OULUNSALON KUNTA VARJAKAN OSAYLEISKAAVA NATURA-ARVIOINTI

16WWE0651 5.11.2010 OULUNSALON KUNTA VARJAKAN OSAYLEISKAAVA NATURA-ARVIOINTI

Arkkitehtitoimisto Timo Takala Oy: Sisältö Arkkitehtitoimisto Timo Takala Ky 1 1 JOHDANTO 3 2 LUONNONSUOJELULAIN 65 JA 66 :IEN MUKAINEN NATURA-ARVIOINTI 3 3 AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT 4 3.1 Arvioinnin lähtökohdat 4 3.2 Arvioinnin epävarmuustekijöitä 5 4 HANKEKUVAUS 5 4.1 Yleiskuvaus 5 4.2 Mitoituksellisia tunnuslukuja 7 5 KAAVA-ALUEEN YLEISKUVAUS 8 5.1 Luonnon yleiskuvaus 8 5.2 Nykyinen kaavatilanne 9 6 NATURA-ALUEEN KUVAUS 9 6.1 Suojeluperusteena olevat luontotyypit 10 6.2 Muut luontotyypit 12 6.3 Suojeluperusteena olevat lintudirektiivin liitteen I lajit 12 6.4 Natura-alueen nykyinen käyttö ja kuormittavat tekijät 13 7 HANKKEEN VAIKUTUKSET NATURA-ALUEEN SUOJELUPERUSTEENA OLEVIIN LUONTOARVOIHIN 14 7.1 Vaikutusmekanismit 14 7.2 Majoituspalvelualueen vaikutukset 14 7.3 Lisääntyvän kävijämäärän vaikutus 16 7.3.1 Retkeilyreitit 16 7.3.2 Veneily 17 7.3.3 Muut aktiviteetit 18 7.3.4 Yhteenveto lisääntyvän kävijämäärän vaikutuksista luontotyyppeihin ja lajeihin 19 7.4 Muut alueella käynnissä olevat hankkeet ja niiden yhteisvaikutukset 22 7.5 Lieventävät toimenpiteet 23 7.6 Arvioidut vaikutukset lieventävien toimenpiteiden jälkeen 23 8 SEURANTA 24 9 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 24

2 10 KIRJALLISUUTTA 25 Liitteet Liite 1 Hankealueen yleiskartta ja Natura-alueen rajaus, 1: 30 000 Liite 2 Kaavaluonnos Liite 3 Natura-luontotyypit Liite 4 Muut Natura-alueen tärkeät kasvi- ja eläinlajit Pohjakartta-aineisto Maanmittauslaitos lupanro 48/MML/10 Mika Welling (FM) Juha Parviainen (FM) Pöyry Finland Oy PL 20 FI-90571 OULU Finland Tel. +358 10 33 28280 Fax +358 10 33 28250 www.environment.poyry.fi Kansikuvat: ylhäällä Akionlahti, vasemmalla alhaalla venesatama, oikealla alhaalla Akioon johtava pengertie.

3 1 JOHDANTO Varjakan alueen osayleiskaavatyö liittyy valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön, Oulunsalon Varjakan kehittämiseen historiaan, kulttuuriin, luontoon ja mereen perustuvaksi elämys- ja lähimatkailukohteeksi. Kohteen toiminnot sisältävät mm. loma-asumista, satamatoimintoja sekä matkailu- ja virkistyspalveluita. Varjakan osayleiskaava on laadittu Varjakka 2020 EAKR -hankkeessa tehdyn "Varjakka 2020 masterplan" suunnitelman toteuttamiseksi. Varjakka 2020 -hanketta rahoitti Pohjois-Pohjanmaan ELY keskus (entinen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus) ja hallinnoi Oulunsalon kunta. Yleiskaavasta 1.6.2010 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa pidetyssä työpalaverissa todettiin, että kaavan vaikutuksista viereiseen Akionlahden Natura-alueeseen on syytä tehdä Natura-arviointi ennen kaavan ehdotusvaihetta. 2 LUONNONSUOJELULAIN 65 JA 66 :IEN MUKAINEN NATURA-ARVIOINTI Luonnonsuojelulain (20.12.1996/1096) 65 :ssä säädetään, että jos hanke tai suunnitelma yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden tai suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkityksellisesti heikentää Natura 2000 verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on verkostoon sisällytetty, on hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan arvioitava nämä vaikutukset asianmukaisella tavalla. Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että tämä ns. Natura-arviointi on tehty. Tämän jälkeen viranomaisen on pyydettävä asiasta lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta sekä siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Luonnonsuojelulain 66 :ssä on säädetty, ettei viranomainen saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos em. arviointija lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Jukka Similä (sit. Paukkusen 2000 mukaan) on listannut tekijöitä, joiden perusteella heikentäminen on merkittävää: jos suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei päätöksen jälkeen ole suotuisa jos olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole mahdollista pitkällä aikavälillä jos hanke tai suunnitelma olennaisesti vaikuttaa heikentävästi suojeltavan lajiston runsauteen ja tätä kautta esimerkiksi geneettiseen monimuotoisuuteen jos luontotyypin ominaispiirteet hankkeen tai suunnitelman johdosta turmeltuvat tai häviävät osaksi jos ominaispiirteet tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan jos toimenpide voi aiheuttaa luonnonarvojen heikentymistä, mikäli se toteutetaan tietyssä kohdassa Natura 2000-kohdetta, mutta ei välttämättä aiheuta heikentymistä, jos se toteutetaan jossain muualla samassa kohteessa

4 Suojeluperusteina olevia luonnonarvoja merkittävästi heikentävällekin hankkeelle on kuitenkin mahdollista myöntää lupa taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelma, jos valtioneuvosto yleisistunnossaan päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Mikäli Natura-alue on perustettu luontodirektiivin liitteessä I tarkoitetun ensisijaisesti suojeltavan luontotyypin tai liitteessä II tarkoitetun ensisijaisesti suojeltavan lajin suojelemiseksi, on lisäedellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Tässä tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto. Toteutuslupa edellyttää, että turmeltuvan Natura-alueen tilalle on osoitettavissa vastaava, korvaava Natura-verkostoon liitettävä alue (Lindqvist & Posio 2005). Natura-arvioinnissa käsitellään ainoastaan hankkeen tai suunnitelman vaikutuksia niihin luontotyyppeihin ja lajeihin, jotka on mainittu Natura-alueen suojeluperusteina. Tarkka vaikutusarvio suoritetaan ainoastaan sillä osalla Natura-aluetta, johon hanke tai suunnitelma vaikuttaa. Natura-arvioinnissa kuitenkin peilataan myös hankkeen merkitystä ja vaikutuksia koko Natura-alueen kannalta. 3 AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT 3.1 Arvioinnin lähtökohdat Arviointi on laadittu asiantuntija-arviona. Asiantuntija-arvioinnin työnjako on ollut seuraava: Mika Welling (FM luonnonmaantiede) Juha Parviainen (FM biologia) Arvioinnin lähtötietoina on ollut käytettävissä seuraavat aineistot: vaikutukset luontotyyppeihin vaikutukset linnustoon Natura-alueen tietolomake. Akionlahti. Natura-luontotyypit, luontotyyppikartta (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus) Oulunsalon kunta. Varjakan osayleiskaavaselostus, luonnos 17.11.2009. Akionlahden hoito- ja käyttösuunnitelma, luonnos 30.4.2009. Varjakan osayleiskaavan linnustoselvitys (Pöyry Finland Oy 2010) Akionlahden kunnostussuunnitelman arviointi (Markkola 2004) Lausunto Akionlahden kunnostushankkeen vaikutuksista Natura 2000 -alueen luontotyyppeihin ja lajeihin sekä arvio luonnonsuojelulain 65 :n mukaisen vaikutusarvioinnin tarpeesta (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 10.12.2004) Lisäksi aineistona on käytetty lähdeluettelossa mainittua kirjallisuutta. Arvioinnin pohjana käytetään kaavaprosessin yhteydessä esitettyjä lukuja rakentamisen määrästä ja tästä johdettuja lukuja matkailijoiden kokonaismäärästä alueella eri sesonkikausina. Matkailijoiden määrän, rakenteiden käyttöasteiden, päiväkävijöiden määrän ja aktiviteettien sekä eri toimintojen luonteen perusteella arvioidaan hankkeen vaikutuksia Natura-luontotyyppeihin sekä lajeihin.

5 Natura-arvioinneissa sovelletaan yleisesti nk. varovaisuusperiaatetta. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti epäselvissä tapauksissa vaikutukset arvioidaan vakavimman mahdollisesti aiheutuvan haitan mukaan. Varovaisuusperiaate kuuluu kansainvälisen ympäristöoikeuden periaatteisiin. Varovaisuusperiaatteesta on käytetty EU-oikeudessa myös nimitystä ennalta varautumisen periaate. Myös tämän Naturaarvioinnin tapauksessa on sovellettu varovaisuusperiaatetta arvioitaessa hankkeen vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontoarvoille. 3.2 Arvioinnin epävarmuustekijöitä Vaikutusarvioinnissa on käytetty lähtötietoina Oulunsalon kunnasta saatuja tietoja matkailijoiden arvioiduista määristä osayleiskaavassa osoitettujen matkailun palveluiden toteutuessa. Kokonaismatkailijamäärä 150 000 matkailijaa vuodessa on lukumääräisesti korkea. Vaikutusarvioinnissa on lähdetty siitä, että alueella liikkuvat matkailijat pysyvät ohjeistetuilla ja merkityillä retkeilyreiteillä. On todennäköistä, että osa matkailijoista liikkuu myös omatoimisesti reittien ulkopuolella Natura-alueella. Tämän aiheuttamaa mahdollista maaston kulumista ja vaikutuksia luontotyypeille on vaikeaa arvioida. Esimerkiksi primäärisukkessiometsien ja lehtojen luontotyyppejä sijoittuu lähelle olemassa olevaa ja suunniteltuja reittejä ja lintutorneja. Myöskään ei voida varmuudella sanoa, missä määrin omatoiminen liikkuminen alueella häiritsee lintujen pesintää eteenkin Natura-alueen reunaosissa. Epävarmuutta arviointiin aiheuttaa myös se, miten Akionlahden hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitettyjen suunniteltujen palveluvarustusten sijainti ja koko toteutuvat Varjakan osayleiskaavan matkailun kehittämisen toteutuessa kaavaluonnoksen osoittamalla tavalla ja miten ne vaikuttavat Natura-alueen luontoarvoihin. Erityisesti Akionlahden pohjoisrantaan kaavaillun venerannan vaikutukset veneilyn lisääntymiseen lahdella jäävät epävarmoiksi tilanteessa, jossa matkailijamäärät alueella kasvavat merkittävästi nykyiseen verrattuna. Majoituspalvelualueelle ja lähiympäristöön on lisäksi rakennettava tiestö sekä reittiverkosto eri aktiviteeteille. Näiden osalta arvio perustuu tässä vaiheessa tehtyihin yleisiin tietoihin ja olettamuksiin, jotka ovat arvioinnin kannalta epävarmuustekijöitä. Epävarmuustekijöiden merkitystä kuitenkin vähentää se seikka, ettei aluetta ei voida toteuttaa ilman, että suunnitelmat konkretisoituvat ja sekä rakentaminen että tielinjaukset suunnitellaan asemakaavalla. Natura-tietolomakkeessa ilmoitetun luontotyypin 9080 Fennoskandian metsäluhdat sijainti ei ilmene luontotyyppien inventointien perusteella tehdyssä kartassa (liite 4). Tämän takia vaikutuksia ko. luontotyyppiin ei voida luotettavasti arvioida. 4 HANKEKUVAUS 4.1 Yleiskuvaus Kaava-alue sijaitsee kahdeksan kilometriä Oulunsalon kunnasta luoteeseen, Hailuodontien pohjoispuolella. Kaava-alue käsittää Varjakan niemen kärjen, Varjakan, Akion ja Pyydyskarin saaret sekä vesialuetta (kuva 1). Kaava-alueen kokonaispinta-ala

6 on noin 370 hehtaaria, josta maapinta-alaa on noin 170 hehtaaria. Osayleiskaavassa tästä osoitetaan maapinta-alasta retkeily- ja ulkoilualueeksi 142 hehtaaria eli noin 85 %. Noin 15 % alueesta osoitetaan matkailun, virkistyksen ja rakennussuojelun tarpeisiin. Akionlahden Natura-alueen pinta-ala on 260 hehtaaria, josta osayleiskaava-alueelle sijoittuu noin 80 hehtaaria. Kuva 1. Hankealueen sijainti. Alueen toimintakeskuksena kehitetään nykyisen venesataman ranta-aluetta, jonne sijoittuvat mahdolliset uudet ravintola- ja hotellitason majoitustilat (RM-1). Muilta osin majoitustilat olisivat loma-asuntotyyppisissä erillismökeissä, joita on osoitettu Varjakan saareen sekä mantereelle Varjakantien varteen yhteensä 156 kpl (yht. 11 hehtaaria) (R). Pysyvää asumista varten on osoitettu Varjakantien varrelle viisi väljähköä omakotitalotai paritalotonttia. Osayleiskaavaselostusluonnoksessa 17.11.2009 on esitetty alue, jolle kaavalla voi olla vaikutuksia (kuva 2).

7 Kuva 2. Kaava-alueen rajaus sekä vaikutusaluerajaus (Varjakan osayleiskaavaselostus, luonnos 17.11.2009). Yleiskaavaa toteutetaan asemakaavoituksella, joten matkailupalveluiden alueelle on laadittava asemakaava ennen kuin luvat matkailupalvelurakentamiseen voidaan myöntää. 4.2 Mitoituksellisia tunnuslukuja Varjakan kaava-alueelle on suunniteltu 156 loma-asuntoa ja arviolta 60 vuodepaikan hotelli. Matkailijoiden määrät on arvioitu (Ari Saine, Oulunsalon kunta) seuraaviksi: - vapaa-ajan asuntojen käyttäjät kesä-elokuussa 48 000 - vapaa-ajan asuntojen käyttäjät muulloin 11 000 - hotellivieraat 10 000 - vierasvenesataman kävijät 24 000 - omistusvenepaikat (ei mökkiläiset) 15 000 - muita päiväkävijöitä 42 000 Yhteensä vuosittain noin 150 000 kävijää. Matkailijoiden pääaktiviteetteina alueella ovat ohjatut luonto- ja kulttuurikierrokset alueen rakennetuilla reiteillä, omatoimiset kierrokset reiteillä sekä vesistöön liittyvä aktiviteetit, kuten melonta ja veneily. Kartanon alueella, satamassa ja saaren kunnostettavassa kulttuuriympäristössä tapahtuvat kokoukset, juhlat ja museokäynnit. Voidaan arvioida, että kesäaikana alueella yöpyvistä asiakkaista noin ¾ liikkuisi jalan alueen reiteillä eli noin 36 000 matkailijaa. Lisäksi voidaan arvioida, että päiväkävijöistä noin puolet liikkuisi reitistöillä eli kokonaisuudessaan noin 21 000 kävijää. Tällöin luonnonkäyttöpainekertoja olisi 57 000. Yksi luonnonkäyttöpainekerta

8 olisi noin 2 tunnin eli noin 1-3 km kävely lähimaastossa. Tästä kävelystä valtaosa suuntautuisi merkityille poluille ja reiteille Akioon ja Varjakansaareen. Natura-alueen läheisyydessä kävelyyn liittyy ohjattua ja omatoimista lintujen tarkkailua. Edellä mainittuja arviolukuja voidaan suhteuttaa esim. Oulangan tutkittuihin kävijämääriin. Kiutakönkäällä ja luontokeskuksen ympäristössä on 107 000 käyntikertaa vuodessa ja Pienellä Karhunkierroksella 85 000 vuodessa. Näistä käynneistä valtaosa tapahtuu kesällä. 5 KAAVA-ALUEEN YLEISKUVAUS 5.1 Luonnon yleiskuvaus Maa-alueiden yleisilme on metsäinen. Alue on metsittynyt sahatoiminnan loputtua 1920-luvun lopussa ja metsiä on hoidettu maisemametsinä ilman laajempia hakkuita. Vallitseva puusto on tämän seurauksena kookasta etenkin Varjakan saaressa, Pyydyskarissa ja Varjakanniemen kärjessä. Akion alueella metsät ovat nuorempia. Tästä huolimatta Akionkin yleisilme on metsäinen. Varjakka, Varjakan saari ja Akion saari sijaitsevat moreenialueella (Ylitulkkila 2000). Topogra altaan alue on hyvin tasainen. Maanpinnan korkeus vaihtelee välillä 0-6 mpy. Varjakan niemi on havumetsäinen. Itärannan vesirajaa kiertää kapea hiekkainen vyöhyke, joka vaihettuu kapeaksi rantapensaikoksi ja kuivahkoiksi sekä tuoreiksi mäntykankaiksi. Soranottoalueen eteläpuolella on myös kulutuskestävyydeltään heikkoa kuivaa kangasta. Varjakantien itäpuolella puustona vallitsee mänty ja länsipuolella kuusi. Varjakantien laidassa sijaitsee ns. Varjakan mänty (merimerkkimänty). Mänty on Oulunsalon suurin ja vanhin puu ja se on suojeltu luonnonmuistomerkkinä. Akionlahden rantaniityn Varjakan puoleista laitaa reunustaa pensaikko- ja kapea lepikkovyöhyke, joka on tyypiltään mesiangervolehtoa. Lehtipuusto muuttuu pitkälle metsittyneeksi tiheäksi kuusikoksi, puustossa on myös haapaa ja koivua. Pohjakerrosta peittää paksu lehtikarike ja lahopuutakin on jonkin verran. Kuusikossa kulkee Varjakan lintulenkki (luontopolku) (Ylitulkkila 2000). Akionlahden lounaisrannan kasvillisuuteen kuuluu suolakkokasveja, jotka sietävät runsassuolaista maaperää (ns. halo ileja). Näitä lajeja ovat mm. suolasara, merisara ja rannikki. Akionlahden rantakasvillisuus on selkeästi vyöhykkeistä ja siinä on nähtävissä niittykasvillisuusvyöhykkeet matalan veden luikkakasvustoista laajoihin heinä- ja vihviläniittyihin (Valtion ympäristöhallinto, www.ymparisto., Oulunsalon Naturaalueet: Akionlahti 12.2.2009). Varjakan saaren kasvillisuutta leimaavat vehmaat lehtipuuvaltaiset metsät, joiden rehevyys on suureksi osaksi kulttuuriperäistä, tosin nuorimpien rantalepikkojen runsas aluskasvillisuus on jo luonnollisen sukkession kautta syntynyt (Ympäristöinstituutti 1988). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on inventoinut ja rajannut Varjakansaaresta yhden luonnonsuojelulain 29 mukaisen luontotyypin Varjakansaari S, avoin matalakasvuinen merenrantaniitty. Kohde sijaitsee Varjakansaaren etelärannalla Varjakansaaren ja Pyydyskarin välisen lahden rannalla. Inventointilomakkeen mukaan kohde on laaja, tasainen ja avoin tupassara- ja luhtavillavaltainen niitty, jolla on myös järviruokoa ja sinikaislikkoa. Niityllä kasvaa ruijanesikkoa ja käärmeenkieltä. Kohteen edustavuus on luokiteltu luokkaan hyvä (3+), kohde on luonnontilainen (4-).

9 Niittykohde rajautuu lännessä ruovikoituneeseen kapeaan niittyyn, maan puolella pajupensaikkoihin ja itälaidalla puutavarajätteen peittämään rantaan. Järviruokokasvuston on arvioitu todennäköisesti runsastuvan niityllä, kohde vaatii pidemmän ajan kuluessa hoitoa. 5.2 Nykyinen kaavatilanne Akionlahden alue sisältyy Oulun seudun yleiskaavaan sekä siinä esitettyyn viherverkostoon (Oulun seudun yleiskaava 2020). Voimassa olevan Oulunsalon Keskeisten alueiden yleiskaavan 2030 Varjakan suunnittelualuetta koskevat kaavamerkinnät on esitetty kuvassa 3. Alue korvaa osaltaan Oulun seudun yleiskaavan. Kuva 3. Ote keskeisten alueiden yleiskaava 2030:sta (VL = virkistysalue, LV = venevalkama, A-res = asmiskäyttöön varattava alue SL-2 = luonnonsuojelualue). Nupan alue kuuluu luonnosvaiheessa olevaan Salonpään strategiseen yleiskaavaan 2030, jossa Nuppa on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaustarvetta (MU). Hylkykarissa on voimassa oleva yleiskaava. 6 NATURA-ALUEEN KUVAUS Akionlahti (FI1103200) on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena ja lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena. Alue on kooltaan 260 ha. Suuri osa alueesta kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan (LVO110237). Alueen suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena ja vesialueiden osalta vesilain nojalla. Välitörmän perinnemaiseman suojelun ensisijaisena toteutuskeinona on maanomistajan kanssa tehtävä sopimus.

10 Akionlahti on merestä lähes irti kuroutunut merenlahti Oulunsalonniemen kärjessä. Se on syntynyt noin 400 vuotta sitten. Akion ja Nupan saaret ovat pitkänomaisia moreeniselänteitä eli drumliineja. Akionlahden vesipinta-ala on supistunut voimakkaasti 1900-luvulla ja lahden suurin syvyys on nykyään 130 cm. Akionlahden lounaisrannalla on matalia jäiden työntämiä valleja muistona meren voimien vaikutuksista. Lounaisrannan kasvillisuuteen kuuluu suolakkokasveja, koska nämä kasvit sietävät runsassuolaista maaperää (ns. halofiileja). Näitä lajeja ovat mm. suolasara, merisara ja rannikki. Akionlahden rantakasvillisuus on selkeästi vyöhykkeistä, jossa on nähtävissä niittykasvillisuusvyöhykkeet matalan veden luikkakasvustoista laajoihin heinä- ja vihviläniittyihin. Alueen pesimälinnusto on sekä lajistollisesti että määrällisesti runsas, ja lahti on tärkeä muuttoaikainen levähdysalue. Enimmillään muuttoaikoina lahdella voi olla yli 2 000 lepäilevää vesilintua. 6.1 Suojeluperusteena olevat luontotyypit Akionlahden Natura 2000-alueen suojeluperusteena olevat luontotyypit ovat: Rannikon laguunit* 60 Itämeren boreaaliset merenrantaniityt* 10 Vaihettumissuot ja rantasuot 10 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset 2 metsät* Fennoskandian metsäluhdat* 0 *) priorisoitu luontotyyppi Luontodirektiivin liitteen II lajeja alueella ovat: ruijanesikko ja upossarpio. Rannikon laguunit (1150, 60 %) ovat matalia suolaisen veden hallitsemia rannikkoalueita, joissa suolapitoisuus ja veden määrä vaihtelevat. Laguunit erottuvat merestä kokonaan tai osittain hiekkasärkillä tai somerikolla, joskus myös kallioilla. Suolapitoisuus voi vaihdella hyvin paljon riippuen sademäärästä ja haihdunnasta sekä laguunin myrskyjen, talviaikaisenkorkean veden tai vuoroveden takia tulvivasta merivedestä. Kasvillisuus joko puuttuu tai kuuluu luokkiin Ruppietea maritimae, Potametea, Zosteretea tai Charetea. Fladat ja kluuvit ovat pieniä, matalia ja selvästi rajautuneita vesialtaita, joilla on vielä pieni yhteys mereen tai jotka ovat juuri kuroutuneet irti merestä. Tunnuspiirteitä ovat hyvin kehittynyt ruovikkovyöhyke ja rehevä uposlehtinen kasvillisuus. Fladoilla ja kluuveilla on useita morfologialtaan ja kasvillisuudeltaan erilaisia kehitysvaiheita, jotka edustavat ekologisesti tärkeitä maankohoamisen sukkessiovaiheita merenpohjan muuttumisesta maaksi. Luontotyyppi on Akionlahden Natura-alueella edustavuudeltaan erinomainen ja luonnontilaltaan hyvä. Yleisarvioinnin perusteella alue on luontotyypin suojelulle tärkeä. Merenrantaniittyjen (1630, 10 %) luontotyypissä geolitoraalivyöhykkeen kasvillisuus on matalaa. Joskus esiintyy suolaikkuja. Läheisen vesialueen suolaisuus on alhainen

11 (murtovesialueilla), vuorokauden vaihtelua ei juurikaan esiinny, mutta maankohoamisen vaikutusta esiintyy. Useita alueita perinteisesti laidunnettiin tai niitettiin. Tämä toiminta pitää merenrantaniityt avoimena ja kasvilajistoltaan monimuotoisena sekä pesiville kahlaajalinnuille sopivana. Kasvillisuuden vyöhykkeisyys on luonteenomaista. Suolaisuutta sietävä lajisto on tällöin lähimpänä rantaa. Luontotyyppi on Akionlahden Natura-alueella edustavuudeltaan ja luonnontilaltaan erinomainen. Yleisarvioinnin perusteella alue on luontotyypin suojelulle erittäin tärkeä. Vaihettumissuot ja rantasuot (7140, 10 %) ovat turvetta muodostavia, vähä- tai keskiravinteisten alustojen kasviyhdyskuntia, joille on tunnusomaista minerotrofisten ja ombrotrofisten tyyppien välimuotoiset piirteet. Tyyppiin sisältyy laaja ja monimuotoinen joukko kasviyhdyskuntia. Laajoilla suoalueilla näkyvimmät yhdyskunnat koostuvat keskikokoisista tai pienistä saraikoista, joissa kasvaa myös rahka- tai ruskosammalia. Niihin tavallisesti liittyy myös vesi- ja rantakasviyhdyskuntia. Näiden soiden kasvillisuus kuuluu Scheuchzerietalia palustris lahkoon (floating carpets) ja Carietalia fuscae lahkoon (quaking communtites). Niukkaravinteiset veden ja maan väliset rajapinnat, joissa kasvaa pullosaraa (Carex rostrata), sisältyvät tyyppiin. Luontotyyppi on Akionlahden Natura-alueella edustavuudeltaan ja luonnontilaltaan hyvä. Yleisarvioinnin perusteella alue on luontotyypin suojelulle tärkeä. Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät (9030, 2 %) ovat Itämeren maankohoamisrannikon lehti-, havu- tai sekapuustoisia pensaikkoja metsiä. Maankohoamisrannikolla luonteenomaisia ovat primäärisukkession eri vaiheet rantaniityistä kliimaksivaiheen metsiin tai erilaisiin kosteikkoihin. Myös maaperän kerrostuneisuus on kehittymätöntä toisin kuin boreaalisille metsille tyypillisessä podsolimaannoksessa. Nuorimmat pioneerimetsät lähellä merenrantaa ovat usein pensastoja, tuoreita tai kosteita lehtoja tai pensas- ja metsäluhtia. Kasvillisuuden sukkessio voi johtaa myös pajuluhdista metsäluhtien kautta avosoihin. Rantametsissä leppä ja koivu ovat vallitsevia puustokerroksessa ja pajut pensaskerroksessa. Kenttäkerroksessa heinät ovat yleisiä. Sisempänä maalla, missä meren vaikutus ei enää ole niin voimakas ja maperän on yleensä vähäravinteisempi, havumetsät ovat tyypillisiä. Mänty ja usein myös kuusi on vallitsevana puustokerroksessa ja varvut kenttäkerroksessa. Pohjakerroksessa ovat sammalet yleisiä, mutta monilla alueilla myös jäkälät ovat yleisiä. Luontotyyppi on Akionlahden Natura-alueella edustavuudeltaan ja luonnontilaltaan hyvä. Yleisarvioinnin perusteella alue on luontotyypin suojelulle tärkeä. Fennoskandian metsäluhdat (9080, 0 %) ovat pysyvän pintaveden vaikutuksen alaisia ja jäävät usein vuosittain tulvien alle. Ne ovat kosteita tai märkiä puustoisia kosteikkoja, joissa muodostuu turvetta, vaikka turvekerros on usein ohut. Puusto on tyypillisesti lehtipuustovaltaista. Hemiboreaalisella vyöhykkeellä saarni (Fraxinus excelsior) ja tervaleppä (Alnus glutinosa) keskiboreaaliselle vyöhykkeelle asti ovat puustossa yleisiä. Muualla boreaalista vyöhykettä ja karummilla paikoilla harmaaleppä (Alnus incana), isot puumaiset pajut (Salix spp.) ja hieskoivu (Betula pubescens) vallitsevia. Puiden runkojen ympärillä on pieniä mättäitä, mutta muuten märät rimpi- ja välipinnat vallitsevat. Luontotyyppi on Akionlahden Natura-alueella edustavuudeltaan ja luonnontilaltaan hyvä. Yleisarvioinnin perusteella alueella on luontotyypin suojelulle merkitystä.

6.2 Muut luontotyypit Arkkitehtitoimisto Timo Takala Ky 12 Natura-tietolomakkeessa esitettyjen luontotyyppien lisäksi Natura-alueella tehdyissä inventoinneissa on alueelta löydetty lehtojen (9050) sekä hakamaiden ja kaskilaidunten (9070) luontotyypit. Akionlahden Natura-alueen inventoitujen luontotyyppien sijoittuminen on esitetty liitteessä 4. Akionsaaren rannassa, jonne alueella oleva reitistökin osaksi ulottuu, luontotyyppejä ovat rannikon laguunit, primäärisukkessiometsät ja lehdot. Akionsaareen kulkeva pengertie kulkee vaihettumis- ja rantasoiden luontotyypin läpi. 6.3 Suojeluperusteena olevat lintudirektiivin liitteen I lajit Tiedot Akionlahden Natura-alueen suojeluperusteena olevista lintulajeista perustuvat 10.9.1998 ja 15.6.2005 päivättyjen Natura-alueen tietolomakkeiden tietoihin. Akionlahden Natura-alueen suojeluperusteena on useita EU:n lintudirektiivin liitteeseen I kuuluvia lajeja, joista osa esiintyy alueella muuttoaikoina ja osa pesivinä lajeina (taulukot 1 ja 2). Taulukko 1. Natura-alueen suojeluperusteena olevat lintudirektiivin liitteen I lajit yksilöintitietoineen.p=pari, i=yksilö Laji Populaatio Pesivä Talvehtiva Levähtävä Ampuhaukka Falco columbarius 1i Etelänsuosirri Calidris alpina schinzii 1p 0-2i Kalatiira Sterna hirundo 1-2p 10i Kapustarinta Pluvialis apricaria 15i Kaulushaikara Botaurus stellaris 1p Kurki Grus grus 1p 10i Lapintiira Sterna paradisea 5-8p 30i Laulujoutsen Cygnus cygnus 1p 180i Liro Tringa glareola 5p 800i Mustakurkkuuikku Podiceps auritus 1p 31 Pikkulokki Larus minutus 11-15p 51-100i Pikkutiira Sterna albifrons 1i Ruskosuohaukka Circus aeroginosus 1p 5i Sinirinta Luscinia svecica svecica 1i Sinisuohaukka Circus cyaneus 0-1p 2i Suokukko Philomachus pugnax 6-11p 1000-2400i Suopöllö Asio flammeus 1p + Räyskä Sterna caspia 3i Pikkutiira* Sterna albifrons 1i Punakuiri* Limosa lapponica 11-50i Uivelo Mergus albellus 1-5p 10i Vesipääsky Phalaropus lobatus 2-4p 12i *uhanalainen laji

13 Taulukko 2. Natura-alueen suojeluperusteena olevat lintudirektiivin liitteessä mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut yksilöintitietoineen. p=pari, i=yksilö Laji Populaatio Pesivä Talvehtiva Levähtävä Ristisorsa Tadorna tadorna 2p 6i Jänkäkurppa Lymnocryptes minimus 1p + Lapasorsa Anas clypeata 11p 150i Selkälokki Larus fuscus 1-5i Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus 11-50i Naurulokki Larus ridibundus 40-60p 101-250i Metsähanhi Anser fabalis 11-50i Jouhisorsa Anas acuta 11p 101-250i Heinätavi Anas querquedula 2-5p 15i Punajalkaviklo Tringa totanus 10-15p 11-50i Harmaasorsa Anas strepera 1-3p 6-11i Lapasotka Aythya marila 1-5i Mustalintu Melanitta nigra 1-5i Pilkkasiipi Melanitta fusca 1-5i Tuulihaukka Falco tinnunculus 1-5i Nuolihaukka Falco subbuteo 1p 3i Lapinsirri Calidris temmincii 6-10i Harmaahaikara Ardea cinerea 1i Karikukko Arenaria interpres 1p 2i Mustaviklo Tringa erythropus 250-800i Lisäksi tietolomakkeissa on mainittu useita muita tärkeiksi katsottuja alueella esiintyviä eläin- ja kasvilajeja. Listaus on esitetty liitteessä 4. 6.4 Natura-alueen nykyinen käyttö ja kuormittavat tekijät Akionlahden länsiosassa on tehty maansiirto- ja rakennustöitä ja alueella on runsaasti venevalkamia ja ojia. Sekä Nupan- että Akionväylää on ruopattu. Lahti on viimeisten vuosikymmenien aikana selvästi rehevöitynyt. Vedenlaatua alueella pyritään parantamaan vähentämällä esimerkiksi asuntojen ja kesämökkien sekä maa- ja metsätalouden aiheuttamaa hajakuormitusta. Lahden luonnontilaisuutta on tarkoitus kohentaa nostamalla pohjapadoilla järven vedenpintaa 1970-luvulla vallinneelle tasolle. Vesitilavuuden kasvaessa virkistyskäyttömahdollisuudet paranevat, umpeenkasvun odotetaan hidastuvan ja vedenlaadun paranevan (Hyvärinen ja Timonen 2009). Valtioneuvoston Natura 2000 -aluetta koskeva päätös ei yleisesti vaikuta jokamiehenoikeuteen perustuvaan luonnon virkistyskäyttöön. Natura 2000 -verkosto tukee kestävän luonnon virkistyskäytön edellytyksiä. Luonnon virkistyskäytön rajoitukset ovat kuitenkin tarpeen etenkin lintujen pesimäaikana alueilla, joilla linnustonsuojelu sitä edellyttää (Ympäristöministeriö 2000). Akionlahden Natura 2000 - alueella metsästys on alueen suojelupäätöksessä kielletty, mutta muuta erityistä

14 Valtioneuvoston päätöksen tarkoittamaa tarvetta virkistyskäytön rajoittamiseen ei ole. Rauhoitussääntöjen mukainen vesilintujen metsästyskielto on astunut voimaan 1.8.2005. Metsästysrajoituksella turvataan Akionlahden merkitystä linnuston kerääntymisalueena (Hyvärinen ja Timonen 2009) Metsästysrajoitusta lukuun ottamatta Akionlahdella pätevät yleiset rauhoitussäännökset. Rantakasvillisuusvyöhykkeiden suurimittainen muuttaminen esimerkiksi raivaamalla on suojelutavoitteiden vastaista. Luonnonarvojen kannalta kuitenkin esimerkiksi rantaniittyjen laiduntaminen ja niittäminen on sallittua ja jopa suotavaa. Myös rantapensaikon raivaaminen sovituilla alueilla on sallittua maiseman avaruuden ylläpitämiseksi. Alueella on edelleenkin sallittu mm. alueiden luonnonhoidolliset raivaukset, nykyisen kuivatustilanteen ylläpito olemassa olevia laskuojia kunnostamalla ja linnustolle haitallisten pienpetojen pyynti. Sen sijaan uudet ojitukset ja rakentaminen alueella ovat kiellettyjä toimenpiteitä (Hyvärinen ja Timonen 2009). Jokamiehen oikeuksien perusteella vapaa rantautuminen on alueella sallittua. Veneillä liikkumista olisi kuitenkin suojelutavoitteiden turvaamiseksi aiheellista ohjata pois lahden puolelta. Jäärata-ajot ovat Akionlahdella kiellettyjä Oulunsalon kunnanhallituksen päätöksellä. Moottorikelkkailu alueella on rauhoitusmääräysten mukaan sallittua, mutta kelkkailu on suotavaa keskittää vain hoito- ja käyttösuunnitelman kartassa merkityille jo olemassa oleville urille (Hyvärinen ja Timonen 2009). 7 HANKKEEN VAIKUTUKSET NATURA-ALUEEN SUOJELUPERUSTEENA OLEVIIN LUONTOARVOIHIN 7.1 Vaikutusmekanismit Varjakan osayleiskaavoituksesta Akionlahden Natura-alueeseen kohdistuvat mahdolliset vaikutusmekanismit liittyvät alueelle suunniteltuun lisärakentamiseen sekä lisääntyvän kävijämäärän aiheuttaman ihmisvaikutuksen voimistumiseen. 7.2 Majoituspalvelualueen vaikutukset Kaavaluonnoksessa Natura-alueen välittömään läheisyyteen sijoittuu Varjakan venesataman alueella RM-1 merkinnällä osoitettu matkailua palvelevien rakennusten alue, jonka kaavamääräyksessä todetaan: Merkinnällä on osoitettu Varjakan sataman ympärille kehitettävän Varjakan toimintakeskuksen alueet. Alueelle sijoittuvat matkailun ja virkistyksen ydintoiminnot, mahdolliset hotellit, ravintolat ja muut palvelut. Alueen rakentaminen edellyttää asemakaavaa. Rakennettaessa tulva-alueelle asemakaavassa tulee tutkia miten rakennukset rakennetaan vaadittuun korkeusasemaan ympäristöön sopivalla tavalla. RM-1 alueen reunaan Natura-alueelle on osoitettu p/s merkinnällä rajattu alue, joka kaavamääräyksen mukaan on Luonnonsuojelualueen osa, jota voidaan käyttää pysäköinti- ja satamakenttäalueena. Alueella tehtävien toimenpiteiden vaikutuksia viereiseen Natura-alueeseen ja erityisesti siellä olevaan upossarpioesiintymään tulee tehdä arvio suunnitelmien yhteydessä. Toimenpiteistä tulee lisäksi pyytää Pohjois- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto.

15 Kuva 4. Kaavaluonnoksen rakennuspaikat (RM-1, R ja LV-1) Varjakassa (ote kaavaluonnoksesta). Varjakassa R-merkinnällä osoitetut lomamökkien rakennuspaikat sijoittuvat lähimmillään noin 50-75 m etäisyydelle Natura-alueesta. R-merkinnällä osoitettujen alueiden kaavamääräyksissä todetaan: Alueen rakentaminen edellyttää asemakaavaa. Rakennettaessa tulva-alueelle asemakaavassa tulee tutkia, miten rakennukset rakennetaan vaadittuun korkeusasemaan ympäristöön sopivalla tavalla. LV-1 merkinnällä on osoitettu venesataman alue, johon sisältyy ra-k merkinnän alueita, joille voidaan rakentaa kelluvia loma-asuntoja. Näiden rakentaminen kuitenkin edellyttää asemakaavaa. Venesatama rajautuu kaavassa Natura-alueeseen jääden kuitenkin sen ulkopuolelle. Toimintakeskuksen ja mökkien jätevesien johtaminen toteutetaan nykyisten jätevesiasetusten mukaisesti. Tällöin vesistöjä rehevöittäviä päästöjä ei joudu veteen. Varjakansaareen osoitetulla rakentamisella ei arvioida olevan vaikutuksia Natura-alueen luontoarvoille. Edellä esitetyn perusteella kaavaluonnoksessa osoitetulla rakentamisella ei arvioida olevan suoria merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen luontoarvoihin. Rakentamisen seurauksena Natura-alueen fyysinen koskemattomuus ei vaarannu, eikä esimerkiksi suojeluperusteena olevien lintulajien elinympäristöihin kohdistu suoria niitä muuttavia vaikutuksia. Natura-alueelle sijoittuva p/s merkinnällä varattu alue voi mahdollisesti muuttaa alueen fyysistä elinympäristörakennetta. Koska mahdollisesti muuttuva alue on pinta-alaltaan hyvin pieni (0,5 ha eli 0,2 % Natura-

16 alueen kokonaispinta-alasta), sen kokonaisvaikutus suojeluperusteena oleville luontoarvoille jää hyvin vähäiseksi. Natura-alueeseen rajautuva rakentaminen edellyttää asemakaavaa ja siihen liittyvää viranomaismenettelyä, jonka yhteydessä luonnonsuojelun näkökohdat voidaan huomioida. Erityisesti tulee varmistaa upossarpion esiintymien ja elinympäristöjen säilyminen myös vastaisuudessa. 7.3 Lisääntyvän kävijämäärän vaikutus Matkailijoiden pääaktiviteetteina Varjakassa ovat ohjatut ja omatoimiset luonto- ja kulttuurikierrokset alueen rakennetuilla reiteillä. Alueen käyttö on kesäpainotteista, mutta ympärivuotisuuteen pyritään. Natura-alueen läheisyydessä pääaktiviteettina ovat päivä- ja linturetket Akion polustolla ja lintutornissa. Alueen matkailupalveluiden kehittämisen seurauksena vuosittaiseksi kävijämääräksi on arvioitu 150 000. Voidaan arvioida, että kesäaikana alueella yöpyvistä asiakkaista noin ¾ liikkuisi jalan alueen reiteillä eli noin 36 000 matkailijaa. Lisäksi voidaan arvioida, että päiväkävijöistä ainakin puolet liikkuisi reitistöllä eli noin 21 000. Tällöin luonnonkäyttöpainekertoja olisi 57 000. Yksi luonnonkäyttöpainekerta olisi noin 2 tunnin kävely lähimaastossa eli 1-3 km lenkki. Tästä kävelystä valtaosa suuntautuisi merkityille poluille ja reiteille Akioon ja Varjakansaareen. Edellä mainitun luontoretkeilyaktiviteetin lisäksi alueella tapahtuu veneilyä ja kalastusta. Alueelle ei ole suunnitteilla virallisia moottorikelkkareittejä, mutta nykyisin alueella ajetaan moottorikelkoilla vapaasti myös Natura-alueella. Matkailijoiden määrä alueella kasvaa matkailupalveluiden kehittämisen myötä. Yleisesti ottaen voidaan arvioida että alueen kehittämissuunnittelun yhteydessä arvioidut vuosittaiset kävijämääräluvut ovat korkeita. Ne edellyttävät alueen kehittämisen huolellista suunnittelua siten, että vaikutukset ympäröivään luontoon Natura-alueella ja sen ulkopuolella jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Eri aktiviteettien aiheuttamaa vaikutusta on tarkasteltu seuraavassa lähemmin. 7.3.1 Retkeilyreitit Kesäajan aktiviteeteista lähimaaston kävelyreitit sijoittuvat Natura-alueen välittömään läheisyyteen (kuva 5). Alueella tapahtuva kulkeminen pidetään rakennetuilla alueilla ja reiteillä suunnittelun keinoin. Varjakan merellinen luonto on sen tyyppistä, että normaali päiväkävijä pysyttelee omaehtoisesti poluilla ja reiteillä jo nykyisinkin. Natura-alueelle ei olla suunnittelemassa maihinnousu- tai tulipaikkoja. Sen sijaan Akion saareen voidaan toteuttaa nykyiseen reitistöön perustuen tulipaikkoja, virkistysrakenteita ja lintujenkatselupaikkoja. Reittisuunnittelussa huomioidaan Naturaalueen herkkyys ja suunnittelun taustatietona käytetään Akionlahdelle tehtyä Naturaalueen hoito- ja käyttösuunnitelmaa (Hyvärinen ja Timonen 2009). Retkeilyn vaikutusalue kattaa Akion- ja Varjakansaaret kokonaan, mutta vaikutusalue ei ulotu Natura-alueelle (kuva 6).

17 Kuva 5. Akionsaaren ohjeellinen retkeilyreitti (palloviiva). SL-2 = Akionlahden Natura-alue, VR = retkeilyja ulkoilualue, sl-u = uhanalainen kasvilaji (ote kaavaluonnoksesta). 7.3.2 Veneily Tallauksen aiheuttamassa kulumisprosessissa kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuus ja humuskerros tuhoutuvat osittain tai kokonaan ja kivennäismaa paljastuu. Kasvillisuuden häviämiseen ja maaperän kulumisnopeuteen vaikuttavat kävijöiden määrä, kasvillisuustyypin herkkyys sekä maaston kaltevuus (Koivuniemi 2005). Yleisesti ottaen kasvillisuuden kulutuskestävyys on heikointa kuivimmilla ja kosteimmilla luontotyypeillä. Metsistä tallausta kestävät parhaiten tuoreet ja kuivahkot kangasmetsät ja heikoimmin jäkäläkankaat sekä rehevät lehtometsät. Natura-alueella herkimpinä alueina voidaan pitää merenrantaniittyjä sekä vaihettumis- ja rantasoita. Näiden luontotyyppien alueille ei kuitenkaan suunnitella retkeilyreittejä. Hyvillä reittipohjilla voidaan oleellisesti vaikuttaa kulumisen määrään. Pääsääntöisesti jo olemassa oleva ja kaavoituksen yhteydessä suunniteltu uusi reitistö tukipalveluineen sijoittuu Natura-alueen ulkopuolelle. Reitistön kehittämisestä ei arvioida aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Naturaalueen luontoarvoille. Myöskään reitistön lisääntyvän käytön ei arvioida merkittävästi heikentävän suojeluperusteena olevien luontoarvojen asemaa Natura-alueella. Varjakan toimintakeskus toimii suunnitelmien mukaan myös veneilyn solmukohtana Varjakan alueella. Suurimmaksi osaksi veneilyn voidaan olettaa olevan yhden päivän aikana tapahtuvaa, jolloin rantaudutaan myös lähialueen saarissa ja niemissä. Akionlahden hoito- ja käyttösuunnitelman (Hyvärinen ja Timonen 2009) mukaan kunnostamisen ja veneilymahdollisuuksien parantumisen myötä liikkuminen lahdella saattaa lisääntyä. Tämä voi osaltaan aiheuttaa häiriötä alueen linnustolle, minkä vuoksi

18 on aiheellista ohjata veneliikennettä lahden ulkopuolelle, merelle päin. Tärkeimpien lintuyhdyskuntien alueilla liikkumista ja muuta tarpeetonta häirintää tulisi välttää etenkin lintujen pesimäaikaan. Natura-alueelle ei ole Varjakan osayleiskaavatyön puitteissa suunnitteilla uusia rantautumis- ja tulipaikkoja, jolloin merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Naturaalueen luontoarvoille ei arvioida kaavan seurauksena syntyvän. Mikäli kuitenkin hoito- ja käyttösuunnitelmassa Akionlahden pohjoisrantaan suunniteltu venepaikka toteutuu, on mahdollista, että toimintakeskuksesta tapahtuu veneilyä myös Akionlahdella jolloin mm. linnustoon kohdistuva häirintä todennäköisesti lisääntyy. Häirinnän aiheuttama heikentävä vaikutus jää arvioin mukaan kuitenkin kokonaisuudessaan korkeintaan kohtalaiseksi, koska pääosa veneilystä tulee myös jatkossa kohdistumaan Varjakansaaren ympäristöön Akionlahden merenpuoleisille alueille. Alueen kehittämisen jatkosuunnittelussa tulisi kuitenkin harkita mahdollisuutta jättää hoito- ja käyttösuunnitelmassa mainittu Akionlahden pohjoisrannan suunniteltu venepaikka toteuttamatta suojelualueen koskemattomuuden turvaamiseksi. 7.3.3 Muut aktiviteetit Talvimatkailuaktiviteetteja alueella ovat lähinnä hiihto, moottorikelkkailu ja kalastus. Näiden toimintojen ei arvioida todennäköisesti merkittävästi heikentävän Akionlahden Natura-luontotyyppien pinta-alaa, ekologiaa tai toimintaa eikä suojeluperusteena olevien lajien elinympäristöjä. Moottorikelkkailu alueella on sallittua, eikä talviaikainen kelkkailu lahden poikki häiritse Akionlahden niitä luontoarvoja, joiden vuoksi alue on liitetty osaksi Natura 2000 -verkostoa. Maa-alueella moottorikelkkailuun tarvitsee sen sijaan maanomistajan luvan. Nykyisin käytössä oleva moottorikelkkaura Akionsaaren läpi olisi aiheellista virallistaa. Reitin virallistamisella vähennettäisiin turhaa kelkkailua niin lahden jäällä kuin Akionsaaressakin. Akionlahden jäällä on suositeltavaa välttää turhaa liikkumista myös muilla moottorikäyttöisillä kulkuneuvoilla (Hyvärinen ja Timonen 2009).

19 Kuva 6. Matkailijoiden pääaktiviteettien arvioidut vaikutusalueet. Vihreä pisteviiva = päiväretkeilijöiden ja linturetkeilijöiden vaikutusalue, sininen pisteviiva = veneilijöiden ja kalastajien vaikutusalue. Varjakan osayleiskaavan rajaus harmaalla katkoviivalla. 7.3.4 Yhteenveto lisääntyvän kävijämäärän vaikutuksista luontotyyppeihin ja lajeihin Seuraavassa on esitetty kootusti lisääntyvän kävijämäärien arvioidut vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontoarvoille (taulukot 3 ja 4).

20 Taulukko 3. Hankkeen vaikutukset suojeluperusteina oleville luontodirektiivin luontotyypeille Natura luontotyyppi % Natura-alueen pinta-alasta Kuvaus, sijainti vaikutusalueella, vaikutukset 1150 Rannikon laguunit 60 % Natura-alueesta Matalia suolaisen veden hallitsemia rannikkoalueita, joissa suolapitoisuus ja veden määrä vaihtelevat. Laguunit erottuvat merestä kokonaan tai osittain hiekkasärkillä tai somerikolla, joskus myös kallioilla. Akionlahti on osa kaava-alueen eteläosaa 1630 Itämeren boreaaliset merenrantaniityt Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia luontotyypille. 10 % Natura-alueesta Matalaa geolitoraalivyöhykkeen kasvillisuutta ja joskus suolaikkuja. Kasvillisuuden vyöhykkeisyys luonteenomaista. Luontotyypin kohteet jäävät kaava-alueen ulkopuolelle. Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia luontotyypille. 7140 Vaihettumisssuot ja rantasuot 10 % Natura-alueesta Turvetta muodostavia, vähä- tai keskiravinteisten alustojen kasviyhdyskuntia, joille on tunnusomaista minerotrofisten ja ombrotrofisten tyyppien välimuotoiset piirteet. Tyyppiin sisältyy laaja ja monimuotoinen joukko kasviyhdyskuntia. Luontotyyppiä esiintyy kaava-alueen ja Natura-alueen itäosassa noin 50-100 m etäisyydellä rakentamiskohteista. Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia luontotyypille. 9030 Maankohoamisrannikon perimäärisukkessiovaihe iden luonnontilaiset metsät 2 % Natura-alueesta Itämeren maankohoamisrannikon lehti-, havu- tai sekapuustoisia pensaikkoja ja metsiä. Maankohoamisrannikolla luonteenomaisia ovat primäärisukkession eri vaiheet rantaniityistä kliimaksivaiheen metsiin tai erilaisiin kosteikkoihin. Luontotyyppiä esiintyy kaava-alueella Akionsaaren kaakkois- ja länsiosassa. Luontotyypin alueella on myös luontotyyppiä 9050 Lehdot. Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia luontotyypille. 9080 Fennoskandian metsäluhdat 0 % Natura-alueesta Pysyvän pintaveden vaikutuksen alaisia ja jäävät usein vuosittain tulvien alle. Ne ovat kosteita tai märkiä puustoisia kosteikkoja, joissa muodostuu turvetta, vaikka turvekerros on usein ohut. Puusto on tyypillisesti lehtipuustovaltaista Luontotyypin sijainti ei ilmene alueelle tehdystä Natura-luontotyyppien inventointikartasta (liite 3). Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia luontotyypille.

21 Taulukko 4. Hankkeen vaikutukset suojeluperusteina oleville lintudirektiivin liitteen I lajeille (Airaksinen ja Karttunen, 2001) Laji Suojeluperuste Kuvaus, esiintyminen vaikutusalueella, vaikutukset Ampuhaukka Falco columbarius Levähtävä Etelänsuosirri Calidris alpina schinzii Pesivä, levähtävä Kalatiira Sterna hirundo Pesivä, levähtävä Yksittäisiä ampuhaukkoja tavataan Akionlahdella muuttoaikoina. Hanke ei muuta lajin esiintymisalueita Naturaalueella eikä lajiin kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin pesimä- tai ruokailuympäristöt eivät muutu hankkeen seurauksena. Lajiin ei kohdistu kaavoituksesta merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin pesimä- tai ruokailuympäristöt eivät muutu hankkeen seurauksena. Lajiin ei kohdistu hankkeesta merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Kapustarinta Pluvialis apricaria Levähtävä Kaulushaikara Botaurus stellaris Pesivä Kurki Grus grus Pesivä, levähtävä Lapintiira Sterna paradisea Pesivä, levähtävä Laulujoutsen Cygnus cygnus Pesivä, levähtävä Liro Tringa glareola Pesivä, levähtävä Mustakurkku-uikku Podiceps auritus Pesivä, levähtävä Pikkulokki Larus minutus Pesivä, levähtävä Pikkutiira Sterna albifrons Levähtävä Räyskä Sterna caspia Levähtävä Ruskosuohaukka Circus aeroginosus Pesivä, levähtävä Lajin ruokailuympäristöt eivät muutu hankkeen seurauksena. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin pesimäympäristö ei muutu. Mikäli lisääntyvä ihmisvaikutus kanavoidaan ohjatuille reiteille, lajiin kohdistuva häiriö ei kasva merkittävästi. Lajiin ei kohdistu kaavoituksesta merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin pesimäympäristo ei muutu. Kasvavan kävijämäärän ohjaaminen reitistölle vähentää häiriövaikutusta. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin pesimä- tai ruokailuympäristöt eivät muutu hankkeen seurauksena. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin pesimäympäristöt eivät muutu. Mikäli lisääntyvä ihmisvaikutus kanavoidaan ohjatuille reiteille, lajiin kohdistuva häiriö ei kasva merkittävästi. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin pesimä- tai ruokailuympäristöt eivät muutu hankkeen seurauksena. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Hanke ei vaikuta lajin fyysiseen elinympäristöön. Elinympäristöjen laadun säilyminen on varsin vaateliaan lajin kannalta keskeistä.lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin pesimä- tai ruokailuympäristöt eivät muutu hankkeen seurauksena. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin ruokailu- ja lepäily-ympäristöt eivät muutu hankkeen seurauksena. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin muutonaikaiset levähdysympäristöt Akionlahdella eivät muutu kaavoituksen seurauksena. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin fyysinen elinympäristö ei muutu hankkeen seurauksena. Lisääntyvä kävijämäärä Natura-alueen itäosassa voi paikallisesti häiritä lajia. Mikäli lisääntyvä ihmisvaikutus kanavoidaan riittävän tehokkaasti ohjatuille reiteille, lajiin kohdistuva häiriö ei kasva merkittävästi. Sinirinta Luscinia svecica svecica Levähtävä Sinisuohaukka Circus cyaneus Pesivä, levähtävä Lajin esiintymisympäristöt eivät muutu hankkeen seurauksena. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin fyysinen elinympäristö ei muutu hankkeen seurauksena. Lisääntyvä kävijämäärä Natura-alueen itäosassa voi paikallisesti häiritä lajia. Mikäli lisääntyvä ihmisvaikutus kanavoidaan ohjatuille reiteille, lajiin kohdistuva häiriö ei kasva merkittävästi. Suokukko Philomachus pugnax Pesivä, levähtävä Lajin esiintymisympäristöt eivät muutu hankkeen seurauksena. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia.

22 Suopöllö Asio flammeus Pesivä, levähtävä Pikkutiira* Sterna albifrons Levähtävä Punakuiri* Limos lapponica Levähtävä Uivelo Mergus albellus Pesivä, levähtävä Vesipääsky Phalaropus lobatus Pesivä, levähtävä Lajin esiintymisympäristöt eivät muutu hankkeen seurauksena. Mikäli lisääntyvä ihmisvaikutus kanavoidaan ohjatuille reiteille, lajiin kohdistuva häiriö ei kasva merkittävästi. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Rantojen virkistyskäytön lisääntyminen on uhka lajille, mutta lajin levähdysympäristöt Akionlahdella eivät muutu kaavoituksen seurauksena. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin muutonaikaiset levähdysympäristöt Akionlahdella eivät muutu kaavoituksen seurauksena. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin pesimä- tai ruokailuympäristöt eivät muutu hankkeen seurauksena. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Lajin pesimä- tai ruokailuympäristöt eivät muutu kaavoituksen seurauksena. Lajiin ei kohdistu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. *uhanalainen laji Kaavahanke ei muuta Natura-alueen fyysisiä ominaisuuksia kokonaisuutena eikä lisääntyvän kävijämäärän arvioida merkittävästi heikentävän alueen linnuston elinoloja. Näistä syistä hankkeesta ei arvioida myöskään aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena oleville lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomille säännöllisesti alueella esiintyville muuttolinnuille (taulukko 2) eikä muille Natura-alueen tietolomakkeessa tärkeiksi mainituille lajeille (liite 4). 7.4 Muut alueella käynnissä olevat hankkeet ja niiden yhteisvaikutukset Euroopan aluekehitysrahaston tukema Akionlahden kunnostushanke on käynnistynyt alkuvuodesta 2010. Hankkeessa lahti kunnostetaan luonnonmukaiseen tilaansa vuosien 2010-2011 aikana. Tavoitteena on lahden vedenpintaa nostamalla palauttaa Akion lasku-uomien kaivua edeltänyt kluuvijärvivaihe ja mahdollistaa alueen luonnonmukaisen kehityksen jatkuminen. Lisäksi toimenpiteillä hidastetaan Akionlahden umpeenkasvua ja parannetaan alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia (Oulunsalon kunnan www-sivut 2010). Kunnostushankkeen vaikutuksia Naturaalueeseen arvioi Markkola v. 2004. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunnon (2004) mukaisesti kunnostushankkeen: toimenpiteistä ei aiheudu sellaisia luonnonsuojelulain 65 :ssä tarkoitettuja seurauksia, joiden vuoksi Natura-arvioinnin kynnys ylittyisi. Hanke ei myöskään vaaranna luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista kyseessä olevalla Natura-alueella. Akionlahdelle on valmistunut luonnosvaiheessa oleva hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa on käyty läpi keskeiset Natura-alueen hoitotavoitteet, menetelmät ja alueet (Hyvärinen ja Timonen 2009). Hoito- ja käyttösuunnitelmassa kuvatuilla kunnostusehdotuksilla ei ole arvioitu olevan suurempia kielteisiä ekologisia vaikutuksia, mikäli toimenpiteet suoritetaan ohjeiden mukaan. Akionlahden kunnostuksen vaikutusten arvioinnin perusteella perusteella vedennostaminen suunnitelmassa esitellylle ylemmälle tasolle parantaa kluuvijärven tilaa ja palauttaa sen lähemmäksi luonnontilaa. Merenrantaniittyjen kannalta vedennoston vaikutukset jäävät arvion mukaan todennäköisesti vähäisiksi. Sisällyttämällä kunnostushankkeeseen rantaniittyjen niitto, etenkin Välitörmän alueella, voidaan lisätä merenrantaniittyjen määrää ja parantaa niiden ekologista tilaa. Pohjapatojen rakennuksessa käytettävät suuret työkoneet saattavat aiheuttaa jossakin määrin vahinkoa Natura-luontotyypeille 1630 (Merenrantaniityt) ja 9030 (Primäärisukkessiometsät). Molemmat ovat luontodirektiivin

23 mukaisia ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä. Luonto- ja lintudirektiivin mukaisten erityisesti suojeltavien lajien kannalta kunnostushankkeen vaikutukset ovat pääosin kuitenkin myönteisiä tai neutraaleja (Hyvärinen ja Timonen 2009). Alueella on voimassa Oulunsalon Keskeisten alueiden yleiskaava 2030. Nupan alue kuuluu luonnosvaiheessa olevaan Salonpään strategiseen osayleiskaavaan, jossa Nuppa on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaustarvetta (MU). Hylkykarissa on voimassa oleva yleiskaava. 7.5 Lieventävät toimenpiteet Yleiskaava toteutetaan yksityiskohtaisella kaavoituksella. Asemakaavoituksen yhteydessä aiempaa maankäytönsuunnittelua tarkennetaan. Tässä yhteydessä selvitetään yleiskaavoitukseen verrattuna tarkemmalla tasolla esimerkiksi rakentamiseen parhaiten soveltuvat alueet ja voidaan siten minimoida myös luontotyyppeihin ja lajistoon kohdistuvia paikallisia vaikutuksia. Jokamiehenoikeudella tapahtuvaa jalkaisin liikkumista voidaan ohjata reiteille. Matkailijoiden kannalta matkailupalvelualueen lähimaastossa kiinnostavinta kävelymaastoa ovat Akionlahden ranta-alue ja lintutornit. Ohjatulla reitistöllä voidaan vähentää matkailijoiden hallitsemattomasta liikkumisesta aiheutuvaa maaston kulumista ja roskaantumista. Ohjattu reitistö merkitään selvästi maastoon ja sen rakenteina käytetään pitkoksia ja portaita. Pitkostamalla on mahdollista estää tehokkaasti maaperän kulumista erityisesti kosteilla ja kuivilla luontotyypeillä. Rinteisiin on mahdollista rakentaa portaita. Taukopaikkojen kulumiseen voidaan vaikuttaa rakenteiden sijoittelulla. Retkeilijöitä on lisäksi mahdollista ohjata luontotyypeille, jotka kestävät tallausta paremmin. Suokasvillisuutta voidaan reiteillä suojata tehokkaasti rakentamalla pitkokset kosteikkojen ylitse ja sijoittamalla tiedotustauluja sopiviin paikkoihin. Tiedotustaulujen avulla alueen käyttäjille voidaan tarkemmin kuvailla Akionlahden luonnon erityispiirteitä sekä mm. Natura-alueen suojeluperusteina olevia luontoarvoja ja niiden häiriöherkkyyttä. Varjakan matkailun edistämissuunnitelmiin ei sisällytetä uusia veneenlaskupaikkoja Akionlahteen, mikä rajoittaa alueen linnustolle pesimäaikana muodostuvia häiriöitä. Sen sijaan alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa Akionlahden pohjoisrannalle on osoitettu veneranta, joka toteutuessaan voi lisätä myös matkailupalveluiden alueelta tapahtuvaa veneilyä ja tätä kautta lisätä alueen linnustoon kohdistuvaa häirintää. Moottorikelkkaliikennettä varten on syytä virallistaa moottorikelkkaurat maanomistajien keskinäisellä sopimuksella. 7.6 Arvioidut vaikutukset lieventävien toimenpiteiden jälkeen Matkailijoiden aiheuttama maaston kuluminen rajoittuu pääosin rakennettavalle reitille eikä retkeily todennäköisesti merkittävästi heikennä Akionlahden Naturaluontotyyppien pinta-alaa, ekologiaa tai yhtenäistä ekologista toimintaa ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa. Kasvavat kävijämäärät lisäävät linnustoon kohdistuvaa häiriötä. Alueen reitistön tehokkaalla suunnittelulla häiriövaikutus voidaan rajata

24 koskemaan vain reittien välittömiä lähialueita, jotka jo nykyisin ovat voimakkaimman ihmisvaikutuksen piirissä. 8 SEURANTA Rakentaminen ja siihen liittyvä seuranta järjestetään asemakaavoitukseen kuuluvana viranomaistyönä. Matkailijoiden aktiviteettien aiheuttamien vaikutusten seurantaan ei ole olemassa vakiintunutta käytäntöä. Seurantaa voidaan toteuttaa arvioimalla esimerkiksi vuosittain maaston kulumista ja sitä, liikutaanko Natura-alueella merkittyjen reittien ulkopuolella. Lisääntyvän kävijämäärän vaikutusta Natura-alueen linnustoon tulisi seurata esimerkiksi vuosittaisilla seurantalaskennoilla. Samalla on mahdollista saada ajantasaista tietoa Varjakan alueen luonnosta, ja tietoa voitaisiin käyttää hyväksi myös esimerkiksi alueen opasteissa ja markkinoinnissa. 9 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Varjakan osayleiskaavan Natura-arvioinnissa tarkasteltiin yleiskaavassa osoitettujen matkailurakentamisen ja matkailuaktiviteettien vaikutuksia Akionlahden Natura 2000- alueen suojeluperusteena oleville luontoarvoille. Kaava-alueelle ollaan osoittamassa matkailua palvelevaa rakentamista Natura-alueen välittömään läheisyyteen. Tulevaisuudessa alueella on arvioitu käyvän vuosittain noin 150 000 kävijää, jolloin alueen matkailijamäärien on arvioitu kasvavan nykyisestään merkittävästi. Vaikutusarvion perusteella kaava ja kaavassa osoitettu toiminta ei yksinään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikennä Akionlahden Naturaalueen suojeluperusteena olevia luonnonarvoja ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa. Epävarmuutta arviointiin tuo lähinnä matkailijoiden aktiviteettien aiheuttamat vaikutukset Natura-alueella, mitkä määräytyvät ennen kaikkea todellisten toteutuvien matkailijamäärien mukaan.. Luontotyypeille ja esimerkiksi lintulajeille mahdollisesti aiheutuvaa kuormitusta voidaan vähentää ja ehkäistä alueen huolellisella suunnittelulla ja mm. asemakaava- ja muilla määräyksillä ja ohjeistuksella.

10 KIRJALLISUUTTA Arkkitehtitoimisto Timo Takala Ky 25 Airaksinen, O. & Karttunen, K. 1998: Natura 2000 luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. Suomen ympäristökeskus. Hyvärinen Marja ja Sami Timonen (2009). Akionlahden Natura 2000 alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Luonnos, 30.4.2009. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu 2009. Ilmonen, J., Ryttäri, T. & Alanen, A. (2001): Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö. Luonto ja luonnonvarat 510. Koivuniemi, P. (2005). Retkeilyn aiheuttamat ympäristömuutokset taukopaikoilla. Muutosten syyt ja vaikutukset sekä menetelmät niiden vähentämiseksi. Pöyry Finland Oy 2010: Varjakan osayleiskaavan linnustoselvitys. Arkkitehtitoimisto Timo Takala Ky. Valtion ympäristöhallinto (2010). Akionlahden Natura-alueen suojeluperusteet. Suomen ympäristökeskuksen Natura-tietolomake ja internet-sivut osoitteessa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=25559&lan=fi Ylitulkkila Sari (2000). Oulunsalon yleiskaavan luontoselvitys. Ympäristöinstituutti Oy (1988). Varjakan alueen ympäristöselvitys. Oulunsalon kunta: http://www.oulunsalo.fi/ajankohtaista/uutinen.php?id=384

Liite 3