SISÄASIOIDEN PÄÄOSASTO OSASTO B: RAKENNE- JA KOHEESIOPOLITIIKKA ALUEKEHITYS MITEN ALUE- JA KOHEESIOPOLITIIKASSA VOIDAAN KÄSITELLÄ VÄESTÖKEHITYKSEN HAASTEITA? YHTEENVETO Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa esitetään yleiskatsaus EU:n alueellisista väestörakenteista ja väestökehityksen suuntauksista sekä tarkastellaan erityisesti niiden todennäköisiä vaikutuksia sosioekonomiseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen sekä koheesiopolitiikan asemasta väestörakenteen muutoksen käsittelyssä. Tarkemmin sanoen siinä analysoidaan, miten ja missä määrin vuosina 2007 2013 toteutetuissa Euroopan koheesiopolitiikassa ja rakennerahastoissa on käsitelty väestörakenteen muutosta aluetasolla, jotta saadaan hyödyllistä tietoa siitä, miten koheesiopolitiikan toimia voitaisiin tehostaa tulevalla ohjelmakaudella (2014 2020). Tutkimuksessa tarkastellaan kirjallisuutta ja tietoja, jotka koskevat EU:n alueiden väestökehitykseen ja tilaan liittyviä suuntauksia sekä tärkeimpiä poliittisia edistysaskeleita, arvioidaan koheesiopolitiikan vuosien 2007 2013 ohjelmaasiakirjoja, analysoidaan perusteellisesti kymmentä alueellista tapaustutkimusta ja hyviä käytäntöjä sekä tarkastellaan lopuksi keskeisiä havaintoja horisontaalisesti, jotta voidaan tehdä päätelmiä ja antaa poliittisia suosituksia ohjelmakaudelle 2014 2020. IP/B/REGI/FWC/2010-002/LOT05-C01-SC01 2013 PE 513.981 FI
Tämä asiakirja on laadittu Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnan pyynnöstä. LAATIJAT Hankkeen johtaja: Manuela Samek Lodovici (IRS) Toiminnan koordinaattori: Monica Patrizio (IRS) IRS, Institute for Social research (Milano): Manuela Samek Lodovici, Claudio Calvaresi, Davide Barbieri, Sandra Naaf (Thüringen, Saksa), Monica Patrizio, Flavia Pesce (Thüringen, Saksa ja Basilicata, Italia), Cristina Vasilescu (Centru, Romania), Giulia Rossi (Basilicata, Italia), Gabriele Solazzi, Maria Letizia Tanturri CSIL, Centre for Industrial Studies (Milano): Silvia Vignetti, Gelsomina Catalano (Lincolnshire, Yhdistynyt kuningaskunta), Julie Pellegrin, Davide Sartori (Kastilia -La Mancha, Espanja), Emanuela Sirtori (Liègen maakunta, Vallonia, Belgia; Malta) PPMI, Public Policy and Management Institute (Vilna): Brozaitis Haroldas, Krystyna Iglicka (Ala-Sleesia, Puola), Lisa Hörnström (Itäinen Keski -Ruotsi, Ruotsi), Repeckaitë Dovilë Þvalionytë (Liettua) VASTAAVA HALLINTOVIRKAMIES Esther Kramer Politiikkayksikkö B: Rakenne- ja koheesiopolitiikka Euroopan parlamentti, B-1047 Bryssel Sähköposti: poldep-cohesion@europarl.europa.eu TOIMITUSSIHTEERI Nóra Révész KIELIVERSIOT Alkuperäinen: EN. Käännökset: DE, FR. TIETOJA JULKAISIJASTA Yhteydenotot politiikkayksikköön tai sen kuukausitiedotteen tilaukset: poldep-cohesion@europarl.europa.eu Käsikirjoitus valmistui syyskuussa 2013. Euroopan unioni, 2013. Tämä asiakirja on saatavilla internetissä osoitteessa: http://www.europarl.europa.eu/studies VASTUUVAPAUSLAUSEKE Laatija on yksin vastuussa tässä asiakirjassa ilmaistuista kannoista, jotka eivät välttämättä vastaa Euroopan parlamentin virallista kantaa. Kopiointi ja kääntäminen muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin on sallittu, kun lähde mainitaan ja julkaisijalle toimitetaan etukäteen kopio julkaisusta.
Miten alue- ja koheesiopolitiikassa voidaan käsitellä väestökehityksen haasteita? YHTEENVETO Tässä tutkimuksessa esitetään yleiskatsaus EU:n alueiden väestökehityksen suuntauksista ja koheesiopolitiikan asemasta väestörakenteen muutoksen käsittelyssä, jotta saadaan tietoa tulevaa ohjelmakautta varten. Väestökehityksen keskeiset haasteet Väestön väheneminen ja ikääntyminen ovat kaikkein haasteellisimmat tulevaisuuden suuntaukset, mutta kansainvälinen muuttoliike on ollut 1990-luvulta lähtien merkittävä väestönkasvua lisäävä tekijä lukuun ottamatta muutamaa Itä-Euroopan valtiota, joissa nettomuutto on negatiivinen. Väestömallit vaihtelevat kuitenkin suuresti Euroopan alueilla erilaisten sosioekonomisten tekijöiden vuoksi. Väestökehityksen suuntaukset vaikuttavat myös tilaolosuhteisiin EU:ssa, jonka syrjä- ja maaseutualueilla sekä jälkiteollisilla kaupunki- ja vuoristoaluilla on suurempi väestökadon vaara. Tällaisilla väestökehityksen suuntauksilla on merkittäviä sosioekonomisia ja poliittisia seurauksia, koska ne vaikuttavat tuottavuuteen ja kasvuun, sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin, kaupunki- ja maaseutualueiden väestön epätasapainoon sekä työvoimapulaan. Väestörakenteen muutos on näin ollen keskeinen asia, joka käsittää eri politiikan aloja ja toimintatasoja, muun muassa sosiaalisen suojelun järjestelmät, työllisyyspolitiikan, kaupunki- ja maaseutusuunnittelun, viestinnän ja sosiaalialan perusrakenteet, tasa-arvo- ja perhepolitiikan, koulutuspolitiikan sekä maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan. Väestörakenteen muutos on nyt etualalla EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden politiikoissa. Komissio on antanut virikkeitä keskustelulle, laatinut tietoja, indikaattoreita ja kertomuksia, korostanut uudistusten tarvetta sekä mukauttanut rakennerahastoasetuksia ja yhteisön strategisia suuntaviivoja tukemaan väestörakenteen muutokseen sopeutumista edistäviä toimia. Etenkin Eurooppa 2020 -kasvustrategiassa väestökehityksen haasteita käsitellään useimmissa lippulaivahankkeissa. Euroopan parlamentti antoi vuonna 2011 päätöslauselman, jossa käsiteltiin väestörakenteen muutoksen vaikutuksia alueelliseen koheesiopolitiikkaan. Jäsenvaltiot tarkastelevat parhaillaan vero- ja etuusjärjestelmiään kannustaakseen työntekijöitä pysymään pitempään työmarkkinoilla, ja jotkin alueet ovat strategisen ajattelun edelläkävijöitä ja toteutettavat toimia väestökehityksen erityishaasteidensa käsittelemiseksi. Koheesiopolitiikan asema Koheesiopolitiikka voi olla merkittävässä asemassa tuettaessa alueiden sopeutumista väestörakenteen muutokseen ja torjuttaessa väestökehityksen suuntauksista johtuvia alueiden kehityserojen suurentumisriskejä. Useimmissa EAKR:n ja ESR:n rakennerahastojen ensisijaisissa aiheissa voidaan käsitellä väestökehityksen riskejä. Väestökehitykseen liittyvien asioiden merkityksen lisääntyminen ilmenee siten, että niillä on yhä huomattavampi asema vuosien 2007 2013 koheesiopolitiikassa ja ohjelmakaudella 2014-2020, vaikka monialaisissa periaatteissa ei kiinnitetä nimenomaisesti huomiota väestörakenteen muutokseen. Ensisijaisiin aiheisiin, jotka koskevat suoraan tai epäsuoraan väestökehityksen haasteita, on myönnetty kaudella 2007 2013 arviolta yhteensä 64,1 miljardia euroa (19 prosenttia jäsenvaltioille osoitetuista EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston kokonaisvaroista). 3
Osasto B: rakenne- ja koheesiopolitiikka Kymmenen alueellista tapaustutkimusta, jotka edustavat erilaisia demografisia ja sosioekonomisia oloja, osoittavat, että väestörakenteen muutoksesta ollaan yhä tietoisempia ja että siihen kiinnitetään yhä enemmän huomiota paikallistasolla: Koheesiopoliittiset toimet ovat usein tärkeimpiä keinoja käsitellä väestökehityksen haasteita alue- ja paikallistasolla, ja ne usein täydentävät kansallisia/alueellisia strategioita. Koheesiopolitiikan lisäarvo on erityisesti sosiaalisten perusrakenteiden järjestämisessä ja kaupunki- ja/tai maaseutualueiden elvyttämisessä EAKR:n toimilla sekä ikääntyneiden, naisten, nuorten ja maahanmuuttajien työllistettävyyden ja osallisuuden edistämisessä ESR:n toimilla. Alueellinen yhteistyö on tukenut tehokkaasti institutionaalista oppimista kyseisellä alalla. Joissakin tapauksissa koheesiopoliittisten toimien mahdollisuuksia on kuitenkin rajoittanut se, ettei ole kattavaa strategiaa, jossa käsitellään väestökehityksen haasteita, ja että rakennerahastojen mahdollisuudet väestörakenteen muutoksen käsittelyssä tunnetaan huonosti. Koheesiotoimissa voidaan todellakin käyttää väestörakenteen muutoksen tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntämällä ikääntynyttä väestöä, maahanmuuttajia ja naisia talouden toimijoina sekä teknologisen innovoinnin, uusien tuotteiden ja palvelujen kysynnän ja tarjonnan edistäjinä. Vuosien 2014 2020 strategisista painopisteistä käyty alustava keskustelu osoittaa, että väestökehityksen haasteisiin ja kriisin seurauksiin aiotaan kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi on tarkoitus lisätä yhdentymistä ja synergioita koheesiopolitiikan ja muiden rakennerahastojen välillä sekä kyseisten rahastojen ja kansallisten ja alueellisten strategioiden välillä. Poliittiset vaikutukset Tutkimuksesta ilmenevät seuraavat keskeiset poliittiset vaikutukset. Ne ovat yhdenmukaisia Euroopan parlamentin vuonna 2011 antamassa päätöslauselmassa mainittujen seikkojen kanssa, ja ne on osittain jo sisällytetty muutettuun ehdotukseen vuosien 2014 2020 koheesiopolitiikan lainsäädäntöpaketiksi ja yhteisen strategiakehyksen laaja-alaisiin toimintapoliittisiin tavoitteisiin. Jotta rakennerahastoja voidaan tehostaa väestörakenteen muutoksen käsittelyssä seuraavalla ohjelmakaudella, on edistettävä voimakkaampaa ja tarkempaa keskittymistä väestörakenteen muutokseen painopistealueena lopullisissa asetuksissa, jäsenvaltioita ja alueita tukevien suuntaviivojen levittämistä sekä niiden mahdollisuuksien tutkimista, jotka rakennerahastoilla voi olla väestörakenteen muutoksen käsittelyssä kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä eri rakennerahastoista tuettavien toimien parempaa koordinointia ja integrointia sekä niiden käytön joustavuutta täydentävyyden ja johdonmukaisuuden lisäämiseksi ennakoivampaa lähestymistapaa väestökehitykseen liittyvän politiikan suunnittelussa sekä institutionaalista oppimista koskevien hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa erityisiä välineitä, joilla seurataan ja arvioidaan rakennerahastojen mahdollisia ja tosiasiallisia vaikutuksia väestörakenteen muutoksen käsittelyssä tarjoamalla suuntaviivoja ja kehittämällä edelleen merkityksellisiä väestökehityksen
Miten alue- ja koheesiopolitiikassa voidaan käsitellä väestökehityksen haasteita? indikaattoreita, jotta mahdollistetaan seuranta- ja arviointijärjestelmät asiaa koskevien keskeisten tietojen keräämiseksi ja arvioimiseksi teknisen tuen tarjoamista hallintoviranomaisille ja paikallisille sidosryhmille tehokkaiden toimintamallien toteuttamisessa käsiteltäessä väestörakenteen muutosta sekä kansallisella että alueellisella tasolla. Neuvoston kanssa toisena lainsäätäjänä toimivalla Euroopan parlamentilla on tärkeä asema prosesseissa, joissa edistetään väestökehityksen haasteiden parempaa huomioon ottamista ja yhdennettyä poliittista lähestymistapaa sekä EU:n yleisissä menettelytavoissa että erityisesti koheesiopolitiikassa sekä tällä alalla sovellettavaa ennakoivaa lähestymistapaa. Tulevat kuukaudet ovat erityisen tärkeitä, ja Euroopan parlamentin olisi valvottava vuoden 2011 päätöslauselman soveltamista ja vahvistettava asemaansa seurattaessa koheesiopolitiikan tehokkuutta väestörakenteen muutoksen käsittelyssä. 5