O SALLISUUDEN MONIMUOTOISUUS Anu Alanko Oulun yliopisto Kasvatustieteiden tiedekunta anu.alanko@oulu.fi
Lähtökohtia osallisuuden tarkasteluun Globaali lähtökohta: YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimus (1989) Kansallinen lähtökohta: Lainsäädäntö, opetussuunnitelmien perusteet Lasten ja nuorten toimijuuden tunnustaminen, hallintakulttuurin muutokset, syrjäytymiskehityksen ehkäiseminen, poliittisen sosialisaation tukeminen
Osallisuuden monimuotoisuus Sosiaalinen osallisuus Toiminnallinen osallisuus Vaikuttava osallisuus
Osallisuus Osallisuus on yksilön mahdollisuutta osallistua omaa elämäänsä ja elinympäristöään koskettavien asioiden käsittelyyn ja päätöksentekoon. Osallisuus on demokratian rakentamisen väline ja sen avulla demokratioita tulisi myös arvioida. Osallisuus on kansalaisuuteen kuuluva perusoikeus. (Hart 1992)
Osallisuus lasten ja nuorten mielestä Kuulluksi tulemista Toimijuuden tunnustamista Vaikuttamismahdollisuutta Mukana oloa ja yhteisöön kuulumista Mielipiteiden ja näkemysten kunnioittamista ja huomioonottamista Päätöksentekoon osallistumista Konkreettisia tekoja
Tapaus Oulun nuorisovaikuttamisen malli Alueelliset osallisuusryhmät, joissa toimi tutkimushetkellä pääasiassa 10-17-vuotiaita lapsia ja nuoria Nuoriso- ja opetustoimen yhteistyössä kehittämä malli ryhmien ohjaajat nuorisotoimesta, opettajilla keskeinen rooli toiminnan tukijoina Väitöstutkimuksen (Alanko 2013) tarkoituksena oli selvittää laaja-alaisesti osallisuusryhmien toimintaa lasten ja nuorten kokemusten kautta Miten ja miksi osallisuusryhmiin liitytään? Minkälaisiin asioihin lapset ja nuoret haluavat ottaa kantaa? Minkälaisia vaikuttamisen keinoja lapset ja nuoret käyttävät osallisuusryhmissä? Mikä on aikuisten (osallisuusohjaajat sekä opettajat) rooli osallisuusryhmien toiminnassa? Minkälaisen vertaistoiminnan tilan osallisuusryhmä tarjoaa lapsille ja nuorille? Demokratiakasvatuksen näkökulma osallisuusryhmien toimintaan l. osallisuus pedagogisena toimintana
Tutkimusaineisto Varjoaineisto Vuodesta 2006 alkaen havainnointi osallisuusryhmien perehdyttämisleireillä, aluekokouksissa sekä vuosittain pidettävässä kaupunkikokouksessa Lasten ja nuorten tuottama materiaali, esim. pohdintatehtävät, piirustukset, kirjoitelmat Ydinaineisto Internetissä toteutettu kysely osallisuusryhmien lapsille ja nuorille (n=51) Teemahaastattelut osallisuusryhmien lapsille ja nuorille (n=22) 10.10.2014 7
Osallisuusryhmän funktiot Sosiaalisen osallisuuden tila Toiminnallisen ja vaikuttavan osallisuuden tila Demokratiakasvatuksen tila
Lähtökohtana sosiaalinen osallisuus: vertaisten merkitys osallisuustoiminnassa Pitää saada tietenkin niitä eri ikiä, eri-ikäisiä ja eri sukupuolia ja eri kouluista, koska sittenhän se tulee parhaiten hoidettua se homma. Jotkut yläastelaiset on sitten silleen, kun me ehdotetaan, että järjestetään jotain tapahtumaa, niin alkaa silleen, että meitä on nyt niin ja vähän yläastelaisia ja te pienet ette osaa ottaa vastuuta siitä, niin se on vähän sitten silleen. välillä on just hirveitä inttoja siitä, että onko nyt asia kummin ja silleen. Että ne just puhuu siellä ryhmän kulta-ajoista, silloin kun oli ne lukiolaiset. no yläkoululaiset, ne tietenkin toimii paljon eri tavalla kun me, eli ne ajattelee sitä vähän isompien näkökulmasta ja me ajatellaan sitä alakoululaisen eli tämmöisen pienemmän tyypin näkökulmasta. Semmosen, joka näkee maailman vielä lapsena. ( ) Alakoululaiset ei kauheesti niinku vielä huolehdi maan tai maailman asioista. Ehkä kaupungin vähäsen, koulun asioista tietysti ja näin, mutta että ne ajattelee pienemmin. Ja sitten ne yläkoululaiset, ne niinku tietää jo ympäristöstä, ne niinku ajattelee paljon isommin. Ajattelee niinku paljon aikusemmin, kypsemmin silleen.
Lähtökohtana sosiaalinen osallisuus: vertaisten merkitys osallisuustoiminnassa Lähtökohtaisesti osallisuusryhmä tunnustetaan eri-ikäisten lasten ja nuorten osallisuuden tilana Kuitenkin ikä nähdään myös osallisuusryhmän toimintakykyisyyteen monin tavoin vaikuttavana tekijänä Vanhemmat nuoret toiminnan voimavarana, vertaisoppiminen? Valta vertaissuhteissa kenen ääni osallisuusryhmien kaltaisissa järjestelmissä lopulta kuuluu? Aikuiset vertaissuhteiden välittävänä tahona? Joukkoon kuuluminen tarkoittaa, että olen siellä missä haluan olla, ja toiset haluavat minut mukaan. Joukkoon sopeutuminen tarkoittaa, että olen siellä, missä todella haluan olla, mutta toiset eivät välitä, olenko mukana vai en. (Brown 2013)
Lähtökohtana sosiaalinen osallisuus: aikuisten rooli osallisuustoiminnassa Ja sitten ne (osallisuusohjaajat) on niinku mukana. Silleen kannustamassa ja tukena ehkä niinkö. Että välttämättä jos ei uskalla sanoa siinä ryhmässä vaikka omaa mielipidettä ääneen, niin uskaltaa sen kuiskata sille ohjaajalle, niin se on silleen hyvä juttu. Niinkö sen takia, että on ohjaaja (aikuinen), ja että (lasten ja) nuorten on tarkoitus tehdä, niin ei sen takia mun mielestä kannattais pitää suuta kiinni ja kattoa vierestä, kun tehdään jotakin ihan kamalaa. Yrittäis niin, että sitä (aikuista) ei tarvittas muuta kuin aukasemaan ovet ja laittamaan kahvipannut päälle.
Lähtökohtana sosiaalinen osallisuus: aikuisten rooli osallisuustoiminnassa Aikuiset nähdään osallisuustoiminnan keskeisenä voimavarana aikuinen toiminnan emotionaalisena ja toiminnallisena tukijana Opettajien rooli osallisuustoiminnassa jäsentymätön mitä koulun ja nuorisotyön yhteistyö käytännössä tarkoittaa osallisuustoiminnan kontekstissa? Opettajat osallisuustoiminnan portinvartijoina? esim. uusien jäsenten rekrytointi ja toiminnasta tiedottaminen koulun sisällä Osallisuustoiminnan tärkein instrumentti on aikuinen tilannetaitoinen ihminen (Gretschel 2002) pedagoginen tahdikkuus (Siljander 2002, Van Manen 1991)
Toiminnallinen ja vaikuttava osallisuus Ryhmiin hakeutumisen motiivina useimmiten pyrkimys päästä vaikuttamaan itselleen ja vertaisilleen merkityksellisiin asioihin Omien mielipiteiden ja näkemysten esille tuominen Mahdollisuus nostaa keskusteluun asioita, jotka lapset ja nuoret kokevat merkityksellisiksi Suunnitteluun, toteutukseen ja päätöksentekoon osallistuminen Sitä, että haluaa vaikuttaa asioihin omassa elinympäristössään ja on niistä kiinnostunut. Ei lopeta osallisuustoimintaa puolitiehen ja ymmärtää, että vaikuttamiseen kuuluu moni pienikin asia
Osallisuus demokratiakasvatuksen näkökulmasta Osallistuvan asenteen omaksuminen aktiiviseksi kansalaiseksi kasvun tukeminen Tiedollisten ja taidollisten valmiuksien omaksuminen että opetellaan, no siis kokouskäytäntöjä ( ) ja opetellaan vaikuttamisen muotoja ja mitä kaikkea on mahdollista miten, mitä kaikkia tapoja, millä voi viedä omia ajatuksia eteenpäin. Korsgaard 2001, suom. Laitinen & Nurmi 2007
Lasten ja nuorten tulee saada osallistua merkitykselliseen toimintaan aikuisten kanssa. On epärealistista olettaa, että he yhtäkkisesti täysi-ikäisyyden saavutettuaan tulevat vastuullisiksi ja osallistuviksi aikuiskansalaisiksi ilman, että he ovat saaneet jo aiemmin kokemuksia osallistumisesta. Käsitys demokraattisesta osallistumisesta sekä luottamus ja kompetenssi osallistumiseen omaksutaan asteittain käytännön kautta, sitä ei voida opetella abstraktiona. (Hart 1992.)
Lähteet Alanko A (2013) Osallisuusryhmä demokratiakasvatuksen tilana: Tapaustutkimus lasten ja nuorten osallisuusryhmien toiminnasta Oulussa. Oulu: Oulun yliopisto. Biesta GJJ (2006) Beyond learning: democratic education for a human future. Boulder, Paradigm Publishers. Gretschel A (2002) Kunta nuorten osallisuusympäristönä: nuorten ryhmän ja kunnan vuorovaikutussuhteen tarkastelu kolmen liikuntarakentamisprojektin laadunarvioinnin keinoin. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Hart RA (1992) Children s participation: from tokenism to citizenship. URI: http://web.gc.cuny.edu/che/cerg/documents/childrens_participation.pdf. Viitattu 2007/12/1. Korsgaard O (2001) Introduction. Why has Citizenship Become such a Vogue Word? Teoksessa: Korsgaard O, Walters S & Andersen R (toim) Learning for democratic citizenship. Copenhagen, Association for World Education and the Danish University of Education: 9 14. Laitinen M & Nurmi KE (2007) Aktiivinen kansalaisuus ja sen oppiminen. Teoksessa: Arola P & Sallila P (toim) Koulussa kansalaiseksi. Opettaja ja aktiivinen koulukulttuuri. Helsinki, Kansanvalistusseura: 11 32. Siljander P (1992) Metodologisen eklektismin ongelma kasvatustieteessä. Kasvatus 23(1): 14 21. Van Manen M (1991) The tact of teaching: the meaning of pedagogical thoughtfulness. Ontario, Althouse. YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimus (1989).
KIITOS!