NÄYTTÖTUTKINTOJÄRJESTELMÄN SYNTYVAIHEET Matti Ropponen Näyttötutkinnot 20 vuotta 21.10.2014 Marina Congress Center 1
1. Näyttötutkintojen taustaa 1620 1868 Ammattikuntalaitos Suomessa 1967 Pätevyystutkintolaki 1969 Koulutusrakennekomitean mietintö 1970-luku Aikuiskoulutus tuli sekä osaksi yhteiskuntapolitiikkaa että työmarkkinaneuvotteluiden asiakokonaisuudeksi 1971 Aikuiskoulutuskomitean mietintö 2
1.1. Ensimmäiset ajatukset 1967 Pätevyystutkintolain mukaan henkilö pystyi osoittamaan ammatillisen pätevyytensä kaikissa opetusministeriön toimialaan kuuluvissa ammateissa. (L) 1969 Tarvitaan koko elämän ajan toistuvaa jatkoopiskelua ja koulutuslaitoksista erillinen, mutta niiden toimintaan liittyvä valtakunnallinen tutkintoorganisaatio. (KM) 1971 Ammatillinen aikuiskoulutus tuli yhteiskuntapolitiikan välineeksi ja sille asetettiin tavoitteiksi tasa-arvon lisääminen, tuotannon edistäminen ja ammattitaidon kehittäminen. (KM) 1971 Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta tuli myös työmarkkinaneuvotteluiden keskeinen asiakokonaisuus. 3
2. Järjestelmällinen suunnittelu alkoi 1978 Valtioneuvoston periaatepäätös aikuiskoulutuksen kehittämiseksi 1979 Aikuiskoulutuksen väliaikaisen kehittämisorganisaation (johtoryhmä ja neuvottelukunta) asettaminen 1983 Aikuisten ammatillisen peruskoulutuksen toimikunnan mietintö 1983 Ammatillisen lisäkoulutuksen toimikunnan mietintö 1985 Aikuiskoulutuksen väliaikaisen kehittämisorganisaation johtoryhmän mietintö 1984 Aikuiskoulutusneuvoston asettaminen 4
2.1. Aikuisten oppimisen luonne hahmottui 1978 Työelämän muuttuvien vaatimusten vuoksi tarvittaisiin kaikki ammattiryhmät kattava aikuisten ammatillinen täydennys- ja jatkokoulutuksen järjestelmä. Aikuiskoulutus tulisi järjestää aikuisten elämäntilanteista ja tarpeista lähtien. Koulujärjestelmän ulkopuolella hankitut tiedot, taidot ja valmiudet tulisi kyetä arvioimaan. (VN) 5
2.2. Ajatuksia osaamisen mittaamisesta 1983 Alkudiagnoosin perusteella tulisi laatia opiskelijalle oma henkilökohtainen opiskeluohjelma, jonka mukaan edettäisiin. Aiemmin opittu tulisi hyödyntää koulutuksessa. Opintosaavutusten mittareita tulisi kehittää niin pitkälle, että periaatteessa kuka tahansa, milloin tahansa voisi halutessaan osoittaa hallitsevansa minkä tahansa koulutusjärjestelmään kuuluvan kurssin, opintokokonaisuuden tai jopa tutkinnon tavoitteet. Tutkintovaatimukset tulisi johtaa ammatin vaatimuksista. Tarvittaisiin erillinen päättötutkintojärjestelmä. Ammatillisista pätevyystutkinnoista tulisi kehittää koulutuksen päättötutkintoja. (TK) 6
2.3. Selkeä tavoite suunnittelulle 1985 Aikaisempien toimikuntien esitysten ja käynnistettävistä kokeiluista saatavien tulosten pohjalta tulisi ryhtyä suunnittelemaan aikuisten ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmää. Toteuttamisessa olisi edettävä asteittain kokeilujen avulla, jolloin kustannukset kasvavat vähitellen. Olisi tutkittava, voidaanko aikuiskoulutuksen virallista kelpoisuutta tuottamattomat tutkinnot niveltää yleiseen koulutus- ja tutkintojärjestelmään. (TR) Ammattikasvatushallituksen ja opetusministeriön aikuiskoulutusasioita hoitavaa henkilöstöä tulee lisätä ==> apulaisosastopäällikkö OPM:öön. (TR). 7
3. Kokeiltiin ja kehiteltiin 1985 1989 Aikuiskoulutuksen kokeiluja 1985 1990 Lapin aikuiskoulutuskokeilu 1987 Aikuiskoulutusneuvoston kiirehtimiskannanotto 1988 Kurssikeskustoimikunnan mietintö 1988 Valtioneuvoston periaatepäätös aikuiskoulutuksen kehittämisestä 8
1985 1990 3.1. Aikuiskoulutuskokeilut Toteutettiin ammatillisen aikuiskoulutuksen kokeilut sekä läänikohtaisena Lapin aikuiskoulutuskokeilu. (AKH) Selviteltiin mm. miten aikaisemmat suoritukset ja työkokemus voidaan arvioida ja hyväksilukea suoritettavaan tutkintoon. 9
3.2. Järjestelmän periaatteet hahmoteltiin 1987 Tutkintojärjestelmän kehittämistyö tulisi pikaisesti aloittaa seuraavin periaattein: työelämässä hankittu osaaminen tulee voida osoittaa erillisen arviointijärjestelmän kautta, opiskelijoilla tulee olla yksilölliset opiskeluohjelmat, opinnoilla on oltava moduulirakenne, alempi tutkinto tulee voida lukea hyväksi lyhyempänä koulutusaikana ja tutkinnoilla tulee olla rinnasteisuus nuorisoasteen koulutukseen. (AKN) 10
3.3.Järjestelmän periaatteita (jatkoa) 1988 Ammatillisen perus- ja jatkokoulutuksen tutkinnot tulisi voida suorittaa perinteisten muotojen ohella myös näyttökokeina. (TK) 1988 Ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistuvien mahdollisuuksia virallisten tutkintojen suorittamiseen kehitetään siten, että tutkintojen osasuorituksina voidaan ottaa huomioon mm. aikaisempaa työkokemusta, aikaisempia opintoja sekä ulkomailla suoritettuja opintoja. (VN) 11
4. Ratkaisut alkoivat lopulta kypsyä 1989 Pääministerin johtama talousneuvoston näkemys 1989 Aikuiskoulutuksen johtoryhmän 69 kehittämisehdotusta 1990 Ammattikasvatushallituksen kehittämistoimet 1990 Aikuiskoulutuksen johtoryhmän 69:n toimenpiteen seurantaryhmän raportti 1990 Valtioneuvoston koulutuspoliittinen selonteko Eduskunnalle 1991 Opetushallituksen perustaminen ja sinne aikuiskoulutuksen linja 12
4.1. Kohden käytännön ratkaisuja 1989 Talousneuvosto puhui aikuiskoulutuspommista 1989 Monimuoto-opetuksen arvioinnin ja osaamisen mittausmenetelmien kehittämiseksi tulisi ammattikasvatushallituksen käynnistää lukuvuonna 1990 1991 lisää kokeilu- ja tutkimustoimintaa. (TR) 1990 Ehdotuksia, kuinka pätevyystutkintojen asemaa vahvistettaisiin, niiden sisältöjä kehitettäisiin ja kuinka koulutusammattitutkinnon ja pätevyystutkintojen suhdetta arvioitaisiin tavoitteena kehittää ammatilliseen lisäkoulutukseen näyttötutkintoja. (AKH) 1990 Valtioneuvoston näkemys: aikuisille luodaan joustavia tutkintojen suorittamismuotoja siten, että eri koulutusmuodoissa suoritetut aikaisemmat opinnot, työkokemus ja itseopiskelu luetaan oikeudenmukaisesti opiskelijan eduksi. (VN) 13
5. Alkoi kova loppukiri 23.1.1991 Aikuistutkintotyöryhmän asettaminen 24.10.1991 Työryhmälle annettu lisätehtävä 20.11.1991 Kehittämissuunnitelma 1991-1996 31.5.1992 Aikuistutkintotyöryhmän esitys 1992-1993 Lausuntokierrokset ja neuvottelut 21.12.1992 Ensimmäinen lakiluonnos 18.6.1993 Valtioneuvoston päätös etenemisestä 19.11.1993 Hallituksen esitys eduskunnalle 22.3.1994 Sivistysvaliokunnan mietintö 29.4.1994 Presidentti hyväksyi ammattitutkintolain 1.5.1994. Ammattitutkintolaki astui voimaan 14
5.1. Aikuistutkintotyöryhmän tehtävä 1991 Aikuistutkintotyöryhmän tehtävänä oli mm. tehdä esityksiä aikuisten ammatillisen perus- ja jatkokoulutuksen tutkintovaatimusten ja tutkintojen näyttökokeisiin perustuvien suorittamistapojen kehittämisestä sekä myöhemmin annettuna lisätehtävänä laatia ehdotus aikuisten perus- ja jatkokoulutukseen liittyvistä tutkinnoista, jotka suoritetaan näyttökokeissa osoitettavana ammattitaitona sekä laatia ehdotus tämän järjestelmän toteuttamisessa tarvittavista säännöksistä. (OPM) 1991 Aikuisia varten luodaan ammatillinen tutkintojärjestelmä, jossa tutkintoja voidaan suorittaa osoittamalla ammattitaito näyttökokeissa. (VN/Kesu) 15
5.2. Työryhmä kirjasi periaatteet 1992 Aikuistutkintotyöryhmä esitti siirtymistä ammatillisten aikuistutkintojen järjestelmään, jossa ammattitaito sen hankkimistavasta riippumatta osoitettaisiin näyttökokeissa. Tutkintotodistuksen saaminen edellyttäisi näyttökokeisiin osallistumista myös tutkintoon tähtäävään koulutukseen osallistuvilta. Järjestelmän keskeisiä toimijoita olisivat opetushallinnon ja oppilaitosten ohella kaikki työmarkkinaosapuolet. Työryhmä ehdotti säädettäväksi erillinen laki ammatillisista aikuistutkinnoista sekä tehtäväksi eräitä muutoksia ammatillista koulutusta koskevaan lainsäädäntöön. 16
5.3. Työryhmäraportista ammattitutkintolakiin Työryhmän esityksestä ja lakiesityksistä järjestettiin useita lausuntokierroksia, hallituksen esitystä käsiteltiin sivistysvaliokunnassa ja Eduskunnan täysistunnoissa ja opetusministeriö kävi eri sidosryhmien kanssa useita neuvotteluja. Käydyissä keskusteluissa käsiteltiin mm. - tutkintovaatimusten yleissivistävän osuuden laajuutta, - tarvitsevatko aikuiset todella omat tutkintojen perusteet, - muodostuuko näyttötutkintojärjestelmän myötä kaksi erilaista ammatillisen koulutuksen ohjausjärjestelmää, 17
5.3. Työryhmäraportista (jatkoa) - vähentääkö näyttötutkintojärjestelmä nuorison halukkuutta hakeutua normaaliin ammatilliseen peruskoulutukseen, - tutkintomaksujen suuruutta, - valtionosuuksia ja kuntien maksuosuutta, - tutkintotoimikuntien koostumusta, roolia ja tehtäviä, - itsenäisten ammatinharjoittajien roolia, - opettajien asemaa ja - tutkintojärjestelmän laadunvalvontaa. 18
5.4. Ammattitutkintolain sisältö 1994 Ammattitaito voidaan osoittaa sen hankkimistavasta riippumattomissa tutkinnoissa. Tutkinnot ovat ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja. Tutkintorakenteesta päättää opetusministeriö ja tutkintojen perusteet vahvistaa Opetushallitus koulutustoimikuntien esityksestä. Ammattitutkintolain mukaiset ammatilliset perustutkinnot vastaavat ammatillisessa peruskoulutuksessa suoritettavia tutkintoja. Lisäksi voi olla sellaisia ammatillisia perustutkintoja, joita ei voi suorittaa ammatillisessa peruskoulutuksessa. Tutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta vastaavat tutkintotoimikunnat, jotka myös antavat tutkintotodistukset. 19
6. Keskeiset henkilöt koko prosessissa? Aikuistutkintotyöryhmän asettamisesta ammattitutkintolain hyväksymiseen kului yli kolme vuotta. Koulutusrakennekomitean esittämistä ensimmäisistä tutkintojärjestelmää koskevista ajatuksista kului neljännesvuosisata (25 vuotta) Jos haluaa pohtia, ketkä henkilöt olisivat vuosien varrella eniten vaikuttaneet näyttötutkintojärjestelmän syntymiseen, voi vain todeta, että todella hyvin monet. Ajatus ammatillisista näyttötutkinnoista kypsyi vähitellen osana aikuiskoulutuksen kehittymistä, mikä taas tapahtui useiden komiteoiden ja työryhmien työn tuloksena. Tekniikan, elinkeinoelämän ja yhteiskunnan kehitys (mm. 1990-luvun lama) edellyttivät ja jouduttivat aikuisten ammatillisen koulutuksen ja samalla myös aikuisten tutkintojärjestelmän kehittämistä. 20
6. Keskeiset henkilöt (jatkoa) Näyttötutkintojärjestelmän yleisperiaatteiden selkiytymistä olivat komiteoiden ja työryhmien ohella tukeneet Ammattikasvatushallituksen ja Opetushallituksen johdolla ja toimesta toteutetut kokeilut ja tutkimukset siitä, millainen järjestelmän tulisi olla. Komiteoissa, työryhmissä ja kokeiluissa olivat opetushallinnon virkamiesten ohella olleet aktiivisesti mukana sekä työnantajien, työntekijöiden ja opettajien edustajat että myös yliopistojen tutkijat. Poliittiset puolueet ottivat järjestelmän rakentamiseen kantaa lähinnä vasta eduskuntakäsittelyn aikana, eikä silloinkaan esiintynyt suurempia mielipide-eroja järjestelmän päälinjoista. 21
6.Keskeiset henkilöt (jatkoa) Näyttötutkintojärjestelmän kehittämisen kannalta oli varmasti hyvin keskeistä, että opetusministeriö ja sen kouluosaston päällikkö olivat aikanaan vahvasti asian takana. Ministeriöhän ohjasi ja rahoitti järjestelmän kehittämistä ja toteutettuja kokeiluja ja tutkimuksia huolimatta siitä, että opetushallinnossa oli näyttötutkintojärjestelmän kehittämistä hyvinkin voimakkaasti vastustavia tahoja. Oli myös erittäin tärkeää, että keskeisissä työmarkkinajärjestöissä (silloiset Teollisuus ja työnantajat ja Palvelutyönantajat, SAK, Metalliliitto, Rakennusteollisuusliitto, Rakennusliitto, Sähköliitto, OAJ, AKKL ja monet muut) silloin työskentelevät henkilöt olivat kaukokatseisia ja aikuiskoulutuksen kehittämistarpeita ymmärtäviä. 22
6. Keskeiset henkilöt (jatkoa) Näyttötutkintojärjestelmän kehittämistyössä mukana olleiden joukko on todella niin laaja, että ei ole mahdollista eikä myöskään oikeudenmukaista yrittää nimetä erikseen ketään niistä sadoista henkilöistä, jotka uupumatta ja vaivojaan säästämättä ovat olleet mukana rakentamassa nyt jo 20-vuotiasta aikuisten näyttötutkintojärjestelmää. Voimme vain kiittää heitä kaikkia heidän antamastaan merkittävästä panoksesta. Monet heistä ovat täällä tänään. Siksi voimmekin sanoa nyt yhdessä KIITOS HEILLE JA MEILLE KAIKILLE! 23