Äitien päihteiden käyttö ja välittävä työote Sanna Väyrynen, YTT Lapin yliopisto/lapin sosiaalialan osaamiskeskus
Puheenvuoroni nojautuu Väitöskirjatutkimukseeni naisten elämästä huumekuvioissa Kysymyksessä laadullinen tutkimus, aineistona viidentoista nuoren naisen kertomukset huumeiden käytöstä ja elämästä huumekuvioissa Eri ikäisiä ja eri elämänvaihetta eläviä 17-27-vuotiaita (viidellä haastelluista on lapsia) Kaikki naiset olleet avo- tai laitoskuntoutuksessa tai molemmissa
Mistä puhutaan? Äitiyden ja huumeiden käytön yhteen sovittamisen haasteita Teen näkyväksi haastattelemieni naisten kokemuksia äitiydestä Tarkastelen naisten suhdetta äitiyteen ennen raskautta, raskausaikana ja äidiksi tulon jälkeen (identiteettikysymykset) Pyrin rakentamaan kuvaa huumeita käyttävän naisen äitiydestä, sen haasteista ja mahdollisuuksista Sivuan myös huumeita käyttävien naisten kuntoutuksen kysymyksiä
Mitä naisten huumeiden käytöstä on sanottu? Huumeiden käytön sukupuolisensitiivinen tutkimus on ollut Suomessa vähäistä toisin kuin alkoholin, josta löytyy suht paljon tietoa (esim. Suurla 1989; Hyttinen 1990; Holmila 1992; Auvinen 1994; Granfelt 1998). Siksi pieni katsaus naisten alkoholin käyttöä sivuaviin tutkimuksiin 1980-luvulla alkoholitutkimuksessa naisnäkökulma on esillä tasaarvokysymyksenä.
Pekka Sulkusen ym. (1985, 195) lähiöravintolatutkimuksessa naisten paikkaa miesten maailmassa kuvataan emansipatorisessa hengessä seuraavasti: Vapaa-ajan vieton eriyttäminen sukupuolen mukaan ei ole Suomessa koskaan onnistunut työväenluokan keskuudessa. Yrityksiä siihen suuntaan on pidetty porvarillisen kulttuurin tyrkyttämisenä. Ravintoloiden ilmestyminen työväenluokan saapuville ei tätä perinnettä miksikään muuttanut. Kaikesta huolimatta ravintolat ja varsinkin lähiöravintolat ovat miesten hallinnassa, ja miesten ehdoilla naisetkin saavat suostua niihin tulemaan. Monet tulevat silti.
Samanaikaisesti tasa-arvonäkökulman kanssa oli esillä naisten alkoholin käytön ongelmallisuus. Huoli ongelmallisesta käytöstä tiivistyi naisen uusintamistehtäviin. 1980-luvun puolivälissä naisten päihteiden käyttöä koskevan lehtikirjoittelun ykkösteemana olivat alkoholin aiheuttamat sikiövauriot sekä yleensä raskaus ja äitiys. Lisäksi pelättiin, etteivät naiset kykene huolehtimaan heille kuuluvista uusintamistehtävistä tai vaarantavat käyttäytymisellään yhteiskunnan moraalista järjestystä (Nätkin 1984). Viime vuosina huumetutkimuksessa kehityskaari sukupuolinäkökulmasta monella tapaa analoginen 80-luvun alkoholitutkimukseen. Äitiyskysymykset ja niihin liittyvä huoli keskeisiä teemoja. (Andersson 2001; Pajulo 2001; Nätkin 2006.)
Asennoituminen huumeita käyttäviin naisiin Huumeiden käytön sukupuolisessa tarkastelussa ongelmakeskeisyys on ollut korostunutta ja se on kohdistunut erityisesti huoleen naisen moraalista ja äitiydestä Naisten huumeiden käyttöä on paheksuttu ja pidetty erityisen tuomittavana. Esimerkiksi Englannissa 1980-luvulla naisten huumeiden käytön tutkimus fokusoitui naisten rikollisuutta ja ongelmallisuutta korostaviin näkökulmiin, kuten lasten laiminlyönteihin ja prostituutioon. Naisista maalattiin stereotypia, joka jäsentyi määrein sad, mad and bad. (ks. Measham 2002, 34.) Suomalaisessa tutkimuksessa naisten huumeiden käyttö ei tällöin vielä ollut esillä, mutta kuva alkoholisti-naisista rakentui samansuuntaisesti kuin englantilaisessa tutkimuksessa. Heidät luokiteltiin katutytöiksi ja langenneiksi enkeleiksi (Hyttinen 1990).
Kaiken taustalla siis huoli ennen kaikkea siitä, että aineiden käyttö vaurioittaa syntymätöntä lasta sekä vaarantaa jo syntyneiden lasten psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia (Esim. Nätkin 1984; myös 2001; Halmesmäki & Kari 1998; Pajulo 2001.) lisäksi huolta kannetaan naisten moraalista ja kyvystä suoriutua yhteiskunnallista uusintamistehtävästä Raskaana olevan huumeita käyttävän naisen kohdalla kaikki huoli näkökulmat ruumiillistuvat ja aiheuttavat usein vahvoja tunnepitoisia (vastustus) reaktioita.
Huoleen on syytä Huolta raskaana olevien naisten ja äitien huumeiden käytöstä ei pidä väheksyä. Äidin huumeiden käytön tiedetään altistavan lapsen monenlaisille fyysisille, henkisille ja sosiaalisille ongelmille. Pelkästään lapsen hoitaminen ohi äidin ei kuitenkaan palvele kumpaankaan vaan keskeistä olisi pohtia, miten sekä äiti että lapsi saisivat palvelujärjestelmässä ihmisarvoisen kohtelun ja parhaan mahdollisen tuen.
Miten huoleen on reagoitu? Herättelyä, kontrollia, tukea vai mitä? Otteita maailmalta Amerikkalaista naisten huumehoitoa kritisoidaankin ankarasti, koska sen nähdään sisältävän paternalistisia elementtejä, rasismia ja seksismiä. (Young 1994, 33; Malloch 2000; Friedman & Alicea 2001.) Ongelman ydin keskiluokkanen patriarkaalinen kulttuurin luokka- ja sukupuolieroja ylläpitävissä valtarakenteissa, joihin huumeista addiktoituneet naiset pyritään normalisoimaan. Naisten elämää kontrolloidaan ja heidän ongelmansa nähdään alkuperältään individualistisina. (Young 1994; Malloch 2000; Friedman & Alicia 2001.)
Jatkuu. Iris Mario Young (1994, 33): Tuomitsevalla lähestymistavalla voi olla rasistisia ja sukupuolta sortavia seuraamuksia. Sillä voidaan ylläpitää sosiaalista erottelua valtakulttuurin ja poikkeavuuden välillä, eikä se tällaisenaan kykene suojelemaan lapsia. Young hyväksyy raskaana oleville naisille suunnatut hoito-ohjelmat, mutta kritisoi niiden paternalistista henkeä. Tuomitsevan lainsäädännön tai paternalististen hoitoohjelmien sijaan hän etsii ratkaisua feministisestä hoivasta ja valtaistavasta (empowerment) ajattelusta, jonka tulisi läpäistä yhteiskunnalliset asenteet. Kysymys on siitä, kenen lähtökohdista palvelujärjestelmä rakentuu: lähteekö auttaminen systeemistä vai yksilöstä.
Ja jatkuu vieläkin Karen Zivin (2000) näkemys puolestaan on, että syytteiden ja tuomioiden langettaminen raskaana olevalle naiselle ei ole ristiriidatonta, vaan voi jopa pahentaa lapsen asemaa. Myös hän hakee tapoja irrottautua tuomitsevasta lainsäädännöstä huumeita käyttävien äitien osalta. ei alleviivaa yliymmärtävää ja vastuusta vapauttavaa näkökulmaa, vaan perää feminististen teorioiden ja tuomitsevan lainsäädännön välimaastoon sijoittuvaa hoitomyönteisempää lähestymistapaa huumeita käyttävien äitien ja heidän lastensa ihmisoikeuksien toteutumiseksi Suomessa suuntauksena on Zivin esittämä lähestymistapa.
Naisten kokemuksia raskaudesta Huumeita ja (myös alkoholia) käyttäville naisille raskaus näyttäytyy yhtä aikaisesti pelottavana että uudenlaista toimintaa mahdollistavana (Holopainen 1998). Haastattelemieni naisten elämässä se on ollut kumpaakin ja usein yhtäaikaisesti. Usein raskaus myös on suunnittelematon
Esimerkki raskauden yllättävyydestä Liisa: Se oli se viimenen niitti sitte, että tuli raskaaksi. Niin silloin oli lähettävä. Että siinä oli vaihtoehto joko päättää raskaus tai lähteä hoitoon. Ja mulla oli se raskaus niin pitkällä, ku mää ite sain tietää vasta, että se oli yli puolen välin. Et se oli aivan ihme juttu, että mä olin niin langanlaiha silloin. Ja vatsa ei ollu kasvanu yhtään. Ei minkäänlaista tömppyä ollu. Mää sillai sain tietää siitä raskauesta, et me oltiin yks ilta menossa nukkumaan ja mä olin monena iltana ihmetelly, että oonko mä tulossa hulluksi vai kuvittelenko mä vaan, että mun vatsassa liikku joku Ja mulla, ko on 5- vuotias tyttökin, joka on sijoitettu väliaikasesti. Niin kokemusta siitä raskauesta kuitenkin oli. Niin mä sitte sanoin miehellekin, tosiaan nukuttiin, että Onko sun mielestä, pistäpä käsi tuohon vatsan päälle ja ole ihan hiljaa vähän aikaa. Niin se sattui liikkumaan taas uudestaan.
Raskaus yllättää Huumeiden käyttö aiheuttaa naisen ruumiissa monenlaisia muutoksia. Laihuus, kuukautiskierron epäsäännöllisyys ja mentaalinen sekavuus vaikeuttavat oman tilanteen havainnointia ja raskaus voi edetä pitkälle ennen kuin sen huomaa. Irrallisuus itsestä vähentää kykyä huolehtia ehkäisystä. Liisan kertomuksessa raskauden yllätyksellisyys ilmentää irrallisuuden tilan kaiken kattavaa luonnetta, sen ruumiillisuutta. Yhteys omaan ruumiiseen on rajun huumeiden käytön vuoksi lähes täysin katkennut. Raskaus yllättää -> havahtuminen äitiyteen Liisa tekee kaikkensa saadakseen apua-> lapsen etu oman edun eteen raskausaikana
Raskaus ei-toivottuna tilana Leena, jonka kaksi lasta on huostaanotettu, kertoo raskauteen liittyvistä peloista ja epätoivosta. Leena: Minä kuulin, että sillä on toinen nainen ja minulla raskaus niin pitkällä, että en voi aborttiin mennä. Ja sitten, että Voi vittu, minä en jaksa nyt hoitaa tuota. Ja No, vedetäänpä piriä. Ja sitten toisaalta siinä oli se ajatus, että jos luonto hoitaisi tehtävänsä, niinkö minä nyt narkkaan tässä. Jospa se olisi sitten keskenmeno. Ei tullut. Äitiysneuvolassa oltiin hyvin kannustavia. Sanottiin, että Se nyt on pilalla se lapsi muutenkin, että koita nyt olla selvin päin, mutta kyllähän olet jo tuhonnut sen. Niin, sehän kauheasti kannusti. Mutta sitten vielä purkaantui kämpän vuokrasopimus. Ja minulla oli laskettu aika lähellä. Niin minä sitten ajattelin, että teen semmoisen jutun, et mää panen kylille tämän kämpän ja pyysin sossua ja äitiysneuvolaa, että Hommatkaa mulle paikka ensi- ja turvakotiin. Ja sitten mää menin sen syntyvän lapsen kanssa sinne. Ja mää sain sen huoneiston pitkällisen sossun piinaamisen jälkeen. Se oli hirveen vastahankasta ne huumehoidot. Minä, että Ei kun minä haluaisin ihan silleen, että nyt minä menen semmoseen hoitopaikkaan, mikä mulle tehoaa. Et siinä vois olla sitä motivaatiota. (27 v.)
Raskaus ei-toivottuna tilana Leenan ensireaktio raskauteen on kielteinen. Hän jatkaa huumeiden käyttöä siinä toivossa, että luonto hoitaisi tehtävänsä ja raskaus keskeytyisi. Aikaisemmat kokemukset äitiyden menettämisestä siirtyneet osaksi identiteettiä Keskeiseksi kysymykseksi ei muodostu epärealistiset odotukset äitiydestä, vaan aikaisemmat menetykset sekä huumeiden ongelmankäytölle rakentuva minäkuva ja sen murtaminen. -> Herätteleminen äitiyteen
Raskaus motivoi irtautumaan päihteistä Raskaus suurin motivoiva tekijä raittiuteen -> mahdollisuus muutokseen -> huumeiden käyttäjän identiteetistä äitiys-identiteettiin Suurin osa haastattelemistani äideistä kieltäytyneet päihteistä ja hakeneet apua heti raskaudesta kuultuaan Pelko lapsen terveydestä siivittää ratkaisua -> tulevaan äitiyteen valmentautuminen -> tukemalla äidiksi
Äitiys vaihtoehtoisena identiteettinä ja siihen liittyvät haasteet Raskausvaiheessa kysymys sukupuolesta aktivoituu. Itseä arvioidaan naisena ja äitinä sekä pyritään sijoittamaan muiden naisten joukkoon. Äitiyden odotukset, sen kulttuuriset mallit, toimivat arvioinnin pohjana. Kun elämä huumekuvioissa on muokannut käsitystä omasta sukupuolesta, on itsen asemoiminen toisten naisten joukkoon vaikeaa. Huumekuvioiden värittämä minäkuva voi aiheuttaa tunnetta poikkeavuudesta ja leimautuneisuudesta. Kuitenkin äitiysidentiteetti yhdistää naisia ja siihen liittyvät asiat ovat jaettavissa muiden äitien kanssa, vaikka muista naiseutta rakentavista elämänalueista haluttaisiinkin sanoutua irti.
Pohdintoja tulevasta äitiydestä Vaikka huumeita käyttävistä äideistä tehdyissä tutkimuksissa raskaus nähdään pääsääntöisesti positiivisena asiana, äitiyteen pelätään latautuvan epärealistisia odotuksia (esim. Holopainen 1998, Stocco ym. 2000). Lapsi nähdään pelastajana, onnellisuuden takeena ja normaalin elämän mahdollistajana. Arki pienen lapsen kanssa voi osoittautua ihan muuksi: pettymykseksi, turhautumiseksi sekä oman rajallisuuden kohtaamiseksi. (Esim. Stocco 2000.) Haastattelemieni naisten kertomuksissa äitiys näyttäytyy tavoiteltavana, mutta myös sen varjopuolet tulevat esiin. Äitiyteen latautuu odotuksia, pelkoja ja epävarmuuksia, joihin valmistautuminen alkaa, kun tieto tulevasta lapsesta saadaan. Moni näkee raskausajan riskittömänä, mutta pelkää aikaa sen jälkeen.
Huumekuviot versus äitiys Naisten kertomuksista välittyy myös äitiyden arjen ja huumekuvioiden lupausten välinen ristiriita. Linnea kuvaa sitä valtavaa elämänmuutosta, jota huumekuvioista äidiksi asettumiseen tarvitaan. Linnea: Olihan se silleen iso päätös, tavallaan jättää niinku kaikki... Oli jo niihin vanhoihin kavereihinkin pistäny välit poikki ja oli ihan uus piiri ja nyt sit... tavallaan piti jättää kaikki neki. Jäähä lapsen kanssa vaan, olla niin kun itsekseen siellä, niin oli se aika iso muutos. Sanna: Niin se oli pakko tavallaan vetää ne liinat kiinni sinne sitten? Linnea: Nii, ei se toimi. Että mä en ainakaan oo yhtään semmosta siinä porukassa, että siinä oisin yksin semmonen kuka ei käyttäs ja muut ympärillä vetäisi, niin kyllä sitä viimeistään pikkuhiljaa menee viimeistään takas. Se voi olla, että eka annettais, että sitä otetaan kerran viikossa. Ja sitäkin voi kestää kauan aikaa, että sitä saa piettyy sen kerran viikossa. Sit senkin huomaa helposti, et siinäkin on kiinni siinä kerran viikossa. Ja sit se alkaakin menee, et huomaakin, et onkin menny useamman päivän. (23 v.)
Pohdintoja äitiydestä Linnea tuo esille sen epävarmuuden ja kamppailun, jota huumeista irtipysyminen edellyttää. Vanhoista kavereista ja elämäntyylistä on luovuttava. Nopeiden mielihyväkokemusten ja sekavan elämän sijasta on asetuttava rutiininomaiseen ja tasaiseen arkeen. Koska kosketuspinnat huumekuvioiden ulkopuolisiin asioihin, ihmisiin ja ympäristöihin ovat vähäisiä, merkitsee se huumeista irtipyrkivälle äidille vetäytymistä yksinäisyyteen. Yhteydenpitoa vanhoihin kavereihin vältellään, koska vuorovaikutuksen heidän kanssaan pelätään lisäävän huumeiden käytön uudelleen aloittamisen riskiä. Elämä lapsen kanssa voi olla päivittäistä puntarointia vanhan elämäntavan ja äitiyden välimaastossa. Huumeiden käytön ja äitiyden välinen ristiriita on mittava.
Pohdintoja äitiydestä Vaikka äitiyteen satsataan ja ladataan odotuksia, elämä on rakentunut huumeiden käytön ympärille. Huumeita käyttäessään nainen on paennut vaikeita tilanteita ja kipeitä tunteita aineisiin, hänen sosiaaliset suhteensa ja identiteettinsä ovat rakentuneet huumeiden käytön ja hankinnan ympärille. Äitiys kyseenalaistaa tämän kaiken, uudenlaisten elämänsisältöjen löytäminen sekä äitinä olemisen reunaehtojen realiteetteihin sopeutumiseen tarvitaan tukea. Tässä vaiheessa naisen olisi päästävä sellaiseen kiinnipitävään ympäristöön, jossa hän voi pohtia elämäänsä mennyttä ja tulevaa ja valmistautua rauhassa uuden elämän vaalimiseen. -> Tukemalla äitiyteen
Kuntoutuksesta Identiteetin uudelleen rakentamistyö
Itsen uudelleen paikantaminen Uudenlaisen suhteen luomista muun muassa itseen, läheisiin, valtakulttuuriin ja omaan sukupuoleen Sosiaalisten tilanteiden pelot Sanonta tuttu helvetti on turvallisempi kuin tuntematon taivas kuvastaa naisten suhdetta huumekuvioihin Normaali edustaa tuntematonta, joka vaatimuksineen näyttäytyy pelottavana. Irtautumisvaiheessa myös identiteetti kriisiytyy
Ongelman kohtaaminen naisille usein jonkinlaisena pohjakokemuksena tai oivalluksena, jossa oma tilanne näyttäytyi uudella tavalla ongelmien tiedostamista lisäten Tällaisia ovat muun muassa fyysisen ja psyykkisen kunnon romahtamiset, jotka johtavat täydelliseen irrallisuuden tilaan ja konkretisoituvat sairaalahoitoa vaativana harhaisuutena ja psykoottisuutena Raskaus
HUUMEKUVIOISTA IRTAUTUMISEN HAASTAVUUDET Leimautuneen identiteetin kahlitsevuus Kipeiden kokemusten ja piilotettujen tunteiden raastavuus Itsensä ja muiden kohtaamisen haastavuus
Leimautuneen identiteetin kahlehtivuus Kokemukset leimautumisesta ja arvottomuudesta konkretisoituvat Suurena haasteena naisilla on itsensä kohtaaminen, miten kohdata huumeiden käytön aiheuttamat syyllisyyden ja häpeän tunteet, jotka ovat syöpyneet syvälle itseen ja aiheuttavat kokemuksen leimautumisesta: ulkopuolisuudesta, toiseudesta ja erilaisuudesta. Kokemus likaisuudesta -> narkkariidentiteetti
Kipeiden kokemusten ja piilotettujen tunteiden raastavuus Naisten on kohdattava myös lapsuusajan traumaattiset kokemukset. Häpeällisenä, käsittämättöminä ja käsittelemättöminä niiden pintaan nouseminen voi pelottaa. Lisäksi on kohdattava huumekuvioissa tapahtuneet menetykset ja ikävät tapahtumat kuten ystävien menetykset, pahoinpitelyt ja niihin liittyvät tunteet
Itsensä ja muiden kohtaamisen haastavuus Sosiaalisten tilanteiden pelkojen murtaminen Tekojen ja arvojen ristiriita ja sen ratkaistu Sukupuoli-identiteetin uudelleen rakentaminen Äideillä uuden suhteen luominen äitiysidentiteettiin Koska suhde valtakulttuuriin, omaan sukupuoleen ja läheisiin ihmissuhteisiin on usein katkonainen, naiset tarvitsevat sellaisia areenoita, joissa heillä on mahdollisuus luoda suhteita uudelleen ja työstää identiteettiä säröilyttäneitä kokemuksiaan. Sekä tunnetyö että sosiaalinen kuntoutus ovat tärkeitä elämän mielekkyyden rakentajia
Oman arvon tunteen löytäminen - Syyllisyyttä ja häpeää koskevien ajattelumallien muuttaminen - Uudenlaiset toiminnat ja päämäärät -> rajojen rikkominen ja positiivisten kokemusten saaminen erilaisista sosiaalisilta areenoilta - Itsestä välittäminen -> uudenlaisen tulevaisuuden visiointi
Identiteetin uudelleen rakentamistyön kolmikanta Välittävä työote: kysymys asenteista Arkea tukeva toiminta: elämän kivijalan rakentaminen Terapeuttiset keskustelut
Arvot ja asenteet Arvo- ja asenneosaaminen on kaiken auttamistyön perusta, mitä sensitiivisempien, intiimimpien tai traumaattisempien asioiden kanssa ollaan vastatusten sitä enemmän niihin on kiinnitettävä huomiota Arvo- ja asenneosaamisella voidaan välttää ongelmien demonisointia, patologisointia, romantisointia (yliymmärtäminen) ja myös tabuistamista Jokaisen hyvä reflektoida, mitä merkitsevät itselle
Arvot ja asenteet Se, miten ihminen kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi apua hakiessaan on asiakassuhteen rakentumiselle olennaista Usein kuntoutuksen tarpeen taustalla on sensitiivinen ja intiimi asia merkitsee sitä, että ihminen on erityisen herkkänä sille kuinka hän tulee kohdatuksi ja kohdelluksi Psykososiaalisen työn tekeminen mahdollistuu, kun apua hakeva ihminen kokee olevansa työntekijälle arvokas. Kokemus arvostuksesta merkitsee kokemusta välittämisestä ja heijastuu ihmisen kokemukseen itsestään. Välittäminen asettuu osaksi psykososiaalista työtä luoden perustan sille.
Arvot, asenteet ja valta Kuntoutuksen sitoutumisen ja motivaation näkökulmasta ulkopuolinen pakotteiden käyttö ei välttämättä ole hedelmällistä. Ulkoapäin kontrolliin kiinnittyy aina jonkinlainen moraalinen kannanotto ihmisen valinnoista ja elämäntyylistä (kaikissa tapauksissa kontrolli ei ole vältettävissä) Myönteinen asenne ilmapiiri näyttäytyy asiakkaille arvostavana ja välittävänä kohteluna. Asiakassuhteessa valta-asetelma ei korostu, mitä merkitsee asiakkaalle kokemusta tasa-arvoisuudesta ja kunnioittamisesta. Tällä on merkitystä ihmisen omanarvontunteelle Valtakysymykset ovat merkityksellisiä kuntoutujan kokemukselle omasta subjektiudesta. Kuntoutuksessa kokemus omista vaikuttamismahdollisuuksista, kuulluksi ja kohdatuksi tulemisesta vahvistavat positiivista käsitystä itsestä Auttamistyössä ollaan lähes aina tekemisissä identiteettikysymysten kanssa - valtakysymykset läsnä, kenen ehdoilla työtä tehdään
HYVÄT KÄYTÄNNÖT (mukailtu MIEPÄ-hankkeen hyvästä käytännnöstä) INTENSIIVINEN JA VÄLITTÄVÄ TYÖOTE (asenteet, luo perustan työskentelylle) ARKEA TUKEVA TOIMINTA (toiminnallisuus, muutostyön konkreettinen menetelmä) MUUTOSTA TUKEVAT KESKUSTELUT (terapeuttisuus, ristiriitojen tiedostaminen, tulevaisuuden visiointi, ratkaisujen hakeminen) VERKOSTOMAINEN TYÖOTE (välittäminen palveluohjaukena, koordinoitu palveluiden tarjonta, luomuverkoston hyödyntäminen)
Välittävä työote eli asenteet: Arkea tukeva toiminta: Terapeuttiset keskustelut: 1.Kohdatuksi ja kuulluksi tuleminen 2.Aito kiinnostus 3.Ihmisenä kohtaaminen 4.Välittäminen 5.Luottamus 6. Valtasuhteet 1.Arjen aineellisten asioiden kuntoon saattaminen (asunto, toimeentulo) 2.Sosiaalisten tilanteisiin liittyvien pelkojen murtaminen ja taitojen opetteleminen (mm. kaupoissa ja virastoissa asiointi) 3.Itselle uudelleen paikantaminen (työkokeilut, koulutuspaikat, ammattiasiat) 4.Arjen uudelleen rakentaminen (harrastukset, uudet vapaa-ajan toiminnat) 5.Itsenäisyyteen tukeminen (omatoimisuus, asioihin vaikuttamismahdollisuuksien ymmärtäminen) 1.Tulevaisuuden visioiden avaaminen 2.Tunnetyö 3.Elämäntilanteen realisoituminen 4.Itsetuntokysymykset 5.Itsestä välittäminen 6.Omanarvon tunteen löytäminen
Kertomuksissa väreilivät kysymykset äitiyden voiman ja haurauden Äitiys edessä häämöttävänä haaveena lapsien menettämisen myötä pelottavana aaveena Huumeiden kanssa yhteen sopimattomana tilana...ja huumeettoman elämän tärkeimpänä palana..
Lopuksi Mikään ei ole hyvää tai pahaa, ellemme sitä siksi ajattele (Shakespeare) Ihmisiä eivät järkytä asiat vaan heidän uskomuksensa niistä Kiitos!