Vaikean ja sairaalloisen lihavuuden hoito VSSHP:ssa Pirjo Immonen-Räihä Arviointiylilääkäri 1.2.2011
Lihavuus Lievä lihavuus painoindeksi 25-29,9 Merkittävä lihavuus 30-34,9 Vaikea lihavuus 35,0-39,9 Sairaalloinen lihavuus alkaa arvosta yli 40 Suuri vyötärönympärys merkitsee huomattavasti suurentunut sairausvaaraa. Miehillä 100 cm Naisilla 90 cm
Suomalaiset Euroopan lihavimpia Aikuisväestöstä noin 7 % on vaikeasti lihavia ja noin 2 % sairaalloisen lihavia. Lihavuuden fyysiset ja psyykkiset haittavaikutukset ovat huomattavia, ja ne aiheuttavat merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Vuonna 2008 Suomessa tehtiin noin 400 lihavuusleikkausta ja vuonna 2009 noin 700. Ruotsissa määrä oli runsaat 3 000 ja Tanskassa ja Norjassa runsaat 2 000. Belgiassa lihavuusleikkauksia on tehty asukasmäärään suhteutettuna 38-kertaisesti Suomeen verrattuna.
Leikkaus on tehokkain lihavuuden hoitomenetelmä Leikkaushoitoon ei pidä rientää suin päin, vaikka moni potilas sitä toivoisikin. Potilaat, jotka harkitsevat tarkkaan ja realistisesti ja jopa empivät leikkausratkaisua, soveltuvat parhaiten leikkaushoitoon ja heillä leikkaus johtaa hyvään laihtumistulokseen ja parantaa monella tavoin elämänlaatua. Ensisijainen menetelmä on mahalaukun ohitusleikkaus. Indikaationa on painoindeksi yli 40 kg/m2 oleva painoindeksi, erityisesti kun lihavuuteen liittyy oheissairaus 35 40 kg/m2, kun lihavuuteen liittyy useampi kuin yksi oheissairaus tai pelkästään vaikeahoitoinen diabetes.
Vasta-aiheet Vaikea syömishäiriö Ylipainoa ylläpitää runsas alkoholin käyttö Vaikeat yleissairaudet (mm. maksakirroosi, munuaisten vajaatoiminta, vuoto- ja infektioriskiä lisäävät sairaudet ja vaikea sydänsairaus) Yläruoansulatuskanavan sairaudet Epävakaa psykiatrinen sairaus Pysyvä tulehduskipulääkkeiden käytön tarve Potilas ei ole lainkaan, edes väliaikaisesti, kyennyt laihtumaan konservatiivisessa hoidossa.
Valmistautuminen leikkaukseen Jos indikaatiot täyttyvät ja jos potilas on halukas elämänmuutokseen Lähetetään joko lihavuuden hoitoon perehtyneelle sisätautilääkärille aluesairaalaan tai TYKS:n endokrinologian poliklinikalle leikkaustarpeen arviointia varten. Eri erikoisaloista koostuva tiimi arvioivat potilaan soveltuvuuden lihavuuden leikkaushoitoon. Jos leikkaushoidon perusteet täyttyvät eikä vasta-aiheita ole, selvitetään yläruoansulatuskanavan tila gastroskopialla ja harkinnan mukaan maksan koko ultraäänitutkimuksella. Todettu helikobakteeri-infektio hoidetaan häätöhoidolla ja sen tulos tarkistetaan. Leikkausta edeltävällä laihduttamisella pienennetään maksan rasvapitoisuutta ja sen kokoa. Laihduttaminen toteutetaan yleensä erittäin niukkaenergisellä dieetillä. KATSO Hoitoreitit
BIGGEST LOSER tv-ohjelmaan osallistunut Laihtui tsemppaamalla, ryhmätuella, liikunnalla ja ruokavaliolla
Leikkaus on tehokkain lihavuuden hoitomenetelmä mutta oikotie onneen se ei ole laihtumistulos ajan myötä jonkin verran huononee leikkaus ei muuta lihavuutta ylläpitäviä psykososiaalisia tekijöitä, joten tässä on erityisesti tuettava potilasta
Komplikaatiot Leikkauskuolleisuus on alle 0.5 %, mutta erittäin lihavilla ja iäkkäillä tätä suurempi. Alaraajojen laskimotukokset, niistä aiheutuvat keuhkoveritulpat sekä haava- ja keuhkoinfektiot ovat lihavalla potilaalla tavallisempia kuin normaalipainoisella Välitön uusintaleikkaus yleensä verenvuodon tai sauman pettämisen vuoksi on tarpeen noin 3 %:lla potilaista, mutta tätä useammalla postoperatiivinen vuoto voi edellyttää tähystysteitse tehtävää vuotokohdan liimausta tai ompelua Erilaisia välittömiä ja toipumista pitkittäviä kirurgisia komplikaatioita ilmenee noin 10 20 %:lla leikatuista. Myöhemmin kirurgisia toimenpiteitä (mm. saumastenoosien laajennus, leikkausporttin syntyneiden tyrien hoito) tarvitsee noin 10 20 % leikatuista Noin 10 %:lla leikatuista leikkaustulos jää huonoksi komplikaatioiden ja riittämättömän laihtumisen vuoksi.
Laihtuminen muuttaa ihmisen ja muiden suhtautumista häneen
Mahalaukun ohitusleikkaus (gastric bypass) Ensisijainen lihavuuskirurginen toimenpide, ellei ole perusteita valita muuta menetelmää. Lähes koko mahalaukku, pohjukaissuoli ja ohutsuolen alkuosa ohitetaan noin metrin matkalta Syöty ruoka kulkee mahalaukun yläosasta ohutsuoleen, ja ravinto kohtaa sappi- ja haimanesteet vasta yhteisessä ohutsuolen osassa. Tähystysleikkauksena toimenpiteeseen kuluu kokeneelta kirurgilta noin 1.5 tuntia. Mahalaukku, pohjukaissuoli ja sappi- ja haimatiehyet eivät ole leikkauksen jälkeen tutkittavissa tavanomaisin tähystys- tai varjoainekuvauksin. Toimenpide on pysyvä eikä yläruoansulatuskanavan anatomiaa voida enää palauttaa entiselleen.
Leikkauksen jälkeen Riittävä valkuaisen saanti; suositeltava minimimäärä on 60 120 g vuorokaudessa. Ravinnosta ei leikkauksen jälkeen saada riittävästi vitamiineja ja suojaravinteita. mm. kalsiumin, raudan, D-vitamiinin ja B12-vitamiinin imeytyminen huononevat Leikkauksen jälkeen on välttämätöntä käyttää pysyvästi monivitamiinivalmisteita sekä kalsiumia ja D-vitamiinia sisältävää valmistetta. Jos todetaan B12-vitamiinin puute, se korvataan joko tabletteina 1 mg päivässä tai lihakseen annettavina pistoksina Oksentelevalla leikatulla potilaalla on muistettava myös mahdollinen tiamiinin (B1-vitamiinin) puute Sokeritasapainon seuranta
Seuranta perusterveydenhuollossa 1 2 vuoden kuluttua leikkauksesta seuranta siirtyy perusterveydenhuoltoon, jossa vuosittain painon kehitys ja oheissairauksien lääkehoidon tarve verenkuva plasman elektrolyytit seerumin B12-vitamiinipitoisuus seerumin D-vitamiinipitoisuus punasolujen folaattipitoisuus glukoositasapaino (plasman glukoosi, tarvittaessa HbA1c) seerumin rasva-arvot, jos niissä poikkeavuuksia ennen leikkausta seerumin maksa-arvot ja kreatiniini harkinnan mukaan prealbumiini (albumiini) runsaasti laihtuneilta Lisäksi luuntiheys on aiheellista tutkia erityisesti mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen, mikäli potilas on runsaasti laihtunut tai seerumin D-vitamiinipitoisuudet ovat leikkauksen jälkeen pienet. Ruoan kulun vaikeutuminen ja siihen liittyvät vatsakivut ovat aina aihe lähettää potilas leikkauksen tehneeseen kirurgiseen yksikköön. Raudanpuuteanemian kehittyminen voi johtua riittämättömästä raudan saannista, mutta voi olla vihje liitoskohtiin ilmaantuneesta haavasta. Tämä selviää yläruoansulatuskanavan tähystyksellä.
Mittaaminen Puheeksi otto Tavoitteesta sopiminen Ruokapäiväkirja Ryhmähoito on taloudellisempaa ja yhtä tehokasta kuin yksilöhoito. Vähintään 10 hoitokertaa järjestetään noin viikon välein. Ryhmän koko 10 15 henkeä Ohjaajana on lihavuuden hoitoon koulutettu terveydenhoitaja tai sairaanhoitaja tai ravitsemusterapeutti. Potilasvalinta ainakin kaikille vastadiagnosoiduille tyypin 2 diabeetikoille. Muita perushoidon aiheita ovat metabolinen oireyhtymä, uniapnea ja muut lihavuussairaudet. Mitä nuorempi potilas, sitä tärkeämpää on tarjota perushoitoa. Yli 65-vuotiaille vain pakottavissa tilanteissa Neuvonnan tavoitteet ja sisältö Muutokset tiedoissa ja asenteissa Ihmisen energiankulutus vähenee, kun paino laskee. Jotta saavutettu paino pysyisi, elintapamuutosten on oltava pysyviä. Muutokset ruokailussa ja juomisessa Tärkein päämäärä on muuttaa tottumuksia, ei "metsästää kiloja". Tarkkaillaan, miksi syöminen alkaa. Mielihalu vai nälkä? Aterian lopulla tarkkaillaan, onko vatsa sopivasti kylläinen, ja lopetetaan ruokailu siihen. Tehdään ruokaostokset etukäteen suunnitellun listan mukaan. Vähennetään houkutuksia (ei ruokaa näkyvissä). Syödessä ei tehdä muuta (ei TV:tä, ei lehtiä). Pyritään syömään hitaasti. Muutokset liikunnassa Kannustetaan erityisesti arkiliikuntaan eli lihastyön lisäämiseen jokapäiväisissä askareissa (portaiden nousu, työmatkat). Askelmittarilla tavoite vähintään 10 000 askelta päivässä
Lieväänkin lapsen ylipainoon tulisi puuttua varhain. Ylipainoisten teinien painoindeksin olleen kohollaan 6-vuotiaasta. Ylipainoisuus on 2x kaikissa ikäryhmissä parissa vuosikymmenessä. 15 prosenttia yläasteikäisistä tytöistä ja 20 Alle kouluikäistä lasta pidetään ylipainoisena, kun hänen painonsa on 10 20 prosenttiyksikköä yli pituuden mukaisen keskipainon, ja lihavana, jos pituuspaino on enemmän kuin 20 prosenttia yli pituuden mukaisen keskipainon. Kouluikäisten paino vaihtelee enemmän, ja lapsi määritellään lihavaksi, kun hänen pituuspainonsa on yli 40 prosenttia. prosenttia samanikäisistä pojista on ylipainoisia. KATSO Lihavan lapsen hoitoreitti
Kiitos!