GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 19/2433/-82/1/10 Haapavesi Vatjusjärvi-Etelälahti Mikko Tontti, Esko Koistinen ja Matti K.A. Lehtonen 4.1.1982 VIHANNIN SINKKI-KUPARIMALMIVYÖHYKKEEN GEOMATEMAATTISEN ARVIOINNIN PERUSTEELLA TEHTY KENTTÄKÄYNTI HAAPAVEDELLÄ
2 YHTEENVETO Arvioitaessa Vihannin sinkki-kuparimalmivyöhykettä geomate maattisesti havaittiin, että aeromagneettisilta ominaisuuksiltaan eniten sinkki-kupariesiintymien 10 x 10 km 2 -ympäristöjä muistuttavat peruskarttalehdet sijoittuivat karttalehden 2433 kaakkoisosaan Haapavedelle. Aikaisempaa tutkimustietoa näiltä alueilta ja etenkin ruudusta 2433 07 oli varsin vähän, joten päätettiin tehdä perustutkimuksen luonteinen tunnustelukäynti ko. alueella. Tutkimukseen kuului kallioperä- ja lohkarehavainnointia sekä muutama magneettinen ja VLF-profiili. Tavattiin muutamia kiisu- ja oksidipirotteisia lohkareita ja paljastumia. Kiisut osoittautuivat hietarkastelussa rautakiisuiksi. Geofysikaalisissa mittauksissa ei havaittu mitään anomaalisia piirteitä. Lopputoteamus on, että näin vähäiset malmiutumisen merkit eivät anna aihetta enempään tässä vaiheessa.
SISÄLLYSLUETTELO Yhteenveto 2 Johdanto 4 Tutkimuksen tausta 4 Suoritetut tutkimukset ja tulosten tulkinta Ekskursiokohteet 10 Kohteen arviointi 11 Lähdekirjallisuus 13
4 JOHDANTO Tutkimusalue sijaitsee pääosin karttalehden 2433 07 pohjoisja luoteisosassa sekä lehden 2433 08 lounaisnurkassa. Alue on noin 30 km 2 :n kokoinen kaakko-luode-suuntainen vyöhyke, joka ulottuu Haapaveden kunnan Etelälahden kylästä Vatjusjärven kylän kautta Rytkynjärvelle (kuva 1). Mainittujen kylien mukaan tutkimusalueelle annettiin nimi Vatjusjärvi- Etelälahti. Kulkuyhteydet alueelle ovat hyvät, mutta liikkuminen itse alueella on melko hankalaa. Vaikeakulkuiset ojitetut ja tiheää pensaikkoa kasvavat suot ja pakettipellot ovat luonteenomaisia. Aikaisemmista tutkimuksista mainittakoon A.J. Laitakarin pro gradu (1953), jossa kuvataan Vatjusjärvestä luoteeseen suuntautuvan agglomeraattiliuskejakson unakiittiutumista. Karttalehtien 2433 07 ja 08 itäosissa tehtyjä magneettisia tunnustelumittauksia kuvaa T. Borg (1955). Raportissaan (1958) P. Oivanen mainitsee kiisuista kalliossa karttalehden 2433 07 lounaisosassa. Lisäksi hän kuvaa Rytkynjärven eteläpuolelta, Nikkarinojan varrelta (2433 08 lounaisosa) sinkkivälkepitoisen lohkareen (Zn = 0,46 %). Alueelta on ilmestynyt 1 :100 000-mittakaavainen kallioperäkartta (Salli 1958) selityksineen (Salli 1961) 21 TUTKIMUKSEN TAUSTA Suoritettaessa Vihannin malmivyöhykkeen geomatemaattisia tutkimuksia (Tontti et al. 1981) oli samanlaisuusanalyysillä todettu "kaivokset"-ryhmän (14 esiintymää mm. Aijala, Metsämonttu, Orijärvi, Pyhäsalmi, Vihanti) 10x10 km 2 -ympäristöjen aeromagneettisten ominaisuuksien kanssa samanlaisimpien peruskarttalehtien olevan järjestyksessä seuraavat : 2433 08, 2433 07, 3324 07, 3411 09, 2433 02~ja 2344 07 ( = 6 ensim-
mäistä 98 :sta). Kun mallina olivat vain Aijala, Orijärvi, Metsämonttu, Pyhäsalmi, Vihanti ja Vuohtojoki järjestys oli 3324 07, 2433 07, 2344 07, 2433 02, 3411 09 ja 2344 09. Myös useilla muilla aeromagneettisilla mallikombinaatioilla saatiin etenkin ruudulle 2433 07 suuria samanlaisuusarvoja. Esiintymien kaukoympäristöjen (10 x 10 km 2 ) kanssa geologi sesti samanlaisimmat peruskarttalehtiruudut sijoittuivat Säviän-Pyhäsalmen väliselle alueelle sekä Vihannin ympäristöön ja Vihanti-Raahe-alueelle. Ruutu 2433 07 ei saanut poikkeavan korkeata eikä myöskään matalaa arvoa. Gravimetrisilla tiedoilla tehty samanlaisuusanalyysi antoi itse asiassa vain kuvan Bouguer-anomaliakartasta. Geologisilla ja gravimetrisilla tiedoilla tehtyjen samanlaisuusanalyysien tulokset olivat jossain määrin ennustettavissa, mutta magneettisten tietojen avulla saadut tulokset olivat vaikeita tulkita. Koska karttalehdellä 2433 oli suoritettu matalalento, päätettiin tarkastella näitä karttoja. Huomiota kiinnitti tällöin lehden 2433 07 pohjoisosassa Ison Vatjusjärven eteläpuolella oleva heikko itäkaakkoislänsiluoteinen magneettinen anomalia sekä siihen liittyvä heikko sähköinen (reaali) anomalia. Sallin (1958) kallioperäkartalla tälle kohdalle on merkitty graniittia, mutta paljastumia ei kartan mukaan ole. Alueelta on olemassa uudet peruskartat (1978), mutta niillekään ei ollut merkitty yhtään paljastumaa edellä mainittujen anomalioiden kohdalle. Suoritettiin myös ilmakuvatarkastelu, mutta paljastumia ei löytynyt. Sen sijaan todettiin alueella suoritetun intensiivistä metsä- ja suo-ojitusta, joten mahdollisuudet lohkareiden löytymiseen olivat hyvät. Käytettävissämme oli lisäksi Outokumpu Oy :n kallioperäkartoitus lehdeltä 2344 (2433 :n eteläpuolella). Tämän karttalehden koillisnurkkaan päättyy vulkaniittijakso, jota Sallin kartta ei tunne. Matalalentokartta antaa vihjeitä, että vulkaniitit voisivat jatkua edellä mainitun magneettisen a>nomalian kautta luoteeseen
7 Kurranjärven kautta Rytkynjärvelle. Täällä Sallin karttaan on merkitty emäksisiä vulkaniitteja. Tähän vulkaniittiin liittyy tunnettu Makkarakallion Cu-Ag-Zn-aihe (ks. esim Oivanen 1958). Näin ollen päätettiin suorittaa maastokäynti mainittujen heikkojen magneettisten ja sähköisten anomalioiden selvittämiseksi. SUORITETUT TUTKIMUKSET JA TULOSTEN TULKINTA Alueella suoritettiin tunnusteluluonteista kallioperäkartoitusta sekä lohkare-etsintää. Yleinen kuljetussuunta alueella on geologi Nenosen mukaan 310 0, mutta maastossa tehtyjen uurrehavaintojen mukaan suunta on melko vakiosti 3000. Irtomaapeitteet ovat ilmeisen paksut ; kulkeehan lehden 2433 07 poikki noin suunnassa 3000 harjujakso ja alue on muilta osiltaan hyvin alavaa ja suovaltaista. Edellisessä luvussa mainitun heikon magneettisen ja sähköisen anomalian poikki mitattiin kaksi maanpintamagneettista ja VLF-profiilia (kuvat 2 ja 3). Lisäksi tehtiin useita hajapistehavaintoja mielenkiintoisimpien kalliopaljastum.ien kohdilla. Otetuista kivinäytteistä.tehtiin 4 ohuthiettä, 3 pintahiettä ja 1 kiillotettu ohuthie. Tehtyjen kallioperähavaintojen mukaan Sallin kallioperäkartta pitää paikkansa tutkimusalueen itäisintä osaa lukuunottamatta. Täällä. on karttaan merkitty porfyyrista mikrokliinigraniittia Pesälänjärvestä 1-2 km etelään. Tämän alueen paljastumat olivat kuitenkin tasarakeisen graniitin breksioimaa gabroa (kuva 4) siten, että graniitin osuus lisääntyi idästä länteen mentäessä. Samoin Pesälänjärven ympäristön kivilajirajat gabron, graniitin ja amfiboliitin kesken lienevät varsin tulkinnanvaraisia. Tutkimusalueen länsi- ja luoteisosiin ei ole merkitty lainkaan paljas'tumia Sallin kartan mukaan. Kuitenkin peruskarttojen mukaan täällä on runsaasti paljastumia. Nämä käytiin lähes kaikki läpi, ja ne osoittautuivat
Mielenkiintoisin paljastuma oli MAT-81-4. (2433 08 A, x = 7114,65 ; y.= 562,46). Noin 10 m leveä diabaasi leikkaa graniittista myloniitt'iutunutta kivilajia. Diabaasin suunta on 335 0 ja myloniitista mitattu liuskeisuus 340 0. Sekä diabaasissa että myloniitt'iutuneessa graniitissa (?) tavataan rikkikiisupirote. Happamassa syväkivessä tavattava rikkikiisupirote saattaisi. viitata porfyyrityyppisen esiintymän olemassaoloon. Mainittakoon, että pisteestä x = 7104,96 ; y.= 564,90 (2433 07 A) E. Koistinen löysi hiekkakivilohkareen, jonka K. Kinnunen myöhemmin tutki ja arvioi lohkareen olevan peräisin Perämeren pohjan kambrihiekkakivikerrostumista. Suoritetuissa geofysikaalisissa mittauksissa ei havaittu mitään poikkeuksellista. Matalalentomittauksessa havaitun heikon magneettisen anomalian kohdalla ei havaittu maanpintaanomaliaa. Tämä voi kuitenkin johtua siitä, että lentomittauksissa havainnoidaan totaalikenttää ja maanpintamittauk sessa vain magneettikentän vertikaalikomponenttia. Lentomittauksen heikko sähköinen anomalia tällä kohdalla johtuu hyvin suurella todennäköisyydellä savikoista. Ojitus oli nimittäin juuri käynnissä ja ojien pohjilla oli savea. EKSKURSIOKOHTEET Karttalehdellä 2433 08 A pisteessä x,= 7.114,65 ; y = 562,46 Nivalaan menevän maantien. varressa on kallioleikkaus, jossa noin 10 m leveä diabaasi leikkaa pienessä kulmassa (n. 5 0 ) ympäröivää graniittista kivilajia. Graniitti on kontakteissa hiertynyt ja myloniittiutunut. Heikkoa rikkikiisupirotetta tavataan sekä diabaasissa että graniitissa.
KOHTEEN ARVIOINTI Kenttäkäynnin tuloksena ei yksikäsitteisesti saatu selville sitä geologista syytä, miksi tutkimusalueen aeromagneettiset ominaisuudet niin paljon mnmuistuttavat.vihanti-pyhäsalmityypin malmiesiintymien ympäristöä. Kenttäkäynti oli tosin lyhyt (3 miestyövk.), mutta kriittisimmiksi oletetut alueet olivat täysin paljastumattomia ja ilmeisen paksujen irtomaapeitteiden alla. Oletettua vulkaniittivyöhykettä ei saatu missään kiinni. Tosin lehdellä 2433'08 A (x = 7112,62 ; y = 560,37, MAT-81-5) löydettiin paljastumasta intermediaarisemäksistä agglomeraattia (kuva 5). Sallin kartta ei tätä paljastumaa tunne, mutta kohdalle on merkitty emäksinen agglomeraatti. Mitään malrriiutumisen merkkejä ei tavattu. Aikaisemmin mainittu Nikkarinojan sinkkivälkelohkare sijaitsee tästä paljastumasta noin 2 km kaakkoon. Tosin tämä lohkare kuvataan epidoottipitoiseksi kiilleliuskeeksi. Rikkikiisun esiintyminen myloniittisessa granitoidissa voisi viitata porfyyrityyppisen esiintymän mahdollisuuteen. Tunnetaanhan niitä useita Pohjanmaalta (Rautio, Kopsa, Vinnolinneva). Haapaveden alueella yleisten unakiittien mineraalikoostumus muistuttaa myös suuresti porfyyrityyppisten esiintymien ympäristöissä tavattavia mineraaliseurueita. Salli (1961) kuvaa albiitti-epidootti-kloriitti-unakiitteja joihin usein liittyy alkaliamfiboleja ja kalsiittia. Mainittu mineraaliseurue kuuluu tyypilliseen propyliittiseen muuttumisvyöhykkeeseen porfyyri-kupari-molybdeenimalmien ympärillä (ks. esim. McMillan ja Panteleyev 1980). Alueen lohkareisto oli valtaosin intermediaaris-happamia syväkiviä. Paikoin kyllä tavattiin myös erilaisia vulkaniitteja ja liuskeita, mutta malmilohkareita ei tavattu. Mielenkiintoisin lienee edellä mainittu noin 2 m 3 :n gabrolohkare, jossa oli hyvin heikko kuparikiisupirote. Tutkimusalueelle lähdettiin etsimään merkkejä mahdollisesta Vihanti-Pyhäsalmi-tyyppisestä 'sulfidimalmista. Mitään
LAHDEKIRJALLISUUS Borg, T., 1955. Magneettista tiedustelua Haapavedellä. Geol. tutkimusl., julkaisematon raportti M 17/Hpv 55/3. Laitakari, A.J., 1953. Haapaveden seudun unakiittisista kivilajeista. Pro gradu, Helsingin yliopisto. McMillan, W.J. ja Panteleyev, A., 1980. Ore Deposit Models- 1. Porphyry Copper Deposits. Geosc. Can. 7, 2, 52-63. Oivanen, P., 1957. Selostus malmitutkimuksista Haapavedellä kesä-marraskuussa 1957. Geol. tutkimusl., julkaisematon raportti M 17/Hpv-57/2-PO. Salli, I., 1958. Kallioperäkarttalehti 2433-Haapavesi. Geologinen tutkimuslaitos. Salli, I. 1961. Suomen geologinen kartta. Kallioperäkarttojen selitys 2413-2431-2433, Kalajoki-Ylivieska-Haapavesi. Geologinen tutkimusl., 50 s. Tontti, M., Koistinen, E. ja Seppänen, H., 1981. Vihannin malmivyöhykkeen geomatemaattinen arviointi. Geol. tutkimusl., tutkimusrap. 54. 58 s. LIITTYY Säilytys : Päiväkirjat Paljastumahavainnot MAT-81-1 -.5 Keskusarkisto - " - Lohkarehavainnot MAT-81-L1, L2, L4 - " - Kivinäyteluettelo ja kivinäytteet Huone 2609, Otaniemi Ohuthieet 25698-7.01 Hiearkisto - " Kiili. ohuthie 25702 - " - - " Pintahieet 12326,-27,-29 - " - - "