Metropolia Ammattikorkeakoulu INVESTOINTILASKENTA JA PÄÄTÖKSENTEKO Opetusmoniste Virpi Tevä-Helminen 28.8.2013
2 SISÄLTÖ: 1. JOHDANTO... 4 1.1 Investointilaskenta ja päätöksenteko kurssin esittely... 4 1.2 Investoinnin määritelmä... 4 1.3 Investointien luokittelua... 4 2 INVESTOINTISUUNNITTELUN VAIHEITA JA ONGELMIA... 6 3 INVESTOINTILASKELMAT... 7 3.1 Investoinnin kannattavuuteen vaikuttavia arvioitavia/mitattavia tekijöitä... 7 3.1.1 Perusinvestointi... 8 3.1.2 Juoksevat tuotot/kustannukset... 8 3.1.3 Investoinnin pitoaika... 8 3.1.4 Investoinnin jäännösarvo... 8 3.1.5 Laskentakorkokanta... 8 3.1.5.1 Diskonttaus... 9 3.1.5.2 Prolongointi...10 3.1.5.3 Jaksolliset maksut...11 4 INVESTOINTILASKENTAMENETELMIÄ...14 4.1 (Netto)nykyarvomenetelmä...14 4.2 Suhteellisen nykyarvon menetelmä eli nykyarvoindeksi...16 4.3 Annuiteettimenetelmä...17 4.4 Likimääräinen annuiteettimenetelmä...18 4.5 Sisäisen korkokannan menetelmä...19 4.6 Pääoman tuottoastemenetelmä eli ROI...21 4.7 Takaisinmaksuajan menetelmä...22 4.8 Perinteisten investointilaskentamenetelmien kritiikkiä...23 5. RISKIN HUOMIOIMINEN INVESTOINTILASKELMISSA...24 5.1 Herkkyysanalyysi...24 5.2 Todennäköisyysmenetelmä...24 5.3 Riskin huomioiminen tuottovaatimuksessa...25 6. INVESTOINTILASKENTAMENETELMIEN KÄYTTÖ YRITYKSISSÄ...25 7. IT-INVESTOINNIT ESIMERKKINÄ INVESTOINTISUUNNITTELUN JA TOTEUTUKSEN PROBLEMATIIKASTA...26 7.1 IT-investoinnin määrittely...26 7.2 IT-investointien epäonnistuminen...26 7.2.1 IT-investointitarpeeseen liittyvät ongelmat ja haasteet...26 7.2.2 IT-investointien suunnitteluun liittyviä ongelmia ja haasteita...27 7.2.3 IT-investointien toteutusvaiheeseen liittyviä ongelmia...27 8. TOIMITUSPROJEKTIN KUSTANNUSOHJAUS...29 8.1 Kustannusten arviointi...29 8.2 Projektibudjetointi...30
3 8.3 Kustannusseuranta projektin kestäessä...30 8.4 Projektikustannusten jälkiseuranta...31 8.5 Projektin kesto vs. kustannukset...31 8.6 Toimitusprojektin budjetointi ja hinnoittelu esimerkkiyrityksen... näkökulmasta...31 8.6.1 Yrityksen menot...31 8.6.1.1 Työkustannukset...32 8.6.1.2 Pääomakustannukset...34 8.6.1.3 Ainekustannukset...36 8.6.1.4 Muut kustannukset...36 8.6.2 Ajanhallinta...36 9. HINNOITTELU...37 9.1 Hinnan merkitys asiakkaalle...38 9.2 Hinnoittelun tavoitteita ja hinnoittelustrategioita...38 9.3 Hinnoittelun haasteita ja syitä hinnoittelun epäonnistumiselle...41 9.4 Hinnoittelumenetelmiä...42 9.4.1 Kustannusperusteinen hinnoittelu...42 9.4.2 Markkinaperusteinen hinnoittelu...42 9.4.3 Arvo-/hyötypohjainen hinnoittelu...43 9.4.4 Yhdistelmämenetelmä...43 10. INVESTOINTIEN RAHOITUS...44 10.1 Rahoitusmuodot...44 10.1.1 Pääomarahoitus...45 10.1.1.1 Oma pääoma...45 10.1.1.2 Vieras pääoma...48 10.1.2 Tulorahoitus...52 10.1.3 Avustukset...53 10.1.4 Leasingrahoitus...53 10.1.5 Välirahoitusinstrumentit...54 10.1.6 Johdannaisinstrumentit...54 10.2 Rahan tarpeen kartoittaminen...55 10.3 Rahoituspäätökset...56 10.4 Suomalaisyritysten rahoitusrakenne...56 10.5 Yritysrahoituksen ongelmat ja rahoitussuunnittelu...57 10.5.1 Rahan riittävyys...57 10.5.2 Rahan hinta...62 10.5.3 Rahoituksen riskit...63 LÄHTEET
4 1. JOHDANTO 1.1 Investointilaskenta ja päätöksenteko kurssin esittely Investointilaskenta ja päätöksenteko kurssin tavoitteena on, että kurssin suoritettuaan opiskelija osaa suunnitella ja hallita investointien kustannuksia ja ottaa kantaa investoinnin kannattavuuteen. Opiskelija ymmärtää alan keskeiset termit ja osaa tulkita investointilaskelmia. Opiskelija osaa budjetoida ja hinnoitella asiakasprojektin ja arvioida projektin kannattavuutta sekä ymmärtää tavallisimmat investointien rahoitusvaihtoehdot. 1.2 Investoinnin määritelmä Investointeina pidetään menoja, jotka ovat rahamäärältään suuria ja joissa tulon kertymisaika on pitkä (> 1 vuosi). Tehty investointi vaikuttaa siis yrityksen toimintaan useiden vuosien ajan. Yritystoiminta perustuu investointeihin, jotka tuottavat enemmän kuin niiden rahoittamisesta aiheutuu kustannuksia. Investoinnille on tyypillistä suuri kertameno, joka vapautuu poistojen muodossa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei investointiin tarvittava rahamäärä näy yrityksen tuloksessa kokonaisuudessaan investoinnin toteutusvuotena, vaan se jaetaan investointikohteen arvioidulle elinajalle (teknistaloudelliselle pitoajalle) poistoiksi. Muutenhan yrityksen tulos romahtaisi aina, kun tehdään suuri investointi. Investointien onnistuminen on kriittistä yrityksen menestymisen kannalta. Merkittävän investoinnin epäonnistuminen voi jopa vaarantaa yrityksen tulevaisuuden ja kilpailussa menestyminen edellyttää onnistuneita investointeja. Yritysten tekemillä investoinneilla on suuri merkitys myös koko yhteiskunnalle esimerkiksi työllisyyden ja kansainvälisen kilpailukyvyn kautta. 1.3 Investointien luokittelua Investointeja voidaan luokitella monin tavoin riippuen mm. siitä, mihin investointi kohdistuu ja investoinnin välttämättömyydestä yritykselle. Seuraavassa on esitetty muutama tällainen luokittelu. Investointikohteen mukaan investoinnit voidaan jakaa esimerkiksi seuraavasti: Rahoitusinvestointi: sijoitetaan pääomia esim. joukkovelkakirjalainoihin tai toisen yrityksen osakkeisiin. Rahoitusinvestoinnit eivät siis kohdistu yrityksen omiin tuotannontekijöihin vaan ne ovat sijoituksia yrityksen ulkopuolelle. Reaali-investointi: sijoitetaan pääomia tuotannontekijöihin esimerkiksi tuottojen saamiseksi (esim. toimitilojen tai koneiden osto, uusien markkinointikanavien luominen). Kyseessä on siis pääomien sijoittaminen yrityksen omiin tuotannontekijöihin.
5 Uusinvestointi: laajennetaan yrityksen reaalipääomaa esimerkiksi hankkimalla uusi kone tai toimitilakiinteistö. Uusinta-/korvausinvestointi: korvataan kulunut/vanhentunut reaalipääoma esimerkiksi uusimalla vanhentunut laite. Pakolliset investoinnit: lakien, asetusten tai viranomaisten määräysten perusteella pakolliset kohteet, esim. ympäristön pilaantumista estävät investoinnit tai työsuojeluinvestoinnit. Välttämättömyysinvestoinnit: yrityksen toimintavarmuuden luomiseksi pakolliset korjaukset ja investoinnit, esim. koneiden uusinta ja peruskorjaus. Strategiset investoinnit: pitkän tähtäyksen toimintalinjoja määrittävät investoinnit, esim. tuotekehitys, markkinointiorganisaation rakentaminen, jakelujärjestelmien luominen. Strategisilla investoinneilla pyritään mm. saavuttamaan pitkän tähtäimen tavoitteet sekä ylläpitämään ja parantamaan kilpailuasemaa. Strategisten investointien avulla yrityksen strategia muutetaan operatiiviseksi toiminnaksi. Operatiivisilla investoinneilla ylläpidetään yrityksen toimintaa esimerkiksi modernisoimalla tuotantokone. Tuottavuusinvestoinnit: sijoitukset, joissa tuottoja lisäämällä ja kustannuksia vähentämällä parannetaan kilpailukykyä, esim. tehokkaampien koneiden hankkiminen. Laajennusinvestoinnit: yrityksen toiminnan merkittävä laajentaminen, esim. yritysostot. Laajennusinvestoinneilla voidaan esimerkiksi pyrkiä kasvattamaan yrityksen olemassa olevien tuotteiden kysyntää tai laajentamaan toimintaa uusille markkinoille uusilla tuotteilla. Eri investointityypeillä on usein erilaiset tuottovaatimukset. Esimerkiksi pakolliselta työsuojeluinvestoinnilta ei voida vaatia tuottoa, koska se on tehtävä joka tapauksessa. Toisaalta tuottojen lisäämiseen tähtäävältä investoinnilta voidaan vaatia esimerkiksi 25 %:n vuotuinen tuotto ennen kuin se kannattaa toteuttaa. Investointien hyvyyttä arvioitaessa ei tietysti voida keskittyä pelkästään ko. investoinnin tuottoarvoon vaan on arvioitava investoinnin vaikutuksia laajemmin. Alentaako investointi esimerkiksi kustannuksia jossain toisessa kohteessa tai mitä mahdollisuuksia suunniteltava investointi voi avata yritykselle tulevaisuudessa? Investointeja voidaan luokitella myös riippuvuuden asteen mukaan esimerkiksi toisensa poissulkeviin investointeihin, toisiaan täydentäviin investointeihin sekä toisensa korvaaviin investointeihin. Investoiminen toimitilakiinteistön muuttamiseksi myymäläkäyttöön sulkee pois mahdollisuuden investoida saman kohteen peruskorjaamiseksi toimitilakäyttöön tai muuntamiseksi asuinkäyttöön. Kahvilan perustaminen kuntosalin yhteyteen täydentää alkuperäistä kuntosali-investointia ja saattaa lisätä myös sen tuottoja. Investoiminen uuteen koneeseen voi korvata vanhan koneinvestoinnin kokonaan tai osittain. Kassavirtatyypin mukaan investoinnit jaetaan konventionaalisiin ja epäkonventionaalisiin. Konventionaalisten investointien ensimmäinen kassavirta (perusinvestointi, hankintakustannus) on negatiivinen ja tämän jälkeiset kassavirrat positiivisia (vuositasolla). Epäkonventio-
6 naaliset investoinnit aiheuttavat useita negatiivisia kassavirtoja positiivisten lisäksi. Investoinnin hankintamenon lisäksi negatiivista kassavirtaa voi tyypillisesti syntyä investoinnista luovuttaessa, jolloin kohde on esimerkiksi hävitettävä, mistä aiheutuu kustannuksia. Luonnollisesti investointeja voidaan luokitella myös koon mukaan esimerkiksi suuriin, keskisuuriin ja pieniin investointeihin, mutta suuri investointi yhdelle yritykselle voi olla hyvinkin pieni toiselle eli yrityksen koko vaikuttaa tähän jaotteluun merkittävästi ja on mahdotonta antaa esimerkiksi euromääräistä rajaa sille, milloin investointi voidaan lukea suureksi. 2 INVESTOINTISUUNNITTELUN VAIHEITA JA ONGELMIA Suuret investoinnit vaativat huolellista suunnittelua, jotta investointiin liittyvät riskit voidaan minimoida ja investoinnin kannattavuus varmistaa. Investointisuunnitteluun voi sisältyä mm. seuraavia päävaiheita: 1. Tunnistamis-/määrittelyvaihe Määritellään, millaisia investointeja tarvitaan organisaation tavoitteisiin pääsemiseksi ja strategian toteuttamiseksi. 2. Tutkimusvaihe Tutkitaan vaihtoehtoisia investointeja, joilla tavoitteisiin on mahdollista päästä. Osa mahdollisista investointivaihtoehdoista voidaan hylätä jo tässä vaiheessa. 3. Tiedonhankintavaihe Tarkastellaan investointivaihtoehtojen kustannuksia ja hyötyjä. 4. Valintavaihe Valitaan toteutettavat investointikohteet. Valinta kohdintuu niihin investointikohteisiin, joiden hyödyt ylittävät eniten ennakoidut kustannukset. 5. Suunnitellaan investoinnin pääomatarve ja rahoitus Investointi voidaan rahoittaa organisaation omalla tulorahoituksella tai yrityksen ulkopuolisella oman tai vieraan pääoman ehtoisella rahoituksella. 6. Toteutus- ja tarkkailuvaihe Investointiprojektin etenemistä valvotaan sekä aikataulun että budjetin suhteen. Investointeihin liittyvää päätöksentekoa vaikeuttavat monet tekijät. Investointipäätös on kertaluonteinen eikä päätösprosessia voida toistaa kerrasta toiseen. Investointien vaikutukset ulottuvat tulevaisuuteen ja yritysympäristö muuttuu nopeasti. Muutokset pitäisi pystyä ennakoimaan, mutta tulevaisuuteen liittyy aina epävarmuutta. Investoinnin toteutuksen oikea ajoittaminen voi olla hankalaa juuri nopeasta muutosvauhdista johtuen. Investointipäätöstilanne on
7 monimutkainen. Kyse on usein suurista rahasummista ja huomioitavia asioita on paljon. Investoinnin hyvyyskriteerit voivat muuttua ajan mittaan ja esimerkiksi kuluttajien subjektiiviset arvostuksetkin muuttuvat. Mitä ostaja tänään haluaa, ei välttämättä olekaan sitä, mitä huomenna halutaan. Liikkeenjohdon taitavuus vaikuttaa toteutusvaiheessa investoinnin onnistumiseen. Kassavirtojen ajoittumisella on usein huomattavat liiketaloudelliset seuraukset. Jos kassavirrat ja niiden ajoittuminen arvioidaan väärin, voi sillä olla merkittäviä seurauksia yrityksen toiminnalle jatkossa. Suureen investointiin liittyy aina riskejä, joita on pyrittävä eliminoimaan ja minimoimaan huolellisella suunnittelulla ennen investointipäätöksen tekoa. Huolellisilla investointilaskelmilla voidaan pyrkiä ainakin vähentämään investointiriskejä. Näitä laskelmia käsitellään seuraavaksi. 3 INVESTOINTILASKELMAT Investointilaskelmalla tarkoitetaan investoinnin pitoajalle ulottuvaa laskelmaa, jolla pyritään selvittämään investointihankkeen edullisuus eli kannattaako kohteeseen investoida vai ei. Laskelmilla voidaan myös vertailla eri investointivaihtoehtojen edullisuutta tavoitteena parhaan vaihtoehdon valinta toteutettavaksi. Investointilaskelmia tarvitaan yrityksissä mm. seuraavista syistä: suuria rahamääriä sidotaan pitkäkestoisiin ja epävarmoihin hankkeisiin investoinnit vaikuttavat yrityksen kannattavuuteen, kasvuun, vakavaraisuuteen ja työvoiman tarpeeseen investointien onnistuminen/epäonnistuminen vaikuttaa pääoman saatavuuteen ja hintaan yritysjohto tarvitsee tukea investointipäätöksen tekemiseksi investointien rahoittajat on saatava vakuuttuneiksi investointihankkeiden kannattavuudesta. 3.1 Investoinnin kannattavuuteen vaikuttavia arvioitavia/mitattavia tekijöitä Arvioitaessa investointihankkeen kannattavuutta tulee huomioida seuraavat tekijät: hankintakustannus eli perusinvestointi investoinnista syntyvät juoksevat tuotot ja kustannukset investointiajanjakso/pitoaika investointikohteen jäännösarvo laskentakorkokanta käyttöpääoman tarpeen muutokset. Seuraavassa käydään läpi tarkemmin, mitä nämä termit tarkoittavat.
8 3.1.1 Perusinvestointi Perusinvestointi on se investoinnin alkuajankohtana uhrattava suurehko kertakustannus, joka käynnistää juoksevasti syntyvien tuottojen ja kustannusten virrat (esim. paperikoneen hankinta, toimitilojen rakentaminen, osakkeiden osto, tietojärjestelmän hankinta). Koska perusinvestointi on lähimmäs päätöksentekohetkeä ajoittuva investoinnin kustannus, sen määrittämiseen liittyy yleensä vähemmän epävarmuustekijöitä kuin muihin investoinnin tuottoihin ja kustannuksiin. 3.1.2 Juoksevat tuotot/kustannukset Investoinnilla pyritään usein kasvattamaan yrityksen tuottoja, mutta samalla siitä voi aiheutua myös uusia kustannuksia. Investoinnin nettotuotto tarkoittaa investoinnista saatavan vuotuisen tuoton ja siitä aiheutuvan vuotuisen kustannuksen erotusta. Nettotuotto voi olla myös kustannussäästö esimerkiksi tilanteessa, jossa hankitaan uusi kone vanhan tilalle. Välttämättä tuotot eivät tästä juurikaan kasva, mutta kustannuksia säästyy aiempaan tilanteeseen verrattuna mm. tuotannon nopeutumisesta tai pienemmästä työntekijätarpeesta johtuen. 3.1.3 Investoinnin pitoaika Investoinnin pitoajalla tarkoitetaan aikaa, jona investointihyödykettä käytetään. Se voidaan määritellä monin tavoin. Esimerkiksi koneinvestoinnin pitoaika voisi olla koneen fyysinen ikä tai aika, jonka kone on käyttökelpoinen alkuperäisessä tarkoituksessaan tai aika, jonka kuluttua markkinoille on odotettavissa korvaava, tehokkaampi kone. Toisaalta fyysistä ikää voidaan ehkä jatkaa korjauksilla pitkäänkin, mutta konetta ei ehkä enää ole taloudellista käyttää verrattuna markkinoille tulleisiin uusiin laitteisiin. Pitoaikaa määritettäessä kannattaakin huomioida kohteen sekä fyysinen että taloudellinen käyttöaika. 3.1.4 Investoinnin jäännösarvo Investoinnin jäännösarvolla tarkoitetaan yleensä myyntituloa, joka perusinvestoinnista voidaan saada investoinnin pitoajan päättyessä. Lähinnä se voi siis olla myyntitulo, joka saadaan myytäessä vanha kone/laite tai muu investointikohde eteenpäin. Usein tilanne on kuitenkin sellainen, ettei investoinnilla ole jäännösarvoa tai sen ainakin oletetaan olevan niin vähäinen, ettei sitä huomioida laskelmissa. Toisaalta jäännösarvo voi olla negatiivinenkin, jos investointikohteesta luopuminen aiheuttaa merkittävän suuret kustannukset esimerkiksi kohteen hävittämisestä/purkamisesta johtuen. 3.1.5 Laskentakorkokanta Laskentakorko on investointilaskelmissa käytettävä korko eli pääoman käytöstä maksettava kustannus, ikään kuin pääoman käytöstä maksettava vuokra. Yritys voi määritellä laskentakoron esimerkiksi lainakoron perusteella, korjaamalla lainakorkoa tietyllä lisällä, sel-
9 vittämällä oman ja vieraan pääoman keskimääräiset kustannukset tai investointikohteelle asetetun tuottotavoitteen (vs. vaihtoehtoiset sijoituskohteet) perusteella. Laskentakoron tulee ilmentää investoinnilta vaadittavaa tuottoa. Korko tulee huomioida investointilaskelmissa riippumatta siitä, kuinka investointi rahoitetaan. Siis myös silloin, kun investoinnin rahoittamiseen käytetään vain yrityksen omaa tulorahoitusta! Näin siksi, että sijoittamalla pääomaa tiettyyn investointikohteeseen luovutaan samalla mahdollisuudesta sijoittaa sama raha muualle. Laskentakorkokanta sisältää myös investointiin liittyvän riskin. Yleensä investoinnille laskentakorkokannan kautta asetettava tuottovaatimus on sitä korkeampi, mitä suurempi riski investointiin liittyy. Karkeasti asiaa voidaan havainnollistaa seuraavan kuvan avulla: Tuotto-odotus Suuret riskit Pienet riskit Riski Kuva 1. Investointiin liittyvän riskin ja tuotto-odotuksen välinen suhde. Käytännössä tuotto-odotuksen ja riskin välinen suhde ei tietenkään ole kuvassa esitetyn kaltainen täysin lineaarinen riippuvuus. Tuotto-odotukseen vaikuttaa luonnollisesti esimerkiksi se, onko kyseessä yritykselle välttämätön investointi tai esimerkiksi laajennusinvestointi. Joissakin investointilaskentamenetelmissä eriaikaiset suoritukset saatetaan keskenään vertailukelpoisiksi laskentakoron avulla. Joissakin laskentamenetelmissä taas eriaikaisten suoritusten yhteismitallistamisessa (diskonttauksessa. ks. luku 3.1.5.1) käytettävää korkoa verrataan yrityksen laskentakorkoon. Näihin menetelmiin palataan jatkossa tarkemmin. 3.1.5.1 Diskonttaus Investointilaskennassa eri ajankohtina tapahtuvat investoinnista (oletettavasti) aiheutuvat rahamääräiset suoritukset muutetaan yleensä yhteismitallisiksi diskonttaamalla tulevat maksut valitulla laskentakorkokannalla vastaamaan nykyhetkellä tapahtuvia maksuja. Käydään tässä yhteydessä läpi, mitä diskonttaus ja sen vastakohta prolongointi tarkoittavat.
10 Diskonttaus tarkoittaa siis sitä, että tulevaisuudessa saatava/maksettava rahamäärä muunnetaan nykyrahaksi laskentakorkokantaa käyttäen. Esimerkiksi vuoden päästä saatava 100 euroa on 10 %:n laskentakorkokannalla nykyrahassa 100 /(1+0,1) 1 = 90,9 euroa. ä = ), missä i = laskentakorko n = vuodet Tulevaisuudessa tapahtuva maksu (K) muunnetaan siis aikaisempana ajankohtana tapahtuvaksi maksuksi (k) seuraavalla kaavalla: ( ), missä k = alkupääoma K = pääoma laskenta-ajan lopussa i = laskentakorko n = vuodet Tuleva maksu siis kerrotaan diskonttaustekijällä, jotta saadaan selville ko. maksun arvo nykyhetkellä. Mitä aikaisemmin raha saadaan tai maksetaan, sitä arvokkaampaa se on. Tämä johtuu pääasiassa kahdesta tekijästä: tulevaisuuden epävarmuudesta ja rahan sijoitusmahdollisudesta. Mitä pidempään maksua joudutaan odottamaan, sitä suurempi on epävarmuus sen saamisesta. Mitä nopeammin raha saadaan, sitä pidemmäksi ajaksi se voidaan sijoittaa muuhun tuottavaan kohteeseen. Diskonttaustekijät on taulukoitu (taulukko löytyy myös Tuubi-materiaalista) eli laskettu valmiiksi eri korkokannoilla ja vuosilla, ja laskelmissa voidaankin käyttää myös taulukkoarvoja laskennan yksinkertaistamiseksi. Laskentakoron (i) kasvaessa ja ajan (n) pidentyessä diskonttaustekijän arvo pienenee eli mitä kauempana tulevaisuudessa maksu tapahtuu, sitä pienempi sen nykyarvo on. 3.1.5.2 Prolongointi Rahamäärän arvo tulevaisuudessa voidaan selvittää vastaavasti. Sijoittamalla esimerkiksi 1 000 5 %:n vuosikorolla kolmeksi vuodeksi, kolmen vuoden päästä saatava rahasumma on (1 + 0,05) 3 1 000 = 1 158 eli Vuosi Vuosikorko Kumulatiivinen korko Rahaa vuoden lopussa 0 - - 1 000 1 50 (0,05 1 000 ) 50 1 050 2 52,5 (0,05 1 050 ) 102,5 1 102,5 3 55,125 (0,05 1 102,5 ) 157,625 1 157,625
11 Toisin sanoen rahan (k) arvo tulevaisuudessa (K) saadaan selville seuraavalla kaavalla: K = k (1 + i) n, missä k = alkupääoma K = pääoma laskenta-ajan lopussa i = laskentakorko n = vuodet 3.1.5.3 Jaksolliset maksut Entä jos sama maksu toistuu joka vuosi? Sijoitetaan esimerkiksi 1 000 pankkitilille viiden vuoden ajan kerran vuodessa 5 %:n vuosikorolla. Tehdään sijoitus aina vuoden lopussa. Sijoitukset kasvavat korkoa seuraavasti: Vuosi Sijoitus vuoden lopussa Määrä 5. vuoden lopussa 1 1 000 1 000 (1 + 0,05) 4 = 1 215,506 2 1 000 1 000 (1 + 0,05) 3 = 1 157,625 3 1 000 1 000 (1 + 0,05) 2 = 1 102,500 4 1 000 1 000 (1 + 0,05) 1 = 1 050,000 5 1 000 1 000 YHTEENSÄ 5 525,631 Jos talletetaan joka vuoden lopussa sama summa n:n vuoden ajan, ehtivät summat kasvaa arvoihin (1 + i) n-1 k, (1 + i) n-2 k,,(1 + i) 2 k, (1 + i)k, k. Lukusarjan kahden peräkkäisen jäsenen suhde on vakio eli 1 + i eli kyseessä on geometrinen jono. Jonon jäsenten summa on S = k(1 - q n ), missä k = jonon ensimmäinen jäsen 1 q q = kahden peräkkäisen jäsenen suhde eli 1 + i Sijoittamalla q:n paikalle 1 + i saadaan summakaava muotoon S = k(1 (1 + i) n ) = k (1 (1 + i) n ) = k (1 + i) n - 1 1 (1 + i) i i Kun lasketaan tämän summan arvo nykyrahassa eli sen nykyarvo (S NA ), pitää se vielä diskontata eli kertoa diskonttaustekijällä: SNA = 1 S = 1 k (1 + i) n - 1 = (1 + i) n - 1 k (1 + i) n (1 + i) n i i(1 + i) n Kerroin (1 + i) n - 1 i(1 + i) n on ns. jälkeenpäin suoritettavien jaksollisten maksujen diskonttaustekijä, jonka arvot löytyvät myös valmiiksi laskettuina ja taulukoituna Tuubista.
12 Esimerkki: Lasketaan vuosittain saatavan 1 000 :n nykyarvo. Korkoprosenttina käytetään viittä prosenttia ja oletetaan, että summa saadaan vuosittain (vuoden lopussa) viiden vuoden ajan. Lasketaan ensin, mihin arvoon summat kasvavat. Seuraavaksi summataan arvot yhteen ja diskontataan saatu summa nykyhetkeen. Vuosi YHT. 1 1 000 2 1 050 1 000 3 1 102,5 1 050 1 000 4 1 157,6 1 102,5 1 050 1 000 5 1 215,5 1 157,6 1 102,5 1 050 1 000 5 525,6 Nykyarvo (4 329,5 ) saadaan kertomalla päätearvo diskonttaustekijällä: 1 5 525,6 = 4 329,5 (1 + 0,05) 5 Vastaavasti suoraan jaksollisten maksujen diskonttaustekijällä kertomalla: (1 + 0,05) 5-1 1 000 = 4 329,5 0,05(1 + 0,05) 5 3.1.6 Käyttöpääoman tarpeen muutokset Usein käyttöomaisuusinvestointien seurauksena myös käyttöpääoma eli päivittäisen toiminnan sitoma pääoma kasvaa ja kasvu on rahoitettava, mistä aiheutuu kustannuksia. Käyttöpääoman kasvu johtuu siitä, että investoinnin seurauksena myynti ja sitä kautta myyntisaamiset kasvavat, raaka-aine-, puolivalmiste- ja valmistevarastot kasvavat (eli vaihto-omaisuus) sekä kassareservejä on kasvatettava liikkumavaran säilymiseksi. Ostovelkojen kasvu puolestaan on yritykselle yleensä ilmaista rahoitusta, joten se pienentää käyttöpääomatarvetta. + Rahoitusomaisuuden lisäys (myyntisaamiset, kassavarat) + Vaihto-omaisuuden lisäys (varastot) + Juoksevien kiinteiden menojen lisäys - Ostovelkojen lisäys = Käyttöpääoman lisäys Investointilaskelmissa käyttöpääoma voidaan huomioida joko lisäämällä käyttöpääoman kasvu perusinvestointikustannukseen ja lisäämällä investoinnin pitoajan lopussa irtautuva käyttöpääoma viimeisen vuoden nettotuottoon tai vähentämällä investoinnin pitoajan vuotuisista nettotuotoista investoinnista johtuvalle käyttöpääomalle laskettu laskentakoron mukainen korkokustannus.
13 3.2 Aineettomien investointien erityispiirteitä Aineettomia investointeja ovat esimerkiksi tietojärjestelmäinvestoinnit, tutkimus- ja kehitystoimintaan kohdistuvat investoinnit sekä asiakassuhdeinvestoinnit. Investointi kohdistuu siis johonkin abstraktiin, näkymättömään kohteeseen. Aineettomien investointien jälleenmyynti on usein mahdotonta eikä niitä voi ostaa kaupan hyllyltä. Aineeton investointi ei myöskään varsinaisesti kulu käytössä, toki esimerkiksi tietojärjestelmä vanhenee ajan mittaan. Aineettomat investoinnit poikkeavat monessa suhteessa perinteisistä aineellisista investoinneista (esim. koneet, laitteet, rakennukset). Suomalaiset yritykset investoivat keskimäärin vähintään yhtä paljon aineettomaan kuin aineelliseen pääomaan. Aineettomista investoinneista suurin osa on ns. innovaatioinvestointeja kuten tutkimus- ja kehitysinvestointeja. Merkittävän osan muodostavat myös investoinnit yrityksen tuotemerkkeihin ja henkilökunnan osaamiseen. Aineellisissa investoinneissa luvussa 3.1 esitetyt investoinnin kannattavuuteen vaikuttavat tekijät voidaan ilmaista pitkälti rahamääräisinä (perusinvestointi, juoksevat tuotot/kustannukset, jäännösarvo). Myös investoinnin pitoaika on todennäköisesti melko tarkasti määritettävissä. Aineettomiin investointeihin liittyy sen sijaan näidenkin tekijöiden osalta huomattavasti suurempaa epävarmuutta ja näin ollen myös riskejä. Aineettomissa investoinneissa ei yleensä huomioida jäännösarvoa juuri siitä syystä, ettei niitä pitoajan lopussa voida myydä eteenpäin. Aineettomien investointien aiheuttamien kassavirtojen arviointi on usein vaikeaa. Tämä koskee sekä kassavirtojen määrien arviointia että niiden ajoittumisen arviointia. Mm. tästä johtuen aineettomiin investointeihin liittyy usein suuria riskejä ja siitä johtuen suuret tuottoodotukset. Korkea tuotto-odotus näkyy laskentakorkokannassa ja vaikuttaa siten investointilaskelmien lopputulokseen eli siihen, näyttääkö investointi laskelmien valossa kannattavalta vai kannattamattomalta. Mitä korkeampi tuottovaatimus, sitä helpommin investointi osoittautuu laskelmien pohjalta kannattamattomaksi.
14 4 INVESTOINTILASKENTAMENETELMIÄ Investointilaskennalla on tarkoitus etukäteen selvittää, kannattaako johonkin kohteeseen investoida vai ei. Jokaisen insinöörin tulee tuntea ja hallita keskeiset laskentamenetelmät investointien kannattavuuden arvioimiseksi. Esimerkiksi erilaisten hankkeiden kannattavuutta on osattava perustella esimiehelle (ja itselleen) ja tulkita laskelmia vaikkei varsinaisesti laskentatehtävissä toimisikaan. Keskeiset investointilaskentamenetelmät voidaan luokitella esimerkiksi seuraavasti: 1. Laskentakorkokannan käyttöön perustuvat menetelmät - nykyarvomenetelmä - suhteellisen nykyarvon menetelmä - annuiteettimenetelmä - likimääräinen annuiteettimenetelmä 2. Investoinnin tuottoprosenttimenetelmät - sisäisen korkokannan menetelmä - pääoman tuottoastemenetelmä (ROI) 3. Takaisinmaksuajan menetelmä Näistä suomalaisissa yrityksissä eniten käytettyjä ovat takaisinmaksuajan menetelmä, investoinnin tuottoprosenttimenetelmät ja nykyarvomenetelmä. Yrityksen koko vaikuttaa jonkin verran siihen, mitä menetelmiä käytetään. Esimerkiksi sisäisen korkokannan menetelmää käytetään selvästi enemmän suurissa yrityksissä kuin pienissä. Seuraavassa tarkastellaan näitä menetelmiä yksityiskohtaisemmin. 4.1 (Netto)nykyarvomenetelmä Nykyarvomenetelmää käytettäessä kaikki investoinnista johtuvat tuotot ja kustannukset diskontataan valitulla laskentakorkokannalla nykyhetkeen eli saatetaan näin yhteismitallisiksi ja tuotoista vähennetään kustannukset. Investointi on kannattava, jos nykyarvo on positiivinen eli tuotot ovat kustannuksia suuremmat. Vertailtaessa vaihtoehtoisia toisensa poissulkevia investointeja kannattavin on se vaihtoehto, jonka positiivinen (netto)nykyarvo on suurin. Nykyarvo = n S t t t 1 (1 i) JA (1 i ) n H missä S t = investoinnin synnyttämät nettotuotot vuonna t JA = investoinnin jäännösarvo pitoajan n lopussa i = laskentakorko n = investoinnin pitoaika H = perusinvestointi
15 Nykyarvolaskelmissa laskentakorkokannan tulee olla sitä suurempi, mitä riskialttiimpi hanke on kyseessä. Investoinnin rahoittaja vaatii yleensä hyvän korvauksen ottamalleen riskille. Muuten rahoittaja valitsee varmemman sijoituskohteen rahoilleen. Varsin suuri yksimielisyys vallitsee siitä, että nykyarvomenetelmä on teoreettisesti oikein tapa määritellä investoinnin kannattavuus. ************************************************************************** Esimerkki 1 Investoinnin perushankintakustannus (H) on 5 000 euroa. Siitä saadaan 4. vuoden lopussa nettotuottoa 3 800 euroa (S 4 ) ja 5. vuoden lopussa nettotuottoa 4 500 euroa (S 5 ). Tätä ennen vuotuinen nettotuotto on nolla. Jäännösarvoa (JA n ) ei ole. Jos laskentakorkokanta (i) on 10 %, nettotuottojen nykyarvoksi saadaan = (, ) + (, ) = 5 389,6 tai hakemalla diskonttaustekijöiden arvot suoraan diskonttaustekijätaulukosta saadaan vastaavasti: 0,6830 3 800 + 0,6209 4 500 = 5 389,5 Investoinnin nykyarvo on siis 5 389,5-5 000 = +389,5. Investointi on kannattava, koska nykyarvo on positiivinen. ************************************************************************** Jos investoinnilla aikaansaatavat vuotuiset nettotuotot ovat yhtä suuria eli S1 = S2 =... = Sn = S, saadaan nykyarvolauseke yksinkertaistettua muotoon = / + (1+ ) missä a n/i = (1 + i) n 1 = jälkeenpäin suoritettavien jaksollisten i(1 + i) n maksujen nykyarvotekijä (löytyy myös Tuubista taulukkona). S = investoinnin synnyttämät nettotuotot vuonna t (vakio) JA = investoinnin jäännösarvo pitoajan n lopussa i = laskentakorko n = investoinnin pitoaika H = perusinvestointi **************************************************************************
16 Esimerkki 2 Investoinnin perushankintakustannus (H) on 5 000 euroa, siitä saatava nettotuotto (S) vuosittain arviolta 1 200, investointiajanjakso (n) 5 vuotta ja käytettävä laskentakorko (i) 8 %. Jäännösarvoa ei ole. Nettotuottojen nykyarvoksi saadaan 3,9927 1 200 = 4 791,24. Luku 3,993 on jälkeenpäin suoritettavien jaksollisten maksujen diskonttaus- eli nykyarvotekijä, joka on haettu suoraan taulukosta. Investoinnin nykyarvo on siis 4 791,24-5 000 = -208,76. Investointi ei kannata, koska nykyarvo on negatiivinen Jos jäännösarvoksi olisi arvioitu vaikkapa 500, investoinnin nykyarvoksi saataisiin -208,76 + 500 /1,08 5 = 131,5 eli investointi vaikuttaisi tällöin kannattavalta, koska nykyarvo on positiivinen. ************************************************************************** 4.2 Suhteellisen nykyarvon menetelmä eli nykyarvoindeksi Suhteellinen nykyarvo eli nykyarvoindeksi ilmaisee nettotuottojen nykyarvon (+ jäännösarvon nykyarvon, jos jäännösarvoa on) ja perusinvestoinnin välisen suhteen. Investointi on siis kannattava, jos suhteellinen nykyarvo > 1. Suhteellinen nykyarvo = n S t JA t 1 t (1 i) (1 i) H n missä S t = investoinnin synnyttämät nettotuotot vuonna t JA = investoinnin jäännösarvo pitoajan n lopussa i = laskentakorko n = investoinnin pitoaika H = perusinvestointi Nykyarvomenetelmää arvostellaan usein siitä, että vertailtaessa eri investointivaihtoehtoja toisiinsa menetelmä ei huomioi investointihankkeiden kokoeroja riittävästi. Käytännössä kuitenkin suurten investointien absoluuttinen nykyarvovaatimus halutaan usein asettaa pienten investointihankkeiden nykyarvovaatimusta suuremmaksi. Tällöin suhteellisen nykyarvon menetelmä sopii käytettäväksi. Yksittäisissä investoinneissa suhteellisen nykyarvon menetelmä johtaa samaan lopputulokseen kuin absoluuttinen nykyarvokin, mutta erikokoisia investointeja vertailtaessa niiden edullisuusjärjestys saattaa muuttua. **************************************************************************
17 Esimerkki Yrityksellä on kaksi vaihtoehtoista investointivaihtoehtoa: A B Hankintameno 1 000 000 300 000 Nettonykyarvo 245 000 230 000 Nykyarvomenetelmällä tarkasteltuna siis vaihtoehto A on kannattavampi, koska sen nettonykyarvo on 15 000 (eli 245 000-230 000 ) suurempi kuin B:n. Lasketaan vaihtoehtojen suhteelliset nykyarvot. A: (245 000 + 1 000 000 )/1 000 000 = 1,25 B: (230 000 + 300 000 )/300 000 = 1,77 Suhteellisen nykyarvon menetelmällä tarkasteltuna vaihtoehto B on siis kannattavampi, koska sen suhteellinen nykyarvo on suurempi. Tämä johtuu investoinnin huomattavasti pienemmästä hankintamenosta suhteessa nettotuottoihin. ************************************************************************** 4.3 Annuiteettimenetelmä Annuiteettimenetelmää käytettäessä perusinvestointi (vähennettynä jäännösarvon nykyarvolla) jaetaan pitoaikaa vastaaville vuosille yhtä suuriksi pääomakustannuksiksi, jotka sisältävät poistot ja käytettävän laskentakorkokannan mukaiset korkokustannukset. Annuiteetti on siis vakio. Investointi on kannattava, jos annuiteetti < investoinnin synnyttämät vuotuiset nettotuotot (S t ) eli investoinnin aiheuttamat vuotuiset pääomakustannukset ovat pienemmät kuin investoinnilla aikaansaatava vuotuinen nettotuotto. = / ( (1 + ) ) missä c n/i = i(1 + i) n = annuiteettitekijä (löytyy myös taulukoituna). (1 + i) n 1 i = laskentakorkokanta n = investoinnin pitoaika JA = investoinnin jäännösarvo Annuiteettitekijä on siis jaksollisten maksujen diskonttaustekijän käänteisluku. Annuiteettimenetelmässä menetelläänkin siis juuri päinvastoin kuin jaksollisten maksujen nykyarvolaskennassa eli investoinnin hankintahinta vähennettynä mahdollisen jäännösarvon nykyarvolla jaetaan yhtäsuuriin eriin koko investoinnin pitoajalle huomioiden myös korko. Jaksollisten maksujen nykyarvolaskennassahan summataan nämä jaksolliset maksut yhteen huomioiden myös korko = jaksollisten maksujen yhteinen nykyarvo. **************************************************************************
18 Esimerkki Hankintahinta H = 500 000 Laskentakorkokanta i = 12 % Vuotuinen nettotuotto S = 70 000 Jäännösarvo JA = 50 000 Pitoaika n = 10 vuotta Annuiteettitekijä c 10/12 = 0,1770 (annuiteettitekijätaulukosta) Jäännösarvon diskonttaustekijä = 0,3220 (diskonttaustekijätaulukosta) Annuiteetti = 0,1770 (500 000 0,3220 50 000 ) = 85 650 (> 70 000 ) Investointi ei ole kannattava, koska annuiteetti ylittää vuotuiset nettotuotot. ************************************************************************** 4.4 Likimääräinen annuiteettimenetelmä Likimääräinen annuiteetti lasketaan seuraavasti: ää ä = missä JA = investoinnin jäännösarvo pitoajan n lopussa i = laskentakorko n = investoinnin pitoaika H = perusinvestointi + ( + ) 2 Likimääräinen annuiteetti on vuotuinen investoinnin poistokustannuksen ja korkokustannuksen summa, mutta likimääräinen annuiteettimenetelmä poikkeaa annuiteettimenetelmästä siinä, ettei tässä lasketa korkoa korolle, vaan korko lasketaan investoinnin keskimäärin sitomalle pääomalle eli hankintahinnan ja jäännösarvon keskiarvolle. Lisäksi poistomenetelmänä käytetään tasapoistoa annuiteettipoiston sijasta. Investointi kannattaa, jos likimääräinen annuiteetti alittaa vuotuiset nettotuotot eli pääomakustannukset ovat nettohyötyjä (juoksevat tuotot - kustannukset) pienemmät. ************************************************************************** Esimerkki Hankintahinta H = 500 000 Laskentakorkokanta i = 12 % Vuotuinen nettotuotto S = 70 000 Jäännösarvo JA = 50 000 Pitoaika n = 10 vuotta Likimääräinen annuiteetti = (500 000 50 000 ) + 0,12 (500 000 +50 000 ) = 78 000 10 v 2 Investointi ei ole kannattava, koska likimääräinen annuiteetti ylittää vuotuiset nettotuotot 70 000. **************************************************************************
19 4.5 Sisäisen korkokannan menetelmä Sisäisen korkokannan menetelmää käytettäessä selvitetään korkokanta, jolla investoinnin nykyarvo tulee nollaksi eli tuotot ovat yhtä suuret kuin kustannukset. Investointi on kannattava, jos sisäinen korko eli investoinnin tuotto-% > käytettävä laskentakorko eli pääoman tuottotavoite. Sisäinen korko r määritellään lausekkeesta: n t 1 S t t (1 r) JA (1 r) n H 0 missä S t = investoinnin synnyttämät nettotuotot vuonna t JA = investoinnin jäännösarvo pitoajan n lopussa n = investoinnin pitoaika H = perusinvestointi Käytännössä sisäinen korkokanta voidaan ratkaista kokeilemalla, interpoloimalla tai esimerkiksi taulukkolaskentaohjelmiston avulla. Sisäisen korkokannan menetelmä muistuttaa pitkälti nykyarvomenetelmää. Joskus sen käyttöä hankaloittaa se, että annetuilla lähtöarvoilla löytyy useampia sisäisiä korkokantoja tai sisäistä korkoa ei kyetä määrittämään lainkaan. Näin voi tapahtua, jos investoinnin nettotuottojen/kassavirtojen etumerkki vaihtelee useamman kerran investoinnin pitoaikana. ************************************************************************** Esimerkki 1 Perusinvestointi on 5 000 euroa ja nettotuottoa arvioidaan saatavan 4. vuoden lopussa 3 800 ja 5. vuoden lopussa 4 500 euroa. Jäännösarvoa ei huomioida. Sisäinen korkokanta voidaan selvittää yhtälöstä v 4/r 3 800 + v 5/r 4 500-5 000 = 0 eli v 4/r 3 800 + v 5/r 4 500 = 5 000 missä v 4/r ja v 5/r ovat nettotuottojen diskonttaustekijöitä. Kokeillaan eri korkokantoja diskonttaustekijätaulukosta: r = 12 %: 0,6355 3 800 + 0,5674 4 500 = 4 968 (< 5 000 ) r = 11 %: 0,6587 3 800 + 0,5935 4 500 = 5 174 (> 5 000 ) Näin saadaan r:n arvoksi vajaat 12 % (nykyarvo on 4 968, kun r = 12 %). Investointi kannattaa, jos pääoman tuottotavoite on alle tämän arvon. **************************************************************************
20 Esimerkki 2 Yritys harkitsee laitteen hannkimista. Laite maksaa 12 000 ja siitä arvioidaan saatavan seuraavanlainen kassavirta hankintahinnan lisäksi: Vuosi 1 7 000 Vuosi 2 2 000 Vuosi 3 3 000 Vuosi 4 2 000 Vuosi 5 1 000 Pääoman tuottoasteen tulee olla vähintään 15 %, jotta hankinta hyväksytään. Lasketaan laitehankinnan sisäinen korkokanta. Lasketaan hankinnan nykyarvot 10 %:n ja 12 %:n korkokannoilla: Korko 10 % Korko 12 % Vuosi 0-12 000-12 000 Vuosi 1 7 000 0,9091 7000= 6363,7 0,8929 7000 = 6 250,3 Vuosi 2 2 000 0,8264 2000= 1652,8 0,7972 2000 = 1 594,4 Vuosi 3 3 000 0,7513 3000= 2253,9 0,7118 3000 = 2 135,4 Vuosi 4 2 000 0,6830 2000= 1366,0 0,6355 2000 = 1 271,0 Vuosi 5 1 000 0,6209 1000= 620,9 0,5674 1000 = 567,4 YHTEENSÄ 257,3-181,5 Sisäinen korkokanta on siis välillä 10-12 %. Tarkka sisäinen korkokanta saadaan interpoloimalla seuraavasti: a IRR A B A % a b missä IRR A B a b = sisäinen korkokanta = korkokanta, jolla hankkeen nykyarvo on positiivinen = korkokanta, jolla hankkeen nykyarvo on negatiivinen = positiivisen nykyarvon määrä = negatiivisen nykyarvon määrä (positiivisena) 257,3 eli IRR 10% 12 10 % 257,3 181,5 = 11,17 % Sisäinen korkokanta on siis alle vaaditun 15 %, joten laitetta ei kannata hankkia.