RAPORTTI 020/E-Suomi/ Au/MK/94 Ooulokumpu finnmines _ MALMINETSINTÄ M Kokkola Jakelu 1.9.1994 OMF/Reijo Anttonen OKME/Outokumpu, Vammala LM/Rovaniemi Hyv. KOONTI LOUNAIS-SUOMEN AU-AIHEISTA JA VIITTEISTÄ f)uto~: r;:'1, r='\'\" ",,-,..., M~rv;i;\=-. ~ 24 0 Avainsanat: Au, Lounais-Suomi.. "
_ MALMINETSINTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 1.9.1994 SISÄLLYSLUETTELO Tiivistelmä 1 1.1 1.2 1.3 1.4 1.5 2 2.1 2.1.1 2.1. 2 2.1. 3 2.1. 4 2.1. 5 2.1. 6 2.1. 7 2.1. 8 2.1. 9 2.1.10 2.1.11 2.1.12 2.2 2.2.1 2.2.2 2.2.3 2.2.4 2.2.5 2.2.6 2.2.7 2.2.8 2.3 2.3.1 2.3.2 2.3.3 2.3.4 2.3.5 3 3.1 3.2 3.3 Johdanto Tutkimuksen tavoite Alueen sijainti Aineisto Rautaruukin geokemian tiedosto Aiheiden luokittelu ja kartat Tutkimusalueet Tampereen liuskejakso Kutema Kuteman jakso Ylöjärvi, Järvenpää Haveri Suodenniemi, Isovesi Kullaa, Silmussuo Siikainen, Keskukylä Pirkkala Kaapelinkulma Kuhmajärvi Luhanka, Tammijärvi Korpilahti Hämeen liuskejakso Heinolan Palpaset Hämeenlinna Kalvola, Pirttikoski Kanajärvi Kotkajärvi Tammela, Liesjärvi Huittinen, Jokisivu Vammala Etelä-Suomen leptiittivyöhyke Iilijärvi Liipola Metsämonttu Ahdistonjärvi ja Pyhälammi Attu Yhteenveto Kullan esiintyminen tutkimusalueella Isäntäkivilajit Lounais-Suomen kultamalmipotentiaalista LIITTEET 1 2 3 4 Au-koonti Kirjallisuusviitteet Lista Etelä-Suomen Au-aiheista Karttaliitteet
Ooulokumpu finnmines _ RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 MALMIN ETSINTÄ M Kokkola 1.9.1994 2 KOONTI LOUNAIS-SUOMEN AU-AIHEISTA JA VIITTEISTÄ TIIVISTELMÄ Lounais-Suomen alueelta on olemassa yllättävän paljon Au-viitteitä sekä lohkareiden että paljastumahjavaintojen osalta. Ilmeisesti perinteiset näkemykset kullan sijoittumisesta Lappiin ja vallinneet geologiset näkemykset ovat olleet johtamassa siihen, ettei hyviäkään viitteitä ole seurattu useinkaan analysointia' pitemmälle. Kullan esiintymisen ja geologisten vyöhykkeiden perusteella tutkimuksen kohteena oleva alue on jaettu kolmeen osaan, joissa kaikissa vulkaaniset kivilajit ovat tyypillisiä: 1. Tampereen liuskevyöhyke, 2. Hämeen vulkaniittijakso ja 3. Etelä Suomen leptiittivyöhyke. Kussakin vyöhykkeessä olevia merkittäviä tutkimuskohteita on kuvattu käytettävissä olleiden tietojen valossa, jolloin OKME:n omat tutkimuskohteet ovat jossain määrin ylikorostuneet. Kaikki muutkin viitteet lähdetietoineen on luetteloitu suppeasti karttalehdittäin,~olloin alkuperäisaineistoon on tarvittaessa helppo palata. Tällaisia erilaisia havaintoja on alueelta kaikkiaan yli kolmesataa. Kulta liittyy usein vulkaanisten ja happamien syväkivien kontaktin läheisyyteen, mutta mineralisaatio voi yhtä hyvin sijaita kokonaan jomman kumman puolella. Kivilajia merkittävämpi näyttääkin olevan tektooninen kontrolli, joka viime kädessä määrää mineralisaation sijainnin. Eri asteinen hydroterminen toiminta liittyy osana kaikkiin tunnettuihin mineralisaatioihin. Yleisin seuralaisalkuaine on arseeni, joka esiintyy alueellisesti kaikissa kohteissa. Sen tietyn asteinen korrelaatio kullan kanssa on ilmeinen, detaljimittakaavassa se saattaa erota kullasta, mikä teollista tuotantoa ajatellen on merkittävä piirre. Myös telluuri on tärkeä seuralaisalkuaine, ja sitä voidaankin käyttää hyödyksi geokemiallisessa etsinnässä. Kultamalmipotentiaalia Etelä-Suomessa ilmi selvästi on. Mineralisaatioiden sulfidimalmeista poikkeava esiintymistapa, rako- tai ruhjevyöhykkeeseen liittyvä kapea budinoitunut jyrkkäkaateinen "piippu" tai "risukimppu" tekee etsintätyöstä kalliin mutta myös haasteellisen askareen.
_ MALMINmlNTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 1. 9.1994 3 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tavoite Nyt tehdyn aihekoonnin tavoitteena oli selvittää Etelä-Suomen alueella sijaitsevien kultaviitteiden määrää, sijaintia ja luonnetta sekä niiden perusteella arvioida alueen malmipotentiaalisuutta. 1.2 Alueen sijainti 1.3 Aineisto Käsiteltävä alue on rajattu pohjoisosistaan Tampereen liuske-jakson pohjoisreunan pohjoispuolelle. Itäosissa rajaus on tehty rapakiven länsireunasta pohjoiseen siten, että Heinolan ja Luhangan tunnetut Au-aiheet on otettu mukaan. Tämän alueen länsi- ja lounaispuoleinen osa on osittain geologisin, osittain maantieteeliisin perustein jaettu kolmeen lähes itä-länsisuuntaiseen vyöhykkeeseen, jotka ovat Tampereen liuskejakso, Hämeen vulkaniittijakso ja Lounais-Suomen leptiittijak- ( so. Tiedot Au-aiheista ja viitteistä on saatu GTK:n malmiaihe-ja lohkaretiedostosta, joista on haettu Au-pitoiset tai Au-kriittiset piirteet. Näiden tietojen keruun jälkeen on tutustuttu ja useimmissa tapauksissa kerätty kopiot kuhunkin tutkimusaiheeseen tai viitteeseen liittyvästä raportista. Tämän lisäksi on käytetty OKME:n omaa sekä kansannäyte- että LOH/PAL-tiedostoa sekä OKME:n omia tutkimusraportteja, Tapio Karppasen vuonna 1973 tekemää "Tampereen liuskejakson tunnetut malmiaiheet" koontia ja Aatto Ratian koontia karttalehdiltä 2113 ja 2114. Lisäksi on käytetty Turun yliopiston sinkkiprojektin raporttia ja pro gradu-tutkielmia. Varsin merkittävä apu on ollut Helsingin yliopiston Au-projektin kokoamista tiedoista, jotka on saatu käyttöön. Edellä mainituissa eri lähteissä on useissa tapauksissa käsitelty samaa tutkimuskohdetta tai lohkareviitettä. Kyseiseet tiedot eivät kuitenkaan läheskään aina ole olleet helposti yhdistettäviä. Varsinkin kun toisista puuttuvat näytenumerot tai analyysinumerot ja lähes kaikki muukin viitetieto, jolla kyseinen aihe pystyttäisiin yhdistämään varmuudella toisiin samaa aihetta käsitteleviin tietoihin. Vaikka tarkistukseen näiltä osin onkin käytetty suhteettoman runsaasti aikaa, on tässäkin kokoomatyössä valitettavasti
_ MALMINETSINTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 1. 9.1994 4 1.4 Rautaruukin geokemian tiedosto virheitä, jotka johtuvat juuri edellä mainituista seikoista. Lisäksi virheitä ovat aiheuttamassa yksinkertaisemmat seikat kuten väärä karttalehti ja väärät koordinaatit, joita viime mainittuja virheitä on eritoten OKME:n omassa aineistossa. Aineiston käsittelyyn ja virheiden minimoimiseen onkin kulunut suurin osa kokoomatyöhön käytetystä ajasta. Nyt koottu aineisto on pakostakin sisällöltään varsin ep~tasaista. Toisilta' alueilta, missä tutkimusaste on ollut korkeampi havaintoja ja Auanalyysejä on paljon. Toisilta alueilta taas Auanalyysit puuttuvat lähes täysin, vaikka kivilajimiljöö olisikin Au-kriittinen. Tällaisia kohteita ovat mm. kartta lehti 2113 ja toisaalta taas Leteensuon alue (karttalehdellä 2132 04), jonka laajojen muuttuneiden kivien joukosta ei tämän koonnin yhteydessä ole tullut esille yhtään ainutta Au-viitettä. Syynä on ilmeisesti se, että alueelta on etsitty pelkästään sulfidimalmeja eikä siinä yhteydessä kultaa ole analysoitu. Eräs aineiston epätasaisuutta korostava seikka on syntynyt tätä työtä tehtäessä. Kultapitoiseksi luokiteltujen näytteiden analyysitiedot saatiin vasta sen jälkeen kun osa koe lohkareaiheista oli jo merkitty tiedostoon. Näin ollen runsaasti kultaa sisältävien näytteiden ohella tiedostossa on hyvinkin heikkoja kultapitoisuuksia sisältäviä näytteitä. OKME:n kansannäytetiedostoissa olevista Au-Iohkareaiheista on tietoisesti jätetty pois alle 0.2 ppm:n lohkaretiedot. Varsinkin jos kivilajimäärittely ja lohkareen sijainti ei ole viitannut Au-kriittisyyteen. Nämäkin tiedot on kuitenkin helposti saatavissa käsille. Rautaruukin geokemian tiedosto muodostaa laajan tiettyihin alkuaineisiin tai niiden raskasmineraaleihin keskittyvän viitteistön. Tiedoston raskasmineraali- tai hivenmetallianomaliat ovat joko kohteellisten tai alueellisten tutkimusten tuottamia. Kohteellisten geokemiallisten tutkimusten lähtökohtana on yleensä ollut mineralisoitunut lohkare- tai kallioviite, useimmiten useista eri kansannäytteistä koostuva tihentymä. Tutkimusten lähtöviitteen analyysi edustaa pääsääntöisesti esitutkinnassa otettua laajemmasta kappaleesta sahattua näytettä, joten tulosta voidaan pitää melko luotettavana.
Ooulokumpu finnmines _ MALMINETSINTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ Au/MK/94 1. 9.1994 5 1.5 Aiheiden luokittelu ja kartat Rautaruukin kohteellisten raskasmineraali- tai hivenmetallianomalioiden käyttö kullan etsinnässä edellyttää lähtötiedon Au-pitoisuuksien esiinkaivamista, mikäli kyseinen alkuaine yleensä on analysoitu. Tyhjissäkään analyyseissä ei pidä unohtaa mahdollisuutta, että kulta esiintyy vyöhykkeellisesti mineralisaation eri osissa. Alueellisten tutkimusten tuottamissa anomalioissa olisi etsittävä sellaisia alkuaineseurueita, jotka suosivat kullan esiintymistä esim. W+As+Cu. Rautaruukin geokemian tiedosto on siksi laaja, että tällainen työ edellyttäisi paneutumista asiaan lähes omana projektinaan, koska tutkimuksia ei alunperin ole tehty kullanetsintämielessä vaan wolframin etsintää varten. Anomaliakartoille tulisi siirtää olemassa olevien tutkimuskohteiden lohkarehavainnot ja kairareikien sijainti. Tällainen käsittelymalli mahdollistaisi eri teitä kertyneen havaintomateriaalin kokonaisvaltaisen tarkastelun. Eräs tällainen mielenkiintoiseksi arveltu lohkareviitteistön, kallioperätietojen ja kairaustulosten sekä geokemiallisten tutkimustulosten koostealue on Kalvolan Kotkajärvi, jossa kuitenkin merkittävä malmilävistys toistaiseksi vielä puuttuu. Käsitellyt aiheet on luokiteltu lähinnä karttakuvan luomiseksi näytelajin ja aiheen tämänhetkisen "arvon" perusteella eri ryhmiin ja niiden sisäi- siin kolmeen luokkaan. Mineralisaatio (ORE) ryhmään on luettu paitsi todetut kultamalmit, myös aiheet, joita on kairattu, mutta mineralisaatio on havaittu pieneksi tai hajanaiseksi. Paljastumaryhmään sisältyvät kaikki muut kallioperän kultahavainnot. Lohkareryhmä käsittää vuorostaan irtokivistä tehdyt havainnot. Tähän ryhmään, joka lukumääräisesti on laajin joskin samalla "karsituin" sisältyy suurin osa kansannäytteistä. Moreeniryhmään kuuluvat sellaiset aiheet, joiden viitetiedot perustuvat yksinomaan kohteellisella moreenin geokemiallisella tutkimuksella saatuihin tietoihin. samoin pelkät raskasmineraali- (upa) havainnot, joita on vain muutamia, kuuluvat tähän ryhmään. Kukin ryhmä on jaettu kolmeen luokkaan subjektiivisen arvion perusteella. Siihen ovat vaikutta-
Ooulokumpu finnmines _ MALMIN ETSINTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 1. 9.1994 6 neet paitsi analyysitulokset myös kivilaji ja mineraaliparageneesi sekä aiheen geologinen sijainti. Koska viimemainittujen tietojen luotettavuusasteessa varsinkin kansannäytteiden osalta on paljon epäselvyyttä, on luokittelu myös sen mukainen. Kartalle kukin ryhmä on merkitty erilaisin symbolein ja luokat eri värein. Mineralisaatio on umpinainen oktaedri, paljastumahavainto avoin kolmio, lohk~re samoin avoin ympyrä ja moreenianomalia risti. Alhaisin arvoasteluokka on sininen, seuraava vihreä ja ylin punainen. 2 Tutkimusalueet 2.1 Tampereen liuskevyöhyke 2.1.1 Kutema Tampereen liuskevyöhykkeen tällä hetkellä merkittävin Au-aihe on Oriveden Kutemajärvi ympäristöineen. Kutemajärvellä kulta liittyy hydrotermisesti muuttuneeseen kiveen, jossa malmiot ovat pysty-asentoisia useamman sadan metrin syvyyteen ulottuvia piippumaisia muodostumia. Näitä tunnetaan alueella kolme pintaan puhjennutta ja yksi "sokea". Moreenin geokemiallisissa tutkimustuloksissa Kutema ympäristöineen muodostaa erittäin selvän ja voimakkaan Au-Te -anomalian, jonka painopiste sijoittuu tunnetuista malmipiipuista itä-koilliseen. Piirre voi olla todellinen ja kuvastaa kullan volyymin sijaintia paikallisessa kallioperässä. Mahdollista on myös se, että geokemiallisessa kuvassa on tiettyä vääristymää, mikä aiheutuu siitä, ettei tunnetun malmin päältä ole enää saatu edustavia näytteitä, koska irtomaat oli poistettu ja muutenkin maaperää geokemiallista tutkimusta tehtäessä möyritty siinä määrin, ettei malmin välittömässä läheisyydessä olevia pisteitä voi pitää täysin edustavina. Joka tapauksessa geokemiallisen anomalian painopisteen alueelta on jo tähän mennessä pystytty paikantamaan sekä Lohjan aikaisemmissa että OKME:n omissa kairauksissa Au-mineralisaatio, jonka paras lävistys on 5,3 ppm Au 13 metrin matkalla. Geokemiallinen kuva viittaa lisäksi siihen, että Kuteman tunnetun malmin itäpuolella olisi useammassakin kohdassa mahdollisuus ekonomiseen mineralisaatioon. Tutkimukset näiltä osin jatkuvat kaivospiirin sisällä.
Ooulokumpu finnmines _ MALMINmlNTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 1. 9.1994 7 2.1. 2 Kuteman jakso Kuteman kaivospiiristä itään seuraava Au-kriittinen aihe on Koukkujärvi ympäristöineen. Sieltä ei toistaiseksi ole onnistuttu paikantamaan lähellekään ekonomista mineralisaatiota, ainoastaan selvää mutta kapea-alaista Au-anomalisuutta. Tosin kohde ei ole kuulunut systemaattisen näytteenoton piiriin. 2.1.3 Ylöjärvi Järvenpää Jatkettaessa edelleen itäänpäin tullaan Teerijärven aluee~le, jota OKME:n toimesta on tutkittu kartoituksella, geofysiikalla ja kairauksellakin lähinnä Cu-Zn -aiheen tiimoilta. Näistä vanhoista kairarei'istä analysoitiin satunnaisesti Au, mutta ainakin niiltä osin tulokset jäivät laihoiksi. OKME:n vanhan tutkimusalueen itäpuolella on nykyinen Teerijärven tutkimuskohde. Siellä on vulkaanisia, osin voimakkaastikin muuttuneita kiviä, joista Pekka Pihlaja on todennut yhdestä näytteestä yli 34 g/t Au-pitoisuuden. Tämä näyte poikkeaa korkean sinkki- ja lyijypitoisuutensa ansiosta Kuteman mineralisaatiotyypistä täysin. Tutkimukset alueella ovat meneillään, "mutta niiden tuloksellisuudesta ei tässä vaiheessa ole vielä tietoja. Kuteman kaivospiirin länsipuolella liuskejakson Au-kriittiseksi oletettu osa jatkuu kapeana länteenpäin lähes Paarlahden pohjukkaan. Moreenitutkimuksella siitä on katettu osa ja tämän aineiston käsittelyssä J. Aarnisalo on pystynyt paikantamaan ja rajaamaan alueelta lähes 4 km pitkän kapean vyöhykkeen, joka näyttää Au-kriittiselle. Tämä alue on kuitenkin peitteistä ja sinne on kuluvana vuonna tarkoitus ulottaatiheämpi 50 metriä verkkoon suunniteltu moreenitutkimus. Seuraava merkittävämpi tunnettu Au-aihe on Näsijärven länsipuolella Ylöjärvellä. Ylöjärven Järvenpään kohdetta on tutkittu jo ennen talvisotaa, jolloin alueelta löydettiin kapea muuttuneiden vulkaanisten kivien muodostama Au-anomaalinen vyöhyke, jossa pisteelliset Au-pitoisuudet nousevat useampaan kymmeneen grammaan. Suoritetuissa kairauksissa, jotka toteutettiin kohtisuoraan liuskejaksoa vastaan, merkittävimmät pitoisuudet jäivät kuitenkin kahden gramman paikkeille ja huolimatta GTK:n silloisen suhteellisen suuren panostuksen ansiosta alueella mahdollisesti piileskelevä ekonominen malmi jäi löytymättä. Kohde on kuitenkin voimakkaasti Au-kriittinen. Sieltä on raskasmineraalitutkimuksissa löydetty kaikis-
Ooulokumpu finnmines _ MALMINETSINTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 1. 9.1994 8 ta tutkimusmontuista jopa parhaimmillaan useiden kymmenien hippujen pitoisuuksia. Tätä kohdetta samoin kuin lähes kaikkia vanhempia tutkimuskohteita on lähestytty sulfidimalmi-ideologiaa kairatengeofysikaalisia anomalioita. Nykyisen käsityksen mukaan kulta kuitenkin liittyy stratigrafiaa leikkaaviin ruhjeisiin tai rakovyöhykkeisiin. Näin ilmeisesti myös Ylöjärven Järvenpään kohteessa on laita sillä moreenigeokemiallisen tutkimuksen tuloksena saatu anomaliakuva on voimakkain r~nteessä ylempänä, alueella, minne kairaustutkimus ei ole yltänyt. Lisäksi anomaliakuva on sellainen, joka viittaa stratigrafiaa leikkaaviin suuntiin. Järvenpään kohteen lisäksi Ylöjärvellä on Paroisten vanha kaivos, jota ympäristöineen voidaan pitää voimakkaastikin Au-kriittisenä. 2.1. 4 Haveri Myös Haverin vanha kaivos ympäristöineen on potentiaalinen kultamalmikohde. Eri tutkijoiden Haverin kaivoksesta ja sen välittömästä ympäristöstätekemien arvoiden mukaan alueella on vielä louhimatonta malmia useita kymmeniä tuhansia tonneja joskaan keskipitoisuus ei näissä ole kovin korkea. Kultaa kontrolloivat piirteet ja rakenteet ovat Haverissakin vielä selvittämättä. Nykyinen ATK-pohjainen moniulotteinen tietojen käsittely saattaisi valaista Haverinkin kullan sijoittumista. Haverin ympäristö on jäänyt yllättävän vähäiselle tutkimukselle ja silloinkin kun sitä on tehty, kaira uksia on ohjanneet geofysiikan anomaliat. Lohja Oy:n keskenjääneessä tutkimuksessa saatiin mm. Ansonmäkeen voimakkaita Au-anomalioita, joita ei ole selvitetty. Jo parin neliökilometrin moreenitutkimus saattaisi tuoda oleellista lisäinformaatiota Haverin ympäristöön. 2.1. 5 Suodenniemi Isovesi Isoveden aihetutkimukset ovat pääasiallisesti kohdistuneet Isoveden eteläpuolella olevaan karsipaljastumassa todettuun Au-mineralisaatioon, jonka mahdollisia jatkeita on selvitelty geofysiikan mittauksin ja kairauksin. Kairaukset ovat täälläkin suunnattu vanhalla sulfidimalmiideologialla ja näin ollen mineralisaatio on todettu pieneksi. Jälkeenpäin suoritetuissa moreenitutkimuksissa on kyseisen kohteen luoteispuolelle saatu 300-400 metriä pitkä luoteisosastaan vieläkin avoin, voi-
_ MALMINmlNTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 1.9.1994 9 2.1.6 Kullaa Silmussuo makas Au-anomalia, jonka alueelta on raskasmineraalinäytteenotossa varsin merkittäviä AU-hippuhavaintoja. Tällä alueella on kuitenkin vain neljä paljastumaa, joista osa niistäkin rakkamaisia. Kivi on deformoitunutta agglomeraattia eikä näissä paljastumissa ole Au-pitoisuutta. Alueen ruhjeet ja voimakkaasti lohkareinen irtomaakerros ovat estäneet montutusten tekemisen voimakkaimmille anomalia-alueille. Kohde on kullanetsintämielessä kuitenkin erittäin kriittinen. Kullan ja arseenin anomalia-alueiden painopisteet ovat selvästi erillään. Ainoa järkevä jatkotutkimusmenetelmä kohteen selvittämiseksi onkin RC-poraus. Isovedeltä lounaaseen sijaitsee Kullaan Silmussuon Au-aihe. Kohteen historia on ajallisesti laaja ja tutkimuksellisesti melko sekava. Aihe sai alkunsa V. Pohjanlehdon vuonna 1954 löytämästä karsi-kvartsikivilohkareesta, jossa oli kultaa maksimissaan 16 g/t. Sen jälkeen alueella on tehty tutkimuksia useampaan eri otteeseen. Viimevaiheessa vuonna 1993 alueelta otettiin lohkarenäytesarja, joka analysoitiin, mutta melko heikoin tuloksin (9310370-10391). Lohkarehavaintojen perusteella alueella näyttäisi olevan useampia eri lohkareviuhkoja, mikä viittaa selvästi eri läheisiin. Samantapainen on myös moreenitutkimuksella saatu tulos. Alueella on useampia erillisiä anomaliamaksimeita. Kulta liittyy täälläkin mahdollisesti vulkaanista liuskejaksoa leikkaaviin rako- tai ruhjesuuntiin, mutta paljastumien vähyys on selvästi haitannut luotettavan kuvan saantia kallioperästä. 2.1.7 Siikainen Keskukylä Merkittävämpi ja vähemmälle tutkimukselle selvästi jäänyt aihe on Siikaisten Keskukylässä. Täältä tunnetaan lukuisia Au-pitoisia karsiutuneita kiillegneissilohkareita, joissa kultapitoisuus maksimissaan nousee jopa 18.6 ppm. Alueen kiillegneissijaksoissa on vulkaanisperäisiä karsiamfiboliittiraitaisia rautakiisuja sisältäviä kiviä. Keskukylän pohjoispuolella taas on happamia syväkiviä, jotka ovat voimakkaasti deformoituneita ja tektonisoituneita. Kohde edellyttäisi selvästi jatkotutkimuksia.
Ooulokumpu finnmines _ MALMINETSINTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ Au/MK/94 1.9.1994 10 2.1. 8 Pirkkala Pirkkalan alue Tampereen eteläpuolella on Suomen Au-kartalla voimakkaasti anomalinen. Anomaliaalue ulottuu Mouhijärveltä ja Nokialta Pirkkalan Tampereen kautta Valkeakoskelle. Tältä alueelta tunnetaan useita kultaviitteitä, joita GTK on pääasiallisesti tutkinut. Pirkkalassa GTK:lla on ollut neljäkin eri valtausta ja parasta aikaa on meneillään Pirkkalan länsiosissa olevat Au-tutkimukset. Kulta näyttää täällä liittyvän kvartsijuoniin, m~tta juoniverkosto' on toistaiseksi osoittautunut siksi harvaksi, ettei paikoin erittäin korkeastakin kultapitoisuudesta huolimatta toistaiseksi ole löydetty ekonomista Au-esiintymää. Koska kulta näyttää liittyvän juoniverkostoihin ja ruhjeisiin ei kultakriittisiä kiviä useinkaan tavata paljastumissa, vaan ne sijoittuvat peitteiselle alueelle painaumiin. Tämä ilmiselvästi hankaloittaa luotettavien havaintojen tekoa, jotka useassa tapauksessa edellyttävät kairausta tai vähintäinkin kaivamista. Huolimatta voimakkaista ja erittäinkin viitteellisinä pidettävistä geokemiallisista anomalioista tutkijoiden käsitys ekonomi sen malmin löytömahdollisuuksiin on väh'äinen. 2.1. 9 Valkeakoski, Kaapelinkulma Kaapelinkulman kultamineralisaatiot liittyvät tonaliittisessa ympäristössä löytyvien (kvartsidioriittisten kivien kapeisiin hiertovyöhykkeisiin ja niissä esiintyviin kvartsi- ja rakojuoniin. Eri asteista mineralisoitumista tunnetaan noin 900 m matkalla jokseenkin N-S-suunnssa. Gtk:n raportin (Petri Rosenberf) perusteella ekonoomiselta vaikuttava osa on noin 31 000 tonnia keskipitoisuuden ollessa 6.36 g/t Au. Mineralisaation tämä osa ei näyttäisi puhkeavan pintaan vaan on noin 20-40 m syvyydessä. Vaikka todettu mineralisaatio on pieni, se V01Sl parhaassa tapauksessa edustaa malmin "häntää" itse malmin ollessa vielä löytymättä. 2.1.10 Kuhmajärvi Liuskejakson itäosissa on lukuisia viitteellisinä pidettäviä Au-havaintoja. Moreenin raskasmineralifraktion geokemiallisen kartoituksen yhteydessä voimakkaimmin anomaaliseksi noussut alue oli Kuhmajärvellä. Kullan lisäksi mielenkiintoa kohteessa lisää raskasfraktion mineralikoostumus, sillä siinä oli keskimääräistä enemmän turmaliinia, rutiilia, arseenikiisua ja löllingiittiä. Hienofraktiossa on taas runsaasti kloriittia. Aihe voi
_ MALMINmlNTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ Au/MK/94 1. 9.1994 11 kuten useimmat Oriveden itäosan Eräjärven kohteet olla arseenikiisun saastuttama, mutta runsas turmaliinimäärä viittaa toisenlaiseenkin mahdollisuuteen. 2.1.11 Luhanka Tammijärvi Päijänteen itäpuolella Luhangan Tammijärvellä on vanha tutkimuskohde, jossa tutkimus on kuitenkin pääasiallisesti keskittynyt wolframiin kullan jäädessä taka-alalle, osittain jopa kokonaan selvittämättä. Tammijärven tutkimuksista P. Lindmarkin laatimassa raportissa kiinnitetäänkin huomiota juuri siihen, että kullan analysointi on jäänyt puutteelliseksi ja siinä osoitetaan selvät kohteet mahdollisille jatkotutkimuksille. Myös tällä alueella on ilmeistä, ettei kulta välttämättä noudata kallioperän stratigrafiaa, vaan konsentroitumat saattaisivat löytyä leikkaavista suunnista. 2.1.12 Korpilahti POhjoisempana nyt käsiteltävän alueen ulkopuolella Korpilahdella Oittilan ja Raidanlahden kylissä, (karttalehdellä 3211 04 D suurin piirtein pisteessä x= 6867.000 Y= 3437.000) sijaitsee Terra Mining Oy:n valtausalue (kaivosrekisterinumero 4655/1 nimeltään Vatsa), jossa valtauksen haltija on kairannut 6 reikää kultamineralisaatioon. Hiertyneessä graniitissa on todettu 1-10 g/t Au-pitoisuuksia. Keskimääräiset arvot lienevät 4-5 g/t Au. 2.2 Hämeen liuskejakso 2.2.1 Heinolan Palpaset Tähän alueeseen on luettu Heinolasta Hämeenlinnan Tammelan kautta länteen Jokioisille ja Ypäjälle sekä Huittisiin ulottuva vyöhyke. Tällä alueella näyttää kaikkiin toistaiseksi tutkittuihin Au-aiheisiin liittyvän myös arseeni. Sen korrelaatio kullan kanssa eri pitoisuustasoilla ei ole välttämättä samansuuntainen. Itäisin aihe on Heinolan maalaiskunnan Palpasilla, missä GTK on yrittänyt selvittää useiden eri Au-pitoisten lohkareiden lähtökohtaa. Ainoastaan Palpasten lohkareiden lähtökohta on onnistuttu selvittämään. Sen sijaan Nyynäistenlahden ja Urheiluopiston lohkareiden lähtökohta on toistaiseksi avoin. Kulta näyttää liittyvän epätasaisesti esiintyviin muutaman sentin paksuihin kvartsi-
_ MALMINmlNTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 1.9.1994 12 juonlln biotiittipitoisessa kvartsimaasälpägneississä, joka hy-vinkin voi olla vulkaanista alkuperää. Yhdestä tutkimusojasta otetun näytesarjan perusteella alhaisilla pitoisuuksilla kullalla ja arseenilla on selvä postiivinen korrelaatio. Sensijaan korkeammilla kultapitoisuuksilla tietojen puutteellisuuden takia ei korrelaatiota varmuudella voida osoittaa. 2.2.2 Hämeenlinna Hämeenlinnan ympäristö on kuulunut pääasiallisesti Rautaruukin wolframi-tutkimuksien piiriin. Kuten jo aiemmin on ilmennyt wolframitutkimusten yhteydessä ei läheskään kaikissa paikoissa ole analysoitu kultaa, vaikka kivet selvästi ovat Aukriittisiä. Näinollen kullan suhteen alueen arviointi jää varsin puutteelliseksi. 2.2.3 Kalvola, Pirttikoski Kalvolan Pirttikoskella on laaja K. J. Neuvosen jo 1947 kuvaava magneesium metasomatoosin läpikäynyt vyöhyke, jossa on lukuisia metasomaattisesti 'muuttuneita malmikvartsiittilohkareita ja diopsidikarsikiviä. Näistä saadut kulta-analyysit ovat kuitenkin valitettavan alhaisia, yleensä alle 1 ppm. Tässä yhteydessä on korostettava sitä, että analysointi on kohdistunut kiisupitoisiin kiviin eikä mahdollisesti kiisuköyhiin kultakriittisiin kiviin. 2.2.4 Kanajärvi Kalvolan Kanajärven rautamuodostuman suojapuolella tunnetaan useita Au-pitoisia lohkareita, joissa kultapitoisuus kohoaa jopa yli 30 gramman. Alueella on lukuisia kvartsiturmaliinibreksia lohkareita, joiden kultapitoisuus on varsin merkittävä. Systemaattinen kullan selvittely esimerkiksi moreenitutkimuksella kuitenkin puuttuu. 2.2.5 Kotkajärvi 2.2.6 Tammela, Liesjärvi Myös Kalvolan Kotkajärveä, missä on todettu stringer-tyyppinen mineralisaatio hydrotermisesti muuttuneessa ympäristössä. voidaan hyvällä syyllä pitää Au-potentiaalisena, vaikka tähän mennessä alueelta ei ole onnistuttu toteamaan merkittävämpiä yhtenäisiä Au-pitoisuuksia. Liesjärven Au-aihe sai alkunsa Vesa Oksan löytämistä Au-pitoisista granodioriittilohkareista, joista parhaimmissa oli kultaa yli 20 ppm.
_ MALMINmlNTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 1.9.1994 13 Maastotyöt käynnistyivät v. -88, jonka jälkeen alueella on tehty systemaattista lohkare-etsintää, kallioperäkartoitusta, geokemiallisia moreenitutkimuksia, geofysiikan mittauksia ja syväkairausta sekä normaalilla kairakoneella 16 reikää että poka-koneella 34 lyhyttä reikää yhteispituudeltaan 2283,45 m. Tutkitun alueen länsiosassa on laaja hapan syväkivimassiivi, jolle tyypillistä on maasälpäporfyyrisyys ja lännempänä breksiamaisten emäksisten kappaleiden yleisyys (Minling-tyyppi). Massiivin itä- ja pohjoispuolella on pyroklastisia vulkaanisia liuskeita, jotka koostumukseltaan ovat happamia tai intermediäärisiä. Etelämpänä syväkivimassiivi rajoittuu Saloistenjärven S-puolitse kulkevaan SWW - NEE-suuntaiseen ruhje- ja siirrosvyöhykkeeseen, jonka eteläpuolella on poimuttuneita emäksisiä vulkaniitteja ja tuffogeenisia liuskeita. Syväkivimassiivin itäkontaktin läheisyyteen liittyy monin paikoin arseeni- ja kuparikiisua sisältäviä hiertosaumoja sekä rakojuonia, joiden ympäristössä on kalimetasomatoosin aiheuttamaa muuttumista. Näissä tavataan paikoin varsin merkittääkin, mutta epäyhtenäistä Au-pitoisuutta. Myös turmaliinia esiintyy yleisesti, paikoin myös scheeliittiä. Kultaa on Liesjärvellä etsitty sulfidimalmi-analogialla. suurin osa kairarei'istä on kohdistettu geofysikaalisten sekä sähköisten että magneettisten anomalioiden maksimeihin. Kulta näyttää kuitenkin liittyvän hierto- ja ruhjevyöhykkeisiin ja todennäköisesti myös täällä mineralisoituneen kohdan jatkeita tulisi etsiä syvyyssuunnasta. Alueella on todettu muutamia erittäin viitteellisinä pidettäviä geokemiallisia moreenin anomalioita, joiden aiheuttajaa ei toistaiseksi ole onnistuttu selvittämään. 2.2.7 Huittinen Jokisivu Tutkimuskohde sai alkunsa Osmo Hytösen vuonna 1964 lähettämästä arseenikiisupitoisesta kansannäytteestä, jossa oli kultaa 305 g/t. Kuitenkin vasta vuonna 1985 aloitettiin kohteella tutkimukset, jotka ovat sittemmin käsittäneet geologista kartoitusta, erilaisia geofysiikan mittauksia, montutusta ja kallioiden paljastusta kaivinkoneella, pintanäytteenottoa geologikairaila, uranäytteenottoa räjäyttämällä ja sahaamalla sekä syväkairausta 57 reikää yhteispituudeltaan 2195,55 m.alueella on tehty myös geokemiallista moreenitutkimusta kahteen eri mittakaavaan.
Ooulokumpu finnmines _ MALMINmlNTÄ M Kokkola 1.9.1994 RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 14 Geologisesti aihe kuuluu vulkaniittijaksoon, joka koostuu pääosin intermediäärisistä ja happamista vulkaniiteista. Kulta liittyy täällä andesiittisessa, ilmeisesti subvulkaanisessa kivessä oleviin kvartsijuoniin. Isäntäkivi on sarvivälkevaltainen ja osittain porfyyrinen. Yksittäisten kvartsijuonien paksuus vaihtelee puolesta kolmeenkymmeneen senttimetriin. Juonet esiintyvät usein parvissa muodostaen parhaimmillaan lähes 4 metriä leveän kvartsijuonivyöhykkeen. Juonien yhteydessä_ tavataan usein karkearakeisia vaaleita pegmatiittijuonia, joissa kuitenkaan ei ole kultaa. Leikkaussuhteista päätellen osa Au-pitoisista kvartsijuonista on pegmatiitteja vanhempia, osa taas nuorempia. Kujankalliolla kvartsijuonivyöhyke näyttää muodostuvan matalan synformipoimun, jonka kaade on itäkoilliseen. Isäntäkivessä on myös samansuuntaista venymää. Aikaisemmin oletettiin Au-mineralisaation jatkuvan kvartsijuonivyöhykkeen suuntaisesta. Kairausta tihennettäessä mineralisaatio osoittautui kuitenkin sivusuunnassa epäyhtenäiseksi ja tulosten perusteella näyttääkin siltä, että m'ineralisaation jatkeita tulisi etsiä syvyyssuunnasta. Todennäköisesti kulta muodostaa alueella piippumaisia, suhteellisen jyrkkäkaateisia yksiköitä, jotka liittyvät kvartsijuoniin. Tällaisen näkemyksen esitti jo prof. Ian Plimer keväällä -91 paikalla käydessään. Kujankallion mineralisaatiosta on laadittu malmivarantoarvio sulfidimalmianalogialla. Edellä esitetyn peruste~lla sen antama tulos on kuitenkin kyseenalainen. Kulta esiintyy paikoin suhteellisen suurina natiiveina rakeina, joskus myös arseenikiisun yhteydessä ja joskus taas pieninä sulkeumina arseenikiisussa. Suurimmat kultarakeet ovat yli 500 micronia ja usein niitä ympäröi hienojakoinen kultapöly. Kullan ohella esiintyy aurostibiittiä ja arseenikiisun yhteydessä usein löllingiittiä. Paikoin kvartsijuonien ja kvartsiutuneen sivukiven yhteydessä on kohtalaisesti magneettikiisua. Kvartsissa tavataan myös markasiittia, kuparikiisua ja sinkkivälkettä. Mineralisaation kullan rikastettavuudesta on tehty myös diplomityö, jossa tarkasteltiin rikastusmahdollisuuksia vaahdotuksen ja ominaispainoerotuksen avulla. Ensimainitulla saatiin kullasta talteen 91 % ja jälkimmäisellä vain 40 %. Lisäksi runsas arseenikiisupitoisuus tekee rikasteen ongelmalliseksi. Koska kulta kuitenkin on varsin
_ MALMIN ETSINTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 1.9.1994 15 karkeaa ja esiintyy usein omina karkeaa, kannattaisi gravitatiivisen erottelun mahdollisuutta tutkia vielä lisää esimerkiksi diplomityössäkin ehdotetulla Knelson-tyyppisellä separaattorilla. 2.2.8 Vammala Vammalan alueelle muodostuu Suomen Au-moreenianomaliakartalle yllättävänkin voimakas Au-anomalia. viitteitä siitä on saatu pääasiassa kaivoksessa tehdyistä havainnoista sekä lukuisista lohkarelöydöissä~ joissa pitoisuudet vaihtelevat muutamasta ppm:stä yli 10 ppm:ään. Kulta näyttää lähes poikkeuksetta liittyvän arseenikiisupitoisiin vulkaniitti- tai kiillegneissilohkareisiin. 2.3 Etelä-Suomen leptiittivyöhyke Ehkä näitä mielenkiintoisempi kullanetsintämielessä saattaisi olla Suoniemen Vahalahdesta löydetty puolen kuution lohkare vuodelta 1961. Karreksi luokitellussa lohkareessa on scheliittiä paikoin runsaastikin sekä lisäksi jonkin verran arseenikiisua, kuparikiisua, magneettikiisua ja rikkikiisua. Lohkareen toinen pää on turmaliinipitoinen. Vuonna 1961 tehty lohkare-etsintä jäi pintapuoliseksi eikä asian tiimoilta liene sen jälkeen tehty mitään. Kultapitoisuus tosin puuttuu analyysi tiedoista, mutta aiheen sijainti Pirkkalan laajan Au-anomalian reunamilla yhdessä mineraaliparageneesin kanssa tekee siitä mielenkiintoisen. Tällä alueella, joka ulottuu Mäntsälästä Kiskon Aijalan Orijärven kautta Paraisille tunnetaan lukuisia viitteitä kullasta. Sillä olevat Aijalaorijärvi alueen kaivoksetkin ovat tuottaneet kultaa sulfidimineraalien ohessa. viitteitä kullasta on lukuisia, mutta osoitukset puhtaasta kultamalmista ovat vähäisempiä. 2.3.1 Iilijärvi Merkittävä AU-keskittymä sijoittuu Orijärven Iilijärven-Aijalan-Metsämontun alueelle. Siellä Iilijärven aihe on ilmeisesti Au-kriittisin. Alueelta on useampaan eri otteeseen vuosikymmenien kuluessa yritetty paikantaa jopa louhia kulta-kupari-sinkki malmia. Tämän hetken ekonomi sen näkemyksen mukaan Iilijärven mineralisaatio koostuu pienistä erillisistä epäekonomisista malmioista, joita on vaikea yhdistää. Kohdetta on kairattu huomattavankin paljon löytämättä lisää malmia.
_ MALMINETSINTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 1.9.1994 16 Ilmeisesti halvin ja muutenkin järkevin tutkimusmenetelmä alueella saattaisi olla suhteellisen tiheä moreenitutkimus 50 x 50 m ruudukkoon, joka alueen metsäisyyden huomioonottaen on mahdollista. Kairareikätietojen siirtäminen mikrolle PC XPLOR -käsittelyä varten voisi tuoda uuden näkemyksen mahdollisten mineralisaatioiden jatkumiselle. Tähän mennessä niitä on totuttuun tapaan etsitty horisontaalisesti. Mikäli Au-mineralisaatio poikkeaa oletetusta, ei jo olemassa olevia havaintoj~ välttämättä ole osattu yhdistää oikein, koska kulta alueella ei korreloi minkään muun mineraalin kanssa. (Iilijärven alueelta on u. Mäkelä laatinut 1983 kokoomaraportin. Tutkimukset Kiskon Iilijärven Cu-Zn-Pb-Ag-Au -aiheissa vuosina 1978-1979 030/2023/ UM/ 1983). 2. 3.2 Liipola 2.3.3 Metsämonttu Iilijärven länsipuolella Kiskon kirkonkylästä etelään tunnetaan Liipolan vanha kalkkikiviaihe. Sen kairaustutkimusten yhteydessä on todettu serisiittiytyneeksi kvartsimaasälpäliuskeeksi luokitellussa kivessä selvästi viitteellistä kultapit6isuutta maksimissaan yli 4 ppm. Au-mineralisaatio jatkuu alla olevissa rei'issä heikompana, mutta mikäli kyseessä tässäkin tapauksessa olisi putkimainen muodostuma sen jatkeet saattavat hyvinkin mennä kyseisestä profiilista "ulos". Vanhan Metsämontun kaivoksen louhitussa sulfidimalmissahan oli keskimäärin 1.4 ppm kultaa ja sen läheisyydessä on kuuluisa Aurums-Aijala monttu. 2.3.4 Ahdistonjärvi ja Pyhälammi Kiskon pohjois- ja luoteispuolella ovat Ahdistonjärven ja Pyhälammin tunnetut Au-aiheet, jotka tosin on katsottu pieniksi, mutta niiden tutkimustasoa voidaan pitää melko vaatimattomana. 2.3.5 Attu Lännempänä on lukuisia kultaviitteitä, joista ehkä Atun valmiit kairasydämet ansaitsisivat lisätarkastelun kullanetsintämielessä. sieltähän tunnetaan heikkoja kultapitoisuuksia, mutta mikäli Atun muodostumaan liittyisi ekonominen kultamineralisaatio se kaikella todennäköisyydellä sijaitsisi jonkin verran nyt tutkitun sulfidimineralisaation ulkopuolella.
Ooulokumpu finnmines _ MALMINmlNTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 1.9.1994 17 3 Yhteenveto 3.1 Kullan esiintyminen tutkimusalueella Kullan esiintymistä alueella laajemmin ovat selvitelleet mm. Pekka Nurmi et ale julkaisussaan ja Helsingin Yliopiston kultaprojekti sekä Kuteman osal ta Pentti Grönholm pro g.radu-tutkielmassaan. Kulta esiintyy usein pieninä omina rakeinaan tai sekarakeina kvartsin ja muiden seuralaismineraalien yhteydessä. Kutemassa kullan pääosa on alle 30 micronin rakeina joskin suurimmat ovat yli 200 micronia. Huittisten Jokiosivulla taas kulta on karkearakeista varsin merkittävän osan ollessa näkyvää, jopa millimetrin suuruusluokkaa. Tarkempia minerologisia havaintoja on olemassa vain muutamista eniten tutkituista kohteista, joten varmaa minerologista tilastollista tietoa ei vielä ole käytettävissä. Esiintymistiedot perustuvatki~ suurimmaksi osaksi analyysi tietoihin. Koska en~ten on analysoitu runsaasti kiisuja sisältäviä näytteitä, on tämä seikka omiaan vinouttamaan käsityksiä kullan esiintymisestä, samoin myös sen sijoittumisesta ja geometriasta mineralisaation sulfidimineraaleihin nähden. 3.2 Isäntäkivilajit Kullan esiintymistä ei kontrolloi käsiteitäväliä alueella mikään tietty kivilaji. Yleispiirteenä näyttää kuitenkin olevan, että kulta liittyy läheisesti vulkaanisiin kivilajivyöhykkeisiin ja niissäkin usein happaman syväkiven, granodioriitin tai graniitin kontaktin läheisyyteen siten että korkeimmat pitoisuudet monesti sijaitsevat juuri happaman syväkiven puolella. Toisaalta kulta voi sijaita emäksisen vulkaniitin sisälläkin, mutta tällöin esiintymistä kontrolloivat sekundääriset kvartsijuonet, jotka mitä ilmeisemmin ovat tunkeutuneet tektoonisiin paineminimeihin. Tektoniikalla onkin oleellinen merkitys kullan esiintymiselle sekä suuressa mittakaavassa että varsinkin detaljipiirteisssä. Suuren ruhjeen, murroslinjan tai kivilajikontaktin läheisyydessä olevat sulkaraot näyttävät olevan otollisia paikkoja. Tietyn asteinen hydroterminen toiminta muuttumisilmiöineen liittyy myös useimpiin esiintymiin. Kumpikaan yksinään ei kuitenkaan näyttäisi riittävän mineralisaation "isäksi". Kullalla ja arseenilla on aivan ilmeinen alueellinen kor-
Ooulokumpu finnmines _ MALMINETSINTÄ M Kokkola RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 1. 9.1994 18 relaatio, joskaan ei välttämättä paikallinen ts. itse kohteessa kulta ja arseenin korkeimmat pitoisuudet voivat sijoittua eri paikkoihin. Mahdollisen mineralisaation hyödyntämisen kannalta tämä tieto on merkittävä, joskin tutkimusten keskeneräisyys ja havaintojen vähyys eivät riitä sitä täysin todistamaan. Tosin on myös tutkimuskohteita, joissa kullan ja arseenin pitoisuudet korreloivat erittäin hyvin positiivisesti keskenään. Kultamineralisaatioihin liittyy usein myös korkeita telluuri-, antimoni- ja vismuttipitoisuuksia. Tutkimusalueella kuitenkin vain telluurilla näyttää useissa tapauksissa olevan positiivinen korrelaatio kullan kanssa. Koska esimerkiksi geokemiallisessa moreenitutkimuksessa telluurin anomaliakuva on selkeämpi kuin kullan, voidaan telluuria käyttää hyödyksi kultaa etsittäessä. Kuteman ympäristössä onkin sen avulla onnistuttu paikantamaan uusia lupaavia kohtia, joista tähän mennessä tutkittuihin näyttää liittyvän myös kultaa. Oman lukunsa muodostavat kokonaan wolframiaiheisiin liittyvät kivet. Vain harvoista on analysoitu kulta, vaikka miljöö selvästi mahdollistaisi ekonomisenkin kullan mukanaolon. Tämä koskee varsinkin Rautaruukin Etelä-Suomen laaja-alaisia ja mittaviakin wolframietsintätöitä, joiden tulokset OKME:lla kyllä on, mutta kultatiedot puuttuvat niistä useimmiten lähes kokonaan. 3.3 Lounais-Suomen kultamalmipotentiaalisuudesta KäsiteItävälIä alueella sijaitsee Haverin vanha kultakaivos ja Oriveden Kutemaan ollaan perustamassa kaivosta. Nyt tehdyn aihekoonnin yhteydessä on tavoitettu yli kolmesataa kultaviitettä, joista tosin osa liittyy selvästi samaan kohteeseen. Kultaa alueella kyllä on, mutta onko se "levällään" vai onko se mahdollisesti konsentroitunut joissakin toistaiseksi tuntemattomissa paikoin siinä määrin, että sieltä olisi löydettävissä uusia louhintakelpoisia yksikköitä ja jos on, miksi sitä ei tähän mennessä olisi löydetty? Tiedosta tai sen puutteesta, uskomuksista ja toiveista riippuen näihin kysymyksiin on useita vastauksia. Globaalisesti svekofennidit kuuluvat ikäryhmään, joista ei tunneta suuria kultavarantoja. Kuitenkin tämän ikäisiin muodostumiin tiedetään liittyvän kultaa ja edellä mainittujen Suomen kaivosten
RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 MALMINETSINTÄ M Kokkola 1.9.1994 Ooufokumpu finnmines _ 19 lisäksi Ruotsissa on Björkdalin ja Äkerbergin toimivat kultakaivokset. Geokemiallisella moreenikartalla (Atlas) kulta muodostaa voimakkaita ja selviä anomaliavyöhykkeitä Lounais-Suomessa. Näiden anomalioiden suunta ja kuvio leikkaavat luode-kaakko suuntaisina lähes itä-läntistä kivilajikulkua. Tosin anomalioiden suunta on sama kuin Ruotsin puolellakin. Ilmeisesti anomaliat liittyvätkin vanhoihin ruhje- tai murrosvyöhykkeisiin; Detaljimmissa moreenitutkimuksissa kullan anomaliakuva muuttuu edellä mainitusta, mutta luonteenomaista sille on yleensä, että kuvion suunta leikkaa kivilajivyöhykkeitä sitä selvemmin mitä pienimittakaavaisempaan tutkimukseen mennään. Huomionarvoinen on myös se seikka, ettei näissä tutkimustuloksissa yleensä voida osoittaa glasigeenista piirrettä vaan anomalia on "amebamainen" vaikka moreenin karkeafraktio on glasigeenisen kuljetuksen muokkaamaa. Geokemiallinen moreenitutkimus yhdessä riittävän suurella kairauskalustolla tai mieluummin RC-porauksella tehdyn näytteenoton kanssa näyttää olevan tuloksekkain etsintämenetelmä. Geofysikaalisia mittausmenetelmiä on perinteisesti käytetty samaan tapaan kuin sulfidimalmien etsinnässä, mikä ei ole oikea menettely. Mittaustuloksia tulee hyödyntää välillisesti, etenkin rakenteellisten piirteiden selvittelyssä ne ovat välttämättömiä. Lounais-Suomessa kultaa - sikäli kun sitä on analysoitu - on pääasiallisesti etsitty sulfidimalmien yhteydessä. Toiset havainnot viittaavat kuitenkin siihen, että kullan sijainti mineralisaatiossa poikkeaa sulfidimineralisaation vallitsevasta pääsuunnasta tai leikkaa sitä. Tällainen piirre on saattanut vaikuttaa oleellisestikin mahdollisen kultamineralisaation löytymättömyyteen. Kokonaan oma lukunsa on kultamineralisaatiolle usein tyypillinen "piippumainen" budinoitunut, jyrkkäkaateinen muoto, jonka poikkileikkaus on pieni. Jos kyseinen "piippu" koostuu vielä rakojuoniverkosta, on sen seuraaminen kairauksella todella vaikeaa. Muualla maailmassa tunnetaan kuitenkin lukuisia tämän tyyppisiä ekonomisia esiintymiä. Näin ollen etsintäfilosofiassakin perinteisestä sulfidimalmista poikkeavat piirteet tulisi hyväksyä ja hyödyntää tutkimusmenetelmiä valittaessa.
Ooulokumpu finnmines _ MALMINETSINTÄ M Kokkola 1.9.1994 RAPORTTI 020/E-Suomi/ AU/MK/94 20 Tektoniikalla on sekä suurissa puitteissa että yksityiskohdissa suuri merkitys mineralisaation synnylle, joskaan pelkät tektoniset liikunnot eivät riitä synnyttämään kultamalmia. Kiviä muuttanuthydroterminen toiminta on myös olennainen elementti. Riittävän suuren kultamalmin etsinnässä tulisikin etsiä sellaisia "raameja", joissa on muuttuneita kiviä ja mikäli alueella on moreenin geokemiallinen anomalia, sellaisia tektonisesti poimuttuneita tai ruhjeisia kohtia, mihin kultamineralisaatio mahtuisi piiloutumaan. Tällaisia ovat mm. Etelä-Suomen vulkaniittivyöhykkeiden sisäisten tai sivuamien granitoidien kontaktien läheiset alueet. Huolimatta tutkimusalueen suhteellisen hyvästä kallioperäkartoitustilanteesta, siellä on kuitenkin osia, joita kullanetsintämielessä ei tunneta läheskään riittävästi. Pystyasentoinen kultamalmi on maanpintaleikkauksessa varsin mitätön eikä muuttuneiden kivien ja tektoniikan viitteellisten merkkien tarvitse näkyä paljastumissa enää siellä missä niitä on. Paljastumaköyhät jokilaaksot ja laajat savikkoalueet saattavat hyvinkin peittää viitteet Au-kriittisestä kivilajiyksiköstä, jopa vyöhykkeestä, kuten Alastarolla ja Huittisten keskustassa, jolloin ainoaksi vihjeeksi jää mahdollinen harvapisteisen moreenigeokemian yksittäishavainto. saatujen kokemusten ja havaintojen perusteella on syytä uskoa, että kultamalmeja on löydettävissä Etelä-Suomesta tähän mennessä tunnettuja enemmän. Sattumalta niitä tuskin löydetään - kuten joitakin sulfidimalmeja - vaan vakuuttavan viitteen löytymisen jälkeen on tehtävä määrätietoista, vuosia kestävää tutkimusta. Löydetyn mineralisaation inventointi olisi kuitenkin syytä lopettaa siinä vaiheessa, jolloin mineralisaatiosta on saatavissa pienikin ekonominen "saalis" ja jatkaa sen tuoton sallimissa puitteissa mineralisaation jatkeiden etsintää. Tällä vanhalla koetulla menetelmällä saatetaan lopulta havaita löydetyn suurikin malmi.
_ MALMINETSINTÄ 1 ( 62 ) 1. 1034 PARAINEN, ATTU 1034 12 Sijainti: x = 6674.000, Y = 1573.000 Luokka 0/1 Atun Zn-malmissa on todettu 0.15 ppm keskimääräinen Au-pitoisuus ja 45 ppm Ag-pitoisuus. Au korreloi Ag ja Sb kanssa. Sinkkiprojektin raportti, Turun Yliopisto 1990 1041 HOUTSKARI KALVHOLMEN 1041 04 C Sijainti: x = 6681.860, Y = 1515.970 Luokka P/2 Rantakalliossa rinnakkaisia kalkki- ja karsikivikerroksia, joiden kulku lähes itä-läntinen. Ylempänä rinteessä esiintyy suuntautumattomia karsikivipahkuja ja dolomiittiosueita. Jälkimmäisiin liitty heikkoa Pbh-pirotetta ja lähes pistemäistä Wspirotetta. Alueella on runsas kalkinsuosijakasvillisuus. Au 4.81 ppm. Pb 0.7% Anal.no 8611131. viite: A. Ratian käyntiraportti ~.7.1986 ja Erik Fagerlundin kansannäyte. 1043 LIETO, VANHALINNA 1043 12 Sijainti: x = 6707.140, Y = 1576.740 Luokka P/1 Cuk, Cuh, Ws, Ask ja Au- mineralisaatio kinzigiittivyöhykkeen sisällä olevassa pystyasentoisessa sarvivälkegneissihorisontissa, jossa happamia ja karsimaisia osueita. Kyseessä on kallioaihe, jonka yläosa on louhittu sepeliksi, mutta syvyysjatkeiden osalta tutkimus on avoin. 1133 LAITILA 1133 03 Sijainti: x = 6760.840, Y = 1546.410 Luokka L/1 Cuk sarvivälkegabrolohkareessa. Au 1.0 ppm Cu 4 %, Ag 37 ppm, Zn 300ppm ja Ni 300 ppm. Anal.no 7074405 viite: OKME:n kansannäytetiedot Martti Mannervo.
Ooulokumpu finnmines _ MALMINmlNTÄ 2 1141 PORI 1141 12 Sijainti: x =6828.900, y = 1538.380 Luokka L/1 Fek ja Cuk gabrolohkareessa. Au 1.0 ppm Co 1500 ppm, Ni 1.9 % Cu 1.6 %, Zn 100 ppm, Pb 30 S O.O%(?), Ag 5 ppm.anal.no 61 3APL. viite: OKME:n kansannäytetiedot AAA/PL/B-61. 1143 SATAKUNNAN HIEKKAKIVEN AU-PITOISUUS. Atlas-kartalla on havaittu hiekkakiven NE-kontaktissa Au-anomalisia pisteitä. Sekä paljastuma että kaurausnäytteistä tehdyt analyysit osoittivat kuitenkin alle määritysrajan ( <10 ja < 100 ppb) olevia Aupitoisuuksia. Raportti: M19/1143/-87/1/32 (GTK)/H.Appelqvist 1987. NAKKILA 1143 05 C Sijainti: x = 6811.800, Y = 1556.820 Luokka P/1 Cuk kvartsijuonia sisältävässä kiillegneissipaljastumassa. Au 2.2 ppm, Ag 39 ppm ja Cu 2.74%. Anal. no 8612331 Viite: Y.Hirvosen käyntiraportti YH/1391/86. KULLAA 1143 06 Sijainti: x = 6822.100, Y = 1559.460 Luokka L/1 ASK-pitoinen kvdr-lohkare, jossa Au 2.0 ppm, Ag 4 ppm, S 5.75%, Co 5020 ppm, Zn 9 ppm, Ni 89 ppm, Cu 1160 ppm.(anal.no 73-847). viite: OKME:n kansannäytetiedot, V.Pohjanlehdon näyte vuodelta -73 KULLAA 1143 06C Sijainti: x = 6822.420, Y = 1559.890 Luokka L/1 Cuk ja Ask sarvivälkekivi-lohkareessa. Au 7.53 ppm, Ag 18 ppm, S 5.16%, Pb 15 pprn, Co 317 pprn, Zn 129 pprn, Ni 86 pprn ja Cu 1.4%. Anal.no 8310148 vii te: OKMEn kansannäytetiedot. KULLAA, PALUSJÄRVI 1143 06C Sijainti: x = 6822.580, Y = 1559.860 Luokka L/1 Ask ja CUk-pirotetta kvartsiutuneissa gneissigraniittilohkareissa Palusjärven E-puolitse Järventaustaan johtavan tien varrella. Au 1.2 pprn. P.Larnrnin kansannäyte vuodelta -65. Viite: T.Karppanen 1973 (1143/1)
_ MALMINETSINTÄ 3 KULLAA, MÄNTYNIEMI 1143 09C Sijainti: x = 6822.630, Y = 1572.280 Luokka L/2 ASk-juonia karsi-kvartsiittilohkareissa n. 1.5 km Silmussuon metsäsaarekkeesta SW. Au-pitoisuus karressa 21.6 ppm ja kvartsiitissa 3.9 ppm. viite: T.Karppanen 1973 (1143/6) sekä IEH havainnot. KULLAA, HERMO 1143 09C Sijainti: x = 6821.800, Y = 1568.940 Luokka P/2 Sk, Fem, Ask ja Fek-pirotetta kalliossa n. 3 km Mäntyniemestä WSW. Kivilajeina on amfiboli- ja kiillegneissiä sekä kvartsijuonia. Au-pitoisuus 6.4 ppm. Kohteesta on tehty detaljikartta ja ammuttu ura kvartsikiveen, jossa Fek-pr, Au alle 0.1 ppm. sivukivi on karsiviirukkeinen, jota kannattaisi tutkia tarkemmin. Näyte 9212723/AOR. viite: T.Karppanen 1973 (1143/7) KULLAA, JOUTSIJÄRVI 1 1143 09C Sijainti: x = 6821,510, Y = 1566.720 Luokka L/1 Cuk, Ask ja Ws-Iäiskiä gneissigraniittilohkareessa, jossa Au 0.5 ppm. Lohkare on suuri ja voi olla tien alta louhitusta kalliosta. (Ns. 31 km : lohkare). viite: T.Karppanen 1973 (1143/8) KULLAA, JOUTSIJÄRVI II 1143 09C Sijainti: x = 6821.600, Y = 1566.650 Luokka P/1 Ask-pesäkkeitä amfiboli-kiillegneissi kalliossa vanhan Pori Tampere maantien N-puolella 31 km-iohkareen kohdalla. Au 4.1 ppm. viite: T.Karppanen 1973 (1143/9) KULLAA 1143 11 Sijainti: x = 6819.600, Y = 1573.500 Luokka L/2 Ask, Fek, Cuk ja Moh läpi kiven pirotteinen karsilohkare. Köyhä Aumalmi. GTK:n kansannäyte K 7470, Anal. RA 4724/84 Raportti: MI3/1143/84/1 LAVIA, MUURAINNEVA 1143 12 A Sijainti: x = 6823.040, Y = 1575.320 ASk-pitoinen juoni gneissilohkareessa, 4.9%,Pb 20 ppm, CO 404 ppm, Zn 17 ppm, (Anal.no.7300184) Luokka L/2 Au 21.0 ppm, Ag 1.0 ppm, S Ni 65 ppm, Cu 63 ppm.
_ MALMINmlNTÄ 4 A.Kampin lähettämä kansannäyte vuodelta -73 vii te: OKMEn kansannäytetiedot. (OKME) LAVIA, MUURAINNEVA 1143 12A Sijainti: x = 6823.050, Y = 1575.350 Luokka L/2 Ask, Ws ja Fek-pirotetta karsilohkareessa Muurainnevan SE-laidalla moreeniharjanteen rinteessä. Au 16 ppm. viite: T.Karppanen 1973 (1143/4) KULLAA, SILMUSSUO 1143 12 A sijainti: x = 6823.520, Y = 1575.350 Luokka P/2 Ask, Fek ja Cuk raitamaisesti sarvivälke- ja kiillegneississä sekä lohkareissa että kalliossa pitäjänrajan SW-puolella metsäsaarekkeessa. Au-pitoisuuksia lohkare- näytteissä 15.4 ja 6.4 ppm, paljastumassa 0.9 ppm ja kairasydämmessä 1.4 ppmjo.69 m ja 3.2 ppm/1.20 m. vii te: T.Karppanen 1973 (1143/5) KULLAA, SILMUSSUO 1143 12 A Sijainti: x = 6823.000, Y = 1573.000 Luokka L/2 Silmussuon - Muurainnevan alueella Kullaan -Lavian rajalla pääosin Kullaan puolella-tunnetaan vanha Au-aihe, joka perustuu V.Pohjanlehdon vuonna 1954 löytämään karsi-kvartsiittilohkareeseen. Eri analyysien mukaan siinä oli 11.1 ja 16.0 ppm Au. Muurainnevan ympäristössä suoritetussa lohkaretutkimuksessa tavattiin kolmea erilaista Au-tyyppiä: 1. karsimainen, suuntautunut kivi, jossa korkea Au-pitoisuus. 2. karkea kvartsikivi, jossa Fek ja Grf, Au 0.2-1 ppm. 3. gneissimäinen granaattipitoinen sarvivälke-biotiitti-liuske, jossa Ask-juonia. Jalander suoritti Muurainnevan alueella sähköisiä ja magneettisia mittauksia 1954. Martti Salmen turvetutkimuskokeilu. Tammikuussa -55 aloitettiin kairaus magneettisten ja sähköisten anomalioiden selvittämiseksi Muurainnevalla. Yhteensä kairattiin 8 reikää. Anomalioiden aiheuttajaksi todettiin Fek ja Grf-pitoinen kiillegneissi, jossa ei ollut jälkeäkään kullasta. Kesällä-55 lohkare-etsintää ja myös muita e.m. askareita jatkettiin laajentaen aluetta länteen päin Silmussuolle. Työn tuloksena löytyi useita uusia saman tyyppisisä lohkareita kuin alkuperäinenkin. (Au 6.4 ja 15.4 ppm). Silmussuon eteläisimmästä paljastumasta todettiin karsiraitainen amfiboliitti, jossa Au 0.9 ppm. Hermon alueella havaittiin amfiboliitin ja kvartsiitin kontaktissa Sk ja Fek-
Ooulokumpu finnmines _ MALMINmlNTÄ 5 pirotetta, jossa Au 6.4 ja 3 ppm. Samana kesänä Mauno Rimpelä löysi omalta maaltaan grafiittipitoisia karsilohkareita, jossa Au 12.2 ppm max. Alueella tavataan myös hopeapitoinen tyyppi, Ag 101 ppm ja Au 4.30 ppm. Kesällä -56 töitä jatkettiin. Hermon alueen uranäytteistä saatiin huonoja tuloksia (Au alle 0.1 ppm). Silmusuon alueella parhaat tulokset kairareiistä saatiin Ss-1:sta syvyydellä 128.41-129.60m 3.2 ppm Au ja 127.72-128.41m 1.4 ppm Au. Lohkarehavainnot osoittivat Au-kriittisen vyöhykkeen jatkuvan pitkälle länteen. Aiheen pariin palattiin lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin. 1984-5 alueelle tehtiin valtausvaraus, lohkare-etsintää ja raskasmineraalitutkimuksia. Lisäksi alueella kokeiltiin vesinäytteenottoa analysointimenetelmänä voltammetri. viimemainitun tuloksena alueelle saatiin poikkeuksellisen korkea Au-anomalia ( max yli ~50 ppb Au luonnonvesinäytteessä). Raskamineraalitutkimusten tulos sen sijaan oli heikompi, joskin AU-hippuja tavattiin hajanaisesti.(esko Nylander: kenttätyöraportti 26.9.1985) Loppukesällä -92 alueella toteutettiin jo aiemmin ehdotettu moreenitutkimus 250 m pistetiheydellä. Työtä laajennettiin seuraavana vuonna. Sen tuloksena saatiin liuskejakson suuntainen Au-anomaalinen vyöhyke, jonka E-osassa Silmussuon ja Muurainnevan alueella on useampia lukuarvoltaan heikohkoja anomalioita. (Raportit 062/1143 12 A/MK/1993 ja 062/1143 09 ja 12/MK/1993). Saman aikaisesti A.Ratia revidoi vanhoja~ohkareita, joiden uusintaanalyyseissä Au-pitoisuudet eivät sanottavasti kohonneet. Sen sijaan As ja Au:n korrelaatio näytti odotettua selvemmälle. Tulosten johdosta tutkimukset keskeytyivät tällä erää. 1144 SIIKAINEN, KESKUKYLÄ 1144 03 Sijainti: x = 6859.640, Y = 1545.730 Luokka L/2 Alueelta on löydetty Au-pitoisia karsi-kiillegneissilohkareita, joissa Au 8-18.6 ppm. Keskukylän pohjoispuoleta on tavattu myös Mopitoisia amfiboliittilohkareita (Mo 0.1-0.2%). Alueen kiillegneissijaksoissa on vaihtelevasti vulkaanisperäisiä karsi- ja amfiboliittiraitaisia kiviä, joihin usein liittyy rautakiisuja. Keskukylän pohjoispuolella on happamia syväkiviä ja juonikiviä. Kivet ovat voimakkaasti deformoituneita ja tektonisoituneita. Vehkajärvestä n. 1 km SW-suuntaan Sulkavan talon ympäristöstä on todettu lukuisia osittain karsiutuneita kiillegneissilohkareita, joissa oli useita ppm Au, parhaimmillaan 18.6 ppm. Karsikiven As pitoisuus 30%, Au 0.6-18.6 ppm ja Ag 198 ppm. Raportti: Siikainen, Hirvijärvi 1956/KV I.Hagan muistiinpanoja 1984