U 82/2011 vp. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

U 82/2011 vp Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meri- ja kalastalousrahastosta (Euroopan meri- ja kalatalousrahastoasetus) Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 2 päivänä joulukuuta 2011 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meri- ja kalastusrahastosta [neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2006 sekä yhdennetystä meripolitiikasta annetun neuvoston asetuksen N:o XXX/2011 kumoamisesta] sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 26 päivänä tammikuuta 2012 Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen Neuvotteleva virkamies Harri Kukka 295877

2 U 82/2011 vp MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Muistio 20.1.2012 EU/2011/1978 KOM(2011) 804 EUROOPAN KOMISSION EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI EUROOPAN MERI- JA KALATALOUSRAHASTOSTA 1 Ehdotuksen tausta Euroopan komissio on 2 päivänä joulukuuta 2011 tehnyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta [neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2006 sekä yhdennetystä meripolitiikasta annetun neuvoston asetuksen N:o XXX/2011 kumoamisesta] [KOM(2011) 804 lopullinen]. Ehdotetulla rahastolla korvattaisiin nykyinen Euroopan kalatalousrahasto ja se muodostaisi EU:n meri- ja kalastuspolitiikan rahoitusvälineen rahoituskehyskaudella 2014 2020. Asetusehdotus täydentää komission 29 päivänä kesäkuuta 2011 hyväksymää Eurooppa 2020 -strategiaa tukevaa talousarviota koskevaa tiedonantoa ja siihen liittyviä lainsäädäntöehdotuksia, kuten ehdotusta neuvoston asetukseksi vuosia 2014 2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta. Valtioneuvosto on toimittanut näitä ehdotuksia koskevan kirjelmän Eduskunnalle 6 päivänä lokakuuta 2011 (U 40/2011 vp). Euroopan komissio on 6 päivänä lokakuuta 2011 tehnyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan merija kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (jäljempänä "yleisasetus"). Valtioneuvosto on toimittanut tätä ehdotusta koskevan kirjelmän eduskunnalle 21 päivänä joulukuuta 2011 (U 72/2011 vp). Ehdotus sisältää kaikkia edellä mainittuja rahastoja koskevat yhteiset säännökset. Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta annetulla asetusehdotuksella säädettäisiin tarkemmin kyseistä rahastoa koskevista säännöistä. Yleisasetuksen mukaan ohjelmakauden valmistelu toteutetaan siten, että EU:n tasolla hyväksytään yhteinen strategiakehys kaikille asetuksen kattamille rahastoille. Kansallisesti valmistellaan kaikkia rahastoja koskeva ja niiden toimia yhteen sovittava kumppanuussopimus sekä kunkin rahaston osalta oma toimeenpaneva kansallinen ohjelma. Asetusehdotus liittyy myös EU:n yhteisen kalastuspolitiikan uudistukseen, jota sen on tarkoitus tukea. Neuvoston ja parlamentin käsittelyssä ovat parhaillaan ehdotukset yhteisestä kalastuspolitiikasta, jota koskevan kirjelmän valtioneuvosto on toimittanut eduskunnalle 8 päivänä syyskuuta 2011 (U 30/2011 vp), sekä kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä, jota koskevan kirjelmän valtioneuvosto on toimittanut eduskunnalle 10 päivänä marraskuuta 2011 (U 47/2011 vp). 2 Ehdotuksen keskeinen sisältö Ehdotuksen mukaan Euroopan meri- ja kalatalousrahasto rakentuu neljälle perustalle, jotka ovat: järkevä ja ympäristöystävällinen kalastus, järkevä ja ympäristöystävällinen vesiviljely, kestävä ja osallistava alueellinen kehitys ja yhdennetty meripolitiikka

U 82/2011 vp 3 2.1 Rahoituksen pääkohteet Ehdotuksen päätavoitteena on edistää kestävää ja kilpailukykyistä kalastusta ja vesiviljelyä, unionin yhdennettyä meripolitiikkaa sekä kalatalousalueiden kehittämistä samoin kuin myötävaikuttaa yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoon. Nykyisin meri- ja kalastuspolitiikkaa rahoitetaan useasta eri instrumentista, joista keskeisimmät ovat Euroopan kalatalousrahasto ja kalastuksen toinen rahoitusväline. Näistä kalatalousrahasto tukee jäsenmaiden kalataloussektorin kehittämistä kun taas toinen rahoitusväline tukee jäsenmaiden toimia muun muassa kalastuksen valvonnassa ja alaa koskevan tiedon keruussa sekä EU:n osallistumista kansainvälisten kalastusjärjestöjen toimintaan. Lisäksi kalastus- ja vesiviljelyalan markkinajärjestelyn mukaisia toimia, kuten tuottajajärjestöjen tekemiä interventioita, tuetaan maatalousrahastosta. Uusi meri- ja kalatalousrahasto kokoaisi yhteen kaiken meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen lukuun ottamatta kustannuksia, jotka aiheutuvat kolmansien maiden kanssa tehtävistä kalastuskumppanuussopimuksista ja EU:n pakollisista rahoitusosuuksista alueellisille kalastusjärjestöille. Verrattuna nykyisen Euroopan kalatalousrahaston toimenpiteisiin komissio ehdottaa rahoituksen painopisteisiin muutoksia. Rahaston ensimmäisen pilarin eli kalastuksen alalla lakkautettaisiin muun muassa pysyvän lopettamisen avustukset eli ns. romutustuet. Myös muita suoria kalastusalan investointitukimuotoja vähennettäisiin, mutta edelleen olisi mahdollisuus myöntää rajoitetusti tukea mm. työolojen ja tuotelaadun parantamiseen. Kalastusalan yleiseksi edistämiseksi tukea voidaan myöntää esimerkiksi innovointiin, neuvontapalveluihin, erilaisiin verkostoihin sekä toiminnan monipuolistamiseen. Lisäksi ehdotukseen sisältyy erilaisia ympäristönäkökulmiin keskittyviä tukimuotoja, kuten meriympäristöön kohdistuvien kalastusvaikutusten vähentäminen, kalastuksen valikoivuuden lisääminen, energian säästäminen, merten ekosysteemien ja monimuotoisuuden suojelu ja ennallistaminen sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen. Ehdotus sisältää erityisen sisävesikalastusta koskevan artiklan. Siinä viitataan joihinkin edellä mainittuihin kalastuksen tukia koskeneisiin säännöksiin, mutta jää osittain epäselväksi, onko sisävesikalastus samassa asemassa kaikkien tukien suhteen kuin merikalastus. Ehdotus sisältää myös mahdollisuuden tukea esimerkiksi kalastajien osallistumista NA- TURA 2000 -alueiden hoitoon ja vaeltavien lajien lisääntymisalueiden ja vaellusreittien ennallistamista. Kalasatamiin ja kalan purkupaikkoihin tehtäviä investointeja voidaan tukea samoin ehdoin niin merialueella kuin sisävesillä. Vesiviljelyä painotetaan ehdotuksessa nykyistä enemmän ja sen kestävä kehitys on otettu meri- ja kalatalousrahaston toiseksi pilariksi. Ehdotus sisältää lukuisia tukimuotoja, esimerkiksi tuet innovointiin, avomeriteknologian käyttöönottoon, vesiviljelijän omien tuotteiden jalostukseen, toiminnan monipuolistamiseen, uusien yrittäjien kannustamiseen sekä erilaisiin ympäristönsuojelua parantaviin tarkoituksiin. Julkisoikeudelliset elimet voivat lisäksi saada rahoitusta muun muassa vesiviljelyalueiden kartoitukseen ja niiden infrastruktuurien parantamiseen. Ehdotus sisältää tukimahdollisuuksia myös vesiviljelyeläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeviin toimenpiteisiin sekä viljeltäville kaloille otettaviin vakuutuksiin. Ehdotuksen kolmas pilari on kalatalousyhteisöjen kestävä kehitys, jolla tarkoitetaan paikallisten kalatalousryhmien toteuttamaa maaseudun Leader-toiminnan kaltaista alueiden omaehtoista kehittämistä. Asetuksessa säädettäisiin kalatalousyhteisöjen alueiden ja paikallisten toimintaryhmien valinnasta, paikallisista kehitysstrategioista sekä erilaisista tukitoimista. Ehdotuksessa esitetään muun muassa tavoitteet, joihin voidaan myöntää kehitysstrategioiden täytäntöönpanotukea. Näistä keskeisimpiä ovat työpaikkojen luominen ja innovoinnin edistäminen, monipuolistamisen tukeminen, ympäristövarojen lisääminen ja hyödyntäminen sekä kalatalousyhteisöjen roolin vahvistaminen paikallisessa kehityksessä. Lisäksi säädettäisiin alueiden välisistä ja valtioiden välisistä yhteistyöhankkeista. Paikalliset kehittämisstrategiat voitaisiin laatia koskemaan pelkästään kala-

4 U 82/2011 vp taloutta tai vaihtoehtoisesti ne voisivat kattaa kaikki yhteisen strategiakehyksen rahastot. Kalatuotteiden kaupan pitämiseen ja jalostukseen liittyvien toimenpiteiden rahoitusmahdollisuudet vähenevät huomattavasti nykyiseen verrattuna. Tukea voidaan myöntää esimerkiksi ylijäämäisten tai vajaasti hyödynnettyjen lajien taikka luomutuotteiden markkinointiin. Pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavien kalastajien suoramyyntiä ja jalostusta helpottavia toimenpiteitä voidaan myös tukea. Lisäksi voidaan rahoittaa esimerkiksi sertifiointia ja menekinedistämistä, markkinatutkimuksia sekä tuottajajärjestöjen perustamista. Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostusinvestointeja voidaan tukea ainoastaan tarkkaan rajattuihin tarkoituksiin, kuten ympäristövaikutusten vähentämiseen, kaupallisesti vähän hyödynnettyjen lajien tai sivutuotteiden taikka luomutuotteiden jalostukseen. Hyväksytyille tuottajajärjestöille voidaan myöntää tukea tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeviin suunnitelmiin sekä varastointimekanismiin Varastointituen on tarkoitus poistua asteittain käytöstä vuoteen 2019 mennessä. Muut interventiomekanismit on ehdotettu lakkautettaviksi kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinajärjestelyasetuksen uudistuksen yhteydessä. Suomessa ei tällä hetkellä ole hyväksyttyjä kalastus- ja vesiviljelyalan tuottajajärjestöjä. Ehdotus sisältää säännökset myös Euroopan unionin syrjäisimmillä alueilla aiheutuvien lisäkustannusten korvaamisesta. Korvausjärjestelmä perustuu neuvoston asetukseen (EY) N:o 791/2007 ja se koskee Azorien, Madeiran, Kanariansaarten, Ranskan Guyanan ja Réunionin tuottajien tiettyjä tuotteita. Kalastuksen valvonnan ja tiedonkeruun osalta muutos kohdistuu lähinnä siihen, että rahoituksen suunnittelussa siirrytään vuosittain komission tekemistä päätöksistä monivuotiseen ohjelmointiin osana jäsenvaltioiden toimintaohjelmia. Vaikka nykyiset kalatalousrahastotoimet, kalastuksen valvonta ja kalataloustietojen keruu jatkossa ovat samassa jäsenvaltion toimintaohjelmassa, niille kullekin osoitetaan oma rahoitus, jota ei voi siirtää näiden toimenpiteiden välillä. Unionin yhdennetyn meripolitiikan toimenpiteiden rahoittaminen tulisi uutena toimenpiteenä rahastoon. Se seuraisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1255/2011, joka koskee yhdennetyn meripolitiikan edelleen kehittämistä koskevaa tukiohjelmaa vuosille 2011 2013 ja määrittelee muun muassa meripolitiikalle kohdennetun rahoituksen (40 miljoonaa euroa) tavoitteet, tukikelpoiset toimet, rahoitusmuodot ja tuensaajat. Meripolitiikan toimien rahoittaminen olisi nykyiseen tapaan kokonaisuudessaan komission suoraan hallinnoimaa. Ehdotuksen mukaan rahaston tuella edistetään mereen ja rannikkoon liittyvien kysymysten yhdennetyn hallinnoinnin kehittämistä ja täytäntöönpanoa paikallisesta tasosta kansainväliseen tasoon, edistetään eri merielinkeinoja hyödyttävien monialaisten aloitteiden ja alakohtaisten politiikkojen kehittämistä, edistetään meriympäristön ja erityisesti sen biologisen monimuotoisuuden ja merellisten suojelualueiden (esim. Natura 2000) suojelua sekä merten- ja rannikoiden luonnonvarojen kestävää käyttöä. Meripolitiikan rahoitusta voidaan myöntää mm. tutkimukseen, hankkeisiin, tiedottamiseen, konferensseihin, seminaareihin ja erillisten, esimerkiksi Itämerta koskevien merialuestrategioiden kehittämiseen. Meripolitiikkaa rahoitettaisiin jatkossa monivuotisesta kehyksestä. Komissio hyväksyisi täytäntöönpanosäädöksillä vuotuisen työohjelman. Epäselväksi jää, miten suoran hallinnon toiminta organisoidaan ja mikä on jäsenvaltioiden rooli rahoitettavien hankkeiden valmistelussa, toteuttamisessa ja valvonnassa. 2.2 Toimintaohjelmat ja hallinnointi Ehdotuksen mukaan jokaisella jäsenmaalla tulee olla yksi toimintaohjelma. Toimintaohjelma ei kata meripolitiikkaa eikä muita komission suoraan hallinnoimia toimia. Ehdotettu asetus sisältäisi määräykset muun muassa toimintaohjelman laatimisesta ja sisällöstä, ennakkoehdoista, täytäntöönpanosta, seurannasta, valvonnasta, arvioinnista ja tiedottamisesta sekä eräistä hakukelpoisuus- ja tukikelpoisuussäännöistä. Ohjelmien hyväksymiseen, sisältöön ja hallintoon liittyviä säännöksiä on runsaasti myös kaikkia rahastoja koskevassa yleisasetuksessa. Näiden mukaisesti toimintaohjelmalla tulisi olla hallintovi-

U 82/2011 vp 5 ranomainen, hyväksytty maksajavirasto ja todentamisviranomainen sekä seurantakomitea. Lisäksi muun muassa otettaisiin käyttöön suoritusvaraus, joka on 5 prosenttia toimintaohjelman EU-rahoitusosuudesta ja se kohdennettaisiin toimintaohjelmaan vasta, kun ohjelman on todettu saavuttaneen sille asetetut välitavoitteet. Yleisasetuksessa esitetään hallinto- ja valvontajärjestelmien yhdenmukaistamista hallinnollisen rasituksen pienentämiseksi. Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan ehdotuksen perusteluissa todetaan, että erityisesti täytäntöönpanomekanismin mukauttaminen maaseudun kehittämisrahaston kanssa antaa mahdollisuuden käyttää maaseuturahaston ja meri- ja kalatalousrahaston toimintaohjelmien hallinnointiin samoja elimiä. Tämä yhtenäinen lähestymistapa hallinnointiin ja valvontaan, ml. raportointi, arviointi ja seuranta, vähentäisi hallinnollisia kustannuksia. Meri- ja kalatalousrahastolla ja maaseuturahastolla voisi ehdotuksen mukaan olla esimerkiksi yhteinen maksajavirasto. 2.3 Toimivallan siirto Ehdotus sisältää säännöksiä toimivallan siirrosta komissiolle käyttäen delegoituja säädöksiä (säädösvallan siirto) ja täytäntöönpanosäädöksiä (neuvoa-antava menettely ja tarkastelumenettely). Täytäntöönpanosäädökset käsiteltäisiin perustettavassa Euroopan meri- ja kalatalousrahastokomiteassa. Yleisesti katsoen delegoitujen säädösten sisältö on rajattu ja koskee neuvoston asetuksessa annettujen säännösten tarkempaa määrittelyä. Tyypillisesti esimerkiksi rahoitettavien toimien tukikelpoisuudesta säädettäisiin tarkemmin delegoiduilla säädöksillä kun taas toimintaohjelmien laadintaan, hyväksymiseen ja hallintoon liittyvistä asioista säädettäisiin täytäntöönpanosäädöksillä. 3 Oikeusperusta ja suhde toissijaisuusperiaatteeseen Asetusehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artikloihin 42, 43 (2 kohta), 91 (1 kohta), 100 (2 kohta), 173 (3 kohta), 175, 188, 192 (1 kohta), 194 (2 kohta) ja 195 (2 kohta). Asia käsitellään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen eikä usean oikeusperustan käyttäminen ole ongelma. Tavallinen lainsäätämisjärjestys tarkoittaa, että asetuksen hyväksymiseen tarvitaan Euroopan parlamentin hyväksyminen ja määräenemmistö neuvostossa. Toissijaisuusperiaatteen osalta valtioneuvosto näkee, että asetusehdotuksen tavoitteet muun muassa yhteisen kalastuspolitiikan tukemisesta eivät ole saavutettavissa yksittäisen jäsenvaltion tasolla toteutettavin toimenpitein. Sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta on välttämätöntä vahvistaa julkisen tuen käyttöä koskevat säännöt unionin tasolla. 4 Keskeiset vaikutukset 4.1 Vaikutukset Suomen lainsäädäntöön Nykyistä ohjelmakautta varten on säädetty laki Euroopan kalatalousrahaston kansallisesta hallinnoinnista ja elinkeinokalataloudelle myönnettävistä tuista (1447/2006). Lakia ei voi suoraan soveltaa uuden rahaston hallinnointiin, vaan uutta ohjelmakautta varten tarvitaan uusi lainsäädäntö, joka ottaa huomioon kaikkia rahastoja koskevat yhteiset säännökset ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevat erityissäännökset. Vuodet 2014 2020 kattavan toimintaohjelman kansallista hallintoa koskevista ratkaisuista riippuu, tuleeko valtioneuvosto ehdottamaan muutoksia muuhun kansalliseen lainsäädäntöön. Mikäli hallintoa halutaan tehostaa keskittämällä tehtäviä joihinkin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin, tämä voitaneen tehdä valtioneuvoston asetuksella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 897/2009 5 nojalla. EUlainsäädännön nojalla tuettavista hankkeista ja niitä koskevista edellytyksistä säädettäisiin Euroopan komission päätöksellä hyväksyttävässä toimintaohjelmassa. 4.2 Taloudelliset vaikutukset Rahastolle varattaisiin ohjelmakaudelle 2014 2020 nykyhinnoin 6,567 miljardia euroa unionin talousarviosta. Asetus ja rahasto kattaisi nykyisen Euroopan kalatalousrahasto-ohjelman rahoituksen lisäksi muun muassa valvonnan ja tiedonkeruun rahoituksen, jotka

6 U 82/2011 vp nykyisin on budjetoitu talousarvion eri momenteille sekä nykyisin maatalousrahastosta rahoitettavan markkinajärjestelyn rahoituksen. Nämä toimet hallinnoitaisiin osana jäsenmaiden toimintaohjelmia ja niiden osuus olisi 5,520 miljardia euroa. Tästä summasta kalastuksen, vesiviljelyn ja kalatalousyhteisöjen kestävään kehittämiseen osoitettaisiin 4,535 miljardia euroa. Komission suoraan hallinnoimia osa-alueita olisivat yhdennetty meripolitiikka, tieteellisten neuvojen hankinta, neuvoa-antavien komiteoiden kulut, eräät valvontamenot, unionin vapaaehtoiset rahoitusosuudet kansainvälisissä järjestöissä sekä markkinoita koskevan tiedon hankinta ja levittäminen samoin kuin eräät tiedonvälityksen ja teknisen avun kulut. Komission hallinnoimien toimien osuus rahastosta olisi 1,047 miljardia euroa. Ehdotus lisää jäsenmaiden kalastuksen valvonnan ja tiedonkeruun suunnitelmallisuutta, kun siirrytään koko ohjelmakauden kattavaan rahoitukseen. Unionin tasolla valvonnan rahoitus kasvaisi kuluvan kauden 345 miljoonasta eurosta 477 miljoonaan euroon eli 38 prosentilla. Myös tiedonkeruun rahoitus kasvaisi jonkin verran. Ehdotus vähentää julkisen tuen käyttöä markkinoiden säätelyssä, erityisesti siitä syystä, että markkinajärjestelyasetukseen sisältyneet interventiomekanismit lakkautetaan. Unionin tasolla interventiomekanismien vuosittaiset kustannukset ovat nykyisin noin 15 miljoonaa euroa. Varastoinnin tukijärjestelmä poistuisi asteittain vuoteen 2019 mennessä ja sen kustannukset koko ohjelmakaudella olisivat enintään 45 miljoonaa euroa. Suomessa ei tällä hetkellä ole yhtään markkinajärjestelyasetuksen mukaista tuottajajärjestöä, joten näiltä osin ehdotuksella ei ole välittömiä taloudellisia vaikutuksia. On vaikea arvioida, perustetaanko Suomeen tuottajajärjestöjä jatkossa. Meripolitiikkaan kohdennettava rahoitus näyttäisi nousevan merkittävästi nykyisestä vuosille 2011 2013 varatusta 40 miljoonasta eurosta 432 miljoonaan euroon ohjelmakaudelle 2014 2020. Suomen osuutta EU-varoista ja niiden edellyttämää kansallista vastinrahoitusta ei toistaiseksi voida tarkasti arvioida. Ohjelmakaudeksi 2007 2013 Suomelle osoitettiin Euroopan kalatalousrahaston varoja 39,5 miljoonaa euroa. Lisäksi Suomelle on maksettu valvonnan ja tiedonkeruun rahoitusta vuosittain vajaa 1 miljoona euroa, perustuen tosiasiallisesti aiheutuneisiin tukikelpoisiin kustannuksiin. Ohjelmakaudella 2014 2020 Suomen saaman EU-rahoituksen voidaan olettaa yhteensä olevan hieman suurempi kuin kuluvalla kaudella. Yhteisön valvontajärjestelmästä annetun asetuksen edellyttämät tietojärjestelmähankkeet ja muu EU:n kalastuksen valvonnan resursointi pyrittäisiin mahdollisimman pitkälle hoitamaan toimintaohjelman rahoituksella. EU:n rahoitusosuus toimintaohjelman julkisista menoista on vähintään 20 ja enintään 75 prosenttia kalatalousalan tukemista koskevien määrärahojen osalta. Nykyisellä ohjelmakaudella EU:n osuus Suomen toimintaohjelman julkisista menoista on noin 43 prosenttia. Tulevan kauden toimintaohjelman edellyttämä kansallinen vastinrahoitus määrittyy valtiontalouden kehyspäätösten ja valtion talousarvion puitteissa. EU:n rahoitusosuus on kuitenkin tarkasti määrätty seuraaviin toimenpiteisiin: varastointituki ja syrjäisten alueiden tuki 100 %, valvontaan käytettävien alusten hankinta 50 %, muut valvontamenot 80 % ja tiedonkeruun menot 65 %. EU:n rahoitusosuus jäsenvaltioiden valvonnan ja tiedonkeruun kustannuksista näyttäisi ehdotuksen valossa olevan kasvamassa. Tuensaajille myönnetyn julkisen tuen osuus on vähintään 20 % ja pääsääntöisesti enintään 50 % tukikelpoisista menoista. Se voi kuitenkin olla 50 100 % esimerkiksi kun tuensaaja on julkisoikeudellinen elin tai kun tuetaan yhteiseen etuun perustuvia hankkeita. Korotettua tukea voidaan soveltaa myös esimerkiksi pienimuotoisen rannikkokalastuksen hankkeisiin. Pk-yrityksiä suurempien yritysten tukiin taas on sovellettava 20 prosenttiyksikön vähennystä. 4.3 Vaikutukset kalatalousalaan ja ympäristöön Kun kalastuksen kehittämiseen liittyvät tukimuodot suunnataan pitkälti erilaisiin kohteisiin kuin nykyisin, sillä voi olla vaikutusta kalastusyritysten kykyyn tehdä investointeja. Muutoksen ei kuitenkaan arvioida olevan

U 82/2011 vp 7 kovin suuri. Tälläkin hetkellä kiellettyjä ovat kaikki tuet, joilla voidaan lisätä kalastusaluksen tehoa, vetoisuutta tai pyyntikykyä. Ehdotus sisältää uusia tukimahdollisuuksia esimerkiksi ympäristönhoitotoimenpiteisiin, joihin kalastajat voivat osallistua. Pienimuotoisen rannikkokalastuksen korotettu tukiprosentti ja erityiset tukimuodot, kuten suoramyynnin ja jalostuksen tuki, voivat parantaa alan edellytyksiä kehittää toimintaansa. Kalastuksen tukiin suhtaudutaan yleisesti hyvin kriittisesti, koska useat kalakannat maailman merillä ovat ylikalastettuja. Tästä syystä kalantuotannon kasvun mahdollisuuksia etsitään yhä enemmän vesiviljelystä, jota on mainittu maailmanlaajuisesti nopeimmin kasvavaksi elintarvikkeiden alkutuotannon muodoksi. Vesiviljelysektorin tukimahdollisuudet paranevat, koska sen arvioidaan pystyvän lisäämään tuotantoa kestävällä tavalla. Ehdotus voi auttaa vesiviljelyalan rakenteellista kehittämistä edistämällä esimerkiksi ympäristöystävällisten tekniikoiden käyttöönottoa ja viljelyä avomerioloissa. Kalan kulutus Suomessa on ollut pitkään tasaisessa kasvussa, mutta kasvu on perustunut ulkomailla kasvatettuun kalaan, jonka etuna on tasainen ja varma saatavuus. Kehittämällä Suomessa kasvatetun kalan tuotantoa voidaan vastata tuonnin luomaan haasteeseen ja lisätä kotimaisen kalan kulutusta. Niin vesiviljelyssä kuin kalastuksessa erityisen tärkeää on mahdollisuus tukea kehitystyötä uusien innovaatioiden käyttöönottamiseksi. Tämän avulla voidaan jatkaa työtä esimerkiksi hylkeenkestävien ja valikoivien pyydysten sekä uusien vesiviljelytekniikoiden kehittämiseksi. Kalan tukkukaupan ja kalanjalostuselinkeinon tukimahdollisuudet ovat ehdotuksen mukaan vähäiset. Kalan jalostus ja tukkukauppa ovat kasvaneet koko Suomen EU-jäsenyyden ajan voimakkaasti ja kasvu on perustunut pääosin tuontiraaka-aineeseen. EU:n tukipolitiikka on jouduttanut alan kasvua ja eräiden arvioiden mukaan alan kilpailutilanne on epäterve ja alalla on nähty olevan ylikapasiteettia. Tukien poistumisella voi olla alan kilpailu- ja markkinatilannetta tervehdyttävä vaikutus. Ehdotus kuitenkin sisältää mahdollisuuden tukea vesiviljely-yritysten ja kalastajien oman kalan jalostusta, mikä yhtäältä voi vääristää kalanjalostusalan kilpailua mutta toisaalta tukee alkutuottajien toimintaedellytyksiä ja mahdollisuuksia tuottaa kotimaista kalaa markkinoille. Samalla on mahdollisuus lisätä kalanjalostuksen monipuolistamista. Paikallisista tarpeista lähtevä kehitystyö vahvistuu tulevalla ohjelmakaudella. Nykyisen hankerahoituksen lisäksi kalatalousryhmät voivat edistää alueensa elinvoimaisuuden kehittymistä osallistumalla kalavarojen ja mereen liittyvien toimintojen hallinnointiin. Tämä luo uusia mahdollisuuksia mm. vesialueiden käytön suunnittelulle ja kalatalouden ohjaamiselle. Rahasto tuo uusia mahdollisuuksia tukea kalastuksen ja vesiviljelyn ympäristövaikutusten parempaa hallintaa sekä mahdollisuuden tukea ennallistamis- ja suojelutoimenpiteiden toteuttamista, kuten vaelluskalojen vaellusreittien ennallistamista. Ehdotukseen sisältyy myös mahdollisuus tukea työpaikkojen luomista kalastusalan ulkopuolelle. Tämä voi joissain tilanteissa edistää tiettyjen kalakantojen suojelua, jos kalastuksen keskeyttämistä voidaan muilla toimenpiteillä kompensoida kalastajille. Vaelluskalojen kantojen turvaaminen ja kalastuksen ympäristövaikutusten vähentäminen palvelisivat koko Itämeren aluetta. Ehdotus sisältää myös mahdollisuuden tukea vesiviljelyn sijainninohjausta, joka on Suomessa nähty keskeiseksi keinoksi alan kestävyyden varmistamiseksi. Lisäksi rahasto antaa komissiolle rahoitusvälineen merialueen kestävän käytön ja suojelutoimenpiteiden edistämiseen. Rahaston tavoitteet ovat yhdenmukaisia kansainvälisistä sopimuksista tulevien velvoitteiden kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi HELCOM'in Itämeren toimintaohjelma ja pikkuvalaiden suojelusopimus ASCOBANS. Rahaston tavoitteet ovat yhdenmukaisia myös EU:n meristrategiadirektiivin edellyttämän merenhoitosuunnittelun ja toimenpideohjelman sekä Itämeren alueen strategian kanssa. 5 Ahvenanmaan toimivalta Valtakunnan ja maakunnan toimivallan jaon näkökulmasta komission asetusehdotuksella on yhtymäkohtia kalastukseen, luonnon- ja ympäristönsuojeluun, vesioikeuteen

8 U 82/2011 vp sekä veneliikenteeseen ja paikallisen meriliikenteen väyliin, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 10,16 ja 21 kohdan mukaan ovat maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvia asioita. Ehdotus koskee myös kauppamerenkulkua ja tämän väyliä, jotka itsehallintolain 27 :n 13 kohdan mukaan ovat valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvia asioita. Komission ehdotuksen mukaan kunkin jäsenvaltion on laadittava yksi toimintaohjelma ja nimettävä toimivaltaiset viranomaiset. Nykyisellä ohjelmakaudella on menetelty siten, että Ahvenanmaan toimintaohjelma sisältyy omana osionaan Suomen toimintaohjelmaan ja Ahvenanmaan viranomaiset toimittavat niiltä vaaditut tiedot Euroopan komissiolle Suomen viranomaisten välityksellä. Nykyisen menettelyn arvioidaan voivan jatkua myös uudella ohjelmakaudella. 6 Kansallinen käsittely ja käsittely Euroopan unionissa Asetusehdotus on käsitelty EU-asioiden komitean budjettiasioiden jaostossa (jaosto 34) 12.1.2012 sekä alue- ja rakennepolitiikkajaostossa (jaosto 4) ja kalastusjaostossa (jaosto 17) 20.1.2012. Ehdotusta koskeva lausuntopyyntö on toimitettu noin 80 taholle, joihin kuuluu valtion keskus- ja aluehallintoa, maakuntien liittoja, kalatalouden ja ympäristöalan valtakunnallisia järjestöjä sekä muita asiaan liittyviä kansalaisjärjestöjä ja tutkimuslaitoksia. Lausuntoa on pyydetty myös Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta. Lausuntojen määräaika on 31.1.2012. Euroopan komissio on esitellyt asetusehdotuksen maatalous- ja kalastusneuvostossa 16.12.2011, jolloin siitä ei käyty poliittista keskustelua. Ehdotuksen käsittely on alkanut neuvoston työryhmässä 12.1.2012. Euroopan parlamentin kalatalousvaliokunta on nimittänyt asiaa koskevan mietinnön esittelijäksi ranskalaisen Alain Cadecin, joka edustaa Euroopan kansanpuoluetta. 7 Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto näkee asetusehdotuksen olevan johdonmukainen Eurooppa 2020 - strategian ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevien ehdotusten kanssa. Valtioneuvosto suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti asetusehdotuksen tavoitteisiin. Suomi noudattaa yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen yhteydessä omaksumiaan kantoja, joita mukaillen Suomi kannattaa kalastusalusten romutustuesta luopumista ja painottaa pienimuotoisen rannikko- ja sisävesikalastuksen, ottaen huomioon, että monet kalakannat ovat vajaasti hyödynnettyjä, sekä kestävän vesiviljelyn kehittämistä. Suomi kannattaa ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävää kalastusta ja merten biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien sekä kalakantojen suojelua. Suomi pitää hyvänä myös, että meri- ja kalatalousrahasto voi osallistua paikallislähtöisesti toteutettavaan alueelliseen kehittämiseen. Kalastuksen tukitoimien osalta Suomen kannalta on tärkeää, että sisävesikalastusta voitaisiin tukea samoin ehdoin kuin merialueen kalastusta. Markkinajärjestelyn rahoituksen osalta pyritään siihen, että valtion tukea pääsääntöisesti ei myönnettäisi tuottajajärjestöjen toimintaan. Valtioneuvosto pitää hyvänä yhdennettyyn meripolitiikkaan liittyvää horisontaalista meriasioiden käsittelyä ja sitä, että merten aluesuunnittelun kehittäminen ja uuden rahoitusvälineen saaminen yhdennettyyn meripolitiikkaan nopeuttaa EU:n tärkeiden tavoitteiden saavuttamista. Ohjelmien rahoituksen tasoon Suomi ottaa kantaa osana vuosien 2014 2020 rahoituskehysneuvottelujen kokonaisuutta. Suomi pyrkii varmistamaan, että Euroopan meri- ja kalatalousrahaston varojen jako jäsenmaiden kesken tehdään läpinäkyvästi asianmukaisin, Suomen tarpeet huomioon ottavin perustein. EU:n yhteisen kalastuspolitiikan uudistusten mukaisten tukijärjestelmien kansallisen rahoituksen määräävät valtiontalouden kehyspäätökset ja valtion talousarvio. Suomi noudattaa koheesiopolitiikan asetuspaketin käsittelyn yhteydessä omaksuttuja kantoja yhteisen strategiakehyksen yhteisistä säännöistä. Valtioneuvoston tavoitteena on, että ohjelmatyötä ja hallintomenettelyjä yksinkertaistetaan ja selkeytetään mahdollisuuksien mukaan. Erityisenä tavoitteena on, että yleisasetukseen sisältyvä ehdotus suori-

U 82/2011 vp 9 tusvarauksesta poistetaan meri- ja kalatalousrahaston osalta, koska se on hallinnollisesti raskas eikä tuo mainittavaa lisäarvoa ohjelmien toteuttamiseen. Valtioneuvosto katsoo, että komissiolle siirrettävää toimivaltaa koskevien valtuutussäännösten tulee olla riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia ja säädösvallan siirron ajallisesti rajattua. Komissiolle ei tule siirtää toimivaltaa ehdotuksen sisällön keskeisistä osista. Valinta delegoidun säädösvallan siirron ja täytäntöönpanomenettelyn välillä tulee olla perusteltu ja delegoituja säädöksiä voidaan käyttää vain yleisesti sovellettavien sitovien säädösten antamista varten.