MAAKUNTAKAAVAN ALUEVARAUK- SEN NATURA-ARVIOINTI: ROVAJÄRVEN AMPUMA- JA HAR- JOITUSALUEEN LAAJENNUS

Vastaanottaja Lapin liitto Päivämäärä 30.10.2015 Viite 1510020496 MAAKUNTAKAAVAN ALUEVARAUK- SEN NATURA-ARVIOINTI: ROVAJÄRVEN AMPUMA- JA HAR- JOITUSALUEEN LAAJENNUS

Päivämäärä 30.10.2015 Laatijat Tarkastaja Kuvaus Kansikuva Jussi Mäkinen Tarja Ojala Luonnonsuojelulain 65 mukainen arviointi Itä-Lapin ja Rovaniemen maakuntakaavassa esitetystä aluevarauksesta: Rovajärven ampumaja harjoitusalueen laajennus. Kaavamerkinnän Haikara-aapa Vitsikko-aavan Naturaalueeseen kohdistuvien vaikutusten arviointi. Ote Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavaehdotuksesta Viite 1510020496

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. NATURA-ALUEIDEN SUOJELU JA ARVIOINNIN PERUSTEET 2 2.1 Arviointivelvollisuuden määräytyminen 2 2.2 Arvioitavan kohteen herkkyys 3 2.3 Vaikutusten suuruus 3 2.4 Vaikutuksen kesto 3 2.5 Vaikutusten merkittävyys 3 2.6 Vaikutukset arvioitavan kohteen eheyteen 5 2.7 Lieventävien toimenpiteiden vaikutusten arviointi 5 3. NATURA-ARVIOINNIN TOTEUTUS JA KÄYTETTY AINEISTO 6 3.1 Arvioinnissa käytetty aineisto 6 3.2 Arvioinnin epävarmuustekijät 6 4. HAIKARA-AAPA VITSIKKO-AAVAN NATURA-ALUE (FI1300401) 7 4.1 Natura-alueen nykytila ja suojeluarvot 7 4.2 Suojelutilanne 7 4.3 Luontodirektiivin mukaiset luontotyypit 9 4.4 Luontodirektiivin liitteen II lajit 11 4.5 Lintudirektiivin liitteen I lajit 11 4.6 Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut 11 4.7 Muut tärkeät kasvi- tai eläinlajit 11 5. ARVIOITAVA MAAKUNTAKAAVAN ALUEVARAUS 12 5.1 Maakuntakaavan aluevaraus 12 5.2 Arvioinnin kohdentaminen 14 6. MAHDOLLISTEN VAIKUTUSTEN MUODOSTUMINEN 14 6.1 Vaikutustyypit 14 6.2 Pintavesiyhteyksien kautta välittyvät vaikutukset 14 6.3 Maaston kuluminen 16 6.4 Melun vaikutukset Natura-alueella pesiviin lajeihin 16 6.5 Visuaalisen häiriön vaikutus eläimiin 17 6.6 Maankäytön muutosten vaikutus eläinlajeihin 18 7. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 19 7.1 Vaikutukset direktiiviluontotyyppeihin 19 7.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin 20 7.3 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin 20 7.3.1 Muutokset elinympäristöissä 20 7.3.2 Melu 21 7.3.3 Visuaalisen häiriön vaikutus 22 7.4 Vaikutukset alueella säännöllisesti esiintyviin muuttolintuihin 22 7.5 Vaikutukset uhanalaisiin ja muihin huomionarvoisiin lajeihin 23 8. VAIKUTUKSET NATURA-ALUEEN EHEYTEEN 23 9. YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA 24 10. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN 24 11. VAIKUTUKSET MUIHIN NATURA-ALUEISIIN 24 12. VAIKUTUSTEN SEURANTA 24 13. JOHTOPÄÄTÖKSET 25 14. KIRJALLISUUS 26 LIITTEET Liite 1: Natura-tietolomake: Haikara-aapa - Vitsikkoaapa

1 1. JOHDANTO Rovaniemen ja Itä-lapin maakuntakaavassa on esitetty aluevaraus, joka mahdollistaa Rovajärven ampumaja harjoitusalueen laajennuksen alueen koillisosassa Pelkosenniemen kunnan alueella. Lisäksi ampumaja harjoitusalueen rajaan esitetään tarkennuksia länsi- ja eteläosassa aluetta. Maavoimien esikunnan määrittelemän Rovajärven ampumaja harjoitusalueen tavoitetilan 2020+ mukaan alueella on mahdollistettava mm. nykyisen ja tulevien asejärjestelmien ammunnat ja kaksipuolisen taistelun harjoittelu. Puolustusvoimien toimintaedellytysten turvaamiseksi tulee selvittää mahdollisuus laajentaa Rovajärven ampumaja harjoitusaluetta pohjoisosasta Raudanjoki VT4 Vuojärvi Javarus -välisen alueen osalta. Laajennuksella mahdollistettaisiin taistelutapa 2015:n mukaiset harjoitukset ja ammunnat kaksipuoliseen harjoitukseen merkittävästi nykyistä paremmin. Siirtämällä toimintoja pohjoiseen pienennetään myös toiminnan tarvetta kantatien 82 alueella. Arvioitavat laajennusalueet sijoittuvat Haikara-aapa Vitsikko-aavan Natura-alueen läheisyyteen (kuva 1-1). Osana Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavan lisäselvityksiä tästä aluevarauksesta on laadittu Natura-arviointi. Natura-arviointi on laadittu Ramboll Oy:ssä Lapin liiton toimeksiannosta. Natura-arvioinnin laatimisesta vastasi FM ympäristöekologi Jussi Mäkinen ja työtä ohjasi FM biologi Tarja Ojala. Kuva 1-1 Aluevarauksen sijoittuminen suhteessa Haikara-aapa Vitsikko-aavan Natura-alueeseen.

2 2. NATURA-ALUEIDEN SUOJELU JA ARVIOINNIN PE- RUSTEET Natura 2000 -verkoston avulla suojellaan EU:n luontodirektiivin (892/43/ETY) ja lintudirektiivin (2009/147/EY) tarkoittamia luontotyyppejä, lajeja ja niiden elinympäristöjä, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura 2000 -verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että ns. Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Suojeluarvoja merkittävästi heikentävä toiminta on kiellettyä sekä alueella että sen rajojen ulkopuolella. Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu. Suomessa suojelua toteutetaan alueesta riippuen muun muassa luonnonsuojelulain, erämaalain, maa-aineslain, koskiensuojelulain ja metsälain mukaan. Toteutuskeino vaikuttaa muun muassa siihen, millaiset toimet kullakin Natura-alueella ovat mahdollisia. Luonnonsuojelulailla on toteutettu niiden Natura-alueiden suojelu, joilla on voimakkaimmin rajoitettu tavanomaista maankäyttöä. Näillä alueilla suurin osa ympäristöä muokkaavista toimenpiteistä on kielletty. Vastaavasti metsä- tai maa-aineslakien kautta suojelluilla alueilla kiellot ovat yleensä lievempiä ja mm. pienimuotoiset metsätaloustoimet sekä maa-ainesten ottotoimenpiteet voivat alueen luontoarvot säilyttävällä tavalla olla sallittuja. 2.1 Arviointivelvollisuuden määräytyminen Luonnonsuojelulain 66 :n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa tai hyväksyä suunnitelmaa, jonka voidaan arvioida merkittävällä tavalla heikentävän niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon. Lain 65 :ssä on hankkeiden ja suunnitelmien Natura-vaikutusten arvioinnista todettu: Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset (Luonnonsuojelulaki 65.1 ). Em. perusteella Natura-vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy, mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä, sekä d) ennalta arvioiden todennäköisiä. Arvioinnin perusteena tarkastellaan ensisijaisesti niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Naturasuojelualueverkostoon. Näitä ovat aluekohtaisesti joko: luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (SAC-alueet) ja luontodirektiivin liitteen II lajit (SAC-alueet), tai lintudirektiivin liitteen I lintulajit (SPA-alueet) ja lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitetut muuttolintulajit (SPA-alueet) Arvioinnin lähtökohtana ovat luontodirektiivin mukaisilla erityisten suojelutoimien alueilla (SACalueet) siten pääsääntöisesti luontodirektiivin mukaiset suojeluarvot (luontotyypit ja lajit), lintudirektiivin mukaisilla erityisillä suojelualueilla (SPA-alueet) lintudirektiivin mukaiset lajit ja muuttolintulajit sekä SAC/SPA-alueilla molemmat. Yksittäisiin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien vaikutusten lisäksi on arvioitava hankkeen vaikutukset Natura-alueen eheyteen. Haikara-aapa Vitsikko-aavan Natura-alue on sisällytetty osaksi Suomen Natura verkostoa luonto- ja lintudirektiivin perusteella (SAC/SPA). Arvioitaviksi tulevat siten hankkeen vaikutukset luontodirektiivin mukaisiin luontotyyppeihin, luontodirektiivin liitteen II lajeihin, lintudirektiivin I liitteen lajeihin ja lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuihin muuttolintulajeihin.

3 2.2 Arvioitavan kohteen herkkyys Natura verkostoon sisällytettyjen alueiden tavoitteena on ylläpitää luontotyyppien ja lajien suojelutason säilymistä suotuisana. Mikäli suojelutaso ei ole verkostoon liittämisen ajankohtana ole ollut suotuisa, sitä pyritään parantamaan lajistoon ja luontotyyppeihin kohdistuvin hoitotoimin. Näistä periaatteista ja Natura-alueiden kansainvälisestä suojelustatuksesta (Byron 2000) johtuen kaikkia Natura-alueiden sisällä olevia luontodirektiivissä mainittuja luontotyyppejä ja lajeja pidetään lähtökohtaisesti herkkyydeltään suurina. 2.3 Vaikutusten suuruus Natura-alueiden luontotyyppeihin ja lajistoon kohdistuvien vaikutusten suuruudelle on vaikea määrittää selkeitä rajoja, sillä lajin tai luontotyypin suojelutason säilyminen suotuisana riippuu luontotyypin/lajin yleisyydestä/harvinaisuudesta, Natura-alueen koosta ja sen luontotyyppi- /lajijakaumasta sekä luontotyypin/lajin yleisyydestä/harvinaisuudesta koko verkostossa. Tämän vuoksi vaikutuksen suuruudelle ei esitetä erillistä kriteeristöä. 2.4 Vaikutuksen kesto Byron (2000) jaottelee vaikutukset pysyviksi, väliaikaisiksi, pitkäkestoisiksi ja lyhytaikaisiksi seuraavasti: Pysyvä vaikutukset, jotka jatkuvat yli yhden ihmissukupolven (>25 vuotta). Väliaikainen vaikutuksen kesto vähemmän kuin 25 vuotta. Pitkäaikainen - vaikutuksen kesto 15-25 vuotta. Keskipitkä vaikutuksen kesto 5-15 vuotta. Lyhytaikainen vaikutuksen kesto alle 5 vuotta. 2.5 Vaikutusten merkittävyys Vaikutusten merkittävyyttä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty luonto- tai lintudirektiiveissä. Yleisesti luontotyypin voidaan arvioida heikentyvän, jos sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja sen toimivuus heikentyvät muutosten seurauksena. Vastaavasti lajitasolla vaikutukset voidaan arvioida heikentäviksi, jos lajin elinympäristö supistuu eikä laji tästä tai jostain muusta syystä johtuen ole enää elinkykyinen tarkastellulla alueella. Vaikutusten merkittävyyteen vaikuttavat tässä yhteydessä erityisesti muutoksen laaja-alaisuus. Kokonaisuudessaan vaikutukset on kuitenkin aina suhteutettava alueen kokoon sekä kohteen luontoarvojen merkittävyyteen alueellisella ja valtakunnan tasolla. Joissakin tapauksissa pienikin muutos voi olla luonteeltaan merkittävä, jos se kohdistuu alueellisella tai valtakunnan tasolla poikkeuksellisen arvokkaalle alueelle tai vaikutuksen kohteena olevan luontotyypin tai lajin säilyminen Naturaalueella voidaan arvioida ominaispiirteiltään tavanomaista herkemmäksi jo pienille elinympäristömuutoksille. Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos joku seuraavista ehdoista toteutuu: 1) suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa 2) olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista 3) hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta 4) luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta tai 5) ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan.

4 Taulukko 2-1 Byronin (2000) esimerkki merkittävyyden arvioimiseksi. Byron (2000) on esittänyt merkittävyyden arvioimiseksi mm. seuraavanlaisen esimerkkikriteeristön: Merkittävä vaikutus Kohtuullinen vaikutus Pieni vaikutus Elinympäristön kyky Kansallisesti merkittävän Paikallisesti arvok- ylläpitää kansainvälisesti lajin pysyvä menekaan alueen luonto- arvokasta luontotyyppiä tys elinympäristön, hävittämisen tyyppien toiminnan ja sen lajistoa menetetään pysyvästi. tai häirintyyppien nän myötä. heikkeneminen tai lajien menetys, palautuu Haitallinen vaikutus Kansainvälisesti tai nopeasti vaiku- alueen eheyteen, missä kansallisesti tärkeän tuksen päätyttyä. alueen eheydellä Vaikutus kohdistuu tarkoitetaan sitä ekologista ainoastaan pieneen rakennetta ja osaan paikallisesti toimintaa, joka ylläpitää alueen luontotyyp- arvokkaasta alueesta ja sellaisella voimak- pejä, luontotyyppien muodostamia kokonaisuuksia sekä lajien populaatioita. Suojellun tai kansallisesti tärkeän harvinaisen lajin pysyvä menetys sen kasvupaikan menettämisen, hävittämisen tai häirinnän myötä. Luonto- tai lintudirektiivissä mainitun luontotyypin tai lajin pysyvä menetys. Kansallisesti merkittävän alueen niiden resurssien menetys, joiden perusteella alue on suojeltu. alueen haavoittuminen siten, että se vaarantaa alueen kyvyn ylläpitää niitä luontotyyppejä ja lajeja, joiden perusteella alue on suojeltu. Palautuu osittain tai kokonaan kun vaikutus lakkaa. Vaikutus kohdistuu ainoastaan pieneen osaan kansallisesti arvokkaasta alueesta ja sellaisella voimakkuudella, että ekosysteemien toiminnalle ominaiset avaintoiminnot säilyvät. Pysyvä luontoarvojen menetys muulla alueella, jolla on merkitystä luonnonsuojelun kannalta. kuudella, että ekosysteemien avaintoiminnot säilyvät.

5 2.6 Vaikutukset arvioitavan kohteen eheyteen Luontoarvojen heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura -verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen. Eheydellä ja koskemattomuudella tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura -verkostoon. Alueen eheyden korostaminen voi tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että vaikka vaikutukset eivät olisi mihinkään luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaisen suuret vaikutukset moneen lajiin ja luontotyyppiin saattavat heikentää alueen ekologista rakennetta tai toimintaa merkittävästi. Niin ikään vaikutusten ei tarvitse kohdistua suoraan arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, vaan ne voivat kohdistua esimerkiksi maaperään tai hydrologiaan, tavanomaiseen tai tyypilliseen lajistoon, mikä voi myöhemmin vaikuttaa luontotyyppeihin ja lajeihin. Tässä luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain sanamuotojen on tulkittu eroavan toisistaan. Luonnonsuojelulain mukaan Natura-arviointi tulee tehdä vain luontotyyppien ja lajien näkökulmasta, kun taas luontodirektiivi korostaa Natura-alueen merkitystä kokonaisuutena ja sen ekologisten ominaisuuksien merkitystä siellä oleville luontotyypeille ja lajeille (Söderman 2003). Oheisessa taulukossa on esitetty esimerkki vaikutusten arvioinnin kriteereistä eheyden kannalta. Taulukko 2-2 Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden (integrity) kannalta, suomennos Söderman (2003) Byronin (2000) mukaan. Vaikutuksen merkittävyys Merkittävä kielteinen Kohtalaisen kielteinen Vähäinen kielteinen Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Kriteerit Hanke tai suunnitelma (joko yksistään tai muiden kanssa) vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää luontotyyppejä/elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma (joko yksistään tai muiden kanssa) ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin luontotyyppeihin/ elinympäristöihin/ lajeihin. Jos ei voida selvästi osoittaa, että hankkeella tai suunnitelmalla ei ole haitallista vaikutusta alueen eheyteen, vaikutukset on luokiteltava merkittävästi kielteisiksi. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset alueeseen ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi lieventävillä toimenpiteillä luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välille, liikenne- tai virkistyskäyttöpainetta ohjataan pois alueelta tai alueita ennallistetaan. Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai myönteiseen suuntaan. 2.7 Lieventävien toimenpiteiden vaikutusten arviointi Byron (2000) on tarkastellut lieventävien toimenpiteiden hyödyntämistä YVA-menettelyssä ja tähän tarpeeseen luotua kriteeristöä voidaan soveltaa myös Natura-arviointiin. Byronin käyttämä luokittelu lieventävien toimenpiteiden tehokkuuden määrittelemiseksi ja toimenpiteiden onnistumiseksi on seuraava: Huono vähäinen vaikutusten vähentäminen, ei suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta. Rajoitettu lieventämistoimenpiteillä saadaan rajoitettua vaikutusta jonkin verran. Kohtuullinen lieventämistoimenpiteillä saadaan rajoitettua vaikutusta, mutta alkuperäinen vaikutus säilyy silti merkittävällä tasolla. Huomattava vaikutusten lähes täydellinen lieventäminen.

6 3. NATURA-ARVIOINNIN TOTEUTUS JA KÄYTETTY AI- NEISTO 3.1 Arvioinnissa käytetty aineisto Arviointia varten on kerätty sekä Rovajärven ampuma-aluetta että Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-aluetta koskevat tiedot sekä julkisista lähteistä että viranomaisrekistereistä. Arvioitavaa aluevarausta koskevat tiedot on saatu Lapin liitolta ja Puolustusvoimien toimintaa Rovajärven alueella on arvioitu julkisten lähteiden perusteella. Keskeisimmät tässä arvioinnissa käytetyt aineistot ovat: Arvioitava aluevaraus: Arvioitava aluevaraus ja osa-aluemerkintä paikkatietomuodossa (Lapin liitto) 55 db keskiäänitason vyöhyke, nykytila ja laajennuksen jälkeinen tilanne (Lapin liitto) Puolustusvoimien toiminta ampumaja harjoitusalueella: Rovajärven ampuma-alueen ympäristöselvitys (Ramboll 2013) Rovajärven kehittämistyöryhmän loppuraportti Luonnonympäristöä koskevat tiedot: Haikara-aapa Vitsikko-aavan virallinen Natura-tietolomake (Lapin ELY-keskus) Uhanalaisten lajien tiedot, rekisteripoiminta (Suomen ympäristökeskus) Tiedot alueella pesivistä kotkista, muuttohaukasta ja sääksestä (Metsähallitus 14.9.2015) Natura-alueen luontotyyppitiedot (Metsähallitus 25.6.2015) 3.2 Arvioinnin epävarmuustekijät Arvioinnin kohteena oleva maakuntakaavan aluevaraus on yleispiirteinen, eikä ampumaja harjoitusalueen laajennukselle sijoittuvista toiminnoista ole käytettävissä tarkempia suunnitelmia. Vaikutusten osalta tämä tuo arviointiin epävarmuutta. Epävarmuustekijöistä johtuen vaikutukset on arvioitu varovaisuusperiaatetta noudattaen. Arviointi on laadittu olemassa olevien tietojen perusteella, eikä arviointia varten ole tehty luontoselvityksiä alueella. Alueelta aikaisemmissa selvityksissä tehdyt lajihavainnot on huomioitu arvioinnissa. Vaikutusten arvioinnin kannalta epävarmuutta liittyy myös ampuma-alueiden melun lajikohtaiseen arviointiin, sillä monet eläinten meluvaikutuksia käsittelevät tutkimukset saattavat liittyä toisen tyyppiseen meluun tai kohdistua suojeluperusteina mainittujen lajien sukulaislajeihin.

7 4. HAIKARA-AAPA VITSIKKO-AAVAN NATURA-ALUE (FI1300401) 4.1 Natura-alueen nykytila ja suojeluarvot Haikara-aapa Vitsikko-aapa on monipuolinen, laaja suokokonaisuus, josta löytyy edustavasti erilaisia suotyyppejä. Natura-alueen pinta-ala on 1866 hehtaaria. Alueen metsäsaarekkeet ja korvet ovat pääosin täysin luonnontilaisia. Alueen nevat ovat pääsoin luonnontilaisia, mutta joidenkin soiden reunaosissa on pienialaisesti vanhoja ojituksia. Pohjoisosassa Haikara-aavalla on pääosin karuja rahkaisia ja lyhytkortisia soita. Haikara-aavalta kaakkoon laskevan Katosojan varsi on rehevää ja alueella on runsaasti laho- ja maapuita, mistä johtuen alueella pesii myös paljon kolopesijöitä. Eteläisempi Vitsikkoaapa (peruskartalla Vittikkoaapa ) on keskimäärin rehevämpi ja aavan länsilaidalla pesii runsaasti kahlaajia. Vitsikkoaavan kaakkoiskulmalla on tehty ojituksia, joiden vaikutus on ollut vähäinen. Korteaapa sijaitsee Haikara-aavan ja Vitsikkoaavan välisellä alueella. Alue on erittäin märkä ja siellä liikkuminen on hankalaa. Korteaavan pesimälinnustoon kuuluu soiden kahlaajalajeja, kuten jänkäsirriäinen, jänkäkurppa ja runsaasti liroja (Jokimäki & Kaisanlahti-Jokimäki 2015). Haikara-aapa-Vitsikko-aapa on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi linnustoalueeksi (FINI- BA) alueella pesivien lintulajien vuoksi. 4.2 Suojelutilanne Natura-alue sisältyy pieniä reunaosia lukuun ottamatta kokonaan valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan (Haikara-aapa-Vitsikkoaapa, SSO120524) (kuva 4-1). Suuri osa alueesta on toteutettu muodostamalla siitä luonnonsuojelulain mukainen suojelualue. Alue toteutetaan muiltakin osin luonnonsuojelulain keinoin perustamalla suojelualueeksi.

8 Kuva 4-1 Haikara-aapa Vitsikko-aavan natura-alue, soidensuojeluohjelman rajaus ja perustettu luonnonsuojelualue.

9 4.3 Luontodirektiivin mukaiset luontotyypit Voimassa olevalla Natura-tietolomakkeella (1996) mainitut luontotyypit on esitetty taulukossa 4-1. Metsähallituksen luontotyyppi-inventoinnin perusteella alueella esiintyy myös luontotyyppiä puustoiset suot ensisijaisena luontotyyppinä 85 hehtaarin alalla ja aapasuot luontotyypin kanssa päällekkäisenä luontotyyppinä 564 hehtaarin alalla. Lisäksi aapasuot luontotyypin kanssa päällekkäisenä luontotyyppinä esiintyy lettoja 4 hehtaarin alalla. Inventoinnin mukaan noin 40 hehtaaria on luontotyypeiltään sellaisia, jotka eivät täytä Natura luontotyyppien kriteerejä. Metsähallituksen luontotyyppi-inventointi ei kattanut aivan kaikkia Natura-alueen reunaosia. Metsähallituksen luontotyyppi-inventoinnin perusteella aapasuot luontotyypin peittävyys on 85 %, luonnonmetsien 8 %, puustoisten soiden (ensisijaisena luontotyyppinä) 5 %, humusjärvien 1 % ja pikkujokien ja purojen 0,1 %. Osa inventoiduista kuvioista on hieman Natura-alueen rajausta laajempia, mikä aiheuttaa pientä epätarkkuutta peittävyysosuuksiin. Kuva 4-2 Haikara-aapa Vitsikko-aavan luontotyypit Metsähallituksen luontotyyppi-inventoinnin perusteella. Pikkujoet ja purot luontotyyppiä on luode-kaakkois suuntaisesti Natura-alueen keskiosassa luonnonmetsän sisällä (erottuu kuvassa heikosti mittakaavan vuoksi).

10 Taulukko 4-1 Direktiiviluontotyypit Haikara-aapa Vitsikko-aavan Natura-alueella tietolomakkeen (1996) tietojen mukaan. Priorisoidut eli ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit on merkitty tähdellä *. Luontotyyppi Koodi Peittävyys, % Edustavuus Aapasuot* 7310 93 Hyvä Luonnonmetsät* 9010 5 Hyvä Pikkujoet ja purot 3260 1 Hyvä Humuspitoiset lammet ja järvet 3160 1 Hyvä Aapasuot Aapasuot ovat yleensä laajoja soita, joiden vesistä keskeinen osa tulee lumensulamisvesistä, jotka keväisin seisovat suolla. Suoaltaan valuma-alue on yleensä huomattavasti suurempi kuin varsinainen suoallas. Aapasuot ovat keski- ja pohjoisboreaalisten vyöhykkeiden suoyhdistymätyyppi, jota luonnehtii minerotrofinen nevakasvillisuus yhdistymän keskiosissa (minerotrofinen suo on ravinteikas, sillä se saa vetensä ympäröivältä kivennäismaalta). Aapasoiden reunoilla on erilaisia räme- ja korpityyppejä. Pohjanmaan aapasuot ovat suhteellisen kuivia, laajalti välipintaisia. Soiden keskustan luonteenomaisia kasviyhdyskuntia ovat S. papillosum (S. compactum) kalvakkanevat, joilla voidaan tavata matalia jänteitä tai mättäitä. Myös suursara- ja rahkasammalrimpinevat ovat yleisiä, soiden reunaosissa esiintyy yleisesti tupasvilla-, pallosara- ja nevarämeitä; alueella on myös runsaasti eksentrisiä keidassoita. Aapasoiden luonnontilan rakennetta arvioidaan vesitalouden ja puuston luonnontilan perusteella; myös vanhat ojitukset, jotka eivät ole pysyvästi muuttaneet suon vesitaloutta, puustorakenne, polut, talvitienpohjat yms. kuluminen vaikuttavat luonnontilan rakenteeseen. Luonnonmetsät Boreaaliset luonnonmetsät jaetaan kolmeen osaan syntytavan perusteella: vanhoihin luonnontilaisiin tai niiden kaltaisiin metsiin, nuoriin palon jälkeen luontaisesti kehittyneisiin lehtipuumetsiin sekä tuoreisiin metsäpaloaloihin. Vanhoista luonnontilaisista tai niiden kaltaisista metsistä erotetaan lisäksi viisi alatyyppiä puulajien mukaan. Vanhat luonnonmetsät ovat metsien kliimaksi- tai myöhäisiä sukkessiovaiheita, joihin ihmistoiminta on vaikuttanut vain vähän tai ei lainkaan. Nykyiset vanhat luonnonmetsät ovat vain pieniä jäänteitä Fennoskandian alkuperäisistä luonnonmetsistä. Luonnonmetsät ovat monien uhanalaisten lajien, erityisesti sienten, jäkälien, sammalien ja hyönteisten (etenkin kovakuoriaisten) elinympäristöjä. Luonnontilaisten tai niiden kaltaisten vanhojen metsien olennaisin tunnusmerkki on niiden nykyisen puuston luonnontilaisuus, jota ilmentävät seuraavat piirteet: puuston satunnainen alueellinen jakautuminen ja vaihteleva- tai jatkuvakorkeuksinen kerroksellisuus. Kuolleen pystypuuston ja maapuuston suuri määrä, elävän puuston vaihteleva kokorakenne, siellä täällä esiintyvät nykyistä puusukupolvea vanhemmat puut. Pikkujoet ja purot Tähän luontotyyppiin kuuluvat luonnontilaiset virtaavat pikkujoet ja pienvedet, kuten purot ja lähteiset purot. Tämä luontotyyppi on yleisesti muuttunut suuresti viime vuosikymmeninä. Vain muutama prosentti alkuperäisistä virtaavista pienvesistä on edelleen luonnontilassa. Ympäristöltään ja vesitaloudeltaan luonnontilaiset virtaavat vedet ovat tärkeitä monille kasvi- ja eläinryhmille. Lajiston, erityisesti sammalien, monipuolisuus ja harvinaisten lajien esiintyminen vaikuttaa edustavuuteen. Myös rantavyöhykkeen kasvillisuuden ja lajiston monipuolisuus tulee ottaa huomioon. Edustavuutta lisää, jos rantavyöhykkeessä on sekä suo- että metsäkasvillisuutta. Haikara-aavalta kaakkoon laskeva Katosoja luetaan pikkujoet ja purot luontotyyppiin. Humuspitoiset lammet ja järvet Luontotyyppiin määritelmän mukaan luettavat vesistöt ovat runsashumuksisia ja niukkaravinteisia järviä ja lampia, joiden vesi on humuspitoisten aineiden ruskeaksi värjäämää. Suurin osa Suomen järvistä on humuspitoisia, etenkin runsassoisilla seuduilla. Joskus näissä vesissä on lähdevaikutusta ja sen seurauksena kirkkaampaa ja ravinteikkaampaa vettä. Humuspitoiset vedet ovat happamia, niiden ph on 4,5-6. Kasvillisuus on harvaa ja kelluslehtisen kasvillisuuden määrä

11 vaihtelee, mutta vesisammalet voivat olla runsaita. Rantavyöhyke on usein soistunut ja siinä on kelluvia rahkasammalkasvustoja. Ilmaversoisia kasveja kuten järviruokoa ja järvikortetta (Equisetum, Phragmites) on yleensä hyvin niukasti. Tämä luontotyyppi on ollut hyvin yleinen, mutta nykyisin luonnontilaiset edustavat vedet ovat harvinaistuneet lähinnä metsätaloudellisista ojituksista johtuen. Humusjärviksi on Metsähallituksen luontotyyppi-inventoinnin perusteella luokiteltu Haikaraaavan pohjoispuolella Natura-alueen rajalla sijaitsevat kaksi lampea ja Natura-alueen eteläosassa sijaitseva Vähä Liittolampi. 4.4 Luontodirektiivin liitteen II lajit Natura-tietolomakkeella on liitteen II lajeista suojeluperusteina mainittu saukko. Saukko on uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa (Rassi ym.. 2010) arvioitu koko maassa silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi. Saukko on vesiympäristöön sopeutunut näätäeläin, joka saalistaa ravinnokseen kaloja. Kalojen lisäksi saukon tiedetään syövän myös muita nisäkkäitä, hyönteisiä, kasveja, vesikovakuoriaisia, rapuja, sammakoita, simpukoita, linnun munia sekä lintuja. Saukolla on laaja saalistusalue, saukon elinpiiri kattaa tyypillisesti jopa 20 40 km vesistöreittejä. Saukkokannan koko Suomessa on nykyisin noin 3 000-5 000 yksilöä. Saukkokannan nykyisiä uhkatekijöitä ovat tieliikenne, kalanpyydykset ja vesirakentaminen. Aiemmin saukko on kärsinyt myös ympäristömyrkyistä. Myös karhu kuuluu liitteen II lajeihin, mutta se on mainittu tietolomakkeella kohdassa Muut tärkeät kasvi- tai eläinlajit. Karhu on Suomen EU:n jäsenyysneuvottelujen yhteydessä tehdyssä erillissopimuksessa jätetty varsinaisen Natura-arviointivelvollisuuden ulkopuolelle (Ympäristöhallinto, Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita). Vaikutuksia karhuihin käsitellään tässä Natura-arvioinnissa lyhyesti. 4.5 Lintudirektiivin liitteen I lajit Natura-alueen tietolomakkeella on mainittu suojeluperusteena 13 alueella esiintyvää lintudirektiivin liitteen I lajia (taulukko 4-2). Taulukko 4-2. Haikara-aapa Vitsikko-aavan Natura-alueella esiintyvät lintudirektiivin liitteen I lajit tietolomakkeen tietojen mukaan. Laji Tieteellinen nimi Kannan koko (paria) Laulujoutsen Cygnus cygnus ei mainittu Ampuhaukka Falco columbarius 1-5 Pyy Bonasa bonasia 1-5 Metso Tetrao urogallus 1-5 Kurki Grus grus ei mainittu Kapustarinta Pluvialis apricaria 1-5 Suokukko Philmachus pugnax 11-50 Liro Tringa glareola 11-50 Varpuspöllö Glaucidium passerinum 1-5 Helmipöllö Aegolius funereus 1-5 Palokärki Dryocopus martius 1-5 Pohjantikka Picoides tridactylus 1-5 Hiiripöllö Surnia ulula 1-5 4.6 Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut Natura-tietolomakkeella on säännöllisesti esiintyvistä muuttolinnuista mainittu metsähanhi, tuulihaukka, jänkäkurppa ja mustaviklo. 4.7 Muut tärkeät kasvi- tai eläinlajit Natura-tietolomakkeella on mainittu nisäkkäistä karhu ja linnuista rantasipi, tilhi, pikkukäpylintu, isokäpylintu ja kuukkeli.

12 5. ARVIOITAVA MAAKUNTAKAAVAN ALUEVARAUS 5.1 Maakuntakaavan aluevaraus Arvioitavana hankkeena Natura-arvioinnissa on maakuntakaavaehdotukseen esitettävä Rovajärven ampumaja harjoitusalueen laajennus Lapin liiton toimittamaan aluerajauksen mukaisesti (kuva 5-1) ja tähän liittyvä Puolustusvoimien tukialue. Varsinainen ampumaja harjoitusalue, jolle Puolustusvoimien toiminta keskittyy, tullaan esittämään aluevarauksella EAH (ampumaja harjoitusalue). Ammuntojen varoalueena toimiva tukialue tullaan osoittamaan osaaluemerkinnällä eah. Tukialueen päämaankäyttöluokkana säilyy M, eli maa- ja metsätalousalue. Rajaus poikkeaa sekä alueeltaan että merkinnän ja määräysten osalta osin voimassa olevassa Itä-Lapin maakuntakaavassa esitetystä ampuma-alueen aluevarauksesta (kuva 5-2). Ehdotettu aluevaraus on pinta-alaltaan 104 537 hehtaaria ja se sijoittuu kokonaisuudessaan Haikara-aapa Vitsikko-aavan Natura-alueen ulkopuolelle. Natura-alueen luoteispuolelle esitettävä aluelaajennus on kooltaan noin 2050 hehtaaria. Kuva 5-1 Arvioitava maakuntakaavaehdotuksessa esitettävä aluevaraus ampumaja harjoitusalueelle ja osa-aluemerkinnällä eah osoitettava tukialue.

13 Kuva 5-2 Voimassa olevan Itä-lapin maakuntakaavan aluevaraus Rovajärven ampuma-alueen osalta. Nykyisen aluevarauksen kuvaus maakuntakaavassa EP-merkinnällä osoitetaan sellaisia Puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevat tai sellaiseksi suunnitellut varuskunta-, harjoitus- ja vastaavat alueet, joilla liikkuminen on rajoitettua. Uuden aluevarauksen kuvaus maakuntakaavaselostuksessa EAH-merkinnällä osoitetaan sellaiset Puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen pysyvässä käytössä olevat tai sellaiseksi suunnitellut ampuma-, harjoitus- ja vastaavat alueet, joilla liikkuminen on rajoitettua. Kaavamääräyksen mukaisesti alueen käyttöä suunniteltaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota turvallisuuteen, meluntorjuntaan, pohjavesien suojeluun, luonnon- ja ympäristöarvoihin sekä kulttuuriperintöön. Alueen käyttöä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon poronhoidon edellytykset alueella. Tukialue osoitetaan osa-aluemerkinnällä eah, johon liittyy liikkumisen rajoittaminen ammuntojen aikana. Tarkempi kaavamääräys ei ole vielä tiedossa.

14 5.2 Arvioinnin kohdentaminen Maakuntakaavakartalla esitetty aluevaraus on yleispiirteinen ja mahdollistaa hyvin erilaisia toteutustapoja ja toimintoja alueelle. Tuli- ja taisteluasemien tai maalialueiden sijaintia tai ampumasuuntia ei esitetä maakuntakaavassa, ei myöskään alueelle rakennettavien majoitus- ym. tilojen sijainteja tai tarvittavia kulkuyhteyksiä. Varovaisuusperiaatetta noudattaen tämä arviointi on laadittu siitä lähtökohdasta käsin, että aluevarauksen pinta-ala hyödynnetään ampumaja harjoitusaluetoiminnassa täysimääräisesti. Tässä arvioinnissa arvioidaan maakuntakaavassa esitettävän aluevarauksen ja osaaluemerkinnän vaikutuksia ainoastaan niiltä osin, jotka muuttuvat voimassa olevan maakuntakaavan aluevaraukseen nähden. Muutosalueista tarkastellaan Haikara-aapa Vitsikko-aavan Natura-alueen ympäristössä noin 10 km etäisyydellä olevat alueet, jotka on esitetty kuvassa 5-1. EAH-aluevaraukseen esitetään laajennuksia myös aluevarauksen länsiosaan Sodankyläntien (tie nro 4) itäpuolelle, mutta nämä alueet sijaitsevat lähimmillään noin 28 km etäisyydellä Haikaraaapa Vitsikko-aavan Natura-alueesta. Välimatkasta johtuen joten niistä ei aiheudu Naturaalueeseen kohdistuvia vaikutuksia, joten niitä alueita ei sisällytetä tähän arviointiin. 6. MAHDOLLISTEN VAIKUTUSTEN MUODOSTUMINEN 6.1 Vaikutustyypit Vaikutusarvioinnissa mahdolliset vaikutukset voidaan jakaa suoriin, epäsuoriin, kertyviin ja kasautuviin vaikutuksiin. Suorilla vaikutuksilla tarkoitetaan suoria elinympäristöihin kohdistuvia toimenpiteitä, jotka aiheuttavat näiden elinympäristöjen muuttumisen. Epäsuoria ovat vaikutukset, jotka aiheutuvat esim. vesistöön pääsevien haitta-aineiden seurauksena. Kertyvällä vaikutuksella tarkoitetaan esimerkiksi petokaloihin usean vuoden aikana kertyviä haitta-aineita. Kasautuvia vaikutuksia aiheutuu usean eri hankkeen aiheuttamista yhteisvaikutuksista, jotka yksin tarkasteltuina saattavat olla vähäisiä tai merkityksettömiä. Toissijaisilla vaikutuksilla tarkoitetaan ympäristön vuorovaikutussuhteista aiheutuvia vaikutuksia, jotka ilmenevät suoran tai epäsuoran vaikutuksen seurauksena. Ampuma- ja harjoitusalueen laajennuksesta ei aiheudu Natura-alueen luontotyyppeihin kohdistuvia suoria vaikutuksia, sillä laajennusalue ei sijoitu Natura-alueelle. Alueen laajentumisen myötä melutaso Natura-alueella kasvaa, millä voi olla suoria heikentäviä vaikutuksia Naturaalueen lajistoon. Melun vaikutus voi ilmetä myös epäsuorina vaikutuksina, mikäli se muuttaa esimerkiksi saaliseläinten käyttäytymistä tai saaliseläinten runsautta alueella. Arvioitavien vaikutusten muodostuminen on kuvattu tarkemmin luvuissa 6.2 6.6. 6.2 Pintavesiyhteyksien kautta välittyvät vaikutukset Puolustusvoimien ampumaja harjoitustoimintaan liittyy voimakasta maaperän muokkaamista ja kulumista maalialueiden ja ampuma-alueiden raivaamisen, maastoajoneuvoilla liikkumisen ja erilaisten räjähdysten vuoksi. Näiden seurauksena kiintoainesta saattaa kulkeutua pintavesiin, mikä voi aiheuttaa alapuolisessa vesistössä tilapäistä samentumista tai liettymistä. Taisteluammunnoista voi maaperään jäädä ruudeista ja räjähdeaineista jäämiä sekä ampumapaikoille että maalialueelle. Maalialueille jää lisäksi ammuksista, kranaateista ja ohjuksista sirpaleita ja muita metallikappaleita. Eniten jäämiä jää maalialueille vajaasti räjähtäneistä ammuksista. Maaperään päätyneet räjähdeaineet ja liuenneet metallit voivat periaatteessa kulkeutua pintavalunnan mukana vesistöihin. Kulkeutumiseen vaikuttavat räjähdeainejäämien kokonaismäärän lisäksi niiden pidättyminen maaperään sekä hajoamisnopeus luonnossa. Merkittävimpien räjähdeainejäämien voidaan arvioida kertyvän maalialueille. Nykyisin noin kolmannes koko ampumaja harjoitusalueesta on maalialuetta ja maalialueet jakautuvat melko tasaisesti koko ampumaja harjoitusalueen alueelle.

15 Rovajärven ampuma-alueelta otetuista pintavesinäytteistä ei ole todettu kohonneita raskasmetallipitoisuuksia tai räjähdeainejäämiä, vaan pitoisuudet olivat kaikissa näytteissä luontaisella tasolla. Pintavesinäytteissä ei ole todettu merkkejä räjähdeaineista tai niiden hajoamistuotteista. Joissain Rovajärven alueen lähteissä havaittiin merkkejä räjähdeaineista alhaisina pitoisuuksina (esim. Ramboll 2013b). Saatujen tulosten perusteella harjoittelutoiminnasta peräisin olevia aineita (raskasmetallit ja räjähteet) ei esiinny merkittävinä pitoisuuksina harjoitusalueen läheisyydessä sijaitsevissa pintavesissä. Ampuma- ja harjoitusalueella on myös majoitusalueina toimivia leirialueita. Näistä ei arvioida aiheutuvan sellaista kuormitusta, joka näkyisi alueen pintavesissä. Ampuma- ja harjoitusalueen aluevarauksen itäosa sijaitsee samalla valuma-alueella Haikaraaapa Vitsikko-aavan Natura-alueen kanssa, Javarusjoen valuma-alueen keskiosalla (valumaaluetunnus 65.352). Valuma-alueen rajat on esitetty kuvassa 6.1. Natura-alueeseen kuuluvan Korteaavan halki virtaava Vähän-Löysäkän oja saa alkunsa arvioitavan EAH-aluevarauksen itäosasta, ja se on ainoa luontainen vesistöyhteys ampumaja harjoitusalueelta Natura-alueelle. Sen lisäksi vain muutamat kaivetut ojat johtavat EAH-alueelta Natura-alueen rajalla sijaitseviin ojiin. Ampuma- ja harjoitusalueen laajennusalueen pinta-alasta (2050 ha) vain noin 50 ha sijaitsee samalla valuma-alueella Natura-alueen kanssa. Kuva 6-1 Valuma-aluejako Natura-alueen ympäristössä. Valuma-alueiden tunnuksen on merkitty kartalle sinisin numeroin.

16 6.3 Maaston kuluminen Ampuma- ja harjoitusalueella liikutaan sekä pyörä- että tela-ajoneuvoilla, sekä metsäautoteillä että maastossa. Moottoriajoneuvoin liikkuminen voi aiheuttaa merkittävää maaston kulumista, etenkin jos liikkuminen tapahtuu suoalueilla. Ampuma- ja harjoitusalueen laajennus sijoittuu lähimmillään noin kahden kilometrin etäisyydelle Natura-alueesta. Ampuma- ja harjoitusalueelta ei johda suoria metsäautotieyhteyksiä Naturaalueelle. Laajennusalue sijoittuu kokonaan Javaruksentien länsipuolelle, kun taas Natura-alue on tien itäpuolella. Välimatkasta ja tien muodostamasta selvästä rajasta johtuen on epätodennäköistä, että harjoitusten yhteydessä harhauduttaisiin ajamaan Natura-alueelle. 6.4 Melun vaikutukset Natura-alueella pesiviin lajeihin Ampuma- ja harjoitusalueen laajennuksen keskeisin häiriötekijä Natura-alueelle on todennäköisesti lisääntyvä melu. Melulla voi olla vaikutuksia suojeluperusteina mainittuihin lintulajeihin ja nisäkkäisiin. Useissa linnustoon ja muihin eläimiin kohdistuvissa melututkimuksissa nostetaan esiin myös melua aiheuttavan toiminnon visuaalisen häiriön vaikutus lajistoon, eikä näitä tekijöitä ole aina helppo erottaa toisistaan. Sekä pelkällä äänellä että visuaalisella häiriöllä on kuitenkin omat vaikutusmekanisminsa lajeihin, joten niiden vaikutukset on syytä tarkastella toisista erillään. Melun häiriövaikutus ilmenee lähinnä muutoksina eläinten käyttäytymisessä. Seuraavaksi käsitellään pääosin lintuihin kohdistuvia vaikutuksia, mutta samat mekanismit pätevät osin myös nisäkkäisiin. Linnut voivat lisääntyneen melun vuoksi käyttää enemmän aikaa esimerkiksi ympäristön tarkkailuun, varoitteluun, paikoillaan olemiseen, lentoonlähtöön valmistautumiseen tai pakenemiseen (esim. Brown ym. 1999, Goudie 2006). Tällöin jää vähemmän aikaa muihin tärkeisiin toimintoihin, kuten ruokailuun, haudontaan, poikasten lämmittämiseen tai saalistajien havainnointiin. Melu voi myös heikentää lintujen pesintämenestystä sen vuoksi, että se peittää alleen lintujen ääntelyä. Monet lintulajit puolustavat ja kuuluttavat reviiriään laulamalla tai muuten lajityypillisesti ääntelemällä. Laulavien lintujen on havaittu muuttavan lauluaan meluisissa ympäristöissä, joko nostamalla sävelkorkeutta, laulamalla lujempaa tai siirtämällä laulamista sellaiseen hetkeen, kun melua on vähemmän (esim. Parris & Schneider 2009). Muutos laulutavassa tai laulun ajoituksessa ei kuitenkaan riitä kompensoimaan melun aiheuttamaa haittaa, minkä seurauksena esimerkiksi maanteiden varsien lintukantojen on todettu kärsivän melusta (Rejnen & Foppen 2006). Ammuntojen melu vaikuttaa eri lailla eri lintulajeihin, lisäksi häiriön suuruuteen vaikuttaa mm. lintujen pesinnän vaihe ja se, ovatko linnut esimerkiksi lepäämässä vai ruokailemassa. Tutkimuksissa on havaittu erityisesti lepäilevien kahlaajalintujen pelästyvän raskaiden aseiden ääntä usean kilometrin etäisyydellä ampumapaikasta ammunnan alkaessa, mutta ruokaileviin kahlaajalintuihin ammunnan äänillä ei ole ollut vaikutusta (Smit & Visser 1993). Toisaalta päiväpetolintujen ei ole havaittu muuttavan käytöstään suurienkaan hetkellisten melutasojen aikana (Brown 1999, Grupp ym. 2010). Myös pöllöjen on havaittu sietävän melko hyvin melua ja muuta ihmisperäistä häiriötä ja suositukset pesien varoetäisyyksiksi ovat korkeintaan muutamia satoja metrejä (Delaney ym. 1999, Ruddock & Whitfield 2007). Raskaiden aseiden ja räjähteiden ääni on suurienergistä ja impulssimaista ja merkittävin taajuussisältö on usein välillä 10 300 Hz (Ramboll 2013a). Siten ammuntojen melun vaikutukset eivät ole suoraan verrattavissa esimerkiksi tieliikenteen meluun, joka on luonteeltaan tasaisempaa ja jonka merkittävin taajuussisältö on yleensä välillä 1000 4000 Hz (Davy ym. 2010, Reijnen & Foppen 2006). Lintujen laulun taajuudet painottuvat noin 1000-2000 Hz taajuuksille (Björk 2013) ja lintujen kuuloalue on noin 400 12000 hertsiä (Grubb ym. 2010). Sen vuoksi tieliikenteen melun voi olettaa häiritsevän lintuja paljon enemmän kuin matalataajuisen ampumamelun. Tieliikenteen melun on havaittu alkavan vaikuttaa negatiivisesti lintukantoihin metsäisillä alueilla jo 42-52dB(A) ja avoimilla alueilla 47dB(A) melutason kohdalla (Reijnen ym. 1996, Reijnen & Foppen 2006). Rovajärven ampuma-alueen toimintojen nykytilan mukainen päiväajan keskiäänitaso Haikaraaapa Vitsikkoaavaan Natura-alueella on noin 55-50 db (L Aeq7-22 ), ainoastaan Haikara-aavan

17 itäisimmillä osilla keskiäänitaso jää alle 50 db:n tason, ollen kuitenkin selvästi yli 45 db (Ramboll 2013a) (kuva 6-3). Keskiäänitasot: Nykytila: 60 db 55 db 50 db Laajennus: 55 db Kuva 6-3. Rovajärven ampuma-alueen nykyinen mallinnettu päiväajan keskiäänitaso (L Aeq07-22) ja laajennusalueen käyttöönoton jälkeinen 55 db keskiäänitason vyöhyke. Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alue on korostettu kuvassa vihreällä. Laajennusalueen käyttöön oton myötä keskiäänitaso Natura-alueella nousee, monin paikoin noin 5 db. Aluelaajennuksen myötä noin puolella Natura-alueesta päiväajan keskiäänitaso ylittää mallinnuksen perusteella 55 db rajan. Tätä arviointia varten on käytettävissä vain mallinnettu 55 db keskiäänitason vyöhyke, mutta kuvasta 6-3 on pääteltävissä, että koko Natura-alueella ylittyy keskiäänitaso 50 db. Ampuma- ja harjoitusalueen reuna sijaitsee laajennuksen jälkeen 0-4 km etäisyydellä Naturaalueen reunasta. Tämän arvioinnin lähtöoletusten mukaan koko EAH-aluevarauksen aluetta voidaan käyttää jatkossa raskaiden aseiden ampuma-alueena. 135 150 mm tykin laukauksen aiheuttama maksimiäänitaso (LCpeak) 0,9 6,0 km etäisyydellä on vaihdellut mittausten mukaan välillä 103 125 db (Puolustusvoimat 2005). Rovajärven ampumaja harjoitusalueen käyttöaste on vuosien 1992 2012 aikana ollut n. 135 220 vuorokautta vuodessa (Rovajärven kehittämistyöryhmä 29013). Kuukausitasolla tarkasteluna ampumaja harjoitusalueella toteutetaan ammuntoja suhteessa eniten toukokuussa ja marraskuussa, jolloin on vuosittaiset varusmiesten saapumiserien loppusodat. Tuolloin ammutaan noin 30 % kaikista alueen ammunnoista. Vähiten ammuntoja on tammikuussa ja heinäkuussa. 6.5 Visuaalisen häiriön vaikutus eläimiin Visuaalisella häiriöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä eläinten reagoimista esimerkiksi jalankulkijaan tai liikkuvaan ajoneuvoon. Tutkimuksissa lintujen on todettu pelästyvän lentoon herkimmin havaittuaan kävellen tai muuten lihasvoimalla liikkuvan ihmisen, mikäli ihmisen profiili on tunnistettavissa. Sen sijaan linnut päästävät veneellä tai autolla liikkuvan ihmisen lähemmäksi ennen lentoon lähtöä (Ruddock & Whitfield 2007, Smit & Visser 1993). Sama havainto pätee myös nisäkkäiden kohdalla. Visuaalisen häiriön vaikutus riippuu lajista, pesinnän vaiheesta ja maaston

18 peitteisyydestä. Avoimilla alueilla esimerkiksi kuovien on todettu pelästyvän ihmistä jopa 500 m etäisyydeltä (Smit & Visser 1993). Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan todettu yli kilometrin etäisyydellä liikkuvista ihmisistä tai ajoneuvoista juurikaan aiheutuvan vaikutuksia lintuihin (Ruddock & Whitfield 2007, Smit & Visser 1993). Saukko sietää melko hyvin ihmisperäistä häiriötä, mikäli elinympäristönä olevan joen tai puron rannat tarjoavat suojaa yksilöille (Prenda ym. 2001). Monin paikoin Suomessa saukkoja tavataan aivan kaupunkien ja taajamien keskusta-alueilla virtaavissa vesissä, kunhan veden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ovat saukolle ja saukon saaliseläimille sopivat. Karhun suhtautuminen ihmisiin on erittäin monimuotoista ja yksilöriippuvaista. Karhut pitävät usein ihmistä riskinä ja välttelevät tapaamisia (Ordiz ym. 2011). Tämä tapahtuu sekä pakenemalla (Moen ym. 2012) ja pysyttelemällä huomaamattomissa, paikoillaan ja vaikeakulkuisessa maastossa silloin, kun häiriöt ovat voimakkaimmillaan (Ordiz et al. 2011, Martin et al. 2010, Kaczensky 2005). Ihmisvaikutteisessa maastossa karhut liikkuvatkin öisin ja eri tavoin kuin luonnontilaisessa maastossa. Talvipesä voi sijaita jopa 100 metrin päässä kohtuullisen vilkkaasti liikennöidystä tiestä, mutta etäisyys esimerkiksi asutukseen on keskimäärin suurempi, jopa noin 6 kilometriä (Linnell et al. 2000). Karhujen on havaittu välttelevän teitä päivisin ja liikkuvan niiden läheisyydessä lähinnä öisin, ja välttelevän erityisesti raskaasti liikennöityjä teitä (Northrup et al. 2012). 6.6 Maankäytön muutosten vaikutus eläinlajeihin Tuli- ja taisteluasemien, majoitusalueiden ja näihin liittyvien rakennusten rakentaminen sekä huoltotiestö peittävät alleen alueen alkuperäistä luontoa. Myös raskaiden aseiden ammuntojen maalialueen luonto muuttuu räjähdysten vaikutuksesta. Osa Natura-alueella pesivästä linnustosta voi käyttää ruokailu- ja levähdysalueinaan myös Natura-alueiden ulkopuolisia alueita, jolloin em. maankäytön muutoksilla voi olla vaikutuksia näiden lajien elinolosuhteisiin. Vaikutus voi olla suora lajin yksilöön kohdistuva vaikutus tai heijastua epäsuorasti saaliseläinten muuttuneiden elinympäristöjen kautta. Maankäytön muutoksilla Natura-alueen läheisyydessä voi olla vaikutuksia myös suojeluperusteina mainittujen karhun ja saukon ruokailualueisiin, sillä ne voivat liikkua kymmenien kilometrien alueella.

19 7. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 7.1 Vaikutukset direktiiviluontotyyppeihin Luonnonmetsät* Luonnonmetsät luontotyyppiin ei kohdistu suoria vaikutuksia. Lähimmät luonnonmetsät sijaitsevat yli 3 km etäisyydellä ampumaja harjoitusalueen laajennuksesta ja yli kilometrin etäisyydellä Puolustusvoimien tukialueesta. Välimatkasta johtuen arvioitavista maakuntakaavan merkinnöistä ei aiheudu kasvillisuuteen tai luonnonmetsien fysikaalisiin tai kemiallisiin olosuhteisiin vaikuttavia epäsuoria muutoksia. Luonnonmetsät luontotyypin edustavuuteen vaikuttaa alueella tavattavien vanhojen metsien ilmentäjälajien runsaus. Luontotyyppioppaassa (Airaksinen & Karttunen 2001) vanhojen havu- ja sekametsien indikaattorilajeina mainitaan linnuista puukiipijä, lapintiainen, töyhtötiainen, kuukkeli, taviokuurna ja pohjantikka. Em. lajeista pohjantikka ja kuukkeli mainitaan Haikara-aapa Vitsikkoaavan tietolomakkeella esiintyvän alueella, lisäksi muutkin em. indikaattorilajit pesivät todennäköisesti alueella. Tietolomakkeella mainituista lajeista myös pyy, metso, palokärki, varpuspöllö ja helmipöllö ovat tyypillisesti runsaimmillaan vanhoissa luonnonmetsissä. Ampuma- ja harjoitusalueen laajentumisen myötä melu Natura-alueella lisääntyy ja tämän on arvioitu voivan heikentää kaikkien em. lintulajien elinoloja alueella (ks. tarkemmin luvut 7.3 ja 7.5). Koska luonnonmetsät luontotyypille ominainen indikaattorilajisto saattaa heikentyä arvioitavan hankkeen johdosta, myös itse luontotyypin voi arvioida heikentyvän. Luontotyypin heikentymistä ei voi kuitenkaan pitää merkittävänä, sillä lintuja merkittävämpiä vanhan metsän indikaattoreita ovat erilaiset lahopuu- tai palojatkumoista riippuvaiset jäkälät, sammaleet, sienet, kovakuoriaiset ja muut hyönteiset, eikä näihin kohdistu negatiivisia vaikutuksia. Puolustusvoimien harjoittelun lisääntymisen myötä pienialaiset maasto- ja metsäpalot Natura-alueen läheisyydessä voivat lisääntyä, mikä hyödyttää metsäpaloista riippuvaisen lajiston elinoloja Natura-alueen ympäristössä. Luontotyyppiin luonnonmetsät kohdistuvat heikentävät vaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan vähäisiksi. Aapasuot Aapasuot luontotyyppiin ei kohdistu suoria vaikutuksia. Natura-alueeseen kuuluvan Korteaavan länsi- ja lounaispuolelle sijoittuvaa EAH-aluevarausta supistetaan noin 125 hehtaaria. Ampumaja harjoitusalueen laajennusalueelta lähin Natura-alueen aapasuo on Haikara-aavan länsiosa. joka sijaitsee noin kahden kilometrin etäisyydellä. Ampuma- ja harjoitusalueelta aapasoihin kohdistuvat vaikutukset voisivat välittyä pintavesien valunnan määrässä tai laadussa tapahtuvien muutosten kautta. Laajennusalueen pinta-alasta (2050 ha) vain noin 50 ha sijaitsee samalla valuma-alueella Natura-alueen kanssa. Tältä Pelkosenniemen kunnassa sijaitsevalta alueelta vedet valuvat Vähän-Löysäkän ojan kautta Naturaalueeseen kuuluvalle Korteaavalle. Vesistöyhteyttä pitkin laajennusalueelta Natura-alueelle on noin 5 km. Koska EAH-aluevarauksen laajennus sijoittuu vain pieneltä osin Natura-alueelle johtavan ojan latvaosiin, alueella tehtävillä toimilla ei arvioida olevan merkittäviä Natura-alueen vesitaloutta muuttavia vaikutuksia. Puolustusvoimin tukialue sijoittuu kokonaan eri valumaalueelle Natura-alueen kanssa ja näiden välistä kulkeva Javaruksentie toimii vedenjakajan. Valuma-aluetarkastelun perusteella arvioitavista maakuntakaavan merkinnöistä ei arvioida aiheutuvan epäsuoria muutoksia aapasuot luontotyyppiin. Pikkujoet ja purot Natura-alueen ainoa pikkujoet ja purot luontotyyppiin kuuluva vesistö on Metsähallituksen inventoinnin perusteella Haikara-aavalta alkunsa saava Katosoja. Ampuma- ja harjoitusalueen laajennusalueelta tai Puolustusvoimien tukialueelta ei ole vesistöyhteyttä Katosojaan. Tämän vuoksi luontotyyppiin ei aiheudu suoria tai epäsuoria vaikutuksia.

20 Humuspitoiset lammet ja järvet Natura-alueen ainoat humuspitoiset lammet ja järvet luontotyyppiin kuuluvat vesistöt ovat Metsähallituksen inventoinnin perusteella Haikara-aavan pohjoispuolella Natura-alueen rajalla sijaitsevat kaksi nimetöntä lampea ja Natura-alueen eteläosassa sijaitseva Vähä Liittolampi. Ampuma- ja harjoitusalueen laajennusalueelta tai Puolustusvoimien tukialueelta ei ole vesistöyhteyttä näihin lampiin. Tämän vuoksi luontotyyppiin ei aiheudu suoria tai epäsuoria vaikutuksia. Johtopäätökset hankkeen vaikutuksista direktiiviluontotyyppeihin: Arvioitavista maakuntakaavan merkinnöistä ei arvioida aiheutuvan suoria vaikutuksia Haikaraaapa Vitsikko-aavan suojeluperusteina mainittuihin luontotyyppeihin. Epäsuorina vaikutuksina luonnonmetsät luontotyyppiin saattaa kohdistua vähäinen heikennys, mikäli vanhan metsän tyypilliset lintulajit häiriytyvät lisääntyvästä melusta. 7.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin Saukkojen elinpiirit ovat laajoja, ne liikkuvat vuorokaudessa 2-4 kilometriä, joskus jopa toistakymmentä kilometriä. Saukkonaaraan elinpiiri on tavallisesti 20 40 km erilaisia vesistöreittejä - jokia, pikkulampia ja puroja (Sulkava 2007). Saukot ovat sidoksissa vesiympäristöön, mutta liikkuvat vesistöjen välillä myös maata pitkin. Aluevarauksesta saukkoihin mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat melusta ja lisääntyvästä ihmistoiminnasta. Lisääntyvä ihmistoiminta Natura-alueen läheisyydessä voi vaikuttaa saukkojen käyttämiin kulkureitteihin ja mahdollisesti aiheuttaa elinalueiden siirtymisiä. Naturaalueelta on Vähän Löysäkän ojaa seuraten noin 5 km matkaa ampumaja harjoitusalueen laajennukselle, joten saukkojen liikkuminen Natura-alueen ja ampuma-alueen välillä on mahdollista. Lisäksi laajennusalueella sijaitsee Hilkunalammesta luoteeseen laskeva Hilkunaoja, joka saattaa soveltua saukon elinympäristöksi. Natura-alueen merkittävimmät joet, ojat ja purot sijoittuvat kuitenkin kokonaan Natura-alueelle tai sitä ympäröiville metsätalousalueille, joten ampumaja harjoitusalueen laajennuksen merkitys Natura-alueen saukkopopulaatiolle on todennäköisesti hyvin vähäinen. Laajennusalueella sijaitsevat ojat ja purot ovat virtaamaltaan vähäisiä latvapuroja, eikä niiden varsilla todennäköisesti sijaitse saukon pesäpaikkoja, vaan nämä purot toimivat korkeintaan saalistusalueina tai kulkureitteinä. Vesiympäristön huippupetona saukko on erityisen altis ympäristömyrkyille. Rovajärven ampuma-alueelta otetuista pintavesinäytteistä ei ole todettu kohonneita raskasmetallipitoisuuksia tai räjähdeainejäämiä, vaan pitoisuudet olivat kaikissa näytteissä luontaisella tasolla (Ramboll 2013b). Saatujen tulosten perusteella harjoittelutoiminnasta peräisin olevia aineita ei esiinny merkittävinä pitoisuuksina harjoitusalueen läheisyydessä sijaitsevissa pintavesissä. Tästä johtuen arvioidaan, ettei ampumaja harjoitusalueen toiminnasta aiheudu saukkoihin vaikuttavaa raskasmetallikuormitusta. Puolustusvoimien tukialueelle ei sijoitu saukkoon vaikuttavia toimintoja. Ihmisten liikkumista alueella rajoitetaan jatkossa nykyistä enemmän ammuntojen aikana, millä voi olla saukon kannalta positiivisia vaikutuksia. Johtopäätökset hankkeen vaikutuksista luontodirektiivin liitteen II lajeihin Ainoa Natura-alueen suojeluperusteena mainittu liitteen II laji on saukko. Lisääntyvä ihmistoiminta ampumaja harjoitusalueella voi aiheuttaa vähäisiä muutoksia saukkojen mahdollisesti käyttämiin alueisiin. Tämän ei kuitenkaan arvioida heikentävän saukon elinolosuhteita Naturaalueella merkittävästi, sillä saukon kannalta merkittävimmät purot ja joet sijaitsevat ampumaja harjoitusalueen laajennuksen ulkopuolella. 7.3 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin 7.3.1 Muutokset elinympäristöissä Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alueen suojeluperusteina mainituista lintudirektiivin I- liitteen lajeista metsolla ja ampuhaukalla voi olla niin laajat reviirit, että liikkuvat myös ampumaja harjoitusalueen laajennuksella tai puolustusvoimien tukialueella.

21 Metsolla koiraiden soidinpaikat sijaitsevat 2-3 km etäisyydellä toisistaan ja naaraiden eli koppeloiden reviirit sijaitsevat usein näiden soidinpaikkojen välialueilla (Helle ym. 1999). Koska ampumaja harjoitusalueen laajennus sijaitsee lähimmillään noin 2 km etäisyydellä Naturaalueesta ja tukialue noin kilometrin etäisyydellä, Natura-alueen reunaosien metsot saattavat liikkua myös maakuntakaavassa esitettävien uusien aluevarausten alueella. Tukialueelle ei sijoitu muutoksen jälkeen nykyiseen metsätalouskäyttöön verrattuna uusia toimintoja. Ihmisten liikkumista alueella rajoitetaan jatkossa nykyistä enemmän ammuntojen aikana, mikä saattaa vähentää linnuille aiheutuvaa häiriötä. Ampuma- ja harjoitusalueen laajennusta lähin osa Natura-alueesta on puutonta aapasuota, joka soveltuu heikosti esimerkiksi metsonaaraan pesimäalueeksi. Natura-alueella metson elinympäristöt keskittyvät todennäköisesti puustoisille soille ja näiden välisille vanhan metsän saarekkeille. Tällaisilta alueilta on jo vähintään kolme kilometriä ampumaja harjoitusalueen laajennukselle, joten metsoon kohdistuvat suorat vaikutukset voidaan arvioida vähäisiksi. Ampuhaukan saalistusalueen laajuus on pohjoisamerikkalaisissa tutkimuksissa vaihdellut 13 ja 60 km 2 välillä (Becker & Sieg 1987, Sodhi & Oliphant 1992). Säännönmuotoiseksi ympyräreviiriksi muutettuna tämä tarkoittaa saalistusalueen sijoittumista 2 4,5 km etäisyydelle pesäpaikasta. Natura-alueella ampuhaukat pesivät todennäköisesti soiden keskellä olevissa metsäsaarekkeissa tai yhtenäisemmillä vanhan metsän alueilla. Tällaisilta paikoilta on vähintään kolme kilometriä ampumaja harjoitusalueen laajennukselle. Koska ampuhaukan reviirien tarkat sijainnit ja niiden laajuudet eivät ole tiedossa, varovaisuusperiaatteen mukaisesti on arvioitava, että ainakin osa laajennusalueesta on jonkin ampuhaukan reviirillä. Ampuma-aluetoiminta saattaa vähentää ampuhaukan saaliiksi kelpaavia varpuslintuja tältä alueelta ja ihmisten oleilu alueella voi häiritä ampuhaukkojen saalistusta. Ampuma-alueen laajennuksen osuus Natura-alueella pesivän ampuhaukan reviiristä on kuitenkin enimmilläänkin vain pieni osa ja vaikutus kohdistuu todennäköisesti enintään yhteen ampuhaukkapariin. Tämän perusteella arvioitavista maakuntakaavan merkinnöistä saattaa aiheutua lieviä negatiivisia vaikutuksia Natura-alueella pesiville ampuhaukoille saalistusalueiden heikentyneen laadun vuoksi. 7.3.2 Melu On mahdollista, että osa Natura-alueen linnuista häiriintyy ammuntojen ja maastoharjoitusten aiheuttamasta melusta. Etenkin toukokuun vilkas harjoitusjakso ajoittuu useiden lintujen pesinnän kannalta kriittiseen haudontavaiheeseen, jolloin emolintujen häiriintyminen voi lisätä pesinnän epäonnistumisen riskiä. Tieliikenteen melun on havaittu alkavan vaikuttaa negatiivisesti lintukantoihin metsäisillä alueilla jo 42-52dB(A) ja avoimilla alueilla 47dB(A) keskiäänitason kohdalla. Nykytilannetta kuvaavien keskiäänitason vyöhykkeiden perusteella koko Natura-alueella ylittyy nykyisin 47 db keskiäänitaso (kuva 6-3). Voimakkain keskiäänitaso on nykyisin Natura-alueen lounaisosassa, jossa se on kuvasta tulkiten noin 53 54 db(a). Aluelaajennuksen jälkeen keskiäänitaso Natura-alueella on (kuvasta tulkiten) 57 58 db(a) ja matalimmillaan arviolta 50 db. Muutos keskiäänitasossa on noin 4-5 db(a). Keskiäänitason nousulla voi olla vaikutusta Natura-alueella pesivistä lajeista etenkin sellaisiin, joiden reviirin varaaminen ja puolustaminen perustuu lauluun tai muuhun laulua vastaavaan ääntelyyn (esimerkiksi tikoilla rummutus). Suojeluperusteena mainituista lajeista tällaisia ovat pyy, metso, kapustarinta, liro, palokärki, pohjantikka, hiiripöllö, varpuspöllö ja helmipöllö. Lisäksi Natura-alueella pesivien metsojen soidinalueet voivat sijaita alueilla, joissa keskiäänitaso on edellä mainittua korkeampikin. Keskiäänitason lisäksi on otettava huomioon impulssimaisen melun (laukaukset, räjähdykset) aiheuttamat pelästymisreaktiot. Hetkellisestä maksimiäänenpaineesta Natura-alueella ei ole käytettävissä mittaus- tai mallinnustuloksia, mutta muualla tehtyjen mittausten perusteella se ylittää jo nykyisin ainakin toisinaan 100 db (LCpeak) arvon (Puolustusvoimat 2005). Aluelaajennuksen myötä ampumapaikat ja myös maalialueet voivat siirtyä lähemmäs Natura-aluetta, jolloin myös hetkelliset maksimiäänenpaineet alueella voivat kasvaa. Vaikutus on suurin Haikaraaavalla. Etenkin lepäilevien kahlaajalintujen on todettu pelästyvän raskaiden aseiden ääntä ammunnan alkaessa. Natura-alueen suojeluperusteina on mainittu kolme kahlaajalajia, kapustarinta, suokukko ja liro. Lisäksi muutkin alueen suojeluperusteina mainitut lajit saattavat pelästyä etenkin ammuntojen alkaessa. Suojeluperusteena mainituista lajeista ampuhaukka on todennä-

22 köisesti vähiten herkkä lisääntyvälle melulle, sillä petolintujen on havaittu sietävän hyvin voimakkaitakin ääni-impulsseja. Edellä mainituista mahdollisesti häiriytyvistä lajeista ei ole käytettävissä tutkimuksia, joissa olisi lajikohtaisesti selvitetty nimenomaan ampuma-aluetoiminnasta aiheutuvan melun vaikutuksia lajien pesintään. Aluelaajennuksen myötä melun laatu (taajuus, impulssimaisuus, vuosittainen toistuvuus) ei merkittävästi muutu nykytilanteeseen nähden, ainoastaan hetkelliset äänenpainetasot ja keskiäänitasot nousevat. Natura-alueen linnusto on todennäköisesti jo sopeutunut alueella vallitsevaan äänitasoon ja Puolustusvoimien harjoitustoiminnan ääniin, jolloin melun lisääntymisen vaikutus ei ole yhtä suuri kuin tilanteessa, jossa rauhallinen elinympäristö häiriytyy. Useiden Natura-alueen suojeluperusteena mainittujen lintulajien elinoloihin saattaa kohdistua vähäinen heikennys lisääntyvän melun vuoksi. Millekään yksittäiselle lajille muutoksen ei arvioida kuitenkaan aiheuttavan vähäistä suurempaa haittaa, sillä aluevarauksen laajennus ei muuta nykytilanteessa vallitsevan melun taajuutta tai muuta laatua, melun kestoa tai vuodenaikaista ajoittumista. 7.3.3 Visuaalisen häiriön vaikutus Ampuma- ja harjoitusalueen laajentumisen myötä myös ihmisten liikkuminen alueella lisääntyy. Koska laajennusalueelta on kuitenkin matkaa vähintään kaksi kilometriä Natura-alueella ja välialue on puustoista, Natura-alueella sijaitsevilla pesäpaikoilla oleville tai lepäileville linnuille ei aiheudu visuaalista häiriötä ihmisten liikkumisesta. Laajennusalueella ruokailevat linnut saattavat kuitenkin häiriytyä ihmisten lisääntyvästä liikkumisesta alueella. Suojeluperusteena mainituista lajeista alueella saattaa olla merkitystä ainoastaan ampuhaukan saalistusalueena. Laajennusalueen merkitys Natura-alueen ampuhaukoille on kuitenkin vähäinen, eikä ampuhaukka ole erityisen ihmisarka laji. Tämän perusteella visuaalisella häiriöllä ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteina mainituille lintulajeille. Johtopäätökset hankkeen vaikutuksista lintudirektiivin liitteen I lajeihin: Ampuma- ja harjoitusalueen laajennus ja sen mahdollistama ampumisalueiden ja maalialueiden tulo lähemmäs Natura-aluetta nostaa Natura-alueen keskiäänitasoa ja hetkellisiä maksimiäänenpaineita. Vaikutus kohdistuu koko Natura-alueelle, ja se saattaa heikentää suojeluperusteena mainituista lintudirektiivin I-liitteen lajeista kaikkien muiden paitsi ampuhaukan pesintää alueella. Suojeluperusteena mainituista lajeista ampuhaukka ja metso saattavat liikkua Naturaalueen ja ampumaja harjoitusalueen laajennuksen alueella, jolloin siellä lisääntyvä ihmistoiminta voi häiritä niitä lajeja. Vaikutus metsoon ja ampuhaukkaan arvioidaan kuitenkin tältä osin vähäiseksi ja vain muutamiin yksilöihin kohdistuvaksi. Lintudirektiivin I-liitteen lajeihin kohdistuvat heikentävät vaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan vähäisiksi. 7.4 Vaikutukset alueella säännöllisesti esiintyviin muuttolintuihin Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alueen suojeluperusteina mainitaan alueella säännöllisesti esiintyvistä, lintudirektiivin liitteeseen I kuulumattomista muuttolinnuista metsähanhi, tuulihaukka, jänkäkurppa ja mustaviklo. Todennäköisesti nämä kaikki lajit myös pesivät Naturaalueella. Mainittuihin muuttolintulajeihin kohdistuvat vaikutukset ovat samankaltaiset kuin edellisessä luvussa kuvatut lintudirektiivin I-liitteen lajeihin kohdistuvat vaikutukset. Metsähanhi, jänkäkurppa ja mustaviklo voivat häiriintyä Natura-alueella nousevasta keskiäänitasosta ja etenkin alueella muutolla levähtäessä ne voivat pelästyä voimakkaita impulssimaisia ääniä ammunnan alkaessa. Toinen vuosittaisista pääharjoitusjaksoista Rovajärvellä on toukokuussa, jolloin kaikkien edellä mainittujen lajien kevätmuutto Lapissa on yhä käynnissä. Tuulihaukan reviirien laajuudet ja saalistusalueet ovat edellisessä luvussa käsitellen ampuhaukan kaltaiset. Sen vuoksi ampumaja harjoittelualueen laajennus saattaa kuulua Naturaalueella pesivän tuulihaukan saalistusalueeseen.

23 Johtopäätökset hankkeen vaikutuksista alueella säännöllisesti esiintyviin muuttolintuihin: Vaikutukset muuttolintuihin ovat samankaltaiset kuin edellisessä luvussa kuvatut lintudirektiivin liitteen I lajeihin kohdistuvat vaikutukset. Suojeluperusteena mainituista muuttolinnuista metsähanhi, jänkäkurppa ja mustaviklo voivat häiriintyä Natura-alueen nousevasta melutasosta. Vaikutus lajien pesimäkantoihin arvioidaan vähäiseksi, mutta muuttoaikoina, erityisesti kevätmuuton aikana, häiriövaikutus voi olla kohtalainen nykytilanteeseen verrattuna. Alueella säännöllisesti esiintyviin muuttolintuihin kohdistuvat heikentävät vaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan vähäisiksi tai kohtalaisiksi. 7.5 Vaikutukset uhanalaisiin ja muihin huomionarvoisiin lajeihin Karhuilla, kuten muillakin suurpedoilla, on laajat elinpiirit ja lajien pesäpaikkojen sijainnit tunnetaan yleisesti varsin huonosti. Karhujen elinpiiri saattaa olla useita kymmeniä neliökilometrejä. Lisääntyvä ihmistoiminta Natura-alueen läheisyydessä voi vaikuttaa karhujen käyttämiin kulkureitteihin ja mahdollisesti aiheuttaa elinalueiden siirtymisiä. Karhut karttavat yleisesti ottaen alueita, joissa ihmisperäinen häiriö on voimakasta. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että karhut myös sopeutuvat ihmisperäiseen häiriöön joko valitsemalla alueen sisällä vaikeammin saavutettavia pesäpaikkoja tai muuttamalla käyttäytymistään niin, että ne liikkuvat öisin tai muuten alhaisemman häiriön aikoina alueilla, joilla muutoin on liian korkea häiriötaso (Martin ym. 2010). Rovajärven ampumaja harjoitusalueella on ollut jo kauan runsaasti melua tuottavaa toimintaa, joten lähialueen karhut ovat todennäköisesti jo sopeutuneet siihen, tai siirtyneet kauemmas. EAH-aluevarauksen laajennukset Natura-alueen läheisyydessä ovat Rovajärven koko aluevaraukseen laajuuteen nähden melko vähäisiä, vain noin 2 %. Natura-alueella vallitseva keskiäänitaso (melu) nousee kuitenkin mallinnuksen mukaan suurella osalla Natura-aluetta yli 55 db:n rajan. Tällä voi olla vähäisiä kielteisiä vaikutuksia erämaisia ja rauhallisia alueita suosivalle karhulle. Suurin vaikutus karhuun aiheutuu nykyisen aluevarauksen sisällä tapahtuvista toiminnan muutoksista, kuten ampumaharjoitusten määrän ja keston muutoksista ja ajoittumisesta eri vuodenaikoihin. Muut tietolomakkeella mainitut huomionarvoiset lajit ovat lintuja: rantasipi, tilhi, pikkukäpylintu, isokäpylintu ja kuukkeli. Nämä kaikki lajit kuuluttavat reviiriään laulamalla, joten Natura-alueen keskiäänitason nousu saattaa häiritä niitä. Melun vaikutukset näihin lajeihin ovat samanlaiset kuin luvussa 7.3.2 kuvatut lintudirektiivin I-liitteen lajeihin kohdistuvat vaikutukset. 8. VAIKUTUKSET NATURA-ALUEEN EHEYTEEN Eheydellä ja koskemattomuudella tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura verkostoon (Söderman 2003 ja Byron 2000). Ampuma- ja harjoitustoiminnan tuottama melu on keskeisin Haikara-aapa-Vitsikkoaavan Natura-alueeseen vaikuttava tekijä. Aluelaajennuksen myötä melukuormitus Natura-alueella kasvaa. Melun vaikutus yksittäisten suojeluperusteena mainittujen lintulajien kannalta arvioitiin vähäiseksi tai enintään kohtalaiseksi, mutta vaikutus kohdistuu suureen osaan suojeluperusteina mainituista lajeista ja laaja-alaisesti koko Natura-alueelle. Melu saattaa aiheuttaa myös vähäisen heikennyksen suojeluperusteena olevan luontotyypin luonnonmetsät laatuun, mikäli luontotyypille ominaisten lintulajien pesimäkannat laskevat. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti arvioituna useat vähäiset heikennykset suojeluperusteena mainittuihin lajeihin ja yhteen luontotyyppiin voivat heikentää Natura-alueen eheyttä kohtalaisesti. Meluhaittoja on mahdollista lieventää ampumaja harjoitusalueen tarkemman suunnittelun yhteydessä, jolloin vaikutus Natura-alueen eheyteen jää vähäiseksi.

24 9. YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA Haikara-aapa - Vitsikkoaavan Natura-alueen läheisyydessä ei ole tiedossa muita hankkeita, joiden kanssa ampumaja harjoitusalueen laajennuksesta voisi aiheutua yhteisvaikutuksia. Maakuntakaavassa Haikara-aapa - Vitsikkoaavan Natura-alueen läheisyyteen ei ole osoitettu muita sellaisia aluevarauksia, joista aiheutuisi todennäköisiä Natura-alueeseen kohdistuvia vaikutuksia. 10. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN Haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää aluevarauksen pinta-alan pienentämisellä sekä Puolustusvoimien toimintojen tarkemmalla suunnittelulla sekä melua tuottavien harjoitusten keskittämisellä lintujen pesimäkauden ja muuttokauden ulkopuolelle. Raskaiden aseiden melu on pienitaajuisena ja impulssimaisena meluna vaikeasti torjuttavissa. Maavalleilla ja erilaisilla meluseinillä voidaan vaimentaa melua yleensä vain 1-4 db 1-5 kilometrin etäisyydellä (Puolustusvoimat 2005). Ampumasuuntien suunnittelu ja tuliasemien ja maalialueiden sijoittelu Natura-alueen läheisyydessä vaikuttaa myös Natura-alueen melualtistukseen. Natura-aluetta lähimmän alueen ammuntojen keskittäminen muutto- ja pesimäkausien ulkopuolelle on luultavasti tehokkain keino melualtistuksen vähentämiseen. Tämä arviointi on maakuntakaavatasolla laadittu yleispiirteisen aluevarauksen perusteella varovaisuusperiaatteita noudattaen. Vaikutusten kohdentuminen on arvioitavissa yksityiskohtaisemmin, kun käytössä on tarkemmat suunnitelmat tuliasemien ja maalialueiden sijoittumisesta uuden aluevarauksen käyttöönoton myötä. 11. VAIKUTUKSET MUIHIN NATURA-ALUEISIIN Arvioitavista maakuntakaavan merkinnöistä johtuvat muutokset rajoittuvat laajennusalueiden lähialueille muutamien kilometrien etäisyydelle. Ampuma- ja harjoitusalueen laajennusten läheisyydessä ei sijaitse Haikara-aapa - Vitsikkoaavan Natura-alueen lisäksi muita Natura-alueita, joihin aluevarauksesta voisi kohdistua vaikutuksia. 12. VAIKUTUSTEN SEURANTA Tämän arvioinnin suurimmat epävarmuudet liittyvät siihen, että Puolustusvoimien toiminnan muutokset Haikara-aapa Vitsikko-aavan Natura-alueen läheisyydessä aluelaajennuksen jälkeen eivät ole tiedossa, lisäksi Natura-alueen linnustosta ei ole käytettävissä kattavia seurantatai kartoitustietoja. Vaikutusten todentamiseksi ja mahdollisten tarkempien lievennyskeinojen suunnittelemiseksi tärkeitä seurattavia asioita olisivat mm. seuraavat asiat: Saukon esiintyminen ampumaja harjoitusalueen laajennusalueella Metson soidinpaikkojen selvittäminen ja seuranta ampumaja harjoitusalueen laajennusalueen ja Natura-alueen välisellä alueella Natura-alueen pesimälinnuston seuranta etenkin Vitsikkoaavalla, Korteaavalla ja Haikara-aavalla Alueella lepäilevän muuttolinnuston käyttäytymisen seuranta ammuntojen ja harjoitusten aikana Todellisten melutasojen mittaaminen Natura-alueella erityyppisten harjoitusten aikana

25 13. JOHTOPÄÄTÖKSET Rovajärven ampumaja harjoitusalueen laajennuksesta ja siihen liittyvästä Puolustusvoimien tukialueesta ei arvioida aiheutuvan suoria vaikutuksia Haikara-aapa Vitsikko-aavan Naturaalueen suojeluperusteina mainittuihin luontotyyppeihin. Epäsuorina vaikutuksina luonnonmetsät luontotyyppiin saattaa kohdistua vähäinen heikennys, mikäli vanhan metsän tyypilliset lintulajit häiriytyvät lisääntyvästä melusta. Natura-alueen suojeluperusteena mainitun luontodirektiivin II-liitteen lajin saukon elinympäristöön saattaa kohdistua vähäisiä muutoksia lisääntyneen ihmistoiminnan vuoksi. Häiriön ei kuitenkaan arvioida heikentävän saukon elinolosuhteita Natura-alueella merkittävästi, sillä saukon kannalta merkittävimmät purot ja joet sijaitsevat ampumaja harjoitusalueen laajennuksen ulkopuolella. Ampuma- ja harjoitusalueen laajennus ja sen mahdollistama ampumisalueiden ja maalialueiden tulo lähemmäs Natura-aluetta nostaa Natura-alueen keskiäänitasoa ja hetkellisiä maksimiäänenpaineita. Vaikutus kohdistuu koko Natura-alueelle ja se saattaa heikentää suojeluperusteena mainituista lintudirektiivin I-liitteen lajeista kaikkien muiden paitsi ampuhaukan pesintää alueella. Lisäksi ampumaja harjoitusalueen laajennuksen alueella saattaa sijaita ampuhaukan saalistusalueita ja metson soidinalueita, jolloin siellä lisääntyvä ihmistoiminta voi häiritä näitä lajeja. Vaikutus arvioidaan kunkin lajin osalta enintään vähäiseksi. Alueella levähtävistä suojeluperusteena mainituista muuttolinnuista lisääntyneen melun arvioidaan vaikuttavan vähän tai enintään kohtalaisesti metsähanheen, jänkäkurppaan ja mustavikloon. Arvioitavien maakuntakaavamerkintöjen lisäksi Haikara-aapa Vitsikko-aavan Natura-alueen suojeluperusteisiin ei kohdistu muista hankkeista aiheutuvia yhteisvaikutuksia. Edellä esitetyn perusteella voidaan arvioida, että maakuntakaavassa osoitettavat Rovajärven ampumaja harjoitusalueen laajennus tai Puolustusvoimien tukialue eivät merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Haikara-aapa Vitsikkoaapa on sisällytetty osaksi Natura 2000-verkostoa. Lahdessa 30. päivänä lokakuuta 2015 RAMBOLL FINLAND OY Tarja Ojala FM, biologi Jussi Mäkinen FM, ympäristöekologi

26 14. KIRJALLISUUS Airaksinen O. & Karttunen K. 2001. Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. 2. painos. Suomen ympäristökeskus. 194 s. Becker, D. M. & Sieg, C. H. 1987: Homerange and habitat utilization of breeding male Merlins, Falco columbarius, in southeastern Montana. Canadian Field-Naturalist 10(3): 398-403. Björk, E. 2013: Lintujen äänien kuuluvuusmatkat. Kuopion yliopisto. Raportti. Brown, B.T., Mills, G.S., Powels, C., Russell, W.A., Therres, G.D. & Pottie, J.J. 1999: The Influence of Weapons-Testing Noise on Bald Eagle Behavior. Journal of Raptor Research. 33:227-232. Byron, H. 2000: Biodiversity impact. Biodiversity and Environmental Impact Assessment: A Good Practice Guide for Road Schemes. The RSPB, WWF-UK, English Nature and the Wildlife Trusts, Sandy. Davy, J. L. 2004: Insulating buildings against transport noise. Proceeding of acoustics. 3-5 Nomeber 2004. Gold Coast, Australia. Raportti. 8 s. Delaney, D.K., Grubb, T.G., Beier, P., Pater, L.L. & Reiser, M.H. 1999: Effects of Helicopter Noise on Mexican Spotted Owls. The Journal of Wildlife Management 63(1):60-76. Goudie, R.I. 2006: Multivariate behavioural response of harlequin ducks to aircraft disturbance in Labrador. Environmental Conservation 33(1):28 35. Grubb, T.G., Delaney, D.K., Bowerman, W.W. & Wierda, M.R. (2010): Golden Eagle indifference to heli-skiing and military helicopters in northern Utah. Journal of Wildlife Management 74:1275-1285. Helle, P., Linden, H., Aarnio, M. & Timonen, K. 1999: Metso ja metsien käsittely, tietoa käytännön metsätaloudelle. Metsähallituksen julkaisuja 20. Edita Oy, helsinki. 25 s. Jokimäki, J. & Kaisanlahti-Jokimäki, M.-L. 2015: Lapin tärkeät lintualueet. Arktisen keskuksen tiedotteita 61. 47 s. Kaczensky, P., Huber, D., Knauer, F., Roth, H., Wagner, A., Kusak, J. 2005: Activity patterns of brown bears (Ursus arctos) in Slovenia and Croatia. Journal of Zoology 269:474-485. Linnell, J., Swenson, J., Andersen, R., Barnes, B. 2000: How vulnerable are denning bears to disturbance? Wildlife Society Bulletin 28:400-413. Luonnonsuojelulaki 1096/1996 Martin, J, Basille, M., Van Moorter, B., Kindberg, J., Allainé, D. & Swenson, J. E. 2010: Coping with human disturbance: spatial and temporal tactics of the brown bear (Ursus arctos). Canadian Journal of Zoology 88:875-883. Moen, G., Støen, O.-G., Sahlén, V., Swenson, J. 2012: Behaviour of Solitary Adult Scandinavian Brown Bears (Ursus arctos) when Approached by Humans on Foot. PLOS One. DOI: 10.1371/journal.pone.0031699 Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2 päivänä huhtikuuta 1979 luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta Northrup, J., Pitt, J., Muhly, T., Stenhouse, G., Musiani, M., Boyce, M. 2012: Vehicle traffic shapes grizzly bear behaviour on a multiple-use landscape. Journal of Applied Ecology 49:1159-1167. Ordiz, A., Støen, O.-G., Delibes, M., Swenson, J. 2011 : Predators or prey? Spatio-temporal discrimination of human-derived risk by brown bears. Oecologia 166:59-67. Parris, K. M. & Schneider, A. 2009: Impacts of Traffic Noise and Traffic Volume on Birds of Roadside Habitats. Ecology and Society 14(1):29.

27 Prenda, J., López-Nieves, P. & Bravo, R. 2001: Conservation of otter (Lutra lutra) in a Mediterranean area: the importance of habitat quality and temporal variation in water availability. Aquatic Conservation: Marine and Freshwater Ecosystems. Vol 11(5):343 355. Puolustusvoimat 2005: Raskaiden aseiden ja räjähteiden aiheuttaman ympäristömelun arviointi. Puolustusvoimien ohje. 48 s. Ramboll 2013a: Puolustusvoimien ampumaja harjoitusalueet. Melulle altistuvien analyysi. Raportti. 6s. + liitteet. Ramboll 2013b: Rovajärven ampumaja harjoitusalueen ympäristöselvitys. 45 s. Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A. & Mannerkoski I (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Reijnen, R. & Foppen, R. 2006: Impact of road traffic on breeding bird populations. Julkaisussa: The Ecology of Transportation: Managing Mobility for the Environment Environmental Pollution. 10:255 274. Reijnen, R., Foppen, R. & Meeuwsen, H. 1996: The effects of traffic on the density of breeding birds in Dutch agricultural grasslands. Biological Conservation 75: 255-260. Rovajärven kehittämistyöryhmä 2013: Rovajärven kehittämistyöryhmän loppuraportti. Raportti. 55 s. Ruddock, M. & Whitfield, D.P. (2007): A Review of Disturbance Distances in Selected Bird Species. A report from Natural Research (Projects) Ltd to Scottish Natural Heritage. 181 s. Smit, C.J. & Visser, G.J.M. 1993: Effects of disturbance on shorebirds: a summary of existing knowledge from the Dutch Wadden Sea and Delta area. Wader Study Group Bulletin 68:6-19. Sodhi, N. S. & Oliphant, L. W. 1992: Hunting Ranges and Habitat Use and Selection of Urban- Breeding Merlins. The Condor 1994:743-749. Sulkava, R. 2007: Snow tracking: a relevant method for estimating otter Lutra lutra populations. - Wildl. Biol. 13: 208-218. Suomen Eliölajit -tietojärjestelmä. Suomen Ympäristökeskuksen OIVA-tietopalvelu (suojelualuerajaukset) Söderman T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen Ympäristökeskus. 196 s.