SYKETTÄ. Sykettä Sydämeen - hanke LOPPURAPORTTI

SYKETTÄ Sykettä Sydämeen - hanke LOPPURAPORTTI 01.09.2006 31.10.2008

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...3-4 2 YLEISTÄ...4-5 2.1 HANKKEEN TAUSTA...4-5 2.2 HANKKEEN TARKOITUS...5 2.3 HANKEORGANISAATIO...5 3 HANKKEEN TAVOITTEET...5-6 4 TOIMINNAN TOTEUTUS...6-4.1 ASIAKASTYÖ...6-7 4.2 VIRIKETOIMINTA...7-8 4.3 KOULUTUS...8 4.4 UUSIA TOIMINTAMALLEJA...8 4.4.1 KODITTAJA...8 4.4.2 VANHUSTYÖN FYSIOTERAPEUTIN TYÖNKUVA TULEVAISUUDESSA...9 5 RAPORTOINTI JA ARVIOINTI...9-10 5.1 ASIAKKAAT...10 5.2 YHTEISTYÖTAHOT...10-11 5.3 SYKETYÖRYHMÄ...11 5.4 OHJAUSRYHMÄ...11 5.5 YHTEENVETO... 11 6 POHDINTA...11-12

1 JOHDANTO Suomalainen yhteiskunta on ikääntymässä nopeasti. Ennusteen mukaan 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa vuodesta 2000 vuoteen 2030 mennessä 600 000 ja 75 ja 85 vuotta täyttäneiden määrät kaksinkertaistuvat. (Aejmelaeus ym., 2007,321). Uudenkaupungin vanhusväestön kohdalla ennuste on samansuuntainen. Vuonna 2005 yli 65-vuotiaita oli 2766 kun ennusteen mukaan vuoteen 2030 mennessä jo 5057. Yli 75 - vuotiaiden osuus kaksinkertaistuu samalla aikavälillä: 2005 heitä oli 1278 kun ennusteen mukaan 2030 heitä tulee olemaan 2838. Väestörakenteen muutos tuo mukanaan haasteita ikäihmisten nykyisiin palveluihin ja turvalliseen elämään. Olemassa olevien palveluiden lisäksi tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja palvelujen järjestämiseen. Terveydentila, elämäntyyli, asuinpaikka, taloudellinen tilanne ja monet muut seikat vaikuttavat ikäihmisten tarpeisiin sekä siihen mitä kukin haluaa. Useimmat haluavat edelleen asua kotona mahdollisimman pitkään, jolloin edellytetään koko yhteiskunnalta ennaltaehkäisevää otetta. (Sonkin ym,1999,1). Väestön vanhenemisen kehitysnäkymät ovat kuitenkin pääosiltaan myönteiset. Seniori 2000- raportin mukaan (Sonkin ym. 1999,21) 2000-luvulla elävä seniori- ja vanhusväestö tulee elämään entistä terveempänä ja aktiivisempana. Yksilötasolla avuntarve vähenee ja siirtyy koskemaan yhä vanhempia, kun taas väestötasolla avuntarve lisääntyy johtuen yli 84- vuotiaiden määrän kasvusta. Yksilötason merkittävin kehitysnäkymä on ikäihmisten voimakas eriytyminen. Muodostuu yhä useampia elämäntyyliltään ja harrastuksiltaan toisistaan poikkeavia ryhmiä, josta seuraa tarve kehittää yksilöllisempiä palveluratkaisuja. (Sonkin ym, 1999,21). Sosiaalinen, hyvin toimiva verkosto on voimavara, jonka avulla voidaan edistää ikäihmisen itsenäistä selviytymistä kotona. Läheisten, ystävien ja tuttavien antama konkreettinen apu, henkinen tuki ja läsnäolo antavat turvaa ja lievittävät osaltaan kaatumiseen ja sairastumiseen liittyviä pelkoja. Voimavarojen lähteinä voidaankin pitää verkoston lisäksi myös uskontoa, positiivista elämänasennetta, terveyttä sekä kotona pärjäämistä. (V-SS geropsyk.os.,2005,15-16). Ikäihmisen kokemus omasta terveydestään, toimintakyvystään ja omatoimisuudestaan vaikuttavat kotona selviytymiseen sekä riippumattomuuden säilymiseen kaikkein selkeimmin, siksi onkin tärkeää tukea monipuolisesti ikäihmisen omatoimisuutta. Kotona asuminen merkitsee ikäihmiselle asumisen mielekkyyttä ja arvokkuutta sekä tunnetta selviytymisestä. Tähän kaikkeen sisältyy mahdollisuus säilyttää itsemääräämisoikeus kotona valta omaan elämään säilyy vaikka toimintarajoitteita olisikin. (V-SS geropsyk.os,2005,15). Ikäihmisen toimintakyky voidaan jakaa kolmeen osioon: Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen. Sosiaalisella toimintakyvyllä tarkoitetaan ikäihmisen edellytyksiä suoriutua elämästä toisten ihmisten kanssa, perheessä ja yhteiskunnassa. Laaja sosiaalinen verkosto vaikuttaa tutkimusten mukaan positiivisesti sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. (V-SS geropsyk.os,2005,18). Ikäihmisen kohdalla yksi tärkeimmistä mittareista fyysisen toimintakyvyn arvioimisessa ovat ne, jotka liittyvät hänen kykyynsä selviytyä arkitoiminnoistaan. Psyykkisesti toimintakykyisellä ihmisellä tarkoitetaan henkilöä, joka kykenee vastaanottamaan tietoa, käsittelemään sitä sekä muodostamaan käsityksiä ympäröivästä maailmasta. Hän kykenee laatimaan elämälleen suunnitelmia sekä tekemään valintoja. (Kähäri-Wiik ym,2006,13). Toimintakyvyn arvioinnissa on aina otettava huomioon ympäristö, missä ikäihminen asuu. Ympäristö voi tukea osaltaan ikäihmistä siten, että hän kykenee hyödyntämään omia

4 voimavarojaan mahdollisimman täysipainoisesti. Fyysinen ympäristö voi osaksi olla rajoite esim. portaat voivat estää itsenäisen liikkumisen. Sosiaalinen ympäristö eli perhe, ystävät ja erilaiset sosiaali- ja terveyspalvelut voivat olla tukevia ja kannustavia. Ympäristön tarjoama tuki on todettu olevan hyvin ratkaisevassa asemassa ihmisen kohdatessa elämänmuutoksia. Jos ikäihminen voi luottaa saavansa tukea ja ymmärrystä ympäristöltään, suhtautuminen omaan tulevaisuuteen on paljon myönteisempää. Ympäristön antama tuki voi olla monenlaista: kuuntelemista, käytännön asioissa auttamista, hoitovälineiden järjestämistä tai neuvontaa ja ohjausta palvelujen piiriin. Erityisen tärkeää uuden tilanteen alkuvaiheessa on riittävä tuki ja turvalliset palvelut. (Kähäri-Wiik ym,2006,14-15). Ratkaiseva merkitys on kuntoutujan omalla motivaatiolla. Joidenkin kohdalla kuntoutus saattaa viedä enemmän aikaa, jolloin kuntoutujan oma motivaatio helposti laskee. Silloin tarvitaan kannustusta ja uskoa tulevaan kuntoutujan ympäristöltä. (Kehäri-Wiik ym,2006,17-18). Koti tulee järjestää muutostöin ja apuvälinein turvaamaan ikäihmisen kotona pärjäämistä sekä tukemaan kuntoutusta. Ihmisen koti, ympäristö ja elinpiiri tulee rakentaa sellaiseksi, että päivittäisistä toimista on mahdollista selvitä itsenäisesti ja mahdollisimman helposti. (Kähäri-Wiik ym. 2006,164). Kuntoutumista tukeva työote tarkoittaa sellaista asiakastyötä, jossa työntekijä tukemalla ja kannustamalla ikäihmistä auttaa häntä selviytymään arkiaskareistaan mahdollisimman omatoimisesti asiakkaan omat voimavarat ja toimintakyky huomioiden. Asiat tehdään yhdessä, ei asiakkaan puolesta. Ikäihmisen tulisi saada heikentyneestä toimintakyvystä huolimatta itse päättää päivänsä aikataulusta ja toteutuksesta. Työntekijä auttaa ja ohjaa vain niissä toimissa, joista ikäihminen ei selviydy yksin. Fyysisen puolen lisäksi kuntoutumisen kannalta tulisi tukea myös sosiaalista puolta ja harrastuksiin osallistumista. (Kähäri-Wiik ym,2006,19). Viriketoiminta on tästä yksi hyvä esimerkki. Viriketoiminnalla tarkoitetaan ihmistä aktivoivaa toimintaa, sen tavoitteena on mm. aktivoida muistia, havainnointia ja keskittymistä, antaa sisältöä elämään, ylläpitää vireyttä sekä tarjota kokemuksia ja tunteita, yhdessäolon iloa. Mitä mielekkäämpää ja merkityksellisempää toimintaa ihmisellä on, sitä vireämpi ja toimintakykyisempi hän on. (Kähäri-Wiik ym. 2006,150). 2 YLEISTÄ 2.1 Hankkeen tausta Uudenkaupungin vanhuspoliittisen ohjelman (2004 2007) keskeisimmät ohjelmakohdat ovat kuntoutumista edistävä hoitotyö, hoidon porrastus eri yksiköiden välillä ja ennaltaehkäisevä vanhustyö. Syksyllä 2003 on aloitettu koko vanhustyön ja kansanterveystyön vuodeosastojen yhteinen työskentelytapoihin paneutuminen. Tavoitteena on ollut, että jokainen hoitotilanne koti- ja laitoshoidossa toteutetaan asiakaslähtöisesti, asiakkaan toimiessa itsenäisesti omien voimavarojensa sekä toimintakykynsä mukaisesti, työntekijän toimiessa tilanteiden ohjaajana ja asiakkaan motivoijana. Tavoitteeseen on pyritty Kuntouttava työote vanhustenhuollossa koulutuksella, Kuntouttava työote- vanhuksen toimintakyky ja sen tukeminen koulutusiltapäivillä, Välittämisen etiikka ja Erilaisuus työn ja työyhteisön voimavarana - koulutuksilla sekä koko kehittämistyön ajan keskustelulla eri yksiköiden sisällä ja niiden välillä.

5 Kun vanhustyön ja kansanterveystyön vuodeosastojen yhteinen kuntoutumiseen perustuva toimintatapojen muutos oli saatu hyvin käyntiin kaikissa yksiköissä, ajatuksena oli hankkeen kautta jatkaa kehittymistä löytämällä uudenlaisia toimintamalleja. Hankerahoituksen avulla olisi mahdollista hankkia kaikki nykytieto sekä luoda ja kokeilla uusia käytännönläheisiä toimintatapoja vanhusten hyväksi. 2.2 Hankkeen tarkoitus Sykettä sydämeen hanke toteutettiin ajalla 1.9.2006-31.10.2008. Hanke oli vanhustyön kehittämishanke, jonka kohderyhmänä olivat yli 65-vuotiaat uusikaupunkilaiset ikäihmiset. Tarkoituksena oli ikääntyvän väestön kotona selviytymisen tukeminen kuntoutumista edistävän hoitotyön avulla. Lisäksi aikomuksena oli saada kuntouttava työote arkipäivän toiminnaksi kaikissa vanhustyön yksiköissä. Toisaalta hankkeen myötä toivottiin löytyvän uusia toimintamalleja vanhustyöhön sekä saada aikaan laitoksissa asuville asiakkaille viriketoimintaa. 2.3 Hankeorganisaatio Hankkeella oli ohjausryhmä, jonka tarkoituksena oli tukea ja seurata hankesuunnitelman toteutumista. Ohjausryhmään kuuluivat: Jaana Aitta (kotihoidon esimies), Tarja Huovinen (johtava hoitaja), Leena Luukka (vanhainkodin johtaja), Hanna Nieminen (fysioterapeutti), Maria Nurmi (kotihoidon esimies), Päivi Parkkila (vanhustyön johtaja, ohjausryhmän pj.), Pirjo Rakkolainen (Sakunkulman päiväkeskusohjaaja), Pirjo Suominen (V-SS ylihoitaja), Markku Tuominen (vanhustyön ylilääkäri)31.1.2008 asti, Riitta Laakso (vanhustyön sos.tt.) 31.5.2008 asti, Raija Yrttimaa (toimistonhoitaja). Syketyöryhmään kuuluivat Syke-hoitaja Riikka Arola, Syke-fysioterapeutti Mira Laine 7.9.2008 asti, Syke-ohjaaja Suvi Lehto 12.6.2008 asti, Leena-Maija Virtanen 19.8-31.10.2008 välisen ajan. Hankkeen yhteyshenkilöt (Päivi Parkkila ja Tarja Huovinen) toimivat Syke-työryhmän ohjaajina ohjausryhmän kokousten välillä. Lisäksi hankkeen tukena oli tavoiteryhmä eli työryhmä, johon kuuluivat ohjausryhmän jäsenet ja edustajia hankkeen yhteistyökumppaneista. Ryhmä asetti hankkeelle konkreettiset tavoitteet sekä käytettävät menetelmät ja keinot. Näiden ryhmien puheenjohtajana toimi vanhustyön johtaja Päivi Parkkila. 3 HANKKEEN TAVOITTEET Hankkeen tavoitteet: 1.Ikäihmisen kokonaisvaltainen kotona selviytymisen tukeminen. 2.Vanhusten elämänlaadun parantuminen. 3.Kuntoutumista edistävä hoitotyö osana arkipäivän toimintaa. 1. Ikäihmisen kokonaisvaltainen kotona selviytymisen tukeminen Ikäihmisen kotona selviytymisen tukemiseen tarvitaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kokonaisuuden huomioon ottaminen. Tässä hankkeessa tavoitteeseen pyrittiin vanhusta

6 tukevalla partiotoiminnalla, moniammatillisella yhteistyöllä sekä lähipiirin mukaan ottamisella. 2.Vanhusten elämänlaadun parantuminen Hankkeessa vanhuksen elämänlaadun parantumisen lähtökohtana oli ikäihmisen taustojen ja elämänkokemusten selvittäminen ja tältä pohjalta tehty kokonaisvaltainen nykytilan kartoitus. 3. Kuntoutumista edistävä hoitotyö osana arkipäivän toimintaa Kuntoutumista edistävä hoitotyö on arkipäivän toimintaa, jossa asiakkaan lisäksi, kaikki hänen lähipiirissään olevat osapuolet ovat aktiivisesti mukana. Kuntouttavan työotteen toteuttaminen jo terveyskeskuksen vuodeosastolla ja opitun toimintatavan jatkaminen asiakkaan kotiutuessa sekä kotona asuvan vanhuksen toimintakyvyn säilyttäminen/parantaminen olivat hankkeen päätavoitteita, joilla tähdättiin asiakkaan kotona selviytymiseen. 4 TOIMINNAN TOTEUTUS Käytännössä hankkeen tavoitteisiin pyrittiin partiotoiminnalla. Jokainen partio toimi moniammatillisen työparityöskentelyn(fysioterapeutti, sykehoitaja, sykeohjaaja, kotihoidon työntekijät) periaatteella yksittäisen asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Yhteiset tavoitteet kotona pärjäämiseksi määriteltiin yhdessä asiakkaan, lähipiirin ja moniammatillisen henkilöstön kanssa. Partiotoiminta järjestelmällisen työpari- ja sidosryhmäverkoston avulla kartoitti asiakkaan tarpeet ja kokosi tarvittavan verkoston tukemaan asiakkaan kotona selviämistä. Hankkeen käytännön toimintaa seurattiin erilaisilla mittareilla kuten asiakastilastoilla, palautekyselyillä ym. Osalla asiakkailla käytettiin Leipadelämänlaatumittaria ja muutamista asiakkaista tehtiin prosessimainen asiakaskuvaus. 4.1 Asiakastyö Kimppapartio Kimppapartiossa vastaavana työntekijänä toimi perushoitaja Riikka Arola. Syke-hoitaja toimi yhdessä vanhuksen, omaisen sekä kotihoidon työntekijöiden kanssa suunnitellen ja toteuttaen arkipäivän toimintaa. Vanhuksen kanssa toimittiin aktiivisesti hänen tarpeidensa ja toiveidensa mukaisesti. Kimppapartion toiminnan lähtökohtana oli ennaltaehkäisevä työote. Asiakkaaseen tutustuttiin jo sairaalan osastolla ja kotiutustilanteessa hoitaja oli sovitusti mukana auttaen käytännön askareissa. Partio työskenteli asiakkaan kanssa tehostetusti yhden tai kaksi viikkoa ja ohjasi asiakasta suoriutumaan arjen askareista mahdollisuuksiensa mukaan itsenäisesti tai kotihoidon palvelujen turvin. Tärkeänä osana työtä oli asiakkaan omaisten ohjaus ja neuvonta. Käytännössä asiakaskontakti aloitettiin selvittämällä elämänkaaren keskeisimmät asiat haastattelemalla sekä asiakasta että hänen lähipiiriään. Asiakkaan senhetkisen fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja henkisen kokonaisuuden nykytila saatiin selville yksilökeskeisellä keskustelulla ja kuuntelulla. Haastattelun lisäksi alkuvuodesta 2008 Syke-hoitaja kokeili kotihoidon asiakkaiden kohdalla elämänkaari-lomaketta. Lomakkeella saatiin tietoa

7 asiakkaasta myös työparina toimivalle kotihoidolle. Elämänkaarta hyödynnettiin osana virikesuunnitelmaa. Syke-hoitaja laati virikesuunnitelman yksilökohtaisesti asiakkaan omien toiveiden mukaisesti. Suunnitelma piti sisällään mm. kotijumppa-ohjeen ohjausta, ystävän hankkimista, valokuvien katselua, tutustumiskäyntejä päivätoimintapaikkoihin ja opastusta mm. kutsutaksin tilaamisessa ja käyttämisessä. Elämänkaari lomakkeen käyttö jatkuu vanhustyön yksiköissä. Kuntoutuspartio Kuntoutuspartiossa vastaavana työntekijänä toimi fysioterapeutti Mira Laine. Sykefysioterapeutti ohjasi vanhuksen kuntoutumista kotiutumisen jälkeen yhdessä kotihoidon henkilökunnan kanssa kuntouttavalla työotteella. Kuntoutuspartio toimi tehostetusti tietyn ajanjakson kotiutuvan vanhuksen kotona. Tämä ajanjakson jälkeen vanhus jatkoi kuntoutumistaan omatoimisesti, kotihoidon tai omaisen turvin. Kotona asuville vanhuksille tarjottiin fysioterapeutin vastaanottoa Sakunkulmalla. Vanhuksille annettiin ohjausta, neuvontaa sekä mahdollisuus arvioivaan kotikäyntiin ja sitä seuraavaan kuntoutusprosessiin. Kuntoutuspartio turvasi omaishoidettavien ja intervalliasiakkaiden kotona selviytymistä ohjaamalla omaista ja intervallihoitoa antavan hoitoyksikön henkilökuntaa. Kotiutuspartio Kotiutuspartiossa vastaavana työntekijänä toimi sosionomi Suvi Lehto. Syke-ohjaaja avusti kotiutuvaa vanhusta saamaan tarvittavat palvelut yhteistyössä lääkäreiden sosiaalityöntekijöiden, kotihoidon esimiesten ja Syke-työryhmän kanssa. Kotiutuspartion toiminnan menetelmänä oli vanhuksen kokonaistilanteen kartoittaminen. Lisäksi työtä tehtiin tiedottamalla TYKS Vakka-Suomen sairaalan henkilökunnalle vanhustyön palveluista, järjestämällä yhteistyökokouksia hankkeen toiminnasta sekä toimimalla konkreettisena yhteyshenkilönä sairaalan osastoilla. Hankkeen partiot kotiuttivat asiakkaita sairaalasta suoraan kotiin. 4.2 Viriketoiminta Partiotoiminnan lisäksi syketyöryhmä hankki vanhustyön yksikköihin viriketoiminnan toteuttajia. Viriketoimintaa järjestettiin hankkeen aikana yksittäisten tapahtumien lisäksi seuraavasti: v. 2006 Lauluvirkut järjestävät musiikkiterapeuttista kerhotoimintaa ja he vierailivat kahdeksan kertaa pitkäaikaisosastoilla; Kalannin vanhainkodissa, Merituulikodissa ja Matleenan osastolla terveyskeskuksessa. Palautekysely tehtiin asukkaille ja henkilökunnalle, jonka mukaan Lauluvirkkujen toiminta toi iloa ja hyvää mieltä asukkaille. Se toi vaihtelua arkeen ja oli sopivaa toimintaa myös niille asukkaille, joiden toimintakyky on heikentynyt. v. 2007 Hali-Bernit ovat silittelyä ja rapsuttelua rakastavia koiria ja ne tekevät terveyhdyskäyntejä ohjaajansa kanssa mm. vanhainkoteihin. Hali-Bernit vierailivat Merituulikodin osastoilla marraskuussa. Palautekyselyssä todettiin, että toiminta oli piristävää ja sen toivottiin jatkuvan.

8 Lauluvirkut -kerhotoimintaa järjestettiin kahdeksan kertaa ja kohderyhmänä olivat kaikki pitkäaikaisosastot. Vanhustenviikolla musiikkiluokka esiintyi Matleenan osastolla sekä Merituulikodissa. Tanssikerho Virkeät ja Lauluryhmä Aikamiehet esiintyivät Kalannin vanhainkodissa. v. 2008 Hali-Bernit vierailivat maaliskuussa Merituulikodissa ja huhtikuussa Kalannin vanhainkodissa. Lauluvirkkujen musiikkiterapeuttinen kerhotoiminta jatkui kaupungin kaikilla pitkäaikaisosastoilla. Hankkeen päätyttyä toimintaa toteutetaan ostopalveluna. Syksystä 08 lähtien terveyskeskuksen osastoilla (Matleena, Maria-Sofia) viritetään virkistystoiminta säännölliseksi toiminnaksi. 4.3 Koulutus Kuntoutuspartio järjesti ennaltaehkäisevää ryhmätoimintaa, Sakunkulmalla sauvakävelykoulu keväällä 2007 sekä lantiopohjalihaksistoon ja inkontinenssiin liittyviä luentoja kolmelle eri ryhmälle. Luennon aiheena oli lisäksi liikunnan vaikutus ikäihmisen toimintakykyyn. Sakunkulmalla järjestettiin lonkkasuojapäivä joulukuussa 2006 ja Sorvakkokodissa Pysys Pystys tasapainoryhmä syksyllä 2007. Palautekyselyn mukaan tasapainoryhmän toiminta antoi osallistujille varmuutta liikkua. Ryhmässä liikkuminen oli mukavaa sekä monipuolista ja toiminnalle toivottiin jatkoa. Yhteistyössä Vakka Suomen ammatti-instituutti Novidan kanssa järjestettiin VoiTas - ohjaaja koulutus (voima- ja tasapainoharjoittelu), jonka kouluttajana toimi Ikäinstituutin VoiTas kouluttajakoulutuksen käynyt Tea Keskitalo Novidasta. Koulutus oli tarkoitettu Uudenkaupungin kaupungin kansanterveystyön vuodeosastojen, vanhustyön yksiköiden ja säätiöiden palvelutalojen henkilökunnalle. Koulutuksen suorittaneet hoitajat saavat jatkossa käyttää Kunnonhoitaja nimikettä ja liikunnan ja kuntoutuksen ammattilaiset Vanhusvalmentaja nimikettä. Koulutuksen tavoitteena oli antaa tietoa ja taitoja iäkkäiden voima- ja tasapainoharjoittelusta sekä vaikutuksesta liikuntakykyyn. Koulutusta järjestettiin kahtena erillisenä iltapäivänä kuusi kertaa,osallistujia oli yhteensä 23. VoiTas- koulutuksen lisäksi hanke järjesti kotihoidon henkilökunnalle alkuvuonna 2007 Kunnon naisten päivä tapahtuman, jossa tavoitteena oli ideoiden saaminen asiakkaita aktivoivaan kuntouttavaan työotteeseen sekä työntekijöiden virkistyminen että työssä jaksaminen. Lisäksi henkilökunnalle on järjestetty lonkkasuojien esittely joulukuussa 2006. 4.4 Uusia Toimintamalleja Hankkeen myötä toivottiin uusia toimintamalleja Uudenkaupungin vanhustyöhön. Hankkeen aikana jokaisessa yksikössä mietittiin jo olemassa olevia toimintamalleja ja niiden kehittämistä. Esimiehet saivat ideoita henkilökunnan osaamisen kehittämisen, erityisesti kuntouttavan työotteen edistämiseksi. Uudeksi ja pysyväksi toiminnaksi jäi musiikkiterapeuttinen kerhotoiminta pitkäaikaisosastoille ja vanhainkoteihin. Organisaatioiden välistä yhteistyötä tiivistettiin ja syketyötekijä jalkautui erikoissairaanhoitoon kodittajan roolissa. Fysioterapeutti työskenteli ennaltaehkäisevästi kotiutustilanteessa. Uusina toimintamalleina hankkeessa kehiteltiin kodittajan ja vanhustyön fysioterapeutin työnkuvat.

9 4.4.1 Kodittaja Kodittajalle on varattu runsaasti aikaa vanhuksen kotona selviytymisen tukemiseen. Kun vanhuksen omatoimisuus ja itsenäisyys lisääntyvät, hänen elämänlaatunsa kohenee. Kodittaja toimii kuntouttavalla työotteella, jolloin asiakas on itse aktiivisena toimijana kaikissa arjen toiminnoissaan. Kodittaja tukee vanhuksen arkipäivää tämän omien henkilökohtaisten mieltymysten mukaisesti käyttäen apunaan mm. asiakkaan elämänkaaren tietoja. Kodittaja tarkastaa myös asiakkaan palvelukokonaisuuden. Kodittaja on kotihoidon työntekijä joka kotihoidosta käsin toimii kotiutustilanteessa määräajan. Asiakkaat kotiutuvat joko perusterveydenhuollon osastoilta tai erikoissairaanhoidosta. Kodittajan työn painopisteenä on vanhuksen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn palauttaminen ja ylläpitäminen. Tavoitteena on vanhuksen turvallisuuden tunteen lisääntyminen. Kodittaja on työyhteisössä uusien tuulien tuoja ja kehittäjä, hän vie muutosta eteenpäin ja pitää yllä keskustelua eri toimijoiden välillä. 4.4.2 Vanhustyön fysioterapeutin työnkuva tulevaisuudessa Vanhustyössä fysioterapeutin työnä on vanhusten toimintakyvyn turvaaminen ja toimintakyvyn huononemisen ehkäisy. Fysioterapian tavoitteena on liikunta- ja toimintakyvyn palautuminen, ylläpysyminen sekä omatoimisuuden ja turvallisen itsenäisen selviytymisen tukeminen. Lisäksi tavoitteena on tukea ja antaa ohjausta sekä neuvontaa vanhuksille ja vanhusta hoitaville tahoille; omaisille sekä hoitohenkilökunnalle. Vanhuksen elämänlaatu parantuu säilyttämällä ja lisäämällä jäljellä olevaa liikunta- ja toimintakykyä. Fysioterapeutti toimii osana moniammatillista työryhmää. Fysioterapian keinoina ovat kodin turvallisuuden sekä apuvälinetarpeiden arviointi, apuvälineiden lainaus sekä niiden käytön opettelu kotioloissa. Kotikäynneillä sairaala- tai terveyskeskusjakson jälkeen turvataan kuntoutuksen jatkuminen kotioloissa sekä selviytyminen kotitoiminnoissa ja asioinnissa kodin ulkopuolella. Asunnonmuutostyöt parantavat vanhuksen mahdollisuuksia asua pidempään kotonaan. Fysioterapeutti ohjaa ja neuvoo kuntoutujaa, omaisia sekä hoitohenkilökuntaa fysioterapeuttisissa ongelmissa kotioloissa tai vastaanottokäynneillä. Lisäksi hän neuvoo erilaisten kuntoutuspolkujen hakemisessa. Fysioterapeutti järjestää ennaltaehkäisevän näkökulman pohjalta luentoja, liikunnan ohjausta ja ryhmätoimintaa, tällöin osallistujille tarjoutuu mahdollisuus vertaistukeen. Tarvittaessa hän antaa asiantuntija-apua yhdistyksille ja järjestöille. 5 RAPORTOINTI JA ARVIOINTI Hankkeen raportointi toteutettiin Länsi-Suomen lääninhallituksen ohjeistuksen mukaisesti väli- ja loppuraporttien muodoissa, väliraportointi tammikuussa 2007 ja 2008 ja loppuraportti lokakuussa 2008. Arviointimenetelminä hankkeessa käytettiin itsearviointeja, asiakaskyselyitä, tapauskertomuksia sekä prosessikuvauksia. Hankkeen loppuarviointi suoritettiin syyskuussa 2008. Arviointi lomakkeet lähetettiin postitse yhteistyötahoille. Asiakkaat valittiin asiakastilastoista satunnanvaraisesti. Asiakashaastatteluja tehtiin 25, joista osa käymällä henkilökohtaisesti haastattelemassa

10 asiakasta hänen kotonaan ja osa tehtiin puhelinhaastatteluina. Ohjausryhmä ja Sykeryhmä vastasivat myös omalta osaltaan kysymyksiin. Haastattelukysymykset oli laadittu tavoitteita vastaaviksi, ne olivat osin valintakysymyksiä osin avoimia kysymyksiä. 5.1 Asiakkaat Asiakkaiden haastatteluista nousi esiin, että hankkeen kotikäynneillä (partiotoiminta)oli myönteinen vaikutus heidän kotiutuessaan sairaalasta tai terveyskeskuksen vuodeosastolta. Hanketoiminnan myötä heidän elämänlaatunsa koheni. Henkilökunnan kuntouttavalla työotteella on asiakkaiden mielestä ollut erittäin suotuisa vaikutus heidän kotona selviytymisessään. Kysyttäessä asiakkailta Sykettä Sydämeen hankkeen parasta antia vastauksissa mainittiin mm. turvallisuus ja kuulluksi tulemisen tunne. Yksilöllinen ohjaus ja ulkoilu mainittiin niin ikään hyvinä asioina. Hanketoiminnalle odotettiin jatkoa ja kehittämisehdotuksina asiakkaat mainitsivat ulkoilupartion ja tukihenkilötoiminnan ikäihmisille. 5.2 Yhteistyötahot Yhteistyötahoilta kysyttiin hankkeen tavoitteiden toteutumista. Asiakkaan kotona selviytymisen tukemiseen päästiin kohtalaisesti. Hankkeen käytännön toiminnalla kyettiin kohentamaan ikäihmisten elämänlaatua hyvin ja kuntouttavan työotteen linkittäminen asiakkaan arkeen onnistui hankkeen myötä hyvin. Kysyttäessä yhteistyöstä eri tahojen välillä, vastauksissa oli jonkin verran hajontaa, sillä puolet vastaajista koki, että yhteistyö on sujunut hyvin ja puolet arvioi yhteistyön sujuneen kohtalaisesti. Hankkeen parhaimpana antina mainittiin: yhteistyön kehittyminen, asiakkaan nopeampi kotiuttaminen sairaalasta, kokonaisvaltainen yksilön huomioiminen ja asiakkaan omatoimisuuden lisääntyminen. Viriketoiminta toi iloa ja vaihtelua ikäihmisen arkeen. Yhteistyötahojen mielestä hankkeessa olisi voinut olla laajempi kohderyhmä ja syketyöntekijöiden ajankäyttö olisi voinut olla tehokkaampaa. Enemmän odotettiin keskustelua ja kannanottoa asiakkaan kotiutustilanteessa, lisäksi yhteistyötahot odottivat vanhuksen kotiolojen esiintuomista osastolla. Hanketyöntekijöissä ei tuntunut olevan vastuuhenkilöä ja heiltä puuttui jämäkkyys eivätkä he tuoneet asiaansa riittävästi esille. Kalannin, Lokalahden ja Pyhämaan vanhukset ja yhteistyötahot kokivat jääneensä vähemmälle huomiolle virikkeiden ja muun toiminnan osalta. Kehittämisehdotuksina tulevia hankkeita ajatellen mainittiin, että hankkeessa tarvitaan kokenut vetäjä, ja työnjaon tulee olla selvä kaikille. Hanketyöntekijän tulee olla aktiivinen toimija ja ymmärtää roolinsa hanketyössä. Yhteistyötahot painottivat lisäksi asiakkaiden asioiden salassapidon tärkeyttä. Arviointilomake lähetettiin lisäksi Vakka- Suomen ammatti-instituutti Novidan opettajille, joiden opiskelijat olivat hankkeessa toiminnassa osin toteuttajana. Arvio toiminnasta ja yhteistyöstä oli pelkästään erittäin hyvää. Heidän mielestään hanke antoi opiskelijoille konkreettisen mahdollisuuden ja esimerkin kuntouttavan työotteen käytöstä. Hanke antoi

11 opiskelijoille modernin hoitotyön tekemisen mallin. Opettajan näkökulmasta yhteistyö käytännön toimijan kanssa on paras oppimisympäristö. Oppilaitos toivoo tietoa ja osallisuutta erilaisiin hankkeisiin, joita aiotaan toteuttaa. Nämä antavat opiskelijoille mallin siitä, että hoitotyö on jatkuvaa kehittämistä. 5.3 Syketyöryhmä Syketyöryhmä teki itsearvioinnin samanlaisella kysymyspohjalla kuin muutkin tahot. Ryhmä koki kysymykset hankaliksi vastata, koska ne olivat heidän mielestään liian laajoja. Jokainen syketyöryhmän työntekijä on tehnyt omasta mielestään parhaansa hankkeen onnistumiseksi. Hankkeen parasta antia syketyöryhmän mielestä olivat tyytyväiset asiakkaat, uudet toimintatavat ja niiden juurruttaminen käytäntöön sekä verkostotyö. 5.4 Ohjausryhmä Muiden tahojen tavoin ohjausryhmä teki loppuarvioinnin. Ohjausryhmän arviona oli, että hankkeen keinoin on onnistuttu hyvin tukemaan ikäihmisen kotona selviytymistä. Hankkeen menetelmin onnistuttiin kohtalaisesti kohentamaan ikäihmisen elämänlaatua ja kuntouttavan työotteen linkittäminen ikäihmisen arkeen onnistui kohtalaisesti. Yhteistyö eri tahojen välillä onnistui niin ikään kohtalaisesti. Parhaana antina mainittiin tyytyväiset asiakkaat ja omaiset, sekä uusien toimintamallien kehittyminen. Ohjausryhmän arviona oli, että hankkeessa olisi voinut toimia toisin mm. henkilökunnan valinnan suhteen. Hanketyöntekijöillä olisi pitänyt olla ammatillisuutta ja rohkeutta toimia pioneerityössään. Asiakasryhmää ei olisi saanut rajata liian tarkasti. Tulevia hankkeita ajatellen ohjausryhmä toteaa, että hanketyöntekijöillä tulisi olla kokemusta ja projektiosaamista. 5.5 Yhteenveto Yhteenvetona loppuarvioinnin tuloksista voidaan todeta, että hanke on onnistunut tavoitteissaan. Asiakkaat, jotka hanketoiminnan piiriin pääsivät, hyötyivät käytännön toiminnasta. He toivovat hanketyyppisen toiminnan jatkuvan ja mainitsevat kehittämisehdotuksenaan esimerkiksi tukihenkilötoiminnan ikäihmisille. Yhteistyötahojen ja syketyöryhmän arviot hankkeen onnistumisesta ja käytännön toteutuksesta ovat samansuuntaiset. Asiakkaiden ja organisaation arviot poikkesivat toisistaan jonkin verran. Tähän lienee selityksenä erilainen näkökulma hanketoimintaan. Organisaatio tulkitsee asioita ammatillisesti, kun taas ikäihmiset ovat kiitollisia saamastaan avusta varsinkin sen ollessa maksutonta. 6 POHDINTA Hankkeen aikana kuntoutumista edistävä hoitotyö oli vuorovaikutuksellisesti esillä kaikissa vanhustyön ja kansanterveystyön vuodeosastojen yksiköissä. Uudenkaupungin strategiaksi on valittu määrätietoisen prosessiorganisaation rakentaminen ja prosessimaiseen toimintatapaan siirtyminen. Vanhusväestön määrän kasvaessa oikean hoidon porrastuksen merkitys on edellyttänyt prosessien kuvaamista erikoissairaanhoidosta kotihoitoon ja erityistä huomiota on kiinnitetty palvelujen saumattomuuteen organisaatiorajoja ylitettäessä. Hanketyöryhmä työskenteli kaikissa prosessin vaiheissa.

12 Hankkeen piirissä olleita asiakkaita autettiin muuttuneessa elämäntilanteessa löytämään aikaisemman elämänsä hyvät kiinnekohdat ja mahdolliset uudet tavat arjen rutiinien turvaamiseksi. Hanketyöryhmältä odotettiin omatoimisuutta, laaja luovaa ajattelua ja kykyä tehdä edelläkävijän työtä. Tämä osoittautui liian suureksi haasteeksi. Tulevaisuutta varten syntyi vanhustyön fysioterapeutin ja kodittajan työnkuvat. Vanhukset saavat jatkossa kotiutusvaiheessa kodittajan antamana tehostetun kotiavun. Vanhustyön fysioterapeutti sisältyy vanhustyön talousarvioehdotukseen vuodelle 2009. Kuntoutumista edistävän hoitotyön kehittyminen vanhustyön ja kansanterveystyön vuodeosastojen osalta jatkuu. Vanhustyön johtaja ja johtava hoitaja jatkavat luomaansa yhteistyötä, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon osaaminen tulee kokonaisvaltaisesti uusikaupunkilaisten vanhusten parhaaksi.

13 Lähdeluettelo Sonkin L.,Petäkoski-Hult T., Rönkä K., Södergård H. 1999. Seniori 2000, Ikääntyvä Suomi uudelle vuosituhannelle. Yliopistopaino. Helsinki. Aejmelaeus R., Kan S., Katajisto K-R., Pohjola L. 2007. Erikoistu vanhustyöhön. WSOY Oppimateriaalit Oy. Helsinki. Vakka-Suomen Sairaala geropsykiatrinen osasto. 2005. Masentuneen auttamiskeinot Opas potilaille, omaisille ja henkilökunnalle. Uusikaupunki. Kähäri-Wiik K., Niemi A., Rantanen A. 2006. Kuntoutuksella toimintakykyä. WSOY Oppimateriaalit Oy. Helsinki.