Sari Savolainen Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma. Kiuruvesi, Koskenjoki...

Transkriptio

1 46 Sari Savolainen Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Kiuruvesi, Koskenjoki... POHJOIS-SAVON YMPÄRISTÖKESKUKSEN MONISTE

2 Julkaisu on saatavana myös Internetissä ISSN Kuvat: Sari Savolainen ellei toisin mainita Kartat: Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MYY03 Taitto: Hilkka Koivisto Kuopio Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

3 Sisällys 1 Johdanto Menetelmät Esiselvitystiedot ja aineisto Maastoinventointi Osallistaminen Raportin laatiminen Suunnittelualue Alueen yleiskuvaus Alueen luonnonolot Maa- ja kallioperä Topografia Vesistöt Kasvillisuuden yleispiirteet Kasvi- ja eläinlajisto Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Yleissuunnitelma ja karttamerkinnät Kohdekuvaukset ja hoitosuositukset Luonnon monimuotoisuuskohteiden hoidon toteutus ja rahoitus 38 Lähteet...39 Liite 1 Esiselvityskartta Liite 2 Kartta luonnon monimuotoisuuskohteista Liite 3 Toimenpidekartta Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 3

4 4 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

5 1 Johdanto Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelman laatiminen on valtakunnallinen hanke, jonka rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Tavoitteena on, että yleissuunnitelma laaditaan jokaisen ympäristökeskuksen alueella eri puolilla Suomea vuonna Pohjois-Savossa yleissuunnittelualueeksi valittiin Kiuruveden Koskenjoen alue. Yleissuunnittelun keskeisenä tavoitteena on laajempien yhtenäisten maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Tarkoituksena on tehostaa ja ohjata maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua sekä parantaa viljelijöiden, viranomaisten ja neuvojien välistä vuorovaikutusta. Yleissuunnittelussa selvitetään suunnittelualueella sijaitsevat elinympäristöt ja kohteet, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä ja esitetään kohteille kunnostus- ja hoitosuositukset. Tavoitteena on, että esitetyt suositukset edistävät parhaalla mahdollisella tavalla kohteen monimuotoisuuden säilymistä ja kehittymistä. Maatalouden ympäristötuen erityistukea voi hakea luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäville kohteille. Tätä yleissuunnitelmaa on mahdollista käyttää pohjana tarkemmille tilakohtaisille hoitosuunnitelmille. Näin maanomistajien erityistuen hakeminen helpottuu. Yleissuunnittelun avulla pyritään lisäämään paikallista kiinnostusta ja tietämystä luonnon monimuotoisuuden edistämiseen ja kannustamaan viljelijöitä erityistuen hakuun. Tarkoituksena on, että yleissuunnitelma päätyisi maanomistajien käyttöön, niin että he hyödyntäisivät sitä viljelytoiminnan ja tilan ympäristönhoidon yhteydessä. Yleissuunnitelma on Koskenjoella laadittu yhteistyössä maanomistajien, Koskenjoen kylätoimikunnan ja paikallisten ja alueellisten maatalous- ja ympäristöviranomaisten avustuksella. Näin on huomioitu eri osapuolten tietämys ja näkemys. Suunnittelun edistymistä on seurannut ohjausryhmä, jossa ovat olleet mukana järjestöagrologi Jari Kauhanen MTK Pohjois-Savosta, piirimetsänhoitaja Jarmo Laitinen Metsäkeskus Pohjois- Savosta, ylitarkastaja Irja Lehtonen Pohjois-Savon TE-keskuksen maaseutuosastolta, ylitarkastaja Anne Grönlund ja biologi Juhani Huovila Pohjois-Savon ympäristökeskuksesta ja maisemanhoidon neuvoja Arja Raatikainen-Rissanen ProAgria Pohjois-Savon Maaseutukeskuksesta. Suunnitelman on laatinut suunnittelija Sari Savolainen ja suunnitelmaan liittyvät kartat tehnyt ATK-piirtäjä Tiina Louesola Pohjois-Savon ympäristökeskuksesta. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 5

6 Menetelmät 2 Yleissuunnittelun vaiheita olivat tiedottaminen, esiselvitys, maastotyöt ja suunnitelmaraportin laatiminen. Vaiheet etenivät edellä mainitussa järjestyksessä, joskin tiedottaminen jatkui koko yleissuunnittelun ajan. 2.1 Esiselvitystiedot ja aineisto Ennen maastotöitä selvitettiin seuraavat tiedot: Aiemmin inventoidut perinnebiotoopit Nykyiset erityistukikohteet Alueelle esitetyt suojavyöhykkeet Natura-alueet Luonnonsuojeluohjelmien alueet Kaavojen suojeluvaraukset Luonto- ja maisemaselvitysten kohteet Luonnonsuojelulain luontotyypit Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt Muinaisjäännökset Uhanalaisten lajien esiintymät Esiselvityksessä ja suunnitelmaraportin laadinnassa käytettiin lähtötietoina seuraavia luonto- ja maisemaselvityksiä: Nuutinen, M. 1996: Koskenjoen maisemanhoitosuunnitelma. Oijala, H. & Nuutinen, M. 2002: Kiuruveden kulttuuriympäristö ja sen hoito. Pohjois-Savon seutukaavaliitto 1990: Pohjoissavolainen kylämaisema. Valtakunnallinen maisemaalueinventointi vuosina Turkulainen, S. 2000: Koskenjoen ja Niemisjärven rantaosayleiskaavan luonto- ja maisemaselvitys. Esiselvityksessä löytyneet keskeiset luontotiedot merkittiin esiselvityskartalle ja esiselvitysmateriaalista koottiin lyhyet muistiinpanot maastotöitä varten (liite 1). Työkarttoina maastossa käytettiin peruskarttoja vuodelta Lisäksi esiselvitysaineistoon kuuluivat alueen peruskartat vuodelta 1972 ja pitäjänkartat vuodelta Suunnittelussa oli käytössä myös Koskenjoen alueelta otettuja viistoilmakuvia. Suunnittelun ohjenuorana oli Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluopas ja apuna on käytetty myös Halikonjokilaaksoon tehtyä luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmaa (Lehtomaa & Karhunen 2002). 2.2 Maastoinventointi Maastotöiden tarkoituksena oli löytää suunnittelualueella sijaitsevat luonnon monimuotoisuuskohteet. Kohteita ovat: A perinnebiotoopit - erilaiset niityt, hakamaat ja metsälaitumet B peltoon rajautuvat elinympäristöt - pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet - peltojen metsä- ja kivisaarekkeet - peltojen puu- ja pensasryhmät sekä yksittäiset kookkaat puut - tiet pientareineen - puukujanteet pientareineen - vesiuomat pientareineen C kosteikot ja pienvedet - luonnontilaiset kosteikot - tulvapellot ja veden vaivaamat pellonosat - laskeutusaltaat reunustoineen - peltolähteet ympäristöineen 6 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

7 D muut luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät elinympäristöt - avoimet sekakasvustot - paahteiset hiekkapaljastumat - pellot, jotka ovat tärkeitä lintujen kannalta - ladot ympäristöineen - kiviaidat ja kiviröykkiöt E uhanalaisten lajien esiintymät Alkukesästä suunnittelualueesta muodostettiin yleiskuva kiertämällä alueen pääteitä sekä pelto- ja tilusteitä autolla ja jalkautumalla muutamilla keskeisillä kohteilla. Varsinaiset maastotyöt tehtiin kesäkuun lopun ja elokuun alkupäivien välisenä aikana eli pääosin heinäkuussa. Suunnittelualue käytiin läpi kulkemalla Koskenjoen vartta kaakosta luoteeseen molemmin puolin jokea ja kartoittamalla alueen peltoaukeat ja pellon ja metsän reunavyöhykkeet. Monimuotoisuuden kannalta merkittävistä kohteista täytettiin maastolomake. Lomakkeeseen kirjattiin tietoja muun muassa kohteen pinnanmuodoista, kosteusolosuhteista, kasvillisuudesta, eläimistöstä ja aiemmasta sekä nykyisestä maankäytöstä. Lisäksi suunnittelualuetta ja kohteita valokuvattiin. 2.3 Osallistaminen Yleissuunnitelma tehtiin osallistavan suunnittelun periaattein. Osallistamisella pyrittiin siihen, että maanomistajat ja alueen asukkaat saivat tietoa suunnittelun edistymisestä ja heillä oli mahdollisuus vaikuttaa suunnitelmaan omilla tiedoillaan ja kokemuksillaan. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 7

8 Erityisesti yleissuunnittelua aloitettaessa keskeisessä asemassa oli tiedotus. Suunnittelualueen maanomistajille lähetettiin tiedote, jossa kerrottiin yleissuunnittelusta, sen tavoitteista, toteutustavoista ja hyödyistä. Tiedotteessa oli myös kutsu kesäkuun alussa järjestettävään ensimmäiseen yleisötilaisuuteen. Tilaisuuteen kutsuttiin maanomistajien lisäksi ohjausryhmän edustajat ja paikallisia ja alueellisia toimijoita, kuten kunnan maatalous- ja ympäristönsuojelusihteeri ja paikalliset edustajat Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitosta, Metsäkeskuksesta ja metsänhoitoyhdistyksestä sekä Koskenjoen kylätoimikunnasta. Tilaisuudesta tiedotettiin paikallislehdessä. Yleissuunnittelua esiteltiin myös Koskenjoen kylätoimikunnan johtokunnan kokouksessa. Ennen maastotöiden aloittamista, esiselvitystyön jälkeen, pidettiin vielä toinen yleisötilaisuus, jotta mahdollisimman moni maanomistaja ja alueen asukas olisi tietoinen yleissuunnittelusta. Kylätoimikunnan sihteeri jakoi kutsut ja niiden liitteenä olleet tiedotteet alueen asukkaille. Tilaisuudesta ilmoitettiin myös paikallislehdessä. Lisäksi yleissuunnittelua koskevia artikkeleita julkaistiin kesäkuussa sekä alueellisissa lehdissä että Kiuruveden paikallislehdessä. Maastotöiden yhteydessä maanomistajille ja vuokraviljelijöille ilmoitettiin henkilökohtaisesti suunnitelmaan liittyvistä maastotöistä ja liikkumisesta heidän maillaan. Maanomistajat suhtautuivat asiaan myönteisesti. Joidenkin maanomistajien kanssa keskusteltiin myös alueiden aiemmasta maankäytöstä ja käytiin yhdessä tutustumassa tilan kohteisiin ja elinympäristöihin. Elo-syyskuun vaihteessa yleissuunnitelmaraportin luonnos oli nähtävillä Kiuruveden maataloustoimistossa. Syyskuun alkupuolella Koskenjoen kyläkoululla järjestettiin yleissuunnitelmaa koskeva viimeinen yleisötilaisuus. Edellisen yleisötilaisuuden tapaan kylätoimikunnan sihteeri jakoi kutsut ja tilaisuudesta ilmoitettiin myös paikallislehdessä. Tilaisuudessa esiteltiin suunnittelun tuloksia ja hoidon rahoitusmahdollisuuksia sekä käytiin läpi löytyneitä kohteita maastossa otettujen valokuvien avulla. Suunnitelmaluonnoksen nähtävillä oloa päätettiin jatkaa vielä yleisötilaisuuden jälkeen, jotta kaikki suunnitelmasta kiinnostuneet ehtisivät käydä tutustumassa siihen. 2.4 Raportin laatiminen Suunnitelmaraportin laatimista varten kohteet jaettiin erilaisiin elinympäristötyyppeihin. Maastotöihin ja aiempaan tietoon perustuen kohteista laadittiin yleiskuvaukset ja kohteille annettiin hoitosuositukset. Tiedot kohteista ja niiden hoitosuosituksista siirrettiin paikkatietojärjestelmään ja tietojen perusteella tehtiin kohde- ja toimenpidekartat. Suunnitelmaraportista kirjoitettiin ensin luonnos, joka oli nähtävillä kommentointia varten. Nähtävillä olon jälkeen suunnitelma viimeisteltiin ja laadittiin varsinainen suunnitelmaraportti. 8 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

9 Suunnittelualue Alueen yleiskuvaus Yleissuunnittelualue sijaitsee Kiuruvedellä Koskenjoen varrella, Iisalmi-Pyhäsalmi tien pohjoispuolella (kartta 1). Alue rajautuu kaakossa Kiuruveden kuntakeskukseen ja luoteessa Palosjärven luoteisreunaan. Alue on pinta-alaltaan 1160 hehtaaria. Koskenjoen varteen sijoittuva Koskenjoen kylä edustaa Pohjois-Savossa harvinaista ja pohjalaisia piirteitä omaavaa joenvarsiasutusta ja on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö (Ympäristöministeriö ja Museovirasto 1993). Lisäksi maisema-aluetyöryhmän mietinnössä jokivarsi on mainittu maakunnallisesti arvokkaana maisemakokonaisuutena (Ympäristöministeriö 1993) ja Ylä-Savon seudun maakuntakaavassa osoitettu arvokkaaksi maisema-alueeksi. Suunnittelualueen länsipuolella sijaitseva Palosmäen-Koskenmäen alue on merkitty MUalueeksi (Pohjois-Savon liitto 2003). Koskenjoen alue on erittäin viljavaa seutua ja elinvoimaista maatalousaluetta. Rantavyöhyke on pääosin viljeltyä ja viljelyalueiden reunavyöhykkeillä, pientareilla ja pihoilla esiintyy kulttuuriperäistä kasvillisuutta. Tyypillistä alueelle ovat loivasti kohti jokea viettävät rinnepellot ja siistit, hyvin hoidetut pihapiirit. Useissa pihapiireissä on jäljellä vanhoja rakennuksia ja puukujanteita, jotka rikastuttavat maisemaa ja luonnon monimuotoisuutta. Metsiä on ranta-alueella niukasti ja vain pieninä saarekkeina. Koskenjoen alueella harjoitetaan edelleen lähes yksinomaan maataloutta. Alue on pääosin kasvinviljelyaluetta, mutta karjatalous on edelleen melko elinvoimaista. Suunnittelualueella sijaitsee kymmenen karjatilaa, joista yhdeksän on maitotiloja ja yksi lihakarjatila. Yhdellä maitotiloista kasvatetaan myös hevosia. Näiden tilojen lisäksi alueella on yksi sikala. Alueen melko pohjoiseen sijaintiin ja luonnonoloiltaan karun Suomenselän läheisyyteen nähden Koskenjoen alue on melko vireä, vakaa ja vauras maatalousalue. Suunnittelualueella sijaitsee kolme kiinteää muinaisjäännöstä. Koskenniskan vasta puretun talon koillispuolella ja Palosentien pohjoispuolella sijaitsevat muinaisjäännökset ovat kivikautisia asuinpaikkoja. Tuonelanharjun hautausmaan luoteispäässä sijaitsee kivikautinen hauta- ja asuinpaikka. Suoharjussa, joen pohjoispuolella, on sijainnut myös kivikautinen asuinpaikka, mutta se on tuhoutunut. Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuskohteita suunnittelualueella on Puolakan, Suvannon, Kosken, Murennoksen ja Palosen tiloilla. 3.2 Alueen luonnonolot Maa- ja kallioperä Suunnittelualue sijaitsee vanhan peruskallioalueen ja nuoremman liuskealueen rajalla. Vallitsevia kivilajeja ovat happamat ja vähäravinteiset kiille- ja pohjagneissit sekä graniittiset syväkivet (Marttila 1981). Seudun kallioperälle on tyypillistä rikkonaisuus ja ruhjeisuus, mikä ei kuitenkaan näy erityisesti suunnittelualueella, koska kallioperä on pääosin maakerrosten peitossa. Maalajeista tavallisimpia ovat savi ja savipitoinen hienoainesmoreeni. Viljavat savikko- ja hiesualueet on suurelta osin raivattu pelloiksi. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 9

10 Koskenjoen vartta ja vielä osittain avoin lampare vuonna Kuva Hannu Vallas Topografia Ranta-alueet ovat topografialtaan pääasiassa loivapiirteisiä; keskikorkeus jää lähes kaikkialla alle 100 m mpy, esimerkiksi Palosjärvi on 98 m mpy. Ranta-alueiden taustalla maasto kohoaa vaihtelevan mäkisenä. Suunnittelualueeseen rajautuvat Palosmäki ja Koskenmäki ovat Koskenjokea ympäröivistä mäistä korkeimmat: Palosmäki kohoaa 170 m mpy, Koskenmäki on hieman matalampi Vesistöt Koskenjoki sijaitsee Vuoksen vesistön, Iisalmen reitin latvaosissa, lähellä Suomenselän vedenjakaja-aluetta ja sisältyy Koskenjoen valuma-alueeseen (Ekholm, 1993). Vedenlaatu on ollut Koskenjoessa vuosina Pohjois- Savon ympäristökeskuksen (2000) mukaan välttävä. Veden laatua heikentävät ravinteisuus, humuspitoisuus ja mataluus (Kuopion Vesi- ja ympäristöpiiri 1986). Veden korkea ravinnepitoisuus on savimailla osittain luontaista, mutta maa- ja metsätalouden, turvetuotannon ja asutuksen hajakuormitus on osaltaan lisännyt ravinne- ja humuspitoisuutta Kasvillisuuden yleispiirteet Suunnittelualue sijaitsee keskiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Pohjanmaan-Kainuun kasvimaantieteellisellä alueella ja kuuluu Pohjois-Savon eliömaakuntaan. Eteläinen kasvilajisto vaihtuu alueella pohjoisten seutujen lajeihin. Savipitoisesta maaperästä johtuen kasvillisuus on rehevää. Kulttuurikasvillisuutta esiintyy pääasiassa kapeilla ja pienialaisilla aloilla kuten teiden ja vesiuomien varsilla sekä käytöstä poistetuilla pelloilla ja muutamalla jäljellä olevalla hakamaaalueella. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta hakamaat ovat olleet hoitamattomana vuosia, jopa vuosikymmeniä. Täs- 10 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

11 Kartta 1. Koskenjoen lumo -yleissuunnittelualue. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 11

12 Jokirannan piennarkasvillisuutta. Muutamin paikoin joen rannassa kasvaa myrkkykeisoa. Perinnebiotooppien huomionarvoinen laji: kullero. Kuva Merja Hyttinen. tä johtuen ne ovat umpeenkasvaneita ja kasvilajistoon kuuluu vain tavallisimpia niittylajeja. Suunnittelualueella ei sijaitse yhtään Pohjois-Savon ympäristökeskuksen perinnemaisemakartoituksen kohdetta (Ilaskari 2000). Maatalouden ympäristötuen erityistukikohteita suunnittelualueella on yksi. Koskenjoen ja Palosjärven rannat ovat kapealti pensoittuneet. Paikoitellen ranta on avoin laiduntavan karjan ansiosta, paikoitellen rannassa on pienialaisia luhtaisia tulvaniittyjä ja kosteikkoalueita. Jokiuomaa reunustavat vesirajassa suursarat kuten pullo- ja viiltosara ja suurruohot kuten ratamosarpio, rantakukka, ranta-alpi, kurjenjalka ja vehka. Rannassa kasvaa myös rantatädykettä ja myrkkykeisoa. Palosjärven pohjoisosassa ja paikoin joen liettyneillä rannoilla ja suvantopaikoissa ranta- ja vesikasvillisuus on runsasta ja alueilla esiintyy melko laajoja kasvustoja järvikortetta sekä ulpukkaa ja lummetta. Puusto esiintyy joen rannoilla pääasiassa pieninä puuryhminä, paikoin kuitenkin yhtenäisinä jaksoina tai pienialaisina rantametsinä. Rantojen puulajeja ovat koivu, harmaaleppä, haapa, tuomi, halava, raita ja kiiltopaju. Metsäkasvillisuus on alueella melko rehevää, mutta viljavimmat maat on pääosin raivattu pelloiksi. Rantametsät ovat pääasiassa tuoreen ja lehtomaisen kankaan sekametsiä. Paikoin metsät ovat soistuneet muun muassa metsäkortekorviksi. Metsien pääpuulajit ovat kuusi ja mänty. Aluskasvillisuudessa esiintyy tuoreilla kankailla mustikan ohella muun muassa metsäimarre ja metsäkorte sekä lehtomaisilla kankailla käenkaali, oravanmarja ja nuokkuhelmikkä Kasvi- ja eläinlajisto Luonnon monimuotoisuuskohteilla kuten teiden ja vesiuomien pientareilla kasvavista niittykasveista yleisimpiä ovat muun muassa metsäkurjenpolvi, karhunputki, huopaohdake, siankärsämö, niittyleinikki, hiirenvirna ja nurmitädyke. Rehevyyttä indikoivista lajeis- 12 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

13 ta runsaita ovat muun muassa mesiangervo, maitohorsma, koiranputki, nokkonen ja nurmipuntarpää. Valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia kasveja ei suunnittelualueella esiinny. Perinnebiotooppien huomionarvoisista lajeista alueella kasvaa kullero, nurmitatar ja lehtovirmajuuri. Koskenjoen linnusto koostuu yleisistä peltojen, pihojen, rantojen ja metsien lajeista. Näitä ovat muun muassa haara-, terva-, räystäs- ja törmäpääsky, keltasirkku, peipponen, pajulintu, kirjosieppo, västäräkki ja keltavästäräkki, kiuru, pensastasku, kottarainen, räkätti- ja punakylkirastas, tiltaltti, lehtokurppa, sepelkyyhky, kuovi, töyhtöhyyppä, tuulihaukka, sinisuohaukka, kurki, kalalokki, naurulokki, kalatiira, telkkä, sinisorsa, liro, suokukko, pyy ja fasaani. Nisäkkäistä alueella esiintyy ainakin jänis, rusakko, orava, hirvi, supikoira, kettu, villiminkki, kärppä, piisami ja saukko. Kukkivilla pientareilla viihtyvät monet perhoset kuten haapaperhonen, auroraperhonen, loistokultasiipi, sinisiipi, nokkosperhonen, herukkaperhonen ja ohdakeperhonen. Joen runsaskasvustoiset suvantokohdat sekä jokeen virtaavat purot ja ojat ovat sammakkoeläimille ja vesihyönteisille tärkeitä lisääntymis- ja elinympäristöjä. Matarakiitäjää esiintyy mm. Varttipuron varrella. Nokkosperhonen hiirenvirnalla. Pesäkolo hirsiladon alla. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 13

14 Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Yleissuunnitelma ja karttamerkinnät Maastossa inventoidut luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteet esitetään tässä suunnitelmassa erilaisiin elinympäristötyyppeihin ryhmiteltyinä. Kohteista on laadittu yleiskuvaukset, joissa kuvataan alueen tärkeimmät piirteet ja mainitaan alueella esiintyviä kasvilajeja sekä mahdollisesti muitakin eliölajeja. Kohteille on annettu hoito- ja kunnostussuositukset ja alueiden luonnon monimuotoisuuden merkittävyyttä on arvioitu. Kartoituksessa löytyi 70 luonnon monimuotoisuuskohdetta, joiden pinta-ala on yhteensä noin 60 hehtaaria. Kohteet jakautuvat laajasti eri elinympäristötyyppeihin ja ovat hyvin pienialaisia. Perinnebiotooppeja suunnittelualueella on kuusi kappaletta ja niiden yhteispinta-ala on noin 8 hehtaaria. Suurin osa perinnebiotoopeista on hakamaita. Metsäsaarekkeita alueella on 13, yhteispinta-alaltaan noin 11,3 hehtaaria, kosteikkoja ja pienvesiä viisi, noin 8,2 hehtaaria. Avo-ojat pientareineen muodostavat melko suuria verkostoja ja alueella on runsaasti puukujanteita sekä puu- ja pensasryhmiä. Muita elinympäristötyyppejä edustavia kohteita alueella on edellisiä vähemmän. Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteet on esitetty kartoilla (liite 2). Kartoille on merkitty myös hoitosuositukset, joiden avulla kohteiden luonnon monimuotoisuusarvoja voidaan ylläpitää ja parantaa (liite 3). Karttojen kohdenumerot viittaavat tekstin kuvauksiin. Yleissuunnittelualueella on todennäköisesti joitakin luonnonarvoiltaan merkittäviä kohteita, joita ei ole mainittu tässä suun- nitelmassa. Tämä johtuu pääasiallisesti siitä, että niitä ei pienialaisuutensa takia ole kartoitettu tässä yleispiirteisessä suunnitelmassa. Kyseiset alueet arvioidaan tapauskohtaisesti tarkempia tilakohtaisia hoitosuunnitelmia laadittaessa, esimerkiksi haettaessa maatalouden erityistuen erityistukea. 4.2 Kohdekuvaukset ja hoitosuositukset 1. Puukujanne Kuvaus: Hovin tilan pitkä näyttävä, koivukujanne, joka sijaitsee joelle viettävässä rinteessä, maisemallisesti merkittävällä paikalla. Kujanne näkyy sekä Pyhäsalmen ja Iisalmen väliselle maantielle että Pyhännäntielle. Koivujen alla kasvaa muutama punaviinimarjapensas ja aluskasvillisuus on tuoreen niityn lajistoa kuten niittyleinikki, metsäkurjenpolvi, nurmitädyke ja hiirenvirna. Joukossa on melko runsaasti typensuosijalajeja. Kujannetta käytetään vähän, koska se johtaa pihasta joen rantaan, eikä tieltä pihapiiriin. Hoito: Tavoitteena on säilyttää koivukujanne nykyisellään ja vähentää rehevyyttä indikoivia lajeja. Aiemman ruohonleikkurilla suoritetun aluskasvillisuuden leikkauksen sijasta kohteen kasvillisuus tulisi niittää kahdesti kesässä, mieluiten kesäkuussa ja uudelleen loppukesällä. Niittojäte tulee kerätä alalta pois, ettei se lisää maan ravinteisuutta. 2. Perinnebiotooppi Kuvaus: Pohjoiseen viettävässä rinteessä sijaitseva hakamaa. Haan eteläosa sijaitsee mäen päällä, tasaisella maalla, 14 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

15 Hovin hakamaan kaakkoiskulma. muuten kohde on melko jyrkässä rinteessä. Alue on runsaspuustoinen ja varjoisa, vallitsevina puina kuusi ja mänty. Alalla kasvaa myös runsaasti katajaa. Paikoin kohteella kasvaa lehtomaisen kangasmetsän lajeja kuten käenkaali, oravanmarja, lillukka, metsäkorte, mustikka ja metsäimarre. Paikoin puiden lomassa on pieniä avoimia niittylajistoa kasvavia aukkoja, joilla esiintyy muun muassa metsäkurjenpolvi, karhunputki, ojakellukka, poimulehti ja lehtovirmajuuri. Haan kaakkoisosassa on avoin tuore heinäniitty, jonka lajistoon kuuluu muun muassa päivänkakkara, ahomansikka, hiirenvirna, nurmitädyke ja harakankello. Nykyisin haka on aidattu pääosin sähköpaimenella, vain kaakkoiskulmalla on lyhyelti vanhaa piikkilankaa. Hakaa on laidunnettu muutamana viime vuonna: viime kesänä kohteella on ollut hiehoja. Tänä kesänä kohdetta ei ole hoidettu. Hoito: Hoidon tavoitteena on lisätä kohteen avoimuutta ja säilyttää ja monipuolistaa kohteella esiintyvää niittylajistoa. Peruskunnostuksessa kohteelta tulisi harventaa tiheää puustoa ja raivata kuolleita katajia, minkä jälkeen kohteella tulisi aloittaa säännöllinen, vuosittainen laidunnus. 3. Metsäsaarekkeet Kuvaus: Kolme metsäsaareketta, jotka sijaitsevat pohjoiseen viettävillä rinnepelloilla. Itäisimmän saarekkeen halkaisee heinittynyt hiekkatie ja läntisimmän Umpeenkasvanutta hakamaata. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 15

16 Etelään avautuva puoliavoin reunavyöhyke. Kaakkoon avautuvan reunavyöhykkeen edustavaa, matalaa niittykasvillisuutta. Kuivalla, kivisellä reunavyöhykkeellä kasvaa mm. ahomansikka ja rätvänä. laidassa on jokeen virtaava oja. Itäisimmässä, sekapuustoa kasvavassa saarekkeessa puusto on melko kookasta. Läntisimmän saarekkeen puusto muodostuu lehtipuista: lajeja ovat harmaaleppä, koivu, tuomi, pihlaja ja kiiltopaju. Läntisimmän ja keskimmäisen saarekkeen lehtipuusto on huomattavasti matalampaa kuin puusto itäisessä saarekkeessa. Puiden tiheys vaihtelee läntisimmän saarekkeen erittäin tiheästä keskimmäisen saarekkeen harvaan, vähäiseen puustoon. Pensaskerroksessa on melko runsaasti marjovia lajeja. Aluskasvillisuus koostuu pääasiassa rehevyyttä indikoivista lajeista, mutta itäisimmässä saarekkeessa lajisto on huomattavasti edustavampaa, sillä lajistoon kuuluu muun muassa lillukka, oravanmarja, särmäkuisma, kissankello, ahomansikka, käenkaali ja metsäorvokki. Itäisen saarekkeen kasvilajiston ja kasvillisuuden rakenteen perusteella alaa on aikanaan laidunnettu. Saarekkeet näkyvät kaukomaisemassa aina joen toiselle puolen, Pyhännäntielle asti. Kohteella onkin lähinnä maisemallista arvoa ja merkitystä lintujen suoja-, ruoka- ja pesintäpaikkana. Hoito: Ei ajankohtaisia hoitotoimia. Mikäli kohteilla halutaan erityisesti lisätä luonnon monimuotoisuutta voidaan hoito aloittaa peruskunnostuksella. Tällöin puustoa tulee harventaa vähitellen, muutamassa erässä, jotta vältytään ravinnepiikiltä, jonka raivattujen puiden juuriston hajoaminen aiheuttaa. Keskimmäisellä saarekkeella harvennetaan puuston sijasta saarekkeen runsasta pensastoa. Kohteiden hoitoa voidaan jatkaa niittämällä aluskasvillisuus vuosittain. Runsaasti rehevyyttä indikoivia lajeja kasvavilla alueilla niitto tulisi suorittaa kahdesti kesässä. Niittojäte tulee korjata pois kohteelta, jottei se lisää entisestään kohteen ravinteisuutta. 4. Reunavyöhykkeet Kuvaus: Kaksi pellon ja metsän välistä reunavyöhykettä. Etelään avautuvalla puoliavoimella, valoisalla ja melko suojaisalla reunavyöhykkeellä on joitakin yksittäisiä kiviä ja muutama maapuu. 16 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

17 Sekä itse kohteella että sen ympäristössä on myös runsaasti muurahaispesiä. Maanpinta kohteella on hieman epätasainen. Kohteen sekapuusto on melko nuorta ja puuston puoliavoin rakenne kertoo metsän aiemmasta laidunkäytöstä. Pensaskerroksessa esiintyy katajaa, vadelmaa ja kiiltopajua. Aluskasvillisuus koostuu tuoreen niityn lajeista, kuten metsäkurjenpolvi, niitty- ja rönsyleinikki, päivänkakkara, nurmitädyke, särmäkuisma, rätvänä, mesimarja, siankärsämö ja niittyhumala. Huomionarvoisista lajeista kohteella esiintyy nurmitatar. Kaakkoon avautuva reunavyöhyke on edellistä kuivempi ja melko kivinen. Kohteella on pieniä avoimia ja valoisia laikkuja, mutta paikoin kohteen sekapuusto ja pensaisto työntyy varjostavana aivan pellon reunaan asti. Koska kohde sijaitsee mäen päällä avoimella paikalla, se on melko tuulinen. Pensaskerroksessa esiintyy hieman katajaa, punaviinimarjaa ja kiiltopajua. Pienillä avoimilla aloilla kasvillisuus on matalaa ja lajistoon kuuluu mm. päivänkakkara, ahomansikka, nurmitädyke, niittyhumala, rätvänä ja luhtamatara. Hoito: Reunavyöhykkeet on rajattu karttaan koko pituudeltaan, vaikka ne ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta vain osittain edustavia. Niitä tulisi kuitenkin hoitaa koko pituudelta, koska kohteet ovat pienialaisia ja hoidon ansiosta reunavyöhykkeiden merkittävyys voi kasvaa. Etelään avautuvan reunavyöhykkeen hoidon tavoitteena on säilyttää reunan avoimuus ja lisätä matalaa pienruoholajistoa. Kohteelta tulisi raivata pajuja ja varmistaa, etteivät kuuset pääse valtaamaan alaa ja varjostamaan reunavyöhykettä. Niittykasvillisuus tulisi niittää kerran kesässä, mieluiten vasta elokuun alussa, kun kasvien siemenet ovat ehtineet tuleentua. Kaakkoon avautuvalla reunavyöhykkeellä puustoa ja pajukkoa tulisi harventaa reilusti, jotta matala aluskasvillisuus saisi riittävästi valoa. Raivaus tulisi tehdä vaiheittain, vähän kerrallaan. Raivauksen yhteydessä kohteelle tulisi jättää eri-ikäisiä ja erilajisia puita sekä suosia katajaa ja marjovia pensaita. 5. Puukujanne Kuvaus: Melko jyrkässä rinteessä, Suvannon tilalla sijaitseva koivukujanne. Kujanne johtaa tilan pihapiiristä pohjoiseen joelle ja Röpäkköniemessä sijaitsevalle huvilalle. Aluskasvillisuudessa esiintyy tuoreen heinäniityn lajeja, kuten nurmilauha, nurmirölli, metsäkurjenpolvi, siankärsämö, kissankello ja nurmitädyke. Pientareilla kasvaa lisäksi huomionarvoista kulleroa. Hoito: Tavoitteena on säilyttää ja lisätä matalaa niittylajistoa ja turvata kulleron elinmahdollisuudet. Aluskasvillisuus tulisi niittää heinä-elokuun vaihteessa, kun pääosa niittykasveista on kukkinut ja varistanut siemenensä. Niittoaines tulee poistaa pientareilta. 6. Metsäsaareke Kuvaus: Joelle viettävässä rinteessä sijaitsevan ojan ympärille muodostunut lehtipuuvaltainen metsäsaareke. Saareke on varjoisa ja suojaisa. Rehevä aluskasvillisuus yhdistyy joen rannan ja rannassa kulkevan tien pientareiden kasvillisuuteen. Puusto ja pensasto on tiheää ja kohteelta löytyy myös muutamia kuolleita ja ränsistyneitä puita. Aluskasvillisuus käsittää pääosin rehevyyttä indikoivia lajeja. Hoito: Ei vaadi hoitotoimenpiteitä. Kohteella on arvoa lähinnä linnuston kannalta. Se on hyvä lintujen suoja-, ruoka- ja pesintäpaikka. Haluttaessa puustoa voi harventaa hieman, mutta kohteen suojaisuus tulisi säilyttää. Myös kuolleet puut tulisi säästää, sillä ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta, eikä niistä ole muiden puiden lomassa maisemallista haittaa. 7. Muu luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä elinympäristö Kuvaus: Metsäsaarekkeen luoteispuolella, rinnepellon alla sijaitseva avoin sekakasvusto. Alkukesästä kasvillisuus oli harvaa ja kohteella näkyi runsaasti paljasta savimaata, loppukesästä kasvillisuus peitti maan niin, että maanpintaa Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 17

18 Laiduntamisen ja niittämisen päätyttyä avoin niitty umpeutuu nopeasti. Orihaka Koskenjoen varressa. näkyi vain paikoin paljaana. Kohteen länsiosassa kasvillisuus on melko matalaa, itäosassa valtalajina on rönsyleinikki. Muita kohteella esiintyviä kasvilajeja ovat muun muassa pietaryrtti, metsäkurjenpolvi, hevonhierakka, siankärsämö, saunakukka, kirjopillike, ukontatar, korpikaisla ja hiirenvirna. Hoito: Kohde ei vaadi hoitoa, mutta se on arvokas muun muassa monien hyönteislajien kannalta. 8. Kosteikot, pienvedet ja tulvaniityt Kuvaus: Koskenjoen varressa, joen mutkassa sijaitseva pienialainen tulvaniitty. Kohde on avoin, pensaita ja puustoa on ainoastaan kohteen reunoilla. Kohde rajautuu etelässä ojaan ja avoimeen sekakasvustoon, joten etelässä ei ole kohdetta varjostavaa puustoa. Länsilaidalla kasvaa lehtipuustoa ja pensastoa, samoin pohjoislaidalla. Idässä kohde rajautuu jokeen, jonka rannassa kasvaa vain joitakin matalia pajuja. Kohteen pohjoispuolella sijaitsee huvila, jonka pihapiirissä kasvaa vanhoja, melko jykeviä mäntyjä ja koivuja sekä runsaasti eri-ikäistä sekapuustoa. Joen pientareella esiintyy lehtovirmajuuri, hiirenvirna, ranta-alpi, pietaryrtti, rönsyleinikki ja luhtamatara. Hoito: Ei ajankohtaisia hoitotoimia. 9. Perinnebiotooppi Kuvaus: Orihaaksi kutsuttu ala, joka sijaitsee Kosken sillan luona, sillan kaakkoispuolella. Aluetta on käytetty aikanaan niin nautakarjan, hevosten kuin lampaidenkin laitumena. Myöhemmin kohteella on sijainnut urheilukenttä ja viime vuosina se on toiminut kesäteatterin esityspaikkana. Tänä kesänä alue ei ole ollut käytössä, mutta keskellä alaa on edelleen kesäteatterin pieni puinen esiintymislava. Kohde on reunoilta rehevöitynyt tuore heinäniitty. Varsinkin alueen kaakkoiskulmalla kasvillisuus on erittäin korkeaa ja mesiangervovaltaista, keskellä hieman matalampaa. Lajistoon kuuluu muun muassa niittyleinikki, hiirenvirna, poimulehti, niittysuolaheinä, luhtamatara, ahomatara, ojakellukka, metsäkurjenpolvi, puna-ailakki ja niittyhumala. Rehevyyttä indikoivia lajeja on runsaasti: mesiangervon lisäksi maitohorsma, nokkonen, koiranputki, nurmipuntarpää ja hevonhierakka. 18 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

19 Kohteella kasvaa punaviinimarjaa ja vadelmaa, jälkimmäistä runsaasti etenkin esiintymislavan ympärillä. Hoito: Hoidon tavoitteena on säilyttää niitty avoimena ja suosia matalaa, valoa runsaasti vaativaa niittylajistoa. Peruskunnostuksessa tulisi raivata alueella kasvavaa pajukkoa ja harventaa niityn reunapuustoa. Suuri koivu jätetään kasvamaan keskelle niittyä, mutta muut puut, etenkin voimakkaasti niittyä varjostava kuusi, poistetaan niittyalalta. Peruskunnostuksen jälkeen kohteella tulisi aloittaa laidunnus tai säännöllinen, vuosittainen niitto. Alkuvaiheessa kasvillisuus olisi hyvä niittää kahdesti kesässä. Niittoaines tulee kerätä pois alueelta. 10. Metsäsaareke Kuvaus: Kosken sillan luona joen virtapaikkaa ympäröivä rantametsä. Metsän sekapuustoon kuuluu kuusi, mänty, koivu, harmaaleppä, tuomi ja pihlaja. Paikoin joen pohjoisrannalla puusto on harvennettua, lähes puhdasta koivumetsää. Pensaskerroksessa esiintyy mustaherukka ja vadelma. Saareke on varjoinen ja paikoin kivinen. Joen törmät ovat saarekkeen kohdalla melko jyrkät. Aluskasvillisuuteen kuuluu muun muassa metsäimarre, käenkaali, rönsyleinikki, ojakellukka ja mesiangervo. Joen etelärannalla puuston suojassa sijaitsee pieni vanha hirsinen, osittain lahonnut rantasauna, joka ei ole enää käytössä. Hoito: Ei vaadi hoitotoimia. Rantametsä tulee säilyttää nykyisellään. Rantapuusto suojaa joenrantaa syöpymiseltä, varjostaa uomaa ja estää näin veden liiallista lämpenemistä sekä vähentää vesikasvillisuuden kasvua. Jokiuoman ylle kaartuva puusto suojaa myös joen kalastoa. 11. Puukujanne Kuvaus: Puukujanne, joka sijaitsee pohjoiseen viettävässä rinteessä Kosken tilan pihapiirin ja Koskenjoen ylittävän sillan välissä. Kujanne on keskeisellä ja näkyvällä paikalla ja päivittäisessä käytössä. Kujanteen puulajit ovat hieskoivu, siperianlehtikuusi ja pihlaja. Puut ovat vankkoja, mutta osa puista on huonokuntoisia. Puiden juurilla kasvaa vadelmaa, punaherukkaa ja tuomen taimia. Kujanteen pientareet ovat leveät ja kasvillisuus on tuoreen niityn lajistoa. Rinteen alaosassa kasvaa pääosin typensuosijalajeja kuten koiranputki, mesiangervo ja maitohorsma. Hoito: Kujanne tulee säilyttää ja sitä tulee hoitaa sekä maisemalliset että luonnon monimuotoisuusarvot huomioiden. Huonokuntoiset puut tulisi poistaa ja istuttaa tilalle taimia. Piennarkasvillisuudesta tulisi pyrkiä vähentämään rehevyyttä indikoivien kasvilajien määrää. Piennarkasvillisuus tulee niittää kerran kesässä, heinä-elokuun vaihteessa, typensuosijalajisto kujanteen pohjoispäästä mielellään kahdesti kesässä, ensimmäisen kerran jo kesäkuussa ennen kasvien kukintaa. Niittoaines tulee kerätä ja kuljettaa pois pientareilta. 12. Puukujanne Kuvaus: Tuonelanharjuntietä ja Koskenniskan pihapiiriä yhdistävä koivukujanne. Kujanne viettää loivasti pohjoiseen. Koivujen suojassa kasvaa muutama pihlaja ja nuori kuusi sekä näiden taimia. Pientareiden maapohja on heinäinen ja sammaleinen, ruohoja kasvaa vain vähän. Pientareilla esiintyviä kasveja ovat muun muassa hiirenvirna, niittynätkelmä, kangasmaitikka, puolukka ja kultapiisku. Hoito: Kujanne tulee säilyttää. Aluskasvillisuutta ei tarvitse niittää. Hoidoksi riittää koivujen juurilla kasvavien nuorien kuusien ja puiden taimien poisto. 13. Tie pientareineen Kuvaus: Tuonelanharjuntien pientareet Kosken, Koskenniskan ja Koskelan tilan edustalla. Hiekkatie, joka on säännöllisessä käytössä ja johtaa hautausmaalle. Etelän puoleinen piennar erottaa tien pelloista ja laitumista ja pohjoisen puoleinen Koskenjoen rantametsästä. Pientareet ovat melko leveät ja kasvillisuus runsasta. Lajisto vaihtelee eri osissa pientareita - paikoin kasvaa lähes yk- Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 19

20 Rinteessä, uudelleen käyttöön otetulla laidunalueella näkyy hakamaan piirteitä. sinomaan mesiangervoa, paikoin matalampia ruohoja, paikoin kasvillisuus on melko heinävaltaista. Kukkivia mesikasveja on runsaasti. Lajistoon kuuluu muun muassa hiirenvirna, niittyleinikki, ojakärsämö, siankärsämö, niittynätkelmä ja pietaryrtti. Huomionarvoisista lajeista pientareilla kasvaa nurmitatar ja lehtovirmajuuri. Kohde on avoin, lämmin ja suojainen, koska se aukeaa etelään ja pohjoisessa rantametsän sekapuusto tarjoaa tuulensuojaa. Hoito: Hoidon tavoitteena on mesikasvillisuuden säilyttäminen ja lisääminen sekä pientareiden pajukoitumisen estäminen. Pientareilta tulisi poistaa puuntaimet ja pensaat. Raivauksen jälkeen pientareet tulisi niittää vuosittain heinä-elokuun vaihteessa, kasvien kukittua ja siementen tuleennuttua. Niittojäte kerätään pois alalta. 14. Muu luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä elinympäristö Kuvaus: Tuonelanharjuntien ja Koskenjoen välissä sijaitseva avoin, kapea kaistale, jolla kasvaa tuoreen heinäniityn lajistoa. Ala on ollut aiemmin viljelykäytössä. Kasvillisuus on muuten yhtenäistä, mutta alueelle on asennettu keväällä uudet vesijohdot, minkä vuoksi kohteella on joen suuntainen pitkä kapea täysin kasviton kaistale. Hoito: Päätavoitteena on kohteen säilyminen avoimena. Lisäksi tavoitteena on niittylajiston lisääminen ja ravinteisuuden vähentäminen. Paras hoitotapa olisi säännöllinen niitto. Myös ajoittainen laidunnus on mahdollista, mutta rannan eroosioherkkyys tulee huomioida ja välttää ylilaidunnusta. 15. Muu luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä elinympäristö Kuvaus: Laidunkäytössä olevia nurmia, joiden yhteydessä on reunametsää. Aloja on laidunnettu 1970-luvun alkuun asti ja tänä kesänä laidunnus on aloitettu koemielessä uudelleen. Alueen itäosa, notkelmassa sijaitseva pieni harmaaleppävaltainen lehtimetsäsaareke on ylilaidunnettu, mutta ylempänä rinteessä sijaitseva kuivempi metsänreuna on paikoin hakamainen. Lähellä tilan piha-aluetta laskee rinnettä alas pieni puro, jonka varrella kasvaa korpilajistoa ja avoimen laidunnurmen kohdalla pientareilla esiintyy tuoreen niityn la- 20 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

21 jistoa. Piha-alueen länsipuolella sijaitsevan pienen laidunalan laidunnus on ongelmatonta. Hoito: Hiehojen laidunnuksen jatkaminen on erittäin toivottavaa, mutta ylilaidunnukseen tulee kiinnittää huomiota. Puron ympärys olisi suositeltavaa jättää laiduntamatta, koska se tallaantuu herkästi. Laitumen voisi aidata länsirajalla niin, että puro ja puron ja pihaalueen välinen ala jätettäisi aitauksen ja laidunnuksen ulkopuolelle. 16. Muu luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä ympäristö Kuvaus: Nykyisin vankkaa, melko tiheää kuusikkoa kasvava metsien ja hakkuualojen ympäröimä metsitetty ala, joka on ollut aikanaan hakamaata kuten koko Leinosenmäki. Kuusien lomassa on pieniä avoimia aloja, joilla kasvaa tuoreen niityn lajistoa. Nykyisen kuusikon paikalla on sijainnut tilan pihapiiri useine rakennuksineen, joiden pohjia on edelleen näkyvissä luvulla alueella on sijainnut tilan ruispeltoja. Hoito: Kohteella ei ole enää perinnebiotooppiarvoa, koska kookkaat kuuset ovat muuttaneet vanhat hakamaat metsäisiksi. Kohdetta ei ole syytä enää hoitaa perinnebiotooppina vaan kuusimetsänä. 17. Muu luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä elinympäristö Kuvaus: Pieni avoin sekakasvusto lähellä Koskenjoen rantaa. Kohteella esiintyy runsaasti matalaa kasvillisuutta, pääasiassa rikkakasveja. Paikoin kasvien lomassa on näkyvissä paljas, epätasainen savimaa. Kasvilajistoon kuuluu muun muassa jauhosavikka, peltosaunio, pihasaunio, hiirenvirna, rönsyleinikki, pihatatar, peltoukonnauris, pelto-ohdake, hevonhierakka, kirjopillike, pelto-orvokki ja ukontatar. Hoito: Kohde ei vaadi hoitoa. 18. Puu- tai pensasryhmä Pääasiassa hieskoivusta, myös haavasta ja tuomesta muodostuva lehtipuuryhmä Koskenjoen rannalla, laitumen reunassa. Puut kasvavat harvakseltaan kapealla alalla. Maan pinta on puuston alla pääosin karjan rikki polkemaa. Vähäiseen aluskasvillisuuteen kuuluu sekä ruohoja että heiniä. Hoito: Kohde tulee säilyttää. Laidunnuksen jatkaminen on suositeltavaa. 19. Perinnebiotooppi Kuvaus: Laajaan peltoaukeaan ja Koskenjokeen rajautuva Röpäkköniemen rantametsä, jota on aikanaan laidunnettu. Kasvillisuustyypiltään kohde on lehtomaista kangasta. Puusto koostuu järeistä kuusista sekä männyistä, koivuista ja kookkaista haavoista. Pensaskerroksessa esiintyy metsäruusu, kataja ja punaviinimarja. Aluskasvillisuus muodostuu sekä metsä- että niittylajistosta. Huomionarvoisista lajeista alueella esiintyy kullero ja lehtovirmajuuri. Alueen länsilaidalla, joen rannassa on luhtainen rantatasanne. Itälaidalla pellon ja metsän reunavyöhykkeessä kasvaa matalia niittylajeja kuten päivänkakkara, siankärsämö, ahomansikka ja niittyhumala. Rantametsä muodostaa yhdessä ojan pientareen ja pienen Pyhännäntien varressa olevan ojan suuntaisen puu- ja pensasryhmän kanssa katkeamattoman ekologisen käytävän. Hoito: Kohteen optimaalisin hoitokeino olisi alueen laidunnus. Ennen laidunnusta kohteen puustoa tulisi hieman harventaa. 20. Puu- tai pensasryhmä Kuvaus: Puu- ja pensasryhmä Pyhännäntien tuntumassa. Puusto muodostuu eri-ikäisistä ja -lajisista lehtipuista, aluskasvillisuuteen kuuluu pääasiassa vain mesiangervoa ja maitohorsmaa. Hoito: Ei vaadi hoitotoimia. Kasvilajisto ei ole luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävä, mutta kohde muodostaa Röpäkköniemen rantametsän ja väliin jäävän ojan kanssa laajan peltoaukean reunalla sijaitsevan ekologisen käytävän. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 21

22 21. Muu luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä elinympäristö Kuvaus: Koskenjoen ylittävän Kosken sillan itäpuolelle, joen rantaan rakennettu lyhyt kiviaita. Kiveys on tehty rantaan aikana, jolloin joella uitettiin puuta. Nykyisin aita suojaa rantaa eroosiolta. Leveiden kivipaasien lisäksi kiveykseen on käytetty runsaasti erikokoisia luonnonkiviä. Muuri on hieman sammaloitunut, mutta muuten se on pysynyt paljaana kasvillisuudesta. Ympärillä kasvaa muun muassa mesiangervoa, ranta-alpia ja rentukkaa sekä rinteessä ahomansikkaa. Hoito: Kohde ei vaadi hoitoa. 22. Vesiuoma pientareineen Kuvaus: Pyhännäntien ja Koskenjoen välissä sijaitseva, peltoa halkova ojanotko pientareineen. Valtalajeja ovat mesiangervo ja maitohorsma, mutta pientareiden reunoilla kasvaa myös siankärsämö, ojakärsämö, päivänkakkara, harakankello, peltosaunio ja kirjopillike. Lisäksi pientareilla esiintyy lehtovirmajuuri. Hoito: Pientareet tarjoavat joen varren kasvillisuuden kanssa eläimille suoja-, ruoka- ja pesäpaikkoja sekä mahdollisuuden siirtyä elinympäristöstä toiseen. Runsaan typensuosijalajiston vuoksi pientareiden kasvillisuus tulee niittää kahdesti kesässä, ensimmäisen kerran kesäkuussa ja toisen kerran elokuun alussa. Niittoaines kerätään ja kuljetetaan pientareilta pois. 23. Reunavyöhykkeet Kuvaus: Kaksi pellon ja metsän välistä reunavyöhykettä. Itään avautuvan reunavyöhykkeen puusto on tiheää, pensaita sen sijaan on vähän: hieman katajaa ja vadelmaa. Kohteella on paikoin pienialaisia avoimia, valoisia ja paahteisia aloja. Paikoin puusto yltää tiheänä aivan pellon reunaan asti ja reuna on varjoisa. Aluskasvillisuus on pääosin matalaa. Lajistoon kuuluu muun muassa siankärsämö, niittynätkelmä, ahosuolaheinä, päivänkakkara, kissankello ja ahomansikka. Kohteella on kiviröykkiöitä. Länteen avautuvalla puolivarjoisella reunavyöhykkeellä on pellon reunassa vaihtelevan korkuinen jyrkkä penkere, jolla kasvaa pajukkoa. Kohteen puusto on harva, mutta puulajisto on monipuolisempi kuin edellisellä reunavyöhykkeellä: koivun, männyn ja kuusen lisäksi lajistoon kuuluu haapa, pihlaja ja harmaaleppä. Pensaskerroksessa esiintyy kataja, vadelma ja kiiltopaju. Aluskasvillisuudessa on sekä metsä- että niittylajistoa. Kohteella sijaitsee monta pientä kosteikkoa, joilla kasvaa muun muassa vehka, kurjenjalka ja järvikorte. Hoito: Itään avautuvan reunavyöhykkeen hoidon tavoitteena on lisätä kohteen avoimuutta ja valoisuutta sekä vähentää kohteen ravinteisuutta. Kohteella tulisi harventaa puustoa ja niittää aluskasvillisuutta säännöllisesti. Niittotähteet tulee korjata kohteelta pois. Länteen avautuvalla vyöhykkeellä puusto on niin harvaa, ettei puustoa tarvitse harventaa, mutta penkereen pajukkoa tulisi raivata hieman harvemmaksi. Aluskasvillisuutta olisi suositeltavaa niittää kerran kasvukaudessa, loppukesällä ja niitos tulisi korjata pois alueelta. 24. Vesiuoma pientareineen Kuvaus: Lähes avoimet ojanpientareet, joilla kasvaa ainoastaan muutama pieni puu. Ojan länsireunaan rajautuu laidun. Aiemmin oja on kuulunut laidunalueeseen, ja siksi pientareiden kasvillisuus on edelleen matalaa. Lajistoon kuuluu muun muassa siankärsämö, harakankello, puna-ailakki ja niittyhumala. Hoito: Ojanpientareiden laiduntaminen on jatkossakin suositeltavaa. Laidunnuksen ansiosta kasvillisuus pysyy matalana ja runsaasti valoa tarvitsevat kasvilajit saavat korkeamman kasvillisuuden vähetessä mahdollisuuden kasvaa. Suunnittelualueella on runsaasti erittäin reheviä ojanpientareita, joten ky- 22 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

23 seiset matalakasvuiset pientareet ovat edustavia poikkeuksia pientareiden joukossa. 25. Perinnebiotooppi Kuvaus: Punasuon tilaan ja tiehen rajautuva hakamaa-alue, joka on jaettu kolmeen eri osa-alueeseen. Keskimmäistä aloista laidunnetaan parhaillaan, eteläisintä aloista on laidunnettu vielä viime kesänä ja pohjoisimman laidunnuksesta on muutama vuosi aikaa. Eteläisin hakamaa-ala on aloista edustavimmassa kunnossa. Harvennetun puuston pääpuulaji on koivu, minkä lisäksi alalla kasvaa kuusi, mänty ja haapa. Pensaista alalla esiintyy kataja. Aluskasvillisuuteen kuuluu muun muassa metsäkurjenpolvi, huopaohdake, poimulehti, ahomansikka, päivänkakkara ja harakankello. Rehevyyttä indikoivia lajeja on hyvin vähän ja kasvillisuus on kaiken kaikkiaan melko matalaa. Keskimmäisellä alalla on tällä hetkellä hyvin vähän aluskasvillisuutta, koska maa on monin paikoin karjan kuluttama. Laidunalueeseen kuuluu kyseisen haan lisäksi alue kylvönurmea. Pihapiirin pohjoispuolella sijaitsevalla alalla aluskasvillisuus on melko korkeaa ja kohteella kasvaa runsaasti rehevyyttä indikoivia lajeja. Puusto on havupuuvaltaista, pensaista esiintyy vain katajaa. Hoito: Eteläisimmällä alalla hoidon tavoitteena on säilyttää kohteen avoimuus ja niittylajisto. Laiduntamisen jatkaminen on erittäin suositeltavaa. Pohjoisimmalla alalla tulisi hieman harventaa havupuustoa ja aloittaa jälleen laidunnus, jotta kasvillisuus ei pääsisi nykyisestään rehevöitymään. Keskimmäisellä alalla laidunnusta tulisi jatkaa edel- Punasuon hakamaan eteläisin ala katajineen. Keskimmäisellä alalla laiduntaa lihakarja. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 23

24 leen, mutta ylilaidunnusta tulisi välttää. Hakamaa-alue tulisi aidata erilleen kylvönurmesta. Hoidon kannalta tuloksekkainta olisi laiduntaa karjaa vuoroin kullakin hakamaa-alalla. Tällöin aluskasvillisuus ei kuluisi liikaa yhdellä alalla eikä pääsisi rehevöitymään toisella. 26. Pellon metsäsaareke Kuvaus: Pellon metsäsaareke Punasuontie länsipuolella. Saarekkeen itäosa on nuorta koivikkoa, länsiosa hieman soistunutta mäntyvaltaista sekametsää. Saarekkeen keskellä on pohjois-eteläsuuntainen vanha tienpohja. Koivikon aluskasvillisuus on pääosin maitohorsmaa ja mesiangervoa. Mäntyvaltaisessa osassa kasvaa muun muassa suopursua, puolukkaa, mustikkaa ja riidenliekoa. Vanhan tienpohjan ja pientareiden lajistoon kuuluu tuoreen niityn lajistoa kuten metsäkurjenpolvi, niitty- ja rönsyleinikki, nurmitädyke, pikkulaukku ja hiirenvirna. Hoito: Ei välttämättömiä hoitotoimia. Tien pohjan ja pientareiden kasvillisuutta voi halutessa niittää, jotta ala pysyisi avoimena. 27. Pellon metsäsaareke Kuvaus: Pellon keskellä sijaitseva lehtimetsäsaareke. Keskellä saareketta on suuri, harmaa lautalato ja hieman pohjoisempana pieni ikkunallinen lautarakennus. Saareke on melko varjoinen ja suojaisa. Saarekkeen puulajistoon kuuluu haapa, koivu, harmaaleppä, pihlaja ja raita. Pohjoispäässä, saarekkeen katkaisevan puhelinlinjan alla on sammaloituneita, kääpiä kasvavia maapuita. Pensaskerroksessa esiintyy kiiltopaju, vadelma ja kataja. Aluskasvillisuudessa on sekä metsä- että niittylajistoa. Pääosin maanpinta on tasainen, mutta paikoin kohteella on soistuneita painaumia. Mesiangervo on vallannut saarekkeen reunat. Hoito: Kohdetta ei tarvitse hoitaa. Haluttaessa kohteen reunoilla kasvavia mesiangervoja voi niittää kahdesti kesässä. Niittoaines täytyy korjata pois kohteelta. 28. Vesiuomat pientareineen Kuvaus: Ojaverkosto, joka halkoo tasaista peltoaukeaa. Ojien pientareet ovat melko leveät, paikoin avoimet, paikoin pajukoituneet. Läntisimmän ojan pientareella kasvaa matalaa puustoa. Keskimmäisen ojan pientareilta, linjan alta on raivattu runsaasti pajukkoa ja raivaustähteet on jätetty pientareille. Ojanpientareiden kasvilajisto ei ole erityisen merkittävää, lajistoon kuuluu vain yleisiä tuoreen niityn sekä joitakin rehevyyttä indikoivia lajeja. Pientareet ovat kuitenkin tärkeitä väyliä eläimille niiden siirtyessä elinympäristöstä toiseen. Pientareilla kasvavissa pensaissa ja matalissa puissa ruokailee runsaasti pikkulintuja. Hoito: Osa pientareiden puista ja pensaista poistetaan, mutta pientareille jätetään joitakin puu- ja pensasryhmiä lintujen ja muiden eläinten suojaksi. Niittylajisto niitetään kahdesti kesässä, jotta rehevyyttä indikoivien kasvilajien, kuten maitohorsman ja koiranputken määrää saadaan pienennettyä. Raivaustähteet ja niittoaines korjataan pois pientareilta. 29. Puu- tai pensasryhmät Kuvaus: Kolme pientä puu- ja pensassaareketta peltoalan reunoilla. Itäisin ala sijaitsee Pyhännäntien varressa. Alalla kasvaa tiheä lehtipuusto ja pensasto. Pohjoisin ala sijaitsee metsänreunassa kuivalla ojanpientareella. Alalla esiintyviä puulajeja ovat koivu ja harmaaleppä. Aluskasvillisuuteen kuuluu muun muassa peltosaunio, sarjakeltano, pelto-ohdake ja maitohorsma. Lähellä sijaitsee puuton ja pensaaton kivisaareke. Myös läntisin puu- ja pensasryhmä sijaitsee metsän reunassa, ojan pientareella. Puusto muodostuu hieskoivusta ja kiiltopajusta. Aluskasvillisuus on korkeaa ja rehevää, peltoon rajautuvilla reunoilla hieman matalampaa. Lajistoon kuuluu muun muassa maitohorsma, karhunputki, metsäkurjenpolvi, ojakellukka, peltosaunio, siankärsämö ja niittynätkelmä. 24 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

25 Hoito: Alat eivät vaadi hoitoa. Haluttaessa niittykasvillisuutta voi niittää, jottei maitohorsma pääse valloittamaan liikaa alaa. Niittojäte tulee kuljettaa aloilta pois. 30. Muu luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä elinympäristö Kuvaus: Tuoreen niityn lajistoa kasvava vanha pelto joen rannan ja Pyhännäntien välissä. Ala viettää loivasti etelään joelle ja on edelleen täysin avoin. Kasvillisuudessa erottuu pohjois-eteläsuuntaiset mesiangervovaltaiset matalat ojat, muuten kasvillisuus on heinävaltaista. Tuoreen niityn lajiston ohella kohteella kasvaa runsaasti rehevyyttä indikoivia lajeja kuten nurmipuntarpää, juolavehnä ja valko-, puna- sekä alsikeapila. Länsireunalla, kohteen ja viereisen metsäsaarekkeen välisessä reunavyöhykkeessä kasvaa kuitenkin myös matalia ruohoja kuten ahomansikka ja kissankello ja kohteella esiintyy huomionarvoinen nurmitatar. Hoito: Kohteen aiempi viljelykäyttö näkyy runsaana typensuosijalajistona. Rehevyytensä takia kohteen merkitys on tällä hetkellä vähäinen. Kohteella esiintyvien matalien ruohojen vuoksi kohteen hoitaminen olisi kuitenkin suositeltavaa. Suositeltavin kohteen hoitokeino olisi laidunnus. Mikäli laiduneläinten vuokraaminen ei ole käytännössä mahdollista, voisi alaa hoitaa niittämällä. Niittoaines tulisi kerätä kohteelta pois. 31. Pellon metsäsaarekkeet Kuvaus: Kaksi metsäsaareketta Pyhännäntien varressa. Itäisempi saareke on suojaisa ja puolivarjoinen. Ala viettää loivasti joelle, on melko kostea ja hieman kivinen. Kasvillisuustyypiltään saareke on tuoretta lehtomaista kangasta. Maa on heinittynyt ja sammaloitunut, mutta kohteella esiintyy sekä matalaa metsä- että niittylajistoa. Saareketta on todennäköisesti aikanaan laidunnettu. Länsiosasta saareketta on lähiaikoina harvennettu puustoa. Lännen puoleinen saareke on edellistä suurempi ja kasvillisuus on täysin edellisestä poikkeava. Saarekkeen puusto on nuorehkoa ja erittäin tiheää, ainoastaan paikoitellen puuston lomassa on pieniä avoimia aloja. Aluskasvillisuus on pääosin erittäin rehevää: valtalajeja ovat suurruohot mesiangervo ja maitohorsma ja runsaina esiintyy metsäkurjenpolvi, huopaohdake ja lehtovirmajuuri. Hoito: Saarekkeet eivät vaadi hoitoa. Idän puoleisella saarekkeella niittylajiston säilyminen olisi luonnon monimuotoisuuden kannalta toivottavaa. Tavoite olisi kuitenkin mahdollista saavuttaa käytännössä vain saarekkeen puustoa harventamalla ja aluskasvillisuutta laiduntamalla. Lännen puoleisen saarekkeen merkittävyys luonnon monimuotoisuuden kannalta on vähäinen. Kohde on niin rehevöitynyt, että sen hoito ei ole enää kovin mielekästä. Kohteen vähäinen merkitys monimuotoisuuden kannalta perustuu lähinnä puuston tiheyteen: saareke tarjoaa suojaa linnuille ja muille alueella viihtyville eläinlajeille. 32. Yksittäinen puu Kuvaus: Yksittäinen monirunkoinen raita mäen päällä, lähellä Pyhännäntietä, laajan peltoaukean koilliskulmalla. Puun alla kasvillisuus on hyvin niukkaa, juurella on muutama suuri kivi. Hoito: Ei ajankohtaisia hoitotoimia. Puulla on lähinnä maisemallista merkitystä. 33. Muu luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä elinympäristö Kuvaus: Rinteessä edellä mainitun puun eteläpuolella sijaitseva avoin sekakasvusto, jolla kasvaa muun muassa jauhosavikka, kirjopillike, ukontatar, voikukka ja peltoukonnauris. Hoito: Ei ajankohtaisia hoitotoimia. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 25

26 34. Puu- tai pensasryhmä Kuvaus: Joen rannassa Luhtaniemen tulvaniityn reunaan asti ulottuva puuja pensasryhmä. Kohteella kasvaa tuoreen niityn lajistoa kuten siankärsämö, niittyleinikki ja päivänkakkara. Hoito: Hoito ei ole välttämätöntä, mutta aluskasvillisuuden niitto ja niittoaineksen pois kerääminen on suositeltavaa. 35. Kosteikot, pienvedet ja tulvaniityt Kuvaus: Koskenjoen rannan tulvaniitty, Luhtaniemi. Kohde on avoin ja tasainen heinä- ja saravaltainen kostea niitty. Puustoa on ainoastaan kauempana joen rannalla. Niityn pohjois- ja länsireunalla kasvaa muun muassa mesiangervo, maitohorsma, ranta-alpi, rantakukka ja lehtovirmajuuri sekä kosteimmilla paikoilla ratamosarpio, kurjenjalka ja vehka. Hoito: Tavoitteena on säilyttää tulvaniitty avoimena. Joen kevättulva pitää pääosin huolen kohteen avoimuudesta, mutta mikäli kohteella alkaa esiintyä pajua, tulee huolehtia, ettei se runsastu ja valtaa alaa. 36. Vesiuoma pientareineen Kuvaus: Pyhännäntielle viettävässä loivassa rinteessä sijaitseva leveäpientareinen oja. Pientareet ovat avoimet ja valoisat. Niittykasvillisuuden seassa kasvaa vain hyvin vähän matalaa pajua. Pientareiden kasvillisuuteen kuuluu muun muassa hiirenvirna, päivänkakkara, siankärsämö, kannusruoho, pelto-ohdake ja peurankello. Peurankelloa kasvaa hieman myös pellon pohjoisreunassa, pellon ja metsän reunavyöhykkeessä. Ojan puolivälissä on vadelmaa ja maitohorsmaa kasvava kivisaareke. Hoito: Kohde on luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävä. Pientareilla kasvaa runsaasti mesikasvillisuutta, pientareet ovat leveät ja melko suojaisat, eikä rehevyyttä indikoivia lajeja ole yhtä runsaasti kuin useimmilla muilla suunnittelualueella sijaitsevilla ojanpientareilla. Kohteella kasvavat matalat pajut tulee poistaa ja pientareet tulee niittää vuosittain loppukesästä. Niittoaines kerätään pois pientareilta. 37. Perinnebiotooppi Kuvaus: Palosmäen rinteen länsipuolella, rinteen juurella sijaitseva laajan metsäalueen reuna, joka on vielä 1970-luvulla ollut hakamaa. Alueella on laidunnettu sekä lehmiä että lampaita ja sitä on hoidettu tuolloin myös niittämällä. Purolan pihaan rajautuva kohteen länsilaita on melko avoin. Kohteella on lato, jonka ympärillä kasvaa runsaasti vadelmaa. Alueen puusto on pääasiassa mänty- ja kuusivaltaista, seassa kasvaa pientä lehtipuustoa. Kohteen länsilaidassa on melko monipuolinen tuoreen niityn lajisto, joka käsittää myös huomionarvoiset kulleron ja nurmitattaren. Idempänä tiheämpipuustoisella alueella aluskasvillisuus on lehtomaisen kankaan lajistoa. Hoito: Kohde on luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävä. Hoidon tavoite on säilyttää kohde puoliavoimena ja lisätä matalaa niittylajistoa. Kulleron ja nurmitattaren säilyminen tulisi varmistaa, joten etenkin ladon edustaa tulisi pitää avoimena. Paras hoitokeino alueella olisi puuston harvennus ja laidunnus. Mikäli laidunnus on mahdotonta, tulisi ainakin ladon ympäristöä hoitaa niittämällä. Niittotähteet tulee kerätä kohteelta pois. 38. Pellon metsäsaareke Kuvaus: Metsäsaareke, jonka läpi virtaa Tervapuro. Kohde on ollut aikoinaan hakamaa. Vielä 1970-luvulla alue on ollut pääosin avoin: vain alueen eteläpäässä on ollut pieni mäntyryhmä ja muualla kasvanut muutamia puita ja joitakin pensasryhmiä. Nykyisin kohde on varjoisa, puusto tiheää ja puulajisto runsas. Sekä puu- että pensaskerroksessa esiintyy marjovia lajeja kuten pihlaja, tuomi, vadelma ja punaherukka. Aluskasvillisuus on edelleen pääasiassa niittylajistoa, paitsi kohteen pohjois- 26 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

27 osassa, missä valtalajina on lehtokorte. Kohteella esiintyy huomionarvoinen kullero. Hoito: Hoidon tavoitteena on lisätä kohteen valoisuutta. Puron varteen jätetään puroa varjostava puusto, mutta muuten kohteen puustoa ja pihlajantaimia tulisi raivata melko runsaasti. Valon runsastuessa ja niittylajiston alkaessa kasvaa voimakkaasti tulisi aluskasvillisuutta hoitaa laiduntamalla tai mikäli tämä on mahdotonta, niittämällä alaa vuosittain, mielellään heinä-elokuun vaihteessa. Niitos tulee kerätä pois kohteelta. 39. Vesiuoma pientareineen Kuvaus: Tasaista peltoaukeaa halkovan Tervapuron pohjoispää pientareineen. Pientareet ovat leveät, mesikasvivaltaiset, avoimet ja valoisat, mutta jokseenkin tuuliset. Luonnon monimuotoisuuden kannalta kohteen merkittävyyttä vähentää kasvilajiston yksipuolisuus, sillä valtalajeja ovat mesiangervo ja maitohorsma. Korkeiden ruohojen lisäksi pientareilla kasvaa hieman vadelmaa ja kiiltopajua. Puro pientareineen toimii ekologisena käytävänä. Hoito: Tavoitteena on rehevyyttä indikoivien lajien vähentäminen pientareilta, jotta matalammat lajit saisivat jalansijaa. Pajut raivataan pois pientareilta ja aluskasvillisuus niitetään kahdesti kesässä, kesäkuulla ennen maitohorsman ja mesiangervon kukkimista ja uudelleen heinä-elokuussa. Niittojäte korjataan pois kohteelta. 40. Metsäsaareke Kuvaus: Nakkulanperän rantametsä Koskenjoen virtapaikan ympärillä. Joen eteläpuolella metsä on runsaspuustoinen ja pensaikkoinen. Puusto muodostuu nuorista lehtipuista, joita ovat harmaaleppä, tuomi, koivu, raita ja haapa. Seassa kasvaa jonkin verran kuusta. Pensaskerrokseen kuuluu kataja, punaviinimarja ja metsäruusu. Maa on hyvin kumpuilevaa ja aluskasvillisuus vaihtelee hieman maanpinnan muotojen mukaisesti: korkeammilla kuivemmilla paikoilla kasvillisuus on matalaa, kosteammissa notkelmissa kasvillisuus on korkeampaa ja runsaampaa. Aluskasvillisuuteen kuuluu lehto- sekä niittylajistoa kuten sudenmarja, lillukka, nuokkuhelmikkä, karhunputki, nurmija rohtotädyke, kultapiisku ja kissankello. Erityisesti alueen itäosassa, joka on todennäköisesti ollut aikanaan laidunkäytössä, esiintyy myös ahomansikkaa ja niittyhumalaa. Joen rannassa kasvaa leveänä vyöhykkeenä suurruohoja kuten mesiangervo, lehtovirmajuuri, metsäkurjenpolvi, maitohorsma, rönsyleinikki ja ojakellukka sekä pensaskerroksessa kiiltopaju ja vadelma. Alueen itäpuolella joessa on leveä suvantokohta, jonka kasvilajistoon kuuluu muun muassa järvikorte, jouhivihvilä, ratamosarpio ja ulpukka. Länsipuolella aluetta, joen rannassa kasvaa muutamien koivujen ja kiiltopajupensaiden lomassa keltakurjenmiekkaa. Metsän eteläreunassa, ojan varressa lehahti lentoon pyy ja kosken edustalla rantapuuston suojassa ui nuori telkänpoikanen. Joen pohjoispuolella puusto ja pensasto ovat samantyyppiset kuin etelärannalla. Virran kohdalla pohjoisrannalla on korkea rantatörmä, jolla puuston ja pensaston lomassa kasvaa runsaasti haapavesakkoa. Aluskasvillisuudessa esiintyy edustavaa niittylajistoa kuten ahomansikka, niittyhumala, päivänkakkara, kissankello, metsäkurjenpolvi, siankärsämö, nurmitädyke ja ahomatara. Virtapaikan länsipäässä rantapenger on loivempi ja matalampi. Penkereellä kasvaa harvakseltaan koivua ja joitakin mäntyjä ja aluskasvillisuus on matalaa tuoreen heinäniityn lajistoa kuten päivänkakkara, siankärsämö, timotei, nurmipuntarpää, harakankello ja ahomansikka. Hoito: Ei tarvittavia hoitotoimia. Rantametsä tulee säästää. Metsä tarjoaa suojaa luonnonvaraisille eläimille - niin nisäkkäille kuin metsä- ja vesilinnuillekin. Jokiuoman ylle kaartuva puusto suojaa myös joen kalastoa. Joen virtapaikassa runsas rantakasvillisuus sitoo maata ja suojaa rantaa eroosiolta. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 27

28 41. Muu luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä elinympäristö Kuvaus: Aiemmin viljelykäytössä ollut, pohjoiseen loivasti viettävä pakettipelto, jolla kasvaa nykyisin tuoreen heinäniityn lajistoa. Kohde on avoin, kuivahko ja erittäin valoisa. Lajisto on melko monipuolinen. Kohteella esiintyy mm. pikkulaukku, päivänkakkara, ahomansikka ja kissankello sekä huomionarvoinen nurmitatar. Aiemmasta viljelykäytöstä kertoo kuitenkin typensuosijalajit, kuten nurmipuntarpää ja mesiangervo, joita etenkin kohteen pohjoispäässä kasvaa runsaasti. Hoito: Hoidon tavoite on säilyttää ja lisätä tuoreen heinäniityn lajistoa ja vähentää maan ravinteisuutta. Alue tulisi niittää kerran kesässä, elokuun alussa ja pohjoispään mesiangervikko mielellään kahdesti kesässä, ensimmäisen kerran jo kesäkuussa, juhannuksen tietämillä. Niittoaines tulee korjata alueelta pois. 42. Yksittäispuu, maisemapuu Kuvaus: Kaksi komeaa, suurta haapaa, joiden rungot ovat haavankeltakarpeen peitossa. Haavat kasvavat aivan vierekkäin pihapiirin ja pellon rajalla ja kauempaa katsoessa näyttävät yhdeltä suurelta puulta. Puiden juurelle on kerätty pieniä kiviä ja ympärillä kasvaa pihanurmi. Hoito: Ei vaadi hoitotoimia. Tavoitteena on säilyttää komeat, maisemallisesti ja monimuotoisuuden kannalta arvokkaat, melko iäkkäät puut. 43. Puukujanne Kuvaus: Yksilaitainen puukujanne joenrannan mökkitontille johtavan hiekkatien varressa. Itäpuolisella avoimella pientareella piennarkasvillisuus on korkeaa ja rehevää. Toisella, puustoa kasvavalla pientareella kasvillisuus on paikoin matalaa ja melko niukkaa. Pientareiden kasvillisuuteen kuuluu muun muassa mesiangervo, hiirenvirna, paimenmatara, rohtotädyke, puolukka, kultapiisku, pukinjuuri ja ahomansikka. Hoito: Pajut ja puiden taimet tulee poistaa pientareilta ja piennarkasvillisuus niittää loppukesästä. Raivaus- ja niittotähteet on vietävä pois alueelta. 44. Tie pientareineen Kuvaus: Peltoja halkova hiekkatie pientareineen. Pientareet ovat pääosin avoimet ja valoisat. Paikoin pientareilla kasvaa joitakin puuryhmiä ja paikoin yhtenäisempääkin puustoa ja matalaa kiiltopajupensaikkoa. Pientareiden niittylajisto on monipuolinen. Kohteella esiintyviä kasvilajeja ovat muun muassa metsäkurjenpolvi, siankärsämö, hiirenvirna, kissankello, päivänkakkara, harakankello, pikkulaukku ja pietaryrtti. Pientareilla esiintyy myös huomionarvoiset kullero ja nurmitatar. Matalien lajien ohella lajistoon kuuluu myös rehevyyttä indikoivia lajeja kuten maitohorsma, voikukka ja puna- sekä valkoapila. Pientareen lähellä, tien pohjoispuolella sijaitsee muinaisjäännös, kivikautinen asuinpaikka ja idempänä maalaamaton lautalato. Pientareita ympäröivien peltojen päällä lenteli kartoituksen aikana sinisuohaukka ja läheisillä pelloilla tuulihaukka. Hoito: Hoidon tavoitteena on säilyttää pientareet avoimina ja lisätä niittylajiston monipuolisuutta. Pajut ja puuntaimet tulisi raivata pientareilta ja niittää niittylajisto kerran kasvukauden aikana loppukesällä. Raivaustähteet ja niittoaines korjataan pois pientareilta. Ladon päätyyn voisi ripustaa tuulihaukalle tarkoitetun pesäpöntön. 45. Pellon metsäsaareke Kuvaus: Palosentiehen ja peltoihin rajautuva metsäsaareke, jonka puustoa on harvennettu. Puusto on mäntyvaltaista sekametsää. Harvennuksen ansiosta kohde on melko valoisa, mutta lehtipuiden ansiosta kuitenkin suojaisa. Saareke on heinittynyt ja paikoin kivinen ja tien lähellä kohteella on kiviröykkiöitä. Saarekkeen luoteisosa on hieman soistunut. Tien varressa, aivan saarekkeen luoteisosassa on kaksi vanhaa rakennusta ja hieman kauempana kolmas jo 28 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

29 puolittain romahtanut rakennus. Kohde on kuulunut aikanaan laidunalueeseen ja ollut hakamaa. Nykyisin kohteella esiintyy sekä metsä- että niittylajistoa, pensaskerroksessa katajaa. Hoito: Ei ajankohtaisia hoitotoimia. Kohde tulee säilyttää eliöstön suoja- ja lisääntymispaikkana. 46. Pellon metsäsaareke Kuvaus: Palosjärven rannalla rinnepellon tuntumassa sijaitseva metsäsaareke. Kohteen puustoa on harvennettu ja kohteelle on jätetty kasvamaan kookkaita haapoja. Kohde on kuulunut aiemmin laajaan laidunalueeseen, jolloin nykyistä tiheämpi rantapuusto on toiminut karjan suojapuustona tuulta, auringonpaistetta ja sadetta vastaan. Kohde on edelleen suojaisa ja puolivarjoinen. Aluskasvillisuuden valtalaji on mesiangervo, mutta muuten kasvillisuus muodostuu tuoreen niityn ruohoista. Huomionarvoisista lajeista kohteella esiintyy kullero ja lehtovirmajuuri. Pensaskerrokseen kuuluu kataja ja metsäruusu. Hoito: Kohteelle nousevaa pajukkoa ja puiden taimia tulee raivata säännöllisesti ja aluskasvillisuutta niittää kerran kasvukauden aikana, heinä-elokuun vaihteessa. Raivaustähteet ja niittoaines tulee viedä pois alueelta. 47. Vesiuomat pientareineen Kuvaus: Kaksi ojaa pientareineen pohjoiseen Palosjärvelle viettävällä pellolla. Toinen ojista jatkuu myös Palosentien eteläpuolella. Idänpuoleinen oja pientareineen on melko runsaspuustoinen ja jokseenkin pensoittunut, lännenpuoleinen on puuton ja pensaaton. Pientareet ovat hyvin leveät ja kasvillisuus korkeaa ja rehevää. Kohteella on runsaasti mesikasveja, mutta lajisto on melko yksipuolinen, sillä pientareilla vallitsevat muutamat rehevyyttä indikoivat suurruoholajit, kuten mesiangervo ja maitohorsma. Hoito: Hoidon tavoitteena on säilyttää kyseiset avo-ojat eliöstön suoja-, ruokaja lisääntymispaikkoina. Ojat pientareineen ovat tärkeitä ekologisia käytäviä metsän, tienpientareiden ja järven rantavyöhykkeen sekä itse järven välillä. Puustoa ja pensaita tulisi ajoittain harventaa ja piennarkasvillisuus niittää kerran tai kaksi kesässä. Typensuosijalajistoa olisi mahdollista vähentää niittämällä kasvillisuus ensimmäisen kerran jo kesäkuussa ja uudelleen loppukesällä. Raivaustähteet ja niittoaines tulee viedä pois pientareilta. 48. Puu- tai pensasryhmä Kuvaus: Peltojen ympäröimä puuryhmä, jonka maanpinta on sammaloitunut ja heinäinen ja aluskasvillisuus on vähälajista ja matalaa. Kohdetta ympäröi maitohorsma ja kohteella on kiviröykkiöitä. Puuryhmä on kuulunut laajaan laidunalueeseen, jota on laidunnettu 1960-luvulle asti. Hoito: Kohde tulisi säilyttää ja kohdetta ympäröivää korkeaa kasvillisuutta olisi suositeltavaa niittää kerran kesässä. 49. Kosteikot, pienvedet ja tulvaniityt Kuvaus: Palosjärven pohjoispäässä sijaitseva kosteikkoalue, joka käsittää Hönninlahden ja Hönninniemen ranta-alueet sekä kaksi joen kasaamista maa-aineksista muodostunutta saarta. Hönninlahden pohjukassa sijaitsee koivumetsäsaareke, jota ympäröivät pellot ja leveä avo-oja. Saarissa on tiheä puusto ja pajupensaikko, puista esiintyy hieskoivua ja harmaaleppää. Hönninlahden ja niemen rannoilla on sara- ja ruohovaltaista rantaluhtaa ja ranta ja lähes koko järven pohjoispää on korteja kaislakasvuston peitossa. Rantaluhtaa on aikoinaan laidunnettu. Pinoniemen kohdalla, järven pohjoispuolella ranta on edelleen laidunkäytössä. Matalakasvuiset rantaniityt ovat tärkeitä varsinkin monille kahlaajille. Linnustolle on tärkeää, että karja laiduntaa vesirajaan asti jolloin kasvillisuus pysyy matalana koko ranta-alueella. Kohde on linnustoltaan merkittävä alue, joka tarjoaa ruokailu-, suoja- ja pesäpaikkoja monille linnuille. Metsäsaarekkeen ainoa puulaji on hieskoivu. Puustoa on Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 29

30 Hönninlahden kosteikkoaluetta. harvennettu ja metsään on jätetty maapuita raivauksen jäljiltä. Metsässä on muutamia pieniä vehkaa ja kurjenjalkaa kasvavia kosteikkopainanteita. Metsän reunassa ja järven rannassa kasvaa koivun lisäksi kiiltopajua, halavaa ja haapaa. Myrsky on kaatanut muutamia kookkaita koivuja. Hoito: Järven pohjoispuolella laidunnuksen jatkaminen on suositeltavaa. Alueen optimihoitokeino olisi koko alueen laidunnus, mutta mikäli tämä ei ole mahdollista, vaihtoehtoinen hoitokeino voisi olla niitto. Niitos tulisi poistaa alueelta. Rannan puusto tulee säilyttää Palosjärven pohjoispäässä, jotta se suojaa rantaa eroosiolta. Muilta kohdin järven rannan puustoa on mahdollista ja suositeltavaakin harventaa. 50. Pellon metsäsaarekkeet Hönninlahden rantaluhtaa. Kuvaus: Laajalla peltoaukealla sijaitsevat kaksi pientä metsäsaareketta, jotka ovat vielä muutama vuosi sitten kuuluneet laajaan laidunalueeseen. Itäisempi on läntistä saareketta selvästi edustavampi ja runsaspuustoisempi. Itäisemmällä saarekkeella on suuria kiviröykkiöitä ja muutamia kaatuneita, hieman lahonneita maapuita. Aluskasvillisuus on vähälajista ja pääosin matalaa ja heinäistä. Läntisemmälle saarek- Järven pohjoispään rantapuusto ehkäisee rannan eroosiota ja tarjoaa suoja- ja pesäpaikkoja alueen eläimille. Joen kasaamista maa-aineksista muodostunut saari. 30 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

31 Metsäsaarekkeet maisemallisesti merkittävällä peltoaukealla. keelle on kasattu hiekkaa ja puusto on harvaa. Aluskasvillisuus sen sijaan on korkeaa ja erittäin rehevää. Hoito: Maanomistajan mukaan huonokuntoinen läntisempi saareke tullaan hävittämään. Itäisempi saareke on edustava etenkin maisemallisesti; se näkyy hyvin Pyhännäntielle ja jakaa laajaa peltomaisemaa. Saarekkeella on merkitystä myös luonnon monimuotoisuuden kannalta, joten se on suositeltavaa säilyttää. Saarekkeen hoidoksi riittää ajoittainen puuston kevyt harvennus ja vuosittainen niitto. Niitto on tärkeä hoitotoimenpide, joka estää kohteella esiintyviä rehevyyttä indikoivia lajeja, kuten nokkosta ja koiranputkea, lisääntymästä ja valtaamasta alaa. 51. Perinnebiotooppi Kuvaus: Koskenjoen leirikeskuksen, entisen koulun, itäpuolella sijaitseva tuore niitty. Kohde viettää loivasti joelle, jonka rannassa on kapea puu- ja pensasvyöhyke. Idässä kohde rajautuu sekapuurivistöön, joka varjostaa hieman niittyä. Itse niitty on täysin avoin. Kasvilajisto koostuu yleisistä tuoreen niityn heinistä ja ruohoista, joiden joukossa on jonkin verran typensuosijalajistoa. Niityn eteläosassa, rinteen alla, esiintyy runsaasti mesiangervoa. Hoito: Kohde tulee säilyttää avoimena. Niittykasvillisuus tulisi niittää kerran kesässä, mieluiten heinä-elokuun vaihteessa, kun kasvit ovat kukkineet ja siemenet varisseet. Eteläosan mesiangervikkoa voisi niittää ensimmäisen kerran jo aikaisemmin, kesäkuussa, ennen kasvin kukintaa, sillä säännöllisellä niitolla sen määrää olisi mahdollista pienentää. Niittotähteet tulee korjata kohteelta pois. Kylällä tulisi keskustella kohteen hoidosta esimerkiksi talkoovoimin. Niittyä voisivat hoitaa esimerkiksi vapaaehtoiset kyläläiset, kylätoimikunnan jäsenet tai mahdolliset leirikeskukseen kokoontuvat leiriläiset. 52. Muu luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä elinympäristö Kuvaus: Leirikeskuksen piha-alueella, koulurakennuksen lounaispuolella, loivassa etelään viettävässä rinteessä sijaitseva avoin sekakasvusto. Kasvillisuus on paikoin tiheää, mutta paikoin alalla on laajoja kasvipeitteettömiä aloja. Kohteella esiintyviä lajeja ovat muun mu- Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 31

32 assa kirjopillike, peltosaunio, jauhosavikka, hevonhierakka, siankärsämö, rönsyleinikki ja harakankello. Hoito: Ei ajankohtaisia hoitotoimia. 53. Metsäsaareke Kuvaus: Launonniemi, korkea, runsaspuustoinen niemi Koskenjoessa. Mäen korkein keskiosa on avointa suurruohoniittyä. Valtalaji on metsäkurjenpolvi ja alalla esiintyy runsaasti myös huopaohdaketta ja mesiangervoa. Niityllä on laidunnettu aikanaan kesälampaita ja edelleen keskellä niittyä on pieni kanaverkkoaitaus, jota huvilan omistajan mukaan on siirretty mäen päällä tarpeen mukaan. Niittyä ympäröi rinteessä sekapuusto. Aluskasvillisuus on tuoreen niityn lajistoa. Niemen kärjessä sijaitsee kesähuvila, jonka paikalla on aiemmin ollut yleinen uimaranta. Hoito: Optimaalisin vaihtoehto olisi aloittaa laidunnus uudelleen mäen päällä. Mikäli laidunnus on käytännössä mahdotonta, tulisi avoin ala niittää loppukesällä ja niittotähteet kerätä pois alueelta. Vanhaan ojanotkoon muodostunut pieni puu- ja pensasryhmä kiviröykkiöineen. 54. Puu- tai pensasryhmä Kuvaus: Molemmin puolin Rikolan tilalle johtavaa tietä kasvaa puustoa, joka muodostaa jokseenkin yhtenäisen puuryhmän. Kohteella kasvaa suuri kauas näkyvä kuusi, komea mänty ja eri-ikäisiä lehtipuita sekä pensaskerroksessa katajaa ja kiiltopajua. Aluskasvillisuuteen kuuluu muun muassa siankärsämö, timotei, hiirenvirna, niittynätkelmä, sarjakeltano ja päivänkakkara. Tien itäpuolella on kiviröykkiö. Hoito: Kohdetta ei tarvitse hoitaa. Se tulisi kuitenkin säästää sekä maisemallisten että luonnon monimuotoisuuteen liittyvien arvojen vuoksi. 55. Puukujanne Kuvaus: Koivukujanne Pyhännäntien ja Suoharjun talon pihapiirin välillä. Idänpuoleinen puurivistö päättyy puoleen väliin kujannetta: puita on vain pihan puoleisessa päädyssä. Pientareiden kasvillisuus on erittäin matalaa ja maa on sammaloitunut ja heinäinen. Kasvilajistoon kuuluu muun muassa siankärsämö, sarjakeltano, puolukka ja kultapiisku. Matala ketomainen kasvillisuus on levinnyt kujanteesta pienelle alalle kujanteen itäpuolelle. Hoito: Aluskasvillisuutta ei tarvitse hoitaa, sillä se pysyy kuivassa rinteessä nykyisen kaltaisena ilman hoitoakin. Kujanteen puuston uudistamista tulisi harkita, jotta puurivistöt saataisiin eheiksi. 56. Puu- tai pensasryhmät Kuvaus: Vanhan ojanotkon paikalla sijaitseva puu- ja pensassaareke ja idempänä pieni pensasryhmä. Molempien aluskasvillisuus on rehevää suurruohikkoa, pääasiassa maitohorsmaa, mesiangervoa, nokkosta ja karhunputkea. Puu- ja pensassaarekkeessa kasvaa nuoria pihlajia ja koivuja sekä kiiltopajua, vadelmaa ja mustaherukkaa. Hoito: Kohteelta voi ajoittain poistaa pajukkoa ja aluskasvillisuus tulisi niittää kerran kesässä. Niittotähteet tulee viedä pois kohteelta. 32 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

33 57. Puukujanne Kuvaus: Lapinsalontieltä Kiikkulan talon pihaan johtava varjoisa puukujanne. Kujanteen sekapuusto on istutettu erittäin tiheään. Pientareet ovat sammaloituneet ja heinittyneet, joten muu aluskasvillisuus on hyvin vähäistä. Kujanteen länsireunassa on hyväkuntoinen hirsilato, johon on tehty uusi paanukatto. Kujanteeseen on istutettu punaviinimarjapensaita ja kujanteen itäpuolelle pienen niittyalan reunaan hieman mansikkaa. Niittymäisellä alalla esiintyy tuoreen niityn ruoholajeja kuten niittynätkelmä, poimulehti, huopaohdake, päivänkakkara ja pikkulaukku. Hoito: Komea puukujanne tulee säilyttää. Kujanteen reunasta tulisi poistaa kuusen taimet, jotta ne eivät leviä niittyalalle. Niityllä on hyvää ruoholajistoa, joten alaa kannattaisi hoitaa niittämällä ja niitos tulisi kerätä pois ravinteisuuden vähentämiseksi. 58. Pellon metsäsaarekkeet Kuvaus: Neljä pientä metsäsaareketta, joista eteläisin ja itäisin ovat keskenään samantyyppisiä. Molemmissa esiintyy niittylajistoa ja sekapuuston lomassa on pieniä avoimia aloja. Lisäksi aiemmasta laidunnuksesta kertoo itäiseen saarekkeeseen jääneet vanhat aidantolpat ja piikkilanganpätkä. Pohjoisessa puron varrella sijaitsevan saarekkeen kasvillisuus on rehevää, aluskasvillisuudessa vallitsevat suurruohot. Luoteessa sijaitseva saareke on metsäisin, sen puusto on iäkkäin ja maaperä kuivin. Hoito: Pohjoisessa sijaitseva kasvillisuudeltaan rehevä saareke tarjoaa hyvän suoja- ja ravinnonhakupaikan pikkulinnustolle. Saarekkeen arvo luonnon monimuotoisuuden kannalta perustuu nimen omaan sen suojaisuuteen, joten saarekkeen puustoa ei ole syytä harventaa. Eteläisimmän ja itäisimmän saarekkeen parasta hoitoa olisi laidunnus, mutta saarekkeiden pienialaisuuden takia se lienee käytännössä mahdotonta. Saarekkeet tulee kuitenkin säilyttää. Luoteessa sijaitsevan saarekkeen vanhat männyt ovat monimuotoisuuden kannalta arvokkaita. Kohteen kannattaisi antaa kehittyä luontaisesti tekemättä sillä minkäänlaisia hoitotoimenpiteitä. 59. Puu- tai pensasryhmät Kuvaus: Kaksi puu- ja pensassaareketta Varttipuron sivuojan varressa. Saarekkeiden puusto on pääasiassa hieskoivua, seassa joitakin nuoria pihlajia ja kuusia. Aluskasvillisuus on erittäin yksipuolista, pääasiassa maitohorsmaa ja muita typensuosijalajeja. Saarekkeisiin on kasattu heinää, joka hajotessaan lisää entisestään maaperän ravinteisuutta. Hoito: Ei ajankohtaisia hoitotoimia. Kohde tulee kuitenkin säilyttää. Kohteen lajisto ei ole luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävää, mutta saarekkeet muodostavat yhdessä niitä ympäröivien latojen, läheisen puron, avo-ojan ja havumetsäkaistaleen kanssa erilaisten pienten elinympäristöjen verkoston laajalla pelto- ja laidunalueella. 60. Vesiuoma pientareineen Kuvaus: Varttipuro pientareineen. Yläjuoksulla, Ojalan tilan kohdalla puron pientareet ovat avoimet ja hyvin leveät. Molemmin puolin puroa maa on laidunkäytössä, hevosten ja nautakarjan laitumina, mutta pientareet on rajattu laitumien ulkopuolelle. Lännempänä puro virtaa laajan peltoaukean halki. Kiikkulan tilan kohdalla puron varsi on runsaspuustoinen, varjoisa ja suojainen. Myös Pyhännäntien eteläpuolella, rinnepeltojen puolivälissä, pienen laskeutusaltaan yläpuolella puron varressa kasvaa runsaasti harmaaleppää ja kiiltopajua. Muualla puron varrella esiintyy paikoitellen puu- ja pensasryhmiä, mutta kaiken kaikkiaan puron varsi on melko avoin. Pyhännäntien eteläpuolella puro virtaa syvällä uomassaan, törmät ovat korkeat ja jyrkät ja pientareet hieman kapeammat kuin yläjuoksulla. Pientareiden kasvillisuus on kokonaisuudessaan Ojalan tilan ja puron suun välillä rehevää ja pääosin melko korkeaa. Paikoin kasvaa runsaasti mesiangervoa ja maistohorsmaa. Paikoin rehevyyttä indikoivat lajit puuttuvat ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 33

34 Varttipuron leveät pientareet. Puro koskipaikkoineen rikastuttaa peltoaukeaa. Puron suu on lintujen suosiossa. kasvillisuus on matalampaa valtalajeinaan hiirenvirna, niittynätkelmä, peltoohdake ja huopaohdake. Itse purouomassa kasvaa muun muassa ranta-alpi, ulpukka, järvikorte, kurjenjalka ja ratamosarpio. Puron suulla Koskenjoen varressa on pieni matala suvantokohta, jossa viihtyvät erilaiset kahlaajat ja lokit kuten töyhtöhyyppä, suokukko, liro ja kalalokki. Pientareilla puolestaan esiintyy runsaasti perhosia, kuten loistokultasiipi, kaaliperhonen, sinisiipi, ohdakeperhonen ja nokkosperhonen. Hoito: Pientareiden kasvillisuutta tulisi niittää loppukesällä ja niittotähteet tulisi kerätä pois pientareilta. Pajujen lisääntyessä niitä tulisi harventaa, mutta tällä hetkellä pajujen poistolla ei ole kiirettä. 61. Yksittäinen puu, maisemapuu Kuvaus: Lapinsalontien vierustalla, kaurapellon kulmalla sijaitseva suuri, kaunis, jykeväoksainen mänty. Männyn juurella kasvaa muutama nuori pihlaja ja pieni tuomi sekä hieman vadelmaa ja punaherukkaa. Juurelle on kasattu suuria kiviä. Hoito: Kohde ei vaadi hoitoa. Mänty tulee säilyttää sekä luonnon monimuotoisuuden että maisemallisen arvon vuoksi. 62. Muu luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä elinympäristö Kuvaus: Laidunalueella loivassa etelään viettävässä rinteessä sijaitseva kivisaareke, jossa kasvaa harvakseltaan laidunnuksen muokkaamia halavia. Saarekkeessa on runsaasti pelloilta ja laitumilta kerättyjä eri kokoisia kiviä ja näin ollen saareke kohoaa huomattavasti ympäris- 34 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

35 Puron varrella laiduntavat hevoset ja nautakarja. töään ylemmäs. Laidunnuksesta johtuen maanpinta on paikoin kulunut ja paljas ja kasvillisuus kohteella on matalaa. Hoito: Laidunnus on pitänyt maitohorsman ja vadelman sekä muut rehevyyttä indikoivat lajit kurissa. Kivisaareke tulee säilyttää ja laidunnusta jatkaa. Saareke näkyy rinteestä kauas laajan peltoaukean yli ja maisemallisen merkityksen ohella sillä on merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta sen tarjotessa pesä- ja suojapaikkoja useille piennisäkkäille, linnuille ja hyönteisille. Hoito: Ei ajankohtaisia hoitotoimia. Kohde ei ole luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen merkittävä, mutta luo kuitenkin vaihtelua ja pienipiirteisyyttä maatalousalueiden luontoon ja maisemaan ja tarjoaa eläimille ruokailu- ja suojapaikan. 64. Puukujanne Kuvaus: Pitkä kuusien ja hieskoivujen muodostama puukujanne Pyhännäntieltä Kommilan tilan pihapiiriin. Puut Laidunnettua rantaniittyä. 63. Puu- tai pensasryhmä Kuvaus: Korkea kumpare laitumen ja pellon rajalla. Länsilaidassa kumpareen päälle johtaa hiekkatien pohja. Kumpareelle on koottu pieniä kiviröykkiöitä. Kohteella kasvaa nuoria lehtipuita ja kiiltopajua ja aluskasvillisuus on korkeaa ja runsasta, pääosin maitohorsmaa ja vadelmaa sekä muita rehevyyttä indikoivia lajeja. Kumpareen reunoilla ja tien molemmin puolin esiintyy myös matalampaa kasvillisuutta kuten kirjopillike, pelto- ja pihasaunio, harakankello, ahosuolaheinä, pikkulaukku ja silmäruoho. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 35

36 kasvavat tiheässä ja havu- ja lehtipuut vuorottelevat puuriveissä. Pientareet ovat varjoisat ja maa sammaloitunut ja heinäinen. Ruohoista pientareilla esiintyy vain lillukkaa. Hoito: Ei ajankohtaisia hoitotoimia. Kujanne tulee säilyttää. 65. Kosteikot, pienvedet ja tulvaniityt Kuvaus: Kommilan tilalla sijaitseva avoin rantaniitty. Niitty on laidunkäytössä ja laidunala yltää etelässä joen rantaan asti. Pohjoisessa rantaniitty kuuluu samaan laidunalueeseen kivennäismaalla sijaitsevan kylvönurmen kanssa. Rantaniityn ja kylvönurmen rajalla kasvaa muutamia laidunnuksen kuluttamia halavia ja raja näkyy selvästi aluskasvillisuudessa. Rantaniityn itäpuolella rannan puustoa on harvennettu ja rantaan on jätetty täysikasvuisia haapoja, koivuja ja halavia. Länsipuolella rannassa kasvaa tiheä vyöhyke lehtipuustoa ja kiiltopajua. Hoito: Rantaniityn laidunnusta tulisi jatkaa. Laidunnus pitää aluskasvillisuuden matalana ja niityn avoimena. Mikäli lähellä kasvavat pajut pyrkivät levittäytymään niitylle, tulee niitä raivata, mutta tällä hetkellä alueen hoidoksi riittää laidunnus. 66. Vesiuomat pientareineen Kuvaus: Kommilan tilan laitumien halki virtaava oja leveine pientareineen. Ojaverkosto jatkuu Pyhännäntien pohjoispuolella Pinoniemen laajalla kylvönurmella. Kommilan laitumia halkovassa ojassa pientareiden kasvillisuus on yhdistynyt yhdeksi kukkavanaksi, joka peittää koko ojan. Pientareet ovat avoimet ja kasvillisuus korkeaa. Lajisto on hyvin yksipuolista, pääosin maitohorsmaa ja mesiangervoa. Pinoniemen mailla pientareet ovat paikoin huomattavasti kapeammat, mutta sielläkin valtalaji on maitohorsma. Hoito: Kasvilajistoltaan ojanpientareet eivät ole luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä. Pyhännäntien eteläpuolella pientareet ovat kuitenkin leveät ja kukkivia mesikasveja esiintyy runsaasti, joten pientareilla on arvoa muun muassa perhosten ruokailun kannalta. Tien pohjoispuolella ojaverkosto on niin laaja, että se toimii kattavana ekologisena käytävänä, jota pitkin eliöt voivat siirtyä elinympäristöstä toiseen. Pientareita tulisi niittää säännöllisesti vähintään kerran kasvukauden aikana ja niittotähteet tulisi kerätä pois. Mikäli kasvillisuutta niitettäisiin pitkäjänteisesti, saattaisi pientareiden kasvillisuus pitkällä aikajaksolla monipuolistua ja pientareiden monimuotoisuus lisääntyä huomattavasti. 67. Puukujanne Kuvaus: Pitkä sekapuukujanne Pyhännäntien ja Pinoniemen tilan pihapiirin välissä. Kujanne on melko leveä ja keskivaiheilla kujannetta puustossa on laaja aukko. Kujanteen puusto on monilajinen: puulajeja ovat kuusi, mänty, hieskoivu, haapa ja pihlaja. Osa havupuista on melko jyhkeitä. Pientareet ovat heinittyneet ja ruohoja kasvaa hyvin vähän: pientareilla esiintyviä lajeja ovat muun muassa timotei, nurmilauha ja siankärsämö. Puiden juurilla kasvaa hieman huonokuntoista katajaa. Hoito: Puuston uudistamista tulisi harkita, niin että kujanteessa näkyvä aukko saataisiin umpeen. Huonokuntoiset katajat tulisi poistaa pientareilta. 68. Puu- tai pensasryhmä Kuvaus: Laitumien keskellä sijaitseva pieni lehtipuu- ja pensasryhmä, jonka vieressä on suurehko peltikattoinen lautalato. Ladolle johtaa kapea hiekkatie. Sekä ladon ympärillä että puiden ja pensaiden juurilla kasvaa runsaasti typensuosijalajistoa, pääasiassa nurmipuntarpäätä ja maitohorsmaa. Hoito: Ladon ympärillä ja puiden ja pensaiden alla kasvava kasvillisuus tulisi niittää muutaman kerran kesässä ja niitos kuljettaa pois. Vuosittaisten niittojen ansiosta ravinteiden määrä aloilla vähenee, mikä saattaa lisätä matalampien lajien, kuten alalla harvakseltaan esiintyvien siankärsämön, hiirenvirnan ja niittynätkelmän määrää. 36 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

37 69. Vesiuoma pientareineen Kuvaus: Edellä mainitulta ladolta joelle yltävä oja pientareineen. Ojan pientareet ovat avoimet ja melko leveät. Pientareiden valtalajeja ovat mesiangervo ja maitohorsma, muita lajeja muun muassa karhunputki, hiirenvirna, siankärsämö, harakankello ja sarjakeltano. Hoito: Piennarkasvillisuus on melko yksipuolista, mutta laajojen laidunalojen keskellä ojanpientareilla on merkitystä ekologisena käytävänä, joka mahdollistaa eliölajiston siirtymisen elinympäristöstä toiseen. Piennarkasvillisuus tulisi niittää muutaman kerran kasvukauden aikana ja niittoaines korjata pois kohteelta. 70. Kosteikot, pienvedet ja tulvaniityt Kuvaus: Jouhtenuspuro ja pieni soistunut lampi nimeltään Lampare. Puron varsi on Pyhännäntieltä lammelle asti tiheäpuustoinen ja pensastoinen. Pääasiassa puron varressa kasvaa koivua ja kiiltopajua. Pientareilla kasvaa runsaana järviruoko ja mesiangervo, seassa esiintyy hieman lehtovirmajuurta ja ranta-alpia. Lammen länsilaitaa reunustaa tiheä puusto ja pensasto, mutta itäja etelälaita ovat avoimia ja rajautuvat laitumeen. Lampi on kauttaaltaan järvikortteen peitossa ja lampea ympäröi suursarojen ja ruohojen leveä vyöhyke. Lajistoon kuuluu järviruoko, viiltosara, ojakellukka, rönsyleinikki ja mesiangervo. Lampi on arvokas muun muassa linnuston, sammakkoeläinten ja vesihyönteisten elinympäristönä. Luonnon monimuotoisuusarvoa lisää lammen sijainti lähellä Hönninlahden linnustollisesti arvokasta kosteikkoaluetta. Hoito: Vesistön kunnostustoimet ovat tarpeellisia linnuston kannalta. Liiallista umpeenkasvua tulee torjua vesikasvillisuuden, kuten järvikortteen poistolla. Mahdollisuuksien mukaan lampea ympäröivää korkeaa kasvillisuutta tulisi laiduntaa. Lampi lisää luonnon monimuotoisuutta, mutta umpeenkasvu on haitaksi eliöstölle. Lampareessa on avovettä näkyvillä enää hyvin vähän. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 37

38 5 Luonnon monimuotoisuuskohteiden hoidon toteutus ja rahoitus Suurin osa luonnon monimuotoisuuskohteiden hoidosta voidaan järjestää maatalouden ympäristötuen avulla. Ympäristötukijärjestelmässä luonnon monimuotoisuus on otettu huomioon perus- ja lisätoimenpiteissä sekä erilaisissa erityistukimuodoissa. Maatalouden ympäristötuen erityistuet on tarkoitettu ympäristönsuojelu- ja hoitotoimiin, jotka kohdistuvat joko peltoalalle tai muihin maatilan elinympäristöihin. Erityistukikohteelle laadittava hoitosopimus voi olla viisi- tai kymmenvuotinen. Tukea ei makseta kohteille, joiden säilyminen ei edellytä hoitotoimia. Erityistuen saaminen edellyttää myös, että viljelijä on sitoutunut ympäristötuen perustoimenpiteiden ehtoihin. Maksettava erityistuki määräytyy pääasiallisesti vuosittaisista hoitotöistä aiheutuneista kuluista. Tukeen vaikuttavat myös mahdolliset tulonmenetykset, jotka syntyvät, kun esimerkiksi suojavyöhykkeeksi perustettava pelto poistuu viljelystä. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen, perinnebiotoopin hoito ja mahdollisesti joidenkin kohteiden osalta maiseman kehittäminen ja hoito ovat tukimuotoja, joita voi hakea yleissuunnitelmassa esitetyille kohteille. Tuen hakeminen on vapaaehtoista; kohteen mukanaolo yleissuunnitelmassa ei velvoita tuen hakuun. Tukea haettaessa erityistukihakemus toimitetaan liitteineen Työvoimaja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle, joka pyytää ympäristökeskukselta lausunnon kohdealueen sopivuudesta luonnonarvojen tai maisemallisten näkökulmien osalta. Rahoituksen saaminen edellyttää ympäristökeskuksen puoltavaa kantaa. Tukihakemukseen tulee liittää sijaintikartta, yksityiskohtainen suunnitelma selostuksineen ja kustannuslaskelma. Suunnitelman tulee sisältää muun muassa kohteen kuvaus, selvitys lohkoista pinta-aloineen, selostus hoidon tavoitteista ja vaikutuksista, toimenpiteiden aikataulu ja selvitys peruskunnostustoimenpiteistä sekä vuosittaisista hoitotoimenpiteistä. Tarkempaa tietoa erityistuen hakemisesta löytyy tukioppaista ja esitteistä, joita saa muun muassa kuntien maaseutuviranomaisilta, alueellisista ympäristökeskuksista ja TE-keskuksista. Ympäristötuen erityistuen lisäksi luonnon monimuotoisuuskohteiden hoitoa voidaan rahoittaa myös muutamilla muilla rahoituskeinoilla. Viime vuosina Ympäristöministeriö on rahoittanut joidenkin ympäristötuen erityistuen ulkopuolelle jääneiden erityisen merkittävien perinnebiotooppien hoitoa. TE-keskukset myöntävät joissain tapauksissa perinneympäristöjen hoitoavustuksia, joiden avulla voidaan ylläpitää perinnebiotooppeja. Kyseisellä hoitoavustuksella voidaan korjata ja kunnostaa muun muassa aittoja, luhtia ja muita perinteisiä varastorakennuksia, maisemallisesti arvokkaita latoja sekä riuku- ja vitsasaitoja. Avustusta voi hakea myös perinnemaiseman hoidossa tarvittaviin ensimmäisen vuoden inventointeihin, kuten aitaamiseen tai muutaman lampaan ostoon. Kyseistä avustusta ei voida maksaa ympäristötuen erityistuen kanssa päällekkäin. 38 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46

39 Lähteet Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Helsinki, Vesi- ja ympäristöhallitus. 166s. Ilaskari, H Pohjois-Savon perinnemaisemat. Kuopio, Pohjois-Savon ympäristökeskus. 191 s. Alueelliset ympäristöjulkaisut 141. ISBN , ISSN Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi Oy Kiuruveden kaupunki. Koskenjoen ja Niemisjärven rantaosayleiskaava. Kuopio. 107 s. Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri Pohjois-Savon vesivarojen tulevaisuus - Vesien käytön, hoidon ja suojelun kehittämissuunnitelma. 130 s. Lehtomaa, L. & Karhunen, A Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Halikonjokilaakso. Turku. 32 s.lounais-suomen ympäristökeskuksen moniste 7. ISBN , ISSN Marttila, E Kiuruveden kartta-alueen kallioperä. Suomen geologinen kartta 1: Kallioperäkarttojen selitykset, lehti Espoo, Geologinen tutkimuslaitos. 48 s. Pohjois-Savon liitto Ylä-Savon seudun maakuntakaavaehdotus. Vahvistettu Pohjois-Savon ympäristökeskus Vesistöjen käyttökelpoisuus Kiuruvedellä Ympäristökeskuksen internetsivut osoitteessa 99Kiuru.htm. Ympäristöministeriö Arvokkaat maisema-alueet - Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Helsinki. 204 s. Mietintö 66/1992. ISBN , ISSN Ympäristöministeriö Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluopas. Helsinki. Heikkilä, M. (toim.). 60 s. Suomen ympäristö 591. ISBN , ISSN Ympäristöministeriö & Museovirasto Rakennettu kulttuuriympäristö - Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Helsinki. 278 s. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16. ISBN , ISSN Luonto- - ja maisemaselvitykset: Nuutinen, M Koskenjoen maisemanhoitosuunnitelma. Kajaani. 32 s. Oijala, H., Nuutinen, M Kiuruveden kulttuuriympäristö ja sen hoito. Kiuruvesi. Kiuruveden kaupunki, Tekninen palvelukeskus. 197 s. Pohjois-Savon seutukaavaliitto Pohjoissavolainen kylämaisema - Valtakunnallinen maisema-alueinventointi vuosina s. Turkulainen, S Koskenjoen ja Niemisjärven rantaosayleiskaavan luonto- ja maisemaselvitys. Turku. Maa ja Vesi Oy. 23 s. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 46 39

40 Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma - Kiuruvesi, Koskenjoki Tässä yleissuunnitelmaraportissa esitellään Kiuruveden Koskenjoen alueelta löytyneitä luonnon monimuotoisuuskohteita. Kohteista on laadittu yleiskuvaukset, joissa kuvataan alueen tärkeimmät piirteet ja mainitaan muun muassa alueella esiintyviä eliölajeja. Lisäksi kohteille on annettu hoito- ja kunnostussuositukset. Suunnitelma liittyy valtakunnalliseen Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelu -hankkeeseen.... POHJOIS-SAVON YMPÄRISTÖKESKUS PL KUOPIO

41

42

43