Kokemukset rajatylittävistä tilanteista EU:ssa

Transkriptio

1 SISÄASIOIDEN PÄÄOSASTO POLITIIKKAYKSIKKÖ C: KANSALAISOIKEUDET SEKÄ PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIAT OIKEUDELLISET ASIAT Kokemukset rajatylittävistä tilanteista EU:ssa Vertaileva tutkimus väestörekisteristä YHTEENVETO PE FI

2 Tämä asiakirja on laadittu Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan pyynnöstä. LAATIJA Nimi: Mariolina ELIANTONIO Organisaatio: Milieu Ltd Osoite: 15 Rue Blanche, 1050, Belgia VASTAAVA HALLINTOVIRKAMIES Vesna NAGLIČ Politiikkayksikkö C: Kansalaisoikeudet sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasiat Euroopan parlamentti B-1047 Bryssel Sähköposti: KIELIVERSIOT Alkuperäinen: EN Käännökset: BG/CS/DA/DE/EL/ES/ET/FR/IT/LV/LT/HU/MT/NL/PL/PT/RO/SK/SL/FI/SV TIETOJA TOIMITTAJASTA Yhteydenotot politiikkayksikköön tai sen kuukausitiedotteen tilaukset: Euroopan parlamentti, käsikirjoitus valmistui marraskuussa Euroopan unioni, Tämä asiakirja on saatavilla internetissä osoitteessa: VASTUUVAPAUSLAUSEKE Laatija on yksin vastuussa tässä asiakirjassa ilmaistuista kannoista, jotka eivät välttämättä vastaa Euroopan parlamentin virallista kantaa. Kopiointi ja kääntäminen muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin on sallittu, kun lähde mainitaan ja julkaisijalle toimitetaan etukäteen kopio julkaisusta. 2

3 Vertaileva tutkimus väestörekisteristä YHTEENVETO Yksi Euroopan unionin ehkä suurimmista yksittäisistä saavutuksista on sellaisen alueen luominen, jolla ei ole rajoja ja jossa ihmiset, tavarat ja palvelut liikkuvat vapaasti. Pelkästään vuonna 2010 lähes 11 miljoonaa kansalaista asui toisessa jäsenvaltiossa. Ihmiset joutuvat rajatylittäviin tilanteisiin useista syistä: he voivat esimerkiksi työskennellä ulkomailla tai saada hammashoitoa toisessa maassa. He kohtaavat silti usein vaikeuksia, jotka johtuvat elämän tapahtumiin, kuten syntymään, avioliittoon tai jopa nimeen, liittyvien asiakirjojen käsittelyeroista. Tämä voi johtaa siihen, että heidän avioliittoaan ei tunnusteta tai heitä ei tunnusteta adoptiolapsensa vanhemmiksi. EU ja kansainvälinen yhteisö ovat tietoisia tällaisten vaikeuksien vaikutuksesta kansalaisiin. Saatavilla on kattavasti kansainvälistä lainsäädäntöä sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Euroopan unioni on lisäksi pyrkinyt helpottamaan kansalaisten rajatylittävää elämää lainsäädännön avulla ja toteuttanut tutkimuksia ja julkisia kuulemisia. EU:n toimivalta on kuitenkin suppeaa, koska lainsäädäntötoimet rajoittuvat suurelta osin rajatylittävien oikeuden päätösten tunnustamiseen. Tuloksena on monimutkainen yhdistelmä kansallisen, EU:n ja kansainvälisen tason lainsäädäntöä, johon liittyy vaihtelevaa ratifiointia, lukuisia rajoituksia sekä laajaa harkintavaltaa ja jossa ei tavallisesti käsitellä väestörekisteriä koskevia kansallisia sääntöjä. Tämä synnyttää eri jäsenvaltioissa erilaisia järjestelmiä ja sääntöjä. Euroopan parlamentti teetti tämän meneillään olevan tutkimuksen, koska se on tietoinen näistä ongelmista. Tutkimuksessa selvitetään merkittävimpiä EU:n kansalaisten kohtaamia vaikeuksia, jotka liittyvät seuraaviin tilanteisiin: henkilön oikeudellisen aseman todistaminen muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa väestörekisteritilanne tapahtui väestörekisteritilanteen rekisteröiminen väestörekisteriasiakirjan tai sen vaikutusten tunnustaminen toisessa jäsenvaltiossa. Näiden vaikeuksien tunnistamista ja ymmärtämistä varten on analysoitu väestörekisteritietoja koskevaa kansainvälistä ja EU:n lainsäädäntöä sekä yhdeksän valtion väestörekisterijärjestelmiä Bulgariassa, Italiassa, Ranskassa, Saksassa, Latviassa, Alankomaissa, Skotlannissa, Sloveniassa ja Ruotsissa. Nämä järjestelmät kuuluvat eri säädösperheisiin. Ne edustavat pohjoisia, eteläisiä, uusia ja vanhoja jäsenvaltioita. Lisäksi sidosryhmien haastatteluista on saatu tietoa väestörekisterisääntöjen käytännön puolesta, ja niiden avulla on tunnistettu mahdollisia EU:n laajuisia ratkaisuja. Oikeudelliset järjestelmät eroavat toisistaan merkittävästi. Toisissa keskitytään elämän tapahtumien yksilölliseen rekisteröintiin, kun taas toisissa keskitytään itse tapahtumiin. Esimerkiksi Ruotsissa on yksi väestörekisteri, mutta Skotlannissa on kymmenen rekisteriä eri tapahtumille. Lisäksi eri jäsenvaltioissa annetaan erilaisia asiakirjoja, ja asiakirjojen tyyppi ja sisältö vaihtelevat. Myös väestörekisterin organisoinnissa on eroja. 3

4 Politiikkayksikkö C: Kansalaisoikeudet sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasiat Seuraavassa analyysissä esitetään neljä ongelmatyyppiä, joita EU:n kansalaiset kohtaavat väestörekisteriasioissa rajatylittävissä tilanteissa. Ensiksi hallinnolliset ja menettelyyn liittyvät muodollisuudet voivat rasittaa kansalaisia, koska niiden vuoksi kustannukset lisääntyvät ja asiakirjojen tunnistaminen hidastuu tai jopa estyy. Esimerkiksi latvialaisen Livan ja italialaisen Marcon on rekisteröitävä vastasyntynyt lapsensa Latviassa. Tätä varten he menevät kaupungintalolle, mutta heille ilmoitetaan, että Latvian viranomainen ei voi hyväksyä heidän italialaista avioliittotodistustaan, ja heitä pyydetään toimittamaan siitä latviankielinen käännös. Mahdollisia ratkaisuja ovat esimerkiksi laillistamisvaatimuksen poistaminen, kansainvälisen väestörekisteritoimikunnan tarjoamien vakiomuotoisten monikielisten lomakkeiden käyttäminen sekä tiedonvaihdon parantaminen esimerkiksi verkkoalustojen välityksellä. Kansalaiset kohtaavat lisäksi yleisiä käytännön ongelmia, koska viranomaiset toimivat kansallisella kielellä ja ulkomaalaisten on vaikea saada tietoa väestörekisteriasiakirjoista. Nämä ongelmat voitaisiin ratkaista tarjoamalla perustietoa eri kielillä ja eri viestintäkanavilla sekä parantamalla viranomaisten kielitaitoa. Toiseksi aineellisen oikeuden erot aiheuttavat asiakirjan sisällön tunnustamiseen liittyviä ongelmia. Näin ollen asiakirjan sisältämät tiedot yhdessä jäsenvaltiossa voivat erota samanlaisen asiakirjan tiedoista toisessa jäsenvaltiossa. Toisinaan voidaan myös vaatia sellaista asiakirjaa, jota ei ole olemassa jäsenvaltiossa, jonka olisi määrä sellainen antaa. Lisäksi asiakirjan sisältö ei välttämättä vastaa jäsenvaltion lainsäädäntöä, tai oikeuslaitosta, jonka olisi määrä antaa tiedot, ei jäsenvaltiossa ole olemassa. Belgialainen Marie ja puolalainen Karol asuvat Suomessa. He haluaisivat mennä naimisiin, mutta heidän on esitettävä todistus oikeudesta mennä avioliittoon. Belgian viranomaiset eivät anna tällaista todistusta, ja Puolan kansalaisille, jotka ovat muuttaneet ulkomaille alle 16-vuotiaina, todistuksen voi antaa vain konsulaatin virkamies. Tämä ei kuitenkaan ole hyväksyttyä Suomessa. Marie ja Karol eivät voi solmia avioliittoa Suomessa. Ihannetilanteessa osa ongelmista ratkeaisi yhdenmukaistamalla aineellista perheoikeutta, mutta EU:lla ei ole toimivaltaa säätää lainsäädäntöä tällä alalla. Vaihtoehtoinen ja rajatumpi ratkaisu olisi käyttää eurooppalaisen ajokortin kaltaisia yhtenäisiä väestörekisteriasiakirjoja. Kolmanneksi myös kansainvälisen yksityisoikeuden erot aiheuttavat asiakirjan sisällön tunnustamiseen liittyviä ongelmia. Tällainen tilanne syntyy, kun kahden jäsenvaltion lainvalintasääntöjen mukaan niiden olisi sovellettava toistensa lainsäädäntöä. Tämä voi hidastaa päätöksentekoa ja lisäksi muuttaa merkittävästi päätöksen tulosta sen mukaan, mitä lainsäädäntöä sovelletaan. Esimerkki tästä on isyyttä koskeva riita. Saksalainen Julia asuu lapsensa ja saksalaisen kumppaninsa kanssa Sloveniassa. Hänen entinen aviomiehensä Michael asuu Saksassa ja vaatii isyyden tunnustamista. Saksassa vanhempien asuinpaikka (eli Slovenia) määrittää sovellettavan lain, kun taas Sloveniassa sovellettava laki määräytyy vanhempien kansalaisuuden (eli saksalainen) perusteella. 4

5 Vertaileva tutkimus väestörekisteristä Ongelmat voitaisiin ratkaista, ja on osittain ratkaistukin, yhdenmukaistamalla sellaisia kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä, jotka kuuluvat EU:n toimivaltaan. Neljänneksi asiakirjan vaikutusten tunnustaminen voi vaikeutua kansainvälisen aineellisen tai yksityisoikeuden erojen vuoksi. Esimerkiksi Paolo ja Marco muuttavat Ranskaan, missä he rekisteröivät parisuhteensa. He palaavat Italiaan ja hakevat rekisteröidyn parisuhteensa tunnustamista, jotta he voisivat perustaa yhdessä perheyrityksen. Italian viranomaiset kieltäytyvät, koska Italia ei tunnusta rekisteröityä parisuhdetta. He eivät sen vuoksi voi perustaa perheyritystä. Nämä vaikeudet voitaisiin ratkaista tunnustamalla väestörekisteriasiakirjojen vaikutukset automaattisesti. Eri valtioiden välinen sopimus olisi kuitenkin vaikea saavuttaa. Voidaan todeta, että EU:n kansalaiset kohtaavat jatkossakin lukuisia ongelmia harjoittaessaan oikeutta liikkua vapaasti. Pääasiallinen syy näihin ongelmiin on kansallisten lainsäädäntöjen suuret erot. EU:n laajuisten ratkaisujen esteenä on EU:n rajoitettu toimivalta yhdenmukaistaa lainsäädäntöä sekä eroihin liittyvät syvään juurtuneet yhteiskunnalliset, poliittiset ja kulttuuriset syyt. Tämän vuoksi EU:n kansalaiset kohtaavat ennakoimattoman kirjon lainsäädäntöä, epävarmuutta sen osalta, miten toimia tai mitä odottaa, ylimääräisiä rasitteita, kustannuksia ja jopa syrjintää. Kaikesta huolimatta EU:ssa on edistytty, ja kuten kansainvälinen toiminta osoittaa, mahdollisuudet ovat laajemmat silloin, kun vaikeudet johtuvat menettelyyn liittyvistä tai käytännön rasitteista. EU voi myös ottaa käyttöön kaikki sen resurssit saadakseen aikaan positiivisia muutoksia tällä alalla. Näin helpotetaan niiden miljoonien EU:n kansalaisten elämää, jotka joutuvat rajatylittäviin tilanteisiin. 5