Futurex Helmikuu 2011 Tuire Palonen
Missio! Korkea-asteen täydennyskoulutuksen tehtävänä on yhdessä työympäristöjen oman toiminnan kanssa pitää huolta siitä että koulutus, tutkimus ja työelämässä hankittu kokemus muodostavat sellaisen kokonaisuuden, jonka avulla asiantuntijan oma osaaminen uusiutuu samaa tahtia tai nopeammin kuin häntä ympäröivä maailma muuttuu.
Tavoitteena on 1. tutkia työelämän osaamistarpeita erityisesti lähitulevaisuudessa eri toimialoilla 2. edistää ja mahdollistaa korkean asteen koulutuksen saaneiden työssä oppimista, joka nojaa työelämän käytäntöihin, asiantuntijakulttuurin toimintaan osallistumiseen ja joka välittyy työelämän konteksteissa 3. tuottaa materiaaleja eri toimialoille, malleja ja kriteereitä työpaikoilla tapahtuvaan ohjaukseen sekä 4. etsiä ja mallittaa työelämälähtöisten asiantuntijapätevyyksien tunnistamista ja arviointia.
Taustaa Työelämässä edellytettävät taidot, osaaminen ja pätevyydet määrittyvät käytännöistä käsin. Ne myös rikkovat koulutuselämän kenttiä ja rajoja ja nojaavat monialaiseen ja nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön, jossa resurssien puute tai muut paikalliset reunaehdot säätelevät toimintaa. Aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen yhteydessä tehdyissä selvityksissä on todettu, että korkeasti koulutetuilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia hankkia laaja-alaista uutta osaamista työuran aikana tai näyttää aiemmin hankittua osaamistaan tutkintoon johtavassa tai tutkinnon jälkeisessä koulutuksessa. Yliopistollisen täydennyskoulutuksen pitkäkestoisten erikoistumisopintojen tarjonta ja osallistujamäärä ovat laskeneet rajusti koko 2000-luvun. Tarvitaan työelämälähtöisyyttä, aikaisemmin opitun tunnistamista ja tunnustamista, opintojen henkilökohtaistamista ja näyttöjärjestelmän luomista.
Futurexin kohdentuu seuraaviin näkökulmiin: 1) Aikaisempaa tutkimusta kartoittava ja teoreettista pohjaa rakentava analyysi työelämään ja käytäntöihin pohjaavista kompetensseista (practice-based competences). - Tutkimuskohteita ovat työelämän erilaiset organisaatiot. 2) Korkea-asteen oppisopimuskoulutustyyppisen koulutuksen eri elementit: - näytöt, - työssäoppiminen, - ohjaamisprosessit, - korkeakoulujen ja työelämän yhteistoiminta osaamisen määrittelemisessä ja kuvaamisessa (osaamisperustaiset opetussuunnitelmat) sekä - aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja osaamisen kehittämisprosessien henkilökohtaistaminen (yrityskohtaistaminen). 3) Tutkimuskohteita ovat korkea-asteen oppisopimustyyppisen täydennyskoulutuksen opiskelijat, koulutuksen suunnittelijat ja työssä oppimisen ohjaajat.
Tuloksia ensimmäisistä piloteista (kysely, N=106) Osallistujien ikäjakautuma on laaja. Vain vähän yli joka neljäs ensimmäisiin pilotteihin osallistuneista oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Miltei kaikki vastaajat olivat vakituisia ja tekivät kokopäiväistä työtä. He kertoivat hakeutuneensa koulutukseen pääasiallisesti joko oman kiinnostuksen, erikoistumisen johdosta tai halutessaan yletä ammattiuralla. Noin joka neljännen työnantaja oli suositellut koulutukseen osallistumista. Osallistujat olivat pääosin tyytyväisiä koulutuksesta saamansa tiedotukseen, osaamistavoitteiden asettamiseen sekä siihen miten koulutus tuki heidän työssä oppimistaan. Lisäksi he kokivat laajentaneensa kontaktiverkostoaan koulutuksen aikana. Tyytyväisyys oli alhaisinta arvioitaessa lähiopetuspäivien nivoutumista osaksi koko koulutusta.
tuloksia lisää Myös aikaisemmin hankittu osaaminen oli huomioitu hyvin. Vastaajien mukaan he olivat voineet itse voineet vaikuttaa omaan oppimiseensa. Heidän arvionsa mukaan heidän oma työpaikkansa useimmiten oli riittävän monipuolinen oppimisympäristö. Vastaajat olivat myös suhteellisen tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen ja esimiesten ja työyhteisön koettiin tukevan oppimista. Vähiten tyytyväisiä oltiin siihen, miten paljon omalla työpaikalla pystyi käyttämään aikaa oppimiseen. Tuloksiin vaikutti vastaajien koulutustaso sekä se, mihin koulutukseen he osallistuivat. Mitä alempi vastaajien koulutustaso oli, sitä tyytyväisempiä he olivat koulutukseen. Eri korkeakoulutettujen oppisopimustyyppiset täydennyskoulutukset erosivat toisistaan monissa eri kysymyksissä.
Kritiikkiä, kehuja ja toiveita: Kyselyyn vastanneet eivät kokeneet lähipäiviä kovinkaan hyödyllisiksi käytännön tehtäviä ajatellen, vaikkei niitä myöskään pidetty täysin hyödyttöminä. Erityisesti koulutuksiin liitettyjä työtehtäviä arvosteltiin. Miltei puolet vastaajista katsoi, että työtehtävät ja lähipäivien ongelmat eivät liittyneet toisiinsa ollenkaan. Koulutukseen liittyvien tehtävien työläyttä kritisoitiin myös runsaasti. Keskeisimpänä koulutukseen liittyvänä antina pidettiin muiden töihin tutustumista, vaihtojaksoja, taitojen oppimista, henkilökohtaista kehitystä, koko oppimisen prosessia, erilaisia asiantuntijaluentoja, oppimateriaaleja ja kirjallisuutta, teorian yhdistämistä käytäntöön ja verkostoitumista. Osallistujat toivoivat koulutukseen lisää ohjausta eri muodoissaan. Lisäksi ja huolimatta siitä, että lähipäivien järjestämiseen kohdistui kritiikkiä, osa vastaajista toivoi niitä lisää. Lisäksi toivottiin yhtenäisiä käytäntöjä ja selkeitä sääntöjä eri työnantajille sekä sitä, että he sitoutuisivat koulutukseen nykyistä paremmin.