Anne Raunio SYKE Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin esittely 8.4.2016 SYKE Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin toteutus 2016 2018 Kuvat: Anne Raunio
Esityksen sisältö Uuden arvioinnin tavoitteet ja tietolähteet Mikä muuttuu uudessa arvioinnissa? Arvioinnin organisointi ja aikataulu
Uuden arvioinnin tavoitteet Luotettavuus Tuoreet aineistot ja niiden osaava tulkinta Laaja asiantuntijaverkosto Kattavuus Kaikki luontotyyppiryhmät mukana, yhtenäiset toimintatavat Itämeren vedenalaisia luontotyyppejä ja sisävesien rantatyyppejä täydennetty Arvioinnin läpinäkyvyys Laadun arviointia täsmennetty ja kvantifioitu Kansainvälinen vertailtavuus IUCN:n uudet kriteerit käyttöön Tiivis yhteistyö IUCN:n kanssa Vertailukelpoisuus aiempaan arviointiin Menetelmän muutoksesta aiheutuvat ja todelliset muutokset erotetaan
Esimerkkejä tietolähteistä Seuranta-aineistot Valtakunnan metsien inventointi Vedenlaatuseurannat ja VPD:n ekologisen tilan luokittelu Porolaiduninventoinnit Eriaikaisten karttojen ja ilmakuvien vertailut otosperiaatteella Kartoitusaineistot, tilastot, tutkimukset yms. Luonnonsuojelualueiden luontotyyppi-inventointi Perinnebiotooppi- ym. inventoinnit VELMU-inventointi Kallioperäkartat Maataloustilastot Metsävara-aineisto Paikkatietoanalyysit Soiden ojitustilanne Valuma-alueiden maankäyttö Asiantuntija-arviot Koko arviointiprosessia ei pystytä käymään läpi mekaanisesti aineistoista laskemalla, vaan tarvitaan asiantuntijoiden tulkintoja Kurtturuusua Hoidettua rantaa Hanko, Furuvik Google Earth
Luontotyyppien luokittelu Luontotyyppiryhmät samat kuin aiemmin, mutta rajapintoja määritelty tarkemmin Luokittelu muuttuu jonkin verran - Itämeressä tarkempi luokittelu (12 54) - metsissä kangasmetsätyyppejä yhdistetty (76 44) Arvioitavien luontotyyppien kokonaismäärä kasvaa n. 45:llä: 381 n. 425 80 70 60 50 40 30 20 2008 2018 10 0
Arvioinnin aluejako Koko maan tulosten lisäksi luontotyyppien uhanalaisuus arvioidaan Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa Etelä-Suomi = hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen metsäkasvillisuusvyöhyke Pohjois-Suomi = pohjoisboreaalinen metsäkasvillisuusvyöhyke Kaikki kolme arviointia tehdään erikseen Aluejako on sama kuin aiemmassa arvioinnissa, joten vertailtavuus on hyvä Jos luontotyypin tilassa on huomattavaa vaihtelua osa-alueen sisällä, se tuodaan esiin tuloksissa Itämeren vedenalaiset luontotyypit arvioitiin aiemmin viidellä merialueella, mutta tiedon puutteet olivat huomattavia uudessa arvioinnissa vain koko maan tulokset
Uusia tarkastelukohteita Ojitetut turvemaat Ojitetut turvemaat luettiin pois suotyyppien arvioinnista 2008, koska ne eivät enää muodosta turvetta Etenkin turvekankailla voi kuitenkin olla joitain metsiin verrannollisia monimuotoisuusarvoja Ojitetuista turvemaista tuotetaan uutta tietoa uudessa arvioinnissa, mutta niiden uhanalaisuutta ei edelleenkään arvioida Pinta-alan kehitys Eri turvekangastyypit Lahopuun määrä turvekankailla Merkitys monimuotoisuudelle Yhteenvetotietoa rannoista ja kausikosteikoista Koosteet helpottamaan tiedon hyödyntämistä näistä useisiin eri luontotyyppiryhmiin jakautuvista kokonaisuuksista Kuva: Hannu Nousiainen
Uusi menetelmä käyttöön Kansallisesta arviointimenetelmästä IUCN Red List of Ecosystems -kriteereihin IUCN-kriteerien kehitystä on LuTU-hankkeessa seurattu ja kommentoitu, pystytty myös vaikuttamaan IUCN-kriteerien käyttöä testattu LuTUssa 2013 alkaen IUCN-menetelmän käyttöönotosta Suomessa päätettiin 2015 (LuTU-asiantuntijaryhmät & SYKEn ja YM:n edustajat) IUCN-kriteerien pääelementit samoja kuin kansallisessa menetelmässä, mutta on myös eroavaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa tuloksiin tuloksissa kerrotaan muutoksen syy: aito muutos / tiedon paraneminen / menetelmän muutos IUCN-kriteerien kehitys 2008 Barcelona World Conservation Congress: hyväksyttiin RLE-kehityksen aloittaminen 2014 RLE-kriteerit hyväksyttiin maailmanlaajuiseksi standardiksi; kehitys ja ohjeistus jatkuvat edelleen 2014 perustettiin RLE:n hallinto, ml. Committee for Scientific Standards (Tytti Kontula jäsen, 1. kokous Suomessa 2015) Tavoite 2025 mennessä: 1. maailmanlaajuinen ekosysteemien uhanalaisuusarviointi
IUCN-menetelmän etuja ja haittoja + Kansainvälinen laajassa yhteistyössä kehitetty ja tieteellisen vertaisarvioinnin läpikäynyt menetelmä tulokset vahvemmin perusteltavissa + Paras kansainvälinen vertailtavuus + Edelläkävijyys menetelmän laajamittaisessa käyttöönotossa tarjoaa mahdollisuuksia (esim. vaikuttaa menetelmän jatkokehitykseen) Menetelmä ei ole kaikilta osin paras mahdollinen Suomen oloissa ja aineistoilla Tulosten vertailtavuus 1. arviointiin vaatii jonkin verran lisätyötä Menetelmä melko työläs omaksua ja käyttää, tosin taustatyötä on jo tehty paljon Menetelmä todennäköisesti kehittyy, joten eri arviointien vertailtavuusongelmista ei täysin päästä ± On mahdollista osoittaa tuloksissa erillisellä merkinnällä seikkoja, joita IUCN-menetelmä ei ota samalla tavalla huomioon kuin aiempi kansallinen menetelmä: esim. mitkä luontotyypit ovat edelleen hyvin yleisiä tai minkä luontotyyppien taantuminen on päättynyt.
Uuden arvioinnin organisointi Ympäristöministeriö rahoittaa + eri laitosten työpanosta Tutkimusrahoituksesta päätetään vuosittain Lisäksi runsaasti työpanosta SYKEstä, MH:sta ja muista yhteistyöorganisaatioista Suomen ympäristökeskus koordinoi Projektipäällikkö Anne Raunio, päätutkija Tytti Kontula + useita asiantuntijaryhmien sihteereitä SYKEstä Sihteeripalaverit koordinoinnin välineenä: menetelmän käyttö, yhtenäiset käytännöt YM:n asettama ohjausryhmä Puheenjohtaja Aulikki Alanen, YM Sihteeri Tytti Kontula, SYKE Maa- ja metsätalousministeriö Luonnonvarakeskus Geologian tutkimuskeskus Helsingin yliopisto Suomen Metsäkeskus Metsähallituksen luontopalvelut Suomen ympäristökeskus
Kahdeksan asiantuntijaryhmää Itämeri pj. tutkimusprofessori Aarno Kotilainen, Geologian tutkimuskeskus Rannikko pj. vanhempi tutkija Terhi Ryttäri, Suomen ympäristökeskus Sisävedet pj. ympäristöylitarkastaja Antti Lammi, Pohjois-Savon ELY-keskus Suot pj. ympäristöneuvos Eero Kaakinen Metsät pj. professori Jari Kouki, Itä-Suomen yliopisto Kalliot pj. neuvotteleva virkamies Juhani Gustafsson, ympäristöministeriö Perinnebiotoopit pj. ylitarkastaja Leena Lehtomaa, Varsinais-Suomen ELY-keskus Tunturit pj. erikoissuunnittelija Elisa Pääkkö, Metsähallituksen luontopalvelut
Asiantuntijaryhmien kokoonpano Tutkijoita/asiantuntijoita organisaatioista, joilla merkittäviä arvioinnissa käytettäviä aineistoja Yhteensä n. 110 jäsentä, n. 10-15 / ryhmä Taustaorganisaatioita mm. tutkimuslaitokset: Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus Yliopistot ym.: Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Turun yliopisto, Åbo Akademi, Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto, Lapin yliopisto Ympäristöhallinto: Useat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Metsähallituksen luontopalvelut, YM, MMM, Ålands landskapsregeringen Muita: mm. Suomen Metsäkeskus, Paliskuntain yhdistys Vastaavat lajien uhanalaisuusarvioinnin eliötyöryhmiä Eivät virallisesti asetettuja, kokoonpanoa voidaan säätää joustavasti Työhön voidaan kutsua tarpeen mukaan muitakin asiantuntijoita Ryhmät ovat toimineet myös arviointien välisenä aikana tuottaen uutta tietopohjaa luontotyypeistä ja edistäen eri laitosten ja tieteenalojen yhteistyötä
Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin aikataulu 2016 Luontotyyppien kuvaukset: päivitys ja uudet luontotyypit Aineistojen käsittely Suuri osa arvioinneista 2017 Arvioinnit valmiiksi Arviointien perustelut Dokumentointi 2018 Tulokset luontotyyppiryhmittäin + yhteenvedot Käsikirjoituksen viimeistely, taitto, painatus(?) ja vienti verkkoon Loppuseminaari ja tiedotus vuoden loppupuolella