Kysely psykiatriassa tapahtuneista

Kysely psykiatriassa tapahtuneista muutoksista Yhteenveto kyselystä aikuispsykiatrian potilastyötä tekevälle henkilökunnalle Johanna Vähäkainu & Minna Nevalainen [14.3.2014) 0

Sisällys 1. Johdanto... 2 2. Arvioinnin tavoitteet... 2 3. Arvioinnin toteutus... 3 4. Arvioinnin tulokset... 5 4.1 Henkilökunnan kokemat muutokset... 5 4.2 Muutosten vaikutukset potilastyöhön... 7 4.3 Potilaiden edistymisen arviointi... 9 4.4 Yhteistyö psykiatrian avohoidon ja laitoshoidon välillä... 10 4.5 Kehittämistoimenpiteiden vaikutukset... 11 4.5.1 Raumalle perustetun vastaanottoryhmän vaikutukset... 11 4.5.2 Harjavaltaan perustetun tehostetun avohoidon yksikön vaikutukset... 12 4.5.3. Yksikön ulkoistus vuonna 2010 2012... 13 4.6 Yhteistyö eri toimijoiden kanssa... 13 4.6.1 Perusterveydenhuolto... 13 4.6.2 Omaiset... 16 4.6.3 Kolmas sektori... 17 4.6.4 Asumispalvelut... 18 4.7 Työhyvinvointi... 19 5. Yhteenveto... 24 Lähteet... 27 Kuva Harjavallan sairaalasta 1

1. Johdanto Psykiatrisessa palvelujärjestelmässä on tapahtunut monia muutoksia viimeisten vuosien aikana: mielenterveystyön järjestämisvastuu on siirretty keskushallinnolta kunnille, psykiatrian laitospainotteisesta mallista on siirrytty kohti monipuolisten, integroitujen avohoitopalveluluiden mallia ja palvelujen tuottajien kirjo on laajentunut kattamaan sairaanhoitopiirejä, kuntia sekä yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita. (Harjajärvi, Pirkola & Wahlbeck 2006). Myös Satakunnan sairaanhoitopiirin psykiatriassa on kohdattu näitä muutoksia. Viimeisten kolmen vuoden aikana on lakkautettu kaksi akuuttipsykiatrian osastoa ja perustettu uusi tehostetun avohoidon yksikkö. Lisäksi osa toiminnasta on ollut ulkoistettuna. Sosiaali- ja terveysministeriön teettämän Mielenterveys- ja päihdesuunnitelman Mieli 2009 suurena linjauksena oli avohoidon ensisijaisuus: Mielenterveys- ja päihdepalvelujen järjestäminen pääasiallisesti avohoitona palvelee asiakkaita paremmin ja tukee heidän omia voimavarojaan. Tehostamalla varhaisessa vaiheessa tarjottavaa hoitoa avohoidossa peruspalvelupainotteisesti, voidaan välttyä sairauksien pahenemiselta ja pitkittymiseltä sekä vähentää laitospaikkojen tarvetta. Avohoidon kehittäminen ja monipuolistaminen on ensisijaista ja vasta sen jälkeen voidaan laitoshoitoa supistaa. (Mieli 2009, s.14). Tätä avohoidon ensisijaisuutta on toteutettu myös Satakunnan sairaanhoitopiirin psykiatriassa. Satakunnan sairaanhoitopiirin psykiatriassa tapahtuneet muutokset aiheuttavat oman paineensa henkilökunnan toimintaan. Tämän raportin tarkoituksena on arvioida henkilökunnalle osoitetun kyselyn kautta sitä, miten henkilökunnan jäsenet ovat kokeneet tapahtuneet muutokset työssään ja jaksamisessaan. Raportti on myös osa psykiatrisen avohoidon tutkimus- ja kehittämisprojektin (ZAPPA Satakunnan psykiatristen palveluiden tuottaminen arvoon perustuen) arviointia. 2. Arvioinnin tavoitteet Arvioinnin tavoitteena oli tarkastella ZAPPA projektin tavoitteiden toteutumista henkilökunnan näkökulmasta. Projektilla oli kolme päätavoitetta, joista arviointi keskittyy kahteen ensimmäisen tavoitteen toteutumisen arvioimiseen. Kolmannen tehtävän arviointi ei onnistu henkilökunnan näkökulmasta, joten se toteutettiin erikseen. Projektin tavoitteena oli: 1. Potilaslähtöisten 1, vaikuttavien 2 ja kustannustehokkaiden 3 avomielenterveyspalveluiden järjestäminen Satakunnan sairaanhoitopiirin alueella hyödyntäen muualla toimiviksi havaittuja toimintatapoja ja hyviä käytäntöjä 2. Palvelurakenteen tasapainoinen ylläpito ja kehittäminen julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä 3. Sopimusmallin luominen, jossa palveluiden hankinta, palvelun laadun seuranta ja palvelutuotannosta maksettava palkkio pohjautuu tuotettuun terveyshyötyyn suoritteiden ja kiinteiden vuosihintojen sijaan 1 potilasta hoidetaan parhaiden hoitokäytäntöjen mukaisesti lähellä, nopeasti, ilman leimautumista, terveydentila huomioiden sekä pyrkien välttämään laitoshoitoa ja laitostumista 2 todennettavat parannukset potilaiden työ- ja toimintakyvyssä ja elämänlaadussa (15D). Itsemurhien, tapaturmien ja somaattisen oheiskuolleisuuden lasku 3 vaikuttavuus saadaan aikaan mahdollisimman pienillä hoidon kokonaiskustannuksilla 2

Hankkeen aikana sekä Porissa että Raumalla mielenterveyspalveluiden saatavuutta nostetaan ja palvelurakennetta monipuolistetaan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä. Avohoidon palveluiden ja hoidon aktiivisuutta muokataan vastaamaan paremmin potilaan sairauden tilaa. Avohoidon henkilöstöä lisätään ja henkilöstö koulutetaan uusiin toimintatapoihin. Sairaanhoitopiirin tehtävinä hankkeessa ovat palveluiden saatavuuden lisääntyminen ja nopea puuttuminen ongelmiin sekä akuuttitoiminnan tehostaminen. Lisäksi tehtävänä oli yhteistyön parantaminen peruspalveluihin ja kolmanteen sektoriin. Tehtävien toteuttamiseksi perustettiin moniammatillinen työryhmä ensin Raumalla (Rajapinta myöhemmin Vastaanottotyöryhmä) ja sittemmin Harjavallassa. Projektin aikana perustettiin Harjavaltaan myös tehostetun avohoidon yksikkö, jonka toimintaperiaatteet olivat samat kuin työryhmien. Projektin alussa palvelutuotanto jaettiin kahteen eri palvelutuotantomuotoon. Porin psykiatrian poliklinikka ja päiväosasto ulkoistettiin vuoden 2010 alussa yksityiselle palvelun tuottajalle Attendo MedOnelle (Attendo Terveyspalvelut). Toiminta oli ulkoistettuna 2010 2012, jonka jälkeen toiminta palautettiin sairaanhoitopiirille 1.1.2013 alkaen. Porin muut toiminnat sekä sairaanhoitopiirin muiden alueiden toiminta pysyi koko projektin ajan sairaanhoitopiirillä. Projektin sekä ulkoistetussa yksikössä että vertailualueilla Raumalla sekä myöhemmin Harjavallassa kehitettiin avohoitoa ja arvioitiin samanaikaisesti toiminnan vaikuttavuutta. Kyse oli rinnakkaishankkeesta, joissa osapuolilla oli osin yhteiset ja osin erilliset tavoitteet. Tämä arviointi kohdistuu pääasiallisesti sairaanhoitopiirin omien tehtävien toteutumiseen, mutta myös yhteisten tavoitteiden toteutumista arvioidaan soveltuvin osin. Projektin aikana (2010 2013) toteutettiin Satakunnan sairaanhoitopiirissä aikuispsykiatriassa myös muita muutoksia. Vuonna 2011 lakkautettiin Harjavallan sairaalan alueella suljettu akuuttipsykiatrian osasto. Samaan aikaan perustettiin tehostetun avohoidon yksikkö, johon osa suljetun osaston henkilökunnasta siirtyi. Rauman akuuttipsykiatrian osasto lakkautettiin puolestaan 30.9.2012. Samanaikaisesti alueella toimivaa vastaanottotyöryhmää (entinen Rajapinta) vahvistettiin. Sairaansijojen määrä projektin alussa aikuispsykiatrian osalta olivat vuonna 2010 124 paikkaa ja projektin lopussa vuonna 2013 94 paikkaa. 3. Arvioinnin toteutus Arviointi toteutettiin sähköisellä Webropol kyselyllä (liite 1), josta lähetettiin linkki koko sairaanhoitopiirin psykiatrian henkilökunnalle. Kyselyn saatteessa määriteltiin kyselyn tarkemmaksi kohderyhmäksi aikuispsykiatrian potilastyötä tekevä henkilökunta. Kysely toteutettiin loka- marraskuussa 2013. Kyselystä lähetettiin kaksi muistutusta. Kyselylomakkeen sisällön suunnitteli korkeakouluharjoittelija Johanna Vähäkainu yhdessä projektipäällikkö Minna Nevalaisen kanssa. Lomakkeen pohjana oli pääasiallisesti projektisuunnitelman sisältö. Lisäksi kysymysten muodostamisessa käytettiin apuna Kevan Satakunnan sairaanhoitopiirin henkilökunnalle tehtyjä työhyvinvointikyselyitä sekä HUS:in alueella toteutettua muutoksiin liittyvää kyselyä. Ennen kyselyn varsinaista toteuttamista kyselykaavaketta muokattiin useita kertoja ja suoritettiin myös pilotti tutkimus. Tehdyn pilottitutkimuksen pohjalta kyselyä muokattiin edelleen Kohderyhmään kuuluvia henkilöitä työskenteli tutkimushetkellä sairaanhoitopiirillä 337 ja kyselyyn vastasi 135, joten vastausprosentti oli 40. Kyselyn tulokset esitetään jakaumina ja avo- ja laitoshoidossa työskentelevien vastaukset erikseen. Kyselyyn vastasi 96 naista ja 35 miestä. Naisten suurempi osuus vastaajien joukossa selittyy osittain sillä, että sosiaali- ja terveysala on naisvaltainen ja se, että suurin osa vastaajista oli hoitajia. Vastaajista 70 työskenteli avohoidossa ja 53 laitoshoidossa. Naisista 60 % työskenteli avohoidossa ja 40 % laitoshoidossa. Vastaavasti miehistä 47 % työskenteli avohoidossa ja 53 % laitoshoidossa. 3

Kuvio 1. Vastaajien ikäjakauma jaettuna avo- ja laitoshoidon työntekijöihin Vastaajista suurin osa (61 %) oli 40 59 vuotiaita. Yli 60 vuotiaita oli 9 % vastaajista. Alle 40 vuotiaita oli 30 % vastaajista. Avohoidossa työskenteli laitoshoitoa enemmän 50 vuotiaita ja sitä vanhempia. Nuoremmat ikäluokat olivat puolestaan enemmän edustettuina laitoshoidon kuin avohoidon puolella. (Kuvio 1). 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 avohoito laitoshoito Kuvio 2. Kyselyyn vastanneiden ammatit jaettuna avo- ja laitoshoidossa työskenteleviin Vastaajista huomattavasti suurin osa oli sairaanhoitajia, tämä selittynee sillä, että he ovat myös käytännössä suurin ammattiryhmä toimialueella. Hoitajien joukkoon kuuluivat sairaanhoitajat, mielenterveyshoitajat ja lähihoitajat. Samoin osastonhoitajat kuuluvat hoitajiin, vaikka tekevät myös hallinnollista työtä. Lääkäreitä kyselyyn vastasi alle 10 %. Psykologeja ja sosiaalialan ammattihenkilöitä oli vähemmän. Myös ryhmään muut ilmoitti kuuluvansa jonkin verran, mutta eivät ole ilmoittaneet tarkemmin. Määrä on suhteellisin iso suhteessa esimerkiksi sosiaalialan ammattilaisiin. Herää kysymys ovatko he mahdollisesti työsuhteessa olevia sairaanhoidon opiskelijoita tai onko vastaajina toimintaterapeutteja tai muita, jotka työskentelevät potilaiden kanssa kuntouttavan työn tai muun puitteissa. 4

Kuvio 3. Työskentelyaika psykiatrialla satakunnan sairaanhoitopiirissä Suurin osa vastaajista oli työskennellyt psykiatrialla yli kymmenen vuotta (Kuvio 3). 4. Arvioinnin tulokset Tässä luvussa on esitetty kyselyn tulokset. Tulokset on jaoteltu alalukuihin, aihepiirin mukaan. Ensimmäiseksi kartoitetaan, mitä muutoksia on tapahtunut viimeisten kolmen vuoden aikana niin työyhteisöissä kuin työntekijöiden arjessa. Sen jälkeen kysytään mielipiteitä yhteistyöstä eri toimijoiden kanssa psykiatristen potilaiden hoidossa. Viimeisenä kartoitetaan henkilökunnan työhyvinvointia. Kysymykset olivat sekä monivalintakysymyksiä että avokysymyksiä. Kaikki kysymykset löytyvät kyselylomakkeesta (liite 1). Useimmat tulokset on esitetty niin, että aineiston on eroteltu sen mukaan työskenteleekö vastaaja kyselyn täyttöhetkellä avo- tai laitoshoidossa (Kuvio a). Erittelemättömät kuviot ovat liitteessä 2 (Kuvio b). 4.1 Henkilökunnan kokemat muutokset Vastaajilta kysyttiin mitä muutoksia he olivat kohdanneet työyhteisössään viimeisten kolmen vuoden aikana. Koettujen muutosten määrä oli suuri ja vain noin 5 % vastaajista koki, että heidän työpaikallaan tai työssään ei ollut tapahtunut lainkaan muutoksia. Tavallisimmat muutokset olivat työkäytäntöjen muuttumiset, esimiehen vaihtuminen, osaamisvaatimusten muuttuminen sekä uuteen työyhteisöön tai uudelle osastolle siirtyminen (Kuvio 4). 5

Kuvio 4. Työpaikalla tai työssä tapahtuneet muutokset viimeisen kolmen vuoden aikana. Muita kuin kyselyssä annettuja vastaajien antamia muutoksia olivat osastojen yhdistäminen tai sulkeminen sekä työyksikön ulkoistaminen. Lisäksi organisaatiossa tai hoitoketjussa tapahtuneet asiat olivat vaikuttaneet joko suoraan tai välillisesti omaan työhön. Organisaation aiheuttamien muutosten lisäksi oli mainittu myös muita omaan työhön vaikuttavia asioita. Esimerkiksi työpisteen lääkärien vaihtuminen oli mainittu vastauksissa. Muutoksia oli koettu lisäksi potilaissa ja potilasryhmissä esimerkiksi potilaat koettiin raskaampihoitoisiksi kuin ennen. Työmäärän koettiin lisääntyneen ja työnkuvan tulleen epäselvemmäksi. Johtamisen tason koettiin myös huonontuneen viimeisen kolmen vuoden aikana. Kuvio 5. Muutokset osastossa tai työyksikössä viimeisen kolmen vuoden aikana. Työyksikön tai osaston muuttuessa tarkennettiin mistä mihin muutos oli ollut. Osastolta avohoitoon oli siirtynyt noin 25 % vastaajista. (Kuvio 5). Eniten vastauksia oli muu luokassa, joissa mainittiin osaston sulkeminen tai rajapintatyö. Vaihto nuorisopsykiatriasta aikuispuolelle on yksi vaihdon syy. Toisinaan toissijaiset asiat saattavat aiheuttaa muutoksen, kuten vesivahinko. Muutos voi olla myös oma valinta, joka ei johdu ollenkaan tai pääasiassa organisaatiosta. 6

Kuvio 6. Muutoksen syyt työyksikössä Vastaajien useimmin mainittu syy muutoksiin oli edellisen yksikön lakkauttaminen. Muutokset lähtivät myös omasta aloitteesta. (Kuvio 6). Muina syinä työyksikön muutokseen mainittiin säästöt, henkilökohtaiset tai ilmapiiriin liittyvät syyt, eläkkeelle jääminen, henkilökunnan vaihtuminen, organisaation tai hallinnon uudistukset sekä vesivahinko tai tulipalo. 4.2 Muutosten vaikutukset potilastyöhön Vastaajilta kysyttiin mielipidettä muutosten mahdollisista vaikutuksista potilastyöhön, kuten potilaiden määrään, vaihtuvuuteen ja haastavuuteen. Vastaajista suurin osa oli täysin tai jonkin verran samaa mieltä sen kanssa, että potilaat olivat muuttuneet haasteellisemmaksi viimeisten parin kolmen vuoden aikana. (Kuvio 7b ks. LIITE 2) Kuvio 7a. Työssäni kohtaan haastavampia potilaita kuin pari kolme vuotta siten (Avohoito- ja laitoshoito) Kun samaa katsotaan avo- ja laitoshoidon työntekijöittäin, huomataan että sekä laitos- että avohoidossa työskentelevät kokevat kohtaavansa haastavimpia potilaita, kuin pari kolme vuotta sitten. Laitoshoidossa työskentelevät kokivat avohoidossa työskenteleviä jonkin verran enemmän, että potilaat ovat haastavampia kuin aiemmin (Kuvio 7a). 7

Kuvio 8a. Potilaiden määrän kehitys viimeisen parin kolmen vuoden aikana (avo- ja laitoshoito) Vastaajista yli puolet koki, että potilaiden määrä oli lisääntynyt viimeisten parin kolmen vuoden aikana. Hieman yli 40 % koki tilanteen pysyneen ennallaan. Vain muutama prosentti koki potilaiden määrän vähentyneen (Kuvio 8b ks. LIITE 2). Laitoshoidossa työskentelevät kokivat avohoidossa työskenteleviä enemmän potilaiden määrän lisääntyneen. Avohoidossa työskentelevät puolestaan kokivat tilanteen pysyneen ennallaan laitoshoidossa työskenteleviä enemmän. Ainoastaan avohoidossa työskentelevistä muutama koki, että potilaiden määrä olisi vähentynyt viimeisen parin kolmen vuoden aikana. (Kuvio 8a). Kuvio 9a. Potilaiden käyntien määrän kehitys viimeisen parin kolmen vuoden aikana (avo- ja laitoshoito) Noin puolet vastaajista koki potilaiden käyntimäärien lisääntyneen, hieman yli 40 % pysyneen ennallaan ja muutama prosentti vähentyneen (Kuvio 9b ks. LIITE 2). Laitoshoidossa työskentelevien mielestä potilaiden käyntien määrä on lisääntynyt enemmän kuin avohoidossa työskentelevien mielestä. Avohoidossa työskentelevät arvioivat potilaiden käyntien määrän pysyneen ennallaan useammin kuin laitoshoidossa. Juuri kukaan ei kokenut, että potilaiden käyntien määrä olisi vähentynyt parin kolmen viime vuoden aikana (Kuvio 9a). 8

Kuvio 10a. Potilaiden vaihtuvuuden kehitys parin kolmen viime vuoden aikana Vastaajista suurin (yli 60 %) osa koki potilaiden vaihtuvuuden lisääntyneen parin kolmen viime vuoden aikana. Yli 20 % koki tilanteen pysyneen ennallaan ja muutama prosentti vähentyneen (Kuvio 10b ks. LIITE 2). Laitoshoidossa työskentelevät kokivat avohoidossa työskenteleviä enemmän, että potilaiden vaihtuvuus on lisääntynyt parin kolmen viime vuoden aikana (Kuvio 10a). Kuvio 11a. Palvelujärjestelmässä tapahtuneet muutokset vastaavat asianmukaisesti potilaiden tarpeisiin? (avo- ja laitoshoito) Vastaajista suurin osa oli sitä mieltä, että palvelujärjestelmässä tapahtuneet muutokset vastaavat melko hyvin potilaiden tarpeisiin. Melko huonosti tai erittäin huonosti vastaavuuden koki olevan noin 25 % vastaajista. Alle 30 % vastaajista koki tilanteen neutraaliksi (Kuvio 11b ks. LIITE 2). 4.3 Potilaiden edistymisen arviointi Kysyttäessä tehdäänkö hoidon alussa suunnitelma potilaan tulevan hoidon kestosta? vastasi suurin osa (noin 65 %) kyllä. Vastaajilta kysyttiin myös miten monta kertaa kuukaudessa potilaiden edistymistä arvioidaan. Vastaukset siitä, miten usein potilaan hoitoa arvioidaan vaihtelivat jonkin verran; toisissa vastauksissa oli tarkka määrä, toisissa noin määrä ja toisissa asia oli ilmaistu sanallisesti. 9

Osastohoidossa arviointi tapahtuu, joko kerran viikossa tai muutaman kerran kuussa. Osa vastaajista katsoi arvioinnin olevan päivittäistä. Avohoidon osalta monet vastasivat, että arvioinnille ei ole sovittu mitään tiettyä normia, vaan arvio tapahtuu tilanteesta tai yksilöstä riippuen. Tyypillinen ajallinen määre, jonka alle oli helppo koota vastauksia oli päivittäisestä arvioinnista kerran viikossa tapahtuvaan arviointiin, keskimäärin kerran kuussa, muutamia kertoja kuussa, yhdestä kerrasta kuussa muutamaan kertaan vuodessa ja muutamia kertoja vuodessa. Arviointi tiheyttä oli ilmaistu myös muin määrein, kuten joka käynnillä. Kuvio 12. Mittarit, joilla potilaan edistymistä arvioidaan Tavallisimmat vastaajien kertomat mittarit olivat BDI ja AUDIT sekä jokin muu mittari, mitä ei ollut valmiissa vaihtoehdoissa (Kuvio 12). Näitä muita nimeltä mainittuja mittareita olivat YMRS, JES, 15D, SCID, GDS-30, opiaattien vieroitusasteikot, Libowitsin sosiaalisten tilanteiden kaava sekä Minimental ja muistitutkimukset. Arviointia tapahtuu näiden mittareiden lisäksi myös perinteisten hoitotyömenetelmien kuten seurannan, haastattelun ja potilaalle asetettujen tavoitteiden kautta. Huomattavaa on se, että 21 % vastaajista ei käytä mitään mittareita potilaan hoidon edistymisen arvioinnissa. 4.4 Yhteistyö psykiatrian avohoidon ja laitoshoidon välillä Kuvio 13a. Miten mielestäsi yhteistyö erikoissairaanhoidon psykiatrisen laitoshoidon ja psykiatrisen avohoidon välillä sujuu? 10

Suurin osa vastaajista koki yhteistyön sujuvan melko hyvin avohoidon ja laitoshoidon välillä. Huonoksi yhteistyön koki sujuvan noin 18 %, kun taas tilanteen neutraaliksi koki yli 20 % vastaajista. (Kuvio 13b ks. LIITE 2). Vastaukset olivat muuten melko tasaisia, mutta melko hyvin yhteistyön arvioi sujuneen hieman useampi laitoshoidon työntekijä. Ei hyvin, eikä huonosti arvioivia vastauksia oli hieman enemmän avohoidossa, kuin laitoshoidossa (Kuvio 13a). Kuvio 14a. Sairaansijojen vähentämisen mahdolliset vaikutukset yhteistyöhön avohoito ja laitoshoito Suurin osa arvioi, että yhteistyö on joko lisääntynyt tai pysynyt ennallaan sairaansijojen vähennyttyä. Vain yli 15 % koki yhteistyön vähentyneen. (Kuvio 14b ks. LIITE 2). Laitoshoidossa vastanneista hieman enemmän uskoi, että yhteistyö oli lisääntynyt sairaansijojen vähennyttä ja avohoidossa työskennelleistä taas puolestaan hieman useampi, uskoi, että yhteistyö oli vähentynyt samalla, kun sairaansijat vähenivät. (Kuvio 14a) Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan, miten yhteistyötä erikoissairaanhoidon laitoshoidon ja avohoidon välillä voitaisiin parantaa. Vastaajat toivat esille seuraavia asioita: tiedon kulun tehostaminen, lähetekäytäntöjen kehittäminen, yhteistyön lisääminen puolin ja toisin, joustavuutta ja kunnioitusta lisätään molemmin puolin, lisää yhteisiä palavereja, tietoa lisää toistensa toiminnasta sekä molemmin puolista kunnioitusta. Yleisesti toivottiin turhien raja-aitojen kaatumista. Jotkut olivat valmiita radikaaleihin muutoksiin: Olisi paras ratkaisu, että ei olisi laitoksessa tai avohoidossa toimivaa henkilöstöä. Potilaalle olisi nimetty hoitohenkilö joka hoitaisi häntä siellä missä, milloinkin sattuu olemaan. Tämä lisäisi jatkuvuutta, turvallisuutta ja hoitovastuuta potilaasta kokonaisuutena. Vastauksissa mainittiin myös Rajapintatyö yhdeksi mahdollisuudeksi kehittää yhteistyötä. 4.5 Kehittämistoimenpiteiden vaikutukset 4.5.1 Raumalle perustetun vastaanottoryhmän vaikutukset Suurin osa vastaajista ei ollut samaa eikä eri mieltä, kun kysyttiin Raumalle perustetun vastaanottotyöryhmän vaikutuksesta potilaiden hoitoon pääsyn nopeuteen. Täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli hieman alle 40 % ja jokseenkin tai täysin eri mieltä vain muutama prosentti vastanneista. (Kuvio 15b ks. LIITE 2). Täysin samaa mieltä olevia oli hieman enemmän avohoidossa kuin laitoshoidossa (Kuvio 15a). Ei samaa, eikä erimieltä olevia oli laitoshoidossa hieman enemmän. 11

Kuvio 15a. Rauman vastaanottoryhmä on mielestäni nopeuttanut potilaiden hoitoon pääsyä Sama positiivisuus näkyi myös avovastauksissa, kun kysyttiin työryhmän vaikutuksia hoitoon ja hoitoketjuihin. Vastausten joukossa oli kuitenkin paljon vastauksia, joiden sisältö oli se, että ei ollut kokemusta asiasta, oman työn kautta tai ei osaa sanoa. Kuitenkin vastaajilla oli melko positiivinen mielikuva yksiköstä, vaikka eivät olisikaan itse olleet tekemisessä sen kanssa. Positiiviset arviot yksikön toiminnasta liittyivät hoidon nopeutumiseen ja tehostumiseen sekä siihen, että potilas saa nopeammin oikeaa hoitoa. Kritiikin määrä oli siis melko vähäistä, esimerkiksi työryhmän vaikutus hoitoon koetaan sekavana tai hoitojaksot koetaan liian pitkinä viivyttäen esimerkiksi poliklinikalle tuloa. Raumalaisten potilaiden määrä nähtiin lisääntyneen, mutta toisissa vastauksissa vähentyneen, eräässä vastuksessa oli myös todettu ehkä hieman helpommin potilaat tulevat erikoissairaanhoitoon, mutta osa saadaan palautettu pian takaisin. Joissakin vastauksissa todetaan, että työryhmän vaikutus oli positiivinen, mutta kehitettävää on edelleen. 4.5.2 Harjavaltaan perustetun tehostetun avohoidon yksikön vaikutukset Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että tehostetun avohoidon yksikkö oli nopeuttanut potilaiden hoitoon pääsyä, kuitenkaan moni ei osannut ilmaista mielipidettään tai he eivät olleet väittämän kanssa samaa tai eri mieltä. Jokseenkin tai täysin eri mieltä oli vain muutama prosentti vastaajista. (Kuvio 16b ks. LIITE 2). Vastauksissa avo ja laitoshoidon välillä ei ollut suuria eroja. (Kuvio 16a). Kuvio 16a. Tehostetun avohoidon yksikkö (TAY) on nopeuttanut potilaiden hoitoon pääsyä? 12

Kun kysyttiin, Miten mielestäsi yksikkö on muuten vaikuttanut potilaiden hoitoon tai hoitoketjuihin?, vastattiin mm. seuraavia asioita: hoidon tehostumista, hoidon nopeutumista, haastaa ikiaikaiset perinteet, hoitoon tulee enemmän potilaita, mutta toisaalta osastohoidon tarve on vähentynyt ja hoito on yksilöllisempää. 4.5.3. Yksikön ulkoistus vuonna 2010 2012 Ulkoistuksen aikana Porin poliklinikan ja päiväosastojen väliseen yhteistyöhön eivät kaikki osanneet antaa varmaa mielipidettä puolesta tai vastaan. Enemmän oli kuitenkin niitä, jotka kokivat yhteistyön sujuneen hyvin tai melko hyvin, kuin niitä jotka arvioivat yhteistyön sujuneen huonosti tai melko huonosti. (Kuvio 17b ks. LIITE 2). Yhteistyön koki enemmän sujuneen melko hyvin enemmän laitoshoidon työntekijät, muuten vastauksissa ei ollut juuri eroja. (Kuvio 17a) Kuvio 17a. Miten mielestäsi yhteistyö Porin poliklinikan ja päiväosaston ja muiden sairaanhoitopiirin psykiatrian yksiköiden kanssa sujui vuosina 2010 2012? Luvattiin paljon, mutta lupaukset eivät täyttyneet. Ulkoistuksesta pyydettiin kertomaan myös vapaamuotoisesti avokysymyksen muodossa. Monilla vastaajista ei ollut tietoa tai kokemusta asiasta. Ne joilla oli omakohtainen mielipide asiasta, kokivat ulkoistuksen vastauksista päätellen enemmän negatiivisena, kuin positiivisena. Erityisesti koettiin, että hoidon laatu laski ja yhteistyö muuhun psykiatriaan huononi. Myös ulkoistuksen todellinen tarkoitus kyseenalaistettiin. Vastausten joukosta erottui, myös selkeästi toisenlainen mielipide hoito oli joustavampaa ja kustannustehokkaampaa ulkoistuksen aikana. 4.6 Yhteistyö eri toimijoiden kanssa 4.6.1 Perusterveydenhuolto Yhteistyön perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä arvioitiin toimivan yleisesti melko huonosti tai huonosti. Yhteistyön ei hyvin eikä huonosti arvioi sujuvan alle 40 % vastaajista ja melko hyvin hiukan yli 20 % vastaajista. (Kuvio 18b ks. LIITE 2). Kun tilannetta katsottiin erikseen avo- ja laitoshoidon työntekijöiden kanssa, olivat laitoshoidossa työskentelevät hieman avohoidossa työskenteleviä enemmän sitä mieltä, että yhteistyö sujuu melko hyvin. Huonosti yhteistyön kokevia oli enemmän avohoidon vastaajien joukossa (Kuvio 18a). 13

Kuvio 18a. Yhteistyö perusterveydenhuollon ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon kanssa mielenterveyspotilaiden hoidossa Yhteistyön uskottiin yleisesti pysyneen ennallaan. Vastaajista noin 30 % koki yhteistyön lisääntyneen ja noin 10 % vähentyneen. (Kuvio 19b ks. LIITE 2). Vastauksissa ei ollut juurikaan eroja, kun verrataan avo- ja laitospuolta (Kuvio 19a). Kuvio 19a. Onko yhteistyö perusterveydenhuollon ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon kanssa mielestäsi viimeisen kolmen vuoden aikana? 14

Kuvio 20a. Miten mielestäsi toimii mielenterveyden häiriöstä kärsivien hoitoon pääsy perusterveydenhuollosta psykiatriseen erikoissairaanhoitoon? Vastaajat arvioivat, että mielenterveyshäiriöistä kärsivien pääsy perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon toimii pääasialliset hyvin tai melko hyvin. Huonosti hoitoon pääsyyn arvioi toteutuvan alle 10 % vastaajista (Kuvio 20b ks. LIITE 2). Ei hyvin eikä huonosti vastauksia oli enemmän laitospuolella ja melko hyvin vastauksia oli enemmän avopuolella (Kuvio 20a). Muuten ei ollut suuriakaan eroja. Kuvio 21a. hoitoon pääsy psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon Vastaajat taas arvioivat tilanteen päinvastaiseksi, kun kysyttiin potilaiden siirtymisestä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhoitoon (Kuvio 21b ks. LIITE 2). Laitoshoidossa työskentelevät arvioivat pääsyn erikoissairaanhoitoon paremmaksi, kuin avopuolella työskentelevät (Kuvio 21a). 15

Kuvio 22a. Miten mielestäsi yhteistyöhön on vaikuttanut psykiatriassa viime vuosien aikana tapahtuneet sairaansijojen vähentymiset? Sairaansijojen vähenemisellä ei katsota juurikaan olevan merkitystä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon väliseen yhteistyöhön, sillä suurin osa vastaajista koki yhteistyön pysyneen ennallaan. Yhteistyön arvioi lisääntyneen noin 25 % ja vähentyneen noin 5 % vastaajista. (Kuvio 22b ks. LIITE 2). Avohoidossa olevat kokivat laitoshoidon työntekijöitä enemmän, että yhteistyö oli pysynyt ennallaan. Laitoshoidossa taas koettiin, että yhteistyö on lisääntynyt enemmän kuin avohoidossa (kuvio 22a). 4.6.2 Omaiset Suurin osa henkilökunnasta vastasi, että tapaa potilaidensa omaisia tarvittaessa. Säännöllisesti omaisia tapasi 20 % vastaajista ja ei lainkaan muutama prosentti (Kuvio 23b ks. LIITE 2). Sekä avo- että laistohoidossa tavattiin potilaan omaisia. Avohoidon työntekijät tapasivat omaisia hieman useammin tarvittaessa, kuin laitoshoidon työntekijät. Säännöllisesti tavattiin omaisia enemmän laitoshoidossa (Kuvio 23a). Kuvio 23a. Potilaiden omaisten tapaaminen (avo- ja laitoshoito) Avokysymyksessä kysyttiin tilanteita, joissa tapaa potilaansa omaisia. Moni vastaaja kertoo tapaavansa omaisia hoitokokouksissa tai hoidon suunnittelun yhteydessä sekä hoidontarvetta arvioitaessa tai asumiseen liittyvissä kysymyksissä. Omaisia tavataan, kun he tulevat katsomaan potilasta osastolle. Myös 16

puhelimessa keskustellaan jonkin verran omaisten kanssa. Tapaaminen voi olla myös potilaan tai omaisen toive tai omaisia tavataan tarvittaessa. Muutamat vastaajat mainitsivat psykoedukaation. Tavallinen ajankohta on tavata hoidon alussa. Omaisten tapaaminen voi liittyä vapaamuotoisiin tilaisuuksiin (esim. glögitilaisuus), omaisryhmiin tai kriisitilanteeseen (parisuhdekriisi, voinnin huononeminen). Diagnoosin selvittämisessä tai muussa informoinnissa he myös voivat olla läsnä. Mikäli potilaalla on perhettä ja lapsia, ovat nämä hoidossa mukana. Aineistossa mainittiin myös kotikäynnit, vastaanotot ja hoitokäynnit. Joissakin vastauksista mainittiin, että omaisten tapaaminen kuuluu joko omiin tai yksikön käytäntöihin. Esille tuli myös se, että omaisten tapaamiseen vaikuttaa sekä potilaan, että omaisen suostumus. Jotkut kertovat, että tilanteen vaatiessa voivat tavata omaisen ilman potilaan läsnäoloa. Vastauksista kävi myös ilmi, että työnkuvalla ja ammatilla on vaikutusta siihen miten paljon ja missä tilanteessa omaisia näkee. Suurempi osa vastaajista vastasi, että ei ole tehnyt yhteistyötä omaisjärjestöjen kanssa. Kaikista vastaajista noin 39 % oli tehnyt yhteistyötä omaisjärjestöjen kanssa. Avohoidossa työskentelevistä 41 % oli tehnyt yhteistyötä ja laitoshoidossa työskentelevistä noin 33 % ilmoitti, että on tehnyt yhteistyötä. Yhteistyö oli ollut koulutusta, ohjausta tai informointia. Myös oman yksikön potilaiden kerrotaan toimineen kokemusasiantuntijan roolissa. Omaisia oli ohjattu toimintaan tai kerrottu ylipäätään mahdollisuudesta osallistua siihen. Jotkut ovat olleet itse tai heidän työkaverinsa ovat mukana jonkin järjestön toiminnassa. Omaisten ryhmät mainitaan myös erikseen aineistossa ja niiden mahdollinen yhteistyön järjestöjen kanssa. Vastaajat myös mainitsevat, että yhteistyö on vähäistä tai vähentynyt viime aikoina. 4.6.3 Kolmas sektori Kuvio 24a. Miten mielestäsi yhteistyö kolmannen sektorin ja erikoissairaanhoidon välillä toimii mielenterveyspotilaiden hoidossa? Yhteistyön kolmannen sektorin kanssa arvioitiin toimivan melko hyvin tai vastaajat eivät osanneet sanoa asiasta selkeää joko tai arviota (Kuvio 24b ks. LIITE 2). Avo -ja laitoshoidon välillä ei ollut juurikaan eroja (Kuvio 24a). 17

Kuvio 25a. Onko yhteistyö viimeisen kolmen vuoden aikana? Yhteistyön arvioidaan pysyneen ennallaan viimeisen kolmen vuoden aikana (Kuvio 25b ks. LIITE 2). Avohoidon työntekijät kokivat, että yhteistyö on lisääntynyt useimmin, kuin laitoshoidon työntekijät. Enemmän työntekijöistä laitoshoidossa taas koki, että yhteistyö on pysynyt ennallaan. (Kuvio 25a) 4.6.4 Asumispalvelut Yhteistyön mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon kanssa arvioidaan sujuneen pääasiassa melko hyvin tai hyvin. Melko huonosti tai huonosti yhteistyön arvioi sujuneen alle 20 % vastaajista (Kuvio 26b ks. LIITE 2). Vastauksissa ei ollut radikaaleja eroja avo- ja laitospalveluiden työntekijöiden välillä (Kuvio 26a). Kuvio 26a. Miten mielestäsi yhteistyö mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden kanssa toimii psykiatristen potilaiden kohdalla? 18

Kuvio 27a. Miten mielestäsi yhteistyöhön on vaikuttanut psykiatriassa viime vuosien aikana tapahtuneet sairaansijojen vähentymiset? Sairaansijojen vähentymisen ei juurikaan katsota vaikuttaneen yhteistyön määrään. Vastaajista 20 % koki yhteistyön lisääntyneen (Kuvio 27b ks. LIITE 2). Vastauksissa ei muuten ollut juurikaan eroja, mutta laitoshoidon työntekijät uskoivat yhteistyön lisääntyneen (Kuvio 27a). 4.7 Työhyvinvointi Suurin osa vastaajista koki työtyytyväisyytensä erittäin tai melko hyväksi. Myös niitä, jotka eivät koe työtyytyväisyyttään hyväksi eikä huonoksi oli jonkin verran. Samoin myös niitä, jotka kokevat työtyytyväisyytensä melko huonoksi (Kuvio 28b ks. LIITE 2). Kuvio 28a. Miten koet tämän hetkisen työtyytyväisyytesi? Laitoshoidossa useampi koki työtyytyväisyytensä melko hyväksi, kuin avohoidossa. Muuten ei ollut juurikaan eroja (Kuvio 28a). 19

Kuvio 29a. Onko työtyytyväisyytesi viimeisen kolmen vuoden aikana? Vastaajista suurin osa (n. 45 %) koki työtyytyväisyytensä pysyneen ennallaan viimeisen kolmen vuoden aikana. Työtyytyväisyytensä vähentyneen koki puolestaan noin 39 % vastaajista ja lisääntyneen alle 20 % vastaajista. (Kuvio 29b ks. LIITE 2). Työtyytyväisyys oli lisääntynyt enemmän laitoshoidossa, kuin avohoidossa työskennelleillä (kuvio 29a). Vastaajia pyydettiin arvioimaan työkykyään seuraavasti oletetaan, että työkykysi on parhaimmillaan saanut 10 pistettä ja että 0 tarkoittaisi, että et pysty lainkaan työhön. Minkä pistemäärän antaisit nykyiselle työkyvyllesi? Vastausten keskiarvo oli 7.8 ja mediaani 8. Kuvio 30. Nykyinen työkykyni on elinikäiseen parhaimpaan verrattuna Vastaajilta kysyttiin nykyisten työtehtävien mielekkyyttä. Suurin osa (81 %) vastaajista koki, että nykyiset työtehtävät olivat mielekkäitä. Niiltä, jotka vastasivat kysymykseen ei, kysyttiin syytä tähän. Joissakin vastauksissa koettiin, että työ on mielekästä, mutta esimerkiksi kuormitus vähentää sitä. Ilmapiirillä koettiin myös olevan vaikutusta, koettiin että keskinäinen kunnioitus työryhmissä ja työyhteisöissä puuttuu. Ongelmaksi nähtiin myös lääkärien jatkuva vaihtuminen ja puutteellinen kielitaito. Joissakin vastauksissa johdon ohjaus ja tuki koettiin liian vähäisenä. Työn mielekkyyttä vähensivät myös uudistukset ja uudet ATK -järjestelmät, joiden käytön koettiin vievän huomion pois potilaista. Myös potilasaineksen muuttumien koettiin ongelmalliseksi. Toisaalta koettiin, että oma riittämättömyys ja se, että hoitajana joutuu tekemään tehtäviä, jotka kuuluisivat vastaajan mukaan lääkäreille. Toisaalta myös se, että erityisosaaminen ei näy kannustimena palkassa. Yksi suurimmista huolista oli potilastyön kärsiminen. 20

Kuvio 31a. Miten koet voivasi hallita työtäsi tällä hetkellä? Suurin osa vastaajista koki, että voi hallita työtään samalla tavalla kuin ennenkin. Aikaisempaa paremmin tai jokseenkin paremmin työnsä koki hallitsevan alle 40 % ja huonommin tai jonkin verran huonommin noin 30 % vastaajista (Kuvio 31b ks. LIITE 2). Niitä, jotka kokivat, että voivat hallita työtään ei huonommin, eikä paremmin, kuin ennen oli laitospuolella hieman enemmän (Kuvio 31a). Suurimmalla osalla ei ollut muutosta tai eivät osanneet sanoa mielipidettään siihen, onko heillä paremmin vai huonommin aikaa saada työnsä tehdyksi. Selkeästi suurempi osa vastaajista koki, että heillä oli aikaisempaa huonommin aikaa saada työnsä tehdyksi, kuin ennen (Kuvio 32b ks. LIITE 2). Kuvio 32a Minulla on tarpeeksi aikaa saada työni tehdyksi? Avohoidon työntekijöissä oli enemmän niitä, jotka kokivat, että heillä on aikaa saada työnsä tehdyksi ei paremmin, eikä huonommin, kuin ennen (Kuvio 32a). Laitoshoidossa useampi koki, että oli saanut tehtävänsä tehtyä jonkin verran huonommin, kuin ennen. Kun kysyttiin, miten kokee tapahtuneet muutokset omassa työssään, muutos nähtiin mahdollisuutena kehittää potilaiden hoitoa ja omaa työtä. Jotkut vastaukset sisälsivät ajatuksen siitä, että muutos ei ole vain negatiivinen tai positiivinen asia se on molempia. Muutoksen ovat olleet työni kannalta mielekkäitä 21

tai välillä hyvin vähän mielekkäitä. Muutos ei ole ongelma se on välttämätön. Se on ongelma, jos muutokseen ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta, johdon tukea tai riittävää aikaa. Suurimmaksi huoleksi koettiin potilastyön laatu ja oma jaksaminen. Kuormittavuutta on lisännyt, jatkuva muutos, kiire, stressi, epätietoisuus ja informaation puute. Myös ATK:n liittyvät muutokset on koettu suurina haasteina. Osastojen sulkeminen tai jonot hoitoketjussa on myös ollut muutoksia, joilla on ollut vaikutusta perustyöhön. Myös puutteellisen kielitaidon omaavat lääkärit nähdään haasteena. Vastauksissa koettiin, että johto ei ole läsnä muutoksen keskellä. Suurimmaksi tueksi muutoksen keskellä koettiin työkaverit ja lähiesimies (Kuvio 33b ks. LIITE 2). Avohoidossa koettiin useammin kuin laitoshoidossa, että ei ollut saanut mitään tukea muutoksen hallintaan. Laitoshoidossa taas työkaverit ja lähiesimies koettiin useimmin tuen antajiksi kuin avohoidossa. Avohoidossa koettiin saavan hieman enemmän tukea johdolta, kuin laitoshoidossa (Kuvio 33a). Kuvio 33a. Keneltä koet saaneesi tukea muutoksen hallintaan? Avovastauksissa oltiin samalla kannalla, kuin monivalintakysymyksissä: Tuntuu, ettei kukaan hallitse muutosta. Kukaan ei ole aallonharjalla, vaan kaikki ovat samassa kasassa pohjalla. Vastauksien perusteella tukea on tullut työkavereilta, esimieheltä, työnohjauksen kautta ja koulutuksen kautta. Tuki on ollut ymmärrystä, rohkaisua ja kuuntelua. Osa myös kertoo, että ei ole saanut minkäänlaista tukea muutokseen. Eniten koettiin, että johto ei ole tukenut muutoksessa lähiesimieheltä paljon tukea muuten ei mitään ja vaikea uskoa, että johtoa kiinnostaa 22

Kuvio 34a. Millaiset voimavarat sinulla on kohdata muutoksia ja uusia haasteita työssäsi? Useampi laitoshoidossa työskentelevä koki, että hänellä on melko hyvät voimavarat kohdata muutoksia, kuin laitoshoidossa. (Kuvio 34a). Suurin osa vastaajista koki, että hänellä on melko hyvät voimavarat kohdata uusia haasteita työssään (Kuvio 34b ks. LIITE 2). Vastaajilta kysyttiin, miten he kokevat viimeisten kolmen vuoden aikana tapahtuneiden muutosten vaikutukset työssään. Suurin osa vastaajista koki muutokset neutraalina. Melko tai hyvin kielteisinä alle 40 % ja melko tai hyvin myönteisinä lähes 40 % (Kuvio 35b ks. LIITE 2). Avohoidon - ja laitoshoidon välillä ei juurikaan ollut eroja (Kuvio 35a). Kuvio 35a Miten koet tällä hetkellä viimeisen kolmen vuoden aikana tapahtuneen muutoksen vaikutukset työssäsi? Kun ajattelet kaikkia niitä muutoksia, joita työssäsi on tapahtunut kuluneen kolmen vuoden aikana, miten luonnehtisit tilannetta omalta kannaltasi? Kysymyksessä koskien muutosten merkityksellisyyttä vastausten keskiarvo oli 7.636 ja mediaani 8.000. 23

Muutokset ovat olleen pieniä ja vähämerkityksellisiä Muutokset ovat olleet suuria ja merkityksellisiä Kuvio 36. Muutosten vaikutukset työhön (1-10 välillä) Kun ajattelet kaikkia niitä muutoksia, joita työssäsi on tapahtunut kuluneen kolmen vuoden aikana, miten luonnehtisit tilannetta omalta kannaltasi? Kysymyksessä koskien muutosten myönteisyyttä tai kielteisyyttä vastausten keskiarvo oli 5.053 ja mediaani 5.000. Muutokset ovat olleet enimmäkseen myönteisiä Muutokset ovat olleet enimmäkseen kielteisiä Kuvio 37. Muutosten positiivisuus ja negatiivisuus (0-10 välillä) 5. Yhteenveto Kyselyyn vastanneet olivat kokeneet paljon muutoksia työssään ja työyhteisöissään. Muuttuneet olivat niin työkäytännöt ja osaamisvaatimukset kuin fyysisesti työyksikkökin. Vain hyvin pieni osa vastaajista koki, että ei ollut tapahtunut mitään muutoksia viimeisten vuosien aikana. Kysyttäessä palvelujärjestelmässä tapahtuneiden muutosten vastaavuutta potilaiden tarpeisiin 40 % vastaajista arvioi sopineen hyvin ja 25 % huonosti. 24

Potilaat koettiin haastavammiksi ja määrän sekä vaihtuvuuden lisääntyneen viimeisten kolmen vuoden aikana. Laitoshoidossa työskentelevät kokivat avohoidossa työskenteleviä enemmän potilaiden olevan haastavampia, potilaiden lukumäärän ja vaihtuvuuden sekä käyntien määrän lisääntyneen. Tämä vastaa hyvin projektissa kerättyjä tuloksia, joiden mukaan osastoilla hoitojaksot ovat lyhentyneet. Eri potilaiden määrä ei ole lisääntynyt, mutta käyntejä on enemmän. Potilaiden haastavuuden muutoksesta ei ollut projektissa saatavilla niin paljon tietoa, henkilökunta on paras arvioimaan tämän aspektin heidän toimiessaan päivittäin potilaiden kanssa. Tämä haastavammaksi koettujen potilaiden kohtaaminen voisi olla yksi kohde, jossa henkilökuntaa voisi tukea esim. koulutuksen avulla. Projektin yksi olennainen osa oli oman toiminnan ja kehittämistoimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi eri mittareilla. Projektiin liittyvän tutkimuksen myötä tehtiin lähes kaikille avohoidon ja osalle laitoshoidon potilaista yhtenevät mittaukset. Yleisimmät psykiatriassa käytössä olevat mittarit olivat masennusta kartoittavat BDI ja päihteiden käyttöä arvioiva Audit. Myös paljon muita mittareita oli vastausten mukaan käytössä. Vastaajista 20 % ei käytä mitään mittaria potilaan voinnin arvioinnissa. Arviointia tapahtuu kuitenkin muidenkin kuin mittareiden avulla. Tulevaisuudessa olisi hyvä, jos psykiatriassa olisi koko toimialueella käytössä samat mittarit systemaattisesti, jotta omaa toimintaa voidaan tehokkaasti seurata ja eri alueita tai yksiköitä vertailla. Projektin aikana selvisi, että suuri osa poliklinikan potilaiden hoitoresurssista menee potilaille, jotka ovat tulleet hoitoon yli kolme vuotta sitten. Näin ollen ensikertalaisille jää selkeästi vähemmän resurssia käytettäväksi. Potilaiden hoidon keston määrittely hoidon alussa avohoidossa voisi olla yksi tapa suunnata resursseja. Kyselyyn vastanneiden mukaan suunnitelma hoidon kestosta tehdään 65 %. Tämä voisi olla yksi tulevaisuuden kehittämisen kohde. Projektin myötä Raumalle perustetun vastaanottotyöryhmän ja myöhemmin Harjavaltaan perustetun tehostetun avohoidon yksikön yhtenä perusajatuksena oli potilaiden nopea hoitoon pääsy. Tämä oli myös yksi projektin tavoitteista, jolla toimintaa saadaan enemmän potilaslähtöiseksi. Henkilökunta arvioi yksiköiden nopeuttaneen potilaiden hoitoon pääsyä. Tuloksissa oli huomattava, että ei samaa eikä eri mieltä vastanneiden määrä oli suuri. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että työntekijät eivät kokeneet tuntevansa riittävästi yksiöiden toimintaan voidakseen kommentoida. Tätä edesauttaa myös se, että sairaanhoitopiirin psykiatria on levittäytynyt laajasti koko Satakunnan alueelle. Tietoa toiminnasta on levitetty sisäisesti ja sitä tulee levittää jatkossakin. Vastauksissa koskien toimintojen vaikutuksista hoitoon ja hoitoketjuihin esille nousi se, että potilaan arvioitiin saavan hoitoa nopeammin ja tehostetummin. Potilaita arvioitiin myös tulleen enemmän. Yksiköiden voidaan nähdä saavuttaneen projektin tavoitteita, joita olivat palveluiden saatavuuden lisääntyminen ja nopea ongelmiin puuttuminen sekä akuuttitoiminnan tehostaminen. Toimintaa tulisi kehittää aktiivisesti myös jatkossa. Kyselyssä sivuttiin vuosina 2010 2012 ulkoistettuna olleen yksikön toimintaa ja yhteistyötä yksikön kanssa. Myös näissä vastauksissa ilmeni se, että suuri osa vastaajista ei osannut ottaa kantaa asiaan. Yhteistyön koki sujuvan hyvin alle 10 % vastaajista ja huonosti alle 5 % vastaajista. Avovastauksissa ulkoistus koettiin pääasiallisesti negatiivisena kyselyyn vastanneiden osalta, mutta myös positiivisia kommentteja löytyi. Julkisella sektorilla ajatus ulkoistamisesta voidaan kokea negatiivisena ja tähän kyselyyn vastanneiden mielipide oli tämän ajatuksen mukainen. Sisäisen yhteistyön psykiatrisen avo- ja laitoshoidon kassa koettiin sujuneen pääasiallisesti melko hyvin. Laitospuolen työntekijät kokivat yhteistyön sujuneen paremmin kuin avohoidon työntekijät. Sairaansijojen vähentämisen katsottiin vähentäneen yhteistyötä yli 15 % vastaajan mielestä. Pääasiallisesti yhteistyön nähtiin näiden toimenpiteiden vaikutuksena kuitenkin pysyneen ennallaan tai jopa lisääntyneen. Laitoshoidon vastaajien mielestä yhteistyö oli lisääntynyt avohoidossa työskennelleitä enemmän kun taas avohoidon vastaajien mielestä yhteistyö oli pysynyt ennallaan tai vähentynyt. Kyselyssä kartoitettiin psykiatrian yhteistyötä myös ulkopuolisten yhteistyötahojen kanssa. Tärkein yhteistyökumppani mielenterveyspotilaiden hoidossa on useimmiten perusterveydenhuolto. Kuitenkin vastausten perustella yhteistyö koettiin huonoksi suurimman osan kyselyyn vastanneiden mielestä. Yhteistyön nähtiin pääasiallisesti pysyneen ennallaan viimeisten vuosien aikana. Kuitenkin noin 30 % mielestä yhteistyön nähtiin lisääntyneen. Psykiatrian sairaansijojen vähentämisen ei nähty suurimmaksi osaksi vaikuttaneen yhteistyöhön ja noin 30 % vastaajan mielestä yhteistyö oli lisääntynyt. Huolestuttavaa on, että yhteistyö toimijoiden kanssa nähtiin huonoksi, positiivista on kuitenkin se, että yhteistyön nähtiin 25

lisääntyneen psykiatriassa tapahtuneista muutoksista huolimatta. Tästä huolimatta on tulevaisuudessa tärkeää selvittää, miksi yhteistyö koetaan huonona ja parantaa sitä näiden tietojen pohjalta. Myös perusterveydenhuollon mielipide samasta asiasta toisi lisätietoa asiaan. Projektissa tehdyn perusterveydenhuollon henkilökunnan kysely näytti, että perusterveydenhuollon työntekijöiden mielipiteet eroavat psykiatrisen erikoissairaanhoidon mielipiteistä. Kun psykiatrisen erikoissairaanhoidon työntekijöiden mielestä hoitoon pääsy perusterveydenhuollosta psykiatriseen erikoissairaanhoitoon nähtiin suurimmaksi osaksi sujuvan hyvin, näkivät perusterveydenhuollon työntekijät tilanteen päinvastoin. Perusterveydenhuollon työntekijät näkivät myös yhteistyön sujuvan paremmin kuin psykiatrisen erikoissairaanhoidon työntekijät. Nämä vastakkaiset näkemykset hankaloittavat omalta osaltaan yhteistyötä ja sen kehittämistä. Asumispalvelut on tärkeä psykiatrisen erikoissairaanhoidon yhteistyötaho mielenterveyspotilaiden hoidossa. Asumispalveluiden rooli tullee tulevaisuudessa korostumaan sairaansijojen vähentyessä. Yhteistyön näiden tahojen kanssa koettiin sujuneen hyvin ja pääasiallisesti pysyneen ennallaan sairaansijojen vähentämisestä huolimatta. Sairaansijojen vähentämisen vaikutuksen näkyminen vie aikaa ja tulevina vuosina voi muutoksia tulla myös muutoksia miten näiden tahojen yhteistyö nähdään. Omaisia tapaa työntekijöistä tarvittaessa lähes 80 % ja säännöllisesti 20 %. Vastaukset riippuivat siitä oliko vastaaja laitoshoidon vai avohoidon työntekijä. Laitoshoidossa työskentelevät näkivät enemmän säännöllisesti ja avohoidossa tarvittaessa. Vastaajista 39 % oli tehnyt yhteistyötä omaisjärjestöjen kanssa, avohoidon työntekijät hieman laitoshoidon työntekijöitä enemmän. Yhteistyön psykiatrisen erikoissairaanhoidon ja kolmannen sektorin kanssa nähtiin sujuvan hyvin, Yhteistyön nähtiin pysyneen pääasiallisesti ennallaan viimeisten vuosien aikana. Alle 20 % vastaajista koki yhteistyön lisääntyneen. Kolmannen sekotorin roolia mielenterveyspotilaiden hoidossa tulisi kuitenkin lisätä, jotta palveluita voidaan tulevaisuudessa jakaa ja kehittää yhdessä eri toimijoiden kanssa. Huolimatta kaikista muutoksista, joita vastaajat olivat kokeneet niin omassa työssään kuin työympäristössään viimeisten vuosien aikana, koettiin voimavarat muutoksiin pääasiallisesti hyvänä. Työtyytyväisyys koettiin myös hyvänä. Nykyinen työkyvyn keskiarvo oli 8. Huomattavaa on, että 40 % vastaajista koki työtyytyväisyytensä vähentyneen viimeisten vuosien aikana. Kun kyselyn tuloksia tarkasteltiin erikseen avohoidossa ja laitoshoidossa työskentelevien kesken, havaittiin laitoshoidossa työskentelevien osalta vastausten olevan positiivisempia. Suurin osa vastaajista koki nykyiset työtehtävänsä mielekkäinä. Mielekkyyttä työtehtävissä vähensivät työssä koettu kuormitus, työyksikön ilmapiiri, potilasaineksen muuttuminen, muiden kuin omiin tehtäviin kuuluvien tehtävien tekeminen. Työssä tapahtuneet muutokset koettiin eri tavoin. Osa vastaajista koki muutoksen positiivisena. Muutoksen nähtiin mahdollistavan potilaiden hoidon ja oman työn kehittämisen. Negatiivisina asioina nähtiin huoli potilastyön laadusta ja omasta jaksamisesta. Vastaajat kokivat työn kuormittavuuden lisääntyneen johtuen muutoksista ja niiden vaikutuksesta perustyöhön sekä kiireen, stressin, epätietoisuuden ja informaation puutteen seurauksena. Suurin osa vastaajista koki muutosten olleen suuria ja merkityksellisiä. Muutosten nähtiin olevan sekä myönteisiä että kielteisiä. Tukea muutokseen vastaajat kokivat saaneensa lähinnä työkavereilta ja lähiesimiehiltä. Yli 15 % koki, että ei saanut lainkaan tukea muutosten käsittelyyn. Yksi tapa tukea henkilökuntaa on järjestää erilaisia koulutuksia, joissa käsitellään muutoksia ja annetaan työkaluja sen käsittelemiseen. Projektin aikana järjestettiin Rauman mielenterveyskeskuksessa koulutus, jolla henkilökuntaa pyrittiin tukemaan muutoksessa. Koulutuspalautteen perusteella koulutuksen koettiin saavuttaneen tämän tavoitteen. Tämänkaltaisia koulutuksia voitaisiin tulevaisuudessa järjestää myös laajemmalla alueella. Muutoksia tulee aina olemaan, joten on tärkeää tukea henkilökuntaa näiden muutosten kokemisessa ja sitä kautta parantaa myös työssä jaksamista ja vähentää kuormitusta. Kyselyssä kerättyjä tietoja olisi hyvä käyttää projektin arvioinnin lisäksi myös yleisessä psykiatrian henkilökunnan työhyvinvoinnin kehittämisessä. 26

Lähteet Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. Mieli 2009 työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:3 Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009 2015. Suunnitelmasta toimeenpanoon vuonna 2009. Partanen, A., Moring, J., Nordling, E. & Bergman, V.(toim.). THL Avauksia 16/2010 Harjajärvi, M., Pirkola, S. & Wahlbeck, K. (2006). Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa. ACTA Nro 187. Kuntaliitto, STAKES. http://www.stakes.fi/pdf/mentalhealth/187merttuverkkoon.pdf Tulostettu 28.6.2011 27

KYSELYLOMAKE LIITE 1 Kysely psykiatriassa tapahtuneisiin muutoksiin liittyen Pyydämme sinua vastaamaan jokaiseen kysymykseen omien kokemustesi ja tietämyksesi perusteella. Rastita omaa mielipidettäsi parhaiten kuvaava vaihtoehto tai kirjoita kysytty tieto sitä varten varattuun tilaan 1. Mitä muutoksia työpaikallasi ja työssäsi on tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana? Rastita omaa tilannettasi parhaiten kuvaa toimipaikan sijainti on muuttunut maantieteellisesti olen siirtynyt uuteen työyhteisöön/ uudelle osastolle lähes kaikki työkaverit ovat vaihtuneet lähin esimies on vaihtunut työkäytännöt ovat muuttuneet osaamisvaatimukset ovat muuttuneet työnkuvani ja työtehtäväni ovat muuttuneet kokonaan uusi työnantaja/työpaikka uudenlaiset potilaat muu, mikä työpaikallani tai työssäni ei ole tapahtunut 2. Mikäli työyksikkösi / osastosi on muuttunut viimeisen kolmen vuoden aikana, onko muutos ollut osastolta avohoitoon avohoidosta osastolle muutos avohoidon toiseen yksikköön muutos toiselle osastolle muu, mikä? 3. Miksi työyksikkösi / osastosi on muuttunut? omasta aloitteesta erikoistumisesta johtuen edellisen työyksikön lakkautuksesta johtuen työskentely ulkoistetussa yksikössä 2010 2012 työskentely varahenkilönä muu syy, mikä? 4. Työssäni kohtaan haastavampia potilaita kuin pari kolme vuotta sitten täysin samaa mieltä jonkin verran samaa mieltä ei samaa eikä eri mieltä jonkin verran eri mieltä täysin eri mieltä 5. Potilaiden määrä on viimeisen parin kolmen vuoden aikana 28

lisääntynyt pysynyt ennallaan vähentynyt 6. Potilaiden käyntien lukumäärä on viimeisen parin kolmen vuoden aikana lisääntynyt pysynyt ennallaan vähentynyt 7. Potilaiden vaihtuvuus on viimeisen parin kolmen vuoden aikana lisääntynyt pysynyt ennallaan vähentynyt 8. Palvelujärjestelmässä tapahtuneet muutokset vastaavat mielestäni asianmukaisesti potilaiden tarpeisiin erittäin hyvin melko hyvin ei hyvin eikä huonosti melko huonosti erittäin huonosti 9. Tehdäänkö hoidon alussa suunnitelma potilaan tulevan hoidon kestosta? kyllä ei 10. Miten usein potilaan hoidon edistymistä arvioidaan? osastohoidossa olevat (kertaa/kk) avohoidossa olevat (kertaa/kk) 11. Millä mittareilla potilaan edistymistä seurataan? BDI BAI AUDIT DEPS SOFAS muu, mikä? ei millään mittarilla 29