AGONISMI JA INSTITUTIONAALINEN EPÄSELVYYS

AGONISMI JA INSTITUTIONAALINEN EPÄSELVYYS Demokratiateoriat ja osallistumisen tarkoitus yhdyskuntasuunnittelun teorioiden kehityksessä ja kaupunkien käytännöissä Raine Mäntysalo Aalto-yliopisto Rakennetun ympäristön laitos

Tutkimusasetelma (KAUPUNGIN- OSIEN) OSALLISTUMIS- JÄRJESTELYT DEMOKRATIA- TEORIA 5 SUURIMMASSA KAUPUNGISSA SUUNNITTELU- TEORIA Tampere Turku Espoo Vantaa Helsinki 26.1.2017 Raine Mäntysalo 2

Paradigmasiirtymät DEMOKRATIATEORIA / SUUNNITTELUTEORIA Agonistinen Agonistinen Asukas omanlaisensa tiedon lähteenä ja legitiiminä vastustajana Deliberatiivinen Kommunikatiivinen Asukas kommunikatiivisesti rationaalisena toimijana tavoittelemassa konsensusta Aggregatiivinen Inkrementalistinen Asukas järjestäytyneenä intressitahona suunnittelupelin taktikoinnissa ja kompromissinhaussa Aggregatiivinen Komprehensiivis-rationalistinen Asukas asiantuntijavaltaisen julkishallinnon suunnittelun kohteena ASUKKAAN ROOLI

Komprehensiivis-rationalistinen suunnittelu Tieteellinen rationaalisuus mallina Usko pitkän tähtäimen ennustettavuuteen Määrälliset selvitykset Kartta-analyysit Tilastoselvitykset (väestö- & elinkeinorakenne, liikennemäärät ym.) Kustannus-hyötyanalyysit Atomistinen ihminen: fysiologisten ja ruumiin ominaisuuksiensa ja tarpeidensa summa ilman sosiaalista ja kulttuurista ulottuvuutta Licht, luft und Sonne! (Bauhaus) Maslown tarvehierarkia YLEINEN ETU: Hyvä yhteiskunta imaginääriselle keskivertoihmiselle Top-down suunnittelu: osallistuminen tuottaa subjektiivisia mielipiteitä -> vaarantaa suunnittelun objektiivisuuden ja arvoneutraalisuuden SUUNNITTELIJAN ROOLI: FAKTAT JA NORMIT Le Corbusier: Modulor SUUNNITTELUN ASIANTUNTIJUUS yleinen etu

Inkrementalismi Charles E. Lindblom: The Science of Muddling Through (1959), Partisan Mutual Adjustment (1965) Suunnittelun ongelmat ovat liian kompleksisia ja resurssit analyysiin liian vähäiset, joten suunnittelijalla käytettävissään vain osittaista tietoa -> suunnittelua epävarmuudessa (bounded rationality). Siksi: Tuo eri tahoja ja intressiryhmiä mukaan suunnitteluprosessiin laajentaaksesi tietopohjaa ja avartaaksesi suunnittelun näkökulmia ja arvolähtökohtia (osittaiseen tietopohjaan nojaava asiantuntijasuunnittelu on myös itse väistämättä arvovärittynyttä) Tee vain lyhyen tähtäimen suunnitelmia, jotka tukeutuvat vallitsevaan suunnittelukäytäntöön, kokemustietoon ja olosuhteisiin. Keskity ajankohtaisen suunnitteluongelman erityispiirteisiin ja nojaudu muilta osin totunnaisiin tapoihin hoitaa asioita

Inkrementalistinen intressien yhteensovittaminen - Partisan mutual adjustment - SUUNNITTELIJAN ROOLI: Intressiryhmät vahtivat kapeaalaisesti omia etujaan Tavoitteena Pareton optimi: mahdollisimman monen osapuolen olot paranevat ja minkään eivät huonone Suunnittelu kaupankäyntiä ja kompromissin hakua intressien välillä: sovintoon pääseminen ei edellytä yhteisiä arvoja Pienistä päätöksistä on helpompi sopia kuin suurista (vrt. NIMBY) NEUVOTTELIJA JA SUUNNITTELIJA- INTRESSIN EDUSTAJA KUNNAN KAAVOITUSTOIMI Pareton optimi INTRESSI- INTRESSI- RYHMÄ RYHMÄ

Kommunikatiivisen suunnittelun teoreetikoiden kritiikki inkrementalismille Lose-lose game (Cates 1979): Kukin osapuoli perääntyy tavoitteissaan kompromissin saavuttamiseksi Metodi ei tähtää parempaan suunnitteluun vaan ylipäätään demokraattisen järjestelmän kykyyn tehdä päätöksiä (Sager 1994) Suunnittelun kommunikaatio kapeaa, kun ihmisten välisiä suhteita käsitellään valta- ja vaihtosuhteina eikä dialogiin ja yhteisymmärrykseen edes pyritä (Sager 1994) Suunnittelu määrittyy hyvin järjestäytyneiden intressiryhmien välisinä pelitilanteina -> korporatismi

Kommunikatiivinen suunnitteluteoria Soveltaa Jürgen Habermasin (1981) kommunikatiivisen toiminnan teoriaa: yhteisymmärrystä ja konsensusta tavoitteista haetaan argumentoinnin ja suostuttelun keinoin ilman vallankäyttöä ja kaupankäyntiä intresseillä Kommunikaation pätevyyskriteerit (totuudenmukainen yhteisesti hyväksyttyihin tosiasiatietoihin ja moraalikäsityksiin pohjaava ymmärrettävä kommunikaatio) Ideaali puhetilanne Paremman argumentin valta -> Kommunikatiivinen rationaliteetti Yhteinen elämismaailma kommunikoinnin kokemuksellisena, tiedollisena ja moraaliskäytännöllisenä perustana Tulos: konsensus suunnittelun tavoitteista Forester (1989): Planning as making sense together SUUNNITTELIJAN ROOLI: HUOMION SUUNTAAJA JA ARGUMENTATIIVINEN TOIMIJA? KONSENSUS

Kommunikatiivisen suunnitteluteorian kritiikki Utopistinen ja idealistinen: Kommunikatiivinen rationaalisuus mahdotonta saavuttaa Rakenteellinen valta: Vallitsevat arvot, uskomukset, rituaalit ja institutionaaliset käytännöt, jotka suosivat systemaattisesti tiettyjä henkilöitä tai ryhmiä toisten kustannuksella (Foucault n kuri, Bourdieun habitus ). Ruumiillistunut valta Kommunikatiivisen rationaliteetin rakenteellinen valta: Paremmin argumentatiivisen puheen hallitsevan valta Vaikeasti argumentoitavissa olevien arvojen marginalisoituminen, esim. ympäristön esteettiset arvot (Mattila 2003) Yksilöt puristettu samaan muottiin universaalin järjen ohjaamina olentoina Sosio-kulttuuristen ( elämismaailmallisten ) näkökohtien dominoivuus poliittistaloudellisten kustannuksella Relativistit: erilaiset sosiaaliset todellisuudet (konstruktiot) eivät ole palautettavissa yhteiseen alkuperään tai syvärakenteeseen Mouffe 2000: Universaalin rationaalisuuden tavoittelu (liberaalin tai kommunikatiivisen) laiminlyö aitoja eroavaisuuksia poliittisten ideologioiden välillä. Mikään rationaliteetti ei voi ylittää politiikan sfääriä

Agonistinen suunnitteluteoria Perustavan konsensuksen tavoittelun sijaan huomio suunnittelun kykyyn käsitellä ristiriitoja Patsy Healey (1992): Making sense together while living differently. Yhteisymmärrys voi parhaimmillaankin olla vain osittaista, mutta tämä sinänsä ei tee sen tavoittelusta turhaa -> tietoisuus siitä mitä jäi saavuttamatta Konfliktin legitimoiminen suunnittelun olosuhteena. Miten siis käsitellä niitä kaikkien (myös hävinneiden) osapuolten kannalta reiluksi koettavalla tavalla? Agonistinen suunnittelu (Jean Hillier 2002; John Pløger 2004): Agonistinen demokratia (Mouffe 2000): erilaisuuden legitimointi ja politiikan paradoksaalisuuden tunnustaminen Yhteisymmärrys erimielisyydestä : kunnioittava suhde vastustajaan Erilaisten neuvottelun tapojen hyväksyminen (myös tarvittaessa intressien kaupankäynti) Tapauskohtainen sopiminen konkreettisissa suunnittelutehtävissä

Agonistinen reflektiivisyys suunnittelukäytäntönä Pysyvän konsensuksen sijaan tavoitteeksi asteittainen kehittyminen suunnittelukonfliktien käsittelyssä ja valmiuksissa dialogisuuteen, keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukseen yhdestä suunnitteluprosessista seuraavaan Rittel & Webber (1973): Yhteiskunnalliset ja sosiaaliset ongelmat eivät yleensä väisty siksi, että ne olisi ratkaistu, vaan siksi, että uudet, painavammat ongelmat syrjäyttävät ne Suunnittelu ilkeiden ongelmien (wicked problems) käsittelynä, jossa päästään aika-ajoin luoviin tapauskohtaisiin ratkaisuihin ja kehitetään sosiaalista pääomaa näiden käsittelyvalmiuksien parantamiseksi SUUNNITTELIJAN ROOLI: HUOMION SUUNTAAJA, ARGUMENTATIIVINEN TOIMIJA, PROSESSIN VETÄJÄ JA RISTIRIITOJEN OIKEUDENMUKAINEN KÄSITTELIJÄ

Teoreettisista paradigmasiirtymistä käytännön institutionaaliseen epäselvyyteen Deliberatiivinen Agonistinen Kommunikatiivinen Agonistinen T U R K U T A M P E R E ESPOO V A N T A A Aggregatiivinen Inkrementalistinen HELSINKI Aggregatiivinen Komprehensiivis-rationalistinen DEMOKRATIATEORIA / SUUNNITTELUTEORIA KÄYTÄNTÖ

Johtopäätökset Jännitteinen yhdyskuntasuunnittelun todellisuus, missä erilaiset käsitykset toimivan demokratian ja legitiimin suunnitteluprosessin kriteereistä sekä eri toimijoiden rooleista esiintyvät rinnakkain ja kilpaillen toistensa kanssa Ilman julkisen hallinnon toimintatapojen ja institutionaalisten rakenteiden nykytilan empiiristä avaamista - samanaikaisesti sekä suunnittelu- että demokratiateorioiden viitekehyksestä - myös agonistisen suunnittelun teoria uhkaa jäädä vain teoriatason paradigmasiirtymäksi. Silloin se toimii vain potentiaalisena lisäsekaannuksen lähteenä tarjotessaan vaikutteita pintapuolisille uudistuksille, joita kasataan hallitsemattomasti vanhojen hallintorakenteiden päälle