Vesilahden Onkemäenjärven hoito- ja käyttösuunnitelma v. 2013

Vesilahden Onkemäenjärven hoito- ja käyttösuunnitelma v. 2013 Esa Lammi & Marko Vauhkonen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 25.4.2013

Vesilahden Onkemäenjärven hoito- ja käyttösuunnitelma v. 2013 SISÄLLYS 1. JOHDANTO... 2 2. SUUNNITELMA-ALUEEN SIJAINTI JA SUOJELUTILANNE... 3 3. TEHDYT SELVITYKSET JA SUNNITTELUN KULKU... 6 3.1. Tietolähteet ja aiemmat selvitykset... 6 3.2. Suunnitelmaa varten tehdyt selvitykset... 6 3.3. Suunnittelun kulku ja yhteistyötahot... 7 4. ALUEEN NYKYTILA... 9 4.1. Maisema... 9 4.2. Valuma-alue, kuormitus ja veden laatu... 9 4.3. Kasvillisuus... 11 4.4. Linnusto... 14 4.5. Viitasammakko... 17 4.6. Sudenkorennot... 18 4.7. Kalasto... 19 4.8. Alueen käyttö... 19 5. HOIDON JA KÄYTÖN TARVE JA TAVOITTEET... 22 6. TOIMENPIDE-EHDOTUKSET... 24 6.1. Järven lounaisosa... 24 6.2. Marttilanlahti... 26 6.3. Eteläpää... 29 6.4. Kasvillisuuden niitot... 30 6.5. Asuin- ja lomakiinteistöjen rannat... 31 6.6. Muut toimenpiteet... 31 6.7. Seuranta... 33 6.8. Toimenpiteiden aikataulu ja kustannukset... 34 7. EHDOTETTUJEN HOITO- JA KÄYTTÖTOIMIEN VAIKUTUKSET... 37 7.1. Arvion perusteista... 38 7.2. Lintudirektiivin ja luontodirektiivin lajit... 38 7.3. Muut Natura-lomakkeella mainitut lajit... 38 7.4. Luontodirektiivin luontotyypit... 38 7.5. Toimenpiteiden vaikutukset valintaperusteina oleviin lajeihin... 39 7.6. Toimenpiteiden vaikutukset muihin merkittäviin lajeihin... 43 7.7. Toimenpiteiden vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin... 46 7.8. Yhteisvaikutukset... 46 8. LÄHDEVIITTEET... 47 Liite 1. Onkemäenjärven hoito- ja käyttösuunnitelmassa käytetty palautelomake. Liite 2. Yhdistelmä asukaspalautteesta. Liite 3. Suunnitelmaluonnoksesta saatu palaute. Kansikuva: Maisema Onkemäenjärven keskiosasta. Avovesialue on uistinvidan ja isoulpukan valtaamaa, suojaisemmilla paikoilla kasvaa järvikortetta. Esa Lammi Kartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos 1

1. JOHDANTO Vesilahden Onkemäen kylän itäpuolella sijaitseva Onkemäenjärvi on pieni, viljelysalueiden ympäröimä läpivirtausjärvi, joka saa pääosan vedestään Hirvijärvestä tulevan uoman kautta. Järven vedet laskevat Koskenjokea pitkin Pyhäjärven reittiin kuuluvaan Mantereenjärveen. Onkemäenjärvi on matala ja sen rantoja reunustavat vaihtelevan levyiset luhdat. Ulompana on laajoina kasvustoina järvikortetta ja kelluslehtisiä. Avovettä on vain järven itäosassa, jonne myös ranta-asutus keskittyy. Rantakiinteistöt ovat lomakäytössä. Onkemäenjärvi on tunnettu pitkään hyvänä vesilintujen pesimäpaikkana. Järvi otettiin mukaan vuonna 1982 vahvistettuun lintuvesiensuojeluohjelmaan valtakunnallisesti arvokkaana kohteena ja se liitettiin Natura 2000 -verkostoon vuonna 1998. Natura-rajauksen mukainen alue rauhoitettiin vuosina 2004 2005 yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Onkemäenjärven tila on heikentynyt umpeenkasvun seurauksena. Rantarakennusten läheisiä vesialueita on pidetty avoimena ruoppaamalla ja kasvillisuutta niittämällä. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus otti järven mukaan seurantaohjelmaansa vuonna 2009, jolloin järvellä tehtiin pesimälinnustokartoitus. Vuosina 2010 ja 2011 toteutettiin luontodirektiivissä mainittujen eläinlajien inventointi ja kasvillisuuskartoitus. Selvitykset antavat hyvän pohjan hoito- ja käyttösuunnitelman laatimiselle. Pirkanmaan ELY-keskus tilasi keväällä 2012 järjestämänsä tarjouskilpailun jälkeen Onkemäenjärven hoito- ja käyttösuunnitelman Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on esittää hoito- ja kunnostustoimenpiteet Onkemäenjärven lintuvesialueen luonnonarvojen turvaamiseksi sekä virkistyskäyttömahdollisuuksien ylläpitämiseksi. Suunnitelmassa tarkastellaan alueen nykytilaa, kunnostustarvetta ja kunnostuskeinokeinoja, maisemallisia kysymyksiä sekä rantojen käyttöön liittyviä tarpeita. Suunnitelma ei sisällä yksityiskohtaisia toimenpidepiirroksia tai tarkkoja kustannuslaskelmia, vaan se pyrkii osoittamaan hoidettavia alueita ja niille sopivia menetelmiä sekä ohjaamaan ja kehittämään alueen käyttöä niin, että luonnonarvot tulevat otetuiksi huomioon. Samanaikaisesti suunnitelman kanssa on valmisteltu vesilupahakemusta, jossa esitetyt toimenpiteet on tarkemmin suunniteltu ja mitoitettu. Hoito- ja käyttösuunnitelma on laadittu toistaiseksi voimassa olevaksi, eikä sitä sidottu mihinkään tiettyyn ajanjaksoon. Suunnitelman käyttökelpoisuus on kuitenkin syytä tarkistaa noin kymmenen vuoden kuluttua. 2

2. SUUNNITELMA-ALUEEN SIJAINTI JA SUOJELUTILANNE Onkemäenjärvi sijaitsee Vesilahden kaakkoisosassa noin kuusi kilometriä kirkonkylältä etelään. Järvi kuuluu Koskenjoen vesistöalueeseen ja sijoittuu suunnilleen jokijakson puoliväliin. Onkemäenjärvi on pääosin viljelysmaiden ympäröimä (kuva 1). Järven pohjoispää ja länsiranta rajautuvat peltoihin, kaakkois- ja luoteisranta ovat metsäisiä. Onkemäen kylä sijaitsee järven länsipuolella. Ympäristön muu asutus on haja-asutusta. Onkemäenjärven pinta-ala on 43 hehtaaria. Järvi on hyvin matala ja suurta osaa ranta-alueista reunustaa leveä luhtavyöhyke (kuva 2). Ulompana on kortteikkoa sekä uistinvidan ja isoulpukan vallitsemaa kelluslehtikasvillisuutta. Vuonna 1982 vahvistetussa lintuvesiensuojeluohjelmassa (MMM Lintuvesityöryhmä 1981) Onkemäenjärveä luonnehditaan tärkeäksi vesilintujen pesimäpaikaksi, jonka lajistoon kuuluvat kaikki säännöllisesti pesivät sorsa- ja uikkulajimme. Vallitsevaksi kasvilajiksi mainitaan järvikorte. Lintujensuojeluohjelman rajaus kattoi koko järven ja se noudatti peltojen ja metsäisten kivennäismaa-alueiden reunoja. Kuva 1. Onkemäenjärven (punainen rajaus) sijainti. Järven länsipäähän laskee lounaan suunnasta Kivijärvestä alkava ja Hirvijärven läpi juokseva puro. Lasku-uoma alkaa Onkenmäenjärven itäpäästä ja päätyy Mantereenjärveen. 3

Kuva 2. Onkemäenjärvi kartta- ja ilmakuvapohjalla (Natura 2000 -alue rajattu punaisella viivalla). Keväisessä ilmakuvassa laajat luhdat erottuvat hyvin, mutta uusi kasvillisuus on vasta nousemassa tummana näkyvälle avovesialueelle. 4

Onkemäenjärvi liitettiin vuonna 1998 Natura 2000 -verkostoon. Naturaalueen rajaus on lintuvesiensuojeluohjelman mukainen. Onkemäenjärvi (alueen tunnus FI0351001) on suojeltu lintudirektiivin mukaisena kohteena (aluetyyppi SAC). Kohteen Natura-tietolomakkeella luetellaan kahdeksan lintudirektiivin liitteen I lajia sekä neljä säännöllisesti esiintyvää, lintudirektiivin liitteessä I mainitsematonta muuttolintulajia. Muuta lajistoa tai luontodirektiivin luontotyyppejä ei mainita. Järvi rauhoitettiin vuosina 2004 2005 viitenä erillisenä päätöksenä yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Suojellun alueen raja noudattaa Natura 2000 -alueen rajaa ja kattaa koko järven. Onkemäenjärven tulouoman luhtaa elokuun 2012 lopulla. Vastarannalla on Leppinokan niemi. Jami Aho 5

3. TEHDYT SELVITYKSET JA SUNNITTELUN KULKU 3.1. Tietolähteet ja aiemmat selvitykset Onkemäenjärvellä on tehty niukasti koko järven kattavia luontoselvityksiä. Valtakunnallisessa lintuvesiensuojeluohjelmassa (MMM Lintuvesityöryhmä 1981) järveä luonnehditaan merkittäväksi vesilintujen pesimäpaikaksi, mutta sen kasvillisuus todetaan huonosti tunnetuksi. Lintuvesiensuojeluohjelmaa varten 1970-luvun lopulla tehtyjen lintulaskentojen alkuperäisaineistoja ei enää ole käytettävissä. Havaintoja alueen linnustosta on myöhemmin koottu Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen arkistoon. Vuonna 1995 järvellä tehtiin lintulaskentoja BirdLifen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistä Suomen tärkeät lintualueet -hanketta varten (Leivo ym. 2001, laskijana Tatu Itkonen). Vuosituhannen vaihteen jälkeen Rainer Mäkelä on seurannut useana vuonna huomionarvoisten lintulajien esiintymistä järvellä. Onkemäenjärvi mainitaan myös Vesilahden arvokkaita luontokohteita käsittelevässä julkaisussa (Laamanen 2010), mutta siinä esitetyt tiedot perustuvat aiempiin selvityksiin. 3.2. Suunnitelmaa varten tehdyt selvitykset Pirkanmaan ELY-keskus teetti hoito- ja käyttösuunnitelmaa vuosina 2009 2011 kolme erillistä selvitystä, joiden avulla saatiin ajantasainen tieto Onkemäenjärven luonnonolojen nykytilasta. Selvityskohteina olivat linnusto (Mäkelä 2009), luontodirektiivin eläinlajit (Faunatica 2010) sekä kasvillisuus ja luontotyypit (Pitkänen 2011). Tuloksia käytettiin hyväksi hoito- ja kunnostustoimien kohdentamisessa ja arvioinnissa. Selvitysten keskeiset tulokset on sisällytetty suunnitelman nykytilaa esitteleviin lukuihin. Linnustoselvitys Linnusto selvitettiin vuonna 2009, jolloin järvellä tehtiin lintulaskentoja kaikkiaan 14 päivänä. Laskennat tehtiin sopivilta tähystyspaikoilta rannoilta käsin paitsi 18.6., jolloin käytettiin myös venettä. Järvelle kevätmuuton aikana kerääntyneet linnut laskettiin viidesti 20.4. 26.5. Pesivien vesi- ja lokkilintujen parimäärät tulkittiin 9.5., 14.5. ja 26.5. tehtyjen laskentojen perusteella. Kesäkuun kolmella laskentakerralla (1., 18. ja 28.6.) selvitettiin mm. rantakanojen, ruokokerttusen ja pajusirkun parimäärät. Kuusi syyskäyntiä ajoittuivat aikavälille 6.7. 1.10. Laskentakohteina olivat syysmuuton aikana järvelle kerääntyneet linnut. Laskentojen avulla saatiin luotettava kuva vesi- ja lokkilintujen sekä huomionarvoisen lintulajien parimääristä, pesimäpaikoista ja muutonaikaisesta esiintymisestä. Lintulaskennat teki Rainer Mäkelä, joka on liittänyt raporttiin (Mäkelä 2009) omiin käynteihinsä perustuvia vertailutietoja usealta muulta vuodelta 2000-luvun puolelta. 6

Direktiivilajit Luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainitaan kuusi sudenkorentolajia, joista osa elää kosteikoilla. Luontodirektiivin liitteessä mainittu viitasammakko kuuluu myös monien lintuvesien eläimistöön. Kosteikoilta on tavattu lisäksi luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittuja sukeltajakuoriaisia. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit ovat luonnonsuojelulailla tiukasti suojeltua, ja niiden elinympäristöjen heikentäminen ja hävittäminen on kiellettyä. Lajien elinympäristöt on otettava huomioon myös kunnostus- ja hoitotoimenpiteitä ja alueen käyttöä suunniteltaessa. Direktiivilajien esiintymistä Onkemäenjärvellä tutkittiin 6.5.2010 (viitasammakko, idänkirsikorento) ja 30.6.2010 (lampikorennot, sukeltajakuoriaiset). Kaikki lajien lisääntymispaikoiksi soveliaat alueet kierrettiin selvityspäivinä ja havaintopaikat sekä arvioidut tai lasketut yksilömäärät merkittiin muistiin. Menetelmät käyvät ilmi erillisestä selvitysraportista (Faunatica 2010). Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus Onkemäenjärvellä tehtiin v. 2011 koko järven kattava kasvillisuusselvitys, jossa kartoitettiin kasvillisuustyyppien ja Natura-luontotyyppien esiintyminen sekä vesi- ja rantakasvilajisto (Pitkänen 2011). Järveltä laadittiin kasvillisuus- ja luontotyppikartat maastokäyntien ja kesällä 2010 otettujen ilmakuvien avulla. Kasvillisuutta selvitettiin kesä lokakuussa tehdyillä käynneillä, jolloin koko järvi kierrettiin soutuveneellä ja rantoja pitkin. Erityyppisistä kasvillisuuskuvioista kirjattiin muistiin tyyppiä luonnehtivat kasvilajit ja mahdolliset erityispiirteet. Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoituksen teki Marja-Leena Pitkänen. Hoito- ja käyttösuunnitelmaa laadittaessa olivat selvitysraportin lisäksi käytössä paikkatietomuotoon viedyt kasvillisuuskuviot. Kuviotietoja käytettiin apuna toimenpiteiden suunnittelussa ja luontoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa. 3.3. Suunnittelun kulku ja yhteistyötahot Hoito- ja käyttösuunnitelma on tehty yhteistyössä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Työn valmistumisesta on ELYkeskuksessa vastannut ylitarkastaja Heidi Heino. Työtä varten perustettiin ohjausryhmä, johon kuuluivat Heinon lisäksi ylitarkastaja Susanna Intke ELYkeskuksesta, ympäristötarkastaja Kati Skippari Vesilahden kunnasta, Jouko Marttila, Heikki Seppälä ja Lauri Tanni Onkemäen kalastuskunnasta, Into Alakoski Onkemäen kyläkerho ry:stä, laskuojan padosta vastaava Janne Kannisto, rannanomistaja Olli Tuominen sekä Pekka Rintamäki Pirkanmaan lintutieteellisestä yhdistyksestä. Hoito- ja käyttösuunnitelman laatijoista Esa Lammi ja Marko Vauhkonen (Ympäristösuunnittelu Enviro) sekä suunnitelman vesilupahakemuksesta vastaava Jami Aho (Ympäristötekniikan insinööritoimisto Jami Aho) osallistuivat osaan kokouksista. Hoito- ja käyttösuunnitelman valmistelu aloitettiin maaliskuussa 2012 pidetyllä ohjausryhmän kokouksella. Suunnitelmaa tekemään valittiin konsultti kesäkuussa 2012. Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteita ja valmistelua esiteltiin elokuussa Onkemäellä pidetyssä yleisötilaisuudessa. Samalla pidettiin 2. 7

ohjausryhmän kokous ja kerättiin aloitteita ja muuta asukaspalautetta suunnitelmaa varten. Onkemäenjärvelle tehtiin maastokatselmus 27. 28.8.2012, jolloin tutustuttiin mm. yleisötilaisuudessa esille tulleisiin mahdollisiin toimenpidealueisiin. Toimenpidesuunnitelmat valmistuivat joulukuussa 2012 ja niistä keskusteltiin ohjausryhmän 3. kokouksessa tammikuussa 2013. Suunnitelman ensimmäinen luonnos valmistui tammikuussa 2013. Suunnitelmaa esiteltiin 6.2.2013 Onkemäellä pidetyssä yleisötilaisuudessa. Suunnitelmaluonnoksesta saatiin palautetta mm. alueen asukkailta. Palaute otettiin huomioon suunnitelmaa viimeisteltäessä. Suurin osa järven avovesialueesta on loppukesästä tiheän kelluslehtikasvuston peitossa. Jalajankallion länsipuolella otetussa kuvassa uistinvidan lehdet erottuvat ruskehtavina. Joukossa kasvaa isolehtisempää ulpukkaa ja vedestä ilmaan kurkottavaa ratamosarpiota. Jami Aho 8

4. ALUEEN NYKYTILA 4.1. Maisema Seuraavassa esitetään tiivis kuvaus Onkemäenjärven nykytilasta. Järven linnustoa, muuta eläimistöä ja kasvillisuutta kuvataan tarkemmin hoito- ja käyttösuunnitelmaa varten tehdyissä selvityksissä (Faunatica 2010, Mäkelä 2009, Pitkänen 2011). Onkemäenjärven pohjoispäätä ja länsirantaa reunustavat alavat pellot. Tilojen päärakennukset sijaitsevat melko kaukana rannasta (kuva 2). Peltorannat ovat säilyneet järven säännöllisen tulvimisen vuoksi lähes rakentamattomina. Rantapellot ovat viljelykäytössä, eikä niillä ole laidunkarjaa. Pohjoispään lahtea (Marttilanlahti) reunustaa tiheä lehtipuusto, jotka sulkee Onkemäen kylän läpi kulkevalta Kehrontieltä näkymän järvelle. Järven lounaisosassa on entinen lahdenperukka, joka on maatunut tulvakoivikoksi. Alueen läpi Natura-alueen rajaa pitkin kulkee matala pengertie Palkkionkallioille, jossa on loma-asuntoja. Pengertieltä avautuu näkymä lounaisosan luhdalle. Onkemäenjärven itäpuolisko on metsärantainen. Puusto on mänty- ja kuusivaltaista ja rannan läheinen maasto loivasti viettävää rinnettä. Jalajankallion kärjessä on myös kalliorantaa. Ranta-asutus keskittyy järven itäosaan, jossa on 11 lomakäytössä olevaa tonttia. Rakennetun ranta-alueen edusta on pidetty kasvittomana, mutta lähes koko muu järvi on kesäisin kasvillisuuden valtaama. Umpeenkasvun seurauksena syntyneet luhta-alueet ovat leveimmillään pohjoispäässä ja järven lounaisosassa. Muu vesialue on kesäisin järvikortteikon ja kelluslehtisten kattama. Luhdat ja järven mataluus ovat perua noin 80 100 vuotta sitten tehdystä pinnanlaskusta. 4.2. Valuma-alue, kuormitus ja veden laatu Onkemäenjärvi kuuluu Koskenjoen valuma-alueeseen (35.29) ja sen vedet laskevat Mantereenjärveen ja edelleen Pyhäjärveen. Valuma-alue on laaja (noin 57 km 2 ) ja sillä sijaitsee useita järviä, joista kauimmaiset ovat lähes kymmenen kilometrin päässä Onkemäeltä. Veden vaihtuvuus Onkemäenjärvessä on nopeaa, läpivirtaustyyppistä. Veden viipymä järvessä on keskimäärin vain noin 15 vuorokautta (I. Sammalkorpi / Suomen ympäristökeskus). Järven lähivalumaalue on pääosin peltoa, mutta koko valuma-alue koostuu enimmäkseen metsästä. Lisäksi valuma-alueella on muutama pieni suo. Valuma-alueen asutus on melko harvaa haja-asutusta. Onkemäenjärven lounaisosaan laskevat Pussimäenojan kautta Hirvijärven, Kivijärven, Iso Arajärven ja Vähä Arajärven vedet. Kauempana valumaalueella on lisäksi useita pienempiä järviä. Pieniä ojia laskee järven pohjoispäähän Marttilanlahdelle ja kaakkoisrannalle (Jalanjanoja). Onkemäenjärvellä on yksi vedenlaadun seurantapiste, joista on otettu näytteitä epäsäännöllisin välein keskitalvella ja loppukesällä vuosina 1978 2007 (taulukko 1). Veden laatu on ollut talvella hyvä, mutta ravinnepitoisuudet (maaliskuussa 2007 kok.n 640 ja kok.p 18 µg/l) ovat olleet hieman suurempia kuin yläpuolisella Hirvijärvellä. Kokonaisfosforipitoisuus oli vuonna 2007 lie- 9

västi rehevälle vedelle ominainen. Veden humuspitoisuus oli melko korkea ja happitilanne oli hyvä, kuten se ollut myös talvina 1978 ja 1996. Kevättalvella 2003 järvessä oli kuitenkin kalakuolema, joka todennäköisesti johtui heikosta, mutta tilapäiseksi jääneestä happitilanteesta. Kalakuolemia oli samana talvena monilla muillakin matalilla, rehevillä järvillä Etelä-Suomessa (Olin & Ruuhijärvi 2005). Vuoden 2000 kesätulokset osoittivat voimakasta kuormittumista. Ravinnepitoisuudet olivat melko korkeat ja levää oli runsaasti. Lisäksi vesi oli sameaa ja näkösyvyys vain 0,5 m. Myös happivajetta todettiin. Vuoden 2007 kesänäytteissä ravinnepitoisuudet olivat selvästi alhaisempia, happipitoisuus parempi ja näkösyvyys suurempi. Vedenlaatu ilmeisesti vaihtelee, mutta käytettävissä olevien tietojen perusteella se ei ole viime vuosikymmeninä heikentynyt. Onkemäenjärvi on luokiteltu vuosien 1978 ja 1999 tulosten perusteella lievästi ruskeavetiseksi ja lievästi reheväksi(kokemäen vesiensuojeluyhdistys 2013). Kesän 2007 havaintojen perusteella järvi on edelleenkin lievästi rehevä vesistö. Virkistyskäyttöön järvi soveltuu vedenlaadun puolesta tyydyttävästi. Taulukko J 1. Jalajankallion edustalla sijaitsevan näytepaikan vedenlaatutietoja vuosilta ä 1978 2007 (Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys, yksi näyte/ajankohta). Tieto typen r määrästä alkuvuonna 1978 puuttuu. v Talvi e (tammi maaliskuu) TotP n µg/l 1978 34 1996 19 2000-2002 29 2007 18 TotN µg/l? 600-1300 640 Happi, liukoinen mg/l 9,2 10,9-11,8 10,7 v Väriluku mg Pt/l 70 60-180 110 e Sähkönjohtavuus ms/m 6,4 6,8-5,7 5,8 d Kesä (elokuun alku) e TotP µg/l - - 71-42 n TotN µg/l - - 1120-680 k Happi, liukoinen mg/l - - 5,1-6,8 o Klorofylli-a µg/l - - 37-27 Väriluku r mg Pt/l - - 200-110 Sähkönjohtavuus k ms/m - - 5,6-5,5 ph e - - 6,4-6,8 u tta säännöstellään laskuojan luusuasta sadan metrin päässä sijaitsevalla Jankan padolla. Vedenkorkeuden vaihtelut ovat läpivirtausjärvelle tyypillisesti melko suuria. Leppiniemeen asennetun asteikon mukaan alimman ja ylimmän vedenkorkeuden ero kesällä 2012 oli 42 cm (J. Marttila, suull. ilm.). Järven säännöstely perustuu Länsi-Suomen vesioikeuden 21.11.1968 antamaan päätökseen, jossa muun ohella määrätään: padon tulva-aukko saadaan pitää suljettuna silloin, kun vedenpinta padolla on korkeudessa 25,55 m tai sitä alempana (paikallinen korkeustaso, kiinnitetty kalliokiintopisteeseen) vedenpinnan ollessa sanottua korkeutta ylempänä tulee tulva-aukon olla kokonaan avattuna 10

aukon avaaminen on suoritettava varovasti siten, ettei alapuolelle aiheudu haitallista tulva-aaltoa veden juoksutusta suoritettaessa on muutenkin pyrittävä välttämään vahinkojen aiheuttamista vesistön varrella padon tulvapöydän tulee olla jatkuvasti auki sen kynnystä myöden. 4.3. Kasvillisuus Vedenkorkeuksille ei ole määrätty ylä- eikä alarajaa; numeerisia määräyksiä ei ole virtaamienkaan enimmäis- ja vähimmäisarvoista. Pirkanmaan ympäristökeskus katsoo lausunnossaan 3.11.2008 että alapuolista vesistöä ei saa jättää kuivilleen ja aina on pyrittävä juoksuttamaan vähintään luokkaa 40 50 l/s oleva vesimäärä. Onkemäenjärven kasvillisuus ja Natura-luontotyypit on kartoitettu vuonna 2011. Kasvillisuudesta on löydettävissä tarkempia tietoja Pitkäsen (2011) raportista. Ranta-alueet Natura 2000 -alue on rajattu rantoja ja pellonlaiteita pitkin. Natura-alueeseen kuuluu vain pieniä kangasmetsäkaistaleita ja hieskoivua kasvavia rantakoivikoita järven lounaisosan ja eteläpään rannoilta. Leppinokan rannassa on lisäksi rehevämpää hieskoivun ja tervalepän vallitsemaa metsää, joka on tulkittavissa metsäluhdaksi. Marttilanlahtea kiertävä puustovyöhyke (kuva 3) on kartoituksessa merkitty pensaikoksi, mutta paikalle on kehittymässä hieskoivuvaltaista metsää. Niittyä on Natura-alueella vain kaksi kapeaa rantakaistaletta alueen lounaisosassa. Niillä kasvaa tavanomaista tuoreen ruoho- ja heinäniityn ja pellonpientareiden kasvilajistoa. Luhdat Luhdat ovat tulvaveden vaikutuspiiriin syntyneitä soita, joissa puut kasvavat huonosti maan kosteuden vuoksi. Vanhat vedenpinnalaskut ovat lintuvesillä usein kiihdyttäneet luhtien muodostumista. Onkemäenjärven pinta-alasta 34 % (14,5 ha) on luhtia. Laajimmat luhta-alueet sijaitsevat järven lounaisosassa ja Marttilanlahdella, joka on lähes kokonaan luhtaa (kuva 3). Järvellä vallitsevat märät, matalakasvuiset ja lähes pensaattomat pullosaraluhdat sekä kasvistoltaan monipuolisemmat sara- ja ruoholuhdat, joilla esiintyy myös kookkaita kasvilajeja, kuten leveäosmankäämiä ja järviruokoa. Pensaikkoluhtia on eri puolilla järveä lähinnä luhtien kuivimmissa reunaosissa. Niitä hallitsevat pajut ja nuoret hieskoivut. Aluskasvillisuus on avoluhdille tyypillistä. Muista tyypeistä poikkeavia luhtia on paikoin avoveden reunan tuntumassa. Järven tulouoman varrella on laajahko alue korteluhtaa, jossa järvikortteen lisäksi kasvaa lähinnä kurjenmiekkaa. Järviruokovaltaista luhtaa on Marttilanlahden itärannalla ja järven lounaisosassa. Laajin osmankäämivaltainen luhta on Marttilanlahden avovesialueen reunassa. 11

Kuva 3. Onkemäenjärven kasvillisuuskuviot (lähde: Pitkänen 2011). Vesialue Pääosa järven vesialueesta on vesikasvillisuuden peittämää. Kasvitonta on ainoastaan pieni alue Jalajankallion ympärillä, jossa veden syvyys on noin kaksi metriä, sekä järven itärannalla, jota on pidetty avoimena niittämällä ja kasvien juurakoita poistamalla. Järven pinta-alasta 20 % on ilmaversoiskasvillisuuden kattamaa. Laajimmalle on levinnyt järvikorte, joka muodostaa laajan, tiheän kasvuston vesialueen pohjoisreunaan. Pienempiä kortteikkoja on muualla. Järviruokoa kasvaa vesialueella mm. tulouoman varrella ja järven lounaisosassa luhdan reunan tuntumassa. Järvikaisla on keskittynyt Onkemäenjärven lounaisosaan, jossa sitä kasvaa mm. Leppinokan ympäristössä. Muut ilmaversoiset eivät muodosta järvellä omia kasvustojaan, vaan esiintyvät pelkästään luhdilla ja kelluslehtisten tai järvikortteen seurassa. Näistä runsaimpia ovat ratamosarpio ja rantapalpakko, joita kasvaa yleisesti eri puolilla järveä kelluslehtisten seurassa. Onkemäenjärven keskiosaa hallitsee tiheä kelluslehtikasvillisuus, joka kattaa 24 % järven pinta-alasta. Vyöhykkeen valtalaji uistinvita muodostaa laajoja kasvustoja eri puolilla vesialuetta. Myös isoulpukka on runsas, mutta uistinvitaa selvästi niukempi. 12

Uposkasvillisuutta on eri puolilla järveä, yleensä kuitenkin muun kasvillisuuden seassa. Runsaimmat lajit ovat kanadanvesirutto, tylppälehtivita, ahvenvita ja kiehkuraärviä. Kasvilajisto Pitkänen (2011) luettelee Onkemäenjärveltä 16 ilmaversoisiin luettavaa kasvilajia, neljä lajia kelluslehtisiä, viisi lajia uposkasveja, neljä vedessä irrallaan kasvaa lajia sekä kuusi lajia vesisammalia. Järveltä on lisäksi tavattu 1980- luvulla siimapalpakko ja pikkuvita (Kääntönen & Lahtonen 1982), joita ei kesällä 2011 havaittu. Elokuussa 2012 tehdyllä maastokäynnillä järven laskuojan suulta löytyi vesikasveihin luettavaa jokileinikkiä, jota Pitkänen ei mainitse. Onkemäenjärven vesikasvilajit ovat tavanomaista rehevien lintuvesien kasveja lukuun ottamatta kelluskeiholehteä, jota ei etsinnöistä huolimatta elokuussa 2012 enää löydetty. Kelluskeiholehti on hankala tuntea, ja on mahdollista, että aiempi määritys koskee järvellä yleistä pystykeiholehteä, joka toisinaan muistuttaa harvinaisempaa sisarlajiaan. Myös järven luhta-alueiden kasvillisuus koostuu tavanomaisista lajeista. Onkemäenjärveltä ei ole tavattu uhanalaisia tai silmälläpidettäviä kasvilajeja. Kuva 4. Natura-luontotyyppien esiintyminen Onkemäenjärvellä (lähde: Pitkänen 2011). 13

4.4. Linnusto Luontodirektiivin luontotyypit Luontodirektiivin liitteessä I nimetyt luontotyypit ovat Euroopan yhteisön alueella tärkeinä pidettyjä. Niitä suojellaan Natura-verkoston avulla. Suomessa esiintyvistä 69 EU:n luontodirektiivin liitteessä I mainituista luontotyypeistä kahta esiintyy Onkemäenjärvellä. Luontotyypit ovat vaihettumissuot ja rantasuot (luontotyypin tunnus 7140) sekä metsäluhdat (9080). Vaihettumissuot ja rantasuot ovat turvetta muodostavia, vähä- tai keskiravinteisten alustojen kasviyhdyskuntia (Airaksinen & Karttunen 2001). Onkemäenjärvellä tähän luontotyyppiin kuuluvat pensasluhdat, saravaltaiset luhdat, korteluhdat, ruokoluhdat ja kastikkavaltaiset luhdat (Pitkänen 2011). Luontotyyppi kattaa kaikki maatuneet vesialueet järven pohjois- ja länsiosasta sekä eteläpään poukamasta (kuva 4). Luontotyypin pinta-ala on 17 hehtaaria, joka on 40 % koko Onkemäenjärven Natura 2000 -alueen pinta-alasta. Luontotyypin edustavuus on hyvä. Märimmillä luhta-alueilla luontotyypin ominaispiirteet ovat säilyneet erinomaisesti, kuivemmilla pensasluhdilla heikommin. Luontotyypin kuviot ovat laajoja, eivät ne ole mainittavasti kärsineet ojituksista tai muista ihmistoimista. Metsäluhdat ovat lehtipuuvaltaisia alueita, joille on ominaista pintavesien säännöllinen, pitkäaikainen vaikutus ja vedenpinnan tasoltaan erilaisten kasvillisuuspintojen vuorottelu (Airaksinen & Karttunen 2001). Onkemäenjärvellä metsäluhtaa on Leppinokan itärannalla, jossa on kapea metsikkö tulvanalaista hiekoivun, männyn ja harmaalepän vallitsemaa puustoa. Aluskasvillisuutta hallitsevat järvikorte ja mesiangervo. Luontotyypin pinta-ala on 0,1 hehtaaria, joka on 0,2 % koko Natura 2000 -alueen pinta-alasta. Luontotyypin edustavuus on hyvä. Pesimälinnusto Onkemäenjärven pesimälinnustoon kuului kesällä 2009 kaikkiaan 21 lajia (taulukko 2). Pesimälintulajeista yhdeksän oli vesilintuja (sorsalinnut, uikut, nokikana), neljä kahlaajia, kolme lokkilintuja ja neljä varpuslintuja. Lisäksi lajistoon kuuluivat kurki, ruskosuohaukka ja kaulushaikara. Pesimälinnuston kokonaisparimääräksi tulkittiin vähintään 163 paria (taulukko 1). Runsaimmat lajit olivat naurulokki (85 paria), nokikana (16 paria) ja ruokokerttunen (14 paria). Näiden kolmen runsaimman lajin osuus kaikista lintupareista oli 70 %. Pesivien vesilintujen määrä (vähintään 41 paria) Onkemäenjärvellä on korkea järven pinta-ala huomioon ottaen. Nokikanan ja taantuneen punasotkan pesimäpaikkana järvi on koko Pirkanmaan parhaita (Mäkelä 2009). Vesilintujen runsaus johtuu järven mataluudesta ja laajoista kortteikon ja kelluslehtisten kattamista alueista. Myös naurulokkiyhdyskunnan olemassaolo on vaikuttanut vesilintuihin. Etenkin sotkat hakeutuvat pesimään naurulokkien seuraan, jolloin pesiään suojelevat naurulokit tulevat suojanneeksi myös sotkien pesintöjä. Kahlaajissa merkillepantavaa on kolmen töyhtöhyyppäparin pesiminen Marttilanlahdella. Töyhtöhyypät ovat hävinneet monilta lintuvesiltä kokonaan 14

karjan laidunnuksen loputtua ja luhta-alueiden pensoituttua. Muiden kosteikoille ominaisten avomaalajien (keltavästäräkki, niittykirvinen) puuttuminen Onkemäenjärveltä johtunee luhtien märkyydestä. Naurulokit pesivät Marttilanlahden itärannalla Kivikarin ympäristössä (kuva 5). Kivikari on lajin säännöllinen pesimäpaikka. Kalatiiroista toinen pari pesi naurulokkien seurassa ja toinen etelämpänä Ruohokarilla. Myös yhden pikkulokkiparin pesintä naurulokkien seurassa oli mahdollista, mutta se jäi varmistamatta (vielä 28.6. 2 yksilöä lokkikolonialla). Ruokokerttuset ja pajusirkut pesivät hajallaan pohjoispään ja järven lounaisosan ruovikkoisilla luhdilla. Varsinaisista ruovikkolinnuista, jotka lähes aina pesivät vain järeissä järviruokokasvustoissa, tavattiin kaulushaikara, ruskosuohaukka ja rytikerttunen, yksi pari kutakin. Niiden pesimäpaikat olivat järven laajimmissa ruovikoissa (kuva 5). Onkemäenjärven pesimälintulaskennoissa tavattiin kesällä 2009 myös sellaisia lintulajeja, joiden pesimäpaikat sijaitsivat rantametsissä tai kauempana järveltä. Tähän lajistoon kuuluivat mm. selkälokki ja nuolihaukka. Taulukko 2. Onkemäenjärven kosteikkoalueen pesimälinnusto vuonna 2009 Mäkelän (2009) mukaan. Luvut ovat pesiviksi tulkittuja pareja. Lapasorsan ja pikkulokin pesintä jäi epäselväksi. Tavin, punasotkan ja telkän parimäärissä on ilmoitettu laskentojen antama vähimmäis- ja enimmäisparimäärä. Dir = lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, VU = uhanalainen (vaarantunut) laji ja nt = silmälläpidettävä laji (Rassi ym. 2010). Laji Tieteellinen nimi Parimäärä laulujoutsen (dir) Cygnus cygnus 1 haapana Anas penelope 1 tavi Anas crecca 3-6 sinisorsa Anas platyrhynchos 5 lapasorsa Anas clypeata (1) punasotka (VU) Aythya ferina 3-5 tukkasotka (VU) Aythya fuligula 2 telkkä Bucephala clangula 5-8 kaulushaikara (dir) Botaurus stellaris 1 kurki (dir) Grus grus 1 nokikana Fulica atra 16 ruskosuohaukka (dir) Circus aeruginosus 1 töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 3 taivaanvuohi Gallinago gallinago 3 metsäviklo Tringa ochropus 1 rantasipi (NT) Actitis hypoleucos 2 kalalokki Larus canus 1 naurulokki (NT) Larus ridibundus 85 pikkulokki (dir) Hydrocoloeus minutus (1) kalatiira (dir) Sterna hirundo 2 pensastasku Saxicola rubetra 2 rytikerttunen Acrocephalus scirpaceus 1 ruokokerttunen Acrocephalus schoenobaenus 14 pajusirkku Emberiza schoeniclus 10 Yhteensä 163 173 Aiempina vuosina havaittuja lajeja, jotka ovat ainakin ajoittain pesineet Onkemäenjärvellä, ovat mustakurkku-uikku (viimeksi 2004), heinätavi, luhta- 15

kana (viimeksi 2004), luhtahuitti ja harmaalokki (viime vuosina yleensä yksi pari). Huomionarvoisten lintulajien pesimäpaikat sijaitsivat hajallaan eri puolilla järveä (kuva 5). Merkittävimpinä kohteita voidaan pitää Kivikaria ja Ruohokaria, joilla pesi useita huomionarvoisia lajeja. Järven itäosasta tavattiin vain kaksi rantasipiparia; laji suosii muista järven pesimälinnuista poiketen niukkakasvisia rantoja ja tulee hyvin toimeen myös rakennetuilla rannoilla. Muuttoaikainen linnusto Muuttomatkalla lepäilevien vesilintujen määrät jäivät Onkemäenjärvellä keväällä 2009 vaatimattomiksi. Esimerkiksi haapanoita havaittiin enimmillään vain noin 20. Kahlaajia sen sijaan tavattiin järven tulvaisilta rantaluhdilta melko runsaasti, kuten monena muunakin keväänä. Liron (enimmillään 80 ja 120 yksilöä) ja valkoviklon (enimmillään 15) määrät olivat keväällä 2009 Pirkanmaan suurimpien kerääntymien joukossa (Mäkelä 2009). Suokukkoja nähtiin enimmillään 20 yksilöä. Myös suokukko on järvellä jokakeväinen. Syysmuutontarkkailun anti jäi vähäiseksi. Mäkelän mukaan Onkemäenjärvellä ei ole vesilintujen tai kahlaajien syysmuutonaikaisena kerääntymisalueena juuri merkitystä. Elokuun lopulla 2012 tehtyjen maastokatselmuksen aikana järvellä kuitenkin lepäili runsaasti vesilintuja, mm. vähintään sata haapanaa, puolensataa sinisorsaa ja useita kymmeniä taveja ja nokikanoja. Lähes kaikki vesilinnut oleskelivat Ruohokarin ja Kivikarin välisellä alueella. Vesilintujen määrät todennäköisesti vaihtelevat järvellä syksystä toiseen ja päivittäiset vaihtelutkin voivat olla huomattavia. Kuva 5. Huomionarvoisten lintujen (direktiivilajit, uhanlaiset ja silmälläpidettävät lajit) pesimäpaikat Onkemäenjärvellä 2009 (lähde: Mäkelä 2009). 16

Lintudirektiivin liitteen I lajit ja uhanalaiset lintulajit Onkemäenjärven pesimälinnustoon kuului vuonna 2009 kuusi EY:n lintudirektiivin liitteen I lajia: laulujoutsen, kaulushaikara, kurki, ruskosuohaukka, pikkulokki ja kalatiira. Kalatiiroja pesi kaksi paria, muita lajeja yksi pari. Pikkulokin pesintä jäi epäselvästi. Direktiivilajien pesimäpaikat on merkitty kuvaan 5. Ne sijaitsivat eri puolilla järveä, mutta kuitenkin kaukana rakennetuilta rannoilta. Järvellä aiemmin tai satunnaisesti pesineistä linnuista mustakurkkuuikku ja luhtahuitti ovat lintudirektiivin liitteessä mainittuja lajeja. Kevätmuuton aikana runsaana esiintynyt liro ja niukempana esiintynyt suokukko ovat myös lintudirektiivin lajeja. Suurin osa liroista ja suokukoista pesii Pohjois- Suomen soilla. Molemmat lajit ovat Onkemäenjärvellä muuttoaikaisia vierailijoita. Järven pesimälinnuista punasotka (3 5 paria) ja tukkasotka (2 paria) ovat uhanalaisia, vaarantuneita lajeja (Rassi ym. 2010). Sotkat pesivät luhdilla, naurulokkiyhdyskuntien liepeillä ja toisinaan pikkusaarissa. Sopivia pesimäpaikkoja on laajalla alueella järven pohjois- ja keskiosassa. Silmälläpidettäviin lajeihin kuuluvat naurulokki (yhdyskunta perinteisesti Kivikarilla) ja rantasipi (molemmat parit itärannalla). Satunnaispesijöihin kuuluvista lajeista mustakurkku-uikku ja heinätavi ovat vaarantuneita ja luhtahuitti silmälläpidettävä. 4.5. Viitasammakko Kuva 6. Viitasammakon soidinalueet (vihreät rajaukset) Onkemäenjärvellä keväällä 2010 (lähde: Fau- 17

natica 2010). Viitasammakko suosii kosteampaa ympäristöä kuin tavallinen sammakko. Laji käyttää kutupaikkoinaan lampareita, tulvivia luhtia ja muita reheviä pienvesiä, joissa vesi viipyy pitkään (Sierla ym. 2004). Viitasammakko kuuluu luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain mukaan kiellettyä. Onkemäenjärvi osoittautui keväällä 2010 tärkeäksi viitasammakon lisääntymispaikaksi (Faunatica 2010). Kutevia viitasammakoita havaittiin runsaasti Marttilanlahdella sekä järven etelä- ja lounaisosassa (kuva 6). Kutupaikat sijaitsivat luhtien märimmissä osissa. 4.6. Sudenkorennot Vuonna 2010 tehdyssä direktiivilajiselvityksessä Onkemäenjärveltä ei löydetty jättisukeltajaa tai isolampisukeltajaa. Luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainituista sudenkorennoista tavattiin täplälampikorento ja lummelampikorento (Faunatica 2010). Molemmat lajit elävät Etelä-Suomessa rehevillä ja runsaskasvustoisilla lammilla, järvillä sekä merenlahdilla. Toukkavaiheen ne elävät vedessä (Sierla 2004). Täplälampikorento suosii mosaiikkimaista kasvillisuutta, jossa ilmaversoiskasvillisuus ja avovesi vuorottelevat. Lummelampikorento viihtyy paremmin laajoissa kelluslehtikasvustoissa. Toukkien elinpaikoilla voi olla runsaastikin uposkasvillisuutta, mutta hyvin sameassa vedessä kummankaan lajin toukat eivät menesty. 18

Onkemäenjärvi on matalana, runsaskasvustoisena järvenä optimaalinen ympäristö täplälampikorennolle. Kesällä 2010 tehdyllä käynnillä järvellä havaittiin noin sata täplälampikorentokoirasta ja kolme naarasta (naaraiden paras lehtoaika ei todennäköisesti ollut vielä alkanut). Todellinen yksilömäärä lienee huomattavasti suurempi, sillä järvellä on hankala liikkua, joten kaikkia täplälampikorennolle sopivia paikkoja ei voitu kattavasti inventoida. Havainnot keskittyivät järven eteläosaan sekä keskiosan kortteikko- ja kelluslehtisalueelle (kuva 7). Lummelampikorennosta kertyi kolme havaintoa kelluslehtikasvustoista. Kaikki yksilöt olivat koiraita. Kuva 7. Täplälampikorennon (keltaiset alueet) ja lummelampikorennon (siniset pisteet) havaintopaikat Onkemäenjärvellä kesällä 2010. Pieni ympyrä = 1 2 yksilöä, kapeampi palkki 3 10 yksilöä, leveämpi palkki yli 10 yksilöä (lähde: Faunatica 2010). 30.6.2010 tehdyllä maastokäynnillä havaittiin kaikkiaan 14 lajia sudenkorentoja, joista runsaimpia olivat isotytönkorento (n. 2000 yksilöä) ja sirotytönkorento (1500 yksilöä). Täplä- ja lummelampikorennon lisäksi lajistoon ei kuulunut muita harvinaisia sudenkorentoja. 4.7. Kalasto Onkemäenjärvellä ei ole tehty koekalastuksia. Järveä käytetään kotitarvekalastukseen. Saaliiksi saadaan mm. haukia, ahvenia ja lahnoja. Järven särkikanta on erittäin tiheä, mutta joillekin reheville vesille tyypillistä kääpiöitynyttä, ylitiheää lahnakantaa ei ole. Kalastoon kuuluu myös suutari. 4.8. Alueen käyttö Onkemäenjärven vesialueen käyttöä veneilyyn ei ole rajoitettu. Järvellä ei liikuta moottoriveneillä, ja runsas kasvillisuus hankaloittaa soutuveneillä liikkumista. Soutuveneiden käyttö keskittyy järven itäosaan, jossa on lomaraken- 19

nuksia. Palkkionkalliolla on myös loma-asuntoja ja Leppinokassa saunarakennus ja yhteinen venepakka, jonne johtaa niittämällä tehty veneellä kuljettava väylä. Palkkionkallion kiinteistöiltä ei pääse rantaa reunustavan luhtavyöhykkeen läpi vesialueelle. Kiinteistöjen käyttämä venepaikka on pengertien varressa tulouoman varrella. Onkemäenjärvellä ei ole yleisessä käytössä olevia uimapaikkoja. Sorsastus on vähäistä. Luontoharrastus Onkemäenjärvellä ei ole luontopolkua tai muita reittejä, joiden kautta alueeseen voisi tutustua. Lintuharrastuskäyttöä hankaloittaa lintutornin puuttuminen sekä hyvien katselupaikkojen hankala saavutettavuus. Toteutetut hoito- ja kunnostustyöt Virkistyskäyttöä haittaavaa kelluslehtikasvillisuutta on viime vuosina niitetty lähinnä järven itäosan lomarakennusten edustalla. Aiemmin rakennuspaikkojen ranta-alueilta on myös ruopattu. Leppinokan yhteisen venevalkaman edustalle on niitetty noin kymmenen metriä leveä väylä tiheän kelluslehtikasvuston läpi. Niittoja on tehty talkootyönä tai kesäasukkaiden toimesta ja niitä on uusittu vuosittain. Niittojäte on siirretty kuivalle maalle. Järven tulouoman suulle kasautunut aines tukki uoman suun noin viisi vuotta sitten, mistä aiheutui tulvimishaittoja. Uoman suulle kaivettiin tuolloin uusi ruokoluhdan läpi johtava jatkouoma. Työhön saatiin lupa Pirkanmaan ympäristökeskuksesta ja työ toteutettiin talkootyönä. Kaavatilanne Onkemäenjärvi on merkitty Vesilahden rantaosayleiskaavan (vahvistettu 10.12.2002) suojelualueeksi (SL-1). Ranta-alueet on merkitty maa- ja metsätalousalueiksi (MU) ja olemassa olevat rakennuspaikat rakentamisalueiksi (RA). Rannoille ei ole osoitettu uusia rakentamispaikkoja eikä yhteisiä venevalkamia. Koskenkylän alueelle on valmisteilla yleiskaava. Kaava-alue ulottuu lähimmillään runsaan 200 metrin päähän Onkemäenjärven pohjoisrannasta. Rauhoitusmääräykset Onkemäenjärven Natura 2000 -alue on rauhoitettu yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi viidellä erillisellä päätöksellä vuosina 2004 2005. Suojellun alueen raja noudattaa Natura 2000 -alueen rajaa ja kattaa koko järven. Lähes koko järvi on yhteistä vesialuetta, jotta hallinnoivat Onkemäen kalastuskunta ja Ylämäen kalastuskunta. Kolme muuta luonnonsuojelualueeseen kuuluvaa tilaa ovat pieniä yksityishenkilöiden omistamia ja ne sijaitsevat järven lounaisrannalla Palkkion pengertien varrella. Rauhoitusmääräykset sallivat laidunnuksen, metsästyksen, kalastuksen sekä olemassa olevien (tilanne 15.10.2004) kaivantojen ja venepaikkojen ja ojien kunnossapidon siten, että kaivumassat läjitetään suojelualueen ulkopuolelle. Rauhoitusmääräykset sallivat myös olemassa olevien (tilanne 15.10.2004) ojien ja niiden laskeutusaltaiden kunnossapidon ympäröivien alueiden kuivatusti- 20

lanteen ylläpitämiseksi. Rauhoitusmääräykset eivät rajoita olemassa olevien rakennusten normaalia käyttöä ja kunnossapitoa. Alueella liikkumista ei ole rajoitettu. Luonnonsuojelualueiden rauhoitusmääräykset kieltävät uusien rakennusten ja teiden rakentamisen, maa-ainesten ottamisen, maaperän vahingoittamisen sekä uusien ojien kaivamisen, kuivattamisen, säännöstelyn ja muut vesirakennushankkeet. Rauhoitusmääräysten mukaan alueella voidaan kuitenkin toteuttaa ELY-keskuksessa erikseen hyväksyttävän hoitosuunnitelman mukaiset toimet, jotka ovat tarpeellisia alueen säilyttämiseksi sopivana linnustolle ja muulle suojeltavalle eliölajistolle. Vanha maanparannusaineskaivanto Marttilanlahden luoteiskulmassa. Esa Lammi 21

5. HOIDON JA KÄYTÖN TARVE JA TAVOITTEET Onkemäenjärvi on matala, rauhallisena säilynyt vesialue, jolla on sekä luonnonsuojelullisia että maisemallisia erityisarvoja. Lahden itärannalla on myös huomattava virkistyskäyttöarvo. Onkemäenjärven luonnonolot ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä. Muutoksia ovat aiheuttaneet ennen muuta matalien vesialueiden umpeenkasvu. Muutokset ovat hyödyttäneet joitakin eläin- ja kasvilajeja, mutta olleet toisille haitaksi. Kasvillisuuden lisääntyminen on koettu haitaksi virkistyskäytölle. Alueen asukkaat ovat ylläpitäneet järvellä veneellä kuljettavia väyliä ja toteuttaneen tulouoman suun aukaisun, mutta varsinaisia kunnostustoimia järvellä ei toistaiseksi ole tehty. Onkemäenjärven suojelun tavoitteet on määritelty kun alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon lintudirektiivin mukaisena lintujen suojelualueena. Hoito- ja käyttösuunnitelman keskeisenä tavoitteena on osoittaa sellaisia alueelle sopivia hoito- ja kunnostustoimia, joilla suojelutavoitteet tulevat turvatuiksi. Linnuston lisäksi suunnitelmassa on otettava huomioon EY:n luontodirektiivissä mainitut sudenkorennot ja viitasammakko, joiden elinalueet on jätettävä ympäristöä voimakkaasti muuttavien toimenpiteiden ulkopuolelle. Onkemäenjärven lähellä on useita asuinrakennuksia ja rannoilla on lomarakennuksia, joten suunnitelmassa on tarkasteltava myös virkistyskäyttöä. Alueen käyttöä on ohjattava niin, että vesi- ja ranta-alueiden käyttöön ja linnuston ja muun eliöstön tarkkailuun on hyvät mahdollisuudet, ilman että siitä on haittaa alueen suojeluarvoille tai ympäristön asutukselle ja elinkeinoille. Onkemäenjärvi tarjoaa virkistyskäytön ja luonnonarvojen yhteensovittamiseen hyvät mahdollisuudet, sillä järvi jakautuu linnustolle tärkeään matalavetiseen, mutta virkistyskäyttöön huonosti sopivaan lounais- ja pohjoisosaan sekä hieman syvempään itäosaan, jonka rannalle asutus keskittyy. Luonnonolojen muutokset Onkemäenjärven luonnonolojen muutokset on dokumentoitu huonosti, ja linnuston muuttumisesta on käytettävissä vain suuntaa antavia tietoja. Kasvillisuuden määrä järvellä on paikkakuntalaisten mukaan kasvanut nopeasti viime vuosikymmeninä ja samalla avovesialue on pienentynyt. Muutos johtuu ennen muuta uistinvidan runsastumisesta. Laji muodostaa laajoja kasvustoja eri puolilla järveä ja on asukaspalautteen mukaan runsastunut nopeasti viimeisimmän vuosikymmenen aikana. 1980-luvun alussa järven kasvillisuutta tutkineet Kääntönen ja Lahtonen (1982) mainitsevat uistinvidan vain yhtenä lajina muiden joukossa, mutta korostavat järvikortteen runsautta. Lintuvesiensuojeluohjelman (1981) mukaan järven kasvillisuudessa vallitsee järvikorte, mikä kuvastaa 1970-lopun tilannetta. Luhtien ja ilmaversoiskasvustojen pinta-alaksi suojeluohjelmassa mainitaan 22 hehtaaria. Kesän 2011 kasvillisuuskartoituksessa pinta-alaksi saatiin 24 hehtaaria. Muutos johtunee rantaluhtien levittäytymisestä eli järven vähittäisestä umpeenkasvusta. Onkemäenjärven luonnontilan muutokset ovat olleet myös maisemakuvan kannalta haitallisia. Peltojen reunustamille rannoille on kasvanut puustoa, joka paikoin sulkee näkymän järvelle. Merkittävin linnustossa tapahtunut muutos on vesilinnuston yksipuolistuminen. Lintuvesiensuojeluohjelman mukaan pesimälinnustoon kuuluivat 1970-22

luvulla kaikki yleiset uikku- ja sorsalajimme. Nykyisin mustakurkku-uikku ja heinätavi eivät enää pesi järvellä ja myös silkkiuikku on muuttunut epäsäännölliseksi pesimälinnuksi. Mustakurkku-uikku ja heinätavi ovat taantuneet kaikkialla Suomessa, eikä niiden häviäminen Onkemäenjärveltä välttämättä johdu järvellä tapahtuneista muutoksista. Uutena vesilintulajina järvelle on kotiutunut laulujoutsen. Vesilintujen parimääräksi lintuvesiensuojeluohjelmassa mainitaan 57 ja kahlaajien määräksi 9 paria. Kesällä 2009 järvellä pesi 37 45 paria vesilintuja ja 9 paria kahlaajia. Linnusto on taantunut, mutta se on kuitenkin säilynyt huomattavasti paremmin kuin monilla muilla lintuvesillämme (vrt. Ellermaa & Lindén 2010). Järven umpeenkasvun ei voida arvioida toistaiseksi heikentäneen linnustoa. Asukaspalaute Onkemäenjärven maanomistajilta ja kesäasukkailta saadun palautteen perusteella keskeisiä toiveita ovat haitallisen runsaana pidetyn kasvillisuuden vähentäminen ja veden vaihtuvuuden parantaminen tulouomaa avaamalla. Useassa palautelomakkeessa esitettiin myös vedenpinnan säännöstelyn muuttamista. Asukaspalaute on koottu liitteeseen 2. Keskeiset suojelutavoitteet Keskeiset tavoitteet Onkemäenjärven hoito- ja käyttösuunnitelmassa ovat: 1. Turvata ja parantaa alueen sopivuutta lintudirektiivin liitteessä nimettyjen lajien ja muiden muuttolintujen pesimä- ja levähtämisalueena. 2. Turvata alueen säilyminen luontodirektiivissä mainittujen, tiukasti suojeltavien sudenkorentolajien ja viitasammakon hyvänä elinympäristönä 3. Turvata maisemallisten erityispiirteiden säilyminen 4. Taata edellytykset nykyisen kaltaiselle virkistyskäytölle 5. Vaikuttaa ympäristön maankäyttöön ja muuhun toimintaan sitten, että Natura-alueen suojelu tulee mahdollisimman hyvin otetuksi huomioon. Muita tavoitteita: 6. Vähentää linnustolle haitallisten pienpetojen määrää. 23

6. TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Seuraavassa tarkastellaan Onkemäenjärven Natura 2000 -alueen luonnonolojen muutoksia, tarpeellisia kunnostus- ja hoitokeinoja sekä virkistyskäyttömahdollisuuksia. Natura-alueen ulkopuolelle ei esitetä tarkkoja suunnitelmia. Ulkopuolista aluetta käsitellään siltä osin kuin se on tarpeellista Natura-alueen suojelutavoitteiden ja alueen käytön vuoksi. Toimenpiteiden ohjeellinen aikataulu selviää alaluvusta 6.8. Kosteikkojen hoidossa voidaan käyttää useita toistaan tukevia menetelmiä, joista käyttökelpoisimpia ovat vedenpinnan säätely, kasvillisuuden niitto, umpeutuneiden alueiden ruoppaus ja pensaikkojen raivaus. Lintuvesien kunnostusmenetelmiä esitellään tarkemmin Mikkola-Roosin (1995) laatimassa kunnostus- ja hoito-ohjeistossa. Kunnostusmenetelmiä ja niistä saatuja kokemuksia on selostettu Life CO-OP -hankkeen raportissa (Mikkola-Roos & Niikkonen 2005). Lintuvesien kunnostuksesta ja hoidosta kertyi runsaasti kokemuksia myös Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa v. 2003 2007 toteutetussa Lintulahdet Life -hankkeessa (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=85660). Osaa kosteikkojen kunnostustoimista ja käyttömahdollisuuksia parantavista toimenpiteistä voidaan toteuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnolla edellyttäen, että toimenpiteet eivät heikennä Natura-alueen suojeltavia luontoarvoja. Toimenpiteisiin tarvitaan aina maa- tai vesialueen omistajan suostumus. Vedenpinnan säätely ja yli 500 m 3 :n ruoppaukset edellyttävät kuitenkin aina vesilupaa, joka on haettava aluehallintovirastosta. Onkemäenjärven hoidolla ja kunnostuksella on pyrittävä säilyttämään monipuolinen kosteikko- ja vesilinnusto. Vesilintujen pesimäedellytykset heikkenevät, jos järven umpeenkasvu etenee liian pitkälle. Avonaisia luhtia suosivien lajien, kuten kahlaajien parimäärät ja muutonaikaiset kerääntymät pienenevät, jos luhdat pääsevät pensoittumaan. Lajiston säilyminen edellyttää vesialueella tehtäviä toimenpiteitä, avoimen rantamaiseman ylläpitämistä ja luhtien pensoittumisen estämistä. Vesikasvillisuuden runsastuminen on koettu haittana järven virkistyskäytölle. Kasvillisuutta voidaan pitää kurissa alueilla, jotka eivät ole linnustolle erityisen tärkeitä. Seuraavassa esitetään järven eri osille soveltuvia hoito- ja kunnostustoimenpiteitä sekä virkistyskäytön edellyttämiä toimia. Osasta toimenpiteitä ei ole neuvoteltu maanomistajien kanssa. Suunnitelma saattaa sisältää toimenpideehdotuksia, joita ei maanomistusolojen vuoksi ole mahdollisia ainakaan sellaisenaan toteuttaa. 6.1. Järven lounaisosa Järven lounaisosassa Palkkion pengertien itäpuolella on laaja luhta-alue, jonka läpi Hirvijärvestä tuleva uoma virtaa. Uoman suulle on muodostunut veden mukana kulkeutuneesta aineksesta uoman tukkinut penger, joka on ohitettu noin viisi vuotta sitten kaivamalla uusi uoma. Vanha uoma on varsinkin suuosastaan kapea ja todennäköisesti padottaa vettä luhdalle. Pahimpina tulvavuosina Palkkion pengertie jää kokonaan veden varaan. 24

Tavoitteet Alueelle esitetään toimenpiteitä, joilla tulvahaittoja saadaan vähennettyä ja samalla luotua linnuille suojainen pesimäpaikka, jonne maapedot eivät helposti kulje. Virtaava vesi pyritään ohjaamaan niittämällä auki pidettävälle väylälle sekä järven itärannan suuntaan, jossa on pääosa järven loma-asunnoista. Toimenpiteillä helpotetaan myös vesille pääsyä järven tulouomaa pitkin. Esitetyt toimenpiteet eivät poista kokonaan Palkkion pengertien tulvimista, sillä myös yläpuolinen alue on alavaa ja herkästi tulvivaa. Toteutus A. Laskeutusallas. Palkkion pengertien länsipuolelle perustetaan uusi laskeutusallas tai kahden altaan yhdistelmä, johon osa valuma-alueen yläjuoksulta tulevasta kiintoaineksesta laskeutuu. Altaan huollon (kiintoaineksen poisto noin viiden vuoden välein) takia sopivin paikka on mahdollisimman lähellä pengertietä (kuvaan 8 rajatulla alueella). Allas tulee Natura-alueen ulkopuolelle. Altaan tai altaiden pinta-alan tulisi olla noin 2000 m 2, joka on riittävän suuri karkeimman kiintoaineksen pysäyttämiseen. Ruoppausainesta kertyy tällöin noin 6000 m 3. B. Nykyisen uoman avaaminen. Hirvijärvestä tuleva uoma ruopataan 7 8 metriä leveäksi (nykyisin 4 5 metriä) ja uoman tukkeutunut, kaakkoon suuntautuva pää avataan. Uoman nykyinen syvyys (runsas metri) säilytetään, ja tukkeutunut pää ruopataan samansyvyiseksi kuin muu uoma. Uoman varrella oleva puusto (nuorta lehtipuustoa vajaan sadan metrin matkalla) raivataan pois, mutta pengertien vieressä veneiden säilytyspaikalla oleva puusto voidaan säilyttää. Ruoppausainesta kertyy noin 2000 m 3. Kuva 8. Lounaisrannalle esitettyjä toimenpiteitä. Natura 2000 -alueen rajaus punaisella. 25

C. Uusi uoma. Luhdan poikki Natura-rajan lähelle kaivetaan uusi uoma, joka johtaa osan Hirvijärven suunnasta tulevasta vedestä Leppinokan länsirannalle. Uusi uoma parantaa veden virtausta etenkin tulva-aikoina ja vähentää kiintoaineksesta aiheutuvia haittoja veden kulkiessa kahta reittiä pitkin. Nykyisen uoman pohjoispuolelle syntyy lisäksi laaja, veden ympäröimä luhtasaareke, jossa lintujen pesät ovat nykyistä paremmassa suojassa maapedoilta. Kaivettava uoma on 170 metrin mittainen ja siitä tehdään 7 8 metriä leveä ja enintään 1,5 metriä syvä. Vesipitoista kaivuainesta (tämän tyyppisillä paikoilla vesipitoisuus yleensä 50 80 %) syntyy noin 2100 m 3. Aines kuljetaan pois Natura-alueelta. Kaivutyö on tehtävä talviaikaan ja se todennäköisesti edellyttää työmaatien jäädyttämistä kaivannon viereen. 6.2. Marttilanlahti Onkemäenjärven pohjoispää eli Marttilanlahti on laajalti umpeenkasvanut alue, jonka eteläosassa on jäljellä pieni avovesialue. Sen eteläpuolella on alkanut muodostua luhtakannas, joka ajan oloon erottaa perukan avovesialueen järven muusta vesialueesta ja nopeuttaa sen umpeenkasvua. Marttilanlahti on tärkeä lintujen pesimäpaikka. Pienellä, kortteikon ympäröimällä Kivikarin saarella pesii naurulokiyhdyskunta ja lähialueella runsaasti vesilintuja. Miltei kaikki Onkemäenjärven kahlaajat pesivät Marttilanlahden luhdalla. Tavoitteet Alueelle esitetään toimenpiteitä, joilla Marttilanlahden vesialue saadaan pysymään avoimena. Avovesialueen reunaan on suunniteltu ruoppaamalla tehtävää, mosaiikkimaista väylästöä, joka tarjoaa vesilinnuille oleskelu- ja ruokailupaikkoja ja pesintään soveltuvia saarekkeita. Marttilanlahti sopii hyvin maisemanhoitokohteeksi, sillä Onkemäen kylän puoleisella rannalla on vasta melko niukasti maiseman sulkevaa puustoa. Ranta-alueen pitäminen avoimena on suotavaa myös linnuston takia. Toteutus D. Perukan vesialueelle johtavat kaivannot. Perukan vesialue yhdistetään muuhun vesialueeseen kahdella kaivannolla, jotka ovat noin 12 metriä leveitä ja metrin syviä (kuva 9). Kaivettavat väylät ovat vajaan sadan metrin pituisia ja sijoittuvat pääosin tiheää kortteikkoa kasvavalle alueelle. Kaivantojen päät ovat harvaa kortteikkoa ja kelluslehtisiä kasvavalla vesialueella. Läntinen kaivanto tulee Kivikarin länsipuolelle ja eristää Kivikarin lähistön luhta-alueesta. Kaivanto tekee Kivikarista saarekemaisen ja parantaa sen merkitystä lintujen pesimäpaikkana. Kaivantojen pinta-ala on 2700 m 2, ja niistä kertyy vesipitoista ruoppausmassaa noin 2600 m 3. Aines kuljetetaan pois Natura-alueelta. E. Osmankäämikön poisto. Lahden avovesialueen reunat ovat leveäosmankäämikköä. Osmankäämi valtaa matalia vesialueita enimmillään jopa useita metrejä vuodessa ja pienentää vähitellen Marttilanlahden vesialuetta. Koko tiheäkasvuinen osmankäämireunus poistetaan. Kaivusyvyys on sama tai 26