TUTKIMUSTYÖSELOSTUS LUHANGAN MUONASUO NIMISELLÄ VALTAUSALUEELLA KAIV.REK.Nro 2905/1-4 TEHDYISTÄ MALMITUTKIMUKSISTA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/3122/-87/1 Luhanka Tammijärvi Marjatta Virkkunen Boris Lindmark 18.6.1987 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS LUHANGAN MUONASUO NIMISELLÄ VALTAUSALUEELLA KAIV.REK.Nro 2905/1-4 TEHDYISTÄ MALMITUTKIMUKSISTA

Geologian tutkimuskeskus aloitti vuonna 1979 tutkimukset Luhangan Tammijärvellä alueen tina- ja volframipitoisuuden selvittämiseksi. Luhanka. Muonasuo nimisen valtausalueen kaiv.rek.nro on 2905/1, 2, 3 ja 4, kuva 1. TUTKIMUKSET JA TULOKSET Tammijärven tutkimusalue sijaitsee Luhangan kunnassa Päijänteen itäpuolella pääosan siitä ollessa karttalehdellä 3122 06. Kyseinen seutu on ollut jo 1940-luvulta lähtien toistuvasti GTK:n tutkimusten kohteena alueelta löytyneiden, runsaasti arseeni- ja kuparikiisuja sekä sinkkivälkettä sisältävien irtolohkareiden antamien viitteiden vuoksi. 1950- ja 1960-luvuilla samaa aluetta ovat tutkineet lisäksi Rautaruukki Oy ja Outokumpu Oy. Geologian tutkimuskeskuksessa analysoitiin vuosina 1978-79 järjestelmällisesti vanhoja kansan- ym. näytteinä saatuja arseenikiisunäytteitä niiden mahdollisesti sisältämien tina - ja volframipitoisuuksien selvittämiseksi. Tällöin todettiin Luhangan Tammijärveltä peräisin olevien, pääasiassa arseenikiisua sisältävien näytteiden sisältävän merkittäviä Sn- ja W- pitoisuuksia. Näiden uusien malmiviitteiden selvittämiseksi aloitettiin kenttätutkimukset Luhangan Tammijärvellä kesällä 1979. Mainittuihin tutkimuksiin kuuluivat mm. lohkaretutkimukset, alueen geologinen kartoitus, geofysikaaliset mittaukset, moreenigeokemia sekä 3 reikää käsittävä syväkairaus vuonna 1980. Tutkimustensa suojaamiseksi tutkimusalueelle haettiin GTK:n toimesta Muonasuo 1-4 nimiset valtaukset (kaiv.rek. nro 2905/1-4) kuva 1. Tehtyjen tutkimusten perusteella voitiin paikallistaa vyöhyke, jossa oli ympäristöstään poikkeavia Sn- ja W-pitoisuuksia. Vyöhykkeen leveydeksi arvioitiin noin 100 m ja sitä voitiin seurata 5 km:n matkalla. Malmipitoinen vyöhyke on lähes pystyasentoisessa grauvakkaliuskeessa, jossa risteilee yleensä alle 10 cm:n levyisiä kvartsijuonia. Paikoin nämä juonet

ovat melkein kompaktia arseenikiisua, joskin mukana on myös muita kiisuja. Paikoin myös juonien sivukiven, grauvakkaliuskeen on todettu olevan tina- ja volframipitoista. Tina on juonissa stanniinina eli tinakiisuna. Suurimmat tinakiisurakeet ovat läpimitaltaan 2 mm:n luokkaa ja niiden on todettu rajoittuvan kuparikiisuun. Tinan toista mineraalia, kassiteriittia, on tavattu erittäin harvoin, vain poikkeuksellisesti ja tällöinkin vain mikroskooppisia määriä. Volframi puolestaan esiintyy scheeliittinä, jota on joko kasaumina ja juonimaisissa muodostumissa tai pirotteena grauvakkaliuskeessa. Malmikriittistä vyöhykettä tutkittiin syväkairauksin keväällä 1980. Kyseisen kairauksen kustansi Rautaruukki Oy. Tällöin kairattiin kohtisuorassa oletettua vyöhykettä vastaan olevaan profiiliin 3 reikää, joiden yhteispituus oli 478 m. Rei'istä 301 ja 302 tehtiin fysikaalisia mittauksia: ominaisvastus-, säteilyja suskeptibiliteettimittaukset. Kairasydämistä voitiin päätellä, että kairatun profiilin kohdalla olevassa kivilajissa ei juuri tapahdu vaihteluja. Näkyvät vaihtelut ovat pääasiassa grauvakkaliuskeen karkeuseroja. Tehtyjen analyysien perusteella voitiin todeta selvä vyöhyke, johon erityisesti volframia on rikastunut korkeimpien pitoisuuksien ollessa 6480 ppm/1 m ja 5040 ppm/1 m. Nämä parhaimmat pitoisuudet ovat R 302:n maan pinnasta 35 metriin ulottuvassa osassa. Selvästi malmiintunut vyöhyke on todettavissa myös R 303:ssa 95-150 metrin välillä (kuva 7). Sen sijaan tinan pitoisuudet ovat kairasydämissä vaatimattomampia - korkein 500 ppm/1 m on R 302:ssa - kuin kalliopaljastumien kivestä analysoidut arvot. Tällöin saatiin nimittäin useita tuloksia, joiden mukaan Sn-pitoisuus oli jopa 1 %:n paikkeilla.

Eri tutkimusmenetelmien avulla selvitettiin, että Luhangan Tammijärven tutkimusalueella on kivilajin yleisen suuntauksen mukainen, likimain NE-SW -suuntainen vyöhyke, jossa tavataan normaalista poikkeavan korkeita tina- ja volframipitoisuuksia. Noin 100 metrin levyisen vyöhykkeen pituudeksi arvioitiin lähes 5 km. Vaikka kyseinen vyöhyke näyttää jatkuvan etenkin koillissuuntaan malmiutumalle tyypillisine arseenikiisua runsaasti sisältävine kvartsijuonineen, ei näissä kiisujuonissa kuitenkaan ole tinaa eikä volframia. Luhangan Tammijärvellä todetun kiisupitoisen, paikoin tinaa ja volframia sisältävän vyöhykkeen laadun ja jatkuvuuden täsmälliseksi selvittämiseksi jatkettiin Tammijärvellä kairauksia vuonna 1984 rei'illä R 304 - R 307. Näiden reikien sijainnit näkyvät oheisena olevassa kivilajikartassa M 11.1/3122/-85. Kartta perustuu Outokumpu Oy:n laatimaan karttaan vuodelta 1969 (T. Karppanen) (kuva 2). Marjatta Virkkunen

Luhangan Tammijärvellä tehtyihin tutkimuksiin osallistuivat mm. seuraavat henkilöt: Marjatta Virkkunen geologi (MV) Työmaan johto, kart. Boris Lindmark geologi (SBL) Työm. Johto, kart. Markku Tiainen 1982 kausiapul. (MET) kartoitus, rakenne Juhani Alanen malmikoiran-(ja) ohjaaja lohkare-etsintä 1979-1982 Kari Viljo Bäck työnjohtaja(vb) gokem. moreeninäytteen Jukka Vartiainen näytteenottaja otto 1979-1983 ja 1985-86 Kari Jauhiainen näytteenottaja n Geofysiikan mittausryhmägeofysiikan Näytteenottoryhmä maaperäosasto M. Huuskonen avustava toiminta V. Liimatainen H. Applqvist Hautala osasto 1979-1982 moreenistratigr. ja näytteenottokaivantoja 1984 1985, 1986 kairauksen valvonta 1985 tutk.apul. (KH)lohkare

MALMITUTKIMUKSET LUHANGAN TAMMIJÄRVELLÄ AIKANA 6.2.1985-6.5.1986 Kun edellisessä tutkimusvaiheessa oli tavattu kiinnostavia scheeliittipitoisuuksia syväkairausrei'istä, erityisesti reiästä 304 (kuva 8), määrättiin allekirjoittanut hoitamaan jatkotutkimukset. Tavoitteena oli paikallistaa n. 5 km:n pituisesta vyöhykkeestä mahdolliset merkitykselliset scheeliittimineralisaatiot. Mahdollisen malmiutuman paikantamiseksi otettiin Cobra-kalustolla moreeninäytteitä vyöhykkeensuuntaisia linjoja pitkin (näytteenottolinjat ja pisteet, kuva 3). Moreeninäytteistä rikastettiin scheeliittirakeet, joita laskettiin UV-valossa. Tulokset eritelty kuvassa 5. Tulosten perusteella todettiin, että lupaavin scheeliittiraeanomalia sijaitsee samoilla alueilla joihin jo alustava kairaus oli kohdistunut (reiät 301-307, kuva 2). Tätä anomaliaaluetta selvitettiin kairaamalla reiät 308-323 (kuva 6). Vyöhykkeen luoteisosassa muodostui erillisiä raeanomalioita, jotka tutkittiin syväkairausrei'illä 324 ja 325. Osoittautui, että scheeliitti esiintyy edellämainitussa horisontissa epätasaisesti kvartsijuonien yhteydessä ja grauvakkaliuskeissa hienona pirotteena. Yksittäisistä korkeistakin analyysivälien volframipitoisuuksista huolimatta millään mineralisoituneella kairauslävistyksellä ei saatu riittävää kokoa tai pitoisuutta niin, että louhintakelpoinen esiintymä olisi muodostunut. Kun näytteenoton osoittamat parhaat anomaliakohdat oli tutkittu kairaamalla, lopetettiin tutkimukset Luhangan Tammijärvellä 6.5.1986.

Yksityiskohtaisempi Luhangan tutkimuksia käsittelevä raportti on arkistoitu Geologian tutkimuskeskuksen arkistoon indeksillä P4 19/3122/-87/1/10 varustettuna.

Luhanka K-näytteet K/6911 M 13/3211/-80/10 K/6855 M 13/3211/-80/10 K/7028 M 13/3222/-82/ K/7252 M 13/3122/-82/ K/7406 + 7407 M 13/3211/-83/ K/7502 M 13/3122/-84/ K/7506 M 13/3122/-84/ Analyysit JA-78-P13, P22.1, P22.2, P22.3, K28 JA- 78-L31-L35.3 JA-78-L42-L45 JA-78- L50-P75 JA-78-L77, L78, L81 JA-79-11 JA-82-3, 6, 8, 10, 11, 14, 18, P22, 24, P25, 27 KKH-78-1.1, 61, 62, 64, 66.1, 66.2, 72.1, 72.2, 79.2, 89, 90.2, 93, 94, 95, 99, 104, 104.1, 104.2, 104.3, 106.1, 106.2, 118.1, 118.3, 145, 165, 166.2, 166.3, 175 K/2671, K/2938, K/5701.1, K/5701.2, K/5701.3, K/FROM, K/7028 OKU 1-14

GTK:N ARKISTOSSA OLEVA AINEISTO Raportit M 17/LhK 47/1 V. Pääkkönen (-47) M 17/LhK 49/1 M. Puranen (-48) M 17/LhK 50/1 M 62/LhK 50/1 M 17/LhK 51/1 M 52/LhK 51/2 1 V. Pääkkönen (-50) V. Pääkkönen (-51) M 17/LhK 54/1 P. Oivanen (-54) M 17/LhK 56/1 P. Oivanen (-56) K/1964 M 19/LhK 56/2 - " K/2670, K/2671 M 17/LhK 59/1 L. Hyvärinen (-59) ' K/4311 M 17/LhK 64/1 P. Oivanen (-63) K/5584 M 19/3122/-71/1/10 M. Huuskonen M 19/3122/-81/1/10 M. Virkkunen M 19/3122/-87/1/10 M. Virkkunen B. Lindmark

Analyysit: Monttunäytteet Ra/800 1830-1835 434-462 (Hautala) 2104-2111 2326-2352 3921-3962 4023-4040 Ra/810 1057-1114 1335-1346 3374-3380 4511-4522 Ra/82 JA-82- L1-L28 Pisteet8200525-528 1394-1403 ja 2115-2133 M 850 0179-0182 0461-0467 0576-0581 0706-0725 1517-1443 1453-1459 1592 3373-3810 C60 pist: 8492751-794 Kvantom pist: 8590491-795 Au 519A pist: 8690048-119 8692058-326 Au 519A 8590491-8590795

610C M 8500179-182 M 8500706-725 303C M 8500461-467 N 8500576-581

Kartat: 1 : 20 000 M 11.11/3122 06/-85 3122 06 1 : 10 000 M 06.1/3122 A,B,C,D/-79 3122 06 A,B,C,D M 11.2/3122/-83 3122 06 M 11.7/3122/-85 M 11.11/3122 06/-85 3122 06 M 11.12/3122/-83 3122 06 M 11.12/3122/-85 3122 06 M 35.1/3122/-85/1 3122 06 M 35.1/3122/-85/2 3122 06 D M 35.1/3122/-85/3 3122 06 C M 35.1/3122/-85/4 3122 06 B M 35.1/3122/-85/5 3122 06 A M 35.1/3122/-86/1 3122 06 D M 35.3/3122/-85/1/SCHE 3122 06 D M 35.3/3122/-85/2/SCHE 3122 06 C M 35.3/3122/-85/3/SCHE 3122 06 A M 35.3/3122/-85/4/SCHE 3122 06 B M 51.1/3122/-85/1 3122 06 M 52.4/3122/-85/1 3122 06

Kairareikäprofiilit 3122 06 M 52.7/3122/-80/R 301, R 302, R 303 M 52.7/3122/-84/R 305 M 52.7/3122/-84/R 306 M 52.7/3122/-84/R 307 M 52.7/3122/-85/R 304, R 308 N 52.7/3122/-85/R 309, R 310 M 52.7/3122/-85/R 311, R 313 M 52.7/3122/-85/R 312 M 52.7/3122/-85/R 314, R 315 M 52.7/3122/-85/R 316 M 52.7/3122/-85/R 317 M 52.7/3122/-86/R 318 M 52.7/3122/-86/R 319 M 52.7/3122/-86/R 320 M 52.7/3122/-86/R 321, R 322 M 52.7/3122/-86/R 323 M 52.7/3122/-86/R 324 M 52.7/3122/-86/R 325

Havainnot JA-78-P13, 15-17, 19-20, 22-24, 34-35, 37, 55-58, 61, 68, 75 JA-79-P23 KKH-78-56-86, 88-92, 93, 94, 95, 96-153, 155-164, 175-184, 186-189 KKH-79-12-13, 42-55, 81-90, 95-95, 98-102-104, 105, 106, 108-111, 112, 113 JTH-79-1-7, 9-18, 20-48, 59-61, 66-67, 81, 83, L8 MET-82-3-4, 9, 11, 16-22, 26, 26-34, 38-45, 47, 58-61, 66-71, 79-83, 85, 98-109, 114-119