Tapio Aaltonen Johda ihmistä Teologiaa johtajille TALENTUM Helsinki 2011
Talentum Media Oy ja Tapio Aaltonen ISBN 978-952-14-1617-0 ISBN 978-952-14-1734-4 (sähkökirja) Taitto: Notepad, www.notepad.fi Kansi: Jarkko Nikkanen Kariston Kirjapaino Oy 2011
Kenelle tämä kirja on kirjoitettu? Kuka on johtaja? Millaisessa tilanteessa hän elää? Mitä hän miettii? Ennen kuin hyökkään varsinaiseen teemaani, pohdin hetken sitä, kenelle oikeastaan kirjoitan. Vihjeitä löydän sekä omasta 40 vuoden johtamishistoriastani että sadoista keskusteluista johtajien kanssa. Johtajan stereotypioita on kymmeniä. Johtajalla on aina kiire. Johtaja on yksinäinen. Johtaja saa isoa palkkaa ja tekee kovia tuloksia. Hän tekee kovia päätöksiä ja on paksunahkainen. Johtaja on kova tyyppi. Johtaja ei filosofoi tai pohdi vaan tekee päätöksiä. Usein nämä tyypittelyt pitävät paikkansa. Mielestäni johtajat ovat turhan kiireisiä. Itsekin olen ollut, ja jos kysyy meidän Pirkolta, olen sitä edelleen, vaikka kuvittelen oppineeni rauhallisuutta ja rentoutta. Vastuunkantajana johtaja on yksin ison päätöksen edessä, vaikka neuvonantajia ja vastuunkantajia on ympärillä. Paksua nahkaakin johtaja tarvitsee, mikä aina välillä estää häntä tunnistamasta arjen heikkoja signaaleja. Intuition käytön lisääminen voisi auttaa navigoimaan työyhteisössä entistä paremmin. Mutta toisenlaisiakin tarinoita on. Moni johtaja nauttii siitä, että saa kantaa vastuuta, toimia virikkeellisten tehtävien parissa, panna älylliset resurssit peliin ja kohdata kovia haasteita. Jos hänen työnsä olisi liian helppoa, hän alkaisi ikävystyä. Hänellä on muutakin elämää kuin työ. On elämänkumppani, lapsia, lastenlapsia ja ystäviä. Ehkä eniten minua on hämmästyttänyt, miten vaihtelevia harrastuksia johtajilla on. Tuntemistani johtajista saisi huippuorkesterin, urheilujoukkueen, rakennus- ja remonttiporukan, historiantutki-
10 JOHDA IHMISTÄ TEOLOGIAA JOHTAJILLE muskerhon, kirjallisuuspiirin tai teologisfilosofisen keskustelukerhon. Puhumattakaan siitä, mikä voimavara he ovat vapaaehtoistyölle sekä työuran aikana että varsinkin sen jälkeen. Coaching-asiakkaitteni joukossa on yksinlaulun harrastaja, sarjakuvien tutkija, vanhojen radioiden kerääjä sekä golffareita ja eri musiikkilajien tuntijoita. Johtajat ovat yksilöitä, jotka ovat tulleet vastuunalaisiin tehtäviin siksi, että heillä on halua kantaa vastuuta ja heidät on katsottu siihen kykeneviksi. Jotkut ovat raivanneet tiensä kovalla tahdonvoimalla ja yrittämisellä. Toiset ovat valikoituneet tehtäviinsä erilaisten kykyjensä ja osaamistensa kombinaation takia. Johtajan kohtaamat arjen johtamistilanteet ovat yllättävän samanlaisia: Mihin meidän on suunnattava voimavaramme seuraavaksi? Mikä on tuloksentekokykymme? Mistä meidän on leikattava? Miten pidämme hyvät osaajat talossa? Miten muodostamme joukkueen, jonka varassa menestymme tulevaisuudessa? Miten toimimme, kun on pakko irtisanoa tai lomauttaa ihmisiä? Mitä pomoni, johtoryhmäni tai hallitukseni ajattelee tästä? Miten perustelen ajatukseni? Mikä tässä voi mennä pieleen? Mitä teen, jos homma epäonnistuu? Mitä minun on tiedettävä ja opittava lisää? Miten pidän yllä motivaationi ja kipinäni? Miten jaan aikani työn ja vapaa-ajan välillä? Keiden kanssa minun on hyödyllistä pitää yhteyttä? Mitä teen sen ja sen henkilön kanssa, kun hän aiheuttaa jatkuvasti ongelmia? Miten saan väen mukaan tähän muutokseen?
KENELLE TÄMÄ KIRJA ON KIRJOITETTU? 11 Tämän tapaiset kysymyksen pyörivät johtajan päässä. Mahdollisuuksia, uhkia ja tavallista arkirutiinia. Johtamistilanteita on myös laidasta laitaan: Kajn päivän pilaa tieto, että tärkeä asiakas on siirtynyt kilpailijalle. Hän kokoaa pienen porukan miettimään, mitä pitäisi tehdä. Marjan huolena on kollega, joka mitä ilmeisimmin yrittää kampittaa häntä. Milla tavalla asiaan pitäisi suhtautua? Liisa pitää henkilöstölle linjapuheen ja saa ylitsevuotavaa kiitosta. Päivä on pelastettu. Johan saa alaisensa tekemän kustannuslaskelman ja huomaa siinä perustavanlaatuisen virheen. Tämä asia pitää hoitaa. Seuraava palaveri on siirrettävä. Tällaisista pienistä tai suurista episodeista muodostuu johtajan päivä. Mukaan mahtuu edustamista ja mielenkiintoisia tehtäviä, siirtymistä paikasta ja kulttuurista toiseen, puheiden pitämistä ja kuuntelua. Välillä ehtii selata talouslehteä ja alan ammattijulkaisua tai seurata mobiiliuutisia. Taustalla ajatukset työstävät meneillään olevaa strategiapohdintaa. Ystävältä tulee rento tekstari, johon hän naputtelee vastauksen. On palaveria, meileihin reagoimista, kännykkään puhumista ja pikaisia kannanottoja. Kaiken keskellä johtaja on se sama Kaitsu, Maikku, Lissu tai Jussi, joka koulussa oli samassa kaveriporukassa, jota aina joskus tapaa ja joka silloin haaveili tulevaisuudesta. Hänen totuttu toimintatapansa kulkee hänen mukanaan. Hyvässä tapauksessa hän huomaa, että hänen tärkein työkalunsa on lopultakin hänen oma persoonansa. Kuka olen? Mitä olen?