TULEVAISUUS, EN TIEDÄ Ulkomaalaisten prostituoitujen elämäntarinoita.

TULEVAISUUS, EN TIEDÄ Ulkomaalaisten prostituoitujen elämäntarinoita. Merle Hani Lilia Ollo Opinnäytetyö Kevät 2001 Diakonia-ammattikorkeakoulu Alppikadun yksikkö

OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU/Alppikadun yksikkö Tekijät: Työn nimi: Hani Merle & Ollo Lilia Tulevaisuus, en tiedä... Ulkomaalaisten prostituoitujen elämäntarinoita Julkaisupaikka ja aika Helsinki Toukokuu 2001 Sivumäärä 45 + 1liite Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda esille uusia näkökulmia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja opiskelijoille liikkuvasta prostituutiosta. Yhtenä tavoitteena oli etsiä kehittämishaasteita sosiaali- ja terveysalan palveluille, sekä haasteita Pro-tukipiste ry:n työntekijöille työn ja palvelumuotojen kehittämiseksi. Päätimme tutkia ulkomaalisten naisprostituoitujen elämänkertoja, koska halusimme löytää kertomuksista prostituutioilmiöön uutta näkökulmaa prostituoidun itsensä kertomana. Tutkielma käsittelee nimenomaan ulkomaalaisia naisia, jotka myyvät seksiä Helsingissä. Lähestyimme aihetta sosiaali- ja terveysalan näkökulmasta. Tutkielman ensimmäisenä tavoitteena oli tutkia Helsingissä seksityötä harjoittavien ulkomaalaisten naisten ajatusmaailmaa. Toisena tavoitteena oli tarkastella heidän suhtautumistaan prostituutioon. Kolmantena tavoitteena oli tulkita näiden naisten kertomusten perusteella prostituution merkitystä heidän elämässään. Tutkielmaa varten haastattelimme viittä Helsingissä seksityötä tekevää ulkomaalaista prostituoitua. Tutkimusaineisto on kerätty ulkomaalaisten prostituoitujen elämänkerroista. Haastateltavat olivat Meritähtiprojektin asiakkaita. Ulkomaalaisista prostituoiduista kaikki haastateltavat olivat aloittaneet seksityön taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Seksityöhön ryhdyttiin yleensä ystävän houkuttelemina. Ansaitun rahan käytön perusteella löysimme kaksi tyyppiä prostituoituja. Ensimmäinen tyyppi ansaitsi rahaa tarkoituksenaan turvata peruselintaso. Toinen tyyppi tavoitteli länsimaista elintasoa. Tutkielmassamme olemme pohtineet myös EU:n ulkopuolelta tulevien prostituoitujen asemaa Suomessa, koska heitä koskee toisenlainen lainsäädäntö, kuin. suomalaisia prostituoituja. Asiasanat: Prostituutio, naisprostituutio, liikkuva prostituutio, elämäkertatutkimus ulkomaalainen prostituoitu, ulkomaalaisen prostituoidun elämänkerta, Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulun kirjasto

1 JOHDANTO Prostituutio on aina ajankohtaista. Yleensä mielenkiinto on kohdistunut ennen kaikkea ilotyttöihin. Prostituutio on kokonainen järjestäytynyt kulttuuri, jolla on oma historiansa, omat tapansa ja lakinsa. Prostituutiota ei kuitenkaan olisi, jos ei olisi maksavaa osapuolta tai parittajaa, joka järjestää makuupaikan. Tai jos ei olisi sutenööriä, joka kadulta ja baareista hakee prostituoiduille asiakkaita, suojelee ja mahdollisesti joskus kiristää ja pahoinpitelee tätä. Yleensä prostituoidun asema nähdään synkkänä ja tulevaisuus toivottomana. Kuitenkin prostituutio on monelle naiselle ollut ainoastaan nuoruuteen liittyvä välivaihe, seikkailu, tai pakon sanelema menettelytapa, jonka avulla on selviydytty ajoittaisista taloudellisista vaikeuksista. Useille prostituutio on sivuelinkeino, salaisuus, joka ei sanottavasti vaikuta elämään. On heitäkin, joille se on toiveammatti. Suomessa prostituutio on saanut paljon huomiota tiedotusvälineissä viime vuosina. Prostituutiosta onkin tullut näkyvä ongelma 1990-luvun alkupuolella. Taloudellinen lama ja Neuvostoliiton hajoaminen olivat merkittäviä tekijöitä liikkuvan prostituution kasvussa Suomessa. Liikkuva prostituution ja ulkomaalaisten prostituoitujen asema onkin asettanut uusia haasteita palvelujärjestelmille. Ulkomaalaisten prostituoitujen on vaikea saada tarvitsemiaan palveluja sekä järjestelmästä johtuvista, että heidän kieliongelmiinsa, tiedonpuutteeseen, pelkoihin ja viranomaisiin kohdistuvaan epäluottamukseen liittyvistä syistä. Liikkuva prostituutio edellyttää auttavien tahojen yhteistyötä lähtömaissa toimivien palveluyksiköiden kanssa. Olemme rajanneet tämän tutkimuksen liikkuvaan prostituutioon Suomessa. Ulkomaalaisten naisten harjoittama prostituutio on melko tutkimaton alue. Tietoa aiheesta kuitenkin tarvitaan ja katsoimme, että meillä on voimavaroja, joita kannattaisi tämän aiheisessa tutkimuksessa hyödyntää: me tunnemme kulttuurin, josta tutkimuksen kohderyhmä on kotoisin. Meillä on venäjän ja viron kielen taito, mikä on ollut tärkeä

tutkimusaineiston keruussa ja on mahdollistanut tutkimuksen toteutuksen.

Haluamme tällä tutkimuksella tuoda uusia näkökulmia liikkuvasta prostituutiosta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja opiskelijoille, sekä haasteita Pro-tukipisteen ry:n työntekijöille työ- ja palvelumuotojen kehittämiseksi. Tutkimus jakaantuu kuuteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa esittelemme prostituutiota ilmiönä, tuomme esiin määritelmän prostituution käsitteestä ja kerromme prostituutiokulttuurista. Luvussa kaksi esitämme lyhyen kuvauksen prostituution historiasta, liikkuvasta prostituutiosta Helsingissä, sekä kerromme prostituutioon liittyvästä lainsäädännöstä. Lainsäädännön osalta huomiomme myös EU:n ulkopuolelta tulevien naisten asemaa prostituutiossa. Lainsäädäntö, joka säätelee seksityötä Suomessa ei ole samanlainen EU:n ulkopuolelta tuleville, kuin muille ulkomaalaisille ja suomalaisille seksityöntekijöille. Kolmannessa luvussa tuomme esille liikkuvaa prostituutiota käsitteleviä keskeisiä tutkimuksia. Neljännessä luvussa esittelemme tutkimusprosessia, tutkimusasetelmaa ja kerromme tarkemmin tutkimusalueen valinnasta, aineiston hankinnasta, sekä aineiston käsittelystä. Tutkimuksen viidennessä luvussa esittelemme tutkimustuloksia. Luvussa kuusi analysoimme tutkimustuloksia ja pohdimme koko tutkimusprosessia ja tutkimuksessa esille tulleita ongelmia, sekä tuomme esille ajatuksia jatkotutkimuksille. 2 PROSTITUUTIO ILMIÖNÄ Prostituutiota ilmiönä on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Käsitteen määrittely on vaihdellut tutkimuksesta riippuen yksilötason poikkeavasta käyttäytymisestä yhteiskunnalliseen ilmiöön. Prostituutio onkin muodostunut eräänlaiseksi sateenvarjokäsitteeksi, jolla on viitattu hyvin heterogeenisiin toimintamekanismeihin ja rakenteisiin. 1980-luvulta lähtien prostituution määritelmässä on korostettu ilmiön yhteiskunnallisuutta. Abstraktin universaalin prostituutiokäsitteen sijasta parempi ymmärtämisen ja toimimisen perusta olisi prostituution käsittäminen moniulotteiseksi ja monia erilasia osatekijöitä sisältäväksi ilmiöksi. (Turunen 1996, 12.)

Prostituutio on yhteiskunnallinen ilmiö siinä mielessä, että prostituoitu ja asiakas kohtaavat tietyssä prostituutiokulttuuriympäristössä. Seksuaalisuusmarkkinoiden ympärille on rakentunut parittajien, sutenöörien, suosioiden, edistäjien ja hyötyjien verkosto, ns. taustaryhmä. Maksettuun seksuaalikontaktiin liittyy normeja, sääntöjä, tabuja, jotka säätelevät prostituoidun, hänen asiakkaansa sekä taustaryhmänsä keskinäisiä suhteita. (Heikkilä & Vähätalo 1994, 93.) 2.1 Prostituution käsite Heikkilän ja Vähätalon mukaan (1994, 91-92) prostituutio on yhteiskunnallinen ilmiö, jolla ymmärretään kahden tai useamman henkilön keskinäistä, julkista, kaupallista ja markkinaluonteista seksuaalisuhdetta, joka yhteisössä koetaan vakiintuneista avioliittoluonteisista suhteista poikkeavaksi. Kyse on fyysisestä seksuaaliaktista, jossa "ostaja ostaa rahaa tai muuta ei-seksuaalista korvausta vastaan seksuaalisen pääsyn toisen osapuolen ruumiiseen tai määräysvallan toisen seksuaalisiin kosketuksiin rajoitetuksi ajaksi". Suhteen täytyy olla fyysinen ja konkreettinen. Siihen perustuen oman seksuaalisuutensa myyjän on saatava korvaus, joka ei ole (vain) seksuaalinen mielihyvä. Suhde on satunnainen, eikä ostajan oikeus- eikä määräysvalta jatku rajattua aikaa kauemmaksi. Hänen tilalleen tulee uusi asiakas. Periaatteessa kuka tahansa voi olla prostituutiopalvelusten ostajana. Ilotyttö ei "valikoi" asiakkaitaan. Seksuaalipalvelusten myynnin tulee olla julkisesti ostajien tiedossa. (Heikkilä & Vähätalo 1994, 91-92.) Täällä hetkellä Suomessa tutkitaan prostituutiota tasa-arvokysymyksenä, terveyskysymyksenä, oikeustieteellisenä ongelmana, seksuaalisuuden ilmentymänä, sosiaalisena ja sosiaalipoliittisena kysymyksenä ja sosiaalihistoriallisena ilmiönä. (Turunen 1996, 53.) Ruotsissa 1980 tehdyssä laajassa prostituutioselvittelyssä prostituutio määriteltiin Turusen mukaan (1996,10) seuraavasti: "Prostituutiota - jonka sisältö ja muodot heijastavat olemassa olevia yhteiskuntasuhteita - on olemassa silloin, kun vähintään kaksi osapuolta ostaa ja vastaavasti myy markkinaehtojen vallitessa fyysistä pääsyä

kosketuksiin kehon kanssa tai lupaa muihin seksuaalisiin toimintoihin. Toinen osapuoli, ostaja ostaa itselleen fyysisen pääsyn toisen osapuolen kehoon tai määräysvallan hänen tiettyihin fyysisiin kosketuksiinsa omien seksuaalisten tarkoitusten tyydyttämiseksi tiettynä ajankohtana. Toinen osapuoli, prostituoitu, myy fyysisen pääsyn kehoonsa tai määräysvallan tiettyihin fyysisiin kosketuksiin ostajan seksuaalisten tarkoitusten tyydyttämiseksi tiettynä ajankohtana. Prostituution sisältämä liiketoimi maksetaan tavallisesti rahana, mutta myös muita maksutapoja voi esiintyä" Määritelmä korostaa prostituutiota yhteiskunnallisena ilmiönä, jossa on vähintään kaksi osapuolta. Lisäksi määritelmään sisältyy prostituutioon liittyvä seksuaalisuuden keskeinen piirre: prostituutiokontakti palvelee ainoastaan ostajan seksuaalisten tarpeiden tyydytystä. (Turunen 1996, 10.) Sukupuolikauppa - jonka yksi osa prostituutio on - on sekä toiminta- että ilmenemismuodoltaan heterogeeninen ilmiö, joka liittyy paitsi sukupuoleen, rahaan ja valtaan niin myös erilaisiin yhteiskunnallisiin ja oikeudellisiin järjestelmiin ja seksuaalisuuden erilaisiin ilmenemismuotoihin. Ilmiön monikulttuurisuus ja seksuaalinen, oikeudellinen ja poliittinen pluralismi tekevät ilmiön hahmottamisen ja toimenpiteiden suunnittelemisen vaikeaksi. Kaupallinen seksi liittyy moniin eri elämänalueisiin ja on vaikea erottaa yleispätevästi normaalia ei-normaalista tai päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. (Turunen 1996, 12.) 2.2 Prostituutiokulttuuri Suomessa Prostituutiokulttuurin laajuus näyttää Suomessa noudattaneen kolmen tekijän yhteisvaikutusta: moraali, talous ja itse prostituutiokulttuuri. Mitä voimakkaammin ihmisten seksuaalikäyttäytymistä on pyritty rajoittamaan, sitä varmemmin on syntynyt illegaaliset seksuaalisuuden markkinat. Prostituutiota on varmemmin esiintynyt niissä yhteisöissä, joissa nuorten ihmisten vapaa seurustelu on ollut rajoitettua ja joissa avioliittomallin on kuulunut avioituminen vasta vanhempana tai ei lainkaan. Mitä ankarampi seksuaalimoraali on, sitä enemmän yhteiskunnassa on prostituution potentiaalista kysyntää. Prostituutiomarkkinat ovat moraalinen sekä myös taloudellinen ilmiö. Mitä paremmaksi naisten taloudellinen ja oikeudellinen asema muuttui, sitä vähemmän köyhät naiset ajautuivat tai olivat pakotettuja prostituutioon ja sitä harvempi

piti sitä houkuttelevana ja oman tulevaisuutensa kannalta hyvänä ratkaisuna. Mitä jyrkempi oli yhteiskunnallinen luokkajako, sitä paremmat mahdollisuudet ylempien luokkien miehillä oli "ostaa" prostituutiopalveluksia ja sitä suurempi houkutus alempien luokkien naisilla oli joutua tavalla tai toisella mukaan prostituutioon. Kolmantena tekijänä on pidettävä prostituutiokulttuuria itseään. Kerran synnyttyään prostituoitujen asiakkaiden, parittajien, sutenöörien, välittäjien hyötyjien, ja edistäjien elämäntapa ja kulttuuri elää omaa elämäänsä, integroi mukaan uusia jäseniä ja yhteiskunnallisesta muutoksesta huolimatta jatkaa olemassaoloaan. (Häkkinen 1995, 226-227.) Suomalaisessa prostituutiokentässä esiintyviä toimintamuotoja ovat: hotelliprostituutio ravintolaprostituutio lehti-ilmoitteluprostituutio katuprostituutio tele- ja tietoverkkoprostituutio paritus call-girl ja seuralaispalvelutoiminta ns. liikemiesprostituutio laittomat bordellit asunnon saantiin liittyvä prostituutio ylläpitosuhteet seksiturismi Hotelli-, ravintola- ja lehti-ilmoitteluprostituutio ovat olleet viimme vuosiin asti yleisempiä prostituution muotoja Suomessa. Hotelliprostituutio sijoittuu suurimpien kaupunkien tasokkaisiin hotelleihin. Ravintolaprostituutio toimii hyvin eritasoisissa ravintoloissa ja toiminnan luonne vaihtelee. Seksibaarien yleistyminen sekä ulkomaalaisten prostituoitujen ja parittajien toiminta ravintoloissa ovat muuttaneet ravintolaprostituutiota näkyväksi. Lehti-ilmoitusprostituutio on yleinen kontaktien solmimistapa Suomessa. Ilmoittelijoina ovat sekä prostituoidut, että heidän asiakkaansa. Katuprostituutio on Suomessa vähäistä, sitä esiintyy jonkun verran ainakin Helsingissä. Paritustoiminnan ja laittomien bordellien toiminnasta on hyvin vähän tietoa. Tiedotusvälineiden ja poliisin arvioiden mukaan varsinkin Virosta ja Venäjältä tulevan

prostituution taustalla on lähes poikkeuksetta organisoitunutta paritustoimintaa. Seksiturismi on yksi suomalaisen prostituution muoto. Varsinkin Virossa ja Venäjällä prostituutiomarkkinoilla suomalaisten miesten osuus asiakaskunnasta on merkittävä. Sen lisäksi Suomesta suuntautuu seksiturismia ainakin Keski-Eurooppaan Thaimaaseen ja muualle Aasiaan. Seuralaispalvelutoiminta on statukseltaan korkeita prostituution muotoja joiden toiminta on näkymätöntä ja hienovaraista. Liikemiesprostituutiolla tarkoitetaan toimintaa, jossa liike- ym. neuvottelujen ja kokousten yhteydessä hankitaan prostituoituja neuvotteluosapuolten ja kokousedustajien käyttöön. Asunnon saantiin liittyvällä prostituutiolla tarkoitetaan tapauksia, jossa vuokranantaja vaatii vuokralaista sukupuolisuhteeseen asunnonsaannin ehtona. Asunnon saantiin liittyvää prostituutio on ajankohtainen ongelma ainakin suurimmissa kaupungeissa. Ylläpitosuhteet ovat eräs vaikeasti arvioitavissa ja määriteltävissä oleva prostituution muoto. Aikaisemmin yleinen laivaprostituutio on siirtynyt rahtilaivoista matkustajalautoille, mutta toiminnan laajuudesta ei ole tietoa. (Turunen 1996, 45-47.) 2.3 Prostituution historiaa Useimmissa kulttuureissa prostituutiota pidetään nykyisin parhaassa tapauksessa välttämättömänä pahana. Se on kuitenkin saattanut saada alkunsa pyhistä menoista. "Maailman vanhimman ammatin" historiaa ei ole dokumentoitu hyvin. Marx ja Engels väittävät, että prostituutio ja aviorikokset keksittiin silloin, kun patriarkaalinen yhteiskunta syrjäytti matriarkaalisen. Prostituution tiedetään olleen yleistä ja yleisesti hyväksyttyä muinaisessa Lähi-idässä. Babylonialainen Hammurabin laki ajalta noin 1700 ekr. sisältää viittauksia naisten pitämistä "oluttuvista". Nämä oluttuvat ovat saattaneet olla bordelleja, ainakaan ne eivät olleet kunniallisia paikkoja. On väitetty, että monille puolille maailmaa prostituutio tuli eurooppalaisten matkailijoiden, siirtomaavaltaajien ja sotilaiden mukana, tai että sitä alkoi esiintyä perinteisten moraalikäsitysten murentuessa eurooppalaisten tullessa. (Gregersen 1993, 179-180.) Läntisessä maailmassa prostituutiota on ollut suuressa mittakaavassa antiikin ajoista asti. Monia yrityksiä on tehty sen säätelemiseksi, sitä on luvanvaraistettu, vaadittu erikoista vaatepartta ja asetettu erilaisia vartijoita punaisten lyhtyjen alueille. 1800- luvulta lähtien koko ilmiö on pyritty saamaan eliminoiduksi. Tähän uutteen kehitykseen

on vaikuttanut joukko tekijöitä, muun muassa naisten vapausliike, tasa-arvoisen romanttisen avioliiton kehittyminen ja erilaisten humanitääristen liikkeiden synty. Roomalaiset rekisteröivät prostituoidut ensimmäisenä Euroopassa. Rekisteröinnillä oli syvälliset vaikutukset naisen yhteiskunnalliseen asemaan. Kun hän oli kerran joutunut listalle ja saanut toimiluvan, hänen oli vaikea päästä siitä pois. Nämä naiset olivat enimmäkseen orjia. Paljon suurempi määrä "ilotyttöjä" jäi kuitenkin rekisterin ulkopuolelle. (Gregersen 1993, 188-189.) Kristinuskon tullessa Eurooppaan prostituutioon suhtautuminen muuttui hyvin ristiriitaiseksi. Elviran kirkolliskokous vuonna 305 julisti kaikki prostituoidut kirkosta erotetuiksi. Taas toisina aikoina kirkkokin katsoi aiheelliseksi hyötyä heistä. Väitettään, että vuonna 1309 Strasbourgin piispa piti bordellia. Paavi Clements II vaati, että prostituutiosta tuomitun piti antaa puolet omaisuudestaan kirkolle. Toisaalta prostituoidut joutuivat aika ajoin erilaisten pogromien kohteeksi. Esimerkiksi Kaarle Suuri saattoi voimaan lakeja, joihin sisältyi ankaria rangaistuksia kuolemantuomiota myöten. Mitään vakiintunutta suhtautumista prostituutioon ei kuitenkaan ollut, paitsi ehkä yleinen sopeutuminen välttämättömään pahaan. Todellisuudessa prostituutio kukoisti koko Euroopassa. 1500-luvulla koko Euroopassa raivonneen syfilisepidemian johdosta aloitettiin 1600-luvun lopulla prostituoitujen säännölliset lääkärintarkastukset. (Gregersen 1993, 191.) Isachenin (1995) mukaan miesprostituutiota on esiintynyt yhtä kauan kuin naisprostituutiotakin. Syitä seksin myymiseen miehillä olivat rahantarve, jännitys, omat seksuaaliset halut, houkuttelu, oman seksuaalisuuden testaaminen, sosiaalisen aseman parantaminen, sekä huolenpidon tai aikuisen ihmisen kaipuu ja huumeriippuvuus. 2.3.1 Prostituution historiaa Suomessa Prostituutiota on Suomessa esiintynyt sekä maalla että kaupungeissa. Ympäristön takia se on saanut kummassakin erilaiset muotonsa. Suomalaisessa yhteiskunnassa prostituoidut olivat syrjityimpiä ihmishahmoja. Aiheeseen liittyvän kirjallisuuden mukaan portto on ollut hylkiö, jota on mieluummin kivitetty kuin armahdettu tässä

luterilaisen moraalin maassa. Useille prostituoituna toimineille tytöille tämä on ollut kuitenkin vain nuoruuteen liittyvä välivaihe, joka on auttanut selviytymään ajoittaisista taloudellisista vaikeuksista. Prostituutiota on todennäköisesti ollut Suomessa jo keskiajalla, mutta ensimmäiset tiedot siitä ovat peräisin vasta 1600-luvulta. Prostituutiota on Suomessa, kuten yleensäkin Euroopassa pidetty tyypillisenä kaupunkiyhteisöjen ongelmana. Suomen kaupungeista prostituutiota on ilmennyt Helsingissä, Viipurissa, Turussa, Tampereella, Kotkassa, Joensuussa, Porissa, Raumalla, Rovaniemellä, Kokkolassa, Lahdessa, Kuopiossa, Kajaanissa, Oulussa ja Vaasassa. Maaseudulla prostituutiota esiintyi keskitetysti vain alueilla, joilla on ollut paljon liikkuvaa työvoimaa: metsätyöläisiä, sotaväkeä, rautatienrakentajia tai tukkilaisia. Suomessa on ollut myös kierteleviä ilotyttöjä, joita on tavattu suurissa yleisötapahtumissa ja juhlissa, markkinoilla, käräjillä ja huutokaupoissa. (Häkkinen 1995, 215-216.) Prostituution lisääntyminen 1800-luvun lopulta 1940-luvulle tapahtui erityisen nopeasti maaseudulla. Ilotyttöjä oli 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla paljon sisämaan etäisissäkin kunnissa. Maaseutukunnissa alkoi olla ammattimaista prostituutiota. Joko maalaispitäjien "yleiset naiset" luokiteltiin prostituoiduiksi tai maaseudun vaurastumisen seurauksena sinne alkoi kehittyä todelliset prostituoitujen kaupalliset markkinat ja sukupuolikaupan kysyntää. (Häkkinen 1995, 21.) Vuonna 1936 astui voimaan irtolaislaki, jonka perusteella alettiin systemaattisesti kerätä tietoja irtolaishuoltoon joutuneista ihmisistä. Irtolaishuoltoon joutuneista naisista 90% oli prostituoituja. Kaikki prostituoidut eivät kuitenkaan joutuneet irtolaisrekisteriin, joten prostituoitujen todellinen määrä oli huomattavasti suurempi kuin tilastot näyttivät. Vuosina 1937-38 joutui irtolaiskäsittelyyn 800-1000 prostituoitua. Suomalaisen prostituution huippu saavutettiin vuonna 1949, jolloin yhteensä 1 339 naista joutui irtolaishuoltoon. Heistä noin 90 prosentilla oli ainakin yhtenä irtolaishuollon perusteena ammattihaureus. Tuon vuoden jälkeen naisirtolaisten määrät lähtivät tasaiseen laskuun. Vähenemisen jälkeen prostituutio on koko maassa 1990-luvun alussa jälleen lisääntynyt, ensin Helsingissä, sittemmin muualla maassa. (Häkkinen 1995, 219-220.) Irtolaislaki kumottiin vuonna 1986. Prostituutio pysyi irtolaislain kumoamisen jälkeen näkymättömänä ja suhteellisen pienmuotoisena toimintana. (Turunen 1996, 36, 39.)

Prostituutio muuttui näkyväksi Suomessa siinä vaiheessa, kun ulkomaalaiset prostituoidut toivat tullessaan avoimen ja aktiivisen tavan toimia ja hankkia asiakkaita. Helsingin ulkopuolella hämmennystä ja kiukkua on herättänyt melko pienilläkin paikkakunnilla tapahtuva bordellia muistuttava toiminta, jossa syrjäiseen motelliin tai matkustajakotiin saapuu joukko prostituoituja ja jonne miehet saapuvat läheltä ja kaukaa ostamaan seksipalveluja. (Kauppinen 1999, 28.) 2.3.2 Liikkuva prostituutio Helsingissä Kansainvälisen prostituution kannalta vuosi 1991 oli merkittävä: Neuvostoliitto hajosi ja yleisesti Itä-Euroopan tilanne muuttui. Euroopan sisällä tapahtuvan liikkuvan prostituution motiivina on katsottu olevan taloudelliset tekijät. Epävakaa poliittinen ja taloudellinen tilanne, sekä työttömyys ja sosiaaliturvan romahtaminen juuri itsenäistyneissä maissa aiheutti sen, että aiemmin Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta Eurooppaan suuntautuvan ihmiskaupan korvasi Euroopan sisäinen liikehdintä. (Kauppinen 1999, 25.) Ensimmäiset venäläiset ja virolaiset naiset ilmestyivät suomalaiseen prostituutiokenttään melko pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Alkuvaiheessa turisteina tänne tulleista naisista jotkut hankkivat rahaa ostoksiinsa seksiä myymällä, sillä ruplan kurssin romahdettua rahat eivät riittäneet tuliaisiin ja länsimaisten tavaroiden ostoon. Tämä vaihe ei kestänyt pitkään ja tuolloin tuskin oli kysymys organisoidusta ihmiskaupasta. 1990-luvun puolivälissä prostituutio oli jo ammattimaisempaa ja organisoidumpaa. Suomeen iski erilaisten erotiikka-, seksi- ja topless-baarien perustamisen huuma. Taloudellinen lama ja lähialueiden poliittiset muutokset takasivat seksibisnekseen sekä suomalaista että ulkomaalista työvoimaa. (Kauppinen 1999, 26-27.) Seksibaarien suosio on ollut Helsingissä melko lyhytaikaista Ensimmäinen baari avattiin vuonna 1992, kevääseen 1994 mennessä Helsinkiin oli avattu kymmenkunta seksibaaria. Baarien lukumäärä alkoi kuitenkin laskea heti, seuraavana vuonna baareja oli jäljellä enää viisi. (Näre & Lähteenmaa 1995, 173). Seksibaarien buumi on nyt

ohitettu ja tuolloin perustetuista yrityksistä toimii nyt vain murto-osa. Julkisissa tiloissa eli kaduilla ja ravintoloissa tapahtuva avoin prostituutio on jäänyt osaksi suomalaista prostituutiokenttää. Tänä päivänä suuri osa julkisissa tiloissa toimivista prostituoiduista on ulkomaalaisia, suurin osa heistä puhuu venäjää tai viroa. Suuri osa ulkomaalaisista seksityöntekijöistä hakee asiakkaansa seksibaarista. Vaikea on arvioida, kuinka suuri osa naisista on tullut organisoidusti Suomeen ja kuinka suuri osa heistä on kansainvälisen naiskaupan uhreja. (Kauppinen 1999, 26-27.) On erilaisia tapoja päätyä prostituoiduksi ulkomaille. Kauppisen mukaan (1999, 30) on henkilöitä jotka: - tulevat maahan vapaaehtoisesti, henkilökohtaisten kontaktien kautta tavoitteenaan työskennellä seksitaloudessa. He päätyvät toimimaan joko itsenäisesti tai ovat pakotettuja jakamaan osan tuloistaan esim. rikollisjärjestölle. - tulevat maahan esiintyjäviisumilla välitystoimiston kautta tarkoituksenaan työskennellä esim. tanssijana ja päätyvät joko vapaaehtoisesti tai pakotettuna työskentelemään prostituoituna. - tulevat maahan avioliiton kautta ja päätyvät joko vapaaehtoisesti tai pakotettuina työskentelemään prostituoituna. - tulevat maahan valheellisten lupausten saattelemana ja ovat pakotettuja toimimaan prostituoituna, jolloin he ovat myös naiskaupan uhreja. Venäläisten ja virolaisten prostituoitujen tulo Suomeen herätti median mielenkiinnon. Samaan aikaan myös suomalaisten prostituoitujen määrä lisääntyi. Julkisuudessa käyty keskustelu - "kaupallisen seksin aktiivinen markkinointipolitiikka" - yhdessä seksipalvelujen määrällisen lisääntymisen kanssa lisäsi prostituution asiakkaiden määrää (Turunen 1996, 41). Vuoden 1996 kesästä lähtien lehdissä alettiin kirjoittaa Helsingin kaupunginosan - Kallion katuprostituutiosta, sekä keskustassa julkisilla paikoilla tapahtuvasta prostituutiosta. Usein tällöin puhutaan ulkomaalaisista prostituoiduista.

Suurimmalla osalla liikkuvista prostituoiduista ei kansanvälisten tutkimusten mukaan ole ennestään kokemusta työskentelystä prostituoituna, eikä moni myöskään identifioidu prostituoiduksi, koska ajattelee työskentelevänsä vain väliaikaisesti (European Network for HIVSTD Prevention in Prostitution 1998, 31, 53.) 2.4 Prostituutio ja Suomen lainsäädäntö Suomen lainsäädännössä täysi-ikäisen henkilön toimesta tapahtuvaa seksipalveluiden myymistä tai ostamista ei ole kriminalisoitu. Useat rikoslait liittyvät kuitenkin kaupalliseen seksiin ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Kriminalisoituja ovat: seksuaalinen hyväksikäyttö (RL 20 luku 5 ) lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (RL 20 luku 6 ) törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (RL 20 luku 7 ) seksuaalipalveluiden ostaminen nuorelta (RL 20 luku 8 ) paritus (RL 20 luku 9 ) laittoman maahantulon järjestäminen (RL 17 luku 8 ) sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen (RL 17 luku 18 ) sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito (RL 17 luku 19 ) Koska ulkomaalaiset prostituoidut työskentelevät julkisissa tiloissa prostituutio on helposti mielletty ulkomaalaisongelmaksi. Prostituutio muuttui näkyväksi vasta siinä vaiheessa, kun ulkomaalaiset prostituoidut toivat tullessaan avoimen ja aktiivisen tavan toimia ja hankkia asiakkaita. Ratkaisuksi prostituution ulkomaalaisongelmaan on esitetty kontrollin lisäämistä niin maassa oleskelun kuin maahan pääsyn suhteen. Toukokuun alussa 1999 voimaan tulleella ulkomaalaislailla pyritään puuttumaan liikkuvaan prostituutioon. Lain mukaan seksuaalipalveluiden myyminen on riittävä peruste EU:n ulkopuolelta tulevan seksityöntekijän maasta käännyttämiseen. Seksuaalipalveluiden myymistä ei nähdä rikollisena toimintana, vaan itsensä elättämisenä epärehellisin keinoin. Myös kaupungin järjestyssääntöjen uudistumisen

kautta halutaan puuttua prostituution harjoittamiseen, mutta käytännössä tämä on ollut hankalaa. 2.5 EU:n ulkopuolelta tulevien prostituoitujen asema Suomessa EU:n ulkopuolelta tulevien seksityöntekijöiden toimintaan vaikuttaa 1.5.1999 voimaan tullut ulkomaalaislain muutos. Sen mukaan henkilön maasta käännytysperusteeksi riittää epäily seksuaalipalveluiden myymisestä tai tulojen hankkiminen epärehellisin keinoin. Lain mukaan seksuaalipalveluilla tarkoitetaan ryhtymistä sukupuoliyhteyteen tai muuhun sellaiseen seksuaaliseen tekoon, jolla tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä ja joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen. Seksuaalipalveluiden edellytetään tapahtuvan maksua tai muuta korvausta vastaan. Epäillyn henkilön ei edellytetä elättävän itseään seksuaalipalveluiden myynnillä, vaan yksittäistenkin tulojen hankkimista pidetään riittävänä maasta käännyttämisen perusteena. Perusteluissa todetaan, että käsitettä prostituutio ei ole käytetty sen vuoksi, että prostituutiolle katsotaan olevan ominaista irrallisten suhteiden toistuvuus. Ravintolassa tai sen yhteydessä tapahtuva eroottinen show-esitys ei ole laissa tarkoitettua seksuaalipalveluiden myymistä. Lain mukaan seksuaalipalveluiden myymisestä täytyy olla perusteltu epäily. Johtopäätöksiä seksuaalipalveluiden myynnistä ei voida tehdä pelkästään ulkoisen olemuksen perusteella, vaan tapahtumasta on oltava riittävää näyttöä. EU:n jäsenmailla ei ole ulkomaalaisille seksityöntekijöille mitään erityislakeja, vaan he kuuluvat kunkin maan ulkomaalaislain alaisuuteen, toisin sanoin eri maat soveltavat heihin tätä lakia oman tulkintaansa mukaan. Ilman laillista asemaa ulkomaalaisilla seksityöntekijöillä ei ole mahdollisuutta saada työlupaa ja siksi heiltä on kaikenlainen työnteko kielletty.

Ulkomaalainen nainen saa automaattisesti työluvan, jos hän menee naimisiin paikallisen kansalaisen kanssa. Työlupa antaa hänelle mahdollisuuden tehdä millaista työtä tahansa, myös toimia prostituoituna. Laki ei tarjoaa hänelle kuitenkaan suojaa ennen vakituisen asumisluvan saamista. Jos hän esimerkiksi haluaa erota miehestään ennen lopullisten papereiden saamista, hän saattaa menettää työlupansa ja joutua lähtemään maasta. Ulkomaalaislain (37 3 momentti) mukaan henkilön, jolla on Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen perustuva oleskeluoikeus, saa käännyttää maasta pois vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuutteen, sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä. Jäsenvaltion kansalaisia ei voida käännyttää pelkän prostituution perusteella. Laittomasta asemastaan johtuen EU:n ulkopuolelta tulevilla prostituoiduilla ei ole välttämättä voimassaolevaa sairausvakuutusta Suomessa, mikä puolestaan estää heidän pääsynsä terveydenhuoltojärjestelmän piiriin. Oikeus terveyshuoltoon Suomessa tapaturman sattuessa on ainoastaan niillä Viron kansallisilla, jotka kuuluvat Virossa sairausvakuutuksen piiriin. Vakuuttamattomilla henkilöillä mm. Venäjän kansalaisilla ei ole voimassaolevaa sairausvakuutusta Suomessa, siksi heillä ei ole pääsyä yleiseen terveydenhuoltojärjestelmän piiriin muuten kuin maksa itse maksamalla. 2.6 Prostituutioon vaikuttavia tekijöitä Prostituution taustalla on useita eri syitä. Naisten huonot taloudelliset olosuhteet ja sosiaalisen nousun esteet luovat prostituutiolle potentiaalisia edellytyksiä. Seksuaalijärjestelmät, joissa sukupuolielämä on tiukasti sidottu avioliittoon, luovat prostituution kysyntää. Prostituutio korvaa avioliittojärjestelmän puutteita. Yhteiskunnalliset taustatekijät ovat kuitenkin vain prostituution yleisiä edellytyksiä. Ilotytöt tekevät ammattiin hakeutuessaan päätöksiä, joiden syyt ovat yksilöllisiä. Miehet hakeutuvat prostituutiosuhteisiin sattuman, muiden antaman esimerkin ja painostuksen tuloksena. Eräät heistä hakevat suhteita, jotka korvaavat avioliiton tai täydentävät sitä. Huolimatta yhteiskunnallisista muutoksista prostituutiokulttuuri näyttää kaikesta huolimatta omaavan sellaista jatkuvuutta, jota ei ole helppo selittää ja ymmärtää. (Häkkinen 1995, 215.)

Prostituutio ja siihen suhtautuminen ovat aina sidoksissa seksuaalisuutteen liittyviin kulttuurinormeihin. On syytä tukea sellaista yhteiskunnallista kehitystä, joka vähentää kaikkea naisten ja miesten alistamista ja esineellistämistä. (Turunen 1996, 19). 2.7 Liikkuvaan prostituutioon liittyvät ongelmat Prostituutioon liittyvät ongelmat ovat olennaisesti mutkistuneet ja lisääntyneet viimevuosina kiihtyneen kansainvälisen sukupuolikaupan ja yleisen kansainvälistymisen myötä. Suomalaisessa keskustelussa on jopa perusteltu seksikaupan palveluiden lisääntyvää tarjontaa osana eurooppalaistumis- tai kansainvälistymiskehitystä. Sekä eri maiden välisen että niiden sisäisen taloudellisen eriarvoisuuden vahvistuminen on tarjonnut seksikauppaan liittyvälle liiketoiminnalle uusia mahdollisuuksia rahan ansaitsemiseen. Kansainvälisen hallitusten välisen yhteistyön tarve on tullut yhä välttämättömäksi, mikäli halutaan tehokkaasti vähentää sukupuolikaupan leviämistä. (Turunen 1996, 13.) Suomessa on viime vuosina käyty suhteellisen vilkasta prostituutiokeskustelua. Yleensä keskustelu kuitenkin liittyy siihen osaan prostituutiosta, joka on avointa ja julkisissa tiloissa toimivaa. Avoimesti tapahtuva prostituutio on vaarantanut nais- ja katurauhaa ja prostituution katsotaan tuovan tullessaan myös järjestyneen rikollisuuden. Ratkaisuehdotukset prostituutio-ongelmaan ovat vaihdelleet kriminalisoinnista bordellilaitoksen perustamiseen. Koska juuri ulkomaalaiset prostituoidut työskentelevät julkisissa tiloissa prostituutio Suomessa on mielletty ulkomaalaisongelmaksi. Suomalaisia prostituoituja voi olla määrällisesti enemmän, mutta he eivät samalla tavalla näy katukuvassa tai ravintoloissa, joten he eivät häiritse meidän jokapäiväistä elämäämme. Ratkaisuksi prostituutioon ulkomaalaisongelmana on esitetty kontrollin lisäämistä niin maassa oleskelun kuin maahan pääsyn suhteen. (Kauppinen 1999, 28.)

3 PROSTITUUTIOTA KÄSITTELEVÄT TUTKIMUKSET Luotettavaa tutkimustietoa liikkuvasta prostituutiosta Suomessa emme ole löytäneet. Sosiaali- ja terveysministeriö on perustanut Stakesissa toteutuvan Prostituution ehkäisyprojektin, jonka yhtenä tutkimuskohteena on liikkuva prostituutio Suomessa. Yleensä prostituutiota on tarkasteltu useissa tutkimuksissa ylhäältä, erilaisten viranomaisten ja asiantuntijoiden lähtökohdista. Tutkimuksissa on harvoin huomioitu prostituoituna työskentelevien naisten näkökulmaa prostituutioilmiöön. Maria Lohikivi (2000) on pro gradu -työssään tutkinut näkemyksiä prostituoidun työn tekemisen ehdoista. Tutkimuksessaan hän selvitti seksityön tekemisen ehtoja ja edellytyksiä prostituoidun näkökulmasta haastateltavien omien kertomuksien kautta. Tutkimuskohteena oli heteroseksuaalinen prostituutio, jossa aikuinen nainen on myyjä ja mies ostaja. Hän totesi, että työttömyydestä tai vastaavasta elämän katkolla olemisesta johtuen taloudelliset syyt olivat yleisiä prostituution johtaneita seikkoja. Hille Koskela, Sirpa Tani ja Martti Tuominen (2000) ovat tutkineet katuprostituution vaikutuksia helsinkiläisten naisten arkielämään. Tutkimuksessa selvitettiin sukupuolista häirintää ja ahdistelua sekä sitä, oliko katuprostituutiolla vaikutuksia häirintään Helsingissä. Sen lisäksi selvitettiin myös vastaajien mielipiteitä prostituution kontrolloinnista. Tutkimustuloksissa ilmeni, että vastaajien keskuudessa katuprostituutio oli yleisesti tunnettu ilmiö. Valtaosa vastaajista liitti tutkimusalueeseen negatiivisia mielikuvia, joukossa oli myös niitä, joiden mielestä alueen heterogeenisyys oli yksi sen vahvuuksista. Yleisempiä häirinnän muotoja olivat asiattomuuksien huutelu, häiritsevää tuijottaminen sekä autolla seuraaminen. Johan Bäckman (1996) on omassa tutkimuksessaan tarkastellut Venäjän organisoitua rikollisuutta, siihen osallistuvia rikollisia, rikollisen toiminnan muotoja rikollisorganisaatiossa ja organisoidun rikollisuuden torjunnan mahdollisuuksia. Hän totesi, että Venäjän organisoidun rikollisuuden toiminnasta Suomessa ja Suomelle aiheutumasta uhkasta voidaan tehdä mm. seuraavat johtopäätökset:

Tyypillisin venäläisten Suomessa harjoittama rikollinen toiminta, johon kuuluu myös organisoitumisen piirteitä on ryhmässä suoritettu suunnitelmallinen omaisuusrikollisuus. Prostituutiota voidaan pitää eräänlaisena kehittyvänä rikollisuuden kulissina. Prostituoitujen toiminta voi antaa vaihtelevasti tukea monenlaiselle rikolliselle toiminnalle. (Bäckman 1996, 175 ). Teija Kuitunen ja Mia Lempinen (1998) Diakonia-ammattikorkeakoulusta ovat tutkineet miesten välistä seksikauppa Suomessa. Tutkielman tarkoituksena oli saada tietoa suomalaisesta miesprostituutiosta. He totesivat, että tutkimukseen osallistuneista miesprostituoiduista vaan pieni osa myi seksiä taloudellisen tilanteensa vuoksi. Monilla motivaatio seksin myymiseen oli henkilökohtainen tarve toteuttaa itseään ja seksuaalisuuttaan. Seksiä myyvät miehet käyttivät melko vähän sosiaali- ja terveyspalveluja. Palveluiden vähäiseen käyttöön vaikutti mm. henkilökunnan negatiiviset asenteet seksuaalista vähemmistöä kohtaan. Tutkielmassa ilmeni myös, että seksiä myyvät miehet tarvitsisivat valistusta sukupuolitautien tarttumisesta. Helsingin ammattikorkeakoulussa on valmistunut opinnäytetyö, jossa Markku Kopra (1999) on tutkinut, millaisia terveyteen sekä seksityön turvallisuuteen liittyviä tarpeita Diakonissalaitoksen Meritähtiprojektin asiakkailla (ulkomaalaisilla prostituoiduilla) on, sekä miten Meritähtiprojektin asiakkaiden tarpeisiin tulisi projektityöntekijöiden näkökulmasta vastata. Hän totesi, että Meritähtiprojektin asiakkailla on tarve saada tietoa turvallisemman seksityön harjoittamisesta, sekä tarve sukupuolitesteihin. Tämän lisäksi seksityöntekijöillä on tarve kokonaisvaltaisempaan terveydenhuoltoon, jossa otetaan huomioon niin fyysiset kuin psyykkisetkin osatekijät. Markku Kopran tutkimuksen mukaan ulkomaalaiset seksityöntekijät ovat sekä terveys-, mutta myös sosiaalityön näkökulmasta selvästi avun tarpeessa. Venäjän tunnetuin organisoidun rikollisuuden tutkija on miliisikenraali A. I. Gurov. Hän on julkaissut lukuisia ammattirikollisuutta ja organisoitua rikollisuutta koskevia monografioita ja artikkeleita, jotka sisältävät rikosoikeudellisia määritelmiä sekä ilmiön historiallisen evoluution ja alamaailman perinteiden tarkastelua. (Gurov 1987, 1989, 1990, 1992, 1995a, b ja c.) Toinen keskeinen asiantuntija on miliisiupseeri V. S.

Ovtshinski, jonka organisoitua rikollisuutta käsitellyt tohtorinväitöskirja vuodelta 1994 oli lajissaan ensimmäinen. (Bäckman 1999, 24). 4 TUTKIMUSPROSESSI Tutkimuksen alkuvaiheessa keräsimme tietoa tutkimustyön aloittamiseksi. Perehdyimme aiheeseen liittyvään kirjallisuutteen, sekä tutustuimme aikaisempiin prostituutiota käsitteleviin tutkimuksiin. Keräsimme myös materiaalia prostituution historiasta. Tutkimuksen alkuvaiheessa asetimme tavoitteeksi hankkia tietoa ulkomaalaisten naisprostituoitujen elämästä, heidän elämänkertomuksiensa kautta. Tutkimuksen edetessä aihe konkretisoitui ja selkiintyi. Aineiston analysoinnin aikana nostimme aineiston pohjalta tutkimusongelman. Halusimme kerätä tietoa siitä, mitä ulkomaalaiset, Suomessa seksityötä tekevät naiset ajattelevat omasta elämästään, miten he suhtautuvat prostituutioon ja minkälaisia elämänkokemuksia he haluavat tuoda esille omasta elämästään. 4.1 Aiheen valinta Valitsimme tutkimusaiheeksi liikkuvan prostituution Helsingissä, koska se on vähän tutkittu alue. Päädyimme aiheeseen myös sen takia, että toinen meistä on töissä Protukipiste ry:ssä projektintyöntekijänä. Pro-tukipiste on vuonna 1990 perustettu prostituoiduille ja heidän läheisilleen tarkoitettu neuvontapiste. Aloittaessamme tutkimusta tiedossa oli, että Helsingissä työskentelevät ulkomaalaiset seksityöntekijät ovat pääasiallisesti kotoisin entisestä Neuvostoliitosta. Halusimme tutkimuksessamme hyödyntää omia voimavarojamme ja kohderyhmän kulttuurituntemustamme. Olemme molemmat kotoisin entisestä Neuvostoliitosta. Meillä on myös suomen kielen lisäksi viron ja venäjän kielen taito. Näitä asioita pidimme tärkeänä tutkimusaineiston keräämisessä ja tutkimusaineiston analysoinnissa.

Arkitieto ja käytännön työ on merkittävien ideoiden lähde. Mitä enemmän tutkimuksen tekijällä on tietoa ennakkoon joltakin erityisalueelta, sitä todennäköisemmin hän on myös selvillä tuon alueen lisätutkimuksen tarpeista. (Hirsjärvi ym. 1997, 67.) 4.2 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusongelma Haluamme tällä tutkimuksella tuoda esille uusia näkökulmia liikkuvasta prostituutiosta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja opiskelijoille, sekä haasteita Pro-tukipisteen työntekijöille työn ja palvelumuotojen kehittämiseksi. Päätimme tutkia ulkomaalisten naisprostituoitujen elämänkertoja, koska halusimme löytää kertomuksista prostituutioilmiöön uutta näkökulmaa prostituoidun itsensä kertomana. Laadullisessa tutkimuksessa voidaan lähteä liikkeelle mahdollisimman puhtaalta pöydältä ilman ennakkoasettamuksia tai määritelmä. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa puhutaankin aineistolähtöisestä analyysistä, joka pelkistetyimmillään tarkoittaa teorian rakentamista empiirisestä aineistosta lähtien, ikään kuin alhaalta ylös. Tällöin on tärkeä pohtia aineiston eli korpuksen rajausta siten, että sen analysointi on mielekästä ja järkevää. (Eskola & Suoranta. 1998, 19.) Tutkimuksen tärkeimmät tavoitteet ovat: 1) tutkia Helsingissä seksityötä tekevien ulkomaalaisten naisten ajatusmaailmaa 2) tarkastella Helsingissä seksityötä tekevien ulkomaalaisten naisten suhtautumista prostituutioon 3) tulkita Helsingissä seksityötä tekevien ulkomaalaisten naisten kertomusten perusteella prostituution merkitystä heidän elämässään. 4.3 Kvalitatiivinen lähestymistapa Olemme valinneet ulkomaalaisten prostituoitujen elämän tutkimiseen kvalitatiivisen eli laadullisen lähestymistavan. Lähtökohtana kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa on todellisen elämän kuvaaminen. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa

pyritään tutkimaan kohdetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Laadullisella aineistolla tarkoitetaan pelkistetyimmillään aineistoa, joka on ilmaisultaan tekstitä. Laadullisessa tutkimuksessa tutkimussuunnitelma parhaimmillaan elää tutkimushankkeen mukana. Tutkimussuunnitelmaa tai jopa tutkimusongelman asettelua saattaa joutua tarkistamaan aineistonkeruun kuluessa ja tutkielman kirjoittaminen voi vaatia palaamista alkuperäiseen aineistoon. (Eskola & Suoranta 1998, 15.) Laadullisen tutkimuksen ongelmallisin vaihe on tulkintojen tekeminen. Tähän vaiheeseen ei ole olemassa oikeistaan minkäänlaisia muodollisia ohjeita. Tulkintojen hedelmällisyys ja osuvuus on lopulta kiinni tutkijan tieteellisestä mielikuvituksesta. (Eskola & Suoranta 1998, 147). Tutkija ei voi sanoutua irti arvolähtökohdista, sillä arvot muovaavat sitä, mitä ja miten pyrimme ymmärtämään tutkimiamme ilmiöitä. Objektiivisuuttakaan ei ole mahdollista saavuttaa perinteisessä mielessä, sillä tietäjä (tutkija) ja se, mitä tiedetään kietoutuvat saumattomasti toisiinsa. Voimme saada tulokseksi vain ehdollisia selityksiä johonkin aikaan ja paikkaan rajoittuen. Yleisesti todetaan, että kvalitatiivisessa tutkimuksessa on pyrkimyksenä pikemmin löytää ja paljastaa tosiasioita kuin todentaa jo olemassa olevia totuusväittämiä. (Hirsjärvi ym. 1997, 161.) 4.4 Elämänkertatutkimus Elämäkertatutkimuksia on totuttu pitämään esimerkkinä kvalitatiivisesta tutkimuksesta ja elämänkertomuksia puolestaan esimerkkinä kvalitatiivisesta aineistosta. Elämänkerrallisen tutkimusotteen historiallinen kehittyminen sosiologiassa voidaan karkeasti jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen kasvavan kiinnostuksen vaihe alkoi 1920-luvulla ja jatkui toisen maailmasodan loppuun saakka, toinen kausi ulottui toisesta maailmansodasta 1960-luvun puoliväliin ja kolmas kausi 1970-luvulta nykypäiviin. Elämänkerrat ovat mainio tie historiallisen ja sosiaalisen todellisuuden ymmärtämiseen. Yksilö- ja tilannesidonnaisuutensa lisäksi omaelämänkerta on voimakkaasti kulttuurisidonnainen. Elämänkerrat soveltuvat ihmisten sosiaalista toimintaa, kulttuurista kokemusta ja persoonallisia valintoja koskevien kysymysten ratkaisemiseen. (Huotelin 1992, 14, 42). Anni Vilkon (1997, 92) mukaan elämänkerta

ei oikeasti ole tapahtunut, se ei ole toteutunut reaalimaailmassa; pikemminkin voi sanoa tarinan tapahtuvan sille, joka sitä kertoo. Valitsimme tutkimuksen menetelmäksi elämänkertatutkimuksen, koska halusimme lähestyä tutkimusaihetta mahdollisimman avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Halusimme nostaa tutkimuksen keskeiseksi lähtökohdaksi haastateltavien vapaan kertomuksen omasta elämästään, jotta voisimme tutkia heidän henkilökohtaisista ajatuksiaan ja verrata niitä muiden tutkimukseen osallistuneiden ajatusten kanssa. Roos (1988, 140) määrittelee elämänhistorian tai elämänkerran tarinaksi (tai tarinoiden kokoelmaksi), joka perustuu henkilön omaan elämään, jossa tarinan kertova henkilö esitetään tarinan subjektina ja jossa hän itse määrittelee, mitä tarinaan sisällytetään ja mitä ei. Elämänkulkumme aikana ja sosiaalisissa suhteissamme meille ensinnäkin kehittyy "omaelämänkerrallista tietoisuutta" ja kykyä välittää siitä jotain myös muille. Itse kertomisen tapahtuma on jo toinen sosiaalisen vuorovaikutuksen taso omine sääntöineen. Tulkintatapahtuma on vuorovaikutuksen kolmas taso, jossa lukija antaa kertomukselle omat merkityksensä, lukee tarinan "itselleen valmiiksi" (Mäkelä 1990, 83.) Tässä tutkimuksessa tarkastelemme haastateltavien elämänkertomuksia. Elämänkertomus on henkilön vapaamuotoinen kertomus omasta elämästään. Se koostuu siitä mitä kertoja pitää tärkeänä, merkittävänä ja kertomisen arvoisena omasta elämästään. Elämänkertomus syntyy haastateltavan ja haastattelijan vuorovaikutuksessa, jossa tavoitteena on saada haastateltavan oma ääni kuuluviin. (Huotelin 1992, 17-18.) Ulkopuolinen henkilö (tutkija) ei ohjaa aineiston sisältöä. Elämänkerroissa on myös haittansa: tutkittavat eivät kenties muista asioita tai he muistavat väärin. Tutkittavat saattavat lisäksi täyttää muistissa olevia aukkoja fiktiivisellä kertomuksella. (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara 1997, 214.)

Omaelämäkertaan valikoituu aineksia yksilön omien tärkeyskriteerien mukaisesti, mutta valikointia ohjaavat kulttuuriset elämänjäsennykset ja kerronnalliset konventiot (Mäkelä 1990, 84). Elämänkertoja voidaan tutkia objektiivisina elämänkertoina, subjektiivisina elämänkertoina ja tarinoina. Ensimmäinen näistä vaatii useita haastatteluja ja dokumenttiaineiston käyttöä. Subjektiivisella elämäkerralla tarkoitetaan samaa kuin omalla elämäkerralla. Tutkittava puhuu itsestään (self-image) ja identiteettinsä muodostumisesta. Tarinat ovat elämäntarinoita (life-story). Tarinat voivat olla kokonaisvaltaisia ihmisen koko elämänkaarta koskevia muisteluja, tai ne voivat kohdentua yhteen tiettyyn teemaan. Tarinoita voidaan pyytää kertomaan merkityksellisistä tapahtumista. (Hirsjärvi ym. 1997, 217.) Elämänkertomus kiinnittyy yksilön elämänaikana tapahtuneeseen, sellaiseen koettuun ja tulkittuun, joka kerronnan keinoin on mahdollista ilmaista muille. Elämänkertomus ei ole niinkään yksilön menneiden tapahtumien tarkka, yksityiskohtainen ja kattava kuvaus, eikä objektiivisen todellisuuden suora heijastama, vaan merkityksenantoprosessi, jossa eletty elämä on muistin varassa retrospektiivisesti puettu kertomusmuotoon. Elämänkerta koostuu elämässä merkitykselliseksi koetuista osista, jotka ovat kertomuksen arvoisina päällimmäisenä mielessä ja jotka haastattelutilanteessa valitaan kerronnan sisällöksi. Elämänkertomukset ovat epätarkkoja yksityiskohdiltaan, mutta totuudenmukaisia. (Huotelin 1992, 3.) Kerätyn aineiston analyysi, tulkinta ja johtopäätösten teko ovat tutkimuksen ydinasia (Hirsjärvi ym. 1997, 217). (Oma)elämänkerta on aina otos tai näyte menneistä tapahtumista. Ihmisen kertoessa elämäntarinaansa hän valikoi, arvioi ja painottaa sitä, mitä hänen elämässään aiemmin on tapahtunut. Lisäksi arviointi tapahtuu tämän päivän näkökulmasta. Elämänkerroissa esiintyvät henkilöt muistetaan sellaisina kuin he ovat nykyään, menneitä tapahtumia arvioidaan nykyisen tietämyksen valossa. (Syrjälä & Numminen. 1988. 71-72.)

4.5 Tutkimusaineisto Tutkimusaineistoa kerättiin yhteensä viideltä Helsingissä seksityötä harjoittavalta ulkomaalaiselta naisprostituoidulta. Kaksi haastattelua nauhoitettiin, mutta kolme haastateltavaa ei suostunut nauhoitukseen, koska he sanoivat pelkäävänsä äänen tallentumista nauhalle. Ei-nauhoitetut haastattelut kirjattiin ylös ja tehtiin tarkat muistiinpanot. Heti haastattelutilanteen jälkeen kirjattiin auki koko aineisto muistiinpanoista. Aineisto kerättiin heinäkuussa 2000 Helsingissä Meritähtiprojektin tiloissa. Meritähti aloitti toimintaansa syksyllä 1996 osana Umbrella-projektia, joka oli Euroopan Komission rahoittama hanke liikkuvan prostituution kohtaamiseksi EU:n raja-alueilla. Umbrella oli osa useista erillisprojekteista koostuvaa Europe against Aids-ohjelmaa. (Meritähden EU-loppuraportti 1999). Suomessa Meritähtiprojektista vastasi Helsingin Diakonissalaitos vuoden 2000 loppuun asti. Nyt on Meritähtiprojektin toiminta vakiintunut ja siirtynyt osaksi Pro-tukipisteen ry:n toimintaa. 4.5.1 Tutkimusaineiston keruu Haastateltavien löytäminen osoittautui hankalaksi, koska Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset prostituoidut ovat vaikeasti tavoitettavissa. Heidän on vaikea sitoutua haastattelua varten sovittuihin aikoihin. Alkuvaiheessa yritimme sopia aikoja haastatteluja varten, mutta haastateltavat eivät tulleet paikalleen. Sitten päätimme, että käytämme hyväksi Meritähden vastaanottoaikoja joihin prostituoidut tulivat konsultaatioon ja terveystarkastukseen. Ehdotimme Meritähdessä asioiville naisille osallistumista tutkimukseen. Vastaanotolle tulevilta asiakkailta kyselimme suostumusta tutkimukseen osallistumiseen. Perustelimme heille tutkimustyömme tarkoituksen sekä eettiset periaatteet. Haastatteluun suostui viisi naista. Haastateltavat olivat kotoisin Venäjältä ja Virosta.

Tutkimusaineiston keruuseen pyydettiin lupaa Helsingin Diakonissalaitokselta, koska Meritähtiprojekti oli silloin vielä em. organisaation projekti. Vuoden 2001 alusta lähtien Meritähti on Pro-tukipiste ry:n toiminnan yksi osa. Pro-tukipiste on tehnyt Suomessa työtä seksityöntekijöiden parissa yli 10 vuotta. 4.5.2 Tutkimusaineiston kuvaus Elämänkertomukset on siis kerätty haastattelemalla. Haastateltavia on pyydetty suullisesti kertomaan vapamuotoisesti omasta elämästään. Olemme haastattelussa käyttäneet avuksi teemahaastattelurunkoa. Alustavat teemat olivat taustatiedot, lapsuus ja nuoruus, nykyhetki, terveys sekä tulevaisuus. (Liite 1.) Haastattelijoina toimimme ohjaavasti, mutta haastateltavien ehdoilla. Teimme tarkentavia kysymyksiä, mutta annoimme tilaa haastateltavan kerronnalle. Avoimet kysymykset olivat tarkoitettu auttamaan haastateltavaa "pääsemään vauhtiin" ja innoittamaan kertojaa kertomaan lisää jostakin elämän alueesta tai -tapahtumasta. Haastattelijoina valitsimme teemat niin, että haastateltavan elämänkaari tulisi mahdollisimman laajasti esille ja haastateltava saisi itse valita kerronnan sisällöt. Kerronta eteni pääasiassa kronologisesti lapsuuden tapahtumista nykyisen elämäntilanteen kautta tulevaisuuden haaveisiin. Haastattelut toteutettiin haastateltavien äidinkielellä. Haastattelut olivat kestoltaan 1-2 tuntia. Ensimmäisessä haastattelussa molemmat tutkijat osallistuivat haastatteluun. Toinen haastattelijoista seurasi nauhurin toiminta ja samalla havainnoi haastattelutilannetta. Toinen toimi haastattelijan roolissa. Seuraavaan haastatteluun osallistui yksi haastattelija. Kolmannen ja neljännen haastattelun haastattelijat suorittivat samanaikaisesti eri huoneissa, koska kaksi haastateltavaa oli valmiita osallistumaan heti haastatteluun. Viides haastattelu toteutui yhden haastattelijan läsnäollessaan. Haastattelut, missä ei ollut haastateltavan suostumusta nauhurin käyttöön tehtiin tarkat muistiinpanot ja kirjattiin ylös haastateltavan sanontoja. Heti haastattelutilanteen jälkeen kirjattiin myös aineisto ja havainnot, jotta aineisto tulisi mahdollisimman kokonaisvaltaisesti kirjatuksi.

4.5.3 Haastattelutilanne Kaikki haastateltavat tulivat Meritähteen. Kahvipöydässä otimme esille tutkimuksen ja keskustelimme prostituutiosta Suomessa. Haastateltavien suostumuksen saavuttamiseen mielestämme vaikutti tutkijoiden kulttuuritaustan tuntemus sekä se, että haastattelu toteutettiin haastateltavien äidinkielellä. Ensimmäinen haastateltava oli lyhyen keskustelun jälkeen kahvipöydässä halukas kertomaan omasta elämästään, hän oli valmis haastatteluun heti. Haastattelu kesti kaksi tuntia. Haastattelutilanteen vaikeus oli siinä, että emme saaneet toimimaan nauhuria, mistä aiheutui jännittynyt ilmapiiri haastattelun alkuvaiheessa. Haastattelutilanne kuitenkin helpottui ja eteni rennosti. Haastateltava kertoi mielestämme avoimesti omasta elämästään. Haastattelu toteutui venäjän kielellä. Toinen haastattelu kesti noin puolitoista tuntia. Haastattelu toteutui sekä haastateltavan että haastattelijan äidinkielellä, joka on viro. Oli mukava ja rento ilmapiiri. Myös haastateltavat, jotka eivät suostuneet nauhoitukseen, olivat halukkaita keromaan elämäntarinansa. He olivat kaikki kotoisin Venäjältä. Kaikki haastateltavat suostuivat haastatteluun vapaaehtoisesti. Vaikka heidän mielestään aihe oli arka kerrottuna henkilökohtaisena kokemuksena, he haastattelun jälkeen kuitenkin kertoivat kokeneensa mukavan elämyksen. Puheen kirjaaminen haastattelutilanteessa oli vaikeaa, koska se hidasti haastattelun kulkua. 4.5.4 Tutkimusaineiston käsittely Tutkimusaineistona on käytetty kahta nauhoitettua haastattelua ja kolmea kirjattua haastattelua. Nauhoitetut haastattelut litteroitiin ja käännettiin suomeksi venäjän ja viron kielisetä puheesta. Ei-nauhoitetut haastattelut kirjattiin haastattelutilanteessa suomeksi, jotkut haastateltavan sanomat kirjattiin muistiinpanoihin haastateltavan äidinkielellä. Myöhemmin kaikki aineisto suomennettiin. Tutkimuksessamme olemme anonymiteetin takia käyttäneet numeraalista merkintää lainauksissa. Haastateltavat ovat numeroitu 1-5 haastattelujärjestyksessä.