POHJANPIIRIP OHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI Asiakaslähtöisyydessä punnitaan asenne ja organisaation joustavuus s. 6 Uusi asiakaspalautejärjestelmä käyttöön alkusyksystä s. 10 42015 Nyt kun kesä mennyt on s. 18
Kastellin Apteekki Fysiopalvelu Knuuttila & Sarias toteuttaa fysioterapiaa ja kuntoutusta kokonaisvaltaisesti ja laaja-alaisesti. Päätavoitteeseemme kuuluu palvella asiakkaitamme laadukkaalla ja luotettavalla toiminnalla. Tutustu uusiin verkkosivuihimme www.fysiopalvelu.com Kiviharjunlenkki 7, 90220 OULU etunimi.sukunimi@fysiopalvelu.com Soita apua meiltä 08 5546 252 Kastellin Apteekki UUSI SIJAINTI! Apteekki lähelläsi Kastellin apteekki sijaitsee kätevästi OYS:a vastapäätä Katrillin talossa. Kattavat aukioloajat Palvelemme nyt myös iltaisin ja viikon loppuisin. Meille on helppo tulla Poikkea meille OYS:n valoristeyksestä. Apteekkimme edessä on runsaasti ilmaista parkkitilaa. Myös liikunta - esteisillä on vaivaton pääsy apteekkiin. www.kastellinapteekki.fi kki i www.kastellinapteekki.fi k l li i kk i fii Oulun 11. Kastellin Apteekki Kumpulantie 1 90230 OULU 040 353 0033 (08) 330 033 PALVELEMME: Ma-La 8-21 Su 10-18 kastellin.apteekki@apteekit.net /rantasipi.fi Tervetuloa asumaan Oulun Medikiinteistöt Oy:n vuokra-asuntoihin! VIIHTYISÄSTI MERIMAISEMISSA RANTASIPI Tropiclandia Vaasan Vaskiluodon merimaisemissa tarjoaa upeat puitteet niin vapaa-ajan viettoon kuin onnistuneen kokouksen järjestämiseen. Meillä nautit mukavista unista, Ravintola Waskian herkuista ja antaudut tanssin pyörteisiin ravintolan tanssi-illoissa! Lemmenpolku 3, 65170 Vaasa 06 283 8000 rantasipi.fi www.medikiinteistot.fi Oulun Medikiinteistöt Oy Sairaalanrinne 4 G A 1 90220 OULU info@medikiinteistot.fi TOIMISTOMME PALVELEE: MA PE klo 8.00 12.00, 14.00 15.45 2 POHJANPIIRI 4/2015
Pirjo Kejonen hallintoylihoitaja pääkirjoitus Asiakaslähtöisyys keskeisenä tavoitteena kuva Tiina Mäki Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin strategiassa todetaan, että suunnittelemme sairaanhoitopiirissä toimintamme niin, että potilaat, sairaalan asiakkaat voivat itse osallistua voimavarojensa mukaan hoitonsa suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan sekä vaikuttaa hoitopaikan, ajankohdan ja hoitavan lääkärin valintaan. Tavoitteenamme on toteuttaa tarpeelliseksi arvioitu hoito yhteisymmärryksessä potilaan kanssa: sovitulla tavalla ja hänen eettisiä arvojaan ja kulttuuritaustaansa kunnioittaen. Toimintamme ja hoitopäätöstemme perusarvoina ovat oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus. Puhumme usein asiakaslähtöisestä toiminnasta, mutta kuinka hyvin käytännössä toteutamme mm. mainittuja strategian linjauksia ja mitä voimme tehdä käytännössä asiakaslähtöisen ajattelun ja toiminnan kehittämiseksi tulevaisuudessa? On hyvin tavallista, että me ammattilaiset määrittelemme keskenämme asiakkaittemme tarpeita. Todellisessa asiakaslähtöisessä toiminnassa otamme asiakkaat luontevasti mukaan mm. toiminnan ja prosessien suunnitteluun heti alusta lähtien. Tähän on nyt mahdollisuus sairaalan toimintaa uudistettaessa ja mm. Tulevaisuuden sairaala OYS 2030 uusia asiakaslähtöisiä toimintamalleja rakennettaessa. Kannustan kaikissa yksiköissä henkilöstöä käymään keskustelua siitä, miten hyödynnämme asiakkaiden näkemyksiä ja kokemuksia nykyistä paremmin. Asiakaslähtöinen toiminta edellyttää asiakkaan kuuntelua, välittämistä ja kunnioitusta. Hoitotyössä asiakkaan kohtaaminen on arkipäivää ja useimmat asiakkaiden positiiviset ja negatiiviset palautteet liittyvät juuri kohtaamiseen tai kohteluun. Asiakkaiden kanssa tulee käydä vuoropuhelua siitä, miten heidän tarpeensa voidaan tyydyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Lähtökohtana on, että asiakaspalvelu on ammattitaitoista ja joustavaa. Hoidon tulee perustua parhaaseen saatavissa olevan tietoon. Asiakkaita tulee ymmärtää ja tukea sairauden eri vaiheissa. Asiakaslähtöisessä toiminnassa toimintaprosessin sujuvuus on tärkeää. Yhdessä muiden sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden kanssa meidän on sovittava, mistä hoitoprosessien osasta kukin toimija tulevaisuudessa vastaa. Myös eri ammattiryhmien väliseen työnjakoon tulee edelleen panostaa. Kaikenlaisia päällekkäisyyksiä tulee karsia ja asiakkaiden tarpeetonta ohjaamista yksiköstä toiseen tai ammattilaiselta toiselle vähentää. Asiakkaiden osallistumista omaan hoitoprosessiinsa tulee lisätä. Tämä edellyttää mm. sähköisten palvelujen laajempaa käyttöottoa; sähköinen ajanvaraus ja asiakasneuvonta, monimuotoiset potilasohjausmallit ja modernit vastaajapalvelut ovat jo tätä päivää terveydenhuollossa. Terveysteknologian ja mm. mobiilipalvelujen käyttöä voidaan lisätä, sillä myös asiakaskuntamme muuttuu ja vaatimukset näiltä osin kasvavat. Asiakaslähtöinen toiminta ottaa huomioon eri-ikäisten ja erilaisten asiakkaiden tarpeita ja tämä asettaa myös meille haasteita. Haasteet on tarkoitettu ratkaistavaksi ja uskon, että meillä on tarvittaviin ratkaisuihin kaikki eväät olemassa. Syksy on pikku hiljaa tulossa. Onneksi saimme vielä nauttia upean elokuun lämmöstä ja auringon säteistä! Hyvää syksyä kaikille! n Pirjo Kejonen POHJANPIIRI 4/2015 3
sisältö Pohjanpiiri numero 4 / syyskuu 2015 3 Pääkirjoitus: Asiakaslähtöisyys keskeisenä tavoitteena 5 Työ ja tekijä: Kuntoutusohjaajan työ on liikkuvaa 6 Asiakaslähtöisyydessä punnitaan asenne ja organisaation joustavuus 10 Uusi asiakaspalautejärjestelmä käyttöön alkusyksystä 11 Monetra lunastaa lupauksiaan 12 Tupakoimattomana leikkaukseen malli pilotointivaiheessa 13 Hänniltä koko maan tietoisuuteen 14 Harjoitus tartuntavaarallisen potilaan hoitopolusta OYS:ssa 16 Hoitajien osaaminen teki vaikutuksen 18 Nyt kun kesä mennyt on siihen voi siihen palata muistoissa 20 Sairaalamikrobiologille mikroskoopin tiirailu on kiehtovaa 21 Ervan kuulumisia: Terveydenhuollon palvelut saatavilla 22 Syöpä nujerretaan hoitokombinaatioilla 25 Alueellinen koulutuspäivä: Seksuaalisuus elämänkaaressa 26 Minun vaparini 27 Voitto kotiin 28 Ramppa kalakattaa: Vielä koiruuksia 29 This is the Voice of OYS 30 Kiitokset 31 Hoitoketjut: Keuhkoahtaumataudin uudistettu hoitoketju 32 Henkilöstöedustajan mietteitä: Säästeliäästi syksyyn 32 Uusi työkalu syöpälääkkeiden kehitykseen 33 HALO-neuvottelukunta: Rutiininomaisesta recurrens-hermon monitoroinnista ei ole hyötyä 33 Kunnat onnistuivat hillitsemään terveydenhuollon kustannuksia 34 jos minulta kysytään, niin...ajatuksia tarkastuslautakunnan näkökulmasta 35 Lapset puheeksi toimintamallilla saatu erinomaisia tuloksia POHJANPIIRI 40. vuosikerta Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa http://www.ppshp.fi JULKAISIJA Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä 08 315 2011 PÄÄTOIMITTAJA Pasi Parkkila, kehitysjohtaja PPSHP pasi.parkkila@ppshp.fi 08 315 4173 TOIMITUS Viestintätoimisto Verbi Oy Liisa Ahlstén liisa.ahlsten@verbi.fi 0400 582 588 Martti Ahlstén martti.ahlsten@verbi.fi 0500 582 588 Jaakko Ahlstén jaakko.ahlsten@verbi.fi 045 679 3427 VALOKUVAAJAT Pirjo Pyhäluoto, PPSHP pirjo.pyhaluoto@ppshp.fi 08 315 3545 Sylvi Savolainen, PPSHP sylvi.savolainen@ppshp.fi 08 315 3545 Tiina Mäki, PPSHP tiina.maki@ppshp.fi 08 315 3546 Pekka Huovinen, PPSHP pekka.huovinen@ppshp.fi 0400 305 613 Jukka Veijola, PPSHP jukka.veijola@ppshp.fi 040 8474 263 SIVUNVALMISTUS Marika Määttä, Erweko (taitto) Ari Honkonen, Erweko (kuvat) TOIMITUSNEUVOSTO Pj. Hannu Leskinen Kauko Halmetoja Juha Jääskeläinen Pirjo Kejonen Juha Korpelainen Aino-Liisa Oukka Pasi Parkkila Jarkko Raatikainen Tuula Virsiheimo Heikki Wiik TOIMITUKSEN OSOITE Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kajaanintie 50 PL 10, 90029 OYS OSOITTEEN MUUTOKSET paivi.hietapelto@ppshp.fi 08 315 4698 18 ILMOITUKSET Olavi Määttä maattaolavi@gmail.com 0400 881 717 POHJANPIIRI ILMESTYY V. 2015 Nro 5 30.10. Nro 6 11.12. PAINOPAIKKA Erweko Oy 14 KANNEN KUVA Tiina Mäki
TEKSTI Liisa Ahlstén KUVAT Sylvi Savolainen työ ja tekijä Kuntoutusohjaajan työ on liikkuvaa Aikuisten kuulovammaisten kuntoutusohjaajat työskentelevät OYS:ssa kuulokeskuksessa. Pirjo Tenno on yksi kolmesta. Työ on asiakkaiden arjessa selviytymisen tukemista. Kuulovammaisten aikuisten kanssa työskentelevä kuntoutusohjaaja Pirjo Tenno on peruskoulutukseltaan sosiaalikasvattaja, mutta on opiskellut lisäksi myös mm. kuntoutusta ja mielenterveystyötä. Kuntoutusohjaus on lakisääteistä. Työ on liikkuvaa, työkenttänä on koko sairaanhoitopiiri. Kuntoutusohjaajan työn tarkoitus on tavata kuulovammaisia heidän arkisessa ympäristössään, työpaikalla tai kotona. Koti- ja työpaikkakäyntejä on näin ollen runsaasti. Kuulovammaisille tarkoitettujen apuvälineiden arsenaali on monipuolinen. Jotta apuvälineistä saatu hyöty olisi maksimaalinen, pitää laitetta osata käyttää ja sen pitää olla käyttökunnossa. Kuntoutusohjaus ei kuitenkaan ole pelkästään apuvälinekuntoutusta vaan suurelta osin potilaan ja omaisten motivointia ja arjessa selviytymisen tukemista kaikilla elämän alueilla. Kuulovamma altistaa syrjäytymiselle, jota kuntoutusohjaaja omalta osaltaan yrittää ehkäistä. Esimerkiksi television kuunteluun on tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja, ja koska televisioita on monenlaisia, johtojen kiinnittäminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. Kotikäytössä induktiosilmukan ideana on saada ääni maailma selkiytettyä. Ja näin television ääni voidaan pitää niin pienenä, ettei se häiritse esimerkiksi naapureita. Apuvälineitä monelta eri luukulta Kuulovammaisten kuntoutusohjaajilla ei OYS:ssa ole varsinaisesti vastaanottoa lukuun ottamatta audionomin kanssa pidettävää FM-laitejärjestelmän yhteistyösovitusta. FM-laitejärjestelmä on nykyään pieni, siihen kuuluu lähetin ja vastaanotin, jota asiakas voi käyttää haluamallaan tavalla. Kuntoutusohjaaja tekee Kelalle suosituksen laitteen hankinnasta ja asiakas itse tekee sinne hakemuksen hänelle parahiten sopivasta laitteesta. Kuulovammaisten kuntoutusohjaajalla on monentyyppisiä yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi näkökeskuksen kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä, jos asiakkaalla on sekä kuulo- että näkö vamma. Työterveyshuolto tai työvoimatoimisto saattaa myös kutsua kuntoutusohjaajan palaveriin keskustelemaan siitä, miten asiakaan asioita voidaan parhaiten edistää. Kuntoutusohjaajan työsarkaan kuuluvat myös hakemukset vammaispalvelulain mukaisten hälytyslaitteiden hankkimiseksi asiakkaille. Tällaisia ovat esimerkiksi vilkkuvalolla tai täristimellä varustetut ovikellot ja palohälyttimet. Pienoisapuvälineitä kuten aiemmin mainittuja televisionkuuntelun apuvälineitä voidaan luovuttaa asiakkaalle suoraan OYS:sta Jokainen asiakastapaaminen, vaikka entisenkin asiakkaan kanssa, on Pirjo Tennon mukaan ainutkertainen. Mihinkään tapaamisen ei voi mennä etukäteen valmistautumatta, vaikka usein ne eivät kuitenkaan tapahdu kaavailemallani tavalla. Pirjo Tenno on koko työuransa työskennellyt kuulovammaisten kanssa. Viittomakielentaito saattoi olla se ratkaiseva tekijä, jonka vuoksi hänet OYS:iin kuntoutusohjaajaksi aikoinaan valittiin. Viittomakielisten osuus väestöstä pienenee koko ajan samoin kuin, kiitos lääketieteen kehityksen, myös täysin kuurojen osuus. Sen sijaan väestön ikääntyessä kuulovammaisten määrä lisääntyy koko ajan. Kuulovammaisten kuntoutusohjaajalle riittää siis töitä jatkossakin. n n Pirjo Tenno apuvälinekaapilla. Pienoisapuvälineitä mm. televisionkuuntelun apuvälineitä voidaan luovuttaa asiakkaalle suoraan OYS:sta. POHJANPIIRI 4/2015 5
TEKSTI Liisa Ahlstén KUVAT Tiina Mäki Asiakas- lähtöisyydessä punnitaan asenne ja organisaation joustavuus Palveluiden asiakaslähtöisyydessä on pitkälti kysymys siitä, että jokainen palvelujen piiriin hakeutuva ihminen halutaan kohdata yksilöllisine tarpeineen. Kysymys on siis asenteista, mutta myös organisaation prosessien sujuvuudesta ja joustavuudesta. OYS:ssa asiakaslähtöisyyttä pidetään tärkeänä kehittämiskohteena. 6 POHJANPIIRI 4/2015
POHJANPIIRI 4/2015 7
Asiakaslähtöisyydessä on sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskisen mukaan kyse toimintatavasta, jonka mukaan jokainen asiakas kohdataan ihmisarvoisena yksilönä palvelutarpeesta riippumatta. Keskeistä on, ettei palveluja järjestetä organisaatiolähtöisesti, vaan asiakkaan tarpeista käsin mahdollisimman toimiviksi. Asiakas osallistuu itse alusta asti palvelutoiminnan suunnitteluun yhdessä palvelun tarjoajien kanssa. Tämä edellyttää asiakkaalta ja palvelutarjoajalta vuoropuhelua ja yhteisymmärrystä siitä, miten tarpeet ja palvelumahdollisuudet voidaan tyydyttää parhaalla mahdollisella tavalla, hän toteaa. Tämänsisältöiset ajatukset löytyvät myös sairaanhoitopiirin strategiasta. Riippumatta kansallisen lainsäädännön etenemisestä, meidän on Leskisen mukaan haettava omalla alueellamme rohkeasti sellaisia toimintatapoja ja käytäntöjä, joilla palvelut voidaan saada asiakkaille nykyistä joustavammin. Nykyjärjestelmässähän asiakas voi pudota eri palveluorganisaatioiden väliseen kuiluun esimerkiksi siksi, että tieto eri toimijoiden välillä ei kulje. häiriöitä ja jotkut potilaat kysyvät huolestuneina, onko heidät kokonaan unohdettu. Aulahoitajan liivi päällä kulkeva hoitaja rauhoittaa jo pelkällä läsnäolollaan ja potilaiden on helppo kysyä häneltä oman hoitonsa etenemisestä. Päivystyksessä työskentelee kaksi aulahoitajaa Pohjois-Suomen terveydenhuollon tukisäätiön kolmivuotisen rahoituksen turvin. Säätiö puolestaan on saanut varoja tähän tarkoitukseen Vieno ja Alli Suorsan rahastolta. Aulahoitajatoimintaa on jo aiemmin pilotoitu 10 kuukautta erään potilaan järjestämän keräyksen tuotolla. Jarkko Finni kertoo osastohoitajan todenneen, että aulahoitajien palkkaamisen jälkeen valitusten määrä on aikaisemmasta vähentynyt. Potilaalle monesti riittää se, että joku kuuntelee ja ottaa tosissaan, vaikkei esimerkiksi odotusajan suhteen muutosta tapahtuisikaan. Aulahoitajille ei apulaisosastohoitaja Heli Heikkilän mukaan ole mitään erillistä koulutusohjelmaa, mutta perehdytyksessä kiinnitetään huomiota juuri asiakaspalveluun, potilaslähtöisyyteen ja esimerkiksi uhka- ja väkivaltatilanteisiin varautumiseen. Ilmoittautumisautomaatilla asiakkaat tarvitsevat edelleen joskus apua, kertovat röntgentukihenkilö Maritta Jokela (vas.) ja apulaisosastonhoitaja Heli Heikkilä. Aulahoitajat potilasta varten Käytännön työssä asiakaslähtöisyys toteutuu potilaiden kohtaamisissa, päivittäisessä toiminnassa, esimerkiksi potilaiden poliklinikalle tai osastohoitoon tulotilanteissa. Röntgenpalvelut kuuluvat usein potilaan hoitoketjuun ja aulahoitajat varmistavat käynnin sujuvuuden. Röntgentukihenkilönä sekä avohoitotalossa että päivystysröntgenissä työskentelevällä Maritta Jokelalla on pitkä kokemus potilaiden vastaanottamisesta. Viime vuosina käyttöön otetut iimoittautumisautomaatit helpottavat jonkin verran hoitajien työtä, mutta hänen mielestään automaatti-ilmoittautuminen ei tule koskaan onnistumaan kaikilta potilailta ja siksi ilmoittautumisaulassa tarvitaan jatkossakin ihmisen läsnäoloa. Avohoitotalossa on monta odotusaulaa ja usein potilaita ohjataan oikeaan paikkaan kädestä pitäen. Kun potilas kokee tulleensa autetuksi, saattaa hän vielä pois lähtiessään käydä kiittämässä, Maritta Jokela kertoo. Aulahoitajien läsnäolo vähentänyt valituksia Päivystysröntgenissä aulahoitajana työskentelevä lähihoitaja Suvi Ukkola kertoo, että välillä aulahoitaja puuttuu asiakaslähtöisyyden nimissä potilaiden tutkimusvuoroihin. Joskus on toimittava vanhan sanonnan hätä ei lue lakia mukaisesti ja järjestettävä joku potilas ikään kuin jonon ohi, kun tutkimus pitää tehdä rakko täynnä ja pissahätä käy ylivoimaiseksi. Yhteispäivystyksessä potilaat joutuvat usein odottamaan lääkärille pääsyä useita tunteja, kun esimerkiksi odotellaan laboratoriotulosten valmistumista. Lähihoitaja Jarkko Finni on aulahoitajana saanut potilailta ylitsevuotavaa kiitosta, kun on saattanut liikuntarajoitteisen potilaan vessaan tai on tuonut janoiselle vettä. Ei ole kaukana, että siinä on jo perintöjä oltu jakamassa, hän huumorilla höystäen kertoo. Pitkät odotusajat aiheuttavat päivystyksessä välillä järjestys- 8 POHJANPIIRI 4/2015
Asiakaspalaute auttaa kehittämään palvelua Laatupäällikkö Leena Langin mukaan asiakaspalautetta voi OYS:ssa antaa useammalla eri tavalla. Suullinen palaute on helpoin tapa, mutta siitä emme saa mitään yhteenvetoa. Toinen tapa on spontaani asiakaspalaute palautelaatikoihin tai sairaanhoitopiirin www-sivuilta löytyvän palautelomakkeen avulla. Organisaation kannalta palautteen saaminen on hänen mukaansa tärkeää, koska se auttaa kehittämään toimintaa. Spontaanin palautteen määrä on viime vuosina pysynyt suunnilleen samana, vuositasolla noin 2000 kappaletta. Sekä potilaalla että hänen läheisellään on myös mahdollisuus tehdä ilmoitus tutkimuksen tai hoidon aikana havaitsemastaan vaaratilanteesta. Sairaanhoitopiirin www-sivuilta löytyvässä vaaratapahtumailmoituksessa pyydetään kuvailemaan vaaratilanne ja sen seuraukset. Sekä palautelomakkeessa että vaaratilanneilmoituksessa on Leena Langin mukaan kohta yhteystiedoille. Tämä tulee täyttää, jos ilmoittaja haluaa, että häneen ollaan yhteydessä sen jälkeen, kun asia on organisaatiossa käsitelty. Hoitovirhe-epäilyistä potilas voi tehdä ilmoituksen potilasvahinkokeskukseen. Leena Langin mielestä asiakaslähtöisyys on sitä, että potilas otetaan palvelujärjestelmässä huomioon yksilönä, ei sairastapauksena. Päivystyksessä potilas käyttäytyy tilanteen äkillisyyden vuoksi varmasti eri tavalla kuin poliklinikalla, jonne tuloon hän Aulahoitaja Suvi Ukkola ottamassa vastaan potilaan ilmoittautumistietoja. on ennakolta valmistautunut. Kohtaamisen laatuun voi kumpikin osapuoli vaikuttaa, niin terveydenhuollon ammattilainen kuin asiakas. n Aulahoitajan läsnäolo rauhoittaa ja antaa turvallisuuden tunnetta kertovat aulahoitaja Jarkko Finni ja röntgentukihenkilö Marita Jokela. POHJANPIIRI 4/2015 9
TEKSTI Martti Ahlstén Uusi asiakaspalautejärjestelmä KÄYTTÖÖN ALKUSYKSYSTÄ Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on kerännyt asiakaspalautetta jo toista kymmentä vuotta. Palautteesta ei kuitenkaan ole saatu irti kaikkea hyötyä, sillä sitä ei ole pystytty käsittelemään järjestelmällisesti. Uusi asiakaspalautejärjestelmä korjaa tilanteen. Sairaanhoitopiirin sairaaloiden uusi asiakaspalautejärjestelmä otetaan käyttöön alkusyksyn aikana. Parhaillaan on käynnissä koulutus- ja käyttöönottovaihe. Uudistus toteutetaan yhtä aikaa sairaanhoitopiirin internet-sivuston ulkoasun uudistamisen kanssa. Muutoksen jälkeen linkki asiakaspalautejärjestelmään näkyy sivuilla nykyistä selvemmin ja on siten helpommin löydettävissä. Asiakas nousee keskiöön koko ajan enemmän. Nykyajan potilaat eivät enää suostu siihen, että sairaalassa vain käydään. He odottavat hyvää palvelua. He ovat myös parhaat asiantuntijat sanomaan, mitkä prosessit meillä eivät toimi. Siksi asiakaspalautejärjestelmä on yksi tärkeimmistä työkaluista potilaskeskeisyyden kehittämisessä, potilasasiamies Hilkka Manner sanoo. Mahdollistaa palautteen tehokkaan käsittelyn Sairaanhoitopiiri on kerännyt asiakaspalautetta vuodesta 2004. Aluksi se tapahtui paperilomakkeilla, mutta jo muutaman vuoden kuluttua siirryttiin sähköiseen palautejärjestelmään. Nyt se uudistetaan ajanmukaiseksi. Nykyisestä järjestelmästä ei saada riittävästi tietoa toiminnan kehittämistä varten, laatupäällikkö Leena Lang sanoo. Palautteet ohjautuvat suoraan siihen toimintayksikköön, jota palaute koskee. Koko sairaanhoitopiirin tasolla pystytään näkemään lähinnä vain, kuinka paljon palautetta on annettu. Yhteenvetotietoa ei ole saatu siitä, millaisista asioista palautetta on annettu eikä myöskään siitä, millaisia korjaavia toimenpiteitä on tehty. Minkäänlaisia yhteneväisiä luokitteluja ei ole pystytty tekemään, koska palaute on pyydetty avoimena. Palautteen antaja on siis itse kirjoittanut asiansa omin sanoin. Myös uudessa järjestelmässä on mahdollista antaa palautetta omin sanoin, mutta palautteen rungon muodostavat standardoidut kysymykset, joihin palautteen antaja vastaa. Näin tiedonkeruusta tulee järjestelmällistä ja vertailtavaa, mikä on toiminnan kehittämisen kannalta olennaisen tärkeää, Lang sanoo. Valtakunnallinen vertailtavuus paranee, sillä myös muualla maassa potilaspalautetta on alettu kerätä vastaavanlaisessa, standardoidussa muodossa. Laajennettavissa koko ervalle Asiakaspalautejärjestelmän uusiminen ei ole yksinomaan tietotekninen uudistus. Samalla myös koko palautteiden käsittelyprosessi katsotaan läpi ja määritellään, minne palautteet ohjautuvat, miten ne käsitellään ja kootaan ja kuka prosessista vastaa sen eri vaiheissa. Myös kieliä tulee lisää. Nykyinen järjestelmä on vain suomeksi, mutta uudessa järjestelmässä palautetta voi antaa suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. Uuden palautejärjestelmän toimittaa julkisen kilpailutuksen perusteella Visma Consulting. Kyseessä on Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hankinta. Hanke on kuitenkin valmisteltu siten, että tarvittaessa järjestelmä on mahdollista ottaa käyttöön myös muissa OYS:n erityisvastuualueen sairaanhoitopiireissä. n 10 POHJANPIIRI 4/2015
TEKSTI Martti Ahlstén KUVA Johanna Jänkälä MONETRA lunastaa lupauksiaan Kun palvelukeskus Monetra perustettiin, Oulun kaupunki ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri asettivat sille kovan tavoitteen. Talous- ja henkilöstöhallintoa pitäisi pystyä tehostamaan niin, että kustannukset laskisivat 20 prosenttia viidessä vuodessa. Nyt, kun toiminnan aloittamisesta on kulunut kolme vuotta, toimitusjohtaja Päivi Pitkänen sanoo, että tavoite tullaan saavuttamaan. Vähintään. Olemme hyvässä vauhdissa. Jo nyt on saavutettu 15 prosentin säästöt. Otimme vuosi sitten käyttöön uuden taloushallinnon järjestelmän eikä sen tehoja ole vielä pystytty täysin hyödyntämään. Uudessa järjestelmässä on muun muassa sähköinen maksumääräys, sähköinen muistiotosite sekä erilaisia automaattisia raportteja. Kun ne saadaan täysimääräisesti käyttöön, toiminta tehostuu entisestään tämän ja ensi vuoden aikana, Pitkänen kertoo. Palvelukeskus Monetran toiminta on käynnistynyt hyvin. Omistajien asettama tehokkuustavoite on täyttymässä, asiakasomistajien määrä on kasvanut ja palveluvalikoima monipuolistunut. Kunnat ja kuntayhtymät pyrkivät yleisesti tehostamaan toimintaansa, joten Monetran kaltaisia palvelukeskuksia on syntynyt muuallekin Suomeen. Palvelukeskus on voittoa tavoittelematon yhtiö, jonka asiakkaat ovat samalla yhtiön osakkaita. Ostettavia palveluita ei tarvitse kilpailuttaa, koska hankintasopimuksen tekevä julkinen organisaatio on yrityksen omistaja. Toiminta kasvanut ja monipuolistunut Monetra aloitti tuottamalla talous- ja henkilöstöhallinnon peruspalveluita: talous- ja palkkalaskentaa, matka- ja kululaskujen käsittelyä. Toiminta on laajentunut nopeasti. Nyt peruspalveluiden lisäksi tarjolla on henkilövuokrausta, eläkeneuvontaa, sopimusneuvontaa sekä koulutus- ja konsultointipalveluita. Palveluita kehitetään ja monipuolistetaan koko ajan asiakkaan tarpeiden mukaan. Myös tavoitteessa laajentaa Monetran omistuspohjaa on onnistuttu hyvin. Nyt omistajaasiakkaita on jo runsaat 40. Henkilökuntaa oli toiminnan alkaessa 90, nyt 160. Ensimmäisen vuoden liikevaihto oli 7 miljoonaa euroa. Tänä vuonna se tulee olemaan noin 12 miljoonaa. Sote-uudistus on pienoinen kysymysmerkki. Uskomme, että se kasvattaa palveluidemme kysyntää ja omistajien määrää. Olipa sote-malli mikä tahansa, se vie kunnilta pois noin puolet toiminnan volyymista. Silloin jokainen kunta joutuu miettimään, onko enää järkevää hoitaa talous- ja henkilöstöhallintoa omana toimintana, Päivi Pitkänen pohtii. Työntekijät tyytyväisiä Monetran henkilökunta muodostuu valtaosin kuntien ja sairaanhoitopiirin entisistä työntekijöistä, jotka ovat siirtyneet vanhoina työntekijöinä, kun toimintoja on siirretty Monetralle. Muutos usein pelottaa ja Päivi Pitkäsen mukaan myös Monetran käynnistymiseen liittyi pelkoja. Kun perustamista valmisteltiin, ihmiset pohtivat, kuka joutuu lähtemään, kuka saa jäädä entiselle työnantajalle. Muistan, kun ensimmäisen kerran tulin työntekijöiden eteen. Toin heille kevätesikot ja painotin, että kukaan ei ole joutunut vaan teidät on valittu Monetraan. Vaikka työ sinänsä on samaa kuin ennen, sen merkitys työnantajalle on paljon suurempi. Kun entisen työnantajan palveluksessa tuotettiin tukipalveluita varsinaiselle toiminnalle, Monetrassa työ on yrityksen ydinliiketoimintaa, Pitkänen kertoo. Sopeutuminen uuteen on joillekin suhteellisen helppo, toisille vaikeampi. Henkilöstökyselyssä 84 prosenttia työntekijöistä on ilmoittanut pitävänsä Monetraa todella hyvänä työpaikkana, joten muutos näyttää varsin onnistuneelta. n Monetran työntekijät viettämässä virkistyspäivää Kierikissä. POHJANPIIRI 4/2015 11
Tupakoimattomana leikkaukseen malli pilotointivaiheessa TEKSTI Liisa Ahlstén KUVA Tiina Mäki Tupakoimattomuuden edut leikkaushoitoon tulevalle potilaalle on tiedetty jo pitkään. Pilotin avulla rakennetut hyvät käytännöt viedään nyt arkeen yhdessä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon voimin. Terveydenhuollon henkilöstö tietää, että runsas tupakointi lisää leikkauksenjälkeisiä hengitysongelmia ja heikentää haavan paranemista. Samoin kuin sen, että tupakoinnin lopettaminen vähintään 4 8 viikkoa ennen leikkausta vähentää postoperatiivisia komplikaatioita. Leikkaukseen tai toimenpiteeseen tulevat potilaat sen sijaan eivät läheskään aina tiedä, että tupakoinnin lopettaminen vaikuttaa siihen, että leikkausalueen verenkierto paranee, leikkauksen jälkeiset ongelmat vähenevät, leikkaushaavan paraneminen nopeutuu, haavojen tulehtumien vähenee, hengitys helpottuu ennen toimenpidettä ja sen jälkeen ja myös keuhkokuumeen vaara vähenee, kertoo osastonhoitaja Anu Niemi-Himanka Oulaskankaan sairaalasta. Lisäksi tupakoimattomilla tupakoiviin verrattuna leikkaukseen liittyvän sydän- ja aivoinfarktin sekä keuhkoveritulpan ja leikkauksen jälkeisen raajojen verisuonitukoksen vaara vähenee, suolistoleikkauksissa leikkaussauman vuotamisvaara vähenee ja luunmurtumien paraneminen nopeutuu. Tupakoinnin lopettaminen vähentää usein myös hoitoaikaa sairaalassa. Oulaskankaan sairaalassa tupakoimattomuuden positiiviset vaikutukset potilaalle haluttiin hyödyntää ja lähdettiin rakentamaan mallia, jota nyt pilotoidaan sekä Oulaskankaalla että OYS:n verisuonikirurgialla. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyö Tupakoinnin lopettamisen hyödyistä puhuminen ja tupakoinnin lopettamiseen kannustaminen olisi hyvä aloittaa jo perusterveydenhuollossa, silloin kun potilas saa lähetteen leikkausarvioon tai leikkaukseen, OYS:n Avohoitotalossa verisuonikirurgialla työskentelevä osastonhoitaja Ritva Siuruainen sanoo. Perusterveydenhuollolla on hänen mukaansa senkin vuoksi tärkeä rooli, että tutkimusten mukaan tupakointi tulisi lopettaa mieluiten kuusi kuukautta ennen leikkausta. Kun potilas tulee erikoissairaanhoitoon poliklinikkakäynnille, lääkäri ottaa asian esille. Mutta jos asiaan paneudutaan vasta silloin ensimmäisen kerran, ollaan jo myöhässä, jos tavoitteena on tuo puolen vuoden tupakoimattomuus. Tupakoimattomana leikkaukseen -mallin saimme keväällä valmiiksi. Olemme käyneet Oulaisten terveyskeskuksessa esittelemässä sitä ja sen mukaista potilasohjetta. Kaikki terveyskeskuksen lääkärit olivat paikalla ja tyytyväisiä siihen, että hoitoketju käydään kokonaisuudessaan läpi perus- ja erikoissairaanhoidon rajat ylittäen. Perusterveydenhuolto saa näin erikoissairaanhoidon tuen toimintansa taakse, Anu Niemi-Himanka kertoo. Pilotissa mukana oleva Pfaiser on informoinut apteekkeja, joita rohkaistaan motivoimaan ja tukemaan leikkaukseen menossa olevia asiakkaita korvaustuotteiden käytössä tupakoinnin lopettamisen apuna, hän jatkaa. Ritva Siuruainen kertoo, että leikkauksen jälkeen täytetään potilaan kanssa seurantalomake. Perusterveydenhuollon yksikön projektiryhmä kerää seurantalomakkeiden tiedot raportiksi, josta aikanaan selviää, kuinka projekti on onnistunut. Monelle leikkaukseen meneminen on pysähtymisen paikka ja motivoiva tilaisuus lopettaa tupakointi kokonaan. Tupakoimattomana leikkaukseen -mallin ei uskota kovasti työllistävän terveydenhuollon ammattilaisia terveyskeskuksissa ja sairaalassa, koska kaikki leikkaukseen tulevat potilaat eivät tupakoi. Tehokas leikkausta edeltävä tupakasta vieroitus saattaa auttaa pysyvään tupakoimattomuuteen. Tässä on ehkä syy siiten, että Pohjois-Pohjanmaan mallista on oltu kiinnostuneita muissakin yliopistollisissa sairaaloissa. n 12 POHJANPIIRI 4/2015
TEKSTI Jaakko Ahlstén KUVA Tiina Mäki HÄNNILTÄ koko maan tietoisuuteen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri oli vuonna 2010 peränpitäjä elinluovutustilastoissa. Vuonna 2014 Tero Ala-Kokon vetämä työryhmä on voittanut sairaanhoitopiirin laatu palkinnon elinluovutustoiminnan kehittämisestä ja ollut kehittämässä valtakunnallista ohjeistusta elinluovutustoimintaan. Kehittämistyön tuloksena PPSHP:n elinluovuttajamäärä ylitti valtakunnallisen keskiarvon. Vuonna 2010 voimaan tulleen lain mukaan omaisilta ei enää kysytä lupaa elinluovutukseen vaan heiltä kysytään onko potilas eläissään vastustanut elinluovutusta. Tutkimusten mukaan yli 90 prosenttia suomalaisista hyväksyy elinsiirrot, joten elinluovuttajista ei teoriassa pitäisi olla pulaa. Osastonylilääkäri, professori Tero Ala-Kokon mielestä PPSHP:ssa tarvittiin toiminnan tehostamista elinluovutusprosessissa. Meillä ongelma ei ollut niinkään potilaan tahdon selvittämisessä, vaan mahdollisen luovuttajan tunnistamisessa. Vuonna 2010 OYS:ssa jäi huomaamatta 14 potentiaalista elinluovuttajaa. Viime vuonna näitä tapauksia oli vain viisi. Kaiken kaikkiaan elinluovuttajia vuonna 2011 oli kaksi, vuonna 2014 jo 11. Vuonna 2014 PPSHP:n alueella elinluovutusten määrä oli 27 miljoonaa asukasta kohti, mikä ylitti valtakunnallisen keskiarvon joka on 22, Ala-Kokko summaa. Selkeät ohjeet koko Ervaalueelle OYS mukana myös STM:n työryhmässä Ala-Kokon työryhmä on laatinut selkeät ohjeet mahdollisen luovuttajan tunnistamiseen ja elinluovutusprosessin aloittamiseen. Ohjeet löytyvät intranetistä Ohjeet henkilökunnalle -osiosta sekä Terveysportista. Niiden pohjalta on myös annettu paljon koulutusta sekä OYS:ssa että koko erityisvastuualueella (erva) niin koulutuspäivien kuin osastotuntien muodossa. Elinluovuttajan tunnistaminen kuuluu kaikille osastoille, erityisesti niille joilla hoidetaan akuutteja neurologisia tai neurokirurgisia potilaita. Tärkeintä on ottaa huomioon mahdollisuus elinluovutuksesta toivottoman aivovaurion kohdalla. Se on osa elämän loppuvaiheen hoitoa, Ala-Kokko sanoo. Vetovastuu toimintamallin ohjauksesta ja seurannasta on OYS:lla. Tätä varten nimettiin elinluovutuskoordinaattoriksi sairaanhoitaja Sinikka Sälkiö, jonka vastuulla on mm. ervan yhteistyö ja ympäröivien sairaaloiden kiertäminen koulutus- ja neuvonta-asioissa. Elinluovutustoiminnan valvontaa varten kehitettiin myös seurantaohjelma, johon syötetään sairaaloissa kuolleiden tiedot. Sen avulla pystytään seuraamaan onko mahdollisia elinluovuttajia jäänyt huomaamatta, ja jos on jäänyt, niin voidaan tutkia miksi näin on käynyt. Työryhmän saama laatupalkinto oli ansaittu. Työryhmä oli nimittäin myös mukana kehittämässä Sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnallista ohjeistusta elinluovutustoiminnasta, joka on voimassa vuoteen 2018 asti. Työmme ei kuitenkaan ole päättynyt. Pyrimme kehittämään ohjeistusta jatkuvasti. Pohdimme koulutuksen opti- moimista, muun muassa sitä olisiko koulutusta parempi toteuttaa työpajoina eikä vain luentoina. Eri osastojen työntekijöillä ja toimijoilla on eri roolit luovutusprosessissa, joten koulutus tulisi kohdentaa tietyin osin toimijakohtaisesti, Ala-Kokko pohtii. Lisäksi suunnitteilla on parantaa luovuttajan omaisten tukea, joka mahdollistaa myöhemmän yhteydenpidon, neuvonnan ja keskustelun. Laatupalkinnon työryhmä jakoi tasan kaikkien jäsentensä kesken. Se oli mukava joulubonus meille kaikille, Ala-Kokko naurahtaa. n Yhteispäivystys on yksi keskeisistä hoitopaikoista mahdollisen elinluovuttajan tunnistamisessa ja luovutukseen johtavan prosessin aloittamisessa. Kuvassa elinluovutustoiminnasta vastaava lääkäri Tero Ala- Kokko, elinluovutustyöryhmän jäsenet oh Minna Nyman ja oh Päivi Koskela sekä elinluovutuskoordinaattori Sinikka Sälkiö. Minna Nymanilla kädessään posteri, jossa kuvataan mahdollisen elinluovuttajan tunnistaminen ja hoidon toteuttaminen. Työryhmän kuului lisäksi neurologi Vesa Karttunen, nefrologi Risto Ikäheimo, sh Mira Pohjasenaho, sh Riitta Väliaho, anestesialääkäri Tuukka Toivio ja neurokirurgi Johanna Kuhmonen. POHJANPIIRI 4/2015 13
TEKSTI Hannu Syrjälä KUVA Tiina Mäki Harjoitus TARTUNTAVAARALLISEN POTILAAN HOITOPOLUSTA OYS:ssa Länsi-Afrikan poikkeuksellisen laaja Ebola -epidemia edellytti myös suomalaisten sairaaloiden varautumista mahdollisiin ebolapotilaisiin. Tämä työllisti kuukausien ajan infektioiden torjuntayksikön lisäksi laboratoriota, aikuisten infektio-osastoa, päivystystehoa ja röntgenosastoa. Myös yhteispäivystyksen ja ensihoidon osalta tarvittiin erityisjärjestelyitä. Pohjoisen erityisvastuualueen (erva) mahdolliset ebolapotilaat olisi hoidettu OYS:ssa, sillä heitä ei olisi voitu kuljettaa Helsinkiin sopivan tartuntavaarallisen potilaan siirtämiseen tarvittavan kuljetuskaluston puuttumisen vuoksi. Hoidon organisoimiseksi OYS:ssa oli useamman kuukauden ajan ns. ebolapäivystäjä, jolle mahdollisista ebolapotilaista sai soittaa 24/7. OYS:n kuljetuskeskuksella oli valmius kuljettaa potilasnäytteet Huslabin ebolayksikköön. WHO:n mukaan ebolaan on 23.8.2015 mennessä sairastunut 28 041 henkilöä. Heistä on kuollut 11 302 (40 %). Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa ebolaan on sairastunut 881 terveydenhuollon työntekijää, joista 512 (58 %) on menehtynyt tautiin. Terveydenhuollon henkilöstön sairastuvuus Länsi-Afrikassa oli huomattava. OYS:ssa panostettiin turvalliseen ebolapotilaiden hoitoon monilla koulutustilaisuuksilla, videoilla ja suojavarusteiden pukemis- ja riisumisharjoituksilla. OYS:n ebolaohjeiden toimivuutta testattiin 25.3.2015, vrt. kuvat. Harjoitusta koordinoi osastonylilääkäri Hannu Syrjälä. Sairaankuljetus toi harjoituspotilaan aikuisten infektioosastolle. Hänelle tehtiin alipaineistetussa huoneessa ne toimenpiteet, jotka olisi tehty oikealle ebolapotilaalle. Aikuisten infektio-osastolta harjoituspotilas siirrettiin teho-osastolle. Teho hoidossa hänelle laitettiin monitoroinnin edellyttämät laitteet ja otettiin tarvittavat verikokeet ja keuhkojen röntgenkuva. Infektioiden torjuntayksikön hygieniahoitajat seurasivat infektioiden torjunnan toteutumista ohjeiden ja tilojen osalta. Kunkin yksikön työntekijät tarkkailivat ohjeiden toimivuutta yksiköissään. Päivän päätteeksi pidettiin yhteinen tilaisuus, jossa käytiin läpi harjoituksen kulku. Harjoituksen aikana yksiköiden yhteistyö sujui erinomaisesti. Infektioiden torjuntayksikön henkilökunta oli tyytyväinen kaikkien erinomaiseen työpanokseen ja rakentavaan kommentointiin purkutilaisuudessa. Harjoituksen aikana tehdyn tarkkailun perusteella voitiin todeta, että harjoituspotilaan hoidon kulku tapahtui oikein, eikä ebolavirus olisi levinnyt virheellisen toiminnan takia harjoitukseen osallistuneisiin työntekijöihin. Kuitenkin harjoitus toi esille myös nykyisissä tiloissa olevia puutteita, jotka voivat vaarantaa potilasturvallisuutta ja lisäävät myös henkilökunnan tartunnan riskiä. Erityisesti tartuntavaarallisten suojavarusteiden riisumiseen tarkoitetut tilat sekä teho-osaston varsinainen potilashuone olivat liian ahtaat. Nämä lisäävät riskiä hoitoympäristön sotkeutumiselle tartuntavaarallisella eritteellä ja suojavaatteiden rikkoutumiselle. Meidän tulee jatkossakin varautua tartuntavaarallisten potilaiden hoitoon. Siksi OYS:iin tarvitaan asianmukaiset tilat hoidon edellyttämille laitteille ja suojavarusteiden pukemiselle ja riisumiselle sekä potilashuoneiden välittömässä läheisyydessä oleva laboratorio, jolloin myöskään näytteitä ei tarvitsisi kuljettaa muualle. n 14 POHJANPIIRI 4/2015
1. 2. 3. 4. 5. 6. 8. 7. POHJANPIIRI 4/2015 15
TEKSTI JA KUVAT Martti Ahlstén HOITAJIEN OSAAMINEN teki vaikutuksen Suomalainen hoitaja työskentelee itsenäisemmin kuin kollega Keski- ja Etelä-Euroopassa. Suomalaisen sairaalan tiimityö ja erityisesti sairaanhoitajien vahva rooli siinä tekivät vaikutuksen ranskalaiseen Anne Praccaan ja espanjalaiseen Carolina Cerratoon. Pracca on Lasten psykiatrisen osaston johtaja Ariège-Couseransin keskussairaalassa ja Cerrato hematologi, joka työskentelee Fuenlabradan yliopistollisessa sairaalassa Madridissa. He tutustuivat suomalaiseen terveydenhuoltoon ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin toimintaan kansainvälisen HOPE-vaihto-ohjelman kautta. Ranskan sairaalakulttuuri on vertikaalinen, Suomen kulttuuri horisontaalinen. Meillä lääkäri sanoo hoitajalle, mitä pitää tehdä. Suomessa hoitaja tietää itse, mitä pitää tehdä, Anne Pracca kertoo huomioistaan. Ranskalainen kulttuuri perustuu erikseen tekemiselle, suomalainen yhdessä tekemiselle. Suomalaisessa sairaalassa jokainen tietää, mitä toinen tekee ja yhdessä työskentely näkyy toimivan todella hyvin. Suomessa tehdään tiimityötä ja se on potilaan kannalta parempi toimintamalli. Erot eivät selity pelkästään kulttuurilla, sillä myös lainsäädäntö on erilainen. Ranskalainen hoitaja ei saisi tehdä samanlaisia töitä kuin suomalainen vaikka osaisikin. Teknologian hyödyntäminen kiinnosti Ranskassa valtio päättää terveydenhuollossa kaikesta ja vastaa kustannuksista. Kansalaisilla on vapaus valita hoitopaikkansa, ja Tällä kertaa Oulussa oli HOPE-ohjelman kautta kolme terveydenhuollon ammattilaista. Carolina Cerraton (vas.) ja Anne Praccan lisäksi mukana oli Isalan sairaalan lapsettomuusklinikan johtaja Hennie Rijsenbrij- Bredewoud Hollannista. ihmiset myös käyttävät valinnanvapauttaan sen mukaan, millaiseen sairauteen tai ongelmaan tarvitsevat apua. Palvelun tuottaja voi olla julkinen tai yksityinen. Espanjan terveydenhuolto on enemmän Suomen kaltainen. Se toimii hajautetusti ja pääasiassa julkisten palveluntuottajien toimesta. Silti myös Carolina Cerrato kiinnitti Oulun vierailullaan huomiota siihen, kuinka itsenäisesti hoitajat voivat toimia suomalaisissa sairaaloissa ja kuinka hyvin koulutettuja he ovat. Molempien maiden terveydenhuollon taso on korkea, mutta haasteena on se, että väestön odotukset ja vaatimukset kasvavat koko ajan. Toiminta pitäisi pystyä organisoimaan tehokkaasti siten, että vältetään turhia hoitoja ja tutkimuksia, hän pohtii. Pracca ja Cerrato olivat vaikuttuneita myös siitä, miten teknologiaa hyödynnetään suomalaisessa hoitotyössä. Yhtenä esimerkkinä he mainitsevat telekonsultaatiot. Harvaan asutussa Suomessa helposti ajatellaan, että tiheästi asutussa Keski- ja Etelä-Euroopassa niistä ei olisi samalla tavalla hyötyä. Mutta myös Espanjassa ja Ranskassa on syrjäisiä alueita. Lisäksi liikenne ja jyrkät maastovaihtelut saattavat tehdä maantieteellisesti lyhyistä etäisyyksistä ajallisesti pitkiä. HOPE edistää kansainvälistä verkottumista HOPE (The European Hospital and Healthcare Federation) on yhdistys, jonka jäseniksi voivat liittyä Euroopan Unionin jäsenvaltioiden kansalliset sairaalaliitot tai vastaavat toimijat. Kuntaliitto edustaa Suomea HOPEssa, koska kunnat omistavat terveyskeskussairaalat ja sairaanhoitopiirit. HOPEn toiminnan tavoitteena on edistää korkeatasoista, inhimillistä, tehokasta ja vaikuttavaa sairaalahoitoa ja tukea jäsenmaiden terveyspalvelujärjestelmiä näiden tavoitteiden saavuttamisessa. HOPElla on vaihto-ohjelma, jonka avulla jäsenmaiden terveydenhuollon ammattilaisilla on mahdollisuus päästä tutustumaan muiden maiden terveydenhuollon toimintaan. Ohjelma on tarkoitettu ammattihenkilöille, jotka ovat toimineet vähintään kolme vuotta terveydenhuollon johtamistehtävissä tai ovat olleet muulla tavoin vastuussa toiminnan ja palvelujen kehittämisestä terveydenhuoltoorganisaatiossa. n 16 POHJANPIIRI 4/2015
Tiedätkö, onko näytteesi kelvollinen? Löytäisitkö sen täältä? Nähdään Mylabin osastolla Laboratoriolääketiedepäivillä 8.-9.10.2015. Esittelemme näytelogistiikan mahdollisuuksia. POHJANPIIRI 4/2015 17
KUVAT Tiina Mäki Nyt kun kesä mennyt voi siihen palata Sairaanhoitopiirin kesäjuhlaa vietettiin Nallikarissa elokuun leppeässä, poutaisessa säässä. Illan avauspuheenvuoron käytti henkilöstöjohtaja JUHA JÄÄSKELÄINEN, musisoinnin aloitti oululainen RAKETTITYHMÄ. Pääesiintyjä VIRVE ROSTI pääsi lavalle ja vauhtiin illan pikkuhiljaa hämärtyessä. 18 POHJANPIIRI 4/2015
on muistoissa POHJANPIIRI 4/2015 19
TEKSTI JA KUVAT L iisa A h lstén Vesa Mäntysellä on mikroskoopin lasilla veriviljelynäyte. Viime viikoina on tutkittavan ollut paljon jänisrutto- eli tularemiaepäilyjä. Kuvassa vasemmalla on taudin aiheuttajan Francisella tularensis bakteerin lääkeaineherkkyysmalja. Sairaalamikrobiologille Mikroskoopin tiirailu on kiehtovaa NordLabin Oulun laboratorio on sairaalamikrobiologiksi erikoistuvan Vesa Mäntysen mielestä hyvä paikka oppia. Uuteen suhtaudutaan myönteisesti ja yliopistosairaala saa tutkittavaksi myös kaikkein vaikeimpia ja vakavimpia potilastapauksia. Sairaalamikrobiologin työn ydintä on löytää näytteistä taudinaiheuttaja ja määrittää sille lääkeherkkyys, joka kyseiseen taudinaiheuttajaan tehoaa. Tulokset toimitetaan potilasta hoitavalle kliinikolle. Laboratoriotyössä korostuu hyvä yhteistyö eri ammattilaisten kanssa. Erikoistuvalle mikrobiologille käytännön työ on työssä oppimista kokeneiden erikoislääkäreiden ja sairaalamikrobiologien opastuksella. Laboratoriohoitajilta saa myös paljon hyviä käytännön neuvoja. Kokeneemmilla kollegoilla on analyysitehtävistä jaettavana paljon nk. hiljaista tietoa. Siitä, mitä mistäkin näytteestä kannattaa etsiä, mikä on tyypillistä ja kuinka ne löytää, Vesa Mäntynen kuvailee erikoistumiskuvioita. Mikrobiologia on hänelle tuttua jo pitkältä yliopistouralta sekä työskentelystä teollisuudessa. Hyppyä sairaalamaailmaan hän ei ole katunut. Ei näillä palkoilla urheiluautoja hankita, mutta työ on tärkeää ja mielenkiintoista, hän naurahtaa. Uutta etsimässä Jo nuoresta pitäen mikroskooppiin tiirailu on Vesa Mäntysen mielestä ollut kiehtovaa. Sairaalamikrobiologin työn taas tekee mielenkiintoiseksi se, että sairaalan laboratoriossa ollaan koko ajan tekemisissä uuden etsimisen kanssa. Jokaisen potilaan näyte on yksilöllinen ja näytteestä pyritään selvittämään mahdolliset taudin aiheuttajat. Oulussa ollaan ajan tasalla, kun käyttöön otetaan uusia menetelmiä, joiden avulla saadaan potilasnäytteistä tarkemmin ja nopeammin vastaukset hoitavalle kliinikolle. Mäntysen perhe ja koti on Vaasassa. Oulua hän pitää kuitenkin mukavana paikkana. Työyhteisössä erikoistuva on otettu hyvin vastaan. On ollut mielenkiintoista osallistua mm. säännöllisiin kirjallisuusseminaareihin, ja kuulla mitä uutta maailmalla on meneillään. Sairaalamikrobiologin koulutukseen kuuluu neljän vuoden harjoittelu kliinisessä laboratoriossa ja lisäksi ennen kuin voi valmistua myös vähintään lisensiaattityö täytyy olla tehtynä. Harjoittelusta vähintään yksi vuosi pitää olla yliopistosairaalassa. Koska Vesa Mäntynen on väitellyt jo aiemmin, hänelle riittää 3,5 vuoden harjoittelu, jonka jälkeen on vielä lopputentti. Tavoitteena hänellä on valmistua sairaalamikrobiologiksi puolentoista vuoden sisällä. Kilpajuoksua luonnon kanssa Vaikka terveydenhuollossa ja laboratorioalalla menetelmät kehittyvät koko ajan, löytyy myös huolenaiheita. Yksi suurimmista huolenaiheista on lääkeresistenttien bakteerien jatkuva lisääntyminen. Meneillään on jatkuva kilpajuoksu luonnon kanssa. Uusia lääkeaineita ja hoitomenetelmiä kehitetään aktiivisesti maailmalla. Mikrobiologien tehtävänä on tutkia näytteitä ja löytää taudinaiheuttaja. Laboratoriotulokset toimitetaan hoitavalle lääkärille, joka tutkimuksensa perusteella tekee diagnoosin ja hoitaa potilasta. Tässä työssä kliinikko hyödyntää myös laboratoriotuloksia. Myös lisääntyvä matkailu tuo Suomeenkin pohjolassa harvinaisia taudinaiheuttajia kuten esimerkiksi erilaiset parasiitit, mutta näihin tauteihin löytyy yleensä hoitavalta kliinikolta keinot. Oulussa näihin on mahdollisuus saada hyvää hoitoa, Vesa Mäntynen toteaa. NordLabin Oulun laboratorion tutkimusvalikoima on laaja. Laboratoriossa tehdään melkeinpä kaikkia kliinisen mikrobiologian tutkimuksia, mutta toki joitakin harvinaisempia tutkimuksia toimitetaan muualle tutkittavaksi. Terveysalalla keskittäminen on osa kustannusten hallintaa, kun tutkimuksia keskitetään suurempiin alueellisiin laboratorioihin tai esim. trooppisten sairauksien osalta erikoislaboratorioihin. n 20 POHJANPIIRI 4/2015
Maire Ahopelto Kainuun sairaanhoitopiirin johtaja, kuntayhtymän johtaja Ervan kuulumisia Terveydenhuollon palvelut saatavilla kuva Maire Ahopellon albumi Sosiaali - ja terveydenhuollon uudistusta valmistellaan valtakunnallisesti hallitusohjelman mukaisesti. Uudistuksessa on tärkeää huomioida Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asuttujen seutujen palveluiden saatavuus. Esitys lähtee siitä, että hallitusohjelman mukaan olisi enintään 19 sote-aluetta. Niiden rahoitus voisi tulla kuntien rahoituksen ulkopuolelta, esim. sote-veroina, ja niillä olisi luottamushenkilöiden valitsemista varten omat vaalit. Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä on antanut useita lausuntoja jo aikaisemmista sote-alueen lakiesityksistä. Kainuun sote tuottaa kaikki sosiaalija terveyspalvelut perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon samassa organisaatiossa ja samalla budjetilla eli siihen kuuluvat Kainuun sairaanhoitopiiri, Kainuun erityishuoltopiiri ja Kainuun ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue sekä kuntapalvelutoimisto. Kuntayhtymä tuottaa jäsenkunnille mm. taloushallinnon, tietohallinnon, kuntouttavan työtoiminnan palvelut ja järjestää koulupsykologit jäsenkunnille. Lakilausunnoissamme on erityisesti painotettu organisaatioiden rajat poistavaa sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota, jolloin asiakkaat hoidetaan kaikkien kuntien alueella mahdollisimman varhain ja lähipalveluina. Lähipalveluita on vahvistettu koko ajan lisäämällä kuntien terveyskeskuksiin ja -asemille sekä perhekeskuksiin työntekijöitä mm. lähihoitajia, sairaanhoitajia ja sosiaaliohjaajia. Kuntakeskusten välimatkat ovat niin pitkiä, että palvelut tarvitaan omassa kunnassa. Kuhmon ja Suomussalmen kuntakeskuksista on 100 kilometriä Kajaaniin ja kuntalaisten kodeista voi olla 150 kilometriä Kajaaniin. Päiväaikainen toiminta ja päivystys toimii kuntien terveyskeskuksissa ja -asemilla ja Kainuun keskussairaalan yhteispäivystyksessä. Päivystysasetuksen mukainen ilta- ja viikonloppupäivystys on Kainuun keskussairaalassa Kajaanissa. Viikonloppuvastaanottoa on Kuhmossa. Kunnissa tarvitaan myös akuuttihoitoa ja akuuttivuodeosastoja. Kainuun keskussairaalassa hoidetaan 95 prosenttia kaikista alueen kuntien erikoisairaanhoitoa tarvitsevista potilaista. Vain n. 4,5 prosenttia budjetista menee yliopistosairaaloiden ostopalveluihin. Kuhmosta voi tulla jopa 350 kilometrin matkaa yliopistosairaalaan. Päivystävä sairaala tarvitaan Kajaanissa ehdottomasti potilasturvallisuuden vuoksi, koska se on alueen ainoa päivystävä yksikkö iltaisin ja viikonloppuisin satojen kilometrien välimatkoineen. Kainuun kaikissa kunnissa on välimatkojen vuoksi myös ensihoitoyksiköt ja Kajaanin kaupungin Vuolijoella lisäksi oma yksikkönsä. Ensihoito ei pysty kuitenkaan hoitamaan esim. murtumissa potilasta ehkä muuten kuin antamalla lääkitystä ja lastoittamalla. Potilaana on kovin tuskaista jo tuo 100 150 kilometriä keskusairaalaan. Potilas odottaa kyllä saapumista sairaalaan edes tunnin tai 1,5 sisällä. Kainuussa on menossa keskussairaalan uudisrakentaminen, jonka suunnittelu on aloitettu jo 2010. Suunnittelijat on valittu ja rakentaminen alkaisi valtuuston päätöksen jälkeen ensi keväänä. Vanhat sairaalarakennukset vaativat korjausta eri puolilla Suomea. Tämä ei ole kilpavarustelua Pohjois-Suomessa. Ihmiset tarvitsevat sairaanhoitopalveluita kohtuullisen matkan päässä kotoa. Jokaisella on oikeus valita, missä haluaa asua. Se on sitä elämän laatua. Kaikkia ei voi velvoittaa asumaan kunta- tai kaupunkikeskuksessa. n erva OULUN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAAN ERITYISVASTUUALUEESEEN ELI ERVAAN KUULUVAT Lapin sairaanhoitopiiri, Länsi- Pohjan sairaanhoitopiiri, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja perus palvelukuntayhtymä Kiuru. OYS:n ervalla asuu noin 741 000 henkeä ja se kattaa noin puolet Suomen pinta-alasta. POHJANPIIRI 4/2015 21
TEKSTI Martti Ahlstén KUVA Sylvi Savolainen Syöpä nujerretaan HOITOKOMBINAATIOILLA Yhtä ainoaa parantavaa syöpälääkettä ei ole keksitty. Uudet biologiset lääkkeet tuovat kuitenkin hoitoihin tehokkuutta ja tukevat perinteisiä syövänhoitomuotoja. kuva Taina Turpeenniemi-Hujasen albumi Medisiinisen tulosalueen johtaja, professori Taina Turpeenniemi- Hujasen pitkä ura OYS:ssa sai näkyvän tunnustuksen, kun hänen muotokuvansa paljastettiin 60-vuotispäivän kunniaksi. Hän syntyi Posiolla mutta kävi koulunsa Torniossa, lääketieteen opinnot hän aloitti välittömästi ylioppilaaksi valmistumisensa jälkeen Oulun yliopistossa. Väitöskirjan hän teki lääketieteen biokemian laitokselle. Tämän jälkeen hän siirtyi tutkimaan syöpäsolujen tuottamia entsyymejä, jotka hajottavat kudoksia. Jatko-opinnot USA:ssa patologian laboratoriossa saivat hänet kiinnostumaan syövän invaasiosta. Kiinnostus potilastyötä kohtaan johti sitten onkologiaan erikoistumiseen Oulussa. Professorin velvollisuudet ovat moninaiset, mutta aina siihen on kuulunut uuden lääkäripolven kouluttaminen. Taina Turpeenniemi-Hujasen vetämä tutkimuslaboratorio on tieteellinen tutkimusyksikkö, jossa pyritään löytämään uutta tietoa syövän kasvusta, leviämisestä ja ennus tetekijöistä. Tutkimusryhmässä on tällä hetkellä 12 tutkijaa ja yksi laboratoriohoitaja. Hänen johdollaan ryhmä tutkii syövän biologisia reittejä ja aggressiivisuustekijöitä ja niiden vastavaikuttajien merkitystä syöpää ja lymfoomaa sairastavien potilaiden hoidossa ja seurannassa. Suurin osa tutkimuksesta käsittelee kasvainten biologisia tekijöitä, jotka ennustavat syövän kliinistä käyttäytymistä. Tärkeä osa-alue on löytää erityisesti tekijöitä, jotka ennustaisivat kasvainten herkkyyttä eri hoitomuodoille tai niitä tekijöitä, jotka liittyvät kasvainten resistenssiin hoitoja kohtaan. Tutkimusryhmä tekee yhteistyötä Oulun yliopiston muiden laitosten, OYS:n eri klinikoiden sekä Suomen toisten sairaaloiden ja eri ulkomaalaisten tutkimusyksiköiden kanssa. Ryhmästä on valmistunut 12 tohtoria. Biologiset lääkkeet muiden hoitojen tukena Onkologia on aika uusi erikoisala, joka alkuaikoina keskittyi lähinnä sädehoitoon. Kun vuonna 1986 tulin klinikkaan, ei syövän biologisia lääkkeitä juuri vielä ollut. Parhaimmillaan syövän hoidot, sädehoito, lääkehoito ja kirurgia toimivat yhdessä, Taina Turpeenniemi-Hujanen toteaa. Onkologiassa hoidot ovat kehittyneet kaikilla rintamilla. Mikään hoitomuoto yksin ei olisi minua niinkään kiinnostanut, sen sijaan hoitojen yhdistäminen ja kullekin potilaalle sopivan kombinaation löytäminen tekee alasta kiehtovan. Senhän me tiedämme, ettei ole olemassa yhtään syöpämuotoa, johon riittäisi yksi ainut lääke, hän sanoo. Kasvainmassa täytyy saada kirurgisesti pois ja sitten pieniä syöpäsoluja esimerkiksi imusolmukkeista täytyy pyrkiä tuhoamaan keinoilla, kuten sädehoidoilla ja solunsalpaajilla. Kun valikoimaan lisätään biologiset täsmälääkkeet, saavutetaan aikaisempaa parempia tuloksia. Lääkkeen teho on parhaimmillaan, kun sen vaikutus rajoittuu enimmäkseen syöpäsoluun. Turpeenniemi-Hujasen mukaan on kuitenkin aika vähän sellaisia biologisia ilmiöitä, jotka tapahtuvat vain syöpäsoluissa. Hoitokombinaatioilla haetaan parasta mahdollista vaikutusta mahdollisimman pienillä sivuvaikutuksilla. Tukihoidot ovat kehittyneet muun hoidon ohessa ja sivuvaikutusprofiili on siksi erilainen kuin aiemmin. Jossain mielessä syöpähoidot eivät hänen mukaansa enää ole niin rankkoja kuin ennen. Turpeenniemi-Hujasen muotokuva on paljastettu. Tilaisuudessa oli mukana myös hänen miehensä hammaslääketieteen tohtori Erkki Hujanen. 22 POHJANPIIRI 4/2015