Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 1/2012 vp Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (Euroopan meri -ja kalatalousrahastoasetus) Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunnan puhemies on 27 päivänä tammikuuta 2012 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (Euroopan meri -ja kalatalousrahastoasetus) (U 82/2011 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että maa- ja metsätalousvaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - neuvotteleva virkamies Harri Kukka, maa- ja metsätalousministeriö - neuvotteleva virkamies Penina Blankett, ympäristöministeriö - toiminnanjohtaja Markku Myllylä, Kalatalouden Keskusliitto - toimitusjohtaja Kim Jordas, Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL Elintarviketeollisuusliitto ry Suomen Kalakauppiasliitto ry Suomen Kalankasvattajaliitto ry Suomen Sisävesiammattikalastajat ry Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry Suomen luonnonsuojeluliitto ry. VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ Ehdotus Euroopan komissio on 2 päivänä joulukuuta 2011 tehnyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Ehdotetulla rahastolla korvattaisiin nykyinen Euroopan kalatalousrahasto, ja se muodostaisi EU:n meri- ja kalastuspolitiikan rahoitusvälineen rahoituskehyskaudella Asetusehdotus liittyy myös EU:n yhteisen kalastuspolitiikan uudistukseen, jota sen on tarkoitus tukea. Asetusehdotus täydentää komission 29 päivänä kesäkuuta 2011 hyväksymää Eurooppa strategiaa tukevaa talousarviota koskevaa tiedonantoa ja siihen liittyviä lainsäädäntöehdotuksia, kuten ehdotusta neuvoston asetukseksi vuosia koske- U 82/2011 vp Versio 2.0

2 van monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta. Ehdotuksen mukaan Euroopan meri- ja kalatalousrahasto rakentuu neljälle perustalle, jotka ovat: järkevä ja ympäristöystävällinen kalastus, järkevä ja ympäristöystävällinen vesiviljely, kestävä ja osallistava alueellinen kehitys ja yhdennetty meripolitiikka. Ehdotuksen päätavoitteena on edistää kestävää ja kilpailukykyistä kalastusta ja vesiviljelyä, unionin yhdennettyä meripolitiikkaa sekä kalatalousalueiden kehittämistä samoin kuin myötävaikuttaa yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoon. Nykyisin meri- ja kalastuspolitiikkaa rahoitetaan useasta eri instrumentista, joista keskeisimmät ovat Euroopan kalatalousrahasto ja kalastuksen toinen rahoitusväline. Näistä kalatalousrahasto tukee jäsenmaiden kalataloussektorin kehittämistä, kun taas toinen rahoitusväline tukee jäsenmaiden toimia muun muassa kalastuksen valvonnassa ja alaa koskevan tiedon keruussa sekä EU:n osallistumista kansainvälisten kalastusjärjestöjen toimintaan. Lisäksi kalastus- ja vesiviljelyalan markkinajärjestelyn mukaisia toimia, kuten tuottajajärjestöjen tekemiä interventioita, tuetaan maatalousrahastosta. Uusi meri- ja kalatalousrahasto kokoaisi yhteen kaiken meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen lukuun ottamatta kustannuksia, jotka aiheutuvat kolmansien maiden kanssa tehtävistä kalastuskumppanuussopimuksista ja EU:n pakollisista rahoitusosuuksista alueellisille kalastusjärjestöille. Verrattuna nykyisen Euroopan kalatalousrahaston toimenpiteisiin komissio ehdottaa rahoituksen painopisteisiin muutoksia. Rahaston ensimmäisen pilarin eli kalastuksen alalla lakkautettaisiin muun muassa pysyvän lopettamisen avustukset eli ns. romutustuet. Myös muita suoria kalastusalan investointitukimuotoja vähennettäisiin, mutta edelleen olisi mahdollisuus myöntää rajoitetusti tukea mm. työolojen ja tuotelaadun parantamiseen. Kalastusalan yleiseksi edistämiseksi tukea voidaan myöntää esimerkiksi innovointiin, neuvontapalveluihin, erilaisiin verkostoihin sekä toiminnan monipuolistamiseen. Lisäksi ehdotukseen sisältyy erilaisia ympäristönäkökulmiin keskittyviä tukimuotoja, kuten meriympäristöön kohdistuvien kalastusvaikutusten vähentäminen, kalastuksen valikoivuuden lisääminen, energian säästäminen, merten ekosysteemien ja monimuotoisuuden suojelu ja ennallistaminen sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen. Ehdotus sisältää erityisen sisävesikalastusta koskevan artiklan. Siinä viitataan joihinkin edellä mainittuihin kalastuksen tukia koskeneisiin säännöksiin, mutta jää osittain epäselväksi, onko sisävesikalastus samassa asemassa kaikkien tukien suhteen kuin merikalastus. Ehdotus sisältää myös mahdollisuuden tukea esimerkiksi kalastajien osallistumista NATURA alueiden hoitoon ja vaeltavien lajien lisääntymisalueiden ja vaellusreittien ennallistamista. Kalasatamiin ja kalan purkupaikkoihin tehtäviä investointeja voidaan tukea samoin ehdoin niin merialueella kuin sisävesillä. Vesiviljelyä painotetaan ehdotuksessa nykyistä enemmän, ja sen kestävä kehitys on otettu meri- ja kalatalousrahaston toiseksi pilariksi. Ehdotus sisältää lukuisia tukimuotoja, esimerkiksi tuet innovointiin, avomeriteknologian käyttöönottoon, vesiviljelijän omien tuotteiden jalostukseen, toiminnan monipuolistamiseen, uusien yrittäjien kannustamiseen sekä erilaisiin ympäristönsuojelua parantaviin tarkoituksiin. Julkisoikeudelliset elimet voivat lisäksi saada rahoitusta muun muassa vesiviljelyalueiden kartoitukseen ja niiden infrastruktuurien parantamiseen. Ehdotus sisältää tukimahdollisuuksia myös vesiviljelyeläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeviin toimenpiteisiin sekä viljeltäville kaloille otettaviin vakuutuksiin. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto näkee asetusehdotuksen olevan johdonmukainen Eurooppa strategian ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevien ehdotusten kanssa. Valtioneuvosto suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti asetusehdotuksen tavoitteisiin. Valtioneuvosto noudattaa yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen yhteydessä omaksumiaan kantoja, joita mukaillen valtioneuvosto kannat- 2

3 taa kalastusalusten romutustuesta luopumista ja painottaa pienimuotoisen rannikko- ja sisävesikalastuksen, ottaen huomioon, että monet kalakannat ovat vajaasti hyödynnettyjä, sekä kestävän vesiviljelyn kehittämistä. Valtioneuvosto kannattaa ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävää kalastusta ja merten biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien sekä kalakantojen suojelua. Valtioneuvosto pitää hyvänä myös, että meri- ja kalatalousrahasto voi osallistua paikallislähtöisesti toteutettavaan alueelliseen kehittämiseen. Kalastuksen tukitoimien osalta valtioneuvoston kannalta on tärkeää, että sisävesikalastusta voitaisiin tukea samoin ehdoin kuin merialueen kalastusta. Valtioneuvosto pitää hyvänä yhdennettyyn meripolitiikkaan liittyvää horisontaalista meriasioiden käsittelyä ja sitä, että merten aluesuunnittelun kehittäminen ja uuden rahoitusvälineen saaminen yhdennettyyn meripolitiikkaan nopeuttaa EU:n tärkeiden tavoitteiden saavuttamista. Ohjelmien rahoituksen tasoon valtioneuvosto ottaa kantaa osana vuosien rahoituskehysneuvottelujen kokonaisuutta. Valtioneuvosto pyrkii varmistamaan, että Euroopan meri- ja kalatalousrahaston varojen jako jäsenmaiden kesken tehdään läpinäkyvästi asianmukaisin, Suomen tarpeet huomioon ottavin perustein. EU:n yhteisen kalastuspolitiikan uudistusten mukaisten tukijärjestelmien kansallisen rahoituksen määräävät valtiontalouden kehyspäätökset ja valtion talousarvio. Valtioneuvosto noudattaa koheesiopolitiikan asetuspaketin käsittelyn yhteydessä omaksuttuja kantoja yhteisen strategiakehyksen yhteisistä säännöistä. Valtioneuvoston tavoitteena on, että ohjelmatyötä ja hallintomenettelyjä yksinkertaistetaan ja selkeytetään mahdollisuuksien mukaan. Erityisenä tavoitteena on, että yleisasetukseen sisältyvä ehdotus suoritusvarauksesta poistetaan meri- ja kalatalousrahaston osalta, koska se on hallinnollisesti raskas eikä tuo mainittavaa lisäarvoa ohjelmien toteuttamiseen. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Yleistä Euroopan meri- ja kalatalousrahastolla korvattaisiin nykyinen Euroopan kalatalousrahasto sekä muita kalastus- ja meripolitiikkojen rahoitusvälineitä, ja se muodostaisi nykyistä laajemman EU:n meri- ja kalastuspolitiikkojen rahoitusvälineen rahoituskehyskaudella Komissio ehdottaa rahoituksen painopisteisiin merkittäviä muutoksia verrattuna Euroopan kalatalousrahaston tällä hetkellä rahoittamiin toimenpiteisiin. Asetusehdotuksen mukaan kalatalousalan suoria tukia vähennetään, mutta uusina toimenpiteinä on ehdotettu esimerkiksi ammattikalastajien toiminnan monipuolistamiseen ja ympäristönäkökulmiin keskittyviä tukimuotoja. Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti asetusehdotuksen tavoitteisiin. Ehdotuksen tulee kuitenkin selkeämmin edistää toimia, jotka konkreettisesti mahdollistavat kotimaisen kestävän kalantuotannon elintarvikkeeksi ja myös muihin käyttötarkoituksiin. Keskeistä on kaupallisen kalastuksen ja vesiviljelyn kehittämismahdollisuuksien ja kilpailukyvyn turvaaminen suomalaisessa kalatalouden toimintaympäristössä sekä rannikolla että sisävesissä. Kotimaisen elinkeinokalatalouden kehittämisen kannalta on keskeistä panostaa laadukkaan kotimaisen kalaraaka-aineen saatavuuden parantamiseen alkutuotannossa. Ammattikalastuksen tukeminen Ammattikalastajien väheneminen on ollut Suomessa nopeaa, ja siksi rahoitusinstrumenttien kohdentamisessa on erityisen tärkeää, että jäljelle oleville kalastajaryhmille turvataan mahdollisuudet kalastuksen kehittämistä edistäviin investointeihin. Valiokunta korostaa, että nuorten 3

4 ammattikalastajien asemaa on parannettava luomalla järjestelmiä, jotka madaltavat kynnystä tulla alalle. Alalle hakeutuvien nuorten tilanteen helpottaminen on keskeistä ammattikalastuksen jatkuvuuden turvaamiseksi pitkällä aikavälillä. Valiokunta katsoo, että ammattikalastuksessa on erityisen tärkeää edistää kestävää kotimaista kalataloutta tukevia toimia myös huoltovarmuuden näkökulmasta. Esimerkiksi suomalaisten troolialusten siirtyminen ulkoiseen omistukseen on saatava pysähtymään, jotta kotimaisen silakan saatavuus, jalostus ja kauppa voidaan turvata. Meri- ja kalatalousrahaston tavoitteena tulee olla elinkeinon harjoittamisen ja kehittämisen tukeminen, jotta kalatalouselinkeinon nykyisillä harjoittajilla on edellytykset jatkaa toimintaansa ja uusia toimijoita hakeutuu alalle. Etenkin sisävesillä on paljon hyödyntämättömiä tai vajaasti hyödynnettyjä kalavesiä, joilla kalastusta tulee lisätä. EU:n suurissa kalastusmaissa tilanne on päinvastainen ja kalastusta koskevan ylikapasiteetin purku on yhteisen kalastuspolitiikan suurin ongelma. Suurin osa EU:n merialueiden kalakannoista kärsii tällä hetkellä voimakkaasta ylikalastuksesta. Suomalaisessa kalastuksessa keskeinen ongelma sen sijaan on tällä hetkellä toimijoiden määrän nopea väheneminen. Valiokunta toteaakin edellä sanottuun viitaten, että monet komission esittämät toimenpiteet eivät parhaalla tavalla edistä kotimaisen kalataloutemme mahdollisuuksien hyödyntämistä. Sisävesikalojen hyödyntämisessä on runsaasti kehittämismahdollisuuksia, joita tarjoaa lähiruoka-ajattelun kehittyminen ja sen nopeasti kasvava suosio. Tämä vaatii kuitenkin uusia investointeja sisävesialueen kalastukseen ja jalostukseen sekä suoramyynnin kehittämistä ja pyydystekniikan innovaatioita. Sisävesien satamiin, saaliiden vastaanottopisteisiin ja pienimuotoisiin rantautumisalueisiin tarvitaan myös kehittämistoimia. Kalatalouden energiansäästötoimiin tulee kiinnittää tulevaisuudessa nykyistä enemmän huomiota. Meri- ja kalatalousrahaston tukikelpoisiin toimiin tulee jatkossa sisällyttää esimerkiksi uuden energiaa säästävän tekniikan käyttöönotto kalastusaluksissa. Uusien energiatehokkaiden moottorien hankintaa sekä uusiutuvan energian polttoaineiden käyttöönottoa tulee edistää. Valiokunta toteaa, että konekapasiteettia voidaan asianmukaisesti valvoa ja on siten mahdollista sitoa tuki siihen, että moottoritehoja ei nosteta. Valiokunta pitää välttämättömänä, että rannikkokalastusta ja sisävesikalastusta kohdellaan tasavertaisesti uudella ohjelmakaudella. Tukien myöntämisessä tulee mahdollisimman pitkälle hyödyntää nykyisen kaltaisia paikallisia kalatalousryhmiä. Haittaeläinten aiheuttamien vahinkojen estäminen Harmaahylkeiden aiheuttama merkittävä haitta näkyy kaikilla merialueilla kalastuksen käytännön harjoittamisessa pyydys- ja saalisvahinkojen muodossa. Tutkimusta ja innovaatiotoimintaa tuleekin jatkaa esimerkiksi hylkeenkestävien pyydysten kehittämisessä. Pyydysten kehittämisen lisäksi on tuettava nykyisenkaltaisten hylkeenkestävien pyydysten hankintaa ja korvattava kalastuksen taloudellisia menetyksiä ns. hyljesietopalkkiolla. Hylkeiden aiheuttamien vahinkojen korvaaminen on erityisen tärkeää niin kauan, kunnes pyydys- ja pyyntiteknisin menetelmin voidaan harjoittaa kalastuselinkeinoa meriympäristössä, jossa on hylkeitä. Lisäksi harmaahylkeiden määrä on pidettävä kohtuullisella tasolla. Muidenkin eläinten, kuten merimetson, kalastukselle aiheuttamien vahinkojen estämisen ja vähentämisen tulee olla myös tukikelpoista. Poisto- ja hoitokalastus Valiokunta korostaa, että meri- ja kalatalousrahaston mahdollisuuksia tulee jatkossa voida hyödyntää erityisesti poisto- ja hoitokalastuksen edistämisessä. Poistokalastuksen ympäristövaikutuksia Itämerellä tulee myös edelleen tutkimuksilla selvittää, jotta voidaan saada varmuus toiminnan todellisista ympäristövaikutuksista myös rannikko-olosuhteissa. Poisto- ja hoitokalastuksen hiilijalanjälki on erittäin pieni, ja näiden saaliiden jalostaminen laajemmassa mitta- 4

5 kaavassa elintarvikkeeksi on erityisen suositeltavaa. Särkikalojen markkinoinnissa ja jalostuksessa ihmisravinnoksi on kuitenkin vielä paljon työtä, jotta toimivat markkinat saadaan syntymään. Tärkeää on saada kala jalostetuksi kysyntää vastaaviksi tuotteiksi. Tämän vuoksi luonnonkalan jatkojalostuksen investointien on oltava tukikelpoisia. Kalan menekinedistämisen tulee olla myös jatkossa aktiivista, ja toiminnalla on oltava kiinteä käytännön yhteys alan yrityksiin ja niiden toimintaan. Lähikalan markkinointia pitää kyetä lisäämään. Elintarvikeketjun toiminta on suuntautumassa kohti laajaa biotaloutta, jossa keskeisessä roolissa ovat eri toimintojen väliset energia- ja materiaalivirrat sekä muut vuorovaikutussuhteet. Elinkeinokalataloudella on biotalousajattelussa erityisesti poistokalastuksen osalta kehityspotentiaalia, joten kannustaminen alan sivutuotteiden ja muiden sivuvirtojen hyödyntämiseen on erittäin tärkeää. Kalavarat tulisi ensisijaisesti kuitenkin pyrkiä hyödyntämään ihmisravinnoksi. Vesiviljely Vesiviljely on maailmanlaajuisesti kasvava tuotantosuunta, ja sen kehittämisessä on runsaasti potentiaalia. Valiokunta toteaa, että vesiviljelyn tutkimus- ja kehitystoiminnan tukeminen mahdollistaa tulevaisuudessa vesiviljelyn lisäämisen ja samalla ympäristöasioiden entistä paremman hoitamisen. Ympäristöystävällisen kalankasvatuksen tekniikan kehittäminen on tärkeimpiä alaa koskevia painopistealueita Suomessa, ja tässä yhteydessä on hyödynnettävä uuden kalatalousrahaston mahdollisuuksia. Itämeren kaloista valmistettavan kalankasvatuksessa käytettävän ns. Itämerirehun kehittämiseen tulee erityisesti suunnata tutkimustyötä. Itämerirehun kehittämistyötä tukee näkökulma, jonka mukaan Itämerirehun käytöllä estettäisiin tai ainakin merkittävästi vähennettäisiin Itämeren ulkopuolelta tulevan kalaproteiinin käyttöä. Itämerirehun myötä voitaisiin kierrättää ravinteita Itämeressä ja samalla ravinteita saataisiin poistettua kierrosta kasvatettuihin kaloihin sitoutuneena. Vesiviljelyn avomeritekniikoita kehitetään eri puolilla maailmaa tavoitteena kasvattaa tuotannon määrää kuitenkin samalla vähentäen haitallisia vaikutuksia meren tilaan ja merialueiden muille käyttömuodoille. Suomen olosuhteisiin sopivaa ja testattua teknologiaa kalojen kasvattamiseen avomerellä ei ole vielä käytettävissä. Valiokunta korostaa, että kotimaisen avomerikasvatuksen kehittämiseen tulee suunnata tutkimus- ja kehittämistyötä uudella ohjelmakaudella. Suomen kannalta on tärkeää lisäksi varmistaa, että kiertovesilaitoksina toimivat sisämaan vesiviljelylaitokset pysyvät tuen piirissä uudellakin ohjelmakaudella. Vaelluskalakantojen elvyttäminen Vaelluskalakantojen vahvistaminen ja elvyttäminen on keskeistä Itämerellä siten, että jokiin kutemaan nouseva kalamäärä muodostuu riittäväksi. Meri- ja kalatalousrahaston varojen käyttöä tuleekin jatkossa suunnata myös rakennettujen jokivesistöjen vaellusreittien avaamiseen ja lisääntymisalueiden kunnostamiseen sekä lohija meritaimenkantojen kotiuttamiseen luonnontuotantoon soveltuviin jokiin. Viitaten maa- ja metsätalousministeriössä valmisteilla olevaan kansalliseen kalatiestrategiaan valiokunta katsoo, että uusi strategia tulee kytkeä saumattomasti yhteen meri- ja kalatalousrahaston tavoitteiden ja toimenpiteiden kanssa. Erityisesti tulee pyrkiä siihen, että jatkossa voidaan hyödyntää rahastosta myönnettäviä tukia vaelluskalakantojen luontaisen lisääntymisen edistämisessä esimerkiksi kalateiden rakentamisessa. Valiokunta korostaa, että uutta rahastoa koskevan asetuksen tulee mahdollistaa määrärahojen käyttö laajasti edellä mainittuihin tarkoituksiin. Lopuksi Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä sitä, että EU:n kalastusalan viimeaikaiset lainsäädäntöuudistukset ovat säännönmukaisesti lisänneet byrokratiaa ja alan kustannuksia päinvastaisista tavoitteista huolimatta. Meri- ja kalatalousrahaston perustamisen yhteydessä on torjuttava tämänkaltainen kehitys. Valiokunta pitää erityi- 5

6 sen tärkeänä sitä, että alueellisen näkökulman lisääminen, säännösten yksinkertaistaminen sekä byrokratian ja hallinnollisten kustannusten vähentäminen sisällytetään selkeästi jatkoneuvotteluiden tavoitteisiin. Kalatalouselinkeinon tarve on saada vakaa toimintaympäristö, ja samassa yhteydessä tulee hallinnointia keventää muun muassa siten, että pienimuotoisen kalastuksen tarpeet otetaan huomioon. Valiokunta korostaa, että nykymuodossaan asetusehdotus on vaikeaselkoinen ja hallinnointisäännökset monimutkaisia. Valiokunta pitää tärkeänä rahaston käytännön toimeenpanon suunnittelua jatkovalmistelussa siten, että sen hallinnoinnista tai sen mukaisesta toiminnasta ei aiheudu tarpeetonta hallinnollista taakkaa elinkeinokalatalouden toimijoille eikä rahaston toimeenpanosta vastaaville kansallisille viranomaisille. Komission ehdotukseen sisältyy meri- ja kalatalousrahastoa koskevana uudistuksena pakollinen maksajavirasto, jollainen on nykyisin käytössä maaseuturahastossa. Valiokunta katsoo, että maksajavirastouudistus ei johda synergiaetuihin, vaan lisää tarpeettomasti hallinnon kustannuksia useilla henkilötyövuosilla. Uudistus on siksi vähentämässä ohjelman ns. teknisestä tuesta rahaa, joka olisi pois tukitoiminnasta. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että komissiolle ehdotuksen mukaan siirrettävä toimivalta jää mahdollisimman suppeaksi ja tarkkaan rajatuksi. Lausunto Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia. Helsingissä 24 päivänä helmikuuta 2012 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Jari Leppä /kesk Lauri Heikkilä /ps Heikki Autto /kok Markku Eestilä /kok Satu Haapanen /vihr Anne Kalmari /kesk Timo V. Korhonen /kesk Pirkko Mattila /ps vjäs. Jari Myllykoski /vas Mats Nylund /r Kari Rajamäki /sd Janne Sankelo /kok Arto Satonen /kok Reijo Tossavainen /ps Tytti Tuppurainen /sd Simo Rundgren /kesk. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Jaakko Autio. 6