Erno Lehtinen & Tuire Palonen Oppimistutkimuksen keskus

Transkriptio

1 YLIOPISTOLLISEN ASIANTUNTIJAN KEHITTYMINEN JA KOULUTUS, osa 2 Erno Lehtinen & Tuire Palonen Oppimistutkimuksen keskus

2 YLIOPISTOKOULUTUS JA ASIANTUNTIJUUDEN KEHITTYMINEN Suuri osa yliopistokoulutuksesta on tieteenalaperustaista ilman suoraa kytkentää ammattikäytäntöihin Näillä aloilla välittömin kytkentä liittyy tieteellisen toiminnan asiantuntijuuteen Osa aloista on tiedeperusteista ammattiin tähtäävää koulutusta

3 YLIOPISTOKOULUTUKSEN VAHVUUDET JA HEIKKOUDET ASIANTUNTIJUUSNÄKÖKULMASTA Yliopisto on vahvimmillaan teoreettisen ja käsitteellisen perustan rakentamisessa, jonka varassa dynaaminen asiantuntijuus voi kehittyä Yliopistojen ongelmana teoreettisen tiedon, ammatillisten käytäntöjen ja käytännöllisten toimintaympäristöjen yhdistäminen sekä tähän liittyvä intensiivinen tarkoituksellinen harjaannuttaminen (deliberate practice)

4 MIKÄ ROOLI ON PERUSTUTKINNON JÄLKEISILLÄ MUODOLLISILLA TUTKINNOILLA JA SERTIFIKAATEILLA? Alat, joilla vakiintuneet, arvostetut ja usein kansainvälisesti tunnustetut muodolliset ammatilliset jatkotutkinnot ja erityispätevyydet (esim. erikoislääräri, tilintarkastaja) Alat, joilla jossain määrit villit jatkotutkintomarkkinat ja arvostus riippuvainen tutkinnon antaneen instituution statuksesta (esim. MBA) Alat, joilla ei ole yleisesti tunnustettuja jatkotutkintoja ja erityispätevyyksiä

5 YLIOPISTOJEN ROOLI DYNAAMISEN ASIAN- TUNTIJUUDEN KEHITYKSEN TUKEMISESSA Sulkeutuvan tai valmiin asiantuntijuuden mielikuvan välttäminen peruskoulutuksessa Eksplisiittisesti ilmaistu ajatus siitä, ettei peruskoulutus pyrikään kattamaan kaikkea käytännön työssä tarvittavaa Yliopistojen roolin vahvistaminen ammatillisten jatkotutkintojen ja erityispätevyyksien tuottamisessa Akateemisen asiantuntijuuden kehittymiseen kohdistuvan tutkimuksen vahvistaminen

6 MISSIO! Korkea-asteen täydennyskoulutuksen tehtävänä on yhdessä työympäristöjen oman toiminnan kanssa pitää huolta siitä että koulutus, tutkimus ja työelämässä hankittu kokemus muodostavat sellaisen kokonaisuuden, jonka avulla asiantuntijan oma osaaminen uusiutuu samaa tahtia tai nopeammin kuin häntä ympäröivä maailma muuttuu.

7 Lähtökohdat Työelämässä edellytettävä osaaminen määrittyy käytännöistä käsin. Samalla se rikkoo koulutuselämän kenttiä ja rajoja ja nojaa monialaiseen ja nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön, jossa resurssien puute tai muut paikalliset reunaehdot säätelevät toimintaa. Tällä hetkellä korkeasti koulutetuilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia hankkia laaja-alaista uutta osaamista työuran aikana. Yliopistollisen täydennyskoulutuksen ja pitkäkestoisten erikoistumisopintojen tarjonta ja osallistujamäärä ovat laskeneet rajusti koko 2000-luvun. Tarvitaan työelämälähtöisyyttä!

8 Mistä alkuun? Jatkokoulutuksen mallit ovat monimutkaisella tavalla sidoksissa työelämän rakenteisiin. Jos joltain alalta puuttuu jäsentynyt jatkotutkintojen ja sertifikaattien järjestelmä, niin sieltä puuttuu usein myös selkeästi organisoitu asiantuntijuushierarkia. Vaivana on siis muna-kana ongelma prosessia on vaikea saada alkuun: kun ei ole asiantuntemukseen perustuvaa tehtävähierarkiaa, niin puuttuvat insentiivit vaativaan pitkäkestoiseen täydennyskoulutukseen. Toisaalta tunnustettujen erityisasiantuntijoiden puuttuminen rajoittaa tehtävähierarkioiden rakentamista. Monella sellaisella (julkisella) alalla joilla on vakaat virat eikä selkeää erityisasiantuntijuuteen perustuvia tehtävä, eivät työntekijät ehkä tunne kovin vahvaa tarvetta huolehtia osaamisensa päivittämisestä.

9 Bolognan jälkeen tulee mitä? Suomen ohella muutkin eurooppalaiset korkeakoulujärjestelmät ovat voimakkaan murrosvaiheen keskellä. Toisaalta maat ovat korkeakoulujärjestelmiensä kehittämisessä eri vaiheissa ja niissä on päällimmäisinä jossain määrin toisistaan poikkeavia kysymyksiä. Esimerkiksi Hollannissa ja Englannissa on viety läpi isoja korkeakoulutuksen rakenteita ja toimintamalleja muuttaneita uudistuksia jo ennen Bolognan prosessia, mutta esimerkiksi Saksassa eurooppalaisen korkeakoulualueen tuomat uudistukset ovat ehtineet vaikuttaa vasta hetken eivätkä niiden pitkän aikavälin seuraukset ole vielä näkyvillä. Työmarkkinoiden vaste koulutusuudistukselle on vasta edessä.

10 Julkista ja yksityistä sektoria Opetus ja terveydenhuolto ovat aloja, joiden koulutusmalleja kontrolloidaan mutta myös tuetaan yhteiskunnan toimesta. Monet muut alat on usein jätetty yritysten, muiden organisaatioiden ja asiantuntijoiden itsensä vastuulle. Monissa maissa yhteiskunta ei juurikaan rahoita tai järjestä jatkokoulutusta elinkeinoelämää lähellä olevilla toimialoilla. Niille on kuitenkin syntynyt runsaasti yritysten ja ammatillisten järjestöjen järjestämää koulutusta. Osa siitä tapahtuu korkeakoulujen ulkopuolella mutta monet koulutukset on järjestetty korkeakoulujen, yritysten ja ammatillisten organisaatioiden yhteistyönä. Sekä Iso-Britanniassa että Saksassa on malleja, joissa yritykset ovat tehneet sopimuksen tietyn yliopiston kanssa maisteri- tai tohtoritasoisen koulutuksen järjestämisestä työntekijöilleen. Tutkinnot vastaavat perinteisiä tutkintostandardeja mutta ottavat huomioon juuri kyseisen yrityksen kehittämistarpeet.

11 Kokonaisia instituutteja valjastettu uuteen täydennyskouluttautumiseen Euroopassa on myös syntynyt kokonaan jatko- ja erikoistumiskoulutukseen profiloituneita korkeakouluja ja instituutteja. Esimerkiksi Itävallassa Tonavan Krems yliopisto on tällainen monialaiseen ammatillisesti suuntautuneeseen koulutukseen erikoistunut oppilaitos. Oppilaitos toimii sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja sillä on laaja yhteistyöverkosto sekä yritysten että muiden maiden yliopistojen kanssa.

12 Ammatillisia tohtorintutkintoja Yhdysvalloissa, Australiassa ja monissa mannereurooppalaisissa maissa on pyritty vastaamaan korkeimpaan ammatilliseen jatkokoulutuksen tarpeeseen ammatillisilla tohtorintutkinnoilla. Nimikkeet vaihtelevat, mutta yhteistä on ajatus liittää korkeimpaan tieteelliseen tutkintoon ammatillisia sisältöjä ja se että sen voi tehdä muun työn osana. Ohjelmissa on paljon eroja siinä, miten voimakkaasti ammatillinen painotus näkyy tutkintojen sisällössä ja siinä kelpoisuudessa, jonka ne tuottavat. Osa ammatillisista tutkinnoista on selvästi ajateltu tieteellisessä mielessä perinteistä tohtorintutkintoa alemmiksi tutkinnoiksi, kun taas toisissa jopa nimikkeessä on mukana PhD. Osaan liittyy jonkin määritellyn ammatillisen kvalifikaation suorittaminen (esim. erikoispsykologi) kun taas useimmat niistä tarjoavat yleisen jatkokouluttautumisen väylän ilman kytkentää selkeään ammatilliseen nimikkeeseen.

13 erityisesti Britanniassa Erityisesti Iso-Britanniassa ammatilliset tohtoriopinnot voi monella alalla aloittaa varsin joustavasti hyvin erilaisten pohjatutkintojen ja työkokemuksen varassa. Ammatillinen tohtorintutkinto eroaa tieteellisestä tohtoritutkinnosta lähinnä siinä, että kirjallisen työn painoarvo ja osuus on pienempi kuin tieteellisessä tutkinnossa. Se on luonteeltaan modulaarinen ja voidaan siis koostaa useanlaisista osista, jotka tukevat opiskelijan omaa suuntautumista. Tärkeässä roolissa on siitä päättäminen, minkälaista osaamista voidaan lukea hyväksi tutkinnon osaksi. Näin tutkinto tarjoaa periaatteessa joustavan korkeatasoisen ammatillisen jatko- ja erikoistumiskoulutuksen väylän. Ammatillisen tohtoritutkinnon etuna on pidetty sitä, että tohtorinimike antaa ammatillisesti suuntautuneelle jatkotutkinnolle vahvemman statuksen.

14 Tarvitaanko joka alalle täydennyskoulutusta? On erikseen pohdittava, tarvitaanko kaikilla aloilla vahvaa koulutusammattia vai onko olemassa sellaisia aloja jotka saavat riittävän lujittuneen, kansainväliseen toimijakenttää valautuneen käytännön ja yhtenäisen perustan työelämän mekanismien välityksellä eivätkä tarvitse siihen suoraa tukea. Jos tällaisia aloja on, mitä ne ovat ja tarvitaanko niiden tueksi minkäänlaista kontrollijärjestelmää?

15 Erilaisia yhdistelmiä (satoa kv-vertailuista) Teoreettiset opinnot johtavat tutkintoon Erikoispsykologi (Iso-Britannia) Insinööriopinnot (Alankomaat) Teoreettiset opinnot + Työharjoittelu pääosin johtavat tutkintoon Erikoislääkärit (Iso-Britannia ja Alankomaat) Opettajat (Iso-Britannia ja Alankomaat. Huom.: Iso-Britannia: tutkinnon saaminen vaatii myös tentin läpäisyn) Rehtorit (Iso-Britannia > oikeus toimia rehtorina) Notaari (Alankomaat) Asianajajat (Iso-Britannia ja Alankomaat) Teoreettiset opinnot + työharjoittelu joko tutkinto tai sertifikaatti Rahoitusala / vakuutusala / tilintarkistus (Iso-Britannia - tutkinto) European Engineer (EU:n alueen kattava sertifikaatti) Tuomari (Iso-Britannia ja Alankomaat -> oikeus toimia tuomarina) Tilintarkistaja ( Certified Accountant Management Alankomaat - sertifikaatti) Koulutus työn ohessa joko tutkinto tai sertifikaatti Registered Accountant (Alankomaat - tutkinto) European Financial Planner (EU:n alueen kattava sertifikaatti) Insinöörien jatkopätevöitymiset (Iso-Britannia tutkinto tai sertifikaatti) Graduate teacher programme (Iso-Britannia - tutkinto)

16 Summa summarum Kansainväliset mallit viittaavat siihen, että korkeakoulutuksen ja työelämän suhteet ovat eri maissa muotoutuneet hyvin eri tavoin. Mm. siinä, mikä on tosiasiallinen työmarkkinoille johtava perustutkinto ja mitkä korkeakouluopinnot katsotaan tieteellisiksi tai ammatillisiksi jatko-opinnoiksi, on suurta vaihtelua eri maiden välillä. Pitää pohtia, voidaanko korkeasti koulutettujen jatko- ja erikoistumiskoulutusta lainkaan tarkastella erillisenä kysymyksenä vai tulisiko samassa yhteydessä ottaa kantaa koko tutkintojärjestelmän toimintaan. Erityisesti tällöin joudutaan pohtimaan ensimmäisen ja toisen syklin tutkintojen suhdetta työmarkkinoihin sekä jatko- ja erikoistumiskoulutuksena suoritettavien tutkintojen sijoittumista eri tasoille.