lasten kokemuksia leikkipuiston suunnittelusta. Oulun Yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. ASETUKSET JA SÄÄDÖKSET Asetus lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta 1991: YLEISSOPIMUS lapsen oikeuksista: 12. <http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060> (27.3.2017) Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132: 1 Lain yleinen tavoite. <http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132> (27.3.2017) Suomen perustuslaki 11.6.1999/731: 20 < http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 > (27.3.2017) 46

OHJEET JA OHJELMAT Opetushallitus 2014. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014: 96. <http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf > (27.3.2017) Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014: Ehdotus lasten kulttuuripoliittiseksi ohjelmaksi: Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014: 6 <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75262/tr6.pdf?sequence=1> (27.3.2017) Oulun kaupungin leikkipuistojen kehittäminen 2014-2032 <https://www.ouka.fi/documents/64417/5a450a77-0c39-421f-be1f-3fb190a93847> (27.3.12017) International Union of Architects 2008: Environment Education Guidelines. UIA Architecture & Children Work Programme <http://de-a-arhitectura.ro/wp/wp-content/uploads/2013/02/uia_bee_en.pdf> (27.3.2017) Kaupunkistrategia Oulu 2020. Kaupunginhallitus 12.8.2013: 408. Kaupunginvaltuusto 19.8.2013: 108 <https://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=3cd43780-be77-4bd9-9f09-9 6d93811cd9a&groupId=52058> (27.3.2017) Kempele-sopimus 2013-2016. Yhteisöllinen Kempele - elinvoimainen kasvukunta. <http://www.kempele.fi/media/tiedostot/kunta-ja-hallinto/saannot-ja-suunnitelmat/kempele-sopimus.pdf> (27.3.2017) VERKKOJULKAISUT Hipp T. & Palsanen K. (toim.) 2014: Lasten osallistumisen etiikka Lapset ja nuoret palveluiden kehittäjinä. Lastensuojelun Keskusliitto. Helsinki. <https://www.lskl.fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/lasten_osallistumisen_etiikka1.pdf> (27.3.2017) Korpelainen H., Kaukonen H. & Räsänen J. 2004: Arkkitehtuurin ABC. Suomen arkkitehtiliitto SAFA. Verkkojulkaisu. <https://www.safa.fi/document.php?doc_id=1586&sec=1eb8ea98eb45d28ad4d71a8f88ee- 0f65&SID=1.> (27.3.2017) VERKKOSIVUSTOT Archinfon www-sivusto: < http://archinfo.fi/>. (23.3.2017) Lastenkulttuurin www-sivusto: <http://www.lastenkulttuuri.fi/> (27.3.2017) Pohjois-Suomen arkkitehdit SAFAn www-sivusto: <http://p-ssafa.fi/projektit/arkkitehtuurikasvatus/> (27.3.2017) HAASTATTELUT Karjula Meeri helmikuu 2017: PUISTO-projektissa mukana olleita opettajia Oulunsalon keskuskoulusta ja Kempeleen Ylikylän koulusta sekä Oulunsalon keskuskoulun rehtori. PUISTO-projektissa mukana olleita vihersuunnittelijoita Oulun kaupungilta ja Kempeleen kunnasta. Aineisto ei julkinen. 47

Tämän suunnitteluhankkeen tilaajille ja suunnittelijoille sekä peruskoulun opettajille ja muille ammattikasvattajille suunnatun teoksen päämääränä on toimia innostavana työkalupakkina ja oppaana lasten kanssa suunnitteluun. Teoksessa on myös kuvattu sitä, kuinka lapset huomioiva vuorovaikutteinen suunnittelu voitaisiin ottaa pysyväksi osaksi kunnan suunnittelukäytäntöjä.