Kuhmon Viiksimon ranta-asemakaava luontoselvitys

1 Kuhmon Viiksimon ranta-asemakaava luontoselvitys EKOTONI KY

2 Sisällysluettelo 1.Tausta ja tavoitteet 2. Luontoselvitys Särkikankaan osa-alue Levälahdenkankaan länsiosan osa-alue Viiksimojärven länsipään pohjoisrannan - Särkisen pohjoisrannnan osa-alue 3. Yhteenveto 4. Suositukset Kirjallisuus Kaikki valokuvat Ari Parvainen, Yhteystiedot: Jari Hietaranta, Ekotoni Ky LY tunnus 1016290-0 Vitikkalantie 4, 21570 SAUVO 0400-479740 jari.hietaranta@pp.inet.fi Kannen kuva: Särkisen itäpään pieni, kaunis, runsaasti tupasvillaa kasvava avosuolaikku

3 1. Tausta ja tavoitteet Luontoselvityksen tarkoituksena oli selvittää rantakaava-alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet sekä muut kaavoituksessa huomioitavat kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että kaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. Ranta-asemakava sijaitsee Kuusamon Viiksimossa parin kilometrin päässä rajavyöhykkeestä noin 40 kilometriä Kuhmon kaupungista itäkoilliseen. Ranta-asemakaava koostuu kolmesta erillisestä osa-alueesta Särkisen etelärannalla ja itäosassa sekä Viiksimonjärven länsipään etelä- ja pohjoisrannalla. Kohteen karkea sijainti näkyy oheisesta kartasta (Kuva 1) ja tarkempi rajaus kuvasta 6. Särkikankaan (1) rajaukseen sisältyy n. 19 hehtaarin kaistale Särkisen etelärantaa Viiksimoon menevän tien molemmin puolin. Rajauksen sisään jäävä alue on 900 metriä pitkä ja n. 200 metriä leveä. Levälahdenkankaan (2) rajaukseen kuuluu noin 11 hehtaarin alue Viiksimonjärven länsipään etelärannalla Levälahdenkankaan länsiosassa. Rajaukseen sisältyy noin 600 metriä rantaviivaa. Osa-alueesta suurin on Viiksimon ja Särkisen pohjoisrantojen alue (3), joka on pinta-alaltaan noin 35 ha ja siihen sisältyy noin kilometri Särkisen ja noin 500 metriä Viiksimonjärven rantaviivaa. Luontoselvitysraportti muodostuu luonto- ja linnustoselvityksestä. Linnuston osalta raportti pohjautuu yhden aamun maastokäyntiin 21.6.2016. Samana aamuna käytiin ensin myös Lentiiran alueella ja Viiksimon kohteella lintujen havainnointi alkoi ennen kello kahdeksaa ja alueet oli kierretty yhteentoista mennessä lintuhavainnoinnin osalta. Aiempia linnustotietoja rajauksen alueilta ei ole eikä niitä löydy esim. valtakunnallisesta Tiira-havaintotietokannasta. Alueet kierrettiin läpi jalkaisin koko ajan laulavia ja äänteleviä lintuja havainnoiden ja tarvittaessa kiikaria apuna käyttäen, ja havaitut reviirit on merkattu suoraan maastokartoille muistiin. Havainnointiolosuhteet maastoaamuna olivat erittäin hyvät. Sää oli lämmin, puolipilvinen ja jokseenkin tyyni eli lintujen äänet kuuluivat mainiosti ja ne olivat myös hyvin äänessä. Kaikkia alueen reviirejä ei todennäköisesti ole yhdellä maastokäynnillä pystytty havaitsemaan eikä reviirien laskeminen ollut prioriteettina, vaan paino oli alueella pesivän lajiston selvittämisessä sekä EU:n lintudirektiivi-, uhanalais- ja Suomen erityisvastuulajistossa. Alueen luonteesta johtuen yhtä käyntiä on pidettävä täysin riittävänä. Havaintoja on tehty lisäksi muina alueelle tehdyillä käynneillä, joilla ei mitään erityistä ole löytynyt.

4 Kuva 1: Selvitysalueen karkea sijainti n. 40 km Kuhmosta itäkoilliseen on merkitty sinisellä ympyrällä. Suunnittelualueen kasvillisuus selvitettiin saman päivän aikana. Päähuomio oli ns. lakikohteiden selvittämisessä suunnittelualueella. Maastotöiden apuna käytettiin maanomistajan kuviokirjan kuviorajauksia ja niihin liittyviä kuvauksia. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) 2. Luontoselvitys Luontoselvitys muodostuu kolmesta osa-alueesta; 1) Särkikankaan alueesta Särkisen etelärannalla, 2) Viiksimonjärven etelärannasta ja 3) em. järvien pohjoisrannoista. Särkikankaan osa-alue Kasvillisuudeltaan alue on lähes kauttaaltaan monotonista nuorta ja nuorehkoa, kuivahkoa mäntyvaltaista kasvatusmetsää, jossa on seassa vaihtelevasti hieskoivua. Mänty on ehdoton valtalaji. Kuusta on ainoastaan hieman suunnittelualueen länsioassa. Puuston ikä vaihtelee 30-50 vuoden välillä. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Tuoreita hakkuuaukkoja ei ole. Kenttäkerroksen ehdoton valtalaji on mustikka. Sen ohella esiintyy variksenmarjaa, puolukkaa ja rannan läheisyydessä, jossa soistumista alkaa ilmaantua, on myös suopursua, ruohokanukkaa ja vaivaiskoivua. Empetrum nigrum, variksenmarja 3-4 Linnea borealis, vanamo 1 Betula nana, vaivaiskoivu 1 Potentilla erecta, rätvänä 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-4 Rubus arcticus, lakka 1-2

5 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Calluna vulgaris, kanerva 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Alueen kasvillisuus oli hyvin tavanomaista. Luonnonsuojelu-, vesi- tai metsälain mukaisia luontotyyppejä ei ranta-alueella havaittu. Myöskään Rainio ja muut (2008) mukaisia uhanalaisia luontotyyppejä ei alueelta löydetty. Geomorfologisesti Särkikangas on yhtä isoa kaakko-luoden suuntaista drumliinia, joita tarkastelualueella on Särkikankaan lisäksi ainakin kolme muuta (Särkisen ja Viiksimon välillä sekä Viiksimon pohjois- ja etelärannalla). Särkikankaan drumliini on kapea. Maaperä Särkikankaan alueella on moreenia; paikoin ilmeisesti lajittunutta, sillä mainitun moreenin itäpäässä, suunnittelualueen ulkopuolella, on laidunalueita. Moreenin lisäksi ei muita maalajeja esiinny alueella. Eloperäinen aines peittää ohuelti rantaa ja lievästi soistunut ranta on varsin karu. Geomorfologialtaan aluetta voidaan pitää tavanomaisena, mutta kokonaisuutena alueen drumliinit muodostavat kauniin drumliiniparven. Topografialtaan alue on Särkisestä tasaisesti nouseva, relatiivinen korkeusero paikallistien 9122 ja Särkisen välillä yltää suurimmillaan n 15 metriin. Korkeuseroiltaan aluetta voidaan luonnehtia loivaksi mäkimaaksi. Maisemakuvaltaan alue on luonnonmaisemaa, jossa (Särkisen asutus) ilmenee jonkin verran kulttuurivaikutteita. Vesialueelta käsin tarkasteltuna ei rannan maisemakuvassa ole erityisiä kiintopisteitä. Ranta on suora vailla lahtia tai muita maisemakuvan kannalta huomioarvoisia kohteita tai kokonaisuuksia. Rannalla näkymät ja näkymäsuunnat ovat pääosin puoliavoimia tai suljettuja. Laajoja aukkohakkuita ei ole. Maisemakuvaa on tavanomainen. Linnustoltaan tasaikäinen nuori kasvatusmännikkö on linnustobiotooppina varsin heikko ja alueella tavattiinkin vain kahdeksan lajia, jotka edustavat hyvin tavallista lajistoa. Ainoat suojelustatuksen omaavat lajit olivat leppälintu (EVA), jolla oli reviiri alueen keskiosissa tien lähellä ja pajusirkku (VU), joka lauloi reviirillä rannassa Särkisen tilan luoteispuolella. Muut tavatut lajit olivat metsäkirvinen (3 reviiriä), laulurastas (1), punakylkirastas (1), pajulintu (2), peippo (4) ja vihervarpunen (1). Alueella ei ole erityistä linnustollista merkitystä. Maastossa havaitut lajit (8) Metsäkirvinen Leppälintu (EVA) Laulurastas Punakylkirastas Pajulintu Peippo Vihervarpunen Pajusirkku (VU)

6 Kuva 2: Särkikankaan nuoren männikön seassa kasvaa vaihtelevasti hieskoivua. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. SUOSITUS: Ei esteitä rantarakentamiselle. Levälahdenkankaan länsiosan osa-alue Viiksimonjärvellä Osa-alue on kasvillisuudeltaan pääosin kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta, jossa noin 60-vuotias mänty muodostaa lähes yksinomaan puukerroksen. Ainoastaan osa-alueen länsipäässä on suomuuntumaa, jossa on nuorta hieskoivua sekapuuna. Alue on lievästi lehtipuukorpimainen (ks. kuva alla). Myös tällä alueella on puusto noin 60- vuotiasta. Aivan osa-alueen itäosassa rantaan johtavan tiehen rajoittuen, on myös mänty-koivu sekapuustoa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kenttäkerroksen lajisto on tavanomainen. Mustikka ja variksenmarja ovat päälajit. Alueen lajistoa Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-3 Rhododendron tomentosum, suopursu 1-2 Linnea borealis, vanamo 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Calluna vulgaris, kanerva 1-2 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Empetrum nigrum, variksenmarja 3-4 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Alueen kasvillisuus on pääosin tavanomaista kuivahkoa mäntykangasta, joka on talousmetsäkäytössä. Nuorta koivua on sekapuuna ainoastaan osa-alueen itä- ja länsipäässä. Luonnonsuojelu-, vesi- tai metsälain luontotyyppejä ei ranta-alueella havaittu. Myöskään Rainio ja muut (2008) mukaisia uhanalaisia luontotyyppejä ei alueelta havaittu. Geomorfologisesti osa-alue on hyvin saman tyyppinen kuin edellä kuvattu Särkikankaan alue: osaalue sijoittuu pääosin drumliinille; ainoastaan läntisen kolkka sijoittuu tasaiselle eloperäisen aineksen (turve) peittämälle pohjamoreenille. Muualla näkyvissä oleva maaperä on moreenia. Ranta on kivinen ja karu ja lännen pohjukassa myös hieman soistunut. Relatiiviset korkeuserot osa-alueella ovat enimmillään noin 12 m. Varsinaisia muita geomorfologisia muodostumia (kuin drumliini) ei osa-alueella ole. Yhdessä Särkisen ja alueen muiden drumliinien kanssa ne muodostavat drumliiniparven.

7 Maisemakuvaltaan alue on vailla erityisiä maisemallisia kiintopisteitä, joihin katse kiinnyttyisi. Rantamaisema on peitteinen, tasainen ja ihmistoiminnan vaikutus ilmenee metsien hoidossa ja vähäisenä ranta-asutuksena. Linnustoltaan huomionarvoinen on osa-alueen länsiosassa tavattu pohjansirkkupariskunta (NT), joka on toinen kahdesta tavatusta suojelullisesti merkittävästä lajista. Toinen on töyhtötiainen (VU), jolla oli kaksi reviiriä männikköisellä alueella. Muut tavatut lajit metsäkirvinen (1 reviiri), pajulintu (1), hippiäinen (1), talitiainen (1), peippo (5) ja vihervarpunen (1) kuuluvat metsiemme yleisimpään lajistoon. Maastossa havaitut lajit (8) Metsäkirvinen Pajulintu Hippiäinen Talitiainen Töyhtötiainen (VU) Peippo Vihervarpunen Pohjansirkku (NT) Kuva 3: Aivan Viiksimonjärven länsipäässä on pienialainen, runsaasti hieskoivua kasvava kosteapohjainen metsikkö, joka on tyypillistä pohjansirkkumaastoa (NT). SUOSITUS: Rakentamista ei tulisi osoittaa osa-alueen läntisimpään osaan. Muualla ei ole esteitä rantarakentamiselle. Viiksimonjärven pohjoisranta - Särkisen pohjoisranta Osa-alueen metsäkasvillisuudessa on vähän enemmän vaihtelua kuin muilla osa-alueilla, varsinkin Särkisen itä- ja pohjoispuolella. Särkisen ja Viiksimonjärven välissä on pieni kaistale ojitettua mäntyrämettä, jossa männyt ovat noin 70 vuotiaita. Kenttäkerros on soistunut ja lajisto on tyypillistä rämeen lajistoa: puolukka, suopursu, mustikka, juolukka, vaivaiskoivu, variksenmarja jne.

8 Rämeen itäpuolella Viiksimon pohjoisrannalla, maaston alkaessa hieman kohota, on mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta. Puuston ikä on noin 50 vuotiasta. Vähäisessä määrin on hieskoivua sekapuuna. Särkisen itäpäässä on melko pienialainen, mutta kaunis tupasvillarämelaikku (ks. kuva 5a alla). Siitä pohjoiseen ja koilliseen Särkisen pohjoispuolella metsäalueet ovat rannan läheisyydessä vaihtelevampia soistuneita nuoria kasvatusmetsiä, joissa mänty on valtalaji, mutta hieskoivua ja kuusta esiintyy sekapuuna (ks. kuvat 4 ja 5b). Etäämpänä rannasta on puusto varttunutta mäntykangasta, maapohja on enemmän tai vähemmän soistunutta noin 50 100 metrin leveydellä rannasta. Maapuita ei esiinny mutta muutamia pystykeloja on rantavyöhykkeen soistuneella osalla. Kuva 4. Särkisen pohjoisrannan soistunutta mäntyvaltaista sekapuustoa. Kuvat 5ab: Vasemmalla Särkisen tupasvillarämettä. Oikealla Särkisen korpimaista rantavyöhykettä, joka ulottuu lähes koko Särkisen pohjoisrannan pituudelta noin 50-80 m levyisenä. Sen takana on noin 50 vuotiasta mäntyvaltaista kuivahkoa mäntykangasta. Alueen kasvillisuus on pääosin tavanomaista. Viiksimonjärven puolella on noin 50-vuotiasta talousmetsäkäytössä olevaa mäntykangasta. Nuorta koivua on sekapuuna ainoastaan osa-alueen itä- ja länsipäässä. Luonnonsuojelu-, vesi, tai metsälain mukaisia luontotyyppejä ei ranta-alueella havaittu. Myöskään Rainio ja muut (2008) mukaisia uhanalaisia luontotyyppejä ei alueelta havaittu. Geomorfologialtaan alue on muita osa-alueita tasaisempi. Viiksimonjärven puolella relatiiviset korkeuserot ovat enimmillään noin 4 m luokkaan ja aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi. Viiksimojärven pohjoisrannalla on myös kaksi verraten matalaa drumliinia, joille osa-alue sijoittuu.

9 Maaperä on pohjamoreenia ja paikoin sitä peittää turvekerros kuten Särkistä ja Viiksimojärveä yhdistävällä alueella. Särkisen puolella relatiiviset korkeuserot ovat suurimmillaan noin 10 m ja myös tätä aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi. Maaperä on kauttaaltaan pohjamoreenia, mutta rannan tuntumassa sitä peittää paikoin ohut turvekerros. Järven itäpohjukassa (ks. kuva 5a) on eloperäisen aineksen paksuus jo huomattava. Drumliinien lisäksi muita geomorfologisia muodostumia esiinny. Osa-alueen maisemakuva on edellisiä alueita monipuolisempi etenkin Särkisellä. Hieman mutkitteleva rantaviiva, rantaan ulottuva avosuo sekä soistuminen luovat maisemakuvaan vaihtelua. Sen sijaan Viiksimonjärven puolella ei erityisiä maisemallisia kiintopisteitä esiinny. Ranta-alueella näkymät ovat puoliavoimet tai peitteiset ja Särkisen pohjukassa avoimet. Alueen linnusto koostui 16 lajista, joista neljä on suojelullisesti huomioitavia ja niistä kolme pesii alueella. Yksinäinen laulujoutsen (DIR, EVA) oleskeli Puhtaanpuron luusuan tienoilla, mutta se ei kuulu pesimälajeihin selvitysalueella eikä koko Särkisellä. Alueella varmasti tai todennäköisesti pesivät suojelustatuksen omaavat lajit olivat leppälintu (EVA) Särkisen itäpäässä, pajusirkku (VU) Viiksimonjärven pohjoisrannalla ja töyhtötiainen (VU), jolla oli reviirit Särkisen kaakkois- ja pohjoisrannalla. Muu tavattu lajisto kuuluu metsiemme yleisimpään linnustoon pois lukien järripeippo, joka on esimerkiksi Pohjois-Karjalassa taantunut alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi. Maastossa havaitut lajit (16) (Laulujoutsen (DIR, EVA)) Käki Metsäkirvinen Västäräkki Rautiainen Punarinta Leppälintu (EVA) Laulurastas Pajulintu Hippiäinen Harmaasieppo Töyhtötiainen (VU) Peippo Järripeippo Pajusirkku (VU) SUOSITUS: Rantarakentamista ei tulisi osoittaa Särkisen itäpään avosuolle. 3. YHTEENVETO 3.1 SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole perustettuja suojelualueita, suojeluohjelmiin tai Natura 2000-verkostoon kuuluvia alueita. 3.2 LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET A. Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt pähkinäpensaslehdot tervaleppäkorvet luonnontilaiset hiekkarannat merenrantaniityt puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit katajakedot lehdesniityt

10 avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei ole LSL tarkoittamia elinympäristöjä. B. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Llain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: lähteet ja niiden lähiympäristöt purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norot pienten lampien välittömät lähiympäristöt rehevät ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet metsäkortekorvet letot rehevät lehtolaikut pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla jyrkänteet, rotkot ja kurut hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot rantaluhdat Särkisen pohjukkaa (ks. kuva 5a edellä) voidaan pitää metsälain mukaisena kohteena. Maanomistajan rajaama kohde (vähäpuustoinen suo, UPM 1106705) sijaitsee tarkastellun alueen ulkopuolella. C. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) luonnontilaisen enintään 10 hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään 10 hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Suunnittelualueella ei ole vesilain mukaisia kohteita. D. METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia LUMO -elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Suunnittelualueella ei ole METSO-ohjelmassa mainittuja luontotyyppejä. E. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat

11 ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella ei ole edellä mainittuja muita huomionarvoisia kohteita. F. Uhanalaiset kasvillisuustyyppit Raunion et.all (2008) mukaan Maastoinventoinneissa ei havaittu alueellisesti uhanalaisia luontotyyppejä. 3.3 EU:N UHANALAIS LAJIT; UHEX-LAJIT, EVA-LAJIT JA RT-LAJIT Alueella havaittiin maastotöiden aikana viisi suojelullisesti merkittävää lajia. Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainituista lajeja tavattiin laulujoutsen, Suomen kansainvälisiä erityisvastuulajeja (EVA) havaittiin kaksi (laulujoutsen ja leppälintu) ja Punaisessa kirjassa (Tiainen ja muut (2016) mainitusta uhanalaislajistosta havaittiin kaksi vaarantunutta (VU): töyhtötiainen ja pajusirkku sekä yksi silmälläpidettävä laji (pohjansirkku) (NT, ei varsinaisesti uhanalainen). Alueellisesti uhanalaisia lajeja (RT) ei kohteella tavattu (Taulukko 1). Kuvassa 6 on esitetty uhanlaisten lajien esiintymispaikat sekä huomionarvoiset luontotyypit Taulukko 1: Maastossa havaitut suojelullisesti merkittävät lajit. DIR = Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, UHEX = Suomen uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji (VU: vaarantunut, NT: silmälläpidettävä, ei varsinaisesti uhanalainen), EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji, RT = alueellisesti uhanalainen. * - merkitty ei pesi alueella DIR UHEX EVA RT *Laulujoutsen Cygnus cygnus X X Leppälintu Phoenicurus phoenicurus X Töyhtötiainen Lophophanes cristatus VU Pohjansirkku Emberiza rustica NT Pajusirkku Emberiza schoeniclus VU Yhteensä 5 1 2 VU, 1 NT 2 0 Suunnittelualueen metsät eivät ole liito-oravalle (NT, silmälläpidettävä) soveliainta elinympäristöä, sillä se suosii elinympäristönään monilatvuksisia sekametsiä, joissa on muutaman 10 aarin kokoisia aukkoja sekä kookkaista haapoja ja kuusia. Lisäksi suotuisassa elinympäristössä tulisi olla koloja levähtämiseen ja pesintää. Merkkejä liito-oravasta ei löydetty maastokäynnin yhteydessä vaikka ilmeisesti liito-orava kyllä tulee toimeen myös suotuisinta elinympäristöään vaatimattomimmissa elinympäristöissä. Viitasammakot eivät ole kovin liikkuvaisia. Keväällä ne viihtyvät kutuvesissään, ja kun eläin on kesällä löytänyt mieluisan paikan, se liikkuu siitä ainoastaan muutaman metrin säteellä. Kevään kutupuuhat tapahtuvat tulvivissa lampareissa ja muissa pienvesissä sekä niiden lähettyvillä. Kesällä niiden ominta elinympäristöä kesällä ovat kosteat niityt, viidat, kedot, metsät, sekä suot ja puutarhat. Laji suosii kosteampaa ympäristöä kuin tavallinen sammakko. Viitasammakon on helpoin tunnistaa kevään kutuaikaan pulputtavasta ääntelystä. Muutoin sen erottaminen tavallisesta sammakosta ei ole kovin yksinkertaista ja vaatii harjaantumista ja usein yksilön kiinniottamista.

12 Tämän työn yhteydessä ei viitasammakoita erityisesti etsitty. Suunnittelualueen rannat eivät ole erityisen soveliasta viitasammakon elinympäristöä. Ranta-alueilla ei ole (ehkä rajattuja elinympäristöjä lukuun ottamatta) sellaisia elinympäristöjä jotka erityisen hyvin soveltuisivat viitasammakolle. Suomessa viitasammakkoa tavataan lähes koko maamme alueella. Pohjoisin havainto on Ivalosta. Pohjoisessa viitasammakko on kuitenkin eteläosia harvalukuisempi, kun taas Keski-Suomessa se luultavasti on paikoin jopa ruskosammakkoa runsaslukuisempi. Lajin elinalue kattaa lähes koko Euroopan. Lajin globaalikanta on elinvoimainen, mutta Suomessa laji on rauhoitettu. Kuva 6: Kuhmon Viiksimon selvitysalueen rajaukset sinisellä viivalla ja suojelullisesti huomioitavien lajien tapaamispaikat sekä maankäyttösuositusten aluerajaukset. 4. SUOSITUKSET Luontoselvityksen perusteella on annettu eräitä maankäyttö suosituksia maastossa havaittujen kohteiden tai lajien perusteella. Kohde Maankäyttösuositus 1. Särkisen itäpohjukka rakentamista ei tulisi sijoittaa avosuon alueelle Kaavamerkintä MY tai luo -merkintä 2.Viiksimonjärven länsipään suoalue ja rantaluhta nuorta lehtipuuta, lievästi soistuva, rantaluhtaa, pohjansirkku, MY tai luo- merkintä Alueiden ja kohteiden arvottamisessa käytettiin seuraavaa asteikkoa: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso)

13 arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä /merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinenseudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) 1. Särkisen itäpohjukka arvoluokka 2 huomionarvoinen suoalue, MetsäL 2. Viiksimon muuntuma ja luhta arvoluokka 2 MetsäL, pohjansirkku Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Pääosa suunnittelualueesta voidaan luonnehtia kasvillisuudeltaan ja luonnonympäristöltään tavanomaiseksi. Ihmistoiminnan vaikutus ilmenee alueen metsäkasvillisuudessa: metsät ovat noin 50-60 vuotiasta talousmetsää. Rakentamisen erityiseen rajoittamiseen ympäristösyistä ei ole tarvetta. Rakentamiseen hyvin soveltuvia alueita on mm tekstissä mainittujen drumliinien rinnealueilla. Muilta osin suunnittelualue sisältyy arvoluokkaan 1; (tavanomainen luonnonympäristö). Myöskään pysyviä maisema- tai luontovaurioalueita ei esiinny. Alueella ei ole ollenkaan liito-oravan esiintymiselle soveliasta ympäristöä. Myöskään viitasammakon esiintymisestä ei ollut minkäänlaisia merkkejä ja mikäli suositusten mukaan suoalueet ja soistumat jäävät rakentamisen ulkopuolelle, ei lajien mahdollinen esiintyminen vaarannu. Muitakaan uhanalaisia lajeja ei havaittu eikä todennäköisyys niiden löytymiselle ole suuri. Sauvossa 5. joulukuuta 2016 EKOTONI KY Kirjallisuus Alueellisesti uhanalaiset lintulajit: http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/uhex/uhex-alueelliset.shtml Lintudirektiivin I-liitteen lajit Suomessa: http://www.birdlife.fi/suojelu/lainsaadanto/lintudirektiivi-lajit.shtml Luontodirektiivi. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. EYVL L 206, 22.7.1992. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 192 s. Karisto Oy. Hämeenlinna. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2.264+572 s. Suomen kansainväliset erityisvastuulajit: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7bd3afa921-1a04-4a3c- 8703-02A23589815B%7D/56873 http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen. A., Lehtiniemi, T.,Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. ja Valkama, J.(2015). Suomen lintujen uhanalaisuus 2015. Ympäristöministeriö Suomen ympäristökeskus. Helsinki, 49s ja liitteet. UPM-Kymmene Oyj (2016). Ote kuviokirjasta ja kartasta. saatu 21.6 2016, 15 sivua.