Kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamisen strategia 1
Eteläinen Makasiinikatu 8 PL 31, 00131 HELSINKI www.defmin.fi Kuvalähteet: Puolustusvoimat, Sisäasiainministeriö, Helsingin pelastuslaitos Taitto: Tiina Takala/puolustusministeriö Paino: Kirjapaino Keili Oy, 2007 ISBN-13: 978-951-25-1766-4
Tiivistelmä Tavoitetilassa vuonna 2025 kokonaismaanpuolustus on edelleen kansallinen toimintamallimme kokonaisuus, jossa yhtäältä käsitellään laaja-alaisien turvallisuusuhkien vaatimaa varautumista sekä kriisitilanteiden hallintaa ja toisaalta on toimijoina niin hallinnon, viranomaisten, elinkeinoelämän kuin kansalaisjärjestöjenkin edustajat. Kokonaismaanpuolustuksella on vahva kansallinen tuki ja se on muodostunut kansainvälisen varautumisen esikuvaksi. Puolustusministeriö on kokonaismaanpuolustuksen toimien yhteensovittaja, jolla on avointa ja laajaa vuorovaikutusta kansallisesti ja kansainvälisesti. Puolustusministeriön yhteydessä toimiva turvallisuus- ja puolustusasiain komitea, jossa on edustettu kaikki hallinnonalat ja tärkeimmät turvallisuusviranomaiset, on yhteensovittamisen toteuttaja ja varautumisen asiantuntija. Kokonaismaanpuolustus konkretisoituu yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisena ja sen strategian toteuttamisena sekä yhteensovittamisena. Haasteita kokonaismaanpuolustukselle aiheutunee uhkaympäristön ja yhteiskuntamme muutoksista sekä niiden painoarvosta. Niin sanottujen pehmeiden uhkien ja muiden sosiaalisten kehitystrendien vaikutus aiheuttaa hallinnonalojen välille tilanteen, jolloin turvallisuuteen varatuista voimavaroja joudutaan kilpailemaan ja niitä jaetaan uudelleen. Toimialan asiat kansainvälistyvät muun muassa EU:n tiivistyvien yhteisten turvallisuuspyrkimysten sekä kasvavien erilaisten sotilaallisten yhteistyömuotojen myötä. Tämä ja muun muassa viranomaistoimintojen muuttaminen liiketoiminnaksi asettavat yhdessä merkittävyyden perustelemisen kanssa lisähaasteita kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamiselle. Kokonaismaanpuolustuksen strategisina linjauksina on luoda valtiolle kyky ennakoida ja vastata turvallisuuteen vaikuttaviin tapahtumiin sekä keskittää kaikki käytettävissä olevat kansalliset ja kansainväliset voimavarat näiden turvallisuustilanteiden hallintaa. Tavoitteet saavutetaan toteuttamalla konkreettisesti portaittain asetetut välitavoitteet. Merkittävimpänä linjauksena on säilyttää kokonaismaanpuolustus kansallisena toimintamallina, jonka vähimmäistasolla varmistetaan yhteiskunnan tuki sotilaalliselle puolustukselle kaikissa tilanteissa. Kokonaismaanpuolustuksen termiin kohdistuvat paineet vaikuttavat osaltaan siihen, että suomalainen turvallisuus tarvitsee kattavaa määrittelyä - kansallista turvallisuusstrategiaa. Tarkastelujakson jälkeenkin nähdään kokonaismaanpuolustuksen edelleen kansainvälistyvän ja mahdollisuuksia siihen, että suomalainen kokonaismaanpuolustuksen ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen toimintamalli olisi käytössä myös EU:n yhteisissä turvallisuusratkaisuissa. Kilpailu turvallisuuteen käytettävissä olevista resursseista jatkuu, joten on merkittävää keskittyä yhteiskunnan edun saavuttamiseen yhteisin käytännön toimin. 1
Sisällysluettelo: 1. Kokonaismaanpuolustuksen ja sen yhteensovittamisen kuvaus... 3 1.1. Nykytila... 3 1.2. Toimijoiden roolit... 4 1.3 Yhteensovittaminen ministeriön tehtävänä... 5 1.4. Tavoitetila 2025... 5 2. Kokonaismaanpuolustuksen haasteet 2025... 7 3. Kokonaismaanpuolustuksen strategiset linjaukset... 9 3.1. Visio kokonaismaanpuolustuksen tulevaisuudesta... 9 4. Kokonaismaanpuolustuksen ja sen yhteensovittamisen kehittäminen... 11 4.1. Puolustusministeriön toimenpiteet... 11 4.2. Yhteensovittaminen hallinnonalojen välillä... 12 4.3. Kokonaismaanpuolustuksen osastrategian päivittäminen... 12 2
1. Kokonaismaanpuolustuksen ja sen yhteensovittamisen kuvaus 1.1. Nykytila Valtiollisen itsenäisyyden ja kansalaisten elinmahdollisuuksien turvaamiseksi on Suomessa jo vuosikymmeniä ollut käytössä kokonaismaanpuolustuksen toimintamalli. Alati muuttuvassa turvallisuusympäristössä malli on osoittautunut maallemme ja sen toimintakulttuurille luonnolliseksi tavaksi toimia. Valtionhallinnon turvallisuus- ja puolustuspoliittinen suunnittelu ja varautumiseen liittyvät kokonaismaanpuolustuksen toimet toteutetaan neljän vuoden jaksoissa. Tähän jaksoon sisältyvät kokonaisuudet muodostuvat: hallitusohjelmasta, valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta, valtionhallinnon valmiusharjoituksesta (VALHA) hallinnonalojen vuosittaisista erityistilanneharjoituksista, valtioneuvoston periaatepäätöksestä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta (YETT) sekä hallinnonalojen strategia-, TAE- ja TTS-asiakirjoista. Kokonaismaanpuolustus ja sen yhteensovittaminen on määritelty säädöstasolla seuraavasti: Kokonaismaanpuolustuksella tarkoitetaan kaikkia niitä sotilaallisia ja siviilialojen toimia, joilla turvataan Suomen valtiollinen itsenäisyys sekä kansalaisten elinmahdollisuudet ja turvallisuus ulkoista, valtioiden aiheuttamaa tai muuta uhkaa vastaa. --- Kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamiseen kuuluvat julkisen sektorin eli valtioneuvoston, valtion viranomaisten ja kuntien sekä yksityisen sektorin toimenpiteiden ja kansalaisten vapaaehtoisen toiminnan yhteensovittaminen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi kaikissa tilanteissa. (VNOS, 262/2003, perustelumuistio 16 ) Kokonaismaanpuolustus käsittää kaikille ministeriöille kuuluvia tehtäviä. Normaaliaikaisessa toimien kehittämisessä sekä tilanteissa, joissa kokonaismaanpuolustuksen päämäärät joutuvat uhatuiksi, joudutaan toimia yhteensovittamaan ja priorisoimaan. --- (TPAK asetus 288/2003, perustelumuistio 2 ) 3
Määritelmät ovat kattavia, ja ne sisältävät tunnistettavissa olevat uhkatyypit sekä niiden varalta ja hallitsemiksi mahdollisesti tehtävät toimenpiteet, jotka ovat välttämättömiä niin valtakunnan kuin sen väestönkin turvaamiseksi. Näiltä osin kokonaismaanpuolustus terminä kattaa kaiken sen, jota nykyinen laaja-alaisen turvallisuusympäristön hallinta edellyttää. Kokonaismaanpuolustuksen perimmäinen tarkoitus on valtiollisen turvallisuuden tuottaminen suunnittelemalla samojen resurssien käyttö vastaamaan varautumisen vaatimuksia. Kaikilla hallinnonaloilla on kokonaismaanpuolustukseen liittyviä tehtäviä. Käytännön tasolla kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittaminen lähtee liikkeelle yhteisen foorumin tarjoamisesta mukana oleville osapuolille. Tämä voi tarkoittaa joko osaa tai kaikkia hallinnonaloja sekä tapauksesta riippuen elinkeinoelämän yrityksiä ja kansalaisjärjestöjä. Raja sotilaallisten ja ei-sotilaallisten uhkien ja keinovalikoimien välillä on hämärtynyt. Uhkien luokitteleminen joko sisäisiin tai ulkoisiin on myös yhä keinotekoisempaa. Laaja-alaisten uhkien ja kriisien hallinta ja niiden seurausten jälkihoito eivät useinkaan ole mahdollista puhtaasti joko sotilaallisin tai ei-sotilaallisin toimenpitein ja voimavaroin. Sotilaallisestikin alueiden puolustamisen rinnalle ja osin jopa tilalle on noussut tarve suojata kohteet ja turvata yhteiskunnan elintärkeät toiminnot. 1.2. Toimijoiden roolit Suomessa ei ole nähty tarpeellisena perustaa vastuuviranomaista, joka sovittaisi yhteen hallinnon eri alojen, elinkeinoelämän ja kansalaisjärjestöjen toimintaa kokonaismaanpuolustuksen tehtävissä. Tarvittava toimenpiteiden yhteensovittaminen hoidetaan eritasoisissa poikkihallinnollisissa virkamiestoimielimissä. Kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamiseen liittyvistä vastuista on säädetty valtioneuvoston ohjesäännössä (VNOS) ja asetuksessa turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta. Säädöksiä on täsmennetty turvallisuus- ja puolustuspoliittisilla selonteoilla sekä valtioneuvoston periaatepäätöksellä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiasta (YETTS). VNOS:n (11 ) mukaan ministeriö käsittelee toimialansa virastoja, laitoksia, liikelaitoksia, talousarvion ulkopuolisia rahastoja, yhteisöjä, yhtiöitä ja muita toimielimiä koskevat asiat. Samoin ministeriö käsittelee toimialansa tehtäviä hoitavia muita toimielimiä koskevat asiat ja ohjaa lääninhallituksia toimialaansa kuuluvissa asioissa. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan on valmistelevasti käsiteltävä tärkeät kokonaismaanpuolustusta koskevat asiat sekä asioiden yhteensovittamista koskevat kysymykset (VNOS 25 ). Kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittaminen kuuluu puolustusministeriön toimialaan turvallisuus- ja puolustusasiain komitean (TPAK) valmistellessa kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamiseen liittyviä asioita puolustusministeriön yhteydessä (VNOS 16 a perustelumuistio). Valtioneuvoston asetus turvallisuus- ja 4
puolustusasiain komiteasta (288/2003, 1 ) säätää, että komitea avustaa puolustusministeriötä sekä ulko- ja turvallisuuspoliittista ministerivaliokuntaa kokonaismaanpuolustusta koskevissa asioissa. Valtioneuvoston toimintaan liittyvä toimien yhteensovittaminen on säädetty VNOS: ssä kansliapäällikkö- ja valmiuspäällikkökokouksille. Valmiuslain 40 :ssä on säädetty julkisen sektorin varautumiseen liittyvästä toimien yhteensovittamisesta siten, että poikkeusoloihin varautumista johtaa, valvoo ja yhteensovittaa valtioneuvosto sekä kukin ministeriö toimialallaan. Lisäksi valtioneuvoston yhteinen varautuminen poikkeusoloihin on säädetty valtioneuvoston kanslialle (VNAVnk 1 ), millä tarkoitetaan valtioneuvoston toimintaedellytysten varmistamista. Valtioneuvosto on määrännyt YETT-strategian seurannan ja tarkistamisen TPAK:lle. 1.3 Yhteensovittaminen ministeriön tehtävänä Kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittaminen poikkeaa puolustusministeriön muista tehtävistä siinä, että se suuntautuu toimintona lähes kokonaan hallinnonalan ulkopuolelle. Kokonaismaanpuolustus on yhteistoimintaa, jonka järjestäminen edellyttää aina yhteensovittamista ja hallinnon eri alojen ammattitaitojen yhdistämistä. Tätä yhteensovittamista tarvitaan muun muassa turvallisuusympäristön muutosten seurannassa ja näiden muutosten seurannaisvaikutusten analysoinnissa, voimavarojen rakentamisessa ja ylläpidossa, varautumiseen liittyvissä valmisteluissa ja harjoituksissa sekä kriisitilanteiden hallinnan edellyttämässä voimavarojen käytössä. Yhteensovittaminen ei ole johtamista. Ministeriön on yhteensovittavana tahona huolehdittava siitä, että asianosaiset saavat toisiltaan Yhteiskunnan elintärkeiden käsiteltäviin asioihin liittyvän riittävän informaation. Näin varmistetaan, toimintojen turvaamisen strategia että asianosaiset pystyvät sopimaan vastuista ja toistensa tukemisesta asian tai tilanteen edellyttämällä tavalla. 1.4. Tavoitetila 2025 Vuonna 2025 kokonaismaanpuolustus on kansallinen toimintamalli, jossa kaikkia laaja-alaisia turvallisuusuhkia, niiden edellyttämää varautumista sekä kriisitilanteiden hallinnassa tarvittavia toimenpiteitä tarkastellaan kokonaisuutena. Kokonaismaanpuolustuksella on laaja kansallinen tuki ja se on muodostunut myös kansainvälisen varautumisen esikuvaksi. Puolustusministeriön asema kokonais maanpuolustuksen toimien yhteensovittamisessa on vahva. Siihen liittyy avoin ja kiinteä vuorovaikutus kaikkien toimijoiden kesken. Suhteet kansallisiin ja kansainvälisiin yhteistoimintatahoihin ovat hyvät. Väestön elinmahdollisuudet Yhteiskunnan turvallisuus Valtion itsenäisyys Valtioneuvoston periaatepäätös 23.11.2006 5
Kokonaismaanpuolustus ja sen yhteensovittaminen konkretisoituvat yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen toteuttamisena. Kokonaismaanpuolustuksen toimintamalli tarjo aa työkalun niin johtamisvastuun kuin voimavaro jen kohdentamisen tarkoituksenmukaiselle mää rittämiselle. Puolustusministeriön yhteydessä toimiva TPAK on kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamisen toimielin ja varautumisen asiantuntijataho. TPAK:ssa on edustettuna kaikki hallinnonalat sekä merkittävimmät turvallisuuden viranomaistahot. Suomalaisen kokonaismaanpuolustuksen mallin mukaisen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen periaatteet on otettu eurooppalaisen kriittisen infrastruktuurin ja väestön turvallisuuden kehittämisen lähtökohdaksi. 6
2. Kokonaismaanpuolustuksen haasteet 2025 Kokonaismaanpuolustuksen käsitteen nykyisen määritelmän kattavuus on kiistetty ja siitä on ajoittain käytetty jopa virheellisiä tulkintoja. Tulevaisuudessa sisällön haastaminen tulisi voida ehkäistä ylläpitämällä ajantasaista määritelmää. Tällä ja sitä tukevalla viestinnällä osaltaan estetään mahdollisesti kokonaismaanpuolustuksen, yleisen turvallisuuden ja varautumisen joustavalle kehittämiselle muodostuvat esteet ja hidasteet. Suomen tulee tarkastella muiden valtioiden tapaan kansallisen turvallisuuden käsitteistön määrittelemistä ja käyttöönottoa. Varsinkin neutraalista skenaariosta poikkeavassa tulevaisuudessa haasteina ovat kokonaismaanpuolustuksen merkittävyyden ja sisällön säilyttäminen sekä yhteensovittamisen vastuun pitäminen puolustushallinnolla. Yleiseen turvallisuuteen kohdistuvien, maan sisältä kehittyvien uhkien (kuten syrjäytyminen ja ympäristöongelmat) kasvaminen sekä maamme demografiset muutokset (kuten ikärakenteen muutos) saattavat siirtää turvallisuusvarautumisen painopisteen pois perinteiseltä kokonaismaanpuolustuksen toimialalta. Useat ns. pehmeät uhkat (kuten syrjäytyminen, taloudellinen eriarvoisuus, sairaudet, ympäristöongelmat) voivat viedä fokuksen pois kokonaismaanpuolustuksen perimmäisestä tarkoituksesta valtiollisen kokonaisturvallisuuden mallina. Tällöin kokonaismaanpuolustuksen sijalle tarjotaan turvallisuuden käsitettä, jonka lähtökohtana on kullakin hetkellä päällimmäisenä olevat uhkat ja lyhyen tähtäimen resursseja vaativat toimet. Yhteistoiminta sisäasiainministeriön ja valtioneuvoston kanslian kanssa korostuu. Riskinä on kokonaismaanpuolustuksen jakautuminen. Avoimuuden, yhteistyön ja rauhallisemman (vähemmän kriisiherkän) maailman kehittyessä kovan turvallisuuden tuottaminen koetaan epätaloudelliseksi. EU:n puolustusulottuvuuden laajenemisen ja Suomen mahdollisen sotilaallisen liittoutumisen myötä kokonaismaanpuolustuksen alaan kuuluvat yhteistoimintamuodot laajenevat maantieteellisen alueemme ulkopuolelle. EU:n ja mahdollisesti Natonkin velvoitteet koskevat ja säätelevät kokonaismaanpuolustuksen kotimaan järjestelyjä sekä kykyä toimia kriisialueilla näiden järjestöjen päätösten mukaisesti. Kokonaismaanpuolustuksen uutena haasteena on määrittää taho, joka yhteensovittaa uusia kansainvälisen turvallisuuden osa-alueita. Kasvavien kansainvälisten velvoitteiden rinnalla myös YETTS:n kansallinen ulottuvuus laajenee kattamaan EU:n alueen. Yhteisen EU:n ja sen jäsenmaiden elintärkeiden toimintojen turvaamisen myötä kaikki perinteisen turvallisuuden osa-alueet eivät enää olisi Suomen itsensä päätettävissä. Jos itsemääräämisoikeus haluttaisiin, joudutaan rakentamaan EU:n voimavarojen ja järjestelyjen kanssa päällekkäisiä toimintoja. Kokonaismaanpuolustukseen liittyvien viran omaistoimintojen muuttuminen liiketoiminnaksi vaikeuttaa käytettävissä olevien voimavarojen suunnittelua ja mahdollisesti aiheuttaa puolustusministeriön hallinnonalalle kasvavia mää rärahatarpeita. Edellä 7
mainittujen lisäksi kokonaismaanpuolustuksen mielenkiinnon ylläpitäminen valtionhallinnossa, yritysmaailmassa ja väestön keskuudessa sekä kokonaismaanpuolustuksen tarpeellisuuden ja yhteensovittamisvastuun säilyttämisen perusteleminen luovat omat haasteensa. Negatiivisessa tulevaisuuden skenaariossa tulevaisuuden epävakaus, konfliktit, terrorismin konkreettinen uhka Suomessakin, sotilaallisten uhkien konkreettisuus, heikkenevät taloudelliset resurssit, sisäiset ristiriidat ja väestön jakautuminen sekä epävakaudesta syntyvät seurannaisvaikutukset korostavat kovan turvallisuuden merkitystä. Yhteiskunta keskittää voimavarojaan vain välttämättömimpään. Elintärkeiden toimintojen turvaaminen korostuu samalla kun mukavuus-toimintojen varmistamisesta luovutaan. YETTS:n piiriin kuuluvat strategiset tehtävät kaventuvat. Hallinnonalojen eriarvoinen asema turvallisuuden tuottajina heijastuu haasteena kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamiselle, koska yhteistyö varautumisen alalla voi muuttua kaavamaiseksi. Puolustushallinnon strategisen suunnitelman 2025 tulevaisuusskenaarioita voidaan tulkita seuraavan kuvan mukaisesti, missä on esitetty kokonaismaanpuolustuksen merkitys suhteessa valtiolliseen kokonaisturvallisuuteen eri tulevaisuusskenaarioissa. Kokonaismaanpuolustuksen painoarvo valtiollisen turvallisuuden toimintamallina Valtiollinen turvallisuus Valtiollinen turvallisuus Valtiollinen turvallisuus PLM:n yhteensovittama kokonaismaanpuolustus PLM:n yhteensovittama kokonaismaanpuolustus PLM:n yhteensovittama kokonaismaanpuolustus 1. Skenaario Positiivinen 2. Skenaario Neutraali 3. Skenaario Negatiivinen 8
3. Kokonaismaanpuolustuksen strategiset linjaukset Suomen turvallisuuden kokonaisuuden kannalta on oleellista, että valtiona luodaan kyky ennakoida ja vastata turvallisuuteen vaikuttaviin tapahtumiin ja niiden mahdollisiin ennusmerkkeihin riittävän ajoissa sekä kyetään keskittämään kaikki mahdolliset, niin kansalliset kuin kansainvälisetkin voimavarat, tilanteen hallintaan ja haitallisten jälkiseurausten minimointiin. Kokonaismaanpuolustuksen tavoitetila saavutetaan portaittain asettamalla välitavoitteita. Näillä edetään toteuttamalla konkreettisesti valtionhallinnon turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen suunnittelun askelmat, joina toimivat nykytilasta johdetut hallinnonalakohtaiset strategiat, voimassaolevat hallitusohjelmat, turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot sekä hallituskausittain päivitettävät YETT-strategiat. Lisäksi tavoitetilaan pääsyä ohjataan TTS-suunnittelulla. Kokonaismaanpuolustus pysyy kansallisena toiminta mallina, jossa uhkia, niiden edellyttämää varautumis ta sekä kriisitilanteen hallinnassa tarvittavia toi menpiteitä tarkastellaan kokonaisuutena. Jokaisella hallinnonalalla, elinkeinoelämän yrityksellä ja kansalaisjär jestöllä on oma roolinsa ja tehtävänsä osana kokonaismaanpuolustusta, yhteiskunnan elintär keiden toimintojen turvaamista sekä keskinäistä yhteistyötä. 3.1. Visio kokonaismaanpuolustuksen tulevaisuudesta Kansainvälinen yhteistyö osana kansallisen turvallisuuden takaamista (EU:n kanssa) sekä kansainväliset sotilaalliset puolustusratkaisut (mahdollinen liittoutuminen) ovat kokonaismaanpuolustuksen uusia ulottuvuuksia. Kokonaismaanpuolustuksen toimintaa on kehitettävä siten, että se kattaa myös YETTS:n kansainvälisen ulottuvuuden (ns. EU:n YETT) sekä mahdollisen sotilaallisen liittoutumisen velvoitteet. Uhka kokonaisturvallisuuden jakautumisesta sisältä kumpuavien uhkien ja ulkoisten toimien kilpailukentäksi asettaa vaatimuksia toimintamallin sisällölle. Taloudelliset resurssit, joilla kokonaismaanpuolustuksen järjestelyt taataan, eivät kasva. Näistä resursseista on kyettävä kattamaan myös kansainvälisten sopimusten vaatimat järjestelyt yhteisten, kokonaismaanpuolustuksen piiriin kuuluvien toimien toteuttamiseksi. Lisäksi tietoyhteiskunnan kehittyminen ja tietoturvallisuuden toteuttaminen vaatii lisää resursseja. Varsinkin huonoimmassa tulevaisuusskenaariossa muiden hallinnonalojen rajusti kaventuvien resurssien myötä kokonaismaanpuolustus nousee kustannustehokkaaksi keinoksi ylläpitää kokonaisturvallisuus siedettävällä tasolla. Kaventuvien resurssien myötä on olemassa vaara, että eri hallinnonalat eristäytyvät toteuttamaan itsenäisiä toimiaan, jolloin yhteensovittaminen vaatii entistä voimakkaampia toimia. 9
Kokonaismaanpuolustuksen hajautuminen on tämän strategian kannalta haastavin tulevaisuuden kehitysnäkymä. Nykyjärjestelmän avulla taattava sotilaallisen puolustuksen tarvitsema yhteiskunnan tuki sodankäynnin edellytyksien turvaamiseksi kaikissa tilanteissa huolimatta siitä, miten kokonaismaanpuolustuksen muut toimet kehittyisivät. Sotilaallisen maanpuolustuksen ja varautumisen lyhytkestoisiin ns. pehmeisiin uhkiin välillä on periaatteellisia eroja, joista johtuen niiden yhteensovittaminen vaatii valtionhallinnon ylimmällä tasolla tarkistettuja toimenpiteitä. Yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustus ovat sotilaallisen maanpuolustuksen perusratkaisuja, joten kokonaismaanpuolustuksen toimintamalli säilyy sotilaallisen ja muun maanpuolustuksen yhteensovittajana. Koska puolustusvoimien kautta suunnataan voimavaroja yhä enemmän muun yhteiskunnan käyttöön ja sotilaallisen puolustuksen tarve muun yhteiskunnan tuesta tunnustetaan, on luontevaa, että kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittaminen säilyy puolustusministeriön hallinnonalalla. Kokonaismaanpuolustus ja varsinkin sen opetuksesta vastaava Maanpuolustuskurssit ovat merkittävimpiä keinoja tukea myönteistä suhtautumista yleiseen varautumiseen ja lujittaa maanpuolustustahtoa. 10
4. Kokonaismaanpuolustuksen ja sen yhteensovittamisen kehittäminen Puolustushallinnon strategian keskeisin tavoitetila on Suomen puolustuksen kehittäminen sotilaallisesti liittoutumattomana ja tiiviissä kansainvälisessä yhteistyössä tai sotilaallisesti liittoutuneena. Tämä vaikuttaa merkittävästi myös kokonaismaanpuolustuksen kehittämiseen kuitenkin siten, että yhdessä puolustushallinnon muiden osa-alueiden kanssa mahdollistetaan nykylinjan jatkuminen tai tarvittaessa sotilaallinen liittoutuminen. Puolustushallinnon strategiassa korostuu varautumisen suunnitteleminen myös pahimman mahdollisen tulevaisuuden kehityksen varalle. Tällöin on kokonaismaanpuolustuksenkin vastattava todennäköisimmän skenaarion lisäksi myös epäedullisimpaan kehitykseen. Merkittävimmät kehitettävät osa-alueet ovat uudet kokonaismaanpuolustuksen toimintamallit, joilla vastataan kansallisen turvallisuuden (myös EU) ja sotilaallisten puolustusratkaisujen yhteistyöhaasteisiin. Lisäksi taloudellinen kilpailu käytettävissä olevista voimavaroista yhdistettynä kokonaisturvallisuuden kentän hajautumiseen pakottaa kehittämään kokonaismaanpuolustuksen periaatteita aiempaa tarkemmin. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen toteuttamisen kansainvälistyessä myös kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittaminen laajenee kansainvälisesti. 4.1. Puolustusministeriön toimenpiteet Kokonaismaanpuolustuksen tavoitetila saavutetaan portaittain asettamalla välitavoitteita. Näillä edetään toteuttamalla konkreettisesti valtionhallinnon turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen suunnittelun askelmat, joina toimivat nykytilasta johdetut hallinnonalakohtaiset strategiat, voimassaolevat hallitusohjelmat, turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot sekä hallituskausittain päivitettävät YETT-strategiat. Lisäksi tavoitetilaan pääsyä ohjataan VISIO VISIO C TTS-suunnittelulla. Nykytila PLM strategia Hallitusohjelmat YETTstrategiat Turv- ja puol selonteot Tavoitetila 2025 VISIO D VISIO B 11
Puolustusministeriön vastuulle kuuluva Suomen sotilaallinen puolustaminen ja sen edellyttämä eri hallinnonalojen toimien yhteensovittaminen ovat kokonaismaanpuolustuksen tehtävistä kaikkein vaativin ja eniten koko yhteiskunnan resursseja sitovia. Puolustusministeriön vastuu kaikkien valtiollisen itsenäisyyteen ja väestön elinmahdollisuuksien turvaamiseen liittyvien toimien yhteensovittajana on tarkoituksenmukaista säilyttää. Puolustusministeriön vastuulle kuuluvan kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamisen periaatteita noudatetaan vastattaessa kaikkiin laaja-alaisiin turvallisuusuhkiin. Syntyneen kriisitilanteen hallintaa ja sen edellyttämää yhteistoimintaa johtaa aina toimivaltainen ministeriö muiden tukiessa. Kokonaismaanpuolustuksen perusteita ja osaa säädöspohjasta tarkastetaan tulevaisuudessa vastaamaan laajeneviin kansainvälisiin velvoitteisiin ja laajan turvallisuuskäsityksen uhkiin. Valtiollisella tasolla on varauduttava määrittelemään kansallinen turvallisuutemme sekä sen kautta kokonaismaanpuolustukseen aiheutuvat muutokset. 4.2. Yhteensovittaminen hallinnonalojen välillä Varauduttaessa yhä laaja-alaisempiin turvallisuusuhkiin on todennäköistä, että tilanteen hallinnasta kokonaisvastuun kantava hallinnonala selviää vasta tapahtuneen perusteella. On varauduttava siihen, että tilanteen hallinnassa eri viranomaisilta tarvittavat voimavarat voidaan täsmällisesti tunnistaa vasta tilanteen jo ollessa käynnissä. Yhteiskunnan voimavarojen käytössä on oleellista, että hallinnon eri alojen varautumisessa ei rakenneta päällekkäisiä järjestelyjä ja toisaalta ei jätetä kriittisiä alueita hoitamatta. Nämä voidaan estää sovittamalla toimet yhteen riittävän ajoissa. Kokonaismaanpuolustuksen malli on tulevaisuuden muuttuvassa turvallisuusympäristössä ajantasainen toimintamalli. Mitä enemmän eri turvallisuusympäristön ulottuvuudet ja käsitteet sekoittuvat keskenään, sitä toimivammaksi kokonaismaanpuolustuksen toimintamalli osoittautuu. 4.3. Kokonaismaanpuolustuksen osastrategian päivittäminen Kokonaismaanpuolustuksen osastrategian linjaukset määritetään valtionhallinnon turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa suunnittelu- ja varautumisjaksoissa. Osastrategia päivitetään osana puolustushallinnon strategiatyötä sekä silloin, kun valtion ylin johto hyväksyy näihin asiakirjoihin tai varautumista säätelevään lainsäädäntöön tehtyjä muutoksi. Osastrategian käsittelyyn osallistuu turvallisuus- ja puolustusasiain komitea ja sen päivittämisestä puolustusministeriössä vastaa TPAK:n sihteeristö. 12
Puolustusministeriö Puhelin: vaihde (09) 16 001 Eteläinen Makasiinikatu 8 Telefaksi: (09) 160 88 244 PL 31, 00131 HELSINKI www.defmin.fi