OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSET VIRTU-KANAVALLA TYÖSKENTELYSTÄ Suvivuo Pia, Asteljoki Sari, Kuikkaniemi Anu, Kinos Sirppa, Lampo Hannele TIIVISTELMÄ Artikkelissa käsitellään Turun ammattikorkeakoulun Hyvinvointipalvelujen ja Terveysalan opiskelijoiden kokemuksia VIRTU- kanavalla toteutetuista vuorovaikutteisista lähetyksistä. Lähetykset toteutettiin Naantalin kaupungin omaishoitajista ja yksinasuvista muodostetuille kahdelle ryhmälle. Artikkelin empiirinen aineisto koostui vuorovaikutteisessa TV:ssä lähetyksiä toteuttaneiden opiskelijoiden (N= 80) Webropol- ohjelman avulla tuotetusta kyselystä, jolla selvitettiin opiskelijoiden kokemuksia VIRTU- kanavalla työskentelystä, siellä tapahtuneesta vuorovaikutuksesta ja ohjauksesta, sekä omasta oppimisesta. Keskeisenä tuloksena opiskelijat kokivat vuorovaikutteisen etäohjauksen melko helpoksi, vaikka ohjaus poikkeaakin kasvokkain tapahtuvasta ohjauksesta. Vuorovaikutuksen haasteellisuutta lisäsi tekniikan käyttö ja sen toimivuus. Myös eettiset kysymykset herättivät opiskelijoissa uudenlaista mielenkiintoa. Asiasanat: vuorovaikutteinen etäohjaus, opiskelijakokemus, ryhmäohjaus, VIRTU- kanava
1 JOHDANTO Väestön ikääntyminen on haaste Suomessa ja lähes koko Euroopassa. Pulaa on ja tulee olemaan taloudellisista resursseista, erityisesti työntekijöistä erilaisissa ikääntyneiden palveluissa. Tarvitaan uusia innovaatioita, jotta tarvittavat palvelut pystytään turvaamaan kasvavalle määrälle ikäihmisiä. (Ahtiainen & Auranne 2007, 10). Teknologisten innovaatioiden mahdollisuuksia tarjota ratkaisuja hoivapalveluiden riittävyyteen on epäilty. Teknologian sovellukset on nähty jopa inhimillisen hoidon vastakohtana, mutta käyttäjäkokemusten lisääntyessä ikääntyvien asenne voi muuttua myönteiseksi (Sävenstedt et al. 2006). Ikääntyneille on tärkeää olla osa modernia maailmaa ja osata käyttää nykyaikaista tietotekniikkaa, erityisesti silloin, kun ikäihminen asuu haja-asutusalueella tai, kun hänen toimintakykynsä on alentunut (Ahtiainen & Auranne 2007, 10). 0n tärkeää, että uutta teknologiaa opitaan hyödyntämään jo ammattiin kouluttautumisvaiheessa. Näitä taitoja voidaan hyödyntää työelämässä. Hyvinvointiteknologia edellyttää monialaista ja moniammatillista osaamista, ja myös siihen liittyvän opiskelun tulisi parhaimmillaan olla monien eri alojen osaajien yhteistä tekemistä ja tekemällä oppimista (Suhonen et al. 2007, 29). Vuorovaikutteinen TV voidaan nähdä yhtenä osana sosiaalista mediaa. Se on yksi vuorovaikutuksen tila, jossa osallistujat tuottavat merkityksiä ja sisältöjä omassa yhteisössään käyttäjälähtöisesti ja omaehtoisesti. Sosiaalisella medialla voidaan tarkoittaa mediasisältöä, joka on yhteisöllisesti tuotettua ja jaettua. Sosiaalinen osuus voidaan nähdä ihmisten vuorovaikutuksena ja media on sen väline, joka tuo myös uusia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia verrattuna esimerkiksi kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus tapahtuu tiloissa, joista virtuaaliavaruus on vain yksi monista. Sosiaalinen media on käyttäjälähtöistä, jossa käyttäjät ovat usein itse tuottajia uusille palveluille ja toimintamuodoille. Sosiaalisessa mediassa olennaisin kysymys ei ole tekniikka, vaan se, mitä ja miksi sosiaalisen median avulla tehdään. Kyse ei siten ole myöskään verkottumisesta, vaan yhteisöistä ja yhteisöllisyydestä. Yhteisöissä jokainen yhteisön jäsen tuntee kuuluvansa syvällisemmin tiettyyn yhteisöön ja tuntee saavansa yhteisöstä itselleen merkityksellistä tietoa ja kontakteja. (Heinonen 2009, 6-7.) Sosiaalinen media on prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä, sisältöjä yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla; se on
verkon avulla tapahtuvaa julkista keskustelua, tiedonrakentelua ja jakamista (Kalliala & Toikkanen 2012, 18). Tässä artikkelissa tarkastellaan opiskelijoille suunnatun kyselyn tulosten kautta ammatillista ohjaustoimintaa ja asiakastyötä silloin kun se toteutuu vuorovaikutteisen TV:n välityksellä. 2 VUOROVAIKUTTEINEN TV RYHMÄN OHJAUKSESSA Ohjaaminen on yksi keskeinen ammatillisen vuorovaikutuksen muoto ja asiakastyön menetelmä. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan työn näkökulmasta ammatillinen ohjaustoiminta voidaan määritellä esimerkiksi seuraavasti: Ohjaustyössä toimitaan silloin, kun henkilö, jolla on säännöllisesti tai tilapäisesti ohjaajan rooli, antaa aikaa, huomiota ja kunnioitusta määräaikaisesti asiakkaan roolissa olevalle henkilölle tai henkilöille. Ohjauksen tehtävänä on antaa asiakkaalle tilaisuus tutkia, keksiä ja selkeyttää tapoja elää voimavaraisemmin ja hyvinvoivemmin. (Onnismaa 2007, 38.) Ammatillinen ohjaustoiminta on aina myös tavoitteellista (Ruponen et al. 2002, 166). Sitä voidaan toteuttaa yksilön ohjauksena tai ryhmän ohjauksena. Ryhmä voi olla tilapäinen tai pysyvä. Suomessa ryhmänohjauksen käsitettä käytetään väljästi, yleisnimikkeenä erilaiselle ryhmässä tapahtuvalle toiminnalle. Sillä tarkoitetaan yleensä pitkäaikaista ohjausta, jolla on yhteiset tavoitteet ja pyrkimykset. Jäsenet tuntevat kuuluvansa ryhmään, toiminta on vuorovaikutteista, ja ryhmällä on yhteiset normit. Keskeinen onnistuneen ryhmätoiminnan edellytys on hyväksyvä ja tukea antava ilmapiiri. (Ruponen et al. 2002, 163-165.) Ohjaajan vastuulla on ohjata ryhmäprosesseja, jotka ovat ryhmän toimintaan vaikuttavia voimia. Keskeisiä ryhmäprosesseja ovat kommunikaatio, työskentelynormeista sopiminen, päätöksenteko, ongelmien käsittely ja ristiriitatilanteiden ratkaiseminen. Tässä toiminnassa ohjaaja tarvitsee monenlaisia taitoja, kuten reaktiotaitoja, vuorovaikutustaitoja ja toimintataitoja. Keskeisiä reaktiotaitoja ovat muun muassa aktiivinen kuuntelu ja empatian osoittaminen. Vuorovaikutustaidoista voidaan mainita esimerkiksi tasapuolinen huomioon ottaminen ja rajoittaminen. Prosessin havainnointi, toimintatavoista sopiminen, mallin antaminen ja kysyminen ovat esimerkkejä keskeisistä ohjaajan toimintataidoista. (Ruponen et al. 2002, 168, 170-171.) Myös sanaton viestintä, kuten eleet, ilmeet ja äänensävy on tärkeää.
Tunteet, toiminta, kehollisuus, havainnot ja merkitykset ovat kaikki toisiinsa vaikuttavia osia ihmisen holistisessa kokonaisuudessa. (Peavy 2004, 27.) Vuorovaikutteisen TV:n käyttäminen ryhmän ohjauksen välineenä asettaa ohjaustoiminnalle erilaisia haasteita ja toisaalta avaa sille myös uusia mahdollisuuksia. Matikainen (2004, 128-129) kiinnittää huomiota sosiaalisten vihjeiden määrään, joka yleensä kasvotusten tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on runsasta. Vuorovaikutteisen TV:n välityksellä henkilöistä suoranaisesti saatavat vihjeet saattavat olla vähäisempiä, mutta toisaalta vihjeitä saadaan myös ryhmän jäsenten ympäristöstä kuvan välityksellä. Verkkokeskustelu antaa kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta enemmän mahdollisuuksia välinpitämättömyyteen ja vetäytymiseen. Näin saattaa olla myös ohjaustilanteissa, jotka toteutetaan vuorovaikutteisen TV:n välityksellä. Vuorovaikutteinen TV luo vuorovaikutukselle omat haasteensa myös ohjaajan näkökulmasta. Ohjaajan näkökulmasta tiettyjen ohjaajan taitojen merkitys korostuu kuten verbaalisen viestinnän selkeys ja kyky dialogisuuteen. 3 OPISKELIJAKYSELYN TAUSTATIEDOT Opiskelijakyselyn tarkoituksena oli selvittää opiskelijoiden kokemuksia VIRTU- kanavalla työskentelystä, siellä tapahtuvasta vuorovaikutuksesta ja ohjauksesta sekä omasta oppimisesta. Webropol- ohjelmalla laadittu kysely työstettiin syksyn 2011 aikana ja se esitestattiin yhdellä opiskelijaryhmällä marraskuussa 2011. Esitestauksen perusteella kyselyä täsmennettiin. Kysely sisälsi 25 kysymystä, joista avoimia kysymyksiä oli 12. Osa avointen kysymysten vastausten tuloksista raportoidaan toisessa artikkelissa. Opiskelijakysely toteutettiin 5.12.2011-31.5.2012 välisenä aikana. Opiskelijat (n=80) täyttivät kyselylomakkeen VIRTUun liittyvän opintojakson päätyttyä. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin (strukturoidut kysymykset prosenttiosuuksin ja frekvenssein) ja sisällön analyysillä (avoimet kysymykset). Aineistot analysoitiin elo-syyskuussa 2012. Kyselyyn vastanneet opiskelijat olivat useasta Turun ammattikorkeakoulun koulutusohjelmasta. Opiskelijoista 30 % (n=24) opiskeli hoitotyön, 22 % (n=17) sosiaalialan tai sosiaaliterveydenhuollon ja 18 % (n=14) toimintaterapian koulutusohjelmissa. Suun terveydenhuollon koulutusohjelman opiskelijoita oli 12 (15 %) ja kuntoutukseen
suuntautuneista lähihoitajaopiskelijoita oli vastaajista viisi (6 %) opiskelijaa. Palvelujen tuottamisen ja johtamisen opiskelijoita oli vastaajista 6 % (n=5) ja fysioterapian 4 % (n=3). 4 OPISKELIJAKYSELYN TULOKSET Kyselyyn vastanneista opiskelijoista suurin osa oli työskennellyt sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla aikaisemmin. Vastanneista opiskelijoista suurimmalla osalla ei ollut aiempaa kokemusta minkäänlaisen interaktiivisen ohjelman tekemisestä. Kyselyyn vastanneista opiskelijoista 80 % (n=63) suhtautui erittäin tai melko positiivisesti virtuaalisiin ja/tai interaktiivisiin teknologisiin ratkaisuihin ja innovaatioihin. Erittäin tai melko epäilevästi näihin suhtautui 5 % (n=4) opiskelijoista ja neutraalisti 15 % (n= 12). Opiskelijoista suurin osa arvioi, että erilaiset virtuaaliset ja/tai interaktiiviset teknologiset ratkaisut ja innovaatiot ovat hyvin tai melko helppokäyttöisiä. Suurin osa (88 %, n=70) opiskelijoista koki VIRTU- ohjelman suunnittelun hyvin tai melko helpoksi. Hyvin tai melko vaikeaksi sen koki 12 % (n=14) opiskelijoista. Opiskelijat toivoivat opettajilta ja projektityöntekijöiltä erityisesti teknistä tukea laitteiden käytöstä sekä ennen lähetystä että lähetyksen aikana, mielellään jo lähetysten suunnitteluvaiheessa. Myös ennakkotietoa asiakkaista toivottiin. Osa toivoi kokemustietoa hyvin toimineista käytännöistä ja mahdollisesti esille tulleista pulmatilanteista sekä käytännön esimerkkejä näistä. Opiskelijat pitivät tarpeellisena myös, että opettajat ja projektityöntekijät kommentoivat ja tarvittaessa antavat kehittämisehdotuksia opiskelijoiden suunnitelmiin ennen lähetystä. Lisäksi osa vastaajista esitti, että olisi hyvä ja opettavaista päästä seuramaan toisten lähetystä ennen omaa osuutta. Koulutusta virtuaalisesta ohjauksesta kaivattiin myös. Tietoa siitä millaisia tilanteita virtuaalisessa työskentelyssä tulee eteen, millainen ohjelma ei toimi siinä ympäristössä ja mikä taas on mahdollista toteuttaa. 4.1 Opiskelijoiden kokemukset asiakastyöskentelystä ja vuorovaikutuksesta VIRTUkanavalla Lähes kaikki (90 %, n=72) kyselyyn vastanneista opiskelijoista arvioi, että vuorovaikutus asiakkaiden kanssa VIRTU- kanavalla toimi erittäin tai melko hyvin. Huonoksi tai melko huonoksi vuorovaikutuksen arvioi 10 % (n=8) vastaajista.
Opiskelijat arvioivat, että vuorovaikutus toimi pääsääntöisesti hyvin ja se oli luontevaa, kun tekniikka toimi ja kun huomioitiin tekniikasta aiheutuvat erityispiirteet ohjauksessa mm. aikaviive ja puheenvuorojen päällekkäisyyden riski. Myös se, että katsekontaktia asiakkaisiin ei voinut saada ja että eleitä ja ilmeitä on vaikeampi nähdä, vaikuttivat vuorovaikutukseen. Sekä opiskelijoiden oma että asiakkaiden mahdollinen jännitys vaikeutti toisinaan vuorovaikutusta, mutta yleensä vain aluksi. Lähetyksen edetessä jännitys useimmiten hälveni. Virtuaalisessa ohjaamisessa on omat haasteensa, mutta hyvään ja hyödylliseen vuorovaikutukseen on mahdollista päästä myös virtuaalisesti. Vastaajien näkemykset siitä, vaikuttiko asiakastilanteeseen se, että asiakkaat ovat VIRTUkanavalla eri ympäristössä ja tilassa kuin opiskelijat, jakautui. Vastaajista suurimman osan (59 %, n= 47) mielestä tämä ei vaikuttanut asiakastilanteeseen, kun taas opiskelijoista 41 %:n (n=33) mielestä tämä vaikutti asiakastilanteeseen erilaisina haasteina. Virtuaalinen vuorovaikutus ei tietenkään ole niin joustavaa ja automaattista kuin kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus. Ohjaaminen täytyy tehdä pääasiassa sanallisesti eikä ilmeitä ja eleitä pysty niin hyvin hyödyntämään. Keskustelun synnyttäminen osallistujien välille saattaa edellyttää paljonkin ohjaamista, esimerkiksi puheenvuorojen jakoa. Asiakkaan kotiympäristö loi joitakin pulmia VIRTU- kanavalla tapahtuneeseen ohjaustilanteeseen. Huono valaistus asiakkaan kotona sai joskus aikaan sen, etteivät opiskelijat nähneet vanhusten kasvoja saatikka saaneet katsekontaktia heihin. Toisinaan asiakkaan kotiympäristöstä tuleva taustahäly sekä haittasi asiakkaan äänen kuulemista että lähetystä. Myös se, että lähetyksessä tapahtuvan ohjauksen aikana asiakkaat voivat puuhailla kotiaskareitaan esim. keittää kahvia tai vastata puhelimeen tai ovikellon soittoon, saattoi häiritä lähetystä. Jotkut opiskelijat pitivät eri tilaa ja välimatkaa ongelmallisena myös siksi, että se voi antaa helposti mahdollisuuden passiivisuuteen etenkin silloin, jos asiakas on kauempana tv:stä. Mikäli asiakas puuhaili jotain muuta VIRTU- lähetyksen aikana (esim. vastasi puhelimeen) tai hänellä oli vieraita, tämä saattoi häiritä muita asiakkaita tai ohjelman vetäjiä. Hyvä
valaistus on tärkeä VIRTU- lähetyksissä. Mikäli asiakas on hämärässä valossa, häntä voi olla vaikea nähdä kuvaruudusta. 4. 2 Tekniset ja eettiset haasteet Tekniset ongelmat haittasivat erittäin tai melko vähän ohjelman pitämistä 67 % (n=53) mielestä. 14 % (n=11) opiskelijoista oli sitä mieltä, etteivät tekniset ongelmat haitanneet ohjelman pitämistä lainkaan. Opiskelijoista 19 % (n=15) arvioi, että tekniset pulmat haittasivat erittäin tai melko paljon. Teknisiä ongelmia aiheuttivat erilaiset kuva- ja ääni ongelmat kuten äänen kaikuminen, äänten särinät, pätkiminen ja äänen kiertäminen sekä kuvan pätkiminen ja häviäminen. Toisinaan yhteys pätki tai katkesi kokonaan. Näiden vuoksi ohjelmissa jouduttiin toistamaan asioita useampaan kertaan, mikä toisinaan turhautti opiskelijoita. Puheen ja kuvan aikaviiveen huomioiminen vaati opiskelijoilta harjoittelua. Myös kameran kohdentamisen kanssa oli toisinaan pulmia, mikä toi havaintomateriaaleihin, esimerkiksi apuvälineisiin, tarkentamiseen omat haasteensa. Asiakas tippui kokonaan linjoilta, kuva ja ääni jumittivat tai ääni katosi välillä kesken puheen. Vajaa neljännes (24 %, n=19) opiskelijoista mainitsi tunnistaneensa VIRTU- ohjelman aikana joitakin eettisiä pulmia. Näitä olivat asiakkaiden yksityisyyteen, tasapuoliseen kohteluun ja toisaalta myös yksilöllisyyteen liittyvät kysymykset. Kun ohjelmalähetyksessä mukana on useita asiakkaita samanaikaisesti, henkilökohtaisten asioiden käsitteleminen askarrutti opiskelijoita. Sen erottaminen, mitkä kysymykset olivat kullekin asiakkaalle liian henkilökohtaisia yhdessä käsiteltäväksi, oli opiskelijoiden toisinaan vaikea hahmottaa. Myös se, että sekä opiskelijat, muut asiakkaat että mahdollisesti asiakkaiden kotona lähetyksen aikana läsnä olevat omaiset tai muut henkilöt näkivät toisten asiakkaiden koteihin ja kuulivat keskustelun, askarrutti joitakin opiskelijoita. Eettiset asiat tuli ottaa huomioon mm. kyseltäessä asiakkailta melko henk. koht. kysymyksiä, jolloin piti huomioida kysymysten asettelu jne. Samoin piti miettiä mitä kysymyksiä voi kysyä
ja mitä ei, koska kyseessä oli kuitenkin ryhmäohjaustilanne ja muut osallistujat kuulivat toistensa vastauksia. Eettisenä pulmatilanteena opiskelijat mainitsivat myös, että keskustelu tasapuolisesti kaikkien linjoilla olevien asiakkaiden kanssa oli välillä haasteellista: puheliaimmat asiakkaat voivat viedä tilaa hiljaisemmilta. Toisaalta, kun opiskelijat pyrkivät aktivoimaan kaikkia asiakkaita mukaan keskusteluun ja saamaan jokaisen asiakkaan mielipiteitä esille, eettiseksi haasteeksi muodostui asiakkaan vapaaehtoinen osallistuminen entä jos asiakas haluaakin olla hiljaa ja vain seurata muiden keskustelua? Näitä asioita pohtiessaan, opiskelijat tasapainoilivat asiakkaiden tasapuolisen kohtelun ja yksilöllisyyden huomioimisen välillä. Opiskelijoiden vastauksissa pohdittiin myös laajempia eettisiä kysymyksiä liittyen ikäihmisten virtuaalipalveluihin ja niihin mahdollisesti liittyviin kustannussäästötavoitteisiin. 4.3 Opiskelijoiden näkemykset sisältöaiheiksi ja toiminnan kehittämiseksi Opiskelijat esittivät mielestään sopivia sisältöalueita VIRTU- kanavan ohjelmalähetysten aiheiksi ja kehittämisideoiksi. He pitivät hyvin tärkeänä asiakkaiden mahdollisuutta omien kokemusten ja kuulumisten kertomiseen ja vapaaseen keskusteluun, jotta kiireen tuntu saataisiin vältettyä. Keskustelua ja seurustelua tulisi olla ennen ja jälkeen tieto-osuuden. Tieto-osuuksien sisällöiksi ehdotettiin sekä terveydenhoitoon että viihteellisempiin aiheisiin liittyviä teemoja. Esimerkiksi jokapäiväiseen elämään liittyviä terveysaiheita, kuten ravitsemusta, liikuntaa, ensiapua, suun terveydenhoitoa sekä itsehoitoon ja eri sairauksiin liittyviä asioita pidettiin tärkeinä. Myös kulttuuria, musiikkia, kirjallisuutta, luontoaiheita, sekä erilaisia ajankohtaisia aiheita pidettiin tärkeänä. Näitä voisi käsitellä esimerkiksi sanomatai aikakauslehtikatsauksien avulla. Osa opiskelijoista ehdotti ohjelmalähetyksiin lisää toiminnallisuutta, kuten visailuja, pelejä, liikuntatuokioita ja viihteellisempiä osuuksia. Kuitenkin olennaisena asiana opiskelijat pitivät asiakaslähtöisyyttä: sisältötoiveita tulee kysyä asiakkailta itseltään. 4.4 Opiskelijoiden näkemykset omasta oppimisestaan ja tulevaisuuden näkemyksistään Opiskelijoiden oppimiskokemukset olivat hyvin positiivisia. Opiskelijat kokivat oppineensa paljon sekä virtuaalisesta ohjauksesta, ikäihmisistä asiakasryhmänä ja myös itsestään ryhmänohjaajana ollessaan mukana VIRTU- kanavan lähetyksissä. Erityisenä oppimisen asiana he pitivät sitä, että pääsivät suunnittelemaan ja opettelemaan virtuaalista ohjausta ja
tutustumaan uuteen ja erilaiseen asiakasohjauksen menetelmään, useimmat ensimmäistä kertaa. Osa opiskelijoista koki oman asenteensa muuttuneen hyvinvointiteknologian suhteen, kun he olivat oivaltaneet sen hyödyn, mitä se voi tarjota ikäihmisille. Myös siihen, että VIRTU- kanavalla heidän oli mahdollista opetella vuorovaikutusta ja luontevaa keskustelua asiakkaan kanssa kameran välityksellä, opiskelijat olivat tyytyväisiä; joillekin oli helpompaa opetella ikäihmisten kohtaamista videon välityksellä etäisyyden turvin kuin kasvokkain. Näin koettiin etenkin silloin, jos opiskelijalla ei ollut aikaisempaa kokemusta ikäihmisistä. Opiskelijat arvioivat oman osallistumisensa avanneen omaa näkemystään myös siitä, mitä hyvinvointiteknologian avulla vanhustyössä voidaan tulevaisuudessa tehdä ja mitä mahdollisuuksia se luo etätyön tekemiselle. Osa opiskelijoista koki oppineensa uutta myös ikäihmisistä itsestään, heidän kiinnostuksestaan ja taidoistaan teknologian suhteen sekä niistä asioista, joita täytyy ottaa huomioon silloin, kun virtuaaliset ohjaustilanteen asiakasryhmänä ovat ikäihmiset. Lisäksi opiskelijoiden itsetuntemus erityisesti omien ryhmänohjaustaitojen osalta lisääntyi VIRTUkanavan ohjelmien suunnittelun ja toteutusten myötä. Kokonaisuudessaan opiskelijoiden kokemukset VIRTU- kanavalla työskentelystä olivat pääosin hyvin myönteisiä. Kyselyyn vastanneet opiskelijat olivat tyytyväisiä ja innostuneita kanavasta ja omista oppimiskokemuksistaan. Myös näkemykset VIRTU- kanavan hyödyntämisestä ikäihmisten ohjauksessa olivat myönteistä, vaikkakin rajoituksia sen käyttökelpoisuuteen tuotiin myös esille. Vastaajista 20 % (n=16) arvioi työskentelevänsä tulevaisuudessa ikäihmisten parissa. Saman verran vastaajia arvioi, ettei tule työskentelemään heidän parissaan. Kuitenkaan 60 % (n=47) opiskelijoista ei osannut ilmaista selkeää kantaansa asiaan. Vajaa puolet (45 %, n=36) kyselyyn vastanneista opiskelijoista arvioi, että VIRTU- kanavalla työskentely ei vaikuttanut opiskelijoiden omaan kiinnostukseen työskennellä ikäihmisten kanssa. Tosin myös ehkä- vastauksia kysymykseen oli lähes saman verran (46 %, n=36). Sen sijaan 9 % (n=7) opiskelijoista arvioi VIRTU- kanavalla työskentelyn vaikuttaneen positiivisesti omaan kiinnostukseensa työskennellä ikäihmisten parissa: se lisäsi positiivista suhtautumista vanhustyöhön ja kasvatti kiinnostusta suuntautua sekä työharjoitteluissa että tulevaisuuden ammatissa vanhusten pariin.
POHDINTA Vuorovaikutteisen TV:n käyttäminen ryhmän ohjauksen välineenä asettaa ohjaustoiminnalle erilaisia haasteita, ja toisaalta avaa sille myös uusia mahdollisuuksia. Matikainen (2004, 128) kiinnittää huomiota sosiaalisten vihjeiden määrään, joka yleensä kasvotusten tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on runsasta. Vuorovaikutteisen TV:n välityksellä henkilöistä suoranaisesti saatavat vihjeet saattavat olla vähäisempiä, mutta toisaalta vihjeitä saadaan myös ryhmän jäsenten ympäristöstä kuvan välityksellä. Opiskelijat kiinnittivätkin huomiota siihen, että vihjeitä kotiympäristöstä voidaan saada jopa häiriöksi asti. Matikainen (2004, 129) on todennut verkkokeskustelun antavan kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta enemmän mahdollisuuksia välinpitämättömyyteen ja vetäytymiseen. Näin saattaa olla myös ohjaustilanteissa, jotka toteutetaan vuorovaikutteisen TV:n välityksellä, kuten opiskelijat kyselyssä raportoivat. Tulosten mukaan opiskelijat kiinnittivät huomiota sanallisen kommunikaation korostuneeseen merkitykseen, samalla kun sanattoman viestinnän, kuten ilmeiden ja eleiden merkitys jää vähemmäksi. Ohjaajan taidoista korostuivat vuorovaikutustaidot ja tasapuolinen huomioon ottaminen keskustelua synnytettäessä, samoin prosessin havainnointi erityisesti aikaviiveen ja puheenvuorojen päällekkäisyyden riskin hallitsemiseksi. Ohjaajalta vaadittiin taitoa hallita ryhmää ja rohkeutta puuttua tarvittaessa ryhmätilanteeseen. Myös rajoittamisen vaikeaa taitoa välillä vaadittiin. On syytä muistaa, että ryhmän ohjaus on haasteellista työtä, vaikka toimittaisiin ilman vuorovaikutteista TV:täkin, kasvokkain. Ryhmän ohjaamisessa kohdataan usein yksityisyyden suojaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Vuorovaikutteisen TV:n välityksellä tapahtuvassa ohjauksessa sanaton viestintä jää etäisemmäksi ja vaikeammin tulkittavaksi, jolloin asiakkaan yksityisyyden kunnioittaminen on haasteellista (Ks. Peavy 2004, 27). Opiskelijoiden kokemusten mukaan he oppivat paljon sekä vuorovaikutteista ohjaamisesta, ikäihmisistä ja ryhmäohjauksesta. Suhtautuminen hyvinvointiteknologian hyödyntämiseen asiakastyössä muuttui positiivisemmaksi. Opiskelijoiden myönteiset kokemukset haastavat jatkamaan opetuksen suuntaamista ja kehittämistä hyvinvointiteknologian käyttöön.
Tulevaisuudessa hyvinvointiteknologian käyttö sosiaali- ja terveydenhuollossa tullee lisääntymään (Ks. Ahtiainen et al. 2007). Siksi on tärkeää, että jo koulutuksen aikana opiskelijoille tarjotaan mahdollisuuksia harjoitella hyvinvointiteknologian käyttöä asiakasohjauksen välineenä. Tämän vuoksi opiskelijoiden opettaminen ja ohjaus vuorovaikutteiseen asiakasohjaukseen hyvinvointiteknologiaa hyödyntäen luo haasteita myös tulevaisuuden opetustyöhön.
LÄHTEET Ahtiainen, M. & Auranne, K. 2007. Hyvinvointiteknologian määrittely ja yleisesittely. Teoksessa Suhonen, L. & Siikanen, T. (toim.) Hyvinvointiteknologia sosiaali- ja terveysalalla - hyöty vai haitta? Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu. Tampere: Juvenes Print. Onnismaa, J. 2007. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus. Heinonen, S. 2009. Sosiaalinen media. Avauksia nettiyhteisöjen maailmaan ja vuorovaikutuksen uusiin muotoihin. TUTUeJULKAISUJA 1. Helsinki: Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Kalliala, E. & Toikkanen, T. 2012. Sosiaalinen media opetuksessa. Helsinki: Finn Lectura. Matikainen, J. 2004. Verkko ohjauksen väline vai areena? Teoksessa Onnismaa, J.; Pasanen, H. & Spangar, T. (toim.). Ohjaus ammattina ja tieteenalana III. Ohjaustyön välineet. Jyväskylä: PS-kustannus. Onnismaa, J. 2007. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus. Peavy, R. V. 2004. Sosiodynaaminen näkökulma ja ohjauksen käytäntö. Teoksessa Onnismaa, J.; Pasanen, H. & Spangar, T. (toim.). Ohjaus ammattina ja tieteenalana III. Jyväskylä: PSkustannus. Ruponen, R.; Nummenmaa, A. R. & Koivuluhta, M. 2002. Ryhmäohjaus muutoksen mahdollisuuden maisemana. Teoksessa Onnismaa, J.; Pasanen, H. & Spangar, T. (toim.). Ohjaus ammattina ja tieteenalana I. Ohjauksen lähestymistavat ja ohjaustutkimus. Jyväskylä: PS-kustannus. Suhonen, L.; Ahtiainen, M. & Siikanen, T. 2007. Hyvinvointiteknologia sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Teoksessa Suhonen L. & Siikanen T. (toim.)
Hyvinvointiteknologia sosiaali- ja terveysalalla - hyöty vai haitta? Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu. Tampere: Juvenes Print. Sävenstedt, S.; Sandman, P.O. & Zinkmark, K. 2006. The duality in using information and communication technology in elder care. Journal of Advanced Nursing Vol.56, No.1, 17 25.