Suomen luonnonsuojeluliiton VALITUS Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu 39 20.2.2015 33200 Tampere pirkanmaa@sll.fi p. 040 515 4557 Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. Kuninkaankatu 39 33200 Tampere tysy.info@gmail.com Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. PL 482 33101 Tampere pily@pily.fi Hämeenlinnan hallinto-oikeus hameenlinna.hao@oikeus.fi Asia: VALITUS TAMPEREEN KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ 19.1.2015 28 OJALAN OSAYLEISKAAVAN HYVÄKSYMINEN (Dnro: TRE:3517/10.02.03/2013) Tampereen kaupunginvaltuusto päätti hyväksyä Ojalan osayleiskaavan kokouksessaan 19.1.2015 ( 28), liite 1. Tällä valituksella ja seuraavassa esittämillämme perusteluilla pyydämme, että Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumoaa kaupunginvaltuuston päätöksen. Ojalan alueen ja siihen rajautuvan Kangasalan puoleisen Lamminrahkan alueen osayleiskaavoitusta on tehty samanaikaisesti, ja kaavat ovat tiiviissä kytköksissä toisiinsa. Kangasalan kunnanvaltuusto päätti hyväksyä Lamminrahkan osayleiskaavan samana päivänä (19.1.2015) kuin Tampereen valtuusto Ojalan kaavan, ja olemme laatineet hallinto-oikeudelle valituksen myös tästä päätöksestä. Ojalan ja Lamminrahkan osayleiskaavojen toteuttaminen toisi Kangasalan kunnanvaltuuston päätöksen 19.1.2015 mukaan noin 13 000 uutta asukasta tällä hetkellä käytännössä asumattomalle metsäalueelle. Näistä 8000 sijoittuisi Kangasalan puolelle Lamminrahkaan, loput Tampereen puolelle Ojalaan. Tampereen kaupunginvaltuuston päätöksessä 19.1.2015 annetaan hieman suurempia lukuja Tampereen puolelle Ojalaan tulevasta asukasmäärästä: hieman yli 6000 uutta asukasta, kaikkiaan Ojalan kaava-alueelle 7350 asukasta, kun alueen reunojen vanhat asukkaat lasketaan mukaan. Tämä tarkoittaisi Ojala-Lamminrahkaan jopa yli 14 000 uutta asukasta. Mielestämme näin suuren asukasmäärän (13 000 tai enemmän) sijoittaminen metsäiselle, luonnoltaan arvokkaalle viher- ja virkistysalueelle on vastoin maankäyttö- ja rakennuslaissa asetettuja alueiden käytön suunnittelun tavoitteita ja yleiskaavan sisältövaatimuksia,
valtioneuvoston saman lain nojalla asettamia valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita sekä lepakoiden ja liito-oravan riittämättömän huomioon ottamisen osalta luonnonsuojelulakia. Maankäyttö- ja rakennuslaki sekä valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Mielestämme Lamminrahkan osayleiskaavassa ei ole riittävästi otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) mainittuja alueiden käytön suunnittelun tavoitteita ja yleiskaavan sisältövaatimuksia: 5 Alueiden käytön suunnittelun tavoitteet 1 momentti: Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää: 1) turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista; [...] 4) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä; 5) ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä; 6) luonnonvarojen säästeliästä käyttöä; [ ] 39 Yleiskaavan sisältövaatimukset 2 momentti: Yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon: 1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys; 2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö; [ ] 5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön; [ ] 7) ympäristöhaittojen vähentäminen; 8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä 9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Ojalan osayleiskaava on mielestämme selvästi myös MRL:n 22 24 :ssä mainittujen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (valtioneuvoston päätös tarkistetuista tavoitteista 13.11.2008) vastainen. Alueidenkäyttötavoitteissa, kohdassa 4.3. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu (erityistavoitteet) todetaan näin: Alueidenkäytön suunnittelussa uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta ja Taajamia kehitettäessä on huolehdittava siitä, että viheralueista muodostuu yhtenäisiä kokonaisuuksia. Alueidenkäyttötavoitteiden kohdassa 4.4. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat (erityistavoitteet) todetaan puolestaan, että Alueidenkäytön suunnittelussa on
otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota. Kohdassa 7. Tavoitteiden toteuttaminen ja seuranta, 7.1 Alueidenkäytön suunnittelu vahvistetaan, että alueidenkäyttötavoitteet pitää ottaa huomioon myös kuntatason kaavoituksessa, mikä tarkoittaa käytännössä yleis- ja asemakaavoitusta: Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista edistetään kaavoituksen ja valtion viranomaistoiminnan keinoin. Maakunta- ja kuntatason kaavoituksessa tavoitteet konkretisoidaan ottamalla huomioon kunkin alueen erityispiirteet ja huolehtimalla yhteensovittamisesta alueellisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa. Lamminrahkan osayleiskaavan ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ristiriita tuodaan esille myös Ojalan ja Lamminrahkan osayleiskaavojen vaikutusten arviointi -raportissa, s. 13 (viite 1): Rakentaminen nykyisen yhdyskuntarakenteen reunoille, osaltaan neitseelliselle maa-alueelle voidaan katsoa edustavan yhdyskunta- ja aluerakenteellisesti epätoivottua kehitystä. Raportissa todetaan myös, että [...] rakentaminen viheralueille on yhdyskunta- ja aluerakenteellisesti epätoivottua kehitystä. Ojalan kaavaan on sisällytetty jonkin verran nykyisiä asuinalueita lähinnä kaava-alueen lounais- ja luoteislaidalla, mahdollisesti siksi, että näyttäisi siltä kuin kyse olisi vain nykyisten asuinalueiden laajentamisesta. Tosiasiassa Ojalan Lamminrahkan samanaikaisesti laadituissa osayleiskaavoissa kyse on kuitenkin laajan, yhtenäisen, käytännössä rakentamattoman metsäalueen ottamisesta raskaaseen, mutta samalla huomattavan tehottomaan asuinrakentamiseen. Sekä Ojalan että Lamminrahkan osayleiskaavoissa on runsaasti omakotitalo- tai muuhun pientalovaltaiseen rakentamiseen osoitettuja alueita (Ojalassa AP ja AP-1, Lamminrahkassa A3). Nämä matalan rakentamistehokkuuden alueet kattavat suuria pinta-aloja ja konkretisoivat osaltaan kaavojen ongelmat juuri viheralueiden ja -yhteyksien säilymisen näkökulmasta. Esimerkiksi yleiskaavan sisältövaatimukset ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet huomioon ottaen ei voi olla toivottua kehitystä rakentaa kaupunkiseudun jäljellä oleville laajoille, yhtenäisille viheralueille, kuten Ojala Lamminrahkan alueelle, matalan rakentamistehokkuuden pientaloalueita. Valtuuston hyväksymässä Ojalan osayleiskaavassa pientaloalueet AP ja erillispientaloalueet AP-1 käsittävät yhteensä peräti 85 % (168 ha) kaavassa asuinrakentamiseen osoitetuista alueista (197 ha). Tehokkaampi rakentaminen, esimerkiksi pienkerrostalot, mahdollistaisi samansuuruisen ihmisjoukon asuttamisen huomattavasti suppeammalle pinta-alalle, säästäisi energiaa ja edistäisi mahdollisesti yhteisöllisyyttäkin pientaloalueita paremmin. Tällöin luonnollisesti myös virkistysalueita olisi enemmän, mikä osaltaan edistäisi suoraan muun muassa yleiskaavan sisältövaatimusten toteutumista. Viheralueet ja -yhteydet, luonnon monimuotoisuuden huomioon ottaminen Seuraavassa listaamme Ojalan osayleiskaavan ongelmakohtia, joiden tulkitsemme olevan myös maankäyttö- ja rakennuslain (5 ja 39 ) vastaisia. Halimasjärven kaakkoispuolelle, Kangasalan rajaa vasten merkitty erillinen pientaloalue (AP) pirstoo viheralueita ja -yhteyksiä pahoin. Alue on tällä hetkellä valtaosin nuorta metsää, mutta ei ole
tarkoituksenmukaista eikä hyvää suunnittelua kaavoittaa erillistä asuinaluetta Halimasjärven luonnonsuojelualueen ja ympäröivän virkistysalueen muodostaman yhtenäisen viheralueen sisään. Kangasalan puolella rajan toisella puolella ko. alueen kohdalla on Lamminrahkan osayleiskaavassa virkistysaluetta. Kaavaselostuksessa (viite 1), s. 36 37, Halimasjärven ja erityisesti luonnonsuojelualueen valumaalue suositellaan jätettäväksi luonnontilaiseksi. Tästä huolimatta kaavaan on merkitty edellä mainittu AP-alue järven kaakkoispuolelle aivan luonnonsuojelualueen rajan tuntumaan, ja lisäksi myös järven itäpuolinen AP-alue ulottuu lähelle luonnonsuojelualueen rajaa. Molemmat AP-alueet on merkitty kohteelle, joka kaavaselostuksessa (s. 36 37) suositellaan jätetettäväksi luonnontilaan. Ojalan ja Lamminrahkan osayleiskaavojen alueet muodostavat paitsi luonnoltaan myös kaavoituksellisesti selvän kokonaisuuden. Tästä syystä kaavan luonnos- ja ehdotusvaiheessa tehdyt laajat hakkuut Lamminrahkan alueen etelä- ja kaakkoisosassa vaikuttavat olennaisesti myös Ojalan alueeseen ja viheralueiden tarpeeseen. Lamminrahkan hakkuut ovat pirstoneet pahoin luonnon monimuotoisuudelle, muun muassa luonnonsuojelulain 49 :n suojaamalle, uhanalaiseksi (VU, vaarantunut) luokitellulle liito-oravalle, tärkeät alueet Jyväskylän radan pohjoispuolella. Lisäksi käytännössä koko kaava-alueen itäosa (muuntaja-alueen ympäristössä) on nykyisin käytännössä avohakattu tai aivan nuorta metsää. Viher- ja suojelualueiden määrän lisääminen on luonnonarvojen näkökulmasta keskeistä, sillä sekä Ojalan että Lamminrahkan kaavat kohdistuvat käytännössä kokonaisuudessaan laajalle, jokseenkin yhtenäiselle ja rakentamattomalle metsäalueelle, jolla on lisäksi luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita osa-alueita. Metsäluonnon näkökulmasta rakennetut viheralueet ovat jokseenkin yhdentekeviä. Niitäkin toki tarvitaan, mutta luonnonmukaisten virkistysalueiden määrän pitäisi olla tuntuvasti suurempi. Osayleiskaavaan merkityt viheraluet ovat liian pieniä, viheryhteydet liian kapeita ja ne jäävät kaavan toteutuessa rakennettujen alueiden puristuksiin. Kapeat viheryhteydet johtavat väistämättä puiden kaatumiseen (asutuksen tuntumassa myös mahdollisesti niin sanottujen vaarallisten puiden poistoihin), mikä heikentää ekologisia yhteyksiä, mukaan lukien liito-oravan liikkumismahdollisuudet, entisestään. Kumpulan pientalovaltainen (AP) asuinalue ulottuu liian pitkälle pohjoiseen, jotta alueen jyrkänteden luonnonarvot voisivat säilyä. Aluetta on pienennettevä. Samalla selännekokonaisuus saataisiin säilymään yhtenäisenä. Etelämmäksi AP-aluetta ei voi siirtää, sillä se kaventaisi puolestaan eteläpuolista viheraluetta. Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin kuuluvat ja siten liito-oravan tavoin luonnonsuojelulain 49 :n suojaa nauttivien lepakoiden elinympäristöt heikkenevät ja osin jopa häviävät, jos Ojalan osayleiskaavan mukainen rakentaminen toteutuu. Kaavaa voi siis siten pitää luonnonsuojelulain vastaisena. Erityisesti viiksisiippalajien tilanne on huono. Viiksisiipat viihtyvät metsäisissä ympäristöissä ja karttavat valaistuja alueita. Osayleiskaavan kaikki rakentamiselle altistuvat lepakkoalueet ovat juuri siippalajien käyttämiä. (Viite 2. Ojala-Lamminrahka ympäristö- ja maisemaselvitys, s. 64 65.)
Haapakorven III-luokan (saalistusalue) lepakkoalue osayleiskaava- alueen pohjoisosassa jää noin puoliksi teollisuusrakentamiselle (T-8) osoitetun alueen alle. Toinen III-luokan lepakkoalue jää kokonaan Ojalan kaikkein tiiviimmän rakentamisen kohteeksi suunnitellun alueen (AK-1, osin AP) alle kaava-alueen keskiosassa. Kaavan eteläisimmän lepakkoalueen kulkuyhteydet heikkenevät, jos irrallinen pientaloalue (AP) Halimasjärven kaakkoispuolelle, luonnonsuojelualueen rajan tuntumaan, toteutuu. (Viite 3. Ojala-Lamminrahka ympäristö- ja maisemaselvitys, liite 9.) Liito-oravasta on tehty havaintoja Haapakorven alueella vuonna 2008, ja myös pesintää pidetään todennäköisenä (Viite 2. Ojala-Lamminrahka, ympäristö- ja maisemaselvitys, s. 66). Osayleiskaavan mukainen rakentaminen hävittäisi liito-oravien yhteydet alueelta kokonaan. Samoin Tampereen nimikkolaji tummaverkkoperhoselle (EN, erittäin uhanalainen, erityisesti suojeltava laji) potentiaaliset esiintymispaikat jäisivät Haapakorvessa osin rakentamisen alle. Kaavaa tulee muuttaa siten, että liito-oravien elinympäristöt ja yhteydet, lepakoiden saalistusalue ja tummaverkkoperhoselle potentiaaliset alueet säästyvät. Osa Lamminrahkasta (suosta) on merkitty asuinalueeksi. Myös suon lähireunoille rakentaminen vaarantaa suon vesitalouden (seuraa mm. vesakoituminen) ja luonnontilaisuuden sekä lisää Halimasjärvenojan virtaaman kasvun riskiä. Rajauksia on tarkennettava ja suolle jätettävä kunnollinen suojavyöhyke, jotta koko suo lähiympäristöinen säästyy. Myös Lamminrahkan koillispuoliset ojittamattomat piensuolaikut tulee säästää rakentamiselta, sillä ojittamaton piensuoverkosto on kaikkialla Etelä-Suomessa luonnonsuojelullisesti arvokas, vaikka se koostuisi tavanomaisistakin suotyypeistä. Kaavaehdotuksessa suolaikut sisältyvät AP-alueeseen. Olkahisenlahden rotkolaaksolle pitää jättää laajempi suojavyöhyke. Kaavaehdotuksessa rakentamista (AP-1) on osoitettu liian lähelle rotkolaaksoa. Alueen linnustoarvot Lamminrahkan ja Ojalan osayleiskaava-alueet muodostavat linnustollisesti merkittävän, metsäisen aluekokonaisuuden. Linnuston kannalta tärkeät ekologiset yhteydet alueella ovat jo heikentyneet dramaattisesti kaavaprosessin aikana tehtyjen hakkuiden myötä, ja Lamminrahkalla paras lintujen esiintymisalue on nyt jäämässä rakentamisen alle. Alueella tavataan ja alueella pesivät muun muassa pyy, pohjantikka, palokärki, harmaapäätikka, lehtopöllö, huuhkaja, helmipöllö, pikkusieppo, kehrääjä, tiltaltti, kulorastas ja varpushaukka. Jos Ojala rakennetaan hyväksytyn kaavan mukaisena, kaakkoisnurkan pientaloalue (AP-1) kaventaa Lamminrahkan pohjoisosista itään tarkoitettua viherkäytävää. Ojalan kaakkoisnurkan AP-1 -aluetta on supistettava eteläosastaan. Samalla kohdalla, lähellä AP-1 -aluetta, heti osayleiskaava-alueen itäpuolella, sijaitsee Kangasalan puolella (välissä voimalinja) pieni Katajajärvi, jolla pesii kaakkuri (NT, silmälläpidettävä). Laji on herkkä häirinnälle, minkä vuoksi sen pesimälampi tarvitsee riittävän suojavyöhykkeen jota valtuston hyväksymässä osayleiskaavassa ei ole suojakseen. Kunnollinen, rakentamaton suojavyöhyke palvelee Katajajärven ja läheisen Porrasjärven soisen kanjonin yleensäkin linnustollisesti tärkeää kokonaisuutta (Viite 2. Ojala-Lamminrahka ympäristö ja maisemaselvitys, s. 64). Kaakkurin ohella suo- ja lampikokonaisuuden lajistoon kuuluvat telkkä, tavi, metsäviklo ja käki. Molempien osayleiskaavojen alueella rakentaminen on lisäksi monin paikoin osumassa liito-
oravalle hyvin soveltuville metsäalueille, jotka ovat myös arvokkaita linnustoalueita. Lamminrahkan ja Ojalan alueiden merkittävät lintulajit ja niiden statukset: Lintudirektiivin liitteen I lajit (jotka vaativat erityisiä suojelutoimia): kaakkuri, pyy, kehrääjä, harmaapäätikka, palokärki, pohjantikka, pikkusieppo, huuhkaja ja helmipöllö Suomen kansainväliset vastuulajit: tavi, huuhkaja, helmipöllö ja pohjantikka. Uhanalaisuusluokaltaan valtakunnallisesti silmälläpidettävät (NT) lajit: kaakkuri, huuhkaja ja helmipöllö Hulevedet Pidämme hulevesien aiheuttamaa uhkaa kokonaisuudessaan merkittävänä ja sellaisena asiana, joka pitäisi ottaa huomioon muun muassa yleiskaavan sisältövaatimusten, MRL:n 39 2 mom kohtien 7) ympäristöhaittojen vähentäminen, 8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen ja 9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys, nojalla. Tampereen kaupunki on halunnut siirtää hulevesiasian käsittelyn käytännössä asemakaavatasolle koko kaava-aluetta koskevalla yleismääräyksellä: Asemakaavoituksen yhteydessä on laadittava erillinen hulevesien hallintaa koskeva suunnitelma. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota vesistöllisiin suojelutoimenpiteisiin. Vettä läpäisemättömiltä pinnoilta tulevia hulevesiä tulee viivyttää korttelialueilla siten, että viivytystilavuus on yksi kuutiometri jokaista sataa vettä läpäisemätöntä pintaneliömetriä kohden. Mielestämme hulevesiasian ratkaisua ei voi siirtää asemakaavatasolle, kun kyse on aiemmin käytännössä rakentamattoman, yhtenäisen metsäalueen yleiskaavoituksesta. Hulevesiratkaisujen siirtäminen asemakaavojen yhteyteen on myös edellä siteeraamiemme yleiskaavan sisältövaatimusten vastaista. Hulevesien aiheuttama riski korostuu muun muassa siinä, että Ojalan ja Lamminrahkan osayleiskaava-alueiden nykyiset uomat ovat pieniä ja niiden vesimäärät vähäisiä. Hulevesimäärien kasvu voi siten johtaa tulvimiseen ja eroosioon. Osa hulevesiä vastaanottavista ojista on todettu tulvaherkiksi ja osaan liittyy arvokkaita luontokohteita (Viite 4. Ojalan osayleiskaavan hulevesisuunnitelma, liitekartat), joiden takia jokien virtaamat ja tila tulee säilyttää mahdollisimman luonnonmukaisena. Hulevesisuunnitelman (liitekartta Hulevesien hallinta, yleiskartta) mukaan myös ainakin Lamminrahkan suon pohjoisreunalla oleva AP-alue sijoittuu tulvariskikohteelle. Keväinen tilanne, jossa hulevesien käsittelyalueet ovat vielä jäässä, mutta sulamisvedet jo liikkeellä, aiheuttaa omat vaaransa. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissakin (kohta 4.3. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu, erityistavoitteet) todetaan, että Yleis- ja asemakaavoituksessa on varauduttava [...] taajamatulviin. Mielestämme Ojalan osayleiskaavassa ei ole riittävästi otettu huomioon hulevesien aiheuttamia ongelmia. Yksi esimerkki tästä ovat jo edellä mainitsemamme AP-alueet Halimasjärven kaakkois- ja itäpuolelle, alueille, jotka kaavaselostuksessa (viite 1), s. 36 37, suositellaan jätettäväksi luonnontilaan juuri hulevesiriskin
vuoksi. Halimajärveen johtava oja saa alkunsa Lamminrahkan suolta ja laskee Kangasalan puolelle Halimajärveen. Ojalan osayleiskaavan hulevesisuunnitelmassa (viite 4), s. 12, todetaan, että Halimajärven herkkyyden takia hulevesiä tulee hallita laadullisesti ja viivyttämällä. Hulevedet voidaan ohjata esikäsittelyn jälkeen Lamminrahkan suolle, josta lähtevän ojan varteen on mahdollista rakentaa maapenger tarvittaessa.. Pidämme suositusta arveluttavana, sillä se saattaa muuttaa suon vesitaloutta ja luonnonarvoja. Maapenkereen tekeminen vaatii raskasta kalustoa, joka omalta osaltaan aiheuttaisi ympäristövaurioita suolla ja sen ympäristössä. Koko alueella hulevesiratkaisujen tulee olla sellaisia, että purot ja norot, joilla on vesilain (587/2011) 3. luvun 2 :n suoja, säilyvät luonnontilaisina eikä niitä muuteta penger- ja patorakentein tai kaivamalla. Lopuksi Ojalan ja Lamminrahkan osayleiskaavojen toteuttaminen toisi jopa 13 000 uutta asukasta tällä hetkellä käytännössä asumattomalle metsäalueelle, joka on luonnoltaan arvokas virkistysalue. Ojalan osayleiskaavassa on elementtejä, jotka tekevät siitä maankäyttö- ja rakennuslain sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja luonnonsuojelulain vastaisen, kuten olemme edellä tuoneet ilmi. Pyydämme, että Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumoaa Tampereen kaupunginvaltuuston 19.1.2015 tekemän päätöksen Ojalan osayleiskaavan hyväksymisestä. Tampereella 20.2.2014 Larissa Heinämäki puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Juho Kytömäki sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Jari-Pekka Tamminen puheenjohtaja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. Johanna Vehkanen sihteeri Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. Jukka T. Helin puheenjohtaja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Suvi Sergejeff sihteeri Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry.
Liitteet 1. Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksen 19.1.2015 pöytäkirja (sivut 1 9, 71 74 ja 113 114), sisältää kohdan 28 Ojalan osayleiskaavan hyväksyminen (pöytäkirja asetettu nähtäville 27.1.2015) Viitteet 1. Tampereen kaupunki (2014). Ojalan osayleiskaava. Ehdotus 24.11.2014. Selostus. Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen, Maankäytön suunnittelu. <http://www.tampere.fi/material/attachments/o/widu4f7e4/ojala_maankayttokartta_ehdotus_24_1 1_2014.pdf> Viitattu 19.2.2015. 2. Tampereen kaupunki (2008). Ojala-Lamminrahka ympäristö- ja maisemaselvitys. Tampereen infratuotanto liikelaitos, suunnittelupalvelut. <http://www.tampere.fi/material/attachments/o/5ztt9xqmm/ymparistojamaisemaselvitys.pdf> Viitattu 19.2.2015. 3. Tampereen kaupunki (2008). Ojala-Lamminrahka ympäristö- ja maisemaselvitys. Liitteet 8 15. Tampereen infratuotanto liikelaitos, suunnittelupalvelut. <http://www.tampere.fi/material/attachments/o/5zttqybm0/liitteet_8_15.pdf> Viitattu 19.2.2015. 4. Ramboll (2014). Ojalan osayleiskaavan hulevesisuunnitelma. Tampereen kaupunki. <http://www.tampere.fi/material/attachments/o/6netlrjhe/ojalan_oyk_hulevesisuunnitelma.pdf> Viitattu 19.2.2015.