Yhteisen eurooppalaisen kauppalain toimivuus Rooma I -asetuksen puitteissa

Transkriptio

1

2

3 SISÄASIOIDEN PÄÄOSASTO POLITIIKKAYKSIKKÖ C: KANSALAISOIKEUDET SEKÄ PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIAT OIKEUDELLISET ASIAT Yhteisen eurooppalaisen kauppalain toimivuus Rooma I -asetuksen puitteissa YHTEENVETO Tiivistelmä Kyseisessä tutkimuksessa selvitetään, miten yhteinen eurooppalainen kauppalaki ja Rooma I -asetus niveltyvät toisiinsa, sekä tutkitaan, missä määrin tämä niveltyminen helpottaa yrittäjien ja kuluttajien välistä rajaylittävää kaupankäyntiä, niin että elinkeinonharjoittajaan, joka haluaa käydä kauppaa koko Euroopan unionin alueella, sovelletaan yhteisen eurooppalaisen kauppalain pakottavia säännöksiä eikä Euroopan unionin 27 jäsenvaltion lainsäädäntöjen pakottavia säännöksiä. Lisäksi tutkitaan, tarjoavatko yhteisen eurooppalaisen kauppalain pakottavat säännökset korkeatasoista kuluttajansuojaa, vertaamalla niitä Euroopan unionin jäsenvaltioiden kuluttajaoikeuteen. PE FI

4 Yhteisen eurooppalaisen kauppalain toimivuus Rooma I asetuksen puitteissa Tämä asiakirja on laadittu Euroopan parlamentin oikeusasioiden valiokunnan pyynnöstä. LAATIJA Martine BEHAR-TOUCHAIS Panthéon-Sorbonne Paris-I -yliopiston professori (Sorbonnen yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta) Sorbonnen oikeustieteellisen tutkimuslaitoksen (IRJS-Institut TUNC) yhteisjohtaja Sopimus-, kuluttaja- ja kauppalainsäädäntöä käsittelevän työryhmän johtaja Trans Europe Experts (TEE) Ranskan kilpailuneuvoston (Conseil français de la concurrence) kollegion entinen jäsen VASTAAVA HALLINTOVIRKAMIES Danai PAPADOPOULOU Politiikkayksikkö C: Kansalaisoikeudet sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasiat Euroopan parlamentti B-1047 Bryssel Sähköposti: danai.papadopoulou@europarl.europa.eu KIELIVERSIOT Alkuperäinen: FR Käännökset: BG/ES/CS/DA/DE/ET/EL/FR/IT/LV/LT/HU/MT/NL/PL/PT/RO/SK/SL/FI/SV TIETOJA JULKAISIJASTA Yhteydenotot politiikkayksikköön tai sen kuukausitiedotteen tilaukset: poldep-citizens@europarl.europa.eu Euroopan parlamentti, käsikirjoitus valmistunut lokakuussa 2012 Euroopan unioni, 2012 Tämä asiakirja on saatavilla internetissä osoitteessa: VASTUUVAPAUSLAUSEKE Laatija on yksin vastuussa tässä asiakirjassa ilmaistuista kannoista, jotka eivät välttämättä vastaa Euroopan parlamentin virallista kantaa. Kopiointi ja kääntäminen muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin on sallittu, kun lähde mainitaan ja julkaisijalle toimitetaan etukäteen kopio julkaisusta. 2

5 Politiikkayksikkö C: kansalaisoikeudet sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasiat YHTEENVETO Taustaa Komission Vihreässä kirjassa toimintavaihtoehdoista etenemiseksi kohti kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävää eurooppalaista sopimusoikeutta (COM(2010)0348) esitetään seitsemän mahdollista vaihtoehtoa eurooppalaisen sopimusoikeuden laatimiseksi. Ne vaihtelevat tätä tarkoitusta varten perustetun asiantuntijaryhmän työn tulosten julkistamisesta todelliseen Euroopan sopimusoikeuden säännöstön luomiseen. Näiden ääripäitä edustavien ehdotusten väliltä Euroopan komissio ehdottaa, että "asetuksella voitaisiin luoda valinnainen väline, jota pidettäisiin kussakin jäsenvaltiossa 'toisena järjestelmänä' ja joka antaisi osapuolille mahdollisuuden valita kahden kotimaisen sopimusoikeusjärjestelmän välillä". Tähän liittyen komissio julkaisi 11. lokakuuta 2011 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista (COM(2011)0635 lopullinen). On tutkittava, miten yhteinen eurooppalainen kauppalaki niveltyy sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen N:o 593/2008. Kysymystä tarkastellaan tässä tutkimuksessa ainoastaan yritysten ja kuluttajien välisten suhteiden osalta. Tavoitteet Yhteisen eurooppalaisen kauppalain toimivuuden kannalta on tärkeää, että se niveltyy selkeästi Rooma I -asetukseen. Yhteisellä eurooppalaisella kauppalailla on myös pystyttävä takaamaan korkeatasoinen kuluttajansuoja, joka vastaa kansallisen lainsäädännön tarjoamaa suojaa, vaikkei yhteinen eurooppalainen kauppalaki välttämättä sisällä kaikkia niitä säännöksiä, jotka takaavat kuluttajille parhaan mahdollisen suojan. Ensimmäiseksi on tutkittava, miten yhteinen eurooppalainen kauppalaki ja Rooma I -asetus niveltyvät toisiinsa. Yhteinen eurooppalainen kauppalaki oli mahdollista määrittää 28. järjestelmäksi, yhtenäiseksi laiksi, jota sovelletaan ennen kuin pohditaan lainvalintaa, tai kansalliseen lainsäädäntöön kuuluvaksi toiseksi järjestelmäksi. Yhteisen eurooppalaisen kauppalain määrittäminen kansalliseen lainsäädäntöön kuuluvaksi toiseksi järjestelmäksi on tältä osin määräävä. Yhteisen eurooppalaisen kauppalain valitseminen ei tarkoita sovellettavan lain valintaa kansainvälisen yksityisoikeuden säännöissä tarkoitetussa merkityksessä. Kysymys on siitä, että sovellettava laki valitaan kahdesta järjestelmästä, toisin sanoen valitaan joko ensimmäinen kansalliseen lainsäädäntöön perustuva järjestelmä tai toinen järjestelmä (yhteinen eurooppalainen kauppalaki). Tätä määritelmää koskeva oikeustieteellinen arvostelu ei ole ratkaisevaa. Yhdet kirjoittajat ovat sitä mieltä, ettei EU:n asetuksella saa puuttua kansalliseen lainsäädäntöön. Toiset pohtivat, mitä muita seurauksia voi olla sillä, että yhteisen eurooppalaisen kauppalain katsotaan kuuluvan kansalliseen lainsäädäntöön (esim. sen tulkinta kansallisella tasolla, sen saattaminen yhdenmukaiseksi voimassa olevien direktiivien kanssa, tulevien direktiivien saattaminen osaksi yhteistä eurooppalaista kauppalakia). Näissä pohdinnoissa yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista hyväksytään enimmillään eräänlainen hybridimuoto, joka muodostaessaan kansainväliseen lainsäädäntöön kuuluvan toisen järjestelmän on kuitenkin laadittu unionin tasolla ja "siirretty" kansalliselle tasolle asetuksella. Se, että yhteinen eurooppalainen lainsäädäntö on laadittu EU:n tasolla, oikeuttaa esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen tulkintaan.

6 Yhteisen eurooppalaisen kauppalain toimivuus Rooma I asetuksen puitteissa Kun yhteinen eurooppalainen kauppalaki määritetään kansalliseen lainsäädäntöön kuuluvaksi toiseksi järjestelmäksi, voidaan varmistaa Rooma I -asetuksen normaali toimivuus. Ehdotuksella ei syrjäytetä Rooma I -asetusta, vaan sen avulla voidaan määrittää sovellettava laki. Vain ensimmäisen järjestelmän pakottavat säännökset muuttuvat neutraaleiksi, kuten komissio toteaa seuraavassa: "Jos osapuolet valitsevat yrityksen ja kuluttajan väliseen liikesuhteeseen sovellettavaksi laiksi muun kuin kuluttajan asuinjäsenvaltion lain, tämä lakivalinta ei Rooma I -asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan saa johtaa siihen, että kuluttaja menettää vakinaisen asuinvaltionsa lainsäädännön pakottavien sääntöjen tarjoaman suojan (Rooma I -asetuksen 6 artiklan 2 kohta). Viimeksi mainitulla säännöksellä ei kuitenkaan ole käytännön merkitystä, jos osapuolet ovat valinneet sovellettavan kansallisen lain puitteissa yhteisen eurooppalaisen kauppalain. Tämä johtuu siitä, että valittuun kansalliseen lakiin sisältyvät yhteisen eurooppalaisen kauppalain säännökset ovat identtiset kuluttajan asuinvaltion yhteisen eurooppalaisen kauppalain säännösten kanssa. Sen vuoksi kuluttajan asuinvaltion pakottavat kuluttajansuojalain säännöt eivät ole tiukemmat, eikä kuluttaja menetä vakinaisen asuinpaikkansa lain tarjoamaa suojaa." (Perustelut, s. 7). Toisin sanoen, koska valinnainen järjestelmä on jokaisessa jäsenvaltiossa kansalliseen lainsäädäntöön kuuluva toinen järjestelmä, kansalliseen lainsäädäntöön perustuvan ensimmäisen järjestelmän pakottavat säännökset eivät voi sitä syrjäyttää, koska kun osapuolet valitsevat toisen järjestelmän, se korvaa ensimmäisen järjestelmän kokonaan ( 1 ). Siitä tulee osapuolten valitsema kotimainen järjestelmä. Yhteisen eurooppalaisen kauppalain niveltymistä Rooma I -asetuksen tärkeimpiin säännöksiin koskeva tarkka tutkimus osoittaa, ettei niveltymiseen liity todellisia ongelmia, kun hyväksytään ne lähtökohdat, joiden perusteella kansalliseen lainsäädäntöön kuuluvaa toista järjestelmää voidaan pitää valinnaisena välineenä. * Silloin kun valitaan valinnainen järjestelmä, kuluttajaa eivät suojaa enää hänen vakinaisen asuinvaltionsa kansalliseen kuluttajaoikeuteen perustuvan ensimmäisen järjestelmän pakottavat säännökset vaan hänen vakinaisen asuinvaltionsa yhteiseen eurooppalaiseen kauppalakiin perustuvan toisen kansallisen järjestelmän pakottavat säännökset. Sen vuoksi on tärkeää verrata yhteisen eurooppalaisen kauppalain ja EU:n jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen kuluttajille takaaman suojan tasoa. Tämän vertailun tärkeimpänä tavoitteena on osoittaa, ettei yhteisen eurooppalaisen kauppalain valitseminen ole kuluttajan kannalta haitallista, vaan hän nauttii edelleen korkeatasoista kuluttajansuojaa. Eroja toki on, mutta ne liittyvät enimmäkseen yksityiskohtiin, lukuun ottamatta mahdollisuutta julistaa yksipuolisesti sopimus pätemättömäksi ilman oikeussuojakeinoja. Yksityiskohtiin liittyvien erojen osalta voidaan tarvittaessa edistää maakohtaisesti kuluttajille suunnattua tiedotusta ensimmäisen ja toisen järjestelmän välisistä eroista. 1 Ks. tältä osin vuonna 2010 laadittu muistiomme "Relation d un instrument optionnel avec les lois nationales", jossa käsitellään valinnaisen järjestelmän suhdetta kansallisiin lainsäädäntöihin. 4

7

8