KESKI-SUOMEN 2. VAIHEMAAKUNTAKAAVA Vaihemaakuntakaavan Natura-arvioinnin tarveharkinta 20.8.2010
1. JOHDANTO Suomen Natura 2000 verkosto on osa Euroopan unionin alueen kattavaa luonnonsuojeluverkostoa. Verkostoon kuuluu alueita, joilla esiintyy luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteiden mukaisia luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä (SCI-alueet). Verkostoon kuuluu myös lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset erityiset suojelualueet (SPA-alueet). Keski-Suomen maakunnan alueelle sijoittuu kokonaan tai osittain yhteensä 149 Suomen Natura 2000 - verkostoon kuuluvaa kohdetta joista useimpiin kuuluu monia osa-alueita. Keski-Suomen pinta-alasta kuuluu Natura 2000 -verkostoon noin 85 670 hehtaaria. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä MRL:ssa säädetään, noudatettava mitä luonnonsuojelulain (LsL) 10 luvussa säädetään Natura 2000 verkostosta. Maakuntakaava on LsL:n 65 :n tarkoittama suunnitelma, minkä takia maakuntakaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on oltava selvillä kaavan vaikutuksista Natura 2000 verkostoon. Kaavan toteuttaminen ei saa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai tarkoitus sisällyttää Natura 2000 verkostoon. Kaavaa laadittaessa on riittävästi selvitettävä kaavan vaikutukset. Tässä raportissa tarkastellaan Natura-alueiden läheisyydessä sijaitsevien Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavakohteiden todennäköisiä vaikutuksia, jotta pystyttäisiin arvioimaan, heikentääkö kaavan toteuttaminen todennäköisesti merkittävästi Natura 2000 alueiden luonnonarvoja. Tarkastelussa on mukana Vatsan malmipotentiaalinen vyöhyke (ek) sekä viisi eo/1 vyöhykkeinä esitettävää kohdetta (maa-ainesten ottovyöhyke; sora ja hiekka): Korhola, Etu-Ikola, Pirttikangas, Lähteelänperä ja Sirkkaharju. Malmipotentiaalisina vyöhykkeinä esitetään kaivosrekisterin mukaiset valtausalueet, joilla on todettu malmi- ja mineraalivaroja. Kaivoksen perustaminen vaatii kaivoslain mukaisen luvan. Maa-ainesten ottovyöhykemerkinnällä osoitetaan maa- ja metsätalousvaltaisia alueita, joilla on maakunnallista merkitystä sora- ja hiekkahuollossa. Suunnittelumääräyksen mukaan eo/1 -alueiden käytössä tulee erityistä huomiota kiinnittää alueen maa-ainevarojen suunnitelmalliseen hyödyntämiseen. Maaainesten oton on tarkoitus perustua yleissuunnitelmiin, joissa sovitetaan yhteen pohjaveden suojelu ja maa-ainesten otto. Natura-arvioinnin tarveharkinta tehtiin 2. vaihemaakuntakaavan luonnosvaiheen jälkeen ennen ehdotusvaihetta. Tarveharkinnassa on otettu huomioon Natura-alueen luontotyypit ja lajisto sekä vaihemaakuntakaavassa ko. aluetta välittömästi tai välillisesti koskevat kaavamerkinnät. Jos kaava ei todennäköisesti merkittävästi heikennä Natura-alueiden luonnonarvoja, kaava voidaan hyväksyä ja vahvistaa ilman LsL:n 65 :n tarkoittamaa arviointia. 2. Vatsa Vatsan malmipotentiaalinen vyöhyke (ek, nro 1) sijaitsee Jyväskylän ja Luhangan rajalla Hauhanpohjassa. Vyöhykkeen länsireunalla on Putkilahden Natura-alueeseen kuuluva Housuvuoren osa-alue (liite 1). Lisäksi vyöhykkeen pohjoisosassa sijaitsee luonnonsuojelualueena rauhoitettu Aukeasuo, mutta suo ei kuulu Natura-verkostoon.
2.1. Putkilahden Natura 2000 alue ja sen lajisto SCI- ja SPA-alueeksi luokitellun Putkilahden Natura-alueen (FI0900098) pinta-ala on 226 ha. Putkilahti on matala ja sokkeloinen Päijänteen lahtikompleksi, jonka rannoilla ja saarissa on perinteistä maatalouskulttuurimaisemaa. Alueen ranta- ja vesikasvillisuus on monipuolista ja rehevää. Matalilla rannoilla kasvaa yleensä saraikkoa ja laajoja järviruoikoita. Natura 2000 -kohde sisältää linnuston kannalta tärkeimmät Putkilahden kosteikkoalueet. Kohteeseen kuuluu myös Putkilahteen rajautuvat Viljamensaaren lehtokohde, Aution perinnemaisemakohde sekä erillään sijaitseva Housuvuoren kallioalue. Vaihekaavan arvokkaisiin kallioalueisiin (ge/1, nro 13) kuuluvan Housuvuoren lakialueella on viistoja silokallioita ja karuhkoa kangasmetsää. Lounais-länsirinteessä on kaksi kaarevaa, portaittain laskeutuvaa jyrkännettä, joista eteläisempi on yli 30 metriä korkea. Rinteiltä on paljon lohkareita ja irtokiviä. Paikoin esiintyy myös rakkakivikoita. Housuvuorella on edustava uhanalaislajisto, mm. alueellisesti uhanalaiset tumma- (Asplenium trichomanes) ja liuskaraunioinen (A. septentrionale). Huosuvuoren luontodirektiivin mukainen luontotyyppi on kasvipeitteinen silikaattikallio. Suojelun toteuttamiskeinoina ovat metsä- ja maaaineslait. Lintudirektiivin liitteen I lajeista Houvuorella on havaittu huuhkaja (Bubo bubo). Luontodirektiivin liitteen II lajeja ei esiinny. 2.2. Natura-tarveharkinta Tarveharkinta kohdistuu Housuvuoren Natura-osa-alueeseen, jonka kaakkoisosan yli malmipotentiaalinen vyöhyke kulkee. Kyseessä on olemassa oleva kaivosrekisterin mukainen valtausalue. Mahdollisen kaivoksen perustaminen vaatii kaivoslain mukaisen luvan. Uusi kaivoslaki tulee voimaan vuonna 2011. Siinä huomioidaan mm. osallistaminen ja luontoarvot paremmin nyky-yhteiskunnan vaatimukset huomioon ottaen kuin vanhassa kaivoslaissa. Vatsan malmipotentiaalista vyöhykettä koskee vaihekaavamääräys, jonka mukaan alueen käytön suunnittelussa on huolehdittava siitä, ettei hanke tai suunnitelma yksinään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa luonnonsuojelulain 65 :n tarkoittamalla tavalla merkittävästi heikennä Natura 2000-verkostoon kuuluvan Putkilahden alueen (FI0900098), Aukeasuon luonnonsuojelualueen ja Housuvuoren valtakunnallisesti arvokkaan kallioalueen perusteena olevia luonnonarvoja. joiden suojelemiseksi Housuvuori on valittu Natura 2000 verkostoon. 3. Korhola Korholan maa-ainesten ottovyöhyke (eo/1, nro 24) sijaitsee Hankasalmen Kärkkäälässä Vanginvirran alaosassa Kynsiveden itärannalla. Ottovyöhykkeen luoteispuolella sijaitsee Vanginvirran Natura-alue (liite 2). Keski-Suomen Poski-projektin luonto- ja maisemaselvityksen Korholan pohjavesialueen kohdekuvaus on liitteessä 7. 3.1. Vanginveden Natura 2000 -alue ja sen lajisto SCI-alueeksi luokitellun Vanginveden Natura-alueen (FI0900018) pinta-ala on 307 ha.
Vanginveden alueeseen kuuluu koskijaksoja ja Leppäveden-Kynsiveden vesistöalueen vesialueita. Alueen kautta kulkee Rautalammin reitiltä tulevien vesien päävirta. Alue muodostuu peräkkäisistä hitaasti virtaavista altaista, joiden välissä on varsin voimakkaasti virtaavia koskia. Veden laatu on alueen vaikutuspiirissä olevista kalanviljelylaitoksista huolimatta säilynyt hyvänä. Vanginvesi kuuluu ruokojärviin. Vesikasvillisuus suojaisissa salmissa ja lahdissa on varsin runsasta. Lajisto on tyypillistä selkävesien lajistoa, kuten palpakot (Sparganium sp.), järvisätkin (Ranunculus peltatus), pohjanlumme (Nymphaea candida) ja ulpukka (Nuphar lutea). Hiekkarannoilla tavataan myös nuottaruohoa Lobelia dortmanna) ja järvikortetta (Equisetum fluviatile). Linnusto on tyypillistä karujen vesien lajistoa: kuikka (Gavia arctica), tukkakoskelo (Mergus serrator), kala- (Larus canus) ja selkälokki (Larus fuscus) ja kalatiira (Sterna hirundo). Alueella on arvoa järvitaimenen (Salmo salar) ja harjuksen (Thymallus thymallus) elinympäristönä. Luontodirektiivin mukaisista luontotyypeistä hiekkamaiden niukkamineraaliset vedet muodostavat 21 % ja Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit 79 %. Suojelun toteuttamiskeinoina ovat vesilaki ja koskiensuojelulaki. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella on havaittu kalatiira ja kuikka. Luontodirektiivin liitteen II lajeista alueella esiintyy saukko. 3.2. Natura-tarveharkinta Natura-alueen keskeisimmät arvot liittyvät vesistö- ja virtavesiluontotyyppeihin. Vaihekaavaluonnoksen maa-ainesten ottovyöhyke jää lähimmillään Talvilahden rannalla 20-30 m päähän Vanginveden Natura-rajauksesta. Muualla vyöhyke on 100-200 m päässä vesistön rannasta eli Natura-rajauksesta. Ottovyöhykkeen korkeimmat kohdat kohoavat vähän yli 10 m Natura-vesistön pinnasta. Vyöhyke on suurimmaksi osaksi nuorta männikköä kasvavaa VT-kangasta ja alueella on muutamia pieniä vanhoja soramonttuja. Ottovyöhykkeen vaikutukset voisivat kohdistua lähinnä Natura-alueen veden laatuun ja sitä kautta vesieliöstöön tai meluvaikutuksena alueen linnustoon. Ottovyöhykkeen vaikutusalueella ei ole merkittäviä vesilinnuston pesimäalueita. Ottovyöhykkeen jäädessä 100-200 m päähän Naturaan kuuluvan vesistön rantaviivasta vaihekaavan toteuttamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia Natura-alueen luontotyyppien (vesistön) tai lajiston tilaan. Talvilahden ranta-alueella haitalliset vaikutukset voisivat olla lähinnä maisemallisia (eivät sisälly Natura-vaikutuksiin), mutta vaihekaavan ottovyöhyke ei ole rajaukseltaan tarkka, vaan mahdollisen ottoalueen tarkka rajaaminen tapahtuu maaaineslain mukaisessa lupaprosessissa. Lupaprosessissa rajaus voidaan tehdä rantavyöhykkeellä siten, ettei ottotoiminta aiheuta edes maisemallista haittaa. Vaihekaavan ehdotusvaiheessa voi lisäksi harkita vyöhykerajauksen siirtämistä Talvilahden rannalla kauemmaksi. joiden suojelemiseksi Vanginvirran alue on valittu Natura 2000 verkostoon. 4. Etu-Ikola Etu-Ikolan maa-ainesten ottovyöhyke (eo/1, nro 26) sijaitsee Joutsan Etu-Ikolassa Kangasniemen tien kaakkoispuolella. Ottovyöhykkeen itäpuolella sijaitsee Rokasuon Naturaalue (liite 3). Keski-Suomen Poski-projektin luonto- ja maisemaselvityksen Etu-Ikolan pohjavesialueen kohdekuvaus on liitteessä 7. Kohteelle tehtiin maastokäynti yhdessä Keski-
Suomen ELY-keskuksen kanssa 16.6.2010. 4.1. Rokasuon Natura 2000 -alue ja sen lajisto SCI-alueeksi luokitellun Rokasuon Natura-alueen (FI0900106) pinta-ala on 99 ha. Rokasuo on Metsähallituksen aarnialueeksi vuonna 1968 rauhoittama, pääasiassa rämeitä käsittävä sisäsuomalainen keidassuo, joka on osittain ojitusten ympäröimä. Kasvillisuus on etupäässä rahkarämettä ja tupasvillarämettä, jonkin verran esiintyy lyhytkortista nevaa. Koko alue on luontodirektiivin mukaista Keidasuot-luontotyyppiä. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella on havaittu liro (tringa glareola) ja palokärki (Dryocopus martius). Luontodirektiivin liitteen II lajeja ei esiinny. Rokasuon kasvilajisto on erittäin arvokas. Kasvilajistoon kuuluvat mm. valtakunnallisesti silmälläpidettävät punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) ja velttosara (Carex laxa) sekä maakunnallisesti uhanalaiset hirssisara (Carex panicea), lettovilla (Eriophorum latifolium) ja vaaleasara (Carex livida). 4.2. Natura-tarveharkinta Tarveharkinta kohdistuu lähinnä eo/1 vyöhykkeen pohjoispäähän Teemunsuon alueelle, jossa vyöhyke on lähimmillään 100-200 m päässä Rokasuon Natura-rajauksesta. Pohjoispää on pääosin mäntyvaltaista VT-kangasta ja alueen sisällä on vanha, osittain taimettunut, pienehkö ottoalue. Etelään päin mentäessä puusto muuttuu kuusivaltaiseksi. Vyöhykkeen ja Natura-alueen väliin jäävä Teemunsuo on ojitettu. Vaihekaavassa osoitettu maankäyttö muuttaa itse ottovyöhykkeen puuston ja maaperän tilaa. Mahdollisena Naturaalueeseen kohdistuvana vaikutuksena voisi olla ottovyöhykkeeltä suoalueelle tulevien pohja- ja pintavesien määrän ja virtausten muutokset. Teemunsuon ojitusten ja suolla olevien kunnostettujen valtaojien takia suon kasvillisuus on muuttunutta ja ojitusten kuivattava vaikutus on havaittavissa vielä Rokasuon Naturarajauksen länsireunalla. Ojitetun Teemunsuon takia harjualueelta länsipuoleiselle suoalueelle purkautuvilla pohja- ja pintavesillä sekä niiden määrässä ja virtauksissa maaainesten oton takia mahdollisesti tapahtuvilla muutoksilla ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta Rokasuon luontotyyppien tai kasvilajiston kannalta. Nykyisin arvokkain kasvisto ja kasvillisuus esiintyy pääosin Natura-alueen kaakkoiskulmassa olevan Vallaslammin ranta-alueella yli kilometrin päässä eo/1 -vyöhykkeestä. Maa-ainesten ottamisella ei ole merkittävää vaikutusta nevoilla ja rantasoilla pesivän liron esiintymiseen Rokasuon alueella. Puuston kaataminen itse eo/1 vyöhykkeellä ei merkittävästi vaikuta järeästä ja lahovikaisesta puustosta hyötyvän palokärjen esiintymiseen alueella. Poski-projektissa harjumuodostumalle suositeltua pohjavedenpinnan alapuolista maaainesten ottoa ei ratkaista vaihekaavalla. Vesilain mukainen lupa (kuuluu ympäristönsuojelulakiin) tarvitaan maa-ainesten ottamista varten, jos tämä saattaa muuttaa mm. pohjaveden laatua tai määrää. joiden suojelemiseksi Rokasuon alue on valittu Natura 2000 verkostoon. 5. Pirttikangas Pirttikankaan maa-ainesten ottovyöhyke (eo/1, nro 27) sijaitsee Joutsan Puttolanselän ete-
lärannalla. Ottovyöhykkeen pohjoispuoleisella vesistöalueella sijaitsee Angelselän- Puttolanselän Natura-alue (liite 4). Keski-Suomen Poski-projektin luonto- ja maisemaselvityksen Pirttikankaan pohjavesialueen kohdekuvaus on liitteessä 7. 5.1. Angelselän-Puttolanselän Natura 2000 -alue ja sen lajisto SPA-alueeksi luokitellun Angelselän-Puttolaselän Natura-alueen (FI0900143) pinta-ala on 535 ha. Angesselän ja Puttolanselän eteläosan alue on arvokas vesilintujen (mm. heinätavi (Anas querquedula), pilkkasiipi (Melanitta fusca), pikkulokki (Larus minutus) ja tukkakoskelo (Mergus serrator)) pesimäpaikka sekä muutonaikainen levähdyspaikka etenkin syksyisin. Etenkin Sairastenlahti on laulujoutsenten ja puolisukeltajien suosimaa ruokailupaikka. Alueen suojelun toteuttamiskeinona on vesilaki. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella on havaittu laulujoutsen (Gygnus gygnus), ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) ja uivelo (Mergellus albellus) sekä uhanalainen laji. Luontodirektiivin liitteen II lajeja ei ole alueella havaittu. 5.2. Natura-tarveharkinta Maa-ainesten ottovyöhyke ulottuu lähimmillään n. 300 m päähän Angelselän- Puttolanselän Natura-rajauksesta. Ottovyöhykkeen ja Natura-alueen välissä on tie, joka ylittää Hietasalmen kautta Natura-vesistön. Ottovyöhyke jää pääsääntöisesti 100-300 m rantaviivasta, mutta ulottuu Rääpiönrannassa (700-800 m Natura-rajauksesta) lähes rantaviivaan. Vaihekaavan ottovyöhyke ei kuitenkaan ole rajaukseltaan tarkka, vaan mahdollisen ottoalueen rajaaminen tehdään maa-aineslain mukaisessa lupaprosessissa, jossa määritellään rantaan jätettävän suojavyöhykkeen tarkka mitoitus. Ottovyöhykkeen pohjoisosa on mäntyvaltaista VT-kangasta, eteläosassa rehevyys kasvaa ja puustossa esiintyy myös koivua. Eteläisintä osaa lukuun ottamatta puusto on taimikkoa tai nuorta metsää. Ottovyöhykkeen mahdollisena Natura-vaikutuksena tulee lähinnä kysymykseen meluvaikutus linnustoon. Linnustollisesti arvokkain Sairastenlahti sijaitsee kahden kilometrin päässä ottovyöhykkeestä. Pelkästään vesistöä sisältävä Angelselän-Puttolanselän Natura-alue on ennen kaikkea muutonaikainen levähdyspaikka, jonka linnustoon maa-ainesten ottovyöhykkeellä tapahtuvalla toiminnalla ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. joiden suojelemiseksi Angelselän-Puttolanselän alue on valittu Natura 2000 verkostoon. 6. Lähteenperä Lähteelänperän maa-ainesten ottovyöhyke (eo/1, nro 41) sijaitsee Muuramen pohjoisosassa Isolahdella lähellä Jyväskylän kaupungin rajaa. Ottovyöhykkeen lounais- ja eteläpuolella sijaitsee Kuusmäki-Tikkamäki-Kirkkokangas-Valkeavuori -Natura-alueen Kuusmäki-Valkeavuoren osa-alue (liite 5). Keski-Suomen Poski-projektin luonto- ja maisemaselvityksen Lähteelänperän pohjavesialueen kohdekuvaus on liitteessä 7.
6.1. Kuusmäki-Tikkamäki-Kirkkokangas-Valkeavuori -Natura 2000 -alue ja sen lajisto SCI- ja SPA-alueeksi luokitellun Kuusmäki-Tikkamäki-Kirkkokangas-Valkeavuori -Naturaalueen (FI0900111) pinta-ala on 223 ha. Korkeiden mäkien ja niiden välisten notkelmien vuorotteleman alueen metsät ovat hyvin edustavia vanhan metsän kohteita. Alueen metsät ovat suurimmaksi osaksi n. 135-vuotiaita, pääosin tuoreen kankaan ja lehtomaisen kankaan havupuumetsiä. Luonnonsuojelualueena olevalla Kuusmäen alueella on vanhoja kaskialueita, joiden kasvillisuus on lehtomaista kangasta. Valkeavuori täydentää jo perustettujen luonnonsuojelualueiden muodostamaa kokonaisuutta, sillä se sijaitsee Kuusmäen ja Tikkamäen välissä ja rajautuu Kuusmäkeen. Valkeavuori on jyrkähkörinteinen mäki, jonka rinteillä kasvaa kuusivaltaista ikääntyvää metsää ja laella puusto on mäntyvaltaista. Valkeavuoren koillisosa on kuusivaltaista järeää sekametsää, jossa on vanhojen harvennusten ja määrämittahakkuiden jäljistä huolimatta runsaasti etenkin kuusimaapuita. Valkeavuoren avokalliokohdilla kasvaa vanhoja lakkapäisiä mäntyjä, ja myös keloja esiintyy. Valkeavuoren etelärinne on toistaiseksi varttunutta talousmetsää, jossa kuitenkin luonnontilaisuutta lisäävät puuston tiheys ja haapojen esiintyminen. Luontodirektiivin mukaisista luontotyypeistä boreaaliset luonnonmetsät muodostavat 80 % Natura-alueen pinta-alasta. Muita luontodirektiivin luontotyyppejä ovat puustoiset suot (4 %), humuspitoiset lammet ja järvet (2 %) ja boreaaliset lehdot (1 %). Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella on havaittu helmipöllö (Aegolius funereus), metso (Tetrao urogallus), kuikka (Gavia arctica), palokärki (Dryocopus martius), pikkusieppo (Ficedula parva), pohjantikka (Picoides tridactylus), pyy (Tetrastes bonasia), varpuspöllö (Glaucidium passerinum) ja viirupöllö (Strix uralensis). Luontodirektiivin liitteen II lajeista alueella esiintyy liitoorava (Pteromys volans). Myös sammal- ja hyönteislajisto on merkittävä. 6.2. Natura-tarveharkinta Tarveharkinta kohdistuu lähinnä eo/1 vyöhykkeen lounaispuoleiseen Kuusmäen suojelualueeseen. Vaihekaavan ottovyöhykkeellä on laaja nykyisin käytössä oleva maa-ainesten ottoalue. Nykyisen ottoalueen rajausta ja maa-ainesten ottamistoiminnan vaikutuksia Natura-alueen luontoarvoihin on tarkasteltu lupa-asiaa koskeneessa Hämeenlinnan Hallintooikeuden ja Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksissä. Vaihekaavan maa-ainesten ottovyöhykkeen rajaus on sopeutettu oikeuden ratkaisujen ja Muuramen kunnan maaaineslupapäätöksien mukaisesti. Lainvoimaiseen maa-aineslupapäätökseen sisältyy Natura-arviointi. Maa-ainesluvassa Natura-alueen ja ottoalueen väliseksi suojaetäisyydeksi on määrätty 80 m.. Vaihekaavassa esitetyn maa-ainesten ottovyöhykkeen rajaus on lähimmillään noin 200 m päässä Natura-rajauksesta. joiden suojelemiseksi Kuusmäen alue on valittu Natura 2000 verkostoon. 7. Sirkkaharju Sirkkaharjun maa-ainesten ottovyöhyke (eo/1, nro 49) sijaitsee Laukaan kunnan pohjoisosassa Haapalankylällä Äänekosken rajalla. Ottovyöhykkeen luoteis- ja kaakkoispuoleisella harjumuodostumalla sijaitsee Hietasyrjänkankaan-Sirkkaharjun kaksioainen Natura-alue (liite 6). Keski-Suomen Poski-projektin luonto- ja maisemaselvityksen Sirkkaharjun pohjavesialueen kohdekuvaus on liitteessä 7.
7.1. Hietasyrjänkangas-Sirkkaharju -Natura 2000 -alue ja sen lajisto SCI-alueeksi luokitellun Hietasyrjänkankaan-Sirkkaharjun Natura-alueen (FI0900013) pinta-ala on 378 ha. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella on havaittu helmipöllö (Aegolius funereus), huuhkaja (Bubo bubo), kehrääjä (Caprimulgus europaeus), liro (tringa glareola), palokärki (Dryocopus martius), metso (Tetrao urogallus) ja pyy (Tetrastes bonasia). Luontodirektiivin liitteen II lajeja ei ole alueella havaittu. Hietasyrjänkangas edustaa tyypillistä saumamuodostumavyöhykkeen harjumuodostumaa, jossa on havaittavissa sekä perinteisille pitkittäisharjuille että reunamuodostumille tyypillisiä piirteitä. Pitkittäisharjua edustaa luode-kaakkoissuuntainen harjuselänne, joka on laajentunut delttalaakioksi. Deltan suhteellinen korkeus on 40-50 m. Selänteen korkeus vaihtelee 20-40 m. Deltan sisällä selänne jakautuu useampaan rinnakkaiseen haaraan, joiden väliin jää komea ja vaihteleva suppamaasto, joka käsittää jopa 40 m syviä harjukuoppia. Hietasyrjänkangas on pääosin kanervatyypin kangasta. Puusto on valtaosin varttunutta männikköä, mutta alueelta löytyy myös laajoja puuttomia hakkuuaukkoja ja nuorta taimikkoa. Paisterinteiden kasvillisuudessa ovat vallalla poronjäkälät, kielo ja sianpuolukka. Hietasyrjänkankaan eteläpuolisella lievealueella sijaitseva Hallalähde on virtaamaltaan suuri lähde, jonka tuntumassa on useita pieniä lähteitä. Lähteestä on löydetty harvinaisia selkärangatonlajeja. Harjumuodostumien metsäisiin luontotyyppeihin lukeutuvaan Sirkkaharjuun kuuluu lähes 30 m korkea, tasalakinen ja paikoin hyvinkin jyrkkärinteinen selänne. Leveän harjuselänteen tukena on useita pieniä harjukuoppia. Alueen länsiosassa olevat lammet ovat suorantaisia. Sirkkaharjulla puusto on valtaosin varttunutta männikköä. Alueen erikoisuutena on useassa kohdassa kasvava maakunnallisesti uhanalainen kangasajuruoho. 7.2. Natura-tarveharkinta Luonnosvaiheen jälkeen vaihekaavan Sirkkaharjun maa-ainesten ottovyöhykkeen rajausta supistettiin alueen luoteisosasta. Vaihekaavan ottovyöhykkeen ja Sirkkaharjun Natura-osaalueen väliin jää nyt noin 100 m suojavyöhyke. Hietasyrjänkankaan Natura-osa-alue jää yli 600 m päähän vaihekaavan ottovyöhykkeestä. Tarveharkinta kohdistuu eo/1 vyöhykkeen luoteispäähän ja sen lähellä sijaitsevaan Sirkkaharjuun. Sirkkaharjun Natura-aueen ulkopuolella tapahtuvan maa-ainesten ottotoiminnan (mm. pölyvaikutus) ei arvioida merkittävästi vaikuttavan Natura-alueen harjumetsien luontotyyppiin tai lintudirektiivin liitteen I lajeihin tai uhanalaisen kangasajuruohon esiintymiseen. Naturaalueen ulkopuolinen maa-ainesten ottotoiminta voi marginaalisesti kaventaa joidenkin lintudirektiivilajien elinympäristöä harjumuodostumalla, mutta ko. lajit ovat vielä melko yleisiä, eivätkä tarvitse erityisiä suojelutoimenpiteitä. Kangasajuruoho suosii avonaisia tai maanpinnaltaan rikkonaisia kasvupaikkoja, esim. polkujen ja teiden varsia, joita kasvupaikkojen ulkopuolinen ottotoiminta ei merkittävästi uhkaa. Toisaalta kangasajuruoho voi hyötyä nykyisten kasvupaikkojen ulkopuolella tapahtuvan maa-ainesten ottamisen aiheuttamasta maanpinnan rikkoutumisesta. Sirkkaharjun Natura-alueen eteläosan laidalla oleva nykyinen maa-ainesten ottoalue rajautuu lähemmäksi Natura-aluetta kuin vaihekaavassa esitetty ottovyöhyke. Poski-projektissa harjumuodostumalle suositeltua pohjavedenpinnan alapuolista maa-
ainesten ottoa ei ratkaista vaihekaavalla. Vesilain mukainen lupa (kuuluu ympäristönsuojelulakiin) tarvitaan maa-ainesten ottamista varten, jos tämä saattaa muuttaa mm. pohjaveden laatua tai määrää. Sirkkaharju on mukana jo lainvoimaisessa maakuntakaavassa, nyt on kyseessä alueen laajennus etelään. joiden suojelemiseksi Sirkkaharjun alue on valittu Natura 2000 verkostoon.