PALVELUSETELISELVITYS

PALVELUSETELISELVITYS Forte/hyvinvointi Katarina Haapanen

1 SISÄLLYS 1 SELVITYKSEN TAUSTAA... 1 2 JOHDANTO... 4 3 KÄSITTEET... 5 4 ASIAKASVALINTA JA ASIAKASLÄHTÖISYYS... 10 5 SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PALVELUT... 11 6 PALVELUSETELI... 14 7 PALVELUSETELIN HYÖDYT JA TAVOITTEET... 19 8 HAASTEITA PALVELUSETELIN KÄYTÖLLE... 21 9 PALVELUSETELI JA ASIAKASMÄÄRÄT FORSSASSA... 22 10 PALVELUSETELIN KÄYTTÖ JA KÄYTÖN LAAJENTAMINEN... 25 11 PALVELLUSETELI JYVÄSKYLÄSSÄ... 26 12 PALVELUSETELIN KÄYTTÖ MUISSA KUNNISSA... 27 13 PALVELUSETELIN KÄYTTÖÖNOTON TALOUDELLISET VAIKUTUKSET... 33 14 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 36

1 1 SELVITYKSEN TAUSTAA Forssan Seudun Kehittämiskeskus Oy:n hallinnoima Forssan seudun klusteriohjelma (2008-2013) teki joulukuussa 2011 selvityksen palvelusetelin käytöstä seudun kunnissa. Kysely kohdistettiin kuntien viranhaltijoille, jotka työskentelivät sosiaali- ja vanhuspalveluiden parissa. Kyselyssä selvitettiin palvelusetelin käyttöä kunnissa sekä mahdollisia kehittämis- ja laajentamismahdollisuuksia. Selvityksen tavoitteena oli hyödyntää sen avulla saatua tietoa kunnallisessa päätöksenteossa silloin, kun tehdään palveluseteliin liittyviä päätöksiä. Selvityksen yhteenvedossa todetaan, että palvelusetelin tarve tiedostetaan kunnissa ja se nähdään myönteisenä ja kehittämistä vaativana asiana. Selvityksessä kuntien virkamiesten vastauksista tuli esiin, että heidän mielipiteensä mukaan palveluseteli toisi kunnille säästöjä ja sillä voitaisiin vastata tulevaisuuden kasvaviin palveluntarpeisiin sekä hillitä kuntien oman palveluntuotannon kasvua. Selvityksessä nähtiin myös, että seuraavien viiden vuoden aikana palveluseteli on tärkeä osa palveluiden tuottamista muun muassa sosiaalihuollon tukipalveluissa, tilapäisessä kotipalvelussa ja palveluasumisessa. (Kortepohja 2011, 5, 21-22) Klusteriohjelman jatkajan, Forte-hankkeen tehtävänä oli vuonna 2012 kutsua koolle seudullinen työryhmä, jonka tavoitteena oli viedä eteenpäin seudullisesti palvelusetelin käytön laajentamista. Jokainen omistajakunta; Forssa, Tammela, Jokioinen, Ypäjä ja Humppila, saivat nimetä oman edustajansa työryhmään. Työryhmälle aihetta kävi esittelemässä elokuussa 2012 palvelupäällikkö Riitta Pylvänen otsikolla Palvelusetelitoiminnan kehittäminen Jyväskylässä. Loppuvuonna 2012 työryhmään kutsuttiin myös kaksi palveluseteliyrittäjien edustajaa. Seudullinen palvelusetelityöryhmä kokoontui säännöllisesti 2013 kevääseen saakka ja joulukuuhun 2013 mennessä palvelusetelistä on järjestetty kolme info- ja keskustelutilaisuutta.

2 Forssan kaupungin perusturvalautakunta päätti kokouksessaan 4.10.2013, että Forssan Seudun Kehittämiskeskus selvittää yhteistyössä toimialan viranhaltijoiden kanssa nykyistä laajemman ja asiakkaan valinnanvapautta lisäävän palveluseteli-mallin mahdollisuudet 15.12.2013 mennessä. Nimetty työryhmä kokoontui neljä kertaa. Työryhmän kokoonpano: Markku Puro, Yhtymäjohtaja, FSTKY Katja Tommiska, Perusturvajohtaja, Forssan kaupunki Tuula Suominen, Vanhuspalvelujohtaja, Forssan kaupunki Jaakko Leskinen, Sosiaalipalvelujohtaja, Forssan kaupunki Pia Nieminen, Vammaispalvelujohtaja, Forssan kaupunki Raija Virtanen, Kehittämispäällikkö, FSTKY Merja Augustin, Forssan perusturvalautakunnan puheenjohtaja Hannu-Heikki Saarinen, Aluekehityspäällikkö, FSKK Katarina Haapanen, Hyvinvoinnin toimialapäällikkö, FSKK Vaikka Forssan kaupungin perusturvalautakunnan selvityspyyntö koski oman kaupungin perusturvan toimialaa, FSKK:n Forte-hankkeelle ohjatussa selvitystyössä on pyritty huomioimaan 1.1.2014 aloittava Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymä. Lisäksi työryhmä linjasi, että palveluseteliselvityksestä rajataan toistaiseksi pois vammaispalvelut. Tällä hetkellä palveluseteli on käytössä seudun kunnista vain Forssassa ja Jokioisilla. Forssassa palveluseteli on käytössä tilapäiseen kotihoitoon ja omaishoitajan vapaan aikaiseen hoitoon, asiakkaan kotona tai päivätoiminnassa. Jokioisilla palveluseteliä voidaan käyttää omaishoidon tuen saajan vapaisiin ja kotihoidon tukipalveluna annettavaan siivouspalveluun. Kaupungin nykyisessä palvelusetelioppaassa määritellään, että tilapäinen palveluseteli myönnetään asiakkaalle, jonka toimintakyky on heikentynyt ja selviytyminen koti-

3 oloissa on vaikeutunut ja omaishoitajan vapaan palveluseteli kohdennetaan niille omaishoitajille, jotka eivät pidä lakisääteistä vapaata täysinä vuorokausina. Palveluseteli on talousarviossa määrärahasidonnainen palvelu. Palvelusetelin käyttöä on tilastoitu ja aiheesta on tehty jonkin verran selvityksiä ja muutama AMK- ja yliopisto-tasoinen tutkimus. Sitran Kuntaohjelmassa on ollut meneillään hanke vuodesta 2009, joka on pyrkinyt laajentamaan palvelusetelin käyttöä ja informoimaan asiasta. Selvityksessä pyritään tekemään yhteenveto aikaisemmista selvityksistä ja tutkimuksista.

4 2 JOHDANTO Ikääntyvien ihmisten määrä kasvaa koko Euroopassa ja Suomi on koko Euroopan nopeimmin ikääntyvä kansa hetkellisesti. Forssan seudulla ikääntyminen on muuta Suomea voimakkaampaa. Vanhuspalveluiden kysynnän tarve kasvaa noin 80 % vuoteen 2030 mennessä. Ikääntyvien hoiva- ja hoitopalvelujen tarve kasvaa samaan aikaan, kun suuri määrä työntekijöitä siirtyy eläkkeelle. Forssan kaupungin vanhuspalveluiden työntekijöistä eläköityy yli viidennes seuraavan kymmenen vuoden kuluessa.tämä merkitsee muutosta ikääntyville suunnattujen palvelujen järjestämiseen. (Hyvinvointialan työ- ja elinkeinopoliittinen kehittäminen 2011, 7; Vauramo 2013, luentoaineisto.) Tulevaisuudessa palvelut voidaan turvata tekemällä asiat toisin sekä muuttamalla palveluiden järjestämistapaa. Tulevaisuuden asiakkaat haluavat itse vaikuttaa palveluihin, joita he tarvitsevat toimintakykynsä heikentyessä. Heidän taloudelliset resurssinsa ovat myös paremmat kuin aikaisemmalla sukupolvella, joten he voivat itse ostaa osan palveluista tai ainakin osallistua kustannuksiin nykyistä sukupolvea paremmin. Kansaneläkkeen saajien määrä on vähentynyt ja työeläkettä saavien määrä on vastaavasti kasvanut viimeisten vuosien aikana. Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan keskimääräinen eläke on noussut 20 % ja samalla myös käytettävissä olevat tulot ovat nousseet. Tutkimuksessa ilmeni myös, että eläkeläisten asema ei ole heikentynyt suhteessa palkansaajiin. Eläkkeensaajien köyhyysriski on viime vuosina pienentynyt vaikka edelleen alle 55- vuotiaiden yksinasuvien eläkeläisten köyhyysriski on korkea. Tällä hetkellä pienituloisia on määrällisesti paljon yli 75-vuotiaiden ikäryhmässä. Vuosina 2000-2010 eläkeläisiä oli noin 700 000 henkilöä, joiden keskimääräinen eläke nousi ajanjaksona 13 %, 1176 eurosta 1331 euroon. Ansiotasoon nähden keskimääräinen eläke laski kuitenkin 3 %. (Työeläkkeiden indeksijärjestelmää arvioineen työryhmän loppuraportti 2013, 17 18) Sen lisäksi, että työryhmä selvitti Forssan kaupungin perusturvatoimialan palvelusetelikäytännön laajentamista, työryhmä halusi kartoittaa, miten palveluseteliä on käytetty muualla

5 Suomessa ja millaisia kokemuksia sen käytöstä saadaan erilaisia selvityksiä ja tutkimuksia tarkastelemalla. Lisäksi pyrittiin selvittämään millaisia vaikutuksia palvelusetelillä on asiakkaille, järjestämisvastuussa olevalle kunnalle/kuntayhtymälle sekä yksityisille palveluntuottajille. Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalveluita voidaan kehittää siten, että asiakkaalla on valittavanaan erilaisia järjestämistapoja. Näin voidaan varmistaa asiakkaan todellinen valinnanvapaus palveluiden järjestämisessä. 3 KÄSITTEET Asiakas Asiakkaalla tarkoitetaan sosiaalihuollon asiakaslaissa määriteltyä asiakasta, jossa asiakas on sosiaalihuollon palveluita hakeva tai käyttävä henkilö. Potilaslaissa asiakas on henkilö, joka käyttää terveyden- ja sairaanhoidonpalveluja tai henkilöä, joka on näiden palvelujen kohteena. (Koila 2010, 11.) Asiakasmaksu Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista osalle on laissa määritelty enimmäismaksu, joita ei voi kunnissa tai kuntayhtymissä tehtävin päätöksin ylittää. Asiakasmaksulla tarkoitetaan sitä maksua, jonka asiakas maksaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja se saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Sosiaalihuoltolain mukaisissa asumispalveluissa ei ole määritelty asiakasmaksuihin enimmäismäärää, joten kunnat voivat periä niistä päättämänsä maksun. Kotihoidon kuukausimaksuihin on määritelty enimmäismaksu, joka määritellään perheen koon, tulorajan ja maksuprosentin mukaan. Omaishoitajan vapaan ajaksi järjestetyistä palveluista voidaan periä asiakasmaksuna enintään 11,30 päivältä 1.1.2014 alkaen. (STM, Kunnat.net)

6 Asiakkaan omavastuu Asiakkaan omavastuu on se osuus hinnasta, jonka asiakas itse maksaa palvelun kokonaishinnasta. Laki voi määritellä palvelun myös asiakkaalle maksuttomaksi, jolloin asiakas ei maksa omavastuuosuutta. Vammaispalveluissa omavastuuta ei voida periä. (Melin, T., Tuominen-Thusen, M. & Koila, T. 2010, 4) Hintakatto Hintakatto on enimmäishinta, joka voidaan palvelusta maksaa palveluntuottajalle. Hintakaton määrittämään hintaan sisältyvät palvelusetelin arvo ja asiakkaan omavastuu. Kunnat voivat ennakkoon määrittää kuinka paljon enimmillään palvelu voi maksaa. Hintakattoa voidaan siis käyttää yhtenä palveluntuottajien hyväksymiskriteerinä. Palveluntuottaja voi tuottaa ja hinnoitella palvelunsa myös hintakattoa alemmaksi. (Melin, T., Tuominen- Thusen, M. & Koila, T. 2010, 4-5) Jatkuva ja säännöllinen kotihoito Jatkuva ja säännöllinen kotihoito tarkoittaa kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa, jota annetaan säännöllisesti ja jatkuvasti vähintään yhden kerran viikossa. Palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä arvioidaan palvelukäyntien määrä, joka sovitaan yhdessä asiakkaan kanssa ja kirjataan hoito-, palvelu- ja kuntoutussuunnitelmaan. (Forssan kaupunki) Kuntouttava päivätoiminta Kuntouttava päivätoiminta on ikääntyneille suunnattua toimintaa tilanteessa, jossa fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on alentunut tai vaarassa alentua. Toiminnassa huomioidaan asiakkaan omat voimavarat ja se on tavoitteellista, kuntouttavaa sekä sosiaalista kanssakäymistä edistävää. Monipuolinen toiminta tukee ikääntyneen kotona selviytymistä. (Oulun kaupunki, Riihimäen kaupunki)

7 Lapsiperheiden kotipalvelu Lapsiperheiden kotipalvelu on tavoitteellista, suunnitelmallista ja määräaikaista sosiaalipalvelua, jolla pyritään tukemaan perhettä vanhemmuudessa ja arjessa selviytymisessä. Kotipalvelua annetaan toimintakyvyn alenemisen, perhetilanteen, rasittuneisuuden, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella. Apua annetaan asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamiseen tai niissä avustamiseen. (STM) Markkinahinta Markkinahinta määräytyy markkinoiden mukaan, jolloin palvelun hinnalle ei ole ennakkoon määritelty enimmäishintaa, hintakattoa. Kunta ei ota kantaa palveluiden hinnoitteluun vaan markkinatilanne määrittää sopivan hinnan palvelulle. (Melin, T., Tuominen-Thusen, M. & Koila, T. 2010, 4-5) Omaishoidontuki Omaishoidon tuki kuuluu lakisääteisiin sosiaalipalveluihin, josta kunnan tulee huolehtia. Tämä palvelu on kuitenkin määrärahaperusteista, jolloin kuntalaisilla ei ole siihen subjektiivista oikeutta. Omaishoidon tukeen kuuluu: hoidettavan tarvittavat palvelut, omaishoitajan palkkio ja vapaapäivät sekä muut omaishoitoa tukevat palvelut, jotka on kirjattu palvelu- ja hoitosuunnitelmaan. Tuen myöntäminen perustuu omaishoitolakiin ja kuntien omiin kriteereihin. Omaishoitaja on aina hoidettavan läheinen tai sukulainen, joilla on ollut hoitosuhde jo ennen tuen hakemista. Omaishoidon tukea haetaan kirjallisesti ja siitä tehdään myös kirjallinen päätös ja sopimus, joka on voimassa toistaiseksi. (Patronen ym. 2012, 25, 26.)

8 Omaishoitajan vapaan aikaiset palvelut vapaa Omaishoitajalla on lakisääteinen oikeus pitää vapaata vähintään kolme vuorokautta kalenterikuukauden ajalta, jolloin hän on ollut yhtäjaksoisesti sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin. Omaishoitajalle kuuluvat vapaat myös siinä tapauksessa, että hoidettava on säännöllisesti pienen osan vuorokaudesta kotinsa ulkopuolella opetuksessa tai kuntoutuksessa. Palvelun hinta Palvelun hinnalla tarkoitetaan sitä kokonaishintaa, joka maksetaan palveluntuottajalle hänen tuottamastaan palvelusta. Palvelun hinta sisältää kunnan maksaman osuuden, joka on palvelusetelin arvo sekä asiakkaan maksaman omavastuuosuuden. (Melin, T., Tuominen- Thusen, M. & Koila, T. 2010, 4) Palvelusetelin arvo Palvelusetelin arvolla tarkoitetaan kunnan maksamaa osuutta palvelun hinnasta. Arvo voidaan määrittää asiakkaan tulojen perusteella, jolloin kyseessä on tulosidonnainen palveluseteli tai se voi olla kaikille asiakkaille yhtä suuri, jolloin palveluseteli on tasasuuruinen. (Melin, T., Tuominen-Thusen, M. & Koila, T. 2010, 4) Tasasuuruisuus Palvelusetelin ollessa tasasuuruinen sen arvo on kaikille asiakkaille sama eikä siihen vaikuta asiakkaan tulot. (Melin, T., Tuominen-Thusen, M. & Koila, T. 2010, 6) Tehostettu palveluasuminen Tehostettu palveluasuminen on sosiaali- ja terveyspalveluiden mukaista asumispalvelua henkilölle, joka tarvitsee paljon apua, hoivaa ja valvontaa. Tehostetun palveluasumisen yk-

9 sikössä asukkailla on käytössään oma huone tai asunto sekä yhteisiä tiloja. Henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden. (STM) Tehostetun palveluasumisen asiakasmaksut muodostuvat asunnon tai huoneen kuukausivuokrasta, kuukausittaisesta hoitomaksusta sekä tukipalveluista, joita ovat muun muassa ateriapalvelut, vaatehuolto, siivous ja asiointiapu. (STM) Tilapäinen kotihoito Tilapäisellä kotihoidolla tarkoitetaan kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa, jota annetaan harvemmin kuin yhden kerran viikossa ja se on kestoltaan enintään kaksi kuukautta.. (Forssan kaupunki) Tulosidonnaisuus Asiakkaan tulot vaikuttavat palvelusetelin arvon suuruuteen. Kunnat määrittävät palvelusetelille vähimmäis- ja enimmäisarvon, joka tarkoittaa sitä, että pienituloisten palveluseteli on arvoltaan suurempi kuin suurempituloisten. Kunnan määrittämä tuloraja voi myös estää asiakasta saamasta lainkaan palveluseteliä. (Melin, T., Tuominen-Thusen, M. & Koila, T. 2010, 6). Yksityinen palveluntuottaja Yksityisiä palveluntuottajia ovat yritykset, järjestöt ja säätiöt, jotka tuottavat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Palveluntuottajat voivat myydä palvelujaan kunnille, kuntayhtymille tai suoraan asiakkaille. Laki säätelee yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien toimintaa. (STM)

10 4 ASIAKASVALINTA JA ASIAKASLÄHTÖISYYS Asiakasvalinta on suhteellisen uusi ajatusmalli suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Asiakkaan oma valinta on vaihtoehto kunnallisen viranomaispäätöksen mukaisesti hankittuun palveluun. Asiakasvalinnassa kuntien järjestämisvastuun alaiset palvelut alistetaan asiakkaan valinnalle. Lainsäädännön avulla ollaan parantamassa asiakkaan mahdollisuuksia valita itselleen sopivin palveluntarjoaja. Asiakasvalinta ei edellytä kuntien järjestämää hankintakilpailua. (Hyvinvointialan työ- ja elinkeinopoliittinen kehittäminen HYVÄ 2011-2015, 16.) Asiakkaan omalla valinnalla pyritään siihen, että asiakas pystyy itse vaikuttamaan itseään koskeviin palveluihin, niiden sisältöön ja laatuun. Tämän avulla voidaan vaikuttaa myös markkinoiden kehittymiseen, kun asiakas toimii kuluttajana ja päättää itse mitä palveluita ostaa, keneltä ja kuinka paljon. Myös uusi vanhuspalvelulaki edellyttää asiakkaan parempaa huomioimista häntä koskevissa päätöksissä. (Toikko 2012, 114.) Asiakaslähtöisyyden arvoperustan luovia arvoja ovat itsemäärääminen, aktiivisuus, ihmisarvo, yhdenvertaisuus, ihmisen kunnioitus, vaikuttaminen ja kokonaisvaltainen ihminen. Näiden arvojen mukaan asiakkaalla on aktiivinen rooli omaan elämäänsä liittyvässä päätöksenteossa, jolloin päätöksiä ei tehdä hänen tietämättään tai ulkopuolinen taho ei sanele, mikä on oikein. Asiakas nähdään myös valintoja tekevänä oman elämänsä asiantuntijana. (Nouko-Juvonen, Ruotsalainen & Kiikkala, 2000, 116.)

11 5 SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PALVELUT Suurin osa Suomen sosiaali- ja terveyspalveluista on lakisääteisiä, joiden avulla pyritään turvaamaan kansalaisten hyvinvointi, terveys ja turvallisuus. Suomen kansalaisilla on myös lakiin perustuvat taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, joiden perusteella jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon Säännöksen mukaan julkisen vallan täytyy turvata kaikille myös riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistää väestön terveyttä. (Sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteiset palvelut.) Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista osaa on pidetty niin tärkeinä, että ne on säädetty laissa kaikille kuuluviksi, eli yksilöllä on subjektiivinen oikeus palveluun. Toiset palvelut on määritelty laissa määrärahasidonnaisiksi, jolloin yksilöllä on oikeus palveluun kunnan siihen varaamien määrärahojen puitteissa. Osa määräyksistä on kirjoitettu perustuslakiin. (Sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteiset palvelut.) Palvelut voidaan järjestää eri tavoilla kunnan olosuhteet ja väestö huomioiden. Järjestämistapoina Suomessa on kunnan oma toiminta, oleminen jäsenenä kuntayhtymässä tai ostamalla palvelut muilta kunnilta, kuntayhtymiltä tai yksityisiltä palveluntuottajilta ja tuottaminen palvelut palvelusetelillä. Tällä hetkellä suurin osa palveluista tuotetaan kuntien tai kuntayhtymien omalla tuotannolla. Mikäli palvelut tuotetaan kunnan omana tuotantona, on kunta palveluiden järjestäjä, rahoittaja ja valvoja. (Sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteiset palvelut; Pentikäinen, Tuomaala, Lith, Mursu & Forsström 2009, 84.) Kilpailulainsäädäntö ja laki julkisista hankinnoista mahdollistaa järjestöjen ja yritysten kilpailun kuntien ostopalveluista. Yritykset tuottavatkin enenevässä määrin kuntien aikaisemmin tuottamia hyvinvointipalveluja. Yritystoiminnan kasvaminen on ollut mahdollista, kun asumisen sisältävissä sosiaalipalveluissa kunnat ovat avanneet ovet kilpailulle. Palvelujen kysynnän kasvu on ollut nopeaa, jolloin tarvittavat lisäpalvelut on ollut helpointa hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta. Yritystoimintaa on lisännyt myös kotitalousvähennysjär-

12 jestelmä ja palvelusetelijärjestelmä, jotka ovat mahdollistaneet useammalle kuluttajalle palvelujen oston yksityisiltä tuottajilta. Edelleen yksityiset palveluntuottajat ovat kuitenkin riippuvaisia kuntien ja kuntayhtyminen hankinnoista, sillä ne ovat 80 % ostajana (Laiho & Lith 2011, 12.) Kunnan ostaessa palvelut yksityisiltä palveluntuottajilta täytyy kunnan kilpailuttaa palveluntuottajat hankintalain mukaisesti. Kilpailuttaessa ja tuotettaessa palvelut palvelusetelillä kunnan on tärkeää tietää omien palvelujensa kustannukset. Kuntien oman tuotannon laskennallinen arvo määräytyy työvoimakustannuksista, tuoteostoista, palveluostoista sekä vuokrista tai toimipaikan ylläpitämiskustannuksista. (Laiho & Lith, 81; Pentikäinen ym. 2009, 84.) Ostopalvelut ja palveluiden ulkoistus Ostopalveluilla tarkoitetaan tilannetta, jossa kunta ostaa jotakin palvelua kunnan ulkopuolelta. Palvelun tuottajana voi olla toinen kunta, kuntayhtymä, valtio, yksityinen yritys tai yhdistys. Yksityistämisellä vastaavasti tarkoitetaan tilannetta, jossa kunta luopuu kokonaan palvelun tuottamisesta ja tuotannon järjestämis- ja rahoitusvastuusta. Sosiaali- ja terveyspalveluita kunnan ei siis ole mahdollista yksityistää, koska laki edellyttää kunnalta järjestämisvastuuta. (Junnila & Fredrikson 2012, 6.) Ulkoistuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa kunta tekee sopimuksen aikaisemmin itse järjestämistään palveluista toisen palveluntuottajan kanssa. Tällöin kunnan järjestämisvastuun alaisia toimintoja siirretään tuotettavaksi ulkopuolisella taholla. Järjestämis-, viranomais- ja valvontavastuu säilyy silti kunnalla, mutta palvelut tuotetaan kokonaan tai osittain ulkopuolisella taholla. Erityistä sosiaali- ja terveysalalla on, että palvelut ovat aineettomia ja palveluita ostetaan ns. kolmannelle osapuolelle eli kuntalaisille. (Junnila & Fredrikson 2012, 6 7.) Ulkoistuksessa kuntien tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua ja turvata palvelut myös tulevaisuudessa. Lisäksi tavoitteena on palvelujen tuotantotapojen uudistaminen ja niiden

13 monipuolistaminen. Ulkoistuksessa on tärkeää, että palvelut on tuotteistettu. Tuotteistamisella tarkoitetaan tuotettujen palveluiden määrittelyä ja täsmentämistä, jolloin saadaan tarkka kuvaus palvelusta ja prosessista. Lisäksi voidaan kuvata palvelun hinnan muodostuminen, jolloin voidaan vertailla palvelusta aiheutuvia kustannuksia suhteessa palvelun sisältöön. (Jaakkola, Orava & Varjonen 2009, 7; Junnila ym. 2012, 11.) Kotitalousvähennys Kotitalousvähennystä voidaan käyttää tilanteissa, joissa asiakas haluaa palveluita, jotka eivät kuulu kunnan järjestämisvastuuseen. Kotitalousvähennystä asiakas voi käyttää ostaessaan kodinhoitoon liittyviä palveluja silloin, kun hän ei ole niitä oikeutettu saamaan kunnallisten palveluiden kautta tai asiakas ei täytä kunnan asettamia palveluntarpeen kriteereitä. Asiakas voi käyttää kotitalousvähennystä myös omasta tahdostaan, joka mahdollistaa hänelle valinnanvapauden palveluntuottajan valinnassa. Kotitalousvähennyksestä on säädetty tuloverolaissa, että asiakas on oikeutettu kotitalous-, hoito- ja hoivatyöstä 45 % vähennykseen palvelun hinnasta. Tämä edellyttää, että yritys on merkitty ennakkoperintärekisteriin ja harjoittaa veronalaista toimintaa. Yhteisöltä ostetusta palvelusta saa myös vähentää 45 %, vaikka yhteisöä ei olisi merkitty ennakkoperintärekisteriin eikä se harjoita tuloveronalaista toimintaa. Kotitalousvähennys on vuonna 2013 2000 /hlö/vuosi. (Laiho & Lith 2011, 85.) Kotitalousvähennyksen voi tehdä myös omien, puolison, edesmenneen puolison vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien sekä suoraan näiden ylenevässä polvessa olevien sukulaisten kotona tehtävästä työstä, joka tehdään heidän omassa asunnossaan. Työtä ei voida vähentää verotuksessa, jos työhön on saatu omaishoidon tukea tai palkkatukea, myös palveluseteli estää verovähennyksen tekemisen. (Laiho & Lith 2011, 85.)

14 6 PALVELUSETELI Elokuussa 2009 voimaan tullut palvelusetelilaki (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 569/2009) mahdollistaa kunnille ja kuntayhtymille uuden tavan järjestää kuntien järjestämisvastuun alaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kuntien oman tuotannon ja ostopalveluiden rinnalle. Palvelusetelijärjestelmän käyttö on kunnille vapaaehtoista. (Sievänen, Karhunen, Peltola, Laukkanen & Miset Oy 2011, 4 5.) Kunnat voivat itse päättää mitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuotetaan palvelusetelillä. Ne myös päättävät kriteereistä, joiden mukaisesti palveluntuottajat hyväksytään kunnan palvelusetelipalveluntuottajiksi. Lähtökohtana on, että kaikki halukkaat kriteerit täyttävät palveluntuottajat hyväksytään kunnan palvelusetelipalveluntuottajiksi. Kunnilla on myös mahdollisuus rajoittaa palveluntuottajien määrää, jolloin palveluntuottajat kilpailutetaan ja valitaan tietty määrä palveluntuottajia. Palvelusetelilakia ei voida soveltaa julkisyhteisöiden tuottamien palvelujen hankkimiseen vaan se on rajattu koskemaan yksityisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajia. (Koila 2010, 6, 11.) Palvelusetelilain tavoitteena on: Lisätä asiakkaiden valinnanvapautta Parantaa palveluiden saatavuutta Lisätä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä Tehosta, monipuolistaa ja juostavoittaa palveluntuotantoa Edistää kuntien palvelumarkkinoita Tukea pienyrittäjyyttä (Pylvänen 2012, luentoaineisto)

15 Palvelusetelipalveluntuottaja Kunta voi hyväksyä palveluntuottajaksi sellaisen yksityisen palveluntuottajan, joka täyttää yleiset vaatimukset. Yleisiin vaatimuksiin kuuluu mm. alv-velvollisuus, ennakonperintärekisteriin kuuluminen ja voimassa oleva vastuuvakuutus. Palvelutuottajan tulee myös täyttää yksityisen sosiaalipalvelujen valvontaa koskevien lakien (1554/2009) sekä vastaavien asetusten (1041/2005) vaatimukset. Palveluntuottajan täytyy sitoutua vaitiolovelvollisuuteen ja hyvään laatuun sekä luotettavuuteen. Lisäksi kunnalla on mahdollisuus määritellä omat kriteerinsä, joiden mukaan se valitsee palveluntuottajat. Kunnalla on velvollisuus ylläpitää palveluntuottajista rekisteriä, joka tulee olla saatavilla myös internetissä. Palveluntuottajana voivat toimia yrittäjät tai yhteisöt, joita ovat henkilö- tai osakeyhtiöt, osuuskunnat, säätiöt ja yhdistykset, jotka kunta on hyväksynyt palveluntuottajiksi. (Sievänen jne. 2011, 8; Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä.) Palveluntuottajaksi ei voida hyväksyä yritystä, mikäli se on syyllistynyt vakavaan menettelyrikkomukseen tai se on tuomittu henkilöön kohdistuneesta rikoksesta. Palveluntuottajaksi hakeminen hylätään myös, jos on antanut vääriä tietoja yrityksestään, on käyttänyt asemaansa väärin, yrityksellä on puutteita kouluttautumis- ja kehittämisvelvoitteissa, on toiminut sopimusehtojen vastaisesti tai yritys on tehnyt konkurssin tai sellainen on vireillä. (Sievänen ym. 2011, 8.) Palveluseteliasiakas Asiakas tai hänen edustajansa valitsee itse palveluntuottajan kunnan hyväksymistä yksityisistä palveluntuottajista, joten asiakkaan tai hänen edustajansa täytyy olla oikeustoimikelpoinen ja kyetä itse valitsemaan palvelusetelituottaja. Palveluseteli ei siis sovi kaikille, kaikkiin palvelutarpeisiin eikä kaikille asiakasryhmille. Se ei sovellu tilanteisiin, jossa asiakkaalla ei ole mahdollisuutta valita palveluntuottajaa. Tästä esimerkkinä tilanteet, joissa tarvitaan

16 kiireellistä tai tahdosta riippumatonta hoitoa. (Tuominen & Thuesen 2009, 5; Koila 2010, 10; Toikka 2012, 114 115; Volk & Laukkanen 2007, 24.) Palvelusetelin arvon hinnoittelu Palveluseteli on kunnan maksusitoumus asiakkaan tarvitsemasta palvelusta. Sen rahallinen määrä on määritelty ennakolta ja se korvaa osan palvelusta aiheutuvista kustannuksista. Kunnan tulee määrittää arvo siten, että se on asiakkaan kannalta kohtuullinen sekä toisaalta palvelusetelin arvo on niin korkea, että se kiinnostaa palveluntuottajaa ja luo edellytykset markkinoiden kehittymiselle. Edellä mainittujen lisäksi palvelusetelijärjestelmän tulee olla kunnalle kustannusneutraali tai kokonaiskustannuksiltaan alempi kuin aikaisempi malli. (Melin jne., 2010, 5, 16). Kunta tarvitsee monenlaista tietoa tehdessään päätöksiä palvelusetelin hinnoittelusta. Näitä tietoja ovat muun muassa tieto oman palvelutuotannon hinnasta, nykyisten ostopalveluiden keskimääräiset ja alimmat hinnat sekä tietoa yksityisten palveluntuottajien tuotantokustannuksista. Hinnoittelupäätöstä tukemaan on hyvä selvittää myös muiden kuntien vastaavat tiedot. Palvelusetelin ei ole tarkoitus kattaa palvelun kustannuksia kokonaisuudessaan, vaan se kattaa tietyn osan palvelun ostosta. Palvelusetelin arvo ja palvelusta koituvan kustannuksen erotus (omavastuuosuus) jää asiakkaan itsensä maksettavaksi. Tämä maksetaan suoraan palveluntuottajalle. Laissa maksuttomiksi määrätyistä palveluista asiakkaalle ei saa jäädä lainkaan omavastuuosuutta (Melin jne., 2010, Sievänen jne. 2011, 12; Koila 2010, 6, 11, 16.) Kunta voi vaikuttaa myös muulla tavoin palvelusetelillä tuotettavan palvelun hintaan. Kunta voi antaa hinnan määräytyä markkinoiden mukaan tai se voi asettaa palvelun hinnalle maksukaton, jolla määritetään kuinka paljon enimmillään palveluntuottajan hinta voi olla. Palveluntuottaja voi asettaa hinnan myös maksukatoa alemmaksi. (Melin jne., 2010, 5, 16).

17 Palveluseteli voi olla asiakkaan tuloista riippuvainen eli tulosidonnainen, jolloin setelin arvo määräytyy henkilön säännöllisten tulojen mukaan. Tulosidonnaista seteliä varten kunnan on saatava käyttöönsä asiakkaan tulotiedot. Palvelusetelit voidaan myöntää asiakkaalle myös tasasuuruisina. Tulosidonnaista palveluseteliä käytetään usein palveluissa, joissa palvelujen käyttö kestää pitkään. Tasasuuruiset palvelusetelit soveltuvat hyvin satunnaisesti ja lyhytaikaisesti käytettäviin palveluihin. Molemmissa tapauksissa on omavastuuosuus, joka jää asiakkaan itse maksettavaksi. Palvelusetelin arvosta on aina annettava päätös asiakkaalle. Palvelusetelin arvossa ei oteta huomioon asiakkaan omatoimisesti ostamia palveluita. (Koila 2010, 11; Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 569/2009.) Valmisteilla oleva asiakasmaksulaki tullee todennäköisesti yhdenmukaistamaan kuntien tulosidonnaiset asiakasmaksut, joissa on tällä hetkellä vaihtelua kuntien välillä. Jatkuvan ja säännöllisen kotihoidon (kotipalvelu ja kotisairaanhoito) palvelusetelin arvo voi enimmillään vuonna 2014 olla 27 /h ja alin setelin arvo on 7 /h. Kotitalouden koko, henkilöä Tuloraja /kk Vähennysprosentti 1 528 35 2 975 22 3 1528 18 4 1890 15 5 2288 13 6 2627 11 Kotipalvelun palvelusetelin tulorajat (STM) Palveluseteliprosessi Palveluseteliprosessilla tarkoitetaan sitä toimintasarjaa, joka mahdollistaa uuden palvelumuodon käyttöönoton kunnassa asiakkaan tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalvelujen saamiseksi. Ensimmäiseksi kunnan tulee tehdä päätös palvelusetelin käyttöönotosta. Tämän

18 jälkeen kunnan tulee määrittää palvelusetelituottajien hyväksymiskriteerit jokaiselle eri palvelumuodolle. Kunnat tekevät kirjallisen sitoumuksen jokaisen palvelukriteerit täyttävän palveluntuottajan kanssa, jonka jälkeen kunta luetteloi yritykset kunnan omaan julkiseen rekisteriin. Kunnalla on velvollisuus tiedottaa palvelusetelipalveluntuottajista asiakkaille. Kunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden edustaja ja asiakas valitsevat yhdessä palvelujen tuotantotavaksi palvelusetelin, jonka jälkeen asiakas voi valita itselleen sopivimman palveluntuottajan kunnan rekisteristä. Tämän jälkeen asiakas ottaa itse yhteyttä valitsemaansa palveluntuottajaan ja tekee tämän kanssa sopimuksen palvelujen hankinnasta. Kunnan velvollisuutena on valvoa palveluntuottajia. (Koila 2010, 9.) Palvelusetelin vaikutukset Palveluseteli voi osaltaan ehkäistä toiminnan keskittymistä suuriin palveluntuottajiin, sillä kilpailuttaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa yhdelle suurelle toimijalle syntyy markkinoilla määräävä asema. Kilpailutuksissa, joissa palveluita hankitaan asiakkaille ostopalveluina pienet yritykset eivät kykene kilpailemaan tasavertaisesti suurten kanssa. Myös hoidon jatkuvuus on palvelusetelimallissa parempi, sillä palveluntuottaja vaihtuu vain asiakkaan toimesta. Seudullisena mallina se mahdollistaa palvelujen tuottamisen yli kuntarajojen. Kunnilla on mahdollisuus palveluseteleiden avulla laajentaa palveluitaan, silloin kun uusia asiakasryhmiä syntyy, eikä niiden tarvitse laajentaa omaa palveluntuotantoaan. Yksityisten palveluntuottajien hintataso ei ole noussut palvelusetelin käyttöönoton myötä, sillä markkinat jakautuvat useille tuottajille eikä keskittymistä ole havaittu. Palveluntuottajien määrä on kasvanut kunnissa (Lith 2011).

19 Palvelutuottajan valinta Sopimus Palveluohjaus Palveluseteli Asiakas valitsee itse palveluntuottajan kunnan hyväksymistä palveluntuottajista Asiakas tekee sopimuksen palveluita tuottavan yrityksen kanssa Tärkeä osa mallia, jossa esitellään tarjolla olevat palveluntuottajat. Toteutetaan puolueettomasti. Palvelu- ja hankinta strategia Palvelutarpeen määritys Palveluntuottaja Suuri merkitys yrityksille Kunnan virkamies määrittää, palveluohjaus Vain yksityiset palveluntuottajat Maksut ja hinnoittelu Palveluntuottajan markkinointi Ongelmat Kunta määrittää palvelusetelin arvon, jonka lisäksi asiakas maksaa omavastuuosuuden, paitsi lain maksuttomiksi määritellyissä palveluissa On mahdollista, mutta palveluntuottaja ei saa ehdottaa palveluseteliä asiakkaalle Palveluseteleiden käyttö vielä vähäistä ja arvoa ei ole useinkaan määritelty realistisesti Laatu Haastava markkinatilanne lisää laadulla erottautumista ja laadulla kilpailemista 7 PALVELUSETELIN HYÖDYT JA TAVOITTEET Palvelusetelit ovat asiakaslähtöinen järjestämistapa sillä ne antavat asiakkaalle mahdollisuuden valita palveluntuottajan ja halutessaan asiakas voi myös vaihtaa palveluntuottajaa. Julkisesti tuotetuissa palveluissa resurssit ovat rajalliset ja kuluttajat eivät voi valita haluamaansa palvelua tai tuottajaa. Palvelusetelin avulla voidaan myös nopeuttaa asiakkaiden pääsyä palveluiden piiriin. (Lith 2011, 14, Marttila, 2001, 31, 39)

20 Markkinaperusteisena järjestämistapana myös palvelusetelin tarkoituksena on tehostaa toimintaa, antaa parempaa palvelua sekä olla tuloksellista toimintaa. Tavoitteena on myös sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten vähentäminen, joka voidaan toteuttaa tehostamalla tuotantoa. (Marttila, 2011, 23-25) Vapaiden markkinoiden periaatteena on, että hinta muodostuu sen mukaan mitä kuluttajat ovat palvelusta valmiita maksamaan. Hintakilpailu aikaansaa palveluiden mahdollisimman tehokkaan tuotannon. (Lith 2011, 14) Palvelusetelijärjestelmässä palveluntuottajat kilpailevat asiakkaista, joten heidän kannaltaan on tärkeää kehittää omaa toimintaansa ja tuottaa laadukkaita sekä tehokkaita palveluita. (Lith 2011, 14) Palvelusetelimallin kustannusarvioinnissa on saatu positiivisia tuloksia ja on osoitettu, että palveluseteli lisää erityisesti alemmissa tuloluokissa yksityistenpalveluiden kysyntää. Marttilan mukaan kustannusmalleissa on todettu, että palveluiden tuottaminen nykyisillä malleilla nostaa kustannuksia huomattavasti seuraavien kymmenen vuoden aikana verrattuna tilanteeseen, jossa siirryttäisiin käyttämään palveluseteliä. Kuntalaisten kustannukset kasvavat pitkällä aikavälillä suhteessa kunnan menoihin, mutta kokonaiskustannukset ja kuntien kustannukset laskevat. (Marttila 2011, 34, 64) Palvelusetelin käyttöönoton ja tavoitteiden saavuttamisen onnistumiseksi on tärkeää, että Palveluseteli toteutetaan mahdollisimman laajasti Sääntely olisi mahdollisimman yksinkertaista ja yhdenmukaista, jotta se kannustaisi kilpailuun Hinnoittelun tulee toteuttaa tasa-arvon periaatteita ja olla kunnalle riittävän edullinen Tukitoiminnot, sähköinen laadunarviointijärjestelmä tulee toteuttaa yhdenmukaisesti Kaikkien tulee olla oikeutettuja seteliin, jolloin pienempituloisille korvataan suurempi osuus (Marttila 2011)

21 Yksi merkittävä tavoite palvelusetelin käyttöönotossa on yrittäjyyden ja työllisyyden paraneminen, joka palveluiden monipuolisuuden lisäämisen lisäksi tuo verotuloja kunnalle yhteisöverojen ja ansiotuloverotuksen muodossa. Osalle yrityksistä palveluseteli on mahdollistanut yrityksen toiminnan jatkumisen ja toiset yritykset ovat voineet laajentaa ja kehittää toimintaansa. Myös uusia yrityksiä on syntynyt palvelusetelin käyttöönoton jälkeen. 8 HAASTEITA PALVELUSETELIN KÄYTÖLLE Palveluseteleiden käytön yleistyminen ja laajeneminen on ollut hidasta Suomessa. Myös käyttöönoton onnistuminen on ollut vaihtelevaa. Syyksi tähän on nähty puutteellinen osaaminen ja resurssit kunnissa, liian pienet kuntakoot ja sosiaali- ja terveyspalveluiden monimutkaiset rakenteet ja rahoituskanavat. (Marttila 2011, 7) Paikallisesti kuntatasolla toteutukseen liittyvät haasteet ovat liittyneet päätöksentekoon, hinnoitteluun ja palveluntuottajien valitsemiseen. Tämä kaikki vaatii paljon suunnittelua ja osaamista, jotta palvelusetelin käytön laajentaminen onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla. (Marttila 2011,79) Haasteena on ollut myös kuntien liiallinen itsenäinen tekeminen, jolloin seudulliset palveluntuottajat ovat vastanneet kuntien erilaisiin kriteereihin hakeutuessaan palvelusetelituottajiksi. (Marttila 2011, 79) Palvelusetelin käytön hajanaisuus rajaa tietyn typpisten palveluseteleiden käyttötarkoitusta ja estää näin seteleiden käytön yleistymistä. (Marttila 2011, 34) Tulosidonnaisuus on nähty ratkaisuksi ongelmaan, jossa pelkona on palvelusetelin käyttöönoton lisäävän kansalaisten eriarvoisuutta. Suomen progressiivinen verotus aikaansaa kuitenkin tilanteen, jossa varakkaammat rahoittavat lähtökohtaisesti enemmän julkisia pal-

22 veluja ja palvelusetelin progressiivisuus heikentäisi entisestään heidän saamisiaan julkisista palveluista. (Marttila 2011, 63) Hintakatto on hintakilpailua rajoittava tekijä ja sen käytöstä on huonoja kokemuksia. Tavoitteena on ollut, että palveluntuottajat eivät asettaisi hintoja liian korkealle, jolloin asiakkaiden mahdollisuudet hankkia palvelua heikkenisivät. Tämä on kuitenkin johtanut tilanteeseen, jossa yrittäjät eivät tuota palveluitaan lainkaan palvelusetelillä. (Marttila 2011, 64) Haasteena on nähty myös palvelusetelijärjestelmän toteuttamiseen liittyvät hallinnolliset kustannukset sekä ajankäyttö. Sähköinen järjestelmä nähdään yhtenä edellytyksenä järjestelmän tehokkaalle toiminnalle. Tavoitteena on, että toteutus olisi kansallinen, jolloin päällekkäistä työtä voitaisiin välttää. Näiden lisäksi uskotaan, että järjestelmä lisäisi palveluntuottajien käyttöä ja sillä voitaisiin osoittaa myös asiakkaalle tuottajan täyttävän vähimmäiskriteerit. (Marttila 2011, 66) 9 PALVELUSETELI JA ASIAKASMÄÄRÄT FORSSASSA Forssassa oli vuonna 2012 yhteensä 86 palveluseteliasiakasta. Kuluvana vuonna (30.11.2013 mennessä) palveluseteliasiakkaita on ollut kaikkiaan 57 ja kuukausitasolla keskimäärin 50.Palvelusetelit oli myönnetty pääosin tilapäiseen kotipalveluun, sillä omaishoidon vapaan palveluseteliasiakkaita oli 5 asiakasta/kk. Vuonna 2013 Forssassa on otettu käyttöön tilapäisen kotipalvelun palveluseteli, joka on tasasuuruinen ja arvoltaan 22 /h. (Tuula Suominen, henkilökohtainen tiedonanto 25.11.2013) Palveluseteleihin tilapäiseen kotihoitoon on varattu vuodelle 2013 määrärahaa 54 000, josta lokakuun loppuun mennessä oli käytetty 42 000. Omaishoidon vapaan palvelusete-

23 leitä oli käytetty lokakuun loppuun mennessä 8 000 ja niihin oli varattu määrärahaa 20 400. (Tuula Suominen, henkilökohtainen tiedonanto 25.11.2013) Forssassa on laskettu kaupungin oman palveluntuotannon hintoja, jotta voidaan verrata niitä ostopalveluna ja palvelusetelillä tuotettaviin palveluihin. Oman palvelutuotannon hintojen avaaminen on edellytys myös palvelusetelituotannon laajentamiselle. Kaupungin oman palvelun hintaan sisällytetään mahdolliset yhteisten tilojen tilakulut, palvelualueen omat hallinnolliset kulut (ei yhteisiä hallinnollisia kuluja), kaikki henkilöstön suorat ja välilliset kulut (esim. kilometrikorvaukset). Forssassa kotihoidon hinnoittelu on käyntimääriin sidottu. Tulevassa FSHKY:ssä hinnoitteluperuste tulee olemaan puhtaasti aikaperusteinen. Forssassa kotihoidon oman tuotannon hinta on 50-60 /h, jolloin keskimääräisen käynnin hinnaksi muodostuu 26 /käynti. Palvelutaloissa käyntihinta on edullisempi ja on 17 /käynti. Kaupungin tuottaman kotipalvelun hinta muodostuu ympärivuorokautisesta ja myös viikonloppuisin tehdystä työstä. Kaupungin itse tuottaman tehostetun palveluasumisen hoivan bruttohinta on 103,10 /vrk. Kaupungilla ei ole ollut itse tuotettua päivätoimintaa vaan sen on tuottanut Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän Osaamiskeskus. (Tuula Suominen, henkilökohtainen tiedonanto 25.11.2013) Forssan kaupungin vanhuspalvelusuunnitelmaan on määritelty kustannusvaikutuksia vuosille 2013 2016. Siinä on suunniteltu kotihoitoa tukeviin palveluihin 240 000 :n määrärahalisäys, joka voidaan toteuttaa 1 1,5 henkilölisäyksellä kotihoitoon vuosittain tai palveluseteli- tai ostopalvelumäärärahalisäyksenä. Kuntouttavaan päivätoimintaan on suunniteltu 330 000 lisäystä, joka tarkoittaa 1500 toimintapäivää vuosittain. Edellisten lisäksi ympärivuorokautiseen hoitoon on suunniteltu 960 000 :n määrärahan lisäystä eli 15:sta tehostetun palveluasumisen paikkaa, joka tarkoittaa viittä uutta paikkaa vuosittain. (Forssan kaupungin vanhuspalvelusuunnitelma 2013 2016, 2013, 56) Forssan kaupungin vuoden 2013 talousarviossa oli vanhusväestön palveluiden toimintakuluihin varattu rahaa 12 952 840, josta vanhuspalveluiden ostopalveluihin oli varattu 3 163 890 ja palveluseteleihin oli varattu 74 400 :a. Suuntaa antavasti voidaan laskea, että Fors-

24 san kaupungin vanhusväestön palveluiden kokonaisbudjetista palveluseteleiden osuus on vuonna 2013 0,57%. Ostopalveluiden osuus vanhuspalveluissa on kokonaisbudjetista 24,4%. (Tuula Suominen, henkilökohtainen tiedonanto 25.11.2013) Forssan kaupungin palvelusetelipalveluntuottajarekisterissä on viisi hyväksyttyä palveluntuottajaa, jotka tuottavat omaishoidon vapaan aikaisia palveluja asiakkaan kotona. Palveluntuottajien hinnat vaihtelevat arkisin 25-38 /h välillä ja viikonloppuisin hinnat ovat 32,25-86 /h. Yksi palveluntuottaja tuottaa palvelua kuntouttavana päivätoimintana, jossa päivätoiminnan kesto on vähintään 6h ja hinta on 75,60 /päivä (eli 12,60 /h). (Forssan kaupunki) Tilapäisen kotihoidon palveluntuottajarekisterissä on kuusi yritystä, joiden hinnat vaihtelevat seuraavasti: arkisin klo 7 18 iltaisin viikonloppuisin 30 37 /h 34,50 48 :oon 33-86 /h (Forssan kaupunki) Keskihinnat: arkisin klo 7 18 32,80 /h iltaisin klo 18 21 41 /h viikonloppuisin 75 /h arkena ennen klo 18 30 /h iltaisin klo 18 jälkeen 41.60 (Forssan kaupunki) Forssan kaupungin oman tilapäisen kotipalvelun asiakasmaksu määräytyy maksutaulukon mukaan, jossa huomioidaan perheen koko, bruttotulot ja käynnin pituus. Varsinainen kotipalvelu tapahtuu puhtaasti tuntiperusteisella laskutuksella. Kuluvana vuonna tilapäistä ko-

25 tiapua on saanut 14 lapsiperhettä, joista asiakasmaksun ovat maksaneet 4 perhettä. Lastensuojelun asiakkaina on ollut 5 perhettä, jolloin asiakasmaksua ei ole peritty. Lapsiperheiden kotipalvelupäätöksiä on tehty 10 kpl. Ennuste on, että palvelun kysyntä lisääntyy tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä palveluun ei tarvitse jonottaa. 10 PALVELUSETELIN KÄYTTÖ JA KÄYTÖN LAAJENTAMINEN Kuntaliitto on selvittänyt sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluseteleiden käyttöä. Tilastossa on esitetty kuntien, kuntayhtymien ja liikelaitosten palveluseteleiden käyttö eri palveluissa. Sosiaalipalveluissa palveluseteliä on eniten käytetty kotipalveluiden tukipalveluissa, joiden järjestämiseen niitä käytettiin 60 kunnassa, kuntayhtymässä tai liikelaitoksessa. Seuraavaksi eniten palveluseteliä käytettiin omaishoitajan vapaan aikaisissa palveluissa (59), kotipalvelussa (55) ja tehostetussa palveluasumisessa (19). Terveyspalveluiden perusterveydenhuollossa palveluseteliä käytettiin eniten kotisairaanhoidossa (29) ja erikoissairaanhoidon osalta leikkauksissa ja muissa toimenpiteissä (9). Lasten päivähoidossa palveluseteli oli käytössä päiväkoteihin (6), perhepäivähoitoon (4) ja kerhotoimintaan (1). Palveluseteliä ei käytetty lainkaan vuodeosastohoitoon, apuvälineisiin eikä sosiaalipalveluiden laitoshoitoon. (Kunnat.net) Forssassa ja ensi vuoden alussa aloittavassa Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymässä palvelusetelin käytön laajentamista voisi selvittää perusteellisesti työryhmän mukaan tehostetussa palveluasumisessa, tilapäisen kotihoidon laajentamisessa, kuntouttavassa päivätoiminnassa sekä lapsiperheiden kotipalvelussa. Tämän selvityksen tavoitteena on toimia eräänlaisena esiselvityksenä, joka antaa tietoa asiakkaan valinnanvapaudesta, palvelusetelistä sekä siitä miten muualla Suomessa palveluseteliä on käytetty.

26 Edellä esitettyjen lisäksi palvelusetelin käyttöönottoa voisi selvittää päivähoidon, tehostetun kotiutuksen, ennaltaehkäisevän kuntoutuksen ja hammashoidon osalta. Mielenkiintoinen palveluseteli on myös muistisairaille tarkoitettu dementiahoivan palveluseteli. Forssan seudun elinkeinostrategiaan on kirjattu palvelusetelin käytön laajentaminen otsikolla Palveluseteli ja asiakkaan valinnanvapaus. Palvelusetelin käytön laajentaminen on sisällytetty FSHKY:n toimintasuunnitelmaan ja talousarvioon vuodelle 2014. sekä sisällytetty mahdollisuutena myös seudulliseen vanhuspalveluiden tehostetun palveluasumisen vireillä olevaan hankintailmoitukseen. Palveluseteli on ollut esillä myös Forssan kaupungin strategialuonnoksessa. Palvelusetelin käyttöönotossa tärkeänä lähtökohtana pidetään sähköisen palvelusetelijärjestelmän käyttöönottoa. Kuntien Tiera Oy on kehittänyt yhdessä pilottikuntien (Espoo, Helsinki, Kouvola, Oulu, Tampere, Turku ja Vantaa) kanssa tietojärjestelmäratkaisua, jossa tavoitteena on vähentää palvelusetelijärjestelmään liittyvää hallinnoinnin ajankäyttöä ja kustannuksia niin palvelunjärjestäjiltä kuin palveluntuottajiltakin. 11 PALVELLUSETELI JYVÄSKYLÄSSÄ Vaikka Jyväskylä ja Forssa ovat kooltaan hyvin erikokoisia ja niiden järjestelmiä ei voida suoraan verrata toisiinsa on Jyväskylän esimerkki palvelusetelin käyttöönotosta kuitenkin merkittävä. Jyväskylässä on asukkaita noin 135 000 ja ensi vuoden alussa aloittavan Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän alueella noin 35 000, joten yksityisten palveluntuottajien ja niitä käyttävien asiakkaiden määrä Forssan seudulla on ja tulee olemaan huomattavasti pienempi. Jyväskylän aloitettua tuottamaan palveluita palvelusetelillä vuonna 2004 oli palveluntuottajina kolme yrittäjää ja vuosibudjetti oli 60 000. Vuonna 2012 yrittäjien määrä oli noussut yli 200:n yritykseen, joista osa on laajentanut toimintaansa myös talousalueen ulkopuolel-

27 le. Myös budjetti oli noussut 10 miljoonaan euroon. Tästä on seurannut myös kaupungin oman toiminnan kilpailukyvyn paranemista ja lisäksi kaupungin investointitarve on vähentynyt, koska yritykset ovat olleet valmiita sijoittamaan Jyväskylän alueelle. Jyväskylässä tuotetaan kymmentä palvelua palvelusetelillä. (Utriainen 2013, luentoaineisto) Jyväskylässä kaupungin oman kotihoidon keskimääräinen tuntihinta on 68,45, ostopalveluna ydinkeskustassa 30 /h ja Lutakon alueella 35,64. Palvelusetelillä tuotettuna palvelun keskihinta on 34,63 /h. (Utriainen 2013, luentoaineisto) Vuoden 2012 tilinpäätöksestä on tehty kustannus- ja hintavertailu oman toiminnan ja palvelusetelillä tuotettujen palvelujen välillä. Palvelusetelissä on huomioitu myöntämisprosessiin, valvontaan ja ohjaukseen liittyvät kustannukset ja omasta toiminnasta on vähennetty eläkemenoperusteiset ja VARHE-maksut. Suoritehinnan suhteellinen ero palvelusetelillä tuotettuun on +4%:sta -102%:iin. Suun terveydenhuollossa palvelusetelillä tuotettu palvelu oli 4% kalliimpaa sen ollessa omana tuotantona 43 ja palvelusetelillä 45, Suurimmat säästöt tulivat lapsiperheiden tilapäisestä kotiavusta, jossa suhteellinen ero oli -102%, hintojen ollessa omana tuotantona 59 /h ja palvelusetelillä 29 /h. Taloudelliset säästöt kaupungille olivat 20 000 :sta 600 000 :oon palvelusta riippuen, jossa kotihoidon säästöt olivat 400 000 ja suoritehinnan suhteellinen ero oli -54%. Yhteensä palvelusetelin käytöstä oli Jyväskylän kaupungille tullut 2 miljoonan euron säästöt verrattuna tilanteeseen, jossa palvelut olisi tuotettu omana toimintana. (Utriainen 2013, luentoaineisto) 12 PALVELUSETELIN KÄYTTÖ MUISSA KUNNISSA Palvelusetelit olivat kunnissa määrärahasidonnaisia ja osassa kunnista osa palveluista oli vain kokeilukäytössä. Käytäntöjä oli monenlaisia sillä samaa palvelua tuotettiin tulosidonnaisesti ja tasasuuruisella palvelusetelillä ja osassa kunnista oli käytössä myös hintakatto tai palveluntuottajien kilpailutus. Osa kunnista oli ottanut käyttöön täysin yksilöllisiä palve-

28 lusetelillä tuotettavia palveluita esimerkiksi tehostetun kotiutuksen palvelusetelin, matkakustannusten palvelusetelin ja dementiahoivan palvelusetelin. Kunta Kuntien asukasluvut lokakuussa 2013 ja esimerkkejä käytössä olevista palveluseteleistä Asukasluku Tilapäinen kotihoito Jatkuva ja säännöllinen kotihoito Forssa 17 670 22 /h - - Tammela 6 484 - - - Jokioinen 5 609 - - - Ypäjä 2 480 - - - Humppila 2 471 - - - HYKY 34 714 Tehostettu palveluasuminen Jyväskylä 134 756 24 /h 30,65 /h Maksu määräytyy kunnallisen palveluasumisen asiakasmaksuperusteiden mukaisesti Kuopio 54 845 24 /h arki 48 /sunnuntai - - Lahti 103 414 25 /h tai krt 25 /h tulosidonnainen 1795-2920 /kk 59-96 /vrk tulosidonnainen Hamina 21 209 - - 69,43 112,15 /vrk tulosidonnainen Helsinki 612 283 - - 200 2700 /kk tulosidonnainen Heinola 19 989 - - 1795-290 /kk 59 96 /vrk Huittinen Hyvinkää Hämeen linna 10 653 461 41 67 761 20 /h - - 25 /h 25 /h tulosidonnainen kevyt, alle 8/kk Käytössä, tulosidonnainen - - 1950 /kk, josta vähennetään tulosidonnainen kotipalvelumaksu + 50 /kk Salo 54 20 /h - - 522 Sastamala 25 548 - - Tulosidonnainen ja tukipalveluissa hintakatto

29 Kunta Asukasluku Omaishoitajan vapaat Kotihoidon tukipalvelu, siivous Kuntouttava päivätoiminta/ päivätoiminta Lapsiperheiden kotipalvelu Forssa 17 670 22 /h - 65 /pv - n. 6h/pv Tammela 6 484 - - - - Jokioinen 5 609 90 /kk (1 kpl) 33 /kk (1 kpl) - - Ypäjä 2 480 - - - - Humppila 2 471 - - - - HYKY 34 714 Jyväskylä 134 756 200-300 /kk - -- 20 /h Kuopio 54 845 110 /päivä - 42 /päivä (väh. 5h) - Lahti 103 414 110 /vrk - 42 /päivä (väh. 5h) - Hamina 21 209-17 21,20 /pv Helsinki 612 283 114,40 /kk - 50 /päivä 24 /h 65 /päivä (sis. Kuljetuksen) Heinola 19 989 110 /vrk - - - Huittinen 10 563 20 /h (10kpl/kk) 20 /h (1kpl/kk) - - Hyvinkää 46 141 Kotihoitona 30 /h - - - (enintään 8h) Asumispalveluna 120 /vrk Salo 54 522 180 /päivä 20 /h (2kpl/kk) - - tulosidonnainen Sastamala 25 548 120 /pv (1-3kpl/kk) - - - Esimerkki: Kotihoidon asiakasmaksut ja Forssan kotihoito Säännöllisen ja jatkuvan kotihoidon yksinelävä asiakas, jonka tulot ovat 1176 /kk. Palvelusetelin enimmäismäärä lasketaan 27 - (1176-528 ) : 100 X 35 : 60) = 23,22 /h 1.1.2014 säännöllisen ja jatkuvan kotihoidon palvelusetelin enimmäismäärä nousee 25 :sta 27 :oon. (Sosiaali- ja terveysministeriö)

30 Forssassa tilapäisen kotihoidon käynnit maksavat asiakkaalle 8,70 /alkava tunti (ei ole tulosidonnainen) Palvelusetelillä tuotettuna tilapäisen kotihoidon omavastuuosuudeksi muodostuu Forssan palvelusetelipalveluntuottajien keskihinnalla arkena 32,80 /h 22 /palveluseteli = 8 /h. Säännöllisen kotihoidon käynnit laskutetaan tulosidonnaisesti, jolloin maksu määräytyy seuraavasti, kun yksinasuvan asiakkaan tulot ovat 1450 euroa/kk. 1 käynti/vko 239,72 /kk 2-3 käyntiä/vko 267,38 /kk 4 6 käyntiä/vko 295,04 /kk yli 6 käyntiä/vko 322,70 /kk Tämä osoittaa hyvin, että pienissä käyntimäärissä /tuntimäärissä asiakkaan maksu myös kunnallisissa palveluissa on suhteellisen korkea. Toki kunta ei voi periä tuotantokustannuksia suurempaa maksua. Esimerkki: Helsingin lapsiperheiden tilapäinen kotiapu Lapsiperheiden tilapäisen kotiavun palveluseteli on Helsingissä harkinnanvarainen ja määrärahasidonnainen, palvelusetelin arvon ollessa 24 /h. Jos palveluntuottajan hinta on 32 /h ja palvelusetelin arvo on 24 /h niin asiakkaan omavastuuosuus on 8 /h. Vastaavasti Helsingin kaupungin oman tilapäisen kotipalvelun asiakasmaksu määräytyy maksutaulukon mukaan, jossa huomioidaan perheen koko, bruttotulot ja käynnin pituus. Yhden vanhemman ja yhden lapsen perhe (2hlö), jonka bruttotulot ovat 2300 /kk maksaa palvelusta: Bruttotuloista vähennetään maksuttomuuden ylärajan verran eli 2300-959 = 1341