L a p i n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 60 Tanja Kyykkä Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Kelloselkä Aatsinki, Salla ROVANIEMI 2005... LAPIN YMPÄRISTÖKESKUS
Julkaisua on saatavana myös Internetistä http://www.ymparisto.fi/lap ISSN 1455-2639 Kuvat: Tanja Kyykkä Karttojen käsittely: Riku Elo Kuvien käsittely: Hannu Lehtomaa Taitto: Kyllikki Koskela Gummerus Kirjapaino Oy Saarijärvi, 2005 2 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
Sisällys 1 Johdanto... 5 2 Aineisto ja menetelmät... 6 2.1 Suunnittelun toteutus... 7 2.1.1 Esiselvitys... 7 2.1.2 Maastoinventointi... 8 2.2 Tiedotus... 9 2.3 Ohjausryhmän toiminta... 10 3 Suunnittelualueen yleiskuvaus... 11 3.1 Maankäytön historia ja erityispiirteet... 11 3.2 Alueen liittyminen arvokkaisiin kokonaisuuksiin... 13 3.3 Uhanalaiset ja harvinaistuneet lajit... 13 4 Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma... 16 4.1 Kohteet ja karttamerkinnät... 16 4.2 Kohdekuvaukset ja hoitosuositukset... 17 4.3 Hoidon yleisiä periaatteita... 47 4.4 Hoidon rahoitus ja toteutus... 50 Kiitokset... 51 Kirjallisuutta... 52 Liitteet... 53 Liite 1. Maastolomake... 53 Liite 2. Esiselvityskartta... 54 Liite 3. Kohdekartta... 56 Liite 4. Hoitosuosituskartta... 58 Liite 5. Tiedotus ja kokoukset... 60 Kuvailulehti... 61 Presentationsblad... 62 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 3
4 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
1 Johdanto Maatalous on muokannut suomalaista maisemaa ja luonut erilaisia avoimia ja puoliavoimia elinympäristöjä, joihin on sopeutunut joukko ihmisen toiminnasta hyötyviä eliölajeja. Perinteisen maankäytön, esimerkiksi laidunnuksen ja niiton, vaikutuksesta alueiden lajisto on muovautunut erityislaatuiseksi. Viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtuneet maankäytön muutokset ovat muokanneet maisemaa ja eliölajistoa uuteen suuntaan. Esimerkiksi luonnonniittyjen ja laitumien jäädessä pois käytöstä ja kasvaessa umpeen heikentyvät perinteisestä maankäytöstä riippuvaisten eliöiden elinmahdollisuudet. Lajistollisen monimuotoisuuden säilymisen edellytyksenä on monipuolisen ympäristön ylläpitäminen. Maiseman ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen viljelyn ohella on mahdollista tuotannon siitä kärsimättä. Maatalouden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnittelun tavoitteena on tarjota viljelijöille ja muille kyläläisille tietoa sellaisista lähiympäristön monimuotoisuuskohteista, joiden hoito parhaiten edistää tärkeiden elinympäristöjen säilymistä. Yleissuunnittelussa kartoitetaan suunnittelualueella sijaitsevat luonnon monimuotoisuuden ja maisemanhoidon kannalta arvokkaat kohteet ja tärkeät elinympäristöt sekä esitetään niille sopivia hoitotoimenpiteitä. Suunnitelma voi toimia pohjana tuleville luontohankkeille tai tarkemmille tilakohtaisille hoitosuunnitelmille, joita laaditaan esimerkiksi maatalouden ympäristötuen erityistukia haettaessa. Yleissuunnittelu on maa- ja metsätalousministeriön valtakunnallinen hanke. Aikaisempina vuosina suunnitelmia on laadittu kaikissa alueellisissa ympäristökeskuksissa. Lapin läänissä yleissuunnittelun toteutusta koordinoi Lapin ympäristökeskus (LAP). Läänin ensimmäinen yleissuunnitelma laadittiin vuonna 2004 Ylitornion kunnassa sijaitsevien Kainuunkylän ja Pekanpään kylien alueelle (Juntunen 2005). Vuonna 2005 yleissuunnittelu toteutettiin Sallan kunnassa sijaitsevien Kelloselän ja Aatsingin kylien alueella. Suunnitteluun on osallistunut Lapin ympäristökeskuksen lisäksi useita toimijoita. Hankkeen maakunnalliseen ohjausryhmään kuului kaksi edustajaa Lapin ympäristökeskuksesta sekä edustajat Lapin TE-keskuksesta, MTK-Lapista ja ProAgria Lapin maaseutukeskuksesta. Puheenjohtajana toimi Taina Kojola (LAP) ja sihteerinä Helena Moilanen (LAP). Hankkeen paikallisen ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Erkki Vuorela (Sallan kunta) ja sihteerinä Helena Moilanen (LAP). Ohjausryhmään kuuluivat lisäksi Osmo Saloniemi (Lapin TE-keskus), Kaarina Tapio (MTK Itä-Lappi) ja Enni Ovaskainen (Pro Agria Lapin maaseutukeskus). Esiselvityksestä, tiedotuksesta, maastotöistä ja raportoinnista vastasi tutkija Tanja Kyykkä (LAP). Yhteistyö alueen maanomistajien kanssa on ollut tärkeää jokaisessa työvaiheessa. Ilman asiasta kiinnostuneiden kyläläisten osallistumista suunnitteluun olisi paikallinen näkemys jäänyt vähäiseksi ja tiedot kohteiden historiasta puutteellisiksi. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 5
Aineisto ja menetelmät 2 Keväällä 2005 pidetyssä Lapin ympäristökeskuksen koollekutsumassa maakunnallisen ohjausryhmän kokouksessa yleissuunnittelualueeksi valittiin alustavasti Sallassa sijaitseva Aatsingin kylä. Myöhemmin keväällä järjestetyssä kyläläisille suunnatussa tiedotustilaisuudessa pohdittiin Aatsinginjoen merkitystä monimuotoisuudelle, maisemalle ja matkailuelinkeinolle. Tilaisuuden jälkeen pidetyssä hankkeen ohjausryhmän kokouksessa päätettiin laajentaa yleissuunnittelualuetta sisällyttämällä siihen myös Kelloselän kylä sekä kylien väliin jäävä jokivarsi. Lopulliseksi kohdealueeksi rajautui kaikkiaan 2 450 hehtaarin laajuinen, pitkänomainen alue, jossa Aatsinginjoen varsi tulvaniittyineen on keskeisellä sijalla. Suunnittelualue ja sen sijainti on esitetty sijaintikartassa (liite 2). Kuva 1. Lammastalous on suunnittelualueella kasvava elinkeino. Kelloselän ja Aatsingin katsottiin soveltuvan kohdealueeksi ensinnäkin kylissä sijaitsevien, jo aikaisemmin tiedossa olleiden, monipuolisten perinnebiotooppikohteiden ansiosta. Suunnittelualueella todettiin myös olevan useita aktiiviviljelijöitä, jotka ovat osoittaneet kiinnostusta maiseman ja perinnebiotooppien hoitoon ja jotka ovat hakeneet näihin hoitotoimenpiteisiin suunnattuja maatalouden ympäristötuen erityistukia. Lisäksi maiseman ja perinnebiotooppien hoidossa hyödyllisten laiduneläinten runsauden katsottiin olevan eduksi. Kylissä on toimivia karjatiloja ja lammashakoja ja lammastalous on selkeästi kasvava elinkeino. Laiduneläinten olemassaolon arveltiin edistävän kohteiden saamista hoidon piiriin. 6 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
2.1 Suunnittelun toteutus Kelloselkä Aatsinki-alueelle laaditun LUMO-suunnitelman pohjana on käytetty ympäristöministeriön julkaisemaa Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluopasta (Heikkilä 2002). Alueen rajauksen varmistuttua kartoitettiin suunnittelualueella sijaitsevat tunnetut luontokohteet sekä selviteltiin alueen maankäytön historiaa. Maastotöiden aikana kohteisiin tutustuttiin paikan päällä, havainnot kirjattiin maastolomakkeille (liite 1) ja alueiden rajaus merkittiin kartalle. Yleissuunnittelun edistymisestä tiedotettiin kyläläisiä ja muita alueen toimijoita koko kesäkauden ajan. 2.1.1 Esiselvitys Esiselvitystyöt aloitettiin toukokuussa alueen rajauksen varmistuttua. Esiselvityksessä kerättiin tietoa suunnittelualueella sijaitsevista, luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta keskeisistä kohteista. Löytyneet kohteet on merkitty esiselvityskarttaan (liite 2). Lisäksi suunnittelun alkuvaiheessa kerättiin alueen maankäytön historiaa käsittelevää lähdemateriaalia ja tutustuttiin isonjaon aikaisiin (v. 1932 1935) kartta-aineistoihin. Lähdemateriaalin pohjalta löytyneitä mahdollisia kohteita, esimerkiksi vuosisadan alkupuolella niitettyjä tulvaniittyalueita, merkittiin maastokartoille myöhempää tarkastelua varten. Kuva 2. Aatsingin kylä on rakennettu kauniiseen vaarojen ympäröimään laaksoon. Taka-alalla paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi luokiteltu tulvaniittyä kasvava niemeke (kohde 3). Huolimatta Kelloselän ja Aatsingin kauniista maisemista ja perinteikkäästä ympäristöstä aluetta ei ole huomioitu valtakunnallisesti merkittäviä maisema-arvoja tai kulttuurihistoriallisia ympäristöjä käsittelevissä julkaisuissa. Kylät ovat jääneet useissa inventoinneissa ja selvityksissä vähäisen huomion kohteeksi. Esimerkiksi valtakunnallisessa perinnemaisemainventoinnissa (v. 1992 1998) Sallan kunnan alueen kartoitus jäi puutteelliseksi, sillä alueelta saatiin heikosti yleisövihjeitä (Kalpio ja Bergman 1999). Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 7
Esiselvityskarttaan on merkitty seuraavat kohteet (suluissa lähde): aikaisemmin inventoidut perinnebiotoopit (Kalpio & Bergman 1999) yleissuunnitelman toteutusvaiheessa voimassa olleet erityistukikohteet (TEkeskus) Natura 2000 -alueet (Lapin ympäristökeskus) pohjavesialueet (Lapin ympäristökeskus) maatalousympäristössä esiintyvien uhanalaisten ja harvinaistuvien lajien esiintymät (Lapin ympäristökeskus) kiinteät muinaisjäännökset (Kotivuori & Torvinen 1993) maa- ja metsätalousvaltaiset alueet, joilla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta ja ympäristöarvoja (Kelloselän osayleiskaava, Lapin liitto, maakuntakaava) Esiselvityskartta jätettiin esille Kelloselkään metsästysseura Kerän majalle, missä kyläläisillä oli mahdollisuus tutustua siihen. Karttaa käytettiin maastotöissä apuna päivittäin. 2.1.2 Maastoinventointi Esiselvityksen yhteydessä alueeseen tutustuttiin myös maastossa. Yleiskuvan luominen suunnittelualueesta ja mahdollisten kohteiden sijainnista oli helpompaa alkukesällä kasvillisuuden ollessa vielä verrattain matalaa. Jokivarren alustava tarkastelu antoi tuntumaa alueen luonteeseen. Varsinainen maastoinventointi aloitettiin juhannuksen jälkeen ja maastotyöt jatkuivat noin kuukauden ajan. Inventoinnissa tutustuttiin seuraavanlaisiin LUMO:n kannalta keskeisiin kohteisiin: A. Perinnebiotoopit kedot tuoreet niityt järven- ja joenrantaniityt hakamaat metsälaitumet tulvaniityt B. Peltoon rajautuvat elinympäristöt pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet peltojen metsäsaarekkeet peltojen kivisaarekkeet peltojen puu- ja pensasryhmät ja kookkaat yksittäispuut pelto- ja tilustiet pientareineen puukujanteet pientareineen ojanotkot pientareineen puronotkot pientareineen C. Kosteikot ja pienvedet luonnontilaiset kosteikot ja pienvedet perustetut kosteikot ja laskeutusaltaat D. Muut LUMO:n kannalta tärkeät ympäristöt avoimet sekakasvustot paahteiset hiekkapaljastumat lintujen muuton, pesimisen tai ruokailun kannalta tärkeät pellot ladot ympäristöineen kiviaidat ja kiviröykkiöt E. Uhanalaisten lajien esiintymät Inventoinnin aikana pyrittiin saamaan yhteys kaikkiin alueen maanomistajiin, joiden mailla mahdollisia LUMO-kohteita saattoi sijaita. Kohteita inventoitiin kesän aikana kaikkiaan noin 120, joista lopulliseen suunnitelmaan valikoitui 78. Kohteisiin tutustuttiin useimmissa tapauksissa yhdessä maanomistajan kanssa. Mikäli maanomistaja ei osallistunut kohteiden inventointiin, pyrittiin tiedot aikaisem- 8 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
masta maankäytöstä selvittämään jälkikäteen haastattelemalla. Havainnot kunkin kohteen yleispiirteistä ja kasvillisuudesta sekä tiedot maankäytöstä kirjattiin maastolomakkeille (liite 1) ja kohteen rajaus merkittiin maastokartalle. Suunnittelualueelta löytyneet kohteet luokiteltiin jo maastotyövaiheessa elinympäristötyypin mukaisesti. Alueella sijaitsevien järvien ja jokien tulvaniityt nousivat keskeiselle sijalle, mutta huomiota pyrittiin suuntaamaan myös pienialaisempiin kohteisiin. Varhaisesta aloitusajankohdasta johtuen lajihavainnot jäivät ensimmäisissä kohteissa vähäisiksi, sillä etenkin heinien ja sarojen tunnistaminen oli tällöin vielä mahdotonta. Kylien väliin jäävän jokialueen kartoitus perustuu kesäkuussa vesitse tehtyyn käyntiin, jonka tarkoituksena oli luoda silmäys alueen erityispiirteisiin ja saada yleiskuva lajistosta. Tulvaniittyjen rajaus on arvioitu jälkikäteen ilmakuvien avulla. Koska alueet ovat pensoittuneet huomattavasti, jää mahdollisten niittyalojen pinta-ala oletettavasti todellista pienemmäksi. Pajukon raivaus avaisi maisemaa. Kuva 3. LUMO-suunnittelussa kartoitetaan monenlaisia elinympäristöjä. Esimerkiksi Kelloselän asema (kohde 78) on lajistoltaan rikas perinnebiotooppi. 2.2 Tiedotus Ennen suunnittelun toteuttamista laadittiin alustava tiedotussuunnitelma, jota täydennettiin kesän aikana. Toteutunut tiedotus ja ohjausryhmän toiminta selviävät yksityiskohtaisesti liitteestä 5. Yleissuunnittelusta tiedotettiin kyläläisille hyvissä ajoin ennen varsinaisen suunnittelun käynnistämistä. Kyläläiset ja muut kiinnostuneet kutsuttiin toukokuussa Kelloselässä, Kerän majalla pidettyyn tiedotustilaisuuteen. Lapin Kansa julkaisi tiedotteen pohjalta lyhyen artikkelin (Lapin Kansa 28.5.2005). Tilaisuudessa LAP:n edustajat kertoivat suunnitelman tavoitteista ja toteutuksesta, ja TE-keskuksen edustaja esitteli erityistukien hakuprosessia. Kaikkiaan tilaisuuteen osallistui viitisentoista kyläläistä, joista osa jätti yhteystietonsa maas- Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 9
toinventointia varten. Sijaintikarttaa silmäiltiin innokkaasti ja siihen merkittiin alustavasti mahdollisia kohteita. Tilaisuudessa keskusteltiin alueella aikaisemmin toteutuneista hankkeista sekä yleissuunnitelma-alueen rajauksesta. Tärkeänä aiheena esille nousi Aatsinginjoelle suunniteltu melontareitti. Jokivarren kunnostamisen todettiin olevan tärkeää reitin maisema-arvon kannalta. Tilaisuuden jälkeen LUMO-suunnittelija sai joitain yhteydenottoja kyläläisiltä ja tilavierailuista sovittiin alustavasti. Ennen maastotöiden aloittamista jaettiin ilmoitustauluille ja postilaatikoihin yleissuunnittelusta ja siihen liittyvistä maastotöistä kertovia esitteitä, joissa oli myös LUMO-suunnittelijan yhteystiedot. LAP:n verkkosivuille ja tiedotusvälineille laadittiin tiedote maastotöiden aloittamisesta. Maastotöiden aikana suunnittelija oli tavattavissa Kerän majalla kerran viikossa. Kerällä saattoi käydä myös tutustumassa esiselvityskartan luonnokseen sekä erityistukiin, maiseman ja luonnon monimuotoisuuteen ja perinnebiotooppien hoitoon liittyvään materiaaliin. Suunnittelija osallistui heinäkuussa järjestettyyn Salla-päivien kylätapahtumaan, missä esittelykojulla vieraili useita ympäristökeskuksen toiminnasta ja LUMO-suunnittelusta kiinnostuneita. Maastotöiden ollessa jo lopuillaan Lapin Kansan ja Koillis-Lapin toimittajat vierailivat Aatsingissa ja kirjoittivat artikkelit LUMO-suunnittelusta ja lampaiden kasvatuksesta (Lapin Kansa 22.7.2005, Koillis- Lappi 25.7.2005). Maastokauden päätyttyä lähetettiin uusi lehdistötiedote sekä kutsuttiin kyläläiset uuteen tiedotustilaisuuteen, jossa kerrottiin inventoinnin tuloksista ja esiteltiin kuvia kohteista. Tilaisuudessa puhuttiin lisäksi hoidon rahoitukseen liittyvistä asioista. 2.3 Ohjausryhmän toiminta Hankkeen maakunnallinen ohjausryhmä kutsuttiin koolle ensimmäisen kerran toukokuussa 2005. Kokouksessa käsiteltiin ohjausryhmän kokoonpanoa ja tehtävänkuvaa. Hankkeen paikallinen ohjausryhmä kokoontui ensimmäisen kerran kyläläisille suunnatun alustavan tiedotustilaisuuden jälkeen toukokuussa. Kokouksessa pohdittiin tarkemmin suunnittelualueen rajausta. Aikaisemmin esitetyn Aatsingin kylän ohella suunnittelualueeseen päätettiin liittää pohjoisempana sijaitsevan Kelloselän kylän alue. Lisäksi kokouksessa pohdittiin suunnittelun aikataulua sekä sovittiin työn toteuttajan ja ohjausryhmän välisestä yhteydenpidosta. LUMOsuunnittelija pyrki raportoimaan ohjausryhmälle työn edistymisestä ja piti maastokauden aikana yhteyttä ohjausryhmän puheenjohtajaan. Hankkeen ohjausryhmä kutsuttiin koolle uudelleen inventoinnin tulosten esittelyn yhteydessä elokuussa. Tällöin keskusteltiin alueelta löytyneistä kohteista ja erityistukiin liittyvistä asioista sekä lopullisen raportin aikataulusta. 10 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
Suunnittelualueen yleiskuvaus 3 Suunnittelualue sijaitsee Sallan kunnan (vuoteen 1936 Kuolajärvi) itäosassa, Venäjän rajan tuntumassa. Sallan kunta jakautuu pohjoiseen ja eteläiseen alueeseen, jotka eroavat luonnonolosuhteiltaan, maisemaltaan ja elinkeinorakenteeltaan. Kunnan keskivaiheille sijoittuvat Kelloselkä ja Aatsinki sijaitsevat kahden maisemamaakunnan, Kuusamon vaara-alueen ja Itä-Lapin tunturi- ja vaaraseudun vaihettumisvyöhykkeellä. Maisemat ovat jylhiä ja korkeimpien vaarojen laella esiintyy tunturikasvillisuutta. Jokia, pieniä järviä ja soita on runsaasti. (Haapanen & Heikkilä 1992.) Kasvukausi on peräpohjolassa lyhyt, ja kasvillisuus on pohjoisboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle tyypillistä. Harvapuustoiset männiköt, jäkäläkankaat ja aapasuot ovat yleisiä ja tunturiryhmien metsävyöhykkeessä esiintyy myös rinnesoita. (Kalliola 1973, Viitala & Räinä 1997.) 3.1 Maankäytön historia ja erityispiirteet Peräpohjolaa on asutettu jo tuhansia vuosia, joiden aikana maankäytössä on tapahtunut lukuisia muutoksia. Massan mukaan (1983) Kelloselkä ja Aatsinki kuuluivat 1700-luvulle saakka metsälappalaisten vuotuiskiertoon liittyvään nautintaalueeseen, jossa myös suomalaiset kävivät kalastamassa ja metsästämässä. Ruotsin vallan aikana suomalaisia uudisasukkaita kannustettiin muuttamaan yhä kauemmas pohjoiseen esimerkiksi veroetuja lupaamalla. 1600-luvun loppupuolella asutustoiminnan painopiste oli Itä-Lapissa. Uudisasutuksen myötä alueelle levisi uusia maankäyttötapoja, kuten karjatalous ja kaskenpoltto. Aatsingissa kaskeamista ei juuri harjoitettu (Kellokumpu 1999). Perinteiseen karja- ja niittytalouteen kuului metsien laiduntaminen, luonnonheinän kerääminen niityiltä ja yksipuolinen viljanviljely pelloilla. Yksi keskeinen asuttamista ohjannut tekijä olikin karjatalouden vaatimien hyvien luonnonniittyjen sijainti. (Huurre 1983, Massa 1983, Heinänen 1993.) Aatsinginjoen varsi rehevine tulvaniittyineen oli oivallinen paikka uuden elinkeinon harjoittamiseen. Myös aukeat suoniityt, lähinnä nevat ja lettosuot olivat tärkeitä niittymaita (Kalpio ja Bergman 1999). Myös porotalouden merkitys kasvoi Sallassa 1700-luvulla. Poromäärät nousivat aluksi hitaasti. Laidunmaiden vähyyden vuoksi poroja kuljetettiin Venäjän puolella sijaitseville laitumille. Itärajan sulkeuduttua 1918 poromäärät pienenivät entisestään, mutta kääntyivät 1920-luvun loppupuolella jälleen nousuun. Edelleenkin porotalous on yksi keskeinen elinkeino myös yleissuunnittelualueella. (Siitari ym. 2003.) Laiduneläinten määrän kasvaessa niittyalan tarve kasvoi nopeasti. Suoniittyjen vesittäminen paisuttamalla tai valuttamalla oli yleistä etenkin Itä-Lapissa (Massa 1983). Vesityksen tarkoituksena oli estää vahingollinen sammalten leviäminen, edistää sarojen ja kortteiden kasvua ja lisätä tulvan tuoman lietteen lannoittavaa vaikutusta (Kalpio ja Bergman 1999). Vaikka Kelloselässä ja Aatsingissa oli paljon hyviä luonnonniittyjä, myös uusia niittyjä raivattiin patoamalla vesi niin, että se talvella jäätyessään painoi mättäät tasaiseksi ja esti pensaiden kasvun. Valmista paiseniittyä hoidettiin patoamalla se keväisin, jolloin veden mukanaan tuomat Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 11
Kuva 4. Aatsinginjärvien rantaniittyjä on perinteisesti sekä niitetty että laidunnettu (kohteet 27 ja 28). ravinteet jäivät niitylle. Lisärehua lampaille, poroille ja lypsykarjallekin saatiin riivityistä koivunlehdistä ja lehtikerpuista. Lehdistä ja heinistä haudutettiin talvisin soppaa niin pitkään kuin luonnonniityt olivat käytössä. (Kellokumpu 1999.) Kello-Aatsingissa kovan maan niittyjä, ketoja, oli vain harvalla ja ne saattoivat sijaita pitkienkin matkojen takana. Yhä kauempana kylästä sijaitsevat tulvaniityt otettiin myös vähitellen käyttöön, ja etäällä sijaitseville, viikkoniityiksi kutsutuille paikoille lähdettiin heinäntekoon jopa viikoksi. Ladoissa yöpyjät jättivät seinähirsiin viestinsä tuleville sukupolville. (Kellokumpu 1999.) Kun tasaiset niityt varattiin heinämaiksi, laidunsi karja metsälaitumilla, pensaikoissa ja hakamailla. Luonnonniityt oli tällöin aidattu, jottei karja päässyt tallomaan hyvää heinää. Vapaa laidunnus päättyi vähitellen sotien jälkeen. Kelloselässä lehmät kulkivat vapaana 1950-luvun alkuun saakka. (Kellokumpu 1999.) Jo 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa maataloustekniikka alkoi yleistyä ja heinän peltoviljely ja lannoitteet muuttivat maankäyttöä (Massa 1983). Sotien jälkeen muutosvauhti kiihtyi entisestään ja jätti jälkensä myös Sallan maatalousympäristöön. Radan rakentamisen myötä alueelle levisi useita tulokaslajeja. Vanhempi väki muistelee, ettei esimerkiksi puna-ailakkia kasvanut kylässä ennen sotia. Aikaisemmin yleiset kulleroniityt ovat heidän mukaansa kadonneet niittytalouden päätyttyä. Sotien jälkeen pensoittuneita luonnonniittyjä raivattiin vielä uudelleen, mutta ne alkoivat 1950-luvulla jäädä vähitellen käytöstä ja kasvaa umpeen. Niittyjen, hakamaiden ja metsälaidunten umpeenkasvu onkin koko Suomessa merkittävin putkilokasvien uhanalaisuuden syy (Rassi ym. 1991). Lapissa kulttuuriympäristöstä riippuvaisia lajeja on vähemmän, mutta osa perinteisestä maankäytöstä hyötyvistä uhanalaisista lajeista on kuitenkin ainoastaan Pohjois-Suomessa esiintyviä (Kalpio & Bergman 1999). Metsätalouden merkitys oli alkanut kasvaa 1890-luvulta lähtien (Huurre 1983), ja sotien jälkeen metsätalouden luonne muuttui myös Kelloselässä ja Aatsingissa. Talousmetsissä on enää harvoin nähtävissä merkkejä aikaisemmasta laidunnuksesta. 1960-luvulla myös ojitettiin laajoja suoalueita metsätalouden lisääntyviin tarpeisiin. Ojitukset vaikuttivat laaja-alaisesti maisemaan ja eliölajistoon. (Kellokumpu 1999.) Karjataloudella on nykyäänkin suuri merkitys alueen talouselämälle, minkä lisäksi poronhoito on yksi keskeinen elinkeino. Lampaiden kasvatus on ollut viime vuosina kasvava ala koko Sallan kunnassa. Kunnan suurimmat työllistäjät ovat nykyään kuitenkin julkiset palvelut ja matkailupalvelut. Moni hankkii leipänsä kaikkia edellä mainittuja elinkeinoja harjoittaen. 12 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
3.2 Alueen liittyminen arvokkaisiin kokonaisuuksiin Matkailuelinkeinon merkitys korostuu myös maakuntakaavan rajauksissa. Maakuntakaavassa koko suunnittelualue kuuluu valtakunnallisesti merkittävään Itä- Lapin matkailualueeseen. Alueen matkailullista vetovoimaisuutta pyritään edistämään ottaen huomioon luonto- ja kulttuurikohteet, reitit ja liikenneyhteydet. Suunnittelualueen eteläosa on maakuntakaavassa varattu erityiseksi ohjatun ulkoilun alueeksi, jota pyritään kehittämään ulkoilureittejä rakentamalla. (Lapin liitto 2004.) Alueella kulkee nykyisellään osa UKK-retkeilyreittiä ja Aatsinginjokea kehitetään myös melontakohteena. Aluetta halkovaa moottorikelkkareitti valmistui hiljakkoin. Retkeilyreitti ja suunniteltu melontareitti ulottuvat yleissuunnittelualueen eteläpuolella sijaitsevalle Aatsinginhaudan aapasuoalueelle, joka muodostaa pääosan Natura 2000 -ohjelmaan liitetystä Aatsinki Onkamo-alueesta (FI1301409). Myös yleissuunnittelualueen keskelle rajautuva soidensuojeluohjelma-alue, Rämiäjänkä, kuuluu osana kyseiseen Natura 2000 -alueeseen. Aatsinginhaudan suoalue on paitsi kasvillisuudeltaan monipuolinen kohde myös kansallisesti tärkeä lintualue, missä on tehty havaintoja useista lintudirektiivin liitteen I linnuista (Leivo ym. 2001). Soidensuojelualueen eteläosa rajautuu Kaunisharjun vanhojen metsien suojelualueeseen, joka niin ikään on Natura 2000 -aluetta. Toinen kunnan alueella sijaitseva aapasuoalue, linnustollisesti arvokas Joutsenaapa Kaita-aapa sijaitsee noin 30 kilometriä suunnittelualueelta pohjoiseen. Valtakunnallisessa perinnebiotooppi-inventoinnissa huomioiduista kolmesta Sallan kunnan arvokkaasta perinnebiotoopista yksi sijaitsee suunnittelualueella. Kotajärven itäpuolen pieni, noin 2,5 hehtaarin laajuinen tulvaniittyalue, Aatsingin rantaniityt, on luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Lajistoltaan melko vaatimaton niemeke sijaitsee kauniissa, vaarojen ympäröimässä laaksossa. (Kalpio ja Bergman 1999.) Viljelijäväestön ikääntyessä ja maankäytön sen myötä jälleen muuttuessa on nähty tarpeelliseksi kiinnittää huomiota maaseudun kehittämiseen, mikä on huomioitu myös maakunnan tasolla. Yleissuunnittelualue lukeutuu maakuntakaavassa maaseudun kehittämisen kohdealueeseen, jota pyritään kehittämään maaseutuelinkeinoihin tukeutuvana asumis- ja vapaa-ajan alueena. Loma-asutusta edistämällä pyritään tukemaan maaseudun pysymistä asuttuna. Tavoitteena on lisäksi parhaiden maatalousalueiden säilyttäminen viljeltyinä. (Lapin liitto 2004.) 3.3 Uhanalaiset ja harvinaistuneet lajit Kohdealueella sijaitsee useita aikaisemmissa inventoinneissa havaittuja uhanalaisten ja harvinaistuneiden lajien esiintymiä. Useimmat näistä lajeista esiintyvät pääasiassa soilla, kuten valtakunnallisesti uhanalainen lettosara (Carex heleonastes) ja alueellisesti uhanalainen aaparuostevilla (Eriophorum russeolum) sekä silmälläpidettävät velttosara (C. laxa) ja himmeävilla (E. brachyantherum), tai vesistöissä, kuten silmälläpidettävä otalehtivita (Potamogeton friesii) ja alueellisesti uhanalaiset välkevita (P. lucens), litteävita (P. compressus) ja karvalehti (Ceratophyllum demersum). Esiselvityskarttaan on merkitty ainoastaan sellaiset kohdealueella havaitut harvinaistuneet lajit, jotka esiintyvät maatalousympäristössä ja hyötyvät perinteisestä maankäytöstä. Pohjanluhtalemmikki (Myosotis nemorosa) on silmälläpidettävä jokivarsien tulvaniittyjen kasvi, jota tavataan rantaluhdissa ja pensaikossa sekä jokitörmien alaosan puoliavoimessa kasvillisuudessa ja purojen varsilla. Lajille soveliaat elinympäristöt ovat vähentyneet voimalaitosrakentamisen ja jokien säännöstelyn vuoksi, kun niiden kasvupaikat ovat jääneet veden alle. Lisäksi pu- Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 13
rojen perkaus ja kala-altaiden rakentaminen on hävittänyt lajin kasvupaikkoja. Myös tulvaniittyjen ja luhtien umpeenkasvu laidunnuksen loputtua on vähentänyt lajille suotuisia elinympäristöjä. (Ryttäri ja Kettunen 1997.) Maastoinventoinnin aikana pohjanluhtalemmikistä tehtiin useita uusia havaintoja. Pääosa havainnoista keskittyi Aatsinginjoen varteen, mutta lajin todettiin selviytyvän myös etäämmällä jokivarresta sijaitsevien ojien varsilla. Lajin säilymisen kannalta on eduksi, jos laidunnus jatkuu jokivarren tulvaniittyalueilla. Esiselvityskarttaan on merkitty myös Kelloselässä tehdyt aikaisemmat havainnot käärmeenkielikasvien heimoon kuuluvista ketonoidanlukosta (Botrychium lunaria) ja ahonoidanlukosta (B. multifidum), jotka on niin ikään luokiteltu silmälläpidettäviksi. Pohjanluhtalemmikin tavoin noidanlukot viihtyvät esimerkiksi laidunnetuilla rannoilla, minkä lisäksi niitä tavataan usein metsäniityillä ja hakamailla. Perinteisen laiduntalouden hiipumisen myötä noidanlukot ovatkin harvinaistuneet, kun niille sopivat kasvupaikat ovat vähentyneet metsittämisen ja umpeenkasvun vuoksi. (Ryttäri ja Kettunen 1997.) Alueella havaittiin maastoinventointien aikana joitain uusia noidanlukkoesiintymiä. Aikaisemmin havaittujen lajien lisäksi Kelloselästä löytyivät myös vaarantuneeksi luokiteltu pohjannoidanlukko (B. boreale) ja valtakunnallisesti uhanalainen suikeanoidanlukko (B. lanceolatum). Lajit jäävät helposti havaitsematta pienen kokonsa vuoksi ja oletettavasti alueella on enemmänkin noidanlukkoesiintymiä. Kuva 5. Pohjanluhtalemmikki on alueelle ominainen silmälläpidettävä laji. 14 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
Kuva 6. Laidunnus luo lisää kasvupaikkoja esimerkiksi suikeanoidanlukolle. Kuva 7. Ahonoidanlukko on suunnittelualueella esiintyvistä noidanlukkolajeista yleisin. Kasvupaikalta löytyy tavallisesti useita yksilöitä. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 15
Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma 4 4.1 Kohteet ja karttamerkinnät Maastoinventoinnissa löytyi runsaasti erityyppisiä kohteita, joista kaikkia ei lopulliseen suunnitelmaan voitu sisällyttää. Valintaperusteita olivat kohteiden monimuotoisuus, laaja-alaisuus ja sijainti kokonaisuuden kannalta. Etusijan saivat myös kohteet, joiden hoitoon on mahdollista hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea. Pyrkimyksenä oli sisällyttää suunnitelmaan mahdollisimman monenlaisia kohteita, sillä maiseman ja luonnon monimuotoisuutta edistää parhaiten erilaisten ympäristöjen ylläpitäminen. Lopulliseen suunnitelmaan valikoitui 78 kohdetta, jotka on merkitty kohdekarttaan (liite 3). Hoitosuosituskartalle (liite 4) on merkitty näille kohteille suositellut ensisijaiset hoitotoimenpiteet. Kartalle merkityt kohteet on jaoteltu viiteen ryhmään, joista perinnebiotooppeja on sekä määrällisesti että pinta-alallisesti eniten. Huomattava osa perinnebiotoopeista sijoittuu jokivarteen ja järvien rannoille. Perinnebiotooppeja ovat myös esimerkiksi pihapiireihin rajautuvat niittyalueet, joita on perinteisesti hoidettu niittämällä tai laiduntamalla sekä metsälaitumet ja hakamaat, joissa vielä näkyy selviä merkkejä laidunnuksesta. Suunnitelmaan sisältyy myös peltoympäristöön rajautuvia, verrattain pienialaisia kohteita, jotka ovat sekä maisemallisesti että lajistollisesti tärkeitä. Alueelle ovat tyypillisiä pelloille ulottuvat metsäiset niemekkeet, joilla usein on jäänteet paikalla ennen sotia sijainneesta asuinrakennuksesta. Kartalle rajattujen edustavien reunavyöhykkeiden ja avo-ojien lisäksi alueella on useita vastaavantyyppisiä monimuotoisuuskohteita, joita ei pienialaisuutensa vuoksi sisällytetty suunnitelmaan. Näidenkin alueiden hoitoon kannattaa kuitenkin kiinnittää jatkossa huomiota. Esimerkiksi monet pelloilla ja tulvaniityillä ruokailemassa käyvät eliölajit pesivät reunavyöhykkeiden puoliavoimessa ympäristössä. Näiden kohteiden hoito ei vaadi suuria raivaustoimia, mutta niiden ylläpitäminen luo pesäpaikkoja linnuille ja on myös maisemallisesti tärkeää. Varsinaisia kosteikkoja alueelle ei ole perustettu. Pienvesistä mukaan on rajattu ainoastaan Kelloselässä sijaitseva heteoja. Monilajisia kyläteitä pientareineen on sisällytetty suunnitelmaan myös niiden maisemallisten arvojen vuoksi. Muut LUMO:n kannalta tärkeät ympäristöt käsittävät paitsi lajistollisesti tärkeitä myös maiseman hoidon kannalta keskeisiä alueita. Osa näistä kohteista on avoimia sekakasvustoja, joihin saattaa sisältyä myös esimerkiksi pienialaisia niittyalueita tai vanhoja pellon osia. Näiden kohteiden valinnassa on pyritty ottamaan huomioon niiden merkitys kokonaisuuden kannalta. Esimerkiksi jo pitkään niittämättä olleita peltoja on alueella runsaasti. Näistä on sisällytetty suunnitelmaan ainoastaan keskeisimmät, perinnebiotoopin suuntaan kehitettävät tai maisemallisesti tärkeät kohteet. Useissa tapauksissa kohteen rajaus on täytynyt arvioida karttojen ja ilmakuvien avulla, joten alueiden pinta-aloja ei ole laskettu. Hoidon rahoitusta haettaessa nämä rajaukset on syytä tarkistaa yksityiskohtaisemmin. 16 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
4.2 Kohdekuvaukset ja hoitosuositukset 1. Perinnebiotooppi Sijainti: Aatsingissa, aivan suunnittelualueen eteläosassa sijaitsevan Yläjärven rannat. Kuvaus: Tulvaniittyä kasvava ranta-alue, jota perinteisesti on keväisin kulotettu, niitetty ja laidunnettu. Käyttö on loppunut pian sotien jälkeen ja rannat ovat sittemmin pajukoituneet. Alue rajautuu pääosin 1960-luvulla ojitettuihin metsäalueisiin, osin vanhaan peltoon. Alue ei ole kyläkuvan kannalta keskeinen, mutta esimerkiksi jokivarteen suunniteltua melontareittiä ajatellen maisemallisesti tärkeä ja koko alueen tulvaniittykokonaisuutta silmälläpitäen oleellinen. Koivu, tunturikoivu, raita, kiiltopaju, pohjanpaju, etäämmällä rannasta myös mänty, rannassa suursaroja ja heiniä sekä paikoin tiheää pajukkoa, ruokohelpi, metsäkurjenpolvi, mesiangervo, kullero, rentukka, hilla, tupasvilla, mesimarja, mustikka, niittysuolaheinä, luhtalitukka, kellosinilatva. Hoito: Pajukon raivaus rannasta ja laidunnus ilman lisäruokintaa tai niitto ja niittojätteen kerääminen. Kulottaminen saattaa edistää hoitotoimia erityisesti hoidon alkuvaiheessa. 2. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa, järvien länsipuolella. Kuvaus: Harjulla sijaitseva lakipelto on ollut 1990-luvulle käytössä lehmihakana. Harjun laella on aidan jäänteitä. Reunamilla kasvaa suuria mäntyjä ja katajaa ja puiden taimet alkavat vähitellen levittäytyä myös niitylle. Etelään viettävässä rinteessä rehevää tuoretta niittykasvillisuutta, harjun laella kuivempaa ja vähäravinteisempaa. Paikoin paahteisia hiekkapaljastumia. Voikukka, nokkonen, hevonhierakka, timotei, metsäkurjenpolvi, niittyleinikki, maitohorsma, nurmilauha, kullero, valkoapila, suolaheinä, juolavehnä, heinätähtimö, piharatamo, puna-ailakki. Hoito: Niitto ja niittojätteen keruu tai laidunnus. 3. Perinnebiotooppi Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa, Kotajärven länsipuolella. Kuvaus: Tulvaniittyä kasvava niemeke maisemakuvallisesti keskeisellä paikalla. Kohde on luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi (Kalpio ja Bergman 1999). Vielä sotien jälkeen niemekkeellä on pidetty lehmiä ja lampaita ja 1990-luvulle saakka sitä on myös kulotettu vuosittain. Viimeisistä hoitotoimenpiteistä on kulunut jokunen vuosi, minkä seurauksena alue on alkanut kasvaa matalaa pajukkoa ja esimerkiksi mesiangervo valtaa alaa. Suurheiniä ja saroja, kevätleinikki, mesiangervo, suo-orvokki, luhtakuusio, korte, luhtavilla, rantatädyke, nokkonen, rönsyleinikki, rentukka, luhtalitukka, nurmilauha, pohjanluhtalemmikki. Hoito: Laidunnus ilman lisäruokintaa tai niitto. Niittojäte olisi syytä kerätä pois alueelta. Kulottaa voi tarpeen mukaan keväisin. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 17
4. Perinnebiotooppi (kuva 22) Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kotajärven itäpuolella. Kuvaus: Tiehen ja järveen rajautuva kohde, joka on pääosin tulvaniittyä, eteläosastaan osin ojitettua metsikköä. Pohjoispuolella sijaitseva niemeke ulottuu paikallisesti arvokkaaksi luokitellun perinnebiotoopin yhteyteen. Kohde on aidattu lammashaaksi kolme vuotta aikaisemmin ja pensaikkoa on alueen länsiosista raivattu huomattavasti yksittäisiä puita ja puuryhmiä jättäen. Hoidon alkuvaiheessa aluetta on myös kulotettu. Huomattava osa alueesta on raivaamatonta metsikköä. Koivu, kiiltopaju, pohjanpaju, tunturikoivu, hilla, suopursu, tupasvilla, mesimarja, mustikka, nurmilauha, niittysuolaheinä, nurmipiippo, nurmihärkki, koiranputki, niittyleinikki, luhtalitukka, kellosinilatva, rannassa suursaroja ja heiniä, pohjanluhtalemmikki. Hoito: Laidunnuksen jatkaminen ilman lisäruokintaa tai niitto sekä tarpeen mukaan kulotus. Metsäisen alueen osittainen raivaus. Raivausjätteet olisi syytä kuljettaa alueen ulkopuolelle hävitettäväksi. Jotta laidunnus kohdistuisi myös metsäiselle osalle, voisi alueen jakaa pienempiin lohkoihin, joita laidunnetaan vuorottain. Kuva 8. Tienpientareilla kasvaa monipuolista kasvillisuutta (kohde 5). 18 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
5. Tie pientareineen (kuva 8) Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kuvaus: Peltoihin ja pihoihin rajautuvan kylätien piennar, sekä siihen liittyvät, pellon ja tien väliin jäävät niittykaistaleet. Monipuolinen ja lajistoltaan rikas kohde näkyvällä paikalla. Erityisesti tien itäpuolella sijaitsevan talon pihapiiriin ulottuva nurkkaus on lajistoltaan monimuotoinen. Pääosin ketomaista kasvillisuutta, yksittäisiä koivun ja havupuiden taimia, pihapiiriin ulottuvalla laikulla kuusi, mänty, koivu ja kataja. Länsipuolella ojan varressa tuoreempaa niittykasvillisuutta ja jonkin verran matalaa pajukkoa. Piennar niitetään vuosittain ja lisäksi pajukkoa raivataan ja lehdestetään syyskesällä. Hiirenvirna, puna-apila, niittynurmikka, niittyleinikki, nurmihärkki, suolaheinä, siankärsämö, kullero, metsäkurjenpolvi, maariankämmekkä, rantatädyke, kultapiisku, maitohorsma, voikukka, kissankäpälä, kevätpiippo, isolaukku, puna-ailakki, pietaryrtti, vilukko, pulskaneilikka, kissankello, ruusuruoho. Rehevässä ojanvarressa lisäksi mesiangervo, koiranputki, peltokorte, karhunputki. Hoito: Taimettumisen ehkäiseminen niittämällä vuosittain. Niittojäte tulee kerätä pois. 6. Perinnebiotooppi (kuva 9) Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kuvaus: Peltoihin ja pihapiiriin rajautuva niittyalue länteen viettävässä rinteessä. Monipuolinen kokonaisuus koostuu kasvillisuudeltaan erityyppisistä osista. Eteläosassa mäntyjä ja pylväsmäisiä katajia ja ketomaista kasvillisuutta, pohjoispuolella tuoretta niittykasvillisuutta, koivuja ja kiiltopajua sekä kuusen taimia. Aluetta on perinteisesti niitetty, mutta hoitotoimia ei enää viime vuosina ole tehty. Keltaängelmä, rantatädyke, nurmilauha, hiirenvirna, niittynätkelmä, isolaukku, niittysuolaheinä, heinätähtimö, punaailakki, kellosinilatva, mesiangervo, puna-apila, kullero, niittyleinikki, maitohorsma, koiranputki, metsäkurjenpolvi, niittynurmikka, voikukka, punanata, tuoksusimake, siankärsämö, kissankello, pulskaneilikka. Hoito: Kohde ei vaadi suuria raivaustoimia, pajukkoa voisi hieman raivata. Hoitomuodoksi sopii niitto ja niittojätteen kerääminen alueelta tai laidunnus ilman lisäruokintaa. Kuva 9. Kauniilla maisemapaikalla sijaitsevaa pihapiiriin rajautuvaa niittyä (kohde 6) on hoidettu niittämällä. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 19
7. Tie pientareineen Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Aatsingintien eteläpuolella. Kuvaus: Peltojen välissä kulkevan pihatien pätkä, jonka länsilaidalla kulkeva piennar ja ojanvarsi on lajistollisesti monimuotoinen. Kohde sijaitsee maisemallisestikin keskeisellä paikalla. Mänty, kataja, vadelma, maitohorsma, koiranputki, kultapiisku, keltaängelmä, metsäkurjenpolvi, siankärsämö, kullero, nurmilauha, niittynurmikka, niittyleinikki, rantatädyke, heinätähtimö, ojakärsämö, kissankello, isolaukku. Hoito: Vuosittainen niitto ja niittojätteen keruu. 8. Perinnebiotooppi (kuva 10) Sijainti: Aatsingissa, aivan suunnittelualueen eteläosassa. Kuvaus: Peltojen väliin jäävät tuoreet niittykaistaleet sekä pellon eteläpuolella sijaitseva komea, eri-ikäisiä mäntyjä ja pylväsmäisiä katajia kasvava alue, joka rajautuu tiehen. Paikalla on sodan jälkeen toiminut saha ja ennen sotia siellä sijainnut asuinrakennus pihapiireineen. Alueella sijaitsevat kuopat ovat ilmeisesti korsujen jäänteitä. Kohteen etelälaidalla on ryskäkoppi, puintipaikka. Peltoja ympäröivä alue sekä osa metsikköä on ollut lammashakana 1960-luvulle asti. Tien reunassa on sijainnut ennen sotia myös hevoshaka. Monipuolinen kohde, joka käsittää useita erityyppisiä kasvillisuuslaikkuja. Peltojen välissä olevan ladon vieressä kasvaa suuri raita, ladon edustalla on ollut lanttumaa. Talon perustuksilla kasvaa pylväsmäisiä katajia ja aluskasvillisuus on ketomaista. Pellon reunassa on kaistale tuoreempaa niittyä. Metsäalue on säilynyt laidunnuksen vaikutuksesta avoimena ja siellä esiintyy paikoin paahteisia, ketomaisia laikkuja. Metsikössä on myös avoimeksi raivattuja alueita, ilmeisesti ainakin perunamaan paikka. Mäntyjä, pylväsmäisiä katajia, pellon reunoilla joitain pajuja ja koivua. Tuoreella niittyosalla koiranputki, metsäkurjenpolvi, siankärsämö, niittyleinikki, niittynurmikka, rantatädyke, voikukka, keltaängelmä, maitohorsma, suolaheinä, kullero, heinätähtimö, tuppisara, niittynätkelmä, puna-apila, kellosinilatva, isolaukku, kultapiisku. Jäänteenä vanhasta puutarhasta myös akileija. Ketomaisilla paikoilla lisäksi kissankäpälä, punanata, mesimarja, karvaskallioinen, kissankello, päivänkakkara, pulskaneilikka, tuoksusimake, nurmitatar, lampaannata. Hoito: Pajukon raivaus pellon reunasta. Laidunnus ilman lisäruokintaa tai niitto ja niittojätteen keruu. 9. Avo-oja pientareineen Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kuvaus: Maisemakuvallisesti keskeisellä paikalla sijaitseva avo-oja pientareineen. Tuoretta suurruohokasvillisuutta. Pensoittunut ojanvarsi, jossa pajukkoa, koivun ja havupuiden taimia sekä katajaa. Länsipäädyssä suuria koivuja. Maitohorsma, koiranputki, niittyleinikki, niittysuolaheinä, nurmilauha, siankärsämö, metsäkurjenpolvi, hevonhierakka. Hoito: Taimien raivaus ja niitto. 20 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
10. Perinnebiotooppi Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kuvaus: Vanhainkodin pihapiiri, joka rajautuu peltoon ja pihatiehen. Autioksi jäänyt vanhainkotirakennus sijaitsee keskeisellä maisemapaikalla. Rivitalo päärakennuksen eteläpuolella ei myöskään ole enää asuinkäytössä. Päärakennuksen pohjoispuolella on vanhan sikalan jäänteet, kaivon paikka ja talo. Pihapiirissä on pidetty useita laiduneläimiä vielä sotien jälkeen, kun vanhainkodin alue oli toimiva maatilakokonaisuus. Alue on viitisen vuotta sitten otettu uudelleen käyttöön ja aidattu lammashaaksi yhdessä viereisen metsälaitumen kanssa. Inventointikesänä laidunkäytössä oli rivitalon maalaustöiden vuoksi ainoastaan kohteen pohjoispääty. Pääosin tuoretta heinäniittyä, paikoin ketomaisia kohtia. Yksittäisiä suuria pihapuita, koivu, kuusi, mänty, haapa, pohjoispuolella katajaa. Päärakennuksen ja rivitalon seinustalla istutuksia, mm. syreeni, ruusu ja peurankello. Nurmilauha, niittynurmikka, juolavehnä, siankärsämö, puna-apila, valkoapila, koiranputki, hevonhierakka, nurmihärkki, kyläkarhiainen, voikukka, peltokanankaali, orvontädyke, isolaukku, nurmirölli, peltolemmikki, niittyleinikki, pelto-orvokki, ketosilmäruoho, piharatamo, kullero, kissankello, syysmaitiainen, päivänkakkara, punanata. Hoito: Laidunnuksen jatkaminen ilman lisäruokintaa tai niitto ja niittojätteen keruu. Kuva 10. Talojen raunioilla kasvillisuus poikkeaa ympäröivästä. Kohteen 8 raunioilla kasvaa ketomaista kasvillisuutta. 11. Tie pientareineen Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kuvaus: Vanhainkodilta pohjoiseen johtava kylätien varsi, joka rajautuu laidunnettuihin niittyihin ja hakamaihin. Paikoin kuivaa, ketomaista kasvillisuutta, erityisesti tien alittavan heteojan laiteilla tuoretta niittykasvillisuutta. Hakamaahan rajautuvalla varjoisammalla osalla metsälajeja. Taimia ja pajukkoa on raivattu vuosittain. Koivu, kuusi, mänty, raita, kataja, pohjoisosassa matalaa pajukkoa. Voikukka, niittysuolaheinä, niittyleinikki, kevätleinikki, nurmihärkki, siankärsämö, nurmipiippo, metsäkurjenpolvi, Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 21
Hoito: ojakellukka, niittynätkelmä, hiirenvirna, maitohorsma, mesimarja, metsämaitikka, maariankämmekkä, pulskaneilikka. Metsäisellä osalla lisäksi puolukka ja kultapiisku. Heteojan varressa mesiangervo, pohjanluhtalemmikki, käenkukka. Taimien kasvun ehkäiseminen niittämällä vuosittain. Niittojäte tulee kerätä pois. 12. Perinnebiotooppi (kuva 11) Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Vanhainkodilta pohjoiseen johtavan tien itäpuolella sijaitseva navetan pihapiiri. Kuvaus: Lammashaaksi aidattu vanhan navetan pihapiiri. Vanhainkodin entinen navettarakennus toimii lampolana. Kohde on pääosiltaan vanhaa metsälaidunta/hakamaata, jolla lehmät ovat laiduntaneet 1970-luvun alkuun. Pihapiiriä on raivattu suuremmat puut säästäen. Aluskasvillisuus osin tuoretta heinäniittyä, rakennusten takana rehevää suurruohokasvustoa. Koivu, mänty, kataja, siankärsämö, nurmilauha, puna-apila, niittysuolaheinä, punanata, koiranputki, karhunputki, hevonhierakka, voikukka, nokkonen, kullero, isolaukku, hiirenvirna, heinätähtimö. Hoito: Paikoin rehevöityneen alueen hoitoon soveltuu laidunnuksen jatkaminen ilman lisäruokintaa. Navetan takana sijaitsevia voimakkaasti rehevöityneitä laikkuja voi olla syytä lisäksi niittää. Niittojäte on kerättävä ja kuljetettava pois. Kuva 11. Vanhainkodin entisen navettarakennuksen pihamaa (kohde 12) on raivattu ja aidattu laitumeksi. 22 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
13. Perinebiotooppi Sijainti: Aatsingissa, aivan suunnittelualueen eteläosassa, navetan itäpuolella. Kuvaus: Navettarakennuksien takana sijaitsevat Karitsakangas ja Kuusikko ovat toimineet lammashakana noin viisi vuotta. Pajukot on raivattu, ja ainoastaan suuret kuuset ja koivut on jätetty maisemapuiksi ja antamaan eläimille suojaa. Kasvillisuus on molemmilla aloilla tuoretta niittykasvillisuutta, Karitsakankaalla jonkin verran rehevämpää. Kuusikossa kuusi, mänty, Karitsakankaalla koivu. Nurmilauha, kevätleinikki, suolaheinä, korpiorvokki, nokkonen, koiranputki, hiirenvirna, keltaängelmä, hiirenvirna, heinätähtimö, harmaasara, isolaukku, kullero, kellosinilatva, lohkoja erottavan avo-ojan varressa pohjanluhtalemmikki. Hoito: Laidunnuksen jatkaminen ilman lisäruokintaa hillitsee rehevyyttä indikoivien lajien kasvua. Vaihtoehtoisesti niitto ja niittojätteen kerääminen soveltuvat hoitomuodoksi. 14. Puukujanne (kuva 12) Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kuvaus: Peltojen välissä kulkeva, vanhainkodille johtavan tien varressa sijaitseva komea koivukujanne. Keskeisellä paikalla sijaitseva kohde, joka hallitsee maisemaa. Pääosin ketomaista kasvillisuutta, ojissa suurruohokasvustoa. Suuria vanhoja koivuja, kuusen ja koivun taimia sekä pieniä katajapensaita. Siankärsämö, kultapiisku, puna-ailakki, puna-apila, niittyleinikki, kissankäpälä, hiirenvirna, nurmirölli, kissankello, niittynurmikka, karvaskallioinen, juolukka, mustikka. Ojanvarressa lisäksi mesiangervo, metsäkurjenpolvi, maitohorsma, koiranputki, lillukka. Hoito: Vuosittainen niitto ja niittojätteen keruu. Kuva 12. Vanhainkodille johtava kaunis koivukujanne (kohde 14) on kauas näkyvä maisemakohde. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 23
15. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Aatsingissa, aivan suunnittelualueen eteläosassa, Vaaratien länsipuolella. Kuvaus: Välimaa on pääosin ojitettua vanhaa peltoaukeaa, joka on aidattu lammashaaksi viitisen vuotta sitten. Peltoviljelyssä alue on ollut noin 1970- luvulle saakka. Sittemmin valloilleen päässyttä pensaikkoa on raivattu, mutta tiheähköä pajukkoa kasvaa vielä alueen koillisosassa. Koivu, paju, nurmilauha, mesiangervo, rönsyleinikki, mesiangervo, nokkonen, punanata, huopaohdake, kellosinilatva, kastikka, luhtamatara, heinätähtimö, siankärsämö, niittysuolaheinä, suohorsma, hevonhierakka, kullero, päivänkakkara ja pulskaneilikka. Hoito: Umpeutuneen osan raivaus ja laidunnuksen jatkaminen entiseen tapaan tai niitto ja niittojätteen keruu. 16. Avo-oja pientareineen Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa, navetan pohjoispuolella sijaitsevan pellon avo-ojat. Kuvaus: Kaksi leveää avo-ojaa, joissa kasvaa eri-ikäisiä puita ja suurruohoja, välissä avoimempia kohtia, joissa matalaa niittykasvillisuutta. Kuusi, mänty, koivu, raita, kiiltopaju, hiirenvirna, maitohorsma, nurmilauha, punanata, siankärsämö, huopaohdake, rönsyleinikki, metsäkurjenpolvi, mesiangervo, timotei, kastikka. Hoito: Pensaikon osittainen raivaus ja koko kohteen vuosittainen niitto. 17. Reunavyöhyke Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa, vanhainkodin pohjoispuolella. Kuvaus: Itään avautuva pellon ja metsän väliin jäävä monipuolinen reunavyöhyke. Osa reuna-alueesta on vanhaa, käytöstä jo kauan aikaa sitten jäänyttä peltosarkaa. Kohteen keskiosassa on leveä kaistale vanhaa hakamaata, käytöstä merkkeinä aidanseipäitä ja piikkilankaa. Pellon reunasta kohde on pensoittunut, mutta pensaskasvustojen väliin jää avoimempia, tuoretta niittykasvillisuutta kasvavia laikkuja. Metsikössä kasvaa eri-ikäisiä puita ja pensaita. Kuusi, mänty, koivu, pihlaja, raita, punaherukka, kiiltopaju, hiirenvirna, maitohorsma, siankärsämö, punanata, huopaohdake, rönsyleinikki, metsäkurjenpolvi, mesiangervo, timotei, niittyleinikki, kyläkarhiainen, ojakellukka, lillukka, metsätähti, sudenmarja, puna-ailakki, kastikka, puolukka, vanamo, hilla, lampaannata, korte, nurmilauha, kultapiisku, metsätähti, mesimarja, kullero. Hoito: Kapealti pajukoituneen reunan avaaminen raivaamalla pajukkoa harkitusti. Niitto tai laidunnus. 18. Reunavyöhyke ja suojakaista Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kuvaus: 1980-luvulla kaivetun kanavan ja rehupellon väliin jäävä metsittynyt kaistale ja sen eteläpuolelle jatkuva avoin suojakaista. Viimeksi 1960-luvulla raivattu metsittynyt osa on ollut aikoinaan osa viereistä peltoa ja ojitettu. Kohde on toiminut myös lehmien ja lampaiden laitumena. Pohjoisosissa korkeaa pajukkoa sekä suuria havupuita, eteläpäädyssä pääasiassa koivikkoa ja avoimia kohtia. Pellon ja kanavan välisellä kapeahkolla suoja- 24 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
Hoito: kaistalla kasvaa tuoretta niittykasvillisuutta. Nurmilauha, niittyleinikki, valkoapila, korte, mesimarja, metsätähti. Eteläpäädyssä lisäksi valkoapila, nurmihärkki, kullero, suolaheinä, luhtalitukka, isolaukku. Metsäisellä osalla valikoiva raivaus ja laidunnus. Eteläosan suojakaistan leventämistä kannattaisi harkita, hoitomuodoksi sopii niitto tai laidunnus. 19. Perinnebiotooppi Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Hirvasniemeksi kutsuttu, Kotijärven ja Alajärven väliin jäävä niemeke, joka rajautuu itäpuolella kanavaan. Kuvaus: Tulvaniittyä ja tulvametsää, pääosin vanhaa niittylaidunta. Niittyaluetta on vielä sotien jälkeen kulotettu keväisin, niitetty ja laidunnettu. Osa alueesta on ollut peltokäytössä lyhyen aikaa ja sittemmin metsittynyt. Kohde on otettu kolme vuotta sitten uudelleen käyttöön lammaslaitumena, raivattu osittain ja ensimmäisenä keväänä myös kulotettu. Itäosaan on rakennettu lampaille suoja. Länsilaidalla ja pohjoisosassa kasvaa koivuvaltaista metsikköä, jossa myösmäntyä. Koivu, mänty, kiiltopaju, nurmilauha, niittyleinikki, nurmihärkki, mesiangervo, voikukka, piharatamo, luhtamatara, silmäruoho, luhtalitukka, suolaheinä, jouhivihvilä, rantamatara, niittynurmikka, rannan tuntumassa saroja ja heiniä, rentukka, tupasvilla, luhtavilla. Hoito: Laidunnuksen jatkaminen ilman lisäruokintaa tai niitto ja niittojätteen keruu. Tarpeen mukaan aluetta voi myös kulottaa. 20. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Vanhainkodilta pohjoiseen johtavan tien länsipuolella sijaitseva tuore heinäniittyalue, jonka poikki kulkee polku vanhalle uimarannalle. Kohde tunnetaan nimellä Heinäpolku. Kuvaus: Kapea heinävaltainen niittykaistale, joka ulottuu Kotijärven rantaan. Ollut peltona lyhyen aikaa 1960-luvulla ja sittemmin pensoittunut. Noin viisi vuotta sitten alue on aidattu lammashaaksi viereisten kohteiden yhteyteen ja osittain raivattu. Rannan tuntumassa pajukkoa ja länsipäädyssä pitkänomainen, koivuvaltainen puu- ja pensasryhmä, jossa kasvaa lisäksi pajuja ja havupuiden taimia. Nurmilauha, mesiangervo, niittyleinikki, kullero, mesimarja, koiranputki, metsätähti, nurmihärkki, niittysuolaheinä, metsämaitikka, kevätpiippo, korpiorvokki, siankärsämö, maitohorsma, hiirenvirna, korte, nurmirölli, isolaukku, kyläkarhiainen, luhtavuohennokka. Rannan tuntumassa suursaroja ja heiniä. Hoito: Pensoittuneiden osien raivaus suurempia puita maisemapuiksi jättäen sekä niitto tai laidunnuksen jatkaminen. 21. Perinnebiotooppi Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Vanhainkodilta pohjoiseen johtavan tien itäpuolella sijaitseva, Raunioksi nimetty alue. Kuvaus: Viereisen hakamaan yhteyteen lammaslaitumeksi aidattu niittylaikku, jossa on aikaisemmin ollut talon paikka. Alue on mahdollisesti ollut myös peltokäytössä. Jäänteinä rakenteista paikalla on talon peruskivi ja vanhan vajan kohdalla kiviröykkiö. Keskellä niittyä sijaitsevan koivuryhmän ympärillä kasvaa myös kuusen ja männyn taimia. Kohde on aidattu lammas- Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 25
Hoito: haaksi viitisen vuotta sitten. Itäpuolen metsäisellä osalla metsälajistoa ja heinävaltaisia laikkuja, pajukkoa on raivattu metsän reunasta. Koivu, mänty, kuusi, raita, pihlaja. Puolukka, mustikka, vanamo, juolukka, nurmilauha, punanata, mesimarja, metsätähti, korte, korpiorvokki, kevätleinikki, matara, isolaukku, kullero. Niittyosalla nurmilauha, koiranputki, nurmirölli, niittyleinikki, metsäkurjenpolvi, niittysuolaheinä, puna-ailakki, niittynurmikka, siankärsämö, mesiangervo, heinätähtimö, maitohorsma, korte, hiirenvirna, ojakellukka, kullero, pulskaneilikka. Pihaistutuksista jäänteenä akileija. Taimikon harvennus koivuryhmän ympäriltä. Laidunnuksen jatkaminen tai niitto ja niittojätteen keruu. 22. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö (kuva 13) Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Vanhainkodilta pohjoiseen johtavan tien länsipuolella sijaitseva hakamaa, joka tunnetaan nimellä Ökinä. Kuvaus: Metsittynyt hakamaa, jossa lehmät ovat laiduntaneet 1970-luvun alkuun saakka. Aikaisemmasta käytöstä on runsaasti merkkejä. Pensoittuneella metsäalueella paikoin ruohovaltaista aluskasvillisuutta, osa alueesta on ojitettu, jäänteitä vanhoista piikkilanka- ja puuaidoista löytyy paikoitellen. Metsikössä on lisäksi vesialtaita ja rannassa pumppaamon perustukset. Kohde on aidattu viitisen vuotta sitten lammashaaksi yhdessä viereisten alueiden kanssa ja erityisesti pajukoitunutta rantaniittyä on raivattu huomattavasti, myös metsästä on paikoitellen raivattu pajukkoa. Kohteelta kerätään myös lehdeksiä talveksi. Rannassa suursaroja ja heiniä, metsässä heinävaltaisia laikkuja sekä metsälajeja. Puolukka, mustikka, suopursu, vanamo, nurmilauha, luhtamatara, metsätähti, korte, korpiorvokki, kevätleinikki, rantamatara, kullero, mesimarja, punanata, lampaannata, luhtavuohennokka, pohjanluhtalemmikki. Eri-ikäistä puustoa, k oivu, mänty, kuusi, raita ja paju. Aluetta halkoo hetepuro, jonka varrella rehevää suurruohokasvillisuutta, mesiangervo, metsäkurjenpolvi, puna-ailakki, kullero ja pohjanluhtalemmikki. Hoito: Laidunnuksen jatkaminen koko alueella. Metsäisellä osalla riittää vielä raivattavaa. Pajukon harventaminen avartaa aluetta ja päästää valoa aluskasvillisuudelle. Ranta-aluetta voi tarvittaessa myös kulottaa keväisin. 23. Perinnebiotooppi Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa, vanhainkodin pohjoispuolella. Kuvaus: Kommattiharjuna tunnettu havupuuvaltainen, Kotijärven rantaan ulottuva vanha hakamaa, jota on ojitettu sotien jälkeen. Hevoset ja lampaat ovat laiduntaneet alueella 1960-luvun lopulle, minkä jälkeen se on kasvanut paikoin umpeen ja erityisesti rannan tuntumaan on kasvanut tiheää pajukkoa. Kohde on otettu uudelleen laidunkäyttöön viitisen vuotta sitten ja aidattu lammashaaksi yhdessä vanhainkodin pihapiirin ja viereisen metsälaitumen kanssa. Alueella on viime vuosina lehdestetty ja pajukkoa on paikoitellen raivattu. Rannan tuntumassa tulvaniityllä suursaroja ja heiniä, metsäisellä osalla paikoin tuoretta niittykasvillisuutta, paikoin metsälajeja. Kuusi, mänty, koivu, kiiltopaju, pohjanpaju, kataja, kultapiisku, metsäkurjenpolvi, mesimarja, siankärsämö, niittyleinikki, maitohorsma, metsätähti. Metsäisemmillä osilla puolukka, juolukka, mustikka, suopursu, korte, karhunsammal, riidenlieko. Hoito: Laidunnuksen jatkaminen. Metsäalueen ja rannan harkittu raivaus. Rantaniittyä voi keväisin myös kulottaa tarpeen mukaan. 26 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
Kuva 13. Vanhainkodin metsälaitumella (kohde 22) lehmät laidunsivat vielä 1970-luvun alussa. 24. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kuvaus: Pellolta luoteeseen avautuvaan rinteeseen ulottuva niittykaistale, joka rajautuu pihapiiriin, peltoon ja hakamaahan. Osa alueesta on vanhaa pihaniittyä, jota on niitetty vuosittain, viime vuosina harvemmin. Tuoretta suurruohoniittyä. Kiiltopaju, kuusi, koivu, pihlaja, maitohorsma, hevonhierakka, koiranputki, niittynurmikka, rantatädyke, siankärsämö, metsäkurjenpolvi, mesiangervo, hiirenvirna, voikukka. Hoito: Niitto ja niittojätteen keruu tai laidunnus. 25. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kotijärven eteläpuolella. Kuvaus: Lammaslaitumeksi viitisen vuotta sitten aidattu lammashaka on osin ojitettua tulvaniittyä (Kotilahti) osin vanhaa peltoa (Erkkilä), joka rajautuu pohjoisessa hakamaahan, etelässä tiehen. Lohkojen välisestä vanhasta kiviaidasta on muistona matalia kiviröykkiöitä. Käytöstä 1970-luvulla jääneelle alueelle kasvanutta pajukkoa on raivattu voimakkaasti ja kohdetta on myös kulotettu lähes vuosittain. Yksittäisiä koivuja, kuusi, kataja. Rannan tuntumassa suursaroja ja heiniä, kurjenjalka, mesiangervo, kellosinilatva, nurmilauha, tupasvilla, niittysuolaheinä, korpiorvokki, metsäkur- Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 27
Hoito: jenpolvi, rönsyleinikki, luhtamatara, rantatädyke. Ylempänä rinteessä niittyleinikki, heinätähtimö, huopaohdake, kevätleinikki, siankärsämö, koiranputki, niittynätkelmä. Laidunnuksen jatkaminen tai niitto. Tarvittaessa aluetta voi kulottaa jatkossakin keväisin. 26. Perinnebiotooppi Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kotijärven ja tien väliin jäävä pitkänomainen niittylaikku, Pitkäsalmi. Kuvaus: Vielä sotien jälkeen lyhyen aikaa laidunkäytössä ollut metsittynyt tulvaniitty on vuosi sitten otettu uudelleen laidunkäyttöön. Metsää on raivattu ja aluetta on hoidon alkuvaiheessa myös kulotettu. Suurheiniä ja saroja, korte, korpiorvokki, mesiangervo, kurjenjalka, keltaängelmä, nurmilauha, luhtamatara, mesimarja, apila, suohorsma, suokukka, pohjanluhtalemmikki. Hoito: Laidunnuksen jatkaminen entiseen tapaan ilman lisäruokintaa tai niitto, kulotus tarpeen mukaan. 27. Perinnebiotooppi Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Aatsinginjärven ja Kotijärven väliin jäävä saareke. Kuvaus: Tulvaniittyä kasvava saareke, joka on ollut niitto- ja laidunkäytössä vielä sotien jälkeen, mutta sittemmin kasvanut umpeen. Alue on otettu uudelleen käyttöön lammaslaitumeksi vuonna 1996. Pajukkoa on raivattu ja niittyä on kulotettu keväisin. Suurheiniä ja saroja, korte, korpiorvokki, mesiangervo, kurjenjalka, keltaängelmä, nurmilauha, luhtamatara, mesimarja. Hoito: Laidunnuksen jatkaminen tai niitto. 28. Perinnebiotooppi Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa, Aatsinginjärven itäpuolella. Tiehen ja vanhoihin peltoihin rajautuva laaja tulvaniitty ja siihen liittyvä metsäisempi alue. Kuvaus: Pääosin tulvaniittyä, jota perinteisesti on kulotettu vuosittain sekä niitetty ja laidunnettu. Käytön loputtua pensoittunut alue, jonka pohjoisosissa mäntyvaltaista metsikköä, rannan tuntumassa pajukkoa. Aivan pohjoispäädyssä avoin suurruoholaikku ja eteläpäädyssä raivattu niittymäinen alue, jossa eläinten suojana lato ja kaksi kotaa. Alueella on vuodesta 1996 lähtien pidetty lampaita, ja sitä on paikoitellen raivattu ja paikoitellen myös kulotettu. Rannan tuntumassa suurheiniä ja saroja sekä pajukkoa. Voikukka, rönsyleinikki, piharatamo, orvontädyke, lutukka, rantamatara, luhtamatara, nurmihärkki, nurmilauha, harmaasara, tupassara, kurjenjalka, vilukko, niittysuolaheinä, valkoapila, heinätähtimö, kevätleinikki, tupasvilla, luhtalitukka, niittymaarianheinä, korpiorvokki, rentukka, pohjanluhtalemmikki. Metsäisemmällä osalla tunturikoivu, hilla, suopursu, suokukka, puolukka. Hoito: Laidunnuksen jatkaminen, raivaus, sekä niittyalueella tarpeen mukaan kulotus. 28 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
29. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Aatsinginjärven itäpuolella tiehen, järveen ja etelässä tulvaniittyyn rajautuva vanha heinäpelto. Kuvaus: Toimiva lammashaka, jossa pensaikkoa on osittain raivattu. Tien varressa, ojien varrella ja rannassa yhä pensoittuneita alueita. Kuusi, koivu, mänty, raita, paju, nurmilauha, metsäkurjenpolvi, suolaheinä, kevätleinikki, rönsyleinikki, hiirenvirna, niittynurmikka, siankärsämö, nurmihärkki, maitohorsma, korte, kevätpiippo, isolaukku, mesiangervo, suursaroja ja heiniä erityisesti rannan tuntumassa. Hoito: Pensoittuneiden osien raivaus ja laidunnuksen jatkaminen. 30. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kuvaus: Maisemallisesti keskeisellä paikalla sijaitseva, teiden ja pellon väliin jäävä kolmionmuotoinen nurkkaus. Kohde on ollut osa viereistä peltoa, mutta jätetty viime vuosina niittämättä. Tilustien varressa pääosin pensaita, harvakseltaan puita, koivu, paju, raita, mänty, kataja. Nurmilauha, mesiangervo, maitohorsma, niittyleinikki, niittysuolaheinä, niittynurmikka, metsäkurjenpolvi, kullero. Hoito: Pensaikon siistiminen ja niitto tai laidunnus. 31. Metsäsaareke Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kuvaus: Tien vieressä sijaitsevalle pellolle ulottuvat kolmionmuotoiset koivusaarekkeet, jotka eivät lajistoltaan ole erityisen monipuolisia, mutta elävöittävät maisemaa. Lampaat ovat laiduntaneet kohteella pellon niittämisen jälkeen, minkä ansiosta aluskasvillisuus on matalaa ja ruohovaltaista. Nurmilauha, kastikka, korte, mesimarja, metsäkurjenpolvi, korpiorvokki, niittynurmikka, punanata, timotei. Hoito: Laidunnuksen jatkaminen. 32. Tie pientareineen Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kuvaus: Maisemallisesti keskeinen, sillalta pohjoiseen jatkuva osa Aatsinkiin johtavaa tietä, joka rajautuu pääosin peltoihin ja lammashakoihin. Pohjoispuoleltaan pensoittunut kohde, jota on raivattu paikoin runsaasti. Koivua ja pajua, myös havupuiden taimia, kataja. Nurmilauha, mesiangervo, niittyleinikki, niittysuolaheinä, siankärsämö, niittynurmikka, metsäkurjenpolvi, punanata, timotei, puna-ailakki, kultapiisku, kullero. Hoito: Tienvarren raivaaminen pahimmin pensoittuneilta kohdilta avaisi maisemaa huomattavasti. Kokonaan puustoa ei ole syytä poistaa. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 29
33. Tie pientareineen Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen eteläosassa. Kuvaus: Päätien länsipuolella kulkeva kylätie keskeisellä, näkyvällä paikalla. Eteläisemmällä tienpientareella kasvaa nuorta koivikkoa, pohjoispuolella pensaikkoinen sekakasvusto, jonka länsipäädyssä suuria mäntyjä. Pajuja on raivattu ja lehdestetty vuosittain. Maitohorsma, nurmilauha, puna-apila, timotei, valkoapila, siankärsämö, leinikit, kultapiisku, syysmaitiainen, heinätähtimö, nurmihärkki, nurmilauha, niittynurmikka, punanata, isolaukku, kevätpiippo, kullero. Hoito: Taimettumisen ehkäiseminen niittämällä. Pohjoispuolen sekakasvustoa voisi harventaa raivaamalla osa pensaista. 34. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen keskiosassa. Kuvaus: Peltojen keskelle jäävä niittylaikku, joka on pääosin aidattu hiehojen haaksi. Aikaisemmin kohteella on sijainnut lammashaka. Niittyä on hoidettu myös kulottamalla, mutta edellisestä kulotuksesta on aikaa 3 4 vuotta. Lounaispuolella puuryhmä, suuria koivuja ja mäntyjä sekä pellolta kerättyjä kiviä. Maitohorsma, nurmilauha, puna-apila, timotei, valkoapila, siankärsämö, niittyleinikki, kultapiisku, heinätähtimö, nurmihärkki, nurmilauha, peltopillike, niittynurmikka, punanata, isolaukku. Pohjoispuolella rajautuu pellon reunalle kaivettuun ojaan, jossa kasvaa korkeita puita. Hoito: Rehevöitynyt alue, jota on mahdollista kehittää perinnebiotoopin suuntaan. Laiduneläimille ei tällöin tulisi antaa lisäruokaa. Vaihtoehtoisesti hoidoksi sopii myös niitto ja niittojätteen keruu sekä tarvittaessa kulotus. 35. Reunavyöhyke Sijainti: Aatsingissa, suunnittelualueen keskiosassa. Kuvaus: Osa pohjoiseen avautuvaa rehevää reunavyöhykettä, jossa eri-ikäisiä koivuja, pajua ja avoimempia kohtia, sekä pellolle ulottuva puuryhmä, jossa pellolta kerättyjä kiviä ja ketomaista kasvillisuutta, suuria mäntyjä. Puuryhmä on aidattu pellon yhteyteen ja lehmät ovat laiduntaneet sitä niiton jälkeen. Maitohorsma, nurmilauha, juolavehnä, nokkonen, niittynurmikka, huopaohdake, niittyleinikki, rantatädyke, puna-apila, timotei, valkoapila, kultapiisku. Männikössä siankärsämö, hiirenvirna, lampaannata, punanata, heinätähtimö. Hoito: Reunavyöhykkeellä pajujen osittainen raivaus, niitto tai laidunnus. 36. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Aatsingissa, sunnittelualueen keskiosissa. Kuvaus: Tielto-ojan varsi sillan kupeessa maisemallisesti keskeisellä paikalla. Tien molemmilla puolilla tiheää koivikkoa ja pajukkoa ja rehevää suurruohokasvustoa. Metsäkurjenpolvi, mesiangervo, rantatädyke, rentukka, kastikka, niittyleinikki, maitohorsma, saroja, koiranputki, kullero. Hoito: Pensaikon harvennus avaisi ojanvarsinäkymää tielle. Pajujen kasvua voisi hillitä jatkossa niittämällä vuosittain. 30 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
37. Perinnebiotooppi Sijainti: Aatsinginjärviltä Kelloselkään ulottuva jokivarsi. Kuvaus: Helminauhamainen joenvarren tulvaniittyalue, joka rajautuu metsäisempiin osiin. Lähes koko jokivarsi on ennen sotia ollut niittokäytössä. Heinänteon loputtua pian sotien jälkeen alueet ovat alkaneet pensoittua voimakkaasti ja pääosin kiiltopajua ja pohjanpajua kasvavat pensaikot ovat paikoin laajoja. Jokeen rajautuvia metsäalueita ojitettiin 1960-luvun metsäojitusten yhteydessä, mikä on vaikuttanut myös jokivarren kasvillisuuteen. Uiton helpottamiseksi jokea on myös oikaistu mutkaisimmasta kohdasta. Pohjoisosassa, aivan tien laidassa on myös muutama ojitettu peltosarka, jossa kasvillisuus on kuitenkin samanlaista kuin muillakin alueilla. Pajun ohella koivu on vallitseva laji, minkä lisäksi jokivarressa kasvaa myös raitaa, harmaaleppää, vadelmaa ja punaherukkaa. Koko jokivartta luonnehtivat suurheinät, suurruohot ja sarat. Heinistä yleisimpiä ovat ruokohelpi ja kastikat. Suuret tupassaramättäät ovat tyypillisiä, mutta myös esimerkiksi mätässaraa, harmaasaraa ja luhtasaraa esiintyy runsaasti. Koko jokivartta luonnehtivat mesimarja, mesiangervo, metsätähti, metsäkurjenpolvi, rentukka, rantatädyke, luhtamatara, kevätleinikki, luhtakuusio, siperiansinivalvatti, korpiorvokki, sudenmarja, oravanmarja, kullero, luhtalitukka, rantamatara, kaarlenvaltikka ja pohjanluhtalemmikki. Eteläisemmällä osalla joenvartta penkereet ovat matalia ja mättäikkö korkeaa ja vaikeakulkuista. Esimerkiksi Mätäsniemen kohdalla on laaja, aukea niittyalue, jossa saramättäikkö on korkeaa ja vaikeakulkuista. Myötävirtaan kuljettaessa rantapenger nousee ja myös lajisto muuttuu hieman. Aavanmukan ja Siikamukan välisellä jokialueella on runsaasti avoimia niemekkeitä, joilla kasvavat edellä mainittujen lajien lisäksi huopaohdake, silmäruoho, kultapiisku, kellosinilatva ja keltaängelmä. Hoito: Harkittava tapauskohtaisesti. Pääasialliseksi hoitomuodoksi sopii niitto tai laidunnus ilman lisäruokintaa, raivaus on useimmilla alueilla tarpeen ja myös kulotus voi olla eduksi. Eteläosan kosteille ja mättäikköisille alueille laiduneläimiksi saattaisivat parhaiten sopia lehmät ja hevoset, pohjoisemmilla rantapenkereillä myös lampaat. 38. Perinnebiotooppi Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa, maisemapaikalla valtatien varressa. Kuvaus: Virkkulan aution tilan pihapiiri ja osa tilaan liittyvää peltoa. Lajistoltaan monipuolinen kohde maisemallisesti keskeisellä paikalla. Pihapiirissä asuinrakennus, ulkovessa ja navetan jäänteet. Peltoaluetta on niitetty 1970- luvulle, sittemmin se on kasvanut osin umpeen. Piha viettää loivasti pohjoisessa sijaitsevaan jokivarteen. Rannan tuntumassa rehevää suurruohokasvillisuutta: koivuja ja pajukkoa, suurheiniä ja -saroja, rantatädyke, keltaängelmä jne. Pihapiirissä ketomaista kasvillisuutta: koivu, pihlaja, kiiltopaju, haapa, ruusu, vadelma, siankärsämö, maitohorsma, koiranputki, karhunputki, heinätähtimö, kullero, tuoksusimake, nurmirölli, siankärsämö, kevätleinikki, korpiorvokki, voikukka, valkoapila, puna-apila, nurmitatar, kissankello, isolaukku, pulskaneilikka, nurmitädyke, ahonoidanlukko, ketonoidanlukko. Hoito: Pajujen raivaus rannasta ja pihapiiriä ympäröivältä pellon osalta, koko alueen laidunnus ilman lisäruokintaa tai niitto ja niittojätteen keruu. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 31
39. Metsäsaareke Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa. Kuvaus: Pellolla sijaitseva suurehko metsäsaareke. Itäpäädyssä koivuja, mäntyjä, pajuja sekä puiden taimia, länsipuolella tuoretta niittykasvillisuutta. Pellolta kerättyjä kiviä, työkoneiden osia, piikkilankaa ja leikkimökin jäänteet. Juolavehnä, siankärsämö, pietaryrtti, maitohorsma, nurmilauha, kullero, timotei, niittyleinikki. Hoito: Pensaiden raivaus puuryhmän ympäriltä ja niitto. 40. Reunavyöhyke Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa. Kuvaus: Pellon länteen avautuvassa nurkkauksessa sijaitseva pellon ja metsän välinen vyöhyke, jossa avoimia ja puoliavoimia kohtia. Koivu, mänty, kiiltopaju. Tuoretta niittykasvillisuutta, siankärsämö, juolavehnä, maitohorsma, nurmilauha, kullero, timotei, niittyleinikki, puna-apila, korpiorvokki. Hoito: Reunan säilyttäminen puoliavoimena raivaamalla taimia tarvittaessa. Kuva 14. Maiseman kannalta keskeisellä paikalla sijaitseva vanha pelto (kohde 41) on perinnebiotoopin suuntaan kehitettävä kohde. 41. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö (kuva 14) Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa. Näkyvällä paikalla valtatien varressa sijaitseva jokivarren tulvapelto. Kuvaus: Kohde on ollut peltokäytössä vuoteen 1973 ja sitä on myös ojitettu. Sittemmin aluetta on raivattu paikoitellen, viimeksi edellisenä kesänä. Niityllä on pajusta tehtyjä taideteoksia. Rehevää ruohokasvillisuutta, paikoin hieman kuivempia laikkuja. Rannan tuntumassa tyypillistä tulvaniittykasvillisuutta, ojissa kiiltopajua. Suursaroja ja heiniä, mesiangervo, nokkonen, metsäkurjenpolvi, ruokohelpi, maitohorsma, rantatädyke, nur- 32 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
Hoito: milauha, kellosinilatva, kullero, korpiorvokki, kevätleinikki, kurjenjalka, niittynurmikka, juolavehnä, siankärsämö, rönsyleinikki, rentukka, kultapiisku, peltokanankaali, luhtalitukka, punaherukka, huopaohdake, timotei, kissankello. Joen varrella kasvillisuus on samantyyppistä kuin luonnontilaisilla tulvaniittyalueilla, mutta kauempana rannasta kasvaa vanhoille pellolle tyypillisiä lajeja. Kohde sijaitsee keskeisellä paikalla ja on hoidon myötä kehitettävissä perinnebiotoopin suuntaan. Laidunnus ilman lisäruokintaa tai niitto ja niittojätteen kerääminen sopisivat pääasialliseksi hoitomuodoksi. Myös kulotusta voidaan harkita. 42. Perinnebiotooppi (kuva 15) Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa, valtatien pohjoispuolella. Kuvaus: Aatsinginjoen itäpuolella sijaitseva niittykaistale on monipuolinen kohde maisemapaikalla. Rannan tuntumassa tuoretta niittykasvillisuutta, tien varressa ketomainen laikku. Koivuvaltainen pohjoisosa on toiminut vielä sotien jälkeen lehmien hakana. Kohdetta on maiseman avartamiseksi raivattu rannan tuntumasta lähes vuosittain. Rannassa suursaroja ja heiniä, rantatädyke, korpiorvokki, keltaängelmä, huopaohdake, kullero, siankärsämö, rönsyleinikki. Metsäisemmällä osalla koivu, raita, pylväsmäisiä katajia ja yksittäisiä eri-ikäisiä havupuita sekä punaherukka, mesimarja, korpikastikka, punanata, metsäimarre. Tien laidassa haapa, harmaaleppä, mänty, koivu, paju, maitohorsma, hiirenvirna, siankärsämö, isolaukku, niittynätkelmä, korte, pulskaneilikka. Hoito: Alueella on vähäisesti raivattavaa. Pohjoispuolen rantapajukkoa voisi hieman harventaa. Laidunnuksen aloittaminen uudelleen olisi paras keino alueen ominaispiirteiden säilyttämiseksi. Laiduneläimille ei pidä tällöin antaa lisäruokaa. Rannan pajukoitumista voi vaihtoehtoisesti ehkäistä myös niittämällä. Kuva 15. Aatsinginjoen rannalla sijaitseva hakamaa (kohde 42) on viehättävä alue. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 33
43. Perinnebiotooppi (kuva 16) Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa sijaitseva, Sisiliskonmukasta Pekelojan varteen ulottuva tulvaniittykaistale Aatsinginjoen molemmin puolin. Kuvaus: Jokivarren metsikköihin rajautuva tulvaniittyalue, joka erityisesti joen pohjoispuolella muodostaa laajan yhtenäisen niittyalueen. Aluetta on perinteisesti niitetty ja laidunnettu. Lehmiä ja lampaita on pidetty niityllä 1970-luvun alkuun saakka. Joen eteläpuolen kapealla niemekkeellä, Multaharjulla, on ollut hevoshaka. Käytön loputtua alueelle on alkanut vähitellen kasvaa pensaikkoa, lähinnä koivua ja pajuja. Kasvillisuus on alueelle tyypillistä tuoretta suurruohoniittyä, suurheiniä ja -saroja, tupassara, mätässara, ruokohelpi, mesiangervo, rantatädyke, kellosinilatva, metsäkurjenpolvi, rentukka, korpiorvokki, rönsyleinikki, kullero, nokkonen, kevätleinikki, siperiansinivalvatti, keltaängelmä, huopaohdake, niittynurmikka, koiranputki, tesma, pohjanluhtalemmikki. Multaharjulla on myös pieni ketomainen laikku, jossa ketonoidanlukko ja pohjannoidanlukko. Hoito: Pajukon raivaus metsänrajasta. Kohteen ensisijainen hoitomuoto on laidunnus ilman lisäruokintaa. Niitto ja niittojätteen keruu on vaihtoehtoinen hoitomuoto. Tarpeen mukaan aluetta voi myös kulottaa. Kuva 16. Jokivarren laajat tulvaniityt olivat ennen kokonaisuudessaan niitto- ja laidunkäytössä. Multaharjun hevoshaassa (kohde 43) kasvaa nyt korkeaa ruohokasvillisuutta. 44. Perinnebiotooppi (kuva 21) Sijainti: Raivioniemi (Kotiraivio) sijaitsee Kelloselässä, suunnittelualueen pohjoisosassa, Aatsinginjoen pohjoispuolella. Kuvaus: Pari vuotta sitten lammaslaitumeksi aidattu monipuolinen, tulvaniittyä ja metsälaidunta käsittävä pitkänomainen kaistale, joka rajautuu jokeen ja metsään sekä idässä jo aikaisemmin uudelleen laidunkäyttöön otettuun Juustoniemen lammashakaan. Lähes umpeutuneet ojat kielivät kauan sit- 34 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
Hoito: ten päättyneestä viljelykäytöstä. Kohde on ollut viljelyssä sotien jälkeen kymmenisen vuotta, tätä ennen sitä hyödynnettiin alueelle tyypilliseen tapaan niittämällä ja laiduntamalla. Laiduneläiminä oli lähinnä lampaita ja lehmiä, mahdollisesti myös hevosia. Vanhoista aidoista on vielä jäänteitä ja kohteen itäosassa on myös ladon jäänteet. Kohdetta on osittain raivattu ja hoidon alkuvaiheessa myös kulotettu. Rannassa kasvaa koivuja, yksittäisiä mäntyjä ja katajaa. Kauempana rannasta kasvaa koivumetsää, jonka aluskasvillisuus on heinävaltaista. Suursaroja ja heiniä, nurmilauha, mesiangervo, nurmihärkki, metsälauha, kevätleinikki, huopaohdake, niittyleinikki, kellosinilatva, niittysuolaheinä, silmäruoho, luhtalitukka, ketosilmäruoho, punanata, jäkki, luhtavuohennokka, keltaängelmä, vihvilä, heinätähtimö, nokkonen, rantamatara ja pohjanluhtalemmikki. Metsäisellä osalla myös korte, ahomansikka, heinätähtimö ja luhtavuohennokka. Raivaus ja laidunnuksen jatkaminen tai niitto. Tarpeen mukaan aluetta voi myös kulottaa. 45. Suojakaista Sijainti: Kelloselässä, aivan suunnittelualueen pohjoisosassa, Aatsinginjoen eteläpuolella. Kuvaus: Jokea myötäilevän pitkänomaisen peltolaikun ja joen väliin jäävä kapea kaistale, jossa kasvaa tuoretta niittykasvillisuutta, suurheiniä ja saroja, nurmilauha, ruokohelpi, mesiangervo, ängelmä, rantatädyke, kultapiisku, kullero, huopaohdake, siankärsämö, rönsyleinikki, keltano. Itäosissa kasvaa suurehkoja koivuja, koko kaistaleella koivun lisäksi harmaaleppää, pajuja ja katajaa. Hoito: Peltoa ei inventointikesänä niitetty, mutta jos se otetaan uudelleen käyttöön, tulisi pellon ja vesistön väliin perustaa mielellään leveä suojavyöhyke. Pajuja ja koivuja voisi raivata harkitusti ja koko kaistaletta niittää jatkossa vuosittain taimettumisen ehkäisemiseksi. 46. Perinnebiotooppi Sijainti: Juustoniemi sijaitsee Kelloselässä, suunnittelualueen pohjoisosassa, Aatsinginjoen pohjoispuolella. Kuvaus: U:n muotoinen, jokeen ja metsään rajautuva tulvaniitty, jota on hyödynnetty niittämällä ja laiduntamalla. Lehmiä on pidetty kohteella 1960-luvulle asti, minkä jälkeen se on ollut hevoshakana aina 1990-luvulle saakka. 1800-luvulla harjoitetusta peltoviljelystä muistuttavat jo lähes umpeutuneet ojat. Kolme vuotta sitten alue otettiin uudelleen käyttöön, aidattiin lammashaaksi ja raivattiin kokonaisuudessaan. Erityisesti rannan tuntumaan on jätetty yksittäisiä puita ja puuryhmiä (koivu, harmaaleppä), joihin on kiinnitetty linnunpönttöjä. Hoidon alkuvaiheessa aluetta on myös kulotettu. Koilliskulmassa sijaitsevaa latoa korjattiin suunnittelun toteuttamisajankohtana. Suursaroja ja heiniä, nurmilauha, kevätleinikki, heinätähtimö, silmäruoho, siankärsämö, huopaohdake, kullero, keltaängelmä, nurmihärkki, rantamatara, niittyleinikki, nokkonen, mesiangervo, niittynurmikka, niittysuolaheinä, luhtalitukka, luhtavuohennokka, nokkonen, luhtamatara, niittymaarianheinä, heinätähtimö, pohjanluhtalemmikki. Hoito: Laidunnuksen jatkaminen tai niitto. Tarpeen mukaan aluetta voi myös kulottaa. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 35
47. Perinnebiotooppi Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen pohjoisosassa, uimarannan kohdalta pohjoiseen, Metsoniemestä Pöytäniemeen, ulottuva jokivarren tulvaniittyalue. Kuvaus: Laajat tulvaniittyalueet, jotka ovat perinteisesti olleet niitto- ja laidunkäytössä. Ranta-alueet ovat metsittyneet käytön loputtua sotien jälkeen. Osa alueesta on 1960-luvun metsäojitusten yhteydessä ojitettu. Tavimukassa pensaikko ulottuu rannan tuntumaan, Metsoniemi on säilynyt avoimena verrattain laajalta alueelta, mutta metsän reunassa kasvaa koivuja ja pajukkoa. Rannan tuntumassa pääosin tyypillistä tulvaniittyä, suurheiniä ja saramättäitä. Metsoniemessä kasvaa paikoin matalahkoa heinäkasvillisuutta ja niemeke onkin mahdollisesti ollut laidunkäytössä ympäröiviä alueita pitempään. Pöytäniemi puolestaan on vanhastaan tunnettu tasaisena, hyvää heinää kasvavana alueena. Rantatädyke, nurmilauha, keltaängelmä, metsäkurjenpolvi, mätässara, mesiangervo, luhtamatara, kevätleinikki, kellosinilatva, kullero, nokkonen. Rannan tuntumassa lisäksi ruokohelpi, luhtakastikka, rantamatara, pohjanluhtalemmikki, luhtalitukka, luhtamatara, terttualpi. Hoito: Pajukon raivaus, laidunnus ilman lisäruokintaa tai niitto ja niittojätteen keruu. Kulotus saattaa olla eduksi etenkin hoidon alkuvaiheessa. 48. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Kelloselässä, aivan suunnittelualueen pohjoisosassa. Uimaranta Aatsinginjoen eteläpuolella. Kuvaus: Käytössä oleva uimaranta ja veneidenlaskupaikka, jossa pukukoppi, tulipaikka, vessa ja vaja. Tuoretta niittyä, suuria pajupuskia ja koivua. Kiiltopaju, pohjanpaju, suurheiniä ja saroja, maitohorsma, nurmilauha, niittyleinikki, rantatädyke, metsäkurjenpolvi, suolaheinä. Hoito: Valikoiva raivaus, isoja koivuja tulee säästää. Niitto ja niittojätteen keruu. 49. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen pohjoisosassa, Aatsinginjoen eteläpuolella. Uimarannalle johtavan tien molemmin puolin sijaitsevat vanhat peltoalueet. Kuvaus: Tien itä- ja länsipuolella tulvametsiin rajautuvat vanhat peltoaukeat sijaitsevat jokivarteen nähden keskeisellä maisemapaikalla uimarannan ympäristössä. Kohde on raivattu pelloksi ja ojitettu sotien jälkeen. Alue on ollut peltokäytössä pääosin 1960-luvulle, tien länsipuolella oleva alue on ollut peltona vain noin 10 vuotta. Asentoniemen kohdalla sijaitsevat kaksi pientä peltoalaa on rajattu pois. Ne ovat olleet viljelykäytössä pitempään. Alueella sijaitsee kaksi latoa. Kohde rajautuu etelässä laajaan, vähitellen pensoittuvaan suopeltoon, jossa kasvaa lähinnä heiniä, saroja, suovilloja ja sammalia. Alueen itä- ja länsiosat on aidattu kaksi vuotta sitten lampaiden laitumiksi, raivattu yksittäisiä puita ja puuryhmiä jättäen sekä hoidon alussa myös kulotettu. Kasvillisuus on rannan tuntumassa jokivarrelle tyypillistä suurruohoniittyä, jossa suuria saramättäitä ja korkeaa ruohokasvillisuutta. Peltoalueella kasvillisuus on rehevää ja heinävaltaista. Mätässara, ruokohelpi, kastikka, tupassara, nurmilauha, kellosinilatva, korpiorvokki, suolaheinä, mesiangervo, metsäkurjenpolvi, kurjenjalka, 36 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
Hoito: mesimarja, rantatädyke, rönsyleinikki, suohorsma, rantamatara, siankärsämö, luhtamatara, rentukka, luhtalitukka. Asentoniemen itäpuolella sijaitseva lammashaka käsittää myös leveän metsäkaistaleen, jossa monipuolisesti puita ja pensaita, koivu, kuusi, mänty, kataja, herukka, raita. Uimarannan länsipuolen lammashakaan on aidattu myös osa ojittamatonta tulvaniittyä. Koska osa kohteesta on ollut peltona, se ei täytä perinnebiotoopin kriteerejä. Käytöstä on kuitenkin kulunut jo vuosia ja kasvillisuus on etenkin rannan tuntumassa alueelle tyypillistä tulvaniittyä. Aluetta voidaan perinteisesti laiduntamalla ja niittämällä kehittää perinnebiotoopin suuntaan. Vielä raivaamattomilla osilla pensaikon poistaminen. Koko alueella laidunnus tai niitto, tarvittaessa myös kulotus. Osalla alueesta on perinnebiotoopin hoitosopimus. Koska tavoitteena on pyrkiä palauttamaan alue perinnebiotoopin kaltaiseksi, ei laiduneläimille tule antaa lisäruokaa alueella. 50. Perinnebiotooppi Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen pohjoisosassa, Aatsinginjoen eteläpuolella. Kuvaus: Heteojan länsipuolella sijaitseva tulvaniitty ja siihen liittyvä, ennen sotia laidunnettu metsäalue. Länsipuolella kohde rajautuu laajaan, ojitettuun suopeltoon, joka on niinikään pensoittunut. Länsiosassa myös ladon jäänteet. Kohde on ollut osin metsälaitumena, heteojan vartta myös niitetty ennen sotia. Etenkin itäpäädystään pahoin pensoittunut alue, metsäosa soista ja pensaikkoista. Koivikkoa ja pajuja, rannan tuntumassa suursaroja ja heiniä, nurmilauha, kellosinilatva, korpiorvokki, suolaheinä, kastikka, mesiangervo, metsäkurjenpolvi, kurjenjalka, mesimarja, rantatädyke, rönsyleinikki, suohorsma, luhtamatara, siankärsämö, rentukka, niittymaarianheinä, luhtalitukka. Hoito: Kohteella on melko paljon raivattavaa. Pajukkoa olisi syytä raivata paitsi rannan tuntumasta myös metsäiseltä osalta. Laidunnus ilman lisäruokintaa on ensisijainen hoitomuoto, mutta niittäminen on mahdollista rantaalueella. 51. Pienvesi (kuva 17) Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen pohjoisosassa. Kuvaus: Vedenottamolta Aatsinginjokeen ulottuvan heteojan varsi, jota on eteläosasta oikaistu pellon myötäiseksi. Rajautuu käytöstä poistettuihin peltoihin ja vielä sotien jälkeen metsälaitumena käytettyihin metsäalueisiin. Erityisesti eteläpää on pahoin rehevöitynyt ja liettynyt ja oja on vähitellen umpeutumassa. Reunoilla kasvaa tiheää pensaikkoa, pajuja ja koivua. Eteläpäädyssä mesimarja, hevonhierakka, rentukka, kurjenjalka, suolaheinä, rantatädyke, kullero, mesiangervo. Pohjoispuolella suuria saramättäitä ja heiniä, ruokohelpi, mesiangervo, kastikka, rantatädyke, keltaängelmä, kullero. Hoito: Viereisten peltojen jäätyä pois käytöstä ravinteiden valuminen ojaan on vähentynyt. Jos pellot otetaan uudelleen käyttöön, tulisi niiden ja ojan väliin jättää vähintään 3 metriä leveä suojakaista. Ojan kunnostaminen vaatisi puolestaan suuritöistä ruoppausta. Tällöin olisi syytä harkita myös uoman palauttamista entiselleen. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 37
Kuva 17. Pellon ja vesistön väliin tulisi jättää suojavyöhyke, joka ehkäisee ravinteiden valumista vesistöön (kohde 51). 52. Reunavyöhyke Sijainti: Kelloselässä, aivan suunnittelualueen pohjoisosassa. Kuvaus: Kapean peltolaikun luoteeseen avautuva reunavyöhyke. Eri-ikäisiä koivuja, pajukkoa, raita. Pellon takana jatkuva metsäalue on vanhaa koivuvaltaista hakamaata. Mesiangervo, rantatädyke, karhunputki, nurmilauha, metsäkurjenpolvi, kevätleinikki, kullero, heinätähtimö, matara. Hoito: Voimakkaaseen raivaukseen ei ole tarvetta. Yksittäisiä pensaita ja taimia on kuitenkin syytä ajoittain poistaa, jotta kohde säilyy puoliavoimena. 53. Perinnebiotooppi Sijainti: Kelloselässä, aivan suunnittelualueen pohjoisosassa. Kuvaus: Aatsinginjokeen laskevan heteojan itäpuolella sijaitseva tulvaniittyalue sekä koivuvaltainen metsikkö, jossa kasvaa myös jonkin verran kuusia, mäntyä, pajuja sekä katajaa. Jokivarressa ja heteojan varsilla rehevää tulvaniittyä, jossa runsaasti pajuja. Metsikössä ruohovaltaista aluskasvillisuutta ja runsaasti saramättäitä. Latvuskerros pääosin avoin. Metsäinen osa muuttuu vähitellen havupuuvaltaisemmaksi ja vaihettuu suoksi. Suurheiniä ja saroja, ruokohelpi, rantatädyke, metsäkurjenpolvi, mesiangervo, kurjenjalka, järvikorte, peltokorte, hilla, karhunruoho, pohjannokkonen, keltaängelmä, pohjanängelmä, siperiansinivalvatti, kevätleinikki, kullero. Hoito: Rantaan kasvaneen pajukon raivaus ja koko alueen laidunnus ilman lisäruokintaa. 38 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
54. Reunavyöhyke Sijainti: Kelloselässä, aivan suunnittelualueen pohjoisosassa. Kuvaus: Länteen ja etelään avautuvat pellon, metsän ja peltotien väliin jäävät puoliavoimet kaistaleet. Pääosin eri-ikäisiä koivuja, pajua, tunturikoivua, harvakseltaan kuusen taimia. Tuoretta niittykasvillisuutta, mesiangervo, metsäkurjenpolvi, koiranputki, niittysuolaheinä, rantatädyke, nurmilauha, niittyleinikki, heinätähtimö, huopaohdake, kullero, kastikka, siankärsämö. Hoito: Pajuja voi vähäisesti raivata puoliavoimuuden säilyttämiseksi, mutta suurialaiseen raivaukseen ei ole syytä ryhtyä. 55. Perinnebiotooppi Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen pohjoisosassa, valtatien pohjoispuolella. Kuvaus: Tiehen, heteojaan ja pohjoisessa ojitettuun suoalueeseen rajautuva pieni hakamaa/metsälaidun, jota lehmät ovat laiduntaneet 1970-luvulle saakka. Suuria kuusia ja eri-ikäisiä koivuja, katajaa ja kiiltopajua etenkin tien tuntumassa. Paikoin metsälajistoa, aukkopaikoissa heinävaltaisempia kohtia. Puolukka, metsäimarre, korte, kangasmaitikka, riidenlieko, hilla, metsätähti, mesiangervo, metsäkurjenpolvi, nurmilauha, kastikka, maitohorsma, kurjenjalka. Hoito: Pensoittuneiden laikkujen vähittäinen raivaus ja laidunnuksen aloittaminen uudelleen. Laiduneläimille ei tule antaa lisäruokintaa. 56. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Kelloselkä, suunnittelualueen pohjoisosa. Kuvaus: Viljeltyyn peltoon, ojitettuun suohon ja hakamaahan rajautuva vanha heinäpelto. Neljä pohjoisinta sarkaa ovat olleet viljelykäytössä 1970-luvulle asti, eteläisemmillä saroilla viljely on loppunut aikaisemmin. Pajukkoa kasvaa etenkin ojien varsissa ja eteläisemmillä saroilla. Aivan eteläisimmällä saralla koivumetsää. Pääosin heiniä ja saroja, nurmilauha, siankärsämö, niittysuolaheinä, luhtamatara, kastikka, huopaohdake, luhtalitukka, jouhivihvilä, ojakärsämö, suohorsma, kullero, kellosinilatva, puna-ailakki, hilla, pikutalvikki. Ojissa lisäksi mesiangervo, maitohorsma, kurjenjalka, ojakellukka, rentukka, kylänokkonen, pohjannokkonen, tupasvilla, luhtavilla. Hoito: Pajukon raivaaminen ojista ja eteläisemmiltä saroilta sekä rannasta ja laidunnus. 57. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa, valtatien pohjoispuolella. Kuvaus: Vielä viitisen vuotta sitten niitetylle entiselle rehupellolle perustettu toimiva lammashaka, joka ulottuu viereisen talon pihapiiriin. Keskelle hakaa on aidattu kasvimaa. Sijainti tien laidassa on kylämaiseman kannalta keskeinen. Tien laidassa kasvaa suuria mäntyjä, koivua, kiiltopajua. Keskellä aluetta on koivuvaltainen kaistale ja pohjoispäädyssä koivumetsikkö. Navetan takana rehevää kasvillisuutta, maitohorsma, nurmilauha, niittynurmikka, valkoapila, kevätleinikki, kultapiisku, isolaukku, mesiangervo, Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 39
Hoito: heinätähtimö. Peltoalalla nurmilauha, siankärsämö, timotei, voikukka, rantatädyke, hevonhierakka, heinätähtimö, nurmihärkki, hiirenvirna, ahojäkkärä. Pajujen raivaus suurempien puiden ympäriltä. Näkymän avaaminen tien puoleisen reunan osittaisella raivauksella. Laidunnuksen jatkaminen. 58. Tie pientareineen Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen pohjoisosassa. Kuvaus: Uimarannalle johtava tie pientareineen. Rajautuu pääasiassa peltoaukeisiin, osittain metsään. Eteläpäädyssä viereisen talon pihapiiriin kuuluva pieni koivukujanne, jonka ympäristöä on hoidettu. Muu osa tiestä kasvaa korkeaa heinikkoa ja pensaita (koivu, kiiltopaju, pohjanpaju) sekä havupuiden taimia. Kuusi, mänty, pihlaja, raita, nurmilauha, rantatädyke, metsäkurjenpolvi, keltaängelmä, siankärsämö, puna-apila, ojakärsämö, mesiangervo, maitohorsma, koiranputki, karhunputki, luhtalitukka, vihvilä, mesimarja, kultapiisku, isolaukku. Hoito: Maiseman avaaminen pajuja ja taimikkoa raivaamalla. Niitto ja niittojätteen keruu. 59. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Kelloselässä, aivan suunnittelualueen pohjoisosassa. Uimarannalle johtavan tien itäpuolella. Kuvaus: Tiehen ja metsään rajautuva pieni, käytöstä jäänyt peltolaikku, jonka eteläpuolella kulkee metsätien pätkä. Näkyvällä paikalla sijaitsevan peltotilkun laiteilla pääosin koivua ja pajua, havupuiden taimia levittäytynyt myös pellolle. Rehevää niittykasvillisuutta, maitohorsma, suurheiniä, nurmilauha, niittyleinikki, rantatädyke, ruokohelpi. Hoito: Reunaosien ja tienreunan valikoiva raivaus ja niitto tai laidunnus. 60. Perinnebiotooppi Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen luoteisosassa, uimarannalle johtavan tien länsipuolella. Kuvaus: Pellon ja lammashaaksi aidatun vanhan peltoalueen väliin jäävä kaunis metsälaidun, joka on ollut käytössä 1970-luvulle saakka. Kohteen keskiosissa on ladon jäänteet ja reuna-alueilla jäänteitä aidasta. Pohjoisosan koivikossa aluskasvillisuus on ruohovaltaista. Myös sammalia esiintyy runsaasti. Eteläosassa kasvaa varpuvaltaista männikköä, jossa on vähäisesti merkkejä aikaisemmasta laidunnuksesta. Koivu, mänty, kiiltopaju, tunturikoivu, raita, pihlaja, maitohorsma, nurmilauha, kurjenjalka, niittysuolaheinä, korpiorvokki, suohorsma, kellosinilatva, niittyleinikki, kullero, luhtavilla, kultapiisku, metsäkurjenpolvi, jouhisara, pullosara, harmaasara, jouhivihvilä, nurmipiippo, mesimarja, mesiangervo, rantatädyke, luhtavuohennokka, ojakärsämö, luhtamatara. Hoito: Laidunnus ilman lisäruokintaa. Vähäisesti raivattavaa, pensaikkoa voisi harventaa harkitusti tien ja pellon laidasta. 40 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
61. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Kelloselässä, aivan suunnittelualueen pohjoisosassa. Uimarannalle johtavan tien itäpuolella. Kuvaus: Tiehen ja metsään sekä vanhaan suopeltoon rajautuva pieni, käytöstä jäänyt peltolaikku, jolla kasvaa paikoin jo melko suuria puita. Mänty, koivu, paju. Rehevää niittykasvillisuutta, maitohorsma, suurheiniä, nurmilauha, niittyleinikki, rantatädyke. Hoito: Valikoiva raivaus. Tien puoleisen reunan avaaminen suuret puut säästäen avaisi maiseman länsipuolen laajalle suopeltoaukealle. Niitto tai laidunnus. 62. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa. Uimarannalle johtavan tien risteyksessä. Kuvaus: Peltoihin, tiehen ja metsään rajautuvat pihaniityt. Monipuolinen kohde kylämaiseman kannalta keskeisellä paikalla. Pihassa asuinrakennus, navetta, sauna, leikkimökki, kaivo, maakellari, vaja ja lato. Pihapiirissä ja asuinrakennuksen ja tien välissä matalaa niittykasvillisuutta, jota on hoidettu niittämällä, tienvarressa pieni koivukujanne. Navetan takaa pellolle ulottuvalla kaistaleella kesänavetta. Kasvillisuus pääosin tuoretta suurruohoniittyä, vajan ja ladon ympärillä tiheää pensaikkoa. Koivu, mänty, pihlaja, kataja, myös istutuksia mm. ruusu ja peurankello. Maitohorsma, siankärsämö, kangasmaitikka, rölli, kultapiisku, karhunsammal, puolukka, punanata, isolaukku, timotei, valkoapila, kevätpiippo, heinätähtimö, silmäruoho, lampaannata, hiirenvirna, kissankello, päivänkakkara, punaapila, puna-ailakki, rantatädyke, kullero, niittysuolaheinä, metsäkurjenpolvi, koiranputki, pulskaneilikka, suikeanoidanlukko, ahonoidanlukko. Hoito: Ladon ympäristön pitäminen puoliavoimena pensaikkoa vähittäin raivaamalla. Koko alueen niitto. 63. Perinnebiotooppi (kuva 18) Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa. Kuvaus: Nykyisin kesäkäytössä olevan Vierelän talon pihapiiri, jossa asuinrakennus, navetta, sauna ja kota, hieman syrjemmällä uusi, käytössä oleva rakennus. Pihalla ja talon takana ketomaista kasvillisuutta, suuria koivuja, mänty, pihlaja ja haapa sekä puiden taimia. Aikaisemmin pihalla laidunsivat tilan eläimet, sittemmin kohdetta on kulotettu lähes vuosittain. Osa alueesta on leikattu ajoittain ruohonleikkurilla. Siankärsämö, kevätleinikki, puna-ailakki, niittynurmikka, punanata, puna-apila, valkoapila, isolaukku, lapinlaukku, kullero, timotei, kultapiisku, maitohorsma, kissankäpälä, päivänkakkara, hiirenvirna, silmäruoho, nurmitatar, nurmipiippo, metsäkurjenpolvi, ahonoidanlukko. Hoito: Pihapiirin pitäminen avoimena niittämällä tai laiduntamalla. Laiduneläimille ei tule antaa lisäruokintaa. Kulotusta voi jatkaa entiseen tapaan. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 41
Kuva 18. Eläimet laidunsivat ennen myös pihaniityillä, joiden kasvillisuus saattaa olla hyvinkin monipuolista. Kohteen 63 pihapiirissä kasvaa esimerkiksi ahonoidanlukkoa. 64. Metsäsaareke Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa. Kuvaus: Peltojen väliin jäävä metsäinen niemeke. Paikalla on ennen sotia sijainnut Pekkalan talo, jossa toimi myös kylän ensimmäinen koulu. Jäänteitä talon perustuksista ja aidan kappaleita. Pääasiassa korkeaa metsää kasvava kohde, johon liittyy pellon halki kulkeva avoin, tuoretta niittykasvillisuutta kasvava kaistale, länsipuolella myös kaunis yksittäinen raita. Eteläpuolella kuivaa, ketomaista kasvillisuutta. Kuusi, mänty, koivu, raita, pihlaja, kataja, maitohorsma, niittysuolaheinä, nurmilauha, niittyleinikki, punanata, metsäkurjenpolvi, kullero, kultapiisku, puolukka, rantatädyke, pulskaneilikka. Hoito: Niitto tai laidunnus. 65. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa. Kuvaus: Laajan peltoalueen itäpuolella sijaitseva, pellon ja tien väliin jäävä kaistale, jonka eteläisemmällä osalla kasvaa havupuuvaltaista metsää. Keskivaiheilla ryhmä haapoja. Pellonreuna ja tienvarsi osittain pensoittuneet, koivu, paju, raita, kataja. Tuoretta niittykasvillisuutta ja metsälajeja, maitohorsma, niittynurmikka, kultapiisku, siankärsämö, niittyleinikki, rantatädyke, timotei, kullero, nurmilauha, kevätpiippo, heinätähtimö. Hoito: Pensaiden valikoiva raivaus avaisi maisemaa. Suurialaiseen raivaukseen ei kuitenkaan ole tarvetta. 42 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
66. Metsäsaareke Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa. Kuvaus: Peltojen väliin jäävä avoin sekakasvusto paikalla ennen sotia sijainneen Vierelän talon kohdalla. Metsikössä suuria mäntyjä, koivu, kataja, paju, puolukka, metsätähti. Osin tuoretta niittykasvillisuutta. Koiranputki, maitohorsma, metsäkurjenpolvi, niittysuolaheinä, niittyleinikki, kullero, nurminata, tuoksusimake, puna-apila, hiirenvirna, harmaasara, kevätpiippo, heinätähtimö, rantatädyke. Hoito: Pensaiden harkittu raivaus ja niitto. 67. Metsäsaareke Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa. Kuvaus: Peltojen väliin jäävä avoin sekakasvusto, jossa on jäänteet paikalla ennen sotia sijainneesta Välitalon vanhasta asuinrakennuksesta. Suuria raitoja, mänty, koivu, pylväsmäisiä katajia, taimia ja pajukkoa. Tuoretta niittykasvillisuutta, paikoin kuivempia ja paahteisia laikkuja, siankärsämö, tuoksusimake, punanata, maitohorsma, kultapiisku, kastikka, lampaannata, puolukka, kevätleinikki, voikukka, valkoapila, heinätähtimö, timotei, rantatädyke, metsäkurjenpolvi, isolaukku, nurmitatar, kullero. Hoito: Puuryhmän harkittu raivaus ja niitto. 68. Reunavyöhyke ja metsäsaareke Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa. Kuvaus: Tien ja peltojen väliin rajautuva avoin sekakasvusto, sekä pellolle ulottuvat kaistaleet, joilla kasvaa tuoretta niittyä sekä havupuuvoittoista metsää. Ainakin toisella kaistaleella on ennen sotia sijainnut asuinrakennus. Eteläinen nurkkaus on jätetty niittämättä upottavan, kostean maaperän vuoksi ja siinä kasvaa tiheää pensaikkoa. Kohteen pensaikoissa on useita lintujen pesiä. Koivu, mänty, kiiltopaju, pohjanpaju, haapa, kataja, maitohorsma, kastikka, metsäkurjenpolvi, niittynurmikka, kultapiisku, siankärsämö, niittyleinikki, nokkonen, rantatädyke, timotei, mesiangervo, kullero, nurmilauha, kirjopillike, saroja, peltotaskuruoho, heinätähtimö. Hoito: Tien varren harkittu raivaus avaisi maisemaa. Koko aluetta ei ole syytä suurialaisesti raivata, vaan kohteen puoliavoin luonne tulisi säilyttää. Puoliavoin alue monipuolistaa ympäristöä ja luo pesäpaikkoja linnuille. Avoimia kohtia voi myös niittää. 69 (a-d). Tiet pientareineen Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa, valtatien pohjoispuolella. Kuvaus: Keskeisellä paikalla sijaitsevat, peltojen välissä kulkevat lyhyet tienpätkät, joista yksi (a) rajautuu pihapiirissä sijaitsevaan koivuvaltaiseen metsikköön. Koivu, mänty, kiiltopaju, paikoin tiivistä pensaikkoa. Maitohorsma, metsäkurjenpolvi, siankärsämö, niittynurmikka, ojakärsämö, nurmilauha, nurmipiippo, punanata, nurmitatar. Hoito: Pensaikon valikoiva harventaminen ja sen jälkeen vuosittainen niitto. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 43
70. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen pohjoisosassa. Kuvaus: Peltojen väliin jäävä kaistale, jossa kulkee peltotie, sekä siihen liittyvä osa pellon ja metsän koilliseen avautuvaa reunavyöhykettä. Pääosin hyvin rehevää niittykasvillisuutta ja pajukkoa. Tien varteen on läjitetty heinäjätettä. Mänty, kataja, koivu, kiiltopaju. Keskivaiheilla laajahko kuivempi laikku, maitohorsma, rönsyleinikki, rantatädyke, nurmilauha, timotei, valkoapila, niittyleinikki, siankärsämö, heinätähtimö, luhtavuohennokka, koiranputki. Hoito: Pajuja voisi jonkin verran raivata, niitto ja jätteiden korjaaminen alueelta. 71. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa, aivan valtatien pohjoispuolella. Kuvaus: Pellon ja pihapiirin väliin jäävät pensoittuvat kaistaleet. Maisemallisesti keskeisellä paikalla sijaitseva kohde. Pellon laidoilla tuoretta niittykasvillisuutta, kyläteiden itäpuolella laajahko, kolmionmuotoinen niittylaikku. Koivu, kataja, mänty, puiden taimia. Kultapiisku, tuoksusimake, hiirenvirna, niittysuolaheinä, metsäkurjenpolvi, nurmilauha, kevätpiippo, punanata, nurmitatar. Hoito: Maiseman avartaminen koivikon ja pajujen osittaisella raivauksella, taimien vuosittainen raivaus ja/tai niitto. 72. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa. Kuvaus: Peltoihin, tiehen ja pihapiiriin rajautuva laaja, monipuolinen kaistale, jossa pääosin tuoretta niittykasvillisuutta, paikoin kuivempia, ketomaisia laikkuja sekä pieni metsäinen alue. Paikalla on ennen sotia sijainnut kaksi taloa. Nyt keskivaiheilla seisoo kaksi hyväkuntoista latoa. Kohteen halki kulkee peltotie. Aidanseipäitä ja kiviröykkiöitä löytyy paikoin. Eteläosassa pääosin tuoretta niittyä, mutta pienehköllä männikköalueella sekä metsikön eteläpuolella kuivat, ketomaiset laikut, joilla kasvaa pylväsmäisiä katajia, siankärsämö, kevätpiippo, lampaannata ja kissankello. Metsikössä laajoja avoimia laikkuja vanhojen niittyjen/peltoalojen paikoilla. Maitohorsma, koiranputki, nurmilauha, niittyleinikki, timotei, juolavehnä, siankärsämö. Koilliskulmauksessa, vanhan niityn paikalla tiheää pensaikkoa, jossa mänty, koivu, paju, raita ja pylväskataja. Pohjoispääty on ollut osa siihen rajautuvaa peltoa. Hoito: Koillispuolella sijaitsevaa metsikköä voisi raivata tiehen rajautuvalta osalta. Suurta raivaustarvetta ei kuitenkaan ole. Hoitomuodoksi soveltuu niitto tai laidunnus. 73. Muu LUMO:n kannalta tärkeä ympäristö Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa, valtatien pohjoispuolella. Kuvaus: Valtatien ja pihatien välissä kulkeva, osittain peltoon ja pihapiiriin rajautuva avoin sekakasvusto. Itäosassa kaunis haavikko, jossa matalahkoa heinäkasvillisuutta. Taimikkoa on raivattu vuosittain. Maitohorsma, met- 44 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
Hoito: säkurjenpolvi, siankärsämö, huopaohdake, nurmilauha, lapinlaukku, nurmitatar, kevätpiippo. Länsiosassa kasvaa havupuuvoittoista metsikköä, kuusi, pihlaja. Lounaisnurkkauksessa on pellonreunaan jatkuva metsäisempi kaistale, jossa on Sippalan vanha talon paikka. Järeitä mäntyjä, koivua ja pihlajaa kasvava metsikkö näkyy komeasti tien varteen. Tienvarressa pensoittunut kaistale, lähinnä pajua ja koivua. Aluskasvillisuus avoimella niittyalalla tuoretta suurruohoniittyä, maitohorsma, metsäkurjenpolvi, mesiangervo, timotei, nurmilauha, poimulehti, rantatädyke, niittyleinikki, siankärsämö, isolaukku, kevätpiippo, kultapiisku. Maiseman avaaminen raivaamalla harkitusti pajuja ja taimikkoa tien laidasta. Suurempia puita on syytä säästää. Niitto tai laidunnus. 74. Perinnebiotooppi (kuva 19) Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa. Kuvaus: Peltoon, metsään ja pihapiiriin rajautuva leveä niittykaistale, jota on hoidettu pääosin niittämällä. Osia kohteesta myös raivattu pelloksi. Alueella on ennen sotia sijainnut Heikkilän talo. Monipuolinen ja kaunis kohde. Pellon reunassa tuoretta niittykasvillisuutta ja suuria puita sekä puuryhmiä, mänty, kuusi, koivu, raita, pylväsmäisiä katajia, paju, joitain havupuiden taimia. Itäpuolella metsään ulottuvat avoimet laikut, jotka ovat ilmeisesti entisiä peltoaloja. Lähinnä rehevää niittykasvillisuutta. Maitohorsma, koiranputki, rantatädyke, niittyleinikki, siankärsämö, metsäisellä osalla varpuja, kultapiisku. Paikoin matalakasvuisempia, heinävaltaisia kohtia, joilla punanata, siankärsämö, kissankello ja lampaannata. Hoito: Vähäisesti raivattavaa, joitain pajuja ja taimia voi poistaa. Niitto ja niittojätteen keruu tai laidunnus ilman lisäruokintaa. Kuva 19. Peltoihin rajautuvat monipuoliset alueet edistävät kulttuuriympäristöä suosivien lajien säilymistä (kohde 74). Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 45
75. Reunavyöhyke ja siihen liittyvä metsäsaareke Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa. Kuvaus: Itään avautuva pellon ja metsän välinen avoin reunavyöhyke, sekä sen eteläpuolella sijaitseva, pellolle ulottuva niemeke. Niemekkeellä kasvaa suuria mäntyjä ja suuri koivu, sekä männyn taimia. Reunavyöhykkeellä pellolta kasattuja kiviä ja vanhoja työkoneiden osia, yksittäisiä puita, suuri pihlaja, mänty, kataja, koivu, raita. Pääosin rehevää suurruohokasvillisuutta, reunavyöhykkeellä ja männikössä kuivempaa, ketomaista kasvillisuutta. Maitohorsma, koiranputki, nurmilauha, metsäkurjenpolvi, puna-apila, nokkonen, hevonhierakka, rantatädyke, niittysuolaheinä, punanata, timotei, voikukka, puna-ailakki, kullero, kultapiisku, siankärsämö, keltano, heinätähtimö, huopaohdake, isolaukku, kissankello, lampaannata ja tuoksusimake. Hoito: Niitto. 76. Metsäsaareke (kuva 20) Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen luoteisosassa. Näkyvällä paikalla valtatien pohjoispuolella sijaitseva sekakasvusto. Kuvaus: Peltojen väliin jäävällä alueella sijaitsevat suuret puuryhmät, joiden välissä on kaistale tuoretta niittyä. Pohjoispuolella peltojen välissä niittämättä jätetty kujanne. Eteläinen puuryhmä rajautuu valtatiehen. Pohjoisemman puuryhmän ympäristössä on kiviröykkiöitä ja vanha kaivon paikka. Paikalla on ennen sotia sijainnut Kello-Hannun talo, sotien aikana alueella on ollut korsuja. Koivu, pihlaja, raita, pajuja. Pääosin tuoretta niittyä, pohjoispuolella myös ketomaista kasvillisuutta, maitohorsma, suurheiniä, metsäkurjenpolvi, karhunputki, kultapiisku, nokkonen, kangasmaitikka, punaailakki, mesiangervo, nokkonen, heinätähtimö, siankärsämö, niittysuolaheinä, nurmilauha, kevätleinikki, kullero, ojakellukka, puna-apila, voikukka, päivänkakkara, koiranputki, rantatädyke, tuoksusimake, kissankello. Hoito: Puuryhmien siistiminen valikoivasti raivaamalla ja niitto tai laidunnus. Kuva 20. Pellolle ulottuvilla metsäisillä niemekkeillä on usein ennen sotia ollut asuinrakennuksen paikka (kohde 77). 46 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
77. Perinnebiotooppi Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen koillisosassa. Kuvaus: Peltojen väliin jäävä avoin sekakasvusto, joka on pääosin tuoretta niittyä. Keskellä metsäinen kaistale, jossa runsaasti avoimia laikkuja. Isonjaon aikaisessa kartassa alue on merkitty niityksi ja se on toiminut lehmähakana aina 1980-luvulle. Viime vuosina aluetta on niitetty satunnaisesti. Yksittäisiä suuria pajupuskia, kiiltopaju, mänty, joitain koivuja ja pylväsmäisiä katajia. Nurmilauha, maitohorsma, metsäkurjenpolvi, puna-apila, siankärsämö, keltano, heinätähtimö, suolaheinä, kullero, korpiorvokki, korte, huopaohdake, hiirenvirna, timotei, nurmipiippo, isolaukku, punanata, kissankello, tuoksusimake, rantatädyke, kultapiisku. Hoito: Taimien ja pajujen valikoiva raivaus sekä niitto tai laidunnus ilman lisäruokintaa. 78. Perinnebiotooppi (kuva 3) Sijainti: Kelloselässä, suunnittelualueen luoteisosassa, valtatien eteläpuolella. Kuvaus: Kelloselän aseman pihapiirissä on pian sodan jälkeen rakennettu, tyhjillään oleva asemarakennus sekä maakellari, vaja ja saunarakennus. Asemarakennus on inventoitu vuonna 2004 Rakennettu kulttuuriympäristö -hankkeen yhteydessä. Pihapiirissä pääosin ketomaista kasvillisuutta, paikoin myös paljaita soralaikkuja, itäpuolella tien ja radan välissä aluskasvillisuudeltaan heinävaltaista metsää ja radanvarteen rajautuva tuore niittylaikku. Aikaisemmin pihapiirissä laidunsi hevosia ja lampaita, aseman jäätyä pois käytöstä alue on alkanut vähitellen kasvaa umpeen. Kuusi, kataja, koivu, raita, haapa, mänty, koiranputki, maitohorsma, nokkonen, polkusara, pietaryrtti, niittyleinikki, nurmirölli, hiirenvirna, siankärsämö, kevätpiippo, suolaheinä, rantatädyke, nurmilauha, metsäkurjenpolvi, kultapiisku, niittyleinikki, puna-apila, valkoapila, metsätähti, siankärsämö, luhtalitukka, kissankello, suikeanoidanlukko, ahonoidanlukko. Hoito: Umpeenkasvun estäminen niittämällä tai laiduntamalla. Laiduneläimille ei tule antaa lisäruokintaa. 4.3 Hoidon yleisiä periaatteita Kohteille edellä annetut hoitosuositukset ovat viitteellisiä. Ennen hoidon aloittamista on kullekin kohteelle syytä tehdä yksityiskohtaisempi hoitosuunnitelma, sillä alueeseen sisältyvät erityyppiset osat saattavat vaatia myös erilaisia hoitotoimenpiteitä. Hoidon aikataulu on myös hyvä suunnitella etukäteen. Koko aluetta ei esimerkiksi kannata raivata heti hoidon alkuvaiheessa, vaan pensaikkoa voi harventaa vähitellen. Perinnebiotooppien hoidon tavoitteena on ravinnetasapainon palauttaminen sellaiseksi, kuin se on ollut perinteisen maankäytön aikana. Niitto ja niittojätteiden keräys tai laidunnus ilman lisäruokintaa poistavat alueelta ravinteita. Maaperän ravinnetason köyhtyessä typensuosijalajien kasvu hiipuu ja ravinneköyhää kasvualustaa vaativat perinnebiotooppien lajit hyötyvät. Useimmille kohteille suositellaan pääasialliseksi hoitomuodoksi niittoa tai laidunnusta. Näistä jälkimmäinen on vähemmän työläs hoitomuoto erityisesti tulvaniityillä, joiden niittäminen on raskasta ja aikaa vievää. Laidunnus on myös perinteisesti ollut keskeisin käyttötapa, ja koska laiduneläimiä on alueella jo ennestään, on niiden hyödyntäminen paras vaihtoehto. Vain muutaman vuodenkin uudelleen laidunkäytössä olleilla alueilla hoidon myönteiset vaikutukset ovat silminnähtävät. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 47
Suunnittelualueen perinnebiotoopeilla laiduntavat nyt yksinomaan lampaat. On kuitenkin muistettava, että perinteisesti laitumilla on pidetty myös lehmiä ja hevosia. Esimerkiksi kosteille niityille lehmät saattavat sopia lampaita paremminkin ja joskus useiden eläinten, esimerkiksi lampaiden ja lehmien yhteislaidunnus saattaa olla luonnon monimuotoisuuden kannalta paras mahdollinen vaihtoehto. Tärkeää on myös oikean laidunpaineen säätely. Eliölajiston kannalta jatkuvaa laidunnusta paremmaksi on esitetty kiertolaidunnusta, laiduneläinten siirtämistä vuoroin eri laidunlohkoille niin, että osa alueesta on aina laidunnuksesta vapaa. Esimerkiksi päiväperhosten on todettu hyötyvän laidunkierrosta (Kuussaari & Heliölä 2004). Laidunkierron järjestäminen laajalla jokivarsiniityllä on verrattain helposti toteutettavissa, minkä alueen lampaankasvattajat ovatkin jo huomanneet. Kuva 21. Lampaat ovat tehokkaita perinnebiotoopin hoitajia. Esimerkiksi Raivioniemessä (kohde 44) tulvaniityn saramättäät ovat tasoittuneet vähitellen ja lampaiden harventama pajukko on ollut helpommin raivattavissa. Useille suunnitelmaan sisältyville kohteille suositellaan ensimmäisenä toimenpiteenä raivausta. Tässä laiduneläimet ovat tehokas apu, sillä esimerkiksi lampaiden harventamaa pajukkoa on helpompi raivata. Hoidon alkuvaiheessa laidunnuspaine voidaan pitää hieman tavanomaista korkeampana, jolloin esimerkiksi raivaustoimet helpottuvat. Kaikkea puustoa ei esimerkiksi tulvaniittyalueilta kannata poistaa, vaan osa puista on syytä jättää laiduneläinten ja muun lajiston suojaksi. Lisäksi jokitörmälle jätetyt puut sitovat maaperää ja vähentävät sortumisriskiä. Metsälaitumilla raivaustarve vaihtelee paikkakohtaisesti. Pajukkoa runsaasti kasvavilla alueilla asteittainen harvennus on tarpeen, osalla alueista vain vähäinen raivaus riittää. Myös pienialaisilla kohteilla raivaustarve on harkittava tapauskohtaisesti. Esimerkiksi reunavyöhykkeiltä ei kannata poistaa kaikkea pensaikkoa, sillä tavoitteena on reunan pitäminen puoliavoimena. Raivauksessa on syytä kiinnittää huomiota myös sen toteuttamisen ajankohtaan. Lintujen pesimäaikaan toimenpiteiden toteuttamista olisi vältettävä ja usein paras ajankohta on muutenkin syyskesällä, kun laiduneläimet ovat ehtineet syödä pensaikon paljaaksi. 48 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
Raivausjätteet olisi aina syytä kuljettaa alueen ulkopuolelle, sillä lahotessaan ne vapauttavat ravinteita takaisin maaperään ja uusi pensaikko saa näin hyvän kasvualustan. Toinen, huonompi vaihtoehto on jätteiden polttaminen kohteen kasvillisuudeltaan vähempiarvoisella alueella. Niittoa suositellaan useilla kohteilla laidunnukselle vaihtoehtoisena hoitomuotona. Niittojätteeseen pätee sama kuin raivausjätteeseen. Myös niittojäte on syytä kuljettaa alueelta rehevöitymisen ehkäisemiseksi. Ravinteiden poistuminen hillitsee vähitellen typensuosijalajien, kuten maitohorsman ja nokkosen, kasvua. Kulotusta suositellaan pääasiassa Aatsingin tulvaniittyalueille, joita perinteisesti on kulotettu keväisin. Kelloselän jokivartta ei vanhastaan ole kulotettu yhtä laaja-alaisesti, mutta hoidon alkuvaiheessa tehty kulotus on osoittautunut hyödylliseksi. Harkinnan mukaan kulottaminen on suositeltavaa jatkossakin. Kulotus Kuva 22. Kohteen 4 laidunta on raivattu yksittäisiä puita ja puuryhmiä jättäen. vapauttaa ravinteita ja edistää uutta kasvua, mutta ei merkittävästi vähennä ravinteiden määrää. Kulotusta ei siksi tulisi käyttää ainoana hoitomuotona, vaan se olisi aina yhdistettävä laidunnukseen tai niittoon. Eläinten määrän lisääntyessä tarve uusien alueiden raivaamiseen saattaa tulla piankin ajankohtaiseksi. Kokonaisuuden kannalta olisi toivottavaa, että ensisijaisesti hoidettavat kohteet, kuten arvokkaat perinnebiotoopit ja sellaiseksi hoidon avulla kehitettävät kohteet otettaisiin hoidon piiriin ennen vähempiarvoisia kohteita, kuten esimerkiksi pitkään peltoviljelyssä olleita alueita. Laidunnuksesta ja niitosta hyötyvän lajiston kannalta on lisäksi suositeltavaa, että laajat alueet saataisiin kokonaisuudessaan hoidon piiriin. Yhtenäinen laaja alue on lajiston kannalta edullisempi kuin yksittäiset, toisistaan etäällä sijaitsevat laikut. Esimerkiksi jokivarren tulvaniittyjen ottaminen vähitellen kokonaisuudessaan käyttöön olisi toivottavaa. Vaikka laiduntarve on lisääntynyt viime vuosina, ei kylien väliin jäävää aluetta ole hyödynnetty lähinnä lähistöllä liikkuvien karhujen vuoksi. Kauempana asutuksesta sijaitsevien laidunten valvonta on hankalammin järjestettävissä. Alueella voisikin harkita osa-aikaista laidunnusta ja laskea eläimet laitumelle esimerkiksi marja-aikaan, kun saalistusriski on vähäisimmillään. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 49
4.4 Hoidon rahoitus ja toteutus Lajistollisen monimuotoisuuden sekä peninnebiotooppien säilymisen ja ennallistamisen kannalta oleellista on suunnittelualueen käsittely kokonaisuutena. Myös hoidon jatkuvuuden turvaaminen olisikin keskeistä. Yleissuunnitelman hoitosuosituksissa ei ole ollut mahdollista puuttua hoidon järjestelyyn mahdollisesti liittyviin ongelmiin, kuten maanomistussuhteista riippuviin kysymyksiin. Esimerkiksi Aatsinginjoen varsi koostuu pienistä, eri omistajille kuuluvista kaistaleista, joten laajan alueen saaminen hoidon piiriin vaatii usean maanomistajan kiinnostusta asiaan. Lisäksi epävarmat käyttö- tai vuokrasopimukset vaikeuttavat hoidon pitkäaikaista suunnittelua. Useimmat maanomistajat ovat kuitenkin suhtautuneet hyvin positiivisesti omien alueittensa käyttöön, sillä hoidon on huomattu nostavan alueen maisema-arvoja. Hoidon järjestämisessä yksi mahdollinen rahoituskanava on maatalouden ympäristötuen erityistuki, joka on tarkoitettu perinnebiotooppien hoidosta, maiseman hoidosta ja kehittämisestä tai luonnon monimuotoisuuden edistämisestä koituvien kustannusten korvaamiseen. Ikäkriteerit täyttävän viljelijän tai puutarhatalouden harjoittajan on mahdollista saada tukea, jos hän on sitoutunut noudattamaan maatalouden ympäristötuen ehtoja. Sopimusalan tulee olla vähintään 15 aaria, mutta se voi koostua useammasta lohkosta, joiden minimikoko on kuitenkin 5 aaria. Maanomistaja, joka ei täytä tämänhetkisiä tukiehtoja, voi edistää omistamansa alueen hoitoa vuokraamalla sen edelleen. Yksityiskohtaisempaa tietoa tukiehdoista ja tukihakemuksien tekemisestä saa esimerkiksi TE-keskuksista ja kuntien maatalousviranomaisilta. Tärkein kohteiden hoidon piiriin saattamiseen vaikuttava tekijä on maanomistajien ja viljelijöiden aktiivisuus ja kiinnostus oman lähialueensa kehittämiseen. Kelloselkä Aatsinki-suunnittelualueen asukkaat ovat hyvin kiinnostuneita ympäristöstään ja sen hoidosta. Monet asukkaat hoitavat innokkaasti lähiympäristöään ja usea maanomistaja on luovuttanut omistamiaan alueita hoidettaviksi. 50 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
Kiitokset Kaikki käsillä olevan suunnitelman toteutukseen osallistuneet ovat ansainneet lämpimän kiitoksen. Kaisa Puolamaa avusti esiselvityskartan teossa ja Riku Elo työsti kartat julkaisukuntoon. Hannu Lehtomaa muokkasi raportin valokuvat ja Kyllikki Koskela taittoi tekstin lopulliseen muotoonsa. Käsikirjoitusta kommentoivat Helena Moilanen, Sannamari Kääriäinen ja Piia Juntunen. Liisa Viitala avusti tiedotuksen järjestämisessä. Kiitos kaikille mainiosta työstä ja arvokkaista kommenteista. Piia Juntunen osallistui myös maastotöihin esiselvitysvaiheessa. Maastokohteisiin kävivät tutustumassa lisäksi Mikko Paajanen ja Ismo Yli-Tuomi. Heille suuri kiitos hyödyllisistä kommenteista ja mainiosta seurasta. Kelloselän ja Aatsingin kyläkirjasta (Kellokumpu 1999) on ollut suuri apu nimistöasioissa ja maankäytön historian tarkastelussa. Kauko Kellokummulle lämmin kiitos myös muista alueen historiaan liittyvistä mielenkiintoisista tarinoista. Suurimman kiitoksen ansaitsevat Kelloselän ja Aatsingin kylän asukkaat, jotka ovat muistelleet kylän vaiheita ja kertoneet tarinoita menneisyydestä, antaneet vihjeitä mahdollisista kohteista ja osallistuneet innokkaasti maastokäynteihin. Ilman heidän kiinnostustaan ja tietojaan olisivat kuvaukset kohteista ja niiden historiasta jääneet vähäisiksi. Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 51
Kirjallisuutta Haapanen, A. & Heikkilä, T. 1992: Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. 199 s. Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. 204 s. Ympäristöministeriö. Mietintö 66/1992. Helsinki. Heikkilä, M. (toim.) 2002: Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluopas. Suomen ympäristö 591. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 58 s. Heinänen, H. 1993: Sallan historia. Sallan kunta ja seurakunta. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 511 s. Huurre, M. 1983: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin esihistoria. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia I. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton ja Lapin maakuntaliiton yhteinen historiatoimikunta. Kuusamo. 522 s. Itä-Lapin maakuntakaava 2004. Lapin liitto. Rovaniemi 2003. Kalliola 1973: Suomen kasvimaantiede. WSOY, Porvoo. Kalpio, S. & Bergman, T. 1999: Lapin perinnemaisemat. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus, Rovaniemi. 236 s. Kellokumpu, K. 1999: Atimoja. Kelloselän ja Aatsingin kyläkirja. Koillismaan Kirjapaino Oy, Kuusamo. 254 s. Kelloselän osayleiskaava 1996. Sallan kunta. Suunnittelukolmio Oy. Oulu. Kotivuori, H. & Torvinen, M. 1993: Itä-Lapin kiinteät muinaisjäännökset. Lapin seutukaavaliiton julkaisusarja A 126. Rovaniemi. 131 s. Kuussaari, M. & Heliölä, J. 2004: Perhosten monimuotoisuus eteläsuomalaisilla maatalousalueilla. Teoksessa: Kuussaari, M., Tiainen, J., Helenius, J., Hietala-Koivu, R. & Heliölä, J. (toim.) 2004: Maatalouden ympäristötuen merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle. MYTVAS-seurantatutkimus 2000 2003. Suomen ympäristö 709. Suomen ympäristökeskus, Vammalan Kirjapaino Oy. 212 s. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 17.8.2001. Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. [www-dokumentti]. < http://www.birdlife.fi/suojelu/paikat/finiba/finiba-johdanto.shtml > Juntunen, P. 2005: Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma: Kainuunkylä Pekanpää, Ylitornio. Lapin ympäristökeskuksen moniste 57. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi. 54 s. Massa, I 1983: Ihminen ja Lapin luonto. Lapin luonnonkäytön historiaa. Suomen Antropologisen seuran toimituksia 12. Helsinki. 163 s. Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.) 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 335 s. Siitari, S., Kemppainen, J., Kettunen, J. & Nieminen, M. 2003: Porotalous Sallan kunnassa. Kalaja riistaraportteja 274. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki. 45 s. Viitala, L. & Räinä, P. (toim.) 1997: Ympäristön tila Lapissa. Lapin ympäristökeskus. Jyväskylä. 155 s. 52 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
LIITE 1 Liite 2 Kohdenumero Viljelijän nimi Maastolomake * merkityistä kohdista on annettu tarkemmat täyttöohjeet liitteessä 3. Inventoijan nimi (ja organisaatio) Pvm Kohteen inventointiin käytetty aika < 0,5 h 0,5-1 h > 1 h Kohteen elinympäristötyyppi (ympyröi jokin seuraavista kohdetta parhaiten kuvaavista tyypeistä) kalliokedot jokinotkot pientareineen kedot ojanotkot pientareineen tuoreet niityt puronotkot pientareineen hakamaat puukujanteet pientareineen metsälaitumet pelto- ja tilustiet pientareineen tulvaniityt joen tai ojan levennyksiin tai risteyskohtiin lehdesniityt syntyneet (perustetut) kosteikot merenrantaniityt tulvapellot/veden vaivaamat pellonosat järvenrantaniityt laskeutusaltaat reunustoineen joenrantaniityt peltolähteet ympäristöineen nummet avoimet sekakasvustot pellon ja metsän reunavyöhykkeet paahteiset hiekkapaljastumat peltojen metsäsaarekkeet pellot, jotka tärkeitä lintujen muuton, pesimisen peltojen kivisaarekkeet tai ruokailun kannalta peltojen puu- ja pensasryhmät ladot ympäristöineen kiviaidat ja kiviröykkiöt muu, mikä? Sisältyykö tai rajautuuko elinympäristö johonkin seuraavista alueista? Luonnonsuojelualue, mikä? Luonnonsuojeluohjelma-alue, mikä? Natura-alue, mikä? Arvokas maisema-alue mikä? Muu, mikä? * Kohteen yleiskuvaus _ * Kasvillisuuden luonnehdinta Puulajit (yli 1,3 m) ja pensaat Kenttäkerros Yleisimmät lajit _ Harvinaiset, huomionarvoiset lajit * Rehevyyttä indikoivat lajit Kukkivien mesikasvien runsaus Ei lainkaan Vähän (mesikasvien osuus 0-25 % kasvillisuuden peittävyydestä) Kohtalaisesti (25 50 % kasvillisuuden peittävyydestä) Runsaasti kukkivia mesikasveja (> 50 % kasvillisuuden peittävyydestä) Linnut Huomionarvoiset ja harvinaiset lajit Perhoset Huomionarvoiset ja harvinaiset lajit Nisäkkäät Huomionarvoiset ja harvinaiset lajit Riistaeläimet Rakenteet ja muinaisjäännökset * Nykyinen maankäyttö Aiempi maankäyttö (lyhyt kuvaus ja tietolähde) Hoidon tavoitteet * Suositeltavat hoitotoimepiteet Sopiva erityistukisopimus tai muu rahoitusmuoto kohteen hoidolle Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 53
LIITE 2 54 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 55
LIITE 3 56 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 57
LIITE 4 58 Lapin ympäristökeskuksen moniste 60
Lapin ympäristökeskuksen moniste 60 59